 |
-Katsohan, tuolla on joku saari ... ja laiturikin valmiina oottamassa, toteaa matkan Kapteeni. -Mitähän siellä ois tarjolla? |
-Niin, mistä tänne tultiinkaan, aloittaa tarinan kertoja, ...
salaisuuksien runoista ja sanoista. Ja sen matkanosan lopussa oli
taas edessä uusi saari, sen Kapteeni huomasi
(tuossa alla oleva "Ajat ovat
pitkiä")
... ja Förstikin siitä heti innostui ... -No enkä kyllä..., kuuluu jostain taustalta.
Siis,
näistä alla olevista sanoista
tänne Kadonneitten
voimien saarelle ajauduttiin
16.4.2018.
16.04.2018
Ajat ovat pitkiä
Ajat ovat pitkiä ajanjaksot tapahtumien ketjut - vaik' kuin suunta jo olisikin näkyvissä ei asiat, toteutuminen, ole lähellä sillä kaikella on kulkunsa, matkansa kasvunsa, koulunsa hyvällä ja pahalla - ja kaikkea ei saa rahalla, vallalla.
Kaikella matkansa oppinsa, ahjonsa ja minkä näkee ihminen mikä hyvää, mikä pahaa minkä ymmärtää mikä tulevaa rakentaa.
Ja kuten muistat aiemmista; hyvä muuttuu pahaksi paha hyväksi ja hyvä-paha-hyvä -ketju on koko ajan vallalla suuntana, tavoitteena
eikä ihminen aina ymmärrä ketjun tavoitetta - ollaan kuin tuuliajolla vaikka ei olla kuitenkaan vaan, matkalla tulevaan.
Maailma ei pysy paikallaan eikä kehityksen kulkua voi sammuttaa se toteuttaa salaista tarkoitustaan joka vasta aikanaan matkalaisille avataan.
Mutta, tähän ei tule keskittyä nyt
(siis ylempien salaisiin)
on suurempaa, parempaa
on vielä matkaa
ja tulevaa rakentaa kuin huomaamatta
vailla sitä suurta tavoitetta
joka vois olla ihmisille masentavaa.
Tulee elää ajassa
ajan ehdoilla ja ylempien ulottumilla;
valmistaa uutta ja kaunista
luvata parempaa
vaaroista varoittaa.
Kuin taas palata takas
täältä ylempien kaukaisilta
tulevien näköaloilta ja maisemilta
kuin ylevien kuvilta
joiden kuvaus ois mahdotonta, loputonta
ajallisille auttamatonta
ymmärrykselle avutonta.
Mutta, aika on lähellä se on tässä ja ympärillä eikä sitä voi paeta niin kauan kuin ollaan ajassa.
Siksi tulee ajassa kulkea
vaik' onkin ylemmissä julkea
niistä puhua ja avuksi käyttää
näyttää, ett' on muutakin;
suurta ja voimallista
tietoa, taitoa, ymmärrystä
näkökykyä ajallisen voimia vastaan
ja niillä matkalaisia auttaa.
Sillä, on niin paljon ylemmän apuja tarjolla ihmisen omassa maailmassa ja ympärillä läsnä olevassa.
Niitä vain kuin kanavoitava ja tarjota uusia mahdollisuuksia palvella ja auttaa - ja olla niissä rohkea eikä kadota kaukaisuuksien taakse niihin soihin vajota sillä, niiden salaisuudet ovat mahdottomia ihmisen tajuta.-Jaha jaha ... siis alemmille merille takas, ... mitä se-nys-sit tarkottaakaa, ja matka jatkuu ... vai mitä Kippari.
-Juu, siltä se nyt näyttää. Ei näiltä meriltä voi pois lähteä, vaikka hetkin voimmekin tuonne ylemmille kurkkia. Heei mutta! katsohan Försti ... tuolla edessä on jokin ... saari. Poiketaaski sinne!
-No just! Ja just-kumä-sain tän purkin taas hyvil-liikkeelle. (huokaus) Poiketaan poiketaan ... mitähäs-sielläki taas-o.
-Nii'i ... katsotaas.
#
-Ja niin saavuttiin saaren pikku laituriin... vähän outoihin tunnelmiin.
-Ja laivasta saarelle siirtyvää retkikuntaa vastassa, kuin jo odottamassa, olikin yllättäin vanha tuttu jostain vuosien takaa. Hän oli silloin auttamassa edellistä matkaa.
Saarelle siirtyvään retkikuntaan kuuluivat nyt tietysti Kapteeni itse sekä laivan ohjauksesta vastaava taitava Försti. Mukaan lähtivät myös Taikurinarri ja Mystikko. Niin, ja tietenkin myös Runoilija, tuo tarkka kaiken muistiin kirjaaja. Muut jäivät laivalle, koska heillä on omansa tapa ja mahdollisuus kuunnella ja seurata, mitä kaikkea saarella puhutaan ja tapahtuu.
22.04.2018
Saarelle oppimaan
Siin' on kuvattuna saarelle poistujat oppia saavat matkaajat - muut jäivät laivalle.
Eikä niin pientä mielikuvitustuotetta ettei aina myös osa totuutta.
Kas, amfi-teatteri opetuspaikkana.
Täällä käynyt on monia aikain saatossa oppia saamassa joiden pohjalle oli rakentuva tuleva.
Mutta ihminen ja aika vallanhimo ja raha ovat muovanneet kehittäneet, kadottaneet sitä alkuperäistä juurta joka oli suurta.
#
Ja vieraita vastaanottaja THOT nyt tuttavallisesti aloittaa:
-Tervetuloa saarelle matkalaiset, hän aloittaa, kadonneitten voimien saarelle,
sillä nimellä tätä kutsumme. Olette tulleet pitkän matkan, kasvamista ja vaivaa,
vaan nyt on tullut aika tietoja laajentaa.
-On olemassa paljon voimia, hän jatkaa, jotka ajassa helposti unohtaa koska aika tarjoaa kuin pikaisia apujaan - puhumme nyt ensisijaisesti ihmisistä ja ihmiselämästä sen kehittymisestä, kasvusta ja muutoksesta voimattomampaan suuntaan.
Tästä aiheesta on hyvä aloittaa, joten seuratkaa perässäni tuonne opintopaikalle siellä voimme aiheesta jatkaa."
-Ja näin seurue jatkaa matkaa sisämaahan pienen matkan päähän jossa eteen avautuu pienimuotoinen amfi-teatteri.
-Kas tässä, ystäväin, täällä aloitamme kuin jatko-opinnot erilaisista voimista, joita on hyvä tuntea ja aivan erityisesti niistä jotka ovat ajassa piankin jo unohdettuja ... vaikka ovatkin kuin automaattisesti toimivia.
Vaan, Kertoja astuukin väliin...
-Niin, tai oikeastaan, oisko kuitenkin ensin paikallaan hieman esitellä tuota opettajaa jonka nimi saattaa joillekin jo olla tuttu vaan, mitä kaikkea osaa ja ymmärtää hän ... se onkin jo suurempi juttu.
Joten, näin kuvaa häntä ihmiset omien kuvaustensa ja kaukaisten muistojen kautta. Kovin on salaperäinen tuo alkunsa paikka.
Kaukaisiin kaukaisiin ajallisiin kuljettaa vanhimmat muistiin piirrot. Kuka niitä silloin muistiin ymmärsi, ja miten. Ja miten hän itse esille halusi ja mitä kaikkea oikeasti teki.
Ja miten muistiin piirretyt sanat matkalla muuttui ja eli. Kuka mitäkin ja mitenkin salaisia ymmärsi.
Laitetaan tähän ensin lyhyesti se, mitä ihmiset nyt ajallisessa hänestä tietävät. Sen jälkeen hän kertokoon itse omansa tehtävänsä ja matkansa ain aikain takaa, ja aikoihin uusiin ja tulevaisuuksiin.
Thot – Wikipedia (myös Thoth-nimeä käytetään) "Usein Thot kuvattiin kirjoittamassa papyrukselle. Thot oli tärkeä jumala koko Egyptissä. Hän vastasi tiedosta, kirjoitustaidosta, laskutaidosta, ajan laskemisesta ja osittain myös kuolleista. Thot oli myös kirjureiden, pappien ja lääkärien suojelija. Thot toimi erinäisissä rituaaleissa jumalten kirjurina kirjaten ylös tapahtumat. Thot-jumalan ansioksi luettiin myös taikuuden tai salaisten keinojen keksiminen. Thot on viisauden Jumala, kirjoituksen keksijä ja kirjailijoiden suojelija. Hänet esitetään usein miehenä jolla on Ibiksen pää ja pitää kirjoitusvälineitä käsissään. Thot on myös kuun Jumala, ja jumalten lähettiläs. Thot oli ystävällinen ja kiva tyyppi."
-Tämä riittänee noista ajallisista kuvauksista, vaikkakaan eivät mitkään inhimilliset kuvaukset riitä tätä todellista hahmon suuruutta kuvaamaan.
Vaan, miten kuvaa nyt opettaja itse itseään oppipenkeille istahtaneille kuulijoilleen. Kuunnellaanpa nyt sitä.
-Olette tulleet jo kauas. Matkanneet yhtä ihmiseloa monet kymmenet vuodet osittain kuin salaisesti kasvaneet ymmärtämättä ylempien yhteyttä. Ja oppaita matkallanne on ollut monia, ajallisia ja ajattomia.
Minun osani on nyt jatkaa tästä ylempien näkymästä joka nyt vasta, tämän merten matkan ansiosta on mahdollista.
Oikeasti minua ei kukaan tunne siis kukaan ajallinen, ajallisissa kulkeva ylemmissä ulottumissa olen kyllä tuttu ja minulla on siellä oma paikkani.
Vaikuttanut olen ihmiskunnan kehityksessä eri ajoin, ja eri tavoin ja muistiinkin minusta on piirretty aina sen mukaan kuin on ymmärretty. Enkä tietenkään ole kaikkea voinut näyttää enkä ihmiskunnan hyväksi käyttää sillä kaikella on aikansa ja kasvunsa kehityksensä määrätty kulku. Monille asioille on ollut sulku.
Mutta, olen auttanut ajallani opettanut ja ohjannut tavallani ja monissa näkyy kuin kätteni jälki yhä edelleen vaikkakin, ihmiskäsissä asiat saattavat kiertyä väärälleen. Aina välillä niitä oiotaan ja tarkasti valvotaan.
Oma kuvaamiseni teille on lähes mahdotonta kaiken laajuuden tähden. Mutta, tuo jo yllä mainittu kuin tietojen ja taitojen luettelo on suuntaa antava. Sen mukaan on hyvä nyt kulkea ja matkaa jatkaa.
Joten, aloittakaamme nyt kuin perusasioista ja hieman kuin vanhojen kertauksista. Sitten etenemme yhä kauemmas vähemmän tunnettuihin ja sen jälkeen kuin tuntemattomiin ulottumiin.
Kuulijoita teillä on paljon... tällä matkallakin koko laivanne väki vaikka eivät nyt olekaan tässä he ovat kuitenkin kuulon yhteydessä.
Te olette tässä kuin inhimillisenä ulottumana ja runoilijanne, tuon tarkan kirjurinne tehtävänä on asioita muistiin piirrellä.
Tehtävä on laaja ja lähes mahdoton eikä kaikkea voi muistiin siirtää ja esille piirtää mutta, välitetään suuntaa - ja jo se on suurta.
Perässä sitten aikanaan tulee taas uusia laivoja on uusia sanoja ja opetuksia joilla tietoutta ja taitoja laajentaa. Kukin toteuttaa vain omaansa matkaa.
Teillä on nyt matka tässä matkaatte kaukaisissa omassanne elämässä.
Ja kaikki on kuin sidottu tuohon Kapteeniin ja hänen kauttaan ajallisiin ja matkaansa ajallisissa kohti tuleviin.
Kun päättyy hänen osansa ajallisissa päättyy myös tämä purjehdus ajallisissa ja ajattomissa sen kuin välimaisemissa ... joista siis katsella niin alas kuin ylös.
Vaan, ei katoa laiva, ei katoa matka se muuttaa vain muotoaan ja ulottuman tasoaan. Siellä sitten tehtävät toiset ja näköalat uudenlaiset.
Vaan, ei siitä sen enempää... nyt tulee asiat keskittää ajallisiin ja ylempien ulottumien mahdollisuuksiin ajallisten avuksi, kehitykseksi ja kasvuksi.
Ja tässä olen minä nyt opettajanne ja oppaanne tämän saarella vierailunne ajan.
Tiedoille ja taidoille olen asettanut jo ennalta rajan jonka jälkeen matkanne jatkuu muuttunein ja uusin tiedoin ja taidoin ... ja sanoisinko, aidoin.
Pohjustukseksi vielä tuo ihmiskuntaa kalvava ajatus: Ovatko he ainoita avaruuden ulottumassa. Siihen vastaan lyhyesti näin:
23.04.2018
Maailmankaikkeuden ainoat
Ihminen kyselee, kuvittelee olemmeko ainoita tääll' avaruuden seassa.
-Niin, vaan jos astumme askelman ylemmälle ulottumalle huomaamme, ett' emme olekaan yksin, ainoita avaruuden olentoja.
Vaan, mikä on avaruus? Vain näkyväisen ajallisen ulottuma mutt' avaruuden takana sen yllä ja alla on avaruus, joll' ei oo ees nimeä.
Emmekä voi koskaan sanoa ett' asiat ovat näin, koska olemme matkalla kohti tulevia ja tulevien unelmia.
#
Ja nyt siis... tärkein on ihminen, ja elonsa sen ihmiskunnan kehityksen.
Kaukaisten avaruuksien aivoitukset kannattaa nyt jättää pois sehän vain katoava kuva kuitenkin ois.
Mutta, miten elää ihminen miten matkaa ajallisen osansa elonsa seikkailun ihmeellisen ... edes tietämättään, että se sellainen on elollansa tarkoitus kuin kohtalon.
Toiset sitä toteuttaa toiset vain kuin ihmiskunnan riistaa.
Toiset kehittävät toiset tavallaan kehitystä edistävät omalla salaisella tavallaan eläen, kulkien, kärsien ja oppien ja omien outojen teittensä kautta toisia opettaen.
Tuo viittaa hieman huomaamatta raskaaseen kehitykseen sairaitten hoidon ja lääketieteen alalla. Siellä kun tarvitaan monenlaisia potilaita.
Nekin ovat tärkeitä paikkoja
vaikkakin, monesti kovin raskaita.
Ajallansa helpotuksen ja palkkansa
vaivastansa saavat.
- Se on oikeudenmukaista.
Aihe on laaja - ihminen, ja ihmiselämä ihmiskunnan kehitys ja kasvu koko kuin tämä inhimillinen sininen pallo.
Jostain vain on aloitettava,
joten aloitetaan ajankohtaisista
ihmisen läheisistä kysymyksistä
ja arkisista avuista.
Niistä on aina tarvetta.
Mutta aluksi, kuin edelleen pohjustukseksi kaikelle kaksi aiemmin kuiskittua ... silloin ei oltu vielä merille lähdetty vasta maissa, sen ajallisissa eletty vaikka silloinkin jo yhteys ylempiin ymmärretty.
Silloin näin muistiin piirretty:
24.08.2015
Homeopatiasta
Kun nyt vihdoin on alettu ymmärtää ihmisen sisäistä elämää vaik' sen kuin näkyväistä osaa vasta on sekin jo arvokasta.
Vaik' tärkein sen näkyväisen onkin viel' sisällä silmiltä piilossa - ihmisen oma puolustusjärjestelmä joka kaikessa toipumisessa ... ja elossa kaikkineen on kaikkein tärkeintä.
Se on se jolla paranee ihminen vaik' kuinka ajattelis, ett' lääke oli se joka palautti sairastavan terveydelle.
Se lääke kun vain auttoi antoi voimaa sille omalle puolustusjärjestelmälle mutta, sille pitäisi aina antaa se arvo, mikä sille kuuluu että se ... saisi olla se joka kunnon palautti ihmiselle.
Ja siksi se tärkeätä on; ett' miten... ettei ennen aikojaan ettei liikaa ettei vaik' ihan väärää tai suorastaan tarpeetonta jolla oikeasti aiheutetaankin vain vahinkoa.
Sillä, jokainen ihminen kun vielä on omansalainen ei yhtäläinen oo yksikään toisen vierellä kulkevan kanssa.
Miten tuon voisi huomioida ettei ois mitään kuin yleistä käytäntöä.
Ja vielä jotta ei aiheutettaisi lääkkeillä - monesti niin arvokkailla mitään turhaa vahinkoa tulisi tietää oikea määrä ja rakenne ettei väärä mitta, aine, ois vain pahenne.
Siis, annettais tilaa ja aikaa ihmisen omalle voimalle - viel' kuin salaiselle että se sais palvella ja kuntouttaa sen jota varten toimii palvellen.
Ja, mikä pahinta, on se
ett' keksitään turhia hoitoja
joilla aiheutetaan vain vahinkoja
kun valta ja raha
keksivät ja kehittävät olemattomia
oman ahneutensa tähden
ja ihmisen on niin vaikea sanoa:
-Minä tästä hoitoputkesta nyt lähden.
Mistä viisaus ja voima siihen
oman itsensä puolustukselle
auktoriteetteja vastaan.
Minä otan vain kaiken mitä sanotaan
niin kiltisti vastaan.
Mutta se mi antaisi tilaa ihmiselle sen omalle voimalle ja elon tarkoitukselle ois lääke, aine, mi herättäisi vain sen vastuksen sitä vastaan josta ongelman sain.
Kas, salainen on salainen ja aineet, viestit myös jolla innostetaan: -Tee nyt sinun oikea työs!
Ja ne määrät, ei ole kuin määriä lain mittaamalla kummia tuloksia sain.
Ei riitä kuin määrät ihmisen millit ja mikrot sillä, viel' pienempiä ovat ne mitkä johtavat terveydelle.
Sillä, ei se lääke aina ole se mi parannuksen tuo vaan, se oma järjestelmä mi parantaa sut alkuperäisen luo.
-Näin sinä Kapteeni runoilijasi seurassa kerran junamatkalla aiheesta muistiin piirsit sen nyt vasta tässä esille siirsit.
#
06.02.2016
Vaihtoehtohoitoa vai valetta?
Kohtasi kaksi maailmaa; toinen silmän ja ihmisymmärryksen toinen ylemmän, näkymättömän voiman
eikä toinen voi nähdä toista mutta, toinen voi ymmärtää toista ja nähdä sen hyvyyden - pahuuden.
Kuinka ymmärrys yltää vois jos silmien eestä ei otettu ole suomuja pois.
Vaan, paikkansa kaikella taivaan alla paikkansa näkyvällä paikkansa näkymättömällä
vaan, näkyväisen ei soimata tulisi näkymättömien maita heille viel’ tuntemattomia
eikä näkymättömiä ymmärtävän tulisi hyljätä heitä jotka päivissämme niin monesti auttavat meitä.
Tosin, vaaransa kaikella ja mikä milloinkin on se oikea sitä vaikea havaita
sillä, kuin käsi kädessä kulkevat ne molemmista hyötyä ihmiselle joka kuitenkin tässä kaikessa on avainasemassa.
Sillä, ellei ihminen itse parantumista avusta turha on hoitajan vaivansa
sillä, ihmisessä itsessään se voima on - jos on - ja se voima on kuin suunnaton ja tieto, taito, kehon salaisen on avain toipumisen.
Niin, eikä kaikille ole suotu parantumista ei paluuta takaisin elämän tielle kuolevat, lähtevät ajasta pois kuin elämän virka jo tehty ois.
Mut’ ihminen on monimuotoinen ja tehtävänsä täällä - maan päällä arvaamaton;
kellä tehtävänä auttaa, palvella kellä tehtävänä uusia oppia kellä tehtävänä katsella ajallisiin kenellä ajattomiin.
Ja, kuinka voisivat he enemmän oppia ellei ois välinettä, millä kokeilla ja uusia tunnistella.
Siin' ihminen paikallaan on molemmin puolin; hän, ken auttaa ja hän, ken autettava …virkansa sekin olla kuin koekaniini, johon hoitoja sovitetaan - siitä toivutaan tai kelloja soitetaan.
Mut’ viel näkymättömiin paljon jää ihmisillä suuresti tehtävää mut’ kasvaa hän ja kehittyy näkyvässä yhä enemmän oppii näkymättömässä.
Mut’ hieno tavoite oisi se ett’ oltais käsi kädessä sillä, molemmilla paikkansa auringon alla molemmilla arvonsa rakkaudella.
Ja toinen toisessa viisaampi toista eikä toisen tulisi soimata toista sillä kehitys kaikkineen on suurenmoista.
*
-Opetuksessa on siis kyse ihmisestä sen ajallisesta elämästä ja matkasta - elonsa todellisesta tarkoituksesta.
-Näin lähestymme kadotettuja voimia ja sitä, miten ihminen vois elossaan oikein toimia jotta matkata saisi ja tehtäväänsä tehdä - terveenä ois helpompi toimia.
Ajallisessa on ajallisen voimia;
on ihmisen omia
on lääkkeitä, monesti niin toimivia
on homeopaattisia aineita, monille kuin turhuuksia
on auttavia, ihmeitä aikaan saavia rukouksia
ja monenlaisia hoitoja
joista toiset kuin salaperäisiä humpuukeja.
Vaan, kaikista apuja - miten kellekin ja kuka oikeasti sanoa voisi mikä sairastavan paransi.
Ja tästä alkaa tämä matka, kuin jälleen kerran vaan, etenemme nyt edemmäs ain pienen hetken verran.
Sillä, aihe on laaja ja salaisuudet suuria edessä on ajallisessa monenlaisia muureja vaan täällä, jo kaukaisella merellä sen hieman ylemmällä, kaukaisella ulottumalla on mahdollista nähdä ja kokea suuria ajassa viel' tuntemattomia.
Joten, olkaapa nyt tarkkoina.
Ja Thot aloittaa...
01.05.2018
Lääkehoidoista
-Monilla lääkkeillä, hoidoilla tilanne ensin pahenee sitten vasta apua.
Elimistö myrkkyjä huonoja hoitoja, vastustaa.
Homeopatiassa energiahoidossa, rukouksissa ei ole vastustusta vaan, hoito alkaa heti.
#
01.05.2018
Ajallisen ja ajattoman avut
-Niin, Taikuri, ei asiat ole suuria, ne vain ON. Me kun nyt katsomme niitä täältä ylemmältä.
Vaan, ajalliselta tasolta kuin mahdottomia, eivät kuin totta ollenkaan. - Liian yksinkertaista.
Vaan, ne tarvitsevatkin voimia jotka eivät ole ajallisia.
Joten, ajallisten on suostuttava ajallisiin tapoihin, tekoihin, tottumuksiin vaan, ylemmän jos kosketus ajallisiin - kosketus kuin katoaviin jotka siis vaikuttavat vain ajallisiin.
Vaan, ylemmän kosketus vaikuttaa ajattomiin ihmisen ylempiin ja sen kautta ajallisiin.
Vaikutuksen ero siis: ylemmistä alempiin.
Ei kuten ajallisissa; alemmista alempiin vaikutukset ei yllä ylempiin enemmänkin vain niitä tuhoaviin.
Ajallisilla parannetaan ajallisia eivät yllä ne ylemmälle. Vaan, jos parannamme ylemmillä vaikutus on ensin siellä ja sen kautta vasta ajallisille apua sille antaville.
Alemmat on yleensä oireille ajallisen seurauksille. Vaan, ylempien kautta yletymme syille lähtökohdille ja poistamalla niitä poistuu seuraukset ajallisilta ulottumilta.
Tämä siis ajallisille, joiden syyt on ylemmillä ulottumilla näkymättömillä tasoilla menneillä elon hetkillä, vaik' historioilla.
Ajallisen teot ajallisille hoituvat ajallisilla vaik' niihinkin on annettavissa ajattomien apua ja vahvistusta.
Vaik' ongelma onkin ajallisissa hankittua voi ylempien kautta antaa parantumiseen vahvistusta.
Vaikea vetää rajoja, mikä ajallisen ja ajattoman vaivoja mutta, molemmille siis vaikutuksia eikä hyljätä tule kumpaistakaan vaik' mekanismi toisin toisiin vaikuttaa.
#
02.05.2018
Lääkkeiden ottamisesta
-Vaikutuksiin voi itse vaikuttaa haittavaikutuksia helpottaa, poistaa
sillä, lääkkeet ovat yleensä laimennettuja myrkkyjä; laimeana lääke vahvana vaik' tappava.
Moni lääke lähtökohtaisesti keholle negatiivinen ja keho taistelee sen myrkkyjä vastaan aiheuttaen suuriakin sivuvaikutuksia.
Vaan, Taikurinarrin ohjeilla ja mittauksilla kannattaa toimia näin:
1. siunaa lääke kehosi terveydeksi 2. kiitä siitä, lääkkeestä ja sen antamasta avusta 3. amen - eli, näin tapahtukoon
Tässä tapahtuu seuraavaa.
Siunaus, kiitos ja amen saavat aikaan:
vähentää/poistaa lääkkeen myrkyllisyyttä
vähentää/poistaa sivuvaikutuksia
vahvistaa auttavan/parantavan aineen tehoa
keho valmistautuu vastaanottamaan
ja käyttämään hyvät aineet hyväkseen
avustaa kehoa poistamaan haitallisia aineita
Näin keho pääsee vähemmällä taistelulla myrkkyjä vastaan ja sen stressi vähenee - samalla vähentäen sitä vaarallista hiljaista tulehdusta, joka on monien sairauksien taustalla mm. korkea verenpaine, sydänvaivat, kohonnut kolesteroli, diabetes ja sen monet seurannaiset.
Taikurin mittauksilla miinus kolmen negatiivinen lääke voi parhaimmillaan muuttua jopa plus 7-9 tehoiseksi avuksi.
Jokainen noista yllä mainituista kohdista 1,2,3 kasvattavat lääkkeen tehoa ja auttavaa vaikutusta. Samalla ne poistavat haittavaikutuksia.
Tuo tulos on mahdollista kaikille ihmisille. Ja se on yleensä riittävä.
Taikurinarrin tempuilla vaikutukset voidaan nostaa vielä huomattavasti korkeammiksi.
Taikurinarrin mittauksissa tehokkain pyyntö on seuraava:
"Pyydän siunausta tälle lääkkeelle kehoni terveydeksi. Kiitos. Amen."
Tuo "resepti" antaa apua terveydelle, toipumiselle, paremmalle ololle.
Näin ihminen itse itseään hoitaa ja kehoaan vahvistaa toivoen kaikkeen kuin ripauksen yliluonnollisuutta ja sen voimaa.
Ja muista, sanoissa on voima!
Sanoissa joita sanot, puhut, ajattelet - ja joihin viel' uskot. Mutta muista, tehoa on sekä hyvään, että pahaan. Joten, tarkkaile sanojasi, asenteitasi ja ajatuksiasi.
Tuon ohjeen voit ottaa, tai suorastaan kannattaa ottaa jokapäiväiseen elämään seuraavasti:
"Pyydän siunausta (tälle aineelle) kehoni terveydeksi ja lääkkeeksi. Noita aineita ovat mm. "tälle vedelle" "tälle ruualle" "tälle juomalle" "tälle liikunnalle" "tälle automatkalle/lomamatkalle jne"
Ihan mille vain haluat kuin lisäturvaa ja varjelusta.
#
18.04.2018
Sivuvaikutukset
-Sivuvaikutukset eli haittavaikutukset ovat sen vähemmät kuin on lääkkeessä myrkkyä jota elimistö yrittää torjua ja parantaa kehoa ennalleen asettaa.
Pitäisi antaa keholle tilaisuutta itse itseään parantaa sillä, jos kenellä on voimaa terveyttä parantaa niin, ihminen itse voi itseään parantaa.
Mutta, jos keholta syödään voimia pois ei anneta sille tilaisuutta ei ruokita sen tahtoa olla itsensä parantaja se voima vaimenee alue kavenee ja pian ei ees haavakaan parane ei poistu ees pikku nuha ilman jonkun purkin apua.
Vaan, pitkä tie on takaisin oppia etsiä sitä alkuperäistä tarkoitusta, toivoa olla itse itsensä auttaja - vaatii uskoa ja luottamusta sairauden koetuksissa.
Tämä on kuin vaarallista puhetta sillä, ellei voimatonta auteta voi edessä olla vakaviakin oireita johtuen siitä kun elimistössä ei enää ole omia voimia vaivoja torjua.
Kuin ristiriitaisuutta.
Sillä, lääkkeet ja erilaiset lisäaineet on annettu ihmisille, luonnolle elolliselle lisävoimaksi silloin kun oma voima ei enää riitä kun ollaan kulkeuduttu kauas siitä mi alkuperäinen tarkoitus oli ett' elollisella itsellään ois myrkkyjä, vaivoja, vastustava immunologia vastustuskyky vastuksia torjua eikä ihmisistä tehtäisi kuin lisäaineiden orjia vailla kunnollisia omia voimia.
Mutta, jokaisella elollisella on kuitenkin voimansa muistossa kaukaisessa historiassa kun oltiin täydellisissä varustuksissa ulkopuolisten voimista vapaana ja elollinen itse sai vastuksensa torjua.
Aika on kuluttava voimia, ravintoja ihmisellä, elollisella ei ole enää mahdollista itseään tankata ja näin hän/se kulkee kuin aliravittuna yhä enemmän vain suojaa vailla ja tästä syytä tarvitaan yhä enemmän ulkopuolista apua.
Ihminen, luonto, elollinen on vähin erin katoava oman voimansa tähden josta ei saa enää vastusta ajan raskauksille.
Ne lisätkin menevät jo liiaksi vahvaksi, myrkyksi ja ihminen, luonto, elollinen alkaa itsessään vastustaa niitä vieraina aineina ei enää turvallisina - kaikesta syntyy vastavaikutusta sivuoireita ja sairauksia kun lisävoimat ovat sopimattomia terveydelle kuulumattomia elimistöä tuhoavia samalla kun ne yrittävät torjua ongelmia.
Ja kuolee elolliselta vähin erin se vähäinenkin minkä vielä on onnistunut itsellensä säästämään tuo kaikki elollista vääristää ja epäterve, vajavaisuus, saa yhä enemmän sijaa - tuo kaikki ihanaa elollista pilaa.
#
25.04.2018
Luonnon voimat
puut ja pensaat
kukat, viljat, marjat
sienet, siemenet
kaikki luonnon kasvit ja yrtit
eläimet
- vesikin
ja maa itsessään kantaa ihmistä
aurinko, kuu ja tähdet
tuuli
kivet ja kalliot
kummut, korkeat vuoret
kaikki ovat voimia, säteilyitä, energioita
- väreitä ihmisen ympärillä.
Ne voimaannuttavat, hoitavat
virkistävät ja iloa antavat
ravintoa syödä ja juoda
ja ilmaa hengittää
vaik' vain puihin, kiviin, nojata
tulee vain pyytää, anoa
hoitaa, ei turmella
yhteiselo siunata ja kiittää
- tuo jo luonnolle riittää.
Ja noilla kaikilla
on oma kehänsä, auransa
näkymätön voimansa
ja kaiken voi herkkä ihminen nähdä tai mitata
- yhteiseloa, se sinua kiittää.
Vaan, jos tarve sun on luontoa tuhota niittää, kitkeä, puita kaataa, pensaita se on luonnolle raakaa vaan, jos pyydät anteeksi ja luvan tehdä omasi se suostuu pyyntöösi ja anteeksi antaa ja omilla voimillaan myös tekojasi kantaa.
Luonto on kuin unohdettua, näkymätöntä voimaa kun huomioit sen, luonto on sun ystäväsi ei tekojasi soimaa.
Ja ihmiselle on toinen ihminen energiaa; voimaa antaen - tai voimaa vieden, varastaen.
Suuri tuokin kuin huomaamaton ihmistä kantaen - tai painaen.
#
03.05.2018
Menneitten vaivat
Siellä takana, yllä, alla, sivulla on vaivan aiheuttaja vaik' ei se se syyllinen olekaan vaan, seuraus jostain tutkimattomasta, tai tunnetusta elon ajan kokemuksesta.
Ja se poika, jolle miljoonan lääke veltto, jotain puuttuu, ei kehity ... tuntematon vaiva.
Eli, jotain jossain, joka sotkee elimistön toimintaa. Vaan, mikä, ja missä.
Ajallinen lääke hidastaa kehitystä jopa pysäyttää, vaan ei paranna. Ajallisen apua.
Vaikeita sairauksia ihmisille tuntemattomia kaukaisia johdannaisia vaikea hoitaa, parantaa koska kaukaisuuden säteily yhä vaan vaikuttaa.
Mitäs näille ihminen ajallisille ilmenemille vuosikausien, aikojen, satojen takaisille, kyteville yllättäen esiin tuleville ... vaikka kantajia on paljon.
Vaan, jokin vain vaivan esille nostaa; huonona onnenako sattumanako vaiko kuin opin ahjona ett' oppis ihminen ymmärtämään elämää ja sen kokonaisuutta kulkuineen, kehityksineen vanhoine tekoineen, vaivoineen kokemuksineen joskus ennen tai vaik' kauan sitten vaik' vuosin satoin takaisin.
Elämä jatkuu aina. Elämää jatketaan aina ja tapahtumat kaikki kehitykset sodat, rauhat, pelot jälkiänsä jättävät ihmisen moninaisiin muisteihin ajallisiin ja ylempiin näkymättömiin.
Sillä, ei ihminen vain lihaa siirrä tuleviin vaan, myös niitä mitkä tallentuneina on näkymättömiin ihmisen viel' tuntemattomiin ulottumiin.
Ja siellä... kulkee kaikki mukana mennyt elämä soluissa ja solumuisteissa näkymättömissä osissa ja sen ulottumissa eikä vapaa ole niistä yksikään ihminen ihmiskuntansa on osanen ketjunsa kaukainen kuin aikain alusta ain tänne asti
ja jatkuen tuleviin, kaukaisiin oman osansa lisäten; - omansa kuin hyvän omansa kuin pahan omansa vaivan kulkemaan tulevien kudelmaan.
Ja nyt kysytään mistä tullut tämmöinen vaiva viel' tuntematon hoitamaton, parantumaton.
Joillekin apua, ajallisesta omastaan aikaan saatu. Joskus kaukaisillekin hoito ja apu. Ja joskus aivan tuntematon, auttamaton.
Vaan, opiksi kaikki ihmisen elonsa ketju menneittensä vaivat, kokemukset elonsa taistelot, pelot sodat ja tapot
toipumisetkin, joist' jälkiä herkälle pintaan, tai pinnan alle näkyviin myös näkymättömiin.
Vaan, mistä hoito ajallisiin? Mistä se "kaukainen kosketus" jolla koskettaa voisi sairauden alkujuurta.
Vaan, se mahdollista on. Uskoa kuin ketjun olemassaolon. Ja ett' kaikki on tallessa kuin filminauhassa ken katsoa menneitä taitaa - tällainen ajatus kuin taikaa.
Vaik' totta on jokainen sana jokainen elo ja kohtalo jokainen elonsa kokemus ihastus, rakkaus riitä, sota, kuolo mielen vaiva, vaurio jonka jatko on siemeniin, soluihin näkymättömiin muistiin piirretty siten edelleen siirretty tuleville polville kasvuksi, kehitykseksi, vaivaksi vakavaksi sairaudeksi.
Hyviä ei kuin huomata lain jostain vain kuin tällaisen upean lahjan sain.
Mut' sairaus, mikä milloinkin helppo, tai raskas niistä jo opetusta, kasvua, kehitystä.
Ja ehkäpä juuri sen kaukaisen hyvän saanut saakin olla kasvamassa, auttamassa kohtalonsa toveria; hyvän saanut rinnalla kärsivän molemmat eloa ihmiselämän.
#
04.05.2018
Vaivojen kaukaiset kulut
Vaan, ei tuo vapauta pahan teon seurauksista äitiä, naista samoin ne kantautuvat suvun ketjussa.
Vaan, onhan vaikutus laimeneva mitä kauemmas kuljetaan pahan tapahtumasta ellei sitä pahan seurausta jatketa uudessa polvessa jolloin tuo voikin olla kuin ikuisesti kulkeva ... kuin sukukirouksena.
Joskus tuo paha piirtyy ulkoisessa ja on siten silmin havaittavissa mutta, kulkee se mukana myös näkymättömän ulottumassa kuin muistona tai eräänlaisena koodina miten ihminen jatkaa sukua vaik' luonteessa piilevänä tapana jonka alkujuuresta ei välttämättä ole enää tietoa. Sama voi koskea myös hyviä saavutuksia.
Näin voi selittää ihmiskunnan kehitystä ja kasvua. Näin voi selittää monia tuntemattomia sairauksia, vaivoja - kaukaa kantautuvia joilla aina alkulähteensä on joka nykyhetken valinnoilla tai noilla kaukaa kantautuvilla ihmisen koodissa kulkeutuvissa kuin suvun tunnuksena ... hyvänä, tai kirouksena.
Ja jossainhan tuo on tallessa soluissa ja niiden muistoissa tai merkkinä ympärillä olevassa näkymättömässä alitajunnassa joka on osa sitä kaukaisen kehitystä.
Ja siinä ihmisen ympärillä on olemassa, nähtävänä kuin elonsa kartta; omansa aika ja kaikki menneensä sukunsa matka - myös tulevansa.
Ja näistä tiedoista joku herkkä voi toisesta kaiken lukea.
Ja tästä vihdoin pääsemme parantamiselle menneitten vaik' tuntemattomasta vaivasta joka on havaittavissa ihmisen kartassa aurassa ja viel' auran takaisessa ajassa.
Siis, ihmisen ympärillä olevassa ja aina mukana kulkevassa.
Tämä voi laajentaa ajatusta ja selittää syitä ja seurauksia ja tekojen vastuuta niin hyvään kuin pahaan.
Ja nyt... jollei tuolla kaukaisella kaiulla ole elon kululle suunniteltua tarkoitusta voi sitä myös koskea ja pyytää vapautusta menneistä kantautuvasta vaivasta tai jostain omasta jolla siis voi myös olla juuria kaukaisuuden takaisissa.
Karttaa voi siis katsella ja tutkia etsiä syitä ja kaukaisia tapahtumia löytää alkulähteitä ja juuria joka aiheuttaa ajalliselle vaivoja, sairauksia.
Ja jos on lupa siihen koskea vaimentaa, parantaa, poistaa sen kaukaisen säteilyn aiheuttajaa niin se on mahdollista jolloin sen kaukaa kantautuvan vaiva ja seuraus on vähin erin katoava myös ajallisen ulottumasta tästä ajasta.
Ja katkeaa tuo kaukaisen heijastuma tulevien polvista hoidon jälkeen alkavista uusista ketjuista.
Vaan, tuo kaukaisen heijastuma voi rasittaa koko sukua eri tavoin haarautunutta ja sinne voi mahtua monenlaista kaukaa kantautunutta
ja joidenkin vaik' yhteisvaikutuksesta voi aiheutua ongelmia joita toisen taustassa ei olekaan matkassa.
Kuin kaukaisuuksien sattuman satoa miten rakentuu elonsa.
Vaan, aina on myös muistettava se suuri suunnitelma joka on ihmiskunnalle tarjolla ja kaikella myös salaiset tarkoituksensa vastaamassa sen kehityksestä ja kasvusta.
Yksinkertainen ei siis olekaan niin yksinkertaista vaikkei mitään tapahdukaan vailla tarkoitusta.
Tämä voi siis selittää outoja tuntemattomia vaivoja ja sairauksia vaan, ei kuitenkaan poista vanhuutta ja sen mukanaan tuomaa mahdollista haurautta.
#
06.05.2018
Miksi
-Miksi, kyselee ihminen kun miettii hän syytä kaiken tarkoituksen.
-Miksi? kuitenkaan ees ymmärtämättä kysymyksensä laajuutta puhumattakaan sen vastauksesta joka ei kulje ihmisen tajunnan tasolla.
Kysyykö muurahainen, miks' on hän siinä elonsa touhussa ja mitä ymmärtäisi hän saamastaan vastauksesta.
Kaukana on vastaus kaukana menneessä, kaukana tulevassa kaukana kaukaisuudessa tulevien takaisissa rakenteissa ylempien ulottumissa.
Ja onko jossain joku joka kaikkea hallitsee, vallitsee rakentaa ja johdattaa ihmiskuntaa, kaikkeutta.
Mitä sanoa tuohon ... ON. Taustalla on joku, jolla on tarkoitus, tuleva.
#
10.05.2018
Menneitten viisauksista tuleviin
-Kantautui tänne sanoja, opettajia
menneitä puheita, oppeja
viisaita matkoja, elämän tarinoita
suuria viisauksia menneitä ajoilta
kaukaisilta
ja viel' kaukaisten takaisilta.
(mm. teosofiasta)
Niitä on ollut aina, ja on aina oleva.
Ja tulee uusia sillä, vanhat on vanhoja vaik' ovatkin ne viisaita.
Ovat aikansa oppeja eloa, kokemuksia vaan, onko niissä ikuisia tarkoituksia sillä, maailma, elo kaikkineen, on muuttuvaista aikaisemmat edustavat aikoja toisenlaisia matkan vaiheita.
Sillä, elo kaikkineen on matka jostakin kaukaa, jonnekin kauas ja matkalla on monia vaiheita kasvun hetkiä, opettajia asioita, joilla kannettiin ajallisia ja tulevia.
Mutta, ne ovat aina matkan vaiheita eikä tarkoitus ole pysyä paikalla ja polkea vain menneitten polkuja sillä, ei maailma kaikkineen alempine, ylempine ole vielä ilmoitettuna valmiina vaan, kehitys on jatkuva.
Siksi ei tule itseään menneisiin lukita vaik' oisivat ne kuinka viisaita.
Eikä se niiden viisautta sammuta - ne ovat vain jo olemassa.
Tuntemattomat viel' tulemassa joissa tarjolla uutta ja tulevalle kallisarvoista.
Siksi tulee olla tarkkana jäädäkö kiertämään aikaisempia polkuja - silloin viisaita, ja edelleenkin mutta ne ovat menneitten matkoja sen ajan kuin lapsia ja sen ajan lupauksia.
Uutta on tullut aina nekin silloin vanhojen päälle ja jälkeen ... tuleehan aina uutta edellisten jälkeen.
Joten, käännä katseesi tuleviin ja niihin lupauksiin äläkä keskity menneisiin jo esille tuotuihin menneen aikaisiin.
Sillä, tuleva on aina uusi aika ja sillä on uusia sanoja ja nekin siis aina aikaisempien päälle ja jälkeen kasvun uusina kerroksina kasvattaen kaikkea ylemmäs
kerros kerrokselta ylemmäs korkeammalle, kohti suurempaa kirkkautta viisautta, totuutta ... joka siis on matkalla muuttuvaista
kohti sitä absoluuttista - mutta se on kaukana joten, tulee vain suostua, että aina tulee uutta ja menneisiin jäävillä on oma tärkeä paikkansa uusien perustana.
Eikä väheksyä tule ainuttakaan ajan lahjaa mutta, vain uudet edelleen kantaa kohti sitä suurta tulevaa sitä tuntematonta unelmaa, joka ON.
-
Joten, seuraamalla menneitten oppeja, ajatuksia eletään menneissä ajoissa, asenteissa tarpeissa viedä eteenpäin jotain sellaista joka oli tarpeen siinä ajassa.
Se on viisautta, vaan ei ajankohtaista vaikka monin osin oikeata.
Sinne vain ei tule jäädä vaan, tulee etsiä uutta tälle ajalle ulottuvuutta.
Sillä, jos jokin vie eteenpäin tulevaisuutta on etsittävä uutta aikaisemmille viel' tuntematonta suuruutta jolla silläkin, saman kaavan mukaan on omansa aika jonka jälkeen taas tulee uusi laiva jolla on omansa matka ja aika viedä eteenpäin kehitystä kohti totuutta.
Koko ajan ... on kyseessä matka! - tämä aina muista ja matkalla on aina suunta - jos taakse päin, se on menneisiin jos eteenpäin, se on tuleviin - unelmiin.
Menneet eivät kanna unelmiin vaikka kuvaavatkin menneitten hetkien matkaa unelmiin.
Siis, päämäärä on sama mutta, matkan aika on menneistä kaukana jos ollaan kaukana takana ... tieto jo vanhentunutta oman aikansa tuotosta.
Jos ollaan tässä ajassa eletään ja edetään tulevassa jos vaikka ollaankin samassa unelmassa - joka aina on kaukana.
Uuden matkan on tuotava esille uutta kasvun kehitystä ja uuden avausta.
#
13.05.2018
Runoilijan rukous
-Kosk' ajallises kuljen viel' tovin monen kuin rukoilen ett' saisin sanoin kaunein lauluja luritella kirjoitella, laulella sanoin kosketella syvien sisäistä lohduttaen ihmistä.
Rukoilee täss' Runoilija itsekseen kuunnellessaan sanoittajamestarin muisteloita. (Juha Vainiosta)
-Ois mulla mahdollisuutta tään matkan ohessa laulujakin esille nostella.
#
22.05.2018
Kehon ravinto
-Niin, se ravinto...
aikanne vaikea
ajassa, näkyvässä ulottumassa
jossa kaikkea tulee tutkia ja sisältöjä tarkata;
terveellisyyttä
vahingollisuutta
kaloreita ja kalorittomuutta
sokereita, vitamiineja, vitamiinittomuutta
hiilihydraattien osuutta, proteiineja
kaiken terveysvaikutusta, sairastavuutta
- näkyväisen ulottuvuutta.
Monenlaista viisautta ja vaikutusta suuntaan ja toiseen
- ja huomenna viisaus jo suuntaakin toiseen;
eilisen terveellinen
onkin jo tämän päivän ongelma
ja eilisen vaarallisuus
onkin huomisen rakentaja.
Kaikki aina sen mukaan kuin on taustalla valtoja, voimia rahan tahtoja uusia viisaita.
Eikä kuitenkaan ymmärretä ravinnon totuuksia ihmisen rakennetta ja kokonaisuutta kaiken ympärillä olevan vaikuttavuutta mielen osuutta ja ylemmän ulottuvuutta.
Ravinnon ulottuvuutta ja henkisen vaikuttavuutta hetkeä, miss' ollaan ja eletään mielialan, seuran, merkittävyyttä.
Surussa, murheessa kiireessä, stressissä ilossa, rauhassa vihassa kiitollisuudessa, rukouksessa - ja ravinto on keholle jo ihan muuta.
Ja kuin huokauksena: Hyvässä seurassa kaikki on kaunista.
Siis, ravintoarvo ei ole vain
se lautasella oleva ruoka
ja sen sisältämä ajallisen mittaustulos
sillä, mittaamatta viel' paljon jää;
näkymätöntä elämää
värähtelyjä yllä sen
ja ihmismielen sisäisen.
Ilo ja kiitollisuus tekee huonostakin hyvää ja väärämielisyys tekee hyvästäkin huonoa sillä, ympärillä olevan värähtely ja tunnelma hävittää tai kasvattaa ravinnon voimia.
Todisteena Pihlajasaaren mutakakku. "Kettujen iltahetki" >
#
27.05.2018
Mielen voima
-Mielen voimasta ois aiheellista puhua sillä, sen suuruutta ei oikeasti tunneta.
Koko ihmiselämä on mielen liikkeitä sen tunteita ilon ja surun pelon, kauhun vihan, katkeruuden ja rakkauden, ihastuksen.
Ja kullakin mielen liikkeellä on omansa voima ja värähtelyn suunta.
Toiset tunteet ja mielen liikkeet vievät värähtelyä alas toiset nostavat sitä ylös.
Alas painuessaan
ne ihmistä rasittavat, vahingoittavat
ja ylös noustessaan
ne parantavat ja voimaa antavat.
Niin suuri vaikutus on mielen tilalla
tunteilla, ajatuksilla
ja ne vaikuttavat kaikkeen ympärillä olevaan;
omaan terveyteen ja hyvinvointiin
ravintoon ja sen ravitsevuuteen
ystäviin ja työhön
ja nukkumiseen, yöhön.
Asenne, on mielen tila se voi olla iloinen, luottavainen, auttavainen se voi olla tyytymätön, vihainen, vaik' pelokas.
Iloinen iloa antaa ja elo kantaa.
Tyytymätön toisiltakin voimia syö terveyden säilytys on raskas työ itsellä, ja lähellä - sairaudet vaanii ympärillä.
Auttajan on aina oltava tarkkana onko hän (energian) antajan, vaiko varastaja.
Antaja parantaa. Varastaja vahingoittaa.
Oletko enkeli joka lämmittää vai välitätkö vain kylmää.
Ja jos puhutaan parantamisesta, lämmin antaa ja energia parantaa - kylmä vain pahentaa.
Näin kaikessa elämässä; millä mielentilalla, voimalla ollaan missäkin mukana.
Ja mielentiloja ja voimia on paljon - vaikea havaita milloin on kyse mielestä rakentavasta milloin hajottavasta, voimia nakertavasta.
Milloin on kyse todellisesta rakkauden energiasta ja milloin energiasta alemmasta.
#
13.06.2018
Himo
-Ja, mikä viel ois suurempi kuin mielen voima? kyselee Kapteeni.
- Ja jos joku viel' ohjaa ihmisen eloa
mielensä liikkeitä
... on se himo
tehdä, suorittaa
aikaan saada
eloa rakentaa.
Mut' moni himo ihmisen terveyttä nakertaa.
Moni himo tekemisen riemuun
liialliseen hinkuun
vaarallisuuteen
haluun itsensä ylittämiseen
voimansa näyttöön, tulokseen
- moni vie sairauteen.
Vaan, ravinnon puolella on mahdollisuus suuri itseänsä pilata, ja elonsa kuin juuri koska kehossa kuitenkin toteutuu kaikki.
Liika on liikaa
väärä on väärää
ja moneen syntyy herkästi himo;
syödä kuin lisää ja lisää
juoda ain enemmän ja enemmän
itseään huumata monin eri tavoin
- ja vaikea hillitä, hallita, kokonaisuutta.
Näillä kaikilla monia terveysvaikutuksia - yleensä huonoon.
Mutta, himoa on vaikea hallita sillä se ohjaa mieltä ja mielen voima on suuri vaikea huomata salakavalia vaikutuksia ehkä hiljakseen kasvavia.
Vaan, millä ohjata mieltä millä hillitä himoa voimakasta tahtoa ... hyvälläkin rajansa huonolla vaaransa, vahinkonsa - elonsa pian raskasta, sairautta.
Sairaus on kehon ilmoitus vaarasta huonosta suunnasta, kohtelusta - pitäisi vain huomata, tajuta mikä on kaiken takana eikä vain lääkkeillä etsiä huonolle suunnalle helpotusta jotta sitä voisi vain edelleen jatkaa itsetuhoista matkaa.
Ja toiset vain herkästi auttaa ett' sairastava vois hinkuaan ees jotenkin jatkaa.
Kuka oisi se, joka sanoisi suoraan ja kuka uskoisi suoria sanoja elon tapansa varoittavia.
Himon, halun mielen voiman voi voittaa vain - ihmisen oma tahto!
Jolla torjua kuin "pakko".
#
31.05.2018
Maailmankuvien kohtaaminen
-Kerro jossain satamassa siitä matkasta ja maailmankuvasta elämän asenteesta ja tulevasta elämän unelmasta.
Kaikki riippuu kuulijasta elonsa asenteesta ... osaako arvostaa lain vai, hymähtääkö vain, jos viisas on hän omissaan ajallisensa kuvissaan ... arvot riippuu munissaan haarojen huvissaan.
Kaksi maailmaa kaksi kaukaista kuvaa; toinen ymmärtää tulevaa toinen elää vain hetken unelmaa.
Unelmansa kullakin, täss' ajallisen ajassa;
toisella kuin virkana etsiä, tutkia
maailman merten kuvia
toinen elää vain hetkellistä huvia.
Toinen voi ymmärtää toista toinen ei lainkaan käsitä toista. Toinen on joskus myös elänyt toista toinen ei ymmärrä näkymättömien maailmoista.
Vain toinen voi loukkaantua toisen sanoista ymmärtämättömistä loukkauksista. Toinen vain sääliä toista kuin lapsellisista ajatuksista.
Ja molemmat niin viisaina omissaan elämän meren vastakkaisilla rannoillaan.
Toinen kyllä ymmärtää toista toinen ei toista ymmärrä lain samanlaisen elon matkan kumpikin sai ... osansa toisenlainen vain.
#
31.05.2018
Kapteenin salainen kaipaus
-Kapteenin kaipaus
sisäinen
salainen
jonka peittää hän
vain salassa kuvaansa kaivaten.
Kuvaansa naisesta sisäisensä ulottumasta jonne piirtyneenä on omansa puolikas kaipauksensa ikuinen kohde.
Ja ajassa hän nähdä voi vain paloja sisäisensä kuvasta ei kertaakaan sitä kokonaista sillä, hän ei ole ihminen - sillä, ihminen on muuttuvainen kuvansa katoavainen ... vaan, se ylemmän tason kuva on muuttumaton unelma.
| Siksi on hällä, kuin raukalla, aina se sama kaipaus matkassa elonsa vuosien saatossa
eikä koskaan ajassa |
 |
Kuinka vuodattaa hän hetkin ikävänsä kyyneleitä kuin mahdottoman kaipauksen äärellä hetkin vain ihastuen ajallisen kuvaan joka ees jotenkin sisäisessä kohtaa.
Voi kaipausta ihmisen syvänsä sisäisen minkä saanut on hän matkallen ajallisissa ohjaten.
Se kuva ei muutu vain sen ajallisen osa ihastuksensa vaatimaton kohde ... ja tunne katoaa mut' syntyi tottumus, tapa jolla toteuttaa ajallisensa matka vaik' ilman sitä tunnetta joka oli kohdatessa.
Mut' Kapteenilla säilyy aina se kaipauksensa ihana kuva vaik' elossa jo vuosia jotka muuttaa ihmisen kuosia.
Mut' sisäisensä oma;
kuvansa kuin ainaisesti on nuori
| ja jos sattuisi hän kohtaamaan sen toisen sisäisen nuoren jolla ois sama sydämen halu ja kaipaus ja kuvana se Kapteeni nuorukainen ja kohtaisivat he ajassa ... vaik' nuo nuorukaiset elävätkin ajattomassa |
|
niin, mikä onni suuri siitä sisäisen sydämen kohtaamisesta parinsa tapaamisesta
oli ajallinen kuori jo vaik' kuinka kaukainen niin, kohtaus sisäinen tuo suuren onnen.
#
*
Siivetön enkeli
Kohtasin enkelin - olin ollut ma tunteita vailla askelen niin keveän ei ollut hän näillä mailla.
Vaan, siipiänsä nähnyt en en tuntenut, vaik' hapuillen selän linjoja salaa tutkien - lämmön sisälläni tuntien.
Mut' lähtöhetken halauksen tunsin voiman siipien joil' minut kietoi syliinsä ... minut luki ystäviinsä ...
-Oi, pyysin, älä irti päästä.
Yllä yks' elämän ihana hetki.
Muistellen -Kapteeni tanssivainen
#
04.06.2018
Olla täynnä itseänsä
Kuin moittien sanot: -Olet täynnä itseäsi.
Vaan, mitä minun tulisi olla täynnä;
jotain toista ihmistäkö
perhettä
lapsia, lasten harrastuksia
koiria
työtä, jotain omaa harrastusta
ehkä omia sairauksia
... vihaa, katkeruutta?
Voi olla myös täynnä toivoa, iloa luottamusta tulevaan. Täynnä onnea.
Täynnä itseä on turvallinen olotila ... ja se on terveellistäkin.
Vaan, jos olet täynnä jotain noista muista olet niistä riippuvainen.
Entäs, jos ne jonain päivänä otetaankin pois
mitä jää jäljelle...
tyhjä kuori
ehkä tyhjä katkeruuden, vihan, täyttämä kuori
joka on herkkä sairauksille
ja monille vaivoille.
Moni asia on hyvä moni paha jolla ihminen itsensä täyttää elämä näyttää onko se kestävää, kantavaa.
Vaan, jos ihmiseltä otetaan se oman itsensä osuus pois se on jo suorastaan romahduttavaa.
#
05.06.2018
Auttamisen vaikeutta
Miten toivoa toipumista toiselle jonka toipumista ei toivo .. jostain syystä vain toinen on ongelma tai tuottaa vain vaivoja.
Aivan kuin parempi ois ett' toinen on kokonaan ympäriltä pois.
Vaikea paikka osoittaa auttavan rakkautta jos jokin osa auttajassa ei oikeasti toivokaan parasta.
-Mutta, entäs jos auttaminen onkin kokonaisvaltaista jollain tavoin salaista ett' toinen toipuessaan paraneekin useammasta vaivasta myös siitä, joka aiheuttaa välille karvasta.
Entä jos toipuminen vaivasta onkin prosessi joka koskettaa myös taustaista sen ongelman kohdetta joka kuin estää auttamista.
Jospa toisen sairaus onkin laajempi kokonaisuus jolla on monia syitä ja tarkoituksia; mitkä kaikki asiat sairastuttivat mitkä kaikki parantuvat kun vaivat toipuvat.
Ihmisen sairaudessa on aina paljon salaista ei ainoastaan se ensin näkyvä vaan, jossain syvällä sisällä tai elonsa piilossa on muita vaivoja jotka vaativat muutosta elon korjausta ja saman aikaisesti monista asioista parantumista.
Noista ei toinen ihminen ole tietoinen ei aina ees sairastava itse ellei sitten sairaus kuin salaisesti tuo sitä esille.
Siksi, jos palvelet auttajana tulee olla tarkkana sillä näkyväisessä ei ole tiedossa sairastavan kaikkia vaivoja ja elonsa painavia saloja ... jotka sairauden kautta etsivät apua ja parantumista.
Auttamisessa siis aina rakkautta sillä, auttaja ei voi tietää sairastavan salaisuuksia syitä ja seurauksia joille hänen kehonsa etsii sairauden kautta vapautuksia.
Siis, vain luottamusta siihen ett' auttamisen prosessi on viisas ja että sairastavan keho on viisas ja molemmat etsivät samaa ... molemmat sairautta parantaa.
Ja tulee aina muistaa ett' sairastava kantaa mukanaan salaisuuksien taakkaa.
#
12.06.2018
Parantamisen unelmasta
Kuinka ajatuksena suurena, kuin pelokkaana kyselee Taikuri osaansa ajallisessa Kapteenin hahmossa täällä kadonneitten voimien saarella: -"Miten on...
... sen parantamisen unelman kanssa josta monesti on ollut puhetta ja lupausta.
Oisko aiheellista auttaa ja palvella todellista ei ainoastaan kertoa ja kuvata miten kaikki ois mahdollista; läheistä ja kaukaista ajallista ja ajatonta ulottuvuutta.
Koskettaa oudotta tavalla ja palvella ajan vaikeita ja raihnaita olla todellisena apuna - ei vain sanoina ja lupauksina vaan, ajallisena tukena elonsa matkalla?"
-Jo kysymys pitkä Taikurin, vastaa Thot tuo viisas viisaasti. Jo kysymys kuin vastauksen sisälleen sulki ajatus jo tekoihin todellisiin kulki tarkoituksiin kadonneitten voimien esille tulla jotta totta ois kaikki mikä on tallessa piirrettynä sulla.
Eikä se palvelu sanoja poista vaan, enemmänkin uusia - uusilla sanoilla ajassa loista.
Se on ovi, voima todellinen ja sanojen voima, min kirjannut jo oot ne näin tulevat ajallisen valoon.
Miksi kierrellä avun antoa eivät kaikki lue sanoja mutta, näkevät ja kuulevat tekoja joista jo ennalta kirjoitettuja sanoja ... ja jotka ovat tosia.
Kuin niitiksi niille; näin totta ne ovat ja ohjeeksi tuleville sanoina ja todellisina tekoina
- todisteina! sanojen voimasta ja niiden tarkoista ohjeista jotka tekojen kautta viel' vahvistuvat ja kasvavat uusiin ulottumiin karttuvat - tulevat tosiksi ja tarpeiksi todisteiksi salaisesta voimasta ... kuin salaisesta voimasta joka laajasti on jo unohdettuna mutta edelleen totta.
Pitää vain olla rohkea, ja uskoa sanojen tulevia ... jotka siis ON!
#
14.06.2018
Ohje parantajan tielle
-Ja ohje viel' kerran vaikka kaikki tarpeellinen onkin jo kuvattu ... useampaankin kertaan.
(Katso matkan sisältö, ja erityisesti Kirja 6 Parantamisesta.)
Käsillä, ajatuksella
kaukaa, vierellä
kaikilla tavoilla, kun kerran voimaa on
ja hyvää tahtoa ja taitoa
ja halua olla apuna paikalla
ja koska tarvetta on kuin kaikkialla
ja tuloksia on luvattuna
niin lähellä kuin kaukana
molemmilla tavoilla;
ajassa ja ajattomassa
ajan takana menneessä
ja tulevassa, edeltä kulkevassa.
On kerrottu aika,
kuinka kauan kutakin kohdetta
ei turhaa hehkutusta
vain ajallista apua.
Ei etsitä tuntoa, kokemusta sillä, apu annettu vaik' ei tuntoa lain -minä voiman auttamiseen sain ja ohjeen jostain kuin kaukaa hain.
Ja mittaus on hyvä;
auttaako apu lain
ja millaisen tuloksen avusta sain
0-10 asteikolla
se on tarkka kuva ja sanoa
paljonko apua tarjolla.
Ja aika;
ei kaikki voi tapahtua tässä ja nyt
sillä, moni "koulutus" ei ole vielä päättynyt
eikä tarkoitus saanut määränsä päätä;
syytä ja seurausta
elämän muutosta, joka on tarpeellista
jotta apua
jotta vapautua
vaivan aiheuttajasta
ja kehon taakasta
joka sille on itse annettuna.
Kiitosta ja kunniaa
lahjaa jakaa, ei rahastaa
mut' vastaanottaa jos tarjotaan
kiitollisin mielin
puolin ja toisin.
Sillä, arvonsa aina kaikella
ja hyvällä avulla
ja kuin uudella alulla
- mikä ois sen suurempaa
kuin tarjota uutta mahdollisuutta elon matkalla
siitä nauttia
ja siinä rakentua ja oppia
uusia arvoja ja elon tahtoja.
Eikä kaikesta tarvitse niin tehdä numeroa sillä, numero kyllä kantaa ja voimaa antaa - ja tarvitsevia on paljon vaatii vain uskoa molemmilla; uskoa mahdollisuuteen parantua tai saada ees apua elonsa matkalla.
Aina, on avulla paikkansa
vaan, tuloksella on arvonsa ja aikansa;
joku vaik' heti tässä ja nyt
toinen vast' kaukana tulevassa
kuntoutuksessa
prosessissa.
Eikä ole paikkaa
jolla ei apua vois antaa
aina aivoista
kaukaisuuksista
hetken tapaturmasta
kauan vaivanneesta
ajallisesta, ajattomasta
näkyväisestä, näkymättömästä
pikku jutusta tai suuresta ongelmasta...
vain rohkeutta tarttua ja olla rinnalla apua antamassa ja itselle saamassa siinä samalla omissa vaivoissa - ne kannustimena avun antamisessa.
Näillä ohjeilla, Taikuri hyvä,
ajallisen ulottuma ja ajaton, on sun vallassa
- ja olla tarkkana
omassa asenteessa;
vakava, mut' hauska
kepeä, mut' tarkka
nauttia, ja vaatia muutosta
ja vahtia toteutusta ja tulosta
- kehottaa muutosta vaik' uudelleen
ettei väärää todistusta hyvästä avusta
pahan maineesta, valheesta
jos ei tapahdu omasta aiheesta
pinttyneestä tavasta
josta aina seurausta ja vahinkoa
elon matkalla.
Tässä ohjetta ja loput kasvaa matkalla, kokemuksella vaik' tietoa ja taitoa jo riittävästi onkin ja voimaa joka kasvaa, kun apua antaa - ja samalla siin' itseänsä parantaa kun kanava puhdistaa - antajaa, ja saajaa.
-
-Pitää tahtoa olla valmiina uskoa tulevia lupauksia...
Ja Taikuri vastaa: -"Minä tahdon minä olen valmis minä uskon tuleviin ja lupauksiin."
-Niin, sitä vaille vain enää
oli tuo matkallesi lähtö
- ei kuin lähtökäsky
vaan, lähtölupaus uskoa, uskaltaa
ja tarttua tulevaan
joka muuttaa sun unelmaa
ja ajallista matkaa.
Mutta, ei ole aihetta valittaa vaan, iloita taakasta jonka tulos on arvokasta ja tarpeellista ja monelle niin kallisarvoista vaik' eivät sitä ymmärtäisikään
monelle apu on kuin itsestään selvää - ei osaa arvostaa vaik' elonsa kuin pelastaa.
Sellainen on ihminen; vain haluaa, haluaa eikä huomaa, huomioi ollenkaan, kun saa vaik' kaikki on suurta lahjaa.
Ain' jollekin kiitollisuus kasvaa vaan, sitä ei aina kannata odottaa.
Ja ihminen pian unohtaa kun eloaan ajassa jatkaa kuin ei ois vaivaa ollutkaan eikä saanut apuaan.
#
16.06.2018
Taikurin nainen - puuttuva pala
-Yks' vielä on, oi Taikuri malttamaton ja vaik' onkin se vain kuin ykkönen on se kaiken täydellinen ... muodostaa täydeksi sun naisesi kuvan tuo sen tärkeän puuttuvan muut (yhdeksän) jo sieluusi piirretty on
- eletty, rakennettu vaan, tärkein pala on viimeinen ja palapeli kaunis on katsella valmiina ihailla.
Nuo numerot ovat vain osia paloja, joita täytetty kuvassa - ei arvoja, paremmuuksia vaan, ihmisen kuvan ulottuvuuksia tärkeän kuvan palasia.
Kukin piirteensä esille tuonut kuvaa rakentanut joku useampaa osaa koskettanut alla, tai yllä.
Ja mistä tiedät palan suuruutta ovatko kaikki saman kokoisia vai voiko yksi suuri pala olla vaik' suurempi kuin moni muu
mut' viimeisestä palasta se kuva täydeksi muotoutuu ja palaset unhoittuu kun, kuva täydeksi sisälläsi rakentuu.
#
16.06.2018
Jos tieto tulevasta
-Jos vaik' ois ihmisellä tieto tulevasta vaik' kuvausta tulevan unelmasta ei luopua saa elämästä ... ei elämää elämästä.
Eikä vain kuin jäädä odottamaan
sitä onnen täyttymystä
jost' lupauksen sana, kuva, ois ilmoille päässyt
tiedoksi tullut jotakin kautta;
vaik' unena
näkynä
tietona ylempänä, salattuna
lohdutuksena.
Niin, ei siltikään saa jäädä siihen kuvaan ja sitä etsimään sillä, mistä tiedät, oi ihminen elosi kulkuja, suuntia aikoja elon mahdollisuuksia iloja, taakkoja joita ain matkalla on tarjolla.
Jos onkin se kuva jossain vaik' lähellä tai kaukana ole elossa! - olet matkalla!
Ja matkalla on tapahtumia muitakin, kuin se tuleva vaik' kuinka ois se unelma.
Ja mistä tiedät unelmasta onko se oikeasti oikea vaiko vain omasi mielikuva joka on rakentuva lupauksen sanoista.
Ja, voitko sitä edes tuntea kun se vihdoin on edessäsi, toteutuma.
Voihan se olla vasta matka kohti sitä oikeata sydämen kaipausta.
Siis, eloa eloa elon päälle!
päiviä, tekoja
ilman suuren odotusta - ees ajatusta
sillä, elossa tulee eteen se
mi elossa tuleva on
sen itse rakennus on mahdoton
... jos siis puhutaan ihmisistä
ihmissuhteista
sydämen asioista.
Työt on työtä, ja teot tekoja niillä voi rakentaa ja rakentua niiden osa tulevia.
Joillekin nuokin ovat unelmia mut' niitäkin suurempia on elonsa kudelmia.
#
17.06.2018
Taikurin taulu - elämän laulu
-Kuva suuresta matkasta alussa tuntemattomasta kuin puhtaasta taulusta jonka palaset kaikki on palapelissä valmiina nurin päin vain käännettynä elämä viel' elämättä.
Vaan, elon matkalla kääntyy taulun paloja muodostaen kuin kuvaa salattua vaik' kaikki onkin jo siinä, tallella osa käännetty elon tiellä osa viel' kääntämättä elon kuva piirtämättä.
Taulu on laaja paljon paloja ja jokainen elämän asia on palasen takana piilossa
kääntyen vasta, kuin ajallansa aivan kuin kokonaisuudella ois matkansa kartta ja palat kukin vuorollansa muodostaa kaunista kuvaansa.
Paljon on paloja kuvassa jotka kuin vain taustoja; taivasta, pilviä ... metsänpuita ihmisiä ohi kulkevia kullakin paikkansa kokonaisuudessa.
Ja sitten on kuvat rakkaista läheisistä aikuisista, lapsista kääntyvät ajallansa kääntyvistä palasista elämän kuin salaisesta kuvasta ja muodostavat valmista.
Mut' kuvan keskellä elonsa tärkeänä on omansa kuva ja kasvunsa suunta - miten jokaisen palasen takana on elonsa kehitystä, kasvua mikä hänestä itsestänsä on tuleva mihin ajallaan on hän valmistuva. Kuin pieniä paloja sisältäen kukin matkansa hetkiä, vuosia ja kääntyvät vasta kun osansa valmista.
Mutta, siinä kuvansa vierellä on piilossa kuin kaukainen kaipauksensa jonka osuutta eivät mitkään muut matkan kuvat voi korvata.
Siin' seisoo se toinen mi piirretty on tauluun mukaan sitä kuvaa ei tunne kukaan vaan, se kuva rakentuu ja avautuu vast' matkansa aikana pieninä palasina ja jokaisessa palassa on omaansa ominaisuutta ja ajallisen kasvua, kokemusta.
Ja osa kuvista muodostaa sitä ydintä joka koskettaa Taikurin sisintä ja pala palalta valmistuu se mi piirretty Taikurin rinnalle - siihen keskelle.
Kaikilla paikkansa naisensa kuvassa vaan, kymmenen palaa on tärkeintä ollen kuin elämän lähteitä ohjaten, kuljettaen kasvattaen Taikurin sisintä tehden hänestä sitä ihmistä mikä taulun tarkoitus on.
Kuva kuin kohtalon.
Ja nyt, tänään ollaan matkassa jo kaukana vuoskymmenten takana puhtaasta taulusta
ja sitä on piirretty elämällä palasia kääntämällä ja joitakin palasia viel' kääntämättä on; elonsa tehtävä ja kasvoinsa kuva josta muodostuu se salattu naisensa ulottuma.
Ja siinä kuvassa poistuu kuin kaikki se ikuinen ikävä ja kaipaus syntyy elonsa yhteys siihen rinnalla kulkevaan ainaiseen unelmaan.
Ja kun kääntyvät viel' nämä,
tehtävä ja vierelle täydentyvä
on elämä kuin täydellistä
toteutetaan tarkoitusta vapaana kaikista sisäisen kaipauksista ja lähestytään sitä, miss' kaikki on valmista kullakin palalla käännetty kuvansa.
Ja on vain yksi kuva elämän kokonaisuuden kuva ja tarkoitus joka oli aikanaan toteutuva.
Se, oli se elonsa unelma joka joskus, kauan sitten on ollut sovittuna.
-
Ei kaikilla kuvilla syvää tarkoitusta ei taustoilla ei naisilla mutta kaikilla vaikutusta matkansa määrään - yksikään kuva ei ole väärä.
Opetuksensa on kullakin;
kasvatuksensa, kokemuksensa
kaipauksensa kohde
elonsa lähde
ajallansa, ja tavallansa
elonsa matkalla
... eikä pyyhkiä pois voi yhtäkään
palasta pienintäkään.
Ja kuvat kulkevat kuin kirjana kuin filminä seurata ja katsella kullakin kuvalla paikkansa elonsa matkalla.
Ja se filmi - on se taulu toisella tavalla kuvattuna kronologisesti kasvettuna elon matkana.
Mutta, niistä filmin kuvista muodostuu se taulu kun puhutaan kuvasta jossa on kaikki tallella.
Ja on olemassa vain yksi kuva joka on se matkansa toteutuma.
Puhutaan nyt siis Taikurin kuvasta ja hänen unelmasta.
Ja jokaisella omansa elonsa, kasvunsa matka josta kuva on muodostuva.
Toisilla kuva on laaja valtavasti pieniä paloja jollakin vain kuin lapsen peli hän ehkä vain pienen elämän eli.
Vaan, tarkoituksensa kaikella maailmankuvalla, maailmalla ja elonsa matkalla.
Ja kuka sanoa voisi sen selittää toisen elon salaisen sillä, piilossa palaset toisilta on matkansa määrä arvaamaton.
Ja kuva, min piirsi hän matkastaan on kuin arkistossa tallella myöhemmin katsella
ja oppia
teoistansa
iloistansa, suruistansa
elostansa, min eli hän
kuin tietämättä, miksi
syntyi hän aikaan ihmiseksi.
Aikanaan avautuu tuo kaikki ja vastauksen saa tuo kysymys suuri: - Miksi?
#
21.06.2018
Tekojen väheksymisestä
-Eikä ajatella kannata väheksyviä ajatuksia sairaiden ja sairauksien parantamisesta sillä, mikä suurempi on, kuin yksi onneton joka saikin yllättäen avun kuin odottamattoman ja uuden elonsa matkan.
Ja kuin esikuvana näet yhdenkin teon kantavan ain maailman tuuliin ja huuliin Jeesuksen tekojen myötä ... hän teki kuin sanojen todistajan työtä
ja yksi kerrallaan näytti ja kosketti ihmisen ahdingosta pelasti sanansa, tekonsa, asetti niillä maailmaa mullisti.
Siis, mikä kuin suurempi teko olla vois kun yhden ihmisen kipu ja sairaus on pyyhitty pois.
Ja teot jatkuvat tekijöiden myötä yksi kerrallaan tekevät arvokasta työtä.
Ja aina on teko ensimmäinen kuin vaatimaton alku suuruuden huomaamatta leviten kuin tekojen ketjuksi.
Vaan, ilman sitä ensimmäistä ei oisi sitä ihanaa matkaa ja viimeistä joka juuri eilen sai esille tulla ja jo huomenna on vuoro uuden teon esillä olla.
Ei vähätellä tule suurien alkujen päivää ei luotilankaa, joka osoittaa ett' tässä on tulevan perustan kulma joka on tulevien tekojen kantaja.
Joten, pois epäilevät ajatukset! Vaikka niitä aina on ei ne kuitenkaan tekoja poista kehitystä kuin kohtalon.
Teot suurempia ovat kuin epäilevien sanat teot tekoja koskettavat ja apuansa antavat, vaik' sanois epäilevä mitä sillä, hän ei tietä sitä ett' tahto suurempi hyvään tuo teot näkyvään, vaik' yksi... vain yksi kerrallansa voi synnyttää kuin kulovalkean.
#
26.06.2018
Haaksirikkoisten siipirikkojen ranta
Haaksirikkoisten siipirikkojen ranta
kuin yksinäisten, onnettomien kaunis laguuni
jossa kaikesta vain rauhoittua
katsella, muistella
särkyneitä unelmia
ja ympärillä kelluvia rantaan ajautuneita
haaksirikon muistoja
elon rakennusaineita ja tavaroita.
Ja rannan vesi suolaisempaa on kuin meri jost' rantaan ajauduttiin ... rantaa kyynelillä suolattiin.
Kaikilla rannan hiljaisilla on katse viel' kaukaisilla muistoilla tuonne merelle sinne menneitten merelle
eikä vielä nähdä, ett' se sama meri on juuri se elämän meri jossa kaikki elon salaisuudet on aina tarjolla.
Nyt katse vain siinä rantaviivassa rantaan ajautuneiden rojujen seassa.
-On noustava! oi sinä haaksirikkoinen siipirikko
on noustava tuonne takana olevalle harjulle
ja sieltä katsella kaukaisemmalle merelle
vapauden ulottumille
aavalle, joss' ei enää rojuja näy
ihana kuin puhtaan meren tuuli kasvoille käy.
Istu siinä harjun pienellä kivellä ja anna katseen, ajatusten, hiljalleen hiipivän mielenrauhan levätä meren äänillä ja aalloilla ja vapaiden lintuin lauluilla.
Siellä ... se elämä on vaik' haaksirikkoisen siipirikon hetki on kuin tahtona kohtalon.
Vaan, tätä eivät siipirikkoiset tiedä ett' tää kuin onnettomien ihana ranta on osa sitä 'kadonneitten voimien saarta'
ei vielä sitä mannerta jonne itse kunkin on joskus palattava kun matkansa on valmista.
Tämä saari on matkalla kuin hetkellisenä lepopaikkana jossa menneistä puhdistua ja vapautua jotta elämän meri voi taas raikkaana eteen avautua.
Ja tällä saarella, nimensä mukaisesti Kadonneitten voimien saarella on myös voimia tarjolla niitä kadonneita joil' aikoinaan tehtiin matkoja - kauan ennen tätä haaksirikkoa.
Ne voimat edelleen on sisällä ihmisen painuneet vain matkallansa jonnekin syvällen sisäisensä suohon.
Vaan, tällä saarella suo kuivataan kadonneet voimat esille kaivetaan puhdistetaan ja niihin puhalletaan kuin uusi henki.
Ja aikanaan haaksirikko unohtuu sen muistot takaisin merelle hautautuu laskuvetten mukana.
Siipirikon siivet suortuvat ja kaunistuvat sulat puhdistuvat auringossa ja tuulessa.
Kadonneet voimat vapautuvat avautuneissa tunteissa ja elämän uusissa tuoksuissa.
Ja jos sieltä vapauden harjulta huomaa katsoa vähän sivummalle, vasemmalle voi siellä kaukana nähdä jonkin oudon laivan satamaan laskeneena.
Poikennut vain tänne matkallansa kartuttamaan omia kadonneita voimiansa ja rakentumaan uusissa ulottumissa.
Mutta siis, tällä samalla saarella (vähän outoa) sen vain toisella rannalla ... ja ties vaikka saarella vois matkalaiset toisiansa kohdata.
#
28.06.2018
Rannan salaisuus
Kapteeni katselee kaukaista rantaa ... oikealla puolella olevaa laguunia ja siellä liikkuvia hiljaisia hahmoja toiset jotenkin surullisia joitakin harjulla istuvia katsellen kaukaisuuksia aavan meren vapauksia.
-Vähän outoa joukkoa, hän hiljaisesti itsekseen aattelee ja miettii, kuinka ovat he täällä kaukaisten matkojen päässä.
Opettaja Thot huomaa Kapteenin aattehet:
-Niin, Kapteeni, vaik' saari tää on sinulle jo kaukaisen matkan pää voi tämä jollekin toiselle olla osansa elämää ja hetkensä matkaa sen joka kaipaa kuin lääkityksen.
Se ranta siellä on haaksirikkoisten siipirikkojen ranta jossa hoidetaan tunteita osin kuolleita toiset kiivaita ja väriseviä jotkut vihaisia mut' kaikki jollain tavoin haaksirikkoisia kuin hetkiseksi elämästä kadonneita siipirikkoisia.
He täällä hoituvat ja parantuvat vanhat muistot vaimentuvat paikkautuu rikkimenneet kudelmat kasvaa uudet toivot syntyy uudet unelmat.
Se on hetkellinen kuin turvasatama jossa ihminen on uudeksi rakentuva.
Ja kun aikansa on valmiina voi taas jatkaa matkaansa.
Tässä puhutaan tunteista jotka myös ovat kadonneita voimia elon tiellä sammuneita tai vinoon kasvaneita.
Tällä saarella niitä hoidetaan eloon taas uusitaan haavoja paikataan ja voidellaan siipiä suoritaan taas uudestaan ilmoille nousta ... uuteen eloon kuin terveenä juosta.
Tunteet ovat suuria voimia ja niillä voi moneen suuntaan toimia. Täällä opetamme, ett' osaisivat oikein auttaa rakentaa tulevassa taas rakastaa uskoa ja toivoa, ett' elo kantaa.
Tuo kaikki uutta voimaa antaa.
Toiset nousevat täältä nopeastikin vaan, vihan ja katkeruuden kanssa on monenlaista taistelua päästää irti ja huomata ett' elo edelleen voi olla kaunista ... sitten on taas heilläkin valmista.
#
28.06.2018
Elämän satuja
-Elämä synnyttää hetkiä ihania satuja, seikkailuja joskus kauheuksia ja vaarallisia tilanteita.
Monesti kuitenkin vain sitä tavallista arkea joka elämästä puuduttaa ehkä jopa tunteista kadottaa.
Vaan, ihminen aina toivoo... toivoo jotain ... ehkä romantiikkaa tunteiden leiskua, hellyyttä koskettavia käsiä, kauniita sanoja - satuja jotain seikkailua, jopa vaaroja ... elämän kuin hereillä olevia unia.
Siksi katsomme elokuvia luemme kirjoja tapaamme uusia ihmisiä siinä toivossa ett' syntyisi niitä sisäisen kaipaamia satuja seikkailuja, tai vaikka vain unelmia jois' hetkin matkata.
Elokuvissa ja kirjoissa asetumme ain jonkun asemaan romantiikassa samoin kauhuissa, sodassa elämän vaaroissa. - Samaistumme saduissa. Haluamme elää hetken niissä kuin paeta todellisuutta ja siinä nauttia ... ukin eri tavoin, ja eri rintamilla.
Vaan, onko aina taustalla sitä oman toiveen satua jotain elon hetkeä joko ihanaa muistoa tai malttamatonta uuden odotusta.
Ihminen on kyllä melkoinen uneksija. Hän elää toivossa, haaveissa hetkin ehkä enemmän kuin todellisuudessa - ja se on hyvä niin.
On terveellistä ponkaista hetkin kuin pilviin ja katsella kaikkea kaiken yltä ja huomata: -Olen ihanan elämän kanssa yhtä!
#
03.07.2018
Runoilijan hetki
-"Mitäs sinä Runoilija täällä nurkassa yksistäsi rapiset?" kysyy Kapteeni hiljaiselta niin sanoihinsa vaipuneelta.
-"Oli niin hiljainen hetki, opetukset kuin tauolla ja ajattelin jotain kaunista kuin palan painiketta noille suurille sanoille opettajan jakamille", vastaa Runoilija hiljaisesti.
-Niin, ja ajattelit vähän lirutella rakkaudesta sen tunteista ja merkityksestä. Kenelle? ... Minulleko? toteaa Kapteeni vähän uteliaana.
-Eei, vaan noin yleisesti, itsellemme iloksi. Miksei muillekin, jos joku joskus sattuisi näkemään tätä matkamme kuin yksinäistä elämää.
-Jaa, no ... näytähän...
23.06.2018
Sydämen kaipaus ohjaa
Sydämen kaipaus ohjaa ihmistä kuljettaa, kasvattaa, elonsa tiellä vaikkei olekaan kuin mitään kuvaa siellä minne, ja ketä kohti ... se kaipaus jo vie eteenpäin kuin jotain, joka jossain edessä kutsuvana hohti.
Pelkkä kaipaus on jo suuri voima näkymätön elon kuljettaja silmien hakija, etsijä kuin luottaen, ett' jossain vielä on hän ken kohtaa mun tuntemattoman ikävän.
Sisäisen kaipaus toista ihmistä kohti jotain tuntematonta ennen vaik' kohtaamatonta ... niin, sisällänsä ihminen kuin etsii ja etsii sitä oikeata syvän sisäisensä kohdetta ja täyttymystä.
Ja se salainen kaipaus antaa voimia ja ain uutta uskoa, toivoa ett' viel' on olemassa jossain, vaik' lähellä tai vaikka kuinka kaukana juuri minulle valmistettu hän ken täyttää mun ihmeellisen ikävän.
Tuo salainen kaipaus jotakin kuin tuntematonta kohti saattaa ohjata ihmistä vaik' koko elonsa matkan.
Ja jos löytää hän ystävän
jossa luulee hän etsintänsä täyttyvän
hän siihen kiinni jää
elää elämää
ja elonsa tehtävää.
Oliko se hän ... se sisäisensä salainen kaipaus.
Oliko se hän, se oikea saiko toisessa ymmärtäjän. Sen näyttää hälle elonsa matka.
Vai, kasvoiko toisesta jokin outo taakka.
Ja taas alkaa sisällänsä nousta se kuin salainen kuva, se kaipaus se kuin oikean odotus vaik' jo niin oikealta ois tuntunut hän kenen nyt näkee himmenevän.
Outo elämä
outo kuljetus
kummallinen kaipaus
... ei rauhaa anna se
aina vain kuin sen, oikean puute.
Täss' kuin huomaamatta kulkee elämä ja ellei se, kuin ikuinen oikea, saavu kohdalle silmät kuin tottelemattoman ain etsii vain sitä toista
jotain outoa tuntematonta omansa kuin puolikasta joka tuoda vois, vihdoin, hälle rauhan siitä mihin tää kuin ainainen etsintä vie ... eikä mikään riitä.
Onko jossain vai, oliko se kenties jo se mun eloni kohtalo johon jo matkalla niin rakastuin ja silloin levon kaikesta elostani sain.
Vaan, miksi ... oi, miksi aina vaan mun sisälläin joku pakottaa!
Mitä ovat olleet ne menneet ne elon vaik' niin ihanat hetket.
Ja miksi silti aina vaan mun sisälläni jokin, kuin tuntematon edelleen vain kaipaa.
Onko sitä ollenkaan, olemassakaan sitä, sitä, häntä sieluni täyttymystä. Onko häntä - onko?
... Ja näen edessäni seisovan uuden sydämeni ystävän...
- Apua! Voisko se vihdoin vaik' olla hän näenkö edessäni mun sisäiseni ymmärtäjän?
Sillä, siitähän täss' elossa kuin vain kyse on löytää ne silmät, kädet - ja suu joka kaipaavan sisäisen ympärille kietoutuu ... ja rakentuu kuin se kokonainen ihminen joka kaksin on se täydellinen.
Löysinkö kuin salaiseni tarkoituksen - vihdoin kaikkien näiden matkojeni jälkeen. Yhtyikö kuin henki henkeen.
-Oi, sano! Tunnetko sinä sen poltteen täyttymyksen.
-Oi, sano! Sammuiko vihdoin jo se se kuin kaukaisen haave.
- - "Voi lapset, elämällä se selviää. Elämää tulee elää."
Ja kellot taas jossain korkeuksissa helää.
#
29.06.2018
Kaksi etiäistä
Kuin kaksi etiäistä toisillensa
koskettelivat sisintänsä
herättelivät henkiänsä
lämmittivät sydäntänsä
valmistivat elämäänsä oikealle
sisälle tulla puhtaalle
astua unelmalle
kuvalle viel' tuntemattomalle.
Osoittivat toisillensa:
lämmin on hän elollensa
sanoillensa
tunteillensa
tahdollensa jotain uutta kohti
- etiäinen sen ilmoitti
sisällä jokin kuin lupaavana hohti.
Ei pitänyt toisen ... ei toisenkaan varovasti koskettivat toisiaan hehkui hetken etiäinen jonkin tulevan salainen.
Mut' jos jo lämmitti, sytytti tää ... tulevan kuin varjo onko jossain jo nousemassa tulevansa kajo.
Ja millainen onkaan se auringon nousu uuden aamuisen kirkas hohde nouseeko sieltä se oikea, uusi kohde.
Niin, etiäiset toistansa sivuavat koskettavat, hetken lämmittävät sit' häviävät muistoinsa teille.
Olkoon elo suotuisa molemmille. Meille.
Vaan, lämpö jäi sen usko, toivo rakkauden pien' salainen kipinä.
En unohda Sinua, etiäiseni,
en unohda Sinua, ikinä.
- Ja kun juuri, pari viikkoa sitten, kaipasin rakkauden sanoja tulivat ne vastaan synnyttivät jo niiden kajoa.
En kuollut ollut, en ollenkaan ryhtynyt vain tunteita patoamaan vaan, padot paksutkin hetkessä murtua voi ... etiäinenkö lie, muuriin jo särön toi.
#
25.06.2018
Heräämisen pala
Minä herätin sinut kuin synnytin eloon eloon uudelleen ... tunteiden eloon.
Ja se synnytys on suuri asia;
kuin oven avaus valoon, elämään
kuin kynnyksen yli astuminen
ja vanhan huoneen jättö taa
- se askel vapauttaa.
Minä tiedän paikkani elosi kartassa siinä palapelissä, jossa kääntyi nyt yksi pala ... jo valmiina ollut pala se kääntyi nyt näkyväksi ja sen palan ympärillä on monia viel kääntämättömiä.
Mutta, ne kääntyvät, ystäväin toinen toisensa perään ja viereen ja rakentaa elosi kuvaa jossa herätetyt tunteet sinua muovaa.
Minun palani on siellä, nyt käännettynä ja sen äärelle voit aina palata ajatuksin, muistoin ja tulevin hetkin, jos olka tarpeen on tai kantava sananen.
Kartoissamme on yks hetki yhteinen eikä sitä voi kumpikaan pyyhkiä pois muutenhan palapelistä ois yksi pala kokonaan pois.
Joten, ystäväin
jokin meitä yhdistää aina;
tunne, muisto
yksi ihana hetki, ja siitä kertova palasen kuva
- se ei ole unhoittuva.
Vaan, tärkeällä paikalla kuin uuden oven aukolla sinulle ja myös minulle, kauniina valona tulevani matkoilla.
Ja elämä jatkuu ... molemmilla.
#
02.07.2018
Täyttynyt toive
Ei lie kuukauttakaan siitä kun yksin saunassa istuessa toivoin, anoin: -Oi, anna viel' yksi pitkäjalka joka ois kanssani täällä saunassa ja josta voisin silmilläni nauttia.
Ja taas, kuin vanha viisaus: -"Anokaa, niin teille annetaan."
Ja nyt sinä seisot siinä mun edessä nuorena ja kauniina, ujona, ja saan sinua kuin salaa ihailla hipaista, hieman koskea kanssasi puhella jostain kauniista viel' uneksua.
Kuin uudeksi taas syntyä, toivoa: -"Oi, elämä pidä huolta, ja anna viel elosta nauttia.
Anna tuntea kasvavaa rakkautta joka kasvattaa sanoja kauniita, koskettavia ... ehkä joitain toisia auttavia suruissaan, haavoissaan, kulkevia.
Jotta sanoissa ois sitä salaista rakkauden tunnetta, ravintoa jotta joku lukija, kuulija jossain vois vaivoistaan lohduttautua."
Ja taas, niin kuin on ollut aina ett' oma elämä kaikkinensa vois' toisia, vaik jotenkin salaisesti, palvella ... ja itsekin siin' samalla saan elostani nauttia. Ja hänkin, ken siin' rinnalla voi tuntea oman elonsa onnea.
Elämä synnyttää muistoja ja jokin, vain pienikin rakkauden tunne antaa sanoille voimaa ja kosketusta.
Siis, sanojenko tähden minä aina vaan tätä eloani matkaan ja sanojani kylvän maailmaan ihmiseloa palvelemaan.
Sillä, sanat ...
ei synny sattumalta
ei kasva eloa kokematta
ei tunteita liikuttamatta
iloja, suruja, tuntematta
ei ihmiseloon tutustumatta
... ihmistä rakastamatta
jossain syvällä sisällä
kaikesta kuin huolta tuntematta
oikeudenmukaisuutta kaipaamatta.
Elämää tuntematta.
#
02.07.2018
Runoilijan ristiriitaa
-"Oi, mitä teen minä teidän kanssanne, tyttöset ihanat
kun olen niin naimisissa
tään oman elämäni kanssa.
Ehdinkö teistä huolehtia, hyvänä pitää
kun sisälläni, mielessäni
vain uudet sanat itää.
Vaan, toisaalta ... niin monesti juuri sinä pikkuinen ja ihana olet se sanojeni siemen, josta sitten vasta ne sanat sanottavat itää.
Kuin ristiriitaista.
Kuin ilmaa olette minulle
... ilmaa jota hengitän
ja ilman ilmaa pian tukehdun
ja ulos hengittäessä jo sanoihini hukun.
Vaan oi, ihanat tyttöset
mitä minä kanssanne teen
kun yhteen ei ole aikaa
eikä ilmankaan kuin olla vois
... ilman naista on runoilijan elämästä
kuin jokin suuri pala pois.
Vaan, tään kaiken kuin hullutuksen seassa - miten elämä nyt kuitenkaan ... kauniimpaa olla vois.
#
28.07.2018
Rakkauden sanoista
-Eihän se tietenkään ollut niin, huokaa Runoilija keskellä yötä jolle sanat ovat kuin työtä -ett' hän itse ois oikeasti rakkautta vailla ja että kirjoitettavat sanat tarvitsisivat ihmisrakkautta ollakseen kauniita ja koskettavia.
-Höpö höpö! hän mielessään nyt huokaa, totuuden rakkaus on sanojen ruokaa ja ellei sanoissa, teoissa, ole sitä rakkautta niin ne ovat kuin kiliseviä kulkusia palvelun voimaa vailla.
Kuin suurikin löytö on tuo ei oikeasti tarvitsekaan odottaa ett' rakkaus tulisi ihmishahmossa luo vaan, se rakkaushan on ollut aina matkassa vilpittömissä, annetuissa sanoissa joissa se rakkauden kosketus jo ON kuin lahjaksi annetun kohtalon.
Tämäkö nyt ymmärryksestä puuttui ja kaikki kuin kerralla muuttui.
Eli, ettei sanojen kauneus ja voima ole ajallisesta rakkaudesta kiinni vaan, oikeat rakkauden sanat ovat ylemmässä rakkaudessa kiinni.
Eikä ajallinen rakkaus niihin mitään lisää ennemminkin päin vastoin se piankin niitä jo vesittää ajallisten tunteiden mukaan eikä niistä enää oikeasti ravitu kukaan ... vain ajallisen hetkellistä hehkua joka jo piankin on sammuva.
Mutta, ajattoman rakkauden hehku, palo on sanoissa kuin ikuinen valo ja ohjaa kohti sitä syvän sisäistä kaipausta.
-Niin, eikös tuokin ollut sitä kadonnutta voimaa tosin, ajallinen jo piankin sanoja soimaa kun ajallisen sanoistaan puutuu sitä todellista elämässä kantavaa voimaa.
#
15.07.2018
Alkemistin synty
Tapahtui jotain outoa kaikessa hiljaisuudessa täällä Kadonneitten voimien saarella.
Yhtäkkiä vain voimat lisääntyivät - henkiset siis Taikuri kasvoi kuin mittoihin uusiin.
Ja putkahti esiin Mystiikan hytissä kaksi kuvaa:
| Aurinko
Tämä kuvaa ihmisen muutosprosessia ja alkemistin syntymää.
|
 |
| Kuu
Tämä kuvaa sitä, mistä on Tapahtuu kynnyksen ylitys ja siirrytään Auringon tilaan. |
 |
(Tutkii, ken jaksaa ymmärtää)
Ja vielä noiden perään ohjaukseksi
putkahti jostain tämä kolmas.
| Lantit 7 Tuo kuvaa kärsivällistä odottamista ja luottamista siihen, että asiat kehittyvät kuin itsestään. Tarkkaa harkintaa, milloin aika on kypsä korjata sato. |
 |
Syntyi Alkemisti
Syntyi, ilmestyi, nousi muuntui Taikuri kasvoi Alkemisti ... jokin kosketti, tarkoitti uutta eteen asetti, voimia kasvatti.
Maailman muutti elämän, suunnan ajallisen palvelun, ja voiman sille mi tuntematonta on ihmisille.
Muuttaa ainetta toiseksi
vettä "viiniksi", elämän eliksiiriksi
sisäiseksi tarpeeksi
lääkkeeksi, voimaksi
salaiseksi ulottumaksi
ymmärtämättömäksi avuksi ymmärtämättömän ihmisen
kuin uuden lupauksen.
-"Ei teoilla, tempuilla ei henkisillä, fyysisillä harjoituksilla ei toiveilla, haluilla olla jotain.
Vain kuuliaisuudella ja matkalla olla kohti jotain tuntematonta suuruutta.
Se on lahja ei ees palkka uskollisuudesta.
Se on suunnitelma, joka on ... tai sitten sitä ei ole.
Ollaan matkalla kohti tuntematonta ja matkalla annetaan varustusta tulevien kohtaamista varten - viel' tuntematonta.
Se on unelma jokin sisäinen salainen kudelma joka syntyy, kasvaa, vaik' kaava jo valmiina onkin vain langat, kuin liha, kaavan ylle näin syntyy se näkyville.
Ja jos, kun, voima suuri laskettu on kuva eteen piirretty, viel tuntematon - aavistus vain: Minä uuden suunnan nyt Seililleni sain."
Mitä tuo, tuo alkemistin arvo tullessaan vaikkei olekaan se mikään arvo vaan tila, jossa olla ja jossa on sen voima palvella tehdä tekoja kirjata sanoja muuttavia - ei kultaa rakentavia vaan, suurempia unelmia.
Sillä, kulta on katoavaisuutta ikuinen on katoamatonta. Sen ajallinen osa vain on hetken matkalainen.
Vaan, mikä on tää alkemisti joka kuin tyhjästä nousi, vaikkei tyhjästä kuitenkaan liekö kuin tuhkasta tulessa palavain ja syntyi kuin uusi, vaik vanhan sijaan ja sisälle jotta tulis' näkyville ajallisille näkymille.
Sillä, sehän sen tarkoitus viel' kuitenkin on ajallisen matkan kohtalon.
Vaan, mitä tekee alkemisti ajassa? Kultaako - ei, suurempaa. Miten nyt kulta ihmistä rakentaa - vain ajallisen harhaa.
Alkemisti muuttaa voimaa
sen tasoa, suuntaa
luo uutta, parantaa
uutta kuin tyhjästä esiin kaivaa
rakentaa tulevaa
tuo esille unelmaa.
Suuri hetki, oi Alkemisti parka et vielä ymmärrä elon merkitystä et voimien salaista suuruutta mahdollisuutta ajassa esille tulla.
Sellainen voima on nyt sulla ... ja sen esille tulla.
Ei Alkemisti tähtää ajalliseen vaan, ajattomaan ikuiseen ja siin' ei kullalla, mullalla ole suurtakaan osuutta nehän ovat vain katoavaisuutta.
Vaan, oikean alkemistin unelma on rakentaa täysin uutta kuin kaukaisuutta eteenpäin ja taa sillä, kaikki rakentaa tulevaa.
No, mihin sitten Alkemistia ajassa
jos ei kerran arvokkaassa materiassa
ole mitään arvoa
jos yksin vain tulevassa
on suuri arvonsa,
saatat jo kysyä, sinä uusi Alkemisti
tiesi alussa.
Niin, ajassa on myös ajattomuutta
se on noiden molempien yhdistettyä osuutta
eikä toista voi olla ilman toista
ne yhdessä muodostavat kokonaista.
Kulkevat kuin käsi kädessä kohti tulevaista ja kumpaisellakin on paikkansa ajallisensa matkalla.
Ja minkä ajassa teet sinä toiselle on se myös kohdistunut toiselle sille kokonaiselle.
Siin' on näköala sulle ja teittesi tuleville sanojesi unelmille.
Avautuvat matkalla. - Siis, nyt matkalle!
Voisiko olla viel' jotain suurempaa nyt ... vierailu saarella on päättynyt.
-Merille, merille! kuuluu kuin suuri ääni, -tulevien tehtäville!
-Niin... juu... havahtui jo Kapteenikin. -Siis, merille, Försti! Merille! Kuulitko!?
-No kuulin kuulin. Eihän tota nyv-voinu olla kuulematta. Narut irki siellä! Me mennään taas! (onneksi) mä jo alonkit-taas pitkästyy täällä.
-Nooh ... vauhtia siellä laiturilla! hoputtaa Försti innoissaan ja puristaa pikku kätösensä ruorin tappeihin. Kääntää katseensa merelle... Siisköö... ttonne ... oranssille valolle, vai?
-Sinne sinne, kuittaa Kapteeni ja kohentaa lakkiaan hieman syvemmälle, ettei tuuli vie.
-Niin, Alkemisti, älä usko mitään mitä alkemistista sanotaan ajallisissa kirjoitetaan sillä, harvassa on oikean alkemistin totuutta, kuului vielä Alkemistille ohjausta laivan irrotessa satamasta.
Tuota viisautta siis edelleen jakoi tuo Thot Egyptin viisauden jumalana tunnettu.
Ja näin laiva taas lipuu kohti aavaa ulottumaa ja edessä, jossain kaukana hohtaa se jo tutuksi tullut oranssi valo.
#