perustettu 15.7.2018

Vaan, ajattoman salaisuus 
on matkassa sulla ja vastuu teoista 
on ajattomilla
viel' tuntemattomilla ulottumilla.

Ja näin laiva taas lipuu kohti aavaa ulottumaa
ja edessä, jossain kaukana, hohtaa se jo tutuksi tullut ... oranssi valo.

Vaan, mistä taas tultiinkaan tänne Ajattoman Alkemistin matkalle,
tai oikeammin sanottuna, seikkailulle, sillä sellainen tästäkin varmaan
on tulossa. Nyt ollaan siis vasta, sen alussa.

Juuri lähdettiin Kadonneitten voimien saarelta kuin käskettynä
ja seuraavilla opastavilla sanoilla matkaan lähetettynä:

Tässä alussa on Alkemistin syntyhistoriaa

15.07.2018

Alkemistin synty

 
Tapahtui jotain outoa
kaikessa hiljaisuudessa
täällä Kadonneitten voimien saarella.

Yhtäkkiä vain voimat lisääntyivät - henkiset siis
ja Taikuri kasvoi kuin mittoihin uusiin.

Ja putkahti esiin Mystiikan hytissä kaksi kuvaa:

Aurinko Tämä kuvaa ihmisen muutosprosessia ja alkemistin syntymää.
Kuu Tämä kuvaa sitä, mistä on juuri tultu ja mikä vaihe on päättymässä. Tapahtuu kynnyksen ylitys ja siirrytään Auringon tilaan.

        (Tutkii, ken jaksaa ymmärtää)

Ja vielä noiden perään ohjaukseksi
putkahti jostain tämä kolmas.

Lantit 7 Tuo kuvaa kärsivällistä odottamista ja luottamista siihen, että asiat kehittyvät kuin itsestään. Tarkkaa harkintaa, milloin aika on kypsä korjata sato.

Syntyi Alkemisti

Syntyi, ilmestyi
nousi, muuntui Taikuri - kasvoi Alkemisti
... jokin kosketti, tarkoitti
uutta eteen asetti, voimia kasvatti.

Maailman muutti
  elämän, suunnan
    ajallisen palvelun, ja voiman sille
mi tuntematonta on ihmisille.

Muuttaa ainetta toiseksi
vettä "viiniksi", elämän eliksiiriksi
  sisäiseksi tarpeeksi
    lääkkeeksi, voimaksi
      salaiseksi ulottumaksi
ymmärtämättömäksi avuksi ymmärtämättömän ihmisen
kuin uuden lupauksen.
 

-"Ei teoilla, tempuilla
ei henkisillä, fyysisillä harjoituksilla
ei toiveilla, haluilla olla jotakin.

Vain kuuliaisuudella ja matkalla
olla kohti jotain tuntematonta suuruutta.

Se on lahja
ei ees palkka uskollisuudesta.

Se on suunnitelma, joka on
... tai sitten sitä ei ole.

Ollaan matkalla kohti tuntematonta
ja matkalla annetaan varustusta
           tulevien kohtaamista varten
- viel' tuntematonta.

Se on unelma
jokin sisäinen salainen kudelma
joka syntyy, kasvaa, vaik' kaava jo valmiina onkin
vain langat, kuin liha, kaavan ylle
näin syntyy se näkyville.

Ja jos, kun, voima suuri laskettu on
kuva eteen piirretty, viel tuntematon
- aavistus vain: Minä uuden suunnan 
nyt Seililleni sain."

Mitä tuo, tuo alkemistin arvo tullessaan
vaikkei olekaan se mikään arvo
vaan tila, jossa olla
ja jossa on sen voima palvella
tehdä tekoja
kirjata sanoja muuttavia
- ei kultaa rakentavia
vaan, suurempia unelmia.

Sillä, kulta on katoavaisuutta
ikuinen on katoamatonta.
Sen ajallinen osa vain
on hetken matkalainen.

Vaan, mikä on tää alkemisti
joka kuin tyhjästä nousi, vaikkei tyhjästä kuitenkaan
liekö kuin tuhkasta tulessa palavain
ja syntyi kuin uusi, vaik vanhan sijaan ja sisälle
jotta tulis' näkyville
ajallisille näkymille.

Sillä, sehän sen tarkoitus viel' kuitenkin on
ajallisen matkan kohtalon.

Vaan, mitä tekee alkemisti ajassa?
Kultaako - ei, suurempaa.
Miten nyt kulta ihmistä rakentaa
                 - vain ajallisen harhaa.

Alkemisti muuttaa voimaa
  sen tasoa, suuntaa
    luo uutta, parantaa
      uutta kuin tyhjästä esiin kaivaa
        rakentaa tulevaa
tuo esille unelmaa.

Suuri hetki, oi Alkemisti parka
et vielä ymmärrä elon merkitystä
et voimien salaista suuruutta
mahdollisuutta ajassa esille tulla.

Sellainen voima on nyt sulla
... ja sen esille tulla.

Ei Alkemisti tähtää ajalliseen
vaan, ajattomaan ikuiseen
ja siin' ei kullalla, mullalla
ole suurtakaan osuutta
nehän ovat vain katoavaisuutta.

Vaan, oikean alkemistin unelma
on rakentaa täysin uutta
kuin kaukaisuutta eteenpäin ja taa
sillä, kaikki rakentaa tulevaa.

No, mihin sitten Alkemistia ajassa
jos ei kerran arvokkaassa materiassa
                                 ole mitään arvoa
jos yksin vain tulevassa
                                on suuri arvonsa,
saatat jo kysyä, sinä uusi alkemisti
tiesi alussa.

Niin, ajassa on myös ajattomuutta
se on noiden molempien yhdistettyä osuutta

     

eikä toista voi olla ilman toista
ne yhdessä muodostavat kokonaista.

Kulkevat kuin käsi kädessä kohti tulevaista
ja kumpaisellakin on paikkansa
ajallisensa matkalla.

Ja minkä ajassa teet sinä toiselle
on se myös kohdistunut toiselle
sille kokonaiselle.

Siin' on näköala sulle
ja teittesi tuleville
sanojesi unelmille.

Avautuvat matkalla. - Siis, nyt matkalle!

  
Oli Kadonneitten voimien saarella 
paikkansa myös Taikurilla
ja koko laivalle, Kapteenille.

Voisiko olla viel' jotain suurempaa nyt
... vierailu saarella on päättynyt.

-Merille, merille! kuuluu kuin suuri ääni,
-tulevien tehtäville!

-Niin... juu... havahtui jo Kapteenikin.
-Siis, merille, Försti! Merille! ... Kuulitko!?

-No kuulin kuulin. Eihä tota nyv-voinu olla kuulematta.
Narut irki siellä! Me mennään taas! (onneksi)
mä jo alonkit-taas pitkästyy täällä.

-Nooh ... vauhtia siellä laiturilla! hoputtaa Försti innoissaan
ja puristaa pikku kätösensä ruorin tappeihin.
Kääntää katseensa merelle...

- Jaa... siisköö... ttonne ... oranssille valolle, vai?

-Sinne sinne, kuittaa Kapteeni
ja kohentaa lakkiaan hieman syvemmälle, ettei tuuli vie.

   

-Niin, Alkemisti, älä usko mitään
mitä alkemistista sanotaan
ajallisissa kirjoitetaan
sillä, harvassa on oikean alkemistin totuutta,
kuului vielä Alkemistille ohjausta
laivan irrotessa satamasta.

Tuota viisautta siis edelleen jakoi tuo THOT
mm. Egyptin viisauden jumalana tunnettu.

 
Ja näin siis laiva taas lipuu kohti aavaa ulottumaa
ja edessä, jossain kaukana hohtaa 
se jo tutuksi tullut oranssi valo.

  #

-Nyt on taas laivalla aikaa kuunnella opetuksia,
vaan, kuka opettaa? Eikös se Thot jäänyt tuonne
Kadonneitten voimien saarelle..., pohdiskelee Kapteeni

-En jäänyt, hänen äänensä vastaa,
matkaan lähdin teidän kanssanne.
On siellä saarella muitakin opettajia
tulevia uusia opastamaan.

Ja, pääsenhän minä sitten sinne takaisin
kun tämä seili on päätökseensä saatu
mutta, tarvitsette vielä paljon apua ja tietoa.
Sitä olen teille vielä jakamassa.
 

17.07.2018

Salaiseksiko

Ja johan olikin Kapteenilla, ja Runoilijalla myös,
kysyttävää näiden kaikkien
outojen opetusten ja sanojen näkyville saattamisesta.

-Pitäisikö laittaa jotenkin salaisiksi,
ettei niin ajallisissa luettaviksi
kas kun, arvelen, että aika vaikeita on ajallisen ymmärtää
mitä sanat sisältää, kysyy Runoilija hieman aristellen.

-Ei salaiseksi, vaan todisteeksi olevasta
todisteeksi suunnasta
               kasvusta, matkasta
todisteeksi tilasta, ei arvosta
todisteeksi mahdollisuudesta elää ajassa
ja ajattomassa samassa ajassa.

On riipuksia
tietoa kahdesta puolesta
ei kuitenkaan ymmärrystä sen totuudesta.
 

Raamatun lainauksista

-No, entä nuo Raamattuun viittaavat lainaukset
niiden selitykset, avaukset...
miten niiden julkaisun kanssa on?

-Ei loukkaukseksi
vain kuin jyviä piilotetuksi
suunnaksi, jonka nappaamalla nappaajalle kasvuksi 
... jos multava maa, joka tarjoaa kasvualustaa.
Muuten vain riitaa, ja se ei tarkoitus ole lain
- jyvän kylvit vain.

Vaan, kuuntelehan nyt...

Oikean alkemistin kuvausta

-Ei tavoitteena, ei tietenkään
ole rikkauden valmistus ajallisiin
vaik' mahdollista sekin olla vois
vaan, silloin ollaan jo
todellisen alkemistin poluilta pois.

Sillä, puhutaan henkisistä 
  puhutaan ihmisistä
    muodon muutoksista, ihan oikein
vaan, ei ajallisista
vaan, ajattomista, jonka vaikutuksista
                   myös ajallinen saa osansa
muodostaen näin uuden kokonaisuutensa.

Siitä on hyötyä ajattomissa
ja sen kautta myös ajallisissa
mutta, kaiken tähtäin on ajattomissa
sen kokonaisuuden ylemmissä ulottumissa.

Ja tällöin vast' alkemisti on oikeassa työssä
irronneena ajallisen harhasta
eli, siitä kuin kaiken ylimmän tavoitteesta
                            kullasta ... kuin mullasta
kuitenkin katoavasta.

Ja silloin ei puhuta oikeasta alkemiasta
eikä ajattoman alkemistista
joka kuitenkin elää viel' ajassa
omansa puolikkaassa.

Oikea alkemisti on silloin toinen
tähtäin on toinen
ylempien tuleva suurenmoinen.

Ajallisen alkemisti on katoavainen
vaik' temput ois suuret ja tavoiteltavat
... kuitenkin turhat
sillä, kun tuuli käy hänen ylitseen
ei häntä enää ole.

Katoamattoman alkemisti
ei elä ajallisen kunniassa 
- kuin huomaamaton hän, ei tavoiteltava
jos ei tarjoa ajallisen aarteita

vaan, hän tarjoaa, kuin huomaamattaan
ajallisen apuja, joilla kaukaisia vaikutuksia
eikä tuulen humina häntä kadota
vaik' ajallisen matka
ois yhtäkkiä takana.

Hän vei kultansa mukana
ajattoman arvonsa ja upean matkansa
ja jolla aina riittää
tuleviensa matkoja ja satamia.

Nämä ovat voimia, niitä kadotettuja
joita tuolla saarella
itse kukin voi esille kaivella.

  #

18.07.2018

Alkemistin taito

-Alkemistin taito on laaja
ei ainoastaan ajallisen kulta
joka kuin ajallisen tavoite - multa
joka ois kuin jotain suurta
- vain ajallisen huulta.

Ajattoman alkemisti
muuttaa ajallista ja ajatonta
katoavaista ja katoamatonta
ja kaikki siis tähtää kaukaisuuteen
ei yksin ajallisuuteen
... ja ajallisenkin kautta siis ajattomuuteen.

Ja se on kultaa, kultaakin kalliimpaa
jonka hän itse, se toinenkin (palveltu)
vie ajattomuuteen.

Ja ajattoman kunnia ei ajallisille näy
vain ajallisen apu
viel' ajallisilla käy.

Ja se kosketus, min kosketti hän
avaa aina myös ajattoman näkymän
kuin koukuksi ylemmän
ymmärryksen syvemmän.

Joten, ei pelkkä ajallisen riemu
                          ja vaivan vapautus
vaan, samalla ... kuin salassa
tapahtuu se ylemmän kosketus
kasvun avaus, kiitollisuus
ja se ... on kaiken tarkoitus.

Ei mennä ajallisten tapojen mukaan
josta ajallisten apujen saajat
ei oikeasti hyödy kukaan.

Ajattoman alkemistin apu
vie autetun mukaan.
Sitä ei ymmärrä ymmärtämätön kukaan.

Kuin vain hienoinen ero silmin nähdä
... jos ollenkaan
mut' ajattoman apu vie aina tulevaan
ja tulevan viel' salattuun unelmaan.

Vaan, ei ajattoman alkemistin 
tule olla huolissaan kosketuksestaan
ajallisen, tai ajattoman min teki hän voimassaan
sillä, voimassa itsessään 
on se tahto, toive ja suunta
ei hänen itsensä tarvitse huolehtia muuta
kuin ett' olla paikallansa
apuansa antamassa.

Sillä, eihän voima itsessänsä ole omansa
hänellä vain välittäjän roolinsa
                                 ja vastuu on poissa
voiman antajissa, joissa
myös viisaus, tieto ja taito
tarkoitus ja kohde
                  on ylempien maailmoissa.

Täss' lie jo piirretty ero ajallisen ja ajattoman
alkemistin, ja alkemistin kuin rajattoman
ajallisen katoavan
ja ajattoman katoamattoman.

Ja tässä kuvassa
uskossa ja luottamuksessa
tulee ylemmän alkemistin kulkea
olla rohkea, ja vähän julkea
vaikkei kuitenkaan tule ketään loukata.

Sillä, kullakin aina paikkansa auringon alla
eikä kaikilla aina ole kaikkea
kullakin osansa ja tekonsa määrä
ja kuka voi koskaan sanoa
ett' toisen osa on väärä.

On vain tasoja ja tasoja
joilla itse kunkin tulee toimia
ja kullakin paikkansa
omansa kasvunsa ja suunnitelman mukaan
- ja noita suunnitelmia ei ymmärrä viel' kukaan.

Vaan, kukin olkoon ahkera paikallansa
tehköön tekoansa
antakoon apuansa
sen mukaan kuin on tuntoa, ohjausta.
 

Kullakin siis paikkansa
ja toisella jos ylempi toista
jos toisella alempi
toinen on nuorempi, toinen vanhempi
ja vanhempi auttakoon nuorempaansa
matkalla tulevaansa.

Siin' on viisautta elää ja olla
ilman kilpailua, ja riidatonna.
Sopu auttajan ja autetun ois suurenmoista.

Vaik' ihminen, oi ihminen!
elo aina kuin sovutonta.

Vaan, vanhempi, viisaampi
olkoon hän esikuvaksi muille
viel' ajallisen hurmureille
joiden askelet ajallisten mukaan
eikä heidän askeltensa suuntaa
voi muuttaa ajallinen ihminen kukaan.
 

Sinne vain! sinä ajattoman alkemisti
sinne vain nyt mukaan
... vaik' ei sua ymmärtäisi kukaan.

Vaan, ajattoman salaisuus on matkassa sulla
ja vastuu teoista on ajattomilla
viel' tuntemattomilla ulottumilla.

  #

20.07.2018

Anna anteeksi

Anna anteeksi, kun itseäni huumasin
ihanalla paukulla ja maukkaalla viinillä.

-Mitä nyt noista
eihän se nyt mitään poista
... eikä lisää
hetken helpotus ajallisen ahdingoista.

Ei niin ankara tarvitse itselle olla
elon tuntoja vain
ja hetken huokailuja matkalla
- elon pieniä hetkiä.

Ihan turhaa
huonoa omaatuntoa
kaikki on sallittua
hyväksikin osittain - rajoittain.

  #

30.07.2018

Helteistä lipumista

Helteistä lipumista
tällä elämän merellä - alemmalla
kuin paikalla oloa. Ei tuulta!

Ylemmilläkin merillä hiljaista
aivan kuin olisivat sen asukkaat lomalla
ei suuremmin uusia asioita jaettavana.

-Ei aina tarvitse olla uutta
aikaisemmissakin riittää viel sulattamista.

Vaan, ei se matkaa hidasta
jos vaikka hetken oisikin hiljaista.

Ei maailma katoa, ei meret sen
joilla eteenpäin seilaillen
  ajallisia hoidellen
    hetken huilaillen
... kuitenkin sisäisiä punoksia rakennellen.

Eikä elämä kuitenkaan paikallansa
ei mailla, ei merillä
molemmat valmistavat tuleviansa
rakentavat unelmiansa.

Sillä, jos vaikka sinä, Kapteeni
olisitkin paikallasi
maailma kuitenkin elää;
   maapallo pyörii radallansa
   kohti tuleviansa.

Ei ajatella kannata niin
ett' jos laiva hetkeksi jäänytkin on tyyniin
täss' jotenkin nyt pysähdyttiin.

Sillä katsos, meri on laaja
maatkin suuret seassa sen
ilmavirrat kaikkea muuttaen;
  jossain myrskyjä myllertäviä
    vesisateita, salamoita
      tulivuoria purkautuvia
        sotia, valtataisteluita
          kulkevia ihmismassoja
            rauhan neuvotteluja
              ajallisen kahmimista

ja elämää niin tavallista
  arkea, työtä, perhettä, lapsia
    tulevien rakennusta, haaveilua
      syntymää ja kuolemaa
rakkautta hulluksi tekevää, ja haavoja nuolevaa.

Ei maailma ole paikallaan
jos vaik tää yksi elämän pursi
hetkeksi kuin kaikesta katoaa.

Voimia kerää ja tuleviin varustaa
sillä, tuleehan sen puuska taas tähänkin
purjeet pulleaksi puhaltaen
matkaa taas jatkaen.

Riittää siellä miehistöllä puuhaa
menneitä järjestellen.

  #

30.07.2018

Oma tarina

(Sinuhen elämää kurkkasin
suosiotaan ihmettelin...)

-Kirjoita omaasi tarinaa
se on paljon parempaa
ja rakentaa sanoillasi oikeasti tulevaa
- suurempaa unelmaa
ei vain ajallista kudelmaa
jota kaikkea ihan yllin kyllin on
... sen rakennusaine on mahdoton
tuleviin kantamaton.

Suosiota ei kannata tavoitella
ainoastaan uskollisuutta kohti totuutta
siis, 'kohti' sitä
sillä, oikeata, lopullista totuutta
on ajassa mahdotonta kenenkään saavuttaa
sillä, se kuin samalla yhä kauemmas kaikkoaa.

Vaan, 'kohti' jo riittää, ajassa ollen suurta
sillä siinä on oikea suunta
ja joskus taas päälle sen
tulee uusia, matkaa jatkaen.

Ja sekin on vain suunta, ja totuutta kohti
ja sekin siis taas on suurta
vaikkei koskaan saavutakaan ehdotonta totuutta.

Tämä on hyvä ajallisen pyrkimyksissä aina muistaa
eikä luulla suuria omasta luulosta
sillä, jo huomenna taas tulee jotain uutta
joka taas näyttää, että eilisen 'totuudessa' oli suunta
joka jo tämän päivän viisaudessa
on jo ihan muuta.

Vaan, näitä totuuksia ja suuntia on maailma pullollansa
kuka milläkin alallansa, ratkoen tuleviansa
peittäen menneitten luulojansa
... ja taas kuin suureksi tulleensa luuli
maailma uutta kuuli
ja palkitsi sen pienenkin uuden löydön
kuin jonkin ihmeellisen

joka jo taas hetken päästä menneisiin jäi
kun matka edelleen käi
ja astuttiin askel kohti uudempaa uutta
ehkä vanhan pohjalta ponnistettua
... ja jo palkitaan  taas, kuin ois löydetty suurikin uusi.

Ja tulee taas huominen... kaiken uudeksi muuttaen.

Näin etenee elämä
pienin askelin, pienin paloin
aina jotakin totuutta kohti
vaan, ei koskaan ajassa saavuta sitä
joka ois kuin kaiken pää
sillä se aina ihmisten käsistä häviää.

Tämä siis kuvastaa vain ajallisen elämää
alemman meren..

Ylemmällä merellä jo enemmän ymmärretään.

  #

03.08.2018

Onko merkkejä muutoksen

-Onko merkkejä muutoksen?

Onko taas lähtölaskentaa
kun asumishalu katoaa kuin vähäpätöisestä.

Vaan, onko merkki tulevasta muutoksesta
maisemaa vaihtaa, kyselee Kapteeni laivassaan
juuri irtauduttuaan Kadonneitten voimien saarelta
tuolta salaiselta, kaukaiselta
joka kuitenkin ihmiskunnalle tuttua
vaan ... niin unohdettua.

Irti ollaan nyt satamasta
taas vapaana merillä kulkea
odottaen jotain uutta
uusilla voimilla varustettuna.

-Vaan, mitä niillä, hän huokaa.
Tuleeko jotain uutta paikkaa
jossa voimilla palvella?

Onko jotain tarkoitusta
ja onko paikalla niin väliä
ollaanhan merillä ajallisilla
ja ajattomilla?

-Alkaa avautua tuo rajan ulottuma;
molemmat saman aikaista.

Ja jos alkemistin opetusta tarkoin kuuntelit
niin, ajallisten teot tulisi olla ajattomia;
   siis, ensin ajattomia
      ja sit vasta kautta sen
      ajallisiin kohdistuen.

Ja myös päinvastoin
   ajallisen apu aina myös ajattomiin ulottuen
sillä alkemistin kosketus aina
sillä on on voima ulottua vaik huomaamatta
salaisella tavalla
rajat ylittävällä ulottumalla;
   ajallisen palvelulla ajattomia
      ja ajattomien kosketuksella ajallisia.

-Mutta se kysymys, ajasta ja paikasta
tuleeko uusi paikka, uusi saari
uusi rauha, uusi voima...? jatkaa Kapteeni.

-Pitää olla tarkkana ja varjella
ajallisen aikoja rajallisia.

Ettei hyvä, kiva, apu, aikaa liiaksi syö
sillä tehtävänä on kuitenkin se tärkein, työ.

Ja kuten, Kapteeni, jo nähnyt oot
jos työ jää piankin ajallisen varjoon
tapahtuu muutos;
vapauden kaipuun, ja kasvun ahjoon

joka aina on yksinäisyyttä ja omaa aikaa
sitä ei saa kadottaa
koska vielä pitää monia saavuttaa;
   tietoa, taitoa ja voimaa aitoa
      ja sitä kaikkea jakaa.

Mieltä ei saa muulla rasittaa
vaan, mielen on oltava puhdas, kirkas
kuin ajallisista vapaa
vast' silloin matkalainen unelmia tapaa.

Joten, valvo tietäsi
   valvo aikaasi
      valvo tekojesi hedelmä
         ja voimasi suuri
... ettei ajallisista kasva
tekojesi eteen muuri.

Sillä silloin ...
astuu ohjaimiin tuo Mertenmies
joka matkan tavoitteet hyvin ties
jo lähteissä matkalle.

Hän ohjaa oikealle suunnalle
ja matkan tarkoitukselle
... ja hän on päättäväinen tarkoituksessaan
ja tuloksen kaipauksessaan.

Siis, valvo, Kapteeni
ja kuuntele, katsele, aikaisi merkit
olkoon silmäsi, korvasi, mielesi herkin
nähdä, kuulla ja tuntea
matkasi suuntia, tuulia.

Jos liiaksi jo pitää suuntaan luovia
on muutettava kurssia;
   suoria linjoja
   kohti tulevia.

Sillä, luoviminen on hidasta
vallalla liikaa sivutuulia
matkaa hidastavia.

Tarkkana, Kapteeni, tarkkana
... ja tarkkaile tavoitteita.

  #

05.08.2018

Alkemistin ensi askelia

-Nämä ovat vasta alkuevästyksiä tulevan
matkan kuin unelman
- ei ajallisen, vaan ajattoman
vaik' ajallisen kautta vielä
niin kauan kuin olet siellä
rajan alapuolella, ajallisen tiellä.

-Kuten jo kerroin, matka opettaa 
ajallisen teot vielä vaikea erottaa
- matka puhdistaa
ja eloa tulee aina kunnioittaa, oli se millaista tahansa
sillä kaikella on tarkoituksensa takana
... tulee vain oppia
tarkasti havaita.

Ja oppia näkemään, erottamaan
ajallisen teko ja tarve
ja ajattomiin kohdistuva.

Ja miten olla kuin vähässä uskollinen
jolla ois tulevassa aarre.

Eikä tuleva aina ole
se uuden ulottuman unelma
vaan, se voi olla jo ajassa esille tuleva.

Mutta, siihen ei tule keskittyä
ei ajattoman aarteeseen
ei ajallisen enteeseen
vaan, teot mi edessä esille tulevat
ne kasvattavat ne tulevan kudelmat
ja kuin huomaamattomasti 
kaikki on esille tuleva
oli kyseessä kumpi tahansa ulottuma.

Olla vain paikalla, ja rohkea
tarttua, ja kuin totella
sisäisen kutsua ja kutsumusta
ilman palkkion toivetta.

Ei huomiotta jää mikään hyvä teko
ei ajallinen
ei ajaton kohdistuma
sillä, kukin saa ain palkkansa
hyvänsä ja pahansa.

Sillä onhan kaikessa aina lakinsa
ja oikeudenmukaisuutensa.

Eikä niin tarvitse puntaroida
omia tekoja, ei toistenkaan
sillä, kyllä kaikki viel' kerran tasataan
palkkiot jaetaan
matkan teot kuitataan
ja sit jatketaan..

Sillä, kuka oisi se viisas ajassa
jolla ois aistia arvioida, tutkia
toisten tekoja ja taustoja
matkan määrää ja tarkoituksia, tuloksia.

Sillä, mistä tiedät, mikä toisen matkan määrä on
kuin kirjoitetun kohtalon.

Elo ajallinen näin helpompi on.

Siis, iloinen mieli ja nöyrä asenne
siis, totuuden rohkea, ei tuomita
sillä, se ei ole ihmisen vallassa, siis lopussa
vaik' ajallisissa onkin monenlaisia tuomioita.

Kukin vastaa omansa tekonsa ja matkansa
ja saa niistä myös palkkansa
- vaik' pahasta hyvän
ja hyvältä näyttävästä pahan
sillä, miten erotat sinä ajassa
totuuden hyvän ja pahan.

Siis, ajattoman alkemistin ensi askelmia
- ajallisen ovat niin toisenlaisia
vaan, hänhän onkin rajamaiden alkemisti
kuin kahden maan kansalainen
molempien merien, alempien ja ylempien
ymmärryksien syvempien.

Eikä enää niin ajallisten silmien katsella
korvin kuulla
vaan, ylempien aistien avulla
- eikä enää turhia luulla.

  #

05.08.2018

Alkemistin matka

-Alkemistin matka
sillä siitähän nyt kysymys on
kasvun kohtalon.

Vaihe tämäkin vain vaiheiden, tilojen joukossa
kasvun matkalla.

Ja tulee uusia tiloja
ei tämäkään viel pääte ole, ei tietenkään
yksi eväs vain, yksi varustus
ja tarpeellinen kukin kaikkineen
mutta ei päämääräksi kelvollinen
... välivaihe vain, vaik tärkeä perusta
- tulevia ennusta.

Yksi lenkki vain sun kasvusi tiellä
ja tavoite lopullinen on viel kaukana siellä
minne ollaan matkalla
ajallisten takana - toinen ulottuma.

Joten, ei liikaa keskittyä vaiheeseen
ei jäädä paikalleen
vaan, eletään elämää ja jatketaan
uuteen maailmaan.

(Ja kun tätä puhtaaksi kirjaan
nousee mieleeni sanat, tai ajatus:
ett' en itselleni vallan tätä piirräkään
vaan, joillekin tuleville
teittensä esi kulkeville
jotta ois piirretty kuin kartaksi tämä vaiheitten tie
joka ajallisen elossa pidemmälle vie.

Ja jotta välttäisi kuopat, karikot
itsensä ylennykset ja suuret luulot
osaisi kehittää itsellensä kuulot
joilla erottaa oikea väärästä
väärä luulo oikeasta

ja olla oikealla tavalla esillä, 
ja rohkea tulevina aikoina, jolloin enemmän on taisteltava
hyvän ja oikean puolesta, ja palvella
rinnalla kulkevia.

Onko tuo lie totta, vaiko tarua
sen joku tulevassa saa havaita.)
 

Ja opetus jatkuu...

-Kuin salaisuuksia sanoissa paljon
mutta avautuvat aikanaan
ja moni niistä jo matkalla
ajallisen taipaleella.

Mutta, paikalleen ei saa jäädä
ei mihinkään, vaik ois kuin tärkeä
sillä, silloin hyvästä pian tulevan vihollinen
tavoite unohtuen.

Mutta nyt siis, Alkemistin matkaa
ja mitä sillä on tarjolla, tietoa, viisautta
ja uusia voimia
ajallisia ja ajattomia muutella
kuin korjata, parantaa paremmaksi
... ruveta auttajaksi.

Sillä, mikä suurempaa olla vois
kuin ett' elon esteet ois heikolta pois
ja jatkaa vois hän elonsa tietä
jonka tulosta, päämäärää, ei kukaan tiedä.

Ja taitoa, viisautta jo on
ja voimaa teolle kuin mittaamaton.

Se nyt Alkemistin matkaa on.

  #

07.08.2018

Edelleen lipumista

Mutta, elämää kuin livutaan alemmalla merellä
vaik hetkin aamulla
vihkon äärellä 
ylempiin kurkataan ja udellaan tulevaa;
mihin oikeasti tartutaan
miten ajallisissa autetaan
- ne kun monesti ovatkin niin yllättäviä
ei lainkaan ajallisen ajatuksen mukaisia
vaan, etsivät aina vain kuin muotoaan

                  - jännittävää!

kohti tulevan unelmaa.
Vaan, mitä se oikeasti on
salaisuus kuin avautumaton, aina vaan.

-Niin, kuten jo kuvasin
ei paikalla olo, ole poissa oloa
vain, ajallisen eloa.

Siihen kuuluu kaikkea
ei ainoastaan rajalla kurkkia ylle ja alle
eikä pyrkiä salaisuuksille.

Ei mikään katoa, mi matkalle piirretty on
... kartta kuin kohtalon
eikä teot, pyrkimykset vie edelle sen
tarkoituksen ajallisen.
 

Kohta tuuli käy, purjeet taas pullistaa
se matkaa jouduttaa
uutta eteen asettaa.

Kärsivällisesti vain odottaa
kuten se mystiikan kuvakin opastaa (Lanttien 7).

Laivaa tulee myös hoitaa ja kunnostaa
- elosi laivaa kaikkineen.

  #

10.08.2018

Lupauksen odotusta

Kesä kuluu,
vailla salaisen lupauksen toteutusta
elon muutosta...

-Kärsivällisyyttä.

Jos jotain on oikeasti luvattu
piirretty elosi karttaan, se tulee...
halusit sitä, tai et - niin hyvässä kuin pahassa;
  jos kasvun tarkoituksessa
    elon muutoksessa, sen suunnassa
      tulevan unelmassa
        ilossa, surussa.

Odottamisen aika on kasvua.
On asioita, joiden pitää valmistua.

Aika on tärkeä ulottuma ajassa.
Ajattomassa kaikki jo on;
nähdä, tuntea, kokea kuin koko matka kohtalon
vaan, ... se on ajaton
   mistä niistä tietää
      missä ajassa mikäkin on.
Ja vielä, kun hahmokin on ajaton.
 

Ajassa on aika, alku ja loppu
ja siihen väliin piirtyy kaikki, ei auta hoppu.

Tapahtumat johtavat toisiinsa
kasvuunsa, kohtaamiseensa
ja omansa aika tapahtumineen kaikilla.

Ja jos jokin kohtaaminen on jossain
se on usean ajan matkan yhteen liittymä
kuin sattuma - vaikkei sattumaa olekaan
on vain aikojen kulkuja
... ja sitten osumia.

  #

14.08.2018

Alkemistin hetki  (hoitavat sanat)

Lukea
	vahvistua lukemasta
tuntea
	muutosta
tahtoa
	parannusta, muutosta
uskoa
	ett' se on mahdollista, totta.

Kulkea
	hetki, jossain kaukana
saada 
	kosketusta korkeammalta
uneksia
	uudesta, paremmasta
nauttia
	unesta, syvälle ulottuvasta.

Nauttia sanoista
	sisäisen kaivatuista
sillä, maailma
	on  outo ulottuma
jossa kaikki on mahdollista.

Voi tapahtua suuria
voi poistua monia elämän muuria
ja avautua ... uusia ulottumia.

Siis, katso sinä
	joka et näe
katso sinä
	joka näet

sillä näkeminen ei ole yksin silmien
vaan, näkeminen
	on sisäisen ihmisen
	lahja tulevien unien
	elon toiveiden.

Nämä ovat kuin sanoja vain
       - ne lahjaksi sain -

vaan, sanojen takana
on kussakin omansa maailma, jossa voimia
kulkea ihmisen pienen rinnalla
ajallisen matkalla.

Ole rohkea, ja usko suuria.

Eikä se usko
ole sinun pääsi uskoa
vaan, sen sisäisesi
joka sanoja toisin kuunteli
kuin syvempiä kaukaisia huuteli:

-Oi, anna! apuasi matkalle
tulevan kasvulle, unelmalle
joka elämäni sisällä on
... se syvän syke kuin pohjaton.

Minussa elämän voima ON!

En ole turvaton
sillä sisäisen syvä turva
minulla ain matkassa on.

Elämä
	on uskomaton
ja minulla juuret 
	siinä syvällä on
matkan kuin kohtalon.

Minulla nyt hyvä olla on.

Kiitos. Ja amen.

Näin olkoon, ja tapahtukoon.

Amen.

  #

15.08.2018

Salainen kosketus

"Alkemistin hetken" luettua
tapahtuu värähtelyn nousua
	lukijassa
	kuulijassa.

Kuinka paljon, sitä ei Alkemisti paljasta
- vaan, enempiäkö lie odotti.

    
-Mitä odotit? sinä nuori alkemisti.

Et ymmärrä tasoa ja nousua
pitää varoa "humausta"
kuin hurman kokemusta
sillä, se on ajallisen tavoitetta
... ei kulje totuutta.

Hurma ei kanna
ei ole syvä tunne - katoava.

Mut' rauhallinen nosto syvän sisäisen
on voimaksi ihmisen
ja se kantaa
jää matkaan auttamaan
rakentaa tulevaan.

Siis, alkemisti muuttaa.

Ei vain hetken hurmaa
joka jo ovella on poissa
vaan, sanoissa sisälle ulottuvissa
hoitavissa, parantavissa
- ei katoavissa
niissä se voima on
... sisäisissä ulottumissa
joist' kasvaa se ulompiin
ajallisen tuleviin.

Ja silloin ei kyse ole hurmasta
vaan, enemmänkin sen surmasta.

Kyse on sisäisen rakennuksesta
mukana kulkevasta, kantavasta
voimaa arkeen ja tulevaan antavasta
vahvistavasta ulkoisen ihmisen
kautta sisäisten ulottumien.

Siinä se salaisuus on.
Älä ole uskomaton.

Sanoissa todella voima on
sillä sanojen voima on uskomaton
... ja niiden tausta viel' tuntematon.

  #

17.08.2018

Alkemistin apu auttavainen

-Alkemistin apu on auttavainen
   muuttavainen
      hetkessä koskettavainen.

Harvoin tuntuvainen
 - ei humausta
vaan, hiljalleen kasvavainen
kohdettaan muuttavainen, korjaavainen
uudeksi tekeväinen, kuin solujen myötä
ihminen itsessään, ja solunsa, tekevät työtä.

Siitä se muutos kuin luonnollinen
elämän seassa kasvavainen
vaivat, sairaudet, kukistavainen luonnollista tietä
- siit' ei ihminen itse tiedä.
 

Nopeasti annettu muutos
on nopeasti poistuvainen
- vaik' ei lakia sillä
riippuu tilanteesta.
 

Vaan, muutos hitaasti kasvavainen
on kokonaisuutta hienostuneesti muuttavainen
sillä, muutos monesti
on koko kehon prosessi
ja muuttuvia osia, kohtia kehon, on monia;
  tapoja, tottumuksia
    asenteita
      asentoja, virheitä, varomisia
        elintapoja, liikkeitä
          lääkkeitä
            annettavia hoitoja, tutkimuksia

ei niihin kerralla tule kajota
vaan, hienovaraisesti korjaantuen
kuin salaisesti muuttaen
- kuin unohtaen
ett' alkemistin hoidon kerran saanut on.
 

Elämällä kuin lakinsa
eikä Alkemisti vastoin elämän lakia 
kehon omia, ajallisia

sillä, hän on Elämän Alkemisti
ja se tarkoittaa kokonaisuutta;
ajallista ja ajatonta
elämän kunnioitusta ja sen lakeja
kokonaisvaltaista korjausta, parannusta.
 

Tämä jo ajassa aivan uutta;
  ei vain kipukohdassa
    sairauden oiretta
      hetken tunnetta
vaan, kaikkinaisuutta
ja se on ihmiselämälle suurta.

Sillä, ihminen
on hitaasti muuttuvainen
  hitaasti kasvavainen
    hitaasti katoavainen

ja tuohon elämän tahtiin ja vauhtiin
astuu myös Elämän Alkemisti
suostuen ajallisen elämän lakiin
kuin luonnolliseen tahtiin
siihen ihmisen rinnalla muuttaviin.

Vaik' kosketuksen hetki on nopea
tuskin huomata, tuntea
... ees kuin uskoa
ett' jotain ois tapahtuva

niin, prosessi
- se Alkemistin muuttava prosessi
on siitä hetkestä alkava
ja kehossa, koko elossa, vaikuttava
ja sitä muuttava
kaikella tarvittavalla tavalla
ollakseen oikeata ja todellista
vailla ajallista hurmiota
ja suuria kansanjoukkoja
etsimässä kokemusta

... vaikka, niitäkin on
ja elämä on uskomaton apujensa antajana
kenelle sellainen sallittua.
 

Tässä oikean alkemistin askeleita;
itse uskoa
kulkea luvalla, ei luvatta
sillä kaikki ei ole sallittua
sillä, eihän kaikista aineista
voi saada jalometallia.

Pitää tietää, mikä on oikeata ainetta
ja mitä voi keskenään sotkea
jotta syntyy sitä kaunista
joka on kaiken tavoitetta.

Sillä, eihän kaikki ole kaikille
"ei helmiä sioille", vaik' kuin rumasti sanottua
- väärin ymmärrettyä, käännettyä.

Vaan, kaikki ei ole kaikille, sitä se tarkoittaa;
  on elämän teitä ja tarkoituksia
    on erilaisia matkoja
      syitä ja seurauksia
- ei kaikkiin saa kajota
suunnitelmia sotkea
vaik' näyttäsi se kuinka pahalta.
 

Alkemistin tulee olla tarkkana
ettei sotke elon suuntia, polkuja
ja suuria suunnitelmia
mit' kädessä korkeimman on.

Elämä on tutkimaton.

On tietysti hetkiä, paikkoja
joiss' on monia ihmisiä paikalla
ja valinta kuin mahdotonta;
joukossa monia elon tarkoituksia, polkuja
eikä tarve ole kaikkia koskea.

Ei jaotella!

Vaan, apua tarjota
salaisesti toisia koskea
... enemmän kuin toisia
toisille apua
toisille hetken lohtua.

Ei ole se alkemistin vallassa.
 

Aina on ollut kuulijoita;
toiset kuulevia
toiset kuuroja
toisille muutosta
toiset muuttumattomia
toiset uskovia
toiset uskomattomia, pilkkaavia.

Koska kaikki ei ole kaikille
vain kuin kuuleville
... ei kuulemattomille
sillä, he eivät ees kuulleet.

Mutta, kuka ihminen voisi sanoa
kuka on se kuuleva
kuka kuulematon
- ei sellaista lahjaa ole tarjolla
kuka voisi sen sanoa.

Vaan, Alkemisti voi sen nähdä ja tuntea
- jos tarpeellista.

On hetkiä ja on hetkiä
toisessa tarkoin kohdistua
toisessa kuin viljellä jyviä
ja toivoa hyvää satoa.

  #

18.08.2018

Muuttumisen tie

-Kysyä apua
kuunnella toista
- ajallisissa tarpeellista.

Vaan, aina asetat sen toisen itsesi ylle
ja sinut hänen alle.
Ajallisia asioita.

Vaan, ajattomissa
tulee olla tarkkana
kenen alle asettua
kenen voimia, kokemuksia
kenen opetuksia kuulla, totella
mihin elämässä asettua
mitä uskoa.

Onko kasvua, ja mihin suuntaan
vai, poljetaanko paikalla
ja kenen etua.

Vaikea.

Vaan, jos on kasvua
- ei vain oppia opetusta
vaan, oikeata sisäisen kasvua
tulee eteen ongelmia
jos oppilas ei enää usko opettajan oppeja

siinä on mahdollisuuksia;
joko luopua opettajasta
tai suostua jäämään alle
nyt jo kasvamattomalle paikalle
ja sopeutua
kuin omasta kutsustaan taantua takaisin sinne
... ehkä turvallisille.

Mutta, jos hän uskaltaa luopua
kiittää kasvunsa matkasta ja yksin jatkaa
tulevansa kasvun matkaa
hän todella alkaa kasvaa
kun raja-aita katoaa.

Tosin, raja-aitoja on paljon
on uusia opettajia
ja kullakin omansa
toiset lähellä, toiset kaukana
ja niiden sisällä
voi etsijä kasvaa ain pienen matkansa
... kunnes taas saa huomata
tuli eteen raja-aita
jota ei saisi kohdata.

Ja taas on valittava
jääkö tälle paikalle, opetukselle
vai, oisiko jatkettava
sitä omaa kasvua.

Vaikeita hetkiä ja paikkoja
uskoa, ett' edempänä
on vielä jotain uutta tarjolla.

Jos etsijällä on jokin oma matkansa kartta
asiaa, päätöstä helpottaa
riita opettajansa kanssa.
Ja siitä sitten ovesta ulos
- joka onkin hyvän kasvun tulos
ja taas ainoa mahdollisuus
kasvaa, ja matkaa jatkaa.

Täss' matkalla etsijä itsekin kasvaa
kuin jollain yliluonnollisella tavalla:
tutkii uusia opettajia
ymmärtää raja-aitoja
... jotain hieman syvemmin
monia jo suoralta kädeltä karttaen.

Hänestä tulee yksinäinen.

Ja jos vaikka tuntuisi se uutuuttaan vaikealta
on se kuitenkin etsijälle se paras paikka.

Sillä, ei hän kuitenkaan ole yksin
tulee uusia opettajia
nyt toisenlaisia auttajia
matkallaan opastavia
jotka kuin hiljaisilla tavoillaan
ohjaavat etsijän kasvua
- jolla ei ole loppua
ei ajassa
ei ajattomassa

sillä, matka on ikuisesti jatkuva
tosin, ajallisten oppien ulkopuolella
ja se on kuin etsijän palkka
... vaikkei palkka kuitenkaan, vaan tila
josta maailmaa toisin katsella
ja jatkuvasti uutta oppia
elämän suuria saloja
ja sen takaisia ulottumia.

Elämä on silloin 
jatkuvasti muuttuvia vaiheita ja tiloja
joissa aina on uutta tarjolla
... ja kasvun tiellä ei ole loppua.

  #

18.08.2018

Alkemistin opetusta

-Antaa apua
ja uskoa tapahtunutta
olla rohkea ja luvata
tapahtuman, kosketuksen tulosta.

Sillä, ihmisen sisäinen
ottaa vastaan kosketuksen, ja alkaa toimia
muuttaa elonsa kulkua
... ajatelkoon ulkoinen mitä tahansa
vaik' epäuskoa, humpuukia.

Sisäinen kuuli, se riittää
ja muuttaa ulkoisen kulkua ja suuntaa
kuin salaisesti vähin erin vaikuttaa
eloa helpottaa.

Vaik' piankin jo molemmat voi unohtaa
kylvettyä suunnitelmaa:
siis, korjata ja parantaa
eloa auttaa.

Tärkeämpi on siis koskettaa ja apua antaa
kuin muistaa ja odottaa
seurata tapahtumaa.

Kyllä joku ain joskus muistuttaa
miten tapahtuma nyt arjessa vaikuttaa.

Se alkemistia hetken lohduttaa:
apu ei ollut turhaa.

Siis, ei tarkoitus ole pyöriä menneissä
tehdyissä teoissa, annetuissa hoidoissa
ja jäädä vaik siihen
sillä, uutta on tarjolla
jonka kanssa on aina vahvistuttava
oppia uutta ja uutta
joilla enemmän viel syvemmän koskettavuutta.

Ei kaikki viel ollut tässä
alkemistin tilassa, nyt näkyvässä.

Se on tulevan evästä kuten aikaisemmatkin;
Taikuri, Erakko, Tietäjä, Mystikko
... se vapauden Narrikin.
Kulkevat mukana matkassa
ollen aina paikalla tarvittaessa.

Siis, tää ajallinen kulkija
jolla kuin monia kasvoja, opetuksia
ei itse ole yksikään noista
matkalla saavutetuista tiloista
- ne ovat vain ominaisuuksia
sisäisen kasvuja.

Vaan, itse vielä kuin vailla kasvoja
vaikkei vailla ajallisia.

Siinä vielä salaisuuksia
ajallansa avautuvia.

Mutta, tänään kuljetaan alkemistina
jolla muut kaikki apuna aikansa matkalla.

Ja tulee uusia kasvoja, palveluja
ajallisen ja ajattoman ulottumia
joissa oppia uusia salaisuuksia
joita matkalla viel tarjolla.

Ole vain rohkea - nyt Alkemistina
hetkesi ulottumana.

  #

18.08.2018

Alkemistia väsyttää

-Olen ollut niin väsynyt, huokaa alkemisti
vielä nuori, matkansa alussa.

-Se on varustusta
ja varustuksen pukeminen on raskasta muutosta
vaatii voimia
vaikkei niin ulkoisia, vaan, sisäisiä
se on raskasta
kuluttaa energioita.

Ja sanat suolletut vihkoisi sivuilla
eivät ole ne ilmaisia
vaan, ajallisen kuluttavia
koska sisältävät ulottumia
niitä värähtelyitä
jotka syövät energioita
... jotka ovat värähtelyitä.

Siitä kuin kadonneita voimia
ulkoisen kipuja, vaivoja
... vain hetken aikaisia.

Ja avun antoa, jota tarjoat
niilläkin aina kustannuksia.
Vaik eivät olekaan omia
olet kuitenkin kuin kuumana lankana
jonka kautta voimia, apuja.

Kannattaa nyt välttää turhia 
voimia kuluttavia, ja nukkua
jotta varustus saadaan kuin asennettua.

Sitten taas on voimia toimia
palvella ulottumia
ajallisia ja ajattomia
- kuluttavia, koska koskettavat aina ulottumia.

Nuo vielä salaisia, pian avattavia.

Nyt lepoa!

  #

19.08.2018

Rikkaus vs. terveys

-Ajallinen alkemisti
sillä sellaisiakin on, matkallaan kohtalon
ja jos onnistuukin hän tehdä suuria
muuttaa aineita
aikaansaada kultaa, jalometallia
ajallisen tavoiteltua mahtia, rikkauksia

niin, hyödyttääkö se ihmistä
jos on sairauksia, vaivoja
- olla onnellinen kimpaleensa kanssa
sairaana, raihnaisena.

Miten nauttia onnesta, jota ei ole
kulta ei onneksi tule
vaik sillä suuria apuja
vaan, jos ei ole taitoa poistaa vaivoja.

-Saat mitä tahansa, hän sanoo.

-Annan sinulle kaiken mitä omistan,
jos terveyteni palautat
sillä, mitä iloa minulla on rikkauksistani
jos elämäni on poissa
sairauksien kahleissa, hän toivoo
ja kaikkensa lupaa.

Siin' asettuvat vastakkain terveys ja rikkaus
ajan ankarat arvot;
molempia ihminen tavoittaa
molempia toivoo - joskus saavuttaa
toisen, toisenkin
terve ois onnellisin.

Toisessa on haaveena rikkaus, valta
olla elossaan jotain suurta
... elämä ois niin kaunista
ei mistään puutetta.

Vaan, jos on vaivoja
vakavia sairauksia
mitä silloin voi elämältä toivoa
- lisää rikkauksia?
Ei, vaan vaivojen poistoa
sillä, terveyden katoamisen myötä
poistuu elämän ilo
jokapäiväisestä selviäminen
on raskasta työtä.

Toisessa haaveena ikuinen elämä
- vähät niistä rikkauksista!
jos vain saan elää onnellisena
vailla vaivoja ja nauttia 
elon pienistäkin asioista
ja toteuttaa toiveita, tarpeita
eloni matkalla.

Siin' ovat nuo elon suuret voimat ja vallat;
terveys ja raha
kumpi hyvä, kumpi paha
ajassa niiden haave on kovin sotkeutuva.

Ja se onnellisuus 
on myös vaikea asia
kun elämä kaikkineen kuin muuttuvaista
kasvattavaista.

Kumpi enemmän tuo onnellisuutta;
köyhä, joka saa rikkauksia
vaiko sairas, joka saa parannusta.

Hetkensä kummallakin olla onnellisin.

Ihminen niin kaikkeen pian tottuvin, turtuvin
ja molemmat voi olla hetkessä poissa
jos rikkaus, suuri suru
jos terveys, kuin elämän menetys

ja, molempien palautus
on suuren onnen tuntemus
molemmilla elämälle suuri vaikutus
- vaan, mikä on milloinkin
ihmisen oma arvostus.

Päätä sinä kohdallasi
kumpi sinulle arvokkaampi.

-Tietysti molemmat yhdessä,
sinä saatat sanoa.
No, sekin on elämässä mahdollista
ja voi tuoda suurta onnea.

Vaan, jos kuitenkin kysyn: -Kumman otat
jos valita saat
rikkauden vailla terveyttä
vaiko, terveyden vailla rikkautta.

Kummassa on enemmän elon nautintoa, onnea
mahdollisuutta elosta haaveilla
ja toteuttaa unelmia.

Siin' kuin huomaamatta
oli kaksi suurta elon arvoa
ja kaksi elon alkemistia;
rikkauksia antava
ja elämän palatuttava.

Kumman valitset sinä?

  #

19.08.2018

Matkan tasoja - Näkijä

-Ja matkalla on niitä vaiheita
tiloja, kuin tasoja.

On hyvä katsoa tulevia
unelmia ihmisen
ihmiskunnan rakennelmien
kehityksen suuntien
niistä puhuen, julistaen
- vaik mikään ei muutukaan.

Ihminen luo suuntiaan
vaikkei omasta tahdosta kuitenkaan
sillä, onhan kaikki jo nähty
edeltä piirretty, hyväksytty
pieninä paloina
suurina kokonaisuuksina
tahtoina toteuttaa se omansa osa
olla palanen kokonaisuutta
ja tulevan viel salattua kohtaloa.

Nähdä ja tuntea tulevia
ymmärtää olevia ja suuntia
olla paikalla ja sanoa
- vailla vaikutuksia.

Paikka sekin, tila, taso
se yksi tuleva
joka ihan muuta kuin ennustelua
ja ajallisen näkyjä
... joista ihmisiä suuria
vailla sen suurempia juuria.

Vaan, paikkansa aina kullakin
apunsa tavallansa antavin.

Vaan, tuo Näkijä
tulevan kuin ennalta kokija, todistaja
on jo kuin ajallisen ja ajattoman haltija maan päällä
- tietää, tuntea suuria
ymmärtää tulevia
kaukaisuuden unelmia, jotka jo kauan olleet on
kuin kulkuna kohtalon.

Ja tuo suunnitelma on suunnaton
suuruus ihmiskunnalle viel tuntematon.
Sen avaus... jo suuri voima on.

Sekin hahmo jo matkassa on, Tietäjä
ja hänen kasvunsa - Näkijä
aivan kuten Taikurilla
jolla nyt suuntana alkemia - elämän alkemia.

Nimet, virat, kuin tuttuja
vaikka tällä matkalla todellisia
ja voimansa suuria
... kaukaisia juuria.

  #

19.08.2018

Matkan tasoja - Erakko

-Entä tuo Erakko, kysyy jo Kapteeni 
kiinnostuneena laivansa miehistöstä.
-Miten on hänen kasvunsa laita.
Onko siinäkin suuntia, kasvua.

-Erakko on yksinäisyyden matkaaja
viel pimeän tutkija, uusien tavoittaja.

Yksinäinen tie, vain lamppunsa kanssa
ei kaipaa hän seuralaisia
elää vain omia maailmoita ja kuvia
... se hälle on suurta huvia
ohjata valokiiloja viel tuntemattomien maissa
läheisissä tai kaukaisissa, ei väliä sen
ajallisen ja ajattoman sekoittuen.

Kasvunsa hälle on yksinäisyyden lisä
ääniensä kuulo
tuntemattomien tunto
ja kiilansa viel suureneva
maailmansa avautuva pimeässä
ja ymmärryksensä määrä
saamansa kuva kaikkineen ei ole väärä.

Siin' on hällä kasvunsa tie
se yhä pidemmälle pimeään vie.

  #

19.08.2018

Matkan tasoja - Narri

-No, entä sitten tuo Narri
joka jo kaikesta vapauden nautti.
Onko vapaudesta viel suurempaa vapautta
- jotain tulevaisuutta, Kapteeni viel uskaltaa jatkaa.
Tuleehan hänen tuntea miehistönsä tila
... tehdäänhän tässä yhteistä matkaa.

-Niin, tuo Narrin vapaus
on vielä tämän ajallisen vapautta sen kahleista.
Mutta, kasvunsa vapaus
on vapautta myös ajattomista
sen rajoista ja suljetuista tiloista.

Se onkin jo todellista suuruutta
ja vapauden vapautta
mahdollisuutta kulkea unelmien suuruutta
ja kokea kaukaisia kokonaisuuksien takana.

Se on siis vapautta ajattomissa
... sen kuvaaminen jo ajallisissa vaikeata
kun ei ole olemassa oikeita sanoja
jolla tulevia kuvata.
Ajallisen sanat niin vajaita.

  #

19.08.2018

Matkan tasoja - Mystikko

-No, vielä ois tuo hiljainen Mystikko
hytissään kuviensa kanssa.
Onko hänelläkin viel kasvunsa, Kapteeni jatkaa.

-Noo, Mystikko syventää mystiikkaansa
alkaa nähdä mystisten taakse
niiden voimia ja valtoja.
Ei enää esille näkyviä pelkkiä kuvia.

Ja ne voimat ovatkin suuria - ja arvaamattomia.

Suuntia on monia, siis ajallisissa
mutta ajattomissa ne ovat viel salattuja.

Ei kaikki ajallinen mystiikka
ole ajattomista kumpuavaa
vaan, ajallisen tarut, teot, temput moninaiset
ajallisten käytössä kasvavaiset
niin hyvään, kuin myös pahaan.

Monet johtavat rahaan ja valtaan.
Vaarallisiakin.

Näihin kaikkiin katsoo Ajattoman Mystikko
joka paljastaa, mistä mikin kumpuaa.
Ehkä niistä varottaa, jos on lupa
... ja jos uskaltaa.

  #

19.08.2018

Matkan tasoja - Försti

-Niin... ja, onhan täällä laivalla vielä tuo Försti,
Kapteenin ain uskollinen kaveri jo vuoskymmenten takaa.
-Mihinkäs sen kasvu vie.
Onkos sille, pikku karvaturrille,
jokin ihan omansa tie?

-Nnoo, vähän kuin ois 
sielunsa jo sillekin kasvanut tällä matkalla.
Omansa persoona ja matkansa määrä.
Tää laiva ei ole hänellekään väärä. Ja...

-Älä-nym-musta kysele!
Kyllä mä tän paikkani tierän, se on tässä
ruorissa ja suuntaa määräämässä
että te muut kaikki pääsette perille...
... missä ikinä se sit onki. Hö!
"...miten toi kasvaa..."
Hoitas vaa ite oman osasa, mokomaki
...kippari muka.

-No niin ... tuota juuri tarkoitin.
Hän tietää kyllä paikkansa ja tehtävänsä.
Siihen ei tarvitse puuttua.

-Nii ettei-mun tartte iha suuttua.
Kyllä mä tän homman osaan!
Hoitakaa te vaan omanne
... tehä ootte vähä-ku mun vastuulla
ett-ees joskus päästäs jonnekki perille...
- siis tonne oranssaille, eiks-je!

-Juu juu, sinne sinne aina vaan
ei kohteen muutosta, kuittaa Kapteeni.

-"...kohteem-muutosta..." Hö!
Mikä toiki-ny sit-oli "...kohteem-muutosta..."

  #

20.08.2018

Matkan tarkoituksesta

-Tuo tästä ... merten kulkijasta
ulottumien unelmasta
matkasta kautta outojen maiden
merien, satamien, ain uusia oppien
matkallaan kasvaen ain jotakin kohti
- vaan, mihin kaikki aikanaan johti.

Kait kaikella tarkoituksensa aina
suunnitelmansa ennalta kuvattu, luvattu
vaan, missä on tään matkan määränpää
mitä kaikkea matkalla selviää
ja mitä niillä monilla löydöillä ja matkan kasvulla.

Onko kaikella jotain tarkoitusta.

-On, ja on
matkan määrä, ja tarkoitus
elämän oudon avaus
ja ihmisen syvempi tuntemus
ylempi ulottuvuus
kaiken jatkuvuus.

Tuon kaiken kuvaus on matkan tarkoitus.

Ja matkalla mittailla, tutkia elon ulottumia
salattuja totuuksia
ja parantaa sairaita uudella tavalla
ja oppia mahdollisuuksia
tutkia kaiken alkulähteitä
ja tarkoituksien juuria.

Kysymyksiä suuria, ja ajalle uusia.

Ei kehitykselle saa asettaa muuria
... kaiken tarkoituksena on aikaansaada
muureille murtumia.

Vaikkei tietenkään tää matkalainen ole mitenkään ainoa
vaan, hälläkin vain omansa paikkansa
kartoittaa kaikkeutta
ja sen ajallisia mahdollisuuksia.

Rakentaa ajallisen tulevia
ja tuoda esille tulevan unelmia
... ja osoittaa niille suuntia.

Tuo kaikki on luvallista
... vaikkei kuitenkaan aina kuin luvallista
ajallisen puitteissa
sillä, vastassa monia ajallisen kuvitelmia
ja valtarakenteita
joilla muita tarkoituksia.

Ei saisi kuin ohitse oikaista
tuottoisia polkuja sotkea.

Ei aina ole mieleen ongelmia ratkoa
ja horjuttaa jo rakennettuja rakennelmia.

Siksi monesti kannattaa vaieta ja antaa ajalle sijaa 
löytöjä tuleville avata.

  #

21.08.2018

Elä hetkessä

-On piirretty nyt matkan tila
ja tulevan kuva
kasvun suunta.

Ja nyt siis matka itsessään on tärkeä
ei nuo kuvat olevan, tulevan
vaan itse elämä, siihen keskittyä
elää hetkessä
osata nauttia ja poimia elon pärskeitä
sen myrskyäviltä meriltä.

  #

27.08.2018

Ajallinen ja ajaton

    

-Ajallisia voi lähestyä vain ajallisen ehdoilla.

Ajatonkin on sidottu ajallisen hahmoon 
ja kuin sen kautta mahdollista auttaa ja palvella
... ajattoman kuulla ajallisen kautta.

Ellei ... jo ajattomat yhdistä toisiansa.

Ajassa ajattoman yhteys käy ajallisen kautta
jos tahto, tarkoitus, on palvella ajallisia
sillä, apu ajalliseen käy ajattoman kautta.

   Vaan, missä kulkee raja.
   Mistä minne vaikutusta.
   Mikä kaikki yhteistä vaikutusta.
   Tarvitseeko toinen ain toista.
   Voiko toinen toimia ajassa ilman toista.

Mitä jos toinen toimii ilman toista?

Voiko toinen olla kuulematta toista. 
Toimia kuin omin päin toista huomioimatta.
Olla silloin kuin yksinäinen; Aatami ilman Eevaa.
Ihminen kuin vailla omaatuntoa, sisäisen hiljaista kuiskausta.

Jääkö yksinäinen kuin oman onnensa nojaan
vaille syvän sisäisensä apua.

Voiko se sisäisen syvä kaipaus olla vailla ajallisen ulottumista
kulkea kuin orpona, vailla yhteistä kosketusta.

Onko ihminen kuin puolikas, jos toinen on ilman toista;
ajallinen vailla ajattoman ulottuvuutta
ajaton ilman ajallisen osuutta.
 

Ja nyt, paluu takas...

Voiko ajatonta koskettaa ilman ajallisen osuutta, 
jos eletään vielä ajassa, alemman ulottumassa.

Voiko ajallista koskettaa ilman ajattoman kosketusta
jos etsitään ajallisen parannusta kuin yliluonnollisella tavalla
vailla ajallisen viisautta.
Voiko ajallisen sanoilla koskettaa sekä ajallista, että ajatonta.

Voiko ajallisen sanoilla koskettaa tuntematonta
joka on sekä ajallisen että ajattoman yllä.

Voiko ajallisen vaatimaton sananen olla portti ihmisen sisäisen.

Voiko ajallisen sananen olla niin suuresti energinen
että kulkee se läpi ajallisen ja ajattoman
ain ylempiä koskettaen.

Sanoissa on voima, riippuen sanojen lähteistä.
Vaik' ois se vain ajallisen arkinen
kuitenkin salaisesti sisältäen voiman ylimaallisen.

Sillä, eihän muita sanoja ajassa olekaan kuin ajallisia
vaik' ois ne hienoja ja kauniita.

Vaan, nekin vain ajallisen tyhjiä
ellei niissä ylemmän lähdettä;
voimaa yhdistää alempia ja ylempiä
rakentaa ihmisen kokonaisvaltaista terveyttä
viedä eteenpäin ajallisen kehitystä; 
kasvaa, tulla joksikin
kulkea, edetä kohti sitä
suuren suunnitelman todellista merkitystä.
 

Tuosta malliksi tuo edellä oleva "Alkemistin hetki".

Onhan sanoilla kosketusta
vaan, ei aina tiedä
milloin mikäkin sanan tavoitetta
- vaik' viljellä unelmia.

Ei tule niin varoa.

Sanoja ei kannata padota
vaik' oisivatkin ne vaikeita tajuta
sillä, hän kuulee, ken kuulla voi.
Jollekin ylempien kellot kutsuen soi.

Et tietää koskaan sinä tuntemattomista voi.

  #

31.08.2018

Elämän monia tasoja

-Onko vaikea käsittää
tätä Mertenmiehen matkaa
kun hän meriä kyntää
ja samalla elää tätä ajallista elämää.

Meret ovat meriä, elon ulottumia
alempia, ylempiä
ja jalkansa kuitenkin maalla
ajallisella matkalla.

Elämän monia tasoja
ja kullakin vaikutuksia elon matkalla.

Sillä, ei ihminen ole ainoastaan tää näkyväinen kuori
ajallisensa ulospäin näkyvä hahmo, muoto
vaan, enemmän, suuremmin, on ihmistä
sen kuoren sisällä.

Siellä oikeasti on kaikki se kasvu, kehitys
tunteet, tuntemukset
- se jokin, olla ihminen
vaik ajallisen kuin tärkein kohde
on vain tuo ulkoinen.

Ihminen ei oikeasti näe 
sitä sisäisen ihmisen elämää
kun elää vain ulkoiseen keskittyen
ja luullen, ett' elämä on siinä
silmien edessä
vaik oikeasti kaikki tapahtuu sisällä
silmiltä salassa.

Siellä on se todellisen ihmisen maailma
ainaisesti jatkuva
ja kehonsa pinnalla tapahtuu vain ajallisensa kasvua
joka on vähin erin rapistuva, katoava.

Ajallisen merkitys on vaikea
ja kun niin lyhyt on kehonsa matka ajassa.

Mitä ihmeen tarkoitusta sillä
ulkoisella muodolla, olemuksella
sillä kaikki tieto, kasvu, kehitys
on vain sisäisillä.

Nooo ... ei tämä vielä ratkennut kaikkineen
jatketaan kohta, keskitytään siihen ulkoiseen
sen viisauteen ja syvään merkitykseen.

  #

02.09.2018

(tämä siis sitä jatkoa tuohon edelliseen)

Mertenmiehen salaisuus

-Onko kuin vihdoin paljastettava
tää Mertenmiehen tarina.

Kuka oikein on tää tarinan matkaaja
jolla on niin monenlaisia puolia, ominaisuuksia
erilaisia hahmoja omalla laivalla
tällä elonsa matkalla
kuin kaukaisella ulapalla
kohti jotain suurempaa totuutta ja rakennetta
... joka oikeasti on tää ajallisensa maailma.

Matka on ikuisesti jatkuva
ja vain osa siitä tapahtuu ajassa ja ajallisen kasvussa
alhaisessa ulottumassa
jolla on tärkeä paikkansa kaikkensa kasvussa
eikä sen ajallisen osuutta
tule lainkaan aliarvioida

sillä, onhan se kaikkineen
vain tulevansa vertauskuvana
kuin varjona suuremman valosta
ja sen tarkoituksesta.

Kuin aurinko, joka heijastaa kuun kautta 
valoa ja varjoa, takaisensa voimasta
ollen vain sen suurensa heijastuma ajassa
paljastaen taustansa.

Ja, miten voisi se tausta ajassa esille tulla
ellei ois tuota heijastusta ja varjoa
joka on paljastava, ett' jotakin suurta
on kaiken takana.

Tässä on osa vastausta ajallisen tarpeellisuudesta
- olla heijastuma ihmisen suuruudesta
ja sen taustasta ja taustavoimasta.

Ja tuo heijastuma on kuka tahansa ajassa oleva
ja sen vaihetta matkaava
käydä sen ajallisensa kasvatuskoulua
jolla aina on tehtävänsä ja tarkoituksensa
kokonaisuutensa matkalla.

Ihmisen osuutta ei arvosteta
kun ei oikeasti tajuta
tätä kaikkinaisuuden kasvua
joka jokaisessa on tapahtuva
tavalla tai toisella
... salassa
ja vast' matkansa takana 
on hälle itselleen avautuva se kuin oma tahtonsa
kasvaa omalla ajallisella matkalla
kohti jotain suuruutta
- joka siis kaikkineen on hyvin arvokasta.

Vaikea kuvata, kun ei ole oikeita sanoja
vain vajavaisia ajatuksen haituvia
joilla kasvua ja tarkoitusta
on lähes mahdoton kuvata.

Ja, onko se lie ees tarpeellista
yrittää vajavaisella kuvata tarkoitusta
jonka osana on ihminen ajassa
- raamatullista -
olla suuruuden kuvana ajassa
ja omalla osallaan rakentaa kaikkeutta
kuin suurta verkkoa, jossa paljon lankoja
ja niitä solmukohtia, kudoksia
sillä, ilman niitä kudelmia
ei muodostu sitä arvokasta verkkoa;
sen alkua ja loppua
rakennelman kokonaisuutta.

Vaikea tajuta ... ajallisen mielikuvia
ajattoman kokonaisuuksia.

Vaan, vieläkin on vastaamatta
tää ajallisen matkan tarpeellisuutta
- vaikea kuvata ja vaikea uskoa
ja kun on niin monia ajallisen rakennelmia.

Vain turhia riitoja
omansa puolusteluja
ja taisteluja sen puolesta
joka kullekin kuin ainoata oikeata.

Ei kannata.

Ja kullakin ain matkansa ja tarkoituksensa
kaukaisensa kasvussa
ja kussakin osansa kokonaisuutta
ja sen totuutta.

Turha taistella
sillä kullakin ain paikkansa auringon alla
... eikä nyt tarkoiteta tätä ajallisen valoa
vaan, kaikkeutta.
 

Ja nyt on siis palannut Mertenmies laivallensa
- vaikkei oikeasti ole ollutkaan siltä poissa
onhan vain tehtäväjakoja matkansa ajalla
joka oikeasti on vain ulottumia, tasoja
matkata tätä ajallisen tarkoitusta
ajallisena, ja ajattomana.

Tämä kaikki on ymmärtämättömälle kuin yhtä sotkua
vaan, ymmärtävälle kaikki on kaunista
ja palvelee salatusti kokonaisuutta.

  #

04.09.2018

Suurien äärille

-Ajaudutaan kuin tahtomatta suurien äärillä
oikeille, vai väärille
kaikille ihmisille
ja kunkin elolle, tarkoituksille
kun on niin paljon kaikkea elon rakennetta
jota ei ihmisajatuksella voi ratkoa eikä ymmärtää
itse kunkin tehtävää.

Kuka on hyvä, kuka on paha
voiko paha ollakin hyvä, ja hyvä paha
voiko vähäinen olla tärkeä
voiko tärkeä olla vähäinen, kuin tarpeeton
ja joku aivan huomaamaton
paikan suuren omaaja on.

Ei silmin
ei ihmisarvoin, -arvostuksin
vaan, sisäisin ymmärryksin kuin sisäisiä arvioiden
eikä siellä mitaleja, arvoja jaeta
... asteikot on aivan toisia
ihmissilmille, -arvoille tuntemattomia
- paljon salaisuuksia.

Ja hyvä niin
ihminen ei yllä salaisiin
eikä kaappaa valtoja, asemia sen
ei niissä toinen toisiansa palkiten.

Ajallisen palkinnot vain varjoa ovat tulevain
vaan, miten elon vähäisten
raihnaisten, sairaiden osa
salaisten sisäisten, ajallisten tehtävien
miten sotien, tappamisten
miten kaikkien vääryyksien.

Mikä osa, tarkoitus niiden
miten kasvu sisäisten
matka tulevien?

Kysymyksiä paljon, vastauksiakin
oikeita, vääriäkin
ihmismielen mukaan väännellen
ain ajallisten etujen mukaan
ja niiden vaihteluita ei ymmärrä kukaan.

Aika syville - vaan ei enää syvemmäs
ei ylemmäs, riidaksi vain 
ihmisvoimiksi, valloiksi, taas pian rakentain
ymmärtämättömät ymmärtämättömiä harhauttain.
 

Vaihe tämä on ...
kuin taas yhteenveto menneen matkasta
- ain kaukaisemmasta
vaikka, kuin ajassa ei tapahtuisi mitään
uutta tietoa annetaan koko ajan sisään.

Eikä kyse ole pyrkimyksestä, 
yrittämisestä, vaatimisesta
ei suunnitelmasta jotain tavoitetta kohti
ja sitä ponnistella - ei
vaan, kyse on matkasta
antautumisesta sille, ja uskoa
ett' tää kaikki kuin ihmeellinen, on totta.

Eikä voimia, valtoja, voi oikeasti harjoitella
jotta yhä suurempia vois sen kautta tavoitella
sillä, ei tää matka oikeasti ole ihmistekoja
ja sen kautta jotain saavutuksia ja tunteita ajallisia
... ne ovat jotain muuta
varjojen varjokuvia
vaik ois ajassa kuinka suuria, suosittuja.

Ei tätä tietä, matkaa, ja kasvua sen
ansaitse itselleen ihminen
ei teoillaan, ponnistuksillaan, suureksi tule
- vain ajallisen lume

ja siksi tuleekin olla tarkkana
kenen valtoja, voimia
on kulloinkin tarjolla.

Sillä, ihmisen kasvu ei ole ihmisen
vaan, suuruuden
ja suuruus on tulosta suunnitelmien
tahtojen, totuuksien
... vaik ajassa kaikki viel vajavaista
mut' kasvu on suuntien
ei ajallisten humujen.

Varovasti vain näillä sanoilla
alla paljon herkkiä varpaita
joita ei ole hyvä ajassa polkea.

Olkoon kullakin matkansa ajassa;
toisten tehdä ja touhuta
toisten palvella
ja kullakin matkansa, arvonsa, paikkansa
ja kuka voisi koskaan sanoa
mikä ei tavalla tai toisella ois arvokasta.

- Kullakin osansa kuuliaisuutta.

Eikä tarpeen ole aina ees mitään sanoa
sillä ei matka ole ihmisen omassa vallassa.

Kullakin paikkansa ja matkansa määrä
kuka koskaan voisi ajassa sanoa
mikä on oikea, mikä väärä.

Sillä "oikeat" tappavat oikeita
väärät tappavat vääriä
oikeat vääriä
ja väärät oikeita.

Ja kuka heistä koskaan tiesi
kuka oikeasti oli oikea, kuka väärä.

Kullakin omansa määrä.

Miten selität, ymmärrät sinä tätä, oi ihminen
ajatuksesi, tietosi, vajavainen.

Eikä kukaan voi ajassa tietää totuutta.
Harva ees aikansa takana, vain suuntia
kohti totuuksia ja tulevia.

Vaan, ne suunnat ovat suuria
totuuden unelmia kohti tulevia
jotka ajallansa vasta
ovat toteutuneita unelmia.

Mutta, jos jollain on suunta ajassa, se on suurta
ja sen suuren takana, on kasvavaa suuruutta.

    
-"Totaa ... hei Kippari ...
onkstoi ... oranssi vielä se ... meidän suunta",
kysyy Försti hieman arkaillen
hetken kuunneltuaan tuota outoa puhetta
(pikku koalakarhun ajatuksille kuin mahdotonta)

-"Niin ... juuhh ... kröhm", ryhdistyy Kapteeni 
nyt hieman mietteliäänä, -"... niin ... kylllä see..."

  )))

-"On se, se suunta edelleen", kuuluu opastava ääni
-"Sinne vain edelleen, se on se "suunta", jota kohti tulee kulkea. 
Ja vaik se onkin vain kuin suunta, se on kuitenkin juuri sitä suurta.
Sillä, se suunta on juuri sitä totuuden juurta."

-"Niin, juu ... sitähän minä juuri olen sanomassa",
tarkentaa nyt Kapteeni. -"... että sinne vaan, kuten ennenkin.
Ei muutosta kurssiin."

-"Nooni, tuliha se sieltä ... vaikkei toi näköjää itekkää
siitä mitää ymmärrä ... mutta uskotaan uskotaan
ku kerran toi ääniki nii sano. Kukaha se oikee oli?"
pohdiskeli Försti kaikkea itsekseen ja tarkoin tarkkasi
matkansa kohdetta - sitä oranssia valoa.

  #

09.09.2018

Maailman vähäisyys

Astui vierelle nyt Tietäjä, Näkijäksi kasvanut ... ulottumia avautunut. Hän nyt Alkemistin rinnalla tulevia arvioi...

    
-Niin vähäistä
niin alkeellista
on tää ihmistietouden määrä ja ymmärrys
... vaik kuinka se näyttäisi suurelta ja taitavalta
on se kuitenkin niin vajavaista.

Ja vaik kehitys on ollutkin kuin hurjaa
sen viimeisen sata vuotta
on se kuitenkin ... 
vain sata vuotta maailman kaikkeutta, ikuista
- yks neulan piston määrä se vain kaikesta on
ja tieto, viisaus, ymmärrys on loppumaton.

Ihminen kehittää, kehittää... suurella nopeudella ja 
rahan vallalla ja ahneudella ain uutta ja uutta
vaan, mikä oikeasti ois todellista tarvetta, suuruutta
jolla ois oikean kehityksen tarvetta
... vaikka kyllä kaikki omalla tavallansa
                                      rakentaa tulevaisuutta
nyt vain suuresti kuin viihteen keinoin
ja ajan kuluttamisen ja rahan, vallan, saamisen.

Kaikessa taustalla kyllä
salassa, piilossa, toisten valloilta 
etsitään yhä parempia tapoja tietoja salata
ja aseita toinen toistansa tuhota
... vaik kerralla koko näkyväinen maailma
mutta, niin alkeellista tavoitetta on kaikki tuo
eikä vie ihmistä oikean, todellisen viisauden luo.

Pelko tuos' ohjaajana
ja kuin ahneus yhä enemmän ajallista saavuttaa
vaan, ajallinen kaikki, oi raukka, on katoavaa
... vaik vähin erin jotain suurempaakin saavuttaa
vaan, ylittääkö se ajallisen rajaa.

Ja vaik mennään kuin alaspäin
yhä pienempään ja pienempään
tai vaik kuinka suureen kaukaiseen
- hiukkaseen ja avaruuteen -
on se kaikki kuitenkin vain tämän ajallisen ulottumaa
silmillä nähdä, vaik laitteiden voimallisten kautta.

Tutkitaan kuitenkin vain ajallisen ulottuman rakennetta.

Katso eteesi, vaik kohti taivasta
... näet kuin tyhjää
vain pilviä, taivasta, tähtiä, auringon valoa
... kaikki niin tuttua ja turvallista
vaik ois myrskyä ja sadetta.

Ja vaikka näet vain tyhjää ilmaa
jonka takana jokin ajallisen kohde
on se tyhjyys siin' välissä täynnä elämää
tietoa, tasoja, maailmoita, ulottumia
eikä niiltä ole salassa
mikään ajallinen maailma
sillä, kaikki on niille ulottumille avoinna
vaikka ois millaista salausta 
ajallisen tiedolle tarjolla.

Ja jo yhden ihmisen ympärillä
on avoinna kuin koko maailma
ja kaukainen ulottuma, jos osaa vain katsoa
ja kaukaisuuden ulottuma, niin eteen kuin taa
se kaiken näkevälle paljastaa.

Ja vaikka ois millaista salausta
tiedon lukitusta ajallisen ulottumassa
kaikki on luettavissa ihmisen ulottumassa
eikä salattukaan tieto pysy salassa
jos on ylemmän tason taitavuutta
sen tietoa, taitoa, avautumista
ja näkökykyä aitoa.
 

Tekniikka on nyt se ajallisen kaiken ratkova jumala
sillä on ajallinen valta-asema
- paljon iloa ja helpotusta ajan arjessa.

Vaan, tulevassa sillä ei ole suurtakaan arvoa
sillä, sehän on vain ajallisen rakennetta
... vanhenevaa, lahoavaa, katoavaa.

Tulisi etsiä sitä ulottumaa, joka ei ole katoavaa
ja jonka kaikki tieto ja viisaus on vain kasvavaa
eikä siellä mikään katoa, lahoa, ei ees vanhene
sillä, se on kaiken aikaa oleva
eikä siellä ole kehityksen tasoja.

Siellä on vain avautuvia ulottumia
ja tiedon, ymmärryksen kasvavia 
                           kaikkeutta avaavia tulevia
tulevaisuuden unelmia
... vaikka siellä ei enää voikaan puhua tulevista
sillä, kaikki on olevia
vähin erin yhä enemmän avautuvia.
 

Siis, ihminen ei ole koskaan salassa
niin kauan kun hän on ajassa
sillä ajallisen takana on kaikki ajallinen avoinna
ja salaisuudet avoinna.

Ajallisen takana on ajattomat avoinna
matkata tasoja, ulottumia
tavoittaa unelmia
joista ajassa ei ole edes kuvitelmia.

  #

09.09.2018

Katse kaukaisissa

   
- Ja avaruus
sen tutkiminen
ja maanpuolustus kaikkineen
ajallisine kustannuksineen;
miten rakentuu tää ajallinen maailma
mistä tullut, minne menossa
miten oikein olemme elossa .. ja miksi
avaruusko vastauksen antaa, että siksi.

Tietoa löytyy paljon ajallisen rakenteen
huomenna jo huomaan monen taas muuttuneen
vaan, onko vastaus siellä
kaukaisten avaruuksien teillä.
Sielläkö synnyt syvät
ihmisen synnyn jyvät.

Katse on käännetty menneeseen
tuhansien, miljoonien vuosien takaiseen
- mitä silloin ollut on
monet muutokset kuin käskystä kohtalon
ja tänään ollaan tässä
niin monenlaisessa elämässä
jossa toisilla kaikkea kuin yltä kyllin
ja toisilla ei yhtään mitään.

Soditaan siellä
ja soditaan tuolla
juhlitaan ja nautitaan...
toisten tehtävänä on nälkäänsä kuolla.
Rahat ammutaan taivaalle
- mitä onkaan tähtien takana tuolla.

Mutta, voi ihmistä, kuin paholaista
miten kohtelee on itseään
miten kohtelee hän toista.

Vastaus kaikkeen on löytyvillä energioista
siitä tyhjästä välistä, mist' ihminen ei välitä
kun sitä ei voi itsellensä vallata
ei sillä valtaa rakennella - vielä
vai, voisiko vaikka...
oisiko se ilmaista
vaiko, hyvinkin maksullista.

Oisko kuitenkin vallan rakentamista, omistamista
vaiko vain jakamista;
kaikki kaikille saman arvoista.

Ja lähellä vielä, täss' tyhjässä välissä
jossa kaikki on kuin valmiina tarjolla;
   tieto, viisaus, ravinto
      vaik yhdellä sanalla hallittavissa.

Kuin vain sanoa sana
ja sana todeksi tuli.

Jos ongelmat kaikki maailmasta
yhdessä hetkessä yhdellä sanalla poies suli.

Jos kaikki tässä näkymättömässä välissä
näkyväksi tuli
kaikki paha maailmasta
kuin yhdellä käskyllä suli.

Vaan, mitä sanoo siihen ihminen, nykyinen
yksi sanoo yhtä, toinen toista:
-"En tahdo moista, minulla on valtaa."
-"Minusta ois niin suurenmoista,
minulla ei ole rahaa."

Toiselle sopisi muutos maailman
toiselle ei laisinkaan
... pitäisi niin luopua omistaan.

Vaan, maailma ihmistä valmistaa
muokkaa jo tulevaa
rakentaa sitä yhteistä unelmaa
... joka jo toiselle unelma ois
toinen toivoo, ett' mikään ei näkyväisesti menisi pois.
 

Näkijä näkee, mikä on pakko
mikä ois hyvästä, mikä on pahasta
miten kuin pakko on luopua rahasta
etsiä vain yhteistä parasta
kun puhutaan koko ajan samasta pallosta
                                      ja sen rajallisuudesta.
- Elämästä ja kuolemasta.

Ja ulottuman ulottumasta
josta pitäisi etsiä ratkaisua
- ei avaruudesta, eikä sen takaisesta
vaan, sen takaisen takaisesta.

  #

10.09.2018

Energian muunnosta

    Alkemisti

-On suuressa kirjassa kuvia
energian muutosta ... se mahdollista;
muuttaa muotoa  (vaik vesi viiniksi)
kuin tyhjästä kasvattaa  (leivät ja kalat)
ravintoa suurelle joukolle
eikä ravinnosta loppua
vaik yhä enemmän ja enemmän ruokkia.

Ja mikä oikeasti on ravintoa
sekö vain, mi suusta sisään
- ja onko se ees aina ravintoa
eikö muulla tavoin voi saada elon voimia
... kaikki on vain energioita.

Lasketaan kaloreita
vitamiinien määriä, hivenaineita
elämän kuin perusteita
vaikka ympärillä , tuos' näkymättömässä
on energioita, jossa on niitä kaikkia
sillä, mistä ne niihin ruokiin, ellei juuri siitä.

Hengitä - energiaa.
Juo vettä - energiaa.
Syö ruokaa - energiaa.

Mistä ruoka;
sitä tyhjää, vettä, valoa
ja tuo kaikki on sitä samaa - energiaa
ja sen alkumuotoa, josta kaikki.

Ja alun perin jo kuin yhdessä sanassa
jossa oli kaikki tarvittava.

Vaan, tuo sana, se salaisuus on...
sana on omansa maailma, ja sen voima.

Kyseessä kuin yksi suuri alkemia;
  energian muunto energiaksi
    kuin tyhjästä näkyväksi
      voima toiseksi voimaksi
        ajaton ajalliseksi
... ajallinen ajattomaksi.

Ajaton ihmiseksi
ihminen takaisin ajattomaksi 
- ja kaikki muukin, mi kuin tyhjästä luotu on.

Voima suunnaton, tutkimaton.
 
Jos ees ripauksen tuosta 
           vois ihminen itselleen valjastaa
ongelmat ajallisen piankin katoaa
... kuin paratiisia rakentaa
ja se kaikki on tarjolla tuos' tyhjässä välissä 
... sinun ja minun.

Miksei tutkita sitä
jossa todellinen voima ja elämän lähde on.
 
Miks' etsiä kauempaa
vaik kaikki onkin samaa, näkyvää maailmaa
jonka takana, lähellä tai kaukana
on kaikki sama tarjolla.

Vastaus on: se toinen ulottuma
jossa ei ole mitään puutosta
- vain pelkän hyvän muutosta.

Niin, niin lähellä, ja kuitenkin niin kaukana
ja luullaan, että jossain tuolla kaukana kaukana
ois jotain ratkaisua tarjolla
vaikka se on juuri tässä, ihan lähellä
sun omassa sylissä.

Kuvailee tässä Elämän Alkemisti elämän lähdettä
näkymätöntä, joka on juuri tässä
silmien edessä, jonka läpi katselee ihminen
vain näkyväistä.

  #

10.09.2018

Alkemistin pohdiskelua

-On kuin ois vain kekseliäisyys rajana
mitä kaikkea voi aineita aineiksi muutella
- jos kerran voima on
mikään pyyntö ei ole voimaton.

Jos kerran jo veden lääkkeeksi 
ruuan lääkkeeksi, siunatuksi ravinnoksi
jos lääke mikä tahansa lääkkeeksi, oikeaksi tarpeeksi 
ja turhat kaikki pois vedestä, ravinnosta, lääkkeistä
niin, miten aineet enää puhtaampaa olla vois.

Jos kipeän kohdan terveeksi
sairaan kudoksen solut uusiksi 
                           ajallisen lakinsa mukaisesti
aineen muuttamista uudeksi;
  sairas terveeksi
    kuollut eläväksi, uudeksi
      virheellinen muoto oikeaksi
        palautus kuin alkuperäiseksi
niin, mitä muuta enää ...
- ihminen terveeksi ihmiseksi.

Jos lupa sellaisen on
mikään ei ole mahdoton.

Mutta, mitä vielä muutella?

On lupa Elämän Alkemistilla;
  matkustaa kaukaisilla
   ihmisen omilla lapsuusvuosilla
    aikaisemmilla sukupolvien takaisilla kokemuksilla
     ja vaurioilla suvussa matkaavilla
ain uusille polville, kuin syyttömien vaurioille.

Kulkea kaukaisille, menneille ulottumille
koskea vaivan kuin alkulähdettä
- ylettyä sinne jonnekin, se on suurta
ja palvella, ottaa ongelman alkulähde pois
ett' nykyisen elävän elo kauniimpaa olla vois

... ellei sitten tarkoitus vaivan lie
ett' kantajan elossa ois jotenkin toisenlainen
                                                 kasvattava tie.

Pitää tietää, minne ihmisen elon tie vie
eikä ongelmaa suinpäin saa ottaa pois
... silloinhan pian elon tarkoituksesta 
lähtee samalla kuin pohja pois.

Mitä viel' suurempaa 
vois Elämän Alkemisti muuttaa...
niin ... onhan noita kohteita
jostain pienistä ain suuriin ulottuviin
vaik mikrobeista suuruuksiin.

Kuin hulluutta, jo joku ajatella saattaa
eikä uskoa saata moista taakkaa
vaan, ei kyse lie uskosta olekaan
vaan, luottamuksesta, toivosta
jostain ajallisen suuremmasta,
                          jolle ei ole sanoja
vain jotain sisäisen kuin lupausta
avausta jostain ylemmän ulottumasta
jolle myöskään ei ole sanoja.

Ja nyt vain ajassa
hiljaisesti kuunnella niitä suuntia
jois' on oikein, ja mahdollista, auttaa ja palvella
kosketella ajallisia ja kaukaisia
tuoda outoja apuja ja tapoja
ihmisten tulevassa oppia
ja toivoa tulevan paremmasta.

Piirtää kuin huomaamatta kuvia unelmasta
ja sen asteittaisesta suunnasta
kohti sitä oikeata tarkoitusta
joka kaikki kaikessa, ja kaiken takana
itse kullakin on.

Ei ajatus ole mahdoton
sillä aika on ajaton.
Vain ajassa aika on.

Ja ajan takana ajassa
on voima suunnaton
- se ajan yllä ja sisällä on.

  #

Kertoja

Ja tämä nuori Elämän Alkemisti toimeensa tarttui
vähän jo varttui, ja voimia käytti
monelle näytti, mitä mikäkin tarkoitti
ja vaivoja paransi.

Huomaamattansa voimiaan kulutti
unohti, ettei omalla voimalla tule touhuta
vaikka se oiskin kuin unelma
vaan, se ei kauan riitä
vaik' lähde oiskin oikea - ja teot myös
rajallisella on mahdoton kauaa toimia

- ja ... loppuihan se.

Tuli pakoksi istua oppilaan paikalle.

Ja siitä alkoi Neljän viikon koulu.

Neljän viikon koulu

Alkoi nuoren Alkemistin opetus

Ja kuka olisikaan parempi opettaja
kuin jo tutuksi tullut Thot
jolla tietoa ja taitoa
ja kaukaisten kokemusta aitoa.

Siispä...

    
 
19.09.2018

Kaukoparannuksesta

-Jos energiaa lähetät toiselle
vaivaiselle
ei häntä lainkaan paranna se
voima, minkä lähetit hänelle
vaan, hänen omansa voima
min käynnistit sinä voimallasi
ja silloin kuin syttyy hän itse 
apua antamaan itselle
omansa keho ja puolustus sen
ja mielensä, mi elpyy parannukselle.

Ole siis lähettäjä, käynnistäjä
et parantaja
sillä, se on hän itse - niin oltava on -
sillä, muuten apu on voimaton, kantamaton.

Silloin se pysyy ja vahvistaa
eloa, kehoa muuttaa
eikä toinen ole jonkun kaukaisen varassa
sillä, se ei saa koskaan olla tavoitetta.

Vaan, nostaa eloon ja käynnistää
sitä autettavan omaa elämää
joka voi jäädä kuin päälle
rakentamaan tietä terveydelle.

Siinä se!

Sama ajallisen kaavana:

Näin tapahtuu paraneminen/toipuminen
(jos lupa, ja sallittu)

Lähetetty voima (alempi/ylempi)	20-30 %
Vastaanottajan oma keho hoitaa	40-50 %
Vastaanottajan mieli/jokin ylempi	20-30 %

  #

20.09.2018

Outo saari - houkutus

Laiva lipuu hämärässä
hiljaisessa, melkein pimeässä
uuden saaren kohdalle, vierelle...

Kysyy Försti hiljaisesti, kuin kuiskaten:
-Kapteeni, mitäs me teemme...

Ja kuuluu hiljaista, kuin tuttua laulua 
... rumbaa, "Lumoava Solenzaraa...
vie mielen aurinkoon, mut' sydämeni turmioon..."

Joku yön hiljaisuudessa varottaa... (arvoa vain + 0,6)
kuin varoitus on tuo
- vaik' oiskin kaunista
on se arvotonta.

-"Ohjaa loitommas! varo rantaa, karia
ei poiketa, ei kuunnella ...", kuuluu hiljaista varoitusta.

Ja yllä loisti kirkkaana öinen kaunis tähtitaivas
kätkien salaisuutensa.

Jotain outoja lankoja lähtee saarelta
paljon kuulijoita, arvelee Kapteeni
vaan, väistellään ne
ei yks' sanakaan ole meille
... vaik' pieni ois houkute.

-Livutaan ohi kaikessa hiljaisuudessa
ei tehdä numeroa tuosta
toiset saa sen perässä juosta.
Tuo +0,6 riittää meille
emme pysähdy köykäiselle.

Ja näin yön hiljainen laiva 
kirkkaan tähtitaivaan alla
lipuu kuin huomaamatta saaren ohi.

-Mikähän tuo oli? kysyy Försti kummissaan.
Kapteeni ei vastaa, on vain hiljaa.

Kukaan muu laivan miehistöstä
ei vaivautunut ees kannelle.

  #

21.09.2018

Paranemisen laki

Jokin lakiko lie
on luomisen, kasvun tie
että, kuin alkusysäys annettu on
kasvu kädessä elon
ja ohjaajana sen
jokin suurempi voima on.

Näin siis myös yhden ihmisen
vamman, sairauden;
jos hälle ensin jokin hoito
- alempi tai ylempi
sen jatkaa oma keho
- alempi ja ylempi
ja ohjaajana sen
on ihmisen osa viisaampi
alempi, ja ylempi.

Tuon nyt Alkemisti ymmärsi.

  #

23.09.2018

Kaksi tahtoa 

-Oman tahdon, mielen osuus
kehon suuntaus terveyttä kohti
on tärkeä.

Toivoa, mielen kuvia
uskoa ett' mahdollista
vaikkei kuitenkaan ees tarpeellista
- voi ihmisen epäuskoa.

Vaan, myös antajan tahto on tarpeellista.
Ellei hänellä, ken voiman antaja
olekaan tapahtuman tahtoa
parannusta sallia
turha on ihmisen taistella
kuin vastaan tutkainta
elon suuntaa, joka vaik seurausta
tai muuta, ehkä suurempaa tarkoitusta
joka ohjaa elon suuntia
ja suurempia tuloksia.

Nämä kaksi tahtoa tulee olla kohdalla;
omansa, ja voiman antajan
... ei merkitystä avun antajan (palvelija)
sillä hän ei paranna
mutta hänen tulee kuunnella
tietää, onko tahtoa (suuremman)
sillä, vasta silloin voi odottaa
parantumisen tulosta.

Siksi, umpimähkäinen apu voi olla turha
ellei ole tahtoa (suuremman)
tai jos vaivalla elon tarkoitusta
jota ei saa sorkkia.

Jos oma tahto puuttuu
voima toipumiseen puuttuu.

Jos Voiman tahto puuttuu
tuskin mikään muuttuu.

Mutta, jos Voimalla on tahto
hän asiaan puuttuu
silloin kaikki muuttuu
... jos vaikka sairastavan oma tahto puuttuu.
 

Vaan, mitä on tuo 'tahto'?

Tahto on jokin kuin salainen 
toive, usko, luottamus paremmasta.

Siis, tahto ei ole vain tahtoa jokin karkki hyllystä
tai, täyttää himoa, halua - ei.
Vaan, oikea tahto on syvä sisäinen tapahtuma
jolla on tarkoitus ja ulottuma.
 

Jo pelkkä sana 'tahto'
on kuin omansa maailma ja ulottuma
jolla rakennetaan suuria;
  on uskoa, toivoa, luottamusta
    eteenpäin katsomista
      toteuttaa unelmia
        uskoa kuin ylimaallisia
ajalliselle mahdottomia
ajattomalle mahdollisia.

Tahto on 
kuin jostain ylemmistä annettua voimaa ja suuntaa
tahto muuttaa olevaista, tulevaista,
unelmaista.

  #

23.09.2018

Laivaa heiluttaa

Jokin outo nyt laivaa heiluttaa
sydäntä värisyttää, muljuttaa...

Vaan, mikä, ja miksi? kyselee Kapteeni.

-Rasitusta, kehon kuormitusta
asioita, toiveita, odotuksia
voimien jakamista
toisten tarpeita...

Kaikella painonsa.

Energioita ylös, alas, hoitoja
- et huomaa taakkaa
yrität kantaa, vaivaa auttaa
kuin kaikilla kaikkea
... vaan, mihin kaikkeen kajota.

Ajallista puuhaa ja tunteiden kuormaa
ja tahtoa ain paremmasta, enemmästä
kasvusta, odotuksesta, toiveista.

-Niin, jos käynnistit sinä, kosketit
avun annoit aikaisen, 
vaivaisen herätit kehon kuin vaimenneen
puolustuksen nukkuneen
ja mielen hiljaisen.

Annoit kosketuksen
kuin kipinän sytytyksen
pienen alun, syntymän kuin uuden
- teit työn Alkemistin.

-Niin paljon on väärää luuloa
toivetta, ymmärrystä avun merkityksestä;
ett' kuin vain hetkessä ois kaikki vaiva pois
ett' elo heti entisellään jatkua vois.

Se oli vain ensi kosketus
ehkä kivun poisto, sytytys
ja siitä vasta alkaa toipuminen, parannus
- ja sillä lakinsa

se vaatii oman aikansa
ettei ois kuin ajallisen temppua, tässä ja nyt
tulos, joka ei kuitenkaan pysynyt
... ehkä pienen hetkisen, sit taas palaten.

Vaan, ei se kosketusta poista
min antanut oot
vaik' veis se kuoloon.

Mut' toipuminen, mi sallittu on
on kasvu tuntematon
min toteuttaa ihminen itse
omansa voiman vallassa
ja suunnitelmassa, tahdossa

eikä se ole toisen käden tekoa
- ehkä alku vain - 
sitten omaa eloa
ja lain mukaista kuntoutusta.

Ei tässä mitään uutta 
ajallisen parannusta;
ensin lääkäri tai hoitaja, sitten itse
oma voima, mieli.

Vaan, jos apu ylemmän annettu on
- ihmisille viel kuin tuntematon -
on siinäkin sama laki;
hoito - itse, oma voima, mieli.

Sitä ei ymmärretä.
Syntyy väärää odotusta ja mielikuvaa
vaik' riitaa, puraa, "et osannutkaan auttaa"
vaik auttaminen voimallinen jo matkalla on
näkyville tulo vain ajallisen kellon takana
ihmisen omassa uudistuksessa.

  #

25.09.2018

Mikä elossa tärkeätä

-Mihin täss' matkassa viel keskittyä?
kyselee Kapteeni itsekseen
hytissään keskellä yötä.
Ulkona kirkas kuutamo, ja aivan tyyni.

-Mitä vielä tällä matkalla.
Onko jotain oppia, tekoja
uusia avauksia, kuten ajallisissa sanotaan
ideoita.

Mikä tärkeätä ois ajallisissa lähinnä ihmiselle?
Mille muulle kohteelle?

Eikös ihminen kaikessa ain itselle
omalle elämälle, ajalle
ja tulevalle, sekin omalle
tai tuleville ihmisille.

Mikä muu ois tärkeätä kuin oma elo
oma napa
omien navat ja tulevien paikat

... ja tietenkin raha, ja valta
tuntea olevansa oikealla paikalla
tärkeä palvella toista, saada tyydytystä 
iloa ja onnea elonsa matkalla.

Mitenkäs tuolle kaikelle apua
tällä matkalla.

Vaan, ainako se sama pohdinnan päätös:
ei rahan määrä, vaan oma terveys
ja tulevan hyvä.

Jollekin ain menestyä
vaan, mitenkäs sille, jos ei olekaan terveyttä.
Kaikki kuin pois pyyhitty sen edestä.

Miten nauttia elosta vailla terveyttä?

Noo, pienten vaivain kanssa vielä
vaan, miten masentavan, musertavan
paikalleen pudottavan kaikesta menosta
siirto sivuun elosta
sen iloista ja nautinnoista ... kaikesta.

Joten, tärkeintäkö kuitenkin aina lie
on tuo terveyden ihana tie.
Sillä, terveelle on elämä auki
sairaalle se sulkeutuu vähin erin
- ihminen unohtuu, elämä muuttuu.

Ihminen tottuu - siinä hän taitava on
vaan, toimivana hän ei ois niin onneton
vaikka ... onhan noita syitä olla
terveenäkin onneton;
on työt, rahat, rakkaus, lapset
saavuttamattomat unelmat
menetetyt elon kudelmat... onhan noita
murehdittavia asioita, arvoja
vaan, pahin lie kuitenkin aina
jos on elämää vangitsevia sairauksia.

Ja jos siis johonkin tällä matkalla tulisi kohdistua
on edelleenkin tuo ... terveydelle apua.

Siis, se kohde ei ole muuttuva.

-Eikä tuo oranssi valo, keskeyttää Försti kannelta
kuultuaan Kapteenin ajatuksia
-eihä sekää ... vissii, vai?

-Niin, suunta on tärkeä, ja kohti, vastaa Kapteeni
kun kysymystä hetken pohti.

Tuo 'suunta' varmaan sisältää tuon kaiken
mitä hän edellä hiljaksiin pohti.

  #

25.09.2018

Uusi matkalainen

-Mikä suurin lahja ois ihmisen
jos palautan hälle terveyden
jonka suuren arvon hän huomasi vasta
kun koki sen menetyksen.

-Joten, ei mitään uutta 
tään matkan auringon alla,
vastaa opastaja. Vielä tuo Thot,
joka ... kuin näyttäisi siltä
että ois opettajan paikalta poistuva.
Tuleekohan joku muu
jos vaikka hieman toisin tää matka suuntautuu.

-Paikkansa kullakin, vastaa tuohon Mertenmies
joka matkasta kuin alun alkaen kaiken ties,
-ja aikansa olla apuna ja ohjaajana.

Odotellaan viel hetki, hän on tulossa.

Nyt on tarkoitus hetki vain lipua kohti tulevia
- ja, edessähän jo häämöttää uusi saari, pieni...

-Niin, lasketaan sinne, astuu puheisiin
matkan auttavainen Thot,
-ja katsokaa tuonne, takaiselle
siel on tulossa toisia laivoja
niitä minun tulee toisin palvella
ja ohjata heidän matkalla.
Meidän tiemme oli tässä.

Saarella on toinen laivaanne 
ja matkaanne nyt pyrkimässä.

Hänellä syvemmät tiedot on tulevasta
matkanne unelmasta ja sen kasvusta.
Edessänne viel paljon uutta
ja suurta tuntematonta.
Tulee vain olla urhea, ja uskoa suuria.

Ja kuin yhdessä hujauksessa
... niin kuin vain tällaisella matkalla ja laivalla
ulottuvuuksien rajalla on mahdollista
taittaa matkoja, kuin vain astua tilasta toiseen.

Ja nyt siis uuteen saareen, ja satamaan sen
hiljaisesti lipuen.

-Niin, tähän minä nyt jätän teidät 
ja yhteisestä kiitän
vastuun toiselle siirrän 
... hän jo odottaakin tuolla
laiturin toisella puolla.

Ja niin poistui laivasta viisas matkaaja
hetken matkan auttaja, Thot,
kaukaisuuksien viisas jumala
kuten hän silloin on kuvattuna.
Salaisuuksia paljon ympärilleen jäi.

Ja laivaan nousi hiljalleen ja rauhallisesti
uusi matkalainen.

Miehistö kaikki kannelle jo kutsuttuna
uutta matkalaista vastaanottavana...

-Tervehdys teille, ystävät, 
kyllä minä teidät jo edeltä tunnen,
ja näenkin jo paljon viisautta karttuneen
ja hyvää perustusta rakentuneen.

-Perustusta... hö! tokaisee Försti hiljaksiin
kuin hiukan loukkaantuneena
-Sshh... kuunnellaan nyt, komentaa Kapteeni
kuin huomaamattomasti.

-Niin, paljon on arvokasta, minä tiedän sen
ja matka on ollut pitkä ja vaihteleva.
Ja tietoa, kokemustakin paljon
vaan, perustusta se kaikki viel ollut on
muuten matkan eteneminen ois mahdoton.

Hyvä perusta on ehdoton
muuten se ei tulevan rakennusta kanna
eikä hyvää tulosta ja kasvua anna.

Eikä se ole moite
ei ees pieninkään vähättely
vaan, enemmänkin kiitos ja kunnia siitä
ett' on tapahtunut hyvää kehitystä ja kasvua
ja jonka päälle ja varaan voi taas lisää rakentaa.

Matka on saanut aikaan hyvää tulosta
tietoa ja taitoa - ymmärrystä aitoa.

Siis, ystävät arvokkaat, ja Kapteeni hyvä
tuon Mertenmiehen minä jo entuudestaan tunnen
- ystävä ylempien ulottumien
mutta siis, minä olen... 
uusi oppaanne ja opettajanne laivanne matkalla.
Ja kuten olettekin jo oppineet:
kullakin ain aikansa ja paikkansa
... niin minullakin teille.
Nyt hetken aikaa tää kaikki on yhteistä meille.

Joten siis, minä olen...

-No kerrojjj-JO!  Mitä sä siin-oikee pihistelet,
kiukkuilee Försti jo taas.
-Ssshhh...!  Kuunnellaan nyt, ojentaa Kapteeni taas
pikku kärsimätöntä.

-Momm-mikää pikku! Hö!

  #

25.09.2018

Uusi voima

Kapteeni on huolissaan
uudesta voimastaan
joka ajalliseen kehoon vaikuttaa;
värettä nostaa, parantaa
taajuutta muuttaa.

Pelkää taas ajallista kehoaan
se kun kaikkeen ain reagoi.

-Siinä tuntuu kaikki, tottakai
onhan ajallinen sen osallinen
joka kaiken näkyvässä kantaa
joka ajalliseen osansa antaa.

Ylempi toimii omalla taajuudellaan.

Mikä huoli nyt siinä.

  #

02.10.2018

Mies menneisyydestä

Kapteeni mielessään mietti: -Kuka onkaan 
tää uusi matkalainen
matkalle nyt niin tarpeellinen...
... ja kuuli mielessään nimen Homeros.

-Vaan, kuka lie onkaan nyt hän?
muistelen jonnekin kaukaiseen 
Kreikan historiaan liittyvän...

-Niin, olen kaukainen, eeppinen runoilija
kuuluisa, taitava...

-Sinäkö nyt laivalle
sinä kaukainen sanojen taiteilija
tuhansien vuosien takaa.
Sinäkö nyt laivalleni tulet matkaamme mukaan.

-Niin, hän aloittaa, sama mies
tosin nykyaikanne minusta niin vähän kuitenkin ties
sen minkä nyt lyhyesti tietoa löysit.
Siinäkö nyt muutamilla riveillä ois kuvattu runoilijan elämä.

Ajattele itseäsi, laivaasi, 
runoilijahan sinäkin syvimmiltäsi.
Noinko vain haluaisit kuvattavan itseäsi.

Paljonhan meillä jo yhteistä
ei kaikki sinulle uutta;
mystinen tarina hahmoineen
outo matka ulottuvuuksineen
tapasi kertoa ja kuvata
matkan kuin yliluonnollista tarkoitusta.

Mutta, nyt jotain uutta kauttani jakaa saat
matkaasi kuvaamaan.

Ja laivan miehistö kaikkineen
on sinulla apunaan
ja tuo Runoilija, jo taitava herkkäsorminen
tarkka kuuloinen
saa nyt olla roolissa omassaan
pääsee hän nyt vapaammin kaikkea kertomaan.

Minä näen kyllä, 
jotain toista mielessäsi oottelit laivallesi
jotain oman mielesi mukaan
vaan, minua ei oikeasti tunne vielä kukaan.

Ja mistä sinäkään, Kapteeni hyvä
voisit vielä sanoa
mitä kaikkea kanssani 
on nyt mukana matkalla.

Komentajaksi laivallesi en ryhdy
sinähän vastaat siitä
ja tuo suurempi tuoss' taustalla
on kaiken kuin omistaja
- todellinen matkaaja -
ja muilla kaikilla on omansa paikka
toteuttaa matkan tekoja.

Mutta, minä valitsen paikkani tällä laivalla
olen vain mukana ja saatte kuunnella.
Itse kullakin teillä on omaansa varustusta
ja niihin saatua oppia.

Nyt on aika... kirjoittaa satuja
joita aikanne saa kuunnella
- satuako, vaiko totta.

Sama oli aikanansa
vuos'tuhansien takana
ollako totta, uskoa
vaiko vain yksi suuri kuvitelma.

Mutta, tänne asti on kaikki kantava
ja viel kauemmas edelleen
tiedän niiden kantaneen.

Aika on nyt toinen, matkakin on toinen
ei niitä sanoja enää tänne, ne jo valmiina on
tänne kantautuneen
vaan, jotain nyt päälle menneitten
matkalle uutten sukupolvien
rakentamaan teitä tulevain
satuja unelmain.

Siispä, lähdetäänpä nyt matkallen
meri on hyvä, melkein tyyni
vaan, kuten muistat
meitä kuljettaa ylempien tuuli.

Ja Homeros jatkaa omalla sivulla...  >>  

  #

03.10.2018

Vuotava energia

-Minne vuotaa mun energiat
kehon koville asettavat? 
Ihmettelee Kapteeni voimattomuuttaan.

Ja Taikurikin täss' matkalla kasvanut
monia oppinut
THOTkin opettanut, auttanut
astuu nyt Kapteenille kuvaamaan:

-Ajallisen kuntouttajat (kehossa)
yrittävät kaikkensa puutetta paikata
vaan, ei se niille mahdollista
          - keho sekoaa -
sillä energia ei ole ajallista
se on kuin ylemmän ulottumista
... ja jos se on ajallisista pois
miten ajallinen sen paikata vois.

Ei kyse ravinnosta, ruuasta, juomasta
ei hivenistä, vitamiineista
vaan, ajattoman ulottumasta,
josta kaikki kuitenkin tulee
vaik ihminen mitä luulee.

Jos siinä jokin sulku
tai paha vuoto, imu jonnekin
pian jo voima vähäisin
ja sotkeutuu ajallisen koneisto
kun yrittää, poloinen, paikata mahdotonta.

Mistä voima takas
energia elon välttämätön, mi kaiken ylläpitää
... vaik ihminen muuta luulee;
mistä voima takas
miten tukkia vuoto
miten paikata, estää imu kuin salaperäinen.

Niin, salaperäinen;
  toinenko ihminen
    annettu apu virheellinen
      vaiko murros ajallinen
        oma, vaiko yleismaallinen.

Taikuri auttoi tutkimuksessa:

   -Energiat - vähissä, todella.
    Onko kulutettu ajalliset voimat - ei.
    Energia vuotaa jonnekin - juu.
    Energiaa jaettu - juu.

Ja alkaa ratketa syy: Ne sanat, ne sanat!

-Olemme sanoneet:
    minä tutkin
    minä autan
    minä nostan
    minä lähetän 
    minä lisään ...
... minä, minä, minä!

Ja tuo "minä" vie minästä energiat.

Oikein on: "Minä pyydän" apua ylemmiltä.

Mutta, aina menee osa myös omista voimista.
Elämässä mikään ei ole ilmaista,
kaikella on hintansa ajallisissa.

Tuossa vain asian ydin. Opetus on pitkä.
Siitä ehkä vielä oma kirja.

-"Mutta, voi pikku alkemisti, kouluahan tämä on, 
asiat avautuvat matkalla.
Tulee vain oppia."

  #

07.10.2018

Ohjetta elämälle, tulevalle

Ja astuu vuorollaan esille Näkijä:

  
-Kaikki mikä tarpeen, annetaan
huonoista, pahoista varjellaan
moni on turhaa, kaunista
tarpeellinen on parasta.

Ei saa unohtua menneitten teille
tottumuksille, tavoille
kun elämä kuljettaa uusille, tuleville
tärkeimmille, unelmille.

Kuljetus on ohjauksille
suorille poluille, mutkat pois.

Aika kuin ikuista ois
vaan, ei ole kuitenkaan
tavoite, päämäärä tulee saavuttaa
löytää viel monet uudet ulottumat
ja ajallisen oudot kudelmat
jotka vielä kuin salassa on
- matka kuin uskomaton.

On ratkottu syitä seurauksien takaa
ihmiskunta monessa viel tietämättömänä mataa
ja kuittaa rahalla, vallalla
vaik ois tarjolla syvää apua
jolla ratkoa seurauksien takaisia asioita
tilanteita, hetkiä ihmisen
ihmiskunnan outoja, raskaitakin retkiä
joiden säteitä ain uudet kantavat
menneet vaivoja, ongelmia, antavat.

Vaatii voimia löytää ja tutkia
esille tuoda, koetella
apua tarjota ja uskoa
tulevien mahdollisuuksia.

Kulkea outoa tietä
löytää itsestä, toisesta
koskea ja kajota
varoa, mut' silti uskoa kuin mahdottomia
vaikka ratkaisut yksinkertaisia, mahdollisia
- ihania tuloksia.

Vaan, vaatii voimia kaikki
ei lahjaksi, ilmaiseksi
matka on vaivaksi, raskaaksi
kehoa ain kuluttavaksi
taidoksi elää ja kulkea
olla julkea
ja koskea, min paikka paikalla on
- ympäriinsä hääriä mahdoton
ajan, voiman myötä
raskasta työtä heikolla keholla
vähäisellä voimalla, jota tulee varjella
uutta anoa ja taas uskoa:
se on mahdollista.

Ja havaita hyviä, ihmeellisiä tuloksia.
Rakastua.

  #

08.10.2018

Sisäinen energia

  
-Energiakeskus kaikella
ylemmillä, alemmilla
pienillä, suurilla
ihmisillä, uusilla.

Energiakeskus
voiman antaja
elämän kantaja
auttaja, vastustaja
elämän valon antaja
rakentaja.

Jos elämän energia on poissa
ihminen matkaa jo muissa maailmoissa
energioissa joissa
ajallisen tarpeet on poissa.

Se on kaiken voiman lähde
ja siitä kumpuaa kaikki
se ydin on ihmisen
ydin maailman merien
menneitten, tulevien
kaikkien unelmien.

Kuin pieni aurinko sisällä solujen
atomien, kvarkkien
ja ain pienempien hiukkasten
suurien kokonaisuuksien
universumien, maailmojen
ja maailmoitten takaisten
jumalien.

Se ehto on kaikkien kasvujen
syntyjen, kuolojen.

On energioita ja energioita
  esille, näkyville
    ja näkyviltä pois
miten kuolokaan muuten mahdollista ois
palata takaisin sinne
mistä voima oli esille.

Tämä energia oltava on;
energia elon, energia kuolon
energia kuolon jälkeisen
energia ensi hetkien.

Energia elämään
energia elämästä pois
miten mikään kasvu, kehitys, kuolokaan
mahdollista ois.

Siksi, varjele elosi energia, oi ihminen
sinä viisas, ihmeellinen
vaik elonsa järjestelmä kaikella;
  luonnolla, kasvilla
    elämän elolla
      eläimillä, elollisilla
...he osaavat sen kuin luonnostaan
luonto hoitaa omiaan.

Vaan, ihminen
tapaus ihmeellinen
on suuremman alun juuri
siksi sen voima on suuri.

Vaan, senkin voimana energiakeskus on
muuten on hän voimaton
- pian kuolonsa osa hällä on.

Tässä suuri kysymys:
  energian pysyvyys
  sen säilytys
sillä, elo ihmisen ain energiaa syö
sen säilytys on kova työ
kun kaappaajia, kuluttajia on aikanne täys
salakavalia, jotka ei ihmiselle näy.

Ja mittari puuttuu
sen voimansa laskuun;
  mistä lisää
    mikä kaikki saa sen laskuun.

Sillä, alle rajan jos vaipuvi se
terveys joutuu jo koetukselle
ja sairaus hiipii luo eri tavoin
ihminen niin monelle syöpölle on avoin.

Kannattaa laskea
tutkia, välttää, hankkia
ettei tule kuin salaperäisiä sairauksia
joita vaikea tutkia, hoitaa, kun ei ole tietoa
- tai on vaikenemista, jopa tarkoitusta 
rahan, vallan, aikaan saamiseksi
- sairaus muuttuu rahaksi, vallaksi.

Mikä syö sun voimasi, ihminen
  mikä tuho on energien
    elon valtojen, voimien
      ihmispienen, poloisen
        rajallisten voimien.

Elät keskellä energiaa kuluttavien, kadottavien
vaarallisten voimien, laitteiden
ajallisten uhkien.

Ei energia katoa, muuttaa vain muotoaan
mut' ajallisen elon, ehtona sen
on varustuksenaan.

Sitä oltava on!

Mikä syö, mikä kuluttaa pois.
Mistä takas, tilalle, ett' elo mahdollista ois
- että terve elämä mahdollista ois.

Vähenevä energia vie eloa pois.

  #
 

08.10.2018

Suuri kysymys: 

Mistä energioita, voimia

-Ravinnosta
luonnosta
auringosta
niistä energioita.

Energioista voimia
miss' värähtely oikea.

Kulutuksia on monen moisia
väärät värähtelyt...
voimat jo piankin poissa.

Mutta, on energiaa ja energiaa
mut' värähtely oikea
antaa oikeita voimia.

Siis, mikä on ravinnon värähtely
- pitää olla plus-merkkinen.
Mikä on kuluttava värähtely
- miinus-merkkinen.

Mistä kaikesta oikean värähtelyn kautta energiaa;
aurinko, ravinto, luonto, meri, musiikki,
ravitsevat sanat, hyvä hetki... onhan noita.

Vaan, mikä kaikki energiaa syö...?

Katso alta, 16.10. "Sairaus on seuraus"

  #

11.10.2018

Ja se opetus oli

  
-Sillä, ei omalla voimalla
ei omalla halulla, tahdolla
ei ees tahdon voimalla
säälillä, empatialla, toivolla
toiselle helpotusta, apua.

Saa rukoilla
ja jättää kuin suuremman käsiin
elämän suuriin suunnitelmiin

sillä, kullakin ain paikkansa, 
tehtävänsä, tarkoituksensa,
seurauksensa, vaivansa
- ja vaivasta vapautuksensa.

Oppinsa kaikesta
kasvunsa elämän tiellä.

Onko aina lupaa poiketa siellä
toisen elämän tiellä, ja helpotusta antaa
vaivassa kantaa.

Sillä, kuka tietää voi toisen tietä
oppia, kasvua
suuntaa, tarkoitusta
sillä, ilman tarkoitusta ei ole monikaan asia
eikä kesken koulua saa oppivaan kajota

vaik' niin ihana aina ois toista palvella ja auttaa
mutta, tulee tietää, onko elämältä lupaa
... ehkä sotkea sen hyvääkin suunnitelmaa.

Näin ohjailee tuo viisas rinnalla kulkija
opettaja, auttaja
viisauden antaja, varoittaja
ja muistuttaa: -Onko lupa, toisen elämään kajota.

  #

11.10.2018

Neljän viikon opetus

Outo rytmihäiriö
sitä seurasin, kuuntelin, kyselin
paikallani pysyin
jotain pientä puuhasin, tanssinkin

  
-Opiksi kaikki
ja varsinkin oudot, selittämättömät.

Miten tuon kaiken muuten opetin.
Miten jonkun toisen ihmisen kautta
                         vain sivusta seuraten.
Vaikea.

Mutta, tässä se taas;
tieto ja viisaus, kokemuskin.
Huolikin, vaikkei huolta oikeasti ollutkaan
sen ymmärtää sait.
Taistelit vain.

Nyt vielä nämä ponnistukset
jotka lähipäiville on (laivan ihanat tanssit)
sitten vähän lepoa.
Tälläkin matkalla silmäsi ummista.
 

Ja energiat palautuivat, nollasta hyväksi, oikeaksi.
Myös puolustusjärjestelmä palautui normaaliksi.

Taistelu kuin loppuun käyty;
  voimat kerätty
    pelot voitettu
      kunto palautettu
        läksy, oppi, opittu
- viisastuttu.

  #

16.10.2018

Sairaus on seuraus

  
-Sairaus on seuraus
oire jostain elimistön tilasta
tai sen aiheuttamasta ongelmasta
elosta, elimistön viasta
kaukaisesta ulottumasta
onnettomuudesta
 
työstä, stressistä
energian vähyydestä
vuodosta, surkeasta ravinnosta
vääristä, vaarallisista tavoista
voimaa kuluttavista.

Tappavista ympäristön vaaroista
myrkyistä, säteilyistä.

Mielen taakoista
vihasta, kaunasta, raivosta
elon asenteesta
rakkaudettomuudesta, pelosta.

Julmasta kohtelusta
vääryyden kohteena olemisesta
sodasta, kidutuksesta
kaunasta, anteeksiantamattomuudesta
 
rakkauden puutteesta, kaipauksesta
ikävästä, menetyksestä, surusta
sisäisestä kuolemasta
väärinymmärryksestä
epäoikeudenmukaisuudesta.

Ravinnon puutteesta
ravinnottomuudesta
vääristä elintavoista
itsensä tuhoamisesta
uhoamisesta, taistelusta
 
voimiensa kuluttamisesta, 
	hyvässä tai pahassa
väärästä vallasta ja rahan ahneudesta
tahallisesta vahingonteosta 
ja laskelmoinnista, miten minulle enemmän
väliäkö sillä, miten käy sinulle.

On syitä ja seurauksia;
synnyttäviä sairauksia
hoidettavia oireita
parannettavia sairauksia
elämän asenteita.

Hoidetaan oiretta
parannetaan sairautta
vaan, miten poistetaan syitä.

Miten lisätään voimia
kadonneita energioita, elämän valoa
ihmisen syvintä varastoa
puolustusta ja elämän paloa?

Miten saadaan ihmisen sisälle
kadonnutta elämän voimaa ja valoa
jonka katoaminen synnyttää aina sairautta
kehon salaista halua kuolla
ja elämästä kadota?

Mistä uutta elämän halua
jolla taistella ja torjua sairautta
jolla parantua?

Ja miten tietää 
kunkin elämän salattua tarkoitusta
- niin hyvässä kuin pahassa.

Ja kaikkea kuin kaikessa
mitataan rahassa
ja rahan vallassa.

Voi, kuinka paljon kaikkea;
kysymyksiä ja energiaa kuluttavia
ihmistä uuvuttavia.

Ja kannelta kuuluu Förstin hiljainen syvä huokaus:
-Onneks mä-enn-oo ihmine!

  #

29.10.2018

Pysähtynyt hetki

Tarinat ei kulje!
Liian paljonko muuta
pikku remppaa, erilaista touhua.

Jotain kuin vialla;
   nenä vuotaa
      väsyttää, nukuttaa
         voimattomuutta...

  
-Silloin pitää levätä, nukkua
olla vaan
ei mikään, ei maailma katoa
odottaa vain uutta muotoa.

Ei edemmäs mennä voi
vaik' menoon ois halua
tulevien tulee valmistua
tien eteen, jota kulkea
ja siinä onnistua.

Ei ennenaikaisesti kiirehtiä jotain
jota ei vielä ole eteen valmistettuna.

Asennoidu niin, ja ole vain levollinen.

Jos ei jaksa - lepää.
Jos nenä valuu - pyyhi nenä.
Jos ei sanat kulje - anna olla,
kulkevat ne taas.

On hetkiä, on tarkoituksia
on valmistuksia eteen - ja sitten tehdä.

Ei oma halu tässäkään
kuten ei muussakaan alemmassa-ylemmässä.

Alemmassa yksin saa puuhata kyllä
inspiraatio siinäkin etuna.

Vaan, alempi-ylempi vaatii aina kuin kutsua
kulkea kohti tulevia ja uusia kuvia ja oppia
rakentaa tulevia, jolla aina aikansa on
- ei se ole ohjaamaton.

Kaikessa kasvussa ain ohjaus on
tavalla tai toisella.

Ei kannata olla levoton
ohjaus kaikkeen on.

Niin kuin tämäkin hetki;
aamuinen rauha, aurinko vasten kasvoja
kehon lepo
ja levon tarve.

  #

02.11.2018

Muutoksen kourissa

-Vähän on jotenkin halju olo.
Kunnossa?
Ongelmaa?
Ylemmän yhteys lepää..., ihmettelee Kapteeni.

-Muutos. Oppia uutta.
Vapautua vanhasta, uudistua.
Uudella tavalla tuntea ja tietää.

Muutosta koko kehossa. 
Raskasta, vaan ei vailla tarkoitusta.

Eteenpäin matkata 
ja uskoa parempia tulevia. Olevia.

Kirjoitus on suuriarvoista 
kuulla - ja puhua.

Ei vain kaikkea mitata, vaik' sekin arvokasta.
Se nyt (hetken) poissa - ei vastausta, tietoa, taitoa.

Etsitään ymmärrystä aitoa.

(-Kuin kuolema?)

-Vaiheen kuolema.
Uuden alku ja avaus.
Oppia edemmäs.
Uskoa uusia mahdollisuuksia

(-Vaan, mitä?)

-Ei syytä, seurausta
vaan, uutta vaihetta, edetä matkalla.

Kuulla ja nähdä uudella tavalla
kuin valmistumatta.
Annettuna, kun aika ol' täys.

(-Mikä aika?)

-Aika kasvaa ja kehittyä 
pois menneen askelista ja astua uusiin
tuleviin, kantaviin.

(-En ymmärrä?)

-Kehosi muuttuu.
Kaikki muuttuu.
Uudeksi kaikki, työ ja vaiva.
Uusia esiin kaiva.

Matka on ollut vaiheita
on vaiheita edelleen
edemmäs, ylemmäs kantaviin
uusiin, suuriin unelmiin.

(-Olenko hyljätty?)

-Siitä ei ole kyse
hukkaanhan kaikki ois silloin mennyt.

Ei vanhan poisto, ole hylkäys
vaan, uuden, päälle rakennus
jonka alla kantavana
on taas yksi vaihe uusiin tukeva
kuten aikaisemmat ennen tätä
- älä uskomatta jätä.

(-Tätäkö tää kaikki
monen viikon vaiva, lama?)

-Muovausta.
Uuden asetusta kuin (sydän) rytmiä myöten.
Keho korjaantuu
se reagoi ja uudistuu.
Vaivansa sillä, muutokselle.

(-Onko kaikki nyt kuitenkin hyvin - ok?)

-Ei hätää.
Edellinen oli "kuin kuoleman kautta" (15.1.2015).
Nyt toisella tavalla
matkan muutosta, uutta
= vapauden mahdollisuutta.

(-En ymmärrä mitään?)

-Kuten alussa, silloin kaukana, 
kun sinut matkaan lähetettiin, sanoit:
"Ei minulla ole mitään sanottavaa".
- Ja sitä tuli!

Tulee siis nytkin, sitä uutta
vaikket sitä vielä tunne.

Rakennusta tämä, vahvistusta
muutosta ihan kehoa myöten
sillä, sehän täss' välikäsi kaikelle on
... muu tapa ois mahdoton.

Rauhassa vaan...
uutta kasvaa, odota vain
sen suurempi eteesi valmistaa.

Ei ennen voi kulkea
ennen kuin edessä tie valmistettuna.

Sitten se on luvallista ja oikeata. Suurta.
Ei katumusta vaik muutosta
vaan, toivottua, luvattua
... ja silloin kaikki muukin sinulle annetaan
sen ohessa.

Ole vain vapaa, ei mitään ongelmaa
ei vaivaa, ei kuolemaa
vaan, uutta voimaa, matkaa, 
suunnitelmaa kuin uutta unelmaa
mit' kuin sisälläsi jo kaivannut oot
tietämättä, toivomatta.

Näin on aito kulku;
   ei pyrkiä, treenata
   etsiä perässä, juosta.

Vaan, kuin yllättäen avata tuntematonta
kaipaamatonta, uskomatonta.

(-Joten?)

-Niin, joten...
odota vain hetki, ja elä eloasi
kestä muutostasi vailla huolta, pelkoa
kehosi huonosta tilasta.

Rakennusta sisällä ja päällä
   ja se päällä = keho
   sisällä = ylemmällä tasolla, itsessä.

Ja fyysisen tulee muotoutua uudelle
voimalle, kyvylle
eikä ongelma ole ongelma
vaan, muutoksen voima
joka koskee kokonaisuutta
jonka osa kehosi on.

  #

07.12.2018

Solujen vauriot

-Puhutaan soluista
solujen vaurioista ja niiden korjauksista
ihmisen parantamisesta sen kautta.

Oikeasti kyse on seurauksista;
joku rikkonut solun toimen
synnyttänyt virheen omassa
tai omansa takana
             jossain kaukana menneissä polvissa
- ja vaurion kantajia on tulevissa.

Ongelma kulkee perimässä
soluissa, tai henkisissä ulottumissa
mielessä, tai mielen takaisissa
... jossain mielen syvissä uumenissa
joiden seuraus ilmenee myös soluissa
kaukaisen seurauksissa.

Korjata solu
- korjautuiko mieli
tai ihmisen henki.

Korjata seuraus - auttoiko se.
Korjata syy, joka johti seurauksille.

Solu on näkyvä
henkinen perimä, ei.

Miten korjata näkymätöntä, todellista syytä
kaukaisen kaikua, jota kukaan ei ehkä tunne lain
- minä vaivoja itseeni kaukaisen kaiuista sain.

Täss' astuu jo kuvaan Elämän Alkemisti
jolla on valta - jos on lupa
  kaukaisia koskea
    kulkuja katkoa
      syitä ja seurauksia kajota
        antaa kaukaisen apua ja parannusta
- näkymättömän tasolla.

Ja kun syy on poissa
on kaiun aiheuttaja poissa
ja poistuu kaiun seuraus kehon oman toimen kautta
jolla kaikella aikansa uudistua
- ihmisen parantua.

Tulee vain olla tarkkana
sillä kaikkiin ei saa kajota
kun aina on myös mahdollisia elon tarkoituksia
ja elon tehtäviä, joilla toisia auttaa ja palvella

ja jo totuttuja tapoja
joista tulee vähin erin toipua
ja elon muuttua
- jos siis on toipumiselle lupia.

  #

10.12.2018

Monenlaisia voimia

Maailma on täynnänsä voimia
- onko lie yhtäkään oikeata
jotain pyhää ja todellista.

Kuka sen sanoo...

Vaan, voimia on niin monenlaisia
  on alkukantaisia
    on nykyaikaisia
      on ihmeitä tekeviä hengellisiä
kuin silmänkääntöjä, kosketuksia
  näkyviä ja näkymättömiä
    ihmismielen päätöksiä
mihin tahansa uskovia
  ja uskossaan aikaansaavia
    hyviä ja pahoja tuloksia.

On tietoon ja tietämättömyyteen uskovia
  Jumalan tekoihin luottavia
    omiksi eduikseen sovittavia.

Oi, kaikkea...
ja kaikilla myös näkyviä tuloksia
todellisia, vaiko kuviteltuja
mielen suurilla voimilla aikaan saatuja
kuin poppakonsteja.

Ja tietenkin myös 
lääketieteen ja kirurgian upeita saavutuksia
  ravinnon ja erilaisten ravintoaineiden vaikutuksia
    mielen monenlaisia hiljentymisiä
      uskomuksia.

Lista kuin loputon
ja ihmisen mielikuvitus on rajaton
ja uskominen, seuraaminen, tarttuminen on helppoa
kuin kaikkea kaikille
itse kullekin omansa.

Onko joku oikea, tai oikeampi toista
vai, onko kullakin oikeus pitää omansa
ja siitä nauttia ja puolesta kiivailla?

On!  niin... ON!

Yksi saa avun yhdestä
toinen toisesta
ja onko toisen apu parempi toista
... tai vaik huonompi
jos kuitenkin elon helpotusta ajallisen vaivoista.

Mitä sanoa tästä
elon ihmeellisestä voimasta
kun ihminen voi vaik parantua kaikesta
yhdestä sanasta, tai ihanasta rinnalla kulkevasta.
Rakkaasta.
Tai äidin pipiin puhalluksesta
ilman mitään sen suuremmista 
                                uskomuksista tai voimista.

Siis, kannattiko kiivailla
kuin yhden "oikean asian" puolesta
kun maailma täynnänsä
                  niitä toistenkin "oikeita".

Kuin turhia taistoja jonkin omansa puolesta
kun kaikki voivat olla tavallansa oikeita 
- tai vääriä.

Turha on hihoja taisteluun kääriä
vaan, antaa apua toiselle, tavalla tai toisella
avun saavalle niin suurenmoisella.

Siis, "ei väärin sammutettu"
vaan, hyvin autettu, jos apua kerran saatu
ja siihen voimaan uskottu.

Ehkäpä kaikki palvelee sitä suurta ihmiskuvaa
ja tuntematonta tulevaa.

Täss' yhdessä pienessä tarinassa
nyt maailmankuvaa avarrettu
ehkä jotain huomattu, anteeksi annettu.

Annettu sijaa myös toiselle
toisenlaiselle uskomukselle ja onnelle
ehkä juuri sille elon tarkoitukselle
todelliselle tehtävälle
- ehkä elon tehtävälle.

Sillä kaikki on ajassa mahdollista.
ihmistä ja ihmiskuntaa auttaa ja palvella
kukin voimansa ja viisautensa mukaan;
  kuka kuin ylemmän suuremman ohjauksen
    kuka jonkun toisen suuruuden
      mielen voiman
ihmisen, tai sanojen luottamuksen
vaik' kovin muuttuvaisen ihmisviisauden
tai ihan vain oman ymmärryksen, jonka keksi juuri.

Mistä tietää voi, vaik kuinka suuri
ois tuo keksintö uusi.

Poistuu vaik kerralla
jokin suuri tietämättömyyden muuri
ja alkaa jokin täysin uusi
- elon vaik esille tullut alkujuuri.

Kuka sen sanoo...

Ja huomenna jo taas uusi päivä 
- tulevaisuuden tuntemattomuus
ja jokin, viel tänään tuntematon mahdollisuus.

On monia tapoja auttaa ja palvella
eikä mikään tapa ole yksi ja ainoa oikea.

Kaikella paikkansa auringon alla - ja yllä.

-Kuin kerralla muuttui koko maailma
laajensi elollisen kuvausta, huokasi Elämän Alkemisti.

-Hyvä on täältä ylemmistä katsella 
ja oppia ymmärtämään ripaus kokonaisuutta.

  #

2020

 
02.05.2020

Astui hytistään Elämän Alkemisti

Niin, näin kuvaili kaikkea Elämän Alkemisti
alkuaskeltensa jälkeen, noin 1,5 vuotta sitten.
- Tuossa yllä -

Ei siitä sen kauempaa.

Hiljaisuudessaan kasvanut ja odotellut uutta aikaa,
jotain kuin uutta, jolla taas esille putkahtaa.

Tuossa edellisessä tarinassaan jo ikään kuin
ennusti muutoksien tulevaa. 
- Ja tulihan se, noin vuoden päästä noista viime
sanoistaan, se uusi, joka Kiinasta alkunsa sai.

  #

Ja jos viel enemmän palaamme tuonne 1,5
vuoden takaiselle, voimme huomata, miten jo siellä
oli alettu valmistella tulevien aikoja. 

Siellä Kapteeni ja Näkijä keskustelivat
tulevista, ja jo silloin tapahtuneista kehon muutoksista.

Ja nyt juuri on menossa Kapteenin kehon muutoksien 
jatkoa, joka kestää koko kevään 2020, aina kesään asti.

Kopioin sen dialogin nyt tähän alle, niin ei tarvitse
pomppia sivulla edes takas.

Mitähän kaikkea muuta tuolla vuoden 2018 puolella
tulikaan tulevien muutoksista jo kirjattua.

Tämä on siis kopio tuolta vähän ylempää.
 

 02.11.2018

Muutoksen kourissa

-Vähän on jotenkin halju olo.
Kunnossa?
Ongelmaa?
Ylemmän yhteys lepää..., ihmettelee Kapteeni.

-Muutos. Oppia uutta.
Vapautua vanhasta, uudistua.
Uudella tavalla tuntea ja tietää.

Muutosta koko kehossa. 
Raskasta, vaan ei vailla tarkoitusta.

Eteenpäin matkata 
ja uskoa parempia tulevia. Olevia.

Kirjoitus on suuriarvoista 
kuulla - ja puhua.

Ei vain kaikkea mitata, vaik' sekin arvokasta.
Se nyt (hetken) poissa - ei vastausta, tietoa, taitoa.

Etsitään ymmärrystä aitoa.

(-Kuin kuolema?)

-Vaiheen kuolema.
Uuden alku ja avaus.
Oppia edemmäs.
Uskoa uusia mahdollisuuksia

(-Vaan, mitä?)

-Ei syytä, seurausta
vaan, uutta vaihetta, edetä matkalla.

Kuulla ja nähdä uudella tavalla
kuin valmistumatta.
Annettuna, kun aika ol' täys.

(-Mikä aika?)

-Aika kasvaa ja kehittyä 
pois menneen askelista ja astua uusiin
tuleviin, kantaviin.

(-En ymmärrä?)

-Kehosi muuttuu.
Kaikki muuttuu.
Uudeksi kaikki, työ ja vaiva.
Uusia esiin kaiva.

Matka on ollut vaiheita
on vaiheita edelleen
edemmäs, ylemmäs kantaviin
uusiin, suuriin unelmiin.

(-Olenko hyljätty?)

-Siitä ei ole kyse
hukkaanhan kaikki ois silloin mennyt.

Ei vanhan poisto, ole hylkäys
vaan, uuden, päälle rakennus
jonka alla kantavana
on taas yksi vaihe uusiin tukeva
kuten aikaisemmat ennen tätä
- älä uskomatta jätä.

(-Tätäkö tää kaikki
monen viikon vaiva, lama?)

-Muovausta.
Uuden asetusta kuin (sydän) rytmiä myöten.
Keho korjaantuu, se reagoi ja uudistuu.
Vaivansa sillä, muutokselle.

(-Onko kaikki nyt kuitenkin hyvin - ok?)

-Ei hätää.
Edellinen oli "kuin kuoleman kautta" (15.1.2015).
Nyt toisella tavalla matkan muutosta, uutta
= vapauden mahdollisuutta.

(-En ymmärrä mitään?)

-Kuten alussa, silloin kaukana, 
kun sinut matkaan lähetettiin, sanoit:
"Ei minulla ole mitään sanottavaa".
- Ja sitä tuli!

Tulee siis nytkin, sitä uutta
vaikket sitä vielä tunne.

Rakennusta tämä, vahvistusta
muutosta ihan kehoa myöten
sillä, sehän täss' välikäsi kaikelle on
... muu tapa ois mahdoton.

Rauhassa vaan...
uutta kasvaa, odota vain
sen suurempi eteesi valmistaa.

Ei ennen voi kulkea
ennen kuin edessä tie valmistettuna.

Sitten se on luvallista ja oikeata. Suurta.
Ei katumusta vaik muutosta
vaan, toivottua, luvattua
... ja silloin kaikki muukin sinulle annetaan
sen ohessa.

Ole vain vapaa, ei mitään ongelmaa
ei vaivaa, ei kuolemaa
vaan, uutta voimaa, matkaa, 
suunnitelmaa kuin uutta unelmaa
mit' kuin sisälläsi jo kaivannut oot
tietämättä, toivomatta.

Näin on aito kulku;
   ei pyrkiä, treenata
   etsiä perässä, juosta.

Vaan, kuin yllättäen avata tuntematonta
kaipaamatonta, uskomatonta.

(-Joten...?)

-Niin, joten...
odota vain hetki, ja elä eloasi
kestä muutostasi vailla huolta, pelkoa
kehosi huonosta tilasta.

Rakennusta sisällä ja päällä
   ja se päällä = keho
   sisällä = ylemmällä tasolla, itsessä.

Ja fyysisen tulee muotoutua 
uudelle voimalle, kyvylle
eikä ongelma ole ongelma
vaan, muutoksen voima
joka koskee kokonaisuutta
jonka osa kehosi on.

  #

Ja nyt siis vuoden 2020 huhtikuulle 
ja siitä edelleen.

22.04.2020

Alkoi uusi vihko

Menossa Korona
ja oma prosessi, joka ilmenee (taas) sydämen rytmihäiriönä
ja jatkuu vielä noin viisi kuukautta.
Siitä mittauksia edellisessä vihossa.

Mutta, siis ... niin paljon ja suuria kun mahtuikin
tuohon edelliseen vihkoon, ja myös edellisiin vihkoihin,
niin mitä lie tuokaan tullessaan 
nämä seuraavat 2-3 kuukautta tämän vihkon aikana.
Ehditään jo pitkälle kesään.

Suomi suljettuna, harrastukset suljettuna, mutta juuri
näinä päivinä harkitaan sulkujen purkua.

jaa'as ... onko oikein, vaiko liian aikaista.
Suomi päässyt vähällä.

Eilen ja tänään kaunis aurinkoinen päivä, +16 lämmintä.

23.04.2020

Muutoksia laivalla

Eilen muuttui tämä yhteys jotenkin uudeksi,
suoraksi tiedoksi, ymmärrykseksi.
Miten lie ilmenee, sitä jään nyt seuraamaan.

Yöllä mittailin Koronan suojia ja lääkkeitä. 
Asteikolla 0-10.

Ihmisten tekemät suojat 	+3
Ihmisten tekemä lääke	+3

Homeopaattinen lääke	+10
Henkinen energia		+30

Yli 10 menevä apu sisältää ylempien ulottumien
kosketuksia sekä sitä salaista tietoisuutta, joka
mahdollistaa avun muuntautumisen.

Homeopaattinen lääke valmistetaan nappaamalla 
elävä virus, jota sitten laimennetaan siten kuin 
homeopatiaan kuuluu. Virus laimenee nesteeseen 
johon jää vain tietoisuus viruksesta, 
Sitten nautittuaan tuota ainetta, ja ihminen kehittää 
itselleen vastustuskyvyn. 

Henkinen energia, jossa on myös se ylemmän
ulottuvuuden tietoisuus, mahdollistaa energian 
muuntumisen viruksen uusia muunnoksi vastaan.

Ihmisten kehittämissä rokotteissa on yleensä 
mukana joitain metalleja ja lisäaineita, joiden
vaikutuksista kehoon ei ole täyttä varmuutta.

Tuon rokotteen ympärille on kehittynyt myös 
monenlaisia salaliittoteorioita. Alkemistin 
mittauksissa sellaisista ei ole vaaraa.

Kustannuksista

Ihmisten kehittämä ajallinen lääke on kallista
kehittää ja jakaa. Se vie myös kauan aikaa
valmistaa, testata ja turvallisuus varmistaa.

Homeopaattinen aine, silläkin on oma vaivansa 
kehittää ja jakaa. Se kehon turvallisuutta takaa.

Henkisen energian jakaminen on nopeata jakaa
ja rahallisesti maksutonta, mutta...

energian välittäjän on huolehdittava omista
voimistaan, ettei hän sairastu kuluttamalla
itseään loppuun, sillä...
vaikka energia on ylemmän ulottuman, jokainen 
kohtaaminen ja lähetys vie voimia myös auttajan.
 

Aina kuitenkin huomioitava tuo myöhemmin tullut
lisätieto ja opastus:
"Auttamisen perussääntö" /4.5.2020

23.04.2020

Uusia voimia ja ohjeita

Viime päivinä
pian tuon suuren muutospäivän jälkeen
ja ajallisen Pääsiäisen
tapahtui laivalla suuria muutoksia
kun siirryttiin matkaamaan uusia ulottumia
että, kasvoi uusia voimia.

Ja varsinkin tuo Elämän Alkemisti sai sen tuntea.

Hän keksi, että on olemassa, siis tällä uudella
tasolla, uusia voimia, joilla lähettää ajalliselle 
ulottumalle suojaavia energioita, joissa on 
sisään kirjattuna tietoisuuksia, jotka voivat
suojata ajallisen kehoa ajallisten vaivoilta,
kuten nyt juuri vaivaavasta viruksesta
ja sen mahdollisista uusista muunnoksista.

Tuo Kapteeni ne jo itselleen pyysi, hän kun
osallaan vielä ajallisissakin matkaa.

 
Niin, ja näiden ylempien ulottumien voimat
on ilmaisia, joten se ei vaadi mitään ajallisen
ylimääräisiä toimia.

Tuo auttava energia sisältää ylemmän tason
tietoisuutta, hieman samoin kuin ajallisen 
homeopatia sisältää ajallisen tietoisuutta,
sillä erotuksella kuitenkin, että tuo ylemmän 
tietoisuus on muuntuva aina sen mukaan,
kuin virus keksii uusia mutaatioita.

Se siis osaa huomioida myös ne tulevat,
sillä tuo aikakäsite täällä ylemmällä merellä 
on toinen; jossa nykyisyys, mennyt ja tuleva
ovat yhtä aikaa läsnä ja näkyvillä.
 

Runoilija, voisitko sinä nyt auttaa laatimaan
näitä sanoja, kun ne eivät enää tule niin
valmiina kuin ennen ... kun tapahtui tuo muutos,
että on vain tieto ja ajatus. Nyt siis tuo tieto
ja ajatus tuosta ajallisen avusta ja varustuksesta
ajallisen vaivoja vastaan.

Onko se hankalaa, kysyy Alkemisti Runoilijalta.

-Ei varmaan, Runoilija vastaa, onhan tässä jo
harjaannuttu noiden sanojen kanssa, ja myös
tuon Kirjaajan aikana. Nyt välitän sanoja siis
eri tavalla.

Alkuun tietenkin vähän outoa, mutta aina vain
puhtaampaa se näin on, kun sanoilla siis välittyy
se ajatus, jossa on voiman varustus.

Ja tapahtuu nyt samalla tuokin muutos, että
en ole enää Runoilija, vaan Sanoja,
joka sanoilla tuo julki ylemmän tason ajatuksia
ja viisauksia, jotka sitten välittävät tietoja ja 
ymmärryksiä, joista siis edelleen taitoja
ja ajallisen viisauksia.

Muutoksia muutoksia tuo nyt laivalle tämä, kun
seilataan uusia ulottumia, vähentäen ajallisen
muutoksia, tapoja ja ajatuksia.

Niin, nyt siis poistuu tuo Runoilija nimenä, 
ja hänestä kasvaa Sanoja, samoin kuin Taikurista
aikaisemmin kasvoi tuo Elämän Alkemisti
ja Tietäjästä Näkijä

Nämä ovat siis kuin ajattoman arvoja, vaikkei
täällä olekaan arvoasteikkoja. On vain tasoja ja
tasojen energioita ja voimia.

23.04.2020

Förstin tehtävä

-No mikäs-mä sitt-oon! Mikäs uus arvo mulla?
heräsi jo Förstikin laivan kannella, ruorinsa 
takana, kuunneltuaan noita outoja juttuja.

-Jaa'as... , huokaa Kapteeni mietteissään.
Jokaisen tehtävä on siis välittäjä - ja kullakin
omansa välitystehtävä.

-Niim-mut mitäs mä sit välitän? tivaa Försti.

-Noo, sinä välität tästä laivasta, ja sen ohjauksesta,
Kapteeni kuin varoen tarjoaa ajatustaan.

-Aha --- hmmm ... no-mut niihä-mä-oon aina 
välittäny tästä. Oliks mulla toi arvo jo siin iha 
alussa ... kute-muut olitte viel noit muit?

-(hiljainen huokaus) juu ... niin juuri se
varmaan on ollut, Kapteeni kiemurtelee

-Mä tiesin ton! Siks kai mulle annettiiki tää
laivan vaativa ohjaus.

-Niin juuri, niin juuri...

-Välittäkää te muut vaa noit juttui, mä välitän
koko täst laivast. ... Ooks-mä sit joteski
parempi ... tai ylempi ... tai ... no-olkoo,
kyllähäm-mä ny paikkani tiedän!

-Niin ...(ja syvä huokaus) että se aina jaksaa...

-Aimut-hei! viel ... onks mulla sialu? Försti
yllättäen jatkoi.

-Mtäh? Noo ... mitenkä se nyt tähän liittyy?

-Noo, tuli-vaa jostai mielee...

-No jos me palataan noihin sieluihin joskus
myöhemmin, jooko ... ja onhan sulla sisällä
joku käsi.

-No-mut ... eiks teillä muillaki sit-oo, se joku käsi?

-Njaaa ... mistä se nyt taas tuonkin keksi, On
siinä kyllä jotain erikoista, miettii Kapteeni itsekseen.

-Joo! ... mä-oon erkoine mä-oon erikoine!!

-Hoida nyt Försti tätä laivaa!  ettei vaan taas
mennä kiville.

-Ei se muv-vikä sillo ollu! ku me ...

-No NYT! koala!  otahan nyt tää laiva haltuun
ja ala välittää tästä! tokaisee Kapteeni jo vähän
kimpaantuneena.

-Mitähä toi Kippari ite sit välittää..., mutisee Försti
vielä hiljaksiin itsekseen.

-KOALA! 

-No-joojoo ... mennääm-mennäää!

27.04.2020

Tulee toimia oikein

Tämän avun tarkoituksena 
on antaa suojaa ja mielenrauhaa
poistaen pelkoa. 

Jokaisen on kuitenkin elettävä
yhteiskunnassa vallalla olevien ohjeiden mukaisesti
eikä kenenkään pidä intoutua turhiin riskeihin.

Ja jos joitain sairauden oireita ilmaantuu,
tulee niiden kanssa toimia kuten terveydenhuollon
ohjeet edellyttävät.

Maailmahan on täynnänsä kaikenlaisia
pöpöjä ja sairauksia - ja onhan sairauksilla myös 
monenlaisia syitä ja tarkoituksia.

28.04.2020

Hirvittää

Kyllä minua hirvittää
tuota pandemiaa vastustavan avun julkaisu.

Niin, seuraako hyvän tekemisestä 
hyvää sen tekijälle, jos vaikka hyvän tekeminen
ois tuottanutkin hyvää tulosta.

Kateus iskee aina 
ensimmäisten vastusten joukossa.
Ja ihminen on julma
ja varsinkin tuntemattomien edessä.

Ja entä miten suhtautuvat
ajallisen suuret vallat ja voimat
joilla on se "oikea tieto" vaivasta ja sen kulusta.

Horjuttaako lie suuria suunnitelmia
tulevien kuvia ja tavoitteita,
kunniaa ja rahaa,
yhteiskunnallista valtaa.

Vain hullu tuohon myrskyyn uskaltaa.
Ja varsinkin, jos mikään tiede 
ei voi tuloksia vahvistaa.

Ja, jos jotkut eivät sitten sairastu
millä sen todistaa, mikä heidät vaivasta pelasti.
Oma immuunipuolustus, sattuma
tai vain, ei tarttunut kaikille.

Ja vielä, kun tehon mittaamiseen
ei ole olemassa minkäänlaista laitetta
eikä laboratorio tunnista energioiden
yliluonnollista tietoisuutta ja kuin ohjelmointia
kuinka ajallisissa toimia.

Onko sittenkin viisainta vaieta...

20.04.2020
(Aamuinen ajatelma)

Viisas virus

Virus on viisas
ja silläkin on omansa tietoisuus matkassa.
Tietää paikkansa 
ja pyrkii säilyttämään elinvoimansa
- ja vieläpä kasvattamaan sitä.

Ja osaapahan se muuntautuakin uudeksi
jos näkee itsensä olevan uhattuna
mutta, tarkasti myös valvoo sen
ettei ajallisen isäntiään tyystin kadota
sillä, sehän jo merkitsisi myös omansa tuhoa.

On se viisas - viisas se on.

Mutta, tuo viruksen tietoisuus on ajallisen
alemman ulottuman tietoisuutta
koska se on ajallisen osuutta.

Mutta, kuten on kaikessa ajallisessa
siihen voi vaikuttaa ylemmän ulottuman osuudella.
Tietenkin aina sallitun rajoissa
sillä kaikella on aina myös tarkoituksensa.

Ylemmän ulottumalla on ajallisen ohjauksensa
ja tahtonsa - suunnitelmansa.

Siksi, ajallisen tapahtumille voi olla
ylemmän ulottuman tahto ja suunnitelma.

Ja monesti juuri sen kautta
tapahtuu ajallisissa suurta kehitystä.
Sellaista, jota ei olisi muuten tapahtunut
siis, ilman ylemmän ulottuman ohjausta
ja alemman tason toteutusta.

Näin voi tapahtua merkittävää kasvua
ja ihmiskunnan kehitystä.

Näin voi siis ajatella
että kaikki kasvu tulee ylhäältä
ylemmältä ulottumalta
kun ajalliseen etsitään ongelmiin ratkaisuja
ja kehitystä.
 

Ja nyt, kuinka paljon onkaan tapahtunut
ajallisen kasvua ja ihmiskunnan kehitystä
kaikkinaisten ongelmien kautta
joiden alkuajatus onkin ollut ylhäältä annettua.

Näin, nyt siis joutuu miettimään
mikä oikeasti on se alkulähde
missä kaiken alkujuuri
jos edessä on ongelma suuri.

Esimerkiksi nyt tämä Korona.
Onko se lepakko, 
vaan mistä se virus on alkuaan.

Ties vaikka ois jo ikuisesti ollut täällä
maan päällä
toteuttanut omaansa meille salattua tehtäväänsä.

Ja nyt, kuin ylemmän kutsun saaneena
toteuttaa jotain suunnitelmaa
josta ei tietenkään itse ole tietoinen
se vain valvoo omaansa osaa.
 

Samoin, mistä yhtäkkiä
putkahtaa esille ihminen
koko maailman menoa muuttaen.
- Ja onhan ollut noita, moniakin.

Jostain alkulähteensä ja syntynsä sai myös hän
joka synnytti pienen nyytin
tulevissa vaik kuinka merkittävän
- hyvässä tai pahassa.

Tai, pahan kautta hyvässä
- miksei, hyvän kautta pahassa -
ja toteuttaa hyvän tai pahan kasvua
ihmiskunnan kehitystä.

Jostain sai hän käskyn ja tehtävän
edeltä suunnitellun.
 

Ja nyt, takaisin viisaaseen virukseen
mistä alkunsa saanut se
miten nyt kutsuttu esille
toteuttamaan jotain tehtävää ja tarkoitusta
sille itselleen tuntematon
mutta, jossain ... se suunnitelma suuri
ihan varmasti tunnettu on.

29.04.2020

Tulevien näytiksi

Siis, näytiksi tulevia varten
on tuo pieni hippunen
ylemmän ulottuman voimien
kuin siemeneksi tulevien kehityksien.

Kuin näytiksi ylempien voimien suuruuden
ajallisen kehitystä muuttaen
miten tulevina aikoina eläen
voi suuriin viel tuntemattomiin turvautuen
on nyt energia ylempien ulottumien
ihmiseloa helpottaen
ja kehitystä voimallisesti eteenpäin vieden
fokusta muuttaen.

Siksi on merkittävän tärkeätä
uskaltaa tuoda esille
tätä ylempien lääkettä
ja ohjata kehitystä tämän pienen
mutta nyt suuren mahdollisuuden kautta
joka on ajallisen totuutta
ylempien ulottumien voimilla.

-Uskomatonta! joku viel sanoo
nähdessään sen toimea ja tulosta.

-Tämä vaatii lisää tutkimusta!
 

Vaik piirtelin uhkaavia kuvia
millaisia toteutumia
voi esilletulosta kohdata
- ei se välttämättä ole todellista
vaikka saakin se aikaan monenlaista
mullistusta ja arvioita.

Siemen kuitenkin kylvetty on!
Toteutuman kiistäminen mahdoton.

Inhimillinen ajatus on pelko
mutta tulee vain olla peloton
sillä tehtävä tehtäväksi nyt annettu on.
Vähäisen kautta kuin mahdoton
mutta vähäisessä monesti
se suuri voima on.

Inhimillisesti katsottuna mahdoton.

Sitten vain viisautta esilletuloon
kenelle siitä kunniaa
kun koko maan piiri huokaa.

Kuka ois se ihminen ajallinen
joll' ois tieto, asema uskoa ylempien voimien.

Hengellinen - Ei
Tieteellinen - ehdottomasti
	asema, jota kuunnellaan
	vaan, kuka ottaa kunniaa?

Kuka pystyy jakamaan?
Ei ole muuta rataa, mikä annettu on.

Pieni rata, pienestä
kuin pikkuriikkisestä alusta
kuin tuntemattomasta suunnasta - todistuksesta
avusta annetusta
oudosta parantumasta.

Esille panosta - 
sen rohkeudesta ja vastauksesta.
Avun annosta.

Jos annettu on tehtävä
on valmistettu myös tie, miten edetä.

Pitää vain luottaa
ja uskoa nyt ylempien voimia
ja annettuja lahjoja.

04.05.2020

Auttamisen perussääntö

Aamulla heti herättyä, pikku pöpperössä vielä:

"Ei tarkoitus ole kaikkien halukkaiden parantua
vaik millaista apua ois tarjolla."

Ja sitten herättyä jatkui:

Niin, ennen kuin alamme tarjota
tuon auttavan energian tuomaa apua
on muistettava yksi perussääntö:
kaikkien ei tule parantua, vaivasta toipua

sillä, kullakin aina tässä ajallisen maailmassa
on oma matkansa
ja tarkoituksensa matkalla oppia.

Eikä siinä kasvun prosessissa kysytä aina
omaa tahtoa - ellei se tahto ole ylhäältä annettua
vaan, pitää kunnioittaa elämän tarkoituksia
jollainen itse kullakin on omansa.

Siis, apua voi antaa, ja saada
jos on sellainen suunnitelma
josta siis rakentuu se tarkoitus.

Ei siis voi vain kuin kylvää apua ympäriinsä
tuntematta ylempien tahtoa ja tarkoitusta
itse kunkin elossa ja matkalla.

Tuossa siis, on ajallisen ongelma.

Ei myöskään tule ilmi ajallisen apua
ellei ole sellaisen tarkoitusta.
Ja jos sellainen apu aikanansa tulee
on sillä suuremmat syynsä ja tavoitteensa.

Tietenkin yksittäisiä voi auttaa sen kautta
vaikkei sekään tarkoitus ole kaikkia parantaa.
 

Mutta, kansakuntaa kasvattaa
ehkä vähän rajoittaa
ja samalla monenlaista uutta opettaa.

Ei siis tarkoitus kummassakaan
ole kaikkia halukkaita vaivasta pelastaa
sillä, niitähän on pullollaan koko maa.

Kuka nyt voisi  toivoa muutakaan
kuin että joku hänet suuresta pelosta vapauttaa.

Kaikessa siis tulisi tuntea 
kaikkinaisuuden kokonais-suunnitelmaa
ja kunkin yksittäisen matkaajan 
kokonaisuuden kasvun kaikkinaista tarkoitusta
ja sitä tulisi aina kunnioittaa.

Sillä, mikä seuraus on siitä
jos haluavalle ei annetakaan apua
tai, jos hän ei saa, vaik on niin toivonut saavansa.

Rakkaus katoaa ja sijaan tulee viha, katkeruus
syytökset ja tuomio
vaikka, kaiken keskeisin huomio
ois oman elonsa tarkoitus ja oppi
mi suurempi on kuin oman elonsa pelko
tai kuolema - joka siis on vain ajallisen kuolema.

Mutta, jollei ole sen tarkoituksen tuntoa ja tietoa
ovat kaikki muut kuin syyllisiä ajallisensa kohtaloon.

Joten, vaikea paikka...
antaa apua, joka kuitenkaan ei ole kaikkia auttava.
Autetulta kiitosta
apua saamattomalta viha ja tuomio.

Joten, ei jää muuta vaihtoehtoa kuin
autettavat kutsua ja heille tarjota auttavaa apua
joka on jokaista koskettava.
Kaikella ois silloin tarkoitusta ja suuremman kunniaa
vahvistaen ajallisen matkaa, ja omaansa unelmaa.

Tarkoituksettomat vain vihaa kantaa
syytöntä parjaa ja tuomiota jakaa
- ymmärtämättä lainkaan omaansa osaa.

Onko tuossa jotain tuttua?

Ja nyt, kaikesta tulee vain viisautta jakaa
ymmärrystä, mahdollisuutta
kehityksen kulun suuntaa, tulevaa.

Eikä niin pyrkiä esille, tarjoten sellaista
mikä ei kuitenkaan voi olla kaikille 
- vain yhdelle siellä, toiselle tuolla
joista kiitollisuutta.

Kiittämättömyys kaiken tuhoaa
viha ja katkeruus, pettymyksen osallisuus
ja suuri pelko.

04.05.2020

Kapteenin osa

Kapteeni on joukossa ainoa
jolla on ajallisen kosketusta
sen kehoa ja osallisuutta
ja mahdollisuutta tietoa, viisautta jakaa.

Jos häneltä matka katkeaa
... tai sanotaan nyt "kun"...
niin silloin katkeaa samalla tuo yhteys ajalliseen.

Ja laiva siis jatkaa omaa matkaansa ajattomien merillä
josta ei ajallisilla ole enää mitään tietoa.

-Mihis mä sit kuulun!? kuuluu huolestuneen Förstin ääni.

-Noo, sinä tietenkin jatkat laivan ohjaimissa,
eihän tää laiva minnekään katoa jos Kapteeni muuttuu,
ajallisen osallisuus ainoastaan, rauhoitta Kapteeni.

-....hjaa... (huokaus) no hyvä sitte ... mä-vaa-aattelin
ku-mull-on nää... karvatki.

-Noo, kyllä nekin sinne mahtuu.

-?

04.05.2020

Kapteenin prosessin tila

Niin, näin mietti Kapteeni
kun pulssiansa aamulla ranteesta mittaili.
-Hmmmm ... epätasaisuutta edelleen.

-Hei Näkija! ootkos kuulolla!?

-No, mitä Kapteenilla mielessä?

-Niin, kun tuo pulssi vieläkin...

-Ai, epätasainen vai?

-Ni, hyvin nähty!

-Juu, niin on ... niin sen tuleekin vielä olla
sehän kuuluu tuohon sun prosessiin,
kuntoutukseen jotakin varten.

-Noo, pitääkö siitä olla huolissaan...

-Ei se kuolemaksi vielä ole, rakennukseksi se on,
vahvistukseksi tulevia varten. Ei siis hätää.

-Vielä? ja tulevia?

-Niin-no, kuolema aikanaan, vaan vielä on
paljon matkaa - ja suuriakin tekoja vielä.
Ei siis mitään kiirettä sen takia.

-No hyvä, Kerro sitten kun...

-Juu, palataan siihen sitten, kun on sellaisen
muutoksen aika. Pyydä tuolta Alkemistilta apua
- onhan sillä noita auttamisen voimia.

-Ai niin, tosiaan. Kiitos. - Heei, Alkemisti! 
Oot-sä hereillä!?

-Olen, tottakai. Enhän minä mitään unta, täällä...

-Ai niin, tietenkin ... mutta kuule, toi Näkijä pyysi
minua kysymään, voisitko sinä auttaa 
tässä mun prosessissa.

-No, mikäs siinä nyt?

-Tuota... sydäntä vain ajattelin ... se kun on 
vähän epätahtinen taas, ja ajattelin että jos ...

-Auttaisin siinä, vai...

-Nnih!

-Noo, eihän siinä mitään vikaa näy olevan -
syy on muualla, siinä prosessissa
eri puolilla kehoa ja myös ylemmissä yhteyksissä,
jossain kalibroinneissa. Sydän vain myötäilee
noiden muiden tehtäviä. Niihin en nyt voi puuttua.
Ne ovat muualta ohjattuja.
Luota vain niihin ohjauksiin ja tuloksiin,
aikanaan valmistuviin.
Joten, lepo vaan, Kapteeni. Hyvä siitä tulee.

-No hyvä (huokaus). Kiitos Alkemisti. Vaan... 
mites sulla itselläsi muuten...

-Suuria suuria, ajallisen ulottumia ja sen apuja
kaikkea ois tarjolla sinne, vaan pitää olla tarkkana
mihin kaikkeen on lupa kajota, vaik ois voimiakin
monella tapaa palvella.

Ja siinähän tuo Kapteenin osuus on merkittävä -
siksi kait tuota prosessiakin on edelleen jatkettava.

-Niin, niin kait sitten ... niin.

05.05.2020

Älä kiirehdi, Kapteeni hyvä

Kuinka pian mentiinkään edelleen tuosta
kuin koko maailman pelastamisesta
- vaikka voimaa ja tahtoa olisikin ollut.

Kuinka pian kuin karsittiin pois tuo ajatus:
pelastuksen sanomasta kaikille,
- nyt siis vapautusta virusvaivalle.

Viisauden lisääntyessä palikat paikallensa asettuvat 
näköalat muuttuvat
jo hetken kuluttua ne ihanteet puuttuvat
ja toimet, teot, muuttuvat.

Voima on, ajatus on, tahtokin on edelleen ja taito
vaan, onko kuitenkaan tarkoitus tehdä itse
(siis, jakaa itse apu Koronaan)
vaikka onkin tieto ja ymmärrys aito.

Entä jos tarkoitus onkin ihan muu, suurempi tarkoitus
eikä jäädä sen ajatuksen ja teon vangiksi
mikä ensin mieleen nousi, kun mahdollisuus paljastui.

Tuos' on oppipaikka: ei saa olla liian nopea
ja uskoa kesken kaiken oman osansa tulevia
mieleen ensiksi putkahtavia.

Ei siis kesken ensi lauseen pidä ponnahtaa
ei ees kesken kappaleen
ei kesken ensimmäisen kirjoituksen
vaan, pitää jaksaa, malttaa kuunnella koko tarina ja opetus
joka voi olla monien aamujen matka
tai viikkojen, vaik kuukausien
miksei vaikka vuosien...
jotta rakentuu se kokonaisuus,
mikä ensi lauseesta jo itsensä ilmaisi.

Sillä, voi ... miten monia vääriä "tuulia" on lähtenyt
liian varhaisesta innosta
luullen sen olevan jo oikea, elon tarkoituksia.

Voi tulla pitkä tie, harhatie... opettavainen tie kuitenkin
ja paluu takaisin alkujuurille
mist' lähdetty liian varhain liikkeelle.

Niin, onko tuttua - tuttua jokaiselle kasvavalle.

Kiemuransa kullakin, ja oppinsa aina.
 

Nyt siis sinäkin, laivasi Kapteenin hahmossa
säilytä paikkasi kuunnella ja katsella
oppia asioita, ja jakaa varten tulevia.

Kannattaa varjella tämä hyvä tie,
ettei tule turhia mutkia, vaik raskaita vaivoja
liian innon ja väärän ymmärryksen seurauksena.

Pitää olla tarkkana 
ja puolustettava omaa osaansa
joka on parempi, kuin liian paljon upota
ajallisen mullistuksia auttavia

sillä, niillä on virkansa ja paikkansa ajalle
ja monelle kokonaisuudelle ja kehitykselle
- ja kaiken sen kautta tulevaisuudelle.
 

Sinun osasi on piirtää suuntia ja mahdollisuuksia
tulevien kuvia ja unelmia - viel' tuntemattomia.

Mutta, tämä on hyvä tie, kulkea kuin edeltä
ja näyttää, miten kulkee tää kaikki
ja mikä kaikki ois mahdollista uudella tavalla
- sitten kun ollaan valmiina noihin uusiin tarttua.

Ei pidä astua näytille liian aikaisin, väärällä ajalla
sillä kaikella on aikansa ja paikkansa
- olla paikalla, kun aika on otollista esille tulla
ja tarjota uutta vaihtoehtoa.
 

Joten, jos nyt loppuisi tämä opetus 
tuosta auttavasta energiasta,
ajalliselle sopivasta ylemmän ulottuman aineesta,
jota ei kuitenkaan otettaisi vastaan, vaan
... se merkitsisi "saarnaajan" tuhoa.

Tällä matkalla ei ole sellaista tarkoitusta, vaan
uusia asioita, viel' suurempia kuin tuo Korona
on kyllä tarjolla.

Odotella vain hetki, ne ovat tulossa
ja niistä sitten puhua ja luvata suuria
ja parempia unelmia, kuin nyt nämä ajallisen asiat,
jotka ovat vain kehityksen kulkuja

- niitä on ollut aina - ja tulee aina myös olemaan
jotka kansakuntaa kasvattaa kohti parempaa tulevaa
- mutta matka on pitkä, eikä tyhjiin katoava.
 

Joten nyt, Kapteeni, ja kaikki sun joukkosi,
koko laivasi arvokas väki, jos näin sitä kuvaamme
vaikka kyse vain yhden sielun matkasta
ajallisen kautta kohti tulevien ajatonta.

Muoto on hyvä ajalliselle, mielenkiintoista
sopivan kuvaavaa ainesta;
erilaisia persoonia ja taitoja
tarkoin harkittuja, ajalliselle hauskoja

mutta, taustoilleen piirrettyjä totuuksia
- siis, totuuden suuntia
ja niistä monella tavalla opettavaisia.

Palataan nyt laivalle, eikä turhia hosuta
vaik paljon ois mahdollista
niin, onko kuitenkaan tarkoituksia.

Parempi on, ettei kuitenkaan sotketa 
ajallisen kasvattavia kulkuja.

Tuo taito ja voima on matkassa
ja sillä tarvittaessa palvella
ilman suurta melua ja raskaita asemia
joista todelliselle tarkoitukselle vain vahinkoa.

Joku toinen voi niistä saada suuntia ja tarkoituksia
- nämä ovat ylemmän ulottuman tehtäväjakoja;
   yksi tuo alas
     toinen vie edelle
ja kunnia kaikesta vaik kolmannelle.

Tärkeintä on kuitenkin aina, että asia tuli esille
- ei ajallisen näkyminen tai asema
joka monesti pysyy piilotettuna.

Joku oli vain "välittäjä"
ylemmän ja alemman välillä.

06.05.2020

Muutoksista ja jälkeisistä

Nyt on asetettu alallensa
tuo vallalla oleva vaiva (Korona)
sen vaikutus ja hoito
ja tarkoitus viel tuntematon
- vaik mikään ajallinen ei ole tarkoitukseton.

Mutta nyt, edellä kulkijan ei ole syytä jäädä tähän
ajallisen vaikutuksiin vaikuttaa se vähän
... jos pitkällä jaksolla tarkastelemme.

Tulevissa tutkimme, mitä kaikkea saikaan aikaan se
mikä vaivaksi oli sen ajallisille ihmisille.

Mutta, jo samalla tutkivat uudet tutkijat
miten vaikutukset tulevia muuttivat
miten asettuivat eteen tulevien päivät
kun taakse jo jääneet vaivain häivät.

Maailma muuttui, totta kai
uudeksi, uusia suuntia, arvoja
vaikkei viel tämäkään korjaa
niitä vakavia ongelmia, joita koskettaa tulisi;
  valtarakenteita ja rahan ajallisia valtoja
    epätasa-arvoja, ajallisen suuria ongelmia
      kansojen määriä, taustaisten vääriä
ilmaston ongelmaa, ravintojen suurta kuplaa.

Paljon viel jää jäljelle, johon puuttua tulisi
vain suurella kädellä koskettaen ne muuttuisi
mutta, silloin jo niin paljon syytöntäkin se koskisi
tietämättömiä, tuntemattomia katoaisi
- ja kuinka vahvat on valtain juuret
niiden vahvat ajallisen voimat suuret

ett' ennen kuin ulottuisivat toimet uudet
ois kuin tuhottava kaikki
ja aloitettava kuin kaiken alusta
uuden rakennuksesta, mutta...

ihminen on ihminen, nykyihminen
uuden pystyttäisi hän vanhan malliin
omaa suuruuttaan etsien ja rakentaen.

Siks' on muututtava ensin ihmisen
kuin uuden mielen, luonteen rakentuen
ett' yhteinen ois kaikki tää, 
mi viel jäljelle jää.

Silloin eletään jo ihan uutta elämää.

Mut' silloin kuljettu jo kauas Koronasta
sen unohtuneesta vaivasta
kuin kaiken muutoksen lähtölaukauksesta

sillä, jostainhan kaikki aina saa alkunsa
muutoksen alkuvoimansa ja hetkensä
liikkeelle lähtevästä vyöryävästä
uutta lupaavasta tulevasta
ihmiskunnan salaisesta unelmasta.

Silloin ei enää puhuta tästä ihmiskannasta
vaan, siitä uudesta muuttuneesta, paremmasta.

Vaan voi, kuin syyttömiä, joil' ei ole mitään osuutta
mutta, eihän täällä ihmisellä ole mitään ikuista
... ajassa siis
ja kuin hetkessä hän on jo siirtynyt uusiin.

Mutta kuitenkin, totta kai
elon hetki on aina raskain
se miss' juuri tänään hän elostaan taistelee
sinnittelee kuin päivän kerrallaan.

Turha kuvata tarkemmin, sen voi vain tuntea
kun on sen aika. Se ei ole elokuva,
kuin vailla pikaista loppua.

Mutta, se rakensi tulevia
toi eteen uusia unelmia, 
joista uudet osaavat nauttia, sitä arvostaa ja jakaa
- elämä taas uudella tavalla kantaa
uusilla arvoilla ajallistaan rakastaa ja rakentaa
ja uusilla voimilla kaikkea parantaa.
 

  **
 

Tuo on kuin kauheata ja kaunista samalla ajalla
riippuu vain katseen kulmasta ja katsojasta
joka rakastaa oikeudenmukaisuutta
... vaan, senkin mukaisuus
on ihmismielen suuruus tai pienuus.

Mutta, kyse ei ole ihmisen ajatuksesta, toiveesta
suuruuden odotuksesta
tai vaik hengellisestä näystä ... mistä lie viel muusta
vaan, viel suuremmasta - suunnitelmasta
mi vallalla on - on ollut aina.

Koko matka on suunnitelman suuruutta
ja kullakin ollut oma paikkansa
ajallisen suunnitelmassa;
jollain kuin parempi, jollain huonompi
ja kuka oikeasti osaa sanoa
mikä niistä ollut kauniimpi.

Mutta, suunnitelmalla ei ole loppua
on vain ajallisen kulkua ja ajattoman suuruutta.

Eikä ihminen ole jumala
ett' voisi hän kaikkea ohjailla ja valvoa.

Enemmänkin vain kuin pelinappula
suuressa toteutuksessa
jonka lopullinen määrä ... on hyvä!

Ihminen vain niin herkästi omaansa suurentelee
luulee, että juuri hän on jotain suurta
... ehkä joku onkin, vain hetken, sit jälki jää
joka jo pian häviää.

Toteutti vain omaansa osaa ja tehtävää;
hyvässä tai pahassa
tai pahan kautta hyvässä
tai hyvän kautta pahassa

kuitenkin suuressa suunnitelmassa
jost' ei mitään tiennyt hän
sai vain hetkensä näkyvän, sit häviävän
toteutettuaan omansa tehtävän.

Ihmisten kautta monesti, vaan ei aina.

Suurilla ajallisen voimilla myös paikkansa suunnitelmassa;
milloin väräjää, milloin pulppuaa
milloin säät ja ilmat säätää
milloin yhdessä hetkessä jotain häviää
... ja tapoja on monia
vedenpaisumus, tulipalo, vaik Korona tai vastaava.

Kaikella aina paikkansa ja aikansa
tarkassa suunnitelmassa
- joka ei ole vallassa ihmisen
vaan, viisaan ylempien.

Siihen vain luottaen ja uskoen
että, se suuri Rakkaus ... on hyvä.

Mutta, se ei ole sitä ihmisten välistä,
ymmärtämää ja tarkoittamaa rakkautta
vaan, ajattoman suurta Totuuden Rakkautta

- joka on Pyhä.

08.05.2020

Kiire kiire kiire !

Kiire kiire kiire...
mihin Kapteenilla on aina kiire
mennä sinne toiseen paikkaan
vaihtaa paikkaa...
vaikka kaikki on niin hyvin tässä etähytissä.

Miksi pitäisi pitäisi pitäisi...
tehdä sitä, tehdä tuota
aina kuin pitäisi jotain muuta...

Rauhoitu, hyvä mies! laivasi Kapteeni
ei kiire ole mihinkään - ainakaan tänään
onhan aina tehtävää
ei tekemällä katoa ne minnekään.

Joten, vaikka pitäisi pitäisi pitäisi
niin ei ole pakko - juuri nyt
Lepokin on hyvä - ei ainoastaan uni.

08.05.2020

Sieluni matka ja tehtävä

Mertenmies on kuin 
sun sielusi matka tänä aikana
- tänä elosi aikana
jossa Kapteeni on sun kehosi
muut kaikki on sun henkesi määrä
yksikään heistä ei ole matkallasi väärä
- henkesi ulottumia kaikki.

     -Entäs sittemm-MÄ! kuului kannelta 
vähän huolestuneen tuntuinen ääni.

-Niin... tuo Försti, koala pikkuinen kultainen...

-Höh! mikä ... pikkune ja kult...

-Niin, Kapteenin ajallisen paras kaveri, ja
uskollisin matkakumppani kaikessa.

- ... no..niin-no ... no niihä-mä oon...mut...

mutta nyt siis ratkesi tuo
mi vaikuttaa sun kohtaloon

- siis, ei tuo Försti, vaan tuo Mertenmies

-Höh!

hahmossa min otti hän yllensä kuvasta
patsaasta kuin ystävänsä
ja kuvasi matkansa laivalle
elonsa loppumatkalle
missä tapahtuukin se suurin elon kasvu, henkinen
sitä ennen kaikki ol' ajallinen
kirjoituksillaan vähin erin uusiin muuntautuen.

Mutta, mitäs nyt ... kun paljastui tuo salaisuus;
- kuka kukin on
miten nyt toteuttaa hän tuon matkansa kohtalon.

Voisiko se vaik vielä kerran uusiksi muuttua
- niin paljon jo ollut kasvua ja kehityksen kulkua
ja vielä ois matkaa jäljellä
ennen tämän matkan sulkua.

Miten voisi hän esille tuoda sitä kaikkea
tietoa, viisautta ja valtaa salaista
ja voimaa, sen ulottumaa
joka yllä ajallisen ain virtaa
ja ajallisten kulkua ohjaa
kohti parempaa tulevaa.

Miten voisi hän sen kaiken matkansa viisauden 
esille tuoda ja ajallisiin pukea
ett' osaisivat siitä ajalliset lukea
että on olemassa muutakin kuin
tuo ajallisen silmän ja mielen näkymä
- iankaikkinen matka ja elämä.

Että tää ajallisen pieni pätkä
tämä ainoa vähäinen silmän näkymä
on itse kullakin vain pieni elonsa tehtävä
pitkän matkansa välissä.

Ei kaikki ole, eikä ole ollut, tässä
ajallisen elossa, sen pienessä hetkessä
joka ylemmistä katsottuna tuskin ees näkyvä
vaikka aina kuitenkin tarpeellinen
matkallensa hyödyllinen.

Nuo salaiset ratkoo itse kullekin ajat tulevien.

Mutta nyt... tää Mertenmiehen matka
ja varsinkin tuon ajallisen Kapteenin
ja monien hänen henkisten ulottumien
miten nyt jatkamme tästä
ajallisen yhdestä tärkeästä hetkestä
kuin muutoksien lähtölaukauksesta
ja ylempien vaikuttavasta ulottumasta
- molempien yhteisestä tulevasta
sillä, kietoutuvathan ne nyt enemmän toisiinsa
- enemmän kuin ennen
vaik ovatkin olleet yhdessä kautta aikain mennen.

Vaan, lähentyvät ne nyt toisiansa uudella tavalla;
ylempi tulee alemmas
ja alempi nousee ylemmäs
- näiden muutoksien suurten kautta, siis
muutenhan ajallinen tuosta "veisaisi viis".

Mutta, ellei ylempi tule alemmas
ei alempi pääse ylemmäs
siksi kaikki on ylemmän varassa ja käsissä
myös alemman tehtävä
jota vetää hän nyt lähemmä.

Ja nyt siis, 
miten voisi olla osallansa ja paikallansa
tää ajallisen elämä
mi hahmoillaan tääl' seassa
on salaisesti vaikuttamassa
sanoillansa voimallisilla, vaikuttavilla.

Ja, miten nyt tuoda esille sitä
joka edistäisi tuota ylemmän yhdistymistä
ja alemman ylentämistä.
 

Kuin suurelta tehtävältä vaikuttaisi tuo
mut' sanojen valta tulee sun luo
ja sanoilla muuttaa vaik koko maailman kulkua
- eikä siinä ole mitään uutta
vaik onkin vain vertauskuvallista.

Ja 'sana' on vain nimi voimalle
ja ulottumalle suurelle
kaikelle luovalle ja muuttavalle
uudelle tulevalle
sille salaiselle unelmalle
josta lupauksia on kaikkinaisissa kirjoituksissa
ajallisen maissa ja mainingeissa
unelmissa ja unikuvissa, kuvitelmissa
ajasta toisenlaisesta - paremmasta.

Mutta siis ... miten
yks' ajallisen pieni ihminen
vaik onkin vain hän heijastuma ylempien
vois aikaan saada muutoksen
ilmituoda ajatuksen ja tulevien voiman
ylempien ulottumien.

Miten voisi hän aikaan saada sen
- ajallisen ihmiskunnan muutoksen.

Ei mitenkään!  
siis, omassa voimassansa, ajallisen osallansa
mutta, sanalla, sen voimalla ja maailmalla sen takaisella
on kaikki mahdollista
sillä, sanojen takana on aina voima
joka sanoista avautuessaan on se suuri maailma ja aika
joka ei siis ole kaukana tämän ajallisen takana
... sen alla, yllä, sivulla 
kaikkialla valkeassa energiassa
jota kuvataan viel mustalla (tai pimeällä)

mutta, näkymätön silmille ihmisen
ja viel omiensa laitteiden
- se on valkoinen kirkas ja rakennusaine kaikkien
ylempien ulottumien.

Mutta siis ... 
miten sanat pienet sille
näkeville, lukeville silmille
ymmärryksille avautuville näkeville
sillä, jokainen sana
on salainen maailma ja ulottuma
ja sanojen takana on uutta kirkkautta
jota kohti tulisi kulkea.

09.05.2020

Kalibrointi - ja sydän

Kalibrointi, se meneillään oleva prosessi
- vain yksi outo sana
vaan, millainen voima ja suunnitelma;
muodostaa, luoda 
yhteys luovaan suureen todellisuuteen
ylempään ulottuvuuteen.

Prosessi on vain toimi ja sen nimi
jossa tuodaan tuo ylemmän yhteys
uudelle ylemmälle tasolle
ja kalibrointi on sen kohdalleen asetus
jotta yhteys on selkeä ja toimiva.

Se on enemmän kuin pelkkä viritys kohdalleen
vaan, se on taajuuden asetus
ja kaiken sen edellyttämä valmistus.

Siinä on eroa, iso ero.

Ja nyt siis menossa tuo voimallinen 
suuri asennustyö yhteydelle
ylemmän ja alemman välille
ja ajallinen joutuu kuin kärsimään
toimista ylempien.

Vaikka sitten, kun kaikki on valmista
on ajallinen tuon ylemmän kanssa yhteinen
kun puhutaan suurista valloista ja voimista
ulottuvuuksia ylittävistä ja ohittavista.

Ei tehtävä ole helppo eikä nopea
sillä se edellyttää monenlaisia muutoksia
ja erityisesti tuon ajallisen osalta
sen vahvistuksia ja monenlaisia avautumisia
että lopputulos aikanaan ois toimiva.

Vaan, ei enää kestä se kauan
- ollaan koko ajan matkalla
jossa tapahtuu tuota kasvua
ja vähin erin avautumista.

Monenlaisia oireita tuovat nuo muutokset tullessansa
- keho on hetkin kovilla
vaan, tietoisuus helpottaa niiden aikana;
ollaan matkalla kohti hyvää lopputulosta.

Eikä vaivoista esille tulevista kannata huolestua
sillä, onhan kyseessä kaikkinainen kunnostus
ja korjaus, vahvistusprosessi
jossa monia osia menee kuin uusiksi, paremmiksi.

Niiden prosessi, eli yhteen kalibrointi osanen kerrallaan
on toimitettava kohdallensa.

Siksi on kipuja siellä, outoja tuntemuksia tuolla
monenlaisia outoja, joita ei oikein osaa selittää.
On vain kummia tuntemuksia - ja outoja unia.

Sydän on yksi osa kalibroinnin kohteista,
mutta kehossa niitä on monia
ja moniin osiin vaikuttavia.

Ihmiskeho on upea kokonaisuus
ja siinä on paljon kohdistettavia osia ja toimia.

Ei siis sydän yksin ole kohteena
vaikka se onkin yhtenä tuntevana osana.

On muitakin jotka tuntevat, esimerkiksi nuo jalat
jotka koko ajan vahvistuvat
mutta, sydän on kaiken keskusta
josta kulkee kuin lankoja kaikkialle kehoa.

Muut osat siis apuvälineitä, jotka palvelevat
keskusta, siis sydäntä.
Yleensä tätä ei näin ymmärretä.

Mutta ne kuin arvokkaimmat, aivotkin
ovat sydämen alamaiset kaikkine toimineen.

Sydämestä lähtee yhteydet kaikkiin ajallisiin ja 
ajattomiin ylempiin ulottumiin.

Mutta, sydämesi on enemmän kuin vain tuo
kuin näkyväinen toimiva.
Sillä on myös ylempi ulottuma, kuten aina kaikessa
ja se on se ratkaiseva asia tässä kokonaisuudessa
- sillä, se on kaiken rakentava.

Jaloissa korjataan hermoratoja
poistetaan vioittuneita osia
ja kuin asennetaan uusia
ja uudet ovat aina arkoja, kunnes taas tottuvat
ja oppivat ajallisen koetuksille.
Vaativat maan uusia energioita
ja ajallisen maadottumisia.

-Pitääkö olla huolissaan tuntemuksista?

Ei todellakaan, vain rauhalista "sisäänajoa"
kunnes asennus on valmista.

10.05.2020

Esilläolon vaikeutta

Esilläolo ajallisissa vaatii huolellisuutta, taitoa.

Varottava liikoja lupauksia
vaik tosia, eikä lainkaan harhaanjohtavia
niin, kuitenkin on toisia kiertäviä, kaartavia
sanoja väärin tulkitsevia, tuomitsevia
- sillä, ymmärtämättömyys on aina 
yksi tuomioiden perusta.

Mutta, ei se auta, jos on sana sanottava
sillä, mitä hyötyä on sanomattomista sanoista
esiin tulemattomista, piilotetuista.

Sillä, ymmärtämättömiä on aina
vaik eivät ois ees kateellisia
rakastavat vain omiansa sanoja
ja mukamas uskovat vain, jos näkevät
... vaik eivät ehkä uskoisi silloinkaan.

Mutta, näin on ollut aina - ja näin on aina oleva.

Aina on vastustuksensa, vaik ois mistä asiasta puhe
kas kun, katseen näkökulmia on niin monia
ja varsinkin, jos ei ole ees mitä voisi nähdä
- sehän on jo heti tuomittava huijauksena

... kunnes aika etenee ja aikansa saa
mikä uudet asiat vahvistaa
kun näkymättömät itsensä paljastaa
ja arvokasta apuaan tarvitseville antaa.

Onko maailmassa, ajallisissa, yhtäkään asiaa
mist' ei olisi eriävää kantaa.

Uskooko kaikki ees siihen, mitä Sana lupaa
ja ymmärtääkö ees moista sanaa kukaan
kun jokaisella sanalla on jo satoja,
tai vaik tuhansia näkökantoja
ja viel käännellen kieliltä kielille
sisältöä ain muuttaville.

Siis, turha vaiva on uskoa
ett' uudet asiat saisivat heti kannatusta
... vain yksi siellä, toinen tuolla
vähin erin jokapuolla
mutta, näin on ollut aina
pienien alkujen päivästä
voi kasvaa vaikka koko uusi maailma.

Siksi, jokaisella uudella alulla
on aina tärkeä paikkansa
- jota aikanaan voidaan pitää jopa
itsestään selvänä totuutena.

Tuo on kehityksen kulkua ajallisessa
vaik kuinka ois juurensa ajattomissa.

Ajallisissa on omat lakinsa
kuin on myös ajattomissa.

Mutta, ei se tarkoita, että ajallisissa pitäisi vaieta
ja siten estää arvokasta kehityksen kulkua;

milloin hyvään, milloin pahaan
milloin pahan kautta hyvään
tai vaikka hyvän kautta pahaan

ja kuka milloinkaan pystyy sanomaan
mitä mistäkin seuraa
ja tulee aikanaan tapahtumaan.

13.05.2020

Pieni suuri ihminen

Ei niin kiirettä edelleenkään
asiat ei katoa
aika ei katoa
maailma, ja maa, ei katoa
kaikella kuitenkin paikkansa
vaik ois hetken nyt raskasta.

Maailma on täynnänsä sanoja
pian 8 miljardia tarinaa
- se on 8 tuhatta miljoonaa
ja jokainen haluaa tavallaan tulla esille
ja levittää omaansa unelmaa
- pienetkin kerran aikanaan
ja mielensä jo rakentaa
uudenlaista tulevaa.

Ja miten voi tuolta kuin pinnalle pulpahtaa
yksi yhden ihmisen unelma.

Onko sellainen ees mahdollista
nousta kuin taivaalle loistamaan
yks uusi kirkas tähti
kaikkien katsella.

On se, ihme kyllä, on se mahdollista
ja sellaista tapahtuu kaiken aikaa.

Yksi jossain saa hienon idean
maailmaa muuttavan.

Yksi tekee kauniin laulun
koko maailmaan kuuluvan, lohduttavan.

Joku keksii upean laitteen
maailmaa pelastavan.

Tai, joku keksii vaik myrkyn, sodan
vaik koko maailman tuhoavan.

Kaikki on mahdollista,

Yksi keksii vaik yhden kauniin sanan
maailmaa parantavan.

On tämä kummallinen paikka
tämä maa, ja maailma
jossa kaikki on mahdollista
- ja vaik yhden pienen ihmisen kautta
kaiken pelastavan
- tai kadottavan.

Mikä oikein - on ihminen
vaik niin pienimuotoinen
voi omata voiman suuruuden
kaiken muuttaen.

13.05.2020

Missä mennään prosessissa

Mitähän prosessille kuuluu
sille Kapteenia muuttavalle
... sillä, siitähän tässä kuitenkin
koko ajan kyse on ...

vai onko, kun uudelleen tarkoin mietin
tämän kokonaisuuden osuutta
tällä oudolla matkalla.

Siinähän on matkalla koko laiva
ja laivallinen väkeä
Kapteeni sen yhtenä osana
muutoksien kourissa

Vaan, osansa muutoksista 
saa myös nuo muut matkalaiset;

tuo Elämän Alkemisti kaikessa vahvistuen
Runoilija ain uudistuvilla sanoillaan
Näkijä yhä tarkentuvine tulevien kuvineen
ja Mystikkokin yhä syvempine tuntemuksineen

tuo hiljainen Erakkokin 
kuin piilossa kulkevine matkoineen

ja Narrikin vielä, omassa vapaudessaan
yhä vain muuttuen ja kasvaen.

Jaa... onkos vielä muita...

-No entäs mä sitte?! kuuluu taas kannelta
ruorin takaa pieni harmaa ääni.

--Harmaa ääni .. HÖ! "pieni harmaa ääni"...
Mikä pieni mä-ny-oon ... mähä ohjaan koko
tätä laivaa!

-Nnniin .. tuo Försti ... hmmm ...
siinä nyt kylläkään ei ole tapahtunut suuriakaan
muutoksia - yhtä lempeä ja herttainen se on
edelleen - niin kuin on ollut aina. ;-)

-Mtäh! ... mitä toi oikee horisee!

-Niin ... jotkut vain voi olla kuin valmiita
jo alusta alkaen.

-Hä! ... no-niinn-no ... niin ... mä oonki-kyl-täss
jo vähä ootellu, ett millos-noi-muutki tulis ...
joteski valmiimmiks.

-Kullakin on aikansa ja matkansa, Försti hyvä,
... kullakin aikansa.

-No-niin... niin-näköjään.

Niin, ja sitten kaiken yllä tuo itse, kuin laivansa 
varustaja, Mertenmies. Eipä hänkään jää näistä 
prosessin muutoksista osattomaksi.

Ai niin ... missähän mennään tämän prosessin 
kanssa tänään? 
No, sanotaan niin, että matka etenee, kesken se 
vielä on, mutta edempänä jo kuin oli eilen. 
Aina päivän kerrallaan.

14.05.2020

Kapteenin huokailua
(niitä näköjään riittää aina vain)

-Mutta, kyllä minä edelleen olen huolissani
noista vaivoistani, huokailee Kapteeni, nyt
toisessa hytissään, siellä Taikurin Taivaassa,
vähän ylempänä maan pinnasta, tai meren,
miten vain, sen uuden ylemmän meren.

Keho edelleen oirehtii kaikenlaista pientä,
tai vaik suurta, mistä noista tietää,
ajan hetken oudoista tuntemuksista;
herkät jalkapohjat
ihon ongelmat
selässä jotain kahdessa kohdassa
... niistäkö lie jalkoihin heijastumat
ja sydän ... se jo rauhoittumaan päin.

-Mikä lie mistäkin, huokailee Kapteeni.

Vaikka vastauksia monelta suunnalta,
silti vaikea noin syvällisesti uskoa
- vaikka uskonkin, että kaikki on hyvin. Kai.

Prosessi menossa edelleen, vaan nyt kun
tarkemmin mietin, milloin oikeasti alkanut 
tämä prosessi...
josko vaik jo vuosia sitten, kun koko ajan ollut
yhtä ja toista, pientä ja isompaa.
Niin, kuntoutustakin monella tavalla.

Ja monenlaista opetusta kaiken kautta, sitä
ei nyt sovi unohtaa. Niistähän niitä sanoja
aina, joskus ihan virtanaan, ja pitkän aikaa.

Tulee jo mieleen ajatus, jospa tää koko matka,
ihan alusta asti, on ollut yhtä ja samaa prosessia
kaikkineen, ja tämä 2020 keväinen onkin vain
yksi osaprosessi koko elon kestävästä ja
jatkuneesta kuin myllerryksestä.

Nii'i, vaikka hyvinkin, ja hellittääkö lie koskaan.

-Mitäs Mystikko? kysyy Kapteeni Mystikolta, joka
kaikessa hiljaisuudessa on kuin hiipinyt Kapteenin
hytin oven suuhun, kuultuaan noita äskeisiä
hiljaisia huokailuja.

-Niin, tulin vain katsomaan Kapteenin aamua, kun
noita hiljaisia huokauksia kuuntelin. Vähän huolia, vai?

-No niin ... kaikenlaista, ei nyt niin kaatavaa, mutta
vähän harmittavaa. Oiskos sinulla jotain lohduttavaa,
tai vaik rohkaisevaa...

-Niin, Kapteeni hyvä, ei mitään tällä matkalla tule
ilmaiseksi. Kaikki maksaa, tieto ja taito, uusi ymmärrys
ja viisaus aito. Olet varmaan huomannut.
Ja kun niitä ei täällä millään rahalla hankita, niin
kehon kokemuksilla, se on kuin ainoa valuutta, jolla
noita maksella.
Toinen tapa ois vastoinkäymiset, mutta kehoonhan
nekin ajallaan kohdistuu, mieleen ja ajatuksiin,
ajallisen arkeen.

Muistatko sen viimeaikaisen kuvan, jossa mies
maassa maaten, kymmenen miekkaa selässä pystyssä.
Ne eivät ole vain mitä tahansa miekkoja, vaan
kullakin omaansa sisältöä. (Miekkojen 10)
Kukin edustaa omaansa osaa ja elon aluetta.
Kukin sattuu kohdallaan ja paikallaan.

Ei ollut se mikä tahansa kuva, vaan seikkaperäinen
ja kuvaava. Ja tuo kuva vaatisi tarkkaa tulkintaa,
sillä eihän ne kaikki miekat kuin kerralla siihen
selkään mätkähtäneet - sehän olisi jo melkoinen
katastrofi.

Se kuva kuvaa vain lopputulosta; yksi miekka silloin,
toinen tuolloin, joskus useampi kerralla. Näin on
vähin erin valmistunut tuo kuva, jossa mies maassa
miekoin kuin tapettuna.

Se oli se tila sillä hetkellä. Kuvasi lopputulosta. Kuin
ajallisen elon eräänlaista päätöstä, jonkin osan tuhoa.
Ei kuitenkaan kehon tuhoa, se on vain metafora,
ilmentäen ihan muuta.

Ja, tulihan sen kuvan ohessa kolme muutakin kuvaa,
kolme suuria ja muutoksia lupaavaa, jotka siis tuon
miekkakortin perään heti avautuvia, tai vierelle,
sisälle astuvia.

Ja pien perään tulivat ne yhden aikakauden loppua
kuvaavat kuvat; Maailma ja upea tumma ratsu.

Tuo Maailmahan kuvaa sitä uuden maailman alkua,
kun se vanha kuoli niihin miekkoihin.

Noita kaikkia kuutta kuvaa kannattaa vielä tarkoin
tutkia. Niissä on sinulle niitä paljon kaipaamiasi
lupauksia ja vahvistuksia.

Voimme niihin vielä uudelleen palata jonain toisena
aamuna.

Vahvistu nyt näistä, äläkä turhia murehdi. Tarkoituksensa
kaikella, ja kasvunsa kaiken aikaa.
Ja tulevien matkoilla tarvitaan kaikenlaisia taitoja, ja
niistä siis on lupauksia noissa kuvissa.

Nyt levollisesti vain uuteen päivään, Kapteeni hyvä.
Merta riittää ja tasoja sen. Niitä vähin erin vallaten
- ja unelmaan vain uskoen. 
Hyvä siitä tulee - tuloksesta.

Ja Mystikko poistui omiinsa yhtä hiljaisesti kuin
paikalle saapuikin - jotenkin kuin huomaamatta.
Kapteeni jäi hiljaisiin mietteisiinsä kuvia muistellen.

-Oliko se Mystikko tässä ... vai, kuvittelinko vain,
tuumi Kapteeni itsekseen. Niin huomaamaton oli
hänen vierailunsa, ja melko harvinaisiakin tällä
laivan matkalla.

17.05.2020

Kapteenin muisteloita

Jatkoksi noille edellisille Kapteenin huokailuille
hän vielä muistelee mennyttä matkaansa, alkaen aina 
kaukaisista maisista ajoista ennen merille lähtöä.

-Niin, kun oikein nyt uudelleen mietin ja muistelen...
kun alkoi se uusi elon vaihe; vapaus ja elämän ilo,
alkoi myös voimallisemmin tää elon henkinen kasvu
nyt uudella tavalla - vapaana.

Samaan aikaan alkoi myös tuo toisenlainen kasvatus;
ilon ja vapauden seassa vastoinkäymisiä ja ongelmia,
jotka kehoa monella tavalla kuluttivat - ja vielä 
edelleenkin, sen huomaan.

Nyt olen jo oppinut, ne kaikki kuuluvat tähän henkisen
kasvun tiehen, jossa juuri koetusten kautta tapahtuu 
se suuri kasvu.

Pelkillä aallon harjoilla ei ole kasvun lupauksia.
Mutta, hyvä on, jos on tasapainoa ilon ja koetusten
kesken. Sillä, eihän tarkoitus ole kasvun tielle
lähtenyttä koetuksilla tappaa, jos vaikka silläkin
mahdollisuudella välillä muistutetaan. Ja juuri nuo
hetket kulkijaa voimallisesti kasvattavat ja näköaloja
avartavat.

Kuinka monet kerrat olenkaan noissa syvissä 
kulkiessa huolestuneena kysellyt:
-Saanko kuitenkin vielä olla terveenä ja tanssia?
Ja aina olen lohdun sanan saanut, ja lupauksen:
-No, saathan sinä ne tanssitkin.

Ja saanutkin aina.

Tuota samaa Kapteeni taas juuri eilen kyseli
syntymäpäivänsä yhteydessä, ja kun samalla 
eletään Koronan keskellä.
Samaan aikaan on Kapteenilla menossa myös 
omansa kuukausia kestävä outo prosessi,
jonka lopullisesta tuloksesta ei ole vielä tietoa.
Eikä myöskään tietoa tuon Koronan päättymisestä.

Mutta, lohdun sanan hän vain sai: -Hyvä siitä tulee.
Tuo koskee molempia meneillään olevia.

Niin, ja sainhan minä taas sen saman lupauksenkin
niiden tanssien jatkumisesta: - ... aikanaan, kunhan 
maailma jollekin mallilleen palautuu, ja mahdollisuudet
tanssiin avautuu.

Vaan, on tämä kummallinen tie, kulku, ja matka.
Kasvattava, koetteleva, opettavainen ja ain oudosti
kantava.

18.05.2020

Matkaa hiljaisilla liplatuksilla

-Täytyy myöntää, huokaa Kapteeni,
kyllä tämä prosessi mietityttää
ja muistuttaa itsestään koko ajan
... voisi sanoa että, joka askelella
ja usein ajatuksissa.

Luottamusta se kysyy, ja uskoa siihen
"hyvään lopputulokseen".
Miten sinne nyt tulisi oikealla tavalla matkata,
mihin turvata; omiinko voimiin ja ylempiin,
vaiko ajallisten lekuriin.

Hmmm... lupaus kuitenkin on
ja sen päättymisajankohta.
Ajallisten tutkimukset tällaisesta prosessista
... niin, ymmärtäisiköhän se.
Ja mitä vaik käynnistäisi se, mitä kaikkea,
ellei syy selviä. Pitää olla tarkkana.

Kaverit täällä laivalla auttoivat minkä osasivat.
Lupauksia vahvistivat ja tilannetta kuvasivat.

Vaan, oiskohan jollakin vielä jotain lisättävää,
... keitäs täällä vielä on. Hmmm... Försti ois..

-Häh! kuuluu kannelta heti, ison ruorin takaa.

-No on se tarkkakorvainen ... eei mitään...
mietiskelin vain itsekseni.

-Aaha ... muavai? utelee Försti vähän kuin
innostuneena.

-No juu ... sinuakin.

-Höh! tuhahtaa Försti, kuitenkin kuin vähän innostuneena.

-Mutta siis, keitäs muita täällä, Kapteeni jatkaa,
 ... Erakko ois ... ja Narrikin jossain. Hiljaisia olleet 
molemmat. Mitä lie puuhailleet omissaan.

Laivan vierailijat ovat tulleet ja menneet kuka 
minnekin, vain opetuksensa jättäneet, sit vain
hiljaisesti hävinneet jonnekin omiinsa ulottumiin.
Hetkensä ja paikkansa heillä aina.

Mutta, tuo Narri kaikessa vapaudessaan vois
hyvinkin ymmärtää ja selittää, tätä Kapteenin
nykyistä tilaa.

-Heei Narri! Missä olet, laivalla jossain ... ? Kapteeni
yrittää hieman kuin varoen.

)))  
      -Mutta, oikeasti, Kapteeni, eikö nyt ois oikeampaa
keskittyä jo ylempään, tänne ylempien merille,
ja jättää vähemmälle huomiolle tuo ajallisen osa 
ja sen vaivat ja vaikeudet. Kyllä ne siellä säilyvät ja
perässä tulevat omalla tavallansa.

Tärkeintähän ois nyt tämän laivan ohjaus ja päällikkyys,
edetä vain edemmäs näillä oudoilla liplatuksilla
uusilla ulottumilla. Välillä voit kurkkia, mitä kaikkea
siellä laivan alla, merien takaisilla mailla oikein
tapahtuu. 
Täältä on parempi katsella ja kuunnella ylempien 
ulottumia, ja jakaa niitä tuonne alempien merille
kellumaan ja rannoille kulkeutumaan - niin kuin
se tarkoitus tuolla edellä ilmi tuotiin.

Joten, lepoa vähän, Kapteeni, lepoa.

20.05.2020

Kapteenin syviä huokailuja

Mutta, tuo ohje Kapteenille: 
katse ylemmille, ja huomio alemmista pois
- vain hetkin kurkkia, miss' mennään siellä
... vaikka, osallaanhan hän itsekin vielä on sillä tiellä.

Kapteeni huokailee itsekseen...

-Mutta, jo huokaan taas, kuten lähes 20 vuotta
sitten, tässä samassa paikassa, mökissä 
(nyt siis etähytissä): -"Eihän minulla ole mitään
sanottavaa, enkä ees osaa itsestäni mitään sanoa."

Eilen jo huokasin, kun etähytin hiljaisuuteen asetuin, 
kun väsytti kovin ja vähän huimasikin, että: 
-"Jos tästä vaikka nyt lähtisin, hiljaisesti vain lipuisin pois. 
Ensin nukahtaisin ja sitten vain sammuisin tästä kaikesta. 
Mitä väliä ... enää. Onhan tätä kaikkea
tullut jo kirjattua kuin yltä kyllin."

Onko mun pakko yrittää vaikuttaa, jotain kuin julistaa,
kertoa, kuvata olevaa ja tulevaa. Miksi? Onko pakko?

Ja vaikkei kuin olisikaan pakko, silti mun aina vaan 
täytyy ja täytyy ... joka päivä, joka aamu ... vihkoon,
sit koneelle. Oppia oppia, itse, ja jotain vaik muille
jakaa. Vaan, miksi? Miksi pitää?

Jos antaisin vain olla, enkä tekisi enää mitään,
unohtaisin vain kaikki. 
Antaisin olla, jättäisin silleen kuin ovat kaikki mun
tekoni ja vaivani.

Helpottava ajatus. Ehkä silloin jäisi noi vaivatkin kaikki,
ne kun näköjään kuuluvat tähän hullutukseen.

Niin, mitä jos ... kaiken jättäisin, kaikki jäisi.
Vaivatkin, pelotkin, se kuin pakkokin vain edetä, edetä.

Jos vain nukkuisin pois...
Vähän ikävä etiäistä, sen tunnen. Tuntematonta en
vielä tunne. Josko vaik vastassa, jos ...

Näin huokaili Kapteeni jostain niin väsyneenä, 
kuin avuttomana tämän ajallisen elämän edessä.

Jossain nyt muutosvaiheessa taas, jossa jonkinlaista
näköalattomuutta tulevasta, alemmasta, ja ylemmän
tuntemattomasta. Jonkinlaista tarkoituksettomuutta.

-Oisko jo vaikka kaikki sanottu ja kerrottu, hän miettii.

23.05.2020

Kapteenia vahvistetaan

)))  
      -Niin, Kapteeni, ei kaikki ole sinun käsissäsi.
Ei matkasi määrä, ei elosi hetki.
Ei ajallisesi vaivat, ei ylempiesi matkat.
Ei sinun käsissäsi ole tuo tie, 
mikä jonnekin tuntemattomuuteen vielä vie.

Ei sinun vallassasi ollut tänne tuleminen, ei myöskään
täältä lähteminen, vaik kulkea saatkin kuin edes takas
alemman ja ylemmän välillä. Et vielä ole nähnyt ylempien
ylempiä, etkä kaikkea ymmärrä.

Eikä sanottu ole vielä läheskään kaikki, melkein kuin 
edelleen ... alussa kaikki vasta. On niin paljon salaista,
sinulle itsellesi, ja ihmiskunnalle kaikkineen.
Ajallinen on niin vähäinen, jos verrataan ylempiin.

Vaivansa täällä, vaivansa matkalla, vaivansa kaikella
ihmisteolla. Vaivansa myös jälkeen sen, ajallisen 
koulutuksen, koetuksen. 
Ei vaivasta vapaa ole kenkään ihminen, ei ajallinen, ei iäinen.

Matkansa jatkuvainen on hällä aina; ennen aikaa min täällä,
ja ajan jälkeinen min jatkaa hän kuin maan päällä, ylemmillä.

Kasvua kaikki kaikkinensa, ja kullakin tasolla vaivansa.
Toisilla vain raskaammat kuin toisilla.
Toisilla antoisammat kuin toisilla.
Kuka noista tietää ajallisen matkalaisista. Ei kaikki niistä
tiedä ylempienkään matkaajista.

Joten, Kapteeni hyvä, ei kaikki ole sanottu vielä - ei 
läheskään. Vain raavittu kokonaisuuden ja kaikkeuden
pintaa. Eikä tietoa, ymmärrystä, viisauttakaan tule
ihmislapselle ilman hintaa. Vaivat, on sitä maksua,
jota tiedoista, taidoista maksetaan. Ne vaivain kautta hankitaan, 
ja annetaan. Ilman vaivaa kuin tyhjiin kadotaan.

Joten, ei kannata nyt toivoa kuin kesken jättöä, kesken
lähtöä arvokkaalta tieltä. Ja varsinkin, kun olet jo edennyt
niin kauas sieltä, ajallisen alemman tieltä tälle ylemmälle
tasolle. 
Täällä on paljon saloja tutkittavana ja löydettävänä ain 
uutta ja uutta. Kaikki on tulevaisuutta. 
Ajallinen on vain ajallisen osuutta, vaikkei sitäkään saa
väheksyä, sillä arvokas on arvonsa myös sen, kuin ehtona
tulevien kehityksen.

Joten, nouse ylös kuopastasi, katseesi uudelleen eteen käännä.
Paljon on vielä tutkittavaa ja löydettävää maan päällä, ja
erityisesti sen yllä, viel ajallisen näkymillä.

Ja ajallaan kun jätät tämän ajallisen sen ylempineen, tulet
huomaamaan, että ylempien ylemmissä viel suurta on 
tarjolla - elämän uusia ulottumia ja ylempien suuruuksia ja
ain uusia loputtomia unelmia kaikkineen.

Joten, odota vain ... sanat sinua jo katselevat, etsivät hetkeä
ja oikeaa ajallisen aikaa. Sanojen virta on jälleen kuin outoa
taikaa. 

Mutta, lepo ... ajallisen lepo ... se on myös tärkeätä, ettet
väsy turhista pienistä.

Kaikki on valmiina, odota vain - ja luota.