2020-
Ylemmillä merillä
|
|
-Mitä tuokaan tää vuosi 2020 |
Luettelo runoista |
Ennen kuin voin aloittaa vuoden 2020 tarinoita, on kuin pakko palata viime vuoden kirjoituksiin, joissa jo ihan huomaamatta käsiteltiin tulevia aikoja.
Aivan kuin se aika olisi juuri nyt käsillä, kun eletään maaliskuun loppua 2020 - ja tätä sivua rakennan.
Ei siis ohittaa sovi tulevaa kuvaavia outoja sanoja joita Runoilija kirjoitti muutoksiensa kuukautena huhti/2019 ja etenkin 25.08.2019 jossa raottaa "Tulevien kulkua ja kuvaa" ja siitä edelleen aina 30.04.2019 asti. - Aika hurjaa!
Samoin tihkui tulevien kuvia myös heinä- elokuussa 2019, sanoja ihmisestä ja ihmiskunnan tulevasta. Nuo kaikki ovat osiotta "Runoilija kuvaa tulevia".
Ja vielä erityisesti, mitä Runoilija kirjoitti juuri ennen vuoden
vaihdetta 2020. Aivan kuin ennustaisi hän tulevia.
27.12.2019
Tulevaisuudesta
Runoilija kuunteli aamutuimasessa presidentti Koiviston kuvausta ja valtakautta. Taitavaa tekoa molemmat - ohjelma ja presidentti.
Kiinnostavaa uutta, ja vanhaa tapahtunutta.
)))
-Vaan, ei eteenpäin kantavuutta
vaikkakin asianosaisille viisautta.
Vaan, ei kuitenkaan enää tulevaisuutta sillä, aika on uus ja edessä ihan toisenlainen tulevaisuus jota ei rakenneta menneitten päälle ja perään - kansa pian uuteen herää.
Ja siin' ei kanna, miten on toimittu ennen vaan, on löydettävä uudet tavat miten asiat ratkeavat.
Politiikka osaksi, alussa sitten se ei enää kanna. Ei vastausta anna, miten oikeasti tulee toimia kun asiat ovat kiivaasti muuttuvia.
On toteutettava ihmisarvoja jolla vasta vaikutuksia, miten oikein toimia muuttuvissa olosuhteissa.
Siinä vain hienovaraista ohjausta tulevia ratkoa ja valvoa itse kunkin osuutta.
Tilanne on vaikea.
Vaan, mitä tarkoittaa tuo ett' uudet ajat, ehkä piankin, tulevat luo.
)))
-Kuvaus tarkempi tarpeeton
valmistautuminen mahdoton
siksi ei kannata avata
tulevien salpoja.
Sen näkevät, tuntevat, itse kukin elävät sen mukaan, mi mahdollista on muunlainen elo mahdoton.
Varastot loppuu aikanaan vaik kuinka paljon niitä olisi omassa, yhteiskunnassa.
Kaikki alkaa olla valmista aikojen muuttua vaik' aikaa, paikkaa, ei tiedä kukaan mut' kaikki joutuvat siihen mukaan.
Eikä vapaudesta kärsi kuin hetkin ne joil' on valta jakaa ihmisille. Heillä vähän enemmän, sit vähemmän tuntee osansa elämän.
No, miten tämä nyt liittyi Koivistoon kun hänestä tänä aamuna matkaan lähdettiin.
)))
-Ei mitenkään.
Kunhan vain avasi kanavan, sanojen esille tulla.
Niihin on valta sulla.
Mihin nyt liittyi tuo?
)))
-Tulevat tulevat ihmisten luo ... on tulleet aina
ja maailma on muuttuva ... on ollut sitä aina.
Mutta, jotta ois tulevassa jotain kaunista
on vanhojen hajota
tapojen muuttua
monien suuttua
omiansa puolustaa
omastansa jakaa
kansakunta kasvaa, kuin ei ois kasvanut ennen
vuoskymmenten mennen.
Pakko!
Ihminen toivoo muutosta, eikä kuitenkaan sitä toivo sillä, muutos voi olla raskas.
Toivoo uutta maata, ulottuvuutta luullen sen olevan jotain kaunista mutta, matka kauneuteen ei tapahdu muutoksitta.
Ei sitä kuin vain tähän päälle jostain ylhäältä lasketa - ja se ois sitten siinä. Ei!
Vaan, se on tie, ja kulku se on matka, kohti sitä uutta; aikaa ja ulottuvuutta.
Ja sen matkan päässä vasta voi odottaa sitä kaunista.
Mutta, kuka silloin vielä on matkalla ja moniko jo nauttii matkasta vapautusta sit' ei tiedä kukaan, eikä sitä sallita ees ennalta arvella.
Tulee vain suostua, ja matkaa matkata ja matkan päässä vasta on valmista ja nauttia uuden kaunista tulevaista ... sen uutta välivaihetta matkalla kohti suurempaa totuutta - joka ON.
-
-Kas, ei mikään tulematta jää vaik sen sanomatta jättäisi mut' voimansa sillä on, jos sen edeltä kertoisi.
Joku näkisi ett' suunnitelma suuri jossain suuressa on mut' ihmisille tuntematon.
Ja vielä lisäksi huomasin, kun tätä sivua esille rakensin, että siellä vuoden lopussa oli hyviä ohjeita tulevia varten. Toistan ne tässä, vaikka löytyvätkin sieltä samalta sivulta kuin nuo yllä olevat.
28.12.2019
Selviytyminen tulevista
Viel yksi on pyytämättä, anomatta ett' keho vois oikein toimia virheistään, saasteistaan, vapautua puhdistua ja parantua
uusiutua uusilla soluilla ja voimilla oman järjestyksensä mukaan ja saasteiden poistua normaaleja teitä
ettei enää tarvitse valita mikä ruoka, mikä ravinto, on oikeata sillä, keho oikein toimiva ja terve voi kaikesta ravittua.
Ja, että kaikki syötävä ja juotava on ensin ylempien kautta kulkeva puhdistua ja ravittua ennen suuhun laittoa - ja näin on kaikki tervettä ja elo kaunista
eikä vain kuin väistellä, valita minkä syöminen, juominen ois luvallista tällaisena aikana, kun kaikessa on saastetta ja ihmistä, elollista, sairastuttavaa.
Näin on oleva toisenlainen tapa toimia ett' keho terve osaa ravinnon poimia ja roskat, saasteet, poistaa eikä mistään ois keholle vaaraa sillä, se osaa vaarat ohittaa.
Kyseessä siis kehon ja ylempien voimien yhteistyö eikä ajallinen ravinto ja saasteet enää ihmistä lyö.
Muuta mahdollisuutta ei ole selvitä ihmisen sairauksien, saasteiden, merestä yhä pahenevasta ihmistä masentavasta, kadottavasta kuin, ylempien voimilla ja voimilta anoa terveyttä puhdistumista kehon ja ravinnon
sillä, ympäristö miss' elämme sen kuntoutus ja putsaus on jo ihmiselle mahdotonta.
Mutta, muuttaa kaikki alkemistin tavoin terveeksi ennen sisälle kehoon menoa ja alkemistin tavoin ne sisällään muuttaa ja puhdistaa ihmisen käyttöön, ja sit poistaa.
Näin on tervettä ruokaa ja juomaa oleva aina eikä mitään ole puuttuva eikä millään lisällä tarvitse ravittua sillä, alhaalta ylempien kautta alas on ravinnolle paras putsaus ja kuntoutus
ja ihmisen kuntoutus ylempien voimien kautta on mahdollista että ihminen voi elää ja toimia kasvaa ja kehittyä kohti suuria tekoja ja unelmia käyttäen avukseen yliluonnollisia voimia.
Vain näin voi ihminen elää, selvitä ja pysyä puhtaana, terveenä ja rakentua kohti sitä, mi tarkoitus kaiken on ... tää hetki ja aika vaikeuksien ja saasteiden on kädestä kohtalon sillä, muutoin ei kehittyis tää ihminen vain omiinsa tyytyen.
Pitää olla vaivaa ja vastusta ett' osaa etsiä apua ja anoa oppia uusia tapoja toimia saada uusia voimia matkalla kohti tulevia.
Tämä kaikki nyt kuvattu on matkan pieniä unelmia matkallaan kohti niitä suuria valtoja ja voimia - jotka ON!
*
)))
-Ja nyt, käy läpi kehosi puhdistus
kuntoutus, uudistus
ett' osaisi se oikein toimia
ja että kaikki ois sille otollista.
Ja ravinnosta kiitä se kuljeta ylemmän kautta alas ja anna sen kiitoksen kanssa ravita terveesti toimivaa kehoa.
Tämä kaikki on mahdollista sille... joka...
sillä, ihmisellä ei enää, pian ole muuta mahdollisuutta elää ja selvitä kuin etsiä uusia tapoja ja toimia miten ravinnon voi itselleen kaiken seasta poimia.
Ja viel' kuin lopuksi se tärkein: ilma, jota hengitän sen ennen käyttöä puhdistan sillä, muulla tavoin se ei enää puhdistu kuin vain suun, kehon, ihon, edessä josta sitten nauttia sitä puhdistettuna ettei enää sen kautta tulis uusia saasteita.
Aamulla kiitä ano ja kiitä puhtaasta ilmasta saasteista vapaasta ja sinä olet saava sen kuin suodatettuna ylempien salaisten voimien kautta.
Näin... vain näin se on puhdasta - se on tärkeä osa ravintoa! ja jonka todellinen sisältö on ihmiselle viel salattua ainetta
ei siis ainoastaan happea vaan, siinä on paljon valkeata ainetta - ihmiselle tuntematonta, jota pimeäksi kutsutaan kun on viel tiedon hämärässä.
29.12.2019
Uusista, tulevista voimista
)))
-Parantaminen, parantuminen, vaatii voimia
ei ajallisia, vaan, uusia
ja enemmänkin viel tulevia
sillä, ei niitä vain oteta - ne annetaan
vaatii aikaa, oppia, kasvaa
ja sitten vain pyytää, uskossa anoa, ett' on voimia joilla voi ajassa palvella itseä ja muita ruokkia suita ja valvoa totuuksia
sillä, aina on vallalla myös valheita joilla etsitään viel varoja rikastua ajassa vaik ajan takana ei ole mitään tarjolla valheella anoa.
Nämä ovat tulevan kuvia ja mahdollisia.
Saat edellä kulkea ja todeta, ett' se on totta, ja sit kertoa valaa uskoa tulevaa varten - ihminen on turvassa, jos on ... uskoa ja elämän alkemistin taitoa totella totuuden suuntia, ja siten palvella.
Ja, mitä on se usko, joka on kuin kaiken taustalla vaadittavana voimana.
Kohteita on paljon, ei mikään yksi ja ainoa - se on luottamusta, ett' on olemassa jotain suurta ja tuntematonta jolta voi anoa apua - ja saada, kun on tarvetta.
Sillä, sitä luottamusta on - tai, sitä ei ole.
Tyhjät sanat ei mitään hyödytä vaik ois kuinka kauniita ja oikeita.
Vaaditaan todellista luottamusta, joka on - lahja ja vaatii kasvua nähdä ajallisen yli ja taa jossa on tarjolla, miten ongelmat ratkeaa.
-Mitähän tästä vielä tulee? huokaa itsekseen Runoilija joka itseään hoitaa ja parantaa ravintoa testaa ja muuttaa - ja kertoa uskaltaa vaik ihan hullulta viel kuulostaa ... kun ei ole mitään vaivan aikaa.
))) -Mutta, hyvä on oppia parantamaan ja ravitsemaan sillä, tuleehan ne ajat, jolloin kaikkea tarvitaan
ja silloin arvostetaan, vaik moisia viel ajassa kartetaan ja muulla tavoin autetaan - jos osataan.
Muihin tapoihin viel luotetaan, ja niihin uskotaan.
Aika aikaa kuluttaa ja kaikkea muuttaa, "hukuttaa" ... kuka tuota sanaa tutkia uskaltaa.
29.12.2019
Salamasanat
... juuri nukkumaan mennessä ryöpsähtivät vain vauhdilla kulkemaan...
)))
-Mikä on tehty ennen, on tehty ennen meitä
ja mitään ei ole tehty meidän jälkeemme, vielä.
Siin' on salaisuus: ennen meitä, ja meidän jälkeemme.
Toinen on tunnettua, toinen tuntematonta ja kumpaankaan et pysti vaikuttamaan.
Olet vain tässä hetkessä häviävässä värähdyksessä ja juuri tekemäsi jo menneisiin vilahti - ja se siellä on.
Seuraava hetki tästä on aina tuntematon ... kunnes se tuli tunnetuksi ja siirtyi taakse tuntemattomaksi.
Sillä, kuka ehti kulkea sen hetken rinnalla ja kertoa mitä siihen hetkeen oli piilotettuna.
Näin on oleva tuleva - yks hetki, se tuli, ja se meni ehditkö siihen tarttua.
Tulevan suuria tulee varttua sillä, yhdessä hetkessä se on siinä, sun edessä ja sen jälkeen on uusia tehtäviä, joit' ei ole tehty ennen menneitten aikain mennen.
Joten, mitä voit sinä vaikuttaa maailman kehitykseen se vain vyöryää edelleen ja hetket tulevat, hetket menevät tekevät omansa tehtävät ja muuttavat, mitä muuttaa tulee - ja kuka voi tietää mitä muutoksesta tulee.
Et lisätä voi siihen hetkenkään vertaa et aikaa, et vaivaa sillä, kaikki koko ajan tulevia esiin kaivaa.
Ja se on suurta tajuta, ja ymmärtää ett' tuleva jo myllertää kuin tsunami käskynsä saanut ja matkaan lähtenyt eikä sitä pysäytä mikään.
Menee ja vyöryää aikansa, matkansa sit laantuu, kuin unohtaa tapansa, tahtonsa - ja muuttui kaikki raunioiksi
sit rakennettiin uudeksi uusin voimin tulevaisuudeksi.
Ja se oli - vain yksi tsunami.
29.12.2019
Välikirjoitus
Tämän tähän kuin välikirjoitukseksi kerron että, jos joku joskus myöhemmin mun tekojani seuraa ja huomaa itsensä muuttuvan
ei kait kannata huolestua, jos paino nousee ja muoto muuttuu ajatuksetkin, halutkin, kaikki - turhaksi toteat monet asiat.
Mutta, seurata noita ohjeitani anomisiani, saamisiani, löytöjäni ja saada niistä seurauksia olkoon ne vain merkkejä että, kaikki toimii, ja on totta.
Ja tämä tänään 29.12.2019 su-aamuna on vain välivaihetta oudolla tiellä kohti jotain ... viel tuntematonta.
Jo edellisestä käy ilmi ett' muutos mi solutasolla käy ... vaikkei kaikki vielä ulkoiseen näy ei voi olla vaikuttamatta myös sisäisen ominaisuutta.
Muoto muuttuu, rakenne muuttuu, keho muuttuu muuttuuko myös ajatukset, teot...
)))
-Ne eivät muutu ulkoisen
ajallisen kehon muutoksen kautta
vaan, syvemmän olemuksen kasvun kautta
jota siis ilmentää tuo
ett' kaikki anominen tuodaan suuremman luo
koska, vain siellä on se muutoksen voima
niin ajatuksen kuin teon
ja niiden muutosten kautta
myös ulkoisen, ajallisen osa
saa osansa kaikesta kasvusta.
Kuin todisteeksi voimasta ei vain omasta halusta, toiveesta vaikka ajallinen aina toivookin terveyttä ja voimia suorittaa elonsa tehtäviä.
Siksi tämä muutos viimeaikainen on suuri-vaikutuksinen sillä, moniin on viel ehdittävä ei yksin itsesi tähden, matkasi määrän vaan, ajan muutoksien ett' sitä ennen ois kerrottu kaikki, mi tarpeen on kun lyövät kellot kohtalon.
Muutokset tuleva on.
Näin on edetty kuin uudelle tasolle ylemmälle, vieraammalle ... vaik ajassa tunteviakin on mut' suurelle kansalle viel tuntematon.
Tuo tuntemus viel tarpeen on mutta, aikanaan kaikki, ja tavallansa löytää kukin kosketuksensa johon ajaa muutoksensa elonsa tiellä. - Paljon on turhaa siellä.
Vuosi on päättymässä, merkittävä vuosi omasi kasvun kannalta, kuin myös "kulkujen" kannalta suurten kellojen ja muutosten uusien tulevien.
Kas, seitsemän vuotta on siitä suuren muutoksen hetkestä kun kaikki ylemmissä alkoi muutos käynnistyi aikain muuttua.
Se maailmanloppu silloin 20.12.2012 >>
Tuo on aikaisemmalta www.piiras.com -sivultani.
Ja, mikä on tuo seitsemän vuotta - aikakausien määrä, ja muutoksen luku.
Täyttyy nyt tuo kasvu.
-Apua! huokaa Runoilija.
))) -Niin, vaivansa kaikella, vaikutuksensa tahtonsa aikaansaada muutoksensa muuttaa suuntansa, rakentaa unelmansa.
Unelmalla on suuntansa sitä katsella - suuruutensa suunnasta ei alhaisten, jossa vaikuttaa muutoksen matkaksi kohti suuruuden, ihmisen uuden tulevien.
Ja päättyy nyt vihko muutoksien.
Ja alkaa kohta uusi; vuosi ja kausi - ja uusi vihko.
Vaan, mistä alkoi tää vihko sunnuntaina 20.10.2019 näillä sanoilla:
Tämän päätyvän vihkon alkusanat 20.10.2019 >>
Jotain siis matkalla avautunut kahden kuukauden ja kolmen viikon - ei pitkä aika - vain yksi vihko
mut' vihkon sanat suuria piirtävät tulevia sanoin esiin siirtävät - eivät sitä tuo mutta, kuvaavat, mitä tuleva eteen tuo.
Puhutaan voimista uusista oudoista unelmista ja muutoksista sillä matkalla tulevista.
Ja ovista avautuvista - ihmistä pelottavista ja sisäisen unelmista jotka ovat kuin kaksi maailmaa jotka kuitenkin ovat yksi.
Tähän vihkoon viel ylihuomenna mahtuu yksi ennen uuden alkua siihen valmistavia sanoja.
31.12.2019
Mitä olenkaan tehnyt
Runoilija heräsi keskellä yötä vuoden viimeisenä päivänä kello 02.40 ja mietti kättensä tekoja saamiaan ja kirjaamiaan sanoja - ja peljästyi kun sanojen kuville näin hiljaisuudessaan pysähtyi:
-"Mitä olenkaan tehnyt, mitä sanoiksi sanonut muistiin kirjannut - julkaissut niillä kuin luvannut, ett' ajat muuttuvat arvot, tavat, musertuvat ja ett' alkaisi piankin jo se muutoksen kausi mit' pitkään jo luvattu on"
ei yksin Runoilija, vaan myös monet muut merkkien ratkojat ja kiihkeät suut.
-Minä toivoisin pois ottaisin ... sanani kuin ankarat kirjatut jos sillä muuttaisin luvattujen kulkuja edessä olevia muutoksien polkuja, parkuja kun vielä on... (ja vihko loppui tähän)
(alkoi uusi vihko) ... niin paljon hyvää ja kaunista. Jos jarruttaa voisin sanoillani sanojen muutosta - kuin jarruttaa kehityksen kulkua vaik tiedänkin, miten paljon on pallolla kauhua murhaa, ahneutta valtataisteluja, sotia
kun niin paljon on kaikesta tietämättömiä, tuntemattomia eloistaan unelmoivia kauniita, nuoria, vanhoja toinen toisilleen niin rakkaita.
Haluanko nyt sanoillani vastustaa muutosta; ihmiskunnan kulkua suurta lupausta siitä kauniista tulevasta ihmisestä ja ihmiskunnasta uudesta - uudesta tulevaisuudesta.
Sitäkö nyt vastustaa tahtoisin, sitä tulevaa uutta vaiko vanhan muutosta ... vastustaa kuin kaikkea.
Eikö mitään puolustaa; hullutusta jatkuvaa? ihmiskunnan kasvua, tulevaa?
Olenko kuin hulluksi tullut ett' kuin seisoisin vaa'an kielellä ja käsissäni pitelisin kuvia, sanoja vaa'an kulkua muuttavia.
Mitä nyt ois puolustettavia ihmiskunnan suuntia?
Kuka sanoisi sen, hetken viisauden?
Eihän tämä enää ole vallassa ihmisten ei ajallisten tekojen, ei inhimillisten ajatusten - ei ees rukouksien, kehitystä peruvien.
Mutta, kuitenkin: -Ota pois... tämä tuomion hetki, päivä, aika!
Vaan, pyysinkö nyt... vanhan menon jatkoa ja kaiken tuhoa
vai, pyysinkö... ihmiskunnan kehityksen loppua tai hidastusta ett' vois se jatkaa kaikkea pahuutta, tuhoa.
Oi, mitä minä oikein anoin!
Vaan, mikä on minun anomukseni ääni tään kaiken edessä ja keskellä.
)))
-Olet ääni!
Ja mitä sanoikaan tuo laivan matkalainen Homeros hieman yli vuosi sitten.
19.12.2018
Ajallinen, yks rahtunen
-Katsos, ihmistä kiinnostaa pinta ajallisen elon hetki ja elämän arjen hinta - hieman tulevakin, jokin pieni unelmakin - ja menneitten ajallisten tiet mihin suuntaan elämääsi tänään viet.
Vaan, todella kaukaiset eteen ja taa ylhäiset hän mielestään karkottaa ihmisen perusjuuret, synnyt suuret ja tulevien uudet ulottuvuuden.
Vaikeita sanoja tajuta vaikea kiinnostua, kun ovat niin kaukana mutta, ne ovat kaiken perustuksia; - mistä, missä nyt, minne?
Noilla vastauksilla päästään kaiken perustuksille;
kysymyksille
vastauksille
tarkoituksille tulevien, menneitten
todellisille unelmille
- ylempien unelmille.
Ajallinen on vain yks rahtunen kaiken saatossa menneitten, olevien, tulevien ketjussa.
Vaik ois kuinka kaukaista eteen ja taa
se vain pientä hetkeä edustaa
kaikkeudessa
ihmisvirran elossa
ja vaik polvien kierrossa.
Mikä on vaik miljoona vuotta iankaikkisuudessa; yks napsaus vain, se tuli, se meni ihminen siin' napsauksen välissä hetkensä eli.
Täss' piirretty on kaari
jostakin jonnekin, yks kaari suuren kaaren alla
ja kaaria on kaikkialla
tämän taivaan alla
ja taivaitten taivailla
mailla ja merillä
alemmilla ja ylemmillä
ja tuntemattomien ulottumilla.
Ja mikä on ihminen tuon yhden kaaren alla; sotii, tappelee, kiivailee, kaikkialla hamuaa kaikkea kaikesta etsii jotain iankaikkista onnea ja autuutta lupaa toinen toiselleen mahdottomia olemattomia totuuksia ahneutta, taivaspaikkoja ajassa ja ajan takana - ees tuntematta huomista ja sen vaaroja - ihmisen todellista julmuutta, raakuutta: -Mulle, mulle! Minulle kaikki! Ja jos jotain vaik sinulle, viel enemmän siitäkin minulle.
Tää korutont' on kertomaa hetkeä, ja tulevaa - kuka katsoa uskaltaa tulevaa ja ylemmän tason unelmaa.
Sillä, unelma alhainen on ajallinen unelma ylhäinen on iankaikkinen.
Ja onko niillä mitään tekoa keskenään... Ei ole!
Vaik ihminen itsessään tulevia piirtelee viihteeksi siirtelee niillä tuleviaan turvailee valheiden taa - ajallisten unelmaa.
Se kaikki on katoavaa.
#
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Ja näin alkoi vuosi 2020
02.01.2020
Outoja unia - ja tarinan kiemuroita
Jo useampia muuttamiseen liittyviä unia erilaisia, vähin erin mielestä haipuvia mutta, muuttoon, lähtöön, tai uusiin tiloihin erilaisiin, yleensä vähän sekalaisiin oloihin.
Kaikki nyt vuoden vaihteessa yö- tai päiväunissa ...uusia koteja minulle tai muutossa avustamista muille.
Mihin liittyvät nuo?
Oli yhden hengen pelastuskin veden nousun aiheuttamasta hukkumisesta. Kasvot jo ehtivät veden alle jäädä josta viime hetkellä kuin lentäen hänet ilmoille ja rannalle pelastin.
)))
-Muutoksiahan muutto lupaa
vaan, ei aina fyysistä, vaan henkistä tilaa
uutta ulottumaa, uutta paikkaa, asemaa
jossa antaa apuaan.
Ei fyysinen muutto mitään uutta tuo vaan, henkisen tilan vaihto tuo uusia näköaloja vaik unissa ankeita ja sekalaisia ei mitään kauniita, vaan apeita kovin mitään sanomattomia … en niitä valitsisi jos ajallisissa uusia valitsisin.
Jos oisivatkin unet olleet upeita tiloja vaik komeita kartanoita, tai kauniita asuntoja jo piankin niistä luulisin ett' todellakin... hienoa tulossa.
Mutta, nuo unien talot ja asunnot
eivät inhimillisesti herätä minkäänlaisia muuttohaluja
tai lupauksia paremmasta
… enemmänkin vain vaivasta.
Siinähän se, unien tulkinta.
Miten tulkitset ajallisissa ajattomia unia.
Kaksi eri maailmaa
ovat toisiansa vastaan.
Ajallisen kaunis voi olla ajattoman kauhistus
ja ajallisen ajattoman kauhistus
voi olla ajallisen kaunistus.
Tulevat päivät näyttävät unien tehtävät
muutokset mit' aikaan saavat ne
ajallisen ja ajattoman tilalle.
On niillä sanomansa, vaik vielä salaisensa
ja pitää varoa vääriä tulkintoja
eikä niiden mukaan hoppuilla
uusia tulevia, viel arvoituksia.
(Jälkihuomio 24.3.2020, nyt ymmärrän...
kun tarkastelen välillä elettyä elämääni
ja koronan tuomaa myllerrystä
ja koko maailman muutosta.)
04.01.2020
Mielessä vilistävät kuvat
Mikä on tää hetki, uuden vuoden alku kun yllättäen yöni hetkessä koko elämä vilistää mun silmissä.
Hetkin kuin turhalta näyttävä (elo) mut' kaikki kait ollut elettävä … kuin itsestään eteen tulleena.
Tosin, kasvattava monella tapaa kuin tyhjästä miestä kasvattava koko ajan johonkin tulevaan valmistava.
Ja nyt ... vasta täällä kaukana monien vuoskymmenten takana voi nähdä ja arvioida jokaisen eletyn hetken tarkoitusta ... vaikka, kuin repaleinen se kaikki ollut on kaikki vain tullut, järjestynyt kuin kädestä jonkun kohtalon.
Poislähtöäkö täss' jo piirtelen kun menneitten teitä eteeni kaivelen … mistä lie pulppuavat pintaan vaikken vuosikymmeniin niitä kaivannut en muistellut painuneet vain jonnekin eloni muistojen suohon ja siellä uinuneet rauhassaan.
Ja nyt vain yhtäkkiä keskellä yötä pulp pulp pulp... sekalaisia muistikuvia koko eloni matkalta kuin jossain sumussa tapahtuneita.
04.01.2020
Outoa oloa ja hiljaisuutta
Outoa oloa, kaikki kuin sekavaa; yöunet, kunto, aamupaino heittelee - nousee. Jotenkin kuin olematon hetki. Ja viimeyön valvominen, 01.30 - viiteen ja jotain.
Mitä tää nyt sit oikein on? Väsyttää. Ja alkoi kova lumisade. Myrsky! - Illalla ois tanssiakin.
Mutta siis, mistä kyse? Vuosi vaihtui, jokin muuttui? Sanat hiljeni. Loppuivatko? Lepotauko? - Hiljaista.
Seuraavana yönä, aamuyöllä Unta sodasta, tai liikekannallepanosta ainakin bussikuljetuksia, ankeita oloja vähäisiä tavaroita matkassa sekaista oloa … bussit lähtivät miten sattui minäkin myöhästyin jostain, jäin yksin hortoilemaan.
Siis, unet:
muuttoja
uusia koteja
nyt sotaa, tai uhkaa ainakin.
Ystävän pelastus hukkumasta vein rannalle pelastettuna - entä sitten sinnekö se jäi.
Nyt kaunis aamu, klo 11.20 Aurinko paistaa kasvoihin punaisen huoneen ikkunasta istun keinutuolissa, kynä kädessä. Vain unia, ei sanoja ja unet kummallisia, vieläpä muistettavia - outoa ja yöllisiä muisteloita.
Mutta siis, sanatonta aikaa - hiljaista - ei aivastuksia!
Jotain tässä kait pitää nyt oppia; hiljaisuutta, odottaa uutta, jotain?
Heitin roskiin sen ison palmuvehkan ...tuli kuivia "oksia" - en enää pitänyt siitä väreet hävis kasvista - veks vaan!
-Unohda hetkeksi nämä kaikki keskity itseesi ja omaasi eloon.
Kirjoituksien loppu = ei
Elon loppu = ei
Tuleeko uutta = 10, juu
Pitää odottaa = 10
Jotain uutta = 10
uutta muotoa = 10
Taukoa nyt = 8
Ulos lenkille = 10 !
06.01.2020
Tutkiako jotain?
Teosofia ei Hiljainen ääni ei Salainen oppi ei Hunnutettu isis no eei ! Budha ei Ervasti hmmm ... eei
Mitä minä näistä, nyt esille tulleista opeista ja 'viisaista' kysymyksistä? Onko jotain seurattavaa -- olen niin yksin --.
Oisko hyväksi kuulua johonkin ja kuunnella jot...?
Ja jos sanotaan, ett' joku ihminen on kasvanut totuudeksi, se on valhetta, sillä hänkin on edelleen vain matkalla ... tosin, ehkä ylemmällä tasolla mut' viel' on ihmistä, itsekästä, jos itsensä noin korottaa vaik kuinka suureksi hän ajassa kasvaa. Ja kaikki on jo vanhaa.
Jos sitä jatkaa, voi saavuttaa vain samaa 'vanhaa' tosin totuuden matkaa - sata vuotta sitten.
Eikö enää ole suurempaa? Eikö enää ole tulevaa? Siihenkö pitäisi kuin vanhaan kulkuun jäädä, jota vanha vetää perässään?
Ne tiedothan ovat jo täällä niihin voi jäädä vaik iäksi oppimaan ja saavuttamaan sen, min saavutti jo ennen.
Vaikeaa, monimutkaista, kaukaista. Kuin mahdotonta. - Ihmistekoa.
Outoa, ei aivastuksia, ei hahmoa. Ei hahmon arvoa. (Aivastukset olleet merkkeinä)
Mutta, joku muu arvo - ohi oppaiden.
Huokaus: -Ei mulla ole oikeutta tällaiseen!
Eiväthän sanat ole sinun, sinä kirjuri parka, turha huolestua. Tärkeintä on kuulla, oikeaksi luulla ja uskoa, ett' se on totta.
Sanat ovat saloja, ei vaikeita, sisältävät voimia. Vaikea tuntea totuuksia niiden takana. Ovat vain kauniita niille, joille ei sallita avautua.
Mutta sallituille, on kaikki avoinna. Elämän mysteeriä ja sanojen kuin taikaa. Sanat maailmoita avaa!"
-Olen niin yksin. Anna apu auttavainen.
-En tarkoittanut sitä. Se on hyvä. Anteeksi. Vaan, entä joku ajallinen?
-
07.01.2020
Katsoin Messiah-sarjaa yöllä kolmesta viiteen. Koskettava, ajatuksia, ihana, puhutteleva. Entä jos ... entä minä?
Ja miten ajauduin yön valvomisen seurauksena tuon äärelle, osat 1-4 ja aamulla jatkoin, kun viisi tuntia nukuin viidestä kymmeneen.
(Jälkilisäys: Tuo kaikkiko alusti tulevia tapahtumia ja varsinkin, kun katson tilannetta nyt 20.03.2020, kun Korona-virus on levinnyt valloilleen.)
-
08.01.2020
Yöllä viiden jälkeen piirsin karkean kuvan ajallisen ja ylempien, ja universaalien voimista.
Sitä ei voi nyt julkaista, mutta kuvassa kaikella paikkansa ja voimansa tietonsa ja taitonsa, ja tehtävänsä.
09.01.2020
Muutoksia taustalla
Sillä, kullakin aina, ihmisillä, oppailla omansa tieto, taito, taso, mutta ei tarkoitus ole se - vain välivaihe matkalla auttamassa, kasvussa.
Mutta, se ei ole se määrä, tavoite olla aina oppaan, välittäjän alla vaan, tavoite on suora olla itse kuin oppaan asema jo ajassa ja ajan takana taas palvella uusia tulevia.
Ei tavoite ole olla oppaan alla; opas - auttaja asema vaan, suora sanoma tieto korkea, nopea, ilman väliportaita.
Sillä, välivaihe on aina vajausta ei koko tietoa, vaan välivaiheen vajausta kasvunsa määrän, matkan mukaan.
Sillä, opettaja opettaa, mitä hänelle on opetettu kunnes oppilaalle aukeaa opettajan takaista maailmaa, joka opettajaa kasvattaa. Mutta, opettajia on paljon ylemmissäkin eikä kaikilla ole sama tieto.
Siksi on opettajain vaihduttava uutta avattava määränsä mukaan - oppaista kaikkeutta ei ymmärrä kukaan.
Sillä, kaikella määränsä taivaan alla ajassa ja ajattomilla. Vast' ylemmillä tasoilla ylempien yllä voi nähdä kokonaisuuksia ja siellä enää kyse: mitä sallia avata, tietää, tuntea, mitä ajallisille kuvata.
Ei siis vajavaista tietoa vaan, sallittua avata - siin' on ero!
On tieto, vaan ei lupa avata. Ei vajavainen, vaan sallitun raja; mitä saa avata ja kertoa, kuvata.
Totta kai se on vajavaista kokonaisuudesta mutta, se ei ole vajavaista, vaan mikä on luvallista mikä luvallisen takaista, tulevia ja vast' tulevissa ilmi tulevia.
Ajassa on mahdollista vain ajallisen rajaan
ja ajallisen takana on ajallisen takaiseen rajaan
ja sen rajan takana vasta on ajattoman osuutta
joka on omansa maailma, jossa ei ole enää rajoja
on vain sallittua ja sallitun takaista
ja niitä takaisia on monia portaita;
sallittua - avata
sallittua - taas avata
taas enemmän sallittua
ja sitten taas avata uusia tasoja.
Ja tasoilla on virkansa ja kasvunsa mutta, mikään ei ole vajavaista, vaan, mihin asti sallittua siihen asti kaikki on oikeata vajavaista ainoastaan ylemmiltä tasoilta katsottuna universaalin totuuden suunnalta siihen asti oikeata, vaikka ei näekään kokonaisuutta mutta, se suunta ... on oikea.
Mitä alhaisemmilla tasoilla sen enemmän kiemuroita ja kuin turhia mutta, tärkeintä sielläkin on oikea suunta joka turvaa kasvua ja lupaa tulevia - ellei ne kiemurat sitten poikkea suunnasta synnyttäen keskenmatkaisia omia unelmia
opettaen uusia suuntia, jotka eivät enää ole totuuksia vaan, ajallisen unelmakuvia ja sen arvoja ja oppeja rakentaen ajallisen valtoja ja voimia, kuin turhia.
Mutta, nekin kasvun polkuja monille joista mahdollisuus poiketa pois jos on oikeata kasvua ja totuuden tuntoa - ja turhan tuntoa.
Näin nekin palvelevat verkkoihinsa sotkeutuneita totisia joiden tulee joukoista poistua etteivät kasvullaan rakennelmia horjuta, vaik' hajota jos ei rakennelmassa olla tarkkana. - Ovat siis uhkana ajallisen vallalle ja voimalle. Vrt. Luther... Mutta, aina pitää varoa ajallisen kiemuroita ja houkutuksia ajallisen asemia ja valtoja ihmisten tahtoja ja kiemurtelevia totuuksia jotka eivät ole totuuden suuntia vaan, matkalle rakentuneita majoja.
-Oho, näinkö se muutos vaikuttaa, huokaa Runoilija.
-Olenko minä tällaista jotenkin ansainnut? Tunnenhan minä itseni.
11.02.2020
Piirsin uuden piirroksen voimista alhaalla ja ylhäällä ja miten vaihtelevat ne matkalla ja ylimpänä kaikista on universaalinen tieto ja suunnitelma.
Vaan, minkä takin kuvassa on hyvä ja paha.
Taas välillä ollut hiljaista...
14.01.2020
Kadonneitten sanojen lupauksia
Mutta, sanat kadonneet jonnekin...?
40 vuotta täyttymässä menneittesi kasvun teitä; outoja, omituisia, kasvattavia, koettavia nyt kuin irti niistä, ja tilalle uutta matkalla, ja matkan jälkeen avautuvia uutta tapaa ja voimaa ihmistä, maailmaa koskettaa ja tulevaa rakentaa.
Ei sitä voi nyt kuvata se on vain koettava ja tunnettava oltava osana sitä, osallistua.
-Mitenkäs noi ... jalkapohjat? Arat ja jäykät?
15.01.2020
Jonkin odotusta
Jokin muutoksen hetki; ei sanoja kuten ennen yöllistä valvomista Raamatun sanomiin tutustumista ... Jeesus ja Apostolien teot vetävät puoleensa koskettavat jotenkin uudella tavalla.
Kuin jotain odotusta tai syvempää ymmärrystä ehkä viisautta, jota olen anonut. Näinkö se?
Ja uniakin alkanut, sellaisia jotka muistan; ensin niitä muuttounia sitten se kuin liikekannallepanoa, sotaista ja tänään se kadonneen tyttäreni halaus.
Jotain kaipaan, kuin odotan. Ihan rauhallinen olo, vaikkei sanojen virtaa.
Odotan vain Kanarian matkaa ensi ti-aamuna nyt keskiviikko.
Kehoani tunnustelen jalkapohjia ihmettelen kipeät kävelystä olleet, vaan ei juuri nyt.
Uusiutumista, ymmärsin. Kaikkea kun hetki sitten itselleni pyysin - kerralla kaikkea. Liikaako. Ehkä sen vaikutusta.
Jotain nyt silti toivoisin, lohduttavaa, rakentavaa vahvistavaa sanomaa... kun muotokin nähtävästi muuttuvaa piirtämäni kaavion mukaan, sivusta suoraan. (Piirros ei näkyvissä, vaikea selittämättä ymmärtää)
Ei haittaa. Hetken lepoa ja rauhaa. Sanat ei vaivaa, ei sanojatkaan.
Vain puhdistaa.
Uutta unelmaa.
Uutta voimaa.
Odottaa oikeaa aikaa.
Odottaminen vahvistaa.
(Jälkihuomio 24.3.2020: Viitausko koronaan, josta aloin kuulla tihkuvia ensi uutisia vasta Kanarialla ollessa 24.2. jälkeen.)
17.01.2020
Vapauden vaikeutta
Vapaus on vaikeaa, vaik onkin niin kaunista taistelu sen puolesta raskasta ... joskus kuin julmaa monta mielihalujen pulmaa.
Asiat sitoo, ihmiset monet sopimiset, lupaukset, harrasteet ne kaikki pian monin lonkeroin vapautta syö vaik moni olisikin ihana teko ja työ.
Mut' ihminen toinen on kuin iäinen ain jollain tavalla rinnalla kulkien jos ei vaik rinnalla, värisee hän mielen pinnalla ja sitoo ajatukset, ajat määrää pian omat teot, rajat, ja omat menot kun ain on huomioitava toinen, ja toiset sopimukset ja suunnitelmat vaik kuinka hyviä ne olisivat.
Pian on edessä kysymys arvokas: Miss' on oma eloni mun, jos moniin toisille jakaudun?
Sit' ei helposti huomaa lain kun niin monia velvoitteita kuin huomaamatta taakakseni sain.
Niiden kaikkien kanssa eloani touhuan vain. Osuuttani ajallista arvostain.
17.01.2020
Vanhat ja uudet sanat
Ja, uusi aina vanhan päälle, jotka tavallaan uutta kantaa niihin syvyyttä antaa, ja tukevaa pohjaa - ne omalla tavallaan myös uusia ohjaa.
21.01.2020-
Ja sitten Runoilija lähti Kanarialle kuntolomalle aurinkoon tyhjentymään kaikesta kotipiirin ajallisesta - ja vasta siellä kaukaa seuraamaan pienestä alusta alkanutta maailman Korona-mullistusta, joka paikallisesti oli vain Kiinan Wuhanissa.
-
Ja pian kahden viikon matkan jälkeen alkoi kuin uusi maailma omassa elossa ja koko maailmassa.
Kuin kaksi napaa; oma ja korona. Molemmat eloa mullistavia.
Lähti kasvuun uusi tuleva; itsen - ja maailman. Ja joihin molempiin tuolla yllä, oli hienovaraista viittausta.
_
_________________________________________________________
08.02.2020
Ja alkoi kuin uusi aika
On aikainen aamu, lauantai 8.2.2020 heräsin jo varhain, ehkä viiden maissa - siitä asti valvonut katsellut, kuunnellut pääni sisäisiä ajatuksia ja kuvia muistoja ja muistikuvia elämäni menneistä - ja tulevista jonka takia oli jo ylös noustava.
Mukavaan punaisen huoneeni keinutuoliin istahdin, siihen jossa nykyisin sanani kulkevat. Pöytälampun sytytin, onhan vielä hämärää.
Kaapista pikaisesti uuden tyhjän kierrevihkon muovikelmusta avasin, on kiire, ettei mielessäni kurkkivat sanat vaan katoa. Valkoiset kovat kannet ... hmmm, valkoiset ... no, olkoon, kelpaavat, ja aloin kirjoittaa tätä ajatukseni kulkua ja mieleeni piirtyviä kuvia kuin visiota.
Taas kerran uutta visiota, jostakin suuresta - no, ainakin jostakin suuresta työstä elämäni matkasta, sen monista vaiheista, jotka kuin irrallisina palasina leijuvat jossain bittiavaruudessa ja asuntoni kaapeissa banaanilaatikoissa erilaisissa vihkoissa käsin kirjoitetuissa - ja niitä on paljon.
Ulkona on usvaista, aamu ei ole vielä valjennut, katuvaloista vain totean. Maa valkeana, muutama sentti lunta, viime päivinä satanut, se maahan jäänyt. Harvinaista tänä talvena. Vaan ehkä jo tänään, tai viimeistään huomenna tulee vesisadetta, ja kauneuden tuon pienenkin ripauksen taas sulattaa pois. Tämä talvi on ollut, kuin ei talvea ollutkaan ois.
Tulin juuri Gran Canarialta, kahden viikon matkalta, terveys- ja kuntolomalta, sellaiselta aurinkopainotteiselta, jossa hoidettiin ja infottiin psoria sairastavia. Sinne onnistuin itseni mukaan saamaan muutamien kehoni läiskien tähden. Lääkäri sen psoriksi todisti, ja kelvollisuuteni kuntoutukseen. Ensikertalaisena olin etuoikeutettu heti mukaan pääsemään.
Hieno loma se oli, ohjattua liikuntaa ja luentoja. Uintia altaassa ja ihanassa meressä. Merivesi ja aurinko ovat kyseisille oireille oivallista hoitoa.
Kivoja ihmisiä, eri ikäisiä miehiä ja naisin, hoikkia ja pullukoita. Iloisia kaikki.
Ryhmään kuului ohjaajien lisäksi 24 kuntoutettavaa. Majoitus kahden hengen huoneissa. Minä sain kämppikseksi, kuin rukousvastauksena kaksmetrisen myllärin maailman suurimman puukirkon pitäjästä, Kerimäeltä. Pitkä laiha "aidan seiväs", jollaiseksi itseään kutsui. Palmuksi joku hänet kerran nimesi, kun auringon edessä seisoi. Hauska! Meitä oli siis kaksi palmua samassa huoneessa, minä 8 senttiä lyhyempi.
Hyvin tulimme juttuun, kaksi herkkää runoilevaista, joilla koko matkan oli yhteinen mieli ja ajatus; vuoteiden sijoittelut, huoneen välipalat ja juomat. Sama vatsatautikin viikon kuluttua, minulla ensin. Siinä sitä olikin taiteilua. Ja vähän naurussa pitelemistä, kun isompi palmu kipitteli tuvassa alastomana vaippahousuissa muutaman päivän. Molemmat hyvin toivuttiin. Hajutkin yhdessä kestettiin.
Nopsaan meni kaksiviikkoinen, vaikka alkuun tuntui että miten täällä nyt jaksaa, kaksi viikkoa. Hyvin jaksettiin. Ruoka oli hyvää ja monipuolista. Tosin minä sen vatsavaivan jälkeen söin vain Spagetti Bolognesea tai muuta kevyttä makaroniruokaa viimeiset päivät. Keho kaipasi hiilareita sen totaalisen putsauksen jälkeen.
Merkillinen ajanjakso meille sattuikin. Koronaviruksen ensi uutisia siellä seurasin, kun tietoja Wuhanista alkoi juuri silloin kantautua. BREXIT toteutua myös niinä päivinä. Ja Donner kuoli. Hänelle nyt vihdoin taisi selvitä se kuoleman jälkeisen elämän salaisuus. Ois kiva häneltä siitä kysyä. Ehkä joskus jotenkin.
Minut lopputapaamisen yhteydessä kiertäviin nimikortteihin komeaksi mieheksi joku nimesi, hyväksi seuramieheksikin, hauskaksi ja huumorintajuiseksi. Joku kuvasi että vähän outo. Noo, yritin vain pitää vähän iloa yllä, ettei sairauksien infosyövereihin liian syvälle upottaisi. Ei upottu.
Niin, tuolta matkalta pari yötä sitten palasin.
Sanat sammuivat minulla jo ennen matkaa, ehkä viikkoa ennen, enkä perillä juurikaan mitään kirjoittanut. Vain joitain pieniä yöllisiä liruja muistiin piirtelin, kun ajattelin lopputapaamisessa anteeksi pyydellä ehkä hieman innokasta käyttäytymistäni luennoilla. Vaan, kun kävivät niin kehumaan, niin jätin pyytelemättä. Voisivat mokomat vaikka ruveta mielikuviaan muuttelemaan. Halusin pitäytyä niissä saamissani, vähän kiittävissä ja kehuvissa.
Niin, miksi nyt aamulla valvon, ja mikä mieltäni nyt pyörittää. Tulevan tehtävä?
Eli, pitäisikö kirjoittaa kirja kaikesta eloni matkasta. Tai ei nyt sentään kaikesta, mutta jos vaikka jotenkin sen kuin ilmestyksen jälkeisestä, joka tapahtui 14.4.1984 klo 10. Siitä hetkestä kaikki muuttui, ja alkoi tämä ihmeellinen matka ja seikkailu, jonka päätä ei vieläkään ole näkyvissä. Muotoaan vain muutellut monella tapaa. Vai, olisiko se matkan pää jo lie tuolla, sen kirjan lopussa. Sitten olisi kaikki valmista.
Jos nyt kuitenkin, ennen kuin tätä uusinta hullutustani jatkan, sisälläni selvitän - omilla oudoilla tavoillani - että onko siinä mitään järkeä, alkaa koota yhteen tätä vuoskymmenten järkälettä.
-Niin, minä nyt kyselen, onko?
Hiljaista, ... vaikka koko aamun on pääni sisällä sanat ja kuvat pauhanneet. Kuin johdattaneet tämän projektin äärelle.
Ja vaikka kaiken kuin hyväksi näenkin, minä epäilen ... onko tarpeen yhteen kerätä näitä elämäni sirpaleita.
Eivät ne ole turhia, eikä turhiksi annettuja, vaan jaettavia ja jaettaviksi valmistettuja.
Käy toimeesi vain, ohjaus on seuranasi. Ja sanojen määrä ei ole väärä. Ja viel täydentyvät matkasi varrella, avautuvat uudella tavalla.
Eikä maailma läheskään vielä ole valmiina. Uutta koko ajan tarjolla.
Joten, anna mennä vaan, ja täytä se elämäsi tarkoitus ja jo ennalta valmistus."
-Mutta, miten minä sen teen, on kysymys suuri. -Vihkoonko ensin kuten ennenkin, vaiko koneelle suoraan ja sitä kautta nopeammin valmista?
Aamu ei aukea vieläkään - on talviaamun hämärää. Kello vasta 7.30.
09.02.2020 sunnuntai
Voimat pitäisi laskea ennen työn aloitusta - kustannukset. Onko voimia? Jaksanko?
Tehtävä on suuri, kuten varmaan aina, kuka ikinä aikoo kirjaa. Vuosien työ. Ja minä kun aina tahtoisin pian valmista.
Vaikkakin, tämä kirjoittamisen sarkani on jatkunut pian 40 vuotta, mutta se on syntynyt pieninä palasina, päivän matkan askelissa.
Ja nyt, ois edessä tämä, kuin liimaus, jolla yhteen liittää tuo koko matkan tarina, yhdeksi sulavaksi kuluksi, kiinnostavaksi ja kauniiksi - ehkä vaik hyödyksi jollekin, joillekin - sillä sehän täss' kaiken tarkoituksena, kuin salaisesti, aina ollut on ett' kirjoitus ei ois tarpeeton, ja että niillä kaikilla aina tarkoitus on.
Ei siis mitään uutta siihen, tapaan tehdä työ. Se vain toteutuu pieninä palasina, ja rakentuu näin se elämäsi työ. Näet sitten, kun kaikki on valmista. Suurin osa urakasta jo valmiina kauniina jatkokertomuksena. Nyt vain muotoa, joka etsii lukijoita. Asiat ovat arvokkaita."
Siis, viisautta etsin ennen suuren urakan alkua, sillä ei tässä enää ole aikaa hukata - jos vaikka koko työ olisikin turha, ja hukattu monta vuotta, vailla mitään tulosta.
08.02.2020
Jonkin uuden äärellä
"Jonkin uuden, ehkä suurenkin äärellä", kirjoitin aiemmin, viime vuoden lopulla.
Aika jotain ennakoi sanatkin, joita kirjoitin.
Ja sitten tuli tauko
- ja matka kauas meren saarelle
eroon kaikesta aikaisemmasta
uusiin maisemiin
uusiin asioihin
uusiin ajatuksiin
- vanhat jäivät hetkeksi unohduksiin.
Ja kun matkaltani palasin muutaman päivän viel lepäsin sit huomasin että, todellakin... jonkin uuden äärellä täss ollaan jonkin kuin seuraavan askelman matkalla kohti sitä todellista tarkoitusta mitä varten kaikki tää aiempi vuoskymmenten aikainen matka.
Kaikki taas kerran muuttaa muotoa ja kaikki aikaisemmin matkattu on kuin perustana ja rakennusaineena tuolle tulevalle.
Joten, miten lie nyt jatkuu tää tarina kuka onkaan kirjoittaja ja rakentaja kenen käsiin uskotaan koko eloni rakennelma yhteen sitoa.
Sitä saan nyt kai hetken odotella.
Kaipa piankin astuu jostain esille hän joll' on valta menneisiin tarttua ja taito yhteen kuroa kuin koko tarinoitteni maailma.
Siis, tervetuloa, sinä ... niin, viel tuntematon.
Ja siiten taas tuli hiljaista... ja tuon hiljaisuuden oheen alkoi kehon muokkausta jotain tulevaa varten.
No siitäkös sitä sitten taas, pulppusikin sanoja sen toistasataa sivua.
Ja kun tarkoin palasin vuoden alun tapahtumiin ja kirjoituksiin minä huomasin, ett' prosessi uusien muutoksiin olikin alkanut ja vuoden 2019 aikana ja jatkuen edelleen - eletään jo maaliskuun alkua...
Sen tähden on tarpeellista kuvata koko tuota prosessia jotta ois tallessa kaikki se mi' edeltää askelmaa - uudelle tasolle ja voimalle.
Mutta, ehkä kuitenkin on parempi kuvata tuo muutokseni prosessi omassa sivustossaan, ja pitää tämä 2020-sivu näissä jo tutuissa muodoissa.
Siis, tuon oman muutosprosessin kuvaus osiossa "Runoilijan taistelu"
#
30.03.2020
Kirjoitetut sanat ja todellisuus
Kanarian matkani aikana sekä omien kehollisten kamppailujeni taustalla on hiljalleen kasvanut se Korona-pandemia vallaten vähin erin maita, mantereita ja kansoja yhä vain vahvistuen... pelottaen.
Tuosta Koronasta on hiljaisuudessani tihkunut uusia sanoja ja joihin on löytynyt viimeisen vuoden ajalta monia viittauksia. Niihin oli ohjausta tuolla tämän sivun alussa.
Ne sanat ovat tänään tosia.
26.03.2020 aamulla
Kirjoitetut sanat ja todellisuus
Vaan, kun sanat muuttuvat arjeksi, elämän todeksi ja kun itse on siinä seassa, keskellä kaikki on todellista.
Vaikka sanat on samat, kuin on todellisuus on todellisen voima ain suurempi, pelottavampi koskettavampi kaikella tapaa.
Sanat ei ihmistä tapaa vaikka ne kuinka tietoa ja ennettä jakaa.
Sanat ovat kuin kaukana kuin epätodellisen takana ja maailmassa on sanoja paljon ja raskaita elokuvia joilla aina pikaisia onnellisia loppuja.
Todellisuudessa ei ole hoppua eikä arvattavaa loppua elokuvan tapaan.
Elämä voi vain jatkua ... jatkua ja jatkua ei kiirehdi se loppua eikä elämän totuus ole tuttua monta arvoitusta, mitä tuokaan edessä oleva.
Ei auta muu kuin asettua etsiä uusia elon tapoja ja toivoa, uskoa, ett' tää kuin kuritus ois pian jo katoava, ja saisi taas palata ja rauhan aikaa halata.
Mutta, millainen on se paluun tie. Minne tämä kaikki viel kansakuntaa vie. Miten muuttaa se maailman kulkua. Milloin taa saa rauhaisasti yötä nukkua.
Monenlaista on huolta ja puutosta asian, elintapojen muutosta ajallisen purkua ja puutteen parkua... vain elettävä ja katsoa mitä taas huomenna on tarjolla.
Miten muuttuu maailma kuin vähin erin katoava.
Vaan, ei kaikki katoa vaik onkin monenlaista muutosta eikä paikallensa asetu viel aikaan jonka jälkeen vasta alkaa uusi rakentua.
Eikä samaksi kuin ennen ... ei vähään aikaan koetus kaikkea muuttaa mieltä, asennetta, elämäntapaa uudella tavalla maailma sen jälkeen makaa.
Tarkempi kuvaus on turhaa ei anna oikeata mielikuvaa.
Vain kokemalla kasvaa ihminen ollessaan itse kaiken osallinen.
26.03.2020 klo 22.50-
Runoilijaa kauhistuttaa
Runoilijaa kauhistuttaa - eletään maaliskuun loppua 2020 hän muistelee kirjoittamiaan sanoja viime vuodelta ja juuri ennen vuoden vaihdetta ja silloin jo pyysi kuin anteeksi ymmärtämiään sanoja vaikkei vielä tiennyt niiden todellisia tarkoituksia.
Vaan, nyt on aika esille tuonut nuo sanojen merkitykset vaikkei niistä vasta kuin alkumaininkeja mutta, nyt hän alkaa nähdä tarkoituksia kirjoittamiensa sanojen takana.
Ja hän pelkää... niiden todellisia vaikutuksia ja jo kyselee mielessään: -Ovatko ne todella NE sanat, jotka tulevia tarkoittavat vaikkei aikoja ollutkaan mainittuna muuten kuin "pian" ja ne ajat olivatkin jo olemassa kaikki jo salaa alussa tarkemmin kuvaamattomana.
Mutta siis, tänään hän jo nähdä voi vaikkei kukaan todellista vaikutusta oikein arvio vaan, olisiko se jo sittenkin tämä mikä kuin tsunamina on ylitse maan piirin leviävä.
Onko merkit tutut? - On. Onko mahdoton rajoittaa? - On. Voiko ihminen sen pysäyttää? Niin, ei hyvältä näytä.
Onko tällä nyt todellakin se tehtävä ajaa alas tämä nyt ajallinen elämä ja aloittaa sitten se luvattu uus se kaunis tulevaisuus jota ihminen sisällään niin toivonut on
- jossain syvällä salassa sisällään ei tietenkään näkyvällään sillä, sehän ois jo kauhistus sille.
Vaan, siltä ei nyt kysytä, eikä sitä auteta yksin vain on taisteltava tutkainta vastaan - onnistumatta.
Mutta, ei kaikki katoa vaik moni muuttaa muotoa ja alkaa kuin alusta se uusi ja kaunis rakentua
Ja miten aina alkaakaan se uusi ja hyvä alas painumisen tai tuhon kautta ja kuin tuhkasta taas nousee sitä uutta suurta ja kaunista.
Ei enempää sanoja tästä on vain nyt elettävä koettava, kasvettava, opittava.
Sillä, tämä on se ainoa tie joten kehittyä ja kasvettava sille uudelle tasolle sille tulevalle, joka karttaan jo piirretty on kuin kädestä kohtalon.
Oi, kamala! huokaa Runoilija vaikka sisällään, jossain syvällä toivoo ja odottaa sitä tulevan kaunista.
Kuin ristiriitaista, ihmisen kahtiajakoa; ajallista ja ajatonta ja tulevan viel ihanaa tuntematonta.
Siihen on vain kasvettava ja maailman muututtava jotta se askelma voisi toteutua.
-
-Voi kuinka toivonkaan ettei nuo sanat saisi toteutua, hän huokaa ja samalla pelkää, jos sanoillaan jotain suurempaa huomaamattaan vastustaa.
Vaikka kuitenkin... hän jo sisällään ymmärtää totuutta ja tulevaa ja ihmiskunnan uutta unelmaa.
klo 23.20
27.03.2020 aamulla
Kovaa ja kaunista
Nuo yllä olevat sanat nukkumaan mennessä kulkemaan alkoivat tarinan ensi sanoista kasvoivat ja tulevia kuvaavat.
Kovaa ja kaunista kuka oikein osaa katsoa ja ymmärtää tätä ihmiskunnan kasvua ja elämää.
Tiedekin jo tutki, ei ihmisten tekemä ei laboratorion tuote ei salainen suunnitelma ajallisten hankkeiden vaan, jostain luonnosta noussut maaemosta vastustamaan kehitystä tuhoavaa.
Määränsä pää kaikella riistolla, raastolla maan tuholla, ihmiskunnan uholla sodalla ja kauhulla tuhovoimaisilla aseilla, joita pelkää maa nuo kaikki sitä tuhoaa ja kauhistuttaa.
Pian enää mahdoton palauttaa siihen ihanaan tilaansa, mi olla tahtoisi hän joka tahtoo elämän viel säilyvän kasvavan ja menestyvän oikealla tavalla rauhalla ja rakkaudella.
Ei sodan kautta rauhaan ain tuhon ja tuhon, ja viel suuremman tuhon vaan, alas ajon, kuin sammutuksen kautta uuteen valoon ja valoisaan rauhaan jossa maa mahdollinen on auttaja uuden nousun avustaja ihmistä eteenpäin kantava ihmiskuntaa pelastava.
Että taas riittäisi kaikkea kaikille hyvää ja otollista ilman pelkoa ja huolta huomisesta ja jossa luonto kaikkineen olisi taas kaunista ja tasapainoista vailla jatkuvia tuhon uhkia jollaista tää nykyinen aika on.
Elämä ois pian jo mahdoton.
28.03.2020
Onko Koronasta sanottu kaikki
Siitä (Koronasta) sanottu nyt kaikki mikä tähän hetkeen on tarpeellista.
Tsunami kulkee rataansa ja palaa tavallansa tuoden uhrejansa muuttaen maailmaansa sanomansa sanottuansa.
Niin, mikä on se sanoma joka sillä on sanottavana?
30.03.2020
Laitanko esille
Laitanko esille nuo sanat, jotka olen saanut kuvaamaan hetkeä ja tulevaa - tulevan unelmaa vaikka juuri nyt niin monenlaista kauhua aiheuttavaa.
Siksi ne tulee julkaista jotta valaisee ne kaiken tarkoitusta ja antaa monelle myös silmien avautumista sille miks' kaikki tää vaiva on tarpeellista ihmisille.
Ettei tule täydellistä tuhoa - tämä on rakkautta.
Ei ehkä näytä siltä tämän ajan "rakkaudelta" vaan, suuremmalta, kaikkinaiselta rakkaudelta joka koskee koko planeettaa ja sen ihmiskuntaa.
Myöhemmin näkevät ja kiittävät, vaikka tietenkin nyt monet valittavat vaivaansa ja elonsa muutosta. Mutta, muutoksen jälkeen tulee kaunista.
Ja silloin avautuu kaiken tarkoitusta - niille, jotka voivat sen nähdä. Kaikki eivät sitä näe, eivät iloitse, eivät kiitä vaan, kiroavat osaansa ja katkeroituvat - vaikka pahimmasta pelastuivat eli siitä, mikä ois ollut kaiken tulos, jos tämä vaiva ois jätetty pois.
Joten, tie on hyvä, vaik juuri nyt niin sekalainen ja raskas - muutos on aina raskas mutta muutoksen jälkeen, kun kaikki asettuu uuteen tasoonsa ja muotoonsa on taas kaunista.
Oikeastaan, normaalia kehityksen kulkua vaikkakin nyt ajassa olevat eivät sellaista muista.
Sodista viel jotkut, nuoremmat vain kuulleet ja romantisoineet omissa mielikuvissaan vaikka kauheudet ovat olleet tosia. Nyt unohtuneet, dokumenteiksi muuntuneet.
Antaa nyt elämän vain mennä tavallaan ja ajallaan moni muuttaa muotoaan kaikkia ain jotenkin koskettaa monenlaista kadottaa monenlaista jo rakentaa.
Samalla kun alta pois purkaa muutos esiin murtaa ja rakentaa uutta pienissä aluissa on tulevan juurta.
Tämä kaikki on suurta!
01.04.2020
Elämän perusta ja voima
Kyse on siis... uskosta ja luottamuksesta; uskosta johonkin luottamuksesta johonkin.
Siinä se on elämäsi perusta ja voima ja perustoja ja voimia on paljon aina sen mukaan, mihin on se usko ja minkä luottamuksessa elät.
Oikeastaan, elämä rakentuu sen mukaan mihin on se usko, missä se lepää. Ja mihin se luottaa - siihen se ohjaa.
Oikeata vaiko väärää?
Ei ole oikeata tai väärää on vain tapoja elää ja mihin elämässä turvaa sen mukaan sen rakentaa.
Ja kovin vaikeata on toiselle tarjota sitä omaa johon toinen ehkä sitten vain kuin suin päin uppoaa.
Ei se käy niin. Jos vaik hetkeksi toinen toista uskoisi hän jo piankin omaansa palaisi jos elämän tilanne vähän koettasi.
Ei ole oikeaa, ei väärää on vain erilaista elon turvaa.
Ja tuo elon turva eri tavoin ihmistä kuljettaa auttaakin omalla tavallaan sen mukaan, mihin uskoo ja mihin luottaa.
Ja ihminen itse omassa voimassaan tuota uskomustansa tukee ja kantaa voimaa ja terveyttäkin sen mukaisesti antaa.
Avun saamisissa on eroa ja elon tapahtumissa ja kuluissa.
Toinen usko ja luottamus juoksuttaa toisaalle ja toisenlainen luottamus toisaalle - ja vastauksissa, avuissa on eroa aina sen mukaan millaisia voimia on ajassa tarjolla.
Eikä usko ja luottamus ole aina sama; on erilaisia asioita, joissa uskon ja luottamuksen kohde on vaihteleva aina sen mukaan, millainen on asia.
Elämä ei ole mustavalkoista ja elämällä on ehtonsa ja rajansa.
Kaikkea uskoa ja luottamusta ei ajassa sallita vaik kuinka ois se kaunista toivetta, tahtoa, halua.
Pitää tuntea ajallisen ja ajattoman rajoja - ja sekin vielä, mikä kaikki on ajassa sallittua.
On lakeja ja totuuksia, ja kasvuja ihmiskunnan määrän ja saavutuksen.
Mutta, usko ja luottamus poistaa pelkoa elämästä ja tulevasta ja se on suurta sillä, monien vaivojen, sairauksien, vastoinkäymisten takana on pelon juurta.
Ja pelokkaiden ajatusten ja sanojen voima on vaikutuksiltaan suurta.
Samoin kuin on uskovien ja luottavaisten ajatusten ja sanojen voima - jois' ei ole pelkoa.
- - -
Olen niin paljon pyytänyt itselleni;
parantumista, korjausta, kuntoutusta
ylempien voimien avulla;
DNA:n korjausta
geenien parantumista ja
epigeenien kuntoutusta
kehonkin ongelmista toipumista
... ja viel lisää viisautta ja ymmärrystä
ja voimia ja näkökykyä tulevien tehtäviin.
Ja nyt olen tässä, muutaman kuukauden perästä kokemassa monenlaista myllerrystä ja muutosta omassa kehossa, ja koko maailman tilassa - kaiken keskellä monella tapaa.
Hmmm ... mitähän kaikkea tästä vielä seuraa kun huomaan, että monien muutoksien toteutuminen vaatii paljon ajallisen voimaa.
No, kait mua joku suurempi tässä hullutuksessani kantaa ja kaiken tarvittavan antaa. - Pitää vain luottaa.
02.04.2020
Mitä kaikesta seuraa
Edellinen kirjoitukseni päättyi huokaukseen:
"Hmmm ... mitähän kaikkea tästä vielä seuraa kun huomaan, että monien muutoksien toteutuminen vaatii paljon ajallisen voimaa.
No, kait mua joku suurempi tässä hullutuksessani kantaa ja kaiken tarvittavan antaa. - Pitää vain luottaa."
Tulevista on paljon arvioita, miten muuttuu maailma ja miten kauan kestää tätä kuin kuritusta. (Koronaa)
Eikä se ees kaikkia kosketa, vielä mutta, aikanaan ain jollain tapaa - kukin siinä osaansa kantaa.
Mutta, kyllä se maailmaa muuttaa - mikä sen tarkoituskin on ja muuttaa se myös ihmiskuntaa; tavallaan sitä jalostaa ja turhia oksia poistaa.
Uudella tavalla aikanaan uutta rakentaa ahdistusta nyt kaikki kansat yhdessä kantaa.
Uuttahan tämä on tälle ajalle vaik ei mitään uutta kaikille - toisilla jatkuvaa sotaa kuin ollut aina siihen tämä ei nyt tuo suurtakaan muutosta yks' lisä piirre vain puutetta, kurjuutta hieman kasvattain.
Varovaisuus ja varominen tulevien omatoiminen ennakoiminen tuo erilaista kuormaa; toisaalta helpottaa ja antaa kuin turvaa ja toisaalta lisää prosessin kuormaa.
Mikä hyväksi, mikä pahaksi, tuleva sen mittaa.
Tulevat tulevat olevat ovat ja kasvavat turha kaikkea arvioida ja ennakoida ihmisiä pelotella.
Pienissä paloissa ja askelissa kohti tulevia, ja muutoksia sillä, sellaisiahan tämä nyt eittämättä tuo tullessaan.
Vaan, onko kaikki pahasta sillä, ainahan kasvaa myös hyvää taustalla ja paljon salassa, jot' ei ihminen vielä tunnista.
Senkin kaiken näyttää tuleva - onhan kuitenkin menossa hyvä suunnitelma jonka lopullinen tulos on kaunista - kun sitä aikanaan on mahdollista arvioida.
Nyt tulee vain hetki taistella ja puntaroida sitä luottamusta ja mihin uskoa mistä huokailla apua ja mihin turvata sillä, tuota kaikkea tämä Korona on huomaamatta, kuin salassa kasvattava.
Ja ihminen muuttuu, moni - ei kuitenkaan kaikki.
Mutta, kuten ja aiemmin sanoin: "tämä on vain yksi tsunami" josta palautumisessa on viel paljon vaikutuksia.
Mutta, onko tää ihana pallo vieläkään turvassa ihmisten suurilta suunnitelmilta - palloa tuhoavilta.
07.04.2020
Kippari etähytissään - tilanteen kuvausta
Ylemmällä merellä - Kipparin etähytissä aamuauringossa - Försti sais kyllä pestä noi akkunat, kun ovat niin...
-Mäen-kyllä! Pese ite! Mä ohjaan.. et-sä-nyn-nää! tuiskii Försti.
-Juujuu... ohjaile sinä vain, näkeehän näistä vielä, jotenkin...
Kertoja: -Niin, nuo kaverukset nuo kaverukset... Niin, merellä nyt ollaan, sillä ylemmällä. Alempi, se edellinen, näkyy tuolla laivan alla tämän uuden pinnan alla. Ja tuolla yllä... huojuaa rauhaisasti velloaa tuo viel ylempi meri. Sen ylemmäs ei nyt näe.
Jossain kaukana maissa, kuuluu kummia kuohuavan - täältä ylemmältä mereltä sen vain voi jotenkin ymmärtää, vaikkei sitä näekään. Jokin kumma siellä häiritsee ajallista ihmiselämää.
Jokin kuin peli, sen kuulen ... biljardiko ... eei, mutta jokin sen tapainen. Korona! juu, Korona se on, mikä lie. Kuuluu olevan aika rankka sen vaivan tie.
-Mitähän siitä tänne näkisin, tuumailee Kippari vaikka, enemmänkin täällä tulisi katsella tuonne edelle oranssille valolle, ja mitä kaikkea se tarjoaisi sille matkan lupaukselle.
Kertoja: -Mutta, jotain outoa on tässä. Olemmeko sittenkin viel jotenkin osallisia tuoss' ajallisen ihmiselämässä.
Niin, tuo Kapteenihan on vielä osallaan ajallinen vaik matka jo kulkee merellä ylempien.
Tuo Kapteenin ajallinen osako viel pitää meitä näillä alemmilla merillä ja ulottumilla, vaik jo nousimmekin jotenkin ylemmäs tuon alemman meren ylle. Mutta, tuolle merelle, mikä näkyy tuolla tämän meren yllä, sinne meillä ei ole osuutta niin kauan, kuin Kapteenilla on tuota ajallisen eloa. Vähän outoa ja salaista, vaikea kuvata tätä ajattoman ja ajallisen yhteistä osuutta.
Mutta, siksi kai tunnemme tännekin tuota ajallisen osuutta ja, jos oikein tarkoin katsomme laidan yli alla oleville merille voimme nähdä, kuin meren kaukaisena pohjana, sen ajallisen maan, mist' matkalle lähdettiin kerran - ja minkä osallisuutta tuo Kapteeni tuntee viel hetken verran.
-"Mitäh! Hetken! miten-ni hetken?, heräs tarinaan tuo Försti ruorinsa takaa. -Tonnehan on viel matkaa, tonne oranssil valolle... tai mikä se-nys-sit onkaa."
-Muistatko Kapteeni aamusi hetken, kun elit muistoasi vuoskymmenten takaista - aika tarkalleen 50 vuotta. Se oli siinä sun edessä juuri äsken, ja nyt olet tässä, kaukaisessa hytissä aivan eri vuosituhannella. Ja kaikki tuo välivaiheinen oli hetken kuin tässä, tämän nykyisen elämäsi hetkessä.
Ymmärsitkö, Kapteeni, tätä tilaasi, osallisuuttasi kaikkiin aikoihin samalla kerralla."
-"Ei se siit-mitää voi tajuta - enhäm-mäkää tajunnu, -mä oon tässä, ja sillä hyvä!" pohdiskeli Försti itsekseen ruorinsa takana, kun sivukorvallaan kuunteli tuota tarinaa ajoista ja aikojen takaisista ajoista. -"Mull-on tän ohjaamisen kans iha riittäväst puuhaa, eikä mulla ainakaa oo aikaa tommosii kuunnella. Nii ja .. korvat mull-on aina ollu sivulla, molemmat."
Vaikka nyt osallasi oletkin täällä, vähän ylemmällä, olet vielä myös siellä, sitä elävällä. Elät myös sen ajan armoilla, ja tunnet itsessäsi sen osallisuutta, Mutta jossain sisälläsi olet myös täällä, ylemmän meren päällä.
Ja kuten jo tiedätkin, täältä voi nähdä ajallisen aikaa eteen ja taa, ja myös sitä hetkeä, missä juuri nyt se aika mataa.
Ja kuten huomaat, täällä laivalla on myös tuo Runoilija, joka kaikkea koko ajan muistiin kirjaa. Ja myös nuo laivan muut matkalaiset, jotka kaikki ovat tämän laivan ylempää osuutta.
Mutta sinä, Kapteeni, voisin vaikka sanoa "Kapteeni raukka", joudut olemaan osallisuutta myös tuon ajallisen. Vaan, en sano "raukka", sillä sehän on kuitenkin arvokas paikka ja lahja, tuntea ja oppia tuota ajallista, kokea sen tunteita ja asioita omassa olomuodossa, kehossa, vaikka jo oletkin toiselta osaltasi tätä ajattoman ominaisuutta.
Se on hieno paikka, vaikka hetkin voisikin tuntua, että "raukka". Se on kuitenkin arvokas lahja.
Ja tämä paikka, jossa juuri nyt istut tätä ajallisen osuutta, on kuin se ajallisen alin tukiasema. Vaikka onkin se kuin kaiken ajallisen keskellä, on se kuitenkin irti kaikesta, omana ajallisen ajattomana maana, lepopaikkana, josta katsella ja kuunnella ajallisen osuutta.
Ja se sun toinen osasi ajallisen, on kuin ajallisen yllä irti maasta, vaikka maassa vielä onkin. Se on se sun "Taikurin taivaasi" maan ja taivaan välimaastossa, kuin ilmassa.
Näiltä kaikilta ajallisen paikoilta voit tarkata ja seurata ajallisesi osuutta, ollen kuitenkin koko ajan ajattoman ylemmän osuutta, jossa on kaikki tarpeellinen tarjolla.
Siellä on siis kaikki, vaan kuten muistat "kaikki mikä on sallittua", milloinkin sallittua, sillä se sallitun osuus on koko ajan kasvava ja tieto, ymmärrys, lisääntyvä.
No niin, Kapteeni, ja Runoilija ... ja kaikki muukin laivan väki...
-"Mäki oon!" kuuluu taas kannelta.
Niin, ja tuo mäki myös... tämä oli vain tämän hetken kuvaus, kuin taulu, missä ollaan nyt, kokonaisuus; meri ja meret, meren pohja, eli se Kapteenin ajallinen ulottumat, ja se aika, joka on ajassa menossa.
Otahan lisää kahvia ja nauti olostasi. Ja auringosta, joka vihkollesi paistaa ikkunasta."
-"Entäs tuo munkki", keskeyttää Kapteeni, -"epäterveellinen munkki. En tahtoisi, vaan kun tuli ostettua, vähän maukasta ja makeaa."
No nyt, kuin vihdoin, tähän ajallisen aikasi hetkeen, oi Kapteeni. Ja kuinka paljon on pelkoa ja tuhoa kylvetty maailmaan, ja kaikki kuin muuttaisi muotoaan.
Niin muuttaakin, vaan ei se ole paha asia, hyväksi se aikanaan osoittuu, kunhan pelko tasaantuu ja uusi muoto muotonsa saa, ja aika uusi uutta kasvattaa.
Niin paljon on kaunista viel maassa ja maan päällä, ei sitä saa tuhota - ei sallita. Enemmänkin nyt etsitään uutta muotoa; ei toinen toistansa tuhoava, vaan uusia arvoja arvostava.
Monenlaista uutta tuo se tullessa, vaikea edes lyhyesti kuvata. Mutta se on matkalla.
No, onhan se totta kai raskasta, kuten muutokset aina, mutta, aikain takaa niitä ei kukaan muista, raskauksia. Kaikella on aina hintansa. Ja tuloksena kaunista, vaikkei se juuri nyt saisikaan, eikä saakaan, kiitosta.
Mutta, aika ajan takana, kun kaikkea toisin voi katsella voi ihmiskunta huokaista: -Oi, miten kaunista ja arvokasta onkaan tämä kaikki. Eikä vanhan ajan tuhoa kenkään enää muista, vaikka aina onkin historiansa ja historioitsijansa, jottei unohdu se vanha. Eikä sen taakka, jonka se rakensi maalle eikä sekään taakka, jonka muutos langetti ajalliselle kansalle.
Onko tarpeen tarkemmin kuvata tätä muutoksen kokonaisuutta. Se kyllä kerrotaan tarkoin jälkeenpäin ja myös se kaikki, mi tiedossa oli jo edestä päin.
Ja ihminen itsekin kaiken näkee selvemmin, suunnan mik' oli ennemmin, ja mikä jälkeen on nyt kun myllerrys (ihana) on päättynyt.
Saitko Runoilija muistiin tarkoin kaiken?"
-"Sain, niin tarkoin kuin kuulin ja osasin", vastaa Runoilija.
08.04.2020
Tilannekatsausta
Kapteeni istuu etähytissään ikkunan ääressä ja ihailee nousevaa aurinkoa. Maanpinta hieman huurussa, yöllä ollut pakkasta.
Ja hän kuuntelee aamuisia ajallisen uutisia arvailuja ja ajallisten viisauksia, jotka tosin ovat viisautta vailla.
Sanon 'suloisesta', sillä ihmiset ajalliset eivät vielä tiedä sen todellista tulosta - joka siis, edelleen, on kaunista.
Minä näen, oi Runoilija, sinun huolesi ellei kaikki tää toteudukaan, minkä tässä kirjaat kuin saatuna. Pelkäät jotain ajallista mainetta. Se on turhaa, sillä ethän vielä näe sinäkään mihin tää kaikki johtaa.
Olet kuin huolissasi, ellei sanasi toteudukaan ja joudut itse salaisesti toivomaan, että olisivat ne totta. Joudut kuin toivomaan muuttuvaa tulevaa.
Onhan tämä kauheaa, jos hetkeä ajallisen suunnasta arvioi, miten horjuttaa tämä kaikki ajallisen maailmaa.
Vaan, ei hätää, sanon taas kerran, tämä kaikki ihmiskuntaa kasvattaa ja tulevan maailmaa monella tavalla muuttaa. Pitää vain osata katseen kulmaa vaihtaa.
Oikeastaan, kaikki on vain rahaa.
Elämä on täynnänsä kuolemaa, edes ilman Koronaa. Sen osuus kaikesta poistumasta on kuin turhaa. Sitä ei monikaan huomaa.
Ja paljon enemmän syntyy uutta, kuin poistaa joukoista tää Korona.
Ei ihmiskunta katoa - ei sellaista sallita. Onhan vielä niin paljon myös kaunista - jos on myös turhaa, maata rasittavaa. Siihen tämä nyt hetkeksi vaikuttaa.
Mutta, jotain tämä nyt tulevaa opettaa, ihmiskuntaa kasvattaa.
Ei tietenkään, taaskaan, kaikkia, mutta synnyttää uusia asenteita, jotka uusiin kantaa ja uusia suuntia antaa.
Noniin, nyt on taas aika toteutumaa vain katsella ja kuunnella, muuttuvia ajallisen arvioita siitä mitä eteen tuokaan tuleva.
Vaikea on sitä arvata, sillä kaikella on niin monenlaisia maininkeja suuntaan ja toiseen, eteen ja taa - kaikki kaikkeen ain vaikuttaa.
Ja ihminen itse viel monenlaista uutta kasvattaa. Parantaako vai pahentaako, sen näkee kun jatkamme nyt matkaa.
Noniin, Kapteeni, nousehan taas laivallesi ja jatketaan matkaa. Maailma siellä alla pysyy kyllä paikallaan, me muut täällä laivalla jatkamme kohti tuleva. Se on sitä todellista unelmaa täällä ylemmällä tasolla, nyt tällä ylemmällä merellä.
Hetkin voit laidan yli kurkata, mitä tapahtuu alhaalla, tuolla alemmalla merellä ja maalla sen alapuolella, pohjalla.
Sillä, ei tällä matkalla tuon pohjan tähden matkata
vaan, tämän ylemmän ulottuman, ylemmän meren
ulottuman, joka sinulle, ja teille kaikille matkalaisille
on vielä uutta
... vastahan tänne pujahdettiin tuosta "muurin" aukosta.
Oli vain niin paljon saman aikaista tapahtumaa,
eletään sellaista kuin salattua aikaa, jota sinä saat
kuin vertauskuvana toteuttaa;
ajallisen ihmisen muutosta
henkistä kohotusta
maanpäällisen arjen muutosta
ja uusien tulevien avautumista.
Melkoista myllerrystä, jos sen kaiken vois ihminen silmillään nähdä - suurta ois se hämmästystä.
Ja sinä, Kapteeni hyvä, sait tuntua ja olla osallisena tuossa kaikessa monella tavalla ja tasolla; keho, sinun sydämesi ja sisäisesi myllerrys ajallisen elosi muutokset ja paikallensa pysäytys maailman tilan korjaus ja sen synnyttämä suuri pelko.
Ja tuo pelko jo itsessään on ihmistä tappava kehon voimat kadottava ja lamaava.
Pelon vaikutukset ihmiseloon kannattaisi ajallisten enemmän tutkia. Siinä on viel monta salaisuutta tarjolla.