|
 KERTOJA
Näin
kaksi kulkijaa, jotain kulkureita vissiin ...kuleksivat jossain
kaukaisessa
metsässä.
–
Tai no, ei tuo toinen, tuo pienempi, ainakaan miltään
kulkurilta näytä. Mikähän sekin lie.
MULKAISU
Se pienempi
mulkaisee kuin vähän loukkaantuneena ympärilleen.
-"Aijaa, et "mikähä
seki-lie", vai !
Kuules
ny Kertoja, soom-MÄ, kulkuri-koala, sun tarinoittes toinen kulkija, eksä
muka mua
tunne ?"
-"Aijaa, no niinpäs
…noi sun vaattees vaan vähä … juu, sinähän se siinä …”, yrittää Kertoja
selittää,
"mutta kun tuolla on jo ... tai siis, niin .. täällä... on
jo se, siis se koala, joka on kiertänyt maat ja mannut, meret ja
taivaitten reunat ... niin, niin se on jo tuolla... sisällä. Ja
nyt sinä olet siinä?
En oikein nyt ymmärrä."
-"Aijjaa
... et sulle ei ookkaa viel kukaa kertonu", tuo pienempi hämmästyi.
-"Ai,
kertonu mitä?" Kertoja on ihan ihmeissään.
Nyt se isompi kulkija
puuttui keskusteluu,
kun tuo koalan salaperäisyys alkaa silmin nähden hermostuttaa tuota Kertojaa.
-"Niin, katsos Kertoja, se kai sinä olet, eikö?"
-"Niin oon, ainakin olen niin luullut ... mutta nyt en kyllä ymmärrä
tätä juttua."
-"Joo kuule ... sellast sattuu sellast sattuu ku
kiertelee vähä maalimaa... ", se pienempi keskeyttää.
-"Hei annas nyt KK, kun minä
vähän avaan tätä asiaa", se isompi vuorostaan keskeyttää.
"Niin että,
sinä et olekaan nyt tietoinen meistä?"
-"Kenestä meistä, tai siis teistä?
ihmettelee Kertoja edelleen.
-"No, meist ... ku täs ny just seistää - ME. - MÄ .. ja toi isompi
tos.
Ja om-meil nimekki, MÄ oon se K..."
-"Odotas nyt vähän KK",
isompi taas keskeyttää.
"Jos minä nyt vielä vähän avaan tätä, nimittäin ... tiedoksi nyt
sinulle, siis Kertojalle, eikö niin, että ME olemme tämän tarinan
kaksi uutta hahmoa, kaksi kulkijaa, jotka nyt tupsahdimme tähän
portille. ... Eikös sulle todellakaan ole kukaan kertonut meistä?"
-"MULLE !? ... mutta minähän tässä olen se Kertoja, jonka tulee tietää ..."
-"Niin nii ... kaikkee sattuu kaikkee sattuu hyväs
tarinas", pienempi taas keskeyttää.
-"Odotas nyt vielä, KK."
-"Niin no, tämä nyt taisi tulla aika yllätyksenä" isompi jatkaa, "mutta ... joku nyt
jossain on kuitenkin tähän portille tällaisen koukun piirtänyt, että ME
... olemme nyt tässä NE, tuonne sisään odottamassa, kunhan tuo Portti
vain aukeaa.
Ehkä menemme tutustumaan tuohon kaikkeen, mitä tuolla muurin
takana on.
Ellet se ollut sinä, Kertoja, niin sitten se Runoilija, tai sitten vielä joku muu. Mutta,
ME tässä, kuitenkin olemme nyt NE kaksi kulkijaa. ... pysytkö mukana?"
-"No EN ... mutta jatka nyt kuitenkin", Kertoja huokaa vähän päätään
pyöritellen,
"... jospa tähän nyt vaikka joku järki jossain kohden alkaisi
syntyä.."
-"No, näin se nyt kuitenkin on, eli ME ... olemme kuin eksyneet tänne
Portille, ja jos Portti aukeaa, niin ehkä me menemme sinne sisään
vähän kulkemaan ja tutkimaan, mitä kaikkea siellä oikein on. -
Tällainen suunnitlema meillä."
-"JOO, JA MÄ OON SE. K..."
-"KK, ootas nyt vielä vähän ... joten, jos me nyt vaan jatketaan tätä
matkaa tuonne sisälle, niin eiköhän nämä palikat siellä sitten
kohdalleen asetu - ja kerro sinä sitten ne tarinas, mitä sieltä
irtoaa."
-"Mikkä palikat?" ... se pienempi.
-"Okeei", huokaa Kertoja hieman alistuneena. "No, mennään nyt sitten
tällä tavalla. Ja TE olette sitten NE jotkut uudet, ja teillä on sitten
jotku nimetkin, vai mitä. ... ja vielä kai jotkut viratkin, vai."
-"OM-MEIL .. ja MÄ oon se K...".
-"Odotas vielä, KK, kerrotaan sitten tuolla sisällä, jos joku niitä
kysyy. Must tuntuu, että tässä oli nyt ihan sopivasti uutta asiaa tuolle Kertojalle ... tähän hetkeen."
-"Okei okei, jatketaa ny sitte vaa - aukeis vaa toi portti ... tervev-vaa Kertoja, kyllä se siit sit selvii."
-"Niin juuri" vahvistaa isompi, "varmaan tuolla joku osaa sitten kertoa sinulle tämän kaiken tarkemmin.
Terve vaan!"
Kertoja: " T e r v e ..." ja sellainen aika syvä huokaus.
-
- -
ISOMPI
ON SAMALLA KATSELLUT KAIKKEA HIEMAN TARKEMMIN
-"Joo,
mikähän toi portti oikein on ... tuommoiset muuritkin siinä."
-"Nii’i
… mikähä
se ny-ois", toistaa se pienempi. -"Mennääs kattoo."
Se
pienempi meni jo.
-"Hei
odota, minäkin
tulen!" , huutaa isompi perään.
PORTILLA
Se
pienempi aloittaa.
-"Noni,
porttiha se-o
– ja isoki viel, tommone vanha ja harmaa, tääl jossai ku ei
missää, ja keskel ei mitää…
Isompi tuumailee itsekseen.
-"Nii’i,
ja
missähän me oikein ollaan, kun siinä kulkiessa ja
rupatellessa, aika ja
paikatkin katos
–
ja sit yhtäkkiä oltiinkin tässä - tommoisen
oudon portin luona."
-"…
niinpä."
-"…
ja mikähän se
oikein … tai siis, mitähän sen takana on – ja mihinkähän se vie,
ja ..."
Pienempi ei enää kuullut,
vaan oli jo tutkimassa
porttia tarkemmin.
-"Hei,
tääl on joku
lappuki oves – tuus lukee, säku oot noit lukumiehii, vai ..
eks-ookki..."
-"Juu
juu ...no,
näytäs tänne sitä lappua."
Isompi tutkii hetken
lappua … tavailee hiljakseen.
-"Lue
nii et mäki
kuulen – ehämmä mikää sun ajatustes kuulija oo", pienempi jo hoputtaa.
Isompi
lukee nyt
.. ääneen…
-"Noni,
että tommoinen
tarina … ja tämmöinen juttu tää sit o."
-"Ja
hei katsos, KK,
tossa muurin rakosessakin on joku paperi."
-"No ..
mitäs-jos
lukisit sit senki – äänee."
-"No
joo joo …
kuunteles nyt - ja lopeta se hyppeleminen – keskittyisit nyt sinäkin
vähän ...
no
niin, kuunteles nyt sitten: Arvoisa kulkija ..." , isompi
aloittaa...
Siinä
sitten kaksi
kulkuria, taino … no niin no, kaksi kulkuria ... tavaa jotain lappua.
-"Jonkun Linnan isännän kirje se vain
onkin, tervehdykseksi
kulkijoille."
Se
pienempi,
näköjään joku KK nimeltään, alkaa jo käydä vähän kärsimättömäksi.
-”Mitäs
nys-sit …
jäädäks-me tähä vaa oottelee vai .. lähetääks me menee?"
-"No jos
nyt vähän
aikaa katsellaan ja kuunnellaan – josko täällä vaikka tapahtuisi
jotain."
JA SAMALLA HETKELLÄ
...
yllättäen portti vähän narahti
Se
pienempi, siis se KK, joka on lähempänä.
-"Hei,
sehä onki vähä auki …
kato!"
-"No
niinpä, sehän
onkin jo auki. Pitäisiköhän sinne vähän kurkata .. jos
pikkuisen
vaikka tost…"
SE
KK MENI JO
-"Tuut-sä
sielt –
vai jäiksä jotai hautoo sinne!"
-"Tullaan
tullaan … odota nyt vähän."
Portista sisään
>>
Ja
siinä ne kulkijat nyt sitten seisoo avonaisella portilla,
ja katselevat
edessä avautunutta maailmaa.
-"Että sitte tämmöne
paikka...", toteaa se KK ihmeissään.
*
|
