Ja näin laiva taas lipuu kohti aavaa
ulottumaa
Juuri lähdettiin
Kadonneitten voimien
saarelta kuin käskettynä
Tässä alussa on Alkemistin syntyhistoriaa 15.07.2018 Alkemistin synty
Yhtäkkiä vain voimat lisääntyivät - henkiset siis ja Taikuri kasvoi kuin mittoihin uusiin. Ja putkahti esiin Mystiikan hytissä kaksi kuvaa:
(Tutkii, ken jaksaa ymmärtää) Ja vielä noiden perään ohjaukseksi
Syntyi Alkemisti Syntyi, ilmestyi nousi, muuntui Taikuri - kasvoi Alkemisti ... jokin kosketti, tarkoitti uutta eteen asetti, voimia kasvatti. Maailman muutti elämän, suunnan ajallisen palvelun, ja voiman sille mi tuntematonta on ihmisille. Muuttaa ainetta toiseksi vettä "viiniksi", elämän eliksiiriksi sisäiseksi tarpeeksi lääkkeeksi, voimaksi salaiseksi ulottumaksi ymmärtämättömäksi avuksi ymmärtämättömän ihmisen kuin uuden lupauksen. -"Ei teoilla, tempuilla ei henkisillä, fyysisillä harjoituksilla ei toiveilla, haluilla olla jotakin. Vain kuuliaisuudella ja matkalla olla kohti jotain tuntematonta suuruutta. Se on lahja ei ees palkka uskollisuudesta. Se on suunnitelma, joka on ... tai sitten sitä ei ole. Ollaan matkalla kohti tuntematonta ja matkalla annetaan varustusta tulevien kohtaamista varten - viel' tuntematonta. Se on unelma jokin sisäinen salainen kudelma joka syntyy, kasvaa, vaik' kaava jo valmiina onkin vain langat, kuin liha, kaavan ylle näin syntyy se näkyville. Ja jos, kun, voima suuri laskettu on kuva eteen piirretty, viel tuntematon - aavistus vain: Minä uuden suunnan nyt Seililleni sain." Mitä tuo, tuo alkemistin arvo tullessaan vaikkei olekaan se mikään arvo vaan tila, jossa olla ja jossa on sen voima palvella tehdä tekoja kirjata sanoja muuttavia - ei kultaa rakentavia vaan, suurempia unelmia. Sillä, kulta on katoavaisuutta ikuinen on katoamatonta. Sen ajallinen osa vain on hetken matkalainen. Vaan, mikä on tää alkemisti joka kuin tyhjästä nousi, vaikkei tyhjästä kuitenkaan liekö kuin tuhkasta tulessa palavain ja syntyi kuin uusi, vaik vanhan sijaan ja sisälle jotta tulis' näkyville ajallisille näkymille. Sillä, sehän sen tarkoitus viel' kuitenkin on ajallisen matkan kohtalon. Vaan, mitä tekee alkemisti ajassa? Kultaako - ei, suurempaa. Miten nyt kulta ihmistä rakentaa - vain ajallisen harhaa. Alkemisti muuttaa voimaa sen tasoa, suuntaa luo uutta, parantaa uutta kuin tyhjästä esiin kaivaa rakentaa tulevaa tuo esille unelmaa. Suuri hetki, oi Alkemisti parka et vielä ymmärrä elon merkitystä et voimien salaista suuruutta mahdollisuutta ajassa esille tulla. Sellainen voima on nyt sulla ... ja sen esille tulla. Ei Alkemisti tähtää ajalliseen vaan, ajattomaan ikuiseen ja siin' ei kullalla, mullalla ole suurtakaan osuutta nehän ovat vain katoavaisuutta. Vaan, oikean alkemistin unelma on rakentaa täysin uutta kuin kaukaisuutta eteenpäin ja taa sillä, kaikki rakentaa tulevaa. No, mihin sitten Alkemistia ajassa jos ei kerran arvokkaassa materiassa ole mitään arvoa jos yksin vain tulevassa on suuri arvonsa, saatat jo kysyä, sinä uusi alkemisti tiesi alussa. Niin, ajassa on myös ajattomuutta se on noiden molempien yhdistettyä osuutta Kulkevat kuin käsi kädessä kohti tulevaista ja kumpaisellakin on paikkansa ajallisensa matkalla. Ja minkä ajassa teet sinä toiselle on se myös kohdistunut toiselle sille kokonaiselle. Siin' on näköala sulle ja teittesi tuleville sanojesi unelmille. Avautuvat matkalla. - Siis, nyt matkalle!
Voisiko olla viel' jotain suurempaa nyt ... vierailu saarella on päättynyt. -Merille, merille! kuuluu kuin suuri ääni, -tulevien tehtäville! -Niin... juu... havahtui jo Kapteenikin. -Siis, merille, Försti! Merille! ... Kuulitko!? -No kuulin kuulin. Eihä tota nyv-voinu olla kuulematta. Narut irki siellä! Me mennään taas! (onneksi) mä jo alonkit-taas pitkästyy täällä. -Nooh ... vauhtia siellä laiturilla! hoputtaa Försti innoissaan ja puristaa pikku kätösensä ruorin tappeihin. Kääntää katseensa merelle... - Jaa... siisköö... ttonne ... oranssille valolle, vai? -Sinne sinne, kuittaa Kapteeni ja kohentaa lakkiaan hieman syvemmälle, ettei tuuli vie.
Tuota viisautta siis edelleen jakoi tuo THOT mm. Egyptin viisauden jumalana tunnettu. Ja näin siis laiva taas lipuu kohti aavaa ulottumaa ja edessä, jossain kaukana hohtaa se jo tutuksi tullut oranssi valo. #
-Nyt on taas laivalla aikaa kuunnella opetuksia, vaan, kuka opettaa? Eikös se Thot jäänyt tuonne Kadonneitten voimien saarelle..., pohdiskelee Kapteeni -En jäänyt, hänen äänensä vastaa, matkaan lähdin teidän kanssanne. On siellä saarella muitakin opettajia tulevia uusia opastamaan. Ja, pääsenhän minä sitten sinne takaisin kun tämä seili on päätökseensä saatu mutta, tarvitsette vielä paljon apua ja tietoa. Sitä olen teille vielä jakamassa. 17.07.2018 Salaiseksiko Ja johan olikin Kapteenilla, ja Runoilijalla myös, kysyttävää näiden kaikkien outojen opetusten ja sanojen näkyville saattamisesta. -Pitäisikö laittaa jotenkin salaisiksi, ettei niin ajallisissa luettaviksi kas kun, arvelen, että aika vaikeita on ajallisen ymmärtää mitä sanat sisältää, kysyy Runoilija hieman aristellen. -Ei salaiseksi, vaan todisteeksi olevasta todisteeksi suunnasta kasvusta, matkasta todisteeksi tilasta, ei arvosta todisteeksi mahdollisuudesta elää ajassa ja ajattomassa samassa ajassa. On riipuksia tietoa kahdesta puolesta ei kuitenkaan ymmärrystä sen totuudesta. Raamatun lainauksista -No, entä nuo Raamattuun viittaavat lainaukset niiden selitykset, avaukset... miten niiden julkaisun kanssa on? -Ei loukkaukseksi vain kuin jyviä piilotetuksi suunnaksi, jonka nappaamalla nappaajalle kasvuksi ... jos multava maa, joka tarjoaa kasvualustaa. Muuten vain riitaa, ja se ei tarkoitus ole lain - jyvän kylvit vain. Vaan, kuuntelehan nyt... Oikean alkemistin kuvausta -Ei tavoitteena, ei tietenkään ole rikkauden valmistus ajallisiin vaik' mahdollista sekin olla vois vaan, silloin ollaan jo todellisen alkemistin poluilta pois. Sillä, puhutaan henkisistä puhutaan ihmisistä muodon muutoksista, ihan oikein vaan, ei ajallisista vaan, ajattomista, jonka vaikutuksista myös ajallinen saa osansa muodostaen näin uuden kokonaisuutensa. Siitä on hyötyä ajattomissa ja sen kautta myös ajallisissa mutta, kaiken tähtäin on ajattomissa sen kokonaisuuden ylemmissä ulottumissa. Ja tällöin vast' alkemisti on oikeassa työssä irronneena ajallisen harhasta eli, siitä kuin kaiken ylimmän tavoitteesta kullasta ... kuin mullasta kuitenkin katoavasta. Ja silloin ei puhuta oikeasta alkemiasta eikä ajattoman alkemistista joka kuitenkin elää viel' ajassa omansa puolikkaassa. Oikea alkemisti on silloin toinen tähtäin on toinen ylempien tuleva suurenmoinen. Ajallisen alkemisti on katoavainen vaik' temput ois suuret ja tavoiteltavat ... kuitenkin turhat sillä, kun tuuli käy hänen ylitseen ei häntä enää ole. Katoamattoman alkemisti ei elä ajallisen kunniassa - kuin huomaamaton hän, ei tavoiteltava jos ei tarjoa ajallisen aarteita vaan, hän tarjoaa, kuin huomaamattaan ajallisen apuja, joilla kaukaisia vaikutuksia eikä tuulen humina häntä kadota vaik' ajallisen matka ois yhtäkkiä takana. Hän vei kultansa mukana ajattoman arvonsa ja upean matkansa ja jolla aina riittää tuleviensa matkoja ja satamia. Nämä ovat voimia, niitä kadotettuja joita tuolla saarella itse kukin voi esille kaivella. # 18.07.2018 Alkemistin taito -Alkemistin taito on laaja ei ainoastaan ajallisen kulta joka kuin ajallisen tavoite - multa joka ois kuin jotain suurta - vain ajallisen huulta. Ajattoman alkemisti muuttaa ajallista ja ajatonta katoavaista ja katoamatonta ja kaikki siis tähtää kaukaisuuteen ei yksin ajallisuuteen ... ja ajallisenkin kautta siis ajattomuuteen. Ja se on kultaa, kultaakin kalliimpaa jonka hän itse, se toinenkin (palveltu) vie ajattomuuteen. Ja ajattoman kunnia ei ajallisille näy vain ajallisen apu viel' ajallisilla käy. Ja se kosketus, min kosketti hän avaa aina myös ajattoman näkymän kuin koukuksi ylemmän ymmärryksen syvemmän. Joten, ei pelkkä ajallisen riemu ja vaivan vapautus vaan, samalla ... kuin salassa tapahtuu se ylemmän kosketus kasvun avaus, kiitollisuus ja se ... on kaiken tarkoitus. Ei mennä ajallisten tapojen mukaan josta ajallisten apujen saajat ei oikeasti hyödy kukaan. Ajattoman alkemistin apu vie autetun mukaan. Sitä ei ymmärrä ymmärtämätön kukaan. Kuin vain hienoinen ero silmin nähdä ... jos ollenkaan mut' ajattoman apu vie aina tulevaan ja tulevan viel' salattuun unelmaan. Vaan, ei ajattoman alkemistin tule olla huolissaan kosketuksestaan ajallisen, tai ajattoman min teki hän voimassaan sillä, voimassa itsessään on se tahto, toive ja suunta ei hänen itsensä tarvitse huolehtia muuta kuin ett' olla paikallansa apuansa antamassa. Sillä, eihän voima itsessänsä ole omansa hänellä vain välittäjän roolinsa ja vastuu on poissa voiman antajissa, joissa myös viisaus, tieto ja taito tarkoitus ja kohde on ylempien maailmoissa. Täss' lie jo piirretty ero ajallisen ja ajattoman alkemistin, ja alkemistin kuin rajattoman ajallisen katoavan ja ajattoman katoamattoman. Ja tässä kuvassa uskossa ja luottamuksessa tulee ylemmän alkemistin kulkea olla rohkea, ja vähän julkea vaikkei kuitenkaan tule ketään loukata. Sillä, kullakin aina paikkansa auringon alla eikä kaikilla aina ole kaikkea kullakin osansa ja tekonsa määrä ja kuka voi koskaan sanoa ett' toisen osa on väärä. On vain tasoja ja tasoja joilla itse kunkin tulee toimia ja kullakin paikkansa omansa kasvunsa ja suunnitelman mukaan - ja noita suunnitelmia ei ymmärrä viel' kukaan. Vaan, kukin olkoon ahkera paikallansa tehköön tekoansa antakoon apuansa sen mukaan kuin on tuntoa, ohjausta. Kullakin siis paikkansa ja toisella jos ylempi toista jos toisella alempi toinen on nuorempi, toinen vanhempi ja vanhempi auttakoon nuorempaansa matkalla tulevaansa. Siin' on viisautta elää ja olla ilman kilpailua, ja riidatonna. Sopu auttajan ja autetun ois suurenmoista. Vaik' ihminen, oi ihminen! elo aina kuin sovutonta. Vaan, vanhempi, viisaampi olkoon hän esikuvaksi muille viel' ajallisen hurmureille joiden askelet ajallisten mukaan eikä heidän askeltensa suuntaa voi muuttaa ajallinen ihminen kukaan. Sinne vain! sinä ajattoman alkemisti sinne vain nyt mukaan ... vaik' ei sua ymmärtäisi kukaan. Vaan, ajattoman salaisuus on matkassa sulla ja vastuu teoista on ajattomilla viel' tuntemattomilla ulottumilla. # 20.07.2018 Anna anteeksi Anna anteeksi, kun itseäni huumasin ihanalla paukulla ja maukkaalla viinillä. -Mitä nyt noista eihän se nyt mitään poista ... eikä lisää hetken helpotus ajallisen ahdingoista. Ei niin ankara tarvitse itselle olla elon tuntoja vain ja hetken huokailuja matkalla - elon pieniä hetkiä. Ihan turhaa huonoa omaatuntoa kaikki on sallittua hyväksikin osittain - rajoittain. # 30.07.2018 Helteistä lipumista Helteistä lipumista tällä elämän merellä - alemmalla kuin paikalla oloa. Ei tuulta! Ylemmilläkin merillä hiljaista aivan kuin olisivat sen asukkaat lomalla ei suuremmin uusia asioita jaettavana. -Ei aina tarvitse olla uutta aikaisemmissakin riittää viel sulattamista. Vaan, ei se matkaa hidasta jos vaikka hetken oisikin hiljaista. Ei maailma katoa, ei meret sen joilla eteenpäin seilaillen ajallisia hoidellen hetken huilaillen ... kuitenkin sisäisiä punoksia rakennellen. Eikä elämä kuitenkaan paikallansa ei mailla, ei merillä molemmat valmistavat tuleviansa rakentavat unelmiansa. Sillä, jos vaikka sinä, Kapteeni olisitkin paikallasi maailma kuitenkin elää; maapallo pyörii radallansa kohti tuleviansa. Ei ajatella kannata niin ett' jos laiva hetkeksi jäänytkin on tyyniin täss' jotenkin nyt pysähdyttiin. Sillä katsos, meri on laaja maatkin suuret seassa sen ilmavirrat kaikkea muuttaen; jossain myrskyjä myllertäviä vesisateita, salamoita tulivuoria purkautuvia sotia, valtataisteluita kulkevia ihmismassoja rauhan neuvotteluja ajallisen kahmimista ja elämää niin tavallista arkea, työtä, perhettä, lapsia tulevien rakennusta, haaveilua syntymää ja kuolemaa rakkautta hulluksi tekevää, ja haavoja nuolevaa. Ei maailma ole paikallaan jos vaik tää yksi elämän pursi hetkeksi kuin kaikesta katoaa. Voimia kerää ja tuleviin varustaa sillä, tuleehan sen puuska taas tähänkin purjeet pulleaksi puhaltaen matkaa taas jatkaen. Riittää siellä miehistöllä puuhaa menneitä järjestellen. # 30.07.2018 Oma tarina (Sinuhen elämää kurkkasin suosiotaan ihmettelin...) -Kirjoita omaasi tarinaa se on paljon parempaa ja rakentaa sanoillasi oikeasti tulevaa - suurempaa unelmaa ei vain ajallista kudelmaa jota kaikkea ihan yllin kyllin on ... sen rakennusaine on mahdoton tuleviin kantamaton. Suosiota ei kannata tavoitella ainoastaan uskollisuutta kohti totuutta siis, 'kohti' sitä sillä, oikeata, lopullista totuutta on ajassa mahdotonta kenenkään saavuttaa sillä, se kuin samalla yhä kauemmas kaikkoaa. Vaan, 'kohti' jo riittää, ajassa ollen suurta sillä siinä on oikea suunta ja joskus taas päälle sen tulee uusia, matkaa jatkaen. Ja sekin on vain suunta, ja totuutta kohti ja sekin siis taas on suurta vaikkei koskaan saavutakaan ehdotonta totuutta. Tämä on hyvä ajallisen pyrkimyksissä aina muistaa eikä luulla suuria omasta luulosta sillä, jo huomenna taas tulee jotain uutta joka taas näyttää, että eilisen 'totuudessa' oli suunta joka jo tämän päivän viisaudessa on jo ihan muuta. Vaan, näitä totuuksia ja suuntia on maailma pullollansa kuka milläkin alallansa, ratkoen tuleviansa peittäen menneitten luulojansa ... ja taas kuin suureksi tulleensa luuli maailma uutta kuuli ja palkitsi sen pienenkin uuden löydön kuin jonkin ihmeellisen joka jo taas hetken päästä menneisiin jäi kun matka edelleen käi ja astuttiin askel kohti uudempaa uutta ehkä vanhan pohjalta ponnistettua ... ja jo palkitaan taas, kuin ois löydetty suurikin uusi. Ja tulee taas huominen... kaiken uudeksi muuttaen. Näin etenee elämä pienin askelin, pienin paloin aina jotakin totuutta kohti vaan, ei koskaan ajassa saavuta sitä joka ois kuin kaiken pää sillä se aina ihmisten käsistä häviää. Tämä siis kuvastaa vain ajallisen elämää alemman meren.. Ylemmällä merellä jo enemmän ymmärretään. # 03.08.2018 Onko merkkejä muutoksen -Onko merkkejä muutoksen? Onko taas lähtölaskentaa kun asumishalu katoaa kuin vähäpätöisestä. Vaan, onko merkki tulevasta muutoksesta maisemaa vaihtaa, kyselee Kapteeni laivassaan juuri irtauduttuaan Kadonneitten voimien saarelta tuolta salaiselta, kaukaiselta joka kuitenkin ihmiskunnalle tuttua vaan ... niin unohdettua. Irti ollaan nyt satamasta taas vapaana merillä kulkea odottaen jotain uutta uusilla voimilla varustettuna. -Vaan, mitä niillä, hän huokaa. Tuleeko jotain uutta paikkaa jossa voimilla palvella? Onko jotain tarkoitusta ja onko paikalla niin väliä ollaanhan merillä ajallisilla ja ajattomilla? -Alkaa avautua tuo rajan ulottuma; molemmat saman aikaista. Ja jos alkemistin opetusta tarkoin kuuntelit niin, ajallisten teot tulisi olla ajattomia; siis, ensin ajattomia ja sit vasta kautta sen ajallisiin kohdistuen. Ja myös päinvastoin ajallisen apu aina myös ajattomiin ulottuen sillä alkemistin kosketus aina sillä on on voima ulottua vaik huomaamatta salaisella tavalla rajat ylittävällä ulottumalla; ajallisen palvelulla ajattomia ja ajattomien kosketuksella ajallisia. -Mutta se kysymys, ajasta ja paikasta tuleeko uusi paikka, uusi saari uusi rauha, uusi voima...? jatkaa Kapteeni. -Pitää olla tarkkana ja varjella ajallisen aikoja rajallisia. Ettei hyvä, kiva, apu, aikaa liiaksi syö sillä tehtävänä on kuitenkin se tärkein, työ. Ja kuten, Kapteeni, jo nähnyt oot jos työ jää piankin ajallisen varjoon tapahtuu muutos; vapauden kaipuun, ja kasvun ahjoon joka aina on yksinäisyyttä ja omaa aikaa sitä ei saa kadottaa koska vielä pitää monia saavuttaa; tietoa, taitoa ja voimaa aitoa ja sitä kaikkea jakaa. Mieltä ei saa muulla rasittaa vaan, mielen on oltava puhdas, kirkas kuin ajallisista vapaa vast' silloin matkalainen unelmia tapaa. Joten, valvo tietäsi valvo aikaasi valvo tekojesi hedelmä ja voimasi suuri ... ettei ajallisista kasva tekojesi eteen muuri. Sillä silloin ... astuu ohjaimiin tuo Mertenmies joka matkan tavoitteet hyvin ties jo lähteissä matkalle. Hän ohjaa oikealle suunnalle ja matkan tarkoitukselle ... ja hän on päättäväinen tarkoituksessaan ja tuloksen kaipauksessaan. Siis, valvo, Kapteeni ja kuuntele, katsele, aikaisi merkit olkoon silmäsi, korvasi, mielesi herkin nähdä, kuulla ja tuntea matkasi suuntia, tuulia. Jos liiaksi jo pitää suuntaan luovia on muutettava kurssia; suoria linjoja kohti tulevia. Sillä, luoviminen on hidasta vallalla liikaa sivutuulia matkaa hidastavia. Tarkkana, Kapteeni, tarkkana ... ja tarkkaile tavoitteita. # 05.08.2018 Alkemistin ensi askelia -Nämä ovat vasta alkuevästyksiä tulevan matkan kuin unelman - ei ajallisen, vaan ajattoman vaik' ajallisen kautta vielä niin kauan kuin olet siellä rajan alapuolella, ajallisen tiellä. -Kuten jo kerroin, matka opettaa ajallisen teot vielä vaikea erottaa - matka puhdistaa ja eloa tulee aina kunnioittaa, oli se millaista tahansa sillä kaikella on tarkoituksensa takana ... tulee vain oppia tarkasti havaita. Ja oppia näkemään, erottamaan ajallisen teko ja tarve ja ajattomiin kohdistuva. Ja miten olla kuin vähässä uskollinen jolla ois tulevassa aarre. Eikä tuleva aina ole se uuden ulottuman unelma vaan, se voi olla jo ajassa esille tuleva. Mutta, siihen ei tule keskittyä ei ajattoman aarteeseen ei ajallisen enteeseen vaan, teot mi edessä esille tulevat ne kasvattavat ne tulevan kudelmat ja kuin huomaamattomasti kaikki on esille tuleva oli kyseessä kumpi tahansa ulottuma. Olla vain paikalla, ja rohkea tarttua, ja kuin totella sisäisen kutsua ja kutsumusta ilman palkkion toivetta. Ei huomiotta jää mikään hyvä teko ei ajallinen ei ajaton kohdistuma sillä, kukin saa ain palkkansa hyvänsä ja pahansa. Sillä onhan kaikessa aina lakinsa ja oikeudenmukaisuutensa. Eikä niin tarvitse puntaroida omia tekoja, ei toistenkaan sillä, kyllä kaikki viel' kerran tasataan palkkiot jaetaan matkan teot kuitataan ja sit jatketaan.. Sillä, kuka oisi se viisas ajassa jolla ois aistia arvioida, tutkia toisten tekoja ja taustoja matkan määrää ja tarkoituksia, tuloksia. Sillä, mistä tiedät, mikä toisen matkan määrä on kuin kirjoitetun kohtalon. Elo ajallinen näin helpompi on. Siis, iloinen mieli ja nöyrä asenne siis, totuuden rohkea, ei tuomita sillä, se ei ole ihmisen vallassa, siis lopussa vaik' ajallisissa onkin monenlaisia tuomioita. Kukin vastaa omansa tekonsa ja matkansa ja saa niistä myös palkkansa - vaik' pahasta hyvän ja hyvältä näyttävästä pahan sillä, miten erotat sinä ajassa totuuden hyvän ja pahan. Siis, ajattoman alkemistin ensi askelmia - ajallisen ovat niin toisenlaisia vaan, hänhän onkin rajamaiden alkemisti kuin kahden maan kansalainen molempien merien, alempien ja ylempien ymmärryksien syvempien. Eikä enää niin ajallisten silmien katsella korvin kuulla vaan, ylempien aistien avulla - eikä enää turhia luulla. # 05.08.2018 Alkemistin matka -Alkemistin matka sillä siitähän nyt kysymys on kasvun kohtalon. Vaihe tämäkin vain vaiheiden, tilojen joukossa kasvun matkalla. Ja tulee uusia tiloja ei tämäkään viel pääte ole, ei tietenkään yksi eväs vain, yksi varustus ja tarpeellinen kukin kaikkineen mutta ei päämääräksi kelvollinen ... välivaihe vain, vaik tärkeä perusta - tulevia ennusta. Yksi lenkki vain sun kasvusi tiellä ja tavoite lopullinen on viel kaukana siellä minne ollaan matkalla ajallisten takana - toinen ulottuma. Joten, ei liikaa keskittyä vaiheeseen ei jäädä paikalleen vaan, eletään elämää ja jatketaan uuteen maailmaan. (Ja kun tätä puhtaaksi kirjaan nousee mieleeni sanat, tai ajatus: ett' en itselleni vallan tätä piirräkään vaan, joillekin tuleville teittensä esi kulkeville jotta ois piirretty kuin kartaksi tämä vaiheitten tie joka ajallisen elossa pidemmälle vie. Ja jotta välttäisi kuopat, karikot itsensä ylennykset ja suuret luulot osaisi kehittää itsellensä kuulot joilla erottaa oikea väärästä väärä luulo oikeasta ja olla oikealla tavalla esillä, ja rohkea tulevina aikoina, jolloin enemmän on taisteltava hyvän ja oikean puolesta, ja palvella rinnalla kulkevia. Onko tuo lie totta, vaiko tarua sen joku tulevassa saa havaita.) Ja opetus jatkuu... -Kuin salaisuuksia sanoissa paljon mutta avautuvat aikanaan ja moni niistä jo matkalla ajallisen taipaleella. Mutta, paikalleen ei saa jäädä ei mihinkään, vaik ois kuin tärkeä sillä, silloin hyvästä pian tulevan vihollinen tavoite unohtuen. Mutta nyt siis, Alkemistin matkaa ja mitä sillä on tarjolla, tietoa, viisautta ja uusia voimia ajallisia ja ajattomia muutella kuin korjata, parantaa paremmaksi ... ruveta auttajaksi. Sillä, mikä suurempaa olla vois kuin ett' elon esteet ois heikolta pois ja jatkaa vois hän elonsa tietä jonka tulosta, päämäärää, ei kukaan tiedä. Ja taitoa, viisautta jo on ja voimaa teolle kuin mittaamaton. Se nyt Alkemistin matkaa on. # 07.08.2018 Edelleen lipumista Mutta, elämää kuin livutaan alemmalla merellä vaik hetkin aamulla vihkon äärellä ylempiin kurkataan ja udellaan tulevaa; mihin oikeasti tartutaan miten ajallisissa autetaan - ne kun monesti ovatkin niin yllättäviä ei lainkaan ajallisen ajatuksen mukaisia vaan, etsivät aina vain kuin muotoaan - jännittävää! kohti tulevan unelmaa. Vaan, mitä se oikeasti on salaisuus kuin avautumaton, aina vaan. -Niin, kuten jo kuvasin ei paikalla olo, ole poissa oloa vain, ajallisen eloa. Siihen kuuluu kaikkea ei ainoastaan rajalla kurkkia ylle ja alle eikä pyrkiä salaisuuksille. Ei mikään katoa, mi matkalle piirretty on ... kartta kuin kohtalon eikä teot, pyrkimykset vie edelle sen tarkoituksen ajallisen. Kohta tuuli käy, purjeet taas pullistaa se matkaa jouduttaa uutta eteen asettaa. Kärsivällisesti vain odottaa kuten se mystiikan kuvakin opastaa (Lanttien 7). Laivaa tulee myös hoitaa ja kunnostaa - elosi laivaa kaikkineen. # 10.08.2018 Lupauksen odotusta Kesä kuluu, vailla salaisen lupauksen toteutusta elon muutosta... -Kärsivällisyyttä. Jos jotain on oikeasti luvattu piirretty elosi karttaan, se tulee... halusit sitä, tai et - niin hyvässä kuin pahassa; jos kasvun tarkoituksessa elon muutoksessa, sen suunnassa tulevan unelmassa ilossa, surussa. Odottamisen aika on kasvua. On asioita, joiden pitää valmistua. Aika on tärkeä ulottuma ajassa. Ajattomassa kaikki jo on; nähdä, tuntea, kokea kuin koko matka kohtalon vaan, ... se on ajaton mistä niistä tietää missä ajassa mikäkin on. Ja vielä, kun hahmokin on ajaton. Ajassa on aika, alku ja loppu ja siihen väliin piirtyy kaikki, ei auta hoppu. Tapahtumat johtavat toisiinsa kasvuunsa, kohtaamiseensa ja omansa aika tapahtumineen kaikilla. Ja jos jokin kohtaaminen on jossain se on usean ajan matkan yhteen liittymä kuin sattuma - vaikkei sattumaa olekaan on vain aikojen kulkuja ... ja sitten osumia. # 14.08.2018 Alkemistin hetki (hoitavat sanat) Lukea vahvistua lukemasta tuntea muutosta tahtoa parannusta, muutosta uskoa ett' se on mahdollista, totta. Kulkea hetki, jossain kaukana saada kosketusta korkeammalta uneksia uudesta, paremmasta nauttia unesta, syvälle ulottuvasta. Nauttia sanoista sisäisen kaivatuista sillä, maailma on outo ulottuma jossa kaikki on mahdollista. Voi tapahtua suuria voi poistua monia elämän muuria ja avautua ... uusia ulottumia. Siis, katso sinä joka et näe katso sinä joka näet sillä näkeminen ei ole yksin silmien vaan, näkeminen on sisäisen ihmisen lahja tulevien unien elon toiveiden. Nämä ovat kuin sanoja vain - ne lahjaksi sain - vaan, sanojen takana on kussakin omansa maailma, jossa voimia kulkea ihmisen pienen rinnalla ajallisen matkalla. Ole rohkea, ja usko suuria. Eikä se usko ole sinun pääsi uskoa vaan, sen sisäisesi joka sanoja toisin kuunteli kuin syvempiä kaukaisia huuteli: -Oi, anna! apuasi matkalle tulevan kasvulle, unelmalle joka elämäni sisällä on ... se syvän syke kuin pohjaton. Minussa elämän voima ON! En ole turvaton sillä sisäisen syvä turva minulla ain matkassa on. Elämä on uskomaton ja minulla juuret siinä syvällä on matkan kuin kohtalon. Minulla nyt hyvä olla on. Kiitos. Ja amen. Näin olkoon, ja tapahtukoon. Amen. # 15.08.2018 Salainen kosketus "Alkemistin hetken" luettua tapahtuu värähtelyn nousua lukijassa kuulijassa. Kuinka paljon, sitä ei Alkemisti paljasta - vaan, enempiäkö lie odotti.
Et ymmärrä tasoa ja nousua pitää varoa "humausta" kuin hurman kokemusta sillä, se on ajallisen tavoitetta ... ei kulje totuutta. Hurma ei kanna ei ole syvä tunne - katoava. Mut' rauhallinen nosto syvän sisäisen on voimaksi ihmisen ja se kantaa jää matkaan auttamaan rakentaa tulevaan. Siis, alkemisti muuttaa. Ei vain hetken hurmaa joka jo ovella on poissa vaan, sanoissa sisälle ulottuvissa hoitavissa, parantavissa - ei katoavissa niissä se voima on ... sisäisissä ulottumissa joist' kasvaa se ulompiin ajallisen tuleviin. Ja silloin ei kyse ole hurmasta vaan, enemmänkin sen surmasta. Kyse on sisäisen rakennuksesta mukana kulkevasta, kantavasta voimaa arkeen ja tulevaan antavasta vahvistavasta ulkoisen ihmisen kautta sisäisten ulottumien. Siinä se salaisuus on. Älä ole uskomaton. Sanoissa todella voima on sillä sanojen voima on uskomaton ... ja niiden tausta viel' tuntematon. # 17.08.2018 Alkemistin apu auttavainen -Alkemistin apu on auttavainen muuttavainen hetkessä koskettavainen. Harvoin tuntuvainen - ei humausta vaan, hiljalleen kasvavainen kohdettaan muuttavainen, korjaavainen uudeksi tekeväinen, kuin solujen myötä ihminen itsessään, ja solunsa, tekevät työtä. Siitä se muutos kuin luonnollinen elämän seassa kasvavainen vaivat, sairaudet, kukistavainen luonnollista tietä - siit' ei ihminen itse tiedä. Nopeasti annettu muutos on nopeasti poistuvainen - vaik' ei lakia sillä riippuu tilanteesta. Vaan, muutos hitaasti kasvavainen on kokonaisuutta hienostuneesti muuttavainen sillä, muutos monesti on koko kehon prosessi ja muuttuvia osia, kohtia kehon, on monia; tapoja, tottumuksia asenteita asentoja, virheitä, varomisia elintapoja, liikkeitä lääkkeitä annettavia hoitoja, tutkimuksia ei niihin kerralla tule kajota vaan, hienovaraisesti korjaantuen kuin salaisesti muuttaen - kuin unohtaen ett' alkemistin hoidon kerran saanut on. Elämällä kuin lakinsa eikä Alkemisti vastoin elämän lakia kehon omia, ajallisia sillä, hän on Elämän Alkemisti ja se tarkoittaa kokonaisuutta; ajallista ja ajatonta elämän kunnioitusta ja sen lakeja kokonaisvaltaista korjausta, parannusta. Tämä jo ajassa aivan uutta; ei vain kipukohdassa sairauden oiretta hetken tunnetta vaan, kaikkinaisuutta ja se on ihmiselämälle suurta. Sillä, ihminen on hitaasti muuttuvainen hitaasti kasvavainen hitaasti katoavainen ja tuohon elämän tahtiin ja vauhtiin astuu myös Elämän Alkemisti suostuen ajallisen elämän lakiin kuin luonnolliseen tahtiin siihen ihmisen rinnalla muuttaviin. Vaik' kosketuksen hetki on nopea tuskin huomata, tuntea ... ees kuin uskoa ett' jotain ois tapahtuva niin, prosessi - se Alkemistin muuttava prosessi on siitä hetkestä alkava ja kehossa, koko elossa, vaikuttava ja sitä muuttava kaikella tarvittavalla tavalla ollakseen oikeata ja todellista vailla ajallista hurmiota ja suuria kansanjoukkoja etsimässä kokemusta ... vaikka, niitäkin on ja elämä on uskomaton apujensa antajana kenelle sellainen sallittua. Tässä oikean alkemistin askeleita; itse uskoa kulkea luvalla, ei luvatta sillä kaikki ei ole sallittua sillä, eihän kaikista aineista voi saada jalometallia. Pitää tietää, mikä on oikeata ainetta ja mitä voi keskenään sotkea jotta syntyy sitä kaunista joka on kaiken tavoitetta. Sillä, eihän kaikki ole kaikille "ei helmiä sioille", vaik' kuin rumasti sanottua - väärin ymmärrettyä, käännettyä. Vaan, kaikki ei ole kaikille, sitä se tarkoittaa; on elämän teitä ja tarkoituksia on erilaisia matkoja syitä ja seurauksia - ei kaikkiin saa kajota suunnitelmia sotkea vaik' näyttäsi se kuinka pahalta. Alkemistin tulee olla tarkkana ettei sotke elon suuntia, polkuja ja suuria suunnitelmia mit' kädessä korkeimman on. Elämä on tutkimaton. On tietysti hetkiä, paikkoja joiss' on monia ihmisiä paikalla ja valinta kuin mahdotonta; joukossa monia elon tarkoituksia, polkuja eikä tarve ole kaikkia koskea. Ei jaotella! Vaan, apua tarjota salaisesti toisia koskea ... enemmän kuin toisia toisille apua toisille hetken lohtua. Ei ole se alkemistin vallassa. Aina on ollut kuulijoita; toiset kuulevia toiset kuuroja toisille muutosta toiset muuttumattomia toiset uskovia toiset uskomattomia, pilkkaavia. Koska kaikki ei ole kaikille vain kuin kuuleville ... ei kuulemattomille sillä, he eivät ees kuulleet. Mutta, kuka ihminen voisi sanoa kuka on se kuuleva kuka kuulematon - ei sellaista lahjaa ole tarjolla kuka voisi sen sanoa. Vaan, Alkemisti voi sen nähdä ja tuntea - jos tarpeellista. On hetkiä ja on hetkiä toisessa tarkoin kohdistua toisessa kuin viljellä jyviä ja toivoa hyvää satoa. # 18.08.2018 Muuttumisen tie -Kysyä apua kuunnella toista - ajallisissa tarpeellista. Vaan, aina asetat sen toisen itsesi ylle ja sinut hänen alle. Ajallisia asioita. Vaan, ajattomissa tulee olla tarkkana kenen alle asettua kenen voimia, kokemuksia kenen opetuksia kuulla, totella mihin elämässä asettua mitä uskoa. Onko kasvua, ja mihin suuntaan vai, poljetaanko paikalla ja kenen etua. Vaikea. Vaan, jos on kasvua - ei vain oppia opetusta vaan, oikeata sisäisen kasvua tulee eteen ongelmia jos oppilas ei enää usko opettajan oppeja siinä on mahdollisuuksia; joko luopua opettajasta tai suostua jäämään alle nyt jo kasvamattomalle paikalle ja sopeutua kuin omasta kutsustaan taantua takaisin sinne ... ehkä turvallisille. Mutta, jos hän uskaltaa luopua kiittää kasvunsa matkasta ja yksin jatkaa tulevansa kasvun matkaa hän todella alkaa kasvaa kun raja-aita katoaa. Tosin, raja-aitoja on paljon on uusia opettajia ja kullakin omansa toiset lähellä, toiset kaukana ja niiden sisällä voi etsijä kasvaa ain pienen matkansa ... kunnes taas saa huomata tuli eteen raja-aita jota ei saisi kohdata. Ja taas on valittava jääkö tälle paikalle, opetukselle vai, oisiko jatkettava sitä omaa kasvua. Vaikeita hetkiä ja paikkoja uskoa, ett' edempänä on vielä jotain uutta tarjolla. Jos etsijällä on jokin oma matkansa kartta asiaa, päätöstä helpottaa riita opettajansa kanssa. Ja siitä sitten ovesta ulos - joka onkin hyvän kasvun tulos ja taas ainoa mahdollisuus kasvaa, ja matkaa jatkaa. Täss' matkalla etsijä itsekin kasvaa kuin jollain yliluonnollisella tavalla: tutkii uusia opettajia ymmärtää raja-aitoja ... jotain hieman syvemmin monia jo suoralta kädeltä karttaen. Hänestä tulee yksinäinen. Ja jos vaikka tuntuisi se uutuuttaan vaikealta on se kuitenkin etsijälle se paras paikka. Sillä, ei hän kuitenkaan ole yksin tulee uusia opettajia nyt toisenlaisia auttajia matkallaan opastavia jotka kuin hiljaisilla tavoillaan ohjaavat etsijän kasvua - jolla ei ole loppua ei ajassa ei ajattomassa sillä, matka on ikuisesti jatkuva tosin, ajallisten oppien ulkopuolella ja se on kuin etsijän palkka ... vaikkei palkka kuitenkaan, vaan tila josta maailmaa toisin katsella ja jatkuvasti uutta oppia elämän suuria saloja ja sen takaisia ulottumia. Elämä on silloin jatkuvasti muuttuvia vaiheita ja tiloja joissa aina on uutta tarjolla ... ja kasvun tiellä ei ole loppua. # 18.08.2018 Alkemistin opetusta -Antaa apua ja uskoa tapahtunutta olla rohkea ja luvata tapahtuman, kosketuksen tulosta. Sillä, ihmisen sisäinen ottaa vastaan kosketuksen, ja alkaa toimia muuttaa elonsa kulkua ... ajatelkoon ulkoinen mitä tahansa vaik' epäuskoa, humpuukia. Sisäinen kuuli, se riittää ja muuttaa ulkoisen kulkua ja suuntaa kuin salaisesti vähin erin vaikuttaa eloa helpottaa. Vaik' piankin jo molemmat voi unohtaa kylvettyä suunnitelmaa: siis, korjata ja parantaa eloa auttaa. Tärkeämpi on siis koskettaa ja apua antaa kuin muistaa ja odottaa seurata tapahtumaa. Kyllä joku ain joskus muistuttaa miten tapahtuma nyt arjessa vaikuttaa. Se alkemistia hetken lohduttaa: apu ei ollut turhaa. Siis, ei tarkoitus ole pyöriä menneissä tehdyissä teoissa, annetuissa hoidoissa ja jäädä vaik siihen sillä, uutta on tarjolla jonka kanssa on aina vahvistuttava oppia uutta ja uutta joilla enemmän viel syvemmän koskettavuutta. Ei kaikki viel ollut tässä alkemistin tilassa, nyt näkyvässä. Se on tulevan evästä kuten aikaisemmatkin; Taikuri, Erakko, Tietäjä, Mystikko ... se vapauden Narrikin. Kulkevat mukana matkassa ollen aina paikalla tarvittaessa. Siis, tää ajallinen kulkija jolla kuin monia kasvoja, opetuksia ei itse ole yksikään noista matkalla saavutetuista tiloista - ne ovat vain ominaisuuksia sisäisen kasvuja. Vaan, itse vielä kuin vailla kasvoja vaikkei vailla ajallisia. Siinä vielä salaisuuksia ajallansa avautuvia. Mutta, tänään kuljetaan alkemistina jolla muut kaikki apuna aikansa matkalla. Ja tulee uusia kasvoja, palveluja ajallisen ja ajattoman ulottumia joissa oppia uusia salaisuuksia joita matkalla viel tarjolla. Ole vain rohkea - nyt Alkemistina hetkesi ulottumana. # 18.08.2018 Alkemistia väsyttää -Olen ollut niin väsynyt, huokaa alkemisti vielä nuori, matkansa alussa. -Se on varustusta ja varustuksen pukeminen on raskasta muutosta vaatii voimia vaikkei niin ulkoisia, vaan, sisäisiä se on raskasta kuluttaa energioita. Ja sanat suolletut vihkoisi sivuilla eivät ole ne ilmaisia vaan, ajallisen kuluttavia koska sisältävät ulottumia niitä värähtelyitä jotka syövät energioita ... jotka ovat värähtelyitä. Siitä kuin kadonneita voimia ulkoisen kipuja, vaivoja ... vain hetken aikaisia. Ja avun antoa, jota tarjoat niilläkin aina kustannuksia. Vaik eivät olekaan omia olet kuitenkin kuin kuumana lankana jonka kautta voimia, apuja. Kannattaa nyt välttää turhia voimia kuluttavia, ja nukkua jotta varustus saadaan kuin asennettua. Sitten taas on voimia toimia palvella ulottumia ajallisia ja ajattomia - kuluttavia, koska koskettavat aina ulottumia. Nuo vielä salaisia, pian avattavia. Nyt lepoa! # 19.08.2018 Rikkaus vs. terveys -Ajallinen alkemisti sillä sellaisiakin on, matkallaan kohtalon ja jos onnistuukin hän tehdä suuria muuttaa aineita aikaansaada kultaa, jalometallia ajallisen tavoiteltua mahtia, rikkauksia niin, hyödyttääkö se ihmistä jos on sairauksia, vaivoja - olla onnellinen kimpaleensa kanssa sairaana, raihnaisena. Miten nauttia onnesta, jota ei ole kulta ei onneksi tule vaik sillä suuria apuja vaan, jos ei ole taitoa poistaa vaivoja. -Saat mitä tahansa, hän sanoo. -Annan sinulle kaiken mitä omistan, jos terveyteni palautat sillä, mitä iloa minulla on rikkauksistani jos elämäni on poissa sairauksien kahleissa, hän toivoo ja kaikkensa lupaa. Siin' asettuvat vastakkain terveys ja rikkaus ajan ankarat arvot; molempia ihminen tavoittaa molempia toivoo - joskus saavuttaa toisen, toisenkin terve ois onnellisin. Toisessa on haaveena rikkaus, valta olla elossaan jotain suurta ... elämä ois niin kaunista ei mistään puutetta. Vaan, jos on vaivoja vakavia sairauksia mitä silloin voi elämältä toivoa - lisää rikkauksia? Ei, vaan vaivojen poistoa sillä, terveyden katoamisen myötä poistuu elämän ilo jokapäiväisestä selviäminen on raskasta työtä. Toisessa haaveena ikuinen elämä - vähät niistä rikkauksista! jos vain saan elää onnellisena vailla vaivoja ja nauttia elon pienistäkin asioista ja toteuttaa toiveita, tarpeita eloni matkalla. Siin' ovat nuo elon suuret voimat ja vallat; terveys ja raha kumpi hyvä, kumpi paha ajassa niiden haave on kovin sotkeutuva. Ja se onnellisuus on myös vaikea asia kun elämä kaikkineen kuin muuttuvaista kasvattavaista. Kumpi enemmän tuo onnellisuutta; köyhä, joka saa rikkauksia vaiko sairas, joka saa parannusta. Hetkensä kummallakin olla onnellisin. Ihminen niin kaikkeen pian tottuvin, turtuvin ja molemmat voi olla hetkessä poissa jos rikkaus, suuri suru jos terveys, kuin elämän menetys ja, molempien palautus on suuren onnen tuntemus molemmilla elämälle suuri vaikutus - vaan, mikä on milloinkin ihmisen oma arvostus. Päätä sinä kohdallasi kumpi sinulle arvokkaampi. -Tietysti molemmat yhdessä, sinä saatat sanoa. No, sekin on elämässä mahdollista ja voi tuoda suurta onnea. Vaan, jos kuitenkin kysyn: -Kumman otat jos valita saat rikkauden vailla terveyttä vaiko, terveyden vailla rikkautta. Kummassa on enemmän elon nautintoa, onnea mahdollisuutta elosta haaveilla ja toteuttaa unelmia. Siin' kuin huomaamatta oli kaksi suurta elon arvoa ja kaksi elon alkemistia; rikkauksia antava ja elämän palatuttava. Kumman valitset sinä? # 19.08.2018 Matkan tasoja - Näkijä -Ja matkalla on niitä vaiheita tiloja, kuin tasoja. On hyvä katsoa tulevia unelmia ihmisen ihmiskunnan rakennelmien kehityksen suuntien niistä puhuen, julistaen - vaik mikään ei muutukaan. Ihminen luo suuntiaan vaikkei omasta tahdosta kuitenkaan sillä, onhan kaikki jo nähty edeltä piirretty, hyväksytty pieninä paloina suurina kokonaisuuksina tahtoina toteuttaa se omansa osa olla palanen kokonaisuutta ja tulevan viel salattua kohtaloa. Nähdä ja tuntea tulevia ymmärtää olevia ja suuntia olla paikalla ja sanoa - vailla vaikutuksia. Paikka sekin, tila, taso se yksi tuleva joka ihan muuta kuin ennustelua ja ajallisen näkyjä ... joista ihmisiä suuria vailla sen suurempia juuria. Vaan, paikkansa aina kullakin apunsa tavallansa antavin. Vaan, tuo Näkijä tulevan kuin ennalta kokija, todistaja on jo kuin ajallisen ja ajattoman haltija maan päällä - tietää, tuntea suuria ymmärtää tulevia kaukaisuuden unelmia, jotka jo kauan olleet on kuin kulkuna kohtalon. Ja tuo suunnitelma on suunnaton suuruus ihmiskunnalle viel tuntematon. Sen avaus... jo suuri voima on. Sekin hahmo jo matkassa on, Tietäjä ja hänen kasvunsa - Näkijä aivan kuten Taikurilla jolla nyt suuntana alkemia - elämän alkemia. Nimet, virat, kuin tuttuja vaikka tällä matkalla todellisia ja voimansa suuria ... kaukaisia juuria. # 19.08.2018 Matkan tasoja - Erakko -Entä tuo Erakko, kysyy jo Kapteeni kiinnostuneena laivansa miehistöstä. -Miten on hänen kasvunsa laita. Onko siinäkin suuntia, kasvua. -Erakko on yksinäisyyden matkaaja viel pimeän tutkija, uusien tavoittaja. Yksinäinen tie, vain lamppunsa kanssa ei kaipaa hän seuralaisia elää vain omia maailmoita ja kuvia ... se hälle on suurta huvia ohjata valokiiloja viel tuntemattomien maissa läheisissä tai kaukaisissa, ei väliä sen ajallisen ja ajattoman sekoittuen. Kasvunsa hälle on yksinäisyyden lisä ääniensä kuulo tuntemattomien tunto ja kiilansa viel suureneva maailmansa avautuva pimeässä ja ymmärryksensä määrä saamansa kuva kaikkineen ei ole väärä. Siin' on hällä kasvunsa tie se yhä pidemmälle pimeään vie. # 19.08.2018 Matkan tasoja - Narri -No, entä sitten tuo Narri joka jo kaikesta vapauden nautti. Onko vapaudesta viel suurempaa vapautta - jotain tulevaisuutta, Kapteeni viel uskaltaa jatkaa. Tuleehan hänen tuntea miehistönsä tila ... tehdäänhän tässä yhteistä matkaa. -Niin, tuo Narrin vapaus on vielä tämän ajallisen vapautta sen kahleista. Mutta, kasvunsa vapaus on vapautta myös ajattomista sen rajoista ja suljetuista tiloista. Se onkin jo todellista suuruutta ja vapauden vapautta mahdollisuutta kulkea unelmien suuruutta ja kokea kaukaisia kokonaisuuksien takana. Se on siis vapautta ajattomissa ... sen kuvaaminen jo ajallisissa vaikeata kun ei ole olemassa oikeita sanoja jolla tulevia kuvata. Ajallisen sanat niin vajaita. # 19.08.2018 Matkan tasoja - Mystikko -No, vielä ois tuo hiljainen Mystikko hytissään kuviensa kanssa. Onko hänelläkin viel kasvunsa, Kapteeni jatkaa. -Noo, Mystikko syventää mystiikkaansa alkaa nähdä mystisten taakse niiden voimia ja valtoja. Ei enää esille näkyviä pelkkiä kuvia. Ja ne voimat ovatkin suuria - ja arvaamattomia. Suuntia on monia, siis ajallisissa mutta ajattomissa ne ovat viel salattuja. Ei kaikki ajallinen mystiikka ole ajattomista kumpuavaa vaan, ajallisen tarut, teot, temput moninaiset ajallisten käytössä kasvavaiset niin hyvään, kuin myös pahaan. Monet johtavat rahaan ja valtaan. Vaarallisiakin. Näihin kaikkiin katsoo Ajattoman Mystikko joka paljastaa, mistä mikin kumpuaa. Ehkä niistä varottaa, jos on lupa ... ja jos uskaltaa. # 19.08.2018 Matkan tasoja - Försti -Niin... ja, onhan täällä laivalla vielä tuo Försti, Kapteenin ain uskollinen kaveri jo vuoskymmenten takaa. -Mihinkäs sen kasvu vie. Onkos sille, pikku karvaturrille, jokin ihan omansa tie? -Nnoo, vähän kuin ois sielunsa jo sillekin kasvanut tällä matkalla. Omansa persoona ja matkansa määrä. Tää laiva ei ole hänellekään väärä. Ja... -Älä-nym-musta kysele! Kyllä mä tän paikkani tierän, se on tässä ruorissa ja suuntaa määräämässä että te muut kaikki pääsette perille... ... missä ikinä se sit onki. Hö! "...miten toi kasvaa..." Hoitas vaa ite oman osasa, mokomaki ...kippari muka. -No niin ... tuota juuri tarkoitin. Hän tietää kyllä paikkansa ja tehtävänsä. Siihen ei tarvitse puuttua. -Nii ettei-mun tartte iha suuttua. Kyllä mä tän homman osaan! Hoitakaa te vaan omanne ... tehä ootte vähä-ku mun vastuulla ett-ees joskus päästäs jonnekki perille... - siis tonne oranssaille, eiks-je! -Juu juu, sinne sinne aina vaan ei kohteen muutosta, kuittaa Kapteeni. -"...kohteem-muutosta..." Hö! Mikä toiki-ny sit-oli "...kohteem-muutosta..." # 20.08.2018 Matkan tarkoituksesta -Tuo tästä ... merten kulkijasta ulottumien unelmasta matkasta kautta outojen maiden merien, satamien, ain uusia oppien matkallaan kasvaen ain jotakin kohti - vaan, mihin kaikki aikanaan johti. Kait kaikella tarkoituksensa aina suunnitelmansa ennalta kuvattu, luvattu vaan, missä on tään matkan määränpää mitä kaikkea matkalla selviää ja mitä niillä monilla löydöillä ja matkan kasvulla. Onko kaikella jotain tarkoitusta. -On, ja on matkan määrä, ja tarkoitus elämän oudon avaus ja ihmisen syvempi tuntemus ylempi ulottuvuus kaiken jatkuvuus. Tuon kaiken kuvaus on matkan tarkoitus. Ja matkalla mittailla, tutkia elon ulottumia salattuja totuuksia ja parantaa sairaita uudella tavalla ja oppia mahdollisuuksia tutkia kaiken alkulähteitä ja tarkoituksien juuria. Kysymyksiä suuria, ja ajalle uusia. Ei kehitykselle saa asettaa muuria ... kaiken tarkoituksena on aikaansaada muureille murtumia. Vaikkei tietenkään tää matkalainen ole mitenkään ainoa vaan, hälläkin vain omansa paikkansa kartoittaa kaikkeutta ja sen ajallisia mahdollisuuksia. Rakentaa ajallisen tulevia ja tuoda esille tulevan unelmia ... ja osoittaa niille suuntia. Tuo kaikki on luvallista ... vaikkei kuitenkaan aina kuin luvallista ajallisen puitteissa sillä, vastassa monia ajallisen kuvitelmia ja valtarakenteita joilla muita tarkoituksia. Ei saisi kuin ohitse oikaista tuottoisia polkuja sotkea. Ei aina ole mieleen ongelmia ratkoa ja horjuttaa jo rakennettuja rakennelmia. Siksi monesti kannattaa vaieta ja antaa ajalle sijaa löytöjä tuleville avata. # 21.08.2018 Elä hetkessä -On piirretty nyt matkan tila ja tulevan kuva kasvun suunta. Ja nyt siis matka itsessään on tärkeä ei nuo kuvat olevan, tulevan vaan itse elämä, siihen keskittyä elää hetkessä osata nauttia ja poimia elon pärskeitä sen myrskyäviltä meriltä. # 27.08.2018 Ajallinen ja ajaton -Ajallisia voi lähestyä vain ajallisen ehdoilla. Ajatonkin on sidottu ajallisen hahmoon ja kuin sen kautta mahdollista auttaa ja palvella ... ajattoman kuulla ajallisen kautta. Ellei ... jo ajattomat yhdistä toisiansa. Ajassa ajattoman yhteys käy ajallisen kautta jos tahto, tarkoitus, on palvella ajallisia sillä, apu ajalliseen käy ajattoman kautta. Vaan, missä kulkee raja. Mistä minne vaikutusta. Mikä kaikki yhteistä vaikutusta. Tarvitseeko toinen ain toista. Voiko toinen toimia ajassa ilman toista. Mitä jos toinen toimii ilman toista? Voiko toinen olla kuulematta toista. Toimia kuin omin päin toista huomioimatta. Olla silloin kuin yksinäinen; Aatami ilman Eevaa. Ihminen kuin vailla omaatuntoa, sisäisen hiljaista kuiskausta. Jääkö yksinäinen kuin oman onnensa nojaan vaille syvän sisäisensä apua. Voiko se sisäisen syvä kaipaus olla vailla ajallisen ulottumista kulkea kuin orpona, vailla yhteistä kosketusta. Onko ihminen kuin puolikas, jos toinen on ilman toista; ajallinen vailla ajattoman ulottuvuutta ajaton ilman ajallisen osuutta. Ja nyt, paluu takas... Voiko ajatonta koskettaa ilman ajallisen osuutta, jos eletään vielä ajassa, alemman ulottumassa. Voiko ajallista koskettaa ilman ajattoman kosketusta jos etsitään ajallisen parannusta kuin yliluonnollisella tavalla vailla ajallisen viisautta. Voiko ajallisen sanoilla koskettaa sekä ajallista, että ajatonta. Voiko ajallisen sanoilla koskettaa tuntematonta joka on sekä ajallisen että ajattoman yllä. Voiko ajallisen vaatimaton sananen olla portti ihmisen sisäisen. Voiko ajallisen sananen olla niin suuresti energinen että kulkee se läpi ajallisen ja ajattoman ain ylempiä koskettaen. Sanoissa on voima, riippuen sanojen lähteistä. Vaik' ois se vain ajallisen arkinen kuitenkin salaisesti sisältäen voiman ylimaallisen. Sillä, eihän muita sanoja ajassa olekaan kuin ajallisia vaik' ois ne hienoja ja kauniita. Vaan, nekin vain ajallisen tyhjiä ellei niissä ylemmän lähdettä; voimaa yhdistää alempia ja ylempiä rakentaa ihmisen kokonaisvaltaista terveyttä viedä eteenpäin ajallisen kehitystä; kasvaa, tulla joksikin kulkea, edetä kohti sitä suuren suunnitelman todellista merkitystä. Tuosta malliksi tuo edellä oleva "Alkemistin hetki". Onhan sanoilla kosketusta vaan, ei aina tiedä milloin mikäkin sanan tavoitetta - vaik' viljellä unelmia. Ei tule niin varoa. Sanoja ei kannata padota vaik' oisivatkin ne vaikeita tajuta sillä, hän kuulee, ken kuulla voi. Jollekin ylempien kellot kutsuen soi. Et tietää koskaan sinä tuntemattomista voi. # 31.08.2018 Elämän monia tasoja -Onko vaikea käsittää tätä Mertenmiehen matkaa kun hän meriä kyntää ja samalla elää tätä ajallista elämää. Meret ovat meriä, elon ulottumia alempia, ylempiä ja jalkansa kuitenkin maalla ajallisella matkalla. Elämän monia tasoja ja kullakin vaikutuksia elon matkalla. Sillä, ei ihminen ole ainoastaan tää näkyväinen kuori ajallisensa ulospäin näkyvä hahmo, muoto vaan, enemmän, suuremmin, on ihmistä sen kuoren sisällä. Siellä oikeasti on kaikki se kasvu, kehitys tunteet, tuntemukset - se jokin, olla ihminen vaik ajallisen kuin tärkein kohde on vain tuo ulkoinen. Ihminen ei oikeasti näe sitä sisäisen ihmisen elämää kun elää vain ulkoiseen keskittyen ja luullen, ett' elämä on siinä silmien edessä vaik oikeasti kaikki tapahtuu sisällä silmiltä salassa. Siellä on se todellisen ihmisen maailma ainaisesti jatkuva ja kehonsa pinnalla tapahtuu vain ajallisensa kasvua joka on vähin erin rapistuva, katoava. Ajallisen merkitys on vaikea ja kun niin lyhyt on kehonsa matka ajassa. Mitä ihmeen tarkoitusta sillä ulkoisella muodolla, olemuksella sillä kaikki tieto, kasvu, kehitys on vain sisäisillä. Nooo ... ei tämä vielä ratkennut kaikkineen jatketaan kohta, keskitytään siihen ulkoiseen sen viisauteen ja syvään merkitykseen. # 02.09.2018 (tämä siis sitä jatkoa tuohon edelliseen) Mertenmiehen salaisuus -Onko kuin vihdoin paljastettava tää Mertenmiehen tarina. Kuka oikein on tää tarinan matkaaja jolla on niin monenlaisia puolia, ominaisuuksia erilaisia hahmoja omalla laivalla tällä elonsa matkalla kuin kaukaisella ulapalla kohti jotain suurempaa totuutta ja rakennetta ... joka oikeasti on tää ajallisensa maailma. Matka on ikuisesti jatkuva ja vain osa siitä tapahtuu ajassa ja ajallisen kasvussa alhaisessa ulottumassa jolla on tärkeä paikkansa kaikkensa kasvussa eikä sen ajallisen osuutta tule lainkaan aliarvioida sillä, onhan se kaikkineen vain tulevansa vertauskuvana kuin varjona suuremman valosta ja sen tarkoituksesta. Kuin aurinko, joka heijastaa kuun kautta valoa ja varjoa, takaisensa voimasta ollen vain sen suurensa heijastuma ajassa paljastaen taustansa. Ja, miten voisi se tausta ajassa esille tulla ellei ois tuota heijastusta ja varjoa joka on paljastava, ett' jotakin suurta on kaiken takana. Tässä on osa vastausta ajallisen tarpeellisuudesta - olla heijastuma ihmisen suuruudesta ja sen taustasta ja taustavoimasta. Ja tuo heijastuma on kuka tahansa ajassa oleva ja sen vaihetta matkaava käydä sen ajallisensa kasvatuskoulua jolla aina on tehtävänsä ja tarkoituksensa kokonaisuutensa matkalla. Ihmisen osuutta ei arvosteta kun ei oikeasti tajuta tätä kaikkinaisuuden kasvua joka jokaisessa on tapahtuva tavalla tai toisella ... salassa ja vast' matkansa takana on hälle itselleen avautuva se kuin oma tahtonsa kasvaa omalla ajallisella matkalla kohti jotain suuruutta - joka siis kaikkineen on hyvin arvokasta. Vaikea kuvata, kun ei ole oikeita sanoja vain vajavaisia ajatuksen haituvia joilla kasvua ja tarkoitusta on lähes mahdoton kuvata. Ja, onko se lie ees tarpeellista yrittää vajavaisella kuvata tarkoitusta jonka osana on ihminen ajassa - raamatullista - olla suuruuden kuvana ajassa ja omalla osallaan rakentaa kaikkeutta kuin suurta verkkoa, jossa paljon lankoja ja niitä solmukohtia, kudoksia sillä, ilman niitä kudelmia ei muodostu sitä arvokasta verkkoa; sen alkua ja loppua rakennelman kokonaisuutta. Vaikea tajuta ... ajallisen mielikuvia ajattoman kokonaisuuksia. Vaan, vieläkin on vastaamatta tää ajallisen matkan tarpeellisuutta - vaikea kuvata ja vaikea uskoa ja kun on niin monia ajallisen rakennelmia. Vain turhia riitoja omansa puolusteluja ja taisteluja sen puolesta joka kullekin kuin ainoata oikeata. Ei kannata. Ja kullakin ain matkansa ja tarkoituksensa kaukaisensa kasvussa ja kussakin osansa kokonaisuutta ja sen totuutta. Turha taistella sillä kullakin ain paikkansa auringon alla ... eikä nyt tarkoiteta tätä ajallisen valoa vaan, kaikkeutta. Ja nyt on siis palannut Mertenmies laivallensa - vaikkei oikeasti ole ollutkaan siltä poissa onhan vain tehtäväjakoja matkansa ajalla joka oikeasti on vain ulottumia, tasoja matkata tätä ajallisen tarkoitusta ajallisena, ja ajattomana. Tämä kaikki on ymmärtämättömälle kuin yhtä sotkua vaan, ymmärtävälle kaikki on kaunista ja palvelee salatusti kokonaisuutta. # 04.09.2018 Suurien äärille -Ajaudutaan kuin tahtomatta suurien äärillä oikeille, vai väärille kaikille ihmisille ja kunkin elolle, tarkoituksille kun on niin paljon kaikkea elon rakennetta jota ei ihmisajatuksella voi ratkoa eikä ymmärtää itse kunkin tehtävää. Kuka on hyvä, kuka on paha voiko paha ollakin hyvä, ja hyvä paha voiko vähäinen olla tärkeä voiko tärkeä olla vähäinen, kuin tarpeeton ja joku aivan huomaamaton paikan suuren omaaja on. Ei silmin ei ihmisarvoin, -arvostuksin vaan, sisäisin ymmärryksin kuin sisäisiä arvioiden eikä siellä mitaleja, arvoja jaeta ... asteikot on aivan toisia ihmissilmille, -arvoille tuntemattomia - paljon salaisuuksia. Ja hyvä niin ihminen ei yllä salaisiin eikä kaappaa valtoja, asemia sen ei niissä toinen toisiansa palkiten. Ajallisen palkinnot vain varjoa ovat tulevain vaan, miten elon vähäisten raihnaisten, sairaiden osa salaisten sisäisten, ajallisten tehtävien miten sotien, tappamisten miten kaikkien vääryyksien. Mikä osa, tarkoitus niiden miten kasvu sisäisten matka tulevien? Kysymyksiä paljon, vastauksiakin oikeita, vääriäkin ihmismielen mukaan väännellen ain ajallisten etujen mukaan ja niiden vaihteluita ei ymmärrä kukaan. Aika syville - vaan ei enää syvemmäs ei ylemmäs, riidaksi vain ihmisvoimiksi, valloiksi, taas pian rakentain ymmärtämättömät ymmärtämättömiä harhauttain. Vaihe tämä on ... kuin taas yhteenveto menneen matkasta - ain kaukaisemmasta vaikka, kuin ajassa ei tapahtuisi mitään uutta tietoa annetaan koko ajan sisään. Eikä kyse ole pyrkimyksestä, yrittämisestä, vaatimisesta ei suunnitelmasta jotain tavoitetta kohti ja sitä ponnistella - ei vaan, kyse on matkasta antautumisesta sille, ja uskoa ett' tää kaikki kuin ihmeellinen, on totta. Eikä voimia, valtoja, voi oikeasti harjoitella jotta yhä suurempia vois sen kautta tavoitella sillä, ei tää matka oikeasti ole ihmistekoja ja sen kautta jotain saavutuksia ja tunteita ajallisia ... ne ovat jotain muuta varjojen varjokuvia vaik ois ajassa kuinka suuria, suosittuja. Ei tätä tietä, matkaa, ja kasvua sen ansaitse itselleen ihminen ei teoillaan, ponnistuksillaan, suureksi tule - vain ajallisen lume ja siksi tuleekin olla tarkkana kenen valtoja, voimia on kulloinkin tarjolla. Sillä, ihmisen kasvu ei ole ihmisen vaan, suuruuden ja suuruus on tulosta suunnitelmien tahtojen, totuuksien ... vaik ajassa kaikki viel vajavaista mut' kasvu on suuntien ei ajallisten humujen. Varovasti vain näillä sanoilla alla paljon herkkiä varpaita joita ei ole hyvä ajassa polkea. Olkoon kullakin matkansa ajassa; toisten tehdä ja touhuta toisten palvella ja kullakin matkansa, arvonsa, paikkansa ja kuka voisi koskaan sanoa mikä ei tavalla tai toisella ois arvokasta. - Kullakin osansa kuuliaisuutta. Eikä tarpeen ole aina ees mitään sanoa sillä ei matka ole ihmisen omassa vallassa. Kullakin paikkansa ja matkansa määrä kuka koskaan voisi ajassa sanoa mikä on oikea, mikä väärä. Sillä "oikeat" tappavat oikeita väärät tappavat vääriä oikeat vääriä ja väärät oikeita. Ja kuka heistä koskaan tiesi kuka oikeasti oli oikea, kuka väärä. Kullakin omansa määrä. Miten selität, ymmärrät sinä tätä, oi ihminen ajatuksesi, tietosi, vajavainen. Eikä kukaan voi ajassa tietää totuutta. Harva ees aikansa takana, vain suuntia kohti totuuksia ja tulevia. Vaan, ne suunnat ovat suuria totuuden unelmia kohti tulevia jotka ajallansa vasta ovat toteutuneita unelmia. Mutta, jos jollain on suunta ajassa, se on suurta ja sen suuren takana, on kasvavaa suuruutta.
-"Niin ... juuhh ... kröhm", ryhdistyy Kapteeni nyt hieman mietteliäänä, -"... niin ... kylllä see..." ))) -"On se, se suunta edelleen", kuuluu opastava ääni -"Sinne vain edelleen, se on se "suunta", jota kohti tulee kulkea. Ja vaik se onkin vain kuin suunta, se on kuitenkin juuri sitä suurta. Sillä, se suunta on juuri sitä totuuden juurta." -"Niin, juu ... sitähän minä juuri olen sanomassa", tarkentaa nyt Kapteeni. -"... että sinne vaan, kuten ennenkin. Ei muutosta kurssiin." -"Nooni, tuliha se sieltä ... vaikkei toi näköjää itekkää siitä mitää ymmärrä ... mutta uskotaan uskotaan ku kerran toi ääniki nii sano. Kukaha se oikee oli?" pohdiskeli Försti kaikkea itsekseen ja tarkoin tarkkasi matkansa kohdetta - sitä oranssia valoa. # 09.09.2018 Maailman vähäisyys
-Niin vähäistä niin alkeellista on tää ihmistietouden määrä ja ymmärrys ... vaik kuinka se näyttäisi suurelta ja taitavalta on se kuitenkin niin vajavaista. Ja vaik kehitys on ollutkin kuin hurjaa sen viimeisen sata vuotta on se kuitenkin ... vain sata vuotta maailman kaikkeutta, ikuista - yks neulan piston määrä se vain kaikesta on ja tieto, viisaus, ymmärrys on loppumaton. Ihminen kehittää, kehittää... suurella nopeudella ja rahan vallalla ja ahneudella ain uutta ja uutta vaan, mikä oikeasti ois todellista tarvetta, suuruutta jolla ois oikean kehityksen tarvetta ... vaikka kyllä kaikki omalla tavallansa rakentaa tulevaisuutta nyt vain suuresti kuin viihteen keinoin ja ajan kuluttamisen ja rahan, vallan, saamisen. Kaikessa taustalla kyllä salassa, piilossa, toisten valloilta etsitään yhä parempia tapoja tietoja salata ja aseita toinen toistansa tuhota ... vaik kerralla koko näkyväinen maailma mutta, niin alkeellista tavoitetta on kaikki tuo eikä vie ihmistä oikean, todellisen viisauden luo. Pelko tuos' ohjaajana ja kuin ahneus yhä enemmän ajallista saavuttaa vaan, ajallinen kaikki, oi raukka, on katoavaa ... vaik vähin erin jotain suurempaakin saavuttaa vaan, ylittääkö se ajallisen rajaa. Ja vaik mennään kuin alaspäin yhä pienempään ja pienempään tai vaik kuinka suureen kaukaiseen - hiukkaseen ja avaruuteen - on se kaikki kuitenkin vain tämän ajallisen ulottumaa silmillä nähdä, vaik laitteiden voimallisten kautta. Tutkitaan kuitenkin vain ajallisen ulottuman rakennetta. Katso eteesi, vaik kohti taivasta ... näet kuin tyhjää vain pilviä, taivasta, tähtiä, auringon valoa ... kaikki niin tuttua ja turvallista vaik ois myrskyä ja sadetta. Ja vaikka näet vain tyhjää ilmaa jonka takana jokin ajallisen kohde on se tyhjyys siin' välissä täynnä elämää tietoa, tasoja, maailmoita, ulottumia eikä niiltä ole salassa mikään ajallinen maailma sillä, kaikki on niille ulottumille avoinna vaikka ois millaista salausta ajallisen tiedolle tarjolla. Ja jo yhden ihmisen ympärillä on avoinna kuin koko maailma ja kaukainen ulottuma, jos osaa vain katsoa ja kaukaisuuden ulottuma, niin eteen kuin taa se kaiken näkevälle paljastaa. Ja vaikka ois millaista salausta tiedon lukitusta ajallisen ulottumassa kaikki on luettavissa ihmisen ulottumassa eikä salattukaan tieto pysy salassa jos on ylemmän tason taitavuutta sen tietoa, taitoa, avautumista ja näkökykyä aitoa. Tekniikka on nyt se ajallisen kaiken ratkova jumala sillä on ajallinen valta-asema - paljon iloa ja helpotusta ajan arjessa. Vaan, tulevassa sillä ei ole suurtakaan arvoa sillä, sehän on vain ajallisen rakennetta ... vanhenevaa, lahoavaa, katoavaa. Tulisi etsiä sitä ulottumaa, joka ei ole katoavaa ja jonka kaikki tieto ja viisaus on vain kasvavaa eikä siellä mikään katoa, lahoa, ei ees vanhene sillä, se on kaiken aikaa oleva eikä siellä ole kehityksen tasoja. Siellä on vain avautuvia ulottumia ja tiedon, ymmärryksen kasvavia kaikkeutta avaavia tulevia tulevaisuuden unelmia ... vaikka siellä ei enää voikaan puhua tulevista sillä, kaikki on olevia vähin erin yhä enemmän avautuvia. Siis, ihminen ei ole koskaan salassa niin kauan kun hän on ajassa sillä ajallisen takana on kaikki ajallinen avoinna ja salaisuudet avoinna. Ajallisen takana on ajattomat avoinna matkata tasoja, ulottumia tavoittaa unelmia joista ajassa ei ole edes kuvitelmia. # 09.09.2018 Katse kaukaisissa
Tietoa löytyy paljon ajallisen rakenteen huomenna jo huomaan monen taas muuttuneen vaan, onko vastaus siellä kaukaisten avaruuksien teillä. Sielläkö synnyt syvät ihmisen synnyn jyvät. Katse on käännetty menneeseen tuhansien, miljoonien vuosien takaiseen - mitä silloin ollut on monet muutokset kuin käskystä kohtalon ja tänään ollaan tässä niin monenlaisessa elämässä jossa toisilla kaikkea kuin yltä kyllin ja toisilla ei yhtään mitään. Soditaan siellä ja soditaan tuolla juhlitaan ja nautitaan... toisten tehtävänä on nälkäänsä kuolla. Rahat ammutaan taivaalle - mitä onkaan tähtien takana tuolla. Mutta, voi ihmistä, kuin paholaista miten kohtelee on itseään miten kohtelee hän toista. Vastaus kaikkeen on löytyvillä energioista siitä tyhjästä välistä, mist' ihminen ei välitä kun sitä ei voi itsellensä vallata ei sillä valtaa rakennella - vielä vai, voisiko vaikka... oisiko se ilmaista vaiko, hyvinkin maksullista. Oisko kuitenkin vallan rakentamista, omistamista vaiko vain jakamista; kaikki kaikille saman arvoista. Ja lähellä vielä, täss' tyhjässä välissä jossa kaikki on kuin valmiina tarjolla; tieto, viisaus, ravinto vaik yhdellä sanalla hallittavissa. Kuin vain sanoa sana ja sana todeksi tuli. Jos ongelmat kaikki maailmasta yhdessä hetkessä yhdellä sanalla poies suli. Jos kaikki tässä näkymättömässä välissä näkyväksi tuli kaikki paha maailmasta kuin yhdellä käskyllä suli. Vaan, mitä sanoo siihen ihminen, nykyinen yksi sanoo yhtä, toinen toista: -"En tahdo moista, minulla on valtaa." -"Minusta ois niin suurenmoista, minulla ei ole rahaa." Toiselle sopisi muutos maailman toiselle ei laisinkaan ... pitäisi niin luopua omistaan. Vaan, maailma ihmistä valmistaa muokkaa jo tulevaa rakentaa sitä yhteistä unelmaa ... joka jo toiselle unelma ois toinen toivoo, ett' mikään ei näkyväisesti menisi pois. Näkijä näkee, mikä on pakko mikä ois hyvästä, mikä on pahasta miten kuin pakko on luopua rahasta etsiä vain yhteistä parasta kun puhutaan koko ajan samasta pallosta ja sen rajallisuudesta. - Elämästä ja kuolemasta. Ja ulottuman ulottumasta josta pitäisi etsiä ratkaisua - ei avaruudesta, eikä sen takaisesta vaan, sen takaisen takaisesta. # 10.09.2018 Energian muunnosta
-On suuressa kirjassa kuvia energian muutosta ... se mahdollista; muuttaa muotoa (vaik vesi viiniksi) kuin tyhjästä kasvattaa (leivät ja kalat) ravintoa suurelle joukolle eikä ravinnosta loppua vaik yhä enemmän ja enemmän ruokkia. Ja mikä oikeasti on ravintoa sekö vain, mi suusta sisään - ja onko se ees aina ravintoa eikö muulla tavoin voi saada elon voimia ... kaikki on vain energioita. Lasketaan kaloreita vitamiinien määriä, hivenaineita elämän kuin perusteita vaikka ympärillä , tuos' näkymättömässä on energioita, jossa on niitä kaikkia sillä, mistä ne niihin ruokiin, ellei juuri siitä. Hengitä - energiaa. Juo vettä - energiaa. Syö ruokaa - energiaa. Mistä ruoka; sitä tyhjää, vettä, valoa ja tuo kaikki on sitä samaa - energiaa ja sen alkumuotoa, josta kaikki. Ja alun perin jo kuin yhdessä sanassa jossa oli kaikki tarvittava. Vaan, tuo sana, se salaisuus on... sana on omansa maailma, ja sen voima. Kyseessä kuin yksi suuri alkemia; energian muunto energiaksi kuin tyhjästä näkyväksi voima toiseksi voimaksi ajaton ajalliseksi ... ajallinen ajattomaksi. Ajaton ihmiseksi ihminen takaisin ajattomaksi - ja kaikki muukin, mi kuin tyhjästä luotu on. Voima suunnaton, tutkimaton. Jos ees ripauksen tuosta vois ihminen itselleen valjastaa ongelmat ajallisen piankin katoaa ... kuin paratiisia rakentaa ja se kaikki on tarjolla tuos' tyhjässä välissä ... sinun ja minun. Miksei tutkita sitä jossa todellinen voima ja elämän lähde on. Miks' etsiä kauempaa vaik kaikki onkin samaa, näkyvää maailmaa jonka takana, lähellä tai kaukana on kaikki sama tarjolla. Vastaus on: se toinen ulottuma jossa ei ole mitään puutosta - vain pelkän hyvän muutosta. Niin, niin lähellä, ja kuitenkin niin kaukana ja luullaan, että jossain tuolla kaukana kaukana ois jotain ratkaisua tarjolla vaikka se on juuri tässä, ihan lähellä sun omassa sylissä. Kuvailee tässä Elämän Alkemisti elämän lähdettä näkymätöntä, joka on juuri tässä silmien edessä, jonka läpi katselee ihminen vain näkyväistä. #
10.09.2018 Alkemistin pohdiskelua -On kuin ois vain kekseliäisyys rajana mitä kaikkea voi aineita aineiksi muutella - jos kerran voima on mikään pyyntö ei ole voimaton. Jos kerran jo veden lääkkeeksi ruuan lääkkeeksi, siunatuksi ravinnoksi jos lääke mikä tahansa lääkkeeksi, oikeaksi tarpeeksi ja turhat kaikki pois vedestä, ravinnosta, lääkkeistä niin, miten aineet enää puhtaampaa olla vois. Jos kipeän kohdan terveeksi sairaan kudoksen solut uusiksi ajallisen lakinsa mukaisesti aineen muuttamista uudeksi; sairas terveeksi kuollut eläväksi, uudeksi virheellinen muoto oikeaksi palautus kuin alkuperäiseksi niin, mitä muuta enää ... - ihminen terveeksi ihmiseksi. Jos lupa sellaisen on mikään ei ole mahdoton. Mutta, mitä vielä muutella? On lupa Elämän Alkemistilla; matkustaa kaukaisilla ihmisen omilla lapsuusvuosilla aikaisemmilla sukupolvien takaisilla kokemuksilla ja vaurioilla suvussa matkaavilla ain uusille polville, kuin syyttömien vaurioille. Kulkea kaukaisille, menneille ulottumille koskea vaivan kuin alkulähdettä - ylettyä sinne jonnekin, se on suurta ja palvella, ottaa ongelman alkulähde pois ett' nykyisen elävän elo kauniimpaa olla vois ... ellei sitten tarkoitus vaivan lie ett' kantajan elossa ois jotenkin toisenlainen kasvattava tie. Pitää tietää, minne ihmisen elon tie vie eikä ongelmaa suinpäin saa ottaa pois ... silloinhan pian elon tarkoituksesta lähtee samalla kuin pohja pois. Mitä viel' suurempaa vois Elämän Alkemisti muuttaa... niin ... onhan noita kohteita jostain pienistä ain suuriin ulottuviin vaik mikrobeista suuruuksiin. Kuin hulluutta, jo joku ajatella saattaa eikä uskoa saata moista taakkaa vaan, ei kyse lie uskosta olekaan vaan, luottamuksesta, toivosta jostain ajallisen suuremmasta, jolle ei ole sanoja vain jotain sisäisen kuin lupausta avausta jostain ylemmän ulottumasta jolle myöskään ei ole sanoja. Ja nyt vain ajassa hiljaisesti kuunnella niitä suuntia jois' on oikein, ja mahdollista, auttaa ja palvella kosketella ajallisia ja kaukaisia tuoda outoja apuja ja tapoja ihmisten tulevassa oppia ja toivoa tulevan paremmasta. Piirtää kuin huomaamatta kuvia unelmasta ja sen asteittaisesta suunnasta kohti sitä oikeata tarkoitusta joka kaikki kaikessa, ja kaiken takana itse kullakin on. Ei ajatus ole mahdoton sillä aika on ajaton. Vain ajassa aika on. Ja ajan takana ajassa on voima suunnaton - se ajan yllä ja sisällä on. # Kertoja Ja tämä nuori Elämän Alkemisti toimeensa tarttui vähän jo varttui, ja voimia käytti monelle näytti, mitä mikäkin tarkoitti ja vaivoja paransi. Huomaamattansa voimiaan kulutti unohti, ettei omalla voimalla tule touhuta vaikka se oiskin kuin unelma vaan, se ei kauan riitä vaik' lähde oiskin oikea - ja teot myös rajallisella on mahdoton kauaa toimia - ja ... loppuihan se. Tuli pakoksi istua oppilaan paikalle. Ja siitä alkoi Neljän viikon koulu. Neljän viikon koulu Alkoi nuoren Alkemistin opetus Ja kuka olisikaan parempi opettaja kuin jo tutuksi tullut Thot jolla tietoa ja taitoa ja kaukaisten kokemusta aitoa. Siispä...
Kaukoparannuksesta -Jos energiaa lähetät toiselle vaivaiselle ei häntä lainkaan paranna se voima, minkä lähetit hänelle vaan, hänen omansa voima min käynnistit sinä voimallasi ja silloin kuin syttyy hän itse apua antamaan itselle omansa keho ja puolustus sen ja mielensä, mi elpyy parannukselle. Ole siis lähettäjä, käynnistäjä et parantaja sillä, se on hän itse - niin oltava on - sillä, muuten apu on voimaton, kantamaton. Silloin se pysyy ja vahvistaa eloa, kehoa muuttaa eikä toinen ole jonkun kaukaisen varassa sillä, se ei saa koskaan olla tavoitetta. Vaan, nostaa eloon ja käynnistää sitä autettavan omaa elämää joka voi jäädä kuin päälle rakentamaan tietä terveydelle. Siinä se! Sama ajallisen kaavana: Näin tapahtuu paraneminen/toipuminen (jos lupa, ja sallittu) Lähetetty voima (alempi/ylempi) 20-30 % Vastaanottajan oma keho hoitaa 40-50 % Vastaanottajan mieli/jokin ylempi 20-30 % # 20.09.2018 Outo saari - houkutus Laiva lipuu hämärässä hiljaisessa, melkein pimeässä uuden saaren kohdalle, vierelle... Kysyy Försti hiljaisesti, kuin kuiskaten: -Kapteeni, mitäs me teemme... Ja kuuluu hiljaista, kuin tuttua laulua ... rumbaa, "Lumoava Solenzaraa... vie mielen aurinkoon, mut' sydämeni turmioon..." Joku yön hiljaisuudessa varottaa... (arvoa vain + 0,6) kuin varoitus on tuo - vaik' oiskin kaunista on se arvotonta. -"Ohjaa loitommas! varo rantaa, karia ei poiketa, ei kuunnella ...", kuuluu hiljaista varoitusta. Ja yllä loisti kirkkaana öinen kaunis tähtitaivas kätkien salaisuutensa. Jotain outoja lankoja lähtee saarelta paljon kuulijoita, arvelee Kapteeni vaan, väistellään ne ei yks' sanakaan ole meille ... vaik' pieni ois houkute. -Livutaan ohi kaikessa hiljaisuudessa ei tehdä numeroa tuosta toiset saa sen perässä juosta. Tuo +0,6 riittää meille emme pysähdy köykäiselle. Ja näin yön hiljainen laiva kirkkaan tähtitaivaan alla lipuu kuin huomaamatta saaren ohi. -Mikähän tuo oli? kysyy Försti kummissaan. Kapteeni ei vastaa, on vain hiljaa. Kukaan muu laivan miehistöstä ei vaivautunut ees kannelle. # 21.09.2018 Paranemisen laki Jokin lakiko lie on luomisen, kasvun tie että, kuin alkusysäys annettu on kasvu kädessä elon ja ohjaajana sen jokin suurempi voima on. Näin siis myös yhden ihmisen vamman, sairauden; jos hälle ensin jokin hoito - alempi tai ylempi sen jatkaa oma keho - alempi ja ylempi ja ohjaajana sen on ihmisen osa viisaampi alempi, ja ylempi. Tuon nyt Alkemisti ymmärsi. # 23.09.2018 Kaksi tahtoa -Oman tahdon, mielen osuus kehon suuntaus terveyttä kohti on tärkeä. Toivoa, mielen kuvia uskoa ett' mahdollista vaikkei kuitenkaan ees tarpeellista - voi ihmisen epäuskoa. Vaan, myös antajan tahto on tarpeellista. Ellei hänellä, ken voiman antaja olekaan tapahtuman tahtoa parannusta sallia turha on ihmisen taistella kuin vastaan tutkainta elon suuntaa, joka vaik seurausta tai muuta, ehkä suurempaa tarkoitusta joka ohjaa elon suuntia ja suurempia tuloksia. Nämä kaksi tahtoa tulee olla kohdalla; omansa, ja voiman antajan ... ei merkitystä avun antajan (palvelija) sillä hän ei paranna mutta hänen tulee kuunnella tietää, onko tahtoa (suuremman) sillä, vasta silloin voi odottaa parantumisen tulosta. Siksi, umpimähkäinen apu voi olla turha ellei ole tahtoa (suuremman) tai jos vaivalla elon tarkoitusta jota ei saa sorkkia. Jos oma tahto puuttuu voima toipumiseen puuttuu. Jos Voiman tahto puuttuu tuskin mikään muuttuu. Mutta, jos Voimalla on tahto hän asiaan puuttuu silloin kaikki muuttuu ... jos vaikka sairastavan oma tahto puuttuu. Vaan, mitä on tuo 'tahto'? Tahto on jokin kuin salainen toive, usko, luottamus paremmasta. Siis, tahto ei ole vain tahtoa jokin karkki hyllystä tai, täyttää himoa, halua - ei. Vaan, oikea tahto on syvä sisäinen tapahtuma jolla on tarkoitus ja ulottuma. Jo pelkkä sana 'tahto' on kuin omansa maailma ja ulottuma jolla rakennetaan suuria; on uskoa, toivoa, luottamusta eteenpäin katsomista toteuttaa unelmia uskoa kuin ylimaallisia ajalliselle mahdottomia ajattomalle mahdollisia. Tahto on kuin jostain ylemmistä annettua voimaa ja suuntaa tahto muuttaa olevaista, tulevaista, unelmaista. # 23.09.2018 Laivaa heiluttaa Jokin outo nyt laivaa heiluttaa sydäntä värisyttää, muljuttaa... Vaan, mikä, ja miksi? kyselee Kapteeni. -Rasitusta, kehon kuormitusta asioita, toiveita, odotuksia voimien jakamista toisten tarpeita... Kaikella painonsa. Energioita ylös, alas, hoitoja - et huomaa taakkaa yrität kantaa, vaivaa auttaa kuin kaikilla kaikkea ... vaan, mihin kaikkeen kajota. Ajallista puuhaa ja tunteiden kuormaa ja tahtoa ain paremmasta, enemmästä kasvusta, odotuksesta, toiveista. -Niin, jos käynnistit sinä, kosketit avun annoit aikaisen, vaivaisen herätit kehon kuin vaimenneen puolustuksen nukkuneen ja mielen hiljaisen. Annoit kosketuksen kuin kipinän sytytyksen pienen alun, syntymän kuin uuden - teit työn Alkemistin. -Niin paljon on väärää luuloa toivetta, ymmärrystä avun merkityksestä; ett' kuin vain hetkessä ois kaikki vaiva pois ett' elo heti entisellään jatkua vois. Se oli vain ensi kosketus ehkä kivun poisto, sytytys ja siitä vasta alkaa toipuminen, parannus - ja sillä lakinsa se vaatii oman aikansa ettei ois kuin ajallisen temppua, tässä ja nyt tulos, joka ei kuitenkaan pysynyt ... ehkä pienen hetkisen, sit taas palaten. Vaan, ei se kosketusta poista min antanut oot vaik' veis se kuoloon. Mut' toipuminen, mi sallittu on on kasvu tuntematon min toteuttaa ihminen itse omansa voiman vallassa ja suunnitelmassa, tahdossa eikä se ole toisen käden tekoa - ehkä alku vain - sitten omaa eloa ja lain mukaista kuntoutusta. Ei tässä mitään uutta ajallisen parannusta; ensin lääkäri tai hoitaja, sitten itse oma voima, mieli. Vaan, jos apu ylemmän annettu on - ihmisille viel kuin tuntematon - on siinäkin sama laki; hoito - itse, oma voima, mieli. Sitä ei ymmärretä. Syntyy väärää odotusta ja mielikuvaa vaik' riitaa, puraa, "et osannutkaan auttaa" vaik auttaminen voimallinen jo matkalla on näkyville tulo vain ajallisen kellon takana ihmisen omassa uudistuksessa. # 25.09.2018 Mikä elossa tärkeätä -Mihin täss' matkassa viel keskittyä? kyselee Kapteeni itsekseen hytissään keskellä yötä. Ulkona kirkas kuutamo, ja aivan tyyni. -Mitä vielä tällä matkalla. Onko jotain oppia, tekoja uusia avauksia, kuten ajallisissa sanotaan ideoita. Mikä tärkeätä ois ajallisissa lähinnä ihmiselle? Mille muulle kohteelle? Eikös ihminen kaikessa ain itselle omalle elämälle, ajalle ja tulevalle, sekin omalle tai tuleville ihmisille. Mikä muu ois tärkeätä kuin oma elo oma napa omien navat ja tulevien paikat ... ja tietenkin raha, ja valta tuntea olevansa oikealla paikalla tärkeä palvella toista, saada tyydytystä iloa ja onnea elonsa matkalla. Mitenkäs tuolle kaikelle apua tällä matkalla. Vaan, ainako se sama pohdinnan päätös: ei rahan määrä, vaan oma terveys ja tulevan hyvä. Jollekin ain menestyä vaan, mitenkäs sille, jos ei olekaan terveyttä. Kaikki kuin pois pyyhitty sen edestä. Miten nauttia elosta vailla terveyttä? Noo, pienten vaivain kanssa vielä vaan, miten masentavan, musertavan paikalleen pudottavan kaikesta menosta siirto sivuun elosta sen iloista ja nautinnoista ... kaikesta. Joten, tärkeintäkö kuitenkin aina lie on tuo terveyden ihana tie. Sillä, terveelle on elämä auki sairaalle se sulkeutuu vähin erin - ihminen unohtuu, elämä muuttuu. Ihminen tottuu - siinä hän taitava on vaan, toimivana hän ei ois niin onneton vaikka ... onhan noita syitä olla terveenäkin onneton; on työt, rahat, rakkaus, lapset saavuttamattomat unelmat menetetyt elon kudelmat... onhan noita murehdittavia asioita, arvoja vaan, pahin lie kuitenkin aina jos on elämää vangitsevia sairauksia. Ja jos siis johonkin tällä matkalla tulisi kohdistua on edelleenkin tuo ... terveydelle apua. Siis, se kohde ei ole muuttuva. -Eikä tuo oranssi valo, keskeyttää Försti kannelta kuultuaan Kapteenin ajatuksia -eihä sekää ... vissii, vai? -Niin, suunta on tärkeä, ja kohti, vastaa Kapteeni kun kysymystä hetken pohti. Tuo 'suunta' varmaan sisältää tuon kaiken mitä hän edellä hiljaksiin pohti. # 25.09.2018 Uusi matkalainen -Mikä suurin lahja ois ihmisen jos palautan hälle terveyden jonka suuren arvon hän huomasi vasta kun koki sen menetyksen. -Joten, ei mitään uutta tään matkan auringon alla, vastaa opastaja. Vielä tuo Thot, joka ... kuin näyttäisi siltä että ois opettajan paikalta poistuva. Tuleekohan joku muu jos vaikka hieman toisin tää matka suuntautuu. -Paikkansa kullakin, vastaa tuohon Mertenmies joka matkasta kuin alun alkaen kaiken ties, -ja aikansa olla apuna ja ohjaajana. Odotellaan viel hetki, hän on tulossa. Nyt on tarkoitus hetki vain lipua kohti tulevia - ja, edessähän jo häämöttää uusi saari, pieni... -Niin, lasketaan sinne, astuu puheisiin matkan auttavainen Thot, -ja katsokaa tuonne, takaiselle siel on tulossa toisia laivoja niitä minun tulee toisin palvella ja ohjata heidän matkalla. Meidän tiemme oli tässä. Saarella on toinen laivaanne ja matkaanne nyt pyrkimässä. Hänellä syvemmät tiedot on tulevasta matkanne unelmasta ja sen kasvusta. Edessänne viel paljon uutta ja suurta tuntematonta. Tulee vain olla urhea, ja uskoa suuria. Ja kuin yhdessä hujauksessa ... niin kuin vain tällaisella matkalla ja laivalla ulottuvuuksien rajalla on mahdollista taittaa matkoja, kuin vain astua tilasta toiseen. Ja nyt siis uuteen saareen, ja satamaan sen hiljaisesti lipuen. -Niin, tähän minä nyt jätän teidät ja yhteisestä kiitän vastuun toiselle siirrän ... hän jo odottaakin tuolla laiturin toisella puolla. Ja niin poistui laivasta viisas matkaaja hetken matkan auttaja, Thot, kaukaisuuksien viisas jumala kuten hän silloin on kuvattuna. Salaisuuksia paljon ympärilleen jäi. Ja laivaan nousi hiljalleen ja rauhallisesti uusi matkalainen. Miehistö kaikki kannelle jo kutsuttuna uutta matkalaista vastaanottavana... -Tervehdys teille, ystävät, kyllä minä teidät jo edeltä tunnen, ja näenkin jo paljon viisautta karttuneen ja hyvää perustusta rakentuneen. -Perustusta... hö! tokaisee Försti hiljaksiin kuin hiukan loukkaantuneena -Sshh... kuunnellaan nyt, komentaa Kapteeni kuin huomaamattomasti. -Niin, paljon on arvokasta, minä tiedän sen ja matka on ollut pitkä ja vaihteleva. Ja tietoa, kokemustakin paljon vaan, perustusta se kaikki viel ollut on muuten matkan eteneminen ois mahdoton. Hyvä perusta on ehdoton muuten se ei tulevan rakennusta kanna eikä hyvää tulosta ja kasvua anna. Eikä se ole moite ei ees pieninkään vähättely vaan, enemmänkin kiitos ja kunnia siitä ett' on tapahtunut hyvää kehitystä ja kasvua ja jonka päälle ja varaan voi taas lisää rakentaa. Matka on saanut aikaan hyvää tulosta tietoa ja taitoa - ymmärrystä aitoa. Siis, ystävät arvokkaat, ja Kapteeni hyvä tuon Mertenmiehen minä jo entuudestaan tunnen - ystävä ylempien ulottumien mutta siis, minä olen... uusi oppaanne ja opettajanne laivanne matkalla. Ja kuten olettekin jo oppineet: kullakin ain aikansa ja paikkansa ... niin minullakin teille. Nyt hetken aikaa tää kaikki on yhteistä meille. Joten siis, minä olen... -No kerrojjj-JO! Mitä sä siin-oikee pihistelet, kiukkuilee Försti jo taas. -Ssshhh...! Kuunnellaan nyt, ojentaa Kapteeni taas pikku kärsimätöntä. -Momm-mikää pikku! Hö! # 25.09.2018 Uusi voima Kapteeni on huolissaan uudesta voimastaan joka ajalliseen kehoon vaikuttaa; värettä nostaa, parantaa taajuutta muuttaa. Pelkää taas ajallista kehoaan se kun kaikkeen ain reagoi. -Siinä tuntuu kaikki, tottakai onhan ajallinen sen osallinen joka kaiken näkyvässä kantaa joka ajalliseen osansa antaa. Ylempi toimii omalla taajuudellaan. Mikä huoli nyt siinä. # 02.10.2018 Mies menneisyydestä Kapteeni mielessään mietti: -Kuka onkaan tää uusi matkalainen matkalle nyt niin tarpeellinen... ... ja kuuli mielessään nimen Homeros. -Vaan, kuka lie onkaan nyt hän? muistelen jonnekin kaukaiseen Kreikan historiaan liittyvän... -Niin, olen kaukainen, eeppinen runoilija kuuluisa, taitava... -Sinäkö nyt laivalle sinä kaukainen sanojen taiteilija tuhansien vuosien takaa. Sinäkö nyt laivalleni tulet matkaamme mukaan. -Niin, hän aloittaa, sama mies tosin nykyaikanne minusta niin vähän kuitenkin ties sen minkä nyt lyhyesti tietoa löysit. Siinäkö nyt muutamilla riveillä ois kuvattu runoilijan elämä. Ajattele itseäsi, laivaasi, runoilijahan sinäkin syvimmiltäsi. Noinko vain haluaisit kuvattavan itseäsi. Paljonhan meillä jo yhteistä ei kaikki sinulle uutta; mystinen tarina hahmoineen outo matka ulottuvuuksineen tapasi kertoa ja kuvata matkan kuin yliluonnollista tarkoitusta. Mutta, nyt jotain uutta kauttani jakaa saat matkaasi kuvaamaan. Ja laivan miehistö kaikkineen on sinulla apunaan ja tuo Runoilija, jo taitava herkkäsorminen tarkka kuuloinen saa nyt olla roolissa omassaan pääsee hän nyt vapaammin kaikkea kertomaan. Minä näen kyllä, jotain toista mielessäsi oottelit laivallesi jotain oman mielesi mukaan vaan, minua ei oikeasti tunne vielä kukaan. Ja mistä sinäkään, Kapteeni hyvä voisit vielä sanoa mitä kaikkea kanssani on nyt mukana matkalla. Komentajaksi laivallesi en ryhdy sinähän vastaat siitä ja tuo suurempi tuoss' taustalla on kaiken kuin omistaja - todellinen matkaaja - ja muilla kaikilla on omansa paikka toteuttaa matkan tekoja. Mutta, minä valitsen paikkani tällä laivalla olen vain mukana ja saatte kuunnella. Itse kullakin teillä on omaansa varustusta ja niihin saatua oppia. Nyt on aika... kirjoittaa satuja joita aikanne saa kuunnella - satuako, vaiko totta. Sama oli aikanansa vuos'tuhansien takana ollako totta, uskoa vaiko vain yksi suuri kuvitelma. Mutta, tänne asti on kaikki kantava ja viel kauemmas edelleen tiedän niiden kantaneen. Aika on nyt toinen, matkakin on toinen ei niitä sanoja enää tänne, ne jo valmiina on tänne kantautuneen vaan, jotain nyt päälle menneitten matkalle uutten sukupolvien rakentamaan teitä tulevain satuja unelmain. Siispä, lähdetäänpä nyt matkallen meri on hyvä, melkein tyyni vaan, kuten muistat meitä kuljettaa ylempien tuuli. Ja Homeros jatkaa omalla sivulla... # 03.10.2018 Vuotava energia -Minne vuotaa mun energiat kehon koville asettavat? Ihmettelee Kapteeni voimattomuuttaan. Ja Taikurikin täss' matkalla kasvanut monia oppinut THOTkin opettanut, auttanut astuu nyt Kapteenille kuvaamaan: -Ajallisen kuntouttajat (kehossa) yrittävät kaikkensa puutetta paikata vaan, ei se niille mahdollista - keho sekoaa - sillä energia ei ole ajallista se on kuin ylemmän ulottumista ... ja jos se on ajallisista pois miten ajallinen sen paikata vois. Ei kyse ravinnosta, ruuasta, juomasta ei hivenistä, vitamiineista vaan, ajattoman ulottumasta, josta kaikki kuitenkin tulee vaik ihminen mitä luulee. Jos siinä jokin sulku tai paha vuoto, imu jonnekin pian jo voima vähäisin ja sotkeutuu ajallisen koneisto kun yrittää, poloinen, paikata mahdotonta. Mistä voima takas energia elon välttämätön, mi kaiken ylläpitää ... vaik ihminen muuta luulee; mistä voima takas miten tukkia vuoto miten paikata, estää imu kuin salaperäinen. Niin, salaperäinen; toinenko ihminen annettu apu virheellinen vaiko murros ajallinen oma, vaiko yleismaallinen. Taikuri auttoi tutkimuksessa: -Energiat - vähissä, todella. Onko kulutettu ajalliset voimat - ei. Energia vuotaa jonnekin - juu. Energiaa jaettu - juu. Ja alkaa ratketa syy: Ne sanat, ne sanat! -Olemme sanoneet: minä tutkin minä autan minä nostan minä lähetän minä lisään ... ... minä, minä, minä! Ja tuo "minä" vie minästä energiat. Oikein on: "Minä pyydän" apua ylemmiltä. Mutta, aina menee osa myös omista voimista. Elämässä mikään ei ole ilmaista, kaikella on hintansa ajallisissa. Tuossa vain asian ydin. Opetus on pitkä. Siitä ehkä vielä oma kirja. -"Mutta, voi pikku alkemisti, kouluahan tämä on, asiat avautuvat matkalla. Tulee vain oppia." # 07.10.2018 Ohjetta elämälle, tulevalle Ja astuu vuorollaan esille Näkijä:
Ei saa unohtua menneitten teille tottumuksille, tavoille kun elämä kuljettaa uusille, tuleville tärkeimmille, unelmille. Kuljetus on ohjauksille suorille poluille, mutkat pois. Aika kuin ikuista ois vaan, ei ole kuitenkaan tavoite, päämäärä tulee saavuttaa löytää viel monet uudet ulottumat ja ajallisen oudot kudelmat jotka vielä kuin salassa on - matka kuin uskomaton. On ratkottu syitä seurauksien takaa ihmiskunta monessa viel tietämättömänä mataa ja kuittaa rahalla, vallalla vaik ois tarjolla syvää apua jolla ratkoa seurauksien takaisia asioita tilanteita, hetkiä ihmisen ihmiskunnan outoja, raskaitakin retkiä joiden säteitä ain uudet kantavat menneet vaivoja, ongelmia, antavat. Vaatii voimia löytää ja tutkia esille tuoda, koetella apua tarjota ja uskoa tulevien mahdollisuuksia. Kulkea outoa tietä löytää itsestä, toisesta koskea ja kajota varoa, mut' silti uskoa kuin mahdottomia vaikka ratkaisut yksinkertaisia, mahdollisia - ihania tuloksia. Vaan, vaatii voimia kaikki ei lahjaksi, ilmaiseksi matka on vaivaksi, raskaaksi kehoa ain kuluttavaksi taidoksi elää ja kulkea olla julkea ja koskea, min paikka paikalla on - ympäriinsä hääriä mahdoton ajan, voiman myötä raskasta työtä heikolla keholla vähäisellä voimalla, jota tulee varjella uutta anoa ja taas uskoa: se on mahdollista. Ja havaita hyviä, ihmeellisiä tuloksia. Rakastua. # 08.10.2018 Sisäinen energia
Energiakeskus voiman antaja elämän kantaja auttaja, vastustaja elämän valon antaja rakentaja. Jos elämän energia on poissa ihminen matkaa jo muissa maailmoissa energioissa joissa ajallisen tarpeet on poissa. Se on kaiken voiman lähde ja siitä kumpuaa kaikki se ydin on ihmisen ydin maailman merien menneitten, tulevien kaikkien unelmien. Kuin pieni aurinko sisällä solujen atomien, kvarkkien ja ain pienempien hiukkasten suurien kokonaisuuksien universumien, maailmojen ja maailmoitten takaisten jumalien. Se ehto on kaikkien kasvujen syntyjen, kuolojen. On energioita ja energioita esille, näkyville ja näkyviltä pois miten kuolokaan muuten mahdollista ois palata takaisin sinne mistä voima oli esille. Tämä energia oltava on; energia elon, energia kuolon energia kuolon jälkeisen energia ensi hetkien. Energia elämään energia elämästä pois miten mikään kasvu, kehitys, kuolokaan mahdollista ois. Siksi, varjele elosi energia, oi ihminen sinä viisas, ihmeellinen vaik elonsa järjestelmä kaikella; luonnolla, kasvilla elämän elolla eläimillä, elollisilla ...he osaavat sen kuin luonnostaan luonto hoitaa omiaan. Vaan, ihminen tapaus ihmeellinen on suuremman alun juuri siksi sen voima on suuri. Vaan, senkin voimana energiakeskus on muuten on hän voimaton - pian kuolonsa osa hällä on. Tässä suuri kysymys: energian pysyvyys sen säilytys sillä, elo ihmisen ain energiaa syö sen säilytys on kova työ kun kaappaajia, kuluttajia on aikanne täys salakavalia, jotka ei ihmiselle näy. Ja mittari puuttuu sen voimansa laskuun; mistä lisää mikä kaikki saa sen laskuun. Sillä, alle rajan jos vaipuvi se terveys joutuu jo koetukselle ja sairaus hiipii luo eri tavoin ihminen niin monelle syöpölle on avoin. Kannattaa laskea tutkia, välttää, hankkia ettei tule kuin salaperäisiä sairauksia joita vaikea tutkia, hoitaa, kun ei ole tietoa - tai on vaikenemista, jopa tarkoitusta rahan, vallan, aikaan saamiseksi - sairaus muuttuu rahaksi, vallaksi. Mikä syö sun voimasi, ihminen mikä tuho on energien elon valtojen, voimien ihmispienen, poloisen rajallisten voimien. Elät keskellä energiaa kuluttavien, kadottavien vaarallisten voimien, laitteiden ajallisten uhkien. Ei energia katoa, muuttaa vain muotoaan mut' ajallisen elon, ehtona sen on varustuksenaan. Sitä oltava on! Mikä syö, mikä kuluttaa pois. Mistä takas, tilalle, ett' elo mahdollista ois - että terve elämä mahdollista ois. Vähenevä energia vie eloa pois. # 08.10.2018 Suuri kysymys: Mistä energioita, voimia
Energioista voimia miss' värähtely oikea. Kulutuksia on monen moisia väärät värähtelyt... voimat jo piankin poissa. Mutta, on energiaa ja energiaa mut' värähtely oikea antaa oikeita voimia. Siis, mikä on ravinnon värähtely - pitää olla plus-merkkinen. Mikä on kuluttava värähtely - miinus-merkkinen. Mistä kaikesta oikean värähtelyn kautta energiaa; aurinko, ravinto, luonto, meri, musiikki, ravitsevat sanat, hyvä hetki... onhan noita. Vaan, mikä kaikki energiaa syö...? Katso alta, 16.10. "Sairaus on seuraus" # 11.10.2018 Ja se opetus oli
Saa rukoilla ja jättää kuin suuremman käsiin elämän suuriin suunnitelmiin sillä, kullakin ain paikkansa, tehtävänsä, tarkoituksensa, seurauksensa, vaivansa - ja vaivasta vapautuksensa. Oppinsa kaikesta kasvunsa elämän tiellä. Onko aina lupaa poiketa siellä toisen elämän tiellä, ja helpotusta antaa vaivassa kantaa. Sillä, kuka tietää voi toisen tietä oppia, kasvua suuntaa, tarkoitusta sillä, ilman tarkoitusta ei ole monikaan asia eikä kesken koulua saa oppivaan kajota vaik' niin ihana aina ois toista palvella ja auttaa mutta, tulee tietää, onko elämältä lupaa ... ehkä sotkea sen hyvääkin suunnitelmaa. Näin ohjailee tuo viisas rinnalla kulkija opettaja, auttaja viisauden antaja, varoittaja ja muistuttaa: -Onko lupa, toisen elämään kajota. # 11.10.2018 Neljän viikon opetus Outo rytmihäiriö sitä seurasin, kuuntelin, kyselin paikallani pysyin jotain pientä puuhasin, tanssinkin Miten tuon kaiken muuten opetin. Miten jonkun toisen ihmisen kautta vain sivusta seuraten. Vaikea. Mutta, tässä se taas; tieto ja viisaus, kokemuskin. Huolikin, vaikkei huolta oikeasti ollutkaan sen ymmärtää sait. Taistelit vain. Nyt vielä nämä ponnistukset jotka lähipäiville on (laivan ihanat tanssit) sitten vähän lepoa. Tälläkin matkalla silmäsi ummista. Ja energiat palautuivat, nollasta hyväksi, oikeaksi. Myös puolustusjärjestelmä palautui normaaliksi. Taistelu kuin loppuun käyty; voimat kerätty pelot voitettu kunto palautettu läksy, oppi, opittu - viisastuttu. # 16.10.2018 Sairaus on seuraus
Tappavista ympäristön vaaroista myrkyistä, säteilyistä. Mielen taakoista vihasta, kaunasta, raivosta elon asenteesta rakkaudettomuudesta, pelosta. Julmasta kohtelusta vääryyden kohteena olemisesta sodasta, kidutuksesta kaunasta, anteeksiantamattomuudesta rakkauden puutteesta, kaipauksesta ikävästä, menetyksestä, surusta sisäisestä kuolemasta väärinymmärryksestä epäoikeudenmukaisuudesta. Ravinnon puutteesta ravinnottomuudesta vääristä elintavoista itsensä tuhoamisesta uhoamisesta, taistelusta voimiensa kuluttamisesta, hyvässä tai pahassa väärästä vallasta ja rahan ahneudesta tahallisesta vahingonteosta ja laskelmoinnista, miten minulle enemmän väliäkö sillä, miten käy sinulle. On syitä ja seurauksia; synnyttäviä sairauksia hoidettavia oireita parannettavia sairauksia elämän asenteita. Hoidetaan oiretta parannetaan sairautta vaan, miten poistetaan syitä. Miten lisätään voimia kadonneita energioita, elämän valoa ihmisen syvintä varastoa puolustusta ja elämän paloa? Miten saadaan ihmisen sisälle kadonnutta elämän voimaa ja valoa jonka katoaminen synnyttää aina sairautta kehon salaista halua kuolla ja elämästä kadota? Mistä uutta elämän halua jolla taistella ja torjua sairautta jolla parantua? Ja miten tietää kunkin elämän salattua tarkoitusta - niin hyvässä kuin pahassa. Ja kaikkea kuin kaikessa mitataan rahassa ja rahan vallassa. Voi, kuinka paljon kaikkea; kysymyksiä ja energiaa kuluttavia ihmistä uuvuttavia. Ja kannelta kuuluu Förstin hiljainen syvä huokaus: -Onneks mä-enn-oo ihmine! # 29.10.2018 Pysähtynyt hetki Tarinat ei kulje! Liian paljonko muuta pikku remppaa, erilaista touhua. Jotain kuin vialla; nenä vuotaa väsyttää, nukuttaa voimattomuutta...
Ei edemmäs mennä voi vaik' menoon ois halua tulevien tulee valmistua tien eteen, jota kulkea ja siinä onnistua. Ei ennenaikaisesti kiirehtiä jotain jota ei vielä ole eteen valmistettuna. Asennoidu niin, ja ole vain levollinen. Jos ei jaksa - lepää. Jos nenä valuu - pyyhi nenä. Jos ei sanat kulje - anna olla, kulkevat ne taas. On hetkiä, on tarkoituksia on valmistuksia eteen - ja sitten tehdä. Ei oma halu tässäkään kuten ei muussakaan alemmassa-ylemmässä. Alemmassa yksin saa puuhata kyllä inspiraatio siinäkin etuna. Vaan, alempi-ylempi vaatii aina kuin kutsua kulkea kohti tulevia ja uusia kuvia ja oppia rakentaa tulevia, jolla aina aikansa on - ei se ole ohjaamaton. Kaikessa kasvussa ain ohjaus on tavalla tai toisella. Ei kannata olla levoton ohjaus kaikkeen on. Niin kuin tämäkin hetki; aamuinen rauha, aurinko vasten kasvoja kehon lepo ja levon tarve. # 02.11.2018 Muutoksen kourissa -Vähän on jotenkin halju olo. Kunnossa? Ongelmaa? Ylemmän yhteys lepää..., ihmettelee Kapteeni. -Muutos. Oppia uutta. Vapautua vanhasta, uudistua. Uudella tavalla tuntea ja tietää. Muutosta koko kehossa. Raskasta, vaan ei vailla tarkoitusta. Eteenpäin matkata ja uskoa parempia tulevia. Olevia. Kirjoitus on suuriarvoista kuulla - ja puhua. Ei vain kaikkea mitata, vaik' sekin arvokasta. Se nyt (hetken) poissa - ei vastausta, tietoa, taitoa. Etsitään ymmärrystä aitoa. (-Kuin kuolema?) -Vaiheen kuolema. Uuden alku ja avaus. Oppia edemmäs. Uskoa uusia mahdollisuuksia (-Vaan, mitä?) -Ei syytä, seurausta vaan, uutta vaihetta, edetä matkalla. Kuulla ja nähdä uudella tavalla kuin valmistumatta. Annettuna, kun aika ol' täys. (-Mikä aika?) -Aika kasvaa ja kehittyä pois menneen askelista ja astua uusiin tuleviin, kantaviin. (-En ymmärrä?) -Kehosi muuttuu. Kaikki muuttuu. Uudeksi kaikki, työ ja vaiva. Uusia esiin kaiva. Matka on ollut vaiheita on vaiheita edelleen edemmäs, ylemmäs kantaviin uusiin, suuriin unelmiin. (-Olenko hyljätty?) -Siitä ei ole kyse hukkaanhan kaikki ois silloin mennyt. Ei vanhan poisto, ole hylkäys vaan, uuden, päälle rakennus jonka alla kantavana on taas yksi vaihe uusiin tukeva kuten aikaisemmat ennen tätä - älä uskomatta jätä. (-Tätäkö tää kaikki monen viikon vaiva, lama?) -Muovausta. Uuden asetusta kuin (sydän) rytmiä myöten. Keho korjaantuu se reagoi ja uudistuu. Vaivansa sillä, muutokselle. (-Onko kaikki nyt kuitenkin hyvin - ok?) -Ei hätää. Edellinen oli "kuin kuoleman kautta" (15.1.2015). Nyt toisella tavalla matkan muutosta, uutta = vapauden mahdollisuutta. (-En ymmärrä mitään?) -Kuten alussa, silloin kaukana, kun sinut matkaan lähetettiin, sanoit: "Ei minulla ole mitään sanottavaa". - Ja sitä tuli! Tulee siis nytkin, sitä uutta vaikket sitä vielä tunne. Rakennusta tämä, vahvistusta muutosta ihan kehoa myöten sillä, sehän täss' välikäsi kaikelle on ... muu tapa ois mahdoton. Rauhassa vaan... uutta kasvaa, odota vain sen suurempi eteesi valmistaa. Ei ennen voi kulkea ennen kuin edessä tie valmistettuna. Sitten se on luvallista ja oikeata. Suurta. Ei katumusta vaik muutosta vaan, toivottua, luvattua ... ja silloin kaikki muukin sinulle annetaan sen ohessa. Ole vain vapaa, ei mitään ongelmaa ei vaivaa, ei kuolemaa vaan, uutta voimaa, matkaa, suunnitelmaa kuin uutta unelmaa mit' kuin sisälläsi jo kaivannut oot tietämättä, toivomatta. Näin on aito kulku; ei pyrkiä, treenata etsiä perässä, juosta. Vaan, kuin yllättäen avata tuntematonta kaipaamatonta, uskomatonta. (-Joten?) -Niin, joten... odota vain hetki, ja elä eloasi kestä muutostasi vailla huolta, pelkoa kehosi huonosta tilasta. Rakennusta sisällä ja päällä ja se päällä = keho sisällä = ylemmällä tasolla, itsessä. Ja fyysisen tulee muotoutua uudelle voimalle, kyvylle eikä ongelma ole ongelma vaan, muutoksen voima joka koskee kokonaisuutta jonka osa kehosi on. # 07.12.2018 Solujen vauriot -Puhutaan soluista solujen vaurioista ja niiden korjauksista ihmisen parantamisesta sen kautta. Oikeasti kyse on seurauksista; joku rikkonut solun toimen synnyttänyt virheen omassa tai omansa takana jossain kaukana menneissä polvissa - ja vaurion kantajia on tulevissa. Ongelma kulkee perimässä soluissa, tai henkisissä ulottumissa mielessä, tai mielen takaisissa ... jossain mielen syvissä uumenissa joiden seuraus ilmenee myös soluissa kaukaisen seurauksissa. Korjata solu - korjautuiko mieli tai ihmisen henki. Korjata seuraus - auttoiko se. Korjata syy, joka johti seurauksille. Solu on näkyvä henkinen perimä, ei. Miten korjata näkymätöntä, todellista syytä kaukaisen kaikua, jota kukaan ei ehkä tunne lain - minä vaivoja itseeni kaukaisen kaiuista sain. Täss' astuu jo kuvaan Elämän Alkemisti jolla on valta - jos on lupa kaukaisia koskea kulkuja katkoa syitä ja seurauksia kajota antaa kaukaisen apua ja parannusta - näkymättömän tasolla. Ja kun syy on poissa on kaiun aiheuttaja poissa ja poistuu kaiun seuraus kehon oman toimen kautta jolla kaikella aikansa uudistua - ihmisen parantua. Tulee vain olla tarkkana sillä kaikkiin ei saa kajota kun aina on myös mahdollisia elon tarkoituksia ja elon tehtäviä, joilla toisia auttaa ja palvella ja jo totuttuja tapoja joista tulee vähin erin toipua ja elon muuttua - jos siis on toipumiselle lupia. # 10.12.2018 Monenlaisia voimia Maailma on täynnänsä voimia - onko lie yhtäkään oikeata jotain pyhää ja todellista. Kuka sen sanoo... Vaan, voimia on niin monenlaisia on alkukantaisia on nykyaikaisia on ihmeitä tekeviä hengellisiä kuin silmänkääntöjä, kosketuksia näkyviä ja näkymättömiä ihmismielen päätöksiä mihin tahansa uskovia ja uskossaan aikaansaavia hyviä ja pahoja tuloksia. On tietoon ja tietämättömyyteen uskovia Jumalan tekoihin luottavia omiksi eduikseen sovittavia. Oi, kaikkea... ja kaikilla myös näkyviä tuloksia todellisia, vaiko kuviteltuja mielen suurilla voimilla aikaan saatuja kuin poppakonsteja. Ja tietenkin myös lääketieteen ja kirurgian upeita saavutuksia ravinnon ja erilaisten ravintoaineiden vaikutuksia mielen monenlaisia hiljentymisiä uskomuksia. Lista kuin loputon ja ihmisen mielikuvitus on rajaton ja uskominen, seuraaminen, tarttuminen on helppoa kuin kaikkea kaikille itse kullekin omansa. Onko joku oikea, tai oikeampi toista vai, onko kullakin oikeus pitää omansa ja siitä nauttia ja puolesta kiivailla? On! niin... ON! Yksi saa avun yhdestä toinen toisesta ja onko toisen apu parempi toista ... tai vaik huonompi jos kuitenkin elon helpotusta ajallisen vaivoista. Mitä sanoa tästä elon ihmeellisestä voimasta kun ihminen voi vaik parantua kaikesta yhdestä sanasta, tai ihanasta rinnalla kulkevasta. Rakkaasta. Tai äidin pipiin puhalluksesta ilman mitään sen suuremmista uskomuksista tai voimista. Siis, kannattiko kiivailla kuin yhden "oikean asian" puolesta kun maailma täynnänsä niitä toistenkin "oikeita". Kuin turhia taistoja jonkin omansa puolesta kun kaikki voivat olla tavallansa oikeita - tai vääriä. Turha on hihoja taisteluun kääriä vaan, antaa apua toiselle, tavalla tai toisella avun saavalle niin suurenmoisella. Siis, "ei väärin sammutettu" vaan, hyvin autettu, jos apua kerran saatu ja siihen voimaan uskottu. Ehkäpä kaikki palvelee sitä suurta ihmiskuvaa ja tuntematonta tulevaa. Täss' yhdessä pienessä tarinassa nyt maailmankuvaa avarrettu ehkä jotain huomattu, anteeksi annettu. Annettu sijaa myös toiselle toisenlaiselle uskomukselle ja onnelle ehkä juuri sille elon tarkoitukselle todelliselle tehtävälle - ehkä elon tehtävälle. Sillä kaikki on ajassa mahdollista. ihmistä ja ihmiskuntaa auttaa ja palvella kukin voimansa ja viisautensa mukaan; kuka kuin ylemmän suuremman ohjauksen kuka jonkun toisen suuruuden mielen voiman ihmisen, tai sanojen luottamuksen vaik' kovin muuttuvaisen ihmisviisauden tai ihan vain oman ymmärryksen, jonka keksi juuri. Mistä tietää voi, vaik kuinka suuri ois tuo keksintö uusi. Poistuu vaik kerralla jokin suuri tietämättömyyden muuri ja alkaa jokin täysin uusi - elon vaik esille tullut alkujuuri. Kuka sen sanoo... Ja huomenna jo taas uusi päivä - tulevaisuuden tuntemattomuus ja jokin, viel tänään tuntematon mahdollisuus. On monia tapoja auttaa ja palvella eikä mikään tapa ole yksi ja ainoa oikea. Kaikella paikkansa auringon alla - ja yllä. -Kuin kerralla muuttui koko maailma laajensi elollisen kuvausta, huokasi Elämän Alkemisti. -Hyvä on täältä ylemmistä katsella ja oppia ymmärtämään ripaus kokonaisuutta. # 2020 02.05.2020 Astui hytistään Elämän Alkemisti Niin, näin kuvaili kaikkea Elämän Alkemisti alkuaskeltensa jälkeen, noin 1,5 vuotta sitten. - Tuossa yllä - Ei siitä sen kauempaa. Hiljaisuudessaan kasvanut ja odotellut uutta aikaa, jotain kuin uutta, jolla taas esille putkahtaa. Tuossa edellisessä tarinassaan jo ikään kuin ennusti muutoksien tulevaa. - Ja tulihan se, noin vuoden päästä noista viime sanoistaan, se uusi, joka Kiinasta alkunsa sai. # Ja jos viel enemmän palaamme tuonne 1,5 vuoden takaiselle, voimme huomata, miten jo siellä oli alettu valmistella tulevien aikoja. Siellä Kapteeni ja Näkijä keskustelivat tulevista, ja jo silloin tapahtuneista kehon muutoksista. Ja nyt juuri on menossa Kapteenin kehon muutoksien jatkoa, joka kestää koko kevään 2020, aina kesään asti. Kopioin sen dialogin nyt tähän alle, niin ei tarvitse pomppia sivulla edes takas. Mitähän kaikkea muuta tuolla vuoden 2018 puolella tulikaan tulevien muutoksista jo kirjattua. Tämä on siis kopio tuolta vähän ylempää. 02.11.2018 Muutoksen kourissa -Vähän on jotenkin halju olo. Kunnossa? Ongelmaa? Ylemmän yhteys lepää..., ihmettelee Kapteeni. -Muutos. Oppia uutta. Vapautua vanhasta, uudistua. Uudella tavalla tuntea ja tietää. Muutosta koko kehossa. Raskasta, vaan ei vailla tarkoitusta. Eteenpäin matkata ja uskoa parempia tulevia. Olevia. Kirjoitus on suuriarvoista kuulla - ja puhua. Ei vain kaikkea mitata, vaik' sekin arvokasta. Se nyt (hetken) poissa - ei vastausta, tietoa, taitoa. Etsitään ymmärrystä aitoa. (-Kuin kuolema?) -Vaiheen kuolema. Uuden alku ja avaus. Oppia edemmäs. Uskoa uusia mahdollisuuksia (-Vaan, mitä?) -Ei syytä, seurausta vaan, uutta vaihetta, edetä matkalla. Kuulla ja nähdä uudella tavalla kuin valmistumatta. Annettuna, kun aika ol' täys. (-Mikä aika?) -Aika kasvaa ja kehittyä pois menneen askelista ja astua uusiin tuleviin, kantaviin. (-En ymmärrä?) -Kehosi muuttuu. Kaikki muuttuu. Uudeksi kaikki, työ ja vaiva. Uusia esiin kaiva. Matka on ollut vaiheita on vaiheita edelleen edemmäs, ylemmäs kantaviin uusiin, suuriin unelmiin. (-Olenko hyljätty?) -Siitä ei ole kyse hukkaanhan kaikki ois silloin mennyt. Ei vanhan poisto, ole hylkäys vaan, uuden, päälle rakennus jonka alla kantavana on taas yksi vaihe uusiin tukeva kuten aikaisemmat ennen tätä - älä uskomatta jätä. (-Tätäkö tää kaikki monen viikon vaiva, lama?) -Muovausta. Uuden asetusta kuin (sydän) rytmiä myöten. Keho korjaantuu, se reagoi ja uudistuu. Vaivansa sillä, muutokselle. (-Onko kaikki nyt kuitenkin hyvin - ok?) -Ei hätää. Edellinen oli "kuin kuoleman kautta" (15.1.2015). Nyt toisella tavalla matkan muutosta, uutta = vapauden mahdollisuutta. (-En ymmärrä mitään?) -Kuten alussa, silloin kaukana, kun sinut matkaan lähetettiin, sanoit: "Ei minulla ole mitään sanottavaa". - Ja sitä tuli! Tulee siis nytkin, sitä uutta vaikket sitä vielä tunne. Rakennusta tämä, vahvistusta muutosta ihan kehoa myöten sillä, sehän täss' välikäsi kaikelle on ... muu tapa ois mahdoton. Rauhassa vaan... uutta kasvaa, odota vain sen suurempi eteesi valmistaa. Ei ennen voi kulkea ennen kuin edessä tie valmistettuna. Sitten se on luvallista ja oikeata. Suurta. Ei katumusta vaik muutosta vaan, toivottua, luvattua ... ja silloin kaikki muukin sinulle annetaan sen ohessa. Ole vain vapaa, ei mitään ongelmaa ei vaivaa, ei kuolemaa vaan, uutta voimaa, matkaa, suunnitelmaa kuin uutta unelmaa mit' kuin sisälläsi jo kaivannut oot tietämättä, toivomatta. Näin on aito kulku; ei pyrkiä, treenata etsiä perässä, juosta. Vaan, kuin yllättäen avata tuntematonta kaipaamatonta, uskomatonta. (-Joten...?) -Niin, joten... odota vain hetki, ja elä eloasi kestä muutostasi vailla huolta, pelkoa kehosi huonosta tilasta. Rakennusta sisällä ja päällä ja se päällä = keho sisällä = ylemmällä tasolla, itsessä. Ja fyysisen tulee muotoutua uudelle voimalle, kyvylle eikä ongelma ole ongelma vaan, muutoksen voima joka koskee kokonaisuutta jonka osa kehosi on. # Ja nyt siis vuoden 2020 huhtikuulle ja siitä edelleen. 22.04.2020 Alkoi uusi vihko Menossa Korona ja oma prosessi, joka ilmenee (taas) sydämen rytmihäiriönä ja jatkuu vielä noin viisi kuukautta. Siitä mittauksia edellisessä vihossa. Mutta, siis ... niin paljon ja suuria kun mahtuikin tuohon edelliseen vihkoon, ja myös edellisiin vihkoihin, niin mitä lie tuokaan tullessaan nämä seuraavat 2-3 kuukautta tämän vihkon aikana. Ehditään jo pitkälle kesään. Suomi suljettuna, harrastukset suljettuna, mutta juuri näinä päivinä harkitaan sulkujen purkua. jaa'as ... onko oikein, vaiko liian aikaista. Suomi päässyt vähällä. Eilen ja tänään kaunis aurinkoinen päivä, +16 lämmintä. 23.04.2020 Muutoksia laivalla Eilen muuttui tämä yhteys jotenkin uudeksi, suoraksi tiedoksi, ymmärrykseksi. Miten lie ilmenee, sitä jään nyt seuraamaan. Yöllä mittailin Koronan suojia ja lääkkeitä. Asteikolla 0-10. Ihmisten tekemät suojat +3 Ihmisten tekemä lääke +3 Homeopaattinen lääke +10 Henkinen energia +30 Yli 10 menevä apu sisältää ylempien ulottumien kosketuksia sekä sitä salaista tietoisuutta, joka mahdollistaa avun muuntautumisen. Homeopaattinen lääke valmistetaan nappaamalla elävä virus, jota sitten laimennetaan siten kuin homeopatiaan kuuluu. Virus laimenee nesteeseen johon jää vain tietoisuus viruksesta, Sitten nautittuaan tuota ainetta, ja ihminen kehittää itselleen vastustuskyvyn. Henkinen energia, jossa on myös se ylemmän ulottuvuuden tietoisuus, mahdollistaa energian muuntumisen viruksen uusia muunnoksi vastaan. Ihmisten kehittämissä rokotteissa on yleensä mukana joitain metalleja ja lisäaineita, joiden vaikutuksista kehoon ei ole täyttä varmuutta. Tuon rokotteen ympärille on kehittynyt myös monenlaisia salaliittoteorioita. Alkemistin mittauksissa sellaisista ei ole vaaraa. Kustannuksista Ihmisten kehittämä ajallinen lääke on kallista kehittää ja jakaa. Se vie myös kauan aikaa valmistaa, testata ja turvallisuus varmistaa. Homeopaattinen aine, silläkin on oma vaivansa kehittää ja jakaa. Se kehon turvallisuutta takaa. Henkisen energian jakaminen on nopeata jakaa ja rahallisesti maksutonta, mutta... energian välittäjän on huolehdittava omista voimistaan, ettei hän sairastu kuluttamalla itseään loppuun, sillä... vaikka energia on ylemmän ulottuman, jokainen kohtaaminen ja lähetys vie voimia myös auttajan. Aina kuitenkin huomioitava tuo myöhemmin tullut lisätieto ja opastus: "Auttamisen perussääntö" /4.5.2020 23.04.2020 Uusia voimia ja ohjeita Viime päivinä pian tuon suuren muutospäivän jälkeen ja ajallisen Pääsiäisen tapahtui laivalla suuria muutoksia kun siirryttiin matkaamaan uusia ulottumia että, kasvoi uusia voimia. Ja varsinkin tuo Elämän Alkemisti sai sen tuntea. Hän keksi, että on olemassa, siis tällä uudella tasolla, uusia voimia, joilla lähettää ajalliselle ulottumalle suojaavia energioita, joissa on sisään kirjattuna tietoisuuksia, jotka voivat suojata ajallisen kehoa ajallisten vaivoilta, kuten nyt juuri vaivaavasta viruksesta ja sen mahdollisista uusista muunnoksista. Tuo Kapteeni ne jo itselleen pyysi, hän kun osallaan vielä ajallisissakin matkaa. Niin, ja näiden ylempien ulottumien voimat on ilmaisia, joten se ei vaadi mitään ajallisen ylimääräisiä toimia. Tuo auttava energia sisältää ylemmän tason tietoisuutta, hieman samoin kuin ajallisen homeopatia sisältää ajallisen tietoisuutta, sillä erotuksella kuitenkin, että tuo ylemmän tietoisuus on muuntuva aina sen mukaan, kuin virus keksii uusia mutaatioita. Se siis osaa huomioida myös ne tulevat, sillä tuo aikakäsite täällä ylemmällä merellä on toinen; jossa nykyisyys, mennyt ja tuleva ovat yhtä aikaa läsnä ja näkyvillä. Runoilija, voisitko sinä nyt auttaa laatimaan näitä sanoja, kun ne eivät enää tule niin valmiina kuin ennen ... kun tapahtui tuo muutos, että on vain tieto ja ajatus. Nyt siis tuo tieto ja ajatus tuosta ajallisen avusta ja varustuksesta ajallisen vaivoja vastaan. Onko se hankalaa, kysyy Alkemisti Runoilijalta. -Ei varmaan, Runoilija vastaa, onhan tässä jo harjaannuttu noiden sanojen kanssa, ja myös tuon Kirjaajan aikana. Nyt välitän sanoja siis eri tavalla. Alkuun tietenkin vähän outoa, mutta aina vain puhtaampaa se näin on, kun sanoilla siis välittyy se ajatus, jossa on voiman varustus. Ja tapahtuu nyt samalla tuokin muutos, että en ole enää Runoilija, vaan Sanoja, joka sanoilla tuo julki ylemmän tason ajatuksia ja viisauksia, jotka sitten välittävät tietoja ja ymmärryksiä, joista siis edelleen taitoja ja ajallisen viisauksia. Muutoksia muutoksia tuo nyt laivalle tämä, kun seilataan uusia ulottumia, vähentäen ajallisen muutoksia, tapoja ja ajatuksia. Niin, nyt siis poistuu tuo Runoilija nimenä, ja hänestä kasvaa Sanoja, samoin kuin Taikurista aikaisemmin kasvoi tuo Elämän Alkemisti ja Tietäjästä Näkijä Nämä ovat siis kuin ajattoman arvoja, vaikkei täällä olekaan arvoasteikkoja. On vain tasoja ja tasojen energioita ja voimia. 23.04.2020 Förstin tehtävä -No mikäs-mä sitt-oon! Mikäs uus arvo mulla? heräsi jo Förstikin laivan kannella, ruorinsa takana, kuunneltuaan noita outoja juttuja. -Jaa'as... , huokaa Kapteeni mietteissään. Jokaisen tehtävä on siis välittäjä - ja kullakin omansa välitystehtävä. -Niim-mut mitäs mä sit välitän? tivaa Försti. -Noo, sinä välität tästä laivasta, ja sen ohjauksesta, Kapteeni kuin varoen tarjoaa ajatustaan. -Aha --- hmmm ... no-mut niihä-mä-oon aina välittäny tästä. Oliks mulla toi arvo jo siin iha alussa ... kute-muut olitte viel noit muit? -(hiljainen huokaus) juu ... niin juuri se varmaan on ollut, Kapteeni kiemurtelee -Mä tiesin ton! Siks kai mulle annettiiki tää laivan vaativa ohjaus. -Niin juuri, niin juuri... -Välittäkää te muut vaa noit juttui, mä välitän koko täst laivast. ... Ooks-mä sit joteski parempi ... tai ylempi ... tai ... no-olkoo, kyllähäm-mä ny paikkani tiedän! -Niin ...(ja syvä huokaus) että se aina jaksaa... -Aimut-hei! viel ... onks mulla sialu? Försti yllättäen jatkoi. -Mtäh? Noo ... mitenkä se nyt tähän liittyy? -Noo, tuli-vaa jostai mielee... -No jos me palataan noihin sieluihin joskus myöhemmin, jooko ... ja onhan sulla sisällä joku käsi. -No-mut ... eiks teillä muillaki sit-oo, se joku käsi? -Njaaa ... mistä se nyt taas tuonkin keksi, On siinä kyllä jotain erikoista, miettii Kapteeni itsekseen. -Joo! ... mä-oon erkoine mä-oon erikoine!! -Hoida nyt Försti tätä laivaa! ettei vaan taas mennä kiville. -Ei se muv-vikä sillo ollu! ku me ... -No NYT! koala! otahan nyt tää laiva haltuun ja ala välittää tästä! tokaisee Kapteeni jo vähän kimpaantuneena. -Mitähä toi Kippari ite sit välittää..., mutisee Försti vielä hiljaksiin itsekseen. -KOALA! -No-joojoo ... mennääm-mennäää! 27.04.2020 Tulee toimia oikein Tämän avun tarkoituksena on antaa suojaa ja mielenrauhaa poistaen pelkoa. Jokaisen on kuitenkin elettävä yhteiskunnassa vallalla olevien ohjeiden mukaisesti eikä kenenkään pidä intoutua turhiin riskeihin. Ja jos joitain sairauden oireita ilmaantuu, tulee niiden kanssa toimia kuten terveydenhuollon ohjeet edellyttävät. Maailmahan on täynnänsä kaikenlaisia pöpöjä ja sairauksia - ja onhan sairauksilla myös monenlaisia syitä ja tarkoituksia. 28.04.2020 Hirvittää Kyllä minua hirvittää tuota pandemiaa vastustavan avun julkaisu. Niin, seuraako hyvän tekemisestä hyvää sen tekijälle, jos vaikka hyvän tekeminen ois tuottanutkin hyvää tulosta. Kateus iskee aina ensimmäisten vastusten joukossa. Ja ihminen on julma ja varsinkin tuntemattomien edessä. Ja entä miten suhtautuvat ajallisen suuret vallat ja voimat joilla on se "oikea tieto" vaivasta ja sen kulusta. Horjuttaako lie suuria suunnitelmia tulevien kuvia ja tavoitteita, kunniaa ja rahaa, yhteiskunnallista valtaa. Vain hullu tuohon myrskyyn uskaltaa. Ja varsinkin, jos mikään tiede ei voi tuloksia vahvistaa. Ja, jos jotkut eivät sitten sairastu millä sen todistaa, mikä heidät vaivasta pelasti. Oma immuunipuolustus, sattuma tai vain, ei tarttunut kaikille. Ja vielä, kun tehon mittaamiseen ei ole olemassa minkäänlaista laitetta eikä laboratorio tunnista energioiden yliluonnollista tietoisuutta ja kuin ohjelmointia kuinka ajallisissa toimia. Onko sittenkin viisainta vaieta... 20.04.2020 (Aamuinen ajatelma) Viisas virus Virus on viisas ja silläkin on omansa tietoisuus matkassa. Tietää paikkansa ja pyrkii säilyttämään elinvoimansa - ja vieläpä kasvattamaan sitä. Ja osaapahan se muuntautuakin uudeksi jos näkee itsensä olevan uhattuna mutta, tarkasti myös valvoo sen ettei ajallisen isäntiään tyystin kadota sillä, sehän jo merkitsisi myös omansa tuhoa. On se viisas - viisas se on. Mutta, tuo viruksen tietoisuus on ajallisen alemman ulottuman tietoisuutta koska se on ajallisen osuutta. Mutta, kuten on kaikessa ajallisessa siihen voi vaikuttaa ylemmän ulottuman osuudella. Tietenkin aina sallitun rajoissa sillä kaikella on aina myös tarkoituksensa. Ylemmän ulottumalla on ajallisen ohjauksensa ja tahtonsa - suunnitelmansa. Siksi, ajallisen tapahtumille voi olla ylemmän ulottuman tahto ja suunnitelma. Ja monesti juuri sen kautta tapahtuu ajallisissa suurta kehitystä. Sellaista, jota ei olisi muuten tapahtunut siis, ilman ylemmän ulottuman ohjausta ja alemman tason toteutusta. Näin voi tapahtua merkittävää kasvua ja ihmiskunnan kehitystä. Näin voi siis ajatella että kaikki kasvu tulee ylhäältä ylemmältä ulottumalta kun ajalliseen etsitään ongelmiin ratkaisuja ja kehitystä. Ja nyt, kuinka paljon onkaan tapahtunut ajallisen kasvua ja ihmiskunnan kehitystä kaikkinaisten ongelmien kautta joiden alkuajatus onkin ollut ylhäältä annettua. Näin, nyt siis joutuu miettimään mikä oikeasti on se alkulähde missä kaiken alkujuuri jos edessä on ongelma suuri. Esimerkiksi nyt tämä Korona. Onko se lepakko, vaan mistä se virus on alkuaan. Ties vaikka ois jo ikuisesti ollut täällä maan päällä toteuttanut omaansa meille salattua tehtäväänsä. Ja nyt, kuin ylemmän kutsun saaneena toteuttaa jotain suunnitelmaa josta ei tietenkään itse ole tietoinen se vain valvoo omaansa osaa. Samoin, mistä yhtäkkiä putkahtaa esille ihminen koko maailman menoa muuttaen. - Ja onhan ollut noita, moniakin. Jostain alkulähteensä ja syntynsä sai myös hän joka synnytti pienen nyytin tulevissa vaik kuinka merkittävän - hyvässä tai pahassa. Tai, pahan kautta hyvässä - miksei, hyvän kautta pahassa - ja toteuttaa hyvän tai pahan kasvua ihmiskunnan kehitystä. Jostain sai hän käskyn ja tehtävän edeltä suunnitellun. Ja nyt, takaisin viisaaseen virukseen mistä alkunsa saanut se miten nyt kutsuttu esille toteuttamaan jotain tehtävää ja tarkoitusta sille itselleen tuntematon mutta, jossain ... se suunnitelma suuri ihan varmasti tunnettu on. 29.04.2020 Tulevien näytiksi Siis, näytiksi tulevia varten on tuo pieni hippunen ylemmän ulottuman voimien kuin siemeneksi tulevien kehityksien. Kuin näytiksi ylempien voimien suuruuden ajallisen kehitystä muuttaen miten tulevina aikoina eläen voi suuriin viel tuntemattomiin turvautuen on nyt energia ylempien ulottumien ihmiseloa helpottaen ja kehitystä voimallisesti eteenpäin vieden fokusta muuttaen. Siksi on merkittävän tärkeätä uskaltaa tuoda esille tätä ylempien lääkettä ja ohjata kehitystä tämän pienen mutta nyt suuren mahdollisuuden kautta joka on ajallisen totuutta ylempien ulottumien voimilla. -Uskomatonta! joku viel sanoo nähdessään sen toimea ja tulosta. -Tämä vaatii lisää tutkimusta! Vaik piirtelin uhkaavia kuvia millaisia toteutumia voi esilletulosta kohdata - ei se välttämättä ole todellista vaikka saakin se aikaan monenlaista mullistusta ja arvioita. Siemen kuitenkin kylvetty on! Toteutuman kiistäminen mahdoton. Inhimillinen ajatus on pelko mutta tulee vain olla peloton sillä tehtävä tehtäväksi nyt annettu on. Vähäisen kautta kuin mahdoton mutta vähäisessä monesti se suuri voima on. Inhimillisesti katsottuna mahdoton. Sitten vain viisautta esilletuloon kenelle siitä kunniaa kun koko maan piiri huokaa. Kuka ois se ihminen ajallinen joll' ois tieto, asema uskoa ylempien voimien. Hengellinen - Ei Tieteellinen - ehdottomasti asema, jota kuunnellaan vaan, kuka ottaa kunniaa? Kuka pystyy jakamaan? Ei ole muuta rataa, mikä annettu on. Pieni rata, pienestä kuin pikkuriikkisestä alusta kuin tuntemattomasta suunnasta - todistuksesta avusta annetusta oudosta parantumasta. Esille panosta - sen rohkeudesta ja vastauksesta. Avun annosta. Jos annettu on tehtävä on valmistettu myös tie, miten edetä. Pitää vain luottaa ja uskoa nyt ylempien voimia ja annettuja lahjoja. 04.05.2020 Auttamisen perussääntö Aamulla heti herättyä, pikku pöpperössä vielä: "Ei tarkoitus ole kaikkien halukkaiden parantua vaik millaista apua ois tarjolla." Ja sitten herättyä jatkui: Niin, ennen kuin alamme tarjota tuon auttavan energian tuomaa apua on muistettava yksi perussääntö: kaikkien ei tule parantua, vaivasta toipua sillä, kullakin aina tässä ajallisen maailmassa on oma matkansa ja tarkoituksensa matkalla oppia. Eikä siinä kasvun prosessissa kysytä aina omaa tahtoa - ellei se tahto ole ylhäältä annettua vaan, pitää kunnioittaa elämän tarkoituksia jollainen itse kullakin on omansa. Siis, apua voi antaa, ja saada jos on sellainen suunnitelma josta siis rakentuu se tarkoitus. Ei siis voi vain kuin kylvää apua ympäriinsä tuntematta ylempien tahtoa ja tarkoitusta itse kunkin elossa ja matkalla. Tuossa siis, on ajallisen ongelma. Ei myöskään tule ilmi ajallisen apua ellei ole sellaisen tarkoitusta. Ja jos sellainen apu aikanansa tulee on sillä suuremmat syynsä ja tavoitteensa. Tietenkin yksittäisiä voi auttaa sen kautta vaikkei sekään tarkoitus ole kaikkia parantaa. Mutta, kansakuntaa kasvattaa ehkä vähän rajoittaa ja samalla monenlaista uutta opettaa. Ei siis tarkoitus kummassakaan ole kaikkia halukkaita vaivasta pelastaa sillä, niitähän on pullollaan koko maa. Kuka nyt voisi toivoa muutakaan kuin että joku hänet suuresta pelosta vapauttaa. Kaikessa siis tulisi tuntea kaikkinaisuuden kokonais-suunnitelmaa ja kunkin yksittäisen matkaajan kokonaisuuden kasvun kaikkinaista tarkoitusta ja sitä tulisi aina kunnioittaa. Sillä, mikä seuraus on siitä jos haluavalle ei annetakaan apua tai, jos hän ei saa, vaik on niin toivonut saavansa. Rakkaus katoaa ja sijaan tulee viha, katkeruus syytökset ja tuomio vaikka, kaiken keskeisin huomio ois oman elonsa tarkoitus ja oppi mi suurempi on kuin oman elonsa pelko tai kuolema - joka siis on vain ajallisen kuolema. Mutta, jollei ole sen tarkoituksen tuntoa ja tietoa ovat kaikki muut kuin syyllisiä ajallisensa kohtaloon. Joten, vaikea paikka... antaa apua, joka kuitenkaan ei ole kaikkia auttava. Autetulta kiitosta apua saamattomalta viha ja tuomio. Joten, ei jää muuta vaihtoehtoa kuin autettavat kutsua ja heille tarjota auttavaa apua joka on jokaista koskettava. Kaikella ois silloin tarkoitusta ja suuremman kunniaa vahvistaen ajallisen matkaa, ja omaansa unelmaa. Tarkoituksettomat vain vihaa kantaa syytöntä parjaa ja tuomiota jakaa - ymmärtämättä lainkaan omaansa osaa. Onko tuossa jotain tuttua? Ja nyt, kaikesta tulee vain viisautta jakaa ymmärrystä, mahdollisuutta kehityksen kulun suuntaa, tulevaa. Eikä niin pyrkiä esille, tarjoten sellaista mikä ei kuitenkaan voi olla kaikille - vain yhdelle siellä, toiselle tuolla joista kiitollisuutta. Kiittämättömyys kaiken tuhoaa viha ja katkeruus, pettymyksen osallisuus ja suuri pelko. 04.05.2020 Kapteenin osa Kapteeni on joukossa ainoa jolla on ajallisen kosketusta sen kehoa ja osallisuutta ja mahdollisuutta tietoa, viisautta jakaa. Jos häneltä matka katkeaa ... tai sanotaan nyt "kun"... niin silloin katkeaa samalla tuo yhteys ajalliseen. Ja laiva siis jatkaa omaa matkaansa ajattomien merillä josta ei ajallisilla ole enää mitään tietoa. -Mihis mä sit kuulun!? kuuluu huolestuneen Förstin ääni. -Noo, sinä tietenkin jatkat laivan ohjaimissa, eihän tää laiva minnekään katoa jos Kapteeni muuttuu, ajallisen osallisuus ainoastaan, rauhoitta Kapteeni. -....hjaa... (huokaus) no hyvä sitte ... mä-vaa-aattelin ku-mull-on nää... karvatki. -Noo, kyllä nekin sinne mahtuu. -? 04.05.2020 Kapteenin prosessin tila Niin, näin mietti Kapteeni kun pulssiansa aamulla ranteesta mittaili. -Hmmmm ... epätasaisuutta edelleen. -Hei Näkija! ootkos kuulolla!? -No, mitä Kapteenilla mielessä? -Niin, kun tuo pulssi vieläkin... -Ai, epätasainen vai? -Ni, hyvin nähty! -Juu, niin on ... niin sen tuleekin vielä olla sehän kuuluu tuohon sun prosessiin, kuntoutukseen jotakin varten. -Noo, pitääkö siitä olla huolissaan... -Ei se kuolemaksi vielä ole, rakennukseksi se on, vahvistukseksi tulevia varten. Ei siis hätää. -Vielä? ja tulevia? -Niin-no, kuolema aikanaan, vaan vielä on paljon matkaa - ja suuriakin tekoja vielä. Ei siis mitään kiirettä sen takia. -No hyvä, Kerro sitten kun... -Juu, palataan siihen sitten, kun on sellaisen muutoksen aika. Pyydä tuolta Alkemistilta apua - onhan sillä noita auttamisen voimia. -Ai niin, tosiaan. Kiitos. - Heei, Alkemisti! Oot-sä hereillä!? -Olen, tottakai. Enhän minä mitään unta, täällä... -Ai niin, tietenkin ... mutta kuule, toi Näkijä pyysi minua kysymään, voisitko sinä auttaa tässä mun prosessissa. -No, mikäs siinä nyt? -Tuota... sydäntä vain ajattelin ... se kun on vähän epätahtinen taas, ja ajattelin että jos ... -Auttaisin siinä, vai... -Nnih! -Noo, eihän siinä mitään vikaa näy olevan - syy on muualla, siinä prosessissa eri puolilla kehoa ja myös ylemmissä yhteyksissä, jossain kalibroinneissa. Sydän vain myötäilee noiden muiden tehtäviä. Niihin en nyt voi puuttua. Ne ovat muualta ohjattuja. Luota vain niihin ohjauksiin ja tuloksiin, aikanaan valmistuviin. Joten, lepo vaan, Kapteeni. Hyvä siitä tulee. -No hyvä (huokaus). Kiitos Alkemisti. Vaan... mites sulla itselläsi muuten... -Suuria suuria, ajallisen ulottumia ja sen apuja kaikkea ois tarjolla sinne, vaan pitää olla tarkkana mihin kaikkeen on lupa kajota, vaik ois voimiakin monella tapaa palvella. Ja siinähän tuo Kapteenin osuus on merkittävä - siksi kait tuota prosessiakin on edelleen jatkettava. -Niin, niin kait sitten ... niin. 05.05.2020 Älä kiirehdi, Kapteeni hyvä Kuinka pian mentiinkään edelleen tuosta kuin koko maailman pelastamisesta - vaikka voimaa ja tahtoa olisikin ollut. Kuinka pian kuin karsittiin pois tuo ajatus: pelastuksen sanomasta kaikille, - nyt siis vapautusta virusvaivalle. Viisauden lisääntyessä palikat paikallensa asettuvat näköalat muuttuvat jo hetken kuluttua ne ihanteet puuttuvat ja toimet, teot, muuttuvat. Voima on, ajatus on, tahtokin on edelleen ja taito vaan, onko kuitenkaan tarkoitus tehdä itse (siis, jakaa itse apu Koronaan) vaikka onkin tieto ja ymmärrys aito. Entä jos tarkoitus onkin ihan muu, suurempi tarkoitus eikä jäädä sen ajatuksen ja teon vangiksi mikä ensin mieleen nousi, kun mahdollisuus paljastui. Tuos' on oppipaikka: ei saa olla liian nopea ja uskoa kesken kaiken oman osansa tulevia mieleen ensiksi putkahtavia. Ei siis kesken ensi lauseen pidä ponnahtaa ei ees kesken kappaleen ei kesken ensimmäisen kirjoituksen vaan, pitää jaksaa, malttaa kuunnella koko tarina ja opetus joka voi olla monien aamujen matka tai viikkojen, vaik kuukausien miksei vaikka vuosien... jotta rakentuu se kokonaisuus, mikä ensi lauseesta jo itsensä ilmaisi. Sillä, voi ... miten monia vääriä "tuulia" on lähtenyt liian varhaisesta innosta luullen sen olevan jo oikea, elon tarkoituksia. Voi tulla pitkä tie, harhatie... opettavainen tie kuitenkin ja paluu takaisin alkujuurille mist' lähdetty liian varhain liikkeelle. Niin, onko tuttua - tuttua jokaiselle kasvavalle. Kiemuransa kullakin, ja oppinsa aina. Nyt siis sinäkin, laivasi Kapteenin hahmossa säilytä paikkasi kuunnella ja katsella oppia asioita, ja jakaa varten tulevia. Kannattaa varjella tämä hyvä tie, ettei tule turhia mutkia, vaik raskaita vaivoja liian innon ja väärän ymmärryksen seurauksena. Pitää olla tarkkana ja puolustettava omaa osaansa joka on parempi, kuin liian paljon upota ajallisen mullistuksia auttavia sillä, niillä on virkansa ja paikkansa ajalle ja monelle kokonaisuudelle ja kehitykselle - ja kaiken sen kautta tulevaisuudelle. Sinun osasi on piirtää suuntia ja mahdollisuuksia tulevien kuvia ja unelmia - viel' tuntemattomia. Mutta, tämä on hyvä tie, kulkea kuin edeltä ja näyttää, miten kulkee tää kaikki ja mikä kaikki ois mahdollista uudella tavalla - sitten kun ollaan valmiina noihin uusiin tarttua. Ei pidä astua näytille liian aikaisin, väärällä ajalla sillä kaikella on aikansa ja paikkansa - olla paikalla, kun aika on otollista esille tulla ja tarjota uutta vaihtoehtoa. Joten, jos nyt loppuisi tämä opetus tuosta auttavasta energiasta, ajalliselle sopivasta ylemmän ulottuman aineesta, jota ei kuitenkaan otettaisi vastaan, vaan ... se merkitsisi "saarnaajan" tuhoa. Tällä matkalla ei ole sellaista tarkoitusta, vaan uusia asioita, viel' suurempia kuin tuo Korona on kyllä tarjolla. Odotella vain hetki, ne ovat tulossa ja niistä sitten puhua ja luvata suuria ja parempia unelmia, kuin nyt nämä ajallisen asiat, jotka ovat vain kehityksen kulkuja - niitä on ollut aina - ja tulee aina myös olemaan jotka kansakuntaa kasvattaa kohti parempaa tulevaa - mutta matka on pitkä, eikä tyhjiin katoava. Joten nyt, Kapteeni, ja kaikki sun joukkosi, koko laivasi arvokas väki, jos näin sitä kuvaamme vaikka kyse vain yhden sielun matkasta ajallisen kautta kohti tulevien ajatonta. Muoto on hyvä ajalliselle, mielenkiintoista sopivan kuvaavaa ainesta; erilaisia persoonia ja taitoja tarkoin harkittuja, ajalliselle hauskoja mutta, taustoilleen piirrettyjä totuuksia - siis, totuuden suuntia ja niistä monella tavalla opettavaisia. Palataan nyt laivalle, eikä turhia hosuta vaik paljon ois mahdollista niin, onko kuitenkaan tarkoituksia. Parempi on, ettei kuitenkaan sotketa ajallisen kasvattavia kulkuja. Tuo taito ja voima on matkassa ja sillä tarvittaessa palvella ilman suurta melua ja raskaita asemia joista todelliselle tarkoitukselle vain vahinkoa. Joku toinen voi niistä saada suuntia ja tarkoituksia - nämä ovat ylemmän ulottuman tehtäväjakoja; yksi tuo alas toinen vie edelle ja kunnia kaikesta vaik kolmannelle. Tärkeintä on kuitenkin aina, että asia tuli esille - ei ajallisen näkyminen tai asema joka monesti pysyy piilotettuna. Joku oli vain "välittäjä" ylemmän ja alemman välillä. 06.05.2020 Muutoksista ja jälkeisistä Nyt on asetettu alallensa tuo vallalla oleva vaiva (Korona) sen vaikutus ja hoito ja tarkoitus viel tuntematon - vaik mikään ajallinen ei ole tarkoitukseton. Mutta nyt, edellä kulkijan ei ole syytä jäädä tähän ajallisen vaikutuksiin vaikuttaa se vähän ... jos pitkällä jaksolla tarkastelemme. Tulevissa tutkimme, mitä kaikkea saikaan aikaan se mikä vaivaksi oli sen ajallisille ihmisille. Mutta, jo samalla tutkivat uudet tutkijat miten vaikutukset tulevia muuttivat miten asettuivat eteen tulevien päivät kun taakse jo jääneet vaivain häivät. Maailma muuttui, totta kai uudeksi, uusia suuntia, arvoja vaikkei viel tämäkään korjaa niitä vakavia ongelmia, joita koskettaa tulisi; valtarakenteita ja rahan ajallisia valtoja epätasa-arvoja, ajallisen suuria ongelmia kansojen määriä, taustaisten vääriä ilmaston ongelmaa, ravintojen suurta kuplaa. Paljon viel jää jäljelle, johon puuttua tulisi vain suurella kädellä koskettaen ne muuttuisi mutta, silloin jo niin paljon syytöntäkin se koskisi tietämättömiä, tuntemattomia katoaisi - ja kuinka vahvat on valtain juuret niiden vahvat ajallisen voimat suuret ett' ennen kuin ulottuisivat toimet uudet ois kuin tuhottava kaikki ja aloitettava kuin kaiken alusta uuden rakennuksesta, mutta... ihminen on ihminen, nykyihminen uuden pystyttäisi hän vanhan malliin omaa suuruuttaan etsien ja rakentaen. Siks' on muututtava ensin ihmisen kuin uuden mielen, luonteen rakentuen ett' yhteinen ois kaikki tää, mi viel jäljelle jää. Silloin eletään jo ihan uutta elämää. Mut' silloin kuljettu jo kauas Koronasta sen unohtuneesta vaivasta kuin kaiken muutoksen lähtölaukauksesta sillä, jostainhan kaikki aina saa alkunsa muutoksen alkuvoimansa ja hetkensä liikkeelle lähtevästä vyöryävästä uutta lupaavasta tulevasta ihmiskunnan salaisesta unelmasta. Silloin ei enää puhuta tästä ihmiskannasta vaan, siitä uudesta muuttuneesta, paremmasta. Vaan voi, kuin syyttömiä, joil' ei ole mitään osuutta mutta, eihän täällä ihmisellä ole mitään ikuista ... ajassa siis ja kuin hetkessä hän on jo siirtynyt uusiin. Mutta kuitenkin, totta kai elon hetki on aina raskain se miss' juuri tänään hän elostaan taistelee sinnittelee kuin päivän kerrallaan. Turha kuvata tarkemmin, sen voi vain tuntea kun on sen aika. Se ei ole elokuva, kuin vailla pikaista loppua. Mutta, se rakensi tulevia toi eteen uusia unelmia, joista uudet osaavat nauttia, sitä arvostaa ja jakaa - elämä taas uudella tavalla kantaa uusilla arvoilla ajallistaan rakastaa ja rakentaa ja uusilla voimilla kaikkea parantaa. ** Tuo on kuin kauheata ja kaunista samalla ajalla riippuu vain katseen kulmasta ja katsojasta joka rakastaa oikeudenmukaisuutta ... vaan, senkin mukaisuus on ihmismielen suuruus tai pienuus. Mutta, kyse ei ole ihmisen ajatuksesta, toiveesta suuruuden odotuksesta tai vaik hengellisestä näystä ... mistä lie viel muusta vaan, viel suuremmasta - suunnitelmasta mi vallalla on - on ollut aina. Koko matka on suunnitelman suuruutta ja kullakin ollut oma paikkansa ajallisen suunnitelmassa; jollain kuin parempi, jollain huonompi ja kuka oikeasti osaa sanoa mikä niistä ollut kauniimpi. Mutta, suunnitelmalla ei ole loppua on vain ajallisen kulkua ja ajattoman suuruutta. Eikä ihminen ole jumala ett' voisi hän kaikkea ohjailla ja valvoa. Enemmänkin vain kuin pelinappula suuressa toteutuksessa jonka lopullinen määrä ... on hyvä! Ihminen vain niin herkästi omaansa suurentelee luulee, että juuri hän on jotain suurta ... ehkä joku onkin, vain hetken, sit jälki jää joka jo pian häviää. Toteutti vain omaansa osaa ja tehtävää; hyvässä tai pahassa tai pahan kautta hyvässä tai hyvän kautta pahassa kuitenkin suuressa suunnitelmassa jost' ei mitään tiennyt hän sai vain hetkensä näkyvän, sit häviävän toteutettuaan omansa tehtävän. Ihmisten kautta monesti, vaan ei aina. Suurilla ajallisen voimilla myös paikkansa suunnitelmassa; milloin väräjää, milloin pulppuaa milloin säät ja ilmat säätää milloin yhdessä hetkessä jotain häviää ... ja tapoja on monia vedenpaisumus, tulipalo, vaik Korona tai vastaava. Kaikella aina paikkansa ja aikansa tarkassa suunnitelmassa - joka ei ole vallassa ihmisen vaan, viisaan ylempien. Siihen vain luottaen ja uskoen että, se suuri Rakkaus ... on hyvä. Mutta, se ei ole sitä ihmisten välistä, ymmärtämää ja tarkoittamaa rakkautta vaan, ajattoman suurta Totuuden Rakkautta - joka on Pyhä. 08.05.2020 Kiire kiire kiire ! Kiire kiire kiire... mihin Kapteenilla on aina kiire mennä sinne toiseen paikkaan vaihtaa paikkaa... vaikka kaikki on niin hyvin tässä etähytissä. Miksi pitäisi pitäisi pitäisi... tehdä sitä, tehdä tuota aina kuin pitäisi jotain muuta... Rauhoitu, hyvä mies! laivasi Kapteeni ei kiire ole mihinkään - ainakaan tänään onhan aina tehtävää ei tekemällä katoa ne minnekään. Joten, vaikka pitäisi pitäisi pitäisi niin ei ole pakko - juuri nyt Lepokin on hyvä - ei ainoastaan uni. 08.05.2020 Sieluni matka ja tehtävä Mertenmies on kuin sun sielusi matka tänä aikana - tänä elosi aikana jossa Kapteeni on sun kehosi muut kaikki on sun henkesi määrä yksikään heistä ei ole matkallasi väärä - henkesi ulottumia kaikki.
-Niin... tuo Försti, koala pikkuinen kultainen... -Höh! mikä ... pikkune ja kult... -Niin, Kapteenin ajallisen paras kaveri, ja uskollisin matkakumppani kaikessa. - ... no..niin-no ... no niihä-mä oon...mut... mutta nyt siis ratkesi tuo mi vaikuttaa sun kohtaloon - siis, ei tuo Försti, vaan tuo Mertenmies -Höh! hahmossa min otti hän yllensä kuvasta patsaasta kuin ystävänsä ja kuvasi matkansa laivalle elonsa loppumatkalle missä tapahtuukin se suurin elon kasvu, henkinen sitä ennen kaikki ol' ajallinen kirjoituksillaan vähin erin uusiin muuntautuen. Mutta, mitäs nyt ... kun paljastui tuo salaisuus; - kuka kukin on miten nyt toteuttaa hän tuon matkansa kohtalon. Voisiko se vaik vielä kerran uusiksi muuttua - niin paljon jo ollut kasvua ja kehityksen kulkua ja vielä ois matkaa jäljellä ennen tämän matkan sulkua. Miten voisi hän esille tuoda sitä kaikkea tietoa, viisautta ja valtaa salaista ja voimaa, sen ulottumaa joka yllä ajallisen ain virtaa ja ajallisten kulkua ohjaa kohti parempaa tulevaa. Miten voisi hän sen kaiken matkansa viisauden esille tuoda ja ajallisiin pukea ett' osaisivat siitä ajalliset lukea että on olemassa muutakin kuin tuo ajallisen silmän ja mielen näkymä - iankaikkinen matka ja elämä. Että tää ajallisen pieni pätkä tämä ainoa vähäinen silmän näkymä on itse kullakin vain pieni elonsa tehtävä pitkän matkansa välissä. Ei kaikki ole, eikä ole ollut, tässä ajallisen elossa, sen pienessä hetkessä joka ylemmistä katsottuna tuskin ees näkyvä vaikka aina kuitenkin tarpeellinen matkallensa hyödyllinen. Nuo salaiset ratkoo itse kullekin ajat tulevien. Mutta nyt... tää Mertenmiehen matka ja varsinkin tuon ajallisen Kapteenin ja monien hänen henkisten ulottumien miten nyt jatkamme tästä ajallisen yhdestä tärkeästä hetkestä kuin muutoksien lähtölaukauksesta ja ylempien vaikuttavasta ulottumasta - molempien yhteisestä tulevasta sillä, kietoutuvathan ne nyt enemmän toisiinsa - enemmän kuin ennen vaik ovatkin olleet yhdessä kautta aikain mennen. Vaan, lähentyvät ne nyt toisiansa uudella tavalla; ylempi tulee alemmas ja alempi nousee ylemmäs - näiden muutoksien suurten kautta, siis muutenhan ajallinen tuosta "veisaisi viis". Mutta, ellei ylempi tule alemmas ei alempi pääse ylemmäs siksi kaikki on ylemmän varassa ja käsissä myös alemman tehtävä jota vetää hän nyt lähemmä. Ja nyt siis, miten voisi olla osallansa ja paikallansa tää ajallisen elämä mi hahmoillaan tääl' seassa on salaisesti vaikuttamassa sanoillansa voimallisilla, vaikuttavilla. Ja, miten nyt tuoda esille sitä joka edistäisi tuota ylemmän yhdistymistä ja alemman ylentämistä. Kuin suurelta tehtävältä vaikuttaisi tuo mut' sanojen valta tulee sun luo ja sanoilla muuttaa vaik koko maailman kulkua - eikä siinä ole mitään uutta vaik onkin vain vertauskuvallista. Ja 'sana' on vain nimi voimalle ja ulottumalle suurelle kaikelle luovalle ja muuttavalle uudelle tulevalle sille salaiselle unelmalle josta lupauksia on kaikkinaisissa kirjoituksissa ajallisen maissa ja mainingeissa unelmissa ja unikuvissa, kuvitelmissa ajasta toisenlaisesta - paremmasta. Mutta siis ... miten yks' ajallisen pieni ihminen vaik onkin vain hän heijastuma ylempien vois aikaan saada muutoksen ilmituoda ajatuksen ja tulevien voiman ylempien ulottumien. Miten voisi hän aikaan saada sen - ajallisen ihmiskunnan muutoksen. Ei mitenkään! siis, omassa voimassansa, ajallisen osallansa mutta, sanalla, sen voimalla ja maailmalla sen takaisella on kaikki mahdollista sillä, sanojen takana on aina voima joka sanoista avautuessaan on se suuri maailma ja aika joka ei siis ole kaukana tämän ajallisen takana ... sen alla, yllä, sivulla kaikkialla valkeassa energiassa jota kuvataan viel mustalla (tai pimeällä) mutta, näkymätön silmille ihmisen ja viel omiensa laitteiden - se on valkoinen kirkas ja rakennusaine kaikkien ylempien ulottumien. Mutta siis ... miten sanat pienet sille näkeville, lukeville silmille ymmärryksille avautuville näkeville sillä, jokainen sana on salainen maailma ja ulottuma ja sanojen takana on uutta kirkkautta jota kohti tulisi kulkea. 09.05.2020 Kalibrointi - ja sydän Kalibrointi, se meneillään oleva prosessi - vain yksi outo sana vaan, millainen voima ja suunnitelma; muodostaa, luoda yhteys luovaan suureen todellisuuteen ylempään ulottuvuuteen. Prosessi on vain toimi ja sen nimi jossa tuodaan tuo ylemmän yhteys uudelle ylemmälle tasolle ja kalibrointi on sen kohdalleen asetus jotta yhteys on selkeä ja toimiva. Se on enemmän kuin pelkkä viritys kohdalleen vaan, se on taajuuden asetus ja kaiken sen edellyttämä valmistus. Siinä on eroa, iso ero. Ja nyt siis menossa tuo voimallinen suuri asennustyö yhteydelle ylemmän ja alemman välille ja ajallinen joutuu kuin kärsimään toimista ylempien. Vaikka sitten, kun kaikki on valmista on ajallinen tuon ylemmän kanssa yhteinen kun puhutaan suurista valloista ja voimista ulottuvuuksia ylittävistä ja ohittavista. Ei tehtävä ole helppo eikä nopea sillä se edellyttää monenlaisia muutoksia ja erityisesti tuon ajallisen osalta sen vahvistuksia ja monenlaisia avautumisia että lopputulos aikanaan ois toimiva. Vaan, ei enää kestä se kauan - ollaan koko ajan matkalla jossa tapahtuu tuota kasvua ja vähin erin avautumista. Monenlaisia oireita tuovat nuo muutokset tullessansa - keho on hetkin kovilla vaan, tietoisuus helpottaa niiden aikana; ollaan matkalla kohti hyvää lopputulosta. Eikä vaivoista esille tulevista kannata huolestua sillä, onhan kyseessä kaikkinainen kunnostus ja korjaus, vahvistusprosessi jossa monia osia menee kuin uusiksi, paremmiksi. Niiden prosessi, eli yhteen kalibrointi osanen kerrallaan on toimitettava kohdallensa. Siksi on kipuja siellä, outoja tuntemuksia tuolla monenlaisia outoja, joita ei oikein osaa selittää. On vain kummia tuntemuksia - ja outoja unia. Sydän on yksi osa kalibroinnin kohteista, mutta kehossa niitä on monia ja moniin osiin vaikuttavia. Ihmiskeho on upea kokonaisuus ja siinä on paljon kohdistettavia osia ja toimia. Ei siis sydän yksin ole kohteena vaikka se onkin yhtenä tuntevana osana. On muitakin jotka tuntevat, esimerkiksi nuo jalat jotka koko ajan vahvistuvat mutta, sydän on kaiken keskusta josta kulkee kuin lankoja kaikkialle kehoa. Muut osat siis apuvälineitä, jotka palvelevat keskusta, siis sydäntä. Yleensä tätä ei näin ymmärretä. Mutta ne kuin arvokkaimmat, aivotkin ovat sydämen alamaiset kaikkine toimineen. Sydämestä lähtee yhteydet kaikkiin ajallisiin ja ajattomiin ylempiin ulottumiin. Mutta, sydämesi on enemmän kuin vain tuo kuin näkyväinen toimiva. Sillä on myös ylempi ulottuma, kuten aina kaikessa ja se on se ratkaiseva asia tässä kokonaisuudessa - sillä, se on kaiken rakentava. Jaloissa korjataan hermoratoja poistetaan vioittuneita osia ja kuin asennetaan uusia ja uudet ovat aina arkoja, kunnes taas tottuvat ja oppivat ajallisen koetuksille. Vaativat maan uusia energioita ja ajallisen maadottumisia. -Pitääkö olla huolissaan tuntemuksista? Ei todellakaan, vain rauhalista "sisäänajoa" kunnes asennus on valmista. 10.05.2020 Esilläolon vaikeutta Esilläolo ajallisissa vaatii huolellisuutta, taitoa. Varottava liikoja lupauksia vaik tosia, eikä lainkaan harhaanjohtavia niin, kuitenkin on toisia kiertäviä, kaartavia sanoja väärin tulkitsevia, tuomitsevia - sillä, ymmärtämättömyys on aina yksi tuomioiden perusta. Mutta, ei se auta, jos on sana sanottava sillä, mitä hyötyä on sanomattomista sanoista esiin tulemattomista, piilotetuista. Sillä, ymmärtämättömiä on aina vaik eivät ois ees kateellisia rakastavat vain omiansa sanoja ja mukamas uskovat vain, jos näkevät ... vaik eivät ehkä uskoisi silloinkaan. Mutta, näin on ollut aina - ja näin on aina oleva. Aina on vastustuksensa, vaik ois mistä asiasta puhe kas kun, katseen näkökulmia on niin monia ja varsinkin, jos ei ole ees mitä voisi nähdä - sehän on jo heti tuomittava huijauksena ... kunnes aika etenee ja aikansa saa mikä uudet asiat vahvistaa kun näkymättömät itsensä paljastaa ja arvokasta apuaan tarvitseville antaa. Onko maailmassa, ajallisissa, yhtäkään asiaa mist' ei olisi eriävää kantaa. Uskooko kaikki ees siihen, mitä Sana lupaa ja ymmärtääkö ees moista sanaa kukaan kun jokaisella sanalla on jo satoja, tai vaik tuhansia näkökantoja ja viel käännellen kieliltä kielille sisältöä ain muuttaville. Siis, turha vaiva on uskoa ett' uudet asiat saisivat heti kannatusta ... vain yksi siellä, toinen tuolla vähin erin jokapuolla mutta, näin on ollut aina pienien alkujen päivästä voi kasvaa vaikka koko uusi maailma. Siksi, jokaisella uudella alulla on aina tärkeä paikkansa - jota aikanaan voidaan pitää jopa itsestään selvänä totuutena. Tuo on kehityksen kulkua ajallisessa vaik kuinka ois juurensa ajattomissa. Ajallisissa on omat lakinsa kuin on myös ajattomissa. Mutta, ei se tarkoita, että ajallisissa pitäisi vaieta ja siten estää arvokasta kehityksen kulkua; milloin hyvään, milloin pahaan milloin pahan kautta hyvään tai vaikka hyvän kautta pahaan ja kuka milloinkaan pystyy sanomaan mitä mistäkin seuraa ja tulee aikanaan tapahtumaan. 13.05.2020 Pieni suuri ihminen Ei niin kiirettä edelleenkään asiat ei katoa aika ei katoa maailma, ja maa, ei katoa kaikella kuitenkin paikkansa vaik ois hetken nyt raskasta. Maailma on täynnänsä sanoja pian 8 miljardia tarinaa - se on 8 tuhatta miljoonaa ja jokainen haluaa tavallaan tulla esille ja levittää omaansa unelmaa - pienetkin kerran aikanaan ja mielensä jo rakentaa uudenlaista tulevaa. Ja miten voi tuolta kuin pinnalle pulpahtaa yksi yhden ihmisen unelma. Onko sellainen ees mahdollista nousta kuin taivaalle loistamaan yks uusi kirkas tähti kaikkien katsella. On se, ihme kyllä, on se mahdollista ja sellaista tapahtuu kaiken aikaa. Yksi jossain saa hienon idean maailmaa muuttavan. Yksi tekee kauniin laulun koko maailmaan kuuluvan, lohduttavan. Joku keksii upean laitteen maailmaa pelastavan. Tai, joku keksii vaik myrkyn, sodan vaik koko maailman tuhoavan. Kaikki on mahdollista, Yksi keksii vaik yhden kauniin sanan maailmaa parantavan. On tämä kummallinen paikka tämä maa, ja maailma jossa kaikki on mahdollista - ja vaik yhden pienen ihmisen kautta kaiken pelastavan - tai kadottavan. Mikä oikein - on ihminen vaik niin pienimuotoinen voi omata voiman suuruuden kaiken muuttaen. 13.05.2020 Missä mennään prosessissa Mitähän prosessille kuuluu sille Kapteenia muuttavalle ... sillä, siitähän tässä kuitenkin koko ajan kyse on ... vai onko, kun uudelleen tarkoin mietin tämän kokonaisuuden osuutta tällä oudolla matkalla. Siinähän on matkalla koko laiva ja laivallinen väkeä Kapteeni sen yhtenä osana muutoksien kourissa Vaan, osansa muutoksista saa myös nuo muut matkalaiset; tuo Elämän Alkemisti kaikessa vahvistuen Runoilija ain uudistuvilla sanoillaan Näkijä yhä tarkentuvine tulevien kuvineen ja Mystikkokin yhä syvempine tuntemuksineen tuo hiljainen Erakkokin kuin piilossa kulkevine matkoineen ja Narrikin vielä, omassa vapaudessaan yhä vain muuttuen ja kasvaen. Jaa... onkos vielä muita... -No entäs mä sitte?! kuuluu taas kannelta ruorin takaa pieni harmaa ääni. --Harmaa ääni .. HÖ! "pieni harmaa ääni"... Mikä pieni mä-ny-oon ... mähä ohjaan koko tätä laivaa! -Nnniin .. tuo Försti ... hmmm ... siinä nyt kylläkään ei ole tapahtunut suuriakaan muutoksia - yhtä lempeä ja herttainen se on edelleen - niin kuin on ollut aina. ;-) -Mtäh! ... mitä toi oikee horisee! -Niin ... jotkut vain voi olla kuin valmiita jo alusta alkaen. -Hä! ... no-niinn-no ... niin ... mä oonki-kyl-täss jo vähä ootellu, ett millos-noi-muutki tulis ... joteski valmiimmiks. -Kullakin on aikansa ja matkansa, Försti hyvä, ... kullakin aikansa. -No-niin... niin-näköjään. Niin, ja sitten kaiken yllä tuo itse, kuin laivansa varustaja, Mertenmies. Eipä hänkään jää näistä prosessin muutoksista osattomaksi. Ai niin ... missähän mennään tämän prosessin kanssa tänään? No, sanotaan niin, että matka etenee, kesken se vielä on, mutta edempänä jo kuin oli eilen. Aina päivän kerrallaan. 14.05.2020 Kapteenin huokailua (niitä näköjään riittää aina vain) -Mutta, kyllä minä edelleen olen huolissani noista vaivoistani, huokailee Kapteeni, nyt toisessa hytissään, siellä Taikurin Taivaassa, vähän ylempänä maan pinnasta, tai meren, miten vain, sen uuden ylemmän meren. Keho edelleen oirehtii kaikenlaista pientä, tai vaik suurta, mistä noista tietää, ajan hetken oudoista tuntemuksista; herkät jalkapohjat ihon ongelmat selässä jotain kahdessa kohdassa ... niistäkö lie jalkoihin heijastumat ja sydän ... se jo rauhoittumaan päin. -Mikä lie mistäkin, huokailee Kapteeni. Vaikka vastauksia monelta suunnalta, silti vaikea noin syvällisesti uskoa - vaikka uskonkin, että kaikki on hyvin. Kai. Prosessi menossa edelleen, vaan nyt kun tarkemmin mietin, milloin oikeasti alkanut tämä prosessi... josko vaik jo vuosia sitten, kun koko ajan ollut yhtä ja toista, pientä ja isompaa. Niin, kuntoutustakin monella tavalla. Ja monenlaista opetusta kaiken kautta, sitä ei nyt sovi unohtaa. Niistähän niitä sanoja aina, joskus ihan virtanaan, ja pitkän aikaa. Tulee jo mieleen ajatus, jospa tää koko matka, ihan alusta asti, on ollut yhtä ja samaa prosessia kaikkineen, ja tämä 2020 keväinen onkin vain yksi osaprosessi koko elon kestävästä ja jatkuneesta kuin myllerryksestä. Nii'i, vaikka hyvinkin, ja hellittääkö lie koskaan. -Mitäs Mystikko? kysyy Kapteeni Mystikolta, joka kaikessa hiljaisuudessa on kuin hiipinyt Kapteenin hytin oven suuhun, kuultuaan noita äskeisiä hiljaisia huokailuja. -Niin, tulin vain katsomaan Kapteenin aamua, kun noita hiljaisia huokauksia kuuntelin. Vähän huolia, vai? -No niin ... kaikenlaista, ei nyt niin kaatavaa, mutta vähän harmittavaa. Oiskos sinulla jotain lohduttavaa, tai vaik rohkaisevaa... -Niin, Kapteeni hyvä, ei mitään tällä matkalla tule ilmaiseksi. Kaikki maksaa, tieto ja taito, uusi ymmärrys ja viisaus aito. Olet varmaan huomannut. Ja kun niitä ei täällä millään rahalla hankita, niin kehon kokemuksilla, se on kuin ainoa valuutta, jolla noita maksella. Toinen tapa ois vastoinkäymiset, mutta kehoonhan nekin ajallaan kohdistuu, mieleen ja ajatuksiin, ajallisen arkeen. Muistatko sen viimeaikaisen kuvan, jossa mies maassa maaten, kymmenen miekkaa selässä pystyssä. Ne eivät ole vain mitä tahansa miekkoja, vaan kullakin omaansa sisältöä. (Miekkojen 10) Kukin edustaa omaansa osaa ja elon aluetta. Kukin sattuu kohdallaan ja paikallaan. Ei ollut se mikä tahansa kuva, vaan seikkaperäinen ja kuvaava. Ja tuo kuva vaatisi tarkkaa tulkintaa, sillä eihän ne kaikki miekat kuin kerralla siihen selkään mätkähtäneet - sehän olisi jo melkoinen katastrofi. Se kuva kuvaa vain lopputulosta; yksi miekka silloin, toinen tuolloin, joskus useampi kerralla. Näin on vähin erin valmistunut tuo kuva, jossa mies maassa miekoin kuin tapettuna. Se oli se tila sillä hetkellä. Kuvasi lopputulosta. Kuin ajallisen elon eräänlaista päätöstä, jonkin osan tuhoa. Ei kuitenkaan kehon tuhoa, se on vain metafora, ilmentäen ihan muuta. Ja, tulihan sen kuvan ohessa kolme muutakin kuvaa, kolme suuria ja muutoksia lupaavaa, jotka siis tuon miekkakortin perään heti avautuvia, tai vierelle, sisälle astuvia. Ja pien perään tulivat ne yhden aikakauden loppua kuvaavat kuvat; Maailma ja upea tumma ratsu. Tuo Maailmahan kuvaa sitä uuden maailman alkua, kun se vanha kuoli niihin miekkoihin. Noita kaikkia kuutta kuvaa kannattaa vielä tarkoin tutkia. Niissä on sinulle niitä paljon kaipaamiasi lupauksia ja vahvistuksia. Voimme niihin vielä uudelleen palata jonain toisena aamuna. Vahvistu nyt näistä, äläkä turhia murehdi. Tarkoituksensa kaikella, ja kasvunsa kaiken aikaa. Ja tulevien matkoilla tarvitaan kaikenlaisia taitoja, ja niistä siis on lupauksia noissa kuvissa. Nyt levollisesti vain uuteen päivään, Kapteeni hyvä. Merta riittää ja tasoja sen. Niitä vähin erin vallaten - ja unelmaan vain uskoen. Hyvä siitä tulee - tuloksesta. Ja Mystikko poistui omiinsa yhtä hiljaisesti kuin paikalle saapuikin - jotenkin kuin huomaamatta. Kapteeni jäi hiljaisiin mietteisiinsä kuvia muistellen. -Oliko se Mystikko tässä ... vai, kuvittelinko vain, tuumi Kapteeni itsekseen. Niin huomaamaton oli hänen vierailunsa, ja melko harvinaisiakin tällä laivan matkalla. 17.05.2020 Kapteenin muisteloita Jatkoksi noille edellisille Kapteenin huokailuille hän vielä muistelee mennyttä matkaansa, alkaen aina kaukaisista maisista ajoista ennen merille lähtöä. -Niin, kun oikein nyt uudelleen mietin ja muistelen... kun alkoi se uusi elon vaihe; vapaus ja elämän ilo, alkoi myös voimallisemmin tää elon henkinen kasvu nyt uudella tavalla - vapaana. Samaan aikaan alkoi myös tuo toisenlainen kasvatus; ilon ja vapauden seassa vastoinkäymisiä ja ongelmia, jotka kehoa monella tavalla kuluttivat - ja vielä edelleenkin, sen huomaan. Nyt olen jo oppinut, ne kaikki kuuluvat tähän henkisen kasvun tiehen, jossa juuri koetusten kautta tapahtuu se suuri kasvu. Pelkillä aallon harjoilla ei ole kasvun lupauksia. Mutta, hyvä on, jos on tasapainoa ilon ja koetusten kesken. Sillä, eihän tarkoitus ole kasvun tielle lähtenyttä koetuksilla tappaa, jos vaikka silläkin mahdollisuudella välillä muistutetaan. Ja juuri nuo hetket kulkijaa voimallisesti kasvattavat ja näköaloja avartavat. Kuinka monet kerrat olenkaan noissa syvissä kulkiessa huolestuneena kysellyt: -Saanko kuitenkin vielä olla terveenä ja tanssia? Ja aina olen lohdun sanan saanut, ja lupauksen: -No, saathan sinä ne tanssitkin. Ja saanutkin aina. Tuota samaa Kapteeni taas juuri eilen kyseli syntymäpäivänsä yhteydessä, ja kun samalla eletään Koronan keskellä. Samaan aikaan on Kapteenilla menossa myös omansa kuukausia kestävä outo prosessi, jonka lopullisesta tuloksesta ei ole vielä tietoa. Eikä myöskään tietoa tuon Koronan päättymisestä. Mutta, lohdun sanan hän vain sai: -Hyvä siitä tulee. Tuo koskee molempia meneillään olevia. Niin, ja sainhan minä taas sen saman lupauksenkin niiden tanssien jatkumisesta: - ... aikanaan, kunhan maailma jollekin mallilleen palautuu, ja mahdollisuudet tanssiin avautuu. Vaan, on tämä kummallinen tie, kulku, ja matka. Kasvattava, koetteleva, opettavainen ja ain oudosti kantava. 18.05.2020 Matkaa hiljaisilla liplatuksilla -Täytyy myöntää, huokaa Kapteeni, kyllä tämä prosessi mietityttää ja muistuttaa itsestään koko ajan ... voisi sanoa että, joka askelella ja usein ajatuksissa. Luottamusta se kysyy, ja uskoa siihen "hyvään lopputulokseen". Miten sinne nyt tulisi oikealla tavalla matkata, mihin turvata; omiinko voimiin ja ylempiin, vaiko ajallisten lekuriin. Hmmm... lupaus kuitenkin on ja sen päättymisajankohta. Ajallisten tutkimukset tällaisesta prosessista ... niin, ymmärtäisiköhän se. Ja mitä vaik käynnistäisi se, mitä kaikkea, ellei syy selviä. Pitää olla tarkkana. Kaverit täällä laivalla auttoivat minkä osasivat. Lupauksia vahvistivat ja tilannetta kuvasivat. Vaan, oiskohan jollakin vielä jotain lisättävää, ... keitäs täällä vielä on. Hmmm... Försti ois.. -Häh! kuuluu kannelta heti, ison ruorin takaa. -No on se tarkkakorvainen ... eei mitään... mietiskelin vain itsekseni. -Aaha ... muavai? utelee Försti vähän kuin innostuneena. -No juu ... sinuakin. -Höh! tuhahtaa Försti, kuitenkin kuin vähän innostuneena. -Mutta siis, keitäs muita täällä, Kapteeni jatkaa, ... Erakko ois ... ja Narrikin jossain. Hiljaisia olleet molemmat. Mitä lie puuhailleet omissaan. Laivan vierailijat ovat tulleet ja menneet kuka minnekin, vain opetuksensa jättäneet, sit vain hiljaisesti hävinneet jonnekin omiinsa ulottumiin. Hetkensä ja paikkansa heillä aina. Mutta, tuo Narri kaikessa vapaudessaan vois hyvinkin ymmärtää ja selittää, tätä Kapteenin nykyistä tilaa. -Heei Narri! Missä olet, laivalla jossain ... ? Kapteeni yrittää hieman kuin varoen. ))) -Mutta, oikeasti, Kapteeni, eikö nyt ois oikeampaa keskittyä jo ylempään, tänne ylempien merille, ja jättää vähemmälle huomiolle tuo ajallisen osa ja sen vaivat ja vaikeudet. Kyllä ne siellä säilyvät ja perässä tulevat omalla tavallansa. Tärkeintähän ois nyt tämän laivan ohjaus ja päällikkyys, edetä vain edemmäs näillä oudoilla liplatuksilla uusilla ulottumilla. Välillä voit kurkkia, mitä kaikkea siellä laivan alla, merien takaisilla mailla oikein tapahtuu. Täältä on parempi katsella ja kuunnella ylempien ulottumia, ja jakaa niitä tuonne alempien merille kellumaan ja rannoille kulkeutumaan - niin kuin se tarkoitus tuolla edellä ilmi tuotiin. Joten, lepoa vähän, Kapteeni, lepoa. 20.05.2020 Kapteenin syviä huokailuja Mutta, tuo ohje Kapteenille: katse ylemmille, ja huomio alemmista pois - vain hetkin kurkkia, miss' mennään siellä ... vaikka, osallaanhan hän itsekin vielä on sillä tiellä. Kapteeni huokailee itsekseen... -Mutta, jo huokaan taas, kuten lähes 20 vuotta sitten, tässä samassa paikassa, mökissä (nyt siis etähytissä): -"Eihän minulla ole mitään sanottavaa, enkä ees osaa itsestäni mitään sanoa." Eilen jo huokasin, kun etähytin hiljaisuuteen asetuin, kun väsytti kovin ja vähän huimasikin, että: -"Jos tästä vaikka nyt lähtisin, hiljaisesti vain lipuisin pois. Ensin nukahtaisin ja sitten vain sammuisin tästä kaikesta. Mitä väliä ... enää. Onhan tätä kaikkea tullut jo kirjattua kuin yltä kyllin." Onko mun pakko yrittää vaikuttaa, jotain kuin julistaa, kertoa, kuvata olevaa ja tulevaa. Miksi? Onko pakko? Ja vaikkei kuin olisikaan pakko, silti mun aina vaan täytyy ja täytyy ... joka päivä, joka aamu ... vihkoon, sit koneelle. Oppia oppia, itse, ja jotain vaik muille jakaa. Vaan, miksi? Miksi pitää? Jos antaisin vain olla, enkä tekisi enää mitään, unohtaisin vain kaikki. Antaisin olla, jättäisin silleen kuin ovat kaikki mun tekoni ja vaivani. Helpottava ajatus. Ehkä silloin jäisi noi vaivatkin kaikki, ne kun näköjään kuuluvat tähän hullutukseen. Niin, mitä jos ... kaiken jättäisin, kaikki jäisi. Vaivatkin, pelotkin, se kuin pakkokin vain edetä, edetä. Jos vain nukkuisin pois... Vähän ikävä etiäistä, sen tunnen. Tuntematonta en vielä tunne. Josko vaik vastassa, jos ... Näin huokaili Kapteeni jostain niin väsyneenä, kuin avuttomana tämän ajallisen elämän edessä. Jossain nyt muutosvaiheessa taas, jossa jonkinlaista näköalattomuutta tulevasta, alemmasta, ja ylemmän tuntemattomasta. Jonkinlaista tarkoituksettomuutta. -Oisko jo vaikka kaikki sanottu ja kerrottu, hän miettii. 23.05.2020 Kapteenia vahvistetaan ))) -Niin, Kapteeni, ei kaikki ole sinun käsissäsi. Ei matkasi määrä, ei elosi hetki. Ei ajallisesi vaivat, ei ylempiesi matkat. Ei sinun käsissäsi ole tuo tie, mikä jonnekin tuntemattomuuteen vielä vie. Ei sinun vallassasi ollut tänne tuleminen, ei myöskään täältä lähteminen, vaik kulkea saatkin kuin edes takas alemman ja ylemmän välillä. Et vielä ole nähnyt ylempien ylempiä, etkä kaikkea ymmärrä. Eikä sanottu ole vielä läheskään kaikki, melkein kuin edelleen ... alussa kaikki vasta. On niin paljon salaista, sinulle itsellesi, ja ihmiskunnalle kaikkineen. Ajallinen on niin vähäinen, jos verrataan ylempiin. Vaivansa täällä, vaivansa matkalla, vaivansa kaikella ihmisteolla. Vaivansa myös jälkeen sen, ajallisen koulutuksen, koetuksen. Ei vaivasta vapaa ole kenkään ihminen, ei ajallinen, ei iäinen. Matkansa jatkuvainen on hällä aina; ennen aikaa min täällä, ja ajan jälkeinen min jatkaa hän kuin maan päällä, ylemmillä. Kasvua kaikki kaikkinensa, ja kullakin tasolla vaivansa. Toisilla vain raskaammat kuin toisilla. Toisilla antoisammat kuin toisilla. Kuka noista tietää ajallisen matkalaisista. Ei kaikki niistä tiedä ylempienkään matkaajista. Joten, Kapteeni hyvä, ei kaikki ole sanottu vielä - ei läheskään. Vain raavittu kokonaisuuden ja kaikkeuden pintaa. Eikä tietoa, ymmärrystä, viisauttakaan tule ihmislapselle ilman hintaa. Vaivat, on sitä maksua, jota tiedoista, taidoista maksetaan. Ne vaivain kautta hankitaan, ja annetaan. Ilman vaivaa kuin tyhjiin kadotaan. Joten, ei kannata nyt toivoa kuin kesken jättöä, kesken lähtöä arvokkaalta tieltä. Ja varsinkin, kun olet jo edennyt niin kauas sieltä, ajallisen alemman tieltä tälle ylemmälle tasolle. Täällä on paljon saloja tutkittavana ja löydettävänä ain uutta ja uutta. Kaikki on tulevaisuutta. Ajallinen on vain ajallisen osuutta, vaikkei sitäkään saa väheksyä, sillä arvokas on arvonsa myös sen, kuin ehtona tulevien kehityksen. Joten, nouse ylös kuopastasi, katseesi uudelleen eteen käännä. Paljon on vielä tutkittavaa ja löydettävää maan päällä, ja erityisesti sen yllä, viel ajallisen näkymillä. Ja ajallaan kun jätät tämän ajallisen sen ylempineen, tulet huomaamaan, että ylempien ylemmissä viel suurta on tarjolla - elämän uusia ulottumia ja ylempien suuruuksia ja ain uusia loputtomia unelmia kaikkineen. Joten, odota vain ... sanat sinua jo katselevat, etsivät hetkeä ja oikeaa ajallisen aikaa. Sanojen virta on jälleen kuin outoa taikaa. Mutta, lepo ... ajallisen lepo ... se on myös tärkeätä, ettet väsy turhista pienistä. Kaikki on valmiina, odota vain - ja luota. |