Tulevan heijastumia Ja tässä on Kippari ja laivan upea miehistö
Tervetuloa mukaan tulevien heijastuksille |
|||||||||||||||||
12.05.2016
Alustukseksi tälle
osiolle sopii Erakko, edellä kulkija Hyvät ja pahat Mertenmies maissa Ja vaativat vieläkin tällä
matkalla Ihminen on laboratorio Hän itse,
on se mittari Siis, jos on jokin oire, hyvä
tai paha Vaikka, se nyt aina on ihmisen
osana, Mutta, niin… Ja vaik terveys ja hyvä olo
ois tavoitteena Mutta, aina on myös
muistettava Siksi on vaikea kaikkea
tuomita Mutta elämässä monesti Aika kaikessa vaikuttaa; Siksi, kaikesta elämässä
ei voi ohjetta antaa Sano siinä sitten, mikä on
hyväksi, mikä pahaksi Siis, eikö sitten voi sanoa
mitään Ja kuinka paljon työtä
synnyttää tuo hyvä sillä, onhan täss' elossa
myös syötävä ja asuttava Puutoksen takana muutos. Voisiko jo kuin lakonisesti
sanoa: Sillä, kuin paikkansa
kaikella aina on Ja mitä auttaa siinä,
jos osoitan jonkin hyväksi -Oi, ole siunattu
tämä ihmisen elon tie. Aai, Erakkohan se
# Sinne jäi Erakko touhuihinsa tuntemattomia tutkimaan, kunnes vihdoin havahtui, kun taas uudelleen matkalle lähdettiin. #
28.09.2017 yöllä Ja näin Erakkokin havahtui hytissään
pitkän hiljaiselon jälkeen: Mihin ihmeeseen ihmistä, hän miettii -Olenko matkalla juurille Mihin ihmeeseen tarvitaan rakastavaista Niin, mihin ihmeeseen tarvitaan ihmistä Miks' piti luoda kuvakseen mielivallaksi, karkotetuksi Kuka tarvitsi tällaista pientä palloa Ja jos tietääkin; Ihminen hetken rakastaa, mihin sitä sitten
Mihin ihmeessä tätä kaikkea tarvitaan? Ja kuka? #
Jo
Tietäjäkin
hytissään havahtui Erakon mutinaan: #
-Mitäs mutinaa tuolla?
kuunteli
Kapteeni
kummissaan
Taikuri
rinnallaan ... heistä kun on tullut, kasvanut
hyvät kaverukset matkan aikana.
Aivan kuin eivät oikein tulisi toimeen ilman toistansa -Mistä siellä puhellaan,
utelee Kapteeni
Förstiltä -"Entiä, enkä välitä. Mulle riittää tää
ohjaus
-"Sinne sinne",
kuittaa Kapteeni. -"Siellä varmaan -"Mäen tartte mitää saaria",
tokasee Försti kuin itsekseen. #
On viel' suurempaakin -On viel' suurempaakin,
huokaa Erakko
Tietäjän kommenttiin Mutta, valollani minä voin edeltä nähdä vaan se, miten nyt selviää hän tulevien
keskellä Ja täällä ollaan edelleen Tuota kuvaa ei välttää voi Vaan, ei oikeasti ole riittävästi halua Valoni kuva kuin lohduton Vaan, toisaalta pakko Eikä ihminen opi, hamuaa vain Ja arvot asettuvat kohdilleen; kaiken valtaa rahan valta Ja kansoja siirtyy kansojen päälle Tämän kuvan nyt valoni kiilaan sain.
# -No JO!
huokaa Tietäjä, -Ei aikoja,
vastaa Erakko, Ja kahminta Mutta suuntia toki näyttää voi Josko vaik' tämä tieto uusia suuntia
eteen tois Vaan, (syvä huokaus)
… niin, ihminen on mikä on -Vaan, miten on sinulla, Tietäjä sehän on kuin sinun tehtävä tietää aikoja ja paikkoja ja ajallisten salaisuuksia? Minulla vain osani kulkea ja tutkia pimeyksiä siis, tulevan pimeitä, jotka eivät vielä valoksi muuttuneita viel' piilossa olevia tulevia nähdä kuvia valoni varassa havaita saloja, salattuja. # Kertoja: -"Niin, tuos' kuin toiset veljekset vaik' hetkin niin toisistaan kaukaiset: toinen kulkee kaukana jossain pienen lamppunsa varassa toinen elää kuin ajassa, vaik' molemmat toisessa ulottumassa mutta, yhteistä heillä on salaisuuksia havaita ... ajassa, ja ajan takana. # Ja tuo uusi ääni aiheeseen tarttui. ))) Ja Taikuri vois mittailla Ja Kapteeni kurkkaa kannen alle ja
kuuntelee: ))) Olevan ja tulevan ravinnosta Ruokahuolto Ravinto - Minä värähtelen. Ja jos ruoka
on vailla tervettä värähtelyä Ja sama luonnossa puut ei jaksa vastustaa Ei saisi kehittää Ei ole energiaa niin suureen määrään,
mi jalostettu on Myrkky on vain kuin hoitava rasva Ja jos muutetaan geenejä ja jos sekin on teollinen Älä sormeile, ihminen, luontosi voimaa luonto alkaa huonosti voida Ja vaik' hyllyt notkuvat kauniita
tuotteita Valtaa oudot sairaudet luonnon, ihmisen ja hoidot kukoistaa Sairaus kasvattaa valtaa. Kaikki luonnollisuus katoaa Valinnat on vaikeita Muista edes ruokasi, vähäinen
ravintosi, siunata Ei tätä tarvitse kaikkea tajuta Vaan, ne jotka jaksavat #
Taikurin kommentti -Niin,
onhan se niin, huokaa Taikuri, Täällä ylemmällä ulottumalla Täällä avautuu totuuksia Jos ihminen ei vain halua tietää
totuutta Ja mistä aloittaa, tää valtava savotta Paljon on sanoja aiheista Ja kuka uskaltaisi vastustaa valtoja Ne ovat raskaita, ja vaarallisiakin. #
Uskaltaako kajota -Voi kauheeta, huokaa Taikuri Paitsi, jos ajatellaan, ett' tää kaikki
on Ja silloin voi kuin leikkiä
ajatuksilla, vaik' kuinka vakavilla Ja kukin itse, lukija, kuulija Mutta, kannattaa olla tarkkana, ovatko
tarinat vain satuja Tuolla syvähoidolla, "kaukaisella
kosketuksella" Sairauden alkuperiä: Synnynnäisiä Voi, … tää lista ois laaja Lääkettä, lääkettä on ajan henkeä …
vaan, katso listaa Mutta kuitenkin... vaik' syy oiskin jo
kaukana niin, kuitenkin voi olla mahdollista -Suuria sanoja! jo joku kuin
aivastaa sillä, ihminen ei täss' ole mittari
mikään Sillä, niin paljon mahdollista on Mutta, sinne … on viel' pitkä matka. -Mutta, Taikuri huokaa Jossainhan ne kaikki ovat jo valmiina … Vaan, mistä ne kaikki pahat Niin, sieltähän ne, huokaa Taikuri,
sieltähän ne -Niin, huokaa taas Taikuri Ois niin paljon kuin uskomattomia
apuja! ))) Asiat ovat kyllä, eivät katoa. Pitää
antaa vain rauhassa avautua, #
31.10.2017 Kapteeni huolissaan Kapteeni yöllä heräsi huolissaan, -Miten säilöä tätä tarinaa, ettei katoa vaik' onkin toista ulottumaa. Niin, onhan se siellä tallessa kaikki energiassa, ylemmässä muistissa mut' entä ajallisessa, paperilla digitaalisissa muisteissa - jos vaik tulipalo, katois kaikki vain tuo netti jäljelle jäis aikansa säilyttäis ja hoitamattomana katoais sekin pois - suuriko vahinko se ois. ))) -Katoaminen on aina vahinkoa ja kaiken katoaminen aina mutta, eikö sitä tapahdu koko ajan, ja kaikkialla. Kuka kaikkea ihmisen elon kasvua tallettaa vois ja ihmisen historiaa ihmiskunnan historian kulkua mahdoton varjella - tietoa on niin paljon ja joka päivä tallentuisi kuin kirja lisää, yhden ihmisen miten sitä ees muistiin kirjailen. Mut' ainoa muisti, mi tallessa on on ylemmän ylemmän ylimaallinen universaalinen kaiken kattava muisti siel' on tallessa kaikki joka askele ja hengen veto joka sana, joka ajatus, uni ja sieltä voi kaiken esille kaivaa - kuka vain osaa ja kenelle se sallitaan ja aina kun tarvitaan. Ja sieltä sitä tarvitseville jaetaan, pieniä palasia kuka niitä kaikkia voisi ees omaksua. Jonkin raapaisun vain menneistä poimia annettuna, sallittuna ja sen varassa rakenna tulevia ettei uuden ihmisen kaikkea tarvitsisi uudelleen taistella. Joku jo taistellut sen annetun kuin salaisen matkan ja siitä toinen, perässä tuleva, uutta rakenna - jonka taas osana ajasta kadota mut' tuonne samaan muistiin kaikki tallenna. Joten, Kapteeni, on tarpeellista tuota surra ja valvoa kaikki on, tai sallittua ja kuka kaikkea ees jaksaisi tutkia ajallista vaellusta. Mut' kaikki mi ajassa ilmoitettu se ajassa eri tavoin on vaik' paperit katoaisi kuin annetun kohtalon. Mut' suunnitelma kaikella kuitenkin on esille tulla, säilöä edelleen viedä, tutkia sit' kadota - tulee sijaan uutta edelle kulkenutta. Mut' muistissa ylimaallisen kaiken ain talteen piirtelen ja siellä on kaiken kasvun tie sinne jokainen henkäys vie. Ja sitten on se toinen muisti sen tieto on tuleva ei viel' eletty, vaan se elon unelma. Siitä toisella kerralla, nyt et jaksa. (on yö). # 31.10.2017 Mitä uskaltaa mitata, laskea Taikuri huokaa; -Mitä uskaltaa mitata, laskea, ilmoittaa. Siihen Tietäjä, joka kuin ylemmän kulkija ei niin ajallisen vallassa kuin Taikuri - hänellä on enemmän vapautta. -”Aikanne suuri ongelma on sokerisairaus sen vaikutukset kaikkineen ja ravinnon puutoksineen kun luonnollinen kaikki katoaa ja ihminen omaansa tilalle rakentaa. Mut' ei ihminen ole viisas luonto ei ihminen ole kehonsa viisas -vaikea yhtälö tajuta ihmisen viisaus, ja ihmisen keho luonto, ja ihmisen teko. Ihmisen keho ja luonto, siinä viisaus on. Ihmisen viisaus ja ihmisen teko siin' on tuho. -No jo on uho! joku jo taas huokaa, ruoska jo tuokaa! Tuhon tie, on oikeampi sanoa koska siinä on monenlaista ihmisen viisautta rakennusta, suunnittelua ajallisen uuden ulottuvuutta ja apua ihmisen, vaan millä hinnalla millä tavalla... sodalla, rahalla ja vallalla. Sillä tavalla kulkee tää kehityksen tie hyvä-paha-hyvä -ketjulla ihminen itseään turmioon vie. Toinen siin' matkalla hyvää saa toinen sen hyvän pahalla maksaa ja aikanaan taas kaikki katoaa; kehityksen tie - kasvun tie … on tuhon tie. Tämä aihe on laaja... nyt et runoilija enempää jaksa … onhan yö. Seuraavana päivänä jatkoa: -Niin, tuo on vaikea tajuta, vaan katso min ihminen keksii ja rakentaa - tai siis, ajatuksen valmiina saa hän sen hyvän jo tuhoaa tai sillä elämää ja sen olosuhteita pahentaa … mikään kuin ei riitä. Yhä enemmän ja enemmän vain hamuaa ja sillä rahaa ja valtaa vaik' sotaa sillä, tai vuoksi sen itselleen kaiken omistaen. Mutta, se on kehitystä, kasvua matkaa jonnekin, joka muuten ei ois mahdollista lain ahneuden, kateuden, minä luonteeni piirteiksi sain. Sillä se! kasvu ja kehitys, mut' hinta on kova eikä käy kasvu tasan. Mutta, syyttääkö nyt ihmistä tästä kuin menestyksestä ja kaikesta mi ympärillämme on - kasvun vauhti on suunnaton. Onko lie kuin piirros kohtalon. Voi olla. Mut' kaikki tää on mielenkiintoista elämää ja se ruokkii ihmistä, vaik' polkeekin toisia ja kasvaa kaikki suuntaansa määräänsä päähänsä, kun kaikki on kuin käytetty yritetty, pelastettu, taisteltu, opittu vihdoin ymmärretty, viisastuttu nähty, mihin kaikki vie - tai vei. Ja sitten, niin … uusi alku, jota edeltää loppu ja aletaan taas alusta mutta, jo hankitulla viisaudella; ei samoja virheitä ei kaikkea enää uudelleen vaan, vanhasta mennään, jotenkin salaisesti, edelleen. Ja matkaavat nyt uudet ihmiset uudet voimat, kehitykset ja avut saavat menneitten teoista kasvuista, kehityksistä - vaikkei niistä kukaan tietäisi ei muistaisi, ei mistään lunttaisi. Vaan, se ulottumien takainen muisti kaiken menneen tallensi perustan sieltä uudelle rakensi … niistä kasvuista uuden matkan valmisti ja taas etenee tää elo ihmisen ihmeellinen uusia saavuttaen. Ja se toinen muisti uutta uusille eteen valmisti ja johdatti uusiin tuntemattomiin viel' salaisiin. Näin on tultu tänne. Onko jotain uutta auringon alla takana jo kuin monta polvea; synty - kasvu - pois uusien synty - taas kasvu - ja sitten pois miten kehitys parempi ois … vanhoista taakoista ja matkojen rasitteista päästään aina kerralla pois. Ja alkaa uusi ilman menneitten jarruja ja taakkoja kuin aina puhdasta ja kaunista. - Aikansa kunnes taas … niin on saavutettu se määränsä pää ja kaikki taas häviää. Vain muistot kasvusta jää joka vie kohti jotain suurempaa elämää." Sinne jonnekin kaukaisuuksiin, ja kaukaisuuksien taa tää laivan seurue nyt tähyää sillä, siellä ei ole aikoja, ei rajoja ja kaikki on edessä avoinna. -Ohhoh, huokaa Runoilija, käytiin vähän kaukana monien rajojen ja aikojen takana. -Niin, Runoilija, kirjoita sinä vain kaikki muistiin. Tästä tulee ihan hyvä tarina - ja matka. -Mut mäenkyl tajunnu tost mitää, huokaa Försti ruorinsa takaa, ... mut eikaimmun tarttekkaa. -Juu, ohjaa sinä vain laivaa, lohduttaa Kapteeni, sinulla on siinä hyvä virka. -Juujuu … ja ainaksvaa tonne oranssiin palloon! -Juu, sinne sinne, pidä se suunta. #
03.11.2017 Vertauskuvien maa -Vertauskuvien maa tää näkyvä vain ylempiä heijastaa. Ja kun joku kuva, idea, asia, ilmenee ajassa on sillä parinsa ajattomassa siellä jo valmiina. Aikamoinen näköala. Kehitykset ja keksinnötkin sieltä kuin omana ideana, mielikuvana, unena vaik' kuin kuiskauksena ymmärtämättömänä ajatuksena. Jokin malli, muoto, ohjauksena. Tällaisia miettii nyt Tietäjä kun katsoo Kapteenin ajallisia valintoja; valkoisen enkelin, ajallisen auton vaihtoi pienempään enkeliin ajallisen menopeliin. Kas, ajallisen maissa sellaista tarvitsee, ei merillä. Niin, vertauskuvaako sekin, enkelin vaihto ajassa myöskinkö ajattomassa. Ehkä niin. Matkan jatkuessa aikain muuttuessa tilanteiden, olevain, tulevain voi hyvinkin olla muutos parhain. Ja ovathan nuo oppaatkin vaihtuneet matkan myötä miksei vaik' se enkelikin - sai ehkä jo uutta työtä. Ja tää pienempi uusin voimin, uusin ajatuksin ties vaik' uusin ulottumin nyt Kapteenin rinnalle vaihtui kun matkan teko muuttui. Omat tietonsa, taitonsa hällä tulevissa tärkeitä. Tällaisia Tietäjä pohdiskeli kuin itsekseen ja sisäistänsä kuuntelee. -Niin, kuka selittää vois näkymättömän meren ja maan joka sisältää outoja vertauksiaan. #
03.11.2017 Sokerivaivasta vielä Ja Tietäjä jatkaa pohdintojaan... -Siitä sokerivaivasta vielä... on ihmisen riesana vaikkei sitä kuin tiedä, ellei tutki. Sokerin määrä, ja muunto viel makeammaksi ja makeaksi vailla sokeria teollisia tuotteita keholle vaikeita, tuntemattomia aiheuttaen ongelmia salaisia, tuntemattomia tutkimattomia … vaiettuja ja niistä outoja vaivoja joihin etsitään sitten hoitoja - hoidetaan oireita, vaikka pitäisi ratkoa syitä, ei seurauksia. Ja tää alkaa jo äidinmaidosta jossa kaikki on kohdallansa mut' teollinen korvike on pienelle keholle rasite ja terveen kasvun este, tai rajoite. Siitä sitten outo oire jota taas lääkitse - pakkohan se vaan, mikä onkaan kaiken vaivan alkulähde. Tietäjä kuuntelee huolissaan ajallisen ulottuman (tv) ohjelmaa ja vaik tietääkin, ettei elämä kaikkineen ole lainkaan yksinkertainen ja kaikki vaikuttaa kaikkeen niin syitä ja kulkuja on paljon mut' stressi kaikkineen kuin ylivoimainen. Tarkoitan kehon sisäistä elimistön stressiä jonka ihminen kuin huomaamattomasti saa elonsa valinnoilla ravinnoilla vaik kaukaa kantautuvilla omilla kokemuksilla ja myös toisten, vaik kuinka kaukaisten ja kantaa mukanaan. Vähän siin' Tietäjä pyörittelee asiaa kuin filosofisesti vailla nimiä vailla sormen osoituksia kuin vain ajallisia tiloja, suuntia, valintoja vaikuttavia syitä ja arvoja, -Niin, täällä ajattomassa voi asioita vapaasti katsella ja nähdä salaisuuksia, joita ei paljasta ... kuin turha vaiva. Kas, maailma kulkee tavallansa virtain, voimain vallassa. Mut' ken kuulee, hän tietää sen. Ken kuulee, hän tutkii, ja tottelee eloansa muuttelee sen valintoja ja tapoja … välttäen monia vaivoja. #
07.11.2017 Ylemmällä ulottumalla Ja Tietäjä edelleen jatkaa syviä pohdintojaan... -Tääll' ylemmällä ulottumalla on kuvansa kaikella energialla mi ajassa ilmenevä näkyvänä - täällä ajalliselle näkymättömänä ihmisen kuvana ja kuin outona ulottumana vaik' hyvinkin tunnistettavana muotona ja kullakin osalla on oma muotonsa ja voimansa, energiansa kuin peilikuvana, josta katsella ja tutkia sen ajallista osuutta. Ihmeellistä! Täällä nähdä ja tuntea jokaisen osan kuin luonnetta elämän tehtävää ja tavoitetta sairautta, heikkoutta elämän ajan aiheutta; onko pidetty huolta vaiko aiheutettu vahinkoa, sairautta. Ajassa on mahdollista nähdä vain se tila, jossa ollaan vaan, täällä, ylemmällä näkyvällä voi nähdä enemmän, ja vaik' kuulla sen energian kuin puhetta ja elon vaikutusta mutta, myös nähdä tilansa oloa kuin kuvana; onko puhtaan kaunista vaiko vaik' osin mustunutta ilmentäen puutetta, sairautta. Tämä kaikki voi myös kertoa historiaa, tapahtunutta mistä johtuu nyt kärsittävää sairautta ja joka vaatisi, jos mahdollista, hoitoa, parannusta. -No, mistä me nyt tänne oudoille näkymille ja kuville? Mihin liittyy tämä, outo näkymä, kyselee Kapteeni yllättyneenä. -Etkö muista, Tietäjä vastaa, ja jatkaa, laivamme miehistöä, joka on hiljaisesti ollut koko ajan matkassa. Nehän esiteltiin jo matkan alussa ja olivathan ne mukana siellä viisauden saarella kun jonossa marssittiin kuulemaan opetusta. -Juu, muistan muistan, kuittaa Kapteeni. -Niin, heilläkin on osansa tällä matkalla tärkeä ulottumansa tarinan rakentajana ja ajallisen ihmisen elon kantajana. Katsos, täällä me voimme tarkastella kuunnella ja katsella millä kaikella on ollut, ja on vaikutusta heidän oloonsa ajassa ja miten ilmenee kaikki täällä ajattomalla ylemmällä tasolla. Otetaan malliksi vaik tuo Sydäminen ihmisen kuin tärkein ajallinen sillä ilman sitä, ja sen sitkeää tehtävää lakkaa kaikkien muidenkin ajallinen voima ja virta ja joutuu ihminen poistumaan sieltä ajalliselta tehtävältä. Ja täältä me voimme nähdä sen voimia ja väsymistä arvioida ja laskea sen energioita. Myös avustaa ja auttaa jos vielä paljon on edessä matkaa. Taikuri voi antaa voimia vaik' tarpeellisia korjauksia jos vaik' on vaarana ennenaikaisesti ajastaa kadota ja jotain tärkeätä jäisi vaik' suorittamatta. Ja näitä matkakumppaneita on täällä paljon ja kullakin omansa tehtävä ja kantavat he yhdessä kokonaisuutta niin … ellei se viel ilmennyt … tuota Kapteenin ajallista osuutta. Hän kun on meistä se ainoa jolla on tätä kahden ulottuman osuutta. No, on sillä enemmänkin vielä mutta nämä kaksi joilla on ajallisen eloon enemmän vaikutusta. Ja mehän kaikki olemme täällä laivalla tuon Kapteenin apuna suorittamassa jotain outoa ajatusta jolla on myös tulevan kantavuutta. Tosin aika kaukaista vielä mutta arvonsa kaikella on vasta siellä. Tämä kaikki on kuin Tietäjän ja tuon uuden äänen yhteistä dialogia jota laivan väki hiljaisesti kuuntelee. Tuskin nyt kukaan sen suuremmin ihmettelee, ovathan he kaikki osallisia tälle unelmalle. -Noh, Sydäminen, mitä sinulla ois kerrottavaa tästä matkasta ja sen ajallisesta ulottumasta josta sinä täällä olet kuin heijastuvana kuvana, kysyi nyt Taikuri, joka kaikkea tarkoin kuunteli. Kerro, mitä kaikkea olet tuntenut kokenut matkalla. Sydäminen on hetken hiljaa kuin miettien sitten hieman varoen aloittaen, vähän ujo kun on... Ensin pieni huokaus... -Niin, onhan tässä eletty ja nähty koettukin kaikenlaista. Koko elo yhdessä taivallettu... pian jo sen seitsemänkymmentä vuotta. Minähän jo eloa lätkytin ennen kuin näkyville ihmisen sisältä tulimme. Ihmisen sydämestä puhutaan niin paljon; miten sen sisään kätkeytyy yhtä ja toista tunnetta ja muistoa iloa ja raskautta... vaan, ei se niin ole vaik onhan minulla paljon soluja joissa on solumuistia eri tapahtumista. Mutta, se kaikki on vain toiminnallisuutta tehtäväni hoidon varalle tarpeellista tietoa ja kokemusta. Siis, kasvamista ja valmistusta elon eri tilanteita varten. Sillä, kaikenlaista ihmiselossa eteen tulee niihin pitää minunkin osata varautua. Minä olen siis kasvanut ja kehittynyt tämän kokonaisuuden kantajaksi monenlaisten tapahtumain kautta. Ja, vaikka olenkin ”vain kuin pumppu” on minussa monenlaista kasvanutta ennakkoasetusta joilla hoidan voimakkaita tunteita ja koko kehoa. Olen siis häneen kasvanut ainutlaatuinen osa joka osaa reagoida moniin tilanteisiin ja tunteisiin oikein. Tuossa olikin jo kuin yllättäen vastausta siihen jos ajassa annetaan toiselle jonkun toisen sydän. Osaako se oikein kaikkeen reagoida vieraassa yhteydessä. Siitä ongelmia, ainakin alkuun, kunnes taas oppii uuden kantajansa ominaisuuksia. Jos yleensä oppii. Tämä oli vasta tällaista yleistä. Ja sitten, tämän Kapteenin eloa. Niin, pienestä asti pelkoa ja arkuutta monenlaista ikävää ja huolta. Noista kaikista ajallista taakkaa ja sydämen painetta ja väristystä. Pelko on pahasta ja aiheuttaa monenlaista vaivaa ja sairautta. Tosin, myös vähän sydämen vahvistusta mutta enemmän pinnallista hengitystä ja hapen puutetta - ja se taas lujempaa pumppausta jotta muut elimet saisivat riittävästi kaikkea tarvitsemaansa ravintoa siis erityisesti verta ja happea. Tuo turvaa terveellistä kehitystä ja kasvua. Pärjättiin kyllä, vaik lähtökohtaisesti olinkin vajavainen muodoltani. Se jo tiedossa onkin, ja jo ajallisesti korjattiinkin. Kyseessä jokin kaukaisen ulottuman vamma solujen ja geenien ongelma sydämen seudun rakenteen vikoja mutta, hyvin niillä mentiin, kun ongelmat opittiin ja hallittiin. Mutta, vaivansa ja aikansa kaikilla vioilla, kestävät vain aikansa, sit hajoavat herkemmin kuin terveet. Mutta, ajallinen aika on kehittynyt tuollaiset rakenteelliset viat havaitsemaan ja korjaamaan, vaan ei kuitenkaan solujen muistoja paikkaamaan, jos osia poistetaan ja uusilla korvataan. Sellaista minulle tehtiin ja sain lisäaikaa. Muuten jo saattaisin elää vain tätä ylempää, ilman ajallista vaivaa. Siinä solujen muistoja lähti, niiden opit ja kokemukset, ja tilalle istutettiin muistamatonta, osaamatonta ainetta, naudasta rakennettua. No, ihminen viisas, solunsakin, ympärillä olevat puutteen jo pian paikkasivat, uudet tehtävät omaksuivat ja auttoivat toiminnan paluussa. Ihminen korjaa solunsa ja rakenteensa - tiettyyn rajaan asti kuitenkin. Tässä kävi hyvin ja toimin taas. Ihminen viisas, siis suorittaja ja kohde - yhteistyötä kaikki. Mutta, tuossa vain osa kokonaisuutta alkua ja syntymävamman sairautta ja oiretta. On vielä elon pitkää vaihetta, surua ja rakkautta sydämen toimeen vaikuttavuutta ja elon stressiä moninaista. Niistä sydämelle raskautta, ja keho tarvitsee vahvistusta ja kun hengitys salpaa ja on pinnallista, tai kiihkeätä niin sydämen tehtävä on hoitaa ravintoa ain kaukaisimpia sopukoita myöten. Se on raskasta, ja voi tulla vaurioita, vajaatoimivuutta ja sähköinen herkkä järjestelmä voi vioittua saaden aikaan rytmin häiriötä. Ihminen on herkkä kapistus kaikkineen rasituksineen, iloineen, murheineen. Sitä pitäisi huomioida ja hyvin kohdella eikä etsiä sen äärirajoja. Jos vaik se vahvistuukin kaikesta on vaarana väsyä ja vaurioitua ja jollei saa rauhassa toipua voi tulla monenlaisia ongelmia. Näin vastasi Sydäminen kuin osin myös koko kehon puolesta vaik' kullakin osalla on omansa toimensa ja huolensa. -Puhukoot kukin itse omasta puolestansa. -Niin, hyvinhän sinä nyt pärjäät, toteaa Taikuri kun Sydämisen tilaa taidoillaan mittaili. Ihan kiitettävää luokkaa. Ysi. Ja tuosta kuin huomaamatta päästiin Taikurin ulottumaan, mittaukseen kaiken ajallisen ja ajattoman yli. -Kaikki on mitattavissa, hän sanoo, kuten tuon Sydämisenkin tila. Ja paljon on myös hoidettavissa, jos jokin ei ole kunnossa. -Ja Taikuri outo taidollaan pystyy tarkoin tutkimaan, joskus myös korjaamaan koskettamaan ajalliseen ulottumaan; hetkisen vaivaa auttamaan, parantamaan ja kaukaisen ulottuman vaivaa koskemaan johonkin vuosien takaiseen tai vaik sukujen ja sukupolvien takaiseen jonka näkee hän kulkeutuneen ihmisperimän myötä soluissa, geeneissä jossain oudoissa sisäisissä, tutkimattomissa missä vaivan alkujuuret on. Tunnettava vain, onko vaiva vaik tarpeen, vaiko tarpeeton kuin turha taakka ihmisen, seurauksena tuntemattoman syyllisen. -Isoja juttuja, huokaa Taikuri. Ja jos Tietäjä viel joskus voimillansa kasvaneilla vois nähdä ja sanoa mikä oikeasti on kaiken takana. -Vaan, onko se tarpeellista kuvata aikoja, tapoja nykyajalle kuin tuntemattomia syitä ja seurauksia. Niitä vaikea ihan oikeasti tajuta. Siis, jos oikeasti vaik puukko niskaan, kirves selkään nälkä, jatkuva puute, aliravitun elo, pelko sota, kauhu, vieras valta, jokin outo paha... ja siinä sitten kaiken keskellä uuden elämän alku. Oliko siinä silloin terve solu? Ja siitä sitten soluvaurio, epämuodostuma, puute joka jatkanut kulkuaan ain näihin päiviin asti aiheuttaen salaisia ongelmia, joita vaikea hoitaa, tutkia. Voiko niistä parantua, vaiko vain lääkkeillä oireita. Aikamoisia tulevan haasteita. Ja aina siis myös tunnistettava onko vaivalla kuitenkin tarkoituksia joiden kautta elämän tärkeitä valintoja ties minne asti ohjaavia, kantavia vaik toisia auttavia. Vaatii siis viisautta ja taitoa ja ylemmän ylemmän näkökykyä aitoa. -Vaan, mistäs me tänne taas kaukaisille ulottumille, tiedustelee Taikuri ))) -Minä vähän ohjasin, kuuluu ääni autoin ajatuksille, ajallisen tärkeille, vähän oudoille ulottumille - tulevan kasvun suunnille. #
10.11.2017 Vitamiinimittauksesta Taikuri tutustui mittaukseen, vaan... -Mik' on arvot ihmisen mikä tulos mittauksen. Kuka määritteli arvot rajoillen kuka laitteen toimimisen. Kuka tunsi ihmisen kunkin erillisen. Niin, paljon on tuntematonta niin paljon arvoja; mitkä oikeasti oikeita mitä yhteisiä vaikutuksia mitä syitä, seurauksia. Ja onko jokin syy ett' joku hetken toisenlainen. Keho erilainen, viisas; elää, touhuaan omiaan pitää huolta, muuntaa, vaimentaa nostaa, kasvattaa. Mitä tuntee, tietää, ihminen ihmisestä sisäisestä toimesta. Päättänyt vain: tuo on noin tuon kuuluisi olla tuollainen … tieto vajavainen. Pitäisi tietää, mitä oikeasti mittaa ja mitä ei viel ees keksitty niillä kaikilla vaikutusta. Ei ole vain A, B, C, vaan harmonia elimistön orkesteri jonka kaikkia soittajia ei vielä ees esille tullut … ihminen liian paljon viel luullut eikä jokaista soitinta ees kuullut. Hämmennystä vain vajavaisista tiedoista jonkun hyväksi. Kuka maksaa? Kuka hyötyy? Sillä, kaikkea ohjaa raha ja kaikella takana valta jonka ohjausta, tavoitetta, tulee laitteella tukea. Ei ole puolueetonta vaan, johdattavuutta; suihkeille pillereille lääkkeille hoidoille … liian monesti turhille. Piti tuokin nähdä ja kokea kuin ensin vähän uskoa sit perään heti jo taas horjua. Mittaus on ihmisten vajavaisuutta. Mitä oikeasti tiesi taustalla oleva. Tekniikka lie oikea mut' arvot, maailmankatsomus, opetus tieto, viisaus vastaan kaikkeus sen viisaus, totuus. Valtava ero; toinen kasvava muuttuvainen toinen muuttumaton, oleva. Kumpaa tulee uskoa. - Oli kädessä vain pieni metallipalikka. #
11.11.2017 Taikurin terveystaikoja Taikurin taikavettä -Kuulehan Kippari, huikkaa Taikuri minua juuri rohkaistiin mittauksiin sinun elosi parhaaksi … siis sen ajallisen osuuden ja, miksei myös ylemmän, viel kovin tuntemattoman ... niin, kuulehan tätä: Kaivovettä oot kaivannut, oikein hyvää sellaista. Lähteestäkin sitä tänne raahannut, silloin kun se on ollut hyvää. Viimeksi ei enää, pintavesi ja sateet sen sotkeneet. Et enää sitä ottanut. Mutta siis, kuulehan tätä: Sun ajallisessa kodissasi, josta siis on yhteys tänne ylemmälle tasolle laivalle, jossa me kaikki nyt olemme niin, sinulla on siellä hana josta tulee vettä, puhdasta … tai, niin ainakin sanotaan ja taas klooria lisätään juuri sateiden ja pintavesien tähden. Sen bioenergiakenttä, siis sen elämän voiman kenttä, on enää kolme senttiä sisältäen monenlaisia haittoja ihmiselle eikä lainkaan hivenaineita, vitamiineja eikä mitään muutakaan sellaista, mikä on tarpeen keholle. Ja koko elolle. Niin, kuules, minä löysin nyt tavan millä saat sitä hyvää lähdevettä joka päivä, ja viel parempaakin ja suoraan siitä omasta hanasta. Katsos, tehdään näin... Tämä siis vaatii vähän salaisia voimia mutta, minähän olen myös Maagikko, ja Parantaja ja … ovathan ne tavallaan kuin Taikurin taikoja vaikkakin ihan todellisia. Ei mitään silmänkääntötemppuja. Noniin, ensiksi minä poistan siitä hanavedestä kaiken myrkyllisen ja keholle epäterveellisen. Silleen henkisellä käskyllä, tai pyynnöllä vain. Silloin vesi on aivan puhdasta, ilman mitään toksiineja. Mutta ei siinä silloinkaan vielä mitään värähtelyjä ole eikä bioenergiaa, sitä elämän voimaa. Sitten lisään siihen samalla tavalla, salaisella pyynnöllä kaikki sinulle tarpeelliset tunnetut hivenaineet ja vitamiinit. Sitten lisään vielä kaikki sellaiset hivenet ja vitamiinit joita ihminen ei vielä ees tunne, mutta mitkä ovat elimistölle tarpeelliset. Ja näin siitä tulikin jo oivallista vettä. Sitten nostan sen värähtelytason kehollesi sopivaksi, ja avot! siin' on sulla lähdevettä, tosin vielä parempaa kuin yhdestäkään luonnon omasta. Vaikka, kyllä jossain maailman kolkassa on vieläkin parempaa, mm. Brasiliassa eräässä hoitavassa paikassa. Siellä on vedessä todella korkeat värähtelyt ja voimat. Ehkä varmaan jossain muuallakin, vaan en nyt juuri tiedä niitä paikkoja. Sitten lopuksi vielä se veden siunaus kehosi parhaaksi, ja kiittäminen siitä. Näin se vesi on juuri sinulle valmistettu, tarpeelliset ravintoaineet lisätty ja värähtely nostettu sinulle sopivaksi. Nyt siinä on aivan valtava bioenergiakenttä, ja se hoitaa sinun kaikkia osiasi, niin näkyviä kuin myös ylempiä. Jos se hanavesi oli bioenergialtaan kolmosen luokkaa, vailla minkäänlaista värähtelyä, niin tämä ihana valmistettu neste on jo yli viisisataa! Jotain tuntematonta yksikköä. Tähän nyt loppui sinulla se lähdeveden kantaminen. -Hienoa, Taikuri. Tuo kyllä helpottaa eloa jo hurjasti. -Ja samalla se puhdistaa ja parantaa kehoa. Antaa elinvoimaa, jatkaa Taikuri. Kehon puhdistus -Niin, ja tuosta veden puhdistamisesta keksin samalla, että... samaisella pyynnöllä voin puhdistaa myös kehoasi kaikesta elon toksiinikuormasta. Siis kertyneistä myrkyistä. Tuo vesikin tekee osansa, joten odotellaan ja katsellaan sen vaikutuksia. Aika paljon sitä ajan tuomaa myrkkykuormaa on kehoosi kertynytkin, tosin paljon vähemmän kuin keskimäärin ihmisillä. Elintapasi tuottaa niitä vähemmän. Mutta, nyt ne lähtee pois vähin erin. Viikossakin jo paljon. Mitäs sanot, Kippari? -Hienoa sekin, ja tarpeellista kaikkineen, toteaa Kapteeni kiitollisena. -Mutta hei, vielä... tuo vesi on hyvää kylmänä mutta, kun keität sen sähköllä kiehuvaksi katoaa siitä aika paljon hyviä aineita. Ehkä puolet energiasta vaikka, hyväähän se on edelleenkin. Pitää muistaa aina se siunaus. Ja, pystyyhän sitä energiaa vielä valmiissa ruuassa tai juomassa taas takaisin lisäämään, mutta ei ihan kaikkea kuitenkaan palauttamaan. Se sähkö ja kuumennus, nehän siitä aina voimaa vie. Ja varsinkin mikroaaltouuni, tai se induktioliesi, nehän vievät siitä lähes kaiken. Onneksi sinulla ei ole sellaisia vehkeitä. Keitoissa sama juttu. Tähän hyvään veteen tehtynä, mutta kasvikset kadottavat voimiansa kuumennuksessa. Muista taas valmiin ruuan ravinteiden lisäys pyynnöllä, ja siunaus kiitoksen kanssa palauttaa melkein kaiken alkuperäisen. Infrapunasauna, höyrykylpy ja suihku -Ja niin, poikihan tuo edeltävä tutkimus myös lisätietoa muuhunkin kehon hoitoon mm. infrapunasaunaan ja höyrysaunaan. Ja suihkuun myös. Myös infrapunasaunan värähtelyn tason ja höyrysaunan höyryn saa pyynnöllä muutettua monin verroin terveellisemmäksi. Samoin suihkun veden laadun, kuten tuolla yllä; myrkyt pois ja hivenaineita tilalle. Nuo kannattaa muistaa. Juomat Ja kaikki juomatkin kannattaa käsitellä samalla tavalla. Muuttuvat nekin paremmiksi ja terveellisemmiksi. -Oikeinpa olet ahkeroinut, Taikuri. Kiitos vaan. Kehon huoltoa -Niin, ja oli tässä vielä muutakin terveydenhuoltoa sinulle. Hyvänä voiteena iholle, silmillekin ja hampaiden huuhteluun on tuo merisuolavesi. Kuunteles... Ota pari desiä sitä hyvää valmistamaasi vettä, kylmänä. Siihen lisäät teelusikallisen isorakeista merisuolaa ja noilla samoilla pyynnöillä kaikki hivenet, vitamiinit, värähtelyt ja bioenergiat kohdilleen, niin sillä kyllä hoituu moni vaiva ihosta, silmistä, suusta. Monet kemialliset tuotteet ovat kyllä aika myrkyllisiä sinulle. Tällaista tänään Kipparille keksin. On siellä ajallisessa elossa aika paljon huomioitavaa tuon ajallisen kehon kanssa. -Niinpä, on täällä kaikenlaista. Mutta, olet sinä melkoinen Maagikko-Taikuri noine temppuines. ... Tulikohan minulle vaik elinvuosia lisää. -Noo, se ei ole näissä käsissä sen valta, mutta terveempänä varmaankin viel tää pitkä matka. # 13.11.2017 Aivot ja muisti Aivoja tutkitaan havaitaan, ett' jokin toiminta aktivoi jotain osaa aivoja niin se tekeekin vaan, siin' kohdassa ainoastaan tapahtuu tiedon lähetystä ja vastaanottoa. Sillä, muisti ei ole aivoissa vaan, aivojen takana, sen yllä ylemmällä tasolla josta tietoa haetaan aivon kapasiteetilla, eli ohjelmalla ja aivojen ohjelma jakautuu eri paikkoihin aivoja … jossa siis tapahtuu eri aiheiden vastaanottoa. Eli, aivot... ovat vastaanotin tiedolle tallennetulle ja ylimaalliselle ulottuvuudelle eli, niille uusille ideoille, oivalluksille näyille, unille, unelmille jotka eivät vielä ole ees omia. On siis muisteja ja muisteja. On omat muistot opit, opitut, saadut omaksutut kokemusten kautta ja kuin huomaamatta alitajuisesti ja sitten on muistoja jotka ovat kaukaa, toisilta jo edeltä kulkeneilta vaik' samalta ajalta, mutta asian löytäneiltä, saaneilta joita toinen voi näin jatkaa. Ei kaikkea tarvitse uudelleen ilmoittaa. Ja sitten on muistot jotka ovat tulevien muistoissa, muisteissa valmiina tulossa joita tarvitaan ajassa ja oikealla ajalla. Ei liian aikaisin hukkaan vain menisi ymmärtämättömänä … pitää ensin kehittyä sitten vasta saada jotta voi kehitykseen vastata ja sitä jatkaa. Liian varhainen on ymmärtämätön ja liian myöhäinen on tarpeeton. Ja sitten on muisti joka on kuin se 'lihasmuisti' toiminnan, liikunnan, elimistön toimen kaikkinainen muisti … se on itsellä aivoissa ja sillä tapahtuu kaikki arjen askare; käden, jalan liike silmän katse, syönti, juonti ja kehon sisäinen toimi. Ja sillä on nimi ….. ? Ja nyt, jos on ongelmaa muistamisessa vanhain opittujen, nähtyjen, koettujen, palauttamisessa kyse ei ole aivoista ja sen tilasta vaan, yhteydestä muistiin siihen ylempään osaan, jossa muisti on. Tuo yhteys on kuin kehon näkymätön osa … niin kuin se onkin, kehon ylempää ulottuvuutta näkymätöntä, kuin salattua mutta automaattista toimivuutta. Ja tuo yhteys saattaa, ja monesti myös voi, häiriintyä eri tekijöistä; on stressi, kiire, paine väsymys, vähä uni ravinnon laatu, huume jokin henkinen häiriö värähtelyjen vaarallisuus, sähkölaitteet pelko tai vaik' elon tarkoitus puolustusmekanismi tarkoitettu unohdus tarpeeton asia ei kaikkea tarvitse muistaa, ei mieleen palauttaa. Monimutkainen, mutta selkeä rakenne. Ja jos muistia on tarvis palauttaa on hyvä yhteyttä kuntouttaa ja sen värähtelyn tasoa nostaa … se yhteyden ongelmaa korjaa. Ja se värähtely on korkeampi kuin ihmisen itsensä väre koska se on kuin henkistä ulottumaa näkymätöntä ihmisen osaa hienojakoisempaa toimea. Sen värähtely on korkeampaa sitä tulee vain kuntouttaa ja nostaa palauttaa ylemmälle, aiemmalle tai vaik' ihan uudelle tasolle riippuen mille muistille halutaan yhteyttä vahvistaa; omalle vaiko ylemmälle, universaalille. Niin, siksi sinun piti tätäkin kokea kuin muistoja kadottaa jotta etsisit ja löytäisit tään rakenteen, mikä nyt ilmi tuli. Ei muistissa vikaa, vaan, tarkoituksen tähden opin tähden tiedon tähden löytämisen, saamisen tähden. Etkö muista, olet omasi laboratorio ja siihen sisältyy kaikki mi ihmiseen liittyy niin näkyväinen ulottuma kuin myös näkymätön ulottuma kaikkineen myös ihmistä ylempineen. Siis, havainnollisuuden tähden vielä... aivot on kuin muistilevy tietokoneessa eri paikoissa levyllä on erilaista asiaa, ohjetta ohjelmaa ja ohjelman pätkää ja niistä kohdista käynnistyy toiminta. Ei tieto itsessään ole siinä, vaan siitä on ohjaus ja käsky, mistä tieto noudetaan. Siis, kuin se taulukko joka rakentuu elon aikana. Ja jos taulukko vioittuu, yhteys tietoon katoaa vaikka tieto itse ei. Tuo vaatii korjausta, jos tulee ongelmia hakutaululukon korjausta ja siitä sitten sen yhteyden ulottuvuutta sitä näkymätöntä osuutta sen värähtelyä. Nyt sinulle, toiminnan palautus: Aivojen värähtelyn nosto. Yhteys omiin muistoihin … vaan, ei kaikkea tarvitse esille saada. Yhteys universaaliseen on ollut aina mutta, sen tiedon määrää kehitys ja aika. Tapahtui aivoissa kuin version päivitys 9.1 ...2, 3, 4 jne. Jatkoa aamulla 13.11. Ja sitten, on olemassa viel' suurempi muisti universaalisen muistin sisällä. Se on ajallisen ja ajattoman muisti jossa on talletettuna kaikki mennyt ja viel' tuleva. Kuin käsittämätön ulottuma, ajattelee ihminen joka ymmärtää vain ajallisen ja sen ajattelutavan; ajan, menneen ja tulevan ja olevan mut' kaiken yhtäaikaisen kuvan näkeminen on mahdoton - ja niin sen tulee ollakin vaik' aina on olemassa niitä, kuin luonnon oikkuja joilla on mahdollisuutta katsella menneitä ja tulevia. Annettuna, ei otettuna. Luvalla, ei luvatta. Tarkoituksensa kaikella, ja kuin todistuksena ett' sellainen muisti on olemassa. Sitä vain ei niin tajuta kuvitellaan vain olevan jotain ihmisen energioita vaikka osansa silläkin yhteys, kuin avain hän itse itselleen on menneisiinsä ja tuleviinsa kohtalon. Mut' yhden ihmisen elo kaikkineen on kuin vain yks viivan piirto yks silmän räpäys, siinä suuressa tiedon virrassa joka jatkuvana kulkee ees ja taa sitä kasvattaa hän, ja uusia ravittaa. Mut' muisti tää universaalinen on kaiken elollisen perusta, jonka päälle ain rakennetaan uutta joka taas on seuraavan uuden perustusta. Ja sitä tietoa on paljon; monien sukujen ja ihmispolvien kautta kasvanutta ja jatkuu matka kuin itseään toistaen vanhoja kadottaen ja uusia kasvattaen. Synty-kasvu-pois -ketju on jo tuttu mutta tämä suuressa mitassa. Pienessä mitassa toteutuu sama koko ajan ihmisessä ihmisen suvussa, ja luonnossa. Maailmassa ja kaikkialla kaikessa. Tämä nyt muistista ja suuntaa antavana. Ja kuinka tuota kaikkea vois ees tarkoin kuvata … iankaikkista rakennusta, josta löytyy kaikki ja jossa kaikki on tallessa. Ja kuin aikamoista sotkua vaan, ei mikään vailla tarkoitusta. Kaikki on ihmisen ihmiskunnan suuren luomakunnan kasvua ja kehitystä kohti tulevia, viel' salattuja. Nyt ollaan jo kaukana, ajallisen ihmisen mitassa vaan, ajattoman ulottuman matkassa viel' kuin paikalla. Tuosta voi vain kuvitella kaikkeuden suuruutta. Tuossa kuin huomaamatta kävi niin ett' ohjaava ääni Tietäjään sulautettiin. Ja min puhuu nyt Tietäjä suunsa kautta on taustallansa ulompi ulottuma jost' hiljaisesti kuuntelee kuin salattuja sanoja. Kasvun tie siis hälläkin kohdallansa. Ja tuo Kippari on kuin herkkä anturi ajallisen ja ajattoman maissa. Jotenkinhan tämä kaikki on koettava inhimillisesti. Tosin, joskus tää matka on hälle vähän raskasta mutta, kaikessa ain oma tärkeä paikkansa kuin kartoittaa kokonaisuutta. Kapteenin eetterikeho on yllättäen kovasti kasvanut. -Mikähän siinä, hän ihmettelee. -Vahvuus on kasvanut ajallista vastaan, ties Tietäjä kuullessaan, kuin suojamuuri valvomaan matkan rasitusta. Taikurikin tuon mittasi ja todisti. -Hyvin menee, Kippari. Ja matka jatkuu... # 14.11.2017 Tietäjä kuvaa Kapteenia Jos Tietäjä nyt taidoillaan kuvasi tuota Kapteenin elämää täss' elämän ja ulottuman rajamaastossa ihmisten ilmoilla ja ylemmillä ulottumilla niin, todellakin... -Onhan se elonsa yhdenlaista laboratoriota sairautta ja vaivaa … vaik' elonsa kuin vailla vaivaa; kaikkea kun on, ja kuin ei kuitenkaan itseänsä saa taidoillansa koskettaa apuansa antaa ja parantaa. ... Ja Elämä opettaa. Ja apunansa hällä on Taikuri taitavainen ja minä, Tietäjä tietäväinen -Ja MÄ KANS … oon! kuuluu kannelta. Niin, ja tuo aina uskollinen seuralainen pikk.... tai siis, eiku … tuo upea koala-karhu, Gennart joka nyt laivalla vastaa perämiehen hommasta. Förstinä siis. -Nih! Ja runoilija, kuin väsymätön, kaiken piirtelee muistiin ja siirtelee talteen ihmisille nähtäväksi … ajallansa, ja tavallansa. Mut' oppia ikä kaikki, ja Kapteeni kasvavainen kuin monitaitoinen ja hänen kauttansa kaikki ajallisiin siirtyy näkyville piirtyy sillä, ilman häntä ei ois meitä muitakaan ajassa ja ajattomassa matkaamaan. Eikä tässä vielä kaikki. Kasvu kuin alussansa vasta, edelleen, ja aina vaan jokainen päivä, ja yö, uutta rakentaa. Kaikki ihmistä auttaa ja johtaa tulevaan - tavallaan, ja ajallaan. Tuntonsa kasvu, tietonsa, voimansa ja hän on meistä ainut, joka toimii ajassa ja ajallisen ulottumassa. Hän on se välittäjä kaikelle tiedolle, taidolle, viisaudelle käden kosketukselle, toteutukselle mitä kaikki voi ajassa vaikuttaa miten voi ihmistä auttaa ja parantaa. Mikä kaikki voi auttaa matkalla tulevaan ja mikä on se suuri salaisuus, kun sanomme, ett' olemme matkalla unelmaan. Tuo kuin tilannekatsaus kaikesta matkasta vuoskymmenten taipaleesta jossa nyt olemme edenneet tänne kaukaisille merille ajalliselle ja ajattomille näkymille. Kuin salaisuuksien seilille - sille viimeiselle mut' kuitenkin kuin ikuisesti jatkuvalle. # 16.11.2017 Monenlaisia vaivoja On tilanteita joiss' vaivan on annettava olla - koskematta sillä on muuta tarvetta elämän arvoa ja ohjausta. On vaivoja joista ikäviä vaikutuksia eloa rasittavia ja jarruttavia kasvua antavia, opettavia. On tarpeellisia elolle kuin kokonaisuudelle jolla vaikutusta koko ihmiskunnalle kehitykselle. Niidenkin on annettava olla. Sitten on niitä kuin tahattomia vaivoja toisen, tai toisten, aiheuttamia vailla yleistä tarkoitusta ja opetusta - vain vaivoja syyttömän kantamia eloa vaivaavia kuin turhia … vaikka kuitenkin kaikella omansa tarpeensa. Tällaisen voi ottaa pois ett' elo kantajallaan helpompi ois. Pois ottamisella on tapansa. Toisen voi kuin kuivata vähin erin vapauttaa vaivasta; vaatii tottumusta ja kasvua oppia uusia elimistön valmistuttava ja rakennuttava uudelle perustalle vaivasta vapautetulle. Ja toinen tapa on ottaa kaikki kerralla pois. Se ihanin näistä ois kun vaiva, elon häiriö, taakka on kerralla poistettu pois. Siin' ei enää kuivata vaan tulee vaivaan tarttua että se sairas kohta saa kokonaan parantua - se on pois otettava aukko, kohta, paikattava ja arpi hoidettava. Oireet kadottava! Tunnista kohta kaikissa. Sitten joko: a) hoida, helpota b) kuivata c) poista kerralla, kokonaan kadota Ensimmäiset (a ja b) jo tuttuja. Mutta (c) kokonaan pois, kadota; tulee tarttua ottaa pois hellästi kohdella, palvella rakkaudella irrota särkevä, säteilevä energia sillä, se on elämän arvokas aine ei mikään peto päällekäyvä vaan, aiheutettu vamma mielen, kehon, oire muisto, tapahtuma herkän mielen jo unohdus peitottu kokemus kytevä kosketus kuin koteloitunut tapaus. Se esille nosta kotelo poista ei tarvitse avata, muistella - anna olla salassa älä ala kaivella siitä pian turhia vaivoja. Korkeintaan havaita ja todeta sitten poista nosta pois, kuljeta sisältä kuin liu'uta vaivan aiheuttaja aineenvaihdunnan vamma tai muu eloa rajoittava; paha katse, sana, kohtelu herkän mielen lovi josta vaivalle koti. Siitä pois paikkaus kuin silitys, kiitos sit' unohdus kehon stressin ja vaivan vapautus - vapaus! # 17.11.2017 Kapteenin yöllinen huokaus -Ei enää lisää vaivoja joista asioita oppia. Täytyy olla muitakin tapoja ongelmiin tutustua; läheltä seurata, kuunnella kirjoittaa muistiin oppia, kokeilla tarjota apua ja katsoa miten toinen alkaa toipua. - Sitten uskoa. Ei enää uusia vaivoja niistä jo arvokasta tietoa ja tapoja. Ei uusille vaivoille enää voimia ois vielä elämän halua. Saako tuollaista toivoa anoa terveyttä ja vanhoista kaikista toipua ja parantua niistä oppia ja niiden kautta muille apuja? Voinko vapautua? Ei matkasta vielä vaan oppimisen raskaasta tavasta; itse kokea ja sen kautta oppia. ))) -Pitää vain anoa viisautta ja voimia ja uusia tapoja, hän kuulee ohjeita ja itsekseen jatkaa: -Anna vapaus vaivoista raskaasta oppimistavasta ja anna, opeta, kuulla viisauden sanoja kynällä ja paperilla kuin yliluonnollisilla voimilla ja kyvyillä. Anna valoa! * ))) -Sanasi matkaan lähti toiveesi, pyyntösi kaikkineen ... ja anovalle avataan etsivä löytää kolkuttavalle avataan. Ole vain rohkea ja, tulee uskoa suuria. -Kiitos, sanoo Kapteeni hiljaisesti. Mutta, Kertoja nyt jatkaa... -Kapteeni tajusi paikkansa osansa tällä matkalla; hän on vain virassa tään laivan kapteenina eikä ole oikein varma siitä onko hän todella kaikesta vastuussa vaiko vain "kuin yksi pelinappula" arvokkaassa kokonaisuudessa. Voisi sanoa, ett' "Kapteenikin on vain ihminen" mutta tässä seurassa korjaten: Kapteeni on vain ihminen muilla on osansa ylempien - paitsi tietenkin tuo Försti joka on ihan omansa karvansa. -Häh! kuului kannelta. Mut' onhan täss' matkalla tuo Mertenmies mahtava joka on kuin kaiken valvoja kuin varustamon johtaja jolla vastuunsa tästä matkasta. Kuin ylin valvoja. # Oli seurassa seuralaisia viisi plus se enkeli, uusi vaihtunut auton myötä, pienempi valkea. ))) -Oli aika vaihtua, selventää tilannetta uusi Ääni. Uusi ulottuma ja matka. Edellisen aika oli kuolema ... tuos' ois ollut sun matkasi pää. Tehtävä antoi aikaa lisää. Edellinen, se oma, suoritti osansa. Oisit nyt poissa, Kapteeni, ellei ois suoritettu korjauksia. Mutta, nyt on saatu jatkoa aikoja ja tapoja näköaloja ja virkoja opetuksia saada ja antaa kehityksen taakkaa kantaa. Ja tehtävää on paljon ja apulaisia, ei vain näitä varustuksia vaan, ylempiä ulottumia ja niiden voimia olentoja, auttajia, kantajia viisauden antajia. # 23.11.2017 Taikurin uusia ajatuksia -Outoa, huokaa Kapteeni, outoa elämää ajassa hetkin kuin vailla tarkoitusta kuin vain lipua ajan virrassa nauttia jostain, ja sit' levätä elon päivistä kuin muistoja kerätä ... ja sitten taas unohtaa ne. -Jaahas, siihen jo Taikuri toteaa sitä on taas oltu alemmilla merillä niillä ajallisilla ulottumilla ja eletty jotain vauhdikasta kuin vailla tarkoituksia. Mutta Kapteeni, nousehan taas tälle ylemmälle näkymälle sille tärkeämmälle tehtävälle - täällä ei puuhat lopu eikä tarkoituksetonta hetkeä ole lain minä jo tässä välillä monta uutta ajatusta ja tietoa sain. -No millaisia, kerro, innostuu jo Kapteenikin taas uusista. -No katsohan, puhuvat siellä ajassa pimeästä aineesta jota näkyväinen maailma on täynnä ... ja varsinkin ajallinen avaruus. Vaan, miten niin pimeä? Samanlaista läpinäkyvää se on kuin on ajallisen ilmakin eihän sitäkään näe. Läpinäkyvää se on, samoin kuin se niin kutsuttu pimeä aine ja jos se saa valoa, samoin se on kuin ilmakin - tosin eri ainetta. Eihän ilmakaan yöllä, tai pimeällä, muutu pimeäksi aineeksi valo vain puuttuu, ei muuta. Mutta, jotainhan se niin kutsuttu pimeäkin aine on vaik' ihmisille viel' tuntematon. Se kantaa, kuljettaa, tukee vaikka onkin paljon hienompaa. Sitä pitkin kulkee valo, värähtely kaikkineen, äänetkin. Se pitää satelliitit, kivet, jääpalaset suunnassaan ja matkassaan. Samoin planeetat, galaksit, koko universumin muodossaan ja kohdallaan, vaikka kaikki kulkeekin jonnekin ... jostakin jonnekin. Ei se ole tyhjää, se avaruus eikä tyhjiötä oikeasti ole olemassakaan. Ja kuten näit siinä vesijutussa ilma, ja näkymätön kaikkeus on täynnänsä kaikkea vaikkei sitä ihmissilmä näekään eikä mittarit vielä pysty mittaamaan. Kun lisäsin siihen hanaveteen kaikki tunnetut hivenaineet tarpeesi mukaan kasvoi veden energiakenttä monta kymmentä senttiä. Samoin kävi, kun lisäsin tunnetut vitamiinit tarpeesi mukaan. Jostain ne tulivat ulommasta ulottumasta josta siis oikeasti tulee kaikki. Mutta, kun lisäsin siihen nekin hivenet ja vitamiinit joita ihmiset ei vielä tunne kasvoi energiakenttä vielä enemmän, kuin niistä jo tunnetuista. Joten, paljon on vielä aineita tarjolla ja löydettävissä. Ja siis ihmisille tarpeellisia, vaikka heissä niitä onkin tosin ei ihmisten laitteilla mitattavissa. Niistäkin voi olla ihmisillä puutetta aiheuttaen outoja vaivoja ja elon ongelmia. Mutta siis, niitäkin voi näin mitata ja lisätä aina tarpeen mukaan vaikkei niistä tietäisi kukaan. On niillä nimetkin, vaan en ole niitä saanut ja ovatko lie tarpeenkaan vielä nimetä. Aikanaan sitten kaikki. Säteilyn mukaan kaikkea tulee; auringosta, avaruudesta, maasta. Ja säteilyjen mukaan kaikkea myös poistuu, kuolee. Varsinkin ihmisten valmistamien laitteiden toimesta. On myös epäterveellisiä säteilyjä, joita ihminen ei näe mm. radon- ja maasäteily, vesisuonetkin. Niitäkään kaikkia ei vielä tunneta. Ihmisten rakentamia säteilyjä tunnetaan vaan ei tunneta niiden todellisia vaikutuksia, vielä. Tosin, osa tunnetaan, mutta suuri osa kielletään tai valheeksi väännetään. Niistä outoja sairauksia. Vaan, minkäs niille. Vähin erin opitaan sitten uskotaan ja tapoja muutetaan. Tämmöisiä nyt alkuun. -No, onhan sinulla ollut puuhaa, toteaa Kapteeni. -Niin, ja kuten sanoin, puuhat ei täällä lopu, toistaa Taikuri vielä. # 25.11.2017 Suuren yön suuria kysymyksiä Kapteeni miettii hiljaisuudessaan... -Kuin huomaamatta, täss' ois ollut se aika kun ois pitänyt elosta poistua. Ilman leikkaustekniikan ja lääketieteen kehityksen ei ois ollut mahdollinen tää eloni jatko. Outo sattuma. Kaikki tää elo ois voinut jo loppua ilman tään suurempaa tarkoitusta. Vaan, tarkoitusko lie ett' viel' jatkuu tää outo elon tie enkä ees vielä tiedä minne kauas tää minua vie kun eteen vielä pedattiin tämä kuin jatkoajan tie. Mitähän sillä ja mihin se minua oikein vielä vie? Tätä miettimään kuin yllättäen heräsin kun suuren peilin asennusta pohdiskelin puoli unessa. Ettei vain seinältä putoa. Siitä ajauduin ajatuksille kuin jo unohdetuille muistoille miten sydämen korjaus kaikkineen nyt vie minua outoon uuteen. Ja nyt siis ois ollut se hetki ett' ois loppunut tää eloni retki ellei ois tehty niitä outoja korjauksia jotka nyt mahdollistavat tulevani matkoja. Outoa. Olisin nyt poissa toisissa maailmoissa vailla ajallisen vaivoja ja velvollisuuksia. Kaikki ois nyt tehty ja valmista. Hmmm... vapautta ajan taakasta. Mutta, jotain viel' tulossa. Ei kait tänne enää, vailla tarkoitusta. Jotain viel' ois tehtävää ei kaikki ole valmista. Vaan, oisko lie ollut se suurtakin helpotusta jos ois kaikki jo ollut kohdallani valmista. Jatkoajalla siis, jonkin tärkeän tähdenkö? Ei kait tänne vain tanssimaan ja laivoilla keikkumaan ja maailmaan tutustumaan ... joskus kuin aikaa haaskaamaan. Jospa tässä elossa oisikin vielä jotain suurempaa kun kerran sydän ja suonet viel' elon voimaa kuljettaa. Onko lie kuin loppueloni suoran ensimmäinen päivä tai, ensimmäisiä päiviä. Oisko edessä vielä vaik' jotain suuria ajatuksia oivalluksia, opetuksia vaikka matkoja jonnekin ... outoihin ajallisiin tai outoihin tuntemattomiin ylempiin. Onko tämä... kun tähän näin havahduin keskellä yötä kirjoittamaan kuin loppuelämäni ensimmäinen päivä ja sillä lopun elon pätkällä viel' jokin tehtävä - vaik' tärkeä jotain uusia nähdä ja oppia ymmärtää olevia ja tulevia kirjata unelmia tulevain elon suuntia. Ja voi miten toivonkaan, että ilman vaivoja. Jospa osaisin jo kuunnella tulevain lupauksia. Jotain outoa on tässä hetkessä ajassa - ja yössä ... kun oisin voinut jo olla osallisena jossain tähtien vyössä. Vaan, vielä paikalla täällä ajallisessa ajassa ja etsimässä, kyselemässä kirjaamassa jotain outoja elon tarkoituksia. Jotakin vartenhan tää kaikki ja kun tää eloni matka ei vielä mennytkään poikki. Siis, kuin uusi alku loppusuora lisätty jatko ... olisiko jo maali, se aiemmin piirretty nyt siirretty tuonnemmaksi joksikin viel' uudeksi unelmaksi jotakin varten. Kuin suuren yön suuria kysymyksiä vaik' vain pienen ihmisen mut' nyt kuin suurempien tarkoituksien. Onhan tää nyt kuin eloni jatkoaikaa ja jotakin varten, jotakin kohti? Tällaisia Kapteeni nyt yön hiljaisuudessa itselleen kirjasi ja pohti. Niin, jotakinko uutta ja viel' jotakinko kohti. Omituinen hetki. Ja kun tätä edelsi kuin menneen elon haipuminen unohduksen maille jäivät hetkeksi kuin jonnekin kaukaisille katoaville muistoille vain kuin ohuina piirtoina ... jotain ... jossakin ... oli. Vaan, mitäs nyt kun mennyt on kuin päättynyt ja avautui täss' kirjaamisen hetkessä eteen kuin uusi. Se vanhako täss' juuri kuoli sen tehtävä ja tarkoitus - niistä kuin unohdus ja edessä vain kuin puhdas ajatus vailla taakkoja, menneitten kuvia ... vain uusia ulottumia.. Outo hetki. Mies, joka eilen kuoli tänään uudelleen uutena nousi ja nyt! ... jotakin kohti. Tää hetki nyt outona hohti. Synnyinkö kuin uudeksi - huomaamatta. Jäikö taakse menneitten vaivat. Eteenikö uudet tavat tehtävät sanat - lupaukset viel' uudet unelmat ja toteutuvien kuvat. Sainko uudet luvat! Näköalat avautuvat. Kuolinko minä? Olinko poissa? Olisinko poissa? Tulinko kuin takaisin uusin unelmin? Tottako lie - vaiko kuvittelin vain ett' eloni jatkuu nyt uusin unelmin. Näin soperteli Kapteeni yksinään yön hiljaisuudessa. # -Hei, mikäs tolle Kipparille? kyselee miehistö ihmeissään. -Kuulitteko tuon, kyselee joku kummissaan. Siihen Tietäjä nyt viisaana vastaa... 25.11.2017 Tietäjä selittää tilanteen -Minä voin selittää, rauhoittelee Tietäjä, minä voin kertoa mitä nyt tapahtuu. Se vanha Kapteeni kuoli; sen aika, ja paikka. Tuli kuin uusi aika. Samalla hälle jatkoaika. Tuli samalla lähemmäs meitä etäämmäksi elon tehtäviä vaik' ajassa viel' kiinni onkin, mut' sitein keveämmin. Kippari muuttui vanhat haihtui kuin hetkessä pois ett' uusi eteensä avautua vois - ylemmällä tasolla siis, lähempänä meitä ... henkisiä teitä. Muutos on suuri, sen tulette huomaamaan kun päästään taas matkaa jatkamaan. Avautuu monet näköalat, luvat tulette huomaamaan, avautuu uudet ulottumat. Tää hetki, tää päivä, on suuri kaatui kuin ajallisen ja ajattoman näkymätön muuri. Nyt alkaa meillä jokin suuri. Se vanha Kippari kuin jollain tavoin kuoli. Siitä tuli nyt uusi. -Höh! tuhahtaa Försti, mikä uus seny-o? Iha saman-näkönenki. Mut onneks mun ei tartte osallistuu toho, mulle riittää tää laiva. Ja siis tonne ... oranssille pallolle. -Ihan oikein Försti, suunta on oikea, lohdutti Tietäjä Kapteenin ain uskollista ystävää. -Mitä toikit-tos! .. komentelee. Moon Försti, ja otan käskyjä vaan tolt Kapteenilt. Muka uudelta. Höh! Iha samaha seon-ku enneski. Anaski mun silmis. # 29.11.2017 Ihmisen jäljet Taikuri viel' jatkaa ja omissaan pohdiskelee ihmisen eloa ja paranemisen vaikeutta: Kaikesta ain jälki jää; kehon kokemuksista, muistoista kosketuksesta pahasta sanasta, katseesta pahasta teosta. Ain merkki ihmiseen elonsa hetkestä ilosta, surusta kosketuksesta kavaluudesta, pahasta väärinteosta itselle, ja itsen. Se on muistossa kuin pesässä vaikuttamassa elon hetkissä -muistit, tiesit siitä, tai et. Sinä kaikkea säteilet; menneitten tekoja, kokemuksia ne sinua ohjaavat auttavat, rajoittavat parantavat tai vahingoittavat, riippuen kokemasta sen ilosta, tai kuormasta. Jollakin virkansa elon tiellä vaan, paikkansa kaikella toisilla voimansa toisilla raskas taakkansa sairauttajansa. Hyvänsä hyväksi pahansa pahaksi joskus hyväkin pahaksi joskus pahakin hyväksi ... ei niin selkeää rajaa mikä rakentaa elon matkaa. Eikä siis kaikkea voi ottaa pois pianhan ei ihminen enää ihminen ois; mistä tietää, mikä hyödyksi mikä vaikeudeksi mikä opetukseksi mikä vahingoksi. Mikä elonsa tehtäväksi itselle, tai muille mikä tarpeen tuleville ajoille. Vaik' virkansa, hyvä tai paha mistä voimansa, rajansa mistä vauhtinsa, rajoittajansa kaikella voi olla paikkansa myös raskaalla on opettajansa, suuntansa elonsa kasvunsa viisauden antajansa. Onko kaikki vain pois otettava? Onko se tarkoitusta, jos jo tarkoitus on jos annettu kuin kädestä kohtalon kuormaksi, opettajaksi kasvuksi kaikkineen itselle, ja muille. Vapautus voi viedä unelmille muille ja jää tehtävä tekemättä viisaus, apu, antamatta elämä kasvattamatta kehitys toteutumatta paikka täyttämättä ja apu antamatta. Suunnitelma ihana toteutumatta ja sen kasvu kasvamatta. Asia on vaikea; mistä tiedät mihin koskea onko apu oikeasti apua, vaiko vaik' suurta vahinkoa kehityksen, kasvun, jarrua vailla tarkoitettua opetusta. Tulee olla tarkkana mihin elossa saa kajota; onko tarkoitus parantua vaiko kantaa taakkansa, jonka arvoa ei kukaan osaa laskea. Sillä, ei elossa hyvä ole aina arvokasta eikä paha arvotonta vaan, niin monesti juuri se raskas on arvokas ja se hyvä on kuin turhakas. Siksi, vaik vallalla on mikä on mut' kaikella paikkansa kaikella apunsa, salaisuutensa. Tulee olla tarkkana. Mutta, se onkin juuri vaikeata kun kaiken pitäisi aina parantua vaik' ois jo aikansa ajasta poistua tai kantaa arvokas osansa jonka kautta kasvua. Miten sitä kasvua ellei kukaan kanna taakkaansa. Miten kehittää hoitoa ellei ole sairautta, vahinkoa ellei taakkaa raskasta jolla auttaa kasvua. Joillakin vain tehtävänä olla suurena apuna ... raskasta, vaan oi, niin arvokasta. Tuo on ajalle viel' vierasta. Mutta, miten kehittyä, ellei ole vastusta eikä ees tarvetta etsiä ratkaisua. Asia on vaikaea, ja melkein kuin ankara ellei nähdä kokonaisuutta ja mihin kaikessa ollaan matkalla. Ja se, mikä ihmisen silmissä on vahinkoa onkin oikeasti tarkoitusta, rakennusta tulevien valmistusta, varustusta. Rakennetaan kokonaisuutta ja mikä siin' sitten on yks ihminen tai vaik' heimo jos valmistetaan kaikkeutta. Mutta, yhdenkin ihmisen kautta voi tapahtua suuria saavutuksia. Joten, suuri voi olla pientä ja pieni voi olla suurta. Hyvä voi olla paha ja paha voi olla suuri hyvä. Ei kaikki ole näkyvää vaan, suuremmat kaikki on ylempää näkymää joka toteuttaa näkyväisen kautta suunnitelmaa ylempää. # 30.11.2017 Kapteeni ihmettelee hiljaisuutta -"Mitäs nyt sitte?" kyselee Kapteeni hiljaiselonsa keskellä. "Laiva lipuu, matka jatkuu... mitäs nyt sitte? Uus elo, vanha kuoli, tai siis loppu - tai siis, oli sen lopun aika. Nyt uutta, vaan mitä?" miettii Kapteeni kummissaan. Miten jatkaa tätä outoa tarinaa? Niin, laivalla kaikki katsovat toisiansa, kuin oottaen ett' jollain ois tähän jotain viisautta, sanomaa näköalaa ja suuntaa ... vaik' se onkin kohti tuonne oranssiin. -"Niim-munpitiki just sanoo ett' onhan meillä suunta", kuului kannelta hiljaisesti. Försti siellä huokailuja kuunteli, ja vähän ihmetteli. -"Niin, se on se suunta", vastaa Kapteeni, "mutta mitä matkalla, nyt kuin tällä lisäajalla ... jos tämä nyt kerran sitä on." Väki on hiljaa... jotenkin kuollut hetki kuin kaikkialla ... paitsi Mystikolla, joka onkin ollut pitkään hiljaa tai ainakin omissa oloissaan. -"Tipahti hytissäni kuva, Miekkojen lähetti",
Ja jos kerran nyt on uusi alku, uusi nuoruus ja sen into, niin sillä sit vaan eteenpäin; sillä tarmolla, uusilla ajatuksilla, ja uudella innolla ja uudella nuoruuden voimallakin. Sitä tuo kuva sinulle kuvaa ja ennustaa elämän iloa ja hauskaa ja tietenkin siinä samalla uutta näköalaa. Näin se matka kasvaa." # 02.12.2017 Uuden nuoruuden opastusta -"No miten tätä uutta nuoruutta eletään", kyselee Kapteeni kummissaan. "Kehokin eloa jo rajoittaa ja ikä vähin erin alkaa painaa. Kuka tähän vois nyt vastata ja minua opastaa kahden valtakunnan kansalaista meistä kaikista ainoata ja jonka elo raskasta tään ajallisen kehon ja ajallisen olon tähden. Ei elämä aina ole helppoa eikä ikääntyvänä varsinkaan. Ja nyt siis pitäisi elää kuin uutta nuoruutta. Kuka vois vastata ja auttaa." Laivassa on hiljaista. Ainoastaan Försti kannelta hiljaisesti murahtaa: -Mikä sillä nyt-taas o, mitä silt nyp- puuttuu". -"Försti, sinä et ymmärrä tätä", vastaa Kapteeni, "ethän sinä ole ... ihminen, eikä sinulla ole tätä ihmisen eloa. Minulla on vielä tämäkin puoleni ajallisen vaellukseni, taakkani, tehtäväni." -"No oham-mullaki tää laivan ohjaus..." -"Sinä et nyt ymmärrä..." -"Ymmärrä ja ymmärrä... no en-si! Onneks mäenn-oo ihmine", huokaa Försti ja kääntää hiljaisena katseensa kohti horisonttia ... siis sinne oranssiin. -"Höh!" -"Asennetta", vastaa Mystikko joka juuri avasi Kapteenille tulevan eloa ja suuntaa. "Asenne on tärkeämpi kuin ikä. Jos asennoidut nuoresti ja uudesti kaikkeen, ei vuosilla ole väliä. Etkä elä ainoastaan tätä ajallista, elät jo enemmän näitä ylempiä. Tääll' ei vuodet paina ei ajallisen taakat ja rajoitteet. Täällä on vapaus! Mutta tarinan tähden, sen julkitulon tähden on sinulla tuo ajallinenkin osasi vielä. Sen aikaa joudut viipymään siellä. Sitten kun kaikki on valmista, siirryt kokonaan tänne ajattomalle ulottumalle, ja matkasi helpottuu. Mutta siis, tarinan tähden kaikki vaiva ja Runoilijan kätesi on se ulottuma jolla kuvaa rakenna ajallisen ja ajattoman rajalla. Sitä ajallisiin talleta." Näin Mystikko yllättäen kuvasi tulevia ja rauhoitteli Kapteenia. Ja jatkoi vielä: -"Sinä olet meistä ainoa, jolle on tuo mahdollista; nähdä molempia ja jakaa näitä maailmoitten rajojen kokemuksia ja tämän ulomman kuvia ja koko ihmiselon tarkoituksia. Sinä olet meistä ainoa jolla on siitä tuntoa ja kokemusta. Ei kannata nyt masentua, sillä eletään viel kerran sitä uutta kuin alkua ja jossa voit ajallisesti nauttia. Ei se niin kurjaa ole kuin nyt yöllä ajattelet. Turha huokailla, avautuu se kohta, se uusi joka siis on sitä nuoruutta, vielä kerran. Ei mitään vanhuutta, vaan ajallisen elon raikkautta. Tarinassa tulee nyt vähän erilaista kulkua ja uutta ulottuvuutta. Tekemättä viel paljon on matkasi kuin kädestä kohtalon. Ja se matka on vasta täällä, mill' suurinta merkitystä. Ja tätä varten vasta kaikki kulku ja kasvu tämä matkan ulottuma. Siksi tarvitaan nyt tätä uutta nuoruutta jossa tarvitaan voimaa ja rohkeutta ja sitä nuoruutta, joka on jotain muuta kuin vain tuon sanan ajallista ulottuvuutta. Nuoruus ei ole vain nuoruutta vaan, se on uuden elämän ulottuvuutta mutta, vanhan hankitun perustalla tiedolla, taidolla ymmärryksellä ja kokemuksella. Ajattele mikä näköala; elää nuoruutta - ja olla viisas siinä samalla. Ekö se olisi kuin unelma jota ihminen monesti voi toivoa; -Oi, oisinpa uudelleen nuori mutta tämä elämän kokemus, moni kuin salaisesti huokaa. Tulkaas nyt kaverit, Taikuri ja Tietäjä, Kapteenille lisää viisautta tuokaa. Sitä vartenhan miehistö on että se Kapteenia matkalla auttaa." -"Niin ja vielä", hän jatkaa... -"Se yllättäen puheissa esiin tullut ulottuma kahden maailman kuvasta jossa tää ajallinen on vain ylemmän heijastuma ja se ajallisen Hubble-satelliitti on kuin tämän näkyväisen ulottuman heijastuma ylemmän kuvasta. Siis, kuten Hubble on nostettu näkyvän maan ylle uudelle näkymälle, josta kaikki jo toisin avautuu niin, samoin jos/kun ihminen yltää sille ylemmälle tasolle on siellä kaikki toisin eikä siis enää katsota näkevin silmin. Noustaan siis irti ajallisen rajoista ja vajavaisuuksista ja avautuu se uusi, toinen, seuraava ulottuma joka onkin jo ihan toisenlaista. Mutta, kuten tuossa jo kuin lipsahti se on siis vasta seuraava ulottuma ja mitä onkaan taas sen takana; uusia aikoja uusia tapoja uusia kuvia - uusia maailmoita, viel' salaisia." -"No jo!" huokaa Kapteeni, "ei täällä todellakaan puuhat lopu, ei kuvat, ulottumat. Ja, hei Runoilija! saitko kaiken kirjattua? Onko kynissä viel mustetta?" -"On on, Kapteeni on vain huoleton. Runoilijan kirjoitushinku kuin pohjaton", hän vihkojensa ja kirjapinojensa takaa Kapteenille kuittaa. # 04.12.2017 Viel' tipahti kuin kuitiksi edellisiin uus kuva Mystiikan hytissä, Maljojen kahdeksikko. ... ja seurasi viikon hiljaisuus. 11.12.2017 -"Nyt viikko ollut hiljaista ei mitään sanoja, kirjoitusta kuin poissaoloa kaikesta koko tarinasta - ei onneksi kuitenkaan laivasta." Siin' Kapteeni nyt huokailee laivansa kannella katselee jonnekin kaukaisuuteen tai, ihan oikeasti, hän ei katso mihinkään kunhan on vain ja ihmettelee tätä hiljaisuutta tätä mukamas uutta alkua "nuoruutta", kuten tuolla edellä Mystikko kuvasi. -"Omiaanko lie höpisi", hän hiljaisesti aattelee ja hetkeä tuumailee. # 12.12.2017 Mystikko selvittää tilannetta Mystikko kyllä kuuli Kapteenin kuin kiukuttelun ja huokailun hiljaisuudestaan ja ajallisesta osuudestaan jonka kyvyt ja voimat ovat kuitenkin katoavat. -"Niin", aloittaa Mystikko taas, ja selittää ensin tuota viikko sitten pudonnutta kuvaa: -"Siin' kahdeksan kaunista maljaa jotka kuvan hahmo jättää selkänsä taa ja lähtee jotain uutta tavoittamaan. Niin, ja Kapteeni, todellakin... matkan tehtävä on tehdä uutta ei vanhoissa polkea ja niitä tutkia. Uutta! Uutta! Olla kuin hullu - ja rohkea. Siitä on jo ollut puhetta. Ei vanhojen kanssa rohkeutta tarvita sen kun vain kulkee totuttuja polkuja mutta, uuden kanssa on aina taisteltava kuin raivattava tilaa ja vanhoja vastustettava. - Vain siten syntyy uutta. Olla vain kuuliainen ja kuunnella ja sitten uskaltaa olla sen takana ja edessä, sen eteenpäin kehityksessä. Siinä sitä virkaa ja siitä se kuvakin kertoo; jättää taakse ne vanhat tutut maljat ja kulkea uusiin - tulevaisuuksiin. Sellaisiin, joita viel' ei oo esille tuotu kohti uusia maljoja, joist' ei ole vielä juotu. Katsos, maljat ei lopu, niitä riittää kyllä pitää vain osata päästää irti vanhoista jo esille tuoduista ja oikeiksi havaituista. Ne on sanottu, muistiin siirretty maljat avattu, tehtävä täytetty nyt taakse jätetty. Kyllä joku ne aikanaan löytää ja niistä kiittää. Vaan, viel' enemmän on kiitoksen aihetta niistä mitkä vielä edessä ovat kuin pulppuavat suuret unelmat ja voiman näkymät ja upeat tehtävät jotka taas aikanaan menestyvät. Sinun ei tarvitse huolehtia siitä ... sinä olet vain seilori, jolle kuin mikään ei riitä. Ja nyt... on lepohetkesi taas päättynyt. Olit jo kuin kyllästynyt mutta, tänä aikana salaisesti vahvistunut sillä, voimaa nyt tarvitaan jatkaa tätä uskomatonta matkaa - ja tarinaa. Mutta siis, ei enää vanhaa, vaan uutta. Muista, matka on kohti tulevaisuutta. Ei mennyt sitä enää kasvata, sillä on ollut aikansa. Uudellakin on aina omansa. Kaiken ytimessä aina ihminen sillä, ei ois mitään, ellei ois ihmistä tämän ulottuvuuden ihmettä. Eikä kaikkea ole keksitty viel' alkuunkaan vain kuin lihan osuutta ja ajallisen näkyvää ulottuvuutta. Vaan, viel' suurempi on ihminen kuin vain silmin nähden sillä, sen osuus, ihmisen on vain niin vähäinen ajallisen toteutuksen sillä, ilman tätä ajallisen osuutta ei ois ajallisuutta mutta, ajallisen yllä eletään ajattomuutta. Ja ajallinen olkoot se vaik' kuinka suurta ja upeata tahansa on vain katoava paikkansa. Mutta, ajattoman osansa suuruus rakentaa kokonaisuutta sitä, minkä tähden kaikki ON. Muu saa tuhkan, mullan, kohtalon. Ja kun ihminen viel' luulee ett' tää ajallinen on se tarkoitus vaik' ajaton juuri, on se totuus - ja siinä, on se tiedon avaruus. Mutta, se ei ole se näkyväisen avaruus vaan, se on sen vertauskuva vain ajattoman avaruuden avaimen näin sain. Eikä maailmankuvaa tule rakentaa näkyväisen mukaan sen myötä ei kasva kukaan sillä, maailmankuva oikea, on ajattoman ulottuma sitä kannattaa nyt kuunnella ja suunnitella. Se on se suuri tuleva se salattu, viel' tuntematon unelma. Kaikki muu on vain kuin vertauskuvainnollista vajavuutta. Joten siis, mikä on tärkeätä ja hedelmällistä? Vaivatako tätä näkyväistä vaiko etsiä näkymätöntä iäistä." Ja taas putkahti Mystikon hytissä kuvat kuin edellisen kuitiksi: Miekkojen kahdeksikko ja Lanttien kolmonen -"No, mitäs noi nyt sitten?" tiedustelee Kapteeni uteliaana. -"Eletään murrosta", aloittaa Mystikko, ja jatkaa... "Tuo ensimmäinen, kuva miekkojen, ennakoi: Tietoisuuden heräämistä. Vapautumista omasta rajoittuneisuudesta ja tietämättömyydestä, jotka ovat päämäärien esteinä. Kuva osoittaa, miten mieli voi kahlita ja estää toimimasta vapaasti ja luovasti. Tuo kaikki vaatii hiljaisuutta ja yksinäisyyttä. Edelleen se ennakoi, että tilanne yhtäkkiä muuttuu eikä enää voi turvautua vanhoihin kaavoihin ja totuttuihin tapoihin. Elämänkatsomus laajenee. Ja tuo toinen, kuva kuin salaisten lanttien, ennakoi: Ylevyyttä, jaloutta, henkistä kehitystä ja mielen selkeyttä. Intuition, luovuuden ja mielikuvituksen yhdistymistä joka tuo täyttymyksen jokapäiväiseen elämään ja henkinen ulottuvuus lisääntyy. Kun syvän sisäinen tietoisuus kasvaa, työstä tulee kaunis ja juhlallinen asia. Uusia asioita on hyvä jakaa, ja siten löytyy uusia toimintaratkaisuja. Taitoja ja kykyjä on käytettävä järkevästi eikä niitä saa haaskata mihinkään vähäpätöiseen ja toisarvoiseen." Onneksi Kapteenilla on apunansa arvokas miehistö jolla on salaista tietoa, taitoa ja näköalaa aitoa kaikkea ain ajallisen ulottuman taakse ja joiden vaikutusta ajalliselle ulottumalle ei viel' ymmärrä kukaan vaan, salaisesti ne kutsuvat kulkijaa mukaan. -"Ei ajallinen ole se tavoite", Mystikko vielä jatkaa, synnyn, kasvun, suuri ihme, vaan se, mitä kaikesta jää jäljelle. Mistä alkoi, mistä tuli mitä teki, minne meni ja ajallinen on kaikelle vain pieni väli kaiken suuruuden keskellä tai reunalla, alussa, lopussa, missä vain matkalla ajattoman unelmain. Tähtäin on kaukana ajattomien, rajattomien takana universaalissa todellisuudessa jonne ajallisuudella ei ole suurtakaan vaikutusta. Mutta, vaikutuksensa kaikella ja kaikkialla osallansa kokonaisuutta tulevaisuutta ajattomuutta olevaisuutta sillä, tulevaisuutta on vain ajallisella. Ajattomuudella kaikki ON. Ja mystinen kysymys nyt onkin: mikä on ihminen tään kaiken seassa suuruuden katoamattomuuden tuntemattomuuden olemattomuuden kun kaikki kuitenkin on.. Vastaus on kuin pohjaton, loputon ja kaiken kuvaus kuin mahdoton ja jokaisen sanan takana on maailma tuntematon. On ollut kuvauksia viisaita "maailman sivu" sanotaan vaan, tuon "maailman" on vain ihmisen matkan ja näkemänsä kuvan ja aikansa ulottuman. Eikä siis niiden varaan voi tulevaansa rakentaa sillä, uusi tieto ain vanhaa nakertaa ja uutta sijaan avaa. Ja uutta on oleva paljon ja loputonta matkaa." Näin luritteli Mystikko ja kuin säälien Kapteenia katseli raukkaa, joka viel' rajoillansa ajallisilla aivoillansa yrittää tajuta suuruuden kokonaisuuksia. -"Se on ajallisen kahle vaan, onhan hällä osansa jo kuin toisella puolella jossa hällä ulottumansa ja apunsa laivansa ja auttajansa, kuvaa Mystikko Kapteenin tilaa. Mut' hänellä siis viel' osansa olla ajallisen vankina vaik' katseensa ain enenevästi tulevassa unelmassa kaukaisessa ulottumassa todellisessa ihmisessä siinä suuressa, jonka suuruutta ei viel' ymmärrä kukaan kun nähdään, ett' tää näkyväinen jota ihmiseksi kutsutaan, on vain kuori sen salatun suuruuden yllä kuten on aina kuoren sisällä siemen, jyvä jossa on kaikki ymmärrys ylevä. Kuin sanojen leikkiä", huokaa Mystikko, ja vieläkin jatkaa... -"Miten vois sanoihin sulattaa, soluttaa tätä suuruuden ulottumaa jota ajassa katsellaan vain vertauskuvien läpi mutta avattu silmä, mieli niistä jo tulevien suuruuksia näki ... siis, sen tulevan, joka jo on. Ja tulevaisuus on vain ihmisen kohtalon." -"No just!" huokaa taas Försti ruorinsa takaa. "Just ton mä olinki aina halunnu kuulla. Nii-että ... onkse edelleen toi oranssin pallon suunta?" -"On se ... pidä vaan kurssi sinne", vahvistaa Kapteeni ain uskollista ja niin rohkeata Förstiänsä. -"Kyl mää tän suunnan pidän, pitäkää vain hatuistanne kii", mutisee Försti kuin itsekseen. Ja jos oikein tarkoin katsoo, voi huomata kuin pienen rintakehänsä vähän kohoavan. -"No jo on taas matkan tuntua", huokaa Kapteeni jo hieman keventynein mielin. "Matka jatkuu taas! Saitkos, Runoilija, kirjattua tuon kaiken edellisen?" -"Sain minä", kuittaa Runoilija paperipinojensa takaa. # 13.12.2017 Ihmisen herkkä mieli Ja Mystikko rohkeudessaan edelleen jatkaa saamiaan sanoja esille kantaa... -"Mieli herkkä on ihmisellä sen vaurio on vaikea poistaa, kokonaan kadota kuin ikuista vaikutusta vammasta kerran saadusta mukana kannetusta. Ihmisen ongelma: herkkä mieli paha kieli, teko, kosketus ja syvä pelko - tunne syö poistaminen vaikea työ. Vamma, ehkä fyysinen hoito mahdollinen vaan, vamman takainen on syy syvän ajatuksen kuin voiman salaisen piilotetun, syvälle painetun jo osin unohdetun mut' ihminen monitasoinen kaunoinen, mitä ylempien osien salaisten kerroksien ja siellä herkkyys mi hienompi siellä kauneus mi syvempi, ylempi. Siellä voima, herkkyys on kauneus kuin koskematon se on muoto ajaton ja sen, se suuri voima ainainen herkkä kauneus on. Sinne syvälle ylemmälle ajallinen on voimaton vaik' pelko, kauhu, paha teko, sana on vakava murtaja kuin hajottaja. Kuinka suuri onkaan sen ajallisen voima särkeä pilata tuhota se syvä kauneus herkkä rakennelma. Kuinka vahva onkaan pahan maailma ja mitä tarkoitusta kaikella. Miksei vain olla vois kuin ikuista kauneutta vailla pahoja vaurioita ... vain herkkää kaunista totuutta. Niin, kysymys on suuri. Vastaus on, tarkoituksen juuri ja sen salaisuus on suuri. Vaan, ei vaivaa ihmisen vaivatonta eikä ihmistä vaivatonta kaukaisen koskematonta niin hyvässä kuin pahassa kauneuden rasituksessa. Syy on syntiinlankeemuksessa siinä suuressa salaisuudessa joka ei viel' ihmiselle avautuneena - vain sanoina ja epämääräisinä mielikuvina. - Kauneutta loukattuna. Pahan suuruutta kuin kauneuden avuttomuutta vaik' se ois kaiken tarkoitusta. Nyt on kyse herkän kauneuden loukkauksesta. Sen kauneuden, min tarkoitus sen vammautta, sairautta kuin seass' leijuvaa pahuutta sen kosketusta ja se aiheuttaa vammautta mielelle, keholle. Nyt siis, sen pahan kosketusta: pois ottaa kosketusta poistaa vaikutusta palauttaa kauneutta, puhtautta, sen jäljen sijaan mikä nyt eloa pilaa. Ja minä voin tehdä sen." # (1000) 13.12.2017 Ja Mystikko edelleen jatkaa... tuo esille noussut syntiinlankeemus, ja sen avaus suuria eteen avaa: Suuren viisauden salaisuus -"Ja koko Raamattu on vain suuren salaisuuden heijastumia ja jokaisen sanan takana on Totuuden maailma. Mut' sana yksi, vajavainen ei avaudu kuulijallen mut' sen sanan takainen voima ja kauneus saa kosketuksen ihmisen syvällen iankaikkisuuden tasollen. Se on kuin salakieltä ja portteja joist' avautuu salattuja ulottumia joita ihminen lihassaan ei tajua. Mutta, syvällä sisällä kaukana ne sanat ovat yhtä sen ihmisen syvän kauneuden kanssa joka on sitä alkuperäistä puhtautta. Tämä siis ei ole ajallisuutta vaan, sen takaista suurta salaisuutta. Ja näin ihmisen teot vain kirjaimen mukaan on kuin suurta kauhistusta vaikka sillä etsitäänkin ajallista rakkautta. On se kuitenkin suunnan pyrkimystä vaikka ei olisikaan oikeata ymmärrystä. Oikea ymmärrys on sisäistä sisäisen ihmisen viel' salassa olevaa kauneutta." # 15.12.2017 Sairauden tarkoituksia Jokin niin Mystikkoa nyt innostaa: -"Kaikki on niin väärin, kun sanotaan: kun ihminen jotain sairastaa ett' vaivan takana ois elonsa tapa tai tapahtuma ett' niistä johtuisi kaikki ja ilman niitä ois elämä kaunis, vaivaton kuin 'oikein eläen' elonsa sairaudeton. Mutta, jos viel' kerran kääntyisi ylösalaisin myös ajatus tää ett' ihminen itse tekojensa tähden terveyttään menettää eikä nähdä sitä, ett' mikä on se sairauden tulos, hedelmä itsellensä, ihmiselle tai vaik' yleisimmin, kaikille kanssa kulkeville tai vaik' kaikkinaiselle kehitykselle; oppia ihmisestä oppia ymmärtämään enemmän mik' on tavoite elämän tehtävän. Ei sairaus aina ole seuraus vaik' niinkin olla voi on myös olemassa tarkoitus mi ihmisen vaivoihin toi jonka tehtävä on elonsa merkittävä pysäytys jostain vaik' varjelus irti repiminen elonsa muutos kutsu muualle paremmalle ihan uudelle ehkä oikeasti sille todelliselle elonsa merkitykselle. Sillä, ilman sitä menonsa keskeytystä ei ois ollut mahdollista tuo mikä kuljettais hyvän ihmisen uuden elonsa luo. Kuinka monta eloa toisin kulkee kun sairaus, vaiva, hänet kuin syliinsä sulkee. Ja kuinka monta syvää, syvälle sukellusta joka avaa elonsa syvää tarkoitusta oppia näkemään, ymmärtämään elämää syvemmin, ja löytämään viel' enemmän elon, ja elonsa tarkoitusta vaivansa kautta ja tuloksena. Ei aina ole vaivalla syytä, joka parantaa tulisi tai vaik' kokonaan ottaa pois sehän jo vaik' vahinko suuri olla vois miss' poistetaan se hyvä kasvun mahdollisuus joka juuri avautuu ja jonka tuloksena ja kautta voi tapahtua vaikka mitä. Jotenkin ihminen on niin kehonsa vanki ja kaikki, koko elonsa, on siinä kiinni. Ja jos ei sillä ole kaikki, tai kaikki hyvin elonsa kuin pilalla vaikka todellista suuruutta on vast' tuon näkyväisen takana näkymättömässä ulottumassa ihmisen todellisessa kerrostumassa joka on tään näkyväisen kehonsa yllä ja takana jolla oikeasti vasta on sitä elonsa tarkoitusta. Nyt keho, on kuin se kaiken tarkoitus; miltä näytän mihin pystyn mitä kehollani saavutan mitä omistan mihin kaikkeen kehollani vaikutan eikä enää ymmärretä sitä, mikä on ihmisen sisällä siis, sen kuoren, joka nyt on vallan saanut ja ihmisen sisäisen tarpeen kadottanut. Kaikki elämä vain kuoren mukaan eikä sisäisen asukasta enää ymmärrä kukaan. Ja jos nyt vaivan, tai vaik' sairauden tai muun onnettomuuden kautta kaivetaan esille sitä todellista elon tarkoitusta; sisäisen ihmisen kasvua ja sitä oikeaa elonsa tulosta se nähdään kuin pahana, joka heti ois poistettava ettei vain tapahtuisi sitä oikeata kasvua jolla on tarkoitusta. Tämä on suuri asia eikä lainkaan haluttua kuunnella koska aika on niin kaukana todellisesta tarkoituksesta - oikean ihmisen kasvusta - eikä ainoastaan tuon kehon olosta ja muodosta sen saavutuksesta. Kuten on sanottu: "mitä se hyödyttää ihmistä jos vaikka voittaisi itselleen koko maailman mutta saisi sielullensa vahingon". Kuin korulausetta ja aikain saatossa laimennutta mutta, siin' ripaus on totuutta jo vaik' silmin nähden mut' todellinen viisaus ja tarkoitus, tahto on vast' sanojen takana se ylempi ulottuma joka ei hevillä ihmiselle aukea. Mutta, jos se saa avautua seuraa siitä kiitosta eikä vain ajallisen turhaa huokailua kuin elonsa kadotusta joka oikeasti on tästä vajavaisesta kehosta todella kaukana tään ajallisen, ja ajattomienkin takana. Siellä, on se todellinen ulottuma ja unelma. Sitä katso, ja itseäsi rakenna ei ajallisen mukaan, vaan ajattoman. Vaan, kuinka vaikea on ajallisen avata tulevien portteja ja ovia. ("Helpompi kamelin neulansilmästä" jne) Mutta, ei se olekaan ihmisen teko eikä ees omansa mahdollisuus. Siksi, on vaiva ja sairaus. # 16.12.2017 - aamu Parantamisen tehtävästä ja voimasta Mystikko avaa Kapteenin ajallista tehtävää: -"Tehtävä se on tämäkin: Hoito ja auttaminen. Olet lähempänä elämää ja ajallista ulottumaa ... olethan sen kansalainen kuitenkin ajallinen olento osallasi. Ja apu auttavainen myös sinua itseäsi vahvistaa; annettuna muille, siin' välissä olit sinä ja kauttasi sun välittyi 'voimani mun' ''. -Mun? havahtui Kapteeni kysymään. Ja Mystikko jatkaa kuulemaansa: -Niin, valtani ajan yli. Tarviiko tietää enempää." Ja kaukaa annettuna on voimani läsnä ihminen ei ole tärkeä siinä hän välittäjä, ilmoittaja, anoja ... tahtoja vain mut' voima itse on arvokkain. Ja jos paikalla on 'voimani mun' on tilanne silloin arvokkain. Ihmisillä on ihmisen mieli. Ajatukset sotkevat, voima ei ole vapaa. Mutta, jos yksin on 'voimani mun' kosketus on rauhoitetun hetken, oman ja tunne on vapaa, ja avoin. Eikä toinen ota kunniaa ... vaikkei sitä tahtoisikaan mut' ihminen ... on aina ihminen ja 'voimani mun' on yli ihmisen ja rauha sielullen ... ei mitään vaatien vain etäisesti toivoen informaation, tiedon, lähettäen. Sillä, ei ihminen sitä voimaa lähetä vaan, pyynnön ainoastaan ja energia itse käsittelee vastaustaan ja hän on yksi ja yksin ainoastaan. Vähäinen on ihminen voimassaan ei tekoja tule tehdä omassaan siis, tekoja joiden valta on ajallisen yli. Ihmisellä on syli - se riittää. * 16.12.2017 - ilta Ja Mystikon sanat vielä tarkentavat: -"Siis, kaukaa auttaa, parantaa ei ole kuin lähettää voimaa, vaan, pyytää lähettää vain tieto, mikä on kuin tahto ja se tapahtuu, mikä tapahtuva on kuin kädestä kohtalon mikä toteuttaa tahtoa sitä mikä eteenpäin vie suunnitelmaa suurta sitä totuuden juurta jonka tahto on toimia joka vallitsee voimia. Ja 'voimani mun' tietää, mikä on tahtosi sun vaik' toteutuukin aina se mi on 'tahtoni mun'." * 17.12.2017 Ja opetus jatkuu edelleen: -"Se, mi kaikki kaikessa vaikuttaa on 'minun voimani' ja sen 'voimani mun' kosketus muu on oikeasti voimaton vaik' ihmisenkin osassa omansa voima on mut' se voi olla holtiton sillä, siinä ihmisen mieli on arvaamaton kuin kontrolloimaton vaan, 'voimassani mun' ain kontrolli on. Ja kaikki mi siinä vaikuttaa on energian voima ja energia on värettä, olevaisuuden värähtelyä ja sillä on eloa ylläpitävä ja korjaava voima ja se on aina sovitettava kohteen ja tilanteen mukaan eikä sen tarvetta viel' ymmärrä kukaan. - Se on salattua. Liian korkea aiheuttaa lamaannusta ja vaik vahinkoa. Jos ihmisen herkkä järjestelmä saa vauriota liian korkeasta värähtelystä, jota se ei tajua tapahtuu hurmiota ja kontrollin kadotusta tasapainon menetystä, tiedottomuutta. Se ei saa olla tavoitetta sillä, siinä ei ole oikeata tarkoitusta. Tarkoitus on parantua, vahvistua elvyttää uudeksi, elonsa vahvistua saada sen tunnetta, ett' voima läsnä on. Tiedoton on tunteeton, tajuton vahinko vaik' korvaamaton, korjaamaton tai elimistö itse korjaaja on ... ajan kanssa. Hurmio on pahasta ja sen voimakas tunne voi olla vauriota. Pitää olla tarkkana missä voimassa toimia; ei omassa, holtittomassa ei pahassa, vahinkoa aiheuttavassa vaan, hyvässä tahdossa pyynnön kanssa suuremmalta hältä, joss' kontrolli on kaikki muu voi olla holtiton. "Etsikää, kolkuttakaa, anokaa... ja teille annetaan" tuo kaiken oikean takaa. Se on viisautta vanhaa ja kantavaa. Siis, pyynnön kautta auttaa, on se tärkeä ett' se ois se muoto tai vaik' tahto, mutta aina pyyntö. Se on se anomus ... ei oma käsky omassa voimassa mut' syvän sisäisen käsky on aina myös pyyntö. Siunauskin pitää olla pyyntö: "pyydän siunausta" tai vaik' vain "siunaa" tai "toivon siunausta tälle, sillä, hänelle" siin' on pyyntö. Ei se ole sanoissa vaan, sisäisen tilassa - siin' on eroa. Pelkät sanat ilman sisäisen kauniin apua ei asioita auta, paranna. Sillä, silloin se on tapahtumaa omassa voimassa. Mut' sisäisen syvä kauneus on yhteys ja yhteisymmärrys tahto, toive, vaik' käskykin - kaikki on oikein." * 17.12.2017 -"Aivan kuin ois tärkeää ett' hän ken täss' opettaa ei jaa omaansa kunniaa jos ihminen toista auttaa ja parantaa", näin Mystikko kuulemaansa huokaa, ... ja vielä jatkaa: -"Jos ihminen omassa voimassaa auttaa tai parantaa se on ihmisen teko - ei tietenkään huono onhan silläkin tarkoitusta ja paikkansa olla rinnalla ja autella. Vaan, jos tehdään tekoja joiss' toivotaan ylempiä voimia ajalliselle kuin ihmeitä ne eivät saa olla omia ihmisen ponnistuksia - nehän vain vievät auttajan itsensä voimia saavat aikaan uupumusta ja sairautta vähin erin vaik' ajasta kadotusta. Pitää olla tarkkana miten ja missä haluaa palvella ja kenen milloinkin on kunnia. Onhan ihmiselläkin omansa ja osansa tulee vain tietää ja tuntea omat rajansa ettei synny vahinkoa." # 18.12.2017 Joulun aika -"On Joulun aika ajallisissa", huikkaa Kapteeni laivansa kannella ja katselee rantojen kauniita valoja kuuntelee kauniita lauluja - Joulun satuja. "Ihana juhla", hän toteaa. -"Niin, vastaa Mystikko omistaan ajatuksistaan, maailmastaan. Kaunis kuorrutus kaikenlaista kaunista ja ihmisten sepittämää valhetta ja satuja mutta hetkeksi kyllä taas niin rauhoittavaista; musiikkia, lahjoja, ja hyvää ruokaa. Eihän siinä mitään pahaa. Mut' mikä kaikki on todellista, mikä satua aikain saatossa ain suuremmaksi kasvanutta. Ja synnyt syvät on ihan muut juhlat ja tarinat rajut; pakoa, kieroilua, tappamista taistelua jonkin hyvän puolesta ja ristin kuolema. Rankka tarina murhia ja kauheuksia, noin ajallisesti ilmaistuna. Totuus on taistelua ja ihminen on vastustaja hän valvoo omiaan ja valmis vaik' sotaan. Eikä niitä totisesti ole puuttunut. Onko maailma muuttunut? Mutta, kuten sanoin, kuorrutus on kaunis ja ihminen tarvitsee sen ajallisen kuin lepohetken ja mielen turrutuksen." -"Mystikko, sinähän kuin vastustat kaikkea ajallista touhua", huomauttaa Kapteeni 'alaistaan'. -"Touhua, todellakin vaan, en vastusta, totean vain sen olevan satua vain, vailla totuuden arvoja. Vaan, sillä kaikella kuitenkin paikkansa ihmiselossa ja ajallisen ajassa. Mutta, totuuden pyrkimyksissä sillä ei ole paikkaa lain. Ja kuten jo sanoin, ajalliset teot ovat vertauskuvainnollisia vain ylempien ulottumain. Mutta sinä, Kapteeni, olet vielä suurelta osin ajan vallassa ja sinun on vaikea nähdä kaikkea vaikka ymmärrys ylempi sinua jo valtaakin. Sinun on vielä elettävä myös siellä ja jotta se olisi mahdollista ilman elosi suurempia ongelmia on oltava vielä kuin kahlehdittuna ajan varjoissa. Mutta, viisautta tarjolla on ajassa ja sen ulottumassa mutta se on vielä salattua, vertauskuvien takana ja vain harvat voivat sen tajuta eikä heitä ees uskota siksi on parasta vaieta ilman suurempaa tuomiota. Mutta, sen vain voin sanoa, että hengestä, siis suuresta voimasta syntyi ihminen, se ajallinen ja henki on iäinen - myös ihmisen vaan, riita kuin jatkuva on välillä lihan ja henkisen sitä kuvaa tuo kuva totuuksien ja myös joulun aikainen ja mikä siitä käynnistyi on ketju sovituksien kahden maailman voimien ja seurauksena aikanaan on yhteys ulottuvuuksien ja paluu juurillen. Siinä on viisaus, jossa ymmärrys on mut' ajallisen matka ei ole tarpeeton sillä aina vaivansa ja merkityksensä on." -"No just! Totaham-mäkioon aina vähä aatellu, ett' joteski sillee se-o. Mut' mäenkyl puutu toho. Mulle riittää tää ohjaus ja suunnan pito. Vai että niinku siis ... mitä se oikee sano ... mäenkyl tajunnu siit mitää. Hei Kippari! tajusitsä siit jotai, mitä se oikee sano?" -"Hhjaa, juu ... kyllä kyllä ... tottakai ... siiis etttää ..." -"Joo'o, ei sekää siit mitää tajunnu", huokas Försti ja jatkoi hissukseen arvokasta tehtäväänsä. # 21.12.2017 Mieli Taikuri omissaan pohdiskelee ihmisen rakennetta erilaisten vaivojen syntyjä ja seurauksia. Näkyy olevan paljon viel' salaisuuksia. Tietäjä huomasi Taikurin pohdiskelut ja päätti osallistua salaisuuksien ratkomiseen. -Niin, mieli, ihmisen mieli, se ei ole kehossa eikä luonnekaan ei luonteen viat, tapahtumat raskaat ei ilo, ei suru ei pelko, ei julmuuskaan ei tavat, tottumukset ei tieto, taitokaan ... osaaminen kaikkineen vaan, keho on vain väline, jolla toteuttaa tietoa, taitoa hyvää ja pahaa sillä ei tehdä rahaa eikä se saa aikaan valtaa. Vaan, mieli tahto elon tarkoitus tai vaik' kohtalo on se voima jolla kaikki elon tulos ja tarkoitus toteutuu ja keho on vain väline, jolla toteutuu se. Ja nuo kaikki eivät siis ole kehossa tässä näkyvässä, vaan sen yllä ympärillä olevassa näkymättömässä ja kaikki, se oikea ihminen on siinä ulottumassa. Näin jokainen ihminen on kuin kahden maailman kansalainen; tämän näkyväisen kuin myös näkymättömän ja näkyväinen on kuin näkyväisen samea peili näkymättömästä." Näin Tietäjä avasi tätä mielen mysteeriä joka selittää monia outoja vaivoja, ja viel' jatkaa koskien niiden hoitoja: -"Niin, onhan se niin, ett' nuo vaivat mit' yllä ihmisen, kehon näkyväisen mut' kuitenkin osassa ihmisen ovat vaikeat hoidollen sillä, miten koskettaa sinne näkymättömille ulottumille ja kun niiden ongelmat ja oireet heijastuvat näkyville. Ja miten vaikea onkaan päätellä missä on se todellinen syy, vaivan alkulähde kun se niin monin tavoin keholle ilmentyy. Tuolla, jo puhutulla 'kaukaisella kosketuksella' voi joitain ratkaista, mutta ei kaikkea voi noin vain koskea ja kuin ottaa pois johan siinä ihminen pian kovin yksinkertainen ois. Mutta, onhan ihmisillä erilaisia terapioita ja syvien kaivauksia, joilla voi tutkia elon aikaisia kokemuksia ja niiden ongelmia. Mutta, ne ovat yleensä ihmisen omia tiedossa olevia tai tiedostamattomia unohdettuja tai unohduksiin painettuja piilotettuja. Noilla kaikilla on vaikutuksia kehoomme ja eloomme. # 22.12.2017 Muiston kosketus Tuli Kapteenille ajatus: -"Miten ois oisko mahdollista poistaa pahoja muistoja, kokemuksia tai vaikka iloja, nyt kadotettuja edelleen mieltä painavia, raskaita noin vain koskettamalla mielen, muistin aluetta jossa muisto on?" Näin hän itseksensä aatteli kun Tietäjän juttuja kuunteli. Mutta, Tietäjällä oli kuin vastaus valmiina: -"Muisto on muisto kokemus on kokemus kaikki kirjautuneina kehon syviin uumeniin ja musteihin universaalisiin. Mutta, katkaista voi yhteyden aivoista tapahtuneeseen samoin kuin käy muistisairaan kanssa; ei tieto, kokemus katoa vain yhteyden katkoa aivon vauriota. Ja katkoja tapahtuu kaikille, ja unohdusta tahallista ja tahatonta kuin sattuman satona vain joku muisto on pyyhkiytynyt pois tai nimi, tai vaik' koko ihminen sanoja ja taitoja. Ei kaikki pysy tallessa unohtaminen on helppoa ellei ole paljon toistoja - ja vaik' silloinkin. Mutta, tuon saman voi koskettaa yhteyden kadottaa vaan, ei tapahtumaa kuitenkaan poistaa. Kun tulee eteen joku, pitää koettaa se voi toista suuresti helpottaa. Mutta, ihmistä ei saa muuttaa eikä arvokasta kadottaa mutta, muistosta lohduttaa ja vaik' sairaudesta vapahtaa. Tulee vain etsiä se paikka elon ketjussa ja muistossa sitä koskettaa ja vaikutusta vaimentaa ei kuitenkaan saa mitään kokonaan kadottaa sillä, nehän juuri saattavat ihmistä opettaa ja varoittaa jopa puolustaa." # 24.12.2017 Ulkoisen osan voima Ja Tietäjä vielä jatkaa edelliseen... -"On ajateltava ett' vaurio, vamma, on siinä kohdassa jossa ongelma on ulkoisessa ulottumassa jota ihminen ei näe siitä näkyvälle säteilyä joka siis on seurausta ongelmasta ei se varsinainen syy kun se kehossa ilmentyy. Kyllä keho itse parantaa näkyväisen vaivan haavan, mustelman luun murtumankin mut' jos vaivan syy on näkyväisen takana se onkin jo ajalliselle ongelma; miten koskea, parantaa näkymättömän osan sairautta. Ei jää tavaksi kuin 'kaukainen kosketus' -malli jolla syytä kosketti ja sitä kosketuksella paransi kivun säteily lakkasi ja keho itse kehon vaivan paransi sillä, siihen sillä on rakenne ihmeellinen puolustusjärjestelmä joka sen tehtävän osasi. Mutta, jos sairaus on näkyväisen takana se on näkyväiselle ongelma koska se parantava ylemmän voima on siitä kohdasta poissa eikä näkyväisen ulottuma ole riittävän vahva koska yksistään sen voima on vähin erin katoava vaikka se tekeekin kaikkensa. Siksi, moni vaiva on parannettava ensin ulkoa - ulkopuolelta kehoa jonka jälkeen vasta on paraneminen mahdollista. Eikä siinä lääke auta ellei se ole myös ulkoiseen ulottuva vaikka voidaankin jo auttaa tulehdusta kehon omaa parannusta ja vahvistaa sitä ellei kehon oma voima riitä. Tulehdus on kehon oma puolustus ja jos se on vahva poistuu sillä vaiva, ongelma. Mutta, ellei se riitä tarvitaan apuja, vaik' jokin lääke ulkoisen lisänä ellei se ole terveenä. Mutta, tärkeintä ois pitää ulkoinen terveenä ja siihen ensin kohdistaa se hoitotehtävä. Mutta, jos ulkoisen voima on rapistuva eikä se saa vahvistusta on tilanne vakava näkyväisen kehon sairauden kannalta sillä, sillä yksin ei aina ole voimia syntynyttä ongelmaa vastaan taistella - seurauksena vaik' ajallisen kehon kuolema ja näkyväisen katoama ... jää jäljelle ihmisen ylempi ulottuma ja sillä toinen maailma tämän näkyväisen takana vailla ajallisen vaivoja vaikka sielläkin ain omansa kasvunsa. Mutta, tuosta jo uusi ongelma: miten ulkoista osaa ois vahvistettava millä ravinnolla millä sanoilla, teoilla ja millä voimalla - salaisilla. Siin' on paikkansa myös homeopatialla ja kaikella ylempään ulottumaan ulottuvalla ravinnolla. Ja taas ollaan siinä tärkeimmässä; ihmisen ravinnossa sen terveellisyydessä ja voimassa - ja kaikessa voimaa kadottavassa tekniikassa ja ihmisen omassa vahingollisessa jalostuksessa. Jos ei noista ulkoista vahvistavaa ravintoa jää jäljelle vain ylemmän ulottuman energia jolla suuria mahdollisuuksia. # 25.12.2017 Suurien värähtelyjen yö Kapteeni yksiksensä valvoo jouluista yötä. Noo, muutkin kyllä tekevät työtä; Taikuri tutkimuspuuhissaan Tietäjä mietteissään Mystikko, niin ... suurissa mystisissään ja Erakko ties missä ... niin, ja Försti ruorissa. Onko lie täss' joulun ajassa jotain outoa värettä kun Kapteenikaan ei saa unta ... ja nuo muuthan eivät moista tarvitsekaan. Mutta, näissä väreissä, värähtelyissä, todellakin voi yltää suuriin kysymyksiin salattuihin suuruuksiin menneisiin ja tuleviin. Ja varsinkin Mystikko, sillä riittää mietteitä kun yrittää sovitella ajallisen menoa ja totuutta vertauksien ulottumia ja ihmisen outoja kuvitelmia joulusta ja sen oikeasta sanomasta ja miten siitä onkaan aikaansaatu monenlaisia satuja. -Kannattaako ees puuttua vai antaisko vain olla, hän itsekseen miettii. -Ei taida kannattaa, hän huokaa synnyttäisi vain turhia sotia ja väittelyitä jokaisen oman totuuden puolesta. Ajallinen maailmahan oikeasti on vain valheiden aika ja kukin hamuaa ja puolustaa vain omiaan. Ja avainsana kaikelle on politiikka, jolla aikaa hallita. Sitä ei voi millään vallita. Ja aina tulee uusia haluja. Miten tuolla ajallisissa vois ees taistella totuuden puolesta, koska sitä ei tunneta, hän miettii. Niin, vain harvassa totuuden sanoja ja niistä kannattaa kyllä vaieta, jos mielii elää rauhassa. Ei tuollaista maailmaa mitenkään voi muuttaa, hän taas huokaa, eikä varmaan ole tarpeenkaan eikä siis lie mahdollistakaan. Sen ajan jälkeen vasta on kaikki mahdollista vaikka, silloinkin vasta kovin kaukana useamman ulottuman takana. Salaisuudet ovat suuria, eivätkä hevin aukea ja kaikella omansa vartija. Ei turhaan saa viisauksia avata siitäkin vertauskuvana helmiä ja sikoja. Ja kuka oikeasti voi ymmärtää totuuksia valheilla kun on niin kaukaisia ulottumia. Ja pitää olla todellista tahtoa valheista vapautua. Eikä sitä ees kaikille sallita. Näin Mystikko omissaan mietiskelee suuria tänä suurien värähteiden yönä. On hetken kuin taivaita avoinna ja voi välähdyksinä nähdä suuria alkuja ja totuuksia ja todellisia lupauksia ja tulevien kuvia, kuin suuria unia. Kapteenikin valvoessaan kuulee Mystikon huokailun: -Älä masennu, ystäväin, tänä kauniina jouluyönä, onhan täällä ajassa myös paljon kaunista. Sinä kuljet niin kovin kaukana, etkö muista, että suuret kysymykset ovat raskaita ja kuluttavat paljon voimia. Ei kannata masentua, kaikella on aikansa. -Niin, Kapteeni on oikeassa, Mystikko vastaa, ehkä on hyväksi vähän rauhoittua. Onhan tässä aikaa niitä ratkoa tään joulun ajan jälkeenkin. # 28.12.2017 Vaan, aivan kuin vastauksena tuohon Mystikon huokailuun osui matkan kohdalle jotain outoa... Salaisuuksien saari -"Kato, Kippari! Saari! huudahtaa Försti yllättäen. Mitäs me tolle tehdää?" -"No niinpäs onkin, vastaa Kapteeni kiireisen kannelle nousun jälkeen. Aika outo paikka, mikähän se oikein on. Siinä nyt katsovat saarta kummissaan, Försti ja Kapteeni vierekkäin. Saari on suuri ja korkea muuri aivan kuin kiertäisi koko saaren, vaikka siitä ei nyt näykään kuin osa. Pieni ovi rannan tuntumassa ja laituri sen edessä johon vois laivansa laskea. Ja oviaukko on avoinna, jotenkin kutsuvana. -"Pitäiskö kurkata, kysyy Försti vähän uteliaana. -Jaa ... en tiedä. Jos sillä vaikka ois jokin tarkoitus tällä matkalla, kuka sen tietää. Ohjaahan laituriin, niin katsotaan. -Jjjepp! Ja Försti, jo hommassaan hyvin oppineena, ohjaa laivan hiljaisesti laiturin vierelle. -Miksei tääll-oo ketääm-muita? hän ihmettelee. -Niin, sitä minäkin tässä juuri aattelin. Hiljainen paikka. Eikä näy yhtään Viikkarin eikä Siljan laivoja. -Hölmö! tuhahtaa Försti. Eihän-niitä oo täällä näillä merillä enneskää näkyny. Eikä ne tällasee pienee laiturii mitenkää, hajottaisivat vaa ... -Se oli vitsi, kuittaa Kapteeni Förstin luennolle. -No jomä aattelin. -Pidä laiva tässä, Kapteeni opastaa Förstiä noustessaan laiturille. Minä käyn kurkkaamassa tuosta aukosta. -Jjjepp! -Mihin Kapteeni on menossa, kysyy Mystikko, joka juuri nousi kannelle ihmettelemään matkan keskeytymistä. -Tonne se menee kurkkaamaan, valaisee Försti seuratessaan tarkoin Kapteenia, joka juuri saapui muurin aukolle. -Varovasti, Kapteeni! huudahtaa Mystikko Kapteenin perään. -Minä vain kurkkaan, Kapteeni vastaa oviaukon tuntumasta samalla kadoten juuri sopivasti ihmisen kokoisesta aukosta sisälle. -Jaa'as, huokaa Mystikko. Ois nyt tarkkana siellä. (Hei pojat, nyt valmiina, hän kuiskaa.) Kapteeni seisoi nyt pysähtyneenä oviaukon sisäpuolella. Katseli ja kuunteli. Hiljaista ja rauhallista. Vain joitain "vanhoja partoja", tosin viisaan näköisiä, kuljeskeli siellä vähän kuivettuneessa puistossa kirjoja ja kirjakääröjä kainaloissaan. Hieman kauempana oli pieni joukko ryhmänä koolla ja keskustelivat hiljaksiin, vaikka hetkin hieman kiivaammin. Sopuisia olivat, vaikka kaikessa ei näyttänytkään olevan yhteisymmärrystä. Oikealla puolella oli vanha rakennus. Se näytti koululta, tai kirjastolta. Sinne meni ja sieltä tuli harvakseltaan nuoria kuin oppilaita, joitakin iäkkäämpiäkin. Jotenkin olivat mietteissään kaikki, mennessään ja tullessaan. Uteliaana Kapteeni hiljalleen lähestyi etäämpänä olevaa neuvottelevaa joukkoa, ihan vain kuullakseen, mistä siellä puheltiin. Viisailta asioilta ne kuulostivat, vaikka puheissa vilahtaneet vuosiluvut olivatkin aika kaukaisia jotkut jopa vuosisatojen takaisia. Hetken siinä kuunneltuaan, nousi joukosta ylös eräs arvokkaan näköinen vanhempi parrakas mies ja tuli Kapteenin vierelle. -Miltäs kuulostaa, hän kysyi Kapteenilta. -Ihan hienoja näkemyksiä, ja jotain tuttuakin, hän vastaa kysyjälle. -Niin, se on viisaitten keskustelua maailmasta, ihmisestä, monenlaisista historioista, kaukaisista tapahtumista ja kehityksen kuluista. Välillä vähän Jumalastakin, mies hieman raottaa aiheita. -Juu, niin kuulen puhuttavan, ja aika kiinnostavaakin vielä. -Liity seuraan, mies ehdottaa. On siellä varmasti oppia itse kullekin. -Jaa, kiitos vaan ... mutta minun on ensin käytävä laivalla, ilmoittamassa miehistölle, jos aion viipyä pidempään. -Tässä mukaan yksi lehtinen, katsele sitä käydessäsi. Ja kun palaat, voimme jatkaa siitä, mies ehdottaa. -Kiitos, sanoo Kapteeni, ja poistuu alueelta, samasta aukosta josta sisään astui, ja palasi laivallensa. Häntä vastassa laivan kannella olivat kaikki läheisimmät miehistön jäsenet, Erakkokin mukaan lukien. Kaikki katsoivat Kapteenia hieman kummissaan, kuin odottaen, mitä hänellä ois sanottavaa. -Nnoh, mitä sinä näit? kysyy Mystikko ensimmäisenä. Miltä siellä näytti? Jokainen kuin jännityksellä odotti. -Niin, Kapteeni aloitti, kovin oli siellä vanhaa kaikki, mutta varmasti monenlaista viisautta ja pohdiskelua. Sen verran ehdin havaita. Tunsin jonkinlaista hyvää ja syvää harmoniaa, vaikka huomasin erimielisyyttäkin. Ja paljon oli vanhoja partoja koolla, joitakin iäkkäämpiä naisiakin. Ja oppilaita, sellaisiksi heidät vaistosin, kulkivat ovista sisään ja ulos. Hieman punaposkisia kaikki. Ja tämän pienen lehdykäisen sain mukaani. Siitä kuulemma saa hieman alustavaa lisätietoa siitä, mitä saarella ois tarjolla. -No hyvä, Kapteeni, Mystikko arvokkaasti aloitti. Emme me sinua oikeasti sinne ihan yksin päästäneet. Olimme kaikki näkymättömällä tasolla siellä sinun kanssasi. Kuuntelimme ja katselimme. Hyvä sinun oli tuo saari nähdä ja itsessäsi tuntea. -Niin ..., Mystikko uudelleen aloitti ja jatkoi... Hyvä sinun oli se nähdä ja vähän kuunnella ja kokea. Vaikka, ei siellä meille muille ollut suurestikaan mitään uutta. Onhan siellä paljon viisautta, mutta kuten itsekin totesit, paljon oli vanhaa ja jo kauan sitten esiin tullutta. Kaikella on aikansa, niilläkin siellä esille tulleilla, mutta ... muistathan, Kapteeni: nyt etsitään uutta. Ei ole tällä matkalla tarvetta enää vanhoihin takertua. Niillä on ollut paikkansa, ja on edelleenkin, vaan ei tällä meidän matkalla. Ja kuten saamastasi lehtisestä saatat havaita, Kapteeni hyvä, asiat ovat jo tuttuja, eikä ole nyt tarvetta, eikä varsinkaan ees oikein, enää vanhoihin palata ... ja aloittaa matka kuin uudelleen alusta. Katsos, mekin olemme jo täällä kaukaisella merellä ja samalla kohdalla ja hyvää vauhtia etenemässä. Ja me kohtasimme tämän saaren nyt tässä ... tässä kohden matkaa. Ja saari on ollut siinä paikallansa ja pysyykin siinä korkein muurein varjeltuna, ... vaikka ovi onkin halukkaille kuin kutsuvana avoinna. Mutta, meillä on tämä laiva, jonka tarkoituksena on seilata kohti tulevia, ja uusia unelmia. Ei sitä sovi nyt tähän pikku laituriin parkkeerata ja matkaa kesken heivata. Ei. Nostetaan portaat takaisin laivaan ja jatketaan matkaa, ... eikö niin, Kapteeni. Ja Tietäjäkin vähän huolissaan ihmetteli ja puuttui puheisiin: -Näethän, Kapteeni, nuo korkeat muurit. Jos oisit, tai siis olisimme kaikki, tuon muurin sisällä olisimme siellä kuin vankina. Sieltä ei näe ulos kuin tuosta pienestä oviaukosta. Ja arvaanpa, tai oikeammin, minä tiedän, että hetken päästä tuosta ovesta takaisin ulos tulisit kun ymmärtäisit tään minkä sanoin. ... Me kaikki kaipaamme vapautta. Ja ellet itse ymmärtäisi, sinun kyllä piankin annettaisiin ymmärtää, ettei siellä saa enempää käsittää mikä muurin sisällä näytetään. Siksi minäkin sanon sinulle, Kapteeni, lähdetään ja jatketaan matkaa. Ei minullekaan tässä saaressa ole mitään uutta. Matka silmiä ain enemmän avaa. Ja katsohan vielä, Kapteeni, miten Erakkokin tuolla keulassa pienen lamppunsa kanssa jo katselee kaukaisuuksiin, jossa pimeys jo vähin erin väistymässä. Ja kuulehan vielä, miten Taikurikin taidoillansa selvitti saaren antia. Ja Kapteeni kuunteli huolella ain luotettavan Taikurin mittaustuloksia. -No, Kapteeni, lähdetäänkö taas, Mystikko jo vähän patistaa. -Juu, lähdetään lähdetään. Försti! hoidahan laiva irti ja takaisin merille! komentaa Kapteeni. -Huh! mä jo pelästyin ett tähäksme nys-sit jäädää. Onneks on toi Mystikko matkassa. Ja noi muutki. Jepp jepp! Liikkeelle liikkeelle! hihkuu Försti innokkaana. Portaat ylös ja narut irki, taas mennää! Ja tonne oranssiin, eiksni Kippari. -Sinne sinne, kuittaa Kapteeni, ja availehan vähän purjeitakin, on mukavan myötäinen tuo tuuli. -Purjeitaaa! huutaa Försti ja pitelee pikku hatustaan kiinni. # 30.12.2017 Försti huolissaan Kapteenista -Hei Mystikko! sinä kun olet niin viisas, huutaa Försti vähän huolissaan. Katsohan vähän tota meidän Kipparia. kun se vain keikkuu tossa ihan väsyksissä, eikä taida enää ees kunnolla nukkua. -Niin? kysyy Mystikko kummissaan. -Niin että, pitäskö sille tehdä jotai. Mä-oon vähä huolissani siitä. -Niin, ihan totta. Olen minäkin sitä tässä vähän tarkkaillut. -Noh, mitäs sille pitäs tehdä? -Jaa ... no, antaa sen olla vaan ihan rauhassaan. Ottaa se unensa siitä mistä saa. Se kuuluu vähän niin kuin asiaan. -Ai ettei nuku vai? Eikse sit muka tarvi enää unta? -Kyllä se tarvitsee, vaan toisin jo kuin ennen, katsos... -No mites sitte? -Niin, katsos ... se kuuluu tähän matkaan ja sen aikaiseen kasvuun. -Ai mitenn-ni? -No, katsos kun se on kasvanut kuin ylemmäs, ylemmälle tasolle, toiselle ulottumalle, tänne missä me muutkin ollaan ... tai siis, lähemmäs sitä niin tuo ajallisen osan ulottuma vähenee, ja sen tavat ja tarpeet. Ja näin alkuvaiheessa ne menevät vähän sekaisin ja sotkevat sitä ajallista osuutta. Siitä tuo unien kuin sekamelska, eli, unen ajat hajoavat kun täällä ylemmällä ei ole samoja aikoja, kuin alemmilla. -Ai siis-ett ... -Niin juuri, kun se on suuren osan elostaan täällä kuin ajattomassa ulottumassa, niin ajat sotkeutuvat, yöt ja päivät. Ja sen tähden unet tulevat milloin tulevat. -Noo, onkse ... vaarallista sille ... meille ... laivalle onha-se sentää tän purkin Kapteeni. Tietäjäkin innostui keskusteluun, kuultuaan tuon Förstin huolesta. -No ei hätää siitä, hän aloittaa. Ja siksihän juuri sinä olet Förstinä ruorissa ja valvot suuntia. -Noooh ... niinhämmä oon.... -Ja suunta on turvattu ja kaikki muukin tähän matkaan liittyen. Ja onhan hänellä hyvä miehistö matkassa. -Juu, niin ... vaan, onkse sille vaarallista, tai vaik joteski epäterveellistä ... seku-on tollane, ihmine. -Hjaa ... onhan siitä tietysti ongelmansa tuon ajallisen kanssa. Kaikkea ei voi suunnitella, eikä mistään ole aina varmuutta. Ja ajallinen elimistönsä saattaa saada ongelmia. -Ai siis niiku ... pahasta? -Niin no, vähän, vaan onhan meillä matkassa tuo Taikuri onhan se myös hyvä hoitaja ja parantaja. Kyllä se tuota Kapteenia valvoo ja huolehtii, ettei se nyt ihan huonoon kuntoon pääse. On sillä rohtoja ja ravinteita alhaalta ja ylhäältä. Niillä kyllä pärjää. Oikeastaan paremminkin kuin pelkillä ajallisilla. Ei siltä mitään puutu, Kapteenilta siis. -No hyvä sitte. Mä-vaan jo vähä aattelin kun sen keikkumista kattelin. -Hyvä kun katselit ja otit puheeksi. Vaan, oikeasti, ei hätää. Se on vain tään matkan ajallista häirintää. Mutta, kyllä ylempi sen ajallisen ymmärtää ja valvoo myös sen tarpeet. -Okei, hyvä sitte. Ja sittev-vaa tonne or... ainii ... sinne sinne. Hetken vielä mietittyään Tietäjä jatkaa... -Ja katsos Försti vielä, sain juuri ymmärtää, jatkaa Tietäjä, on olemassa kuin kaksi aikaa; tuo ajallinen, joka on vain tämän maan aika ja kovin rajallinen sillä ei ole sijaa missään muualla, vain tällä sinisellä planeetalla. Se on siis sen oma kello. Vaan, heti kun poistutaan tuon ajallisen ajan piiristä ja liikutaan ylemmälle tasolle, siellä on ihan omansa, kuin ajaton olonsa vaikka silläkin aikansa, vaan sen kuvaaminen onkin ajalliselle vaikea. Katsos, se on jotain olomuotoa ilman mitään ajallisen raksutusta. Siellä kaikki on samaa olomuotoa. Ei siis ole eilistä, ei huomista, ei auringon nousuja ja laskuja ei menneitä eikä tulevia, kuten täällä ajassa. Siellä ollaan siis ajan takana, tilassa ajattomassa. Ja kuule... -Nih! ...nyt kun Kapteeni on tässä rajalla siis ajallisen ja ajattoman rajalla; vuoroin kuuntelee kellon naksutusta vuoroin ajattoman rauhallista niin, silloin ollessaan täällä ylemmässä hän on poissa ajasta ja kuitenkin aika käy koko ajan. Ymmärrätkö. -Nnnjjj... -Ja siis kuitenkin, vaikka hän on täällä ajattomassa siis kuin ajallisen eräässä flow-tilassa, jollaiseksi sitä ajallisen termein voisi hieman verrata, vaikkei tietenkään ole sitä, niin hänen oma sisäinen kellonsa toiselta osaltaan pysähtyy ja toinen osa, se ajallinen, jatkaa naksutustaan. Näin hänellä on itsessään kuin kaksi aikaa... Oletko mukana? -Tsjjjj... ... joista toinen ei siis kuitenkaan ole aikaa, vaan ajatonta oloa. Ja näin, kun hän taas palaa kokonaan ajalliseen on hänen ajallinen aikansa edennyt jo ties minne, ihan noin kuin huomaamatta, eikä enää kehonsa oikein ymmärrä tätä kuin ristiriitaisuutta. Siis, toinen osansa kuin unten mailla ajattoman ulottumassa ja toinen ajassa, kellojen raksutuksessa. Niin, ja siinä sitten sekoittuvat nuo ajallisen ajan yöt ja päivät. Ja silloin siis on myös unia, joita kehon osa kuitenkin tarvitsee, vähän milloin mitenkin, välillä päivällä, joskus sattuneet yöllekin. Ja se tietenkin tekee joskus tuon ajallisen elon hankalaksi epämääräisen rytmin tähden. Ei siinä mitään outoa ole, se vain on niiden ihmisten osa, joilla on useampia ulottumia, siis voimallisemmin. Kaikillahan sellaista on, vaan yleensä se on huomaamatonta, eikä niin häiritse ajallista eloa. Kapteeni on siinä siis vähän kuin oma lukunsa. On ollut sitä jo kauan, vaan tällä matkalla se on vain korostunut kunnes... Niin, ja Försti, onhan tuo Kapteeni saanut viime aikoina uusia voimia, jotka mahdollistavat ajallisen elonsa vähemmillä unilla. Oletkos huomannut. -Jaa, juu ... vaan, kunnes mitä!! -Ai niin, kunnes hän kokonaan siirtyy tälle ajattomalle ulottumalle. Sitten taas helpottaa. -Älä! No millos-se ... sitte ... ja mites sit mulle? Meil... -Älä huolestu, Försti, on tässä vielä aikaa, ja ajatonta. Laiva jatkaa matkaansa ja asiat kasvavat. Ja sinulla on kaikessa oma paikkasi. Ei hätää. -No, okei ... vaan, kummassa se Kippari ny-o? -Njaa ... tässä se juuri oli tuon Runoilijan kanssa. Ja sitä ennen se oli öisillä unilla ... keskellä päivää. Tai, miten sen nyt sanoisi, kun oli koko yön niin virkeänä. Vähän se on tainnut tuoss' sekaisena olla. -Noniin-o, moon vähä kattellu sitä ettei se ny iha tolkussaan oo ollu. ... Onneks tää ruori on mulla. -Juu, onneksi, vastaa Tietäjä. -Ja onneks mäenn-oo ihmine. Ja hei! eihä... eihä mulla on tota aikaa ... tai siis ... sitä toista. -Njaa ... niin no, eei ... sitä toista, sinulla, ei. -No-hyvä, tai siis ... mut eihä mulla oo sitä unentarvettakaa! Ooksmä sit kuiteski ku... -Försti hei, sinulla on kaikki hyvin, ole huoleti. Ja pidä sinä vaan se kurssi. -Joo joo, pidetään pidetään ... mä nyt olivvaa vähä huolissani... Ja kaikki ne nym-mua komentaa ton kurssin pitämises. Osaanham-mää nys-sen. Ja hyttiinsä takaisin mennessään Tietäjä kuin runolliseksi heittäytyen huokaa: -Eikä luulla tarvitse ett' vailla tarkoitusta ois kaikki tää hetki ja vaiva joss' yöt, päivät sekoaa täss' itsellesi syvempiä tuntoja kaiva ja herkkyys, se lisääntyä voi kun itsessäsi et niin paljon omin voimin esille tuoda voi. # 30.12.2017 Kapteeni itsekin huolissaan Förstin äsken aikaansaaman keskustelun aikana Kapteenikin heräsi hytistään... -Minäkin kuulin tuon lopun, aloitti Kapteeni vähän rähmäisin silmin juuri herättyään päivällisiltä yöuniltaan. -Melkoinen tarina. Vaan, kerrohan Tietäjä vielä, onkos tässä oikeasti vaaroja jos tää ajallinen elämä on tälleen kuin repaleinen, yöt ja päivät kuin seonneet ja unet milloin missäkin välissä? -Jaa, huomenta vaan, Kapteeni, tai, ... mikä lie aika sun kellossasi nyt onkaan. Näkyy olevan iltapäivä, tai niin ... digikellosta sen näkee että iltapäivä. Seinäkellossa ei ois ihan varma, kumpi aika, yö vaiko päivä, ellei ois tuota luonnon valoa. Niin, se vaarallisuus, aivoilleko tarkoitat, vaiko koko keholle. -Molemmille varmaan, ja kehoahan ne aivotkin... -Kyllä kyllä, mutta aina on ensin muistettava se näkymätön ulottuma, joka siis on sitä todellista ihmistä ja sen vain kalpeana heijastumana on tuo ajallinen ulottuma, keho, jota niin ihmiseksi kutsutaan. Vaan, oikeastihan ihminen on tuon kehonsa matkalainen, tään ajallisen siis. Mutta, tuo on jo niin filosofinen kuvaus että palataan ensin siihen ajalliseen. On totta, että sille voi tulla vaurioita ja kaiken aikaakin tulee, ja kaikille ... nukkui sitten tai ei. Eikä se ole ratkaisevaa, sillä ihmisen keho on kuitenkin katoavaa ja vähenee vähin erin päivä päivältä. Joku vaik yhtäkkiä nopsaan, toiset hitaammin. Mutta, jokainen aina, ennemmin tai myöhemmin. Oleellista kuitenkin on se, mikä jo tuolla aikaisemmin oli esillä on se ihmisen näkymättömän ulottuman voima ja terveys. Sieltä tulee kaikki. Jos se osa ihmisessä vähenee, heijastuu se ajalliseen, sitä nopeammin rapauttaen. Vaan, jos se ylempi ulottuma on voimissaan on myös koko ihminen, siis se ylempi ja alempi, siis keho, voimissaan, eikä vahinkoja niin herkästi ... vaikkakin luonnon lait ja ajan kellot ovat sille kuin arvaamattomat. Kaikki kuitenkin aivan suunnitellusti ja tarkoituksenmukaisesti. Kaikelle siis sallittu aina aikansa auringon alla. Siis, kaikelle, ei ainoastaan ihmisen ololle, vaan vaik' koko pallolle. Ja nyt siis sinä kysyt, kärsiikö ajallinen kehosi sen oudosta rytmistä, joka sinua tällä matkalla vaivaa? Siis, oikeasti, sehän vaivaa vain tätä ajallista osaa, kehoa ei sitä ylempää ulottumaa, jonka hyvinvointi ei ole ajallisen unista riippuvainen. Sillä on omansa voimansa lähteet irrallaan ajallisen kahleista ja vajavaisuuksista. On siinä kehosi yllä kyllä yksi osanen näkymätön sekin, jonka tilaa ja kuntoa voi ajallinen häiritä. Sen ei saa antaa tyhjäksi vähetä, sillä sen kautta tulee keholle elämä. Sellainen siis, ihmisen rakenne, ajallisen. Ylemmän voimat on ylemmät, eikä siis ihminen elä vain leivästä. Enemmän siis tulee olla huolissaan siitä ylemmästä. Mutta siis, kärsiikö keho? Niin, kyllä ja ei, se riippuu niin monista tekijöistä ja alemman ja ylemmän ulottumasta. Jos kaikki on vain alemman tason vallassa on kaikella siihen vaikutusta. Ja ihan oikein, unilla varsinkin, ja oikealla elon rytmillä, terveellisellä. Sitä ei voi kiistää. Mutta, tällä laivalla, tällä matkalla, on toisenlainen valta. Valta kuin ajallisen yli. Eikä siis tämä laiva ole ollenkaan ainoa, yks laiva vain laivojen joukossa, ja kullakin omansa tehtävä. Mutta meille, on tämä ainoa. Tällä laivalla on toisenlaista ravintoa, vaikka osaltasi elät myös ajallista, nautit ja elät niistä. Mutta, valvonta, kaiken ylläpitävä valvonta on kaiken varmistusta. Ei siis mitään liikaa, eikä mitään saa puuttua ja kaikella ain aikansa ja paikkansa ajallisella ja ajattomalla. Tuolla turvalla on hyvä nyt matkata, eikä surra ja huolehtia turhia. Ajalliset voivat olla huolissaan elleivät ymmärrä myös ajattoman osuutta. Joten, Kapteeni hyvä, ei hätää sulla. Jos nyt tänään hetki valvotaan, niin kyllä jo huomenna taas nukutaan. Näin ajallinen elosi varmistetaan ja turvataan. Ja aikansa aina - kaikessa. -Noni, hyvä niin, Tietäjä, siis jatketaan kuten ennekin. Ja mitähän lie tuokaan huominen. -No, sen näet sitten. Vaikka, tässähän se jo, mun edessä. # 31.12.2017 Mystikko paljastaa -On minun kyllä paljastettava, kun näkyy olevan niin paljon huolta tuosta Kipparista ja uniensa vajavuudesta, aloittaa Mystikko suurena ylempien tietäjänä kuin joukon viisaimpana ja avaa salaista arkkuansa. -Katsokaas, on se niin, ett' kun ajallinen ihminen nousee ylempiin, niin hänen värähtelynsä on pakko kasvaa. Ei tänne riitä se maallinen värähde, ei. Vaan, jos noustaan ylemmäs, on se myös värähtelyn kasvu ajallisen väreen ylemmäs - eihän se muuten ole mahdollista. Ja se täss' nyt on menossa, kuin muuttuneessa kehossa, ja tuo Kapteeni loistaa kuin aurinko ... siis, täältä katsottuna ajassa siin' ei nähdä sen suurempaa muutosta. Tai, ... ne tietenkin näkee, jotka näkee. Mutta, jos väreet ajallisen kasvavat, ajallista ylempiin nostavat, ne ajallista eloa kyllä hetken sotkevat, sillä, silmät ei tahdo kiinni painautua ... voimaa on kuin vaik' mihin, ja katse kääntyy johonkin uusiin, tuleviin. Sellainen se nyt on, tään meidän Kapteenin osa. Sille tapahtui se, mikä olikin odotettua. Ja pakko! Ei matka muuten vois jatkua. Sillä, matka edemmäs ei mahdollista lain värein ajallisen vaatimattomain. Mutta, siis nyt on kuin uusi keho syntynyt, syttynyt, ja siksi kehonsa kuin kierroksilla käy ja unten maita ei missään näy. Vain ajatukset pyörii, koko olevaisuus pyörii, ja virkeys on kuin ainainen vieras. Ja vaik' yrittääkin hän vanhan tavan mukaan nukkua nyt saa virkeänä öitänsä kukkua ja keksiä jotain puuhaa - no, ... tää on monelle ihan huuhaa. Mutta, totta se on, elämä on uskomaton seikkailu. Jos sille vain antaa vallan ja suostuu etsimään enemmän, saa siitä vaik' elämän tehtävän. Siinä se sitten on, tuo meidän Kapteeni, joskus, kerran, se valitsi, pyysi ja anoi ja Suurempi sille vastasi, kutsui ja varusti. Ja, kyllä me nyt sitten ollaan, koko porukka, samalla laivalla, tuon ain innokkaan Kapteenin matkassa. Hyvää se tahtoo, vaik' ei vielä paljon elämän suurista arvoista ymmärrä. Vaan, siksihän me juuri matkaamme näitä myrskyjä, ett' kasvaisi hän, ja suuntaisi tuon elonsa tehtävän, eli, kasvaisi ymmärrykseen tään ulottuman ylemmän. Joten, antaa sen nyt olla vaan, kukkukoon öitä ja kukkukoon päiviä, pieni hetki elonsa häiviä. Pian se tasaantuu ja saa palata taas elämään alhaista arkeaan. Mutta, uusi se on, ei se vanhana palaa, eloansa toisin halaa, ja voimassa aivan uudenlaisessa apuansa antavaisessa niille siis, jotka kestävät sitä kuunnella - aikaa on vaikea muunnella ja arvoja sen mut' hän kuitenkin aikoo: -Sen eteen nyt taistelen. Olkaa vain puuhissanne kaikki ja katsokaa, miten ajallista rassataan, kun sellainen pyrkii tänne ylemmäs auttamaan. Saahan se voiman, ei siinä ongelmaa vaan, miten onnistuu hän sitä jakamaan tuossa ajassa, niin rajoittuneessa ja vain ihmisviisauteen uskovassa ... kuitenkin ain hyvää tarkoittavassa. Siis ne, jotka sitä sydämessään kaipaavat ja siihen uskovat. Toiset vain rahan vallassa ratsastavat ja eloansa hukkaavat turhuuksien perässä, eivätkä huomaa, ett' elävät eloa katoavassa, vain ajallisessa ulottumassa. -Oho, olihan saarna, huokaa Kapteeni, joka sitä sivusta kuunteli ja osan omalle kohdalleen tajusi. -Mut, hei! miten nää silmät saa kiinni? Voiks kukaan auttaa! Syvä huokaus ... kuuluu kannelta: -Onneks mäenn-oo ihmine. # Kapteeni rauhoittui Kapteeni rauhoittui -Korkeammat väreet korkeampia varten Parantaminen ja kuntoutus on hyväksi Näillä, nyt uusilla, uusia kohti. -Mitähän sitten,
Kapteeni pohti.
-Salaisuuksien saari jäi taa Vaan, onko niissä enää voimia Ajat muuttuvat Perustana, pohjana, on vanhojen matkoja
ja tapoja Ei vanhojen viisaudet ja matkat ole
turhia Vanhoista vain osattava luopua Siksi piti salaisuuden saarelta jatkaa
seilausta Näin vastasi Mystikko Ja jatkaa... -Koko ajan kuin laivan yllä liehuu
käsky: -Ja mitä ne uudet ovat, se ei aukea,
ratkea Kaikki ovat valmiina Kehitys on monimutkaista #
10.01.2018 Kapteeni sai leponsa Ja Kapteeni sai leponsa tuon energiamyllytyksen jälkeen. Oli kuin kovakin hoito, kaste johonkin uuteen vaikkei sitä nyt huomaa - kunhan vain pötköttelee rasituksensa jälkeen. Jo kaipailee taas jotain, eikä ees muista ett' juuri hetki sitten oli raskasta. Heti on huolestumassa, jos on pari päivää hiljaista vaikka oikeasti tarvitsee paljonkin viel lepoa. Ei suurista muutoksista voi hetkessä palautua ja ettei nyt vain tuon hiljaisuuden huokailuilla itseään jo rasittaisi ... kun pitäisi hetkeksi kuin kaikesta vapautua että jaksaisi taas jatkaa matkaansa. #
12.01.2018 On voimia, ja voimia Mystikko omissaan pohdiskelee voimien suuruuksia ja moninaisuuksia mitä kaikkea on, ja miten vaikuttaa ja mitä ajallisissa voi käyttöön ottaa. Ja näin hän tuumailee... -On voimia ja on voimia on ajallisessa vaikuttavia ja on ajattomassa vaikuttavia ja on voimia ajallisen takaisessa ja ajattoman takaisessa iankaikkisessa ulottumassa kaikkinaisuudessa vaikuttavia. Ja yhdellä voimalla voi vaikuttaa yhtäällä toisella voimalla toisaalla ylemmällä voimalla ylemmissä ylemmillä ylimmissä - ja viel senkin takaisissa. Ei ole vain yhtä voimaa jolla vaikuttaa kaikkeudessa vaan, kaikilla voimilla rajansa kaikkeuden rakenteessa. Ja kullakin voimalla voi vaikuttaa omissa tasoissa. Vaan, mikä kaikki on ihmiselle tarpeellista ajallisessa ja ajallisen ja ajattoman rajalla - se ei ole kaukana eikä kaukaisen ulottumassa. Tasot ovat monenlaiset tehot ovat monenlaiset vaikutukset vaihtelevaiset. Ja minne kauas ois ihmisen osa minne asti viisaus, ymmärrys minne asti sanojen vaikutus minne tahto. Ja minne tahto oikea ettei vain ois kokonaisuutta sotkeva joiss' ois valta vaikuttava. Ihmisellä on ulottuma ulottuman takana lähin tässä, nyt näkyvässä on ulottuma menneessä ja tulevassa ulottuma unelmassa mut' nuo kaikki kuin ajallisessa ja ajallisen ajattomassa ihmisen ajatusmaailmassa. Mut' mitä kaikkea onkaan ihmisen ajatusmaailman takana ajatuksen tavoittamattomassa, kuin uskossa ett' jotain suurempaa viel on olemassa tään ihmisymmärryksen takana näkymättömässä ylemmässä. Mutta, ei se estä sitä ettei se voima ois kuitenkin ihmisen käytettävissä vaik ei hän ymmärrä sen ylemmyyttä. Voi rukoilla, anoa toivoa, uskoa uskoa uskomattomia vaik' kaikella valtansa ja paikkansa ja kaikkea voi anoa, toivoa uskoa - ja manata. Pitää aina olla myös tarkkana ettei ano vahinkoa itselle, toiselle ihmiselolle kaikkeudelle. Ihminen kun on tässä rajalla menneen kaukaisen ja tulevan ulottuman kuin matkalla jostakin kaukaa jonnekin kauas siin' kuin hetken välissä vaikuttamassa osaltansa rakentamassa kuin siltana menneen ja tulevan jo toteutuneen, ja unelman. (...ja Mystikko piirteli karttaa) Aikamoinen paikka jos osaa oikein katsoa - maailmoitten rajalla alati muuttuvassa. Ja voimat kulkevat vaikuttavat yllä ja alla ja koko ajan elon kohdalla ja ihminen kaiken keskellä on osa kaikkeutta rajallisena, tai kuin rajattomana vangittuna kuin kuplassa menneitten mahtavassa ja tulevien unelmassa, kuin utopiassa ja samalla kuin vapaana lähellä ja kuin jossain kaukana yhdessä hetkessä tulossa ja toisessa jo taas menossa jostakin, jonnekin; ajattomin, ajallisin ja taas ajattomin unelmin. Ja nyt ... miksei tälle ihmeelliselle ihmiselle ois mahdollista ylettyä myös voimille ylemmille jonka osanen hän kuitenkin on ja jonka kuin keskellä on hällä nyt hetken paikkansa matkalla jostakin jonnekin nyt ajallisen vajavaisin ajatuksin - vaikke se tarkoitakaan sitä etteikö yhteyksiä ois vaikka minne kaukaisien ylemmille. Eikä mitkään voimat ole hänestä kaukana hänhän on kaiken seassa keskellä nyt hetken tässä hetki sitten jossain menneessä ja kohta jo tulevassa osana sen ulottumassa. Ja nyt, siis vasta ... on voimia, ja voimia on ajallisia ja ajallisen ja ajattoman rajallisia on ylempiä ja ylemmän ylempiä ja ylimpiä ja viel niidenkin takaisia ja ihminen voi uskoa, toivoa pyytää ja anoa nähdä unia, uneksua uneksia tulevia ja pyytää, toivoa, anoa ajallisen pienen hetkensä apuja sen kaiken keskellä, miss' hän kuitenkin on osallinen hetkellisen kohtalon jonka tarkoitusta hän ei edes ajallisessa ymmärrä mut' hän on kuitenkin kaiken näkevä koska hän on iankaikkinen elämä ja häntä ympäröi aina iankaikkinen voima, väkevä. -Nii'i, huokaa Kapteeni hytissään kaulaliina päänsä ympärillä ettei päätä palelis vaikka kaikki suuruus on kaiken aikaa hällä ympärillä. -Hetkellinen, tää ajallinen elämä, hän vielä yön hiljaisuudessaan toteaa ja toivoo, että sais viel ees hetken nukkua. Ja Kapteeni peittonsa alla viel' huokas: -Oi, anna mun tuntea, ees hetkisen niitä kaikkeuden suuria voimia hoitaa tätä ajallista riutuvaa kehoa parantaa sen silmiä, sydäntä, ihoa ja koko ajallista olemusta ja ymmärtää tätä kaikkinaisuuden kokonaisuutta. Ees hetkisen... minä anon ja pyydän ... ees hetkisen vaikka, miksei ... vaikka kokoaikaisen elon hetkisen. #
13.01.2018 Narrin yllättävä vierailu Narri yllättäen Kapteenin oveen kolkuttaa kuunneltuaan hänen ajallista huokailuaan: -Vaikeaa, hän aloittaa on varjella vapauttaan eikä sitoa itseään ajallisien taakkaan. Osansa heillä, joilla niiden vastuunsa mutta tällä matkalla, laivalla vapaus on voimanaan kulkea kuin tuulen mukana ylemmän ohjauksessa. Sillä, eivät ne tuuletkaan kutsumatta puhalla mielivaltaisesti minne vain. Ei. Tuulet suuntansa sai. Taakat rajoittaa, Kapteeni, voimia syö, ja aikaa ja ajallisen elon rauhaa ja huomiota muualle. Ne laivaa keikuttaa kuin sivutuuli konsanaan matkaa rasittaa ylemmän ajatuksia sammuttaa eloa harmittaa. Vetää kuin alas, takas vaik matkan tarkoitus on ylös ajallisista irti sulkea niiden ovia kiinni ett' aueta vois uudet ovet ne ylemmät näkymättömät iankaikkiset näkymät ja niiden voimat mit' takana niiden ylempien ovien. Minä olen täällä se vapauden taistelija ja valvoja, ettei tulis turhia kahleita häiritsemään ylemmän matkoja. Tulee vain ristiriitoja ajallisen vapauden taisteluista ja mieli painava vaik sairastua ... ja sairauden kautta estoja varjelua turhista poluista joilla ei ole iankaikkisen tarkoituksia - vain ajallisen ja arvokkaan ajan syömisen. Osansa toisilla niitä palvella mutta, tällä laivalla on muita tavoitteita ajallisen takana, kaukana oudossa ulottumassa ajallisen tuntemattomassa. Pitää säilyttää paikkansa vaik niin paljon kaikkea ois tarjolla. Pysyttävä vain erossa ja varjella vapautta jota ilman ei ole mahdollista tätä seiliä matkata. Tulee vain raskasta ja laiva voi vaik upota jos matka liian raskasta. Pitää olla tarkkana, toisti Narri viel lähteissään oven raosta eikä saa masentua, kuului vielä matkalta, tulee välttää ristiriitoja. Ja Narri jatkoi omiansa vapauden taistojansa matkan puolesta. Narri oli lujana puolustaessaan laivan vapautta. Eikä sanansa kuin kiivaat olleet vailla tarkoitusta, eli, mikä on Kapteenin oikeata palvelua ja miksi ollaan tällä matkalla. # 16.01.2018 Taikurin voimista Taikuri kuuli keskustelun voimista monista ja eri tasoisista ja tahtoi nyt tuoda oman osansa voimien kokemuksista. -Minä olen hyvä esimerkki noista voimista. Onhan minulla ulottuvuuksia monista eri tasoista ja pystyn mittauksillani saamaan tietoa vaikka kaikista ... tosin, tieto min saan on vallassa antajan, ja avaajan. Minun roolini on anojan ja saajan mut' aina olen saanut kaiken tarvittavan - niin, tällä matkalla, ja jo ennenkin tätä ei se edellytä tätä seiliä mutta, täällä ylemmillä merillä on erilaisia yhteyksiä. Ja tiedon lähteet on lähempänä tieto annetaan selkeämpänä ja se lisää aina ymmärrystä - pitää vain osata kysyä ja etsiä anoa ja etsiä totuuksia ymmärtää tarpeellisia ja tarpeettomia luvallisia ja luvattomia riidattomia ja riidanalaisia. Ymmärtää, mitä sanoa ja jakaa ja mitä olla jakamatta sillä, ei tarpeen ole kaikkea kertoa osa ajallisia, osa ajattomia - pitää siis osata myös vaieta. On niin paljon eri ulottuvuuksien salaisuuksia joista on viisautta vaieta. Mutta, todella... on voimia, ja on voimia on ulottuvuuksia, ja ulottuvuuksia ja ulottuvuuksien takaisia tuttuja ja viel tuntemattomia menneitä ja tulevia ja varsinkin viel' unelmia tulevien salattuja kuvia ja minulla Taikurina on monia avoinna vaan, kaikkea ei kuitenkaan sallita katsella eikä jaella ajallisilla. Mutta, kaikki mikä on tarpeellista, se annetaan jollain tavoin ilmoitetaan viel esille kuulumattomat suljetaan ja vast' ajallansa avataan. Mutta, tässä ajallisen ja ajattoman rajalla paljon sallitaan ja ajallisen elon tarpeita varustetaan - sen salaisuuksia avataan ja valheita paljastetaan. Ongelmana on vain, mitä kaikkea niistä esille uskalletaan ja sallitaan - eletäänhän ajassa; niin monenlaista valtaa ja asemaa ja niin monenlaista edunsaajaa ja asemansa valvojaa. Tietojen esille saattaminen on vaikeaa ja monesti on kuin mahdotonta löytää uskojaa kun on niin monenlaista ajatuksen ja uskomuksen suuntaa. Oikeastaan, tiedosta ei ole pulaa, vaan uskomisesta mielien kääntymisestä ja silmien avaamisesta ja avautumisesta ja rohkeudesta totella ja toimia: asioita avata valheista sanoa totuuksien paljastua. Vaan, kuinka moni jaksaa uskoa ajan hengen vastustuksia ja kuin päinvastaisia suuntia, vasten valheita. Niin, on siis voimia, ja voimia on tietoja, ja tietoja on ulottumia, ja niiden takaisia on totuuksia ja valheita on viisauksia, ja ihmisviisauksia, niin muuttuvia mutta aina on kyse voimista ja valloista elon tarkoituksista ja tulevien kuvista; mistä ollaan matkalla ja minne ollaan matkalla suuremmista kuvista ja tulevien unelmista. Taikurin osa tällä matkalla on tärkeä sillä hän on niin lähellä ajallisen eloa ja henkeä - ajallisen ja ajattoman välissä ollen kummassakin aina välillä. Siis, tärkeä tehtävä tällä seilillä eikä sitä tule väheksyä. Ja vaik' Taikurilla on monenlaisia voimia ja taitoja on tiedettävä, mikä oikeasti on ajassa tärkeä ja millä todellista merkitystä. # 18.01.2019 Naiset laivalla Ainoa nainen laivassa on kaljuunakuva keulassa ja Taivaan Kuningatar valkean kotkan hahmossa viisautta antamassa. -Mitäs se nyt, näin aamuvarhaisessa, ihmettelee Kapteeni ja naisiensa muistoja ihailee esikuvaa kaljuunasta ja valkeasta kotkasta. -Mitäs sinä, Valkea Kotka, mitä sinulla... näin varhain aamulla? -Tämä on kuin vähän miehistä hommaa, tämä seili, hän aloittaa, mieshahmoja kaikki Förstiä myöten vaan, ei pidä unohtaa naisellista osuutta sillä, ilman naisellista kosketusta on kaikki vajavaista, tää kuin miehinen matkakin miehisten mielikuvien. Vaan, mitä osuutta kaikessa on minulla, Taivaan Kuningattarella korkealla voimalla, kauneudella naisellisella, uskollisella rakkaudella ... vaikkei rakkaus olekaan yksin naisen ominaisuutta on se myös osa miehisen kokonaisuutta. -Mutta, naisen on toisenlaista; syvempää, hoivallisuutta sillä, ilman sitä ois tää ajallinen maailma ihan toisenlaista eikä yksin miehen tunteilla tää ois ees mahdollista. Naisen osuus on tarpeellista koko kokonaisuuden puolikasta ... ellei jopa enemmän hän synnyttää elämän - vertauskuvallisen tehtävän ja siksi on aina miehellä salainen halunsa elämän vaik' ilmenee se miten milloinkin on taustalla suunnitelma ihmeellisin. Minä kotkan hahmossa seison laivan keulassa siinä sen kaljuunakuvan yllä ja valvon tulevien meriä ja suuntia sen salaisesti ohjaillen. Minulla on omani maailma ja maailmankuva taitava sitä pitää valvoa ja esille tuoda - myös tällä matkalla ettei vain syntyisi kuvaa vailla naisellista osuutta. Vaikka nuo muut hahmot ovat sisäisesi ominaisuuksia olen sitä myös minä ylempien ilmentymä, jota ilman sinä, Kapteeni ja tää laiva, seili, ois kovin kylmä vailla naisellisuuden lämpöä. Se on minun osani, ja siksi olen tässä vaik' jotenkin salassa mutta kuitenkin tärkeällä paikalla edessä, keulassa katsomassa kuin valvomassa kokonaisuutta. Vielä tuon Förstinkin edellä parhaalla näkymällä. -Hö! mä kyllä tätä... , mutisee Försti hiljaisesti arvonsa tuntien, vähän kuin loukkaantuen. -Niin, olihan se jo alussa tiedossa miten laivalla, tällä seilillä, suuntansa miten karikkonsa, saarensa miten kaikki satamansa miten tyynensä, myrskynsä miten purjeiden pullistumansa. Tästä naisellisen osuudesta ajassa kuin miesten maailmassa on monenlaisia sanontoja. Monet kuin hauskoja vaikka niin totuudellisia. Ja jo pelkkä läsnäolo monesti riittää ja mies aivan toiseen suuntaan eloa niittää. Sama näillä, ylemmillä vaikkei täällä olekaan niin miestä ja naista mutta, on henkisiä ominaisuuksia. Eihän täällä enää synnytetä samoin kuin ajassa joka vaatii omansa valmiuksia ja tapoja. Maailman vertauskuvia viel' salaisia vaikka osin kuin tuttuja. Kuitenkin ajallisille tuntemattomia. Ja tuosta rakkaudesta, niin... ei pidä sotkea sitä ajallisen kuviin ja tunteisiin monesti niin häilyviin, muuttuviin vaan... (ja Taivaan Kuningatar jäi jotenkin mietteisiin) Ja vaik' ajallisen tarinoissa nainen tuo laivalle onnettomuutta niin, oikeasti ei laivamatka ilman naisellisuutta ois ees mahdollista. Siksi kait tuo kaljuunakuva keulassa ja yleensä naisen nimi laivan kyljessä. Hetkisen hiljaisuuden jälkeen hän taas jatkaa: -Niin, kun täällä sanotaan, näillä ulottumilla, niin sana on laki kerralla toteutuva, ja siihen uskottava siinä silloin on voimia 'sata'. Jos pyyntöjä on useampia tai pyynnöt kuin hokemia kaikki syö tuon 'sadan' voimia kuin epäuskon tähden toisen kerran, voimaksi '80' kolmannen '40' neljännen '20', se jää vaik' viel hokisi enempää. Ja täällä, ylemmillä, pyydetty ja toteutettu ei tapahdu ajallisten voimien toimesta eikä tarvitse enää niitä ylempiä ylempiä erikseen anoa sillä, siunaus kiitos ja amen ovat sen ulottuman toimia ja niissä on kaikki valmista. Siis, pitää vain pyytää, ja anoa. Tämä on voimien käytön opetusta ja SE on sitä ulottumien oikeata rakkautta mihin voi aina turvata - eikä siis hokea ja osoittaa siten kuin epäuskoa kohti voimia. Ja on viel' yksi sana jonka takana on rakkauden voimia se on 'anteeksi' ... anto ja pyyntö ja tapahtuu se mikä sen sanan on varuste. Pitää kuitenkin olla sisäisen syvä tahto ei vain huulten tai mielen pyyntö. Se on voimasana eikä turhien höpinä, vailla voiman merkityksiä. Ei siis tarvitse enää erikseen pyytää ylempien universaalista voimien kosketusta sillä se voima ON noissa sanoissa - siunaus, kiitos, amen ja anteeksi - ja sanoissa on laki ja laissa on voima. Sanat ovat tuttuja mutta, ajallisen arjessa niin kuluneita kuin vailla voimia ... ellei ole sydämen syvää tahtoa ja uskoa ja sen tietoa, että sanoissa on se voima ja voiman laki. Tämä on yksi kulma sitä rakkautta. Se on tarkoitusta, joka antaa toivoa ja se on myös sitä 'kaunista' jolla ajassa ei ole samoja ulottumia. Näin on kuvattu ulottumien eroja vaik' kuin samoja sanoja ja tekoja ovat ne toisessa vain kuin varjostumia ylempien suurista. Ja on vielä muitakin sanoja joilla on suuria voimia pitää vain ymmärtää ja anoa - sitten sanoa. Vaatii toivoa ja uskoa sanojen lakia. Sellaisia ovat: avaa, sulje päästä, sido ja, näin tapahdu, eli olkoon niin siis, kuten se amen mutta ihmisymmärryksin. Ja jokaisen sanan takana on voiman maailma joka tulisi vielä avata että olisi oikeita tapoja jos on rakkauden tahtoja ja totuuden toivetta. Tällaisia puhui Taivaan Kuningatar valkean kotkan hahmossa jonka muodossa hän on tällä laivalla. Naisellinen ulottuma jolla siis on kaikelle tarkoitusta ja jonka vallassa on moni unelma ja rakkauden totuudellinen kudelma. -Sanat ovat suuria! On nämä kaikki sanat tallessa Suuressa Kirjassa ajatuksina kuin sekaan upotettuina ihmisten toimesta kadotettuina kun ei ole ymmärretty sanojen voimia eikä oikeata lakia. Mutta, ne ovat kuitenkin tallessa kuin salaisuuksina avautuvia - kuka jaksaa, ja saa, niitä kuunnella. Tämä ei ollut hyökkäys, vaan avaus. Ja vielä, esimerkiksi sinä, Kapteeni, jos anot: Silmäni avaudu näkemään, niin eihän sillä suinkaan tarkoiteta näiden ajallisten silmien avautumista ja näköä - nehän ovat auki ja näkevät kyllä vaan, niiden silmien yllä olevat ylemmän ulottuman silmät joista nämä ajalliset ovat vain heijastumat. Ne ajalliset näkevät ajalliset, ylemmät näkevät ylemmät ulottumat. # 19.01.2018 Kapteenin hoitoa Taikuri olikin jo tarkkana kuunneltuaan tuon Taivaan Kuningattaren puhetta ja opetusta ylemmistä voimista ja niiden voimasanoista. Ja katsoessaan nyt Kapteenia joka myös oli siinä kuulolla ja muisteli kaikkia Kapteenin ajallisia vaivoja ja ongelmia päättikin heti kokeilla sanojen valtoja ja voimia. Onhan tuo Kapteeni hänelle kuin oma laboratooria. -Silmän vaivat olkoot sidotut, hän aloittaa, ja tulkoot terveeksi. Kiitos. Amen. Selkä kaikkineen, sen vaivat ja sairaudet olkoot sidotut ja tulkoot terveeksi. Kiitos ja amen. Kehonsa hiljaiset tulehdukset olkoon sidottu ja terveys tulkoon koko keholle. Kiitos, amen. Ja tuo sormi, min illalla saksilla leikkasi olkoon haava sidottu ja tulkoon sekin terveeksi. Kiitos ja amen. Ja vielä vatsa ja suoliston ongelmat olkoot sidotut ja tulkoot terveeksi. Kiitos, amen. Hei Kapteeni! olikos sulla vielä jotain muuta? -No mistä sinä noita kaikkia... nojaa, miksei, jos vielä nuo verisuonet puhdistuisi kun tuo ajalle niin yleinen hiljainen tulehdus nyt lähti josta niitä mukamas kolesterolin aiheuttamia ongelmia. Niin että, jos jouduttaisit sitä toipumista ja suonien puhdistumista. Eihän tässä pitäisi enää mitään suurempia stressejäkään olla, joista juuri niitä vaivoja aikoinaan tuli. -Noniin, juu ... verisuoniston ongelmat olkoon sidottu ja tulkoot terveeksi. Kiitos ja amen! -Olikos ... vielä jotain? tenttaa Taikuri. -No jooo ... mutta mennään nyt näillä. Otetaan ne loput joskus itseksemme ilman tuota kirjuria. -Okei, Kapteeni. Näin tapahtukoon tuo kaikki edellä! Menikös oikein, Taivaan Kuningatar? tiedustelee Taikuri nyt viisaammalta, opettajalta. Taivaan Kuningatar hiljaisesti huokaa ja hymyilee poikain intoa ja touhua: -Sanojen mahtia ja sydämen oikeata halua toivetta ja uskoa ja suuremman kunnioitusta. Sitä kaikkea siinä. Ehkä ... vielä vähän hiomista, hän huokaa, mutta suunta on hyvä ja oikea. Nyt vain lisää kokemusta ja kasvua. Ja Valkea Kotka lensi paikallensa keulapuomille ja mietteissään katseli oranssista kohdetta. Tulevia. -No, miltäs nyt tuntuu, Kapteeni? Taikuri jo innoissaan tiedusteli. -Hmmm, ei ainakaan mikään pahentunut. Katsotaan aamulla. Kiitos teille, molemmille. -On tuo aikamoinen parivaljakko, huokaa Taivaan Kuningatar hiljakseen hymyillen. -Noniin-O! kuittaa Försti, kun tuota kaikkea kuin salaa kuunteli. -Ehkä ne joskus ehtii vaikka aikuisiksi, Taivaan Kuningatar miettii, vaikkakin, ei tämän nyt tarvitsekaan olla niin haudanvakavaa. -Eine-muutu, tokasee Försti. Mä tunnenn-ne. Samallaisia neon aina ollu, ainaski sen parikytä vuotta minkä mäoon tota Kipparia tuntennu. -Mikä sinulla on siellä, Försti? kyselee Kapteeni, kun kuuli Förstin puhetta kannelta. -Onko jokin hätä? -Eeei täss mitää, vähä vaa jutskattii ton Kotkan kaa. # 20.01.2018 Etsimisen salaisuutta Vielä oli Taivaan Kuningattarella yksi asia. Nimittäin, ajallisen tavoista etsiä ylempien tiloja. -Niin, hän vielä aloittaa, siitä etsinnästä, ja ylempien tilojen saavuttamisesta erilaisilla tempuilla ja harjoituksilla hurmoksilla ja lihallisilla toiveilla ja tahdoilla. Niin, niitä riittää maailmassa; lauluilla ja soitoilla ... monenlaisilla äänillä milloin milläkin uudella tai vanhalla konstilla että ois lihallista tunnetta jonkin ylemmän saavutuksesta. Mutta ... riittääkö tuo kuitenkaan ajallisen ylemmäs minnekään näkyväisen takaiselle jonnekin tuntemattomalle kaukaiselle vai, päästäänkö niillä vain jollekin hetkelliselle välitilalle jolla ei ole mitään tekemistä sen oikean ylemmän kanssa. Se on edelleen oloa ajallisella ja sen jollain ylemmällä tunteella ja kokemuksella, ... kuten vaikka ajallisella orgasmilla kuin hetkellisellä taivaallisella ololla vaikka todellisista kaukaisista niin kaukana vain ajallisen osuudella jolla silläkin monenlaisia tasoja, ylempiä ja alempia eikä niitä tule sotkea olemaan ylempien ulottumia. Toisaalta, voivathan ne olla myös kasvun ensi askelia joiden kautta aikanaan löytyy askelmille varmuutta. Ylempiin yltää vain ylempi sen todellisen ihmisen, ylemmän, ylempi ulottuma ja sen tila ja tahdo sen kasvu ja valmius sen kutsu, valmistus ... vain sillä on mahdollisuus tavoittaa todellisia. Muu kaikki on ajallista vajavuutta ja valheellisuutta. Vaikea selittää, vaikea ymmärtää ja onko ees lupaa avata tätä salaisuutta. On niin paljon ihmisvoimaista touhua ja ajallisen tahtoa olla jotakin ja tuntea ajallisen osassa sitä suuruutta joka oikeasti on mahdotonta jo korkean värähtelyn tähden. On niin paljon ihmisvoimaista luuloa ja lihallista himoa olla jotain semmoista mikä ihmiselle mahdotonta. Vain tunteiden ja sanojen ajallista kauneutta joilla ei ole mitään osuutta oikean kauneuden kanssa. Ajalliset tunteet ovat sen rinnalla vain valhetta. Vaan, kenellä on tuota mahdollisuus kuulla ja viel' enemmän, voimaa uskoa. Mutta, ajassa tässä vajavaisessa tilassa on niin paljon henkistä ja hengellistä touhua joka ei ole totuutta. Se on siis aivan muualla, ylemmässä ulottumassa joka on ylemmän osan osuutta ja ajallinen on vain varjototuutta vaikka antaakin monien elolle kuin tarkoitusta. Tunteiden ei tule antaa vallita ja hallita. Ajalliset tunteet ovat harhoja ja todellisten varjoja. Todellisissa ei eletä tunteilla, vaan totuuksilla ja totuudet eivät ole leluja ja leikkikaluja vaan, polttavia tulia todellisesti muuttavia ja ylempiin kasvattavia, nostavia ajallisen takaisia ulottumia. - Laivassa on aivan hiljaista. Kuningattaren sanat synnyttävät kuin ylhäistä hartautta. Vain Försti vähän uskalsi: -Nii... vähä noim-mäki oo... -Ei nyt, Försti, Kapteeni heti alkuunsa keskeytti Förstinsä mietelmät, ollaan suurien äärellä. -... Okei... -Niin juuri, myötäilee Mystikko, niin juuri. -Ja tuon takia, Kapteeni, tällä matkalla ja laivalla on katsottava vain tulevia, eikä tule tutkia vanhoja, jatkoi Taivaan Kuningatar vielä hiljaisesti, ennen kuin taas vaikeni. # 21.01.2018 Tieto Taivaan Kuningatar kuuli ajallisen puhetta ajallisten tietojen käytöstä ja sen vaaroista. Hän tahtoi vielä siitäkin jotain sanoa ja avata asiasta toisenlaistakin totuutta. -Annatko luvan ajassa itseäsi valvoa vai, haluatko kulkea salassa tekemisesi piilossa. Ennen on ollut niin vaan, kehitys vienyt on uusiin salaisiin, ja salaamattomiin. Ja miten onkaan salassa se ett' mikään ei olisi enää salattua. Kaikki elo on avattuna kenellä vain on valta niitä katsoa ja hyväkseen käyttää. Tiedot sinusta elosi sisältöä näyttää. Hyväksi ja pahaksi pelastukseksi, vahingoksi aina sen mukaan, kellä on valtaa. Mutta, jos tuo, mikä on esille tuotu, salattu tietojen keruu ja käyttö, onkin vain varjokuva suuremmasta salatusta ulottumasta niin, kuinka paljon kaikkea onkaan siellä tallessa menneestä ja tulevasta ja jokaisen elon hetkestä, koko ihmisen ja ihmiskunnan historiasta. Jopa siitäkin osasta kun ei ollut elosta keruun taitoa. Siellä on kaikki! Ja jos laajuus on kaikki, se on sitten kaikki; jokainen hengen veto, sydämen syke ja sen häiriö suunnitelma ja ajatus, toteutus jopa jokainen silmän katse. Hyvä ja paha. Ja siihen tietoon ei ole ihmisen valta mutta, lupa siihenkin on, ja viel' itse annettuna tullessa sovittu tarkoitusta varten olevien ja tulevien ja tulevien unelmien. Tarpeen kaikki kehityksen tähden ei yksin ihmisen, vaan, kaikkeuden suuruuden. Ja sitä tietoa ei käytetä väärin eikä ihmisen omiksi eduiksi vaik' kuitenkin ihmisten kehitykseksi ja kaikkeuden suunnitelman etenemiseksi. 'Ei hiuskarvakaan putoa' 'ei lintu oksalta' ettei universaalissa tietokannassa ois mainintaa tapahtumasta. Se ei unohda eikä ihminen itsekään omiaan kadota vaan, kaikki on tallessa niitä myöhemmin katsella ja todeta elonsa ratkaisuja. Ja sieltä myös jakaa kokemuksia tietoja, taitoja, uusien omaksua ja kehityksen kasvaa kohti uusia. Paljon on siis samoja kuvia ja tietojen kulkuja mutta, toinen vain varjo toisen suurta totuutta ja universaalista rakkautta joka valvoo kehitystä ja kokonaisuutta. Niin on siis tässäkin; samoin alhaalla, kuin on ylhäällä mutta, toinen vain varjoa, toinen suuruutta salaisuuden ulottuvuutta ylemmän kaikkeutta ja voimaa joka ei koskaan ihmistä soimaa. Se on totuuden rakkauden voimaa. Esimerkkinä eroavuudesta on: mi on ihmisen tuleva ajallisessa se on tietoa ennakoiva ihmisen suunnasta ja toiveesta, tarpeesta ylemmässä tieto on oleva mitä oikeasti on tapahtuva, toteutuva se on jo siellä tiedossa, sillä se ON koska siellä tieto on oleva. On olemassa toisenlainen ulottuma, jossa kaikki on; tapahtuma, mennyt, oleva ja tuleva - samalla kuvalla. Herkillä ihmisillä tuo kuva on edessä oleva koska heillä on katsomisen lupa. Heille ei ole tarpeen tietää ajallisen historia. Eikä ajallisen pankki tiedä menneitä teitä - siis aikaa ennen meitä. Ajattoman ulottuma kuvaa tarkasti heitä ja mitä tapahtui ennen meitä. Ja siis myös kaikki se mitä tapahtuu tuleville ihmisille ja myös koko ihmiskunnalle, minne ovat matkalla kuva koko kehitykselle. Eroa on siis kuin yöllä ja päivällä; toinen kulkee pimeässä toinen näkyvässä. Tämä tästä, lopettaa Taivaan Kuningatar tulevan kuvasta, tietopankista ja unelmasta joka ajattomassa on jo totta. Ajallisessa vain ajallisen vajavainen unelma. Hän kuitenkin jatkoi vielä... -Ymmärrätkö, Kapteeni, miten tärkeä on saada sanoja, joilla kuvata tulevia ja vaik' koko maailma sillä, sanojen takana on salattujen kuvia. Jos näkynä ois vain tuntematon kuva sitä ois vaikea ajallisen sanoin kuvata ja jakaa mutta, ajattoman sanat tiedon jakamisen takaa sillä, jokaisen sanan takana on ajattoman voima ja valta näkevien ja kuulevien silmille salaisuuksia avata. Sokeille ja kuuroille näissä ei ole mitään tarjolla. En puhu nyt ajallisten silmistä ja korvista. Tuon vielä tahtoi Taivaan Kuningatar selventää ja avata kun huomasi, ja tiesi, Kapteenin toiveesta nähdä salaisuuksia kuvina. Ne olisivat vain kuin ymmärtämättömiä unia - mahdoton tulkita, ilman ylemmän apuja. Ja siksi on myös tää sanojen muoto - salaisuuksien runoa. # Matka jatkuu tästä osiossa "Salaisuuksien runoa" >>
|