On aivan hiljaista

Koala, katselee ihmetellen ympärilleen.

-"Ohhoh", se itsekseen huokaa."

-"Että tämmöne mesta tää sit onki …"

-"Niinpä …", huokaa myös isompi. -"Ja, ollaankohan me ihan ainoat täällä?"

-"Pitäsköhä tääl jotai tapahtuukki", jatkaa koala kärsimättömänä.

Ja siinä samassa yhtäkkiä

-"Tapahtuu tapahtuu", kuuluu yllättävä ääni vähän sivummalta.

Ja joku Narri hyppähtä kuin jostain piilostaan.     

             -"Tehän tulittekin sopivasti avajaisiin."

Kulkijat vilkaisevat hämmästyneinä toisiaan.

-"Häh, onks tääl jotku juhlat vai – eihä tääl oo ketää", se koala ihmettelee.

Isompi katselee ihmeissään ympärilleen. -"... en minäkään näe muita."

Tuo Narri  katsoo kulkijoija vähän hilpeästi hymyillen.

-"Olettehan TE täällä, siinä sitä jo on juhlan syytä. Olette ensimmäiset."

Se isompikin jo rohkaistuu.

-"Mitä, olemmeko me ensimmäiset – mikä juttu tämä oikein on - ja kukas sinä oikein olet?",
isompi ihmettelee päätään pyöritellen.

-"Aai .. te ette tiedäkään", Narri vasta  yllättyneenä.

-"No ei … me enemmäki vaa eksyttii tänne", koala tarkentaa.

Narri jatkaa kuin vähän hämmärtyneenä.

-"Ei tänne, oikeasti, kukaan eksy - jotenkin johdettuna tänne tullaan.
Ette tunne vielä tätä paikkaa, ettekä tämän salaisuuksia.

Mutta, kun nyt olette siinä - olette juuri oikeassa paikassa.

Ja, ette te nyt kuitenkaan ihan ensimmäisiä ole, joku tuli hetki sitten
ennen teitä. Mutta niin oli se kiireinen, että ehti jo hävitä tuonne linnojen maisemiin
ennen kuin ehdin edes tervehtiä. - No, kyllä se sieltä löytyy ja itsensä esittelee."

-"... mitä se oikein höpisee?", se isompi ihmettelee. "Oikeassa paikassa - ja jotain salaisuuksia?"

-" ... en tiiä .. mutta kattellaan-ny vähä aikaa tät touhuu, ehkä se täst viel selvii."

-"Mutta hyvä, sama se miten tulitte", Narri jatkaa, "Tämä on nyt kuitenkin suuri hetki.

Ja, minä olen tämän paikan Opas, ja toivotan kaikki portista tulijat tervetulleiksi tänne.

Joten, tervetuloa teille.

Ja, te olette nyt ensimmäiset vieraat, ja sitä pitää kyllä juhlistaa."

Vieraat ovat edelleen ihmeissään.

-"Aijaa .. ja mite? ... siis että .. miten me nyt-siit juhlitaa",  koala kysyy.

Narrikin on hetken mietteissään.

-"Noo, kysytääs tolta meidän Ylimmältä Valvojalta, se tietää kyllä. 

Heei Ylin ! tules vähän tänne, täällä on vieraita. - Ne ekat."

Se joku "Ylin Valvoja", tupsahtaa lyllertäen paikalle kuin jostain piilostaan.

       -"Jaa ... tuli sitten ne ekat, vai?"

Se pienempi, koala, katsoo vähän ihmetellen sitä Ylintä Valvojaa.

-"Hei ... mitä sinä katsot?", kysyy se isompi.

-"Tota jotai valvojaaham-mä vaa ... vähä son tutun näköne."

-"Mitä ... tunnetkos sinä sen?"

-"Noo, ev-varmaankaa, mut on se vähä mun yhen serkun näköne, ja siit on kyl aikaa ...
Mut mehä ollaanki kaikki vähän saman näkösii. Muistuttaa vähä sitä,
vaik kaikkiham-me kyl muistutetaa sit samaa serkkuu."

-"Jaa, ja olisihan se aika sattuma, tuumaa isompi, "että täällä metsässä ei missään,
tavattaisiinkin tuttuja – ja varsinkin jos sun, kun olet sieltä jostain kaukaa ..."

-"Austr… Ast… Aast .. jostai raalist se oli – en enää muista, siit on nii kaua,
... nii ... ei se kyl voi olla se sama."

Narrikin jo ryhdistäytyi, hetken noita ihmettelyjä kuunneltuaan.

-"Noniin! – ja mitenkäs me tätä upeaa hetkeä nyt sitten juhlittais?", hän esitti kysymyksensä  enemmänkin sen Ylimmän puoleen.

-"No juu", Ylin aloittaa. -Tuolla pihan reunal on kivat paikat, mennää sinne,
ja jos juotas vaik jotain maukasta eucalyptus-juomaa. Kipases Narri hakemas."

Narri katosi vähän laahustaen ja omiaan mutisten lähirakennuksen sisään.

- "… Aina sitä samaa eukalyptus-juomaa …"

Ylin osoittaa kädellään Linnan pihan perälle.

-"Mennää tonne siel-on viihtysä nurkka … siel me sit voidaa vähä juhlii ja jutella."

Isompi toteaa kuin kuiskaten.

-"Sehän vähän puhuukin samalla tavalla kuin sinä", osoittaen kuiskauksensa koalalle.

-"… me kaikki sielt kaukaa tulleet puhutaa vähä samal taval, ei siin-oo mitää kummallist."

Ja niin sitä sitten alettiin juhlaa pitämään. Narri toi kunnon juomat, sitä euca-juttuu
ja pian jo viihtyisä nurkkapöytä täyttyi mukavasta puheen sorinasta.

Alettiin tulla tutuiksi – kuten hyvissä juhlissa on tapana.

-"Ja mikäs se tän pienemmän nimi o?", kysyy se Ylin.

-"Moon Gennart – Gennart koala – lyhyesti vaa koala."

Ylin jatkaa katsoen toista vierasta: -"No hyvä – entäs sinä pitempi, kukas sä sit oot?",

-"Minä olen ….", hän aloittaa, mutta koala jo keskeyttää,  -"Son Kulkuri, yks kulkuri vaa.
Mun hyvä kaveri. Mä kutsun sit vaa kulkuriks."

Ylin kaivaa laukustaan paksun kirjan.

- "Jaa, no hyvä. Siis koala  ja kulkuri ... siin on ku jotain runollist, mennääks noilla nimillä.

 Katsokaas kun, mun pitää vähä pitää kirjaa tänne paikalle tulijoist."

-"Aika paksu kirja sulla, toteaa kulkuri, - .. ja meitä on vain kaksi."

-"Noo…", tuumaa Ylin rauhallisesti, "portti on ny auki."