Ylemmille merille
|
|
-Outo sisäinen taistelu 2020 |
|
08.02.2020
Jonkin uuden äärellä
"Jonkin uuden, ehkä suurenkin äärellä", kirjoitti Runoilija aiemmin, viime vuoden lopulla.
Aika jotain ennakoi sanatkin, joita kirjoitin.
Ja sitten tuli tauko
- ja matka kauas meren saarelle
eroon kaikesta aikaisemmasta
uusiin maisemiin
uusiin asioihin
uusiin ajatuksiin
- vanhat jäivät hetkeksi unohduksiin.
Ja kun matkaltani palasin viikon päivät lepäsin sit huomasin että, todellakin... jonkin uuden äärellä täss ollaan jonkin kuin seuraavan askelman matkalla kohti sitä todellista tarkoitusta mitä varten kaikki tää aiempi vuoskymmenten aikainen matka.
Kaikki taas kerran muuttaa muotoa ja kaikki aikaisemmin matkattu on kuin perustana ja rakennusaineena tuolle tulevalle.
Joten, miten lie nyt jatkuu tää tarina...
Tuo edellinen koski Runoilijan omaa taistelua vaikka taustalla koko ajan on kasvamassa se pian julmaksi äityvä Korona.
Ja sitten taas tuli hiljaista... ja tuon hiljaisuuden oheen alkoi kehon muokkausta jotain tulevaa varten.
No siitäkös sitä sitten taas pulppusikin sanoja sen toistasataa sivua.
Niitä nyt täällä itsekseni ihmettelen ihmettelen ja kyselen ... ja vähän pelkään.
#
29.03.2020
Nyt yhden huonosti nukutun yön jälkeen minä päätin, että kuitenkin julkaisen tuon muutokseni prosessin ja taisteluni sen ohessa. Taistelun, josta en nyt kovin ylpeä voi olla, mutta ... välttämätön se varmastikin on - sen tuleva näyttää, - ellen sitten kiivailuuni jotenkin hajoa.
Tarina tulee kulkemaan oleellisia kohtia vihkoistani poimien, sillä tekstiä on syntynyt käsin kirjoittamaani vihkoon pian 200 sivua, alkaen 25.2.2020 ... ja nyt siis eletään maaliskuun loppua. Liekö sattumaa, vaiko jotain suurempaa suunnitelmaa, kun tuo kaikki ajoittuu juuri Korona-pandemian aikaan.
Noniin, lähdetään matkaan...
Kapteeni, joka on lihallinen elää ajassa ja ajan ehdoilla
- Förstikin
mutta, tuo viel salaperäinen Mertenmies,
hän elää tällä matkalla kuin monilla merillä;
näillä ajallisen näkyvillä
ja ajattoman näkymättömillä.
Hänen osuutensa tarkentunee myöhemmin.
Ja juuri tuo ajattoman osuus tapahtuu ulottumassa, jossa kaikki asiat ovat samanaikaisesti läsnä ... mennyt, oleva ja tuleva, siksi matkan tapahtumista onkin ehkä vaikea saada ajallista jatkumoa, sillä nuo kaikki ovat koko ajan läsnä.
Sydän on kaiken keskiössä, ihmiselon ajallisessa, samoin myös sen ajattomassa.
Se yhdistää ne toisiinsa jotenkin salatulla tavalla, ja mahdollistaa näin ajallisen ja ajattoman samanaikaista olemista ajallisissa.
Sydän on tärkeä elin sekä ajallisen että ajattoman kannalta, ja koko ihmiselon kannalta; tämän ajallisen matkan, sekä sen jälkeisen ajattoman.
Ja tuo tärkeä elin vaatii nähtävästi nyt muutosta, ja siihen liittyy tuo prosessi, johon alussa viittasin.
Siis, sydän on muuta kuin vain verta pumppaava elin ... se on koko ihmiselon näkyväisen ja näkymättömän ydin.
Sen henkinen värähtely on hyvin korkea, ja aivojen värähtely tulee vasta kaukana sen jälkeen. Koko muun kehon värähtely on näistä alhaisin, lukuun ottamatta muutamia sisäelimiä, joilla on yhteistä osuutta sydämen moniin ulottumiin yltävien tehtävien kanssa.
Tuossa siis lyhyesti muutosprosessini alustusta ja lähtötilannetta.
MUTTA... kuten tuolla aiemmin kirjoitin, että, näillä merillä on saman aikaisesti läsnä sekä mennyt että oleva, samoin myös tuleva, niin tähän kohtaa tulikin juuri tänään aamulla 31.3.2020 merkittävää tarkennusta.
Se on pakko laittaa juuri tähän kohtaan sillä, jos laittaisin sen ajalliselle paikalleen tuonne tarinan lopulle, niin moni asia jäisi herkästi selitystä vaille, ja moni ehkä väärä ymmärrys voisi kuljettaa vaikka väärille teille.
Tuo aamuinen kirjoitus kulkee näin:
31.03.2020 9.30-
Usko ja luottamus
Kapteeni miettii... -Vai, voisiko kyseessä vain olla se mun omani sisäinen rakenne sen korjaus ja luottamuksen kasvatus jonkin uuden vahvistus...
-Tai vanhan, sen herkän uskon ja sen kautta luottamuksen kasvatus johonkin suurempaan tarkoitukseen, joka tään kaiken ajallisen kamppailun takana kuitenkin on - ilman noiden vahvistusta, tää matkan jatko on mahdoton. Hyvänä päivänä on helppo olla rohkea, uskoa ja luottaa mutta, koetuksen kohdatessa tuo kaikki punnitaan. Ja sitä puntarointia on nyt tehty jo monta viikkoa. Eikä tavoite tietenkään ole se puntarointi vaan, vahvistus noille kolmelle; uskolle, toivolle ja rakkaudelle ja niiden seurauksena kasvaa tuo luottamus ja rohkeus.
Siin' on se ratkaisun avain tälle sun taistelolle.
Ja vaik taustalla häärii Korona on tämä oma taistelusi suurempi kuin tuo maanlaajuinen epidemia.
Hassua. Et pelkää sitä Koronaa, mutta pelkäät omaasi tilaa jonka tunnet itsessäsi joka hetki. Tuo ulkoinen on vain kuin ulkoinen retki.
Niin lähellä on ihmiselle ihminen itse ja kaikki muu jää helposti sen varjoon.
Sinä löydät monia ratkaisuja koetuksesi eteen ja niillä saatkin vaikutuksia lupausten mukaan - keho hetkin huokaa.
Vaan, jo kohta taas sinä huomaat: se jatkuu, jatkuu aina vaan.
Ja syy on tuo: tuo syvä usko ja luottamus tulee - se on matkalla sun luo.
Kyllä se jo ovella kolkuttaa, ole huoletonna siitä mutta, viel tulee sen sisälle astua ja taloksi asettua.
Sitten on kaikki hyvin sisälläsi, itsessäsi - ja ulkoiset jatkavat myllerrystään maailmaa muuttaen. Sinun taistelusi kuin suurempi, on omasi sisäinen.
Vaan, ole luottavainen... molemmat toteuttavat tahtonsa ja määränsä kummallakin on aikansa ja tahtonsa.
Sitten vapautuu maailma ulkoinen - kuin myös omasi sisäinen.
Siis, ole vain luottavainen sillä, kumpaankaan et pysty itse vaikuttamaan kumpaakaan et pysty itse lopettamaan. Ne loppuvat aikanaan, ja toteuttavat tahtoaan ja saavat aikaan sen määränsä pään - molemmista niin hyvä jälki ja tulos jää.
Sinä, vain kasvussasi lepää!
-
-Kuinka paljon mun on taisteltava tään omani taiston kanssa?
Kuinka kauan, kuinka ... voitan ... vai, olenko vaik tuomittu häviämään sen edessä?
Mutta, taistelu on sun sisäisesi taistelu josta ulkoinen vain kuin taistelutantereen töminää vaik sekin on vähin erin häviävää kun sisäisesi häviää.
Eli, se vanha epäileväinen ja epäuskoinen mi ain hetkin, vieläkin, vain nostaa päätään ja sinua värisyttää.
SE sinussa häviää, ja tapahtuu voitto, saavutus ja tulos. Silloin on ajettu tuo epäusko ulos.
Ajattele, mikä vaiva, mikä matka! Vuoskymmenten taakka ja nyt kuin se lopullinen puristus se timantin rutistus joka kuin kaiken matkan tarkoitus ja tulos.
Silloin vasta on se kuin pahin vihollinen, epäusko, ajettu ulos.
-
-Oliko se, nyt edestä murskautuva muuri juuri se epäuskon muuri, jonka oli murskauduttava jotta matka voi taas jatkua - sillä uudella tasolla.
Oi, korona ... korona ... maan piiriä suojaava ...
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
29.02.2020 Ja prosessi alkaa
Omatoimista sydämen tutkimusta. Rytmihäiriötä tiistaista 25.2.2020 alkaen. Jotain outoa tapahtui illalla omassa infra- ja höyrysaunassa. Meni voimat. En tiedä miksi.
Sen jälkeen on ollut vaihtelevaa sydämen rytmiä; välillä ihan ok, ja siiten taas sekalaista heittelyä. Samoin verenpaineessakin. En nyt lukemia ala tähän laittamaan, koska rytmihäiriön sattuessa verenpainemittarien lukemat näyttävät mitä sattuu. No, pelästyttävät kuitenkin aina.
-Anna viisautta, oi, Viisas! Runoilija jo huolestuneena huokailee.
Ei vika ole sydämen, vaan elämän muutoksen. Se oli sitä silloin, samoin on nyt; suuri muutos ja uusi voima, tieto, taito, yhteys, ulottuma. Siis kuin kalibrointi uuteen yhteyteen. Se oli silloin tarpeellista tämän Mertenmies-seikkailun tähden.
Eikä nytkään ole mahdollista ne tulossa olevat työt, ilman tätä uutta muutosta. Eikä tuota prosessia saa häiritä, eikä keskeyttää. Sitä ei sallita, sillä muuten se uusi ei ole mahdollista. Ja sitä uutta juuri nyt tarvitset.
Olet itsekin sitä anonut: -Anna viisautta ja taitoa sen edessä olevan työn kanssa.
Ja, jos nyt sitä sitten annetaan, sinä hätäännyt, kun et tilannetta ymmärrä. Mutta viisaudeksi kaikki, nyt ja silloin viisi vuotta sitten. Ja tulos ... on sama tulos, eli muutos ja uusi ulottuvuus.
Ja se on sydän, missä on avain kaikkeen. Ei aivo, vaikka silläkin osansa kaikessa, mutta vasta sen jälkeen, kun lähetin/vastaanotin on kunnossa, viritetty oikealle taajuudelle, kuten te voisitte sen ilmaista, vaan, vajavaista tuo. Tässä on kyse enemmästä, suuremmasta. Kyse on kokonaisuudesta.
Kyse on muutoksesta kuin uudeksi - uusi versio, te voisitte todeta - vaikka kuitenkin taas enemmästä.
Kyse ei ole ajallisesta, vaan ajattomasta ulottumasta. Lahjasta, joka annetaan vain tarkoitukseen, avuksi ajalliseen tehtävään ja hetkeen. Ollen samalla myös kasvun mitta ja määrä.
Siis, täällä, jossain kaukana kasvun matkan takana vasta on se mahdollista. Ja on oltava paikka, tarkoitus, jota varten tuo uusi varustus. Kukaan ei sitä itse hanki, ei huvin vuoksi, ei näytiksi, vaan kärsivällisen kasvun kautta, tulevien, myös osin olevien tarkoitusten tähden - sillä ilman sitä lisävarustusta ei toteutus olisi mahdollista.
Mutta, nyt se on - kuin Pyhä Henki aikanaan antoi voiman julistaa ja tehdä tekoja. Ja ilman sitä se ois ollut mahdotonta. Sitten se oli, ja ohjaus myös.
Ja nyt tämä; tuosta ei ole kyse, Hengestä, vaan ulottumasta uudelle tasolle, jossa tieto ja viisaus on uudenlainen. Aikaisempi taso ei riitä tähän, mikä nyt edessä on - jää vain kuin pyörimään muurin eteen, eikä löydä edelleen. Loppuu tieto, viisaus, ohjaus.
Uusi varustus, uusi yhteys, uusi ylempi taso on sen muurin takana, Silloin vasta on se mahdollisuus, tarvittava viisaus ja voima, ohjaus ja apu - ja uudet auttajat, joiden kautta ja kanssa työ ja sen tarkoitus on mahdollista.
Siis, uusi taso, uusi ulottuma, ja sydän on se kanava, portti sinne - siksi vaatii se vahvistusta, sillä voimat on suuret, voimat on uudet, eikä vanha sydän sille riitä. On vahvistettava, avattava, asetettava yhteyteen, "kalibroitava" tarkasti, ja muutettava koko ajallisen paketti uuden käyttöön. Sillä, jos avautuu uusi ja lisääntyy voima, on koko olemuksen uusiuduttava, jotta se kestäisi sen tulevan uuden virtauksen.
Siksi on nyt, taas, tämä vaihe kuin huolta aiheuttava, koska se ei ole ihmisen hallita, vaan, sitä ohjaa suurempi. Puhutaan energioista, ylemmistä tarkoituksista, tehtävistä, tulevien suunnista ja kuvista, kokonaisuuksista.
Ei ihminen ole vain se ihminen joka silmin näkyy. Se mikä on ihmisessä suurta ja todellista, on ihmiseltä piilossa. Ja se piilossa oleva voi olla pientä tai suurta. Pientä kuin olematonta, sillä kaikilla ei ole sen suurempaa tarkoitusta; on ihmiskarjaa, jota kehitys tarvitsee. Ja sitten on niitä piilossa olevia, joilla on jotain suurta, mullistavaa, muuttavaa tarkoitusta, joka tuo ajalliseen aikaan muutosta tai viisautta, tietoa, taitoa. Ihmiskasvulle ja kehitykselle tarkoitusta, jotta toteutuu kaikki se, mi tarkoitus on, ja mikä jo edeltä piirretty on - sillä ... eihän tässä mikään kulje kuin sattuman satona, vaan kaikella on aina tarkoitusta ja kehitystä kohti tulosta ja päämäärää. Näin mikään kehitys ja vaihe ei ole väärää - vaikkei niitä ihminen ymmärtäisi lain.
Ja, anna tykyttää, anna tykyttää - muutos valmistuu ja toteutuu - valmistuu ajallaan ja tavallaan. Yhteys rakentuu ja tehtävä tarkentuu. Mahdollistuu se tavoite ja työ, joka edessäsi nyt odottaa muuriin pysähtyneenä.
Muuria nyt murskataan, aukkoa läpi mennä - sydämellä - sen kautta vahvistetulla voimalla, tiedolla, taidolla, ja näkökyvyllä aidolla ain paremmalla.
Ei tämäkään hetki viel' määränpää ole, vaik sydäntä "viilataankin" uusiin - se on vain, kuitenkin, yhteen vaiheeseen, nyt suurempaan, mutta tasoja ja vaiheita on paljon, ja avautumia ain tarpeen ja tehtävän mukaan. Mutta, tätä vaihetta sinulta ei ota kukaan.
Eikä näköalat lopu, siksi tuo avaus, ettet luusisi kuin huipulla olevasi. Huiput on kaukana monien vaiheiden takana, ja rajamuureja on riittämiin. Mutta, ain tarpeitten mukaan edetään uusiin muurien murskauksiin.
Eikä sitä mahdollista ihmisen teot, ne on johdettu, ja kuuliaisuuskin on annettu, ja halu, palo, tahto, usko, toivokin - annettuja kaikki. Sillä, mistä ihminen nyt noita ottaisi, ellei niitä annettaisi.
Eivät ole ne ihmisen otettavissa, mutta jos on annettu työ ja tehtävä, ja piirretty tavoite ja päämäärä, annetaan myös varustus, johon nuo kaikki kuuluvat kuin voimana, varusteena, jotta voi toteutua se elon tehtäväksi annettu tavoite.
Joten, rauhoitu sen sydämesi kanssa, meneillään olevan muutoksen kanssa. Kaikki on hyvin ja oikein, ja toteutuu sellaisissa käsissä, jois' ei ole virheitä.
Ihminen on heikko ja epäileväinen, epätietoinen, epätarkka, vajavainen. Nuo kädet eivät sitä ole. Ne eivät ole ihmisen kädet, vaan ylemmän ulottuman, muureja murskaavan, ja niiden rakentajan."
-Miten minä pieni, maan matonen..., Runoilija jo huokaa suurien sanojen edessä.
Hajoaa nyt edessäsi se muuri, jonka takana taas uusi. Ja ... jonka takana taas uusi muuri, jne.
Eikä muuri ole ongelma, sitä on turha miettiä, murehtia, vaan matka muurilta muurille on se vaiva, joka on aina jaksettava - ja siihen juuri avuksi aina se uusi voima, joka annetaan aina muurin takana. Ja mikään ei ole mahdotonta sille, joka uskoo - joka siis sekin on annettu lahja. Ja lahja ei ole vailla tarkoitusta."
(Aivan kuin ois nyt sydän rauhoittunut. Syke tasainen ja rauhoittuva.)
01.03.2020
Sydämen virka
Illalla rytmihäiriö asettui, normaaliksi kaikki. Jatkui koko yön aamuun asti.
08.30 vuoteesta ylös ja aamupalalle. Sit alkoi taas tuntua pallean yllä rytmihäiriön tunnetta. Vähentynyt on eilisestä "tikityksestä", mutta jotain viel on menossa. Mitä?
Kas, työ on suuri - ei vain yks sormen napsaus. Kyseessä koko kehon muutos ja sydän siinä keskiössä. Se hoitaa myös muut, ei yksin se itseänsä vain...
eikä sydän ees ole se kaiken ydin, vaan ydin on se muutos, ja voima, kyky nähdä ja avautua uusiin.
Sydän siin' prosessissa on vain osallinen, se lihallinen osuus. Ja kun kaiken ydin on henkinen, henkinen muutos, joka se ... siis on se miksi kaikki tämä koetus.
Sydän on siinä kuin kaiken välissä; ajallisen ja ajattoman, lihan ja hengen alemman ja ylemmän, ajallisen ja ajattoman, näkyväisen ja näkymättömän, ajallisen karkean ja ajattoman hienojakoisen, kuin olemattoman, vaikka juuri se on se voimallisin ja sinne heijastuu tuo muutos mikä nyt sydämessä kuin rasittaa, vaikkei se olekaan niin - se vain kaikkea siin' välissä kuin paikalleen asettaa, ajalliseen sovittaa, sillä sen on asetuttava, kuin uudella tavalla olla ja toimia ajallisen ja ajattoman rajalla.
Tämä tieto on suuriarvoista, eikä sitä saa nyt sotkea, vaan, antaa sen vain etsiä paikkaansa ja muotoansa oikein toimia jatkossa.
Eikä tässäkään vielä ole kaikki kirjattuna mitä oikeasti tarkoittaa tuo kun ajaton tulee lähemmin ajallisen luo.
Kaksi maailmaa kohtaa ja se on se kuin rajaviiva ihmisen ajallinen ja ajaton, ja sydän siinä se kuin "nasta" jolla yhdistetty pysymään paikalla.
Ja näin ajatellen, se sydän on siinä kuin ajallisesta katsottuna ydin sillä, ellei sitä ole siinä ei ole ajallisen olentoakaan, eikä silloin myöskään ajallisen ajatonta, sillä silloin se eläisi jotain muuta, ja ajallinen eläisi ilman sen osuutta.
Ja näin jos nyt katsot sydäntä; se ei ole vain verta pumppaava elin joka mahdollistaa ajallisen elintoimia vaan, se on kaiken ylläpitäjä koko ajallisen matkan ja sen ajallisen ja ajattoman osuuden sen ylemmän ulottuman, josta kaikki ON.
Ja jos ei ole (ajallisen) ajattoman ylintä ei ois ajattoman osuutta sillä ne ovat yhtä ja siinä kokonaisuudessa sydän on siis, kuin se nasta, joka pitää ne yhdessä ja jonka kautta kulkee ajallista ja ajatonta.
Ja aivot ja monet muut ovat vain sydämen työkaluja kokonaisuuden toteutuksessa.
Kaikella niillä paikkansa joillakin vain ajallisen tarpeen osuutta ja joillakin olla apuna ajattoman... ovat ajattoman rakennetta.
Ihminen on viel tuntematon, tutkimaton kokonaisuus ja siitä tutkittu vasta tätä ajallisen osuutta mut' se näkymätön osa, ajattoman ulottuma on tuntematonta.
Tuntematonta suuruutta kuin iankaikkista totuutta, ikuisesti jatkuva, kaukaisuuksiin rakentuva elämää jatkava ... toisella tavalla ja tasolla. Ja tasoja on paljon."
(Sydän tuntuu olevan rauhoittumaan päin)
ja jokainen lyönti, värähdys kuin oikea tai väärä jokainen sana, rukous, anomus huokaus, pelko, kyynelkin - kuin malttamaton odotus vie kohti sitä tulosta ja valmiutta kohdata niitä uusia jotka vaativat niitä voimia, kykyjä, taitoja joita tarvitaan matkalla taas kohti tulevia aikoja ja muureja, joita varten kuin tarpeen tää kaikki
vaikkei se oikeasti olekaan se tavoite; edetä vain muureilta muureille, vaan, se matka ja matkalla hankittu viisaus ja totuuden tunto ja ajallisiin saavutettu tieto ja taito ja ymmärrys aito.
Sillä, jokainen sana, piirretty ajatus, ilmituotu ymmärrys ja viisaus on kuin kaiken tavoite - vaikka ... se onkin vain se ajallisen tavoite ajallisissa mutta, sillä on tavoitteensa myös ajattomissa.
Sitä ei sovi unohtaa, sillä se on ikuista. ajallinen on vain ajallista ja ajallisista katoavaa vaikkakin se sitä tietoa kasvattaa, jonka päälle siis rakentuu taas uutta.
Siksi on se katoavaa, kun uusi sen kadottaa ja portaat lahoaa, ne vain hetken uusiin kantaa - sit menneisiin vajoaa.
Paikkansa niillä aina mut' eivät kanna enää tulevina aikoina sillä, kaiken tarkoitus on kasvaa, ja esiin tuoda uutta; rakentaa uusia portaita kohti tulevia.
Ja siis, tuolla matkalla jokaisella portaalla on sillä sydämellä paikkansa mahdollistaen niitä portaita, joilla nousta kohti uusia.
Ja niin... ilman sitä sydäntä ei rakennu sitä porrasta josta voi taas nousta kohti uusia.
Onko jo, tuo sydämen virka kylliksi esiin tuotu eikä ajallisen huokailu ole lainkaan tarpeellista sillä, sydämen muutoksilla rakennetaan uusia tulevia, ja lopussa viel unelmia kaikkeuden tavoitteita ja tarkoituksia.
Oi, sydän pieni ihmisen keskellä suuren kaikkeuden - vaikkei ihminen sitä näekään silti se ylläpitää elämää ja kaikkeuden tarkoitusta - ja tulevan lupausta."
No nyt huokaa Runoilija kuin jotain ymmärtäen: -Enpä ois tätä kirjoittanut ilman tuota sydäntä ja sydämen häiriötä joka nyt paikalleen asetti etsimään ja huokailemaan pelkäämäänkin, ajallisen tilaa ja oloa.
Vaikken kyllä uskokaan, ett' tää viel rakentais kuoloa ja matkan tämän osuuden loppua.
Siis, kiitänkö, vai kiroanko sydämeni värinää ja mieleni huolta.
Niin, kiitän kyllä, kiitän... vaik hetkin kuin lujille taas jouduinkin. Siis 'taas', lie monennenko kerran - kun tämä näkyy olevan sen kasvun tapa.
(Sydän taas rauhallinen tuon kaiken kirjoittamisen jälkeen ... joka vei tasan yhden tunnin)
Vihkoon jo 20 sivua sydämestä!
Nyt vain odottelen tuon sydäntyön valmistumista.
Ja taustalla ajassa kasvaa koko ajan - se Korona.
02.03.2020
En ymmärrä enää mitään
Huolestunut Runoilija:
No nyt en ymmärrä enää mitään! Aamulla 170/107 - 65 ... niitä mittauksia taas.
Onko jo vakavat vaihtoehdot? Onko todellinen ongelma, nuo aamun mittaukset.
Hmmm... vaihtelevaista, mutta tuo verenpaine! Ei löytynyt rytmihäiriötä? Mikä juttu TÄÄ NYT SIT ON?!
Edeltävät kirjoitukset ovat kuvaavat yli 20 sivua lupausta, mutta... kuka vahvistaisi nuo sanat, kuka sanoisi olenko ymmärtänyt jotain väärin tai vaik oikein. - Olenko hullu!
Loppuuko pian kaikki vaik tähän...
Myönnän kyllä, vähän pelottaa vaik apuja onkin ympärillä.
-Ei mitään hätää, sanoo yks viisas. -Ei ees vesilasin pinnassa näy värettä. Itse teen kärpäsestä härkäsen. Odota vaan, menee ohi. Mene ulos kävelemään raikkaaseen ilmaan.
Ja toisen viisaan vastaus: "Ei terveysongelma. Vahva henkinen kasvu."
Kiitos noista. Samoin ovat kuin on omani ymmärrys ja vihkoni sanat.
Tarot kortin nostin: Miekat 10. Apua! Onneksi kuva ei ole oikea selitys. Oli muitakin kuvia, kuin suuria lupaavia. (Mystiikan hytin puuhia nuo)
Niin, "neuvonantajien viisaus" mutta, pitää olla oikeat neuvonantajat; ylemmät ja alemmat.
Vain ajallisessa elävät eivät ymmärrä - he vain pelkäävät.
Et ees kaikkea ymmärtänyt vielä, mutta se avautuu aivan juuri. Aukeaa edessä oleva muuri,
jota täss' taisteltu on, kuin tapettu sitä ajallisen pelkoa ja osuutta.
Esiin kaivettu henkistä, sitä suurempaa osuutta ajallisen kasvussa.
Se ON ... jo jotain ihan muuta, sille kohta annat suuta - ja kiität tästä taipaleesta, joka sua hetken nyt puristi ja pelotti.
Se kaikki uutta avasi. Katso! se edessäsi jo avautuu.
Mittari näyttää väreitten määrän, eikä minkään väärän, vaan oikean, tulevan ulottuman, jota se ei voi nähdä voi vain ilmaista. (Taikurin taidoilla)
Sinä itse olet se näkijä, kokija, sanoja, kuvaaja muut ovat sinulla vain apuja.
Ole rohkea - viel hetki ja kurkota, kohti tulevia uusia sillä, ne ovat NE, joita odottanut oot, jotka kantavat sua tulevasi kohtaloon.
Siihen tulevasi tulokseen mikä eteesi piirretty on. Matkasi kaikkineen ei ole ollut tarpeeton.
Sinulla kaikki nyt hyvin on!"
Ʌ takaisin alkuun
02.03.2020
Epäuskon taistelua
Runoilija vain edelleen huokailee: Vaikka kuinka monelta vastausta, samaa vastausta: Ei hätää, on hengellinen prosessi henkinen kasvu ja muutos.
Samoin itsekin ymmärtänyt ja sen jo monesti vihkooni ohjattuna kirjoittanut enkä nähtävästi voi itse siihen nyt vaikuttaa, eli, - anna olla huolestumatta.
Mutta, voi miten vaikeata kun pulssista tunnen sen rytmihäiriön.
Ja alkaa jo näyttää siltä, ettei saisi enää ees mitään kysyä enkä millään yrittää sitä lopettaa - pitäisi vain antaa jytkyttää vaikka tiedän, että kaikki muut ajalliset sanoo: -"Ole varovainen, älä riskeeraa, heti vaan lääkäriin" jne.
Aika rankka taistelu jotain vastaan - enkä oikein tiedä, mitä. Vaiko vain kuin itseäni varjella joltain vahingolta, vaik kuolemalta. - No, ei kai nyt sentään...
Mutta, henkinen kasvu, prosessi jotakin kohti paremmaksi, vahvemmaksi tietoa, taitoa, kykyä, voimaa, jotain uutta.
Voi tätä epäuskoa!
Mutta siis, jos/kun kalibrointi uudelle tasolle henkinen kasvu, uutta jotain uutta tulevaa varten, niin ... minulle käsittämätöntä, vaikka kuin käsitänkin sen.
Helppo sanoa, vaikea elää sen toteutus läpi. Kuunnella ja tunnustella itseänsä horjua uskon ja epäuskon molemmilla puolilla. Luottaa... ja sit jo taas kohta vähän epäillä. Kummallista.
Onko tämä todella näin suuri "kalibrointi" -hengessä siis, joka myös lihalliseen näin voimakkaasti vaikuttaa. Outoa.
Ja kun lihallinen sydän asettuu, on kalibrointi valmis - niinkö?
Paljonkohan jo tehty, paljonko jäljellä? Saankohan kysyä? Saanko enää ees vastausta. On hiljaista, vai onko. Äsken oli.
R-häiriö jatkunut nyt tasan viikon eri tavoin vaihdellen.
Mikä oli henkinen taso ennen alkua, mikä on taso, kun valmista? Millaiset on värähtelyt, henkiset?
Kaikenlaisia kyselyjä ja tuloksia joita en voi julkaista.
Jos koko prosessi on 100 %, niin paljonko siitä on nyt toteutunut. 72% !
Kuka minua valvoo, kait joku? Montako. Kolme. Eri tasoilta.
Huokaus! Tuo helpotti oloa kun sain mitattua prosessin toteutuman; mistä tultu - missä nyt - millainen tulos.
Nyt rauhoitun tästä. Ja valvojiakin on.
Kaikenlaisia mittauksia; prosentteja paineita ja sykkeitä. Muutoksia. Huokauksia. - h u o k a u k s i a
02.03.2020
Muutoksia ja arvoja
Runoilija: -Oi, auta ja paranna!
Muutos on matkalla, voima on kasvamassa. Vuodatusta, uutta voimaa - se lisää painetta.
Henkinen sydän? - sitä ei ole on vain olemus ja sen voima - se on kasvava, kasvamassa. Oma sydän on sen heijastuma.
Henkinen olemus on kasvamassa ja se kasvattaa myös ajallistasi. Sydämesi paine on sen heijastuma.
Ei ole kuolemaksi, ei ees vahingoksi - vaan, voimaksi, sen kartuttamiseksi. Matkalla ollaan!
Ei kehossa vikaa, vähän paineen tunnetta vain se voima, mit' et ymmärrä lain on suuri, vaik nyt kuin numeroita sinulle vain.
Mikä on 150 sinulle? -? Mihin vertaat sitä? -? Mikä on se ajallinen 82? -? mihin vertaat sitä?
Ovat henkisiä mittoja, ei ajallisia vaik sinulle kuin jotain suuntia antavia.
Ne ovat kasvun lukuja. Kun aikanaan matkalle lähdit, oli xx se ajallinen vaik voima matkallasi ylempien ja tuo henkinen silloin, niin ... xx. Siin' on vertailulukuja itsesi tiloista.
Ja niihin, jotka ajassa häärivät, viihdyttävät, tunteilevat, nauttivatkin, vaik tietävätkin jotain on xx, tuo henkinen ajallinen vain xx.
Ne riittävät siihen, ja esillä oloon. Auttavat ja helpottavat "lapsia" iloisia punaposkisia paikallansa. Totuuden matkalaisia, vaik vielä niin kaukaisia.
Eikä kaikilla ole paikkojansa näillä merillä, ovat maissa, ajallisissa. Jos kutsutaan, tulevat, elämänsä muuttavat, - vaan, pitkä on tie... itse sen tiedät.
Ei tarvitse sun vertailla itseäsi muihin, paikkansa kullakin, valintansa, tahtonsa apuansa antamassa. Ei saa moittia, ei aina oma valinta - ajallinen tahto ja tapahtuma.
"Mertenmiehiä" on harvassa vaan, onhan niitäkin hiljaisuuksien merillä matkaamassa kasvamassa, virkaansa ajallista toteuttamassa.
Kärsimässä, kasvamassa, jotain suurempaa saavuttamassa. Ei rahastamassa, vaan, kuin tuntemattomuudessa, mutta tihkumassa ajalliseen pikku kipunoita, joita jotkut saattavat nähdä ja kokea, tuntea.
Mutta, ei tarkoitus olekaan olla esillä, vaan, viisastumassa, ymmärrystä lisäämässä ympärille pienissä palasissa. Ja ajallisen mukainen on niin pientä - ajattoman osuus on suurta. Kasvattaen ajallisen ajattoman totuutta, joka on ajalliselle kuin hulluutta, tuntematonta.
Mutta, ei tätä tehtävää ja työtä tehdäkään ajallisen tähden, vaan ajattoman, sen osuuden, mi kullakin ihmisellä ajallisessa on.
Se on ajalliselle tuntematon, mutta ajallisen ajattomalle se on apu verraton. Se kipinä, joka voimaa ja uskoa antaa, joka ajassa kantaa, sen ajattoman kautta ja voimalla - SE on apu!
Ja nyt sinä huolehdit tätä pientä paineen ja puristuksen rakentavaa uudistavaa ja muuttavaa hetkeä, etkä näe sen suuruutta. Et ees arvosta noita numeroita.
Pitäisikö olla tuhansia, tai vaik miljoonia - nehän ovat ajallisen arvoja.
Ja sinulla sit joku 150! Niin... mikä on se?
Se on hengellinen valuutta, vaan mikä olisikaan sen kurssi ajallisiin muutettuna.
Onhan ajallisia arvoja tuhansia ja ovat vain euron, tai euroja. Entäs jos tuo henkinen valuutta olisikin tuhansia ajallisia arvoja, kuten avaruuden matkat; valovuosia, miljoonia ja miljoonia.
Ja yksi valovuosi = 300.000 km sekunnissa. Entä jos tuo hengellinen yksikkö olisikin yksi valovuosi. Mitä se sitten sinulle kertoisi, ylpeyttäkö pian nostaisi: 300.000 x 60 x 60 x 24 x 365 x vaikka tuo 150.
Ajalliset yksiköt - henkiset yksiköt eri ulottuvuudet, eri vallat, eri voimat eri ajat, eri elot, eri aikakaudet, eri matkat. 1 päivä voi olla kuin tuhat vuotta ja 1000 vuotta kuin yksi päivä.
Ja, mikä on minkäkin arvo; tiedon, viisauden, terveyden, tehtävän ajallisen tai ajattoman mikä voima enkelein mikä voima ajattoman, mikä ajallisen, vaik atomin mikä koko avaruuden ulottuvuuden, ulottumattomuuden.
Miten vertaat hyttystä vaik valtamereen. Sanooko se, -"minä olen suurempi kuin tuo meri". Sanoo se, kun nousee vähän ylemmäs ja näkee kauas, ja luulee kaiken olevan siinä min näkee siivillään. Ja huomenna jo kuoli pois, tai tuulen vire vei."
-"Huokaus, niin..., huokaa täss' Kertoja. -"Tuollaista se on tuon Kapteenin kanssa; tietää, eikä kuitenkaan usko, sit jo taas uskoo - ja hetken päästä valtaa epäusko hetkin on rohkea, sit jo taas pelkää - mitä ihmettä se oikein pelkää - ajallistaanko. Tuollaista se on tuon Kapteenin taival näillä merten merillä. Taistelua henkisissä ja voimissa. Tuntemattomissa.
Ja matkattu tuota "terveys- ja voimataistelua" vasta yks viikko! Hohhoijaa...
Nooo, tarinaa kyllä syntyy. Vieläkin pitkälle toista sataa sivua käsin kirjoittamaansa vihkoon. Asiaakin monenlaista."
- - - - -
04.03.2020
Jokin ongelma, oli
Jotain ongelmia aurassa aiheuttaen verenpainetta - mistä lie tulleita, jotain vanhoja.
Poistin. Ovat nyt poissa.
Aikansa ottaa, keho rauhoittuu vaurioista, min vaikutti tuo.
Keho tekee työtään ja vakauttaa itseänsä - viisas se on edelleen ja se tilakin oli kehon viisasta taistelua häiriötä vastaan. Sotaa, vois kuvata.
Vihollinen on nyt poissa sodan jäljet on paikattava rauhan aikaan palattava - toimensa siinä monenlaiset.
05.03.2020
Haaveilua
Tässä taas aamuani istun tutussa keinutuolissani ja katselen ulos ikkunasta rauhaisille pelloille ja metsille kynä kädessä ja vihko sylissä tyynyn päällä. Kirjoitusasento on hyvä, jakkara jalkojen alla ja taas mietin...
ehkäpä .. tämä minun taisteluni yllättäen rakentaakin alkua ja tapaa sille kirjalle, jonka kirjoittamiseen ole anonut viisautta ja taidollisuutta, jotta siitä sitten voisi tulla se teos, josta oikeasti olisi apua ja iloa ja vahvistusta tuleville lukijoille.
Eikä siihen, sanoisinko upeaan prosessiin kuin noin vain hypätä ja aleta koota jo valmiina olevista kirjoituksista, vaan syvälle ... ensin kuin syvälle jonnekin risukkoon elämää miettimään ja vähän pelkäämäänkin kaiken menettämistä ja sieltä sitten, taas kerran, vähin erin noustava ylös, pystyyn, ja alettava kavuta ylös tätä edessä olevaa vuoren rinnettä, jonka huippua ei ees näy. Näkyy vain jokin pieni, ehkä tasanne, tuossa jonkin matkan päässä.
Vaan, jos mielikuvani on oikea, noita tasanteita, huilaustasanteita, on matkalla monia, ja sitten jossain vaiheessa näen jo sen vuoren laen, jonne viimeksi kurkotan, ja jossa saan vaivastani levätä ja huokaisten todeta, -Minä tein sen, toteutin elämäni merkityksen.
Ja kiitän jonnekin, joillakin matkallani avautuvilla sanoilla - enkä enää kärsimyksiäni muista.
Enkä ees tätä lähtöhetken risukkohetkeä täällä vuoren juurella muista, josta kaikki kuitenkin sai alkunsa ja voimansa, ainakin siihen lähtöhetkeen.
Epäilenpä kuitenkin, ettei tällä voimalla, minkä nyt luulen saavani, ettei tällä nyt kuitenkaan ihan perille asti, vuoren harjalle
vaan, ehkäpä sieltä rinteiltä joitain pikku risukoita vielä - uusia silmiä avaamaan ja uusia voimia varustamaan tätä heikkoa kulkijaa.
28.12.2021 (jälkilisäys tähän kohtaan) Kaikenlaista huokailua ja kyselyä oli täällä lähes kahden vuoden takaisella ajalla.
Sitä kaikkea nyt hetken kurkistelin kuin varmistelin, että mitä kaikkea silloin oikein tapahtui, ja mitä siitä silloin ymmärsin.
No, ymmärrys on lisääntynyt, ja matka jatkunut jo pian kaksi vuotta.
Sen nyt huomasin, että ei sitä kirjaa synny, eikä kannata nähdä moista vaivaa. Mutta, Blogi-sivu matkalla avautui, ja sinne uudet asiat kaikkineen siirtyneet - ja siellä se jatkuvat edelleen.
Jos sellainen kirja joskus, sen saa kirjoittaa joku muu, minä en sitä jaksa, enkä ehdikään ... sen verran paljon tämän ajan tapahtumat tarinoita lisää.
Tämä siis jälkikommenttina nyt 28.12.2021 kun monien tapahtumien vuosi 2021 on juuri päättymässä, ja alkaa uusi - 2022.
#
05.03.2020
Olenko parempi ihminen
Olenko sitten parempi ihminen kun prosessi on täys, eli 100 prosenttia?
Olenko vielä muurin tällä puolella, vaiko jo uudella?
))) -"Tällä. Uudella voimalla vasta uudelle puolelle."
05.03.2020
Sekalaisia mietteitä
Sekavia ajatuksia.
Kuin syitä löytyy erilaisia, vaikka menossa on prosessi mun kuntoutukseksi, vahvistukseksi, uudistukseksi. Jotenkin vain en aina jaksa uskoa tuohon vaikka uskonkin jollain tasolla.
Kuin uskojen taistelua; uskon, epäilen ...pelkään.
Jos kuuluu tää kaikki tähän prosessiin niin, on tää aika kova taistelu.
Vaikkei mitään kipuja olekaan, niin on vain tuo tietoisuus kehon häiriötilasta.
Ja nyt kyselen, onko se häiriötila vaiko kehon jokin puolustus, reaktio jotain vastaan.
Vastustaako se vaik sen omaa muutosta, vahvistusta, vai onko se oikeasti, kuten jo aiemmin kirjasin, heijastumaa taustaisen, siis henkisen osan muutoksesta, kun tai jos/kun sinne vuodatetaan jotain uutta voimaa, energiaa - tulevaani varten siis... ja sitten kun se vuodatus on ohi, varustaminen on valmis poistuvat nuo kehon reaktiot muutoksesta jota se ei ymmärrä...
niin ... keho ei ymmärrä henkisen osuutta, niinkö? (sen tässä kirjoittaessani sain ajatuksiini) ovathan ne jotenkin toistansa vastaan, joskus, vai kulkevatko lie rinta rinnan yhteisen tavoitteen puolesta?
Hmmmm... ei kyllä kulje, sillä moni henkinen varustus kasvaa kehon rutistuksen kautta - eli, keho kärsii, kun henkinen kasvaa.
Näinhän se on nähty mun matkallani monet kerrat. Kuin liian monet, vaan siksi lie olenkin jo näin kaukana, kun on niin monesti kehoa lyöty kuin palasiksi; paloja poistettu, korjattu, avattu suljettu, satutettu, ja niiden jälkeen seurauksena uutta henkistä voimaa matkalle saatu.
Joten, niin ... ymmärtääkö keho henkisen osansa kasvua - ei ymmärrä, vaan parkuu se sitä tilaansa, haluaa sen pois mahdollisimman pian. Tekee kuin kaikkensa, ett' kärsimys loppuisi, juoksee sinne tänne apua hakemassa, jotain saamassa, vaan ei sitä oikeata apua joka tulee vasta omalla ajallansa kun kasvatusosa on valmista.
Joskus se tarvitsee myös ajallisen apua, veistä ja muita toimenpiteitä mutta, tulos tulee aikanaan kun kasvatusosa on valmista.
Sekö tässä nytkin on menossa - näköjään eli, aikansa kestää keho jytkyttää ja värisee, pelkääkin hetkin vaik jotain uskoo, uskoo ja luottaa ja sit taas epäilee - ja vähän pelkää.
Tänä aamuna taas, kuin kaikkea tuota sopivassa sekamelskassa vaikka alankin jo tottua tähän, ja alan pitää normaalina tätä kehon värinää jonka tunnen koko ajan - sydämen epävakaisuutta; hetkin normaalia, sitten taas omiansa tahteja.
Paineista en tiedä... en uskalla mitata. Harmistun vain ja vähän masennun, vaikka uskonkin mun epäuskollani... ennen kuin taas jotain mittailen
Tuli mieleeni sellainen, että jospa tämä taistelu kuuluukin sen suunnittelemani kirjan tarinaan.
Tietenkin sen synnyttämiseen, mutta myös tekstinä kirjan alkujohdantoihin ajatuksella: Täältä lähdettiin siihen projektiin, kuin alhaalta kärsimysten kautta, jotka oikeasti olivatkin varustamista - jonka siis tiesin ja uskoin - ja olin taas uskomatta.
Katsotaan, miten tässä käy...
Jos näet tämän tekstin kirjassa, oli tuo aatos oikea. Nähtävästi myös toivuin tuosta muutoksen rasituksesta. Elämä palautui, työ alkoi... sillä uudella voimalla, minkä tästä kuin kuritus-kasvatus -koulustani sain. Ja niin siitä tietenkin kiitän - jos siitä selvisin.
Ja siis, jos tätä nyt luet, minä selvisin ja uskossani, luottamuksessani vahvistuin - ja olen onnellinen taas.
(Välikirjoitus 05.04.2020: Korona tuossa taustalla laajentunut, ja maailmaa jo melkoisesti muuttanut, alas ajanut. Mahtaako lie sitä kirjaa ees voida aloittaa, kun kaikki niin muuttuu. Laajuus jää nähtäväksi.)
No, nyt se mittaus: Eli, montako prosenttia tästä rulianssista on tänä aamuna toteutunut, jos siis sata prosenttia on se valmis. Eilen aamulla oli 77. Yöllä 80.
Ja nyt aamulla klo 10.30 olen kestänyt, taistellut tätä uskoni taistelua tuosta kaipaamastani lopputuloksesta ... 83 %. Jess!
Näyttää siltä, että muutama päivä vielä. Tasaisen tahdin mukaan vähän alle 4 vuorokautta.
Tanssit on jääneet tältä ajalta. Ehkä viikonlopulla kahdet tanssit - saa nähdä. Kymmenen päivän päästä ois tanssiristeily, ehkä sinne. Vois olla upea matka. Siinä toivossa, ja tässä mun vahvassa uskossa ... joo, tosi vahvassa.
(Niin, jälkikirjoitus 05.04.2020: Kaikki peruuntui, risteilykin sitten tuon Koronan takia.)
06.03.2020
Lohdutusta ja lupausta
Uusi aamu. Mittauksia. Prosessi lähestyy loppuaan, nyt 91 %. Paineet ja syke lähes normaalit.
Jo pelkkä mittalaitteen pärähdys, ja sen seurauksena pelko, odotus, jo nostaa kaikkia arvoja monella tavalla ja tasolla.
Omasi mittaus ilman pärinöitä on parempi, tarkempi - et siinä jännity. Kokeile vaikka.. 133/84 - 63. Pidä ne.
Vastaus on lähellä, mikä kaiken seuraus ja tarkoitus. Sen näet, kun määrä on täysi, kun matka on valmis.
Tämä pieni reilun viikon mittainen, joka pitkältä tuntui ajallisissa - ajattomissa ei, tai sitten oli. Miten sen mitata ajattomasti.
Voi kärsimätöntä ihmistä! Onko valmis jo?! Onko valmis jo! Onko jokin vialla eikö valmistu - pelottaa!
Luota! jos kerran tiedät tulevan, ja osaat katsoa tulevan ja ajan. Tarkoituksenkin ain osittain. Kaikkea et koskaan.
Paljon on salattua tällä rajalla. Ja sen rajan kamppailuahan tämä kaikki on, et ole vielä sitä oppinut, vaik niin kauan jo matkannut tätä rajojen maata, ajallista ja ajatonta.
Mutta, sinua viel lohduttaakseni: Aika on lähellä toimeen tarttua. Ei vahinkoa, vaik sitäkin jo ehdit pelätä ja arvuutella. Ole vapaa!
Mutta, aika on lähellä toimeen tarttua, siihen min aloitit jo, ja jossa muoto. (kirja) Vaan, se muoto viel toiseksi muuttuu näiden sanojen myötä, tämän prosessin myötä.
Syntyy hetken kasvu ajallisen, ja matka ajattomien. Mikä on yks viikko, vuosi, kuukausi, vuoskymmen, vaikka pujotettuna kansissa poimia matkoilta osia ja niistä rakentua.
Jotenkin kuin kertoa tarinoita pitkältä matkalta ... ei kuvata kaikkea, vaan kuin vuolla "elämän lastuja meren pinnalla".
Ja siin' kulkea ja kuvata matkan outoja kulkuja joissa yks lastu on aina elämän meren pinnalla kelluva tieto, taito - ja ymmärrys aito.
Miksi lastu, eihän laivasta irtoa...
Näin on virkansa kullakin matkalaisella; Taikuri, joka aikanaan maissa matkalle lähti, sit merille kasvamaan, auttamaan. Kapteeni laivasta vastaamaan."
-Ja MÄ!. ..
"Niin ... ja tuo mä, ja matkalaiset muutkin kaikki sanoja antamaan, jakamaan, viisautta poimimaan.
Kirjaaja Runoilijaksi kasvanut, sanoja muistiin piirtämään ja sitten tuo itse Mertenmies kaikesta vastaamaan ja kaikesta siin' ohessa matkalla kasvamaan. Hän vielä salaisuutta kantaa mukanaan.
Ja lastuille kirjattuna, kuin vuoltuna elämän puusta, elämän merille kellumaan tuulten mukana kulkemaan ain kuulijan silmille, suille, korville kuulumaan.
Näe jo mielikuva mielessäsi, miss' upea vanhanaikainen laiva matkaa kohti oranssia valoa, rauhaisilla aalloilla tuulten puhaltamilla purjeilla kohti tulevia.
Ja ain hetkin vilahtaa jostain laivan kannelta tai ikkunasta yks täyteen kirjattu lastunen aalloille kellumaan... ja laiva jatkaa matkaansa jonnekin tuntemattomaan tulevaan..."
-Ja MÄ ohjaan sitä!
"niin niin ... ja tuo mä ohjaa sitä"
-"Must ei taaskaa puhuttu mitää!" kuuluu kannelta hiljaista mutinaa. Taitaa kuulua... tuon ruorin takaa... siellä on jotain harmaata.
Ja ne lastut kaikki kantautuvat sen matkan ajallissilla merillä ain ajallisille rannoille niitä siellä löytää ja tutkia merille kaukaisille katsella, ett' missä on se laiva jost' ovat ne pudonneita.
Vaan, laivaa ei enää näy. Meret laivan edessä vähin erin toisiksi käy - eikä ajallisten meriä enää näy."
06.03.2020
Sekalaista tunteilua
Jotain puuhasin päivän mittaan, kotihommia; taulun korjaus, ruuan laittoa... tunsin paineen kasvavan rinnassani rytmikin vaihteleva. - Jännityinkö paineiden mittausten jälkeen.
Kotimainen leffa, pari paukkua - rauhoituin - kaipasin naista kyynel silmässä - anoinkin. Ehkä viel joskus hän, ken rauhoittaa mun elämän.
Kaipaan - jotain tuntematonta, joka kantais ain hetkin, kun olen heikko.
Niin, vielä yksi paukku, kello on kolme iltapäivällä. Tarvitsen. Ja odotan edelleen, luotan, uskon - ja pelkään, kuitenkin. Jos/kun se näin herkästä hajoaa, tuo sydän, joka aamulla oli ihan rauhallinen.
Nyt kirjoitan...
Pitää mitata, ja yrittää uskoa, luottaa - vaik sydän niin herkästä jo uskoa musertaa.
Jotain mun piti muistiin piirtää - en muistakaan mitä se oli. Mieltä herkistää, silmäkulmat kosteat. - Olen yksin -.
Terveys - 10, väreet -10 ... ei pitäisi olla mitään huolta. Mutta jokin, mielikö, jokin minussa vain huolestuu: Milloin mun eloni, sydämeni tasaantuu?
Vaikka ei vielä ees valmista, 94% sadasta. Lähestyy, vaan mistä usko, että paluu normi eloon toteutuu. Vaikka lupauksia on: minä kuntoudun.
Ja voi - miten pienestä vaivasta minä niin huolestun.
Miten maailmassa niin suuria vaivoja onkaan. Vaan, se oma napa, on maailman suurin napa. Ja sen ongelma peittoaa alleen kaikki muut; Koronat, Kreikan rajaongelmat, ilmasto-ongelmat, pörssit... kaikki. Vaan, tämä mun oma napa, tai nyt siis sydän!
-"Oi, anna apusi, sinä jokin suuri. Poista edestäni se esteenä oleva muuri, että pääsen taas terveenä jatkamaan tätä kuin hullutuksieni matkaa. Amen.
Mutta se, mikä mainitsematta jäänyt, että tämä eloni kiivailu on työtä 24/7 - sanokoon kuka mitä tahansa.
Harrastus muka! Miten loukkaavaa. Ei työtä, ellei saa palkkaa. Ja roskaa! sanon minä nyt.
Ja, mikä on palkkaa, pelkkä rahako. Entä elämän muut arvot, eikö niillä muka arvoa lainkaan. Kuten.. henkinen kasvu, uskon vahvistus, luottamuksen kasvu, tieto, viisaus ja ymmärrys elämästä, ylemmistä, noiden kaikkien kasvu ja uusien löytäminen. Eikö se ole palkkaa muka.
Enemmänhän se on kuin vain ajallinen raha, joka katoaa ja arvonsa muuttaa joka päivä muotoaan. Ja, mitä sillä rahalla oikeasti saa - jotain ajallista katoavaa. Vaan, entä iankaikkista arvoa, joka ei koskaan katoa, ja jonka saa aikanaan mukaan, kun kuolla kupsahtaa. Siin' on se palkka.
Eli, se, tämä kaikki, oli oikeasti työtä. Ja sen arvoa on vaikea laskea, kun ei ole arvoa johon verrata. Se ei valuuttaa, ei seteliä, kolikkoa, vain jotain ymmärtämätöntä sisäistä, jota ei voi ajassa arvottaa.
Ajan takana vasta ratkeaa, paljonko matkastani sain palkkaa - iankaikkista palkkaa elämäni matkasta ja eloni tuleville matkoille..
Ja silmäkulmastani pyyhin kyynelen... Voi kun ois joku, joka vois ymmärtää, tätä outoa elämää. Joka nojaisi päänsä mun rintaani vasten ja sanoisi: -Olet oikeassa, minä olen rinnallasi ja uskon sinua. Olet rakas!"
-"Anna, sinä joku Suuri, minulle se uusi vahva sydän."
Seuraavana aamuna varhain
Seuraavana aamuna varhain heräsin, en ees tiennyt mikä aika, kevät vaiko syksy. Mutta risteilyä odotin.
Jotenkin tajusin, pitäisi kuunnella Lauri Tähkän laulu "Älä pieni sydämeni" tjs. Löysin, ja kuuntelin. Onkin joululaulu.
Kauhea kaipaus - naiseen ymmärtävään. Ikävä rakkauteen, ikävä ikävään, kun kuolee hän pois vuoteensa äärellä kyyneleitä siin' kuolen taas minäkin - kuolen taas kerran.
Kaipaus kohdata, todeta, kysyä: -Oletko se sinä, oletko se vihdoin sinä.
06.03.2020
Kaksi itsepäistä
Ja niin monesti jo ois halunnut omilla teoillaan, voimillaan, keskeyttää tuon hyvän työn ja päästä kuin arkeensa takasin.
Vaan, mitä hyötyä ois siitä, vanhoilla voimilla miten sit jatkaa tärkeätä matkaa. Vaan...
onneksi tämä hyvä työ ei ole ihmisen kädessä, ei ihmisen kädestä annettu, ei ihmisen käsin pois otettavissa vaan, jatkuu se vaan, vaik' mitä hän tekisi, ett' toteutuisi se hyvä työ ja tahto, ett' jatkuisi se matka mi' menossa on ja toteutuisi se asetettu kohtalo.
On se kumma, ettei sitä usko! Ihmisen mieli on niin kärsimätön, sitä on opetettava, ett' oppis se luottamaan hyvään suunnitelmaan ja suuremman voimaan, min kädessä hän koko ajan on. Vaan, ei!
No, sellainen on ihminen, luulee, uskoo - eikä usko kuitenkaan. Luottaa - ja jo horjuu taas mielensä maas', vaik kaikki on hyvin
Ja matka on hyvä - eikä hätää ole mihinkään. Ei mitään vaaraa, ei mitään jää tekemättä, ei mitään täyttämättä. Ja vaik miten sen hälle sanoisi, ja monet kerrat, niin ei hän usko, olkoonkin sitten vaik millainen Kapteeni tahansa.
Purtensa piankin jo muihin suuntaisi, vaan onneksi purtta ei voi ohjata, sillä vain tuulet on kuljettajina, ja tuulten puhaltajat, jotka suuntansa purrelle antavat, vaikka hän kuinka ruoriaan pyrkisi pyörittämään.
Laiva suuntansa tietää ja tietää myös määränpäänsä sen aikanaan tavoittaen.
-"Mitä toi oikee tos horisee, minähän tätä ohjaan. Minä!" mutisee se pieni harmaa ruorinsa takana, tai rattinsa, kuten hän itse sitä aina vaan nimittää.
Kertoja: -"Niinpä, siin' on kuin kaksi itsepäistä; tuo Kapteeni, joka jaksaa turhista huolestua ja tuo uskollinen Förstinsä laivan ohjaimissa, jolla myös aina omansa mielipiteet kaikesta - ja tahtonsa luja.
Vaan, eiköhän jo olisi aika tää Kapteeni "vaivastaan" vapauttaa, kun ei se näköjään vieläkään usko eikä ymmärrä tämän hetkensä suuruutta ja merkitystä, tuleviinsa vaikuttavaa toimea, vaan aina vain kuin kyseenalaistaa mielessään tätä kaikkea oivallista tahtoa. Oivallista ylemmän voiman tahtoa, jonka hän kyllä tietää, ja uskookin ... aina hetkin. Sit taas epäusko valtaa mielensä sopukat ja alkaa pelätä.
Pelätä jotain turhia ihmisten hapatuksia, jotka ajallisissa niin ihmisten mieliin piirtyneet on, ettei kuin mitään muita mahdollisuuksia elossa ollenkaan ois.
Voi ihmistä, kun hän ei tunne ihmistä - eikä ihmisen ylintä - eikä ylemmän ylintä miss' voima suuri hältä kuin piilossa on. Elämän suuret arvot ja voimat on hälle niin tuntematon.
Mutta, ei mitään uutta auringon alla, näin on ollut aina, ja näin on aina oleva. Ihmisen sisin on kyllä altis, mutta se mieli, se mieli - se on niin herkkä kaartamaan pois, uskomaan muuta ja pelkäämään tulevaisuutta. Se taistelu ihmisellä aina matkassaan on.
Mutta, tämä matka - se on peruuttamaton ja siitä pitävät huolen nuo suuret, mit yllä laivan valvovat sitä - vaik tekisivät nuo Kapteeni ja Förstinsä vaikka mitä.
Aikanaan kiittävät, kun näkevät, miten pursi kulkunsa etsi ja löysi - miten toteutti vaik hetkin pelotti.
No, tämän kirjan lopussa sitten saamme varmaan kuulla sen, molempien kiitollisen huokauksen.
Mutta siis, sinne nyt matkalle mukaan. Hypätään hetkeen miss' ollaan nyt - merellä merillä, oivallisessa pikku tuulessa, ja edessä näkyy pieniä saaria. Ja tuolla kaukana taivaanrannassa loistaa tuo mystinen oranssinen kuin aurinko."
07.03.2020
Kapteeni urhea
Ja tuo suurta huolta aiheuttava prosessi on lähestymässä loppua ja tulos alkaa valmistua.
On syntynyt kirjoitusta, niin... kirjoitusta tässä samalla kuin hengen ja mielen taistelua tehden tuosta Runoilijasta jo pienen kirjailijan alkua sillä, sitä tässä vielä tarvitaan, että saadaan tätä matkaa yhteen kurottua.
No, ei se ilman apua onnistu mut' hyvä se on vähän itsekin osata ja ymmärtää sanojen suurten tehtävää.
Ja sitten, siihen tarinaan...
(Mikähän on prosessin tila... 96%)
-Mä en mittaa enää mitään noilla pärinämittareilla. Ainoastaan näillä omilla kyvyillä! huokaa Kippari.
-"Hei Alkemisti! tuus tänne", komentaa Kapteeni laivansa kannella. -No, mikä nyt? vastaa Alkemisti kömmittyään kopistaan laivan kannelle. Pitkästä aikaa, omissaan on viipynyt jo pitkään.
-Niin, mittaas mun paineet, ja sydämen rytinät ... että ... miten mulla nyt oikein menee.
-Sulla on jotain menossa, minä huomaan, Alkemisti aloittaa.
-No, on on ... ollut jo toista viikkoa, mutta miten minä voin tänään? Katso nyt jo!
-No juujuu, huokaa Alkemisti. -Katsotaas ... ootas... ylempi 124, alempi 78, ja se rytkytys, ootas... 60. Mikäs vika nyt noissa, Alkemisti vielä tiedustaa, -miks Kapteeni on niin huolestuneen näköinen?
-No joo ..., Kapteeni vähän ujosti aloittaa, -on täss' ollut vähän kamppailua ... itteni kanssa vissii.
-No, kyllähän minä näen, onhan minulla tieto ja taito .. matkoilla karttunut. Kapteenia vähän "skruuvataan" uusia varten.
-Skruuv... mitä? -Vahvistetaan ... tulevia matkoja varten. Pitää saada lisää voimaa, ja ymmärrystäkin vielä, jotta jaksaa seilata ... ja saattaa tään laivan jonnekin tulevien satamaan. Sitä se vain ollut on, ei mitään muuta, lohduttaa Alkemisti.
-Juu, niin ..., kröhii Kapteeni vähän vaisuna, -niin, sitähän se vaan - sitähän se, jotain uutta.
-Olikos vielä jotain muuta mielessä? kysyy Alkemisti, kuin jo vähän ois kiireinen omien hommiensa pariin.
-Eihän tässä nyt muuta. Ihan hyvinhän tässä kaikki on. Tai niin ... oishan tuolla lähisatamassa vähän tanssia tänään illalla, hän varovasti kuin toteaa.
-Jaa, se Kapteenin tanssijalka taas...
-Noniin no ... mut' mitenkähän...
-Näenhän minä senkin, mutta enemmänhän se on tuon Näkijän hommia niitä katsella. Heei, Näkijä! Alkemisti huutaa, -tulehan vähän tänne, kannelle!
-Hei älä nyt sitä häiritse ... tällaisella, toppuuttelee Kapteeni vähän aristellen.
-Noh, mikäs täällä, aloittaa Näkijä viel portaita ylös kömpiessään. -Mistä täällä on kyse.
-Nokun tuo Kapteeni tuossa katselee tuonne sataman tansseihin, ois illalla. Se vähän miettii, että jos..., alustaa Alkemisti asiaa.
-Noniin kun minä vähän ajattelin ... kun on ollut tätä värinää ja jotain outoa, voiman lisäystäkin, että, mitenkähän se ois jos ...
-Ai mennä mukaan vai, Näkijä avustaa.
-Noniin, noku...
-No mikäs siinä Kapteenia estäisi. Terve mies ja ajalliset kiinnostaa. Kaihan nyt niitäkin tulisi vähän harrastaa. Eihän täällä merillä niihin niin pääsekään, Näkijä rohkaisee.
-No niinhän ... niinhän se.. , Kapteeni ujostellen kuuntelee Näkijän rohkaisevia sanoja.
-Sinne vaan sekaan, Kapteeni hyvä. Siellä ne murheet kaikkoaa - ja näkyyhän siellä olevan joku sulostuttajakin joka Kapteenia vähän piristää, Näkijä vielä jatkaa.
-Jaa, no... ehkäpä minä sitten.. vaikka vain hetkiseksi...
Mahtaakohan tuo kuntoutus päättyä ennen sitä, Kapteeni itsekseen miettii. Uskallankohan..
Ja jo hetken päästä taas, tuo Kapteeni miettii.. -Ja kaiken tään kiivailuni jälkeen, pelkojeni, josko tää jo oli tässä. Josko ihanat tanssit... Ja minä vielä uskossani, siin vähäisessä niin häilyvässä, tilasin itselleni uudet tanssikengät, kun vanhat oli niin loppu.
Noo, sinnehän se Kapteeni livahti, sataman tansseihin. Ja iloiset tanssithan ne olikin, eikä mitään hätää ollut tuon kunnonkaan kanssa.
Ja eikös se jo taas heti seuraavana aamuna mittaillut sitä kuntonsa tilaa. Hyvältähän kaikki näytti, vaikka laite muistuttikin havainneensa rytmihäiriötä, joka mittauksessa.
08.03.2020
Kapteeni miettii laivaansa
Aamusella ajattelin, josko mun laivasta vaik riisutaan pois kaikki matkustajat; Alkemisti, Näkijä, Erakko, ehkä Mystikkokin..
-"Mut mäen-kyllä!" kuuluu taas kannelta.
-Niin, ei tietenkään... tuota Förstiä, mun uskollista. Kahen pojan on joskus matkalle lähdetty, ja kahen pojan se matkataan hamaan päätökseensä saakka. Me parhaat kaverit kesken...
-Hö! ...parhaat muka! Parhaat kaverit juttelee toistensa kanssa, ja pitää toisilleen seuraa.. vaan, missäs sä sit aina oot - ties missä millonki.
-Nooo, ootas nyt taas vähän, kunhan tuuli hellittää ja oomme paikallamme täällä, niin sitten me taas jutellaan, jooko.
-Nnjjooo ... sit seki taas nähdää.
-Niin, jos tuo rytmihäiriö helpottaisi, niin johan tämä hyvältä jo näyttäisi, pohdiskelee Kapteeni itsekseen
09.03.2020
Laivan henkilökunnasta
Väkeä tarvitaan, jos niitä halutaan näin nimetä, kuin ajallisen termein. Oikein on ihan muut arvot ja lahjat avuksi annetut voimat, mutta tarinan kannalta on hyvä näin.
Alkemisti, maagikko osaa hommansa. Samoin Näkijä, Erakko hiljaisuudessaan tutkii ja Mystikko näkee näkymättömiä. Siin' on hyvä kokonaisuus..."
-Ja MÄ! must ei koskaa kukaa puhu mitää!!
"Niin, ja tuo suloinen MÄ, virkansa silläkin tarinassa, elossa."
-"Tarinassa? Hö! mommikää sulone! Ja kuka toi oikee-o, toi tos ku puhuu?"
Joten, nyt voi matka alkaa - se tarina. Matkattuhan tässä on jo iät ajat. Mutta, näkyville siis.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
No niin, tässä välissä oli noin kuukausi tätä samaa jankkaamista ja tuon Kapteenin ihmeellistä taistelua ja jotain salaista henkistä kasvua - ajallansa avautuvaa.
Lisään tähän vähin erin taistelun aikana esille nousseita ajatuksia.
Ensimmäinen poiminta:
19.03.2020
Tilanne: Korona-pandemiaa Suomi seis koko maailman pian lukossa, tai lukkiutumassa.
Lähtö oudolta saarelta
Niin, mitä uutta Kapteenille? elämä ennallaan - tätä eletty jo pian 20 vuotta. Ei mitään ongelmaa, ei uutta - vielä. Mutta...
suunta on vielä kasvava maailmaa muuttava - ja kuinka pienestä voi maailma murskautua. Uuden alkua, ennustettua. Lopussa kaunista, vaik matkalla raskasta. Sanotaanko vaikka ... tervetullutta.
Uusien arvojen asetusta mielen muutosta elon parannusta uuden tavan aloitusta.
Pitihän tällainen tulla, miten ihmiskunta muulla tavalla vaikka vaihtoehtoja olisikin monia.
Tämä ei suoraan vahingoita kuten sota tai muu suuri katastrofi.
Tämä koettelee, sen kautta muuttaa ja sitten rakentaa uutta. - Tervetullutta.
Nyt on Kapteeni nähnyt tään maisen tilan omalla saarellaan, missä kävi hän omaa taisteluaan - kuten maailmassa nyt kaikki kohdallaan.
Mutta, hän ei nyt jää tähän pienen kärsimys-saarensa satamaan jossain kaukana kuin mielikuviensa maassa ja merillä.
Hällä omansa apuvoimia joiden kanssa nyt valmiutta irrota siitä salatusta satamasta jonka pienellä saarella oli omansa kasvatusta ja koulua.
Nyt vain...: -"Försti heei! Onko kaikki valmiina lähteä matkaan. Ja onko kaikki matkalaiset paikalla? ... Kuuletko!?"
-"Oon oon! (-Vihdoinkin, hän hiljaiksiin huokaa) ja kaikki on paikalla, mihinkäs ne nyt tästä laivasta."
-"No hyvä! Sitten vaan..."
-"Sitä Mertenmiestä enn-oo nähny, vaikka ääntänsä kyllä joskus kuullu. Missäs se-o?"
-"On hänkin täällä, joten ... eikös sitten vaan lähdetä!
-"No hyvä sitte ... ja eikumm-menox! Köydet irki! Purjeitaa!
-"On se hyvä, kun mulla on tuo Försti matkassa. Se kyllä pärjää", miettii Kapteeni mielessään.
-"Hyvä ku-mä-oon mukana, eihä toi Kippari ite pääsis täältä mihinkää", miettii samaan aikaan itsekseen myös tuo oivallinen Försti.
Ja näin irtosi laiva sen pienen oudon saaren satamasta.
-"Oli se kumma paikka", huokaa Kapteeni itsekseen, kun muistelee siellä viettämäänsä aikaa. Vielä oikein ees ymmärtämättä koko pysähdyksen tarkoitusta.
-"Vähän oli raskas paikka, onneksi se on nyt takana", ja katseellaan seuraten, miten se pieni saari, ja myös ne suuremmat, joihin ei ollut mitään syytä tutustua, jäävät pikku hiljaa yhä kauemmas ja kauemmas häviten vähin erin horisontin taakse. Jokin ison saaren pieni huippu enää näkyvissä.
-"Mutta .. jotain outoa on tuossa meressä", hän miettii, kun katselee laidan yli meren aaltoihin. -"Jotenkin eri värinen tuo meri", hän tuumii, ja katsettaan tarkentaa sen pintaan. -"Jotain outoa ... aivan kuin ois tuon pinnan alla jotain kummaa - kuin toinen meri siellä, tummempi.",
Tämä, missä laiva nyt seilaa ja hiljaisesti lipuu on jotenkin kirkkaampi, ja sen läpi voi siis nähdä sen tummemman muotoja. -"Outoa", Kapteeni itsekseen tuumii.
-"Mitäs Kippari seil huokailee?" kuuluu Förstin kimeä ääni, keskeyttäen Kapteenin hiljaiset mietteet.
-"Niin, minä vain tuota merta", hän sormellaan osoittaen, -"Jotain outoa siinä..."
-"jjJaa ... ansku mäki katon ... hmmm... njoo ... joteski kirkas sen pinta - ja tuolla alla ... Hei! sielläkin oj-jotai!"
-"Niin, kummallista", vastaa siihen Kapteeni, ja jatkaa meren ihmettelyä.
-"Mut hei, Kippari! Kato! Kato! .. kato tonne ylös!", Försti vähän kiihkeänä huutaa, ja osoittaa pikku sormellaan purjeiden suuntaan. -"Kato hei!!."
-"Mitä?" ihmettelee Kapteeni ja kääntää katseena purjeisiin. -"Onko purjeissa jotain ongelmaa?" hän tiedustaa.
-"Eeei-ku ... kato tonne! ... tonne ylemmäs, taivaalle. Katoo!"
Ja todellakin ... kun Kapteeni käänsi katseensa kohti taivasta, hän näki ... jotain kummallista - sielläkin...
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Ja nyt jatketaan huhtikuusta 2020
01.04.2020
Elämän perusta ja voima
Siinä se on elämäsi perusta ja voima ja perustoja ja voimia on paljon aina sen mukaan, mihin on se usko ja minkä luottamuksessa elät.
Oikeastaan, elämä rakentuu sen mukaan mihin on se usko, missä se lepää. Ja mihin se luottaa - siihen se ohjaa.
Oikeata vaiko väärää?
Ei ole oikeata tai väärää, on vain tapoja elää ja mihin elämässä turvaa sen mukaan sen rakentaa.
Ja kovin vaikeata on toiselle tarjota sitä omaa johon toinen ehkä sitten vain suin päin uppoaa.
Ei se käy niin. Jos vaik hetkeksi toinen toista uskoisi hän jo piankin omaansa palaisi jos elämän tilanne vähän koettasi.
Ei ole oikeaa, ei väärää on vain erilaista elon turvaa.
Ja tuo elon turva eri tavoin ihmistä kuljettaa auttaakin omalla tavallaan sen mukaan, mihin uskoo ja mihin luottaa.
Ja ihminen itse omassa voimassaan tuota uskomustansa tukee ja kantaa voimaa ja terveyttäkin sen mukaisesti antaa.
Avun saamisissa on eroa ja elon tapahtumissa ja kuluissa.
Toinen usko ja luottamus juoksuttaa toisaalle ja toisenlainen luottamus toisaalle - ja vastauksissa, avuissa on eroa aina sen mukaan millaisia voimia on ajassa tarjolla.
Eikä usko ja luottamus ole aina sama; on erilaisia asioita, joissa uskon ja luottamuksen kohde on vaihteleva aina sen mukaan, millainen on asia.
Elämä ei ole mustavalkoista ja elämällä on ehtonsa ja rajansa.
Kaikkea uskoa ja luottamusta ei ajassa sallita vaik kuinka ois se kaunista toivetta, tahtoa, halua.
Pitää tuntea ajallisen ja ajattoman rajoja - ja sekin vielä, mikä kaikki on ajassa sallittua.
On lakeja ja totuuksia, ja kasvuja ihmiskunnan määrän ja saavutuksen.
Mutta, usko ja luottamus poistaa pelkoa elämästä ja tulevasta ja se on suurta sillä, monien vaivojen, sairauksien, vastoinkäymisten takana on pelon juurta.
Ja pelokkaiden ajatusten ja sanojen voima on vaikutuksiltaan suurta.
Samoin kuin on uskovien ja luottavaisten ajatusten ja sanojen voima - jois' ei ole pelkoa."
- - -
Runoilija huokaa: -"Olen niin paljon pyytänyt itselleni;
parantumista, korjausta, kuntoutusta
ylempien voimien avulla;
DNA:n korjausta
geenien parantumista ja
epigeenien kuntoutusta
kehonkin ongelmista toipumista
... ja viel lisää viisautta ja ymmärrystä
ja voimia ja näkökykyä tulevien tehtäviin.
Ja nyt olen tässä, muutaman kuukauden perästä kokemassa monenlaista myllerrystä ja muutosta omassa kehossa, ja koko maailman tilassa - kaiken keskellä monella tapaa.
Hmmm ... mitähän kaikkea tästä vielä seuraa kun huomaan, että monien muutoksien toteutuminen vaatii paljon ajallisen voimaa.
No, kait mua joku suurempi tässä hullutuksessani kantaa ja kaiken tarvittavan antaa. - Pitää vain luottaa."
02.04.2020
Mitä kaikesta seuraa
Edellinen kirjoitukseni päättyi huokaukseen:
"Hmmm ... mitähän kaikkea tästä vielä seuraa kun huomaan, että monien muutoksien toteutuminen vaatii paljon ajallisen voimaa.
No, kait mua joku suurempi tässä hullutuksessani kantaa ja kaiken tarvittavan antaa. - Pitää vain luottaa."
Tulevista on paljo arvioita, miten muuttuu maailma ja miten kauan kestää tätä kuin kuritusta. (Koronaa)
Eikä se ees kaikkia kosketa, vielä mutta, aikanaan ain jollain tapaa kukin siinä osaansa kantaa.
Mutta, kyllä se maailmaa muuttaa - mikä sen tarkoituskin on ja muuttaa se myös ihmiskuntaa; tavallaan sitä jalostaa ja turhia oksia poistaa.
Uudella tavalla aikanaan uutta rakentaa ahdistusta nyt kaikki kansat yhdessä kantaa.
Uuttahan tämä on tälle ajalle vaik ei mitään uutta kaikille - toisilla jatkuvaa sotaa kuin ollut aina siihen tämä ei nyt tuo suurtakaan muutosta yks' lisä piirre vain puutetta, kurjuutta hieman kasvattain.
Varovaisuus ja varominen tulevien omatoiminen ennakoiminen tuo erilaista kuormaa; toisaalta helpottaa ja antaa kuin turvaa ja toisaalta lisää prosessin kuormaa.
Mikä hyväksi, mikä pahaksi, tuleva sen mittaa.
Tulevat tulevat olevat ovat ja kasvavat turha kaikkea arvioida ja ennakoida ihmisiä pelotella.
Pienissä paloissa ja askelissa kohti tulevia, ja muutoksia sillä, sellaisiahan tämä nyt eittämättä tuo tullessaan.
Vaan, onko kaikki pahasta sillä, ainahan kasvaa myös hyvää taustalla ja paljon salassa jot' ei ihminen vielä tunnista.
Senkin kaiken näyttää tuleva - onhan kuitenkin menossa hyvä suunnitelma jonka lopullinen tulos on kaunista kun sitä aikanaan on mahdollista arvioida.
Nyt tulee vain hetki taistella ja puntaroida sitä luottamusta ja mihin uskoa mistä huokailla apua ja mihin turvata sillä, tuota kaikkea tämä Korona on huomaamatta, kuin salassa kasvattava.
Ja ihminen muuttuu, moni - ei kuitenkaan kaikki.
Mutta, kuten ja aiemmin sanoin: "tämä on vain yksi tsunami" josta palautumisessa on viel paljon vaikutuksia.
Mutta, onko tää ihana pallo vieläkään turvassa ihmisten suurilta suunnitelmilta palloa tuhoavilta.
03.04.2020
Vain elämän kulkua
Niin, kuka niistä selvän ottaa, kuka ihminen ja moni niihin tarttuen, tuleviaan peläten - ja pelottelijoita riittää.
Vaan, onhan tauteja ollut aina epidemioita, kansaa tuhoavia ja kiusaavia ja kuolemia joka päivä kuka mihinkin vaivaan ja vanhuuteen.
Se on arkea ja elämän oleellista osaa ja tulosta. Matkan tulee aina loppua tavalla ja toisella - ja tapoja on monia.
Ei ihmiselo ole ikuista, vaan sillä on aina vain matkansa määrä. Kuka sanoo, mikä niistä määristä ois väärä.
Ja onhan kaikella myös aina kansakuntaa kasvattava tarkoitus oppi, ja opin tulos.
Ja, onhan aina yhden ihmisen kuolema jonkinlainen tragedia ja ympäristöä koskettava kuten myös uuden ihmisen synty monella tavalla mullistava.
- Elämän kulkua.
Ihminen kuin ei saisi kuolla, se koetaan pahaksi kuin tappioksi, itselle tai yhteisölle.
Eikä uudenkaan tulokkaan monesti anneta syntyä. Mitä se sitten on; kuoli jo ennen kuin ehti ees ensimmäistä hengenvetoa.
Moni lähtö voi oikeasti olla jo suloinen vapautus ja nuoremman kuin kesken lähtö voi olla tarkoitus. Kuka sen osaa sanoa mikä ois ollut paras, jatko vaiko vapaus.
Kuolema on kuin kauhistus nykyajalle häviö taistelussa elämän puolesta vaikka se kuolema on osa elämän kulkua samoin kuin niin moni muukin asia syntymästä alkaen.
Aika elää kuin jatkuvaa taistelua kuolemaa vastaan taistelua, joka pitäisi aina voittaa ja kohde jostain kauheasta pelastaa ... oli tilanne sitten millainen tahansa.
Vaan, kuka tietää miten armeliasta voi olla ajallisesta vapautua sen jatkuvasta taistelusta ja pelosta, milloin mistäkin.
No, onhan ne ilotkin ihania ne ois ihana ikuisesti säilyttää, mutta ... kun niilläkin on aina vain aikansa ja hetkensä sitten niistä seuraa ne raskaansa.
On kuin suuri kysymys vastattavaksi itse kullekin: Onko se kuolema todella niin paha asia ja mitä tietää siitä ihminen mitä tarjolla sen takana ilman lihallisen huolia ja taakkoja.
Niin ...
03.04.2020
Sanojen mahdista
Voi pyytää, anoa, toivoa sanoilla.
Voi vaatia toteutumia.
Voi vedota joihinkin lupauksiin.
On monenlaisia tapoja aina kasvun määrän mukaan. Ja vastauksia ain tarpeen, ja sen mukaan kuin on otollista ja sallittua.
Kaikki ei ole oikein ja tarpeellista.
Ja millä voimilla toivotaan, tahdotaan ... omilla, vaiko ylemmiltä anomalla.
Ja, kuin vastaamattomuuskin on vastaus.
Jos ymmärtää asemansa, voi vaatia voimasanoilla ja voimalauseilla. Turhat jaarittelut pois.
Tuossa muutamia suuntia sanojen mahtiin, sillä kaikki on luotu ja toteutettu sanoilla joko ajallisilla, tai ylemmillä voimilla.
Ja myös toteutumia on tapahtunut alempien sanoilla, tai ylempien voimilla.
05.04.2020
Mystiikan hytin kuvat
Aikaisemmin, oliko lie jo ennen Koronaa tipahti merkittäviä kuvia. Tässä alla. Tutkii ken jaksaa, ja osaa.
Ja nyt huhtikuun alussa tipahtivat nämä kaksi kuvaa.
Kuka ymmärtää kuvat tulkita, mutta noin lyhykäisesti vain seuraavaa.
Aikaisemmissa kuvissa egon kuolemaa ja samalla monenlaista sisäistä voimaa.
Jälkimmäisissä puolestaan ajallisen määränpään saavuttamista ja jatkoa toisella tasolla, jolle vauhtia antaa tuo upea ritari On aihetta juhlaan ja nauttimiseen.
Ei noista nyt enempää, mutta hyvin nuo kuvaavat tätä matkan vaihetta, sen tämänhetkistä erikoista prosessia jonka ajalle myös tuo Koronan koetteleva osuus ajoittuu.
Melkoisia muutoksiahan nuo kaikki lupaavat.
Niin, tulihan noihin jälkimmäisiin selityskin:
Määränpäitä on monia, mutta tuo World = maa ja ajallinen. Tarot-matka päättyy ajallisen kasvun määrään, se ei kuvaa enää rajan takaista matkaa. Siihen ei mitkään kortit riitä.
Ajallisen henkinen kasvu päättyy siihen kuvaan, sitten jatkuu ajattoman osuuden matka, jonka osallisena ajallinen on. Ennen oli ajallisen matka, jonka osallisena henkinen oli.
Nyt kääntyi asiat päin vastoin; tärkein on ajaton ja ajallinen on sen osanen vain sillä mitalla kun kulkija viel ajallisen osanen on.
Siksi on syytä juhlia! Ego on tapettu, vanha lopetettu vain viisaus ja ymmärrys matkaan jäi.
Nyt matka uusiin käi, kun portista (muurista) läpi uusille merille - ylemmille, uusille, tuleville...
07.04.2020
Tilannekatsausta
Ylemmällä merellä - Kipparin etähytissä aamuauringossa... -"Försti sais kyllä pestä noi ikkunat kun ovat niin..."
-"Mäen-kyllä! Pese ite! Mä ohjaan... et-sä-nyn-nää!
-"Juujuu... ohjaile sinä vain, näkeehän näistä vielä, jotenkin..."
Kertoja: -" ... nuo kaverukset nuo kaverukset...
Niin, merellä nyt ollaan, sillä ylemmällä. Alempi, se edellinen, näkyy tuolla laivan alla tämän uuden pinnan alla. Ja tuolla yllä... huojuaa rauhaisasti, ja velloaa tuo viel ylempi meri. Sen ylemmäs ei nyt näe.
Jossain kaukana maissa, kuuluu kummia kuohuavan - täältä ylemmältä mereltä sen vain voi jotenkin ymmärtää, vaikkei sitä näekään. Jokin kumma siellä häiritsee ajallista ihmiselämää.
Jokin kuin peli, sen kuulen ... biljardiko ... eei, mutta jokin sen tapainen. Korona! juu, korona se on, mikä lie. Kuuluu olevan aika rankka sen vaivan tie."
-"Mitähän siitä tänne näkisin", tuumailee Kippari vaikka, enemmänkin täällä tulisi katsella tuonne edelle oranssille valolle, ja mitä kaikkea se tarjoaisi sille matkan lupaukselle.
Kertoja:
-"Mutta, jotain outoa on tässä. Olemmeko sittenkin viel jotenkin osallisia tuossa ajallisen ihmiselämässä.
Niin, tuo Kapteenihan on kyllä vielä osallaan ajallinen vaik matka jo kulkee merellä ylempien.
Tuo Kapteenin ajallinen osako viel pitää meitä näillä alemmilla merillä ja ulottumilla, vaik jo nousimmekin jotenkin ylemmäs tuon alemman meren ylle. Mutta, tuolle merelle, mikä näkyy tuolla, tämän meren yllä, sinne meillä ei ole osuutta niin kauan, kuin Kapteenilla on tuota ajallisen elon osuutta. Vähän outoa ja salaista, vaikea kuvata tätä ajattoman ja ajallisen yhteistä osuutta.
Mutta, siksi kai tunnemme tännekin tuota ajallisen osuutta ja, jos oikein tarkoin katsomme laidan yli alla oleville merille voimme nähdä, kuin meren kaukaisena pohjana, sen ajallisen maan, mist' matkalle lähdettiin kerran - ja minkä osallisuutta tuo Kapteeni tuntee viel hetken verran.
-"Mitäh! Hetken! miten-ni hetken?", heräs tarinaan tuo Försti ruorinsa takaa. -"Tonnehan on viel matkaa, tonne oranssille valolle... tai mikä se-nys-sit onkaa."
Muistatko Kapteeni tämän aamusi hetken, kun elit muistoasi vuoskymmenten takaista - aika tarkalleen 50 vuotta. Se oli siinä sun edessä juuri äsken, ja nyt olet tässä, kaukaisessa hytissä jo eri vuosituhannella. Ja kaikki tuo välivaiheinen oli hetken kuin läsnä, tämän nykyisen elämäsi hetkessä.
Ymmärsitkö, Kapteeni, tätä tilaasi, osallisuuttasi kaikkiin aikoihin samalla kerralla."
-"Ei se siit-mitää voi tajuta - enhäm-mäkää tajunnu, -mä oon tässä, ja sillä hyvä!" pohdiskeli Försti itsekseen ruorinsa takana, kun sivukorvallaan kuunteli tuota tarinaa ajoista ja aikojen takaisista ajoista. -"Mull-on tän ohjaamisen kans iha riittäväst puuhaa, eikä mulla ainakaa oo aikaa tommosii kuunnella. ... Nii ja .. korvat mull-on aina ollu sivulla, molemmat."
Vaikka nyt osallasi oletkin täällä, vähän ylemmällä, olet vielä myös siellä, sitä elävällä. Elät myös sen ajan armoilla, ja tunnet itsessäsi sen osallisuutta, mutta jossain sisälläsi olet myös täällä, ylemmän meren päällä.
Ja kuten jo tiedätkin, täältä voi nähdä ajallisen aikaa eteen ja taa, ja myös sitä hetkeä, missä juuri nyt se aika mataa.
Ja kuten huomaat, täällä laivalla on myös tuo Runoilija, joka kaikkea koko ajan muistiin kirjaa. Ja myös nuo laivan muut matkalaiset, jotka kaikki ovat tämän laivan ylempää osuutta.
Mutta sinä, Kapteeni, voisin vaikka sanoa "Kapteeni raukka", joudut olemaan osallisuutta myös tuon ajallisen. Vaan, en sano "raukka", sillä sehän on kuitenkin arvokas paikka ja lahja, tuntea ja oppia tuota ajallista, kokea sen tunteita ja asioita omassa olomuodossa, kehossa, vaikka jo oletkin toiselta osaltasi tätä ajattoman ominaisuutta.
Se on hieno paikka, vaikka hetkin voisikin tuntua, että "raukka". Se on kuitenkin arvokas lahja.
Ja tämä paikka, jossa juuri nyt istut tätä ajallisen osuutta, on kuin se ajallisen alin tukiasema. (mökki)
Vaikka onkin se kuin kaiken ajallisen keskellä, on se kuitenkin irti kaikesta, omana ajallisen ajattomana maana, lepopaikkana, josta katsella ja kuunnella ajallisen osuutta.
Ja se sun toinen osasi ajallisen, on kuin ajallisen yllä irti maasta, vaikka maassa vielä onkin. Se on se sun "Taikurin taivaasi" maan ja taivaan välimaastossa, kuin ilmassa.
Näiltä kaikilta ajallisen paikoilta voit tarkata ja seurata ajallisesi osuutta, ollen kuitenkin koko ajan myös ajattoman ylemmän osuutta, jossa on kaikki tarpeellinen tarjolla.
Siellä on siis kaikki, vaan kuten muistat "kaikki mikä on sallittua", milloinkin sallittua, sillä se sallitun osuus on koko ajan kasvava ja tieto, ymmärrys, on lisääntyvä.
No niin, Kapteeni, ja Runoilija ... ja kaikki muukin laivan väki...
-"Mäki oon!" kuuluu taas kannelta.
-"Niin, ja tuo mäki myös... tämä oli vain tämän hetken kuvaus, kuin taulu, missä ollaan nyt, kokonaisuus; meri ja meret, meren pohja, eli tämä ajallinen, Kapteenin eri ulottumat, ja se aika, joka on ajassa menossa.
-"Otahan lisää kahvia ja nauti olostasi. Ja auringosta, joka vihkollesi paistaa ikkunasta."
-"Entäs tuo munkki, keskeyttää Kapteeni, -"epäterveellinen munkki. En tahtoisi, vaan kun tuli ostettua, maukasta ja makeaa."
No nyt, kuin vihdoin, tähän ajallisen aikasi hetkeen, oi Kapteeni. Ja kuinka paljon on pelkoa ja tuhoa kylvetty maailmaan, ja kaikki kuin muuttaisi muotoaan.
Niin muuttaakin, vaan ei se ole paha asia, hyväksi se aikanaan osoittuu, kunhan pelko tasaantuu ja uusi muoto muotonsa saa, ja aika uusi uutta kasvattaa.
Niin paljon on kaunista viel maassa ja maan päällä, ei sitä saa tuhota - ei sallita. Enemmänkin nyt etsitään uutta muotoa; ei toinen toistansa tuhoava, vaan uusia arvoja arvostava.
Monenlaista uutta tuo se tullessa, vaikea edes lyhyesti kuvata. Mutta se on matkalla.
No, onhan se totta kai raskasta, kuten muutokset aina, mutta, aikain takaa niitä ei kukaan muista, raskauksia.
Kaikella on aina hintansa. Ja tuloksena kaunista, vaikkei se juuri nyt saisikaan, eikä saakaan, kiitosta.
Mutta, aika ajan takana, kun kaikkea toisin voi katsella voi ihmiskunta huokaista: -Oi, miten kaunista ja arvokasta onkaan tämä kaikki.
Eikä vanhan ajan tuhoa kenkään enää muista, vaikka aina onkin historiansa ja historioitsijansa, jottei unohdu se vanha. Eikä sen taakka, jonka se rakensi maalle eikä sekään taakka, jonka muutos langetti ajalliselle kansalle.
Onko tarpeen tarkemmin kuvata tätä muutoksen kokonaisuutta. Se kyllä kerrotaan tarkoin jälkeen päin ja myös se kaikki mi tiedossa oli jo edestä päin.
Ja ihminen itsekin kaiken näkee selvemmin, suunnan mik' oli ennemmin, ja mikä jälkeen on nyt kun myllerrys (ihana) on päättynyt.
Saitko Runoilija muistiin tarkoin kaiken?"
-"Sain, niin tarkoin kuin kuulin ja osasin", vastaa Runoilija.
08.04.2020
Runoilijan huoli
Kapteeni istuu etähytissään ikkunan ääressä ja ihailee nousevaa aurinkoa. Maan pinta hieman huurussa, yöllä ollut pakkasta.
Ja hän kuuntelee aamuisia ajallisen uutisia, arvailuja ja ajallisten viisauksia, jotka tosin ovat viisautta vailla.
Sanon 'suloisesta', sillä ihmiset ajalliset eivät vielä tiedä sen todellista tulosta - joka siis, edelleen, on kaunista.
Minä näen, oi Runoilija, sinun huolesi ellei kaikki tää toteudukaan, minkä tässä kirjaat kuin saatuna. Pelkäät jotain ajallista mainetta. Se on turhaa, sillä ethän vielä näe sinäkään mihin tää kaikki johtaa.
Olet kuin huolissasi, ellei sanasi kauniit toteudukaan ja joudut kuin salaisesti toivomaan, että olisivat ne totta. Joudut toivomaan muuttuvaa, muuttunutta tulevaa.
Onhan tämä kauheaa, jos hetkeä ajallisen suunnasta arvioi, miten horjuttaa tää kaikki ajallisen maailmaa.
Vaan, ei hätää, sanon taas kerran, tämä kaikki ihmiskuntaa kasvattaa ja tulevan maailmaa monella tavalla muuttaa. Pitää vain osata katseen kulmaa vaihtaa.
Oikeastaan, kaikki on vain rahaa.
Elämä on täynnänsä kuolemaa, ees ilman Koronaa. Sen osuus kaikesta poistumasta on kuin turhaa. Sitä ei monikaan huomaa.
Ja paljon enemmän syntyy uutta, kuin poistaa joukoista tää Korona.
Ei ihmiskunta katoa - ei sellaista sallita. Onhan vielä niin paljon myös kaunista - jos on myös turhaa, maata rasittavaa. Siihen tämä nyt hetkeksi vaikuttaa.
Mutta, jotain tämä nyt tulevaan opettaa, ihmiskuntaa kasvattaa.
Ei tietenkään, taaskaan, kaikkia, mutta synnyttää uusia asenteita, jotka uusiin kantaa ja uusia suuntia antaa.
Noniin, nyt on taas aika toteutumaa vain katsella ja kuunnella, muuttuvia ajallisen arvioita siitä mitä eteen tuokaan tuleva.
Vaikea on sitä arvata, sillä kaikella on niin monenlaisia maininkeja suuntaan ja toiseen, eteen ja taa - kaikki kaikkeen aina vaikuttaa.
Ja ihminen itse viel monenlaista uutta kasvattaa, Parantaako vai pahentaako, sen näkee kun jatkamme nyt matkaa.
Hetkin voit laidan yli kurkata, mitä tapahtuu alhaalla, tuolla alemmalla merellä ja maalla sen alapuolella, kuin pohjalla.
Sillä, ei tällä matkalla tuon pohjan tähden matkata vaan, tämän ylemmän ulottuman, ylemmän meren ulottuman, joka sinulle ja teille kaikille matkalaisille on vielä uutta ... vastahan tänne pujahdettiin tuosta "muurin" aukosta.
Oli vain niin paljon saman aikaista tapahtumaa;
eletään salattua aikaa, jota sinä saat
kuin vertauskuvana toteuttaa
ajallisen ihmisen muutosta
henkistä kohotusta
maanpäällisen arjen muutosta
ja uusien tulevien avautumista.
Melkoista myllerrystä, jos kaiken vois ihminen silmillään nähdä - suurta ois se hämmästystä.
Ja sinä, Kapteeni hyvä, saat tuntua ja olla osallisena
tuossa kaikessa monella tavalla ja tasolla;
keho, sinun sydämesi ja sisäisesi myllerrys
ajallisen elosi muutokset ja paikallensa pysäytys
maailman tilan korjaus ja
sen synnyttämä suuri pelko.
Ja tuo pelko jo itsessään on ihmistä tappava kehon voimat kadottava ja lamaava.
Pelon vaikutukset ihmiseloon kannattaisi ajallisten enemmän tutkia. Siinä on viel monta salaisuutta tarjolla.
10.04.2020
Prosessin kuvausta
Eilen pohdin tätä oudon prosessin kulkua kuin nousuja ja laskuja. Kaikenlaisia lukuja ja prosentteja valmistumisesta. Vaan, ei vieläkään valmista - jo puolitoista kuukautta värinää ... ja tarinaa.
(Kovin on salaista vielä tämä kaikki)
Mutta, huomaan sun kyyneleet mielessäni, miks' jatkuu tää varustus vain, vaik jo loppua piti - sun laskujesi mukaan.
Oikein sinä päättelit, monivaiheinen on tää prosessi. Ensin kuin putsausta sitten tiedon, voiman, latausta ja sitten lopuksi sen hienojakoista paikallensa asennusta kehon eri puolilla.
Ei sitä kaikkea kuin vain kerralla rysäytetä herkälle keholle, vaan pikkuhiljaa, yksi osanen kerrallaan.
On siinä liittymäkohtaa ajallisen asennuksiin, tietokoneen uusiin versioihin: Tieto kerätään nopeaan, sitten hiljalleen paikalleen asennetaan pala palalta. Ja sitten vasta valmista, kun viimeisinkin pikku piirre on paikallaan. Ja monesti se, kuin viimeisin vaihe, on kaikkein pitkäkestoisin - antaa vain odottaa ja odottaa - ei saa koskea eikä sammuttaa sillä, silloin paljon tärkeätä asennuksesta katoaa ja toiminta sen jälkeen on epävakaa.
Samoin on tässäkin ... miten paljon siinä todellakin on yhteistä. Ihminen yllättävän lähellä on tuota konetta ja toimea - tai päin vastoin, tuo kone on lähellä ihmistoimea.
Paljon kuin samanlaisia osia, muisteja ja ohjeita ja pilvien tietopankkeja, ohjelmointeja. Ja jollain pikku vialla voi vaikka kaikki kadota, toiminta horjua, muisti kadota.
Mutta nyt, tässä prosessissa, sinua itseäsi koskevassa, kuin uuden version asennuksessa on toiminta saman tapaista.
Ja nyt juuri menossa sitä viime silausta, jonka merkitys siis, on todella ratkaiseva koko prosessissa.
Ja niin kauan kuin on sydämesi, keskusosasi, värinää niin kauan on asennuksessa viel tehtävää. Eikä sitä saa häiritä, eikä varsinkaan keskeyttää, sillä silloin moni tärkeä piirre jää kesken, ja jotain vaik häviää.
Siksi, anna vain "asennusohjelman" rauhassa toimia, etsiä vikoja ja uusilla tiedoilla niitä korjata - ja uusilla tiedoilla korvata. Se on kaunista, jos sen väreissä näkisit, miten kaikki on etenevä.
Ja sinulle on ollut tärkeä näyttää eri tavoin, miten on etenevä tämä asennus, sen eri vaiheita. Niillä ollut rauhoittavaa vaikutusta - hätäilevälle.
Jokaisella vaiheella ollut omansa kasvunsa ja toteutumansa.
Nyt menossa sitä viime vaihetta, hienosäätöä ja kokonaisuuden rakennetta, hermojärjestelmän toimea ja ajatusten uutta kulkua ja yhteyden luontia uudelle tasolle. Tärkeitä vaiheita kaikki kokonaisuudelle, jotta kaikki voi saumattomasti ja puhtaasti toimia.
Kuin tekninen on tämä kuvaus, vaan ... mistä lie se tekniikka onkaan saanut alkunsa, sen innovaatiot ja ideat ratkaisumallit ja viisauden aivorakenteet.
Niin, mistä kaikki onkaan teille annettu, mistä kaikki kehitys, viisaus, tieto, taito mistä kaikelle oikea aika jatkaa ihmiskunnan kasvua.
Mutta, niin, ihminen ... monen hyvän kiertää kierollen, hyvän (muovaa) pahan palveluun - vaikka sekin taas, hyvälle tuo kasvua.
No nyt tätä prosenttia, sinä kärsimätön odottaja, eli, paljonko on valmiina tätä viimeistä vaihetta. No ... jotta kaikki ois kuin liikkeelle lähtöön uusin tuulin ja voimin valmista, niin valmiina prosenttia on ... xx, (pidetään se nyt salassa) Ja montako päivää jäljellä, sun suureen taas muutoksesi päivään 14.4.!
Se on aina sinulle se tärkeä - kuin uuden lähdön päivä, jo 36 vuotta siitä suuresta tapahtumasta joka kaiken kuin kerralla muutti ja elämäsi toimen niin totaalisesti muutti. Ja sillä tiellä ollaan aina, ja nyt merillä jo kaukana - ja hetkin maalla.
*
Mietin hommia etähytillä, pitäisikö jotain touhuta, vaikkei nyt oikein maistukaan. Vain tämä kirjoittaminen.
11.04.2020 Pääsiäislauantai
Vapautus on lähellä
-"Niin, ois Pääsiäinen ajassa, ehkä jotain juhlaa myös ajallisen takana. Siit' en tiedä vielä", miettii Kapteeni aamulla etähytissään.
Olisikohan tällä jotain osuutta tuolle mun prosessimatkalle, Pääsiäinen kun on monella tapaa pääsemisen ja vapautumisen juhlaa perinteissä.
Oishan se aikamoista sattumaa jos tää minunkin taisteluni jotenkin siihen osaa.
Pääsemisen juhlaa, miksei se voisi sopia, tähän merten matkalle osua kuin suunniteltuna. Eihän tässä ole ollut hetkeäkään ilman jo edeltä tietoa ja lupausta suuresta paremmasta.
Prosessi lähestyy loppua, ja samalla sen uuden alkua, josta puhetta ollut jo monella tavalla. Uskoa vain puuttunut, hetkin."
-"No niin ku... kovin outoa ja uut...", yrittää Kapteeni.
Mutta, oikea on Kapteenin uumoilu, kohdalleen asettua tämä pääsemisen juhla, vapautumisen juhla, kun kaikki oli valmista, oli uudelle matkalle lähtö valmista - silloin kerran Egyptin orjuudesta ja "poltosta". Miksei nytkin voisi olla se mahdollista.
Mitä uutta se nyt ois auringon alla. Onhan noita vapautuksia ollut tällä kansalla, missä olet vielä ajallisen osuutta.
No, nyt on oikeasti, vihdoin, se aika paineesta vapautua, uuden "version" asennuksesta; uusista voimista, uusista piirteistä, uudesta ilmeestäkin, uusista sanoista ja tavoista. Kaikki on valmista. Laineet saa asettua ja myrskyn viimeisetkin mainingit laantua.
Saat olla vapaana ja uusiin tarttua, Kapteeni hyviä, matkan on aika jatkua - eikä jäädä tähän, vaik monella tapaa se onkin ollut tärkeätä.
Mutta, prosessi on prosessi, sillä on vain aikansa ja paikkansa - ja hetkensä.
Ei se ole se tehtävä, eikä siinä enempää tule kieriä, edelleen vain! ... ja kohti uusia. Sillä, eihän tämä matka nyt lainkaan ollut tässä, vaik hetkisen elitkin, kuin siinä pelossa.
Tulevassa! on kaiken tarkoitus - ja sen tulevan viel salaisessa unelmassa, jota ajallinen ei tajua, ei ajallisen ylempikään vielä.
Mutta, tällä ylemmän ylemmällä merellä on kaikki avoinna, se on uutta tasoa, jolla on paljon saloja, joita tulee avata ja jakaa - "lastuja lainehille", muistathan.
Tästä se vasta voi alkaa; uusi meri, uudet sanat, uusi voima, uusi näkö ja ymmärrys, uusi ulottuma ja uusi unelma, vaikkei sekään vielä, tietenkään, ole se lopullinen, mutta riittävä, väliaikainen.
Kas, se viimeinen unelma, jos sellaista nyt ollenkaan edes olemassa, se on kaukana aikain ja ajattoman takana tuntemattomissa ja kuvaamattomissa tiloissa. Kuin jossain suurissa pidoissa, jossa kaikki niin kaunista.
Ei ole olemassa sanoja, joilla sitä edes voisi kuvata. Mutta, sen voi Kapteenille luvata: Matkalla ei ole loppua, voi vain muuttaa sen muotoa, kun ollaan kyllin kaukana ja lähellä uuden ulottumia.
Mutta, katsohan nyt tätä ajallisesi maailmaa ajallisen asumuksesi ikkunasta, eikö olekin kaunista keväistä luontoa ja aamuista aurinkoa. Poutapilviä ja raikasta pientä aamupakkasta, kaukana kaikesta aikasi vaivasta, Koronasta ja muusta, joka vielä käy raskaana, muutoksia ja uutta rakentavana.
Tällä kaikella on paikkansa ajallisen maailmassa, sen kehityksessä ja kasvussa ja ihmiskunnassa, ja maassa viel' niin kauniissa. Ei sitä saa tuhota!
Sekin on monelle jo se unelma - tosin vain ajallinen, mutta silläkin on paikkansa. Kullakin aina osansa ja omansa matkansa."
12.04.2020
Viime silauksia
(Sydänrytmi sekoaa crosstrainerissa)
Miks' aina vain masentaa jos sykettä seuraan - ei vieläkään vakaa. Rasitus sen sekoittaa.
Mutta, kun on kyseessä kokonaisuus, on molempien löydettävä tahtinsa. Keho tulee perässä, sen tulee muuttua. Liha on hidasta.
13.04.2020
Aamu-unien muuttoja
Aamusella pätkittäisissä unien taas kaksi muuttoon liittyvää unta.
Ensimmäisessä suoritin vanhan asunnon loppurippeiden keruuta - olin muuttamassa pois. Se loppusiivous on yleensä hidasta.
Toisessa unessa oli kuin siisti kylmäkellari. Tilan loppusiivous jo tehty, oli täysin siistiä. Kaapit tyhjät ja muuttaminen ja lähtö valmista.
Niin, sitähän tuo kuvaa, vanhat tilat on putsattu ja muutto uusiin tiloihin on mahdollista. Nähtävästi tavarat otettiin mukaan.
14.04.2020
Suurten muutosten päivä
Suurten muutosteni päivän aamuna punaisen huoneeni keinutuolissa...
Nyt tasan 36 vuotta siitä kaiken muuttavasta näystä. Sillä tiellä oltu siitä lähtien, monin tavoin muuttuen ja kasvaen.
Monia muutokseen johtavia tapahtumia monesti näinä samoina aikoina, huhtikuun 14. päivä. Jopa samana päivänä, joskus plus/miinus viikko.
Jotain suurta on tekeillä juuri nyt, sen tiedän vaan mitä. Mitä muutosta minulle.
Koko maan piirissä menossa jokin suuri henkinen muutosprosessi. Olen kuullut sellaisesta. Ja se aiheuttaa ihmisille outoja oireita, joita vaikea tutkia.
(Ja samaan aikaan riehuu se Koronapandemia ja myös tämä oma, jo 6-7 viikkoa jatkunut henkisen muutokseni prosessi, joka ilmennyt rytmihäiriöinä.)
Sydänprosessi ja sen kokonaisuus on vielä kesken.
15.04.2020
Prosessi on kokonaisuus
Eilen väsyin näistä tarinoista, kun koko päivän koneelle niitä siirtelin. Näkyville.
Piti väsymykseen ottaa vähän rommia - tulikohan takapakkia. Kantapään arkuus myös häiritsee.
Liittyyköhän tuo kantapääkin tähän prosessiin?
Kuntoutus valmistuu osa kerrallaan, ei kaikkia yhdellä kertaan, sillä kaikilla on omansa yhteydet kaikkeen. Ja muutos kaikkineen vaikuttaa eniten sydämeen, ja sen tehtävään jakaa elämää kaikille muille osille, jopa nostaen painetta, jotta kaikille riittäisi kaikkea.
Tuota prosessia ei saisi häiritä, sillä siitä voi tulla viivettä, vaikkei se tulosta vastustakaan. Toteutuu ajallaan ja omalla tavallaan.
Ajallinen ei voi sitä vahvistaa, mutta voi kyllä vahingoittaa, hyvää lopputulosta vaarantaa.
Kannattaa olla tarkkana ja vain odottaa, että kaikki löytää paikkansa ja toimintatasonsa. Laatunsa jaksaa ja kantaa tulevaan, siihen ajallisen hyvään unelmaan ja sen jälkeiseen tulevaan.
Kaikki on hyvin edelleen, ei hätää vaik "tykyttää" tekee vain omaansa tehtävää, jolla on tapansa ja tahtonsa rakentaa uutta ja kaunista - aikanaan valmistuvaa kestävää tulosta.
*
Monenlaista huolta, kyselyjä ja vastauksia, ja arvokkaita opastuksia on matkalle mahtunut. Kaikkea ei lie tarkoitus esille laittaa.
Pitää vain rauhoittua ja suhtautua kuntoutukseen oikealla tavalla, ja ehkä vain lyhyesti kuvata: -"Oli vaikea ja raskas taivas, monella tavalla opettavainen kunnes sain rauhan ja luottamuksen siihen, mikä oikeasti oli menossa. Ja uskon vahvistuksen prosessista ja sen tarpeellisuudesta - ja lupauksen hyvästä lopputuloksesta. Se riittää.
Tuleva sitten näyttää, miksi kaikki oli tarpeellista, mitä kaikkea se sai aikaan, ja mitä tuo se tullessaan.
Mutta, vaikka prosessin tuntemukset hieman jo hellittävät, itse prosessi jatkuu kuin huomaamattomana vielä usean kuukauden ajan pitkälle kesään. Näin olen ymmärtänyt.
Katsotaan.... mitä tuleva aika tuo tullessaan.
18.04.2020
Tarjolla salaisia apuja
Tällä laivalla on tietoa ja taitoa ajallisen tarvitsevaa ja muuttavaa palvelevaa ja auttavaa pitkällä matkalla avautunutta henkistä ulottumaa.
Ja ulottumat ovat vielä lähellä toisiaan tuon Kapteenin ominaisuudessa ajallisessa ja ajattomassa - samassa ajassa.
Joten nyt, kun ajassa on ajattoman tarvetta tuon ylemmän ulottuman, jossa kaikki on tallessa ja josta kaikki on; ennen, nyt ja tulevassa on siellä myös tarjolla ratkaisuja ajallisen matkalle ... aina sen sallitun mukaan.
Kaikkea ei tietenkään kukaan saa mukaan eikä ajallisen ihminen ees kestäisi, ei kunnolla ees pientä hippua sen voimasta - suuresta salatusta.
Mutta, kuin näytiksi... ois tarjolla ratkaisuja ja auttavia voimia tällä laivalla, ja monilla muillakin, vaan ... on yksi iso ongelma:
- Ottaako kukaan niitä vastaan, ja - onko luvallista tuoda uudenlaisia apuja.
Kun eletään kuitenkin vielä kovin teknis-tieteellisiä ratkaisujen aikoja niin, saako niitä nyt sotkea ... niillä kun on harteillaan suuria valtoja ja voimia. Ja valtoja on niin monia.
Mutta, ei tuo estä tuoda ratkaisuja ajan ulottumalle pienissä palasissa ja auttaa niitä, joilla on valmiutta uskoa luottaa ja turvata kuin suurempien apuihin.
Ja tuollaisia apuja ois nyt tällä laivalla tarjolla.
On tietoa ja taitoa vähän jo kokemustakin - ja uskoa että se voi olla totta.
Ja siksi sitä myös rohkeasti edelleen tarjota ja luvata parempaa apua kuin on ajallisissa juuri nyt tarjolla vajavaisena ... vaikkakin kuin suuntaa antavana.
Mutta, niihin ei saa kajota... ei tietenkään sillä, ne edustavat ajallisen voimia ja valtoja monille niin arvokkaita. - Vaikea asetelma!
Voitko vain mennä kaduille ja toreille huutamaan: -"Minulla on teille apuja nyt vallalla olevalle taistelulle kuin pelastusta pelosta ja tartunnan vaarasta.
Kuka sinua uskoisi, ja uskoisiko sit kuitenkaan voimasi tekoihin vaik hetken suostuisi.
Sit jo pian syyttäisi hän sinua huijariksi ihmisiä harhaan johtavaksi vaaralliseksi vääräksi turvaksi joka kuin muualle haluaisi johtaa ihmisiä siitä aikanne ainoasta turvasta tieteiden vallasta ja voimasta. - Vaikea paikka!
Vaietako, vaik valtaa ois apua tarjota. Uutta mahdollisuutta, joka voisi oikeasti auttaa ja kaikkinaista pelkoa poistaa.
No, ei vaiettavaksi ole tarkoitettu tää elon matka tää uusien merten seili - ei vaiettavaksi, mutta varovasti esille asetettavaksi kuin näytiksi... että muutakin voi olla tarjolla ja olemassa näkymättömässä ulottumassa - joka siis on viel näkymättömämpi kuin tuo näkymätön vihollinen, joka kuitenkin on näkyväisen maailman osallinen.
Ja mitä näkymättömämpi on voima sen voimallisempi se voima on.
Ja se näkymättömyys on vain näkymättömyyttä ajallisen maan vaan, hyvinkin näkyväistä kun siirrytään ylempään ulottumaan.
Ja juuri tässä on se ongelma: - on, näkyväinen ajallisin silmin ja tiedoin nähtävä - ja näkymätön, jota ei ajallisen silmin ja laittein eikä ajallisen tiedoin ymmärretä, eikä juuri siksi uskota
...vaikka juuri rukoukset liikkuvat sillä alueella mutta, ne ovatkin vain opittuja sanoja ja niihin pientä ajallisen uskoa. Vaikka, totisiakin sillä rintamalla kyllä on.
Mutta sinä, ajattoman alkemisti laivalla oleva Elämän Alkemisti tee tekosi ja näytä taitosi, voimasi apusi vallalla olevalle vaivalle ja suurelle pelolle.
Elämän Alkemisti: -"Niin, ratkaisu ei ole vaikea käytetään vain sanojen voimia ja kuin luomisen ulottumia, voimallisia sanoja."
Vaikka näillä sanoilla: "........ "
tai,... jospa jätän ne vielä mainitsematta,
sillä koko tuo tarina on vielä kuvaamatta ja kertomatta.
Kun kokonaisuus on valmiiksi kerrottu kerron myös, kuinka tulee toimia saadakseen itselleen noita suojaavia voimia.
Silloin ei ole väliä sen immuunipuolustuksen tasolla vaikka, hyväksi se aina on, jos se on kunnossa. Vaan, ainahan se ei ole mahdollista huonon ravinnon, sairauksien, lääkkeiden tai stressin ja pelon ym:n tähden.
Ajallisen lääke on ongelmallinen viruksen muuntautumien tähden. Ja jatkuvan uusiutumisen tähden. - Yleensä lääke on aika tehoton, vaikka moni niistä myös avun saa. Ja sitten vielä viruksien muut salaiset viel tuntemattomat salaisuudet.
Hyvä vaihtoehto olisi Elämän auttava energia
Ja jopa vielä niin, että se osaa muuntautua myös viruksen uusiin muunnoksiin, ollen aina oikea "sisältö" virukselle tai sen uudelle muunnokselle.
Tuo kuulostaa kyllä järjelle, kuin myös tieteelle, mahdottomalta, että se voisi kuin muuntautua uusille kannoille.
Vaan, tuohan on ajallisen järjellinen ja ajan tieteellinen ajatus: -Mahdotonta!
Mutta, kyseessä onkin ylemmän ulottuvuuden henkinen energia ja ajatus, tietoisuus, joka osaa muuntautua, ja jossa on jo valmiina ne tulevat.
Ja koska se on ylemmän voiman elävä energia tietoisuuksineen; mennyt, oleva ja tuleva, sillä on kaikki valmiina itsessään - ja myös yhteys ylempään, josta voi tapahtua täydennys, jolloin se on aina ajan tasalla valmiina torjumaan ajallisen uusia uhkia.
Siis, aivan kuin puhelin tai tietokone, joka on päivitetty uusien virusten varalle. Tietenkin sillä erolla, että tämä on varmasti ajan tasalla, eikä esimerkiksi nk. hakkerit pääse edeltä yllättämään. Päivitys on siis jo edeltä tehty, ennen kuin uusi virus on edes matkalla.
-"Voi minua... ja mun laivaani", huokaa Kapteeni Elämän Alkemistia kuunnellessaan. -"Mitähän tästä vielä seuraakaan."
Ja Elämän Alkemisti jatkaa: -"No nyt tietenkin herää kysymys, mistä tuollaisen energian voi saada, ... ja mitä se maksaisi.
Niin, toisenlaisessa ajassa, tulevassa, tuossa ei olisi mitään ongelmaa. Eikä tässä ajallisessakaan ajassa, oikeanlaisessa seurassa, jossa on yhteinen ajatus ja luottamus noihin ylempiin voimiin.
Vaikka, ei nuo vaikutukset ole kuitenkaan niistä riippuvaiset.
Kuka tahansa voi sen ottaa ja saada; tuon voimallisen energian., mutta .. mutta...
miten käy tuolle energian antajalle, kuin ajallisten valtojen vastustajalle, olemassa olevien suunnitelmien sotkijalle, jos hän tuo esille maksuttoman tehokkaan vaihtoehdon.
Niin, käynnistyy ehkä monet tutkimukset ja syytökset. Kaiken mustamaalaus ja vaaralliseksi väittäminen. Kysymys on siis energiasta ja energian kohdistamisesta auttaviin tarkoituksiin. Ei kai tuossa nyt mitään uutta.
Vaan, uskooko ihminen sellaiseen, mitä hän ei voi nähdä. - Kuka uskoo, kuka ei.
Energian voi vaikka kädellä toisen päälle pukea, noin kuvainnollisesti. Energian voi siirtää veteen, tai vaikka pähkinään tai sokeripalaan - ja se on siinä.
Mutta, jos puuttuu se valkoinen takki, tai tieteen näyttö ja hyväksyntä. Onko silloin luottamusta.
Vaan, jos ois luottamusta, niin jo pelkkä placebo- vaikutus voisi olla merkittävän voimakas. Mutta tässä tapauksessa sillä ei ole sijaa, paitsi käänteisesti, jos nuo Elämän energiat väitetään turhiksi.
Keho ja mieli on voimallinen parantamaan kuten myös sairastuttamaan.
Ajallisen lääkekin voidaan saada tehottomaksi todistamalla se tehottomaksi, ja jos sen sitten lääkkeen nauttija uskoo, jolloin mieli ja keho voi mitätöidä hyvänkin lääkkeen vaikutuksen.
Ihminen on niin voimallinen, suuntaan ja toiseen.
No nyt jo herää Kapteenille kysymys: -"Onko voimia ja lupia, tehdä moisia apuja?
Elämän Alkemisti: -"Itselle? - tottakai! Muille? - saa tehdä, vaan onko luottamusta kuitenkaan. Puheet ja maineet? Mutta, muille vain oman pyynnön mukaan." Kapteeni: -"Pitäisikö taas mitata! Mutta miten? Paljonko henkisiä voimia tarvitaan tuon energian antamiseen."
EA -"Voima ei ole ajallisen voima, vaan ylemmän ulottuman. Sanat ovat ajalliset, mutta niilläkin siteensä ylempien.
-Voiko kuka tahansa tehdä noita?
EA -"Ei tietenkään, vaikka samoja sanoja käyttäisi. Vaatii ajallisen henkisen voiman ja ulottumien yhteyden. Se joko on , tai sitä ei ole.
*
Laivalla tapahtuva kasvatuskoulu on ollut kova, ja viel edelleen jatkuva. Monenlaista on matkalla opittu, voimia varustettu, energioiden muuntoja opittu; vesi, ruoka, lääkkeet, parantaminen... kaikissa aina sallitun rajat.
Mutta, nyt meneillään oleva prosessi ei siis koske vain tuota sydäntä, vaan kyseessä kokonaisuuden muunto ja kuntoutusprosessi, jossa sydän on keskeisenä osana - ajallisen ilmentymänä, kuten jalatkin, jossa kantapää lienee jokin ilmentymä.
Suurin prosessi on se henkinen prosessi, ja sen kokonaisuus. Se on SE suuri muutos, ei yksin tuo lihallinen sydän, vaikka virkansa silläkin on ajallisen matkassa. Matkan takana tarpeeton, josta muisto vain jää, ja sen ajallinen virka.
Tarinan kokonaisuus ja käytännön toimet jatkuvat uudella sivulla - Elämän Alkemistin sivulla.
Se on juuri nyt rakenteilla.
*
20.04.2020
Taas päättyi vihko
Vihko on taas täyttymässä, sisältöä noin 2,5 kk Kanarian matkan jälkeiseltä ajalta. Paljon on taas mahtunut kaikkea. En edes muistaisi niitä, ellen ois muistiin kirjannut; kasvua ja parkua - myös uusia asioita, suuria lupauksia.
Ja tuo yllä mainittu kasvun prosessi on valmistumassa, vaikka viekin vielä aikansa.
Ja nyt siis päättyi taas yksi vihko. Merkittävä kasvun matka; Koronapandemian alku ja oma taisto oudon henkisen kasvun kanssa.
Sydän siinä välissä herkkänä väreenä - rytmihäiriöinä. Nyt vihon loppuessa jo merkittävästi helpottaneena.
Uusi vihko jatkuu kysymyksillä ja vastauksilla tuon henkisten energioitten kustannuksista, eli, paljonko kuluu Elämän Alkemistin voimia kun antaa hän ajallisille apuja.
Ja myös tarkennuksia energiaan liittyvistä avuista.