perustettu 06.04.2019
|
|
Suuria asioita vielä tarjolla, joilla palvella olla esillä ja salaisuuksia avata tutkia tuntemattomia eikä unohtaa asemaa aikojen rajalla josta katsella menneitä ja tulevia tulevien kuvia ja unelmia. |
|
Runoilija ennustaa tulevista
läheisistä, vaiko kaukaisista
vaikkakin, "täss' joukossa jo seisomassa
tulevien suuria. - Lasketaan vuosia.
Näitä tulevien kuvia jo Näkijä huokaili ... ja Runoilija jatkaa niistä...
11.12.2018
Mitä voisin minä?
- En pysty pelastamaan tätä maailmaa
en ees ohjaamaan
en sille kertomaan, kuvaamaan
toisenlaista ulottumaa
joka yllä tään ajallisen on
- tehtävä kuin mahdoton.
Ei yksi ihminen - vaik' sellaisiakin on - muutos suuntaan ei ole mahdoton.
Vaan, mikä ois se muutoksen suunta joka oikeasti toisi jotain uutta ja viel jotain vaik yhteistä hyvää - jotain pysyvää.
Sellaisiakin on... mut' keksinnöt käsissä ihmisten pian jo menettävät alkuperäisen merkityksen ja muuttuvat muuksi, mi tarkoitus oli - pahuus ja ahneus sen omi.
Jos jokin vaik' hyvää tullessaan oli sen hyvyys jo pian käsissä ihmisten poies suli ja täyttikin jo tehtävää ihan muuta ... jos palvelee se jotain hyvää palvelee se jo myös eripuran suuta.
Minkä voisin minä mitä merkittävää uutta esille tuoda kun maailma jo niin täynnänsä kaikkea.
Ja onko ees tarpeellista yrittää kuin pelastaa koko maailmaa sillä, ei se sillä pelastu ei mikään muutu ei muutu suunta, ei ihminen samanlainen on ahne, vihainen vaik' hetkin tuntisikin jonkin rakkauden.
Saiko se aikaan muutoksen?
Ei saanut kuin hetkellisen:
sodat jatkuu
tappelut jatkuu
ahneus ja vallanhalu jatkuvat
ajallisen arvot valtaavat
tarkoitukset katoavat
yhteydet hajoavat, ja yhteinen mieli
yhteinen kieli.
Mitä voisin minä tehdä tälle maailmalle, sen rauhalle, suunnalle jollekin yhteiselle ajatukselle - en mitään.
Mahdoton tehtävä kuin nostaa jokin valkea lippu kansojen merestä ihmisten herätä näkemään, kuulemaan jotain tulevan suuntaa kun kaikilla vain ajallisen huumaa ja tekojen kasvua sen tulevan ajallisen kehityksen.
Ja mitä voisin ees sanoa minä
asioita, jotka vois jotenkin olla yhteisiä:
arvoja, tekoja
tuloksia ja suuntia
tulevien kuvia, odotuksia.
Ja, ketä kiinnostaa!
Kuka haluaa kuulla, kuka taistella
jonkin yhteisen suuren puolesta
- jos sellaista vois olla edes olemassa
kun kullakin on niin omansa
tahtonsa, valtansa, asemansa
uskonsa ja tapansa, joita puolustaa
ja joiden puolesta taistella, vaik kuolla.
-En niistä luovuta!
Maailman muutos... Mahdoton! huokaa Näkijä.
#
13.12.2018
Kohti rankkaa tulevaa
Kohti rankkaa tulevaa vaik ihminen koittaa vastustaa vaan, toimenpiteet niin vähään riittävät tulevat tuhoa niittävät - on pakko!
Seuraus elosta, ei mitään voi sen tullessaan kehitys, kasvu, muassaan toi.
Ei kukaan tahallaan omaa tuhoaan kuka ees sotaa - siihen ajaudutaan ja sit taistellaan ja tuhotaan ihmisten kaunista unelmaa.
Vaan, mitä se opettaa? Rauhaako - ei varomaanko - ei vaan, hamuamaan yhä enemmän vain lisää omaa ja kaikkea kuin kilpaa.
Ja kilpaa myös aseita varustaa itseään tahtoo puolustaa - ei etsitä rauhaa, vaik ois millaista historiaa.
Mikä ihmisen pelastaa?
Joku jumalako kaiken ratkoaa vai, avaruuden jokin valvova suuruus filmiteollisuuden moninainen luomus.
Ei pelasta - ei noista mikään.
Ei ees ihminen itse enää voi tulevaa jarruttaa se määränsä ajallaan saavuttaa - kuin niin monesti jo ennemminkin kehityksen kuin salaisin askelin.
Ja alkaa taas uusi uusi upeampi luomus kasvun ja tulevan kuvaus - vanhan unohdus.
Ja aikansa taas silläkin.
Oppiko ihminen uusi?
Oppiko paremmaksi uudeksi tulevaksi?
Oppi se, jo jotain taas kasvunsa tiellä uusi uljas maailma uusi tuleva uusi unelma.
Sitä ei nyt kannata kuvata mutta, kehittynyt on edemmäs tää ihmisen rotu vaik paljon onkin samaa vielä.
Vaan, miten ratkoo hän ongelmansa tulevainsa tiellä.
#
Ja tuli eteen muutoksien kuu, eli huhtikuu 2019
06.04.2019
Muutoksien kuu
Ja onhan nyt muutoksien kuu kevät, ja huhti matka uudistuu, vaik seili jatkuu merten merillä alemmilla ja ylemmillä ja ylempien ylemmillä, viel ulottumilla uusilla tulevien kuvilla koska matka kulkee kohti tulevia ja tulevilla.
10.04.2019
Elämän vesi
Elämän vesi vois mullistaa kaiken ja elämän ravinto vois ravita kaiken.
Vaan, kellä ois valta ja voima lausua ne sanat ja uskoa että se on totta toteuttaa muutosta tehdä kuin tyhjästä ravintoa kokonaisvaltaista.
Se on mahdollista - elämän alkemia - vedestä viiniä viidellä leivällä ja kahdella kalalla ruokkia tuhansia ja viel kerätä palasia. Mahdollista!
Helppoa ratkaisua vaan, onko luvallista sotkea ajallisten oloa ja eloa sen kulkua kuin kohti tuhoa.
Jos vain salaista apua ja uskoa tulevien kuvia ja unelmia.
Kuin ajallisen vertauskuvia; kuin silloin ennen, kuin myös nyt aika ei ole täyttynyt - vain merkkejä, suuntia, lupauksia tulevien kuvia, kuin unia.
Valta ei ole kaikilla vain niillä, joille annettu ja suotu mahdollisuus aikaan tuotu syödä ja nauttia, ravittua, vahvistua parantua vaivoista - kallisarvoista vaikka kuin arvotonta vaan, kohdalle sattuessa arvokkainta ajassa vailla vastustusta varoilla hankkia mahdotonta.
Ajallinen on arvotonta vaik ois kuinka arvokasta vain katoavaista - yks hetki, ja kaikki on poissa vain ajattoman arvokas on suurenmoista katoamatonta.
14.04.2019
Muutoksien aika
Muutoksien aika, päivä ja kuu elämä taas mullistuu vaihtuu, muuttuu.
On aika! nousta lähteä ja korjata se hedelmä joka on valmistettuna ja valmiina vain poimia ja katsoa miten kaikki on kaunista elämän muuttua.
Eikä kyse ole vain paikan muutosta vaan, ajan uuden alkua - uusia sanoja ja tekoja toteuttaa tehtäviä elää rauhassa ja kasvaa hiljaisuudessa omassa rauhassa vailla velvollisuuksia sillä, ne eivät ole sinun tekoja vaan, jarruja ja rasitteita.
Ei ole enää aikoja muihin tekoihin haaskata vaan, tarttua nyt todella ja ratkoa elon mahdollisuuksia ja saloja.
Vaan, nyt nukkua ja aamulla katsoa uusia asioita uudella tavalla ja avata tulevan porttia ja ovia - olla rohkea ja vain uskoa; se mikä on valmistettua, on valmiina vain kulkea ja poimia rakentaa tulevia ja olla valmiina tulevia varten.
Ei turhia harmeja ei mielen vaurioita ei kehon raskauksia vaan, vapautta ja voimia terveenä taistella ja vapaana nauttia elon kauneutta ja tarkoitusta, mi tarkoitettu tehtäväksi on - ei kannata olla uskomaton sillä, tehdyksi eteen jo tehtynä on matka uskomaton.
14.04.2019
Lähtökäsky
-Lue mitä jo olet kirjoittanut ja tulkitse oikein tehtävät, teot, tiet tulevien lupaukset ja elosi muutokset vapaudet, uudet tuulet voimien lupaukset ...
Niin, elämä on muutoksia muuttuvaista kaiken aikaa eikä mikään ole pysyvää eikä paikallaan.
Ja elämä vaatii etenemistä uusia teitä ja tekoja uusia maita, mantereita - ja vapautta keskittyä oleelliseen kutsun tekoon ja tehtävään ... vaik niin mukavaa vois olla muukin.
Sulkea tulee nyt suukin ja puhua vain asioita kantavia muuttavia, koskettavia.
Ei elämä hylkää, ei jätä ei pulaan enää johdata - ei tarvetta sitä kasvua vaan nyt ... omaa vapautta ja voimien keruuta.
Välivaihe tää ollut on kasvatuskoulu kaikkineen vaan, ei elon tehtäväksi jatkuvaksi vaivaksi parhaan viholliseksi vaik hyvää ja otollista se olisikin ... ei siltikään enää tarkoitukseksi.
Lähtökäsky jo uudeksi nyt tehtäväksi.
Nyt on uusi tämä väli monia asioita muutti ... siunasikin monelle tapaa.
Vaan, nyt on aika Runoilijan - sen Runoilijan, josta jo kirjoitit ja kerroit. >>
Sen tehtävät ja elonsa tarkoitukset muuten vain kuin luisuvat ohi sormien välistä.
Vaan, ei sallita sitä sillä, muutoinhan pian ois kaikki ollut turhaa tietä.
Joten, kyselysi jo tietä käy vaikkei mitään toteutuneesta näy.
Vaan, vain hetkinen
ja asiat muotoansa muuttavat;
asiat, paikat, teot, tehtävät
voimat kasvavat, kun jarrut poistuvat
ja väreet taas kohdalleen
... vaik eivät poissa ole olleetkaan
mutta, kasvavat ja muuttuvat
vahvistuvat ja parantavat
luovat uutta
rakentavat tulevaisuutta
joka nyt on täytetty tähän asti
- edessä on uusi.
Ei pilvet karkaa, ei aurinkokaan vähän vain muuttaa muotoaan mut' energia auringon, väreistä kasvaa siirtyy näkymättömästä näkyvään - ei ainoastaan näkyvästä näkyvään.
Näkymättömän aurinko on suurempi, voimakkaampi ja sisältää jo aivan muuta se todelliselle elämälle antaa suuta.
Joten, ei hätää ja voima annetaan kaiken tekoon; terveys ja visio apu parhain taas rinnalle.
Ja kaikki on oleva toisin ja elo suurenmoisin.
19.04.2019
Runoilija valvoo
Taas Runoilija valvoo yötä miettii elonsa suuntia - eletään muutoksien kuuta.
Kaikki kuin mahdollista;
asuinpaikkoja
sanoja
tulevien tehtäviä, voimia
... saanko vielä pitkään toimia.
Ja millaisia apuja maailmalle;
palvelua sanojen voimalla
luentoja
kosketella, tanssia
elämästä viel nauttia
... uutta asuntoa.
Ajallisia vaan, myös ajallisen takaisia apuja ajalle ja ajallisille.
Suuria asioita vielä tarjolla, joilla palvella
olla esillä ja salaisuuksia avata
tutkia tuntemattomia
eikä unohtaa asemaa aikojen rajalla josta katsella menneitä ja tulevia tulevien kuvia ja unelmia.
Elämä on edelleen seikkailu matka tuntemattomissa ja tärkeä ajallisen paikka on asema josta kaikkea touhuta ja katsella omassa rauhassa ja ajassa vailla ulkoisten velvollisuuksia.
On olemassa kuin vain yksi ja ainoa:
sanojen ja salojen maailma
joilla avata ajallisia ja tulevia
tulevien maailmoita ja unia.
20.04.2019
Yks' ainoa sana
Pää edelleen täynnä kysymyksiä - vaatii varmistuksia.
Palikat kuin valmiina vaan, ovatko vain yhteen sattuneita toiveita...
(hypätään ne palikat nyt yli)
-Niin, ystäväiseni mikä ois mahdotonta, mikä mahdollista...
yksikin hetki voi olla se suuri mitä varten kaikki, koko matka.
Yksikin sana, runo, avaus totuuden purkaus - yksikin asia vain voi olla se koko elon avain...
eli, mitä varten kaikki tää matka ja vaiva - sitten vasta ajallisen kuoppaasi kaiva.
Mutta, se asia, suuri unelma
voi olla vain yksi aamuinen ajatus
puhe, kuuntelu
sen ajalliseen huutelu
... ja kaikki ois tehty
valmista ajallisista kadota
ja jättää kaikki tää aika muille, tuleville.
Siin' olis' sun osasi yksi ainoa löytö vain - sen lahjaksi sait - pitkän tiesi päässä yhdessä elämän pätkässä sen lopulla vast' löytymässä.
Joten, mitä turhia suuria uneksua
sanojen paljouksia, matkoja
ihmisjoukkoja, kuulevia
sillä...
yks ainoa sana
yks ainoa runo, tarina
voi olla se kaiken päämäärä, unelma
jota varten tää kaikki matka
sen vaiva ja kasvatuskoulu
jota ilman se ei ollut ois mahdollista.
Vaatii kasvua ja herkkää tuntoa uskoa ja luottamusta - kuin hulluutta kulkea kuin koko ikä kohti tuntematonta - jonka päässä siis vasta on kuin kaiken palkka ... se yksi ajatus ja sana jolla suurta tarkoitusta kaikkeuden kannalta.
Siksi, ei turhaan kannata haikailla suurten sanojen määrää ... voi viedä vain väärään.
Vaan, kasvaa ja kuin vain odottaa
sitä suurta ja tulevaa;
oivallusta annettua
totuuden juurta, joka on suurta
ja joka on kuitenkin vain suunta
mutta, kyllin suurta aikaansaada ajallisen muutosta ja jolla merkitystä ja jonka tähden kannatti taistella kuin uhrata ... tää koko elämä.
Se, on sun elosi tehtävä!
+300
22.04.2019 (2.Pääsiäispäivä)
Ajallisen mittailua
Laskea tarkkaan
on ihmisen osa elämää rakentaa
- se on elämää;
suunnitella ja miettiä tulevaa
rakentaa unelmaa ajallista
ja ajatonta - se on Runoilijan osa
ja kuunnella tulevan arvoja ja totuuksia.
Pohtia ja kuunnella vaikkei suoria sanoja, ohjauksia.
Asioissa on kasvettava ei kaikkea valmiina tulee tietää perusteita ja sitten varmistua oikeasta suunnasta paikasta, tulevan arvoista, tarpeista - ja olla rohkea tietää totuutta ja tarkoitusta.
Joten ... kulje ja katsele ohjaus seurassasi on. Älä ole uskomaton.
Usko, lahjasi on tieto ja taito ja ohjaus ajallisen ja ajallisen takaisen.
23.04.2019
Uskon voima
-Mikä ois viisaus, todellinen ohjaus..., Runoilija tiedustaa.
-Kulkea uskossa on suurempi, kuin kulkea näkemisessä - etkö muista uskoa, vaikkei näe, on enemmän kuin nähdä, ja sitten uskoa.
Haluaisit nyt nähdä ja sitten varmistua kulkemisesta ... helppoa, ja myös vaarallista sillä, voi nähdä väärin ja kulkea harhaan.
Vaan, uskoa - kulkea uskossa, on suurempi sillä, uskoa se mikä on ja mikä tuleva on siin' ei ihminen pety.
Sillä, usko on jo näkemistä edeltä elämistä sitä, mikä tuleva on.
Se, on todellista näkemistä ei se, että on jo kuin valokuva valmiina mikä on tuleva.
Sillä, se ei ole uskon teko, unelma vaan, se on ennakkotietoa jota voi olla vaikea tulkita sillä, siinä ei ole aikoja, paikkoja.
Ihminen aina kuvasta rakentaa omia mielikuvia ja sitten itse täydentää siitä unelman.
Mutta, oikeata uskoa ei tarvitse täydentää mielikuvilla, kuvitelmilla, toiveilla sillä, uskossa se kaikki on totta jo nyt.
Ja, uskon kuva on vahva ja horjumaton ja uskon takana se todellinen voima on.
23.04.2019
Uskon vaikeudesta
-Sinä edelleen kuin pyydät kuvaa tulevasta valmiista unelmasta jotta uskaltaisit toimia - olla kuin varma.
Se, ei ole uskoa eikä uskossa kulkemista eikä välttämättä ees valmiissa askelissa.
Sillä, uskossa on tulevat sen valmiit askelet se toteutunut unelma - kaikki valmiina.
Puhutaan "uskon hypystä" se jo tuttua menneiltä ajoilta ei mitään uutta vaikka silloin saitkin siihen enemmän vahvistusta.
Nyt on oltava enemmän sitä omaa osuutta.
On myös olemassa merkkejä jotka vahvistavat uskoa kuin helpottavat - vaikka oikeasti tarpeettomat.
Merkitkin voivat olla väärät niiden kanssa oltava tarkkana.
Mutta, usko ja merkit oikeat ovat lupauksia - tulevat.
-Mutta, voiko ihminen niin uskoa että on kuin täydellinen luottamus vailla epäuskoa.
Niin, "auta minun epäuskoani", huokasi joku joskus ei helppoa se olekaan varsinkin, jos sen yrittää itse tehdä - rakentaa uskoa. Mahdotonta!
Se oikea usko ON tai sitten sitä ei ole.
Uskominen ilman uskoa, on mahdoton.
23.04.2019
Usko ja toivo
-Ja sitten, on uskoa ja toivoa.
Toivo voi vahvistaa uskoa sillä, usko voi syntyä toivosta ja ne yhdessä ovat se tuleva joka on se ihmisen syvä unelma.
Samoin myös ajassa vaik jonkin osan matkassa.
Siis, toivo näkeväsi, ja siihen usko ja usko, ett' se on oikea ja mahdollista.
Silloin ei mikään ole mahdotonta.
Uskossa ja toivossa se oikea voima on.
23.04.2019
Kaikkiko valmiina
-Ja nyt, kun olet nähnyt ett' usko on, ja siihen liittyvä toivo joilla jo edessäsi näet sen tulevan kuvan.
Ja kun yhdistät siihen kaikki näkemäsi palaset; ... joit' ei tässä nyt kuvata ...
ne muodostavat sen näkemäsi uskon kuvan ja mahdollisuuden niin, kyllä jo niillä tulisi uskaltaa elämää toteuttaa ja astua askel kohti tulevaa - ja ajallisen unelmaa.
24.04.2019
Onko viel' aikaa
-Onko aikaa? huokaa Runoilija kun pelkää jo pian aikansa päättyvän valmistuvan elonsa tehtävän ajasta pois lähtevän - vaik ihan yllättäen vain ... kesken kaiken.
Onko kaikki pian valmista?
-Ei matka viel valmis oo alussahan täss' vasta.
Paljon viel on sanomatta
salaisuuksia kuulematta
tekoja tekemättä
moneen koskematta, auttamatta
suuntia opastamatta
tekemättä se varsinainen teko
päämäärä, elon unelma
jonka tarkoitus on täyttyä.
Ei siitä tule huolehtia, päivien määrästä. Ja väliäkö sen, jos yllättäen sit lähdet.
Kesken aina, kuin kesken jotain jää kuljetaan vain kohti päämäärää.
Päämäärän pää jossain kaukana häämöttää ja ajallisen määrä vain sen osan on pää.
Päämäärä elämään jää ajallisen taa jossa sitä edelleen saa tavoittaa.
Ei yks raja päämäärää poista ei ajallisen katoaminenkaan. Uusin voimin voit käydä matkaasi jatkamaan.
25.04.2019
Ajalliset, vaiko ajattomat
-Onko ees mahdollista toteuttaa tää tehtävä käsillä oleva projekti, joka mieltäni vangitsee? Ja kaiken tarkoitus, elon tehtävä.
Pilvilinnako vain mun projektini on? Liekö vaik mahdoton vaik merkit ympärillä niin oivalliset on?
-Pilvilinna sais olla suurempi oikea, todellinen unelma ei vain se ajallinen vaan, tehtävä kuin ikuinen.
Sillä, keskittyminen ajalliseen
ain ajattomilta voimia syö
jää vaik tekemättä se tärkein, elämäntyö
jota varten tää kaikki matka ja vaiva
kasvatuskoulukin ankara
monin-mutkainen
outo-kuljetuksinen.
Ajallisen hankkeet on ajalliset
ajattoman hankkeet on iäiset
- kumpi niistä on tärkeämpi;
se, mi tänne jää
vaiko se, min vie mennessään
jolla rakentaa tulevaa
ajallisen apua ja tulevan unelmaa.
Jätä verkkosi, ja astu seuraani voima sinulla jo on on tieto ja taito on suunta oikea ja aito, sitä toteuta ja siinä edelleen kasva ja hetkinen odota - se on tulossa joka kaiken on ratkaiseva.
Saahan ajallisessa puuhata se hyväksikin on mut' elämäntehtäväksi se puuhailu on kelvoton.
Mitä jälkeesi jää, jos kaikki häviää?
Sanojen virta, lähde ehtymätön se, se tehtävä on ammentaa vettä virtaavaa juoda ja jakaa apua, tietoa, antaa ja opastaa rakentaa tulevaa - ei aikaan yksin, vaan, ajan taa kun aika sinut kahleistaan vapahtaa.
Ei elämäsi ole tavanomaista ei kulje se ihmisten mukaan joita auttaa ei enää voi kukaan.
Mitä saavat he ajastaan mukaan?
Elonsa tien ja kokemukset kaikkineen - tottakai mut' minkä arvon he siitä sai, ajallisen matkasta vain sen rakentamisesta katsomatta lainkaan rajan taa joka jatkossa kantaa.
Sinun tehtäväsi ei ole se ajallisen huume vaik elostasi nauttia saatkin.
Tehtäväsi on suurempi sen hetkin ymmärrät ja näet ... sit ajalliseen häviät ja unohdat, syväsi unelmat.
Mutta, ne eivät häviä vaik mielesi horjuisikin.
Sinä palajat taas lähteesi luo miss' vesi elävä, kimmeltävä sua kutsuu ja ravitsee antaa voimaa, ja taas kuin kahlitsee sen todellisen voiman ja arvon luo joka vain sinulle sen rauhan tuo.
25.04.2019
(Tässä on voimallisesti avattu tulevien kuvaa joka on kuin toteutuvaa vuoden 2020 alusta. Katso seuraavat kullan väriset otsikolliset 25.-30.4.2019.)
Tulevan kulkua ja kuvaa
-Entäs, jos se suuri
sun edessäsi yhtäkkiä on
- se kaiken tarkoitus ja tavoite
se salaisuus, joka kerralla voi muuttaa kaiken
poistaa kaiken muun ajallisen haikailun ja huokailun
joka olisi juuri se "mitä varten" tää kaikki;
kuljetuskoulu
kuulon opastus
usko ja luottamus
voima nähdä ja muuttaa
ajallisen suuntaa ja tilaa
jolla lohduttaa katoavaa
- sillä, kaikki ain aikanaan katoaa
tavalla ja toisella:
kuka omalla tavallaan
kuka kaikkea koskettavalla.
Millä vaikuttaa siihen "kaiken osaan"? - Mahdotonta.
Ihminen osansa syönyt on, vaik tehtäisiin mitä. Mikään ei enää muuta sitä, mikä kasvanut on suureksi elämäntavaksi, rakenteeksi ainaiseksi ahneudeksi, ja toisen sortamiseksi ja maan vahingoksi; otetaan, otetaan, otetaan mitä takaisin annetaan maa pilataan ihana hukataan, tuhotaan.
Nyt pienin teoin taistellaan kuin mahdotonta vastaan ja siten viel loputkin kadotetaan siin' taistelussa kuin tutkainta vastaan minkä itse aiheuttaneet on.
Tehtävä mahdoton.
Vain "iso teko" voimallinen on. Sen esto on mahdoton.
Ei paluuta enää oo ihmisteoin, voimin vaik miten kerättäis pennosia pienoisia ei pelastu tila maallinen tekoja kuin hukkaan heittäen ja niistäkin vain oikeasti hyötyä itselleen etsien, ja asemaa olla jotain - pelastajaa.
Turhaa! vaik ihminen miten muka kauniisti nyt touhuaa siirtelee rahaa vähän sinne, vähän tuonne yks puu sinne, yks ratkaisu tuonne.
Pieniä tekoja! kun ne suuret tuhoajat eivät suuntaansa enää muuta kasvattavat vain tulojaan kartuttain.
Ja omaisuudet suuret vain harvoihin kertyvät eivät tekoihin pelastaviin vaan, uusiin vain saastuttaviin.
Eikä kukaan luovu omastaan - kaikkea tulee vain kasvattaa ja kartuttaa. Se ihmisen sokeuttaa.
Vaan, se "kaiken kohtalo" silmät avaa; kun kaikki arvonsa menettää, katoaa ja vain odottaa sitä, kuin julmaa tulevaa.
Maan kulkua kaikkineen on tuo se uuden tuo maan luo ja aloittaa kuin alusta rakentaa uutta tulevaa.
Ihminen ei ymmärrä maan voimaa ja kaikkeuden tarkoitusta eloa kasvattavaa ja kaukaista tulevaa ja sen lopullista unelmaa mitä varten kaikki tää kulku ennalta tehty ja myös sen sulku jotta sitten taas vois olla uusi kehitys ja kasvu ... lie monennenko kerran.
Sillä, ilman sitä ei ole kehitystä joka oikeasti veisi eteenpäin kaikkeuden arvoitusta ja sitä suurta salaisuutta jota ei todellakaan tunneta.
Mutta, jos se lohduttaa... sitä todellista unelmaa joka joskus jossain kaikkea kohtaa.
Kaikki ajallisen teko, aina on ollut oikeaa ja sille on annettu sitä suuntaa jotta se aikanaan voisi toteuttaa sitä oikeaa kaukaista suunnitelmaa.
Ei siis syyttää saa yhtäkään sillä, kukin vain elää omaansa elämää ja saavuttaa elonsa tehtävää ... joka vie siis eteenpäin kohti sitä suurta päämäärää joka tarkoitus on tavoittaa aikanaan ja ilman ihmisen osuutta mahdotonta toteuttaa.
Siis, kuin lopuksi: Oikein on kaikki kasvatus, valtaus haaliminen, omistus saastutus - ja tuho ja kuin pian alkava pelastuksen uho - joka siis tarpeeton sillä, "kaiken toteutuminen" sen määrä on.
Ja sitten ... alkaa uusi!
Vaik ihminen itsessään kaikesta ihan muuta luuli.
26.04.2019
Mahdoton mikä mahdoton
- vaiko, ihana suunnitelma
Kovia sanoja tulevasta ihmiskunnasta ja maan tilasta johon nyt havahduttu kuin suurena yhteisenä taisteluna maan säilyttämisen puolesta.
Se yhdistää - ketä yhdistää
ei kaikkia tietenkään
toiset voi
toiset ei voi
toiset ei tahdo
toiset vain jatkaa kahmimistaan
monet ei ees voi suuntaansa muuttaa
liike-elämä, raha, valta, määrää suuntaa
... ja, siellä juuri
ois se ratkaisun juuri.
Vaan, mahdoton mikä mahdoton tuloksen teko on armoton ja elämän taso, leipä, ruoka saavutettu tila ja etu... ei niitä voi muuttaa ruokittavana monta suuta
ja elintapa viel ihana siit' ei haluta luopua halutaan kaikesta viel hyvästä kuin juopua ja, minä minä minä - me me firma, yritys, maa emme halua mistään luopua.
Enemmänkin vain uhkailla toinen toistansa jotta minulla, meillä, maalla ois enemmän viel asemaa maailmassa.
Millä muutat tuon, oi ihminen millä käynnistyisi vapaaehtoinen luopuminen millä poistuisi kilpailu ainainen kasvun ja tuloksen odotus millä aikaan päättäjille rohkeus lopettaa ja jakaa omaansa mahtavaa.
Yks ihminen kerää roskia kaduilta lajittelee muoviansa maksaa verojansa seuraa jotain, muka maailman pelastajaansa ... ja kuitenkin hän kulkee kohti tuhoansa.
Ihminen elää tavallansa kaikesta nauttien
töitään tehden
elämäänsä eläen
hankkien, kuluttaen
matkustaen, juhlien
arjestansa nauttien
tai kärsien, puutteesta osallinen.
Siis, eläen! ... ain viimeiseen tappiin asti kunnes "mahdoton" kaikkea koski - ja alkoi parku.
Ja, lohduttaako lie yhtään se ett' toteutui jokin suuri haave ett' tullaan hetkeen, mitä rakennettu on jo sen tuhannen vuotta.
Mitään ei ole tehty suotta vaan, kehitys hyvä ja otollinen ihmiselo ihmeellinen koki suuren kehityksen
ja saavutti määränsä tuloksen jonka jälkeen vasta on mahdollista alkaa taas se ihana uusi jonka mahdollisuus on taas suuri edistyä edelleen kohti suunnitelman suuruutta jo kauan sitten kuviteltua.
Sillä, sehän täss' kaiken tarkoitus on
kehitys kuin uskomaton;
ihmiskunnan polvien
sukupolvien
yksittäisten ihmisten
... kaikkien kautta
kulkea kohti tulevaisuutta
joka siis ei ole vain tämä hetken katoava aika
vaan, se suuruuden tuntematon suunnitelma
jolla todellinen tarkoitus on
- viel kaikille tuntematon -
... mutta, oi suunnitelma niin hyvä on.
28.04.2019
Toisenlaista tulevaa
- vaiko, jyrää rattaat
-Oletko unohtanut asemasi, kun ajallisia vain huokailet; kyselet paikkoja, tehtäviä mietit ihmisiä läheisiä, ystäviä...
Niissäkö kaikissa sun kiinni pitäisi heissäkö riippua, yhdessä olla vaik koko ajan vain erilleen ja omiin kuin suorilla sanoilla.
Mitä haluaisit kirjoittaa, mitä jakaa millä kuin viihdyttää lukijaa mennä kuin ajan henkeen mukaan...
Siihenkö sinua ois valmistettu kaikki nämä vuodet kasvatuskoulut, opit, lahjat ett' näkisit tulevat ain ihmisten mukaiset unelmat ruusuiset maailmat.
Siinäkö muka tehtävää siitäkö jotain merkittävää ajallista rallattaa, kuten kaikki muutkin hymyyn kääntyvät suutkin.
Vaan, mitä hyötyä on siitä
ajalliseen vain tuudittaa
ikävät unohtaa
kuin Ruususen uneen vain vaivuttaa
tulevan uhkat unohtaa.
Toisenlaista tulevaa on sun osasi julistaa - siihen sun lahjasi, apusi, annettu on julistaa kuin kohtalon, vaik' se raskas olisikin toisenlaisin tulevin poikkeavin unelmin
ei ajallisin kuvin vaan, sen takaisin suurempien tulevien kuvin ihmiskunnan muutoksin.
Kuka niistä tahtoisi, uskaltaisi kuin osansa pilaisi tulonsa vaarantaisi sillä, kuka niistä ees mitään maksaisi tulevien raskaista muutoksista.
Ei pysy, tää ajallinen maailma sellaisena ennallaan ei enää kauaakaan sillä, niin paljon muuttuu, ja kaunista kadottaa rakentaa uudenlaista tulevaa jonka kauneus vast' takana sen tään ajallisen häviämisen.
Puhua siitä kauneudesta luvata kehitystä vast jälkeen tään - se ihmistä hämmentää
sillä, nähdä se hyvä ja otollinen vast' tulevien aikojen jälkeen näiden ajallisten päivien ... mieleen vain on harvojen.
Sellainen on ihminen ei näe, muutu, kuin vasta myötä suurten muutosten vaik' arkea se ajassanne monelle on moni on viel tulevien peloista osaton kun kaikkea kuin yltäkyllin ympärillä on.
Mut' luopumisen tie raskas lie vaik' pienin muutoksen elein se kohti käy mik' ei vielä suuremmin näy vaik' merkit jo ympärillä nousevat toiset jo näkevät tulevan kuviin uskovat toiset kuvittelevat ett' tulevia teoillaan karttavat
vaik' mahdoton, mi mahdoton ihminen on muuttumaton ... vaik tahto toisin oisi uskovat, ett' teko pienikin jotain muuttaa voisi.
Mut' jyrää rattaat suuren maailman kehityksen vauhdin, mahdin vallan, aseman kuin kovan taistelun osuudesta maailman - ain enemmän ja enemmän siitä omistan ja teoillani sen lopulta tuhoan tään pienen rajallisen pallon niin ihanan.
Mutta, tulee uusi sillä nyt lohdutan kuvalla toisenlaisen tulevan ... sen suuremman unelman mi ihmisellä vain ajassa on.
Kehitys on ajaton se tään ajan takana vast luvassa on.
29.04.2019
Raskas kello käy
Hämmästyttää, kummastuttaa, pientä kulkijaa kun kuvaa hän nyt vain tulevaa outoja lupaa ja piirtää eteen aikaa, mit' ei vielä näy - vaikka, koko ajan raskas kello käy.
Merkit tulevan jo häiritsee ajallisen unelman vaik' monikaan ei vielä todella tilannetta tajua.
Eletään kuin ennenkin ... ja kaikki on hyvin.
Miten ihminen muutenkaan elää vois omat teot ei tulevalta voi mitään ottaa pois.
Kello vain käy merkit kasvavat ajat muuttuvat ihmiset suuttuvat, kun arkeen jo kajotaan kuin turhia apuja tarjotaan ja niitä köyhillä maksetaan.
Rikkaita ei mikään kiinnosta lain: -"Minä elämältä lahjaksi niin paljon sain! Tämä aika on minun!" hän aattelee vain varojaan piilottain.
Vaan, piilossa kaikki, täll' samalla pallolla ei niin kaukana, ettei vois koskea ja ajallisen jo yksikin nyrjähdys on hälle merkittävä menetys.
Mutta, teki hän mitä teki, ei vaikutusta sen maan elon muutoksen.
Ei muutokseen pysty rikas, ei köyhäkään
ei valtio valtava
ei valta mahtava
sillä, niin pitkällä jo kehitys on - mahdoton pysäyttää.
Eikä päättäjät ylhäältä alas saakka voi kehitystä sammuttaa vaan, koko ajan tulee juoksua kuin parantaa säilyttääkseen omaansa asemaa ... jota pian jo köyhyys uhkaisi jos ajatuksiaan, tekojaan, muuttaisi.
Eihän siihen kukaan vapaaehtoisesti ... paitsi ne joille syttyy jokin ylempi haave.
Heille ei enää merkitse valta ei asema, ei raha vaan, tuleva jonka puolesta tulee taistella.
Sellaisia kyllä nousee ja vaikuttavat vahvana vaik' oikeasti turha on heidänkin taistonsa kuin säätöä vastaan kaikki vain toteutuu ainoastaan.
Ja kuten jo sanottu
ei rangaistuksena mistään teosta
ei kehityksen upeasta kulusta
ei vallan ahneudesta
ei jatkuvasta kilpailusta
eikä kilpavarustelusta
ei mistään kuin ihmisen hyvästä tai pahasta teosta
vaan, kyse on ainoastaan suunnitelmasta jonka tarkoituksena on toteutua ja jonka tärkeänä osana, kuin pelinappulana on tää ihmisen osa nyt ajassa
ja sit' ajan takana kunnes taas uutena jatkaen kasvuansa uuden suunnitelman mukaan - siit' ei vielä tiedä kukaan.
Mutta, sellainen on, kuten oli ennenkin kun viimeksi ajettiin alas tää näkyväinen maailma - ja tuli uusi, joka on tää nyt. Senkin kehitys alkaa olla päättynyt.
Mahtava oli kulku ja kasvu
kehitys kaikkineen;
upeat löydöt, ratkaisut
monenlaiset taistelut, sodat ja rauhat
teknologia ja avaruuden valtaus
- vaik' kaikki kuitenkin
kuin vain pienten alkujen päivää
tulevien kehitysten pientä häivää.
Eikö tulevan kuva ole suurta rakentaa mahtavaa tulevaisuutta vaikkakin, hintansa sillä aina: - on edellisen päättyvä aika joka toimii perustana uuden tulevan pohjana, josta ponnistaa uutta parempaa suuntaa.
Eikä vanha oikeasti katoa muuttaa vain muotoa - olihan se arvokkaana kehityksen ketjun osana.
Mitä siitä enemmän voisin kertoa tulevien kuvia lohduttavia vaik' osittain kuin kauhua.
Pitää ymmärtää kokonaisuuksia katsella menneitä ja ymmärtää tulevia.
Menneitä, joiss' ei oikeasti ole mitään uutta
vain ajallisen ihmisen hetkellistä omaisuutta;
on menneitä polvia
kaukaisia sukuja
ja kaukaisien kaukaisia
joiden kaikkien päässä on nyt
tämä nykyinen kansa, viel' elossa oleva
myös tuleva, joka viel' valmistua.
Kaikki tulleet aikanansa
tehneet tekojansa
eläneet elojansa
syntyneet, kasvaneet
tehneet työtä, rakastaneet
uutta polvea taas kasvattaneet
vanhenneet, kadonneet - unohtuneet
eikä kukaan enää heistä tiedä, ei muista
ei ees ajattele, ett' heitä on siellä minua edeltä kulkeneita - ja ilman heitä ei ois minuakaan ...
Näin kukin elää ja kasvaa vuorollaan matkansa päättää kauniisti kuolollaan jossa siis ei ole mitään pahaa vain elon luonnollista rataa samoin kuin tulo tänne, on lähtö täältä - puhutaan näkyväisestä.
Synty on kuin aina ihana. Elo erilainen itse kullakin. Kuolo samanlainen, vaik' lähdön tapoja monia. Ajallisen päätös aina sama.
Liian paljon on pelkoa kuolemassa vaik' oikeasti se on kaunista ajallisesta vapautusta vaik' ihminen onkin varustettu niin ett' henkensä edestä taistelee kuin viimeisiin
kunnes yllätyksekseen hän tajuaa miten kuolema häntä armahtaa ja hän onnellisna huokaa kun kaiken elonsa tarkoituksen vihdoin huomaa - ja pelot, ikävät, kaikkoaa.
(Tuota kaikkea tuo Runoilijan merkki kuvaa)
30.04.2019
Ihmeellinen ihminen - ja ketju
Milläs tänään mentäisiin ... ?
Sanottu on paljon vaan viel' on yksi tärkeä - se on ihmiselämä.
Se on merkittävä sillä, ilman ihmistä ei vois olla tätä kehitystä ja kullakin siin' paikkansa ihan omansa vaik' kuinka näyttäisi siltä, ihmissilmiltä ett' jokin kuin tarpeeton kaikelle ois mut' jos ois hän ketjusta pois suunnitelmasta jo pala puuttuva ois.
Joten, älä väheksy, sinä ihminen suunnitelman suuruutta kun et ees ymmärrä omasikaan osuutta.
Ketju on ketju ja jos palanen on ketjusta pois ketju jo katkennut ois.
Vaan, et ymmärrä sinä elon ketjua se ei ole vain lenkkejä lenkin perään - se on tapahtumien ketjua ja jos siitä on pala pois ketju jo vajavainen ois.
Ei siis puhuta naimisista, lapsista vaan, arvoista ajallisista ja rakennelmista ajan takaisista missä kaikella ain paikkansa on - siellä ketju on katkeamaton.
Vaan, ihminen on ihmeellinen ain tiedonjanoinen uutta ja uutta etsien löytäen, keksien kehitystä eteenpäin vieden vaik' riittäisi jo saavutettu taso hän uutta vain etsien ja kilpaillen kuin toistansa vastaan saavuttaakseen ajallisesta ain suurempaa osaa.
Ja kehityksen nälkä on kova.
Ja etsii hän kuin sukulaista jostain kaukaa avaruuksienkin takaa... - mitä hän sillä?
Pystyykö oikeasti vastaamaan kukaan mikä siihen hullutukseen vei mukaan.
Ja varsinkin, kun ei ihminen tajua aikoja, ei tasoja; yks' päivä voi olla kuin tuhannen vuotta ja tuhannen vuotta kuin yksi päivä.
Ja on olemassa alempia ja ylempiä tasoja läheiset, ja niin kaukaisia vaik' ois juuri siinä ihan nenänsä edessä näkymättömässä toisessa ulottumassa, ylemmässä.
Ja mitä nyt etsiä niitä sotkea vain omaansa kehitystä sillä, pian jo masentuisi ihminen tasoa kaukaisten ulottumien jos toinen vaik' edellä vain yhden päivän - sen tuhannen vuotta
tai, jos vuoden ... paljonko se jo lie tai tuhat vuotta, joka siellä jossain ois vain yksi päivä. Paljonko tuo kaikki ois täällä.
Siis, mitä hyötyä ihmiselle niin herkästi särkyvälle ... aikansa alussa vasta kehityksensä kuin alkeissa vaikka niin paljon jo viisautta.
Mutta, millaista viisautta se Viisauden rinnalla ois ihmisviisaus ei siitä viisaudesta vie minkäänlaista palaa pois. - Aivan kuin ei siinä mitään viisautta ees ois.
- - - - - - - - - - - - -
03.05.2019
Saattaa olla, ett' sua kuunnellaan
Saattaa olla, ett' sua kuunnellaan joku vaik' suuntaansa muuttaa.
Joku suutahtaa: -"Tuollaista tulevan kuvaa ei saa ajassa julistaa! ja vaik' millä sua jo uhkaa.
Vaan, sanottu mikä sanottu ei asia ole sun, ei sanatkaan eikä osasi ole mitään pahentaa, vaan parantaa ohjata tulevaa tai lohduttaa, ettei kukaan voi osaansa muuttaa.
Vaan, kuka voi? Yks pieni ihminen jätteitänsä vaik tarkemmin lajitellen luopua jostain olemattomasta mihinkään vaikuttavasta - vaik' oman omantuntonsa tähden ja vaik' toisten nähden.
Vaan, ne suuret kaikkeen vaikuttavat juuret - ne ovat suuret joilla merkitystä vasta olla vois vaan, niin paljon jo niillä päätöksillä ois tuloista, valtioilta, pois.
Ja seurauksena kuin kaiken katastrofi;
tulojen loppu
uudelleen jako, tasajako
ett' kaikkea riittäisi kaikille
niillekin viel' vähäisille.
Ja viel' yhtä aikaa kaikkien on kuin yhteen rintamaan yhtyen tehtävä tuo sama:
luovuttaa kuin asema jonka suurella työllä ja vaivalla saavuttanut on - on valloitettu vaik' koko maailma ja sit' antaa se vain pois kuin ei mitään oikeasti saavutettukaan ois.
-Ei käy! hän tuimana sanoo vain ja julistajat pannaan pannaan ei aikaa niin läikyttää voi sehän jo toisenlaisen tuhon piankin toi.
Niin, mitäs sanot, sinä kuulija tuosta; vaikea paikka! ei totta! ei mahdollista! roskaa! kyllä ihminen osaa ... on osannut ennenkin jälkeen isojen sotienkin!
Niin, vaan tämähän ei olekaan sota - vielä mutta, odotahan vain kun/jos päivä on raskain.
Onnellinen hän ken ehti pois ennen muita parkuvia, nälkäisiä, suita.
Mihin ihminen pystyykään hädässään... rakkausko? sen se puute vei mennessään.
Voi voi sentään... kannattaisiko jättää sanomatta ... vaik' johan se sanotuksi tuli moni sydän, mieli kiukkuunsa, pelkoonsa suli.
19.05.2019
Voiko muuttaa tulevaa
-Voiko muuttaa tulevaa, mi sanottu on?
-Voisiko sanoista sanotuista toteutua muutos kuin vastoin kohtalon.
Mikä tulevaisuus se olisi jos ei sitä sitten olisikaan - jos se muuttaisi tuleviaan.
Ei muutos mahdollinen sillä, muutoinhan se olisi pitänyt sanoa toisin vaan, miten sitä nyt enää muuttaa voisin.
Joten, tuleva on mikä piirretty on yllä jossain ja alla sanoissa jo lausutuissa muistiin kirjatuissa esille laitetuissa.
Kuulee, ken kuulee uskoo, ken uskoo.
Kuulemattomuus ei mitään siitä poista ei poista uskomattomuuskaan - kaikki rakentaa jo muotoaan.
Mutta, paha se ei ole - hyvä ainoastaan vaik' ihmiskunta sitä huokaa.
Eihän tämä kunta ole se tarkoitus vaan, se tuleva, ja sen tulevan unelma.
Tämähän on vain välivaihe välttämätön tulevia varten.
Ei tätä tule pelastaa, sillä tämähän rakentaa tulevaa.
Sitä oikeaa unelmaa.
06.06.2019
Astui seuraan Ritari
Astui seuraan Ritari, Runoilijan rinnalle kaukaisista kasvanut taistellut, puolustanut uusia rakentanut, hoitanut.
Aika vienyt, kaikkea muuttanut vain muistonsa jälkeen jäänyt.
Hän joukkoon astui nous' laivalle Maltan rannalta.
Runoilijaa kurkki mukaan seikkailuun pyrki ... kas, sanottavaa viel ois matkalle paljon vaik aika muuttunut, ihminen ei aika Ritarin menneisiin vei.
Vaan, nyt ... hän osaksi tätä viimeistä seiliä haluaa näyttää kuin kaukaisuuden peiliä - ja astui laivaan.
-
06.06.2019
Katseesi tuima
Katseesi tuima päättäväinen kysyväinen, odottavainen takana tehtyjä, mitä edessä...
Onko uusia tehtäviä, vaik taistoja kun katson päällesi puettuja varustuksia.
Sinut kaukaa löysin, sinut Ritari Urhea Maltan taistelija.
Sinne mun matkani vei historioihin kaukaisiin kuin uskojen alkulähteisiin voimakkaisiin kuviin ja tunnelmiin.
Ja siellä sinut, kuvasi ylhäältä hyllyn päältä huomasin heti mukaani halusin - jotain syvää yhteyttä tunsin.
Sinut kotiini ehjänä sain nyt pöydälläni seisot - laivallani jotain syvällä sisälläni koskettain.
Niin, ja nyt kyselen kuin uudelleen: "Mitä edessä, onko uusia tehtäviä ?" ja ihailen vahvoja varustuksia odotan salattuja sanoja jotka avaavat tulevia suuntia.
06.06.2019
Ritarin varustus
Kypärä ... on suojana pään katseensa vain, mi edessään siihen kaikkensa keskittää eikä sivulta, takaa, sua yllättää voi vaik nuolen jostain kaukaa toi. Ja pää on tärkeä sen kautta tulee esille kaiken merkitystä ja ilman sitä, pään välitystä
ei ole mitään
eikä minkään ymmärrystä
- koko keho tyhjä.
|
|
Miekka ... ase taitava taitavan kädessä jolla tuloksia pään jatkeena toteuttaen vain pään ajatuksia ja lujaa uskoa. Kilpi ... suojaa vihollisen iskulta ja nuolilta silläkin voi taistella ja tuhota reunalla viiltää ja painolla murskata. Puku ... koko vartalon suojana yllätyksiä torjua piiskan sivalluksia, nuolia vaimentaa iskuja estää haavoja. Käsineet ja kengät ... liikkumisen suojat kun jo haava, piikki pienikin on toimea häiritsevin. |
 |
Keho on kuitenkin herkkä voi jo pienestäkin lamaantua haavasta maahan vajota. Vyöt, remmit ... pitää kaiken kasassa
varustuksen paikalla
oikeassa paikassa
taistelijan turvana.
|
No, mitä tarkoittaa tuo kaikki tämän päivän taistelussa?
Ja mik' on tää Ritari
mik' on tään Ritarin osa
mik' on tää varustus
ja miks on tään varustuksen kuvaus...
Jokin lie ... tulevanko lupaus ?
-
17.07.2010
Oi, suojasi laske
-Oi, suojasi laske kypäräsi poista, miekkasi rauhoita, kilpesi ja katso oisko taistelu nyt ihmistä vastaan ohi eessäsi uusi kohde - katso tarkkaan... - et sitä nää se on viel näkymätön totuus jota valhe piirittää.
Sitä vastaan ei miekoin, kilvin, haarniskoin vaan, ottein uusin silmin kirkkain, näkevin ja mielin urhein.
Ollen nyt kädessä uuden käskijän ei enää ajallisen elämän vaan, ajattomia näkevän ja jonka soturi nyt olla saat; otat vastaan ja uusia avaat, mit' avattavaksi annetaan - ja Runoilija rinnallasi kaiken kirjaa.
19.06.2019
Sanojen hiljaisuutta
Sanojen hiljaisuutta. Mökin puuhia - on kesä. - Viihdyn mökillä.
Maltan jälkeen ei suuremmin sanoja - vain haarniskan kuvausta. Sitten hiljaista.
Pitääkö olla huolissaan?
-Miksi! Eiväthän sanat ole sinun. Sinähän vain välität, mitä sinulle annetaan.
Hetkensä kaikella - taukonsakin.
"Älä huoli, veitikka nuori" sanat tulevat ajallansa.
Ei pusertamalla purkautuvat taas purskahtamalla. Odottavat muotoansa esille tulla ajallisetkin on hoidettavana sulla.
... ja rempat jatkuu...
05.07.2019
Vaan, ei sanoja! ... vieläkään
-Miksi?
Runoilija kysyy: -Niin, miksi?
-Miksi pitäisi. Sinunko tahtosi mukaisesti? Silloin kuin sinä tahtoisit?
Etkö ymmärrä vieläkään, eivät sanat ole sinun. Ja ketä ne kiinnostaisivat jos sinun omiasi olisivat.
Mitä auttaisivat ketä kantaisivat jos olisivat ne vain ajalliset ajatukset.
Odota vain, sanojen aika tulee kyllä taas. Sitten, kun on oikea aika maass'. Nyt on muut hommat ... omasi ajalliset teot.
-Niin.
17.07.2019
Mertenmies kyselee suuria.
Mertenmies kyselee kysymyksiä kun Suurta kirjaa avaa - ja tavaa. Runoilija rinnallaan vastauksia kirjaa...
Tähän on nyt matkalla tultu kuin uudelleen kaiken alkuun vaik olikin jo matkattu kauas vuosien ja vuoskymmenten taa siitä mist' kerran matkalle lähdettiin.
Jotain etsittiin - elämää
jotain löydettiin - vastauksia outoja
ja taustalla aina piilotteli suuria kysymyksiä
joit' ei ees osannut kysyä
ja jotka sen vuoksi
viel vastausta vaille jääneitä.
Vaan nyt, näitten monien vuoskymmenten päässä ... ehkä jo matkan määräkin häämöttämässä tulee vihdoin esittää niitä salattuna olleita kysymyksiä joihin viel löydettävä vastauksia ennen ajallisen katoamista.
17.07.2019
Silmäänikö tökkäsit
... kaiken touhuni keskeen sen punaiseksi sait, muuttuneeksi - tähänkö se liittyy...
Oisko taas jo aika ajallisia tavata ja avata uusia ulottumia ja alkaen kuin kaiken alusta Suuren kirjan ensi sanoista: "Alussa Jumala loi taivaan ja maan."
Niin, jo kysyy siis hän, tuo Mertenmies: -Kuka loi - ja miksi loi - ja mitä hän oikein oikeasti loi?
Ja milloin Hän - siis, kuka, kaiken tuon loi ja mihin hän sen loi?
Tällekö pienelle pallolle avaruuksien sisälle syvälle jost' sitä ei ees kukaan nää.
Kuin piilossa olevaa elämää.
Ja mihin Hän nyt ois tämmöistä tarvinnut kun kaikki kuitenkin jo ON!
"Loi taivaan ja maan." Mitä ovat nuo? Mistä Hän ne loi - ja missä itse oli?
Ja kuka oli se kirjuri joka siin' vierellä kaikkea muistiin kirjaili kun maa oli vielä autio ja tyhjä ja pimeys oli syvyyksien päällä?
Mikä maa - mikä syvyys?
Ja, joku liikkui vetten päällä. Henki. Kuka, mikä? Ja mitä ovat nuo vedet?
-
Silmän kipu
-Minä silmääsi koskin, sinä tunsit sen kuin roskan tai jonkin lentävän pienen.
Vaan, ei se ollut kumpikaan sinut ajallinen hetkeksi vapahtaa unille vaivuttaa ... sinut näin uusille avaa.
Merkiksi vain - se hetki sen nyt muistat; 16.7.2019 aamupäivä.
Askareesi valmistit, sit' lopetit silmääsi tarkkasit - et nähnyt siinä mitään.
Piston vain, sen kosketuksen tunsit sen merkin hetkestä suuresta uuden avautuvasta.
Sitä olit jo kuin odotellut se on nyt tässä tässä oudossa merkissä silmän näyn avaavassa.
23.07.2019
Selittämätön mennyt
Mennyt on täynnä valtavia kysymyksiä selvittämättömiä, ymmärtämättömiä ihmiselle tuntemattomia ihmiskunnalle käsittämättömiä kaukaisia nykyajalle viime vuosisadalle, jopa tuhannelle.
Vaik niin paljon on kaivettu esille menneitten teitä kuka oikeasti voi ymmärtää menneitä piilossa olevia, salattuja vuosisatoja, tuhansia.
Mitä ovat nämä viimeiset vuos'kymmenet, tai sadat jotka totuutta kaivavat ja yrittävät ymmärtää selittää kaukaisia teitä joiss' yksikään selittäjä ei ole paikalla ollut vaik jotain lie kaivettu onkin jotain tavaroita, tapahtumia luita ja menneitten kuvia kuin jotain kaukaisia unia menneitten unohtumia.
Ja, mitä hyötyä ois ymmärtää vajavaisesti selittää kasvun, kulun teitä - kaikki ovat menneitä eivätkä ne oikeasti selitä tulevien ja olevien teitä.
Mitä hyötyä oikeasti ois, on kaivella niitä menneitä ja yrittää ymmärtää mitä joskus, jossain, ollut on se menneitten laari on pohjaton
Ja, jos siitä on selitetty vaik 3 % sekö kertoisi, mitä mennyt on miten kasvu kulkenut miten nykyinen elo rakentunut mistä mukamas tultu on - ja mitä sen mukaisesti mukamas tuleva on.
Joten, jos taas kerran kehotan katsoa eteenpäin se lie kiinnostavinta kuitenkin aina on vaikka se onkin viel tuntematon kuin uskomaton sillä, tulevan tie ei oikeasti ole ollenkaan, kuin ovat menneitten tiet luulevat ett' menneitten tiet tuleviin vie.
Mikä harha!
Yrittää kuin helpolla selittää, mitä tuleva on tulevien selitys menneillä on mahdoton.
Sillä, mennyt on mennyt se vain kasvua on kaukaisuuksista.
Nyt tuleviin vie... ja se on tuntematon tie tie, joka hetkessä voi uusiin käydä outoja, tuntemattomia, nähdä.
Joten, mitä oikeasti rakentaa se, mikä on mennyt ja miten mennään edelle vaik niin lujasti ollaan ajassa ja hetkessä kiinni.
23.07.2019
Tulevien ymmärtäminen
Tulevia ymmärtämään on päästettävä hetkestä, menneistä, irti.
Onhan tuleva siellä ja tulevahan se on kuin piirrettynä kohtalon.
Oisko jotain suurta nähdä sinne tuntea tie, mikä tuleville vie.
Ja kiinnostaako se oikeasti ketään kun kaikki ovat niin ajassa ja hetkessä kiinni ja ajasta on kuin mahdoton päästää irti.
Vaikka, mikä suuremmin on kiinnostanut ihmistä kuin nähdä edelle ymmärtää, toivoa, nähdä tulevia toivoa unelmia
- kuitenkin viel ymmärtämättömiä, näkymättömiä vaikka ne niin näkyvissä jo ovatkin.
Kuka nähdä voi teitä tulevien?
Mutta, kuka uskoisi jos joku tulevat selittäisi.
Kuka mitään muuttaisi ajallisensa teistä ja teoista kehityksen askeleista jos vaik tulevistaan tietäisi - ja mitä niistä oikeasti ymmärtäisi ees uskoisi.
Joten... kulkea voi menneissä - mitä oikeasti kantaa se kulkea voi ajallisen hetkissä - mitä auttaisi se avata näkyväistä näkyville.
Entä, kulkea edeltä jo tuleville onko hyötyä sen tuntemattomien ymmärryksen.
Sillä, tuleehan se kaikki kuten menneetkin tulleet on jäävät nekin kuin teinä kohtalon.
Ja aina on uudet tulevat vaik ois juuri eletty ne aiemman tulevat unelmat.
Kuinka kauas voi katsoa ihminen kuinka kauas voi nähdä eteen tulevien... - ei kauaskaan omin silmin, unelmin min piirtelee teknisin kehityksin.
Vaan, jos nähdä voi hän silmin näkevin ylemmin ulottumin miss' kaikki jo nähtävänä on ... onko se ihmiselle mahdoton. On.
Vaan, uusien, tulevien näkevälle kaikki salaisuudet näkyvillä on.
Vaan, miten selittää niitä tulevien kehityksiä joit' ei vielä keksitty ole ihmismielelle, silmille joit' ei kuvattu, piirretty sanoille kuville tuntemattomille sanoille esille viel tulemattomille.
Ensin pitää keksiä, näyttää ne sanat joilla voi kuvata kuvat pitää avautua ymmärrys kuville näkökyky väreille viel tuntemattomille ymmärrys hahmoille ennen näkemättömille ja sitten kuin tulkkina selittää nuo kaikki ajallisen sanoille ja kuville...
(Tilanne kuten elokuvassa ARRIVAL, joka tuli kesällä tämän kirjoituksen jälkeen aivan kuin havainnoksi näille sanoille.)
- siis, selittää sanat tuntemattomat kuvat kuvaamattomat ymmärrykset ymmärtämättömät ja tiedot viel tuntemattomat ... siis, kuvata nuo kaikki ajallisen vähillä sanoilla.
Tuleeko ongelmia?
Aivan kuten Suuren kirjan alkusanoille. Kuka ymmärtäisi ne vajavaisten sanojen taakse kätkeytyville salaisuuksille.
Siin' on matkaa Ritarille ja Runoilijalle, Ritarin tulkille jotka siis nyt matkaavat yhdessä tulevien unelmille.
26.07.2019
Ritarin muoto ja mieli
Jos vaikka on muotona Ritari ei kyseessä ole se sama, josta mielleyhtymä vaan, kyseessä on Ritarin mieli ja uskollisuus, kuuliaisuus lähettäjälleen totteleminen asetetun tavoitteen eteen ... vaikka ei tavoitetta niin itse täysin tietäisikään - on vain suunta ja oikean tunto tehtävästä teosta joka tulee matkalla tehdä.
Siksi, on kyse oikeasta "esikuvasta", mielestä ei niinkään Temppeliritarista vaikka se monella tapaa myös tätä Ritaria kuvaa.
Kuvaa siis sisäisesti, ei ulkoisesti vaikka ulkoiset sisäisiä heijastavatkin.
Näin ollen, kun edetään Ritarin mielellä, hengellä toteutuvat kaikki nuo sisäisen ominaisuudet jotka ovat tarpeen.
Ulkoisen merkit ovat tarpeettomat vaikkakin siis, ulkoiset merkit kuvastavat sisäisen ominaisuuksia.
Ja mikä on totuus minkä vuoksi taistella, olla urhea - sitähän ei oikeasti kukaan tiedä; on vain suunta, jotakin suurta kohti ja etenemisen askelet, kuin portaat vievät sitä kohti.
Vain tämä on mahdollista ei niinkään taistelu jonkin totuuden puolesta - siis vain sen suunnan puolesta voi taistella.
Eikä suunta ole aina suora suora viiva lähtökohdasta maaliin, tavoitteeseen vaan, suunta on kierteleväinen, kaartelevainen kuin paksun nuolen sisällä ja reunat voivat olla kaukanakin.
Eikä suunta ole aina nähtävänä ulkoisen silmin ... eikä aina sisäisinkään siksi on vain uskottava ja luotettava ett' ollaan oikealla matkalla sen paksun nuolen suunnalla
sillä, on monia asioita joita tulee taistella jotta suuri nuoli voi toteutua kokonaisuutena.
Ja sen suuren nuolen sisällä
on monia toimia
joilla kuin salaisesti on yhteisiä tavoitteita ja voimia
... toinen toisistaan tietämättä
on monia yksinäisiä
on suuria joukkoja, asiaa ees tuntemattomia
jotka toteuttavat kuin kohtaloa
... sitä edes tietämättä, tuntematta.
Ja, kuka oikeasti vois nähdä suuren nuolen kokonaisuuden todellisen suunnan ja tarkoituksen.
Kuka vois ymmärtää tavoitteen, tulevaisuuden kuka nähdä lopullisen päämäärän - ja onko ees sellaista koska kaikki on etenevää ja oikeasti loputonta.
28.07.2019
Miksi kertoa ihmiskunnan tuleva
Miksi kertoa, kuvata ihmiskunnan tuleva olevaisen tilanne - ja unelma joka on kaiken tään näkyväisen takana.
Miksi kuvata ja kertoa mitä on edessä oleva sillä ratkaisua suunnalle ei ole olemassa.
Ihmiskunta voi yrittää kehitystä hillitä luopua jostain, vähentää jotain jotain pieniä ratkaisuja ... ovat vain hiusjuuria suurten virtojen rinnalla joiden suuntia ei enää voi muutella.
Vaik tuleva jo tiedossa on, muutos mahdoton.
Siitä ei saisi puhua
pelätään vaikutuksia
rahavirroille
yrityksille
omistuksille
kun kaikki muuttuu ja lahoaa
arvot tyhjiin katoaa
rahan valta vajoaa
ja tärkeimmäksi tulee muu
kaikki mullistuu;
puute kasvaa, kun rahan valta katoaa
kuka mitäkin omistaa
mikä oikeasti ahdingosta pelastaa
jos kaikki turvat alta lahoaa.
Tärkeäksi tulee vain elämä itse
ravinto ja juoma
turva ja sen puute
lämpö, hoiva, apu
arjen avuttomuus.
Jotkut ain kammioissaan viel juhlaa pitävät
toiset yrittävät hyötyä toisten tilasta
luulevat vielä, ett' ois kyse kuin jostain pilasta
omaisuuksien uusjaosta
osittaisesta, hetkellisestä kadosta
jonka jälkeen viel uusi uljas maailma uusin ehdoin
ja maailma palautuu
entisiin uomiinsa uudella tavalla.
Toiveajattelua! Raskasta.
Miten pienestä kaikki on kiinni. Yksi kuin vähäpätöinen tapahtuma, onnettomuus yks pieni sota - pamaus ja kaiken muutos.
Vain paperia on moni arvo digitaalista omaisuutta, bittejä ja oletuksia tänään näin, huomenna jo ihan toisin.
Miten kaiken arvon laskun ymmärtää voisin.
Kaatuu yks', kaatuu toinen mistä arvo uus minne katosi varallisuus.
Mistä raha ruokaan, tarpeisiin kun kaikki lukittiin.
Kenellä varastoja, kenellä jakaa miten eletään, kun kaikki vain hitaasti mataa.
Jos loppuu sähkö
laitteet pysähtyy
tieto katoaa
valot sammuu
kaikki seisahtaa
... turha jatkaa ...
Voi maailmaa! joka uutta rakentaa - ja maa huokaa.
Ja alkaa uusi...
13.08.2019
Uhkia
On paljon uhkia maailman on uhkia elämän, elämän tehtävän on uhkia arjen askareiden, ruuan, terveyden on uhkia suurten muutosten kaikkea muuttaen.
Mut' silti on elettävä ihmisen kunkin omaansa elämää suoritettava elonsa tehtävää kannettava vastuuta perheen, lasten työn ja tulevaisuuden.
On vain toimittava oman itsensä puolesta elettävä, nautittava, taisteltava syötävä, juotava, ja tulevaa rakennettava ja kuin vanhat kaikki vain unohdettava.
Jos jotain on tullakseen, ne tulevat minkäs sille pieni ihminen kaiken keskellä kiireinen keskellä omien huolien, tarpeiden keskellä omien unelmien - ja ruusuisten unien.
Ihminen rakentaa ihminen tuhoaa ihminen käyttää omaksi hyväkseen ihminen uhoaa.
Välittääkö toisista ... joku voi tehdä niin oman etunsa tähden toinen on vain ahne joku näkee kokonaisuuksia, huolestuu niistä joku vain itsensä - tärkeintä on oma toive.
Aika muuttaa ihmistä;
ikä, ympäristö, pelko
huoli tulevasta
katoavasta unelmasta.
15.08.2019 yötäni valvon
Yksi pieni ihminen, mutta...
... Vaikka toisaalta, onhan se nähty miten yks' pieni ihminen saa yllättäen vallan ylitse toisen elämässä kuin kaikkeen koskettaen maailman menoon vaikuttaen.
Jostain vain nousi, kuin tyhjästä ylle muiden sai aikaan iloa, parkua, pienten ihmisten suiden koko maailman järjestystä muuttaen.
Mistä hänelle se valta ja asema? Mistä hänelle se viisaus ja voima? Mistä hänelle se tuhansiin ja tuhansiin nouseva seuraajien armeija?
Mistä hänelle se paikka olla maapallon suuri vaikuttaja vaik' viel hetki sitten oli kuin kuka tahansa meistä syntyen vain pienestä siemenestä.
Joku suurempiko hänet hiljaisuudesta nosti
elon kulkujensa kautta valmisti
paikallensa asetti
vallitsevia oloja vastustamaan
uusia tulevia muovaamaan
vaik' koko maailman menoa muuttamaan.
Ihminenkö itse itsensä nosti ... miksei sitten vaik kuka tahansa meistä vois yhtäkkiä olla merkittävä.
Ei vaan voi!
Joku suurempi valta jossain sen vaikuttajan valtaan toi.
Ei yks pieni ihminen yksin mitään suurta tehdä voi.
Vaan, paikkansa kullakin auringon alla paikkansa olla elossansa vaikuttaja.
Paikka on pieni, tai paikka on suuri kunkin kohdalla toteutuu se suunnitelma suuri.
Eikä ihminen itse ymmärtää voi oman virkansa määrää eikä sitä, kuka tai mikä hänet virkaansa toi ... ja itse kunkin kautta toteutuu se elon uusi aamun koi
... jolle ihminen, oikeasti, ei mitään voi oman osansa vain esille toi.
15.08.2019 yötäni valvon
Ei asiat ole vaikeita
Ei asiat ole vaikeita ne tulee vain tajuta ja nähdä ymmärtää merkityksiä ja tulevien kuvia
- jotka vielä kuin salattuja unia vaikka kuitenkin jo tosia tulevien pieniä osia joista kasvaa vähin erin kokonaisuuksia - matkalla kohti kaukaisuuksia.
15.08.2019 yötäni valvon
En ole unohdettu
-Ei sinua ole unohdettu on annettu vain aikaa sisällä kasvaa
- sehän ei päälle näy se on hiljaista työtä tapahtuu kaiken keskellä ja pitkin yötä Se... on sitä todellista kasvun työtä!
15.08.2019 yötäni valvon
Tässä hetkessä on kaikki
Tässä valvon halvassa kodissani - tosin kauniissa katselen tapettia ja valaisinta kaunista - on rauhallista
-Eikö tässä ole kaikki mi tarpeen on. Ei raha, ei tavara ei elämä suuri mullistava vaan, pieni ja hiljainen hetki kuunnella suuria sanoja ja olla paikalla jossa toimia valmistettuna.
Iloitse siitä, siinä on kaikki eikä mitään puutu eikä kukaan, vielä, sanoistasi suutu eikä vielä mikään muutu.
Mutta, odota viel hetki... avautuu kuin uusi ikkunaruutu tulevia katsella ja kuin käsin kosketella - unelmia.
20.08.2019
DNA ja ihmisen osa
Se DNA, josta yleisesti puhutaan ajassa on ajallisen elon dna ajallisen kehon apuna oleva järjestelmä joka ajallista kehoa hallitsee ja vallitsee.
On olemassa toinenkin dna joka ohjaa kokonaisuutta eloa kaikkineen sen alkua, kasvua, tehtävää ja aikoja milloin mitäkin tulee aloitella ja tehdä.
Kuin kello, kartta tarkka kuvaus teosta ja työstä elon tehtävästä.
Nuo eivät selviä ajallisen dna:ta tutkimalla mutta ajattoman dna:ssa on kaikki avoinna nähtävänä, jos vain on voimia, taitoa sitä katsella ja tutkia.
On sellaisia herkkiä joille nuo salaisuudet on avoinna katsella ja kurkkia tulevien kuvia ja tavoitteita ihmisen osan kokonaisuuksia.
Sillä, siinä/siellä on kuin piirrettynä koko kehon tehtävä sattumukset mukaan lukien.
Se on siis laajempi kuin vain yhtä ihmistä koskeva se on kartta täynnä kaikenlaisia tapahtumia, tietoja, taitoja elämän kulkuja aitoja.
Ne kaikki ovat siellä valmiina, menneet ja olevat samoin myös viel tulevat ja elon unelmat.
Siis, ihmeellinen ajattoman dna jossa ihmisen elo ratkeaa ja jossa on kaikki valmiina ja jossa on kaikki tallessa menneet, olevat, ja tulevat ihmisen elon tehtävät ja unelmat.
Ja on olemassa viel ylemmän tason dna jossa on tallessa koko maailma ja jonka osasena on tuo yhden ihmisen dna rakentaen sen suuren kokonaisuutta.
Siis, siellä on tallessa kaikki kuin suuressa pankissa; mennyt kaikki kaukainen läheinen kaikki olevainen ja tulevainen - kaikki.
Ja sitten, on olemassa viel se joka antaa kaiken kaikelle dna-ketjulle menneille ja tuleville ja tulevien suurille suunnitelmille ain aikain alusta alkaen ain tulevien suurille portaille ulottumille uusille ja suurille unelmille.
Siinä on dna-ketjujen alku ja loppu samoin kuin on ihmisen ajallisella dna:lla sen alku ja loppu.
Ajallisen heijastuma ajattomasta ajallisen aikain alusta ain ajallisten päätökseen kun ajallinen kasvaa ajattoman yhteyteen.
20.08.2019
Kovia sanoja tulevasta
Kovia sanoja tulevasta kuulet myös muualta.
Ne vahvistavat tavallansa, ajallansa.
Ei se viel tänään oo mutta tulevaa ei pääse pakoon.
22.08.2019
Kohti ajallisen katoa
On kuin ois suurta ihmettä ja jotain uutta ja outoa ett' matkaamme kohti ajallisen katoa ihmiskunnalta - nyt ajassa olevalta.
Mitä outoa siinä näinhän on aika kadonnut kaikilta jo edesmenneiltä; on ollut erilaisia tapoja joskus aikanaan myös samanlaisia - vanhan kadotus - uuden aloitus kun kehitys saavuttanut määränsä pään ja tulos on ollut aika jättää - monestakin syystä ja sit aloittaa kuin uutena puhtaana kasvuna.
Aika alkaa taas olla valmista vanha kehitys kadottaa ja raikas uusi aloittaa.
Vain sillä on enää mahdollista kehitystä jatkaa.
Tämä nykyinen ajallinen alkaa olla jo niin kaiken kehityksen vankina ja maata tuhoava ett' on pakko maa rauhoittaa se kuin vankeudestaan vapahtaa: ryöstöstä pahoinpitelystä saastutuksesta hajotuksesta ankarasta kohtelusta johon tämä nykyinen kunta on se saattanut.
Eikä syy ole nyt elossa olevain vaan, kaiken myös aiemman kasvun tien... jonka tarkoituksena siis on kuitenkin ollut saavuttaa ajallansa tämä tila ett' uuden korkeamman kehityksen kasvu ois mahdollista.
Tällä nykyisellä rakenteella, miss' kunta nyt etenee
ei uuden alulle ole sijaa
- sitä ei sallita
ajallisten valtojen ja voimien
ihmisten omistusten
ja ahneuksien toimesta
- kukin haluaa vain säilyttää paikkansa
ja asemansa, arvonsa, rakenteensa.
Joiden kaikkien on siis murennuttava jotta uusi kauniimpi ja edelleenkehityksen mahdollisuus on mahdollista.
Vaan, mitä uutta auringon alla; aikaisempi kehittäjä on aina saanut väistyä luonnollisen kautta ja tilalle on tullut uusi joka vanhan vei edelleen - ja se vanha kehitys sen uuden alta kuoli.
Tätähän on kehitys
mikä kaiken tään elon tarkoitus
ja se on myös ihmisen ominaisuuden istutus;
hänellä on sellainen tarve
ei kuin koskaan tyydy jo olevaan
vaan, uutta ja uutta hän vain haluaa kasvattaa
... kun aina pian niin tyytymätön on
jo saavuttamaansa hyvään.
Aivan kuin mikään ei riittäisi vaik jo niin hyvä ollut ois uutta ja uutta vain saatava ja vanha sen alta on kuollut pois.
Ja nyt siis... on saavutettu se piste ja raja ett' se todellinen uusi joka ihmiskunnalle tarpeen ois ... sen kehitysmahdollisuudet on kasvettu pois; ja vanhan ahneus ja vallanhalu ja asemien säilytys ja vahvistus on esteenä sen uuden kauniin kehityksen
- jost' ihmiset ei mitään tiedä vaik monilla onkin siitä jo unelmia ja kuvia mutta, siitä ei saa puhua sillä aika ei sitä siedä
Joten, normaalia kasvua ja kehitystä tämä kaikki vaik niin katastrofilta jo piankin näyttää.
Pelastustiehän tämä on ihmisen kehityksen tiellä - vanhan on poistuttava taas uuden tieltä.
Vaikea tietenkin on ajallisen ajatella näin mut' mitä eroa on heillä jotka jo kulkeneet menneitten teillä; lähteneet hekin ovat ajallansa ... tahtoneet sitä tai eivät.
Elon kulkua kaikkineen eikä sitä muuttaa voi mut' muutosten kautta uusi ain uutta sijaan toi.
Niin on nytkin tapahtuva - ei mitään outoa vaik' ois kuinka parkua.
Mutta, ei elämä ole tässä ajallisessa elämässä - se tulee muistaa, ja oppia.
Tämä! on ihmiskunnan kasvua.
On ollut valtakuntia ja valtoja monenlaisia voimia ja rakenteita - kadonneet ovat aina uuden alta mahdollistaneet uuden kasvun ja kehityksen.
Ja vanhojen luurankoja ain maasta esille kaiva - tämäkin aika aikanansa on arkeologien aarreaitta.
25.08.2019
Kaikki annetaan
-Ano, niin sinulle annetaan kaikki annetaan varustetaan, autetaan - rohkeutta vain.
Niin, ei kuitenkaan huviksi vaan, avuksi auttamaan tarpeeseen tehdä työ ... ovat kuin taistelijan vyö pitää kokonaisuuden kuosissa kaikki toimii yhdessä taistelussa elämän puolesta ja elämää vastaan mutta kuitenkin, avuksi ainoastaan.
05.12.2019
Runoilija matkalla uuteen
Runoilija matkalla uuteen aikaan ja uuteen ihmiseen uuteen valtaan ja voimaan kasvavaan.
Ja vanha on taas jäävä taakse menneeksi kehityksen ajaksi - vaan, ei vielä vielä on matkaa tekniselle, tieteelle kunnes saavuttaa se sen kuin muutoksen luonnollisen.
Ei se muuten ois mahdollista tulisi vain vastustusta taistelua kahden vallan ja voiman sen teknistieteellisen ja uuden mielen ajatuksen salaisen vallan.
Ja se ei tarkoitus ole lain vaan, toinen kuin tiensä päässä on kuin huomaamaton sen määrä ... teknistieteellinen onkin väärä vaik niin hyvää ja arvokasta kaikki ollutkin on sen kasvu vain enää mahdoton.
Ja sitten, tulee se uusi joka kaiken uudeksi muutti uudeksi voimaksi ja vallaksi ihmisrodun kasvuksi.
Mutta... niin paljon on viel tapahduttava ennen sitä tää ihmiskansa ei ymmärrä sitä.
Väärin vain käyttäisi toisen hävittäisi ja ahneus vain lisääntyisi ja vallat, ja asemat.
Mutta, se uusi aika vaatii uuden kansan joka ei enää moisia mieti, ei etsi vaan, suuremmat on unelmat ja rakenteen halut.
Ja silloin eletään jo toisin... siitäkin jo kertoa voisin mutta, tämä nyt tästä ajan hetkestä kohti tulevaa - se on matka kohti viel suurempaa unelmaa.
08.12.2019 - su-aamuna
Runoilijan matkaa (kuin yhteenveto hetkestä, matkasta)
En runoissani kuvaa kaunista talviaamua lintua puun oksalla en nuorta tyttöä aitan portaalla rakkautta kaipaavaa en nuorta miestä hentoa sydäntä murskaavaa.
Vaan, kuvaan ihmistä eloaan matkaavaa, sairastavaa matkallaan kasvavaa
maailmaa muuttuvaa muutoksien alle musertuvaa tulevaa uutta ihmiskuntaa - uutta maailmaa.
Ja ajallisen valtaa ja voimaa ihmistä valheilla tuhoavaa; ravinnolla lääketeollisuudella - vaik niin paljon onkin hyvää ja kaunista on myös salaista vallan tavoittelua ja rahan ahneutta pienen ihmisen kustannuksella.
Kuin salaliittoa; huonoa ruokaa, joka ihmisen sairastuttaa sit tulee lääketeollisuus, joka sairauksia hoitaa.
Valtaa ja rahaa! vaikea vastustaa eikä ihminen usko, jos ei voi nähdä, eikä ymmärtää.
Tekis mieli sanoa, vaan ... niin ... jo vaarallista, ajan henkeä vastustaa - ja oikeasti ... se kuuluu tähän aikaan ihmiskunnan kehitykseen ja kasvuun kohti jotakin uutta, parempaa.
Ihmiset kuin pelinappuloita suuressa pelissä suunnitelmassa, jossa on tavoite ja päämäärä rotua kehittää.
Teknistieteellinen aikakausi on meneillään sen jälkeen tulee uusi ja parempi joka sekin taas tavallansa johtaa kohti jotakin suurta ja kaunista - uutta ulottumaa.
Mutta ... muutokset ja kasvut on raskaita ovat olleet aina - ja ovat aina oleva sillä, ilman niitä ei ihmiskunnalla ole mahdollisuutta kasvaa joskus joksikin suureksi - uudeksi tulevaisuudeksi.
Mutta, ihminen itse on kaiken keskiössä; ihminen - se osansa ajallinen ja osansa ajaton ... tuo jo yhdenlainen salaisuus on.
Ja noiden kahden puolen taisto kuin loputon ja tuo ulkoinen, ajallinen täss ajassa kuin kaiken huomion keskellä on ja sillä toteutamme kuin ajallisen kohtalon.
Sitä tulee ruokkia, hoitaa, palvella sen tilaa valvoa sillä tehdä työt ja elosta nauttia
... tai olla vaik raskaana välikappaleena elon kasvun matkalla; vaik sairaana, raihnaana toisten tutkia ja oppia tään kehon saloja.
Mutta, mitä syöt, mitä juot miten kehoasi kohtelet, hoidat, lääkitset sillä merkitystä, miten täällä elelet.
Ja mikä onkaan sun elosi tarkoitus - siinä se suurin kysymys, ja vastaus on.
Siin' on tään Runoilijan tehtävä kuin loputon vaikka silläkin kerran loppunsa on kasvunsa määrä, kuin kädestä kohtalon.
-Runoilija
22.12.2019
Erilaisia kuvia tulevista
QEDA elokuva (tuli juuri telkusta) elokuva maailman lopusta ja aikamatkailusta.
Puolikas ihmisestä siirtyy ajassa puolikas pysyy ajassa.
Puolikkaalla halu ja tarkoitus muuttaa menneen ajan tapahtumia ettei historia voisi toteutua.
-Satua!
Sillä, millä vois muuttaa historioita miljardeja kulkuja vain parantamalla elinoloja jotka kuluttivat varoja ennen tuhoa.
Ja toinen puoli odottaa tulevassa sen menneeseen palanneen puolikkaan tuloksia.
Siis, puolikas siellä menneissä vuoskymmenten takaisissa ajassa lähes tuhotussa
ja toinen puolikas tulevassa ankeassa olossa jossa väkiluku jo alle puolessa.
Ja sit' yrittää muuttaa mennyttä ett' ois saman elon tulevaa jo pian sata vuotta - sinä aikana, lähes kaikki jo katoaa.
Mahdotonta!
Sit' putkahti kuin tulevan kuva
Makea vesi nousee arvoonsa maaseutu palaa voimaansa kun meren rannikot katoaa kaupungit sieltä vesiin vajoaa.
Maailma muuttaa muotoaan kuolema ihmistä armahtaa kun vesi, ruoka, katoaa ja sivilisaatio hajoaa.
Vain jokin tieto jää, vanhan perua - senkin tieto häviää sillä, on keksittävä uusi, siis, saatava jolla uusi aika mahdollistettava
tämän ajan tekniikka on siihen turha vaik hetken vielä kuin turva. - Turha turva.
Ja vähemmälle löytyy se uusi millä pelastua, vahvistua, rakentua uuteen muotoon uuteen valtaan ja voimaan - nykyisin ajateltuna kuin mahdottomaan.
Mutta, mahdoton voi olla totta sillä, aika on avaava uusia ovia joka mahdollistaa tulevia - kuin unia, vaik tosia tälle ajalle tuntemattomia.
Joten, ei hätää ihmisrodulla vaik hätää monelle kansakunnalle katoavalle.
Ja alkaa rakentua kuin uusi vanhan perustoille vaik uusi ei perustoja kaipaakaan sillä ne ... ovat olleet aina - salassa
ja vain odottaneet ajan kulkua ja kaiken kasvua kohti ajallisen tuhoa.
Kauheata, ja samalla kaunista sillä, tuo kaikki on yksi unelma unelmien ketjussa jossa on monia lenkkejä kaukaisuudessa menneessä, nyt olevassa, ja tulevassa.
Kaunista! Kehitys on kaunista riippuu vain suunnasta, josta sitä katsella.
Ja kaikilla, ja kaikella, on vain aikansa ja aikain takana on monia muutoksia ja aikain edessä on uusia tulevia ja tulevien unelmia joiden saavutus edellyttää muutoksia.
Joten, kuin elokuvan alussa totesi luennoiva proffa oppilailleen, että.. -"Nauttikaa nyt, ja eläkää sillä kymmenen vuoden päästä on kaikki toisin." Silloin elettiin elokuvassa vuotta 2017.
Vaan, vaikea eikä ees luvallista ole luvata vuosia ... synnyttäisi vain ennenaikaisia muutoksia ja kauhua valtain ja voimain hamstrauksia ... vaikkakin turhanaikaista puuhailua.
Mutta, salaisuus tähän on yksi: ei aikamatkailu mitään auta ei ketään pelasta mutta, toinen aikamatkailu jo antaa mahdollisuuksia.
Siis, ei ajassa aikaan vaan, ajassa ajattomaan siellä on ratkaisut kaikkeen; menneisiin, nykyisiin, tuleviin myös ain uusiin unelmiin.
Vaikkei se vielä, ihmistä ja tiedettä niin kiinnostaisikaan vaikka, ilman sitä ulottumaa ei elettäis ees tätä aikaa joka sen voimalla ain kaukaisuuksista tänne matkaa.
28.12.2019
Selviytyminen tulevista
Viel yksi on pyytämättä, anomatta ett' keho vois oikein toimia virheistään, saasteistaan, vapautua puhdistua ja parantua
uusiutua uusilla soluilla ja voimilla oman järjestyksensä mukaan ja saasteiden poistua normaaleja teitä
ettei enää tarvitse valita mikä ruoka, mikä ravinto, on oikeata sillä, keho oikein toimiva ja terve voi kaikesta ravittua.
Ja, että kaikki syötävä ja juotava on ensin ylempien kautta kulkeva puhdistua ja ravittua ennen suuhun laittoa - ja näin on kaikki tervettä ja elo kaunista
eikä vain kuin väistellä, valita minkä syöminen, juominen ois luvallista tällaisena aikana kun kaikessa on saastetta ja ihmistä, elollista, sairastuttavaa.
Näin on oleva toisenlainen tapa toimia ett' keho terve osaa ravinnon poimia ja roskat, saasteet, poistaa eikä mistään ois keholle vaaraa sillä, se osaa vaarat ohittaa.
Kyseessä siis kehon ja ylempien voimien yhteistyö eikä ajallinen ravinto ja saasteet enää ihmistä lyö.
Muuta mahdollisuutta ei ole selvitä ihmisen sairauksien, saasteiden, merestä yhä pahenevasta ihmistä masentavasta, kadottavasta kuin, ylempien voimilla ja voimilta anoa terveyttä puhdistumista kehon ja ravinnon
sillä, ympäristö miss' elämme sen kuntoutus ja putsaus on jo ihmiselle mahdotonta.
Mutta, muuttaa kaikki alkemistin tavoin terveeksi ennen sisälle kehoon menoa ja alkemistin tavoin ne sisällään muuttaa ja puhdistaa ihmisen käyttöön, ja sit poistaa.
Näin on tervettä ruokaa ja juomaa oleva aina eikä mitään ole puuttuva eikä millään lisällä tarvitse ravittua sillä, alhaalta ylempien kautta alas on ravinnolle paras putsaus ja kuntoutus
ja ihmisen kuntoutus ylempien voimien kautta on mahdollista että ihminen voi elää ja toimia kasvaa ja kehittyä kohti suuria tekoja ja unelmia käyttäen avukseen yliluonnollisia voimia.
Vain näin voi ihminen elää, selvitä ja pysyä puhtaana, terveenä ja rakentua kohti sitä, mi tarkoitus kaiken on ... tää hetki ja aika vaikeuksien ja saasteiden on kädestä kohtalon sillä, muutoin ei kehittyis tää ihminen vain omiinsa tyytyen.
Pitää olla vaivaa ja vastusta ett' osaa etsiä apua ja anoa oppia uusia tapoja toimia saada uusia voimia matkalla kohti tulevia.
Tämä kaikki nyt kuvattu on matkan pieniä unelmia matkallaan kohti niitä suuria valtoja ja voimia - jotka ON!
*
Ja nyt, käy läpi kehosi puhdistus kuntoutus, uudistus ett' osaisi se oikein toimia ja että kaikki ois sille otollista.
Ja ravinnosta kiitä se kuljeta ylemmän kautta alas ja anna sen kiitoksen kanssa ravita terveesti toimivaa kehoa.
Tämä kaikki on mahdollista sille... joka...
sillä, ihmisellä ei enää, pian ole muuta mahdollisuutta elää ja selvitä kuin etsiä uusia tapoja ja toimia miten ravinnon voi itselleen kaiken seasta poimia.
Ja viel' kuin lopuksi se tärkein: ilma, jota hengitän sen ennen käyttöä puhdistan sillä, muulla tavoin se ei enää puhdistu kuin vain suun, kehon, ihon, edessä josta sitten nauttia sitä puhdistettuna ettei enää sen kautta tulis uusia saasteita.
Aamulla kiitä ano ja kiitä puhtaasta ilmasta, saasteista vapaasta ja sinä olet saava sen kuin suodatettuna ylempien salaisten voimien kautta.
Näin... vain näin se on puhdasta - se on tärkeä osa ravintoa! ja jonka todellinen sisältö on ihmiselle viel salattua ainetta
ei siis ainoastaan happea vaan, siinä on paljon valkeata ainetta - ihmiselle tuntematonta, jota pimeäksi kutsutaan kun on viel tiedon hämärässä.
25.12.2019
Joulun salaisuutta (kuin pohjustaa tuota alla olevaa "Tulevaisuudesta")
Joulu synnyttää ajan henkeä vahvistaa sitä ajallisten kokemuksilla ja teoilla.
Se on ajallisen riento vailla mitään hengellistä juurta vaik siihen onkin ympätty hengellisen osuutta - ja se on suurta.
Sillä siinä, kuin salaisella tavalla tavoitellaan jotain totuutta - ollen tietenkin vain sen suunta - mutta, yhtä sen osuutta - tulevaisuutta.
Sitä tulevaisuutta mikä ei ole silmillemme näkyvä vaik onkin edessämme oleva eteemme tuleva - unelma.
Mutta, se unelma ei ole ajallisen ihmisen unelma vaik niin kauniisti jouluna laulettua toivetta johon kuin salaa kätkettyä todellisuutta jostain uudesta, suuresta syvän sisäisen unelmasta.
On kahdenlaisia unelmia; ulkoisen ihmisen ajalliset unelmat vaik joskus kuin jotain syvempää kaipaavat - kuitenkin ajalliseen viel ulottuvat
ja sitten on ne sisäisen ihmisemme unelmat jotka oikeasti ovat kuin kauhistusta ajallisemme osalle sillä, sille niillä unelmilla ei ole mitään osuutta vaik niin lauluissa suuresti luullaankin ett' joulumaa ois jotenkin osa taivaallista ulottumaa ... vain, kuitenkin, pien' harmainen aavistuksen ripaus on sen joulumaan ajatus.
- Ja miten paljon sekin jo ihmislasta, sen ajallisen osuutta, kantaa.
Mut' sisäisemme huokaa ... ei tätä eroa (ulkoisen ja sisäisen) vaan, sitä pientä hehkua, jonka synnyttää tuo ja monet ajallisen kauniit laulut, hengestä syntyneet, vaik monesti jo muovautuneet mutta, ydin siel viel piilossa on sanoina kuin tulevien kohtalon.
Mutta, jokainen kuin hengen sananen sillä, eiväthän kaikki ole niitä vaik niiltä näyttäisivät kauniilta ajatuksilta kuulostaisivat - eivät kuitenkaan oikeasti ole hengestä lähteneitä sillä, sana vaik sama, mut' lähde muu se matkallaan musertuu.
Mut' sana mi hengestä syntynyt on vaik ois se kuin sama sana kuin on ajallisen sana se kuitenkin on eri, ja siinä on voima koskettaa, hoitaa, parantaa sisäisen ihmisen ulottumaa tällä matkalla miss' kulkee se kuin alistettuna ajallisen osalle.
Kuin pieni portti sille (sisäiselle) on tää joulun juhla miss' ajallisen haamu hetkeksi avautuu ja sisälle pääsee valo koskettaen, hipaisten, raviten muistuttaen sisäisen ihmisen osuudesta ja matkasta kohti taas vapauden uusia ulottumia.
Sille aika raskasta on tuo kun joutuu odottamaan vihdoin pääsyä sen todellisen voiman ja elämän luo.
Mut' tänä joulun aikana on sillä kuin pieni valta koskettaa ajallisen osuutta, ja sitä palvella sillä, tarvitseehan se ajallinen monenlaista lohtua elonsa matkalla ... kun se ei oikein ymmärrä ajallisensa osuutta ja tarkoitusta olla vain apuna sisällisen ihmisensä kasvun kulussa.
Tässä kohden ei saa ketään tuomita sillä, on kasvuja ja kasvuja monenlaisia tarkoituksia eikä ihminen, ajallinen, itse voi nähdä sitä mikä kunkin on tehtävä.
Ajallisen matka on laaja, vaik onkin kuin lyhyt mut' moninaisuus sen, kehossa ajallisen ihmisen on suuri-määräinen jossa kaikki palvelee kokonaisuutta kukin paikallaan valmistaen kaikkea kohti tulevaa - sitä unelmaa jost' ihminen ulkoinen ei mitään tiedä eikä aina sisäinenkään mutta, heillä on suunta - ja se on suurta.
On sellaisiakin sisäisiä, joil' on näkökykyä ... ei nähdä totuutta, mutta, ymmärtää suuntia kohti suuruuksia.
Sillä, ajallisen matkalle ei sallita sellaisia painolasteja ett' ajassa vois nähdä kuin kaiken tulevan ja sen moninaisen matkan ja ihmisen muuttuvan
salaisen unelman, joka ei ajassa avaudu - ei viel tulevassakaan vaan, matkalla vasta kohti salaisen unelmaan.
Mutta, joululauluilla kaikki lähes koko kansa, ja kansakunta kuin salaisesti, huomaamattaan rukoilevat tuon uuden tuntemattoman tuloa - ja rukouksissa on voima; pienissäkin, vaik vain ymmärtämättömissä sanoissa jois' on hengen siementä.
Ajallinen ihminen ei näitä erota kun ovat samoja sanoja, vaik sisältävät eri voimia ... kun ei ole sanoja laulaa, anoa ajallisen takaisia ulottumia.
Mutta, "Tule joulu kultainen" sisältää jo siemenen toiveen uuden tulevan hengen unelman.
Toinen "Tule joulu" on vain ajallisen haave ja toinen "Tule joulu" on jo rukous anomus, odotus... kuin harras odotus sisäisen huokaus ripaus taivaisen.
Näin sanat lauletut, kauniit palvelevat samalla aikaa ja ajatonta ajallisen kehoa ja sisäisen ikuista lohduttaen ajallista vahvistaen ajatonta sen kuin malttamatonta odotusta jostain tulevasta hänellekin viel salaisesta unelmasta.
Mut' ajan takana on kaikki kaunista ja ajallisen matka vahvistaa sen osuutta ihmiskunnan matkalla kohti uusia.
Voi kun joku jossain ymmärtäis, huokaa Runoilija.
27.12.2019
Tulevaisuudesta
Runoilija kuunteli aamutuimasessa presidentti Koiviston kuvausta ja valtakautta. Taitavaa tekoa molemmat - ohjelma ja presidentti.
Kiinnostavaa uutta - ja vanhaa tapahtunutta.
)))
-Vaan, ei eteenpäin kantavuutta
vaikkakin asianosaisille viisautta.
Vaan, ei kuitenkaan enää tulevaisuutta sillä, aika on uus ja edessä ihan toisenlainen tulevaisuus jota ei rakenneta menneitten päälle ja perään - kansa pian uuteen herää.
Ja siin' ei kanna, miten on toimittu ennen vaan, on löydettävä uudet tavat miten asiat ratkeavat.
Politiikka osaksi, alussa sitten se ei enää kanna. Ei vastausta anna, miten oikeasti tulee toimia kun asiat ovat kiivaasti muuttuvia.
On toteutettava ihmisarvoja jolla vasta vaikutuksia miten oikein toimia muuttuvissa olosuhteissa.
Siinä vain hienovaraista ohjausta tulevia ratkoa ja valvoa itse kunkin osuutta.
Tilanne on vaikea.
Vaan, mitä tarkoittaa tuo ett' uudet ajat, ehkä piankin, tulevat luo.
-Kuvaus tarkempi tarpeeton valmistautuminen mahdoton siksi ei kannata avata tulevien salpoja.
Sen näkevät, tuntevat, itse kukin elävät sen mukaan, mi mahdollista on muunlainen elo mahdoton.
Varastot loppuu aikanaan vaik kuinka paljon niitä olisi omassa, yhteiskunnassa.
Kaikki alkaa olla valmista aikojen muuttua vaik' aikaa, paikkaa, ei tiedä kukaan mut' kaikki joutuvat siihen mukaan.
Eikä vapaudesta kärsi kuin hetkin ne joil' on valta jakaa ihmisille. Heillä vähän enemmän sit vähemmän tuntee osansa elämän.
No, miten tämä nyt liittyi Koivistoon kun hänestä tänä aamuna matkaan lähdettiin.
-Ei mitenkään. Kunhan vain avasi kanavan, sanojen esille tulla. Niihin on valta sulla.
Mihin nyt liittyi tuo?
-Tulevat tulevat ihmisten luo ... on tulleet aina ja maailma on muuttuva ... on ollut sitä aina.
Mutta, jotta ois tulevassa jotain kaunista
on vanhojen hajota
tapojen muuttua
monien suuttua
omiansa puolustaa
omastansa jakaa
kansakunta kasvaa, kuin ei ois kasvanut ennen
(siis, viisautta, ymmärrystä ja yhteistä eloa)
vuoskymmenten mennen.
Pakko!
Ihminen toivoo muutosta eikä kuitenkaan sitä toivo sillä, muutos voi olla raskas.
Toivoo uutta maata, ulottuvuutta luullen sen olevan jotain kaunista mutta, matka kauneuteen ei tapahdu muutoksitta.
Ei sitä kuin vain tähän päälle jostain ylhäältä lasketa - ja se ois sitten siinä. Ei!
Vaan, se on tie, ja kulku se on matka, kohti sitä uutta; aikaa ja ulottuvuutta.
Ja sen matkan päässä vasta voi odottaa sitä kaunista.
Mutta, kuka silloin vielä on matkalla ja moniko jo nauttii matkasta vapautusta sit' ei tiedä kukaan, eikä sitä sallita ees ennalta arvella.
Tulee vain suostua, ja matkaa matkata. ja matkan päässä vasta on valmista ja nauttia uuden kaunista tulevaista ... sen uutta välivaihetta matkalla kohti suurempaa totuutta - joka ON.
-
-Kas, ei mikään tulematta jää vaik sen sanomatta jättäisi mut' voimansa sillä on jos sen edeltä kertoisi.
Joku näkisi ett' suunnitelma suuri jossain suuressa on mut' ihmisille tuntematon.
31.12.2019
Mitä olenkaan tehnyt
Runoilija heräsi keskellä yötä vuoden viimeisenä päivänä kello 02.40 ja mietti kättensä tekoja saamiaan ja kirjaamiaan sanoja - ja peljästyi kun sanojen kuville näin hiljaisuudessaan pysähtyi:
-"Mitä olenkaan tehnyt mitä sanoiksi sanonut muistiin kirjannut - julkaissut niillä kuin luvannut, ett' ajat muuttuvat arvot, tavat, musertuvat ja ett' alkaisi piankin jo se muutoksen kausi mit' pitkään jo luvattu on"
ei yksin Runoilija, vaan myös monet muut merkkien ratkojat ja kiihkeät suut.
-Minä toivoisin pois ottaisin ... sanani kuin ankarat kirjatut jos sillä muuttaisin luvattujen kulkuja edessä olevia muutoksien polkuja, parkuja kun vielä on... (ja vihko loppui tähän)
(alkoi uusi vihko) ... niin paljon hyvää ja kaunista. Jos jarruttaa voisin sanoillani sanojen muutosta - kuin jarruttaa kehityksen kulkua vaik tiedänkin, miten paljon on pallolla kauhua murhaa, ahneutta valtataisteluja, sotia
kun niin paljon on kaikesta tietämättömiä tuntemattomia eloistaan unelmoivia kauniita, nuoria, vanhoja toinen toisilleen niin rakkaita.
Haluanko nyt sanoillani vastustaa muutosta; ihmiskunnan kulkua suurta lupausta siitä kauniista tulevasta ihmisestä ja ihmiskunnasta uudesta uudesta tulevaisuudesta.
Sitäkö nyt vastustaa tahtoisin sitä tulevaa uutta vaiko vanhan muutosta - vastustaa kuin kaikkea.
Eikö mitään puolustaa; hullutusta jatkuvaa? ihmiskunnan kasvua, tulevaa?
Olenko kuin hulluksi tullut ett' kuin seisoisin vaa'an kielellä ja käsissäni pitelisin kuvia, sanoja vaa'an kulkua muuttavia.
Mitä nyt ois puolustettavia ihmiskunnan suuntia?
Kuka sanoisi sen hetken viisauden?
Eihän tämä enää ole vallassa ihmisten ei ajallisten tekojen ei inhimillisten ajatusten - ei ees rukouksien, kehitystä peruvien.
Mutta, kuitenkin: -Ota pois tämä tuomion hetki, päivä, aika!
Vaan, pyysinkö nyt vanhan menon jatkoa kaiken tuhoa
vai, pyysinkö ihmiskunnan kehityksen loppua tai hidastusta ett' vois se jatkaa kaikkea pahuutta, tuhoa.
Oi, mitä minä oikein anoin!
Vaan, mikä on minun anomukseni ääni tään kaiken edessä ja keskellä.
-Olet ääni!
Kirjoitetut sanat ja todellisuus
Kanarian matkani aikana sekä omien kehollisten kamppailujeni taustalla on hiljalleen kasvanut se Korona vallaten vähin erin maita, mantereita ja kansoja yhä vain vahvistuen... pelottaen.
Tuosta Koronasta on hiljaisuudessani tihkunut uusia sanoja ja joille on löytynyt viimeisen vuoden ajalta monia viittauksia. Niihin oli ohjausta tuolla tämän sivun alussa.
Ne sanat ovat tänään totisia.
26.03.2020 aamulla
Kirjoitetut sanat ja todellisuus
-Niin, voi kirjoittaa ja kuvata muutamalla rivillä ja sanalla mitä on tuleva, millaista vaikutusta mutta, sanat eivät ole eloa ei tunnetta, ei kokemusta ei ees pientä pelkoa tai huolta ... vain sanoja ja niistä joitain hajanaisia mielikuvia.
Vaan, kun sanat muuttuvat arjeksi, elämän todeksi ja kun itse on siinä seassa, keskellä kaikki on todellista.
Vaikka sanat on samat, kuin on todellisuus on todellisen voima ain suurempi, pelottavampi koskettavampi kaikella tapaa.
Sanat ei ihmistä tapaa vaikka ne kuinka tietoa ja ennettä jakaa.
Sanat ovat kuin kaukana kuin epätodellisen takana ja maailmassa on sanoja paljon ja raskaita elokuvia joilla aina pikaisia onnellisia loppuja.
Todellisuudessa ei ole hoppua eikä arvattavaa loppua elokuvan tapaan.
Elämä voi vain jatkua ... jatkua ja jatkua ei kiirehdi se loppua eikä elämän totuus ole tuttua monta arvoitusta, mitä tuokaan edessä oleva.
Ei auta muu kuin asettua etsiä uusia elon tapoja ja toivoa, uskoa, ett' tää kuin kuritus ois pian jo katoava, ja saisi taas palata ja rauhan aikaa halata.
Mutta, millainen on se paluun tie. Minne tämä kaikki viel kansakuntaa vie. Miten muuttaa se maailman kulkua. Milloin taas saa rauhaisasti yötä nukkua.
Monenlaista on huolta ja puutosta asian, elintapojen muutosta ajallisen purkua ja puutteen parkua... vain elettävä ja katsoa mitä taas huomenna on tarjolla.
Miten muuttuu maailma kuin vähin erin katoava.
Vaan, ei kaikki katoa vaik onkin monenlaista muutosta eikä paikallensa asetu viel aikaan jonka jälkeen vasta alkaa uusi rakentua.
Eikä samaksi kuin ennen ... ei vähään aikaan koetus kaikkea muuttaa mieltä, asennetta, elämäntapaa uudella tavalla maailma sen jälkeen makaa.
Tarkempi kuvaus on turhaa ei anna oikeata mielikuvaa.
Vain kokemalla kasvaa ihminen ollessaan itse kaiken osallinen.
26.03.2020 klo 22.50-
Runoilijaa kauhistuttaa
Runoilijaa kauhistuttaa - eletään maaliskuun loppua 2020 hän muistelee kirjoittamiaan sanoja viime vuodelta ja juuri ennen vuoden vaihdetta ja silloin jo pyysi kuin anteeksi ymmärtämiään sanoja vaikkei vielä tiennyt niiden todellisia tarkoituksia.
Vaan, nyt on aika esille tuonut nuo sanojen merkitykset vaikkei niistä vasta kuin alkumaininkeja mutta, nyt hän alkaa nähdä tarkoituksia kirjoittamiensa sanojen takana.
Ja hän pelkää... niiden todellisia vaikutuksia ja jo kyselee mielessään: -Ovatko ne todella NE sanat, jotka tulevia tarkoittavat vaikkei aikoja ollutkaan mainittuna muuten kuin "pian" ja ne ajat olivatkin jo olemassa kaikki jo salaa alussa tarkemmin kuvaamattomana.
Mutta siis, tänään hän jo nähdä voi vaikkei kukaan todellista vaikutusta oikein arvio vaan, olisiko se jo sittenkin tämä mikä kuin tsunamina on ylitse maan piirin leviävä.
Onko merkit tutut? - On. Onko mahdoton rajoittaa? - On. Voiko ihminen sen pysäyttää? Niin, ei hyvältä näytä.
Onko tällä nyt todellakin se tehtävä ajaa alas tämä nyt ajallinen elämä ja aloittaa sitten se luvattu uus se kaunis tulevaisuus jota ihminen sisällään niin toivonut on
- jossain syvällä salassa sisällään ei tietenkään näkyvällään sillä, sehän ois jo kauhistus sille.
Vaan, siltä ei nyt kysytä, eikä sitä auteta yksin vain on taisteltava tutkainta vastaan - onnistumatta.
Mutta, ei kaikki katoa, vaik moni muuttaa muotoa ja alkaa kuin alusta se uusi ja kaunis rakentua
Ja miten aina alkaakaan se uusi ja hyvä alas painumisen tai tuhon kautta ja kuin tuhkasta taas nousee sitä uutta suurta ja kaunista.
Ei enempää sanoja tästä on vain nyt elettävä koettava, kasvettava, opittava.
Sillä, tämä on se ainoa tie joten kehittyä ja kasvettava sille uudelle tasolle sille tulevalle, joka karttaan jo piirretty on kuin kädestä kohtalon.
Oi, kamala! huokaa Runoilija vaikka sisällään, jossain syvällä toivoo ja odottaa sitä tulevan kaunista.
Kuin ristiriitaista, ihmisen kahtiajakoa; ajallista ja ajatonta ja tulevan viel ihanaa tuntematonta.
Siihen on vain kasvettava ja maailman muututtava jotta se askelma voisi toteutua.
-
-"Voi kuinka toivonkaan ettei nuo sanat saisi toteutua", hän huokaa ja samalla pelkää, jos sanoillaan jotain suurempaa huomaamattaan vastustaa.
Vaikka kuitenkin... hän jo sisällään ymmärtää totuutta ja tulevaa ja ihmiskunnan uutta unelmaa.
klo 23.20
27.03.2020 aamulla
Kovaa ja kaunista
Nuo yllä olevat sanat nukkumaan mennessä kulkemaan alkoivat tarinan ensi sanoista kasvoivat ja tulevia kuvaavat.
Kovaa ja kaunista kuka oikein osaa katsoa ja ymmärtää tätä ihmiskunnan kasvua ja elämää.
Tiedekin jo tutki, ei ihmisten tekemä (se Korona-virus) ei laboratorion tuote ei salainen suunnitelma ajallisten hankkeiden vaan, jostain luonnosta noussut maaemosta vastustamaan kehitystä tuhoavaa.
Määränsä pää kaikella riistolla, raastolla maan tuholla, ihmiskunnan uholla sodalla ja kauhulla tuhovoimaisilla aseilla, joita pelkää maa - nuo kaikki sitä tuhoaa ja kauhistuttaa.
Pian enää mahdoton palauttaa siihen ihanaan tilaansa, mi olla tahtoisi hän joka tahtoo elämän viel säilyvän kasvavan ja menestyvän oikealla tavalla rauhalla ja rakkaudella.
Ei sodan kautta rauhaan ain tuhon ja tuhon, ja viel suuremman tuhon vaan, alas ajon, kuin sammutuksen kautta uuteen valoon ja valoisaan rauhaan jossa maa mahdollinen on auttaja uuden nousun avustaja ihmistä eteenpäin kantava ihmiskuntaa pelastava.
Että taas riittäisi kaikkea kaikille hyvää ja otollista ilman pelkoa ja huolta huomisesta ja jossa luonto kaikkineen olisi taas kaunista ja tasapainoista vailla jatkuvia tuhon uhkia jollaista tää nykyinen aika on.
Elämä ois pian jo mahdoton.
28.03.2020
Tsunami kulkee
Siitä (Koronasta) sanottu nyt kaikki mikä tähän hetkeen on tarpeellista.
Tsunami kulkee rataansa ja palaa tavallansa tuoden uhrejansa muuttaen maailmaansa sanomansa sanottuansa.
Niin, mikä on se sanoma joka sillä on sanottavana?
30.03.2020
Laitanko esille
Laitanko esille nuo sanat, jotka olen saanut kuvaamaan hetkeä ja tulevaa - tulevan unelmaa vaikka juuri nyt niin monenlaista kauhua aiheuttavaa.
Siksi ne tulee julkaista jotta valaisee ne kaiken tarkoitusta ja antaa monelle myös silmien avautumista sille miks' kaikki tää vaiva on tarpeellista ihmisille.
Ettei tule täydellistä tuhoa - tämä on rakkautta.
Ei ehkä näytä siltä tämän ajan "rakkaudelta" vaan, suuremmalta, kaikkinaiselta rakkaudelta joka koskee koko planeettaa ja sen ihmiskuntaa.
Myöhemmin näkevät ja kiittävät, vaikka tietenkin nyt monet valittavat vaivaansa ja elonsa muutosta. Mutta, muutoksen jälkeen tulee kaunista.
Ja silloin avautuu kaiken tarkoitusta - niille, jotka voivat sen nähdä. Kaikki eivät sitä näe, eivät iloitse, eivät kiitä vaan, kiroavat osaansa ja katkeroituvat - vaikka pahimmasta pelastuivat eli siitä, mikä ois ollut kaiken tulos, jos tämä vaiva ois jätetty pois.
Joten, tie on hyvä, vaik juuri nyt niin sekalainen ja raskas - muutos on aina raskas mutta muutoksen jälkeen, kun kaikki asettuu uuteen tasoonsa ja muotoonsa on taas kaunista.
Oikeastaan, normaalia kehityksen kulkua vaikkakin nyt ajassa olevat eivät sellaista muista.
Sodista viel jotkut, nuoremmat vain kuulleet ja romantisoineet omissa mielikuvissaan vaikka kauheudet ovat olleet tosia. Nyt unohtuneet, dokumenteiksi muuntuneet.
Antaa nyt elämän vain mennä tavallaan ja ajallaan moni muuttaa muotoaan kaikkia ain jotenkin koskettaa monenlaista kadottaa monenlaista jo rakentaa.
Samalla kun alta pois purkaa muutos esiin murtaa ja rakentaa uutta pienissä aluissa on tulevan juurta.
Tämä kaikki on suurta!
03.04.2020
Ja mikä vois olla lohdullisempaa tähän hetkeen kuin tutun laulun kauniit sanat - Georg Ots ja...
Muuttuvat laulut
Muuttuvat laulut vuosien mennen aika pois paljonkin vie
Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan voi viedä huomispäivän tie
On kenties vaikeaa, kun myrskyt pauhaa jos etsii päivää kirkkaampaa
Huomiseen lauluun nyt soinnut luokaa toistanne ymmärtäkää
On täällä jokainen vain tämän kerran sä siksi etsi ystävää
Siis katso huomiseen, se uusi onhan se tuokoon kaiken lauluineen
Onko niin: on paras eessä päin toivon näin mä mielessäin
Vai onko niin: tie ei vie huomiseen kaikki jää vain ennalleen
Muuttuvat laulut vuosien mennen aika pois paljonkin vie
Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan voi viedä huomispäivän tie
Jos luottaa uskaltaa, niin myöskin voittaa ja löytää uuden ihmisen
*
02.04.2020
Mitä kaikesta seuraa
Edellinen kirjoitukseni päättyi huokaukseen:
"Hmmm ... mitähän kaikkea tästä vielä seuraa kun huomaan, että monien muutoksien toteutuminen vaatii paljon ajallisen voimaa.
No, kait mua joku suurempi tässä hullutuksessani kantaa ja kaiken tarvittavan antaa. - Pitää vain luottaa."
Tulevista on paljon arvioita, miten muuttuu maailma ja miten kauan kestää tätä kuin kuritusta. (Koronaa)
Eikä se ees kaikkia kosketa, vielä mutta, aikanaan ain jollain tapaa - kukin siinä osaansa kantaa.
Mutta, kyllä se maailmaa muuttaa - mikä sen tarkoituskin on ja muuttaa se myös ihmiskuntaa; tavallaan sitä jalostaa ja turhia oksia poistaa.
Uudella tavalla aikanaan uutta rakentaa ahdistusta nyt kaikki kansat yhdessä kantaa.
Uuttahan tämä on tälle ajalle vaik ei mitään uutta kaikille - toisilla jatkuvaa sotaa kuin ollut aina siihen tämä ei nyt tuo suurtakaan muutosta yks' lisä piirre vain puutetta, kurjuutta hieman kasvattain.
Varovaisuus ja varominen tulevien omatoiminen ennakoiminen tuo erilaista kuormaa; toisaalta helpottaa ja antaa kuin turvaa ja toisaalta lisää prosessin kuormaa.
Mikä hyväksi, mikä pahaksi, tuleva sen mittaa.
Tulevat tulevat olevat ovat ja kasvavat turha kaikkea arvioida ja ennakoida ihmisiä pelotella.
Pienissä paloissa ja askelissa kohti tulevia, ja muutoksia sillä, sellaisiahan tämä nyt eittämättä tuo tullessaan.
Vaan, onko kaikki pahasta sillä, ainahan kasvaa myös hyvää taustalla ja paljon salassa, jot' ei ihminen vielä tunnista.
Senkin kaiken näyttää tuleva - onhan kuitenkin menossa hyvä suunnitelma jonka lopullinen tulos on kaunista - kun sitä aikanaan on mahdollista arvioida.
Nyt tulee vain hetki taistella ja puntaroida sitä luottamusta ja mihin uskoa mistä huokailla apua ja mihin turvata sillä, tuota kaikkea tämä Korona on huomaamatta, kuin salassa kasvattava.
Ja ihminen muuttuu, moni, - ei kuitenkaan kaikki.
Mutta, kuten ja aiemmin sanoin: "tämä on vain yksi tsunami" josta palautumisessa on viel paljon vaikutuksia.
Mutta, onko tää ihana pallo vieläkään turvassa ihmisten suurilta suunnitelmilta - palloa tuhoavilta."
07.04.2020
Tilannekuvausta - Kippari etähytissään
Ylemmällä merellä - Kipparin etähytissä aamuauringossa... - "Försti sais kyllä pestä noi ikkunat, kun ovat niin..."
-Ja mäen-kyllä! Pese ite! Mä ohjaan.. et-sä-nyn-nää!
-Juujuu... ohjaile sinä vain, näkeehän näistä vielä, jotenkin...
Kertoja: -" ... nuo kaverukset nuo kaverukset...
Niin, merellä nyt ollaan, sillä ylemmällä. Alempi, se edellinen, näkyy tuolla laivan alla tämän uuden pinnan alla. Ja tuolla yllä... huojuaa rauhaisasti velloaa tuo viel ylempi meri. Sen ylemmäs ei nyt näe.
Jossain kaukana maissa, kuuluu kummia kuohuavan - täältä ylemmältä mereltä sen vain voi jotenkin ymmärtää, vaikkei sitä näekään. Jokin kumma siellä häiritsee ajallista ihmiselämää.
Jokin kuin peli, sen kuulen ... biljardiko ... eei, mutta jokin sen tapainen. Korona! juu, korona se on, mikä lie. Kuuluu olevan aika rankka sen vaivan tie." -"Mitähän siitä tänne näkisin" tuumailee Kippari. Kertoja: -"Vaikka, enemmänkin täällä tulisi katsella tuonne edelle oranssille valolle, ja mitä kaikkea se tarjoaisi sille matkan lupaukselle.
Mutta, jotain outoa on tässä, olemmeko sittenkin viel jotenkin osallisia tuoss' ajallisen ihmiselämässä.
Niin, tuo Kapteenihan on kyllä vielä osallaan ajallinen vaik matka jo kulkee merellä ylempien.
Tuo Kapteenin ajallinen osako viel pitää meitä näillä alemmilla merillä ja ulottumilla, vaikka jo nousimmekin jotenkin ylemmäs tuon alemman meren ylle. Mutta, tuolle merelle, mikä näkyy tuolla tämän meren yllä, sinne meillä ei ole osuutta niin kauan, kuin Kapteenilla on tuota ajallisen elon osuutta. Vähän outoa ja salaista, vaikea kuvata tätä ajattoman ja ajallisen yhteistä osuutta.
Mutta, siksi kait tunnemme tännekin tuota ajallisen osuutta ja, jos oikein tarkoin katsomme laidan yli alla oleville merille voimme nähdä, kuin meren kaukaisena pohjana, sen ajallisen maan, mist' matkalle lähdettiin kerran - ja minkä osallisuutta tuo Kapteeni tuntee viel hetken verran."
-"Mitäh! Hetken! miten-ni hetken?", heräs tarinaan tuo Försti ruorinsa takaa. -"Tonnehan on viel matkaa, tonne oranssille valolle... tai mikä se-nys-sit onkaa."
Muistatko Kapteeni tämän aamusi hetken, kun elit muistoasi vuoskymmenten takaista - aika tarkalleen 50 vuotta. Se oli siinä sun edessä juuri äsken, ja nyt olet tässä, kaukaisessa hytissä jo eri vuosituhannella. Ja kaikki tuo välivaiheinen oli hetken kuin läsnä, tämän nykyisen elämäsi hetkessä.
Ymmärsitkö, Kapteeni, tätä tilaasi, osallisuuttasi kaikkiin aikoihin samalla kerralla."
-"Ei se siit-mitää voi tajuta - enhäm-mäkää tajunnu, -mä oon tässä, ja sillä hyvä!" pohdiskelee Försti itsekseen ruorinsa takana, kun sivukorvallaan kuunteli tuota tarinaa ajoista ja aikojen takaisista ajoista. -"Mull-on tän ohjaamisen kans iha riittäväst puuhaa, eikä mulla ainakaa oo aikaa tommosii kuunnella. ... Nii ja .. korvat mull-on aina ollu sivulla, molemmat."
Vaikka nyt osallasi oletkin täällä, vähän ylemmällä, olet vielä myös siellä, sitä elävällä. Elät myös sen ajan armoilla, ja tunnet itsessäsi sen osallisuutta, mutta jossain sisälläsi olet myös täällä, ylemmän meren päällä.
Ja kuten jo tiedätkin, täältä voi nähdä ajallisen aikaa eteen ja taa, ja myös sitä hetkeä, missä juuri nyt se aika mataa.
Ja kuten huomaat, täällä laivalla on myös tuo Runoilija, joka kaikkea koko ajan muistiin kirjaa. Ja myös nuo laivan muut matkalaiset, jotka kaikki ovat tämän laivan ylempää osuutta." Mutta sinä, Kapteeni, voisin vaikka sanoa "Kapteeni raukka", joudut olemaan osallisuutta myös tuon ajallisen. Vaan, en sano "raukka", sillä sehän on kuitenkin arvokas paikka ja lahja, tuntea ja oppia tuota ajallista, kokea sen tunteita ja asioita omassa olomuodossa, kehossa, vaikka jo oletkin toiselta osaltasi tätä ajattoman ominaisuutta.
Se on hieno paikka, vaikka hetkin voisikin tuntua, että "raukka". Se on kuitenkin arvokas lahja.
Ja tämä paikka, jossa juuri nyt istut tätä ajallisen osuutta, on kuin se ajallisen alin tukiasema. (mökki)
Vaikka onkin se kuin kaiken ajallisen keskellä, on se kuitenkin irti kaikesta, omana ajallisen ajattomana maana, lepopaikkana,josta katsella ja kuunnella ajallisen osuutta.
Ja se sun toinen osasi ajallisen, on kuin ajallisen yllä irti maasta, vaikka maassa vielä onkin. Se on se sun "Taikurin taivaasi" maan ja taivaan välimaastossa, kuin ilmassa.
Näiltä kaikilta ajallisen paikoilta voit tarkata ja seurata ajallisesi osuutta, ollen kuitenkin koko ajan myös ajattoman ylemmän osuutta, jossa on kaikki tarpeellinen tarjolla.
Siellä on siis kaikki, vaan kuten muistat, "kaikki mikä on sallittua", milloinkin sallittua, sillä se sallitun osuus on koko ajan kasvava ja tieto, ymmärrys, on lisääntyvä.
No niin, Kapteeni, ja Runoilija ... ja kaikki muukin laivan väki...
-"Mäki oon!" kuuluu taas kannelta.
-"Niin, ja tuo mäki myös... tämä oli vain tämän hetken kuvaus, kuin taulu, missä ollaan nyt, kokonaisuus; meri ja meret, meren pohja, eli tämä ajallinen, Kapteenin eri ulottumat, ja se aika, joka on ajassa menossa. Otahan lisää kahvia ja nauti olostasi. Ja auringosta, joka vihkollesi paistaa ikkunasta.
-"Entäs tuo munkki, keskeyttää Kapteeni, -"epäterveellinen munkki. En tahtoisi, vaan kun tuli ostettua, maukasta ja makeaa."
Niin muuttaakin, vaan ei se ole paha asia, hyväksi se aikanaan osoittuu, kunhan pelko tasaantuu ja uusi muoto muotonsa saa, ja aika uusi uutta kasvattaa.
Niin paljon on kaunista viel maassa ja maan päällä,
ei sitä saa tuhota - ei sallita.
Enemmänkin nyt etsitään uutta muotoa;
ei toinen toistansa tuhoava,
vaan uusia arvoja arvostava.
Monenlaista uutta tuo se tullessaan, vaikea edes lyhyesti kuvata. Mutta se on matkalla.
No, onhan se, totta kai, raskasta, kuten muutokset aina, mutta, aikain takaa niitä ei kukaan muista, raskauksia.
Kaikella on aina hintansa. Ja tuloksena kaunista, vaikkei se juuri nyt saisikaan, eikä saakaan, kiitosta.
Mutta, aika ajan takana, kun kaikkea toisin voi katsella voi ihmiskunta huokaista: -Oi, miten kaunista ja arvokasta onkaan tämä kaikki.
Eikä vanhan ajan tuhoa kenkään enää muista, vaikka aina onkin historiansa ja historioitsijansa, jottei unohdu se vanha. Eikä sen taakka, jonka se rakensi maalle eikä sekään taakka, jonka muutos langetti ajalliselle kansalle.
Onko tarpeen tarkemmin kuvata tätä muutoksen kokonaisuutta. Se kyllä kerrotaan tarkoin jälkeen päin ja myös se kaikki mi tiedossa oli jo edestä päin.
Ja ihminen itsekin kaiken näkee selvemmin, suunnan mik' oli ennemmin, ja mikä jälkeen on nyt, kun myllerrys (ihana) on päättynyt.
Saitko Runoilija muistiin tarkoin kaiken?"
-"Sain, niin tarkoin kuin kuulin ja osasin", vastaa Runoilija.
08.04.2020
Koronan seurauksia
Kapteeni istuu etähytissään ikkunan ääressä ja ihailee nousevaa aurinkoa. Maan pinta hieman huurussa, yöllä ollut pakkasta.
Ja hän kuuntelee aamuisia ajallisen uutisia arvailuja ja ajallisten viisauksia, jotka tosin ovat viisautta vailla.
Sanon 'suloisesta', sillä ihmiset ajalliset eivät vielä tiedä sen todellista tulosta - joka siis, edelleen, on kaunista.
Minä näen, oi Runoilija, sinun huolesi ellei kaikki tämä toteudukaan, minkä tässä kirjaat kuin saatuna. Pelkäät jotain ajallista mainetta. Se on turhaa, sillä ethän vielä näe sinäkään mihin tämä kaikki johtaa.
Olet kuin huolissasi, ellei sanasi kauniit toteudukaan ja joudut kuin salaisesti toivomaan, että olisivat ne totta. Joudut toivomaan muuttuvaa, muuttunutta tulevaa.
Onhan tämä kauheaa, jos hetkeä ajallisen suunnasta arvioi, miten horjuttaa tää kaikki ajallisen maailmaa.
Vaan, ei hätää, sanon taas kerran, tämä kaikki ihmiskuntaa kasvattaa ja tulevan maailmaa monella tavalla muuttaa. Pitää vain osata katseen kulmaa vaihtaa.
Oikeastaan, kaikki on vain rahaa.
Elämä on täynnänsä kuolemaa, edes ilman Koronaa. Sen osuus kaikesta poistumasta on kuin turhaa. Sitä ei monikaan huomaa.
Ja paljon enemmän syntyy uutta, kuin poistaa joukoista tämä Korona.
Ei ihmiskunta katoa - ei sellaista sallita. Onhan vielä niin paljon myös kaunista - jos on myös turhaa, maata rasittavaa. Siihen tämä nyt hetkeksi vaikuttaa.
Mutta, jotain tämä nyt tulevaa opettaa, ihmiskuntaa kasvattaa.
Ei tietenkään, taaskaan, kaikkia, mutta synnyttää uusia asenteita, jotka uusiin kantaa ja uusia suuntia antaa.
Noniin, nyt on taas aika toteutumaa vain katsella ja kuunnella, muuttuvia ajallisen arvioita siitä mitä eteen tuokaan tuleva.
Vaikea on sitä arvata, sillä kaikella on niin monenlaisia maininkeja suuntaan ja toiseen, eteen ja taa - kaikki kaikkeen ain vaikuttaa.
Ja ihminen itse viel monenlaista uutta kasvattaa, Parantaako vai pahentaako, sen näkee kun jatkamme nyt matkaa.
Noniin, Kapteeni, nousehan taas laivallesi ja jatketaan matkaa. Maailma siellä alla pysyy kyllä paikallaan, me muut täällä laivalla jatkamme kohti tulevaa. Se on sitä todellista unelmaa täällä ylemmällä tasolla, nyt tällä ylemmällä merellä.
Hetkin voit laidan yli kurkata, mitä tapahtuu alhaalla, tuolla alemmalla merellä ja maalla sen alapuolella, kuin pohjalla.
Sillä, ei tällä matkalla tuon pohjan tähden matkata vaan, tämän ylemmän ulottuman, ylemmän meren ulottuman, joka sinulle ja teille kaikille matkalaisille on vielä uutta ... vastahan tänne pujahdettiin tuosta "muurin" aukosta.
Oli vain niin paljon saman aikaista tapahtumaa;
eletään salattua aikaa, jota sinä saat
kuin vertauskuvana toteuttaa;
ajallisen ihmisen muutosta
henkistä kohotusta
maanpäällisen arjen muutosta
ja uusien tulevien avautumista.
Melkoista myllerrystä, jos kaiken vois ihminen silmillään nähdä - suurta olis se hämmästystä.
Ja sinä, Kapteeni hyvä, saat tuntua ja olla osallisena
tuossa kaikessa monella tavalla ja tasolla;
keho, sun sydämesi ja sisäisesi myllerrys
ajallisen elosi muutokset ja paikallensa pysäytys
maailman tilan korjaus
ja sen synnyttämä suuri pelko.
Ja tuo pelko jo itsessään on ihmistä tappava kehon voimat kadottava ja lamaava.
Pelon vaikutukset ihmiseloon kannattaisi ajallisten enemmän tutkia. Siinä on viel monta salaisuutta tarjolla."
Ennustuksia jatkuu Blogin Ennustuksia-osiossa ja viimeisimmät aina Blogin uusimmissa, ajankohtaisissa kirjoituksissa.