Salaisuuksien runoa
 |
Taivaan Kuningatar |
 |
Narri, jo vapauden mestari |
 |
Kapteeni, laivan kippari
|
 |
Försti, laivan
ruorissa vastaa suunnasta (tai niin se ainakin luulee) |
 |
Taikuri,
ajassa ja
sen salassa (Taikurin historiaa matkan alussa) (Taikurin terveys- ja ravinto-oppi) |
 |
Erakko,
tuntemattomissa
edellä kulkija (Erakon historiaa matkan alussa) |
 |
Tietäjä,
olevassa ja
tulevassa (Tietäjän historiaa matkan alussa) |
 |
Mystikko, salaisissa ulottumissa |
| Runoilija, matkan ahkera kirjuri |
|
*
-Ja neljä vuotta kesti
ett' tää seinälläsi oleva kuva
alkoi sinulle puhua
vaikka hahmot jo silloin olivat sinulle tuttuja, aloittaa Taivaan Kuningatar.
Nyt tuo tilanne on totta. Siinä jaamme ulottuvuuksien sanoja ... ja saloja
#
Tässä hieman alustusta tälle dialogin osiolla, jossa
Narri, nyt siis
ja Taivaan Kuningatar, yhdessä kuuntelevat
ulottuvien salaisuuksia.
Ovat poimitut tuosta edellisen osion "Tulevan heijastuksia" lopusta.
12.01.2018
On voimia, ja voimia
Mystikko omissaan pohdiskelee voimien suuruuksia ja moninaisuuksia mitä kaikkea on, ja miten vaikuttaa ja mitä ajallisissa voi käyttöön ottaa.
Ja näin hän tuumailee...
-On voimia ja on voimia on ajallisessa vaikuttavia ja on ajattomassa vaikuttavia
ja on voimia ajallisen takaisessa ja ajattoman takaisessa iankaikkisessa ulottumassa kaikkinaisuudessa vaikuttavia.
Ja yhdellä voimalla voi vaikuttaa yhtäällä toisella voimalla toisaalla ylemmällä voimalla ylemmissä ylemmillä ylimmissä - ja viel senkin takaisissa.
Ei ole vain yhtä voimaa jolla vaikuttaa kaikkeudessa vaan, kaikilla voimilla rajansa kaikkeuden rakenteessa. Ja kullakin voimalla voi vaikuttaa omissa tasoissa.
Vaan, mikä kaikki on ihmiselle tarpeellista ajallisessa ja ajallisen ja ajattoman rajalla - se ei ole kaukana eikä kaukaisen ulottumassa.
Tasot ovat monenlaiset tehot ovat monenlaiset vaikutukset vaihtelevaiset.
Ja minne kauas ois ihmisen osa minne asti viisaus, ymmärrys minne asti sanojen vaikutus minne tahto.
Ja minne tahto oikea ettei vain ois kokonaisuutta sotkeva joiss' ois valta vaikuttava.
Ihmisellä on ulottuma ulottuman takana lähin tässä, nyt näkyvässä on ulottuma menneessä ja tulevassa ulottuma unelmassa mut' nuo kaikki kuin ajallisessa ja ajallisen ajattomassa ihmisen ajatusmaailmassa.
Mut' mitä kaikkea onkaan ihmisen ajatusmaailman takana ajatuksen tavoittamattomassa, kuin uskossa ett' jotain suurempaa viel on olemassa tään ihmisymmärryksen takana näkymättömässä ylemmässä.
Mutta, ei se estä sitä ettei se voima ois kuitenkin ihmisen käytettävissä vaik ei hän ymmärrä sen ylemmyyttä.
Voi rukoilla, anoa toivoa, uskoa uskoa uskomattomia vaik' kaikella valtansa ja paikkansa ja kaikkea voi anoa, toivoa uskoa - ja manata.
Pitää aina olla myös tarkkana ettei ano vahinkoa itselle, toiselle ihmiselolle kaikkeudelle.
Ihminen kun on tässä rajalla menneen kaukaisen ja tulevan ulottuman kuin matkalla jostakin kaukaa jonnekin kauas siin' kuin hetken välissä vaikuttamassa osaltansa rakentamassa kuin siltana menneen ja tulevan jo toteutuneen, ja unelman.
(...ja Mystikko piirteli karttaa)
Aikamoinen paikka jos osaa oikein katsoa - maailmoitten rajalla alati muuttuvassa.
Ja voimat kulkevat vaikuttavat yllä ja alla ja koko ajan elon kohdalla ja ihminen kaiken keskellä on osa kaikkeutta rajallisena, tai kuin rajattomana vangittuna kuin kuplassa menneitten mahtavassa ja tulevien unelmassa, kuin utopiassa ja samalla kuin vapaana lähellä ja kuin jossain kaukana yhdessä hetkessä tulossa ja toisessa jo taas menossa jostakin, jonnekin; ajattomin, ajallisin ja taas ajattomin unelmin.
Ja nyt ...
miksei tälle ihmeelliselle ihmiselle ois mahdollista ylettyä myös voimille ylemmille jonka osanen hän kuitenkin on ja jonka kuin keskellä on hällä nyt hetken paikkansa matkalla jostakin jonnekin nyt ajallisen vajavaisin ajatuksin - vaikke se tarkoitakaan sitä etteikö yhteyksiä ois vaikka minne kaukaisien ylemmille.
Eikä mitkään voimat ole hänestä kaukana hänhän on kaiken seassa keskellä nyt hetken tässä hetki sitten jossain menneessä ja kohta jo tulevassa osana sen ulottumassa.
Ja nyt, siis vasta ...
on voimia, ja voimia on ajallisia ja ajallisen ja ajattoman rajallisia on ylempiä ja ylemmän ylempiä ja ylimpiä ja viel niidenkin takaisia
ja ihminen voi uskoa, toivoa pyytää ja anoa nähdä unia, uneksua uneksia tulevia
ja pyytää, toivoa, anoa ajallisen pienen hetkensä apuja sen kaiken keskellä, miss' hän kuitenkin on osallinen hetkellisen kohtalon jonka tarkoitusta hän ei edes ajallisessa ymmärrä mut' hän on kuitenkin kaiken näkevä koska hän on iankaikkinen elämä ja häntä ympäröi aina iankaikkinen voima, väkevä.
-Nii'i, huokaa Kapteeni hytissään kaulaliina päänsä ympärillä ettei päätä palelis vaikka kaikki suuruus on kaiken aikaa hällä ympärillä.
-Hetkellinen, tää ajallinen elämä, hän vielä yön hiljaisuudessaan toteaa ja toivoo, että sais vielä ees hetken nukkua.
Ja Kapteeni peittonsa alla viel' huokas: -Oi, anna mun tuntea, ees hetkisen niitä kaikkeuden suuria voimia hoitaa tätä ajallista riutuvaa kehoa parantaa sen silmiä, sydäntä, ihoa ja koko ajallista olemusta ja ymmärtää tätä kaikkinaisuuden kokonaisuutta.
Ees hetkisen... minä anon ja pyydän ... ees hetkisen vaikka, miksei ... vaikka kokoaikaisen elon hetkisen.
#
13.01.2018
Narrin yllättävä vierailu
Narri yllättäen Kapteenin oveen kolkuttaa kuunneltuaan hänen ajallista huokailuaan:
-Vaikeaa, hän aloittaa on varjella vapauttaan eikä sitoa itseään ajallisien taakkaan.
Osansa heillä, joilla niiden vastuunsa mutta tällä matkalla, laivalla vapaus on voimanaan kulkea kuin tuulen mukana ylemmän ohjauksessa.
Sillä, eivät ne tuuletkaan kutsumatta puhalla mielivaltaisesti minne vain. Ei. Tuulet suuntansa sai.
Taakat rajoittaa, Kapteeni, voimia syö, ja aikaa ja ajallisen elon rauhaa ja huomiota muualle.
Ne laivaa keikuttaa kuin sivutuuli konsanaan matkaa rasittaa ylemmän ajatuksia sammuttaa eloa harmittaa.
Vetää kuin alas, takas vaik matkan tarkoitus on ylös ajallisista irti sulkea niiden ovia kiinni ett' aueta vois uudet ovet ne ylemmät näkymättömät iankaikkiset näkymät ja niiden voimat mit' takana niiden ylempien ovien.
Minä olen täällä se vapauden taistelija ja valvoja, ettei tulis turhia kahleita häiritsemään ylemmän matkoja.
Tulee vain ristiriitoja ajallisen vapauden taisteluista ja mieli painava, vaik sairastua ... ja sairauden kautta estoja varjelua turhista poluista joilla ei ole iankaikkisen tarkoituksia - vain ajallisen ja arvokkaan ajan syömisen.
Osansa toisilla niitä palvella mutta, tällä laivalla on muita tavoitteita ajallisen takana, kaukana oudossa ulottumassa ajallisen tuntemattomassa.
Pitää säilyttää paikkansa vaik niin paljon kaikkea ois tarjolla. Pysyttävä vain erossa ja varjella vapautta jota ilman ei ole mahdollista tätä seiliä matkata.
Tulee vain raskasta ja laiva voi vaik upota jos matka liian raskasta.
Pitää olla tarkkana, toisti Narri viel lähteissään oven raosta eikä saa masentua, kuului vielä matkalta, tulee välttää ristiriitoja.
Ja Narri jatkoi omiansa vapauden taistojansa matkan puolesta.
Narri oli lujana puolustaessaan laivan vapautta. Eikä sanansa kuin kiivaat olleet vailla tarkoitusta, eli, mikä on Kapteenin oikeata palvelua ja miksi ollaan tällä matkalla.
#
16.01.2018
Taikurin voimista
Taikuri kuuli keskustelun voimista monista ja eri tasoisista ja tahtoi nyt tuoda oman osansa voimien kokemuksista.
-Minä olen hyvä esimerkki noista voimista. Onhan minulla ulottuvuuksia monista eri tasoista ja pystyn mittauksillani saamaan tietoa vaikka kaikista ... tosin, tieto min saan on vallassa antajan, ja avaajan.
Minun roolini on anojan ja saajan mut' aina olen saanut kaiken tarvittavan - niin, tällä matkalla, ja jo ennenkin tätä ei se edellytä tätä seiliä mutta, täällä ylemmillä merillä on erilaisia yhteyksiä.
Ja tiedon lähteet on lähempänä tieto annetaan selkeämpänä ja se lisää aina ymmärrystä - pitää vain osata kysyä ja etsiä anoa ja etsiä totuuksia ymmärtää tarpeellisia ja tarpeettomia luvallisia ja luvattomia riidattomia ja riidanalaisia.
Ymmärtää, mitä sanoa ja jakaa ja mitä olla jakamatta sillä, ei tarpeen ole kaikkea kertoa osa ajallisia, osa ajattomia - pitää siis osata myös vaieta.
On niin paljon eri ulottuvuuksien salaisuuksia joista on viisautta vaieta.
Mutta, todella... on voimia, ja on voimia on ulottuvuuksia, ja ulottuvuuksia ja ulottuvuuksien takaisia tuttuja ja viel tuntemattomia menneitä ja tulevia ja varsinkin viel' unelmia tulevien salattuja kuvia
ja minulla Taikurina on monia avoinna vaan, kaikkea ei kuitenkaan sallita katsella eikä jaella ajallisilla.
Mutta, kaikki mikä on tarpeellista, se annetaan jollain tavoin ilmoitetaan viel esille kuulumattomat suljetaan ja vast' ajallansa avataan.
Mutta, tässä ajallisen ja ajattoman rajalla paljon sallitaan ja ajallisen elon tarpeita varustetaan - sen salaisuuksia avataan ja valheita paljastetaan.
Ongelmana on vain, mitä kaikkea niistä esille uskalletaan ja sallitaan - eletäänhän ajassa; niin monenlaista valtaa ja asemaa ja niin monenlaista edunsaajaa ja asemansa valvojaa.
Tietojen esille saattaminen on vaikeaa ja monesti on kuin mahdotonta löytää uskojaa kun on niin monenlaista ajatuksen ja uskomuksen suuntaa.
Oikeastaan,
tiedosta ei ole pulaa, vaan uskomisesta
mielien kääntymisestä
ja silmien avaamisesta ja avautumisesta
ja rohkeudesta totella ja toimia:
asioita avata
valheista sanoa
totuuksien paljastua.
Vaan, kuinka moni jaksaa uskoa ajan hengen vastustuksia ja kuin päinvastaisia suuntia, vasten valheita.
Niin, on siis voimia, ja voimia on tietoja, ja tietoja on ulottumia, ja niiden takaisia on totuuksia ja valheita on viisauksia, ja ihmisviisauksia, niin muuttuvia
mutta aina on kyse voimista ja valloista elon tarkoituksista ja tulevien kuvista; mistä ollaan matkalla ja minne ollaan matkalla suuremmista kuvista ja tulevien unelmista.
Taikurin osa tällä matkalla on tärkeä sillä hän on niin lähellä ajallisen eloa ja henkeä - ajallisen ja ajattoman välissä ollen kummassakin aina välillä.
Siis, tärkeä tehtävä tällä seilillä eikä sitä tule väheksyä.
Ja vaik' Taikurilla on monenlaisia voimia ja taitoja on tiedettävä, mikä oikeasti on ajassa tärkeä ja millä todellista merkitystä.
#
18.01.2019
Naiset laivalla
Ainoa nainen laivassa on kaljuunakuva keulassa ja Taivaan Kuningatar valkean kotkan hahmossa viisautta antamassa.
-Mitäs se nyt, näin aamuvarhaisessa, ihmettelee Kapteeni ja naisiensa muistoja ihailee esikuvaa kaljuunasta ja valkeasta kotkasta.
-Mitäs sinä, Valkea Kotka, mitä sinulla... näin varhain aamulla?
-Tämä on kuin vähän miehistä hommaa, tämä seili, hän aloittaa, mieshahmoja kaikki Förstiä myöten vaan, ei pidä unohtaa naisellista osuutta sillä, ilman naisellista kosketusta on kaikki vajavaista, tää kuin miehinen matkakin miehisten mielikuvien.
Vaan, mitä osuutta kaikessa on minulla, Taivaan Kuningattarella korkealla voimalla, kauneudella naisellisella, uskollisella rakkaudella ... vaikkei rakkaus olekaan yksin naisen ominaisuutta on se myös osa miehisen kokonaisuutta.
-Mutta, naisen on toisenlaista; syvempää, hoivallisuutta sillä, ilman sitä ois tää ajallinen maailma ihan toisenlaista eikä yksin miehen tunteilla tää ois ees mahdollista.
Naisen osuus on tarpeellista koko kokonaisuuden puolikasta ... ellei jopa enemmän hän synnyttää elämän - vertauskuvallisen tehtävän ja siksi on aina miehellä salainen halunsa elämän vaik' ilmenee se miten milloinkin on taustalla suunnitelma ihmeellisin.
Minä kotkan hahmossa seison laivan keulassa siinä sen kaljuunakuvan yllä ja valvon tulevien meriä ja suuntia sen salaisesti ohjaillen.
Minulla on omani maailma ja maailmankuva taitava sitä pitää valvoa ja esille tuoda - myös tällä matkalla ettei vain syntyisi kuvaa vailla naisellista osuutta.
Vaikka nuo muut hahmot ovat sisäisesi ominaisuuksia olen sitä myös minä ylempien ilmentymä, jota ilman sinä, Kapteeni ja tää laiva, seili, ois kovin kylmä vailla naisellisuuden lämpöä.
Se on minun osani, ja siksi olen tässä vaik' jotenkin salassa mutta kuitenkin tärkeällä paikalla edessä, keulassa katsomassa kuin valvomassa kokonaisuutta.
Vielä tuon Förstinkin edellä parhaalla näkymällä.
-Hö! mä kyllä tätä... , mutisee Försti hiljaisesti arvonsa tuntien, ja vähän kuin loukkaantuen.
-Niin, olihan se jo alussa tiedossa miten laivalla, tällä seilillä, suuntansa miten karikkonsa, saarensa miten kaikki satamansa miten tyynensä, myrskynsä miten purjeiden pullistumansa.
Tästä naisellisen osuudesta ajassa kuin miesten maailmassa on monenlaisia sanontoja. Monet kuin hauskoja vaikka niin totuudellisia. Ja jo pelkkä läsnäolo monesti riittää ja mies aivan toiseen suuntaan eloa niittää.
Sama näillä, ylemmillä vaikkei täällä olekaan niin miestä ja naista mutta, on henkisiä ominaisuuksia.
Eihän täällä enää synnytetä samoin kuin ajassa joka vaatii omansa valmiuksia ja tapoja.
Maailman vertauskuvia viel' salaisia vaikka osin kuin tuttuja. Kuitenkin ajallisille tuntemattomia.
Ja tuosta rakkaudesta, niin... ei pidä sotkea sitä ajallisen kuviin ja tunteisiin monesti niin häilyviin, muuttuviin vaan... (ja Taivaan Kuningatar jäi jotenkin mietteisiin)
Ja vaik' ajallisen tarinoissa nainen tuo laivalle onnettomuutta niin, oikeasti ei laivamatka ilman naisellisuutta ois ees mahdollista. Siksi kait tuo kaljuunakuva keulassa ja yleensä naisen nimi laivan kyljessä.
Hetkisen hiljaisuuden jälkeen hän taas jatkaa:
-Niin, kun täällä sanotaan, näillä ulottumilla, niin sana on laki kerralla toteutuva, ja siihen uskottava siinä silloin on voimia 'sata'.
Jos pyyntöjä on useampia tai pyynnöt kuin hokemia kaikki syö tuon 'sadan' voimia kuin epäuskon tähden toisen kerran, voimaksi '80' kolmannen '40' neljännen '20', se jää vaik' viel hokisi enempää.
Ja täällä, ylemmillä, pyydetty ja toteutettu ei tapahdu ajallisten voimien toimesta eikä tarvitse enää niitä ylempiä ylempiä erikseen anoa sillä, siunaus kiitos ja amen ovat sen ulottuman toimia ja niissä on kaikki valmista. Siis, pitää vain pyytää, ja anoa.
Tämä on voimien käytön opetusta ja SE on sitä ulottumien oikeata rakkautta mihin voi aina turvata - eikä siis hokea ja osoittaa siten kuin epäuskoa kohti voimia.
Ja on viel' yksi sana jonka takana on rakkauden voimia se on 'anteeksi' ... anto ja pyyntö ja tapahtuu se mikä sen sanan on varuste.
Pitää kuitenkin olla sisäisen syvä tahto ei vain huulten tai mielen pyyntö.
Se on voimasana eikä turhien höpinä, vailla voiman merkityksiä.
Ei siis tarvitse enää erikseen pyytää ylempien universaalista voimien kosketusta sillä se voima ON noissa sanoissa - siunaus, kiitos, amen ja anteeksi - ja sanoissa on laki ja laissa on voima.
Sanat ovat tuttuja mutta, ajallisen arjessa niin kuluneita kuin vailla voimia ... ellei ole sydämen syvää tahtoa ja uskoa ja sen tietoa, että sanoissa on se voima ja voiman laki.
Tämä on yksi kulma sitä rakkautta. Se on tarkoitusta, joka antaa toivoa ja se on myös sitä 'kaunista' jolla ajassa ei ole samoja ulottumia.
Näin on kuvattu ulottumien eroja vaik' kuin samoja sanoja ja tekoja ovat ne toisessa vain kuin varjostumia ylempien suurista.
Ja on vielä muitakin sanoja joilla on suuria voimia pitää vain ymmärtää ja anoa - sitten sanoa. Vaatii toivoa ja uskoa sanojen lakia. Sellaisia ovat: avaa, sulje päästä, sido ja, näin tapahdu, eli olkoon niin siis, kuten se amen mutta ihmisymmärryksin.
Ja jokaisen sanan takana on voiman maailma joka tulisi vielä avata että olisi oikeita tapoja jos on rakkauden tahtoja ja totuuden toivetta.
Tällaisia puhui Taivaan Kuningatar vielä valkean kotkan hahmossa jonka muodossa hän on ollut tällä laivalla. Naisellinen ulottuma jolla siis on kaikelle tarkoitusta ja jonka vallassa on moni unelma ja rakkauden totuudellinen kudelma.
-Sanat ovat suuria!
On nämä kaikki sanat tallessa Suuressa Kirjassa ajatuksina kuin sekaan upotettuina ihmisten toimesta kadotettuina kun ei ole ymmärretty sanojen voimia eikä oikeata lakia.
Mutta, ne ovat kuitenkin tallessa kuin salaisuuksina avautuvia - kuka jaksaa, ja saa, niitä kuunnella.
Tämä ei ollut hyökkäys, vaan avaus.
Ja vielä, esimerkiksi sinä, Kapteeni, jos anot: Silmäni avaudu näkemään, niin eihän sillä suinkaan tarkoiteta näiden ajallisten silmien avautumista ja näköä - nehän ovat auki ja näkevät kyllä vaan, niiden silmien yllä olevat ylemmän ulottuman silmät joista nämä ajalliset ovat vain heijastumat. Ne ajalliset näkevät ajalliset, ylemmät näkevät ylemmät ulottumat.
#
20.01.2018
Etsimisen salaisuutta
Vielä oli Taivaan Kuningattarella yksi asia. Nimittäin, ajallisen tavoista etsiä ylempien tiloja. Hän jotenkin nyt muotoansa muuttaneena vielä jatkaa...
-Niin, siitä etsinnästä, ja ylempien tilojen saavuttamisesta erilaisilla tempuilla ja harjoituksilla hurmoksilla ja lihallisilla toiveilla ja tahdoilla.
Niin, niitä riittää maailmassa; lauluilla ja soitoilla ... monenlaisilla äänillä milloin milläkin uudella tai vanhalla konstilla että ois lihallista tunnetta jonkin ylemmän saavutuksesta.
Mutta ... riittääkö tuo kuitenkaan ajallisen ylemmäs minnekään näkyväisen takaiselle jonnekin tuntemattomalle kaukaiselle vai, päästäänkö niillä vain jollekin hetkelliselle välitilalle jolla ei ole mitään tekemistä sen oikean ylemmän kanssa.
Se on edelleen oloa ajallisella ja sen jollain ylemmällä tunteella ja kokemuksella, ... kuten vaikka ajallisella orgasmilla kuin hetkellisellä taivaallisella ololla vaikka todellisista kaukaisista niin kaukana vain ajallisen osuudella jolla silläkin monenlaisia tasoja, ylempiä ja alempia eikä niitä tule sotkea olemaan ylempien ulottumia.
Toisaalta, voivathan ne olla myös kasvun ensi askelia joiden kautta aikanaan löytyy askelmille varmuutta.
Ylempiin yltää vain ylempi sen todellisen ihmisen, ylemmän, ylempi ulottuma ja sen tila ja tahdo sen kasvu ja valmius sen kutsu, valmistus ... vain sillä on mahdollisuus tavoittaa todellisia. Muu kaikki on ajallista vajavuutta ja valheellisuutta.
Vaikea selittää, vaikea ymmärtää ja onko ees lupaa avata tätä salaisuutta.
On niin paljon ihmisvoimaista touhua ja ajallisen tahtoa olla jotakin ja tuntea ajallisen osassa sitä suuruutta joka oikeasti on mahdotonta jo korkean värähtelyn tähden.
On niin paljon ihmisvoimaista luuloa ja lihallista himoa olla jotain semmoista mikä ihmiselle mahdotonta. Vain tunteiden ja sanojen ajallista kauneutta joilla ei ole mitään osuutta oikean kauneuden kanssa. Ajalliset tunteet ovat sen rinnalla vain valhetta.
Vaan, kenellä on tuota mahdollisuus kuulla ja viel' enemmän, voimaa uskoa.
Mutta, ajassa tässä vajavaisessa tilassa on niin paljon henkistä ja hengellistä touhua joka ei ole totuutta.
Se on siis aivan muualla, ylemmässä ulottumassa joka on ylemmän osan osuutta ja ajallinen on vain varjototuutta vaikka antaakin monien elolle kuin tarkoitusta.
Tunteiden ei tule antaa vallita ja hallita. Ajalliset tunteet ovat harhoja ja todellisten varjoja.
Todellisissa ei eletä tunteilla, vaan totuuksilla ja totuudet eivät ole leluja ja leikkikaluja vaan, polttavia tulia todellisesti muuttavia ja ylempiin kasvattavia, nostavia ajallisen takaisia ulottumia.
-
Laivassa on aivan hiljaista. Kuningattaren sanat synnyttävät kuin ylhäistä hartautta.
Vain Försti vähän uskalsi: -Nii... vähä noim-mäki oo... -Ei nyt, Försti, Kapteeni heti alkuunsa keskeytti Förstinsä mietelmät, ollaan suurien äärellä. -... Okei... -Niin juuri, myötäilee Mystikko, niin juuri.
-Ja tuon takia, Kapteeni, tällä matkalla ja laivalla on katsottava vain tulevia, eikä tule tutkia vanhoja, jatkoi Taivaan Kuningatar vielä hiljaisesti, ennen kuin taas vaikeni.
#
21.01.2018
Tieto
Taivaan Kuningatar kuuli ajallisen puhetta ajallisten tietojen käytöstä ja sen vaaroista. Hän tahtoi vielä siitäkin jotain sanoa ja avata asiasta toisenlaistakin totuutta.
-Annatko luvan ajassa itseäsi valvoa vai, haluatko kulkea salassa tekemisesi piilossa.
Ennen on ollut niin vaan, kehitys vienyt on uusiin salaisiin, ja salaamattomiin.
Ja miten onkaan salassa se ett' mikään ei olisi enää salattua.
Kaikki elo on avattuna kenellä vain on valta niitä katsoa ja hyväkseen käyttää. Tiedot sinusta elosi sisältöä näyttää.
Hyväksi ja pahaksi pelastukseksi, vahingoksi aina sen mukaan, kellä on valtaa.
Mutta, jos tuo, mikä on esille tuotu, salattu tietojen keruu ja käyttö, onkin vain varjokuva suuremmasta salatusta ulottumasta
niin, kuinka paljon kaikkea onkaan siellä tallessa menneestä ja tulevasta ja jokaisen elon hetkestä, koko ihmisen ja ihmiskunnan historiasta. Jopa siitäkin osasta kun ei ollut elosta keruun taitoa.
Siellä on kaikki! Ja jos laajuus on kaikki, se on sitten kaikki; jokainen hengen veto, sydämen syke ja sen häiriö suunnitelma ja ajatus, toteutus jopa jokainen silmän katse. Hyvä ja paha.
Ja siihen tietoon ei ole ihmisen valta mutta, lupa siihenkin on, ja viel' itse annettuna tullessa sovittu tarkoitusta varten olevien ja tulevien ja tulevien unelmien.
Tarpeen kaikki kehityksen tähden ei yksin ihmisen, vaan, kaikkeuden suuruuden.
Ja sitä tietoa ei käytetä väärin eikä ihmisen omiksi eduiksi vaik' kuitenkin ihmisten kehitykseksi ja kaikkeuden suunnitelman etenemiseksi.
'Ei hiuskarvakaan putoa' 'ei lintu oksalta' ettei universaalissa tietokannassa ois mainintaa tapahtumasta.
Se ei unohda eikä ihminen itsekään omiaan kadota vaan, kaikki on tallessa niitä myöhemmin katsella ja todeta elonsa ratkaisuja.
Ja sieltä myös jakaa kokemuksia tietoja, taitoja, uusien omaksua ja kehityksen kasvaa kohti uusia.
Paljon on siis samoja kuvia ja tietojen kulkuja mutta, toinen vain varjo toisen suurta totuutta ja universaalista rakkautta joka valvoo kehitystä ja kokonaisuutta.
Niin on siis tässäkin; samoin alhaalla, kuin on ylhäällä mutta, toinen vain varjoa, toinen suuruutta salaisuuden ulottuvuutta ylemmän kaikkeutta ja voimaa joka ei koskaan ihmistä soimaa. Se on totuuden rakkauden voimaa.
Esimerkkinä eroavuudesta on: mi on ihmisen tuleva ajallisessa se on tietoa ennakoiva ihmisen suunnasta ja toiveesta, tarpeesta ylemmässä tieto on oleva mitä oikeasti on tapahtuva, toteutuva se on jo siellä tiedossa, sillä se ON koska siellä tieto on oleva. On olemassa toisenlainen ulottuma, jossa kaikki on; tapahtuma, mennyt, oleva ja tuleva - samalla kuvalla.
Herkillä ihmisillä tuo kuva on edessä oleva koska heillä on katsomisen lupa. Heille ei ole tarpeen tietää ajallisen historia.
Eikä ajallisen pankki tiedä menneitä teitä - siis aikaa ennen meitä.
Ajattoman ulottuma kuvaa tarkasti heitä ja mitä tapahtui ennen meitä. Ja siis myös kaikki se mitä tapahtuu tuleville ihmisille ja myös koko ihmiskunnalle, minne ovat matkalla kuva koko kehitykselle.
Eroa on siis kuin yöllä ja päivällä; toinen kulkee pimeässä toinen näkyvässä.
Tämä tästä, lopettaa Taivaan Kuningatar tulevan kuvasta, tietopankista ja unelmasta joka ajattomassa on jo totta. Ajallisessa vain ajallisen vajavainen unelma.
Hän kuitenkin jatkoi vielä...
-Ymmärrätkö Kapteeni, miten tärkeä on saada sanoja, joilla kuvata tulevia ja vaik' koko maailma sillä, sanojen takana on salattujen kuvia.
Jos näkynä ois vain tuntematon kuva sitä ois vaikea ajallisen sanoin kuvata ja jakaa mutta, ajattoman sanat tiedon jakamisen takaa sillä, jokaisen sanan takana on ajattoman voima ja valta näkevien ja kuulevien silmille salaisuuksia avata.
Sokeille ja kuuroille näissä ei ole mitään tarjolla.
Enkä puhu nyt ajallisten silmistä ja korvista.
Tuon vielä tahtoi Taivaan Kuningatar selventää ja avata kun huomasi, ja tiesi, Kapteenin toiveesta nähdä salaisuuksia kuvina. -Ne olisivat vain kuin ymmärtämättömiä unia ... mahdoton tulkita, ilman ylemmän apuja.
Ja siksi on myös tää sanojen muoto
- salaisuuksien runoa.
#
24.01.2018
Kasvun kuvausta
Ja Taivaan Kuningatar vielä jatkaa tuohon etsimisen salaisuuteen (20.1.)
-Ja hän ken nousee ajallisen teoista ja tuntemuksista ylemmäs lakkaa viihtymästä niissä menoissa sillä hän ei ravitu, eikä tunne enää tuntemuksia jotka muut seurassa ehkä tuntevat.
Hän kuin luisuu ulos tyytymättömänä eikä alkuun ees itse ymmärrä miks' kaikki yhtäkkiä on toisin.
-Kunpa enemmän ymmärtää voisin, hän sisimmässään huokaa vain, -oi, miksi ulkopuolelle suljetun osan sain.
Mutta, siitä vasta alkaa se tie, joka todelliseen kasvuun vie viisauteen ja ymmärrykseen askel askelelta yhä pidemmälle salaisuuteen jonka hän eräänä päivänä on vähin erin ymmärtävä; ulottuma on toinen ja ulottuma seuraa ulottumaa.
Hän matkallaan monella tavalla kasvaa eikä enää menneisiin palaa ja ymmärtämättömät häntä vaikka vihaa jos hän uusilla sanoilla suutansa avaa.
Tässä on eroa ulottumalla ja ulottumalla tunteilla ja tunteilla; toisessa niitä on ja toisessa matka kuin tunteeton. Vain lihassa ne tunteet on.
Ja joskus, aikanaan, voi käydä niin ett' saapuu hän vaik' satamaan jättää taakseen kuin ajallisen maan ja matkaa jonnekin uusiin - tuleviin.
Vaan, tapoja on monta yhdellä yksi, toisella toinen jollain vaik' kuin laiva jolla purjehtia monien merten ulottumia.
#
25.01.2018
Ajallisen ja ajattoman eroa
-Kaikessa tulee erottaa toisistaan ajallinen ja ajaton alempi ja ylempi näkyväinen ja näkymätön ihmiselle tunnettu ja tuntematon
tuntemukset ja tunteet, joita ajallisessa on molempia eikä niissä ole mitään pahaa ne siihen kuuluvat - ja niillä tehdään rahaa.
Ajallisella autetaan ajallista ylemmillä ylempää mutta, ylemmillä voi auttaa alempia alemmilla ei ylempiä.
Alemman ja ylemmän avut voi kohdistua yhteisiin.
Muotoja on paljon eikä ihminen aina voi erottaa toista toisesta eikä ees aina huomaa yhteisvaikutusta.
Ajatukset, polut, muuttuvat tuovat eteen uudet unelmat ja kasvun oudot kudelmat kun voimat koskettavat.
Ajalliset pysyvät ajallisina ylemmät ylempinä.
Ajalliset kulkeutuvat ylempiin ylemmät ulottuvat alempiin.
Muotoja tapoja monta. Monta tietä tutkimatonta.
Vaan, kullakin paikkansa auringon alla kullakin matkansa maailmalla.
Kullakin matkansa pää ja kukin osallaan kokonaisuutta kehittää.
Ja tuntemattomat ovat ihmisen tiet - alhaiset ja ylhäiset eikä niin kannata keskittyä ulkoisiin ajallisiin katoaviin vaan, enemmän ylempiin pysyviin sillä, ajalliset lahoavat, katoavat ylemmät kasvavat, vahvistuvat ja voimaa antavat, kun ajalliset katoavat.
Näin Taivaan Kuningatar kuin kaiken perustaksi lyhyesti maalasi ajallisen ja ajattoman maailman rajoja tuntemuksia ja tapoja.
#
27.01.2018
Välitilinpäätös
Ja Taivaan Kuningatar vielä jatkaa kuin välitilinpäätöstä, Ja näin hän aloittaa...
-Niin, Kapteeni, huomaathan me olemme yksin tällä laivalla kaukana ulapalla, ilman ketään muita.
Me vain juttelemme toisillemme ja aivan kuin jakaisimme tätä kaikkea matkan antia eikä kuitenkaan ketään ole meitä kuulemassa - ajallisissa mutta, ajattomissa meillä on paljon apulaisia matkaamme seuraamassa ja auttamassa jonnekin perille ajallansa ohjaamassa.
Ja tuo kirjuri, Runoilija, on ainoa matkan tapahtumien tallettaja sillä, ilman häntä tää matka ois kuin tyhjä laiva tuntemattomalla merellä - ja tuntemattomaksi se myös jäisi vaik' Kapteeni joukkoineen perille pääsi.
Siis, tään oman laivan tähden nyt kaikki ja kuten näet, me olemme täällä merellä vain yksi ja ainoa ulottuvuuksien purjehtija eikä meitä kukaan nää ajallisissa kaikki vain elää omaansa elämää.
Mutta, Kapteeni hyvä, ei yksin kuitenkaan seilaammehan me ylempää ulottumaa joka on silmillesi viel' näkymätöntä maailmaa - sinä mielikuvissasi vain matkaaja arvokkain.
Mutta, onhan sinulla satamasi ajallisiin laskemasi jossa saatat kertoa ja toteuttaa laivamme sanomaa ja näitä kuin ylemmän oppeja joita vain täällä on tarjolla.
Silloin me kaikki muutkin olemme kanssasi matkalla - ajassa mukana näkymättömällä tasolla ja kaiken, minkä olemme oppineet on mukana matkassa.
Ja sinä siis olet ainoa joka voi ajallisia koskea me muut vain olemme sisäisesi voimia; jaettavaksi sanoina ja kättesi tekoina.
Silmiesi katseina ja tunteina olemme auttamassa ajallisia.
Ja sitten taas kipin kapin palataan laivalle matkaa jatkamaan ja uutta oppimaan jota taas, kun aika saa voimme uudessa satamassa uusille jakaa.
Mutta, tämä matka on kuin tuon Runoilijan historiaa joka kaikkea muistiin ylen aikaa kirjaa; ollut tarkkana ettei sanoista ainuttakaan saisi kadota.
Hänellä siinä kuin omansa unelma olla sanojen ja tiedon taitaja ajallisella matkalla.
Monia on kerrostumia tällä matkalla monia hahmoja ja kullakin omiansa tietoja, taitoja ja Kapteeni kuin ylimpänä on tään matkan valvoja.
Vaan oikeasti, on hälläkin ylempi voimansa vaikuttavin... tuo matkalle lähtenyt Mertenmies joka kuin ylemmältä tasosta kaikkea valvoen ja ohjaten matkassa kuin huomaamattomana mukana kulkien ja tehtäviä jakaen ett' kaikki kulkee oikein ja kuin edeltä valmistetun suunnitelman mukaisesti; kaukaisista, ajallisten kautta, taas takaisin kaukaisiin tuntemattomiin ulottumiin
jonka tähden siis tää kaikki ihmisen ajallinen leikki, ja kuin peli jonka hän hetken ajallisissa eli.
-Mitä! tässäkö tämä nyt sitten oli! kiiruhti Kapteeni jo kysymään kuin lopputilitystä ymmärtämään.
-Ei, Kapteeni hyvä, vastasi Taivaan Kuningatar hänelle, hieman jo huolestuneelle.
-Eihän tämä sitä viel' tietenkään pieni ajallisen yhteenveto vain kun tästä nyt jatkamme kohti uusia kuvia tulevain joka matkan osa on arvokkain yhä ylempäin ulottumain.
#
29.01.2018
Salattu virta
-Ainoa tapa viestiä on ylemmällä tasolla jos haluaa pysyä salassa tarkkailulta piilossa.
Sillä, ajallinen kaikki salattu on kuitenkin salaamatonta ja min ihminen ihmiseltä piilottaa on piilottamatonta.
Jos ihminen keksii salauksen sen jo ihminen avaa salatun sanoman, kuvan hän merkki merkiltä tavaa.
Mut' ylemmän tason ajatuksen virran tunteen kuohun, ikävän läheisen ystävän ylemmän...
- minä ymmärrän ylemmän teitä eikä ajallinen meitä kiinni saa tuo virta on ylemmän energiaa se ajallisilta laitteilta karkaa.
Se on ajattoman energian virtaa sen tietopankkiin ja tietopankista takas ja yhteyden sinne ylempi voima avas.
Voi tulla viel aika ett' tää tapa on ainoa pysyä vaik vainolta salassa ja jakaa tietoa, varoitusta elon salaista ohjausta ajallisilta kadota ja olla turvassa.
Se on kuin telepatia sitä ei voi matkalta kaapata koska sillä on vain lähettäjä ja vastaanottaja joilla on yhteinen unelma; olla salassa, piilossa karussa ajallisilta.
#
01.02.2018
Seilin tarkoitus
-Mitä varten kaikki tää matka? avaa nyt Taivaan Kuningatar matkan tarkoitusta. -Olisiko aihetta tarkata, ett' ois oikeata tavoitetta ja syytä, miks' ollaan täällä kaukana merien päällä yllä ja alla ylemmillä ja ajallisilla.
Miks' valvoa ja kirjoittaa kaikenlaista sanomaa - ajassa vai, onko kaikella merkitystä ajan takana.
Niin, ilman tuota Kapteenia olisimme vain ajattomilla ylemmillä ulottumilla kehottomilla, vaik' emme ilman muotoa olotiloilla hienommilla.
Mutta nyt, kaikki tähtää ajallisiin ulottumiin ihmisiin ja heidän tuleviin ajallisen unelmiin ja sen jälkeisiin viel' salaisiin kuviin.
On tärkeä kuvata ajallisen kulkua ja sen osuutta kokonaisuudesta ja tulevasta jälkeen sen ajallisen koulun, ahdistuksen
sillä, aika ei helpolla päästä ajassa eläväistä mut' ajan jälkeen vasta voi nähdä ja ymmärtää kokonaisuutta ja kaiken tarkoitusta.
Ajassa tulee kasvaa ja palvella viedä eteenpäin salattua tarkoitusta ja ihmiskunnan kehitystä jonka lopullista tulosta ja tavoitetta ei tiedä vielä kukaan.
Kullakin vain osansa tarkoitusta jonka sai hän matkalle mukaan ja matkalta palatessa hän tuo kuin kokemusten saalista jonka tarkoitusta ei vielä ymmärrä kukaan.
Mut' kullakin ain' paikkansa auringon alla kullakin matkansa, taakkansa tekonsa, saavutuksensa tunteensa, ilonsa, surunsa kehityksensä ja kasvunsa matkansa pää, kuolonsa ja tilansa jälkeen sen ajallisen vaelluksen.
Mut' sanat kaikki, ja matka tää joka seilaa ajallisen ja ajattoman meriä tekee kaiken vain ajallisen tähden sen kehityksen ja kasvun ja valaisee myös tulevan toivon ... sen suuremman unelman kuin vain ajallisen rakennelman.
Sillä, eihän kukaan, oikeasti, täällä itsensä tähden ole vaan, kokonaisuuden, kuin verkon osasena sen yhtenä lankana, jatkumona ja jatkajana ain' jollakin tapaa.
Hän aina kokonaisuutta rakentaa ja matkaansa jatkaa, kun aika on täys. Eikä tyhjää taivalta käynyt yksikään hän kaiken vast' jälkeen päin ymmärtää.
Siksi on tää matka;
tätä kaikkea kuvata
rakentaa ajallisia ja tulevia
piirtää kuvia
nähdä unia
sanoa totuuksia, varoituksia
avata silmiä, korvia, näkemään ja kuulemaan
ajallisen vaaroja.
#
10.02.2018
Kaksi maailmaa, kaksi lakia
Kapteeni on osallinen ajallisen kärsimyksistä. Jos on osallinen iloistakin osallinen myös suruista, min ajallinen aiheuttaa.
Ajallisella sääntönsä, lakinsa voimansa, kulkunsa kasvunsa, tuhonsa eikä ajallisen voimia voi ajattomilla hallita.
Kaksi maailmaa, kaksi lakia molemmat voivat tutkia toistansa vaan, ei hallita.
Mutta, ajallisen apua voi saada ajattomilta helpotusta, korjausta ajallisen parannusta vaan ei vastustaa kadotusta ajasta vapautusta - sen kuitenkin helpotusta vaik' ihminen ei sitä nää hän sisällään rakastaa elämää ja pelkää kuolemaa.
Vaik' monenlaiset vaivat häntä vainoaa hän elämää rakastaa eikä tahtoisi luovuttaa toivoen aina, ett' aika parantaa.
Aika parantaa ja aika vapahtaa ajasta pois ettei taakka ajallisen kohtuuton ois.
Hän ajallansa pääsee pois.
#
12.02.2018
Miksi apua, ja miksi ei
Kapteeni kokee voimattomuutta kohtaa ajallisen sairautta ja tahtoisi auttaa tai, vaik' jopa parantaa ja sairastavan oloa helpottaa.
Ja sitä hän tekeekin vaik' kokee rajallisuutta auttamisen mahdottomuutta.
Ja vaik' apunaan on Taikuri ajallisen ja ajattoman etevä mittari niin, kuitenkin vain pienin avun tuloksin.
-Ei kaikki heti näkyville, helpottaa Kuningatar tilannetta lohduttaa huolestunutta, molempia, -ei kaikki tapahdu, näy heti, vaik' apu annetukin moni apu hitaasti etenevin.
Vaan, aina se ei ole halun käsissä tahdon auttajan sillä, vaivoilla, sairauksilla on tarkoituksensa kulkunsa kohtalon
apunsa ajallisen kulun ja kehityksen viisauden, taidon lisääntymisen ja kokonaisuuden kasvun.
Sillä, ei kukaan täällä ajassa yksin osanen on ketjun, verkon kudelman rakentamassa kasvun kehityksen.
Ja osansa siinä kullakin on toisella toinen, ja toisella toinen ja jos joku kuin kärsii kehityksen tähden toinen kärsivän kautta saa opetuksen tiedon, taidon karttumisen.
Siks' ei sairautta, vaivaa, aina voi ottaa pois miten muuten kehitys mahdollista ois.
Rinnalla kulkea ja voimaa antaa siten toista ajallisen osan kannossa kantaa.
Mutta, aina on myös niitä, joita voi auttaa ja uusilla tavoilla koskea ja parantaa. Siten uusia tapoja ilmi tuoda ja rakentaa.
Sitä me tällä laivan väellä teemme - se on tulevaa.
Ajassa uutta ja tulevaa sitä ei pidä unohtaa sillä, tulevien tapoja parantaa ja auttaa on monia on ulottumia, joiden kautta koskettaa sairastavia
kaukaisten kokemusten kautta vaivasta vapauttaa kun nykyinen taakka on kaukaisista vaikuttavaa omista tai menneistä polvista vahingoista, tapahtumista sotien raskauksista mielen vaivoista, kohtaloista.
Ei kaikki kädessä ajallisen, tähdentää Kuningatar vielä, jos tulosta ei näy sitä ei ehkä sallita.
Toinen on kehityksen arvokas osa ja toisessa on menossa prosessi; kasvatus, opetus pelastus, suunnan muutos
ehkä esimerkki monelle toisen kasvulle, kehitykselle toisen suunnan muutokselle jopa elon tarkoitukselle.
Ja jollekin kuin yllättäen apu ajallinen ihana saada toista koskea ja helpottaa poistaa ajallisen taakkaa tai ainakin vähentää sitä - kuka tietää voi tarkoituksen sisintä.
Ja sitten on niitä joille kaukaisen kosketus on vähin erin elon helpotus.
Hän kärsivä on kuin syyttömän osassa vaik' aina voi olla silläkin tarkoitusta.
Mutta, ajan kuva on vaikea kun kaikelle ain etsitään parannusta vaik' ois se aivan mahdotonta tai, jos sillä olisikin elon kasvattavaa kuljettavaa tarkoitusta.
Etsitään kuin ajallisen paratiisia vailla sairautta ja vaivoja puutteita ja ongelmia. Vaan, sehän on ajassa mahdotonta sen osa vast' ajallisen takana jossain kaukana, monien kasvujen takana ... se on totta ja mahdollista.
Vaan, kuinka paljon suurta ja kaunista tapahtuukaan ajassa sen kasvun ja kehityksen takana monen vaivan kautta pientä onnea ja autuutta tulevan vajavaista heijastusta.
Ja ihminen nauttii jo siitäkin vaik' niin monien kärsimysten ja kärsivien kautta.
Tällainen on ihmisen kehityksen laukka.
Siis, ei kannata tavoitella kaikkien parantumista vaan, ennen kaikkea tietoa ja totuutta maailmankuvan rakennetta ja kaiken tarkoitusta
siihen keskittyä, eikä murehtia sairastavien osuutta - joiden osa, oikeasti, voikin olla todella arvokasta ajalliselle kasvulle.
#
12.02.2018
Kaunis pallo, mutta...
Taivaan Kuningatar kuunteli Kapteenin murhetta ajan kulusta ja omasta voimattomuudesta auttaa ja palvella vaik' rinnallaan Taikuri taitava.
-Niin, hän aloittaa, voi tätä palloa, niin kaunista kaukaa katsottuna rauhallista kuin paratiisia pimeän avaruuden seassa.
Vaan, voi ... millaista kaaosta.
Jos on kaunistakin monin paikoin niin jo vieressä sotaa ja täyttä raakuutta.
Toisaalla yltäkylläisyyttä ja turhuuden turhuutta ja vieressä suurta puutetta sairautta ja kuolemaa.
Ei minkäänlaista tasapainoa vaan, kuin äärilaitoja oman edun ja onnen tavoittelua - vaik' toisten kustannuksella.
No, onneksi on monin paikoin myös onnea ja tavallisen elon tarkoitusta rauhallista eloa ja kasvua.
Vaan, on tuo pallo melkoinen ahjo täynnänsä kaikkea kuin laidasta laitaan.
Ja niin pienikin se on vielä - miten sinne mahtuukin noin paljon erilaista eloa.
- Suorastaan kummallista.
Ja tää pieni laiva purjehtii alemmilla ja ylemmillä merillä; alemmilla lähellä ihmistä
| ja ylemmillä
kaiken ajallisen yllä ylemmällä näkymällä ja sieltä katsella tään pallon kauneutta ja näkymättömien heijastusta. |
 |
Toisenlaista todellisuutta ... onneksi sellainenkin on tään kuin kauniin kaaoksen yllä ylemmällä ulottumalla jolla on jotain muuta tarjolla kun ei enää eletä ajallisella ulottumalla. |
 |
Vaan ... jos tuo ajallinen on tulevan vajavaista vertauskuvaa niin, mitä sitten onkaan tarjolla siellä nyt näkymättömillä teillä.
Suuri kysymys onkin tuo!
#
14.02.2018
Kapteeni vähän vapaalla
... matkalla satamasta laivalleen hän itseksensä mietiskelee...
-Jos kaikki kerran on väärin päin niin, miksei muuttaa eloa mi muuttaa sen toisin päin ja itseänsä hetkin huumata niin ett' nousee kuin taivaisiin.
Ihmisen pitäisi olla järkevä vaan, miksei voisi irrota järkevyydestä ja olla järkevä uudella tavalla vapaalla ulottumalla.
Miksei voisi ajatella järkevyyden ulkopuolella ja antaa mennä kuin toisella ulottumalla min vapauttaa huumeella ja katsella kaikkea kuin ulommalla ajatuksella vapaudella ajan kahleesta ja vaatimuksesta - olla hetki vapaana nauttia vapaudesta.
-Tules-ny Kippari sielt satamast keikkumast takas tänne purkkiin ja nukkuun omaan petiin, huikkaa Försti kannelta, kun kuuntelee Kipparin houruisia vilosovioita., -kello oj-jo paljo ... on Kipparin uniaika.
-Juu juu, tullaan tullaan, huokaa Kapteeni kömpiessään ylös laivasiltaa pitkin.
#
15.02.2018
Narri jatkaa vapaudesta
-Nnnoh, kuulihan tuon Kapteenin satamavierailun sadon myös Narri. Ja tuo Narrihan on oikea vapauden mestari. Jotain sanottavaa hänelläkin ois Kapteenin ajatuksen kulusta ja kuin aiheen vähän sekavasta alustuksesta.
-Kapteeni on oikeassa, Narri aloittaa... niin... siitä vapaudesta...
Vapautta... tehdä tekoja ilman huonoa omaatuntoa itsensä syytöstä teosta omasta halusta toisen tuomion pelosta.
Vapautta... tehdä tekoja ja nauttia olla omissaan onnellinen ilman tuomiota ja itsensä syytöstä.
Vapautta... nauttia elonsa hetkestä vahingoittamatta toisia olla onnellinen omissa teoissa, tiloissa vapaana vaatimuksista itse itselleen asetetuista.
Vapautta... elää tätä eloa toisen moittimatta vaatimatta, päälle katsomatta, motkottamatta odottamatta, ett' jotain muuta sun oltava ois - vapaudessa toisen toiveet ja tahdot on pois.
Vapautta toteuttaa oma tahto halu, himokin ilman oman, toisen, syytöksin.
Vapautta elää elonsa hetki ihanin ilman pahaa mieltä 'rapsuttaa' itseänsä sieltä mist' kutittaa hetkeä, halua, koskettaa, toteuttaa ja olla onnellinen teoistansa tai tekemättä jättämisistä, ilman sisäisensä syytöstä jonkin opitun omantunnon kolotusta.
Vapaus on... elon hetkestä nauttia ja olla omissaan onnellinen.
Ellei ole tuollaista vapautta elo kuin salaista kuristusta tai toisen painostusta, vaatimusta odotusta olla jotain muuta, kuin mihin itsellä on halu toive, unelma.
Elämä pian täynnänsä outoja vaivoja joita synnyttää elo vangittuna vailla tukahdutettua vapautta.
-Mitä ihmettä ne nyt tost vapaudest horisee, tuumaa Försti itsekseen, eihäm-mullakaa oo mitää tollasii mähän oon aina ollu ihav-vapaa.
Syvä huokaus kuuluu Kapteenilta... jo peiton alta...
-Niin, Försti, eihän sulla nyt mitään hätää ethän sinä olekaan ihm...
-Niijjust, taas toi, ett' "mäennoo ihmine..."
-Tai siis, olihan sulla kerran, muistatko, kauan sitten, siellä maissa, se yksi tyttökoala seee... mikässs... sen nimi nyt olikaan...
-Älä älä ... sanO! Försti jo silmin nähden hermostuu.
-Laisa! ... juu, se se oli, Laisa, muistatko? Tai Lisa, mut' se lausuttiin Lai...
-E! äläkä alota tota taas, senki ... kippari, muka.
-No ookeei, ei sitte. ... Mutta silloin oli sinunkin vapautes vähä kortilla, vai mitä.
-LOPETAAA !!
| -Hei Kapteeni,
laitetaankos tähän linkki sinne tuon Förstin juttuun? kuuluu nurkasta vihkojaan rapisuttavan Runoilijan kysymys. |
 |
-ET! kuittaa Försti kuin salamana. -ET-PA! Ja varokki! ... mukamas... joku runoilija.
#
17.02.2018
Kapteenin huokailu
Ja juuri kun Kapteeni ehti jo huokailla rannan satamassa pehkuissaan, ett' tässäkö tää matka taas oli, aivan kuin ois sulkeutunut tavoitteen salaperäinen ovi
niin, puheisiin puuttui Tietäjä kuin iänikuinen ja valaisi Kapteenin kysymyksen jota hän ei ollut ees kysynyt
vain ihmetellyt Taikurin omituisia mittaustuloksia joita tässä ei nyt uskalla julkaista ... koskien ajallisen ja ajattoman annettuja apuja.
-Piti oikein viisautta anoa, aloittaa Tietäjä.
#
18.02.2018
Palvelun motiivi
Ja Tietäjä aloittaa ihmisten palvelusta...
-Palvella rahalla ajattoman lahjoilla lahjaksi saaduilla
niin...
kaikella on rajansa
tasonsa, arvonsa
tietonsa, taitonsa
apunsa määrä
vaikkei apu olisikaan väärä
ja tahtonsa hyvään
ylemmän apu ei kaikkineen siirry näkyvään
vaik' kunniaa tuottaisikin, vaan kenelle
ajalliselle vaiko ajattomalle
pienelle vaiko suurelle
oikealle ulottuvuudelle.
Oliko apu ihmisen mukaan, vaiko totuuden ylemmän tahdon ja ulottuvuuden.
Jos enemmän on tahto, kuin on ajallisen apu ja viel' toisenlainen ohjaavainen, auttavainen totuudessa ei vain ajallisessa hetken helpotuksessa ... joka ei ehkä ole pysyvää eikä johda mihinkään uuteen, parempaan ...auttaa vain hetken huokaamaan
ei se johda todelliseen sisäisen unelmaan joka ehkä kaiken avun tarve on - ehkä tapahtuu tahtoa kohtalon.
Siinä kohdassa oltava tarkkana ihmisen himo ja halu kuin pohjaton ja kaikessa elonsa paineessa niin malttamaton vaik' hyvä tie juuri edessä on - joskus toisin kuin ois toive ja vast' myöhemmin ymmärryksen arvo.
#
18.02.2018
Kaikella on lakinsa
Ja Tietäjä edelleen jatkaa palvelusta...
-Annettu apu hyväksi avuksi aina ei saa sulkea, vaan palvella.
Mutta, kyse onkin rahasta, maksusta
rikastua lahjalla
lahjaksi saadulla.
Kaikella on lakinsa; avulla, ja palvelulla ja rajansa tavalla annetulla ja sisäisellä tunnolla arvokkuudella, kunnialla
rahastuksella almulla, lahjalla auttamisen ajatuksella puolin ja toisin ... eletäänhän sitä ajassa ja ajan vaatimuksissa.
Mutta siis,
tavalla on arvonsa
avulla on palkkansa
voimalla on rajansa
riippuen palvelun tavasta ja todellisesta tarpeesta
ei vain ihmisten himoista ja haluista
saada kuin turhaa, vajavaista kosketusta.
Ja miss' tarve oikea on
miss' tarkoitus, apu, muutos
sille apu annetaan auttavainen
tavalla tai toisella
maksutta tai maksulla
ajallisella avulla ja tavalla
tai vaik' yliluonnollisella kosketuksella;
rukouksen voimalla
kuin huomaamatta yöllä unessa
tai avulla kaukaisella.
#
Palvelun vaikeutta
Ja Tietäjä vieläkin, palvelun vaikeudesta...
Ei vaaraksi
ei väheksyä niitä
jotka harjoittavat ammattia.
Iloita niistä
jotka eivät tee sitä rahasta
vaikka rahakaan ei ole pahasta
- puhutaan vain palvelun arvosta
ja laadun rajasta.
Sillä, rahalla on arvonsa ajassa
vaikutuksensa palvelussa.
Rahattomalla on arvonsa aina
korkeampi laatunsa.
Vaan, paikkansa ajassa kumpaisellakin
laatunsa ja arvonsa
vaan, kaikessa vaikuttaa aina alkulähteensä
tietonsa, taitonsa määrä;
mitä ylempi se on
sen vähemmän on sanoma, teko väärä.
Sydämen tila
mielen halu
rahan, vallan, aseman ahneus
esillä olon tarpeellisuus
ja hyvä tahto
on kaiken palvelun perusta
se joko kestää tai kaatuu;
puhdas kasvaa
oma etu maatuu.
Vaan, kaikkein tärkein on annettu apu
tieto, taito
onko viesti, sanoma, teko aito
ja onko oikea tahto tapahtumalle
onko paikka vapautukselle
onko tieto oikea vaativalle.
Vai, oisko syytä vain vaieta
onko oikein koskea, kajota
onko oikein luvata jotain, jolle ei tarkoitusta.
Oisko kuitenkin oikein
vain etsiä syytä, totuutta
kaiken tarkoitusta
ja kasvua jonnekin kaiken kautta.
Mitä korkeampi on tieto
sen vähemmän on väärää ohjausta
ja turhaa toivetta, lupausta.
Tulee etsiä ylemmän viisautta ja tahtoa
elon tarkoitusta ja kasvaa siinä
eikä kesken kaiken vapautua
elämän koulusta.
Tulee olla tarkkana
tahdosta
palvelusta
sanoista, lupauksista
ettei herkälle anneta väärää ohjausta.
Vaik' olisi se kuinka kaunista
se ei kasvata eikä rakenna
ei oikeasti paranna
eloon vain turhia mutkia ja vaivoja
kun toteuttaa se määränsä tarkoitusta.
Siis, lopuksi...
ei se maksuttomuuskaan anna takuuta
laadusta, arvosta
tiedosta, taidosta
vaan, kasvu kaikkineen;
sisäisen kehitys
ja syvän sydämen tila
ja korkeamman yhteys
elon todellinen tarkoitus ja tahdo
siihen pitää olla oikea, totuudellinen tunto.
Mutta, ajallisella on aina
ajallisensa omatunto.
#
Kokonaisuuden tunto
Tietäjän opetus aiheesta onkin pitkä...
-Ihmisellä on aina halu palvella
vaan, millä motiivilla
- se on tärkeä tuntea
itsen, ja toisen
auttajan, ja autettavan.
Sillä, väärällä motiivilla
apu voimaton
vain ajallisen tahto tärkein on
auttajan, ja autettavan.
Tulee tietää enemmän
tilasta auttajan
ja autettavan;
millä voimalla, tahdolla, ollaan liikkeellä
ja minne ollaan matkalla
ja mikä on kaiken tarkoitusta
kasvua, vaiko seurausta
opetusta, vaiko opastusta
valmistusta johonkin, vaiko pysäytystä jostakin
suunnan tarkistusta
- sitä suurempaa rakkautta
jota ihminen ei aina tajua.
Pitää olla kokonaisuuden tuntoa
sillä, paha hetki maailman
voi olla suuri juhla taivahan.
Kipu, paha kompurointi, sairaus
alhaalla
voikin olla juhlan aihe ylhäällä.
Oltava siis tarkkana
ettei ajallisilla teoilla
häiritä ylempien juhlia
ja kulkijan, kasvajan kauniita tulevia
joist' hän itse ei ees välttämättä vielä tiedä.
Ei tunne oman elämänsä tietä
sillä, se saattaa vast' aueta vaivan, sattumuksen takana
kärsivällisen elonsa aikana.
Siis, hinku suureen auttamiseen
voikin olla vaarana
toisen hyvällä matkalla.
Tulee etsiä oikeata totuutta, tuntoa
vaivatun todellisesta tilasta
eikä vain suinpäin vaatia
ajallisen pikaista helpotusta
... joka siis voikin olla kokonaisuuden rasitusta
ja hyvän matkan vahinkoa.
Tässä on tieto tärkeätä
tieto oikeasta tilasta ja suuremman tahdosta
elon tavoitteesta ja tarkoituksesta.
Sillä, jossain matkan takana
voi odottaa jotain suurta ja kaunista
eikä kaikki aina ole vain ajallisen tarkoitusta
sillä, matka on jatkuva
- tulee aina palvella kokonaisuutta.
Tulee siis tuntea, mikä on ajallista
ja sille annettavaa apua
ja mikä on kaukaista
ajallisen takaista suunnitelmaa, tarkoitusta
ja sille annettavaa oikeata palvelua
joka rakentaa kokonaisuutta
ei ainoastaan ihmisen itsensä
vaan, kaikkinaisen suunnitelman osaista
...ehkä pieneltä näyttävää
mutta suuruuden suunnasta katsottuna tärkeää.
Siis, tieto, tunto, kunniaan
apu oikea paikallaan
tuo kiitosta ja voimaa auttajaan
ja autettavaan.
Amen.
#
24.02.2018
Sydämen syvä pyrkimys
Taivaan Kuningatar avaa hieman monien vaivojen taustoja...
-Kuunnella ihmistä kuunnella ihmisen sisintä kuunnella kaukaista, ihmisen taustaista ulottumaa ajallista ja ajotonta, ikuista ja oppia, ymmärtää juuria, kasvua matkan tarkoitusta elonsa lupausta, mitä ja miksi tultu ihmiseksi.
Mikä on tahtoa ajallisen mikä tarkoitusta ihmisen minkä mukaan tulisi ojentautua elämässä edelleen mitä lahjoja, valmiuksia saanut matkalleen.
Mikä on se syvin ihanne ei vain ajallisen, kuin muodin haave olla jotain ain esillä olla, muuten kuin nolla - miten elää tuossa kuin ristiriidatonna.
Halu, ajan muoti tahto esillä olla ja se syvä sisäisen harras toive ja kasvu, kulku toisesta toiseen ois hyvä tuntea ilman turhia paineita ja masennuksia elon oikeista tarkoituksista
sillä, niin kauan kun ollaan poissa oikeasta suunnasta elonsa lupauksesta ollaan rauhatonna kuin kaikesta elämän tarkoituksettomuudesta.
Monen vaivan takana on tarkoituksen puutetta ja kuin epämääräistä kasvua ja kulkua vailla syvän sisäisen sydämen ohjausta ajallisen oikeata suuntaa ja tulosta toteutumatonta lupausta joka rauhan vain antaa voi elämän rauhattomuus monet vaivat kulkijan päälle toi.
Elämän syvä sisäinen stressi on monen oudon vaivan syy jos ihmisen kasvu ja kehitys kohti sydämen syvää pyrkimystä pysähtyy.
#
25.02.2018
Päämäärä edessä, kaukana
Taivaan Kuningatar raottaa kuvan arvoitusta...
Siinä on tulevan heijastuma.
Se oli sitä jo silloin ja se on sitä nyt vaik' matka ei olekaan viel' päättynyt.
Mutta, siinä on tilanne, asetelma meistä ja meidän välillä yhteys yhteinen tiedon, taidon, vapaus unelmien.
Vaik' kuin näyttäisi siltä, ettei tapahdu mitään ei kuva kuvaakaan ajallisen länttä, ei itää sillä, ylempien tilannehan tämä on ajallisen kuin koskematon vaik' ajallinen allamme ylen aikaa on.
Siin' olet sinä, Narri, vapautesi kaavussa tiedossa, taidossa ajallisen ja ajattoman ulottumassa siis, kaukana, kuin toisessa ulottuvuudessa vaik' koko ajan läsnä myös näkyvässä - vapaana elämässä
vaan, kovin ymmärtämättömässä tilassa kuin ajallisen ylemmässä miss' ylemmän ajaton ja ajallisen ymmärtämätön jo kättä lyö.
Se on pitkän matkan raskas työ se ei enää matkalaista kasvoille lyö vaan, vapaus sallii - elossa vapauden työ.
Ja kuva minusta, Kuningattaresta on kuva ylemmästä ulottumasta kasvaneesta kokonaisuudesta joss' yhtyvät kaikki ei ainoastaan yksi ainoa ulottuma vaan, kosketus korkea totuuden kurkottuma.
Eihän kukaan ajassa voi kaikkea tietää, halita mutta, kurkottua voi suuria, korkeita kohti ja päämäärä jo kaukana edessä hohti.
Se on kuin se oranssi valo jota kohti laivamme meriä kyntää ja aikanaan löytää.
Siis, ei puutu mitään ei kuvasta ei tilasta ei matkasta kaikkineen vapauden suuruuksineen.
Sillä, vapaus, on jotain sellaista jot' ajallinen ei nää se on ylemmän tason elämää.
Ajallinen on vangittuna oleminen monien olojen, lakien, kautta ja poispääsy, kuolema, on ihmiselle valtava laukka kohti tuntematonta uutta ja vapautta ajan kahleista raskauden ulottumasta joss' ihminen kuin kaiken aikaa kaipaa jotain suurempaa ja ajallisen haluilla sitä sydämen sisäistä paloa vajavaisesti korvaa.
Vaan, ei onnistu siinä kun mikään ajallisessa ei hälle riitä sille sisäiselle vaik' ajalliselle ois kuin kaikki tarjolla ... sisällä ainaisesti sen suuremman kaipausta.
Se on ihmisen rakennetta ja ymmärtämätöntä tarkoitusta joka avautuu vasta kun uusiin tuodaan ajasta vapautettua lasta.
Mutta, tuo kuva ... on kuva meistä ajallisen teistä ja matkan tuloksesta ja tulevan unelmasta joss' on tieto, taito, vapaus ja totuudellinen iankaikkinen rakkaus - joka ei siis ole se ajallinen rakkaus joka todellisuudessa ei mitään kanna eikä anna.
Totuudellinen rakkaus säilyy aina. Ajallinen rakkaus on vain se vajavainen heijastuma kuten niin kaikki muukin tässä ajassa on vain tulevan varjoa.
Ja mystiikan hytissä tipahti kuva
- Lanttien kuningas joka on vapaa nauttimaan elämästä ja tietää, minne hän on matkalla.
#
27.02.2018
Mielen voima
Taivaan Kuningatar avaa tietoisuutta ihmisen salaisista voimista...
-Vähän vielä ihmisestä ja ihmisen voimista kuin salaperäisistä, jotka ON mutta, jotka kuin tahdotaan unohtaa vaikka ei voidakaan ohittaa monien inhimillisten kokeiden tähden vertailtavien lääkkeiden nähden.
Niin, miks' ihminen vain vaivoistaan paranee kun hälle luvataan tai valehdellaan jotain sellaista joss' ois takana voimia tai, jos toisella on vain uskoa toipumiseen lääkkeillä tai ilman lääkkeitä.
Sama tulos sama usko.
Sama voima mut' miten hallita sitä miten vallita sitä auttamaan kehonsa kantajaa.
Sillä, kehohan tässä ei ole ratkaisu mikään vaan ihmisen ylempi, mieli ja mielen voima on valtava tosin suuntaan, ja myös toiseen; joko parantaa tai kuin luulosta sairastaa.
Vaan, tuon mielen kehon ylemmän osan valjastus avun antoon, parannukseen kantaa hyvään lopputulokseen.
Toisilla tuo tapahtuu itsestään, huomaamatta toisilla tuo mahdollisuus on kuin kuollutta - ei ole uskoa, ei toivoa ollaan vain kuin ajopuuna matkalla uskotaan ulkopuolelta tulevia uskoja ja apuja.
Mut' kellä on mielen voimia uskoa kuin ihmeisiin joko valheen kautta tai omassa voimassa hän saa kokea outoja apuja ja parantumisia.
Vaan, asia ei olekaan helppo se on monimutkainen prosessi jossa mieli, sen usko ja voima on ainoastaan käynnistäjän roolissa.
Se on kuin se kipinä joka käynnistää moottoria. Jos ei ole tuota kipinää ei ole myöskään uskoa.
Tuon kipinän voi sytyttää moni asia: oikea lupaus, vaik annetaan placeboa oikea sana paikallansa kokemus tai lievä kuin hypnoosi, itsen tai toisen ja tuo käynnistää kuntouttavan voiman.
Tietysti myös toisinpäin negatiiviset sanat voi kaiken sammuttaa.
Mut' mikä on tämä outo voima ihmisen mieli ja kuin sisäinen syvä usko jossa on toivo ja kuin tulevan toisenlainen kuva ett' ihminen, minä, voin toipua.
Mieli on herkkä vaik' se on niin vahva. Se voi uskoa yhtä helposti kuin se voi myös torjua, uskoa epäuskoa tai uskoa, mitä vain se haluaa uskoa vaik' aivan uskomatonta suuruutta tai onnettomuutta.
Miten hallita tuota kuin levotonta tuuliviiriä mieltään muuttavaa ympäristön niin herkästi itseensä vaikuttavaa
jolla siis kuitenkin on niin suunnattoman suuri voima ett' se voi saada aikaan vaik' kuinka suuria ... hyviä, tai pahoja.
Nyt ollaan matkalla kohti todella suuria.
Ensimmäinen suuri kysymys onkin: missä on mieli ja mikä se oikein on.
Mikä on tää voiman lähde jonka voima on kuin suunnaton siis, suuri kuin myös suunnaton ja vapaa mihin tahansa suuntiin se matkaa.
Mieli - mielihalu ?
Mieli on ylempi. Mielihalu on ajallinen toive, tahto, himokin.
Mieli-sanan käyttö tuossa ajallisen yhteydessä on väärin. Kyseessä vain ihmisen alemman tason halu ajallisen ohjaavainen.
Mieli on kuin ihmisen kaikki. Mieli on kuin ihmisen vapauden kieli.
Mieli on vapaa mutta, sen voi myös vangita johdattaa oikeaan ja väärään sammuttaa, tuhota.
Yllättäen aihe onkin vakava.
Vaan, vastausta vaille jäi vielä, missä on se mieli
-"Tietoisuus on ylin, puuttui nyt Taikurikin ajatuksiin se on sen ylempää ulottumaa. Mieli on alemman ulottuman ylin. Ja mielihalu on alempaa, ajallisen tahtoa, toivoa, himoa.
Ratkeaisiko tuo ihmisen aivoilla joista arkisessa käytössä on 60 % yhteyttä ylös tunteisiin, tietoisuuteen, historiaan, hoitaa 10% lähimuistia 7 % prosessoritehoa 8% ja intuitiota 15 %
Noo, tuo on kyllä aika uusi kuvaus aivojen toiminnasta täytyy myöntää. Mutta, aikanaan kaikki aukeaa."
-Vaan se, mikä tässä on suurta, jatkaa Kuningatar mikä todella on ihmisen rakenteen juurta on tuo mielen yhteys tietoisuuteen ylempään ulottuvuuteen jossa suuri tieto, viisaus, voima, on.
Ihminen on uskomaton. Siis, kuin selittämätön kokonaisuus ja ajalle viel' tuntematon, noin yleisesti siis. vaik' tietoa onkin siitä ett' ihmisen tuntemuksessa kuin mikään ei riitä.
Ja jo ensinnäkin se ett' ihminen on kuolematon näkymätön ajassa tuntematon tunnettu vain näkyväisen kehonsa kautta ja monelle se on se ihminen kaikkineen.
Mut' ylemmäs on ylevän mieli toisenlainen on ylemmän kieli ja ajallisen mieli on kuin portti - auki tai kiinni.
Ajallisen mielen vallassa voi ihminen jo tehdä suuria sillä, sillä on voimia rakentaa eloa, tulevia toteuttaa ajallisen unelmia.
Siis, jo pelkästään sillä vaik' portti ylempiin ois kiinni.
Vaan, jos portti on auki on tieto, viisaus, voima, ylempiin auki eikä ajallisen rajat ole tiedon, viisauden, voiman, rajat vaan, edessä on avoinna ylemmät ulottumat.
Ja siin' on silloin ihmisen elossa ne kaksi maailmaa ja kaksi ulottumaa, alempi ja ylempi kuten tämän seilin meret: alemmat ja ylemmät ulottumat syvät ja ylempien ylemmät.
Ja ihminen kuin tässä välissä alempien ylemmissä ja ylempien alemmissa on elossansa paikassa joss' olla voi näköaloja molemmissa ulottumissa.
Ei kaikilla, vain harvoilla on mahdollisuus availla verhoja tutkia näköaloja ylempien ja alempien - vaatii vain voimia jotka eivät ole ajallisen ulottumia.
Mut' ihminen itse on ajaton vaik' ajallisen matkallaan noista kuin osaton vaikkakin öisin unessa tiedottomien matkoilla hän voi kokea, tuntea ylempien ja alempien kosketuksia ohjauksia ajallisia varten elonsa matkalla.
Ja vaik' koodi on tuntematonta hän saa mielensä kautta tietoa, vahvistusta, suuntaa elonsa tarkoituksesta.
Ja vaik' yleisesti luullaan ett' kaikki on aivoissa ja sen ajallisen kapasiteetissa se ei kuitenkaan pidä paikkaansa sillä, aivot ovat vain ajalliset ja ajallisen tekoja varten kehon toimia ja ohjausta yhteyden rakennusta kuin työmuistin ja ajallisen tarpeita ja kanavia, ovia joist' aueta ylempien tasoja - siis, myös alempia, sillä nekin ovat ylempiä ihmisen ulottumia.
Sanallinen kuvaus on vaikea...
Mutta tuossa aivojen tuntemisessa on ajassa vielä paljon aukkoja ja tuntemattomia ulottumia mutta, jos nuo portit on auki voi ajallinen jo ymmärtää jotain ajattomia.
Ei ihmiselle kuitenkaan ole kaikkea tarjolla ei ajassa, eikä ajattomassa mutta' hänhän on viel' matkalla täällä ajattomien alemmissa jossa ajallinen on kuin alimpana - vaik' onkin niin paljon jo siinäkin kaunista jos on vastapainona myös pahuutta.
Elämän kasvatusta.
Mut' ihminen itse ei olekaan tää näkyvä vaan, hän on tään näkyvän yllä, sisällä, näkymättömässä jot' näkyväisen silmät ei nää mut' näkymättömän silmät sen ymmärtää.
Ihminen on matkalla näkymättömään ja ajallisen kuorensa tänne ajalliseen jää kun hän ajallisesta vapauduttuaan jatkaa ajalliselta näkymättömään.
Täss' oli raapaisu ihmisen elämää mitä se oikeasti todellisuudessa on.
#
28.02.2018
Tuntematon ihminen
Jokin tarve Kuningattarella on avata yhä enemmän ihmisen salaisuutta...
-Alemman tilaa voi tutkia ja yrittää ymmärtää mitä kaikkea se sisältää vaikka, kuitenkin sen rakennetta kaikkineen on vaikea käsittää.
Ajallinen yrittää sitä selvittää mutta kaikkea on vielä vaikea ymmärtää.
-Niin, puuttuu puheeseen jo taas Taikurikin, se näkyvän ihmisen rakenne on vaikea käsittää vaikka sitä onkin jo kuvattu niin monella tavalla. Vaan, kovin on viel' uutta tuon alan tuntemus. Niin paljon on salattua ja ymmärtämätöntä ulottuvuutta.
Ja jos kuvaamme ihmisen kokonaisuutta vaik' arvolla 100 niin, tällä hetkellä on tuon ihmeen tuntemus vain 6.
Joten, paljon on viel' matkaa ymmärrykseen tuon tuntemusta. Paljon on ihmisessä tuntematonta vaik' jo luullaankin ett' keho on tunnettua.
Pintaa vain tarkkailtu vaik' sekin kyllä ajassa jo suurta mut' ihmisen kokonaisuuden ulottuvuutta ei viel' tunneta lain; on sisään ja ulos kaukaisuuksista kaukaisuuksiin - ulottuvuuksien takaisista tään tietoni sain.
-Niin, jatkaa taas vuorostaan Kuningatar, arvoja voidaan antaa ajallisen tilasta kehosta ja sen rakenteesta vaik' kyse onkin vain pinnasta kuin silmin näkyvästä.
Mut' paljon on piilossa ihmiseltä ihmiselle kuin täydellisen tutkimisesta vajavaiselle tuntemattoman tuntemusta lapselle tutkimusten aloittaneelle.
Mitenkään väheksymättä sitä mitä aikaan on saatu pienessä ajassa mutta, tavoite kaikkineen on viel' kaukana tulevassa. ... Aivan kuin jossain kaukaisessa unelmassa.
Ja kun vihdoin on selvitetty ajallista on matkattava kohti ajatonta sillä, siellä se totuus ihmisestä on viel' täysin tutkimaton.
Ja nyt, jos määritellään ajallisen ihmisen tilaa vajavaisuus tulosta pilaa sillä, jos tietoa, tuntemusta ei ole edes ajallisesta todellisesta miten vois mitata, tuntea ihmisen ajatonta totuutta.
Aivan erilaisin mittarein on mitattava se ja miten selittää se ajalliselle.
Ja mitä mieltä ois kertoa ajallisille mitä kuuluu ajattomalle ikuiselle, kuolemattomalle matkalaiselle kuin ajallisen tutkimusmatkaajalle.
Ja mitä kertoa voi laiva matkustajan todellisesta tilasta ja matkan tarkoituksesta.
Ei se ratkea laivaa tutkimalla ja sen rakenteita avaamalla.
#
28.02.2018
Veren salaisuutta
Niin, edelleen tuo Kuningatar jatkaa ihmisen arvoitusta...
-Jo veri pelkästään salaisuuksia sisältää eikä avaudu kaikkineen mitä varastoitu on matkalleen.
Sillä ravittuu ajallinen ajallisen antimista
syistä ja seurauksista
vaan, mitä kaikkea kuljettaa se salattua kaukaista;
juurta ja juuristoa matkain takaa
ja mitä kaikkea tarkoittaa se, jos maahan vuotaa.
Ei pelkkää veriplasmaa ja soluaineita vaan, myös näkymättömän tuntematonta ulottumaa.
Tuo kaikki kaikessa ajallisen eloon kantaa ja vaikuttaa vaikeuttaen ajallisen viel' vajavaista tutkintaa.
Niin, vaik' tavoittaa nyt ajallinen ihminen kaukaista planeettaa ja salaisuuksia sen on hällä edessään ajallinen, viel tuntematon ihminen salaisuus monien ulottumien.
#
01.03.2018
Ajallisensa keho
... ja Kuningatar edelleen jatkaa...
-Keho herkkä ajallinen upea toiminnallinen itse itseään hoitavainen mutta kuitenkin... kaikessa ain rajallinen.
Rajallinen elonsa matkassa
rajallinen voimassa, taistelussa
ajallisen voimia vastaan
rajallinen tiedossa, taidossa, ominaisuuksissa
rajallinen parantumisissa.
Vaik' niin paljoon se venyy monessa kaikella kuitenkin ain rajansa.
Ja kaikkeen voi elossa vaikuttaa sen hyvällä hoidolla ja ylläpidolla; ravinnolla liikunnalla sillä, ilman ravintoa se kuihtuu pois ja ilman liikettä se kuivuu pois.
- Noin yksinkertaistako ajallisen elo ois.
Vaan, alla kuoren näkyväisen yllä silmän näkeväisen tapahtuu se kaikki suuri jonka tuntemisen edessä viel' suuri muuri.
Ihmisen keho on monimutkainen prosessi kuin käsittämätön toimiva orgasmi kaikkineen jo tunnettuine toimineen.
Vaan, tuntemattoman määrä on suuri ja monen tiedon tiellä on salaisuuksien muuri.
Askel askelelta tutustuvat ihmiset toiset toisiinsa auttajat autettavaansa ja autettavat tietoa kartuttavat auttajat viisastuvat.
Matka on pitkä ja monille raskas mut' monien raskaiden kautta on toiselle apu arvokas.
Näin kehittyy, kasvaa kehon tuntemus vaan, ei matkan tarkoitus - se aina vain on ajallisen elolle arvoitus.
Miksi minä? Miksi tänne? Minne? Mitä varten? Missä kaiken juuri? Ohjaako kaikkea jokin suuri?
Ajallinen ihminen on kysymyksiä täynnä ajallisen kulusta elonsa vastuksista, vaivoista kaiken tarkoituksista tulevaisuuden kuvista ja unelmista kuolosta, ja sen takaisista ylemmistä, ja alemmista maailmoista elonsa tehtävästä ja tarkoituksesta.
Ja jo yhden ihmisen ajallisen matkasta ois mahdoton kirjoittaa täydellistä kuvausta sillä, niin paljon mahtuu matkalle kaikkea näkyväistä ja etenkin näkymätöntä.
Ja jo siksi voi huokaista, kuin jo aiemmin: Ihme suuri on ihminen ikuinen ja osallisensa ajallinen vain pien' rahtunen matkansa määrässä elonsa kokonaisuuden ymmärtämättömässä äärettömyydessä eikä yksikään ajallinen matka ole paikassa väärässä.
#
01.03.2018
Ihmeellinen keho
Ja kehostakin hällä viel sanottavaa...
-Kehoon on rakennettu
kaikkea tarvittavaa matkalle;
aivot kokonaisuuden hallinnalle
tiedolle, taidolle
kasvulle, toiminnalle
aistit arvokkaat havainnoille
suojaus myrkyille, vahingoille
ja paranemisen ihmeellinen kokonaisuus
korjaantumiset kuin ihmeen kautta
ja mielen voima.
Ja puheensa taito arvokas hän kaiken jakamisessa toisilleen niin tarmokas.
Ja jos jollekin jokin puute, vika, sairaus
kuin epämuodostus
siit' jo avautuu viisaus;
miten oppia, tuntea, auttaa
miten toista vaivastaan parantaa
kun keho itse kohtaa rajojaan.
#
02.03.2018
Tilaa elämälle
Anna tilaa elämälle sillä elämä on arvokas etkä koskaan tietää voi mitä seuraava askel, mutka, muassaan toi.
Jos ajattelit jo hellittää jotenkin irti päästää... - väsyttää -
se olla voi kuin yksi ormien napsahdus yks' pieni ohikiitävän hetken tuulahdus - ja kaikki on toisin ...miten minä tuon sattuman selittää voisin vaik' olinkin jo ehtinyt ajatella elämää ihan toisin.
Siis, anna tilaa elämälle sen kuin sattuman kululle omalle salaiselle unelmalle joka vain oottanut on oikeaa hetkeä, aikaa
ja kun se edessäsi on elo on kuin outoa taikaa eikä raskaat ajatukset enää mieltäsi vaivaa.
- Jokin sinun sisälläsi syvällä huokaa:
-"Niin...
(tuohon voi kuulija itse kirjoittaa sen huokauksen muistiin)
-Mitäs se Runoilija täällä itsekseen rapistelee, kysyy Kapteeni uskolliselta matkan kirjaajalta.
-Niin, no kun oli hetken vähän hiljaisempaa kirjasin tuossa nuo sanat, jotka mieleeni nousivat.
-Jaa, ihan oikein, ihan oikein, Runoilija samalla matkallahan tässä ja itse kullakin meillä on omansa tehtävä.
#
03.03.2018
-Niin, oli tässä viel' toinenkin juttu en tiedä, mistä se oikein putkahti mutta, kuulehan Kapteeni tätä...
-No, annahan kuulua.
Onko elämä julma
Sanonko suoraan ett' elämä on julmaa kun ei ees anna muistaa ihmistä niin muuttunutta vanhuuteen vaipunutta vähin erin kuihtunutta, kadonnutta
ettei enää aikaisemmasta hyvin toimivasta, elävästä ole mitään jäljellä - ei ees muistoakaan siitä.
-Eikö elämälle mikään riitä!
-Oho! Aika kova, kuittaa Kapteeni, kenestäköhän tuo...
#
03.03.2018
Kehon puolustus
-Yksi viel' tärkeä suuri asia elämälle ja jokaiselle elolliselle eläimelle, kasville, luonnolle, aloittaa Kuningatar vielä: ... on omansa puolustusjärjestelmä se immuuni sellainen, sisäinen ja ilman sitä ihminen ois piankin jo tuhon oma.
Siitä tulee huolehtia.
Se on kuin näkymätön hiljainen vartija kaikessa ain mukana ja koko ajan valppaana jos vain vähänkin on jotain, jota tulee torjua ... se on heti paikalla.
Mutta, niin... siitä tulee huolehtia monella tavalla vaikkei se ees pyydä, ei valita mutta, huonon tilansa, voimansa, voi ihminen tuntea kehonsa toiminnan kautta.
Outoja tuntoja kipuja, sairauksia kehon toimimattomia osia kuolevia, sairastavia soluja sisäisiä vaurioita.
Ei ole ollut riittävästi puolustajia - jos ei vaikka ollenkaan ihminen elinvoimaansa kadottaa. Hän pian paikallensa lahoaa.
Puolustusta tulee vahvistaa
sotajoukkoja ruokkia, varustaa
elämän iloa ei saa haavoittaa
... ei itsen, ei toisenkaan
sillä, ihmissuhteet pian kehoa rasittaa
viha, kiukku, katkeruus
pahat puheet, pelko
murehtiminen
elämän painot, stressi
kuin itsensä unohtaminen
nuo kaikki aineenvaihduntaa lamaa
puolustusta vaurioittaa
ja ihminen piankin on avoin ajallisen hyökkäyksille
huolille, murheille
myrkyille
vaurioille
kaikenlaisille viruksille, bakteereille
outojen sairauksien kautta vaik' vähittäiselle kuololle.
Elämän tervettä asennetta iloa, taidollisuutta kepeää mieltä, ystäviä siin' on eväitä elon matkalle.
Ja elämän tarkoitusta... sitä ei saa unohtaa sillä tarkoitukseton elämä sammuttaa se kaikkea syö menee kuin hukkaan kehon salainen arvokas työ.
Älä, ihminen hyvä, väärillä valinnoilla itseäsi maahan lyö.
#
04.03.2018
Sisäiset tulehdukset
Vielä on Kuningattarella yksi tärkeä jota tahtoo hän raottaa...
-Tämän vielä minä tahdon ihmisestä elämästä ajallisen matkasta ja ihmisen sisäisestä salaisuudesta ja kehonsa vaivoista
sillä, niin monesti ... varsinkin nykyaikana ongelmien kuin piilevänä taustalla on sisäisensä tulehdusta kehonsa taistelua ajallisen koetuksia vastaan.
On ravinnottomuutta vaik' kaikkea ruokaa tarjolla kuin yltä kyllin vaan, se ei enää ravitse ihmistä riittävän hyvin tai, aivan väärin lisäten vain kehon taisteluita kun se tarvitsee niin paljon suojausta vastaan vääriä aineita.
On ajallisia paineita jotka aiheuttavat aineenvaihdunnan vaurioita ja keho lakkaa toimimasta itseänsä ruokkimasta ja se vähäkin, min ravinnosta vois noukkia jää talteen ottamatta elonsa sisäisessä taistelussa.
Ja mitä suurempi on paine, stressi sen enemmän on puutosta ja paineet viel' aiheuttavat elon epäterveellistä muutosta
pahaa oloa on pakko sammutella mutta, monesti niin väärillä tavoilla; huumeilla lääkkeillä kehon viel' suuremmilla rasituksilla joista herkästi rasituksen tulehdusta ja lihasvaurioita joita taas kehon pitäisi paikkailla.
Ja vaivat on valmiina esille tulla ilmenee kummallisilla sairauksilla.
Ja nuo elon paineet työstä kotoa, harrastuksista sotkee ihmisen ravintoa pitää yllä kehon sisäistä taistelua kun se haluaa koko ajan ihmistä ja kehon vaurioita parannella
ja pitkään jatkuneena on seurauksena huomaamatonta hiljaista tulehdusta joka sitten on monien vaivojen takana sairauksissa osallisena. Vaikka, eihän se tulehdus ole se sairauksien syy vaan, syy on jossain taustalla.
Tulehdus on vain kehon puolustusjärjestelmän puolustusta ja niin... siitä sitten seuraa ajalle niin tyypillisiä mittaustuloksia joista seuraa hoitoja tai joita sammutetaan erilaisilla lääkkeillä joilla monenlaisia vaikutuksia herkälle keholle.
Ja puolustajasta tehdään syyllinen ja puolustaja tahdotaan tuhota vaik' kaiken aiheuttaja on ihan muualla.
Aina on tietysti tilanteita jos oma puolustus ei jaksa toimia silloin voidaan lääkkeillä antaa sille kuin lisävoimia.
Tuo ketju on vaikea ja kullakin ihmisellä omansa mutta monet vaivat, sairaudet ovat samanlaisia ja hoidot joko tarpeen tai jopa vaarallisia, vaik' hetken auttavia.
Mut' suurin lääke ois tajuta tehdä elintavan muutoksia ja siten torjua tuo vakava ketju jo heti alkuunsa ... jonka matkalle siis mahtuu monenlaisia valtoja ja voimia.
Mutta se, mikä kuitenkin on hyvästä ett' kipu, vaiva, kuljettaa vaivattua johdattaa tiedon, viisauden matkalle ehkä elon hyville ratkaisuille oikeille elämän arvoille ja muutoksille
jonka seurauksena vihdoin keho arvokas saa alkaa oikein toimia parantaa häiriintynyttä tilannetta vähin erin vapauttaa vaivoista opettaa, ett' elämä oikeasti voi olla kaunista vailla itse itselleen hankittuja vaivoja ja sairauksia.
Mutta, lopuksi... ei elämä kuitenkaan aina ole näin yksinkertaista sillä, on olemassa myös niitä salattuja elon tarkoituksia suuntia, tavoitteita joiden tähden moni joutuu kokemaan monenlaisia elon raskauksia.
Ja niiden kautta vasta voi löytyä syvän sisäisen sydämen ohjausta ja tarkoitusta elon matkalle.
Ihmistä on mahdoton selittää sanoin piirtää elämää eikä koskaan tietää voi ihmisen elämän tehtävää joka kuitenkin aina on omansa arvaamaton ja arvokas kokonaisuuden osansa.
Taikurikin siin' vierellä kuin malttamattomana häärii:
-Minulla ois vähän mittaustuloksia aiheesta, saanko kertoa.
-No kerro, myöntää Kapteeni luvan, koska tietää Taikurin niin taitavaksi kaikenlaisten asioiden mittaajaksi.
-No niin, siis..., hän kuin hieman arvokkaasti aloittaa, ei ajassa ole ihmistä jonka sisällä ei jatkuvasti ois jotain tulehdusta ... se kuuluu elämään eikä tulehdukseton elo ois ees mahdollista.
Kaikenlaista taisteltavaa riittää ihmisen kehossa; mikä siis ravinnosta, mikä ilman saasteista, elon eri ympäristöistä, liikunnan vaurioista, lääkkeistä työstä, elon paineista, murheista... lähes siis kaikista elon vaiheista.
Ja siksi, jos mitataan että aivan tulehdukseton tila ois 10 niin, normaalinen terveen ihmisen tilanne ois 8-9, mikä on siis jo hyvä.
Mittasin tuossa juuri, että tällä hetkellä ajassa elävällä ihmisellä paras tulos ois 8,4. Siis, keho toimii ja taistelee aktiivisesti kaikkia hyökkäyksiä vastaan. Tilanne siis hyvä.
Mutta, vain esimerkiksi: kova stressi voi pudottaa tuon arvon jopa kolmoseen, eli kehossa käy kova taistelu ja korjaustyö stressin aiheuttamia ongelmia vastaan.
Ja jos vielä tuohon stressin yhteyteen lisätään muita raskaita asioita, vaikkapa: työpaikan menetys kodin riidat ja avioero kodin hajoaminen raskaat taloudelliset ongelmat läheisen menetys jokin oma vakava sairaus
niin, tuo luku lähentelee jo nollaa ja tulehdusarvot ovat korkeat. Soluja kuolee, uusia ei hevin rakennu ja keho tarvitsee paljon energiaa ja mm. kolesterolia uusien solujen tuotantoon ja kehon vaurioiden korjaamiseen.
Kuka tuota tilannetta osaa enää tulkita, mikä mihinkin kaikkeen vaikuttaa ja missä on kaiken todellinen syy.
Tällaista tästä, huokaa Taikuri ja palaa takaisin hyttiinsä mielipuuhiinsa.
#
05.03.2018
Suuria kysymyksiä
Ja mystiikan hytissä putosi kuva, jossa on suuri kuu siinä kuin maailma jakautuu ei vain ajallinen, vaan ajallinen ja ajaton ja kuun valo ajalliseen heijastuu.
Kuningatar on kuvannut ajallisen elon osuutta ihmisen matkalla sen salaisuutta vaikeutta ja ankaruutta syitä ja seurauksia vain raapaisemalla palautumisen mahdollisuutta ja kauneutta.
Mutta, sitä suurinta salaisuutta
hän ei ole vielä raottanut;
ihmiseksi tullutta
matkan tarkoitusta
ja paluuta sinne
mist' alun perin rakentui tälle matkalle.
Siis, syntymä elo, kuolema kasvu ja kaiken tarkoitus tehtävä ja tavoite - ja miksi miksi tultiin ihmisiksi.
Miettiikö tuota kukaan mitä saanut on hän matkalleen mukaan.
-Niin..., Kuningatar rauhallisesti aloittaa, ei asia ole vaikea vaik' sisältääkin suurta salaisuutta ja vaik' ajassa onkin tästä monenlaista raotusta ei ole pahaksi saada asiaan hieman lisää avausta.
Uskoo ken jaksaa sehän tähän ymmärrykseen tuo eniten vastustusta.
Ihminen se pieni lapsi juuri syntynyt ei ole alku alkuunkaan vaan, siinä vaiheessa hän on jo matkallaan joka alkanut on aikoja sitten ennen kuin päätyi näkyväksi ajalliseksi kodiksi näkyväksi ihmisolennoksi.
Ja minä näin silmissäni vilisevän miljardien ihmiselämän kunkin erilaisen ja oudon elon tehtävän.
Voiko kukaan hallita tätä outoa elämää
joka niin täynnänsä kaikkea
muotoa, uskoa
moninaista kasvua
valtoja, voimia
tulevaisuuden outoja suuntia ja unelmia
- ja mitä kaikkea on viel' tuleva
rauhan rakennusta, sotia
ja kuin utopistisia matkoja
maailman ääriin ja avaruuksiin
viel' ymmärtämättömiin tulevaisuuksiin.
Kuka vois ymmärtää, hallita tätä moninaista näkyväistä.
Miten vois piirtää miten sanoilla kuvata tään pienen pallon kokonaisuutta avaruuden ulottumassa suuressa tuntemattomassa sen pikkiriikkisenä, kuin näkymättömänä osana joka sen ajalliselle on kuitenkin jo koko maailma ja kaukaisuuksien pikku ikkuna.
Näin on kuvattu vain näkyväisen ulottuma kuinka suurta, ja kuinka pientä miten ihmistä voi ees löytää sieltä suuruuden sisältä.
Mutta silti, jokainen ihminen on kallisarvoinen
ja kuinka valtava on hänen omansa maailma
ja kuinka paljon hänellä on tapahtumia
tällä pienellä matkalla
tällä pienellä keholla
tällä pienellä pallolla
jonkin suunnattoman suuren galaksin laidalla
ja joita galakseja on avaruudessa
ehkä miljoonia miljoonia
... kuka niitä laskea voi
ja kuka tään pienen ihmisen
juuri tälle pienelle pallolle toi.
Ja voi, miten ihana ja kaunis paikka tää onkaan kun ei vain oisi niin paljon eripuraa.
Jos joku tässä kaikessa on päättänyt ihmistä kasvattaa niin, mihin, ja miksi miksi oikein tultiin ihmisiksi.
Ja mikä oikein on tää ihminen avaruuksien kuin näkymätön matkalainen ja jolla on niin paljon monenlaisia jumalia koko tuon kaikkeuden hallitsevia ... ja pieniä ihmisiä siinä kaiken sivussa.
Näin, vähän oudosti mietiskeli tuo Kuningatar ihmisen osaa ja tätä kaikkea kaikkeutta jonka seassa on monenlaista kasvua.
#
07.03.2018
Kapteeni väsyi, ja lähti
Kapteeni vähän väsyi noihin viisauksiin ja päätti lähteä matkalle toiselle ajalliselle merelle herkuttelulle ja tanssille.
Förstin jätti laivaa vahtimaan ja itse hyppäsi laiturilta junaan.
-No mikä tuossa nyt niin kummallista, huokaa Kuningatar, onhan ajassa ajalliset sallittua ja välillä vähän antaa mielenkin irtaantua omasta laivasta.
Hyväksihän se vain vähän maailmaa muuallakin katsella. Ei se sen kummempaa.
Junassa Kapteeni viel' piirteli tuota maailman kokonaisuuden kuvaa; sen suuruutta ja ihmisen osan pienuutta.
Ja , mikä se nyt on, tuossa kaikessa yks' ihminen tai yks' Kapteeni hetkensä huokauksin.
Ja, onhan näitä näkijöitä muitakin sen heti laivalla huomasi eikä kuitenkaan omistansa ollut mitenkään vapaalla. ...laiva vain vaihtui hetkeksi suuremmaksi vain ajallisissa matkaavaksi.
-Ja mielikin kyllä kaipaa lepoa ja muita näköaloja. Oman laivansa kannella kun aina niin rauhallista.
Ja hyvähän se on hetkeksi nähdä vain ajallisen ajallista vaikka kuitenkin, onhan aina seassa ulompiakin.
Kaikkihan ajassa kulkevat sekaisin ajallisten kulkijan ja ylempien haikaajat ja he yhdessä matkaavat tätä ajallisen taivalta. Rakentavat ajallisen osuutta ja ulottuvuutta kohti tulevaisuutta.
Vaan, on se vaan kumma, miettii Försti itsekseen, tuolla se aina vaan on, horisontissa, vaik täss-on matkattu jo monta kuukautta.
-Juu juu, mennään mennään, huokaa Kapteeni vähän kuin kärsivälle Förstille. -Laitetaas laiva taas matkaan.
-JJjesss! jo innostui Försti taas. -Hei siellä, laiturilla! Me lähetään taas, narut irki!
-Vaan jo täss-on aikaki, huokaa kuin itsekseen Försti, hämähäkitki jo alkaa kutoo verk....
-Mitä sanoit, Försti? kysyy Kapteeni, kun oli jotain kuin kuulevansa.
-Emmä-mitää ... käviv-vaall-läpi näit lähtemisee liittyvii tärkeitä.
-No hyvä. Sit mennään, eiks je.
- ... jee jee ... senkimm-maankiertäjä.
-Mikä kiertää, Försi, en kuullut?
-Eeiku nooi köydet vaa vähä kiertyny, mut kyl ne siit suoristuu ku ne saa vähär-roikkuu.
-No hyvä. Olet sinä kyllä hyvä Försti.
-No-just ... tietäsit vaa kui-hyvä.
#
08.03.2018
Päämääränä matka
Kuningatar tarttui tuohon Förstin huoleen kun hän valitti päämäärän olevan aina vaan niin kaukana...
Vain kuiva polku vailla elon muistoja
kaipauksia, odotuksia
rankkoja menetyksiä ja niistä toipumisia
uudelleen tapaamisia
- lapsia.
Se matkahan tässä juuri on kasvattava
ihmistä muuttava, rakentava
muokkaava juuri sellaiseksi
ett' se päämäärä ei enää olekaan
se kuin matkan tulos
vaan, se matka itsessään
on jo se päämäärä ja tulos.
Ja kun matkalainen vihdoin on matkansa päässä ei hän ainoastaan iloitse siitä vaan, kaikesta siitä elämästä minkä kertomiseen ei mitkään kirjat riitä.
Ja siksi, oi Försti hyvä, ei se ole pahasta jos tuo oranssi valo aina vaan pysyy kaukana vaan, tärkeä on tämä matka sitä kohti miss' tuo valo kutsuvana hohti.
Siis, sitä kohti ja se, miten tää laiva sinne kulki ja mitä kaikkea tää matka toi julki.
Se juuri on se "päämäärä" ja "kohti" sillä, perillähän kaikki tää matka on ohi.
Joten, Försti ... ja Kapteeni kans ei "perillä" ... ole se päämäärä, vaan jo matkalla miten kasvamme kohti tulevia miten rakennamme, kohtaamme unelmia ja miten jaamme niitä unelmien kuvia.
-Kuule, Försti, se juuri, se "kellunta" on se matka päämäärä ja tärkeä.
-Niin... juu..., vastaa siihen Kapteenikin joten, Försti, nyt kohti sitä valoa, ja ... kelluntaa.
-No-just... toikitt-tos viel... niinku ois itekkää sitä tienny.
-Pikku tarkennus miehistölle ei tuo kellunta tällä matkalla tarkoita ett' oltaisiin mitenkään paikallaan vaan, matkalla tulee koko ajan vastaan uusia asioita, tekoja, paikkoja - ja erityisesti sitä kasvua kohti tulevia.
Ja matkasta pitää osata nauttia eikä niin vain katsella sitä oranssia palloa. Se on aina kaukana. Se on vain se "kohti".
Ja siitä päämäärästä vielä, jos ihminen matkallansa vois sen jo saavuttaa niin, mitäs sitten, jos se oli kuin tässä se elonsa tehtävä - elonsa pian kuin tyhjä, vailla kannustusta kuin outoa hapuilua vailla tarkoitusta.
Siksi, lähes aina loppuu ihmiseltä kuin kesken tää matka ja jää saavuttamatta se mitä kohti oltiin matkalla ... ja se on hyvä niin se tavoite kannusti häntä kuin hengenvetoihin viimeisiin.
Ja tuleehan aina toinen, ja toisia joil' on samoja toiveita ja tavoitteita ja se päämääräkin jo uusiksi muotoutuu kaukaisemmaksi ... ja taas sitä kohti ja kukin osansa saavutti ... elämä jokaisen matkan jälkeen hieman parempi.
Vaikkakin, tuo "parempi" vaatiikin kyllä avausta sillä, ihmissilmän mukaan voi jokin "parempi" olla kuin huonompi vaan, sekin voi kokonaisuuden kannalta olla juuri se "kohti".
Ja kun nyt on selvitetty, mikä matkassa on tärkeinä;
oppi, kasvu, kokemus - siis, itse se matka
jatketaan nyt kuin uudella tavalla matkasta nauttien
ei vain päämäärään pyrkien
sillä, päämäärä ei katoa, se on kaukana siellä jossain tulevien tulevien teillä ...ja vaik' monien yhteisillä teillä ja niiden takana jossain tulevassa.
Vaan, masentua ei kannata vaikka päämäärä onkin kuin kaukana sillä, päämäärähän on oikeasti koko ajan tässä matkalla, ja sen aikana koko ajan läsnä.
Ajallisen päämäärä on ihmiselämässä.
-No joha toi-nyt-tuli selväks... kellutaan kellutaan...
-Noo, Försti ei nyt masennu. Sinä olet tärkeällä paikalla tään matkan ruorissa. Se on hyvä paikka, parhaalla näköalalla.
-No niinn-no... kyllä mä tän laivan hoidan...
#
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
16.03.2018
Ulottuvuuksien purjehtija
(Tätäkö lie se edellä ollut Mystiikan hytin Kuu-kuva enteili ja tarkoitti)
Tässä matka jatkui kuin yllättäen ylemmälle tasolle uudelle ulottumalle jota jo aiemmin ennakoi tuo Taivaan Kuningatar - ja tänään se on totta.
Se aikaisempi tälle nyt uudelleen, kuin pohjustusta...
25.01.2018
Ajallisen ja ajattoman eroa
-Kaikessa tulee erottaa toisistaan ajallinen ja ajaton alempi ja ylempi näkyväinen ja näkymätön ihmiselle tunnettu ja tuntematon
tuntemukset ja tunteet, joita ajallisessa on molempia eikä niissä ole mitään pahaa ne siihen kuuluvat - ja niillä tehdään rahaa.
Ajallisella autetaan ajallista ylemmillä ylempää mutta, ylemmillä voi auttaa alempia alemmilla ei ylempiä.
Alemman ja ylemmän avut voi kohdistua yhteisiin.
Muotoja on paljon eikä ihminen aina voi erottaa toista toisesta eikä ees aina huomaa yhteisvaikutusta.
Ajatukset, polut, muuttuvat tuovat eteen uudet unelmat ja kasvun oudot kudelmat kun voimat koskettavat.
Ajalliset pysyvät ajallisina ylemmät ylempinä.
Ajalliset kulkeutuvat ylempiin ylemmät ulottuvat alempiin.
Muotoja tapoja monta. Monta tietä tutkimatonta.
Vaan, kullakin paikkansa auringon alla kullakin matkansa maailmalla.
Kullakin matkansa pää ja kukin osallaan kokonaisuutta kehittää.
Ja tuntemattomat ovat ihmisen tiet - alhaiset ja ylhäiset eikä niin kannata keskittyä ulkoisiin ajallisiin katoaviin vaan, enemmän ylempiin pysyviin sillä, ajalliset lahoavat, katoavat ylemmät kasvavat, vahvistuvat ja voimaa antavat, kun ajalliset katoavat.
Näin Taivaan Kuningatar kuin kaiken perustaksi lyhyesti maalasi ajallisen ja ajattoman maailman rajoja tuntemuksia ja tapoja.
#
27.01.2018
Välitilinpäätös
Ja Taivaan Kuningatar vielä jatkaa kuin välitilinpäätöstä, Ja näin hän aloittaa...
-Niin, Kapteeni, huomaathan me olemme yksin tällä laivalla kaukana ulapalla, ilman ketään muita.
Me vain juttelemme toisillemme ja aivan kuin jakaisimme tätä kaikkea matkan antia eikä kuitenkaan ketään ole meitä kuulemassa - ajallisissa mutta, ajattomissa meillä on paljon apulaisia matkaamme seuraamassa ja auttamassa jonnekin perille ajallansa ohjaamassa.
Ja tuo kirjuri, Runoilija, on ainoa matkan tapahtumien tallettaja sillä, ilman häntä tää matka ois kuin tyhjä laiva tuntemattomalla merellä - ja tuntemattomaksi se myös jäisi vaik' Kapteeni joukkoineen perille pääsi.
Siis, tään oman laivan tähden nyt kaikki ja kuten näet, me olemme täällä merellä vain yksi ja ainoa ulottuvuuksien purjehtija eikä meitä kukaan nää ajallisissa kaikki vain elää omaansa elämää.
Mutta, Kapteeni hyvä, ei yksin kuitenkaan seilaammehan me ylempää ulottumaa joka on silmillesi viel' näkymätöntä maailmaa - sinä mielikuvissasi vain matkaaja arvokkain.
Mutta, onhan sinulla satamasi ajallisiin laskemasi jossa saatat kertoa ja toteuttaa laivamme sanomaa ja näitä kuin ylemmän oppeja joita vain täällä on tarjolla.
Silloin me kaikki muutkin olemme kanssasi matkalla - ajassa mukana näkymättömällä tasolla ja kaiken, minkä olemme oppineet on mukana matkassa.
Ja sinä siis olet ainoa joka voi ajallisia koskea me muut vain olemme sisäisesi voimia; jaettavaksi sanoina ja kättesi tekoina.
Silmiesi katseina ja tunteina olemme auttamassa ajallisia.
Ja sitten taas kipin kapin palataan laivalle matkaa jatkamaan ja uutta oppimaan jota taas, kun aika saa voimme uudessa satamassa uusille jakaa.
Mutta, tämä matka on kuin tuon Runoilijan historiaa joka kaikkea muistiin ylen aikaa kirjaa; ollut tarkkana ettei sanoista ainuttakaan saisi kadota.
Hänellä siinä kuin omansa unelma olla sanojen ja tiedon taitaja ajallisella matkalla.
Monia on kerrostumia tällä matkalla monia hahmoja ja kullakin omiansa tietoja, taitoja ja Kapteeni kuin ylimpänä on tään matkan valvoja.
Vaan oikeasti, on hälläkin ylempi voimansa vaikuttavin... tuo matkalle lähtenyt Mertenmies joka kuin ylemmältä tasosta kaikkea valvoen ja ohjaten matkassa kuin huomaamattomana mukana kulkien ja tehtäviä jakaen ett' kaikki kulkee oikein ja kuin edeltä valmistetun suunnitelman mukaisesti; kaukaisista, ajallisten kautta, taas takaisin kaukaisiin tuntemattomiin ulottumiin
jonka tähden siis tää kaikki ihmisen ajallinen leikki, ja kuin peli jonka hän hetken ajallisissa eli.
-Mitä! tässäkö tämä nyt sitten oli! kiiruhti Kapteeni jo kysymään kuin lopputilitystä ymmärtämään.
-Ei, Kapteeni hyvä, vastasi Taivaan Kuningatar hänelle, hieman jo huolestuneelle.
-Eihän tämä sitä viel' tietenkään pieni ajallisen yhteenveto vain kun tästä nyt jatkamme kohti uusia kuvia tulevain joka matkan osa on arvokkain yhä ylempäin ulottumain.
#
12.03.2018
Ulottuvuuksien purjehtija
-Tuol' aikaisemmin oli maininta "ulottuvuuksien purjehtija" ja noita ulottuvuuksia on paljon ... siispä nyt hetkeksi niitä kohti.
On ihminen jo itsekin monien ulottuvuuksien osallinen; on ihmisen sisäinen kuin salainen rakenne, tietoa täys DNA-nauhaakin aina Pluton taakse asti yltävää mutta, tuokin vain tätä näkyvää ulottumaa ... vaikkei nyt ihan silmin, niin ihmislaittein jo ja niistä sitten silmin.
Ja kuinka paljon tietoa tuo kuin salaperäinen nauha pitää sisällään?
Kuka, ja miten, sen lukea taitaa ihmisen rakennetta ja historiaa,
Ja kuten jo monesti olen sanonut tuo näkyväinen on vain näkymättömän vajavaista heijastumaa eli, mitä onkaan takana tuon sisäisen näkyvän ulottuman.
Eikä kaikkea ole vielä nähty, vaan, ajallansa aukeaa ja salaisuuksia ratkeaa.
Ja jos vielä avataan hieman tuon näkyväisen osuutta siis, jota ihminen silmin katsoen ymmärtää joko suoraan, tai laitteiden kautta on se vain pieni osa kokonaisuutta sillä, millään laitteilla ei vielä näe näkymättömän osallisuutta jonka osuus ihmisen ajallisen matkassa on noin 80 %.
Näkyväiselle jää vain tuo 20 % jota siis näemme nyt, vaik' vajavaisesti sitäkin - ja kuinka paljon tietoa jo onkaan!
Ja jos muistetaan, ett' ihminen on oikeasti pitkällä matkallaan josta tää ajallisen pieni rahtunen on vain pieni osanen niin, en uskalla ees paljastaa sen osuutta kokonaisuuden kaarestaan.
Mutta, se ajallinen osuus on kuitenkin tärkeä ja sillä on omansa tehtävä.
Siinä jo monta ulottuvuutta ja puhutaan vasta ihmisestä siitä pienestä suunnattoman suuren avaruuden kuin näkymättömästä matkalaisesta yhden suuren galaksin laidalla olevalla näkymättömällä, mutta kauniilla pallolla jonka olemassaoloa ja tarkoitusta ei oikeasti viel tiedä ajallisissa kukaan.
Tuonne ulottuvuuksien ulottuvuuksille tää "ulottuvuuksien purjehtija" nyt lähtee salaisten tuulten mukaan.
Eikä noita ulottuvuuksia ole ainoastaan yllä vaan myös jalkain alla ja viel' monessa tasossa kaukana ihmisaisteista ja 3D-ulottumasta aina uusien ja uusien taa.
Siin' aika ja paikka, koko olevaisuus kuin katoaa.
-Hei kaikki! huutaa Kapteeni, nyt lähdetään! Aivan kuin aukeaisi jokin uusi meri.
Sinne nuo uudet tuulet nyt laivaa veti.
-Mut' mihis mä-nyt-tätä ruoria pyöritän? ihmettelee Försti.
-Päästä vaik irti hetkeksi, katsotaan mihin tuuli vie.
-Ai-ett niiku tuuliajolle vaa? Hö! pianhamme ollaan taas kivillä ... niiku sillo kerra, muistak-sä Kipparia sen.
-Eei me ny...
-Hei Kapteeni, kuuluu Runoilijan nurkasta, tääkin vihko taas loppu.
-No jaa ... ota sieltä sitten taas uusi puhdas vihko, jatketaan tarinaa siihen.
-Nii'i, niin kuin aina ennenkin, kuittaa Runoilija.
#
Kaikessa hiljaisuudessaan ja kuin salassa
putosi Mystiikan hytissä taas kuva
Lanttien yhdeksikkö
Ken osaa hetkeä tulkita, hän tulkitkoon.
#
16.03.2018
Avautui uusi ikkuna
Ja avautui eteen uusi ikkuna
josta hetken katsella uutta merta, joka on toinen ulottuma - vaikea kuvata - kuin tasoja tasoja tasojen päällä ja ulottumia ulottuminen yllä ja sisällä ja outoja hahmoja, joita vaikea tuntea kirkkaita olentoja, ei kestä silmin katsella.
Jotainko lie lupausta
matkasta, tulevasta
tulevan ulottumasta
jotain salaisesta tarkoituksesta, suunnasta
ei saavutuksesta, vaan kaukaisesta kasvusta
ajatuksesta
siitäkö lie unelmasta vaiko, unelman unelmasta tuntemattomasta kuvasta ihmisjärjen ulottumattomasta ... mutta silti, ett' jotakin on ja että jotakin kohti tää ulottuvuuksien purjehtija nyt lähti.
-"Vaan, liian kaukaisia ovat nämä katsella, kuvata eikä niistä voi ees mitään luvata on vain matkattava ja kasvettava jotakin kuin käsittämätöntä kohti - ja tuo oranssi valo tuolla horisontissa on se "kohti".
Ja sulkeutui ikkuna ei antanut enempää katsella, kurkkia urkkia tulevan kuvia sillä se, mikä on tavoitetta ei ole siellä, vaan tässä näkyvässä ulottumassa ja sen kasvussa ja kuvauksessa jossa on ajallisen rakennusta.
Pitää siis elää tätä matkaa ja tätä aikaa sillä, ketä se nyt vahvistaa katsella jotain käsittämätöntä tulevaa ... alkaa vain pian taas rakentaa jotain oman pään kuvitelmaa joka, niin... johtaa vain taas uuteen ihmismielen luulo-unelmaan.
Ainahan nekin vie jotakin kohti mutta, ajallisen kasvu on piankin todellisuudesta irti.
Joten, kurkata sai, vaan ei kuvata riittää, että on kuin jokin ajallisen unelman takainen unelmien unelma joka on salattua sillä, sitä ei voi ihmiselle avata eikä ees vielä luvata."
Näin puhui jokin ääni ikkunasta sitten sulkeutui ikkuna.
-Se oli ulottumien kaukainen sfääri joka halusi vain näyttää ettei elämä ole pelkästään ajallisen näkyvää silmille eikä tää ajallinen ole kuitenkaan päättyvää vaikka aikanaan itse kullekin häipyvää.
Mutta, mitä on sen takana ja minne jatkuu se matka sitä on turha ees kuvitella sillä jokainen kuvitelma on jokaisen ajatelman kuva harvoin siten toteutuva, vaikka kuinka ois uskoa ja toivoa jostain paremmasta - tai pahemmasta ... näistä saa vain kiistellä, taistella ja sotia sillä, jokaisen omissa ajatuksissa on tulevasta erilaisia kuvia ... harvoin tosia.
Joten, matkalaiset maan keskitytään ajallisen unelmaan.
Ja sinä, "Ulottuvuuksien Purjehtija" kulje tässä apuna ajallisen tukena ja ylemmän ulottumana sen voimana ja viisautena ajallisen matkalla.
Ja ain hetkin poimia jotain uutta ja kaunista valmista ajalliselle avata ei mitään tuomita vaan, katsella ajallisen moninaisia kuvia sillä, polkuja on monenlaisia ja matkoilla ain eri vaiheita ... ja vaihe johtaa toiseen vaiheeseen joku totuuteen, toinen valheeseen.
Mutta, mikä on ajassa totuutta, mikä valhetta sitä on vaikea havaita mutta, kaikessa ollaan matkalla kohti salattuja tulevia ja viel suurempia unelmia."
Ja näin jäi jäljelle vain tuo ääni jolla ei vielä ole nimeä, ei kuvaa oliko lie laivan viel piilossa ollutta henkilökuntaa vai, ... astuiko kyytiin vasta kun aloimme puhua ylempien ulottumasta.
-"Niin, puhuit, Kapteeni, matkan alussa laivasi salaisista matkaajista joilla kullakin aikansa ja paikkansa esille tulla.
Tämä hetki oli laskettu minulle osaani avata ja matkan salaisuuksia kuvata.
Kyseessä kuin uusi ulottuma ylempi näkymä tällä ulottuvuuksien matkalla joka kuitenkin koko ajan on kiinni myös ajassa ... ajan merillä ja mailla sen ylemmillä ja alemmilla ajallisen salaisilla sillä, niitäkin riittää, ja hyvä tutkia sillä, nehän ovat ajallisen vajavaisia ylemmän kuvia ja heijastumia."
*
Näin kasvaa laivan miehistö vaik' matkassa jo olikin vuoroansa odotteli esille tulla.
Piilossako lie viel monta ajallansa avuksi matkalla?
Ja ääni jatkaa... -"Kullakin omansa virka ajallisen osuudessa auttamassa kohti tulevia ja tulevien kuvia.
Ylemmissä sitten omansa oppaat - ja rajansa kaikilla alhaisilla ja ylhäisillä; paikkansa auringon alla ja ajallisen yllä ylemmillä.
Ja pitkällä matkalla on kasvettava ja opittava tietoa, taitoa eikä ajallisen osuutta saa palvella liian suurilla voimilla ajallisille vahingollisilla.
Sillä, ajallisen värähtely on niin kaukana ylempien värähtelyistä - karkea niin kaukana hienosta ja voimakkaasta että pian jo tulisi vahinkoja ajallisen ulottumalle karkealle ihmisololle.
Sen takia ajallisen apulaiset vaik' ovatkin ylhäisten sukua ovat itsensä asettaneen alhaisiin ja alhaisen ylhäisiin rajamaihin, toimien molemmissa ajallisen ylhäisen näkymättömissä ettei syntyisi vääriä kuvia ja uusia uskoja.
Olemme siis matkalla ajassa kohti tulevia ja tarkoitus on antaa ajallisen apuja tulevien voimilla, vaik' rajatuilla
sillä, ajassa ei ole mahdollisuutta tuntea totuuksia jotka ovat ajallisen takana vain suuntia ja vajavaisen kuvia uskoa, tietoa vahvistavia sillä, liian ois raskasta tuntea ajattoman totuuksia ajallisen varustuksella, jossa kuitenkin on kaikki tarvittava ajallisen matkalla.
Tässä vain pohjustusta ajallisen mahdollisuuksista ja rajasta ulompien avustuksesta, tiedosta, taidosta ja matkan tarkoituksesta joka ei mitenkään ole vähäinen vaik' tila, voima, onkin ajallinen.
Sillä, ajallisen ehdoilla kuitenkin on tää matka matkattava.
Mutta, ajallinen on ylempi kuin on ymmärrys alemman ja ajallisen ylempi taso on avussa voimallinen sillä, ajallisen ylempi ja ylhäisen alempi toistansa koskettaa ja sen kautta ajalliselle ylemmän viisautta jakaa.
Näin ajallisen kasvu ylempiä saavuttaa mutta, se vie aikaa ja vaatii viel' monta matkaa,
Matkalla viisaus kasvaa ja osansa ain saavuttaa."
-Oi, anna viisautta ja voimaa, huokaa jo Kapteeni tarinaa kuullessaan.
-"Onko jotain puuttunut? kysyy ääni. Katso ympärillesi, vauhti on hurjaa ja merillä on monta kulkijaa asiat ja ajallisen viisaus kasvaa."
#
18.03.2018
Uusi ääni
Tuo uusi ääni, joka nyt alkoi puhua kuuluu Ylimmälle Papittarelle jolla on näkemystä, tietoa, taitoa ajalliselle ja ajattomalle ja niiden rajalle, ja salaisuuksille.
-Niin, Försti, uusi ääni ystävällisesti aloittaa, sinä uljas tämän laivan ohjaaja, minä tunnen ajatuksesi, ja kuin ajallisen huolesi siitä ett' laivalla ei saisi olla naisia ... sehän voi tietää vaikka haaksirikkoa.
-Niinn-no ... emmä-ny ihan sitä, mut...
-Niin, katsos Försti, yksi salaisuus on meissä "naisissa" ne ovat vain nimiä, ja kuvastavat ikään kuin luonnetta ja asemaa kokonaisuudessa ... eräänlaista tasapainoa.
-... Jaaha...
-Niin, ja katsos, tällä tasolla missä me nyt oppaina apua annamme ei täällä enää ole miestä eikä naista siten kuin on ajassa siksi me olemme kyllä ihan kelvollisia olemaan tällä laivalla
-Aai ... siis-ett ... te-ette siis ...
-Niin, tämä on tila, ulottuvuus toinen taso, jossa ei enää ole tarvetta olla jompaa kumpaa sukupuolta. ... Noo, kyllä sinä sen vielä ymmärrät ja ole huoletonna vain me olemme matkalla turvana eikä karikoita enää ole näillä main.
-Hei Kippari! tiesik-SÄ tota ? -? -... nii ettei noi ookkan naisii... ja ne saaki sit olla täl-laival.
-Jaa ... niin .. totaa ... juu, kyl...
-No ei sekät-tienny sitä, tuhahtaa Försti itsekseen.
-Niin mutta, olen kyllä uumoillut, että jokin juttu tässä on, koska kuitenkin ovat täällä, Kapteeni yrittää.
-Noni, tietysti!
-No nyt tämä asia on selvänä teille molemmille laivan ja matkan tärkeille ohjaajille joten, nyt vain turvallisesti eteenpäin, tulevia kohti.
#
20.03.2018
On meriä, ja meriä
Ja Papitar nyt vuorostaan kuvaa matkan ulottumaa...
-Meriä meriä viel' kuvaamattomia tuntemattomia.
Meret ovat meriä silmin nähtäviä suuria vesiä.
Mutta, meret ovat myös näkymättömiä erilaisia ulottumia.
Meret ovat viel' myös menneitä aikoja
tulevia, ja tulevien kuvia
kaukaisia ulottumia suuntiinsa
mutta, ne ovat myös ulottumia ja
ulottumien takaisia tasoja ja tiloja.
Ja vesiä ovat ainoastaan nuo silmille näkyvät sormissa tuntuvat kaikki muut ovat ihmiselle tuntemattomat mutta, ne ovat yhtä todelliset kuin nuo kauniit ja vaahtoavat laivoja keinuttavat ja elämää ylläpitävät järjestelmät.
Mutta, jos ovat ne noin kauniita ja ajallisen elämää ylläpitävät ja silti vain vajavaiset kuin varjokuvat kaikkinaisen suurista esikuvista laajuuksineen syvyyksineen ja syvyyksien arvoituksineen moninaisine elon muotoineen, kasveineen niin, ... kuinka suurta ja ihmeellistä onkaan sitten kaikki se mistä ajallinen meri on vain kalpea heijaste.
Ja samoin kuin voi katselle meriä näin voi katsella kaikkea muutakin silmin nähtävää kuin toisin päin - vajavaisena heijastuskuvana jostain suuresta, tuntemattomasta suuruudesta joka pienelle ihmiselle ja hänen vajavaiselle näölleen on salattua totuutta
totuutta, jonka suuruuden suuruutta ei kukaan pysty kuvaamaan ... eikä se ole tarpeellistakaan niiden vajavaisten yritysten tähden ja kun ihmisellä on viel' tapana vaik', kuin avaimen reiästä katsella ja sanoa: "Maailma, ja maailmankaikkeus on tällainen"
vaikka se ei ole ollenkaan sellainen millaiseksi hän sen pienestä totuuden hiusnaarmu-kuvasta kuvittelee ja kaikenlaista sitten oman päänsä mukaan kuvailee ja sillä tiedolla itseänsä suurentelee.
Sama koskee myös avaruutta jota silmin, putkin, satelliitein tutkii hän uskoen kaiken jo keksivän; menneen, synnyn, tulevan luo omansa kuvitelman ja sitten hän sanoo taas: "Maailma on tällainen, sen synty ja kasvu, kokonaisuus..."
ja hän on nähnyt vain pienten vajavaisten silmien näkemän kuvan vaik' kehittynein laitteidensa kautta vaik' vähän laajennetun spektrinsä kautta ja näin hän on kuvannut vasta vain pienen osasen näkyväisen maailmasta ja sen kaikkeudesta.
Mutta, kun sekin on vain varjokuva sen synnyttämästä totuudesta ja kaikkeuden kokonaisuudesta.
Ja mitä näkyy varjossa, vain tummaa ja jotain oudosti muovautuvaa reunalinjaa eikä varjon mukaan kukaan voi kuvata sen sisäisen kuvaa.
Joten, jos ihmiselle on mahdotonta ees varjoa kuvata niin, miten hän vois kuvata sitä mistä varjoon mahtumaton lähde on varjona heijastuma.
On suuruutta ja on suuruutta on ajallista suuruutta ja ajatonta suuruutta on ajallisen takaista ajallisen suuruutta ja on ajattoman takaista kaikkeutta.
Miten tuota kaikkea vois sanoin kuvata ja vaik' näkisi ihminen sen kuvana hereillä, tai vaik unessa niin, miten hän sen kuvaisi sanoin, tauluin, piirroksin, lauluin...
Mahdoton on mahdoton ja mahdottoman takainen mahdoton on kuvaukselle mahdoton.
Siin' on ne Mertenmiehen meret
jois' seilaa nyt hän pienellä laivallansa
äärettömyyksien merillä
pienen miehistönsä kanssa
ajallisen ja ajattoman kuin rajamaassa
josta voi siis katsella
ajallisen ja ajattoman ulottumia
sen verran kuin se on mahdollista ja sallittua
tällä matkalla.
Ja tulee uusia matkoja
ja uusia matkalaisia
uusia meriä ja uusia laivoja
ja oppaita, auttajia eri tasoisia;
ylempiä ja alempia
kuninkaita ja kuningattaria
kapteeneita
tietäjiä, taitajia
tuntemattomien matkaajia
elonsa tehtävän saavuttajia
kaikkeuden kuvaajia joista jokainen
löys' matkallaan pienen palasen
meren aallon harjalla hetken kuin ratsastaen.
Joten, Kapteeni hyvä, eikö taas jatketa tätä pientä kuin tutkimusmatkaa eikä kuvitella suuria mutta nautitaan, kun on niin suotuisia tuulia ja iloitaan noista, meren pikku roiskeista sillä, niissä on aina hippunen totuutta.
-... nnn-nih ... juu .. juujuu (pikku kurkun avaus), aloittaa Kapteeni kuin just unesta herätettynä, niin, miehistö ... NIIN, MIEHISTÖ! (huokaus) matka jatkuu ... ja suunta ooon tuoonn...
-Joo joo, mä tiedän kyllä ... toi oranssi pallo tuolla, täydentää Försti jo vähän kuin kyllästyneenä.
-Oikein, Försti, siis sinne ja kukin taas palaa omallensa paikalle.
Laivalla on jotenkin hiljaista kun se nyt rauhaisasti lipuu kohti meren aavaa.
Miehistö kait itseksiin miettii
juuri kuulemaansa sanomaa
ja omaansa paikkaa tällä oudolla matkalla
- tällä oudolla laivalla.
#
22.03.2018
Värähtelyn spektrillä
Ja Papitar vielä jatkaa kuvaamalla ihmisen osaa kaikkeuden ulottumassa...
-Nyt on piirretty ihmisen kuva kaikkeuden seassa maailmassa ja maailmankaikkeudessa universumien suuressa joukossa joss' luulee hän viel' yksin olevan kun silmän nähden jo korvin kuulevin on niin hiljaista eikä ymmärrä hän omansa kehityksen vähäisen määrää kaikkeuden seassa.
Kaikkeuden, jossa ei ole aikaa ja joka on ikuisesti ollut ja jossa yks ajallisen päivä voi olla vaik miljoona vuotta ja jossa ajallisen vaik miljoona vuotta voi olla kuin yksi hetki vain seassa ajattomain.
Ja kuka viel sanoo ett' muoto nykyisen ihmisen ois jotenkin ainutlaatuinen; ei muunlaista eloa vois ollakaan etsitään vain samanlaisen kuvaa maapallon värähtelyn ulottumaa.
Vaan, kuka mittaa värähtelyjen laajuuden yli tunnetun ajallisen sen yli ja alle joudutaan elolle, ololle, tuntemattomalle ja jonka kuva, maailma, voi avautua vasta kun saavutetaan niiden rajoja.
Ihmisen näkevän, ymmärtävän värähtelyn taso on niin pieni pätkä värähtelyjen pitkässä spektrissä: yks millin mittainen vain vaik kilometrin matkassa - mitä onkaan tuolla ylemmällä ja alemmalla tasolla.
Siel on kaikkeuden kaikkeutta maailmoitten maailmoita elämää ja tilaa tää yks ihmisen näkemä avaruus kaikkineen ei anna totuudelle viel suurtakaan sijaa.
Vaan, tämä on ihmisten maailma sen mennyt, nykyinen, ja näkyvän tuleva mut' näkymättömän tulevan unelma on jo vähän silmiä avaava ... ei siis näiden näkevien silmien näkymää vaan, kuoleman jälkeisen tai unimaailman hienoimpien silmien jotka hienommalla tasolla väräjää.
Silloin ihminen jo vähän enemmän kaikkeudesta ymmärtää sen ehkä pienestä kulmasta kurkkien matkallaan uusien maitten ja merien.
Mutta nyt, ajallinen on tärkeä tää ajallisen kaunis pallo ja kaikkinainen elämä ja kasvu sen - matkatkaamme nyt aikamme ajallinen sillä kehittyen.
#
22.03.2018
Elämälle vapautta
Papitar puuttui aiheeseen joka liittyy kuin jokapäiväiseen ajalliseen... - onko kyseessä kuin elämän pelko.
-Ennustukset elämän ohjaajana, hän aloittaa,
Niin, ennustaminen edeltä katsoa ja sanoa, mitä on tuleva tai, mikä ois elossa oikea ratkaisu, suunta.
Tehtävä kuin vaikea vaikka kuitenkin helppo ohjata edeltä ratkoa välttää tulevia vahinkoja.
Ennustaen kulkea edellä valaista toiselle, kysyvälle, tietä vaan, piankin jo kysyvä ei enää itse mitään tiedä jos toinen hälle lupaa, näyttää, tulevan tietä.
Kulkea kuin valmiissa askelissa edeltä piirretyissä, lupauksissa.
Vaan, onko aina luottamista ett' toinen on oikeassa sillä, ei elämä aina ole niin yksinkertaista.
Jääkö moni polku kulkematta jonne todella ollaan matkalla.
Jääkö joku arvokas kokemus kokematta.
Jääkö kuin salainen viisaus avautumatta
kuin väärän polun kautta
joka kuitenkin ois ollut se oikea, ihmistä kasvattava
oikealle tulokselle kuljettava.
Ihminen oppii kokemalla, kulkemalla etsimällä, koluamalla rohkeasti kuin uskossa suuntaamalla vaik' vahingonkin kautta, epäonnistumalla.
Pitikö kaikki olla edeltä tiedossa jos vaik' matka todellakin oli se päämäärä eikä suoraan perillä olla.
Ja, onko varmasti se "perillä" oikeasti se oikea perillä minkä luuli uskoen olevan totta.
Ei elämä ole suoria viivoja - tästä suoraan ja tulos oikea. Missä oli se matka joka oikeasti oli se kasvattava jossa piti elossa oppia, viisastua.
Ja kuka ois se viisas joka kysyjälle vois kertoa ja kuvata kaikkia elon mutkia ... ei pelkästään lopputuloksia joita toinen onneton alkaa itse ohjata kuin lupauksen suuntina.
Ja, edeltä näkeminen on aina vajavaista eikä niiden näkemiseen ole aina edes lupia eikä riittäviä taitoja elämää kuvata.
Jokaisen tulisi saada itse elää ja matkansa rakentaa löytää matkan jälkeen omaansa tulevaa - mistä kukaan ajallinen voi todella tietää toisen viel' salaista unelmaa.
On ehkä hetkiä ett' heikolle voi valaista suuntia ehkä vahingoista varjella mutta, sellaisessa ei saa riippua olla kuin koko ajan toisen sanojen varassa - eikä se ole ees sallittua.
Voi käydä viel' niin että saa itselleen aikaan suuriakin vahinkoja ja niistä sitten vihdoin oppia jos / kun kuunteli liikaa ohjauksia.
Ja suurin vahinko voi olla viel' se kun jäi elon tie kokematta sillä, monesti sen varrella vasta on tarjolla suuria aarteita.
Joten, elä elämäsi rohkeasti katso itse tietäsi luota ja kuule oma sisimpäsi ja astu omalle elosi polulle - elämäsi tarkoitukselle ja nauti yllätyksistä, joita elämä voi olla pullollaan ... jos vain uskaltaa.
Elämä ei ole suoraa linjaa vaik' jonkin tien päässä voikin huomata ett' tultiin niin ihanasti mutkien kautta suoraan.
Jälkeenpäin vast' kaiken viisauden huomaa.
Siiis, joskus voi olla hyväksi ohjata ja varoittaa monesti on suurta viisautta ohjauksesta vaieta.
Kunkin tulee tietää tekojensa vastuusta.
*
Kapteeni tarkoin kuunteli Papittaren sanoja kääntyi Tietäjän puoleen ja tiedusti ...
-Mitäs sanot, sinä Tietäjä, tuosta Papittarin ohjauksesta sinulla kun on noita voimia nähdä ja tuntea tulevia. Onko oikein niistä puhua.
-On oikein, aloittaa Tietäjä, on oikein puhua, ja on oikein olla puhumatta oikein voi olla ohjata oikein voi olla salaisuuksia avaamatta.
Oikein voi olla, antaa toisen polkuansa koluta eikä kaikesta yrittää varjella sillä liiaksi varjeltu ... ei ole elämästä opittu.
Mutta, on hetkiä, ja on hetkiä ei mitään ehdottomuuksia pidä laatia. On hetkiä paljastaa totuuksia on viisautta totuuksista vaieta sillä, kuinka paljon vahinkoja onkaan aikaan saatu totuuden julistuksista.
Vaatii tietoa, taitoa, kokemusta elämän tulee itse kunkin oppia, niin sanojan kuin kuulijan miss' oikea paikka on vahvistaa milloin viisautta sanat sammuttaa niin kysyjän, kuin vastaajan sillä eihän aina ees sallita kysyjälle vastata sillä hyväkin vastaus voi aikaan saada vahinkoa.
Ja suuri vaara kaikessa aina miten vastauksen oikein tulkita kun kuvaukset kuitenkin epätarkkoja ja sallittunakin ehkä vain suuntaa antavia.
Ihmisten ohjauksessa tulee aina olla tarkkana sillä ihminen niin herkästi kuulee vain haluttuja vastauksia ... kaikesta voi muokata itselleen sopivia ja siten vaik' vahingollisesti toimia.
Kapteeni hyvä, ei tuntemattomien avaaminen ole ollenkaan helppoa; vaikea sanoa, ja vaikea vaieta, vaik' ois tietoa.
Näin viisasteli Tietäjä tärkeästä asiasta Papittaren sanoille kuin jatkona.
-Niin..., kuunteli nyt puolestaan Papitar Tietäjän sanoja, Tietäjä on oikeassa, ajallisissa tulee olla tarkkana, ettei aikaan saada turhia vahinkoja.
*
-Olet olet oikeassa, Försti. Oikein hyvin on kaikki siellä! kuuluu kannen alta Kapteenin ääni.
-No just! Sielt se sit vaa kiljuu. Kylhä mä ny-itekki tiedän ton.
#
02.04.2018
Kaikella on rajansa
Mystikko omissaan pohdiskellut kaikkea kuunnellut viisaitten puheita tahtoi nyt tuoda omansa tiedon julki näin lausuen:
-Kaikella on rajansa tiedolla, taidolla ajallisella ilmoituksella henkiolennoilla ylemmällä viisaudella tulevien kuvilla, unelmilla ... kaikella.
Kaikella rajansa ja tasonsa eikä aina tule uskoa saatuja sanomia tutkimustuloksia ajallisia, vajavaisia siinä hetkessä avautuvia.
Sillä, tulee uusia hetkiä, aikoja uusia sanoja, ilmoituksia uusia tutkimustuloksia uusia virtauksia, voimia, valtoja suuntia osoittavia.
Jos vaik' suunnan osoitus oli sen hetken tarkoitus ... viedä jostain jonnekin kehityksen askelin, jonkin tarkoituksen mukaan jota ei ymmärrä ihminen kukaan.
Ja tutkimustulos, milloin mikäkin osoitti vain tahdon ajallisen ja uusi tahto, pyrkimys, rahan valta jo seuraavassa tutkimuksessa tuokin esille jo ihan muuta.
Mitä uskoa jos ei tiedä tarkoitusta, tavoitetta vaik' harhaanjohtavuutta tai vain ajallista vajavaisuutta.
Mitä uskoa jos huomenna jo taas tuodaan esille uutta eilisestä poikkeavuutta.
Miten elää täss' ihminen vain ajallisen hetken mukaan uskoen ett' saatu viisaus ois kuin totta vaik' huominen jo tois esille ihan muuta totuutta.
Kuka ois se viisas, jota tulisi uskoa jos matka, tieto, taito on koko ajan muuttuva - kasvava ja kehittyvä
ellei sitten ihminen raha, politiikka ajallisen taustaiset voimat ja vallata tuo esille vaik' ihan muuta ... kun pitää aina kasvattaa ajallisen omaisuutta. Vois' jopa vaik' sanoa: "Älä usko mitään, mitä sanotaan" ja vielä, kun ajallisen "viisaat" vallat ja voimat ain' toinen toistaan vastustaa - jokainen kun oikeassa omalla tavallaan ja puolustaa omaansa totuuttaan. Miten tässä sitten elää ihminen seas' ajallisten tuulien ja tuulenpuuskien jotka puhaltavat milloin mistäkin uskomuksia sotkien uusia esiin tuoden ... ja jo huomenna laantuen.
Eikä myöskään tällä laivalla voi olla mitään ehdotonta totuutta sillä, aina on olemassa ylemmän ulottumia joilla on eri tietoja ja tarkoituksia; alemmilla vain suuntia ylemmillä uusia totuuksia jotka vain johdattavat kohti korkeampia.
Ja, mistä voi tietää kaiken tiedon tarkoituksia kun kuljetaan vain matkoja kohti uusiin kasvattavia etsien ain' uusia totuuksia - joiden ylle jo huominen tuo taas uusia.
#
05.04.2018
Hiljaista lipumista
Hiljaista, rauhallista kuin tarkoitusta vailla voimatonta oloa, suunnatonta.
Ajallisesti talven taitetta ja kevään ensi vaihetta - alkaa taas uuden kasvua.
Tyyntä alhaalla ja ylhäällä sumua, heikkoa näkyvyyttä tahtoa, tahdottomuutta - jonkin odotusta - vaan minkä.
Tyyntä elossa ja merellä.
#
13.04.2018
Hiukkasen suuruus
Kukahan tässä oikein huokailee...
-Oi, vallat ja voimat kaikkeuden ulottumat … on ollut niin hiljaista rauhallista lipumista merillä ja merten ylemmillä tunnetuilla ja tuntemattomilla ulottumilla pienen ihmisen värähtelyillä ja värähtelyillä viel' tuntemattomilla kaikkeuden sisällä ja sylissä sen pienenä kuin tuntemattomana osasena kuin hiukkasena kaiken suuruuden ja tuntemattomuuden seassa.
Ja sitten tää ihminen tää pieni maailmankaikkeuden hiukkanen pienellä kuin hiukkaspallolla määrittelee ja pohdiskelee miten tää kaikki suuri ja tuntematon ympärillä oleva onkaan saanut alkunsa mistä koostuu, ja miten pysyy kasassa millä vallalla ja voimalla on yleensä olemassa.
Ja tää pieni ihminen hetken kaikkeutta tutkien putkilla, laitteilla tiiraillen vielä kuin alkeellisilla mittalaitteilla arvioiden päättää, että tää kaikkeus kaikkineen miljardeineen miljardeineen osineen on tällainen ja tällainen näin kaiken sanoo alkaneen kaiken, joka on ollut aina ja on aina oleva.
Ja se pieni ihminen on vain katoava pikku hiukkanen sen syvällä jossain seassa suuren tuntemattomuuden pienenä palana niin rajallisin aistein varustettuna että ei voi ees nähdä kuin pienen osasen kaikkeuden rakennetta - ei kuule, ei nää eikä ajatuksensa voi ymmärtää.
Kyllä ihminen tutkia saa tuo pieni hiukkanen oman hiukkasensa ympäristöä niin maata kuin merta, taivastakin tähtiä, avaruutta se on osa ihmisen luonnetta ja uteliaisuutta tarkoitustakin
vaan, ei sen tulisi
aina tutkimuksissaan päätyä sanomaan:
-"Se on tällainen
se on syntynyt näin
nyt me tunnemme sen rakenteen, kaikkeuden"
ja kun hän ei ole vielä oikeastaan nähnyt juuri mitään
ymmärtänytkään vielä muuta
kuin hiukkasen omaansa elämää
ja niistä pikku palikoista
hän jo suuria päättää, säätää
antaa toinen toisensa ymmärtää
millainen tää kaikki vähäisesti näkyvä
ja varsinkin näkymätön
ja tyystin viel' tuntematon kaikkeus on.
Kunhan hän vain ymmärtäisi sen
ett' tuntemattoman suuruus
on oikeasti tuntematon
mahdoton matemaattisesti laskea
millään tavoin mitata ja määrittää.
Salaisuus on salaisuuden elämää eikä ihminen vielä voi ees ymmärtää mitä sana 'salaisuus' sisältää ja millaiset ovat ne salaisuuden sanat joilla vois kaikkeutta kuvata ja piirtää.
#
Hiukkasen elämää
Ja kuitenkin hänellä on kuin käsissään tämä ihana pieni sininen pallo täynnä moninaista elämää jonka tutkimisessa hänellä menee viel monta elämää.
Se on salaisuuksia täynnä
alla ja yllä
maalla ja merissä
ja merien syvällä.
Ja ihminen itsekin viel' salaisuus on - kuten koko pallokin viel' kuin tuntematon - kuin on myös ihmisen mieli kaikkineen rakkauksineen, himoineen, haluineen sotineen ja tuhoamisvimmoineen - ja monine mahdollisuuksineen niin hyvään ... kuin myös pahaan.
#
14.04.2018
Tieto ja tietoisuus
Joku tällaista kysyi; mikä oli ennen, mikä jälkeen; reaktio, tietoisuus... tieto. En oikein kysymystä ymmärtänyt, mutta vastauksen kuitenkin kirjoitin näin:
Tietoisuuden ratkaisu on että, Tieto on ennen tietoa jota vast' seuraa tiedon ymmärrys.
Ja ymmärrys muuttuu teoksi osaksi suuntaa koska tieto itsessään voi olla vain tiedon alun osanen pala kaikkeuden.
Ja näin Tieto kasvattaa tietoa ja tieto ymmärrystä ja ymmärrys vie eteenpäin kehitystä ja kasvua ihmisen ja ihmismaailman ... ja näin tietoa tulee tiedon päälle rakentaen tulevaisuutta elämälle.
Mutta, Tieto on aina ennen ihmistietoa sillä, on tietoa ja tietoa; on tiedon alkulähde ja on tietoa annettua.
Näin sana "tieto" on kuin harhaan johtava sillä, se Tieto ei ole tietoa lain minä vain ymmärryksen tiedosta sain.
Vaan, mikä on se tieto joka on ymmärrystä ylempi. Mistä sain minä sen, tiedon murusen jonkin suunnan suuruuden.
Se on kaikkeutta
ja kaikkeuden salattua tietoisuutta
joka siis on aina ennen ilmoitusta
josta jotain ymmärrystä
joka kasvaa ihmistiedoksi
ajalliseksi iloksi, kasvuksi
kaikkeuden kehitykseksi ajassa
ja aikanaan ajan takana
- ja ympyrä sulkeutuu
kun kaikki tieto, tietoisuus, yhtyy yhdeksi
aluksi ja lopuksi
kokonaisuudeksi, joka ON
ja on aina ollut
ja on aina oleva
- ja tuleva.
-Försti! ... Älä! -Okeeei okeei ... siis tonne oranssiin, eiks-je. -Je.
#
15.04.2018
On menty kauas
On menty niin kauas
matkattu kuin kaukaisille merille
tuntemattomille ylemmille - ja alemmille
kuvattu, tutustuttu maailmankaikkeuden laajuutta
piirretty esille pienen ihmisen osuutta kaikkeuden keskellä
piilossa, kuin näkymättömissä
vaan, kuitenkin olemassa
omassa pikku pesässä
jossa jo mahtuu olemaan niin paljon kaikkea
josta elää ja nauttia
jossa kasvaa ja oppia
aina vain uusia asioita.
On monipuolisuutta
toinen toisillensa vierasta;
tapoja, tottumuksia
ymmärtämättömiä oppeja, ajatuksia
tarpeita ja tarpeettomuuksia.
On ystävyyden, rauhan pyrkimyksiä
on rauhattomuutta
jatkuvaa käsittämätöntä kahnausta
sotia ja tuhoja eri puolilla
- vaikka kaiken pitäisi olla niin hyvin.
Vaan, valta ja vallan tavoittelu
haaliminen ja ahneus
pelko toisen osasta, teosta
halusta johtaa varustusta
ja kaikki jo kuin valmiina ett' sais' kaiken tuhota kuin ees välittämättä siitä, miten itselle käy mikä oma osansa ois jos toinen ois kuin pyyhkäisty pallolta pois.
Tämä on niin pieni pallo hetkessä kierretty, kuvattu kaikki kaunis vaik' hetkessä tuhottu - yks napin painallus vain ja minä jo itsellenikin tuomion sain.
-"Jos ei minulle, ei toisellekaan",
on kuin ohjaava ajatus
minne kadonnut yhteinen pyrkimys;
ilo, lepo, rauha
yhteinen kehitys ja kasvu
jokin ihmisten välinen tunne
rakkaus ... ei aina viha, hyökkäykseen varustus.
Suurille kysymyksille nyt johtaa tuo; onko ihminen itsensä oma onko tahtonsa ain omansa tahto kun ei onnistu tuo ett' ystävä vois aina tulla ystävän luo.
Onko kehityksen suunta kuin tarkoitus. Onko olemassa jokin odotettava tulos. Ja onko tarkoitus, ett' tää pienen pallon kaikkeus ois vääjäämättä kulkeva kohti päätepistettä, tuhoa - kun kaikki eväät ja mahdollisuudet on jo olemassa monenkin sormen alla.
Pitäisikö kaikki taas kerran aloittaa alusta jos kehitys jo mahdotonta jos elämä piankin ihmiselle liian raskasta.
Vai, onko jossain jokin suurempi suunnitelma
jatkaa uudenlaista kehitystä, kasvua
jotain ylemmän ulottuvuutta
kohti seuraavaa suuruutta
jost' ihminen ei vielä mitään ymmärrä
- jos ei se ymmärtänyt silloinkaan kun tämä nykyinen oli alussaan joka olikin vain edeltävänsä jatkoa.
Elämä, tai mikä lie sille on oikea sana, on jatkuvaa kehitystä ja kun kaikella on aina rajansa, kasvullakin matkallakin matkansa pää niin, jotta vois tulla taas uutta ylemmän ulottuvuutta pitääkö vanhasta luopua - hävittää ett' voi syntyä uutta elämää ja kehitystä ylempää.
Suuria kysymyksiä tääll' merten merillä alemmilla ja ylemmillä alemmat on ajallisilla ylemmät tulevilla, kuin salaisilla unelmilla joist' ihmiskunta ei mitään ymmärrä; ei nykyisen unelman pyrkimyksestä eikä tulevan hyvyydestä.
-Noo, katsotaan nyt ... onhan tuo oranssi valo vielä tuolla jatketaan sitä kohti. Eiköhän kaikki tässä matkatessa selviä, rauhoittelee Kapteeni vähän huolestuneen oloista Förstiä.
-Juu juu, valoa kohti valoa kohti ... siellähä-se vaa aina-o. Vaa on se kyl pirun kaukana ... ja onkse ees lähestynykkää yhtää, pohdiskelee Försti itsekseen.
-Jaa, vastaa Kapteeni, kun kuitenkin kuuli Förstinsä tuumailuja, ehkä se jo ... on ... vähän.
#
16.04.2018
Ajat ovat pitkiä
Ajat ovat pitkiä ajanjaksot tapahtumien ketjut - vaik' kuin suunta jo olisikin näkyvissä ei asiat, toteutuminen, ole lähellä sillä kaikella on kulkunsa, matkansa kasvunsa, koulunsa hyvällä ja pahalla - ja kaikkea ei saa rahalla, vallalla.
Kaikella matkansa oppinsa, ahjonsa ja minkä näkee ihminen mikä hyvää, mikä pahaa minkä ymmärtää mikä tulevaa rakentaa.
Ja kuten muistat aiemmista; hyvä muuttuu pahaksi paha hyväksi ja hyvä-paha-hyvä -ketju on koko ajan vallalla suuntana, tavoitteena
eikä ihminen aina ymmärrä ketjun tavoitetta - ollaan kuin tuuliajolla vaikka ei olla kuitenkaan vaan, matkalla tulevaan.
Maailma ei pysy paikallaan eikä kehityksen kulkua voi sammuttaa se toteuttaa salaista tarkoitustaan joka vasta aikanaan matkalaisille avataan.
Mutta, tähän ei tule keskittyä nyt on suurempaa, parempaa on vielä matkaa ja tulevaa rakentaa kuin huomaamatta vailla sitä suurta tavoitetta joka vois olla ihmisille masentavaa.
Tulee elää ajassa
ajan ehdoilla ja ylempien ulottumilla;
valmistaa uutta ja kaunista
luvata parempaa
vaaroista varoittaa.
Kuin taas palata takas täältä ylempien kaukaisilta tulevien näköaloilta ja maisemilta kuin ylevien kuvilta joiden kuvaus ois mahdotonta, loputonta ajallisille auttamatonta ymmärrykselle avutonta.
Mutta, aika on lähellä se on tässä ja ympärillä eikä sitä voi paeta niin kauan kuin ollaan ajassa.
Siksi tulee ajassa kulkea
vaik' onkin ylemmissä julkea
niistä puhua ja avuksi käyttää
näyttää, ett' on muutakin;
suurta ja voimallista
tietoa, taitoa, ymmärrystä
näkökykyä ajallisen voimia vastaan
ja niillä matkalaisia auttaa.
Sillä, on niin paljon ylemmän apuja tarjolla ihmisen omassa maailmassa ja ympärillä läsnä olevassa.
Niitä vain kuin kanavoitava ja tarjota uusia mahdollisuuksia palvella ja auttaa - ja olla niissä rohkea eikä kadota kaukaisuuksien taakse niihin soihin vajota sillä, niiden salaisuudet ovat mahdottomia ihmisen tajuta.
-Juu, siltä se nyt näyttää. Ei näiltä meriltä voi pois lähteä, vaikka hetkin voimmekin tuonne ylemmille kurkkia. Heei mutta! katsohan Försti ... tuolla edessä on jokin ... saari. Poiketaaski sinne!
-No just! Ja just-kumä-sain tän taas hyvil-liikkeelle. (huokaus) Poiketaan poiketaan ... mitähäs-sielläki on taas tarjolla.
-Nii'i ... katsotaas.
#