2020-
            Ylemmillä merillä

 

-Mitä tuokaan tää vuosi 2020

Luettelo runoista

Ennen kuin voin aloittaa vuoden 2020 tarinoita, on kuin pakko palata
viime vuoden kirjoituksiin, joissa jo ihan huomaamatta käsiteltiin
tulevia aikoja.
Aivan kuin se aika olisi juuri nyt käsillä, kun eletään maaliskuun 
loppua 2020 - ja tätä sivua rakennan.
 
Ei siis ohittaa sovi tulevaa kuvaavia outoja sanoja
joita Runoilija kirjoitti muutoksiensa kuukautena huhti/2019
ja etenkin 25.08.2019 jossa raottaa "Tulevien kulkua ja kuvaa"
ja siitä edelleen aina 30.04.2019 asti. - Aika hurjaa!
Samoin tihkui tulevien kuvia myös heinä- elokuussa 2019,
sanoja ihmisestä ja ihmiskunnan tulevasta.

Nuo kaikki ovat osiotta "Runoilija kuvaa tulevia".
 
Ja vielä erityisesti, mitä Runoilija kirjoitti juuri ennen vuoden 
vaihdetta 2020. Aivan kuin ennustaisi hän tulevia. 
27.12.2019
Tulevaisuudesta
Runoilija kuunteli aamutuimasessa
presidentti Koiviston kuvausta ja valtakautta.
Taitavaa tekoa molemmat
- ohjelma ja presidentti.
Kiinnostavaa uutta, ja vanhaa tapahtunutta.
)))
     -Vaan, ei eteenpäin kantavuutta
vaikkakin asianosaisille viisautta.
Vaan, ei kuitenkaan enää tulevaisuutta
sillä, aika on uus
ja edessä ihan toisenlainen tulevaisuus
jota ei rakenneta menneitten päälle ja perään
- kansa pian uuteen herää.
Ja siin' ei kanna, miten on toimittu ennen
vaan, on löydettävä uudet tavat
miten asiat ratkeavat.
Politiikka osaksi, alussa
sitten se ei enää kanna.
Ei vastausta anna, miten oikeasti tulee toimia
kun asiat ovat kiivaasti muuttuvia.
On toteutettava ihmisarvoja
jolla vasta vaikutuksia, miten oikein toimia
muuttuvissa olosuhteissa.
Siinä vain hienovaraista ohjausta
tulevia ratkoa ja valvoa
itse kunkin osuutta.
Tilanne on vaikea.
 
Vaan, mitä tarkoittaa tuo
ett' uudet ajat, ehkä piankin, tulevat luo.
)))
     -Kuvaus tarkempi tarpeeton
valmistautuminen mahdoton
siksi ei kannata avata
tulevien salpoja.
Sen näkevät, tuntevat, itse kukin
elävät sen mukaan, mi mahdollista on
muunlainen elo mahdoton.
Varastot loppuu aikanaan
vaik kuinka paljon niitä olisi
omassa, yhteiskunnassa.
Kaikki alkaa olla valmista aikojen muuttua
vaik' aikaa, paikkaa, ei tiedä kukaan
mut' kaikki joutuvat siihen mukaan.
Eikä vapaudesta kärsi kuin hetkin ne
joil' on valta jakaa ihmisille.
Heillä vähän enemmän, sit vähemmän
tuntee osansa elämän.
 
No, miten tämä nyt liittyi Koivistoon
kun hänestä tänä aamuna matkaan lähdettiin.
)))
     -Ei mitenkään.
Kunhan vain avasi kanavan, sanojen esille tulla.
Niihin on valta sulla.
Mihin nyt liittyi tuo?
)))
     -Tulevat tulevat ihmisten luo ... on tulleet aina
ja maailma on muuttuva ... on ollut sitä aina.
Mutta, jotta ois tulevassa jotain kaunista
  on vanhojen hajota
    tapojen muuttua
      monien suuttua
  omiansa puolustaa
    omastansa jakaa
kansakunta kasvaa, kuin ei ois kasvanut ennen
vuoskymmenten mennen.
Pakko!
Ihminen toivoo muutosta, 
eikä kuitenkaan sitä toivo
sillä, muutos voi olla raskas.
Toivoo uutta maata, ulottuvuutta
luullen sen olevan jotain kaunista
mutta, matka kauneuteen ei tapahdu muutoksitta.
Ei sitä kuin vain tähän päälle jostain ylhäältä lasketa
- ja se ois sitten siinä. Ei!
Vaan, se on tie, ja kulku
se on matka, kohti sitä uutta;
aikaa ja ulottuvuutta.
Ja sen matkan päässä vasta
voi odottaa sitä kaunista.
Mutta, kuka silloin vielä on matkalla
ja moniko jo nauttii matkasta vapautusta
sit' ei tiedä kukaan, eikä sitä sallita
ees ennalta arvella.
Tulee vain suostua, ja matkaa matkata
ja matkan päässä vasta on valmista
ja nauttia uuden kaunista tulevaista
... sen uutta välivaihetta
matkalla kohti suurempaa totuutta - joka ON.
 -
-Kas, ei mikään tulematta jää
vaik sen sanomatta jättäisi
mut' voimansa sillä on, jos sen edeltä kertoisi.
Joku näkisi
ett' suunnitelma suuri jossain suuressa on
mut' ihmisille tuntematon.
  
 
Ja vielä lisäksi huomasin, kun tätä sivua esille rakensin,
että siellä vuoden lopussa oli hyviä ohjeita tulevia varten.
Toistan ne tässä, vaikka löytyvätkin sieltä samalta sivulta
kuin nuo yllä olevat.
 
28.12.2019
Selviytyminen tulevista
Viel yksi on pyytämättä, anomatta
ett' keho vois oikein toimia
virheistään, saasteistaan, vapautua
puhdistua ja parantua
uusiutua uusilla soluilla ja voimilla
oman järjestyksensä mukaan
ja saasteiden poistua normaaleja teitä
ettei enää tarvitse valita
mikä ruoka, mikä ravinto, on oikeata
sillä, keho oikein toimiva ja terve
voi kaikesta ravittua.
Ja, että kaikki syötävä ja juotava
on ensin ylempien kautta kulkeva
puhdistua ja ravittua ennen suuhun laittoa
- ja näin on kaikki tervettä
ja elo kaunista
eikä vain kuin väistellä, valita
minkä syöminen, juominen ois luvallista
tällaisena aikana, kun kaikessa on saastetta
ja ihmistä, elollista, sairastuttavaa.
Näin on oleva toisenlainen tapa toimia
ett' keho terve osaa ravinnon poimia
ja roskat, saasteet, poistaa
eikä mistään ois keholle vaaraa
sillä, se osaa vaarat ohittaa.
Kyseessä siis kehon ja ylempien voimien yhteistyö
eikä ajallinen ravinto ja saasteet enää ihmistä lyö.
Muuta mahdollisuutta ei ole selvitä ihmisen
sairauksien, saasteiden, merestä yhä pahenevasta
ihmistä masentavasta, kadottavasta
kuin, ylempien voimilla
ja voimilta anoa terveyttä
puhdistumista kehon ja ravinnon
sillä, ympäristö miss' elämme
sen kuntoutus ja putsaus
on jo ihmiselle mahdotonta.
Mutta, muuttaa kaikki alkemistin tavoin
terveeksi ennen sisälle kehoon menoa
ja alkemistin tavoin ne sisällään muuttaa
ja puhdistaa ihmisen käyttöön, ja sit poistaa.
Näin on tervettä ruokaa ja juomaa oleva aina
eikä mitään ole puuttuva
eikä millään lisällä tarvitse ravittua
sillä, alhaalta ylempien kautta alas
on ravinnolle paras putsaus ja kuntoutus
ja ihmisen kuntoutus 
ylempien voimien kautta on mahdollista
että ihminen voi elää ja toimia
kasvaa ja kehittyä kohti suuria tekoja ja unelmia
käyttäen avukseen yliluonnollisia voimia.
Vain näin voi ihminen elää, selvitä
ja pysyä puhtaana, terveenä
ja rakentua kohti sitä, mi tarkoitus kaiken on
... tää hetki ja aika vaikeuksien ja saasteiden
on kädestä kohtalon
sillä, muutoin ei kehittyis tää ihminen
vain omiinsa tyytyen.
Pitää olla vaivaa ja vastusta
ett' osaa etsiä apua ja anoa
oppia uusia tapoja toimia
saada uusia voimia matkalla kohti tulevia.
Tämä kaikki nyt kuvattu
on matkan pieniä unelmia
matkallaan kohti niitä suuria
valtoja ja voimia - jotka ON!
  *
)))
     -Ja nyt, käy läpi kehosi puhdistus
kuntoutus, uudistus
ett' osaisi se oikein toimia
ja että kaikki ois sille otollista.
Ja ravinnosta kiitä
se kuljeta ylemmän kautta alas
ja anna sen kiitoksen kanssa ravita
terveesti toimivaa kehoa.
Tämä kaikki on mahdollista sille... joka...
sillä, ihmisellä ei enää, pian
ole muuta mahdollisuutta elää ja selvitä
kuin etsiä uusia tapoja ja toimia
miten ravinnon voi itselleen kaiken seasta poimia.
Ja viel' kuin lopuksi se tärkein:
ilma, jota hengitän
sen ennen käyttöä puhdistan
sillä, muulla tavoin se ei enää puhdistu
kuin vain suun, kehon, ihon, edessä
josta sitten nauttia sitä puhdistettuna
ettei enää sen kautta tulis uusia saasteita.
Aamulla kiitä
ano ja kiitä puhtaasta ilmasta
saasteista vapaasta
ja sinä olet saava sen kuin suodatettuna
ylempien salaisten voimien kautta.
Näin... vain näin se on puhdasta
- se on tärkeä osa ravintoa!
ja jonka todellinen sisältö
on ihmiselle viel salattua ainetta
ei siis ainoastaan happea
vaan, siinä on paljon valkeata ainetta
- ihmiselle tuntematonta, jota pimeäksi kutsutaan
kun on viel tiedon hämärässä.
  
 
 
29.12.2019
Uusista, tulevista voimista
)))
     -Parantaminen, parantuminen, vaatii voimia
ei ajallisia, vaan, uusia
ja enemmänkin viel tulevia
sillä, ei niitä vain oteta - ne annetaan
vaatii aikaa, oppia, kasvaa
ja sitten vain pyytää, uskossa anoa, ett' on voimia
joilla voi ajassa palvella itseä ja muita
ruokkia suita ja valvoa totuuksia
sillä, aina on vallalla myös valheita
joilla etsitään viel varoja rikastua ajassa
vaik ajan takana ei ole mitään tarjolla valheella anoa.
Nämä ovat tulevan kuvia ja mahdollisia.
Saat edellä kulkea ja todeta, ett' se on totta, ja sit kertoa
valaa uskoa tulevaa varten
- ihminen on turvassa, jos on ... uskoa
ja elämän alkemistin taitoa
totella totuuden suuntia, ja siten palvella.
Ja, mitä on se usko, joka on kuin kaiken taustalla
vaadittavana voimana.
Kohteita on paljon, ei mikään yksi ja ainoa
- se on luottamusta, ett' on olemassa 
jotain suurta ja tuntematonta
jolta voi anoa apua - ja saada, kun on tarvetta.
Sillä, sitä luottamusta on - tai, sitä ei ole.
Tyhjät sanat ei mitään hyödytä
vaik ois kuinka kauniita ja oikeita.
Vaaditaan todellista luottamusta, joka on - lahja
ja vaatii kasvua nähdä ajallisen yli ja taa
jossa on tarjolla, miten ongelmat ratkeaa.
 
-Mitähän tästä vielä tulee? huokaa itsekseen Runoilija 
joka itseään hoitaa ja parantaa
ravintoa testaa ja muuttaa
- ja kertoa uskaltaa
vaik ihan hullulta viel kuulostaa
... kun ei ole mitään vaivan aikaa.
))) -Mutta, hyvä on oppia parantamaan ja ravitsemaan
sillä, tuleehan ne ajat, jolloin kaikkea tarvitaan
ja silloin arvostetaan, vaik moisia viel ajassa kartetaan
ja muulla tavoin autetaan - jos osataan.
Muihin tapoihin viel luotetaan, ja niihin uskotaan.
Aika aikaa kuluttaa
ja kaikkea muuttaa, "hukuttaa"
... kuka tuota sanaa tutkia uskaltaa.
  
 
 
29.12.2019
Salamasanat
... juuri nukkumaan mennessä
ryöpsähtivät vain vauhdilla kulkemaan...
)))
     -Mikä on tehty ennen, on tehty ennen meitä
ja mitään ei ole tehty meidän jälkeemme, vielä.
Siin' on salaisuus:
ennen meitä, ja meidän jälkeemme.
Toinen on tunnettua, toinen tuntematonta
ja kumpaankaan et pysti vaikuttamaan.
Olet vain tässä hetkessä
häviävässä värähdyksessä
ja juuri tekemäsi jo menneisiin vilahti
- ja se siellä on.
Seuraava hetki tästä on aina tuntematon
... kunnes se tuli tunnetuksi
ja siirtyi taakse tuntemattomaksi.
Sillä, kuka ehti kulkea sen hetken rinnalla ja kertoa
mitä siihen hetkeen oli piilotettuna.
Näin on oleva tuleva - yks hetki, se tuli, ja se meni
ehditkö siihen tarttua.
Tulevan suuria tulee varttua
sillä, yhdessä hetkessä se on siinä, sun edessä
ja sen jälkeen on uusia tehtäviä, joit' ei ole tehty ennen
menneitten aikain mennen.
Joten, mitä voit sinä vaikuttaa maailman kehitykseen
se vain vyöryää edelleen
ja hetket tulevat, hetket menevät
tekevät omansa tehtävät
ja muuttavat, mitä muuttaa tulee - ja kuka voi tietää
mitä muutoksesta tulee.
Et lisätä voi siihen hetkenkään vertaa
et aikaa, et vaivaa
sillä, kaikki koko ajan tulevia esiin kaivaa.
Ja se on suurta tajuta, ja ymmärtää
ett' tuleva jo myllertää
kuin tsunami käskynsä saanut ja matkaan lähtenyt
eikä sitä pysäytä mikään.
Menee ja vyöryää aikansa, matkansa
sit laantuu, kuin unohtaa tapansa, tahtonsa
- ja muuttui kaikki raunioiksi
sit rakennettiin uudeksi
uusin voimin tulevaisuudeksi.
Ja se oli - vain yksi tsunami.
  
 
29.12.2019
Välikirjoitus
Tämän tähän kuin välikirjoitukseksi kerron
että, jos joku joskus myöhemmin mun tekojani seuraa
ja huomaa itsensä muuttuvan
ei kait kannata huolestua, 
jos paino nousee  ja muoto muuttuu
ajatuksetkin, halutkin, kaikki
- turhaksi toteat monet asiat.
Mutta, seurata noita ohjeitani
anomisiani, saamisiani, löytöjäni
ja saada niistä seurauksia
olkoon ne vain merkkejä
että, kaikki toimii, ja on totta.
Ja tämä tänään 29.12.2019 su-aamuna
on vain välivaihetta oudolla tiellä
kohti jotain ... viel tuntematonta.
Jo edellisestä käy ilmi
ett' muutos mi solutasolla käy
... vaikkei kaikki vielä ulkoiseen näy
ei voi olla vaikuttamatta
myös sisäisen ominaisuutta.
Muoto muuttuu, rakenne muuttuu, keho muuttuu
muuttuuko myös ajatukset, teot...
)))
     -Ne eivät muutu ulkoisen 
ajallisen kehon muutoksen kautta
vaan, syvemmän olemuksen kasvun kautta
jota siis ilmentää tuo
ett' kaikki anominen tuodaan suuremman luo
koska, vain siellä on se muutoksen voima
niin ajatuksen kuin teon
ja niiden muutosten kautta
myös ulkoisen, ajallisen osa
saa osansa kaikesta kasvusta.
Kuin todisteeksi voimasta
ei vain omasta halusta, toiveesta
vaikka ajallinen aina toivookin terveyttä
ja voimia suorittaa elonsa tehtäviä.
Siksi tämä muutos viimeaikainen
on suuri-vaikutuksinen
sillä, moniin on viel ehdittävä
ei yksin itsesi tähden, matkasi määrän
vaan, ajan muutoksien
ett' sitä ennen ois kerrottu kaikki, mi tarpeen on
kun lyövät kellot kohtalon.
Muutokset tuleva on.
 
Näin on edetty kuin uudelle tasolle
ylemmälle, vieraammalle
... vaik ajassa tunteviakin on
mut' suurelle kansalle viel tuntematon.
Tuo tuntemus viel tarpeen on
mutta, aikanaan kaikki, ja tavallansa
löytää kukin kosketuksensa
johon ajaa muutoksensa elonsa tiellä.
- Paljon on turhaa siellä.
Vuosi on päättymässä, merkittävä vuosi
omasi kasvun kannalta, kuin myös "kulkujen" kannalta
suurten kellojen ja muutosten
uusien tulevien.
Kas, seitsemän vuotta on siitä
suuren muutoksen hetkestä
kun kaikki ylemmissä alkoi
muutos käynnistyi aikain muuttua.
	Se maailmanloppu silloin 20.12.2012  >>
	Tuo on aikaisemmalta www.piiras.com -sivultani.

 

Ja, mikä on tuo seitsemän vuotta
- aikakausien määrä, ja muutoksen luku.
Täyttyy nyt tuo kasvu.
-Apua! huokaa Runoilija.
)))  -Niin, vaivansa kaikella, vaikutuksensa
tahtonsa aikaansaada muutoksensa
muuttaa suuntansa, rakentaa unelmansa.
Unelmalla on suuntansa sitä katsella
- suuruutensa suunnasta
ei alhaisten, jossa vaikuttaa muutoksen
matkaksi kohti suuruuden, ihmisen uuden tulevien.
 
Ja päättyy nyt vihko muutoksien.
Ja alkaa kohta uusi; vuosi ja kausi
- ja uusi vihko.
Vaan, mistä alkoi tää vihko sunnuntaina 20.10.2019
näillä sanoilla:
Tämän päätyvän vihkon alkusanat 20.10.2019 >>
 
    
Jotain siis matkalla avautunut
kahden kuukauden ja kolmen viikon
- ei pitkä aika - vain yksi vihko
mut' vihkon sanat suuria piirtävät
tulevia sanoin esiin siirtävät
- eivät sitä tuo
mutta, kuvaavat, mitä tuleva eteen tuo.
Puhutaan voimista uusista
oudoista unelmista
ja muutoksista sillä matkalla
tulevista.
Ja ovista avautuvista - ihmistä pelottavista
ja sisäisen unelmista
jotka ovat kuin kaksi maailmaa
jotka kuitenkin ovat yksi.
Tähän vihkoon viel ylihuomenna mahtuu yksi
ennen uuden alkua
siihen valmistavia sanoja.
  
 
 
31.12.2019
Mitä olenkaan tehnyt
Runoilija heräsi keskellä yötä
vuoden viimeisenä päivänä kello 02.40
ja mietti kättensä tekoja
saamiaan ja kirjaamiaan sanoja - ja peljästyi
kun sanojen kuville näin hiljaisuudessaan pysähtyi:
-"Mitä olenkaan tehnyt, mitä sanoiksi sanonut
muistiin kirjannut - julkaissut

niillä kuin luvannut, ett' ajat muuttuvat
arvot, tavat, musertuvat
ja ett' alkaisi piankin jo se muutoksen kausi
mit' pitkään jo luvattu on"
ei yksin Runoilija, vaan myös monet muut
merkkien ratkojat ja kiihkeät suut.
-Minä toivoisin
pois ottaisin ... sanani kuin ankarat kirjatut
jos sillä muuttaisin luvattujen kulkuja
edessä olevia muutoksien polkuja, parkuja
kun vielä on...  (ja vihko loppui tähän)
(alkoi uusi vihko)
... niin paljon hyvää ja kaunista.

Jos jarruttaa voisin sanoillani sanojen muutosta
- kuin jarruttaa kehityksen kulkua
vaik tiedänkin, miten paljon on pallolla kauhua
murhaa, ahneutta
valtataisteluja, sotia
kun niin paljon on kaikesta tietämättömiä, tuntemattomia
eloistaan unelmoivia kauniita, nuoria, vanhoja
toinen toisilleen niin rakkaita.
Haluanko nyt sanoillani vastustaa muutosta;
ihmiskunnan kulkua
suurta lupausta siitä kauniista tulevasta
ihmisestä ja ihmiskunnasta uudesta
- uudesta tulevaisuudesta.
Sitäkö nyt vastustaa tahtoisin, sitä tulevaa uutta
vaiko vanhan muutosta
... vastustaa kuin kaikkea.
Eikö mitään puolustaa;
hullutusta jatkuvaa?
ihmiskunnan kasvua, tulevaa?
Olenko kuin hulluksi tullut
ett' kuin seisoisin vaa'an kielellä
ja käsissäni pitelisin kuvia, sanoja
vaa'an kulkua muuttavia.
Mitä nyt ois puolustettavia ihmiskunnan suuntia?
Kuka sanoisi sen, hetken viisauden?
Eihän tämä enää ole vallassa ihmisten
ei ajallisten tekojen, ei inhimillisten ajatusten
- ei ees rukouksien, kehitystä peruvien.
Mutta, kuitenkin: -Ota pois... tämä tuomion hetki, päivä, aika!
Vaan, pyysinkö nyt...
vanhan menon jatkoa ja kaiken tuhoa
vai, pyysinkö...
ihmiskunnan kehityksen loppua tai hidastusta
ett' vois se jatkaa kaikkea pahuutta, tuhoa.
Oi, mitä minä oikein anoin!
Vaan, mikä on minun anomukseni ääni
tään kaiken edessä ja keskellä.
)))  
     -Olet ääni!
  
 
Ja mitä sanoikaan tuo laivan matkalainen Homeros
hieman yli vuosi sitten.
19.12.2018
Ajallinen, yks rahtunen
   
-Katsos, ihmistä kiinnostaa pinta
ajallisen elon hetki ja elämän arjen hinta
- hieman tulevakin, jokin pieni unelmakin -
ja menneitten ajallisten tiet
mihin suuntaan elämääsi tänään viet.
Vaan, todella kaukaiset eteen ja taa
ylhäiset hän mielestään karkottaa
ihmisen perusjuuret, synnyt suuret
ja tulevien uudet ulottuvuuden.
Vaikeita sanoja tajuta
vaikea kiinnostua, kun ovat niin kaukana
mutta, ne ovat kaiken perustuksia;
- mistä, missä nyt, minne?
Noilla vastauksilla päästään kaiken perustuksille;
  kysymyksille
    vastauksille
      tarkoituksille tulevien, menneitten
        todellisille unelmille
- ylempien unelmille.
Ajallinen on vain yks rahtunen kaiken saatossa
menneitten, olevien, tulevien ketjussa.
Vaik ois kuinka kaukaista eteen ja taa
se vain pientä hetkeä edustaa 
  kaikkeudessa
    ihmisvirran elossa
      ja vaik polvien kierrossa.
Mikä on vaik miljoona vuotta iankaikkisuudessa;
yks napsaus vain, se tuli, se meni
ihminen siin' napsauksen välissä hetkensä eli.
Täss' piirretty on kaari
jostakin jonnekin, yks kaari suuren kaaren alla
  ja kaaria on kaikkialla
    tämän taivaan alla
      ja taivaitten taivailla
mailla ja merillä
  alemmilla ja ylemmillä
    ja tuntemattomien ulottumilla.
Ja mikä on ihminen tuon yhden kaaren alla;
sotii, tappelee, kiivailee, kaikkialla
hamuaa kaikkea kaikesta
etsii jotain iankaikkista onnea ja autuutta

lupaa toinen toiselleen mahdottomia
olemattomia totuuksia
ahneutta, taivaspaikkoja ajassa ja ajan takana
- ees tuntematta huomista ja sen vaaroja -
ihmisen todellista julmuutta, raakuutta:
-Mulle, mulle! Minulle kaikki! 
Ja jos jotain vaik sinulle, viel enemmän siitäkin minulle.
Tää korutont' on kertomaa
hetkeä, ja tulevaa - kuka katsoa uskaltaa
tulevaa ja ylemmän tason unelmaa.
Sillä, unelma alhainen on ajallinen
unelma ylhäinen on iankaikkinen.
Ja onko niillä mitään tekoa keskenään... Ei ole!
Vaik ihminen itsessään tulevia piirtelee
viihteeksi siirtelee
niillä tuleviaan turvailee valheiden taa
- ajallisten unelmaa.
Se kaikki on katoavaa.
  #
 - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
 
Ja näin alkoi vuosi 2020
02.01.2020

Outoja unia - ja tarinan kiemuroita
Jo useampia
muuttamiseen liittyviä unia
erilaisia, vähin erin mielestä haipuvia
mutta, muuttoon, lähtöön, tai uusiin tiloihin
erilaisiin, yleensä vähän sekalaisiin oloihin.
Kaikki nyt vuoden vaihteessa
yö- tai päiväunissa
...uusia koteja minulle
tai muutossa avustamista muille.
Mihin liittyvät nuo?
Oli yhden hengen pelastuskin
veden nousun aiheuttamasta hukkumisesta.
Kasvot jo ehtivät veden alle jäädä
josta viime hetkellä kuin lentäen
hänet ilmoille ja rannalle pelastin.
)))
     -Muutoksiahan muutto lupaa
vaan, ei aina fyysistä, vaan henkistä tilaa
uutta ulottumaa, uutta paikkaa, asemaa
jossa antaa apuaan.
Ei fyysinen muutto mitään uutta tuo
vaan, henkisen tilan vaihto tuo uusia näköaloja
vaik unissa ankeita ja sekalaisia
ei mitään kauniita, vaan apeita
kovin mitään sanomattomia
… en niitä valitsisi
jos ajallisissa uusia valitsisin.
Jos oisivatkin unet olleet upeita tiloja
vaik komeita kartanoita, tai kauniita asuntoja
jo piankin niistä luulisin
ett' todellakin... hienoa tulossa.
Mutta, nuo unien talot ja asunnot
eivät inhimillisesti herätä minkäänlaisia muuttohaluja
tai lupauksia paremmasta
… enemmänkin vain vaivasta.
Siinähän se, unien tulkinta.
Miten tulkitset ajallisissa ajattomia unia.
Kaksi eri maailmaa
ovat toisiansa vastaan.
Ajallisen kaunis voi olla ajattoman kauhistus
ja ajallisen ajattoman kauhistus
voi olla ajallisen kaunistus.
Tulevat päivät näyttävät unien tehtävät
muutokset mit' aikaan saavat ne
ajallisen ja ajattoman tilalle.
On niillä sanomansa, vaik vielä salaisensa
ja pitää varoa vääriä tulkintoja
eikä niiden mukaan hoppuilla
uusia tulevia, viel arvoituksia.
(Jälkihuomio 24.3.2020, nyt ymmärrän...
kun tarkastelen välillä elettyä elämääni
ja koronan tuomaa myllerrystä
ja koko maailman muutosta.)
  
 
04.01.2020
Mielessä vilistävät kuvat
Mikä on tää hetki, uuden vuoden alku
kun yllättäen yöni hetkessä
koko elämä vilistää mun silmissä.
Hetkin kuin turhalta näyttävä (elo)
mut' kaikki kait ollut elettävä
… kuin itsestään eteen tulleena.
Tosin, kasvattava monella tapaa
kuin tyhjästä miestä kasvattava
koko ajan johonkin tulevaan valmistava.
Ja nyt ... vasta täällä kaukana
monien vuoskymmenten takana
voi nähdä ja arvioida
jokaisen eletyn hetken tarkoitusta
... vaikka, kuin repaleinen se kaikki ollut on
kaikki vain tullut, järjestynyt
kuin kädestä jonkun kohtalon.
Poislähtöäkö täss' jo piirtelen
kun menneitten teitä eteeni kaivelen
… mistä lie pulppuavat pintaan
vaikken vuosikymmeniin niitä kaivannut
en muistellut
painuneet vain jonnekin eloni muistojen suohon
ja siellä uinuneet rauhassaan.
Ja nyt vain yhtäkkiä keskellä yötä
pulp pulp pulp... sekalaisia muistikuvia
koko eloni matkalta
kuin jossain sumussa tapahtuneita.
  
 
 
04.01.2020
Outoa oloa ja hiljaisuutta
Outoa oloa, kaikki kuin sekavaa; 
yöunet, kunto, aamupaino heittelee - nousee.
Jotenkin kuin olematon hetki.
Ja viimeyön valvominen, 01.30 - viiteen ja jotain.
Mitä tää nyt sit oikein on? Väsyttää. 

Ja alkoi kova lumisade. Myrsky!
- Illalla ois tanssiakin.
Mutta siis, mistä kyse?

Vuosi vaihtui, jokin muuttui?
Sanat hiljeni. Loppuivatko?
Lepotauko? - Hiljaista.
Seuraavana yönä, aamuyöllä

Unta sodasta, tai liikekannallepanosta ainakin
bussikuljetuksia, ankeita oloja
vähäisiä tavaroita matkassa
sekaista oloa
… bussit lähtivät miten sattui
minäkin myöhästyin jostain, jäin yksin hortoilemaan.
Siis, unet:
   muuttoja
      uusia koteja
         nyt sotaa, tai uhkaa ainakin.
Ystävän pelastus hukkumasta
vein rannalle pelastettuna - entä sitten
sinnekö se jäi.
 
Nyt kaunis aamu, klo 11.20

Aurinko paistaa kasvoihin punaisen huoneen ikkunasta
istun keinutuolissa, kynä kädessä.

Vain unia, ei sanoja
ja unet kummallisia, vieläpä muistettavia - outoa
ja yöllisiä muisteloita.
Mutta siis, sanatonta aikaa - hiljaista
- ei aivastuksia!
Jotain tässä kait pitää nyt oppia;
hiljaisuutta, odottaa uutta, jotain?
Heitin roskiin sen ison palmuvehkan
...tuli kuivia "oksia" - en enää pitänyt siitä
väreet hävis kasvista - veks vaan!

     -Unohda hetkeksi nämä kaikki
keskity itseesi ja omaasi eloon.
  Kirjoituksien loppu	= ei
  Elon loppu		= ei
  Tuleeko uutta		= 10, juu
  Pitää odottaa		= 10
  Jotain uutta		= 10
     uutta muotoa		= 10
  Taukoa nyt		=   8
  Ulos lenkille		= 10 !
 
06.01.2020
Tutkiako jotain?
  Teosofia		ei
  Hiljainen ääni		ei
  Salainen oppi		ei
  Hunnutettu isis		no eei !
  Budha			ei
  Ervasti			hmmm ... eei
Mitä minä näistä, nyt esille tulleista opeista 
ja 'viisaista' kysymyksistä?

Onko jotain seurattavaa -- olen niin yksin --.
Oisko hyväksi kuulua johonkin ja kuunnella jot...?

    -Vanhoja, niinkö? Nehän ovat jo täällä.
Vanhoja kulkuja ja jalanjälkiä.
Mitä uutta niissä, ja ovatko muka totuuksia
eikö ennemmin vain suuntia.
Ja jos sanotaan, ett' joku ihminen on kasvanut totuudeksi, 
se on valhetta, sillä hänkin on edelleen vain matkalla
... tosin, ehkä ylemmällä tasolla
mut' viel' on ihmistä, itsekästä, jos itsensä noin korottaa
vaik kuinka suureksi hän ajassa kasvaa.

Ja kaikki on jo vanhaa.
Jos sitä jatkaa, voi saavuttaa vain samaa 'vanhaa'
tosin totuuden matkaa - sata vuotta sitten.
Eikö enää ole suurempaa? Eikö enää ole tulevaa?
Siihenkö pitäisi kuin vanhaan kulkuun jäädä, jota 
vanha vetää perässään?
Ne tiedothan ovat jo täällä
niihin voi jäädä vaik iäksi oppimaan
ja saavuttamaan sen, min saavutti jo ennen.
Vaikeaa, monimutkaista, kaukaista.
Kuin mahdotonta. - Ihmistekoa.
Outoa, ei aivastuksia, ei hahmoa. Ei hahmon arvoa.
(Aivastukset olleet merkkeinä)
Mutta, joku muu arvo - ohi oppaiden.
Huokaus: -Ei mulla ole oikeutta tällaiseen!

     -"Mutta, jos suoraan, ohi alempien oppaiden
kuulla virtausta sanojen
vain kuunnellen ja muistiin kirjaten
ajallisen unohtaen - yhteyteen ylempien.
Eiväthän sanat ole sinun, sinä kirjuri parka, turha huolestua.
Tärkeintä on kuulla, oikeaksi luulla
ja uskoa, ett' se on totta.
Sanat ovat saloja, ei vaikeita, sisältävät voimia.
Vaikea tuntea totuuksia niiden takana.
Ovat vain kauniita niille, joille ei sallita avautua.
Mutta sallituille, on kaikki avoinna.
Elämän mysteeriä ja sanojen kuin taikaa.
Sanat maailmoita avaa!"
-Olen niin yksin. Anna apu auttavainen.
-?  +370! (= joku voimallinen)
-En tarkoittanut sitä. Se on hyvä. Anteeksi.
Vaan, entä joku ajallinen?
-Kestätkö? ... puhua, jakaa, kuunnella
elää kanssaan, huomioida...huomioida!
antaa aikasi hälle?

-... En!
-
07.01.2020
Katsoin Messiah-sarjaa yöllä kolmesta viiteen.
Koskettava, ajatuksia, ihana, puhutteleva. 
Entä jos ... entä minä?
Ja miten ajauduin 
yön valvomisen seurauksena tuon äärelle, osat 1-4
ja aamulla jatkoin, kun viisi tuntia nukuin
viidestä kymmeneen.

     -Et ole yksin. 
"Helvetti" voi päästä irti ihan pienestä; 
uskosta, toivosta, kipinästä
ja ehdottomia on monesta suunnasta
sairaita, toivoa, epätoivoa, vaatimusta
raakuutta, jopa julmuutta.
(Jälkilisäys: Tuo kaikkiko alusti tulevia tapahtumia
ja varsinkin, kun katson tilannetta nyt 20.03.2020,
kun Korona-virus on levinnyt valloilleen.)
-
08.01.2020
Yöllä viiden jälkeen piirsin karkean kuvan
ajallisen ja ylempien, ja universaalien voimista.
Sitä ei voi nyt julkaista, 
mutta kuvassa kaikella paikkansa ja voimansa
tietonsa ja taitonsa, ja tehtävänsä.
  
 
 
09.01.2020
Muutoksia taustalla

     -Ei 'kuiskijat' poistuneet ole, virkansa heillä aina
mutta lisäksi sanomille, ymmärrykselle ylemmälle 
suora yhteys ylitse heidän
sillä, eivät hekään muuta, kuin mitä ylemmiltä
mutta tasonsa mukaan, omansa kasvun määrän mukaan.
Sillä, kullakin aina, ihmisillä, oppailla
omansa tieto, taito, taso, mutta ei tarkoitus ole se
- vain välivaihe matkalla auttamassa, kasvussa.
Mutta, se ei ole se määrä, tavoite
olla aina oppaan, välittäjän alla
vaan, tavoite on suora
olla itse kuin oppaan asema jo ajassa
ja ajan takana taas palvella uusia tulevia.
Ei tavoite ole olla oppaan alla; opas - auttaja asema
vaan, suora sanoma
tieto korkea, nopea, ilman väliportaita.
Sillä, välivaihe on aina vajausta
ei koko tietoa, vaan välivaiheen vajausta
kasvunsa määrän, matkan mukaan.
Sillä, opettaja opettaa, mitä hänelle on opetettu
kunnes oppilaalle aukeaa opettajan takaista maailmaa, 
joka opettajaa kasvattaa.
Mutta, opettajia on paljon ylemmissäkin
eikä kaikilla ole sama tieto.
Siksi on opettajain vaihduttava
uutta avattava määränsä mukaan
- oppaista kaikkeutta ei ymmärrä kukaan.
Sillä, kaikella määränsä taivaan alla
ajassa ja ajattomilla.

Vast' ylemmillä tasoilla ylempien yllä
voi nähdä kokonaisuuksia
ja siellä enää kyse: mitä sallia avata, 
tietää, tuntea, mitä ajallisille kuvata.
Ei siis vajavaista tietoa
vaan, sallittua avata - siin' on ero!
On tieto, vaan ei lupa avata.

Ei vajavainen, vaan sallitun raja;
mitä saa avata ja kertoa, kuvata.
Totta kai se on vajavaista kokonaisuudesta
mutta, se ei ole vajavaista, vaan mikä on luvallista
mikä luvallisen takaista, tulevia
ja vast' tulevissa ilmi tulevia.
Ajassa on mahdollista vain ajallisen rajaan
ja ajallisen takana on ajallisen takaiseen rajaan
ja sen rajan takana vasta on ajattoman osuutta
joka on omansa maailma, jossa ei ole enää rajoja
on vain sallittua ja sallitun takaista
ja niitä takaisia on monia portaita;
   sallittua - avata
      sallittua - taas avata
         taas enemmän sallittua 
ja sitten taas avata uusia tasoja.
Ja tasoilla on virkansa ja kasvunsa
mutta, mikään ei ole vajavaista, vaan, mihin asti sallittua
siihen asti kaikki on oikeata

vajavaista ainoastaan ylemmiltä tasoilta katsottuna
universaalin totuuden suunnalta
siihen asti oikeata, vaikka ei näekään kokonaisuutta
mutta, se suunta ... on oikea.
Mitä alhaisemmilla tasoilla
sen enemmän kiemuroita ja kuin turhia
mutta, tärkeintä sielläkin on oikea suunta
joka turvaa kasvua ja lupaa tulevia
- ellei ne kiemurat sitten poikkea suunnasta
synnyttäen keskenmatkaisia omia unelmia
opettaen uusia suuntia, jotka eivät enää ole totuuksia
vaan, ajallisen unelmakuvia ja sen arvoja ja oppeja
rakentaen ajallisen valtoja ja voimia, kuin turhia.
Mutta, nekin kasvun polkuja monille
joista mahdollisuus poiketa pois
jos on oikeata kasvua ja totuuden tuntoa
- ja turhan tuntoa.
Näin nekin palvelevat  verkkoihinsa sotkeutuneita totisia
joiden tulee joukoista poistua
etteivät kasvullaan rakennelmia horjuta, vaik' hajota
jos ei rakennelmassa olla tarkkana.

- Ovat siis uhkana ajallisen vallalle ja voimalle. Vrt. Luther...

Mutta, aina pitää varoa ajallisen kiemuroita ja houkutuksia
ajallisen asemia ja valtoja
ihmisten tahtoja ja kiemurtelevia totuuksia
jotka eivät ole totuuden suuntia
vaan, matkalle rakentuneita majoja.
-Oho, näinkö se muutos vaikuttaa, huokaa Runoilija.

     -Nyt ei enää ole kirjoituksen väre, 
vaan lähde, joka on yhtä kuin väre.
Mutta, ei enää ajallisen väre, vaan, ajattoman ylemmän.
-Olenko minä tällaista jotenkin ansainnut?
Tunnenhan minä itseni.

     -Ei näitä ansaita,
paikat, tehtävät annetaan ja vajavaista kannetaan
... "sillä, mikä ihmiselle on mahdotonta
se on Jumalalle mahdollista".
  
 
11.02.2020
Piirsin uuden piirroksen voimista
alhaalla ja ylhäällä
ja miten vaihtelevat ne matkalla
ja ylimpänä kaikista on
universaalinen tieto ja suunnitelma.
Vaan, minkä takin kuvassa on hyvä ja paha.

     -Tasapainon tähden, kasvun tähden, 
        kehityksen tähden,
          jalostuksen tähden,
suunnitelman tähden, jos' ei ymmärrä ihminen.
  
 
Taas välillä ollut hiljaista...
14.01.2020
Kadonneitten sanojen lupauksia
Mutta, sanat kadonneet jonnekin...?

     -Eivät kadonneet, eivät poistuneet
vaan, tauolla - muutoksilla.

Tämä on vaihe, josta alkaa uusi;
uusi tapa, uusi voima, kasvu edelleen
sillä, sanottavaa viel paljon on
ja uusia kulmia katsella tulevia.
40 vuotta täyttymässä menneittesi kasvun teitä;
outoja, omituisia, kasvattavia, koettavia
nyt kuin irti niistä, ja tilalle uutta
matkalla, ja matkan jälkeen avautuvia
uutta tapaa ja voimaa
ihmistä, maailmaa koskettaa
ja tulevaa rakentaa.
Ei sitä voi nyt kuvata
se on vain koettava ja tunnettava
oltava osana sitä, osallistua.
-Mitenkäs noi ... jalkapohjat? Arat ja jäykät?
  -Kasvua, kasvua, kasvua
anomisiesi ääntä ja vaikutusta
vaivoista parantumista.
  
 
 
15.01.2020
Jonkin odotusta
Jokin muutoksen hetki;
   ei sanoja kuten ennen
   yöllistä valvomista
   Raamatun sanomiin tutustumista
   ... Jeesus ja Apostolien teot vetävät puoleensa
   koskettavat jotenkin uudella tavalla.
Kuin jotain odotusta
tai syvempää ymmärrystä
ehkä viisautta, jota olen anonut. Näinkö se?
Ja uniakin alkanut, sellaisia jotka muistan;
   ensin niitä muuttounia
   sitten se kuin liikekannallepanoa, sotaista
   ja tänään se kadonneen tyttäreni halaus.
Jotain kaipaan, kuin odotan.

Ihan rauhallinen olo, vaikkei sanojen virtaa.
Odotan vain Kanarian matkaa ensi ti-aamuna
nyt keskiviikko.
Kehoani tunnustelen
jalkapohjia ihmettelen
kipeät kävelystä olleet, vaan ei juuri nyt.
Uusiutumista, ymmärsin.
Kaikkea kun hetki sitten itselleni pyysin
- kerralla kaikkea. Liikaako.
Ehkä sen vaikutusta.

     -"Ei sairautta, vaan uutta." Tuon vain kuin lohduksi kuulen.

Kiitän, kaikesta kiitän.
Viisaudesta etenkin, jos sitä saan - tai jo saanutkin
vaan, enemmän viel tarvitsen.
Jotain nyt silti toivoisin, lohduttavaa, rakentavaa
vahvistavaa sanomaa...
kun muotokin nähtävästi muuttuvaa
piirtämäni kaavion mukaan, sivusta suoraan.

(Piirros ei näkyvissä, vaikea selittämättä ymmärtää)
Ei haittaa. Hetken lepoa ja rauhaa.
Sanat ei vaivaa, ei sanojatkaan.
     Vain puhdistaa.
     Uutta unelmaa.
     Uutta voimaa. 
     Odottaa oikeaa aikaa.
     Odottaminen vahvistaa.

     -2020 kaikkea muuttaa ja uutta voimaa valmistaa. Uutta tapaa.
Vanhat voi purkaa, siis vihosta koneelle - ja muutakin.
(Jälkihuomio 24.3.2020: Viitausko koronaan, josta aloin kuulla
tihkuvia ensi uutisia vasta Kanarialla ollessa 24.2. jälkeen.)
  
 
 
17.01.2020
Vapauden vaikeutta
Vapaus on vaikeaa, vaik onkin niin kaunista
taistelu sen puolesta raskasta
... joskus kuin julmaa
monta mielihalujen pulmaa.
Asiat sitoo, ihmiset
monet sopimiset, lupaukset, harrasteet
ne kaikki pian monin lonkeroin vapautta syö
vaik moni olisikin ihana teko ja työ.
Mut' ihminen toinen on kuin iäinen
ain jollain tavalla rinnalla kulkien
jos ei vaik rinnalla, värisee hän mielen pinnalla
ja sitoo ajatukset, ajat
määrää pian omat teot, rajat, ja omat menot
kun ain on huomioitava toinen, ja toiset
sopimukset ja suunnitelmat
vaik kuinka hyviä ne olisivat.
Pian on edessä kysymys arvokas: Miss' on
oma eloni mun, jos moniin toisille jakaudun?
Sit' ei helposti huomaa lain
kun niin monia velvoitteita kuin huomaamatta
taakakseni sain.
Niiden kaikkien kanssa eloani touhuan vain.
Osuuttani ajallista arvostain.
  
 
 
17.01.2020
Vanhat ja uudet sanat

     -Nyt, älä huolehdi sanojesi määristä, kuluista
ei mikään katoa minnekään vaik muuttaisikin ne muotoaan 
- elo ihmistä kasvattaa ja ain uutta eteen avaa 
 jos vain ottaa vastaan.
Ja, uusi aina vanhan päälle, jotka tavallaan uutta kantaa
niihin syvyyttä antaa, ja tukevaa pohjaa
- ne omalla tavallaan myös uusia ohjaa.
  
 
21.01.2020-
Ja sitten Runoilija lähti Kanarialle
kuntolomalle aurinkoon
tyhjentymään kaikesta kotipiirin ajallisesta

- ja vasta siellä 
kaukaa seuraamaan pienestä alusta alkanutta
maailman Korona-mullistusta,  joka paikallisesti oli 
vain Kiinan Wuhanissa.
-
Ja pian kahden viikon matkan jälkeen alkoi kuin uusi maailma
omassa elossa ja koko maailmassa.
Kuin kaksi napaa; oma ja korona. Molemmat eloa mullistavia.
Lähti kasvuun uusi tuleva; itsen - ja maailman.
Ja joihin molempiin tuolla yllä, oli hienovaraista viittausta.
 _
_________________________________________________________
08.02.2020
Ja alkoi kuin uusi aika
On aikainen aamu, lauantai 8.2.2020
heräsin jo varhain, ehkä viiden maissa - siitä asti valvonut
katsellut, kuunnellut pääni sisäisiä ajatuksia ja kuvia
muistoja ja muistikuvia elämäni menneistä - ja tulevista
jonka takia oli jo ylös noustava.
Mukavaan punaisen huoneeni keinutuoliin istahdin, 
siihen jossa nykyisin sanani kulkevat. 
Pöytälampun sytytin, onhan vielä hämärää.
Kaapista pikaisesti uuden tyhjän kierrevihkon muovikelmusta 
avasin, on kiire, ettei mielessäni kurkkivat sanat vaan katoa.
Valkoiset kovat kannet ... hmmm, valkoiset ... no, olkoon, 
kelpaavat, ja aloin kirjoittaa tätä ajatukseni kulkua ja mieleeni 
piirtyviä kuvia kuin visiota. 
Taas kerran uutta visiota, jostakin suuresta 
- no, ainakin jostakin suuresta työstä
elämäni matkasta, sen monista vaiheista, 
jotka kuin irrallisina palasina leijuvat jossain bittiavaruudessa 
ja asuntoni kaapeissa banaanilaatikoissa
erilaisissa vihkoissa käsin kirjoitetuissa - ja niitä on paljon.
Ulkona on usvaista, aamu ei ole vielä valjennut, 
katuvaloista vain totean.
Maa valkeana, muutama sentti lunta, viime päivinä satanut, 
se maahan jäänyt. Harvinaista tänä talvena. 
Vaan ehkä jo tänään, tai viimeistään huomenna tulee
vesisadetta, ja kauneuden tuon pienenkin ripauksen taas 
sulattaa pois. Tämä talvi on ollut, kuin ei talvea ollutkaan ois.
Tulin juuri Gran Canarialta, kahden viikon matkalta, 
terveys- ja kuntolomalta, sellaiselta aurinkopainotteiselta, 
jossa hoidettiin ja infottiin psoria sairastavia.
Sinne onnistuin itseni mukaan saamaan muutamien 
kehoni läiskien tähden. Lääkäri sen psoriksi todisti, 
ja kelvollisuuteni kuntoutukseen.
Ensikertalaisena olin etuoikeutettu heti mukaan pääsemään.
Hieno loma se oli, ohjattua liikuntaa ja luentoja. 
Uintia altaassa ja ihanassa meressä.
Merivesi ja aurinko ovat kyseisille oireille oivallista hoitoa.
Kivoja ihmisiä, eri ikäisiä miehiä ja naisin, 
hoikkia ja pullukoita. Iloisia kaikki.
Ryhmään kuului ohjaajien lisäksi 24 kuntoutettavaa. 
Majoitus kahden hengen huoneissa. 
Minä sain kämppikseksi, kuin rukousvastauksena
kaksmetrisen myllärin maailman suurimman puukirkon pitäjästä, 
Kerimäeltä. Pitkä laiha "aidan seiväs", jollaiseksi itseään kutsui. 
Palmuksi joku hänet kerran nimesi, kun auringon edessä seisoi. Hauska! 
Meitä oli siis kaksi palmua samassa huoneessa, minä 8 senttiä lyhyempi.
Hyvin tulimme juttuun, kaksi herkkää runoilevaista, joilla koko matkan 
oli yhteinen mieli ja ajatus; vuoteiden sijoittelut, huoneen välipalat ja juomat. 
Sama vatsatautikin viikon kuluttua, minulla ensin. Siinä sitä olikin taiteilua.
Ja vähän naurussa pitelemistä, kun isompi palmu kipitteli tuvassa alastomana 
vaippahousuissa muutaman päivän. Molemmat hyvin toivuttiin.
Hajutkin yhdessä kestettiin.
Nopsaan meni kaksiviikkoinen, vaikka alkuun tuntui että 
miten täällä nyt jaksaa, kaksi viikkoa. Hyvin jaksettiin. 
Ruoka oli hyvää ja monipuolista. Tosin minä sen vatsavaivan jälkeen 
söin vain Spagetti Bolognesea tai muuta kevyttä makaroniruokaa 
viimeiset päivät. Keho kaipasi hiilareita sen totaalisen putsauksen jälkeen.
Merkillinen ajanjakso meille sattuikin. Koronaviruksen ensi uutisia 
siellä seurasin, kun tietoja Wuhanista alkoi juuri silloin kantautua.
BREXIT toteutua myös niinä päivinä. Ja Donner kuoli. 
Hänelle nyt vihdoin taisi selvitä se kuoleman jälkeisen elämän salaisuus. 
Ois kiva häneltä siitä kysyä. Ehkä joskus jotenkin.
Minut lopputapaamisen yhteydessä kiertäviin nimikortteihin 
komeaksi mieheksi joku nimesi, hyväksi seuramieheksikin, 
hauskaksi ja huumorintajuiseksi. Joku kuvasi että vähän outo. 
Noo, yritin vain pitää vähän iloa yllä, ettei sairauksien infosyövereihin 
liian syvälle upottaisi. Ei upottu.
Niin, tuolta matkalta pari yötä sitten palasin.
Sanat sammuivat minulla jo ennen matkaa, ehkä viikkoa ennen, 
enkä perillä juurikaan mitään kirjoittanut. Vain joitain pieniä yöllisiä
liruja muistiin piirtelin, kun ajattelin lopputapaamisessa anteeksi 
pyydellä ehkä hieman innokasta käyttäytymistäni luennoilla.
Vaan, kun kävivät niin kehumaan, niin jätin pyytelemättä. Voisivat 
mokomat vaikka ruveta mielikuviaan muuttelemaan. 
Halusin pitäytyä niissä saamissani, vähän kiittävissä ja kehuvissa.
Niin, miksi nyt aamulla valvon, ja mikä mieltäni nyt pyörittää. 
Tulevan tehtävä?
Eli, pitäisikö kirjoittaa kirja kaikesta eloni matkasta. 
Tai ei nyt sentään kaikesta, mutta jos vaikka jotenkin sen kuin 
ilmestyksen jälkeisestä, joka tapahtui 14.4.1984 klo 10.
Siitä hetkestä kaikki muuttui, ja alkoi tämä ihmeellinen matka 
ja seikkailu, jonka päätä ei vieläkään ole näkyvissä. Muotoaan 
vain muutellut monella tapaa. Vai, olisiko se matkan pää jo lie 
tuolla, sen kirjan lopussa. Sitten olisi kaikki valmista.
Jos nyt kuitenkin, ennen kuin tätä uusinta hullutustani jatkan, 
sisälläni selvitän - omilla oudoilla tavoillani - että onko siinä 
mitään järkeä, alkaa koota yhteen tätä vuoskymmenten järkälettä.
-Niin, minä nyt kyselen, onko?
Hiljaista, ... vaikka koko aamun on pääni sisällä sanat ja 
kuvat pauhanneet. Kuin johdattaneet tämän projektin äärelle.
Ja vaikka kaiken kuin hyväksi näenkin, minä epäilen ... 
onko tarpeen yhteen kerätä näitä elämäni sirpaleita.
-Älä väheksy sanojesi määrää, älä taivaltamaasi matkaa, 
elosi aikaa, jonka sanoille uhrannut oot", minä sisälläni ymmärsin. 
-"Häipyvät pian unhoon, ellei niitä yhteen saateta, muotoon luettavaan 
ja kuvattavaan. Sillä helmiä ne ovat täynnä, auttavia, lohduttavia sanoja 
ja ajatuksia. Tuleville ajoille kantavia ja monia uusia ajatuksia avaavia.
Eivät ne ole turhia, eikä turhiksi annettuja, 
vaan jaettavia ja jaettaviksi valmistettuja.
Käy toimeesi vain, ohjaus on seuranasi. Ja sanojen määrä ei ole väärä. 
Ja viel täydentyvät matkasi varrella, avautuvat uudella tavalla.
Eikä maailma läheskään vielä ole valmiina. Uutta koko ajan tarjolla.
Joten, anna mennä vaan, ja täytä se elämäsi tarkoitus 
ja jo ennalta valmistus."
-Mutta, miten minä sen teen, on kysymys suuri. -Vihkoonko ensin kuten 
ennenkin, vaiko koneelle suoraan ja sitä kautta nopeammin valmista?
-Molempia. Ja paljonhan on jo valmista yhteen koottua. 
Niissä vain kulkea, tarinat yhteen sulkea."
 
Aamu ei aukea vieläkään - on talviaamun hämärää. Kello vasta 7.30.
  
09.02.2020 sunnuntai
Voimat pitäisi laskea ennen työn aloitusta - kustannukset. 
Onko voimia? Jaksanko?
Tehtävä on suuri, kuten varmaan aina, kuka ikinä aikoo kirjaa. 
Vuosien työ. Ja minä kun aina tahtoisin pian valmista.
Vaikkakin, tämä kirjoittamisen sarkani on jatkunut pian 40 vuotta, 
mutta se on syntynyt pieninä palasina, päivän matkan askelissa.
Ja nyt, ois edessä tämä, kuin liimaus, jolla yhteen liittää tuo koko 
matkan tarina, yhdeksi sulavaksi kuluksi, kiinnostavaksi ja kauniiksi 
- ehkä vaik hyödyksi jollekin, joillekin - 
sillä sehän täss' kaiken tarkoituksena, kuin salaisesti, aina ollut on
ett' kirjoitus ei ois tarpeeton, ja että niillä kaikilla aina tarkoitus on.
-"Kustannuksia, aikaa,
 on mahdotonta laskea, se on vain elämän kulkua, 
ja toteutuu sen ajalla mitenkään ennalta laskematta 
- samoin kuin on tapahtunut tähänkin asti.

Ei menneenkään tekoa voinut edeltä tietää, arvioida - ne vain tulivat
virtasivat päivä päivän perään, ja yön, olet tehnyt niissä jo pitkän työn.
Ei siis mitään uutta siihen, tapaan tehdä työ. 
Se vain toteutuu pieninä palasina, ja rakentuu näin se elämäsi työ. 
Näet sitten, kun kaikki on valmista. Suurin osa urakasta jo valmiina
kauniina jatkokertomuksena. Nyt vain muotoa, joka etsii lukijoita. 
Asiat ovat arvokkaita."
Siis, viisautta etsin ennen suuren urakan alkua, sillä ei tässä enää 
ole aikaa hukata - jos vaikka koko työ olisikin turha, ja hukattu 
monta vuotta, vailla mitään tulosta.
-Oma voima voimaton, se työn jo kesken jättää. 
Mut' voima toinen, suunnaton, se oman voiman turhaksi jättää.
Se voima - ei ole voimaton."
  
 
 
08.02.2020
Jonkin uuden äärellä 
"Jonkin uuden, ehkä suurenkin äärellä",
kirjoitin aiemmin, viime vuoden lopulla.
Aika jotain ennakoi
sanatkin, joita kirjoitin.
Ja sitten tuli tauko
- ja matka kauas meren saarelle
eroon kaikesta aikaisemmasta
   uusiin maisemiin
      uusiin asioihin
         uusiin ajatuksiin
- vanhat jäivät hetkeksi unohduksiin.
Ja kun matkaltani palasin
muutaman päivän viel lepäsin
sit huomasin että, todellakin...
jonkin uuden äärellä täss ollaan

jonkin kuin seuraavan askelman
matkalla kohti sitä todellista tarkoitusta
mitä varten kaikki tää aiempi
vuoskymmenten aikainen matka.
 
Kaikki taas kerran muuttaa muotoa
ja kaikki aikaisemmin matkattu
on kuin perustana ja rakennusaineena
tuolle tulevalle.
Joten, miten lie nyt jatkuu tää tarina
kuka onkaan kirjoittaja ja rakentaja
kenen käsiin uskotaan 
koko eloni rakennelma yhteen sitoa.
Sitä saan nyt kai hetken odotella.
Kaipa piankin astuu jostain esille hän
joll' on valta menneisiin tarttua
ja taito yhteen kuroa
kuin koko tarinoitteni maailma.
Siis, tervetuloa, sinä ... niin, viel tuntematon.
  
 
Ja siiten taas tuli hiljaista...
ja tuon hiljaisuuden oheen
alkoi kehon muokkausta jotain tulevaa varten.
No siitäkös sitä sitten taas, pulppusikin sanoja
sen toistasataa sivua.
Ja kun tarkoin palasin vuoden alun tapahtumiin ja kirjoituksiin
minä huomasin, ett' prosessi uusien muutoksiin
olikin alkanut ja vuoden 2019 aikana ja jatkuen edelleen 
- eletään jo maaliskuun alkua...
Sen tähden on tarpeellista kuvata koko tuota prosessia
jotta ois tallessa kaikki se mi' edeltää askelmaa 
- uudelle tasolle ja voimalle.
Mutta, ehkä kuitenkin on parempi
kuvata tuo muutokseni prosessi
omassa sivustossaan, ja pitää tämä 2020-sivu
näissä jo tutuissa muodoissa.
Siis, tuon oman muutosprosessin kuvaus osiossa "Runoilijan taistelu" 
   # 
 
 
30.03.2020
Kirjoitetut sanat ja todellisuus
Kanarian matkani aikana 
sekä omien kehollisten kamppailujeni taustalla
on hiljalleen kasvanut se Korona-pandemia
vallaten vähin erin maita, mantereita ja kansoja
yhä vain vahvistuen... pelottaen.
Tuosta Koronasta on hiljaisuudessani tihkunut uusia sanoja 
ja joihin on löytynyt viimeisen vuoden ajalta monia viittauksia.
Niihin oli ohjausta tuolla tämän sivun alussa.
Ne sanat ovat tänään tosia.
 
26.03.2020   aamulla
Kirjoitetut sanat ja todellisuus
-Niin, voi kirjoittaa ja kuvata
muutamalla rivillä ja sanalla
mitä on tuleva, millaista vaikutusta

mutta, sanat eivät ole eloa
ei tunnetta, ei kokemusta
ei ees pientä pelkoa tai huolta ... vain sanoja
ja niistä joitain hajanaisia mielikuvia.
Vaan, kun sanat muuttuvat arjeksi, elämän todeksi
ja kun itse on siinä seassa, keskellä
kaikki on todellista.
Vaikka sanat on samat, kuin on todellisuus
on todellisen voima ain suurempi, pelottavampi
koskettavampi kaikella tapaa.
Sanat ei ihmistä tapaa
vaikka ne kuinka tietoa ja ennettä jakaa.
 
Sanat ovat kuin kaukana
kuin epätodellisen takana
ja maailmassa on sanoja paljon
ja raskaita elokuvia
joilla aina pikaisia onnellisia loppuja.
Todellisuudessa ei ole hoppua
eikä arvattavaa loppua elokuvan tapaan.
Elämä voi vain jatkua ... jatkua ja jatkua
ei kiirehdi se loppua
eikä elämän totuus ole tuttua
monta arvoitusta, mitä tuokaan edessä oleva.
Ei auta muu kuin asettua
etsiä uusia elon tapoja
ja toivoa, uskoa, ett' tää kuin kuritus
ois pian jo katoava, ja saisi taas palata
ja rauhan aikaa halata.
 
Mutta, millainen on se paluun tie.
Minne tämä kaikki viel kansakuntaa vie.
Miten muuttaa se maailman kulkua.
Milloin taa saa rauhaisasti yötä nukkua.
Monenlaista on huolta ja puutosta
asian, elintapojen muutosta
ajallisen purkua ja puutteen parkua...
vain elettävä ja katsoa
mitä taas huomenna on tarjolla.
Miten muuttuu maailma
kuin vähin erin katoava.
Vaan, ei kaikki katoa
vaik onkin monenlaista muutosta
eikä paikallensa asetu viel aikaan
jonka jälkeen vasta alkaa uusi rakentua.
Eikä samaksi kuin ennen
... ei vähään aikaan
koetus kaikkea muuttaa
mieltä, asennetta, elämäntapaa
uudella tavalla maailma sen jälkeen makaa.
Tarkempi kuvaus on turhaa
ei anna oikeata mielikuvaa.
Vain kokemalla kasvaa ihminen
ollessaan itse kaiken osallinen.
  
 
 
26.03.2020	klo 22.50-
Runoilijaa kauhistuttaa
Runoilijaa kauhistuttaa
- eletään maaliskuun loppua 2020

hän muistelee kirjoittamiaan sanoja
viime vuodelta ja juuri ennen vuoden vaihdetta
ja silloin jo pyysi kuin anteeksi ymmärtämiään sanoja
vaikkei vielä tiennyt niiden todellisia tarkoituksia.
Vaan, nyt on aika esille tuonut
nuo sanojen merkitykset
vaikkei niistä vasta kuin alkumaininkeja
mutta, nyt hän alkaa nähdä tarkoituksia
kirjoittamiensa sanojen takana.
Ja hän pelkää...
niiden todellisia vaikutuksia
ja jo kyselee mielessään:
-Ovatko ne todella NE sanat, jotka tulevia tarkoittavat
vaikkei aikoja ollutkaan mainittuna muuten kuin "pian"
ja ne ajat olivatkin jo olemassa
kaikki jo salaa alussa
tarkemmin kuvaamattomana.
Mutta siis, tänään hän jo nähdä voi
vaikkei kukaan todellista vaikutusta oikein arvio
vaan, olisiko se jo sittenkin  tämä
mikä kuin tsunamina
on ylitse maan piirin leviävä.
Onko merkit tutut? - On.
Onko mahdoton rajoittaa? - On.
Voiko ihminen sen pysäyttää? Niin, ei hyvältä näytä.
Onko tällä nyt todellakin se tehtävä
ajaa alas tämä nyt ajallinen elämä
ja aloittaa sitten se luvattu uus
se kaunis tulevaisuus
jota ihminen sisällään niin toivonut on
- jossain syvällä salassa sisällään
ei tietenkään näkyvällään
sillä, sehän ois jo kauhistus sille.
Vaan, siltä ei nyt kysytä, eikä sitä auteta
yksin vain on taisteltava tutkainta vastaan
- onnistumatta.
Mutta, ei kaikki katoa
vaik moni muuttaa muotoa
ja alkaa kuin alusta
se uusi ja kaunis rakentua
 
Ja miten aina alkaakaan se uusi ja hyvä
alas painumisen tai tuhon kautta
ja kuin tuhkasta taas nousee sitä uutta
suurta ja kaunista.
Ei enempää sanoja tästä
on vain nyt elettävä
koettava, kasvettava, opittava.
Sillä, tämä on se ainoa tie
joten kehittyä ja kasvettava sille uudelle tasolle
sille tulevalle, joka karttaan jo piirretty on
kuin kädestä kohtalon.
Oi, kamala! huokaa Runoilija
vaikka sisällään, jossain syvällä toivoo ja odottaa
sitä tulevan kaunista.
Kuin ristiriitaista, ihmisen kahtiajakoa;
ajallista ja ajatonta
ja tulevan viel ihanaa tuntematonta.
Siihen on vain kasvettava
ja maailman muututtava
jotta se askelma voisi toteutua.
-
-Voi kuinka toivonkaan
ettei nuo sanat saisi toteutua, hän huokaa
ja samalla pelkää, jos sanoillaan
jotain suurempaa huomaamattaan vastustaa.
Vaikka kuitenkin...
hän jo sisällään ymmärtää totuutta ja tulevaa
ja ihmiskunnan uutta unelmaa.
klo 23.20
  
 
 
27.03.2020	aamulla
Kovaa ja kaunista
Nuo yllä olevat sanat
nukkumaan mennessä kulkemaan alkoivat
tarinan ensi sanoista kasvoivat ja tulevia kuvaavat.
Kovaa  ja kaunista
kuka oikein osaa katsoa ja ymmärtää
tätä ihmiskunnan kasvua ja elämää.
 
Tiedekin jo tutki, ei ihmisten tekemä
ei laboratorion tuote
ei salainen suunnitelma ajallisten hankkeiden
vaan, jostain luonnosta noussut
maaemosta vastustamaan
kehitystä tuhoavaa.
Määränsä pää kaikella riistolla, raastolla
maan tuholla, ihmiskunnan uholla
sodalla ja kauhulla
tuhovoimaisilla aseilla, joita pelkää maa 
nuo kaikki sitä tuhoaa ja kauhistuttaa.
 
Pian enää mahdoton palauttaa 
siihen ihanaan tilaansa, mi olla tahtoisi hän
joka tahtoo elämän viel säilyvän
kasvavan ja menestyvän oikealla tavalla
rauhalla ja rakkaudella.
Ei sodan kautta rauhaan
ain tuhon ja tuhon, ja viel suuremman tuhon
vaan, alas ajon, kuin sammutuksen kautta
uuteen valoon ja valoisaan rauhaan
jossa maa mahdollinen on auttaja
uuden nousun avustaja
ihmistä eteenpäin kantava
ihmiskuntaa pelastava.
Että taas riittäisi kaikkea kaikille
hyvää ja otollista 
ilman pelkoa ja huolta huomisesta

ja jossa luonto kaikkineen
olisi taas kaunista ja tasapainoista
vailla jatkuvia tuhon uhkia
jollaista tää nykyinen aika on.
Elämä ois pian jo mahdoton.
  
 
 
28.03.2020
Onko Koronasta sanottu kaikki
Siitä (Koronasta) sanottu nyt kaikki
mikä tähän hetkeen on tarpeellista.
Tsunami kulkee rataansa
ja palaa tavallansa tuoden uhrejansa
muuttaen maailmaansa
sanomansa sanottuansa.
Niin, mikä on se sanoma
joka sillä on sanottavana?
  
 
 
30.03.2020
Laitanko esille
Laitanko esille nuo sanat, jotka olen saanut
kuvaamaan hetkeä ja tulevaa
- tulevan unelmaa
vaikka juuri nyt niin monenlaista kauhua aiheuttavaa.
-Laita. Annettu annettavaksi edelleen.
Opiksi monille suuresta suunnitelmasta ja ajan tilasta
maasta, joka ei enää kestä tulevaa
jos samaan tapaan jatkaa tää ajallinen kansa.
Siksi ne tulee julkaista
jotta valaisee ne kaiken tarkoitusta
ja antaa monelle myös silmien avautumista sille
miks' kaikki tää vaiva on tarpeellista ihmisille.
Ettei tule täydellistä tuhoa - tämä on rakkautta.
Ei ehkä näytä siltä tämän ajan "rakkaudelta"
vaan, suuremmalta, kaikkinaiselta rakkaudelta
joka koskee koko planeettaa ja sen ihmiskuntaa.
Myöhemmin näkevät ja kiittävät, vaikka tietenkin nyt monet 
valittavat vaivaansa ja elonsa muutosta.
Mutta, muutoksen jälkeen tulee kaunista.
Ja silloin avautuu kaiken tarkoitusta - niille, jotka voivat sen nähdä.
Kaikki eivät sitä näe, eivät iloitse, eivät kiitä
vaan, kiroavat osaansa ja katkeroituvat - vaikka pahimmasta pelastuivat
eli siitä, mikä ois ollut kaiken tulos, jos tämä vaiva ois jätetty pois.
Joten, tie on hyvä, vaik juuri nyt niin sekalainen ja raskas
- muutos on aina raskas
mutta muutoksen jälkeen, 
kun kaikki asettuu uuteen tasoonsa ja muotoonsa
on taas kaunista.
Oikeastaan, normaalia kehityksen kulkua
vaikkakin nyt ajassa olevat eivät sellaista muista.
Sodista viel jotkut, nuoremmat vain kuulleet 
ja romantisoineet omissa mielikuvissaan
vaikka kauheudet ovat olleet tosia.
Nyt unohtuneet, dokumenteiksi muuntuneet.
Antaa nyt elämän vain mennä tavallaan ja ajallaan
moni muuttaa muotoaan
kaikkia ain jotenkin koskettaa
monenlaista kadottaa
monenlaista jo rakentaa.
Samalla kun alta pois purkaa
muutos esiin murtaa ja rakentaa uutta
pienissä aluissa on tulevan juurta.
Tämä kaikki on suurta!
  
 
 
01.04.2020
Elämän perusta ja voima 
Kyse on siis...
uskosta ja luottamuksesta;
uskosta johonkin
luottamuksesta johonkin.
Siinä se on elämäsi perusta ja voima
ja perustoja ja voimia on paljon
aina sen mukaan, mihin on se usko
ja minkä luottamuksessa elät.
Oikeastaan, elämä rakentuu sen mukaan
mihin on se usko, missä se lepää.
Ja mihin se luottaa - siihen se ohjaa.
Oikeata vaiko väärää?
Ei ole oikeata tai väärää
on vain tapoja elää
ja mihin elämässä turvaa
sen mukaan sen rakentaa.
Ja kovin vaikeata on toiselle tarjota sitä omaa
johon toinen ehkä sitten vain kuin suin päin uppoaa.
Ei se käy niin. 
Jos vaik hetkeksi toinen toista uskoisi
hän jo piankin omaansa palaisi
jos elämän tilanne vähän koettasi.
Ei ole oikeaa, ei väärää
on vain erilaista elon turvaa.
Ja tuo elon turva eri tavoin ihmistä kuljettaa
auttaakin omalla tavallaan sen mukaan, mihin uskoo
ja mihin luottaa.
Ja ihminen itse omassa voimassaan
tuota uskomustansa tukee ja kantaa
voimaa ja terveyttäkin sen mukaisesti antaa.
Avun saamisissa on eroa
ja elon tapahtumissa ja kuluissa.
Toinen usko ja luottamus juoksuttaa toisaalle
ja toisenlainen luottamus toisaalle
- ja vastauksissa, avuissa on eroa aina sen mukaan
millaisia voimia on ajassa tarjolla.
Eikä usko ja luottamus ole aina sama;
on erilaisia asioita, 
joissa uskon ja luottamuksen kohde on vaihteleva
aina sen mukaan, millainen on asia.
Elämä ei ole mustavalkoista
ja elämällä on ehtonsa ja rajansa.
Kaikkea uskoa ja luottamusta ei ajassa sallita
vaik kuinka ois se kaunista toivetta, tahtoa, halua.
Pitää tuntea ajallisen ja ajattoman rajoja
- ja sekin vielä, mikä kaikki on ajassa sallittua.
On lakeja ja totuuksia, ja kasvuja ihmiskunnan
määrän ja saavutuksen.
Mutta, usko ja luottamus 
poistaa pelkoa elämästä ja tulevasta
ja se on suurta
sillä, monien vaivojen, sairauksien, vastoinkäymisten 
takana on pelon juurta.
Ja pelokkaiden ajatusten ja sanojen voima
on vaikutuksiltaan suurta.
Samoin kuin on uskovien ja luottavaisten 
ajatusten ja sanojen voima
- jois' ei ole pelkoa.
   -   -   -
Olen niin paljon pyytänyt itselleni;
parantumista, korjausta, kuntoutusta
ylempien voimien avulla;
   DNA:n korjausta
      geenien parantumista ja
         epigeenien kuntoutusta
kehonkin ongelmista toipumista
... ja viel lisää viisautta ja ymmärrystä
ja voimia ja näkökykyä tulevien tehtäviin.
Ja nyt olen tässä, muutaman kuukauden perästä
kokemassa monenlaista myllerrystä ja muutosta
omassa kehossa, ja koko maailman tilassa
- kaiken keskellä monella tapaa.
 
Hmmm ... mitähän kaikkea tästä vielä seuraa
kun huomaan, että monien muutoksien toteutuminen
vaatii paljon ajallisen voimaa.
No, kait mua joku suurempi tässä hullutuksessani kantaa
ja kaiken tarvittavan antaa. - Pitää vain luottaa.   
  
 
 
02.04.2020
Mitä kaikesta seuraa 
Edellinen kirjoitukseni päättyi huokaukseen:
"Hmmm ... mitähän kaikkea tästä vielä seuraa
kun huomaan, että monien muutoksien toteutuminen
vaatii paljon ajallisen voimaa.
No, kait mua joku suurempi tässä hullutuksessani kantaa
ja kaiken tarvittavan antaa. - Pitää vain luottaa."
-No, kasvuahan siitä seuraa.
Koetus aina kasvattaa
opettaa luottamaan ja vahvistaa uskoa.
Tulevina aikoina tuosta kaikesta on paljon apua.
Tulevista on paljon arvioita, miten muuttuu maailma
ja miten kauan kestää tätä kuin kuritusta.
(Koronaa)
Eikä se ees kaikkia kosketa, vielä
mutta, aikanaan ain jollain tapaa
- kukin siinä osaansa kantaa.
Mutta, kyllä se maailmaa muuttaa
- mikä sen tarkoituskin on
ja muuttaa se myös ihmiskuntaa;
tavallaan sitä jalostaa ja turhia oksia poistaa.
Uudella tavalla aikanaan uutta rakentaa
ahdistusta nyt kaikki kansat yhdessä kantaa.
Uuttahan tämä on tälle ajalle
vaik ei mitään uutta kaikille
- toisilla jatkuvaa sotaa kuin ollut aina
siihen tämä ei nyt tuo suurtakaan muutosta
yks' lisä piirre vain
puutetta, kurjuutta hieman kasvattain.
Varovaisuus ja varominen
tulevien omatoiminen ennakoiminen
tuo erilaista kuormaa;
toisaalta helpottaa ja antaa kuin turvaa
ja toisaalta lisää prosessin kuormaa.
Mikä hyväksi, mikä pahaksi, tuleva sen mittaa.
Tulevat tulevat
olevat ovat ja kasvavat
turha kaikkea arvioida ja ennakoida
ihmisiä pelotella.
 
Pienissä paloissa ja askelissa 
kohti tulevia, ja muutoksia
sillä, sellaisiahan tämä nyt eittämättä tuo tullessaan.
Vaan, onko kaikki pahasta
sillä, ainahan kasvaa myös hyvää taustalla
ja paljon salassa, jot' ei ihminen vielä tunnista.
Senkin kaiken näyttää tuleva
- onhan kuitenkin menossa hyvä suunnitelma
jonka lopullinen tulos on kaunista
- kun sitä aikanaan on mahdollista arvioida.
Nyt tulee vain hetki taistella ja puntaroida
sitä luottamusta ja mihin uskoa
mistä huokailla apua ja mihin turvata
sillä, tuota kaikkea tämä Korona
on huomaamatta, kuin salassa kasvattava.
Ja ihminen muuttuu, moni
- ei kuitenkaan kaikki.
Mutta, kuten ja aiemmin sanoin:
"tämä on vain yksi tsunami"
josta palautumisessa on viel paljon vaikutuksia.
Mutta, onko tää ihana pallo vieläkään turvassa
ihmisten suurilta suunnitelmilta - palloa tuhoavilta.
  
 
07.04.2020
Kippari etähytissään - tilanteen kuvausta
Ylemmällä merellä - Kipparin etähytissä
aamuauringossa

- Försti sais kyllä pestä noi akkunat, kun ovat niin...
-Mäen-kyllä! Pese ite! Mä ohjaan.. et-sä-nyn-nää! tuiskii Försti.
-Juujuu... ohjaile sinä vain, näkeehän näistä vielä, jotenkin...
Kertoja:

-Niin, nuo kaverukset nuo kaverukset...

Niin, merellä nyt ollaan, sillä ylemmällä.
Alempi, se edellinen, näkyy tuolla laivan alla
tämän uuden pinnan alla. Ja tuolla yllä... huojuaa
rauhaisasti velloaa tuo viel ylempi meri.
Sen ylemmäs ei nyt näe.
Jossain kaukana maissa, kuuluu kummia kuohuavan
- täältä ylemmältä mereltä sen vain voi jotenkin ymmärtää, 
vaikkei sitä näekään. Jokin kumma siellä häiritsee 
ajallista ihmiselämää.
Jokin kuin peli, sen kuulen ... biljardiko ... eei, mutta
jokin sen tapainen. Korona! juu, Korona se on, mikä lie.
Kuuluu olevan aika rankka sen vaivan tie.
-Mitähän siitä tänne näkisin, tuumailee Kippari
vaikka, enemmänkin täällä tulisi katsella tuonne edelle
oranssille valolle, ja mitä kaikkea se tarjoaisi
sille matkan lupaukselle.
Kertoja:

-Mutta, jotain outoa on tässä.
Olemmeko sittenkin viel jotenkin osallisia
tuoss' ajallisen ihmiselämässä.
Niin, tuo Kapteenihan on vielä osallaan ajallinen
vaik matka jo kulkee merellä ylempien.
Tuo Kapteenin ajallinen osako viel pitää meitä näillä
alemmilla merillä ja ulottumilla, vaik jo nousimmekin
jotenkin ylemmäs tuon alemman meren ylle.

Mutta, tuolle merelle, mikä näkyy tuolla 
tämän meren yllä, sinne meillä ei ole osuutta
niin kauan, kuin Kapteenilla on tuota ajallisen eloa.
Vähän outoa ja salaista, vaikea kuvata
tätä ajattoman ja ajallisen yhteistä osuutta.
Mutta, siksi kai tunnemme tännekin tuota ajallisen osuutta
ja, jos oikein tarkoin katsomme laidan yli alla oleville merille
voimme nähdä, kuin meren kaukaisena pohjana, sen
ajallisen maan, mist' matkalle lähdettiin kerran - ja minkä
osallisuutta tuo Kapteeni tuntee viel hetken verran.
-"Mitäh! Hetken! miten-ni hetken?, heräs tarinaan tuo
Försti ruorinsa takaa. -Tonnehan on viel matkaa, tonne
oranssil valolle... tai mikä se-nys-sit onkaa."
-"Niin, Försti, hetken ... se on vaikea ajan mitta.
Täällä ylemmällä merellä yks hetki, voi olla tuolla
ajallisella vaikka jo kuinka pitkä. Kas, täällä kun ei ole
enää sitä samaa aikaa, kuin on tuolla laivan alla,
pohjalla olevalla ulottumalla. Siellä kulkee aika kellon
mukaan. Täällä ylemmällä ei ole samaa kulkua,
vaikka onhan täälläkin omansa "kellonsa", mutta se ei
oikein pysy paikallansa. Se on sitä ja se on tätä - 
ja se on mennyt, tuleva, ja milloin vaikka mitä. 
Kaikki on siinä samanaikaisesti läsnä.
-Muistatko Kapteeni aamusi hetken, kun elit muistoasi
vuoskymmenten takaista - aika tarkalleen 50 vuotta.
Se oli siinä sun edessä juuri äsken, ja nyt olet tässä,
kaukaisessa hytissä aivan eri vuosituhannella.
Ja kaikki tuo välivaiheinen oli hetken kuin tässä,
tämän nykyisen elämäsi hetkessä.
Ymmärsitkö, Kapteeni, tätä tilaasi, osallisuuttasi
kaikkiin aikoihin samalla kerralla."
-"Ei se siit-mitää voi tajuta - enhäm-mäkää tajunnu,
-mä oon tässä, ja sillä hyvä!" pohdiskeli Försti itsekseen
ruorinsa takana, kun sivukorvallaan kuunteli tuota
tarinaa ajoista ja aikojen takaisista ajoista.
-"Mull-on tän ohjaamisen kans iha riittäväst puuhaa,
eikä mulla ainakaa oo aikaa tommosii kuunnella.
Nii ja .. korvat mull-on aina ollu sivulla, molemmat."
-"Niin niin ... mutta siis, Kapteeni, tunnetko 
osallisuutesi vielä tuonne pohjalla olevalle ajalle, 
sen hetken kuin kauhulle 
ajallisen elämään vaikuttavalle - sitä muuttavalle.
Vaikka nyt osallasi oletkin täällä, vähän ylemmällä,
olet vielä myös siellä, sitä elävällä.
Elät myös sen ajan armoilla, ja tunnet itsessäsi sen
osallisuutta, Mutta jossain sisälläsi olet myös täällä,
ylemmän meren päällä.
Ja kuten jo tiedätkin, täältä voi nähdä ajallisen aikaa
eteen ja taa, ja myös sitä hetkeä, missä juuri nyt
se aika mataa.
Ja kuten huomaat, täällä laivalla on myös tuo
Runoilija, joka kaikkea koko ajan muistiin kirjaa.
Ja myös nuo laivan muut matkalaiset, jotka kaikki
ovat tämän laivan ylempää osuutta.
Mutta sinä, Kapteeni, voisin vaikka sanoa 
"Kapteeni raukka", joudut olemaan osallisuutta 
myös tuon ajallisen.
Vaan, en sano "raukka", sillä sehän on kuitenkin
arvokas paikka ja lahja, tuntea ja oppia tuota
ajallista, kokea sen tunteita ja asioita omassa
olomuodossa, kehossa, vaikka jo oletkin toiselta
osaltasi tätä ajattoman ominaisuutta.
Se on hieno paikka, vaikka hetkin voisikin tuntua,
että "raukka". Se on kuitenkin arvokas lahja.
Ja tämä paikka, jossa juuri nyt istut tätä ajallisen
osuutta, on kuin se ajallisen alin tukiasema. 
Vaikka onkin se kuin kaiken ajallisen keskellä,
on se kuitenkin irti kaikesta, omana ajallisen
ajattomana maana, lepopaikkana, josta katsella
ja kuunnella ajallisen osuutta.
Ja se sun toinen osasi ajallisen, on kuin ajallisen
yllä irti maasta, vaikka maassa vielä onkin.
Se on se sun "Taikurin taivaasi" maan ja taivaan
välimaastossa, kuin ilmassa.
Näiltä kaikilta ajallisen paikoilta voit tarkata ja
seurata ajallisesi osuutta, ollen kuitenkin koko
ajan ajattoman ylemmän osuutta, jossa on 
kaikki tarpeellinen tarjolla.
Siellä on siis kaikki, vaan kuten muistat
"kaikki mikä on sallittua", milloinkin sallittua,
sillä se sallitun osuus on koko ajan kasvava
ja tieto, ymmärrys, lisääntyvä.
No niin, Kapteeni, ja Runoilija ... ja kaikki muukin
laivan väki...
-"Mäki oon!" kuuluu taas kannelta.
Niin, ja tuo mäki myös... tämä oli vain tämän 
hetken kuvaus, kuin taulu, missä ollaan nyt,
kokonaisuus; meri ja meret, meren pohja, eli
se Kapteenin ajallinen ulottumat, ja se aika,
joka on ajassa menossa.
 
Otahan lisää kahvia ja nauti olostasi. Ja auringosta,
joka vihkollesi paistaa ikkunasta."
-"Entäs tuo munkki", keskeyttää Kapteeni, 
-"epäterveellinen munkki. En tahtoisi, vaan kun tuli 
ostettua, vähän maukasta ja makeaa."
-"Älä siitä huolehdi. Kaikki on sallittua ja luvallista.
Ajattelet niin tuota ajallisen kehoa ja sen muotoa.
Terveyttä ja toimivuutta. 
Niin paljon on turhuutta ajassa ja opetuksessa. Kuin 
pelottelua ihmislasten.
Siunaten ja kiittäen nauti kaikesta mitä eteesi
annetaan. Ne elämän ravinnoksi muutetaan.
Hyvä mieli peloton, on terveyden yksi pilari.
No nyt, kuin vihdoin, tähän ajallisen aikasi hetkeen,
oi Kapteeni. Ja kuinka paljon on pelkoa ja tuhoa
kylvetty maailmaan, ja kaikki kuin muuttaisi muotoaan.
Niin muuttaakin, vaan ei se ole paha asia,
hyväksi se aikanaan osoittuu, kunhan pelko tasaantuu
ja uusi muoto muotonsa saa, ja aika uusi uutta
kasvattaa.
Niin paljon on kaunista viel maassa ja maan päällä,
ei sitä saa tuhota - ei sallita. 
Enemmänkin nyt etsitään uutta muotoa;
   ei toinen toistansa tuhoava,
   vaan uusia arvoja arvostava.
Monenlaista uutta tuo se tullessa, vaikea edes 
lyhyesti kuvata. Mutta se on matkalla.
No, onhan se totta kai raskasta, kuten muutokset aina,
mutta, aikain takaa niitä ei kukaan muista, raskauksia.
Kaikella on aina hintansa. Ja tuloksena kaunista,
vaikkei se juuri nyt saisikaan, eikä saakaan, kiitosta.
Mutta, aika ajan takana, kun kaikkea toisin voi katsella
voi ihmiskunta huokaista: -Oi, miten kaunista ja arvokasta
onkaan tämä kaikki.
 
Eikä vanhan ajan tuhoa kenkään enää muista, vaikka
aina onkin historiansa ja historioitsijansa, jottei unohdu
se vanha. Eikä sen taakka, jonka se rakensi maalle
eikä sekään taakka, jonka muutos langetti ajalliselle
kansalle.
Onko tarpeen tarkemmin kuvata tätä muutoksen
kokonaisuutta. Se kyllä kerrotaan tarkoin jälkeenpäin
ja myös se kaikki, mi tiedossa oli jo edestä päin.
Ja ihminen itsekin kaiken näkee selvemmin,
suunnan mik' oli ennemmin, ja mikä jälkeen on nyt
kun myllerrys (ihana) on päättynyt.
Saitko Runoilija muistiin tarkoin kaiken?"
-"Sain, niin tarkoin kuin kuulin ja osasin", vastaa Runoilija.
  
 
 
08.04.2020
Tilannekatsausta
Kapteeni istuu etähytissään ikkunan ääressä
ja ihailee nousevaa aurinkoa.
Maanpinta hieman huurussa, yöllä ollut pakkasta.
Ja hän kuuntelee aamuisia ajallisen uutisia
arvailuja ja ajallisten viisauksia, jotka tosin ovat
viisautta vailla.
-Arvelevat, miten päättyy tää Korona, mihin johtaa.
Millaisia numeroita, millaisia seurauksia tästä kaikesta, 
suloisesta kasvusta.
Sanon 'suloisesta', sillä ihmiset ajalliset eivät
vielä tiedä sen todellista tulosta - joka siis, edelleen, 
on kaunista.
Minä näen, oi Runoilija, sinun huolesi
ellei kaikki tää toteudukaan, minkä tässä kirjaat
kuin saatuna. Pelkäät jotain ajallista mainetta.
Se on turhaa, sillä ethän vielä näe sinäkään
mihin tää kaikki johtaa.
Olet kuin huolissasi, ellei sanasi toteudukaan
ja joudut itse salaisesti toivomaan, että olisivat ne totta. 
Joudut kuin toivomaan muuttuvaa tulevaa.
Onhan tämä kauheaa, jos hetkeä ajallisen
suunnasta arvioi, miten horjuttaa tämä kaikki
ajallisen maailmaa.
Vaan, ei hätää, sanon taas kerran, tämä kaikki
ihmiskuntaa kasvattaa ja tulevan maailmaa
monella tavalla muuttaa.
Pitää vain osata katseen kulmaa vaihtaa.
 
Oikeastaan, kaikki on vain rahaa.
Elämä on täynnänsä kuolemaa, edes ilman
Koronaa. Sen osuus kaikesta poistumasta on
kuin turhaa. Sitä ei monikaan huomaa.
Ja paljon enemmän syntyy uutta, kuin poistaa
joukoista tää Korona.
Ei ihmiskunta katoa - ei sellaista sallita.
Onhan vielä niin paljon myös kaunista - jos
on myös turhaa, maata rasittavaa.
Siihen tämä nyt hetkeksi vaikuttaa.
Mutta, jotain tämä nyt tulevaa opettaa,
ihmiskuntaa kasvattaa.
Ei tietenkään, taaskaan, kaikkia, mutta
synnyttää uusia asenteita, jotka uusiin kantaa
ja uusia suuntia antaa.
Noniin, nyt on taas aika toteutumaa vain katsella
ja kuunnella, muuttuvia ajallisen arvioita siitä
mitä eteen tuokaan tuleva.
Vaikea on sitä arvata, sillä kaikella on niin
monenlaisia maininkeja suuntaan ja toiseen,
eteen ja taa - kaikki kaikkeen ain vaikuttaa.
Ja ihminen itse viel monenlaista uutta kasvattaa.
Parantaako vai pahentaako, sen näkee
kun jatkamme nyt matkaa.
Noniin, Kapteeni, nousehan taas laivallesi ja
jatketaan matkaa. Maailma siellä alla pysyy
kyllä paikallaan, me muut täällä laivalla
jatkamme kohti tuleva.
Se on sitä todellista unelmaa täällä ylemmällä
tasolla, nyt tällä ylemmällä merellä.
Hetkin voit laidan yli kurkata, mitä tapahtuu
alhaalla, tuolla alemmalla merellä ja maalla
sen alapuolella, pohjalla.
Sillä, ei tällä matkalla tuon pohjan tähden matkata
vaan, tämän ylemmän ulottuman, ylemmän meren 
ulottuman, joka sinulle, ja teille kaikille matkalaisille 
on vielä uutta
... vastahan tänne pujahdettiin tuosta "muurin" aukosta.

Oli vain niin paljon saman aikaista tapahtumaa,
eletään sellaista kuin salattua aikaa, jota sinä saat
kuin vertauskuvana toteuttaa; 
   ajallisen ihmisen muutosta
      henkistä kohotusta
         maanpäällisen arjen muutosta
ja uusien tulevien avautumista.
Melkoista myllerrystä, jos sen kaiken vois ihminen
silmillään nähdä - suurta ois se hämmästystä.
Ja sinä, Kapteeni hyvä, sait tuntua ja olla osallisena
tuossa kaikessa monella tavalla ja tasolla;
keho, sinun sydämesi ja sisäisesi myllerrys
ajallisen elosi muutokset ja paikallensa pysäytys
maailman tilan korjaus ja
sen synnyttämä suuri pelko.
Ja tuo pelko jo itsessään on ihmistä tappava
kehon voimat kadottava ja lamaava.
Pelon vaikutukset ihmiseloon kannattaisi
ajallisten enemmän tutkia. Siinä on viel monta
salaisuutta tarjolla.