Kapteeni anoi jotain uutta, tärkeämpää kuin vain ajallisen tanssi...

Ja samalla jo lipui laiva kuin itsestään oudon saaren satamaan. Viimeisen saaren, näin hän ymmärtää.

 
Viimeinen saari

... jossa tulevan maailman outo oranssinen valo
laivan kylkeen jo heijastaa...
- mitähän tämä matkalaisille lupaa.
-"Hei kaikki! Laivan miehistö nyt kannelle", kapteeni huutaa
on jotain uutta ja outoa katsottavaa...
Ja miehistö alkoi pikku hiljaa nousta kannelle
omista hyteistään ja tehtävistään luopuivat sitä Kapteenin
kuuluttamaa uutta ja outoa katsomaan.
Hiljalleen tulivat, eihän täällä nyt niin kiirettä ole ennenkään 
mistä sellainen nyt yhtäkkiä, he miettivät tullessaan.
Kannelle kertyivät kukin vuoron perään. Ensin saapui Näkijä ...
 
18.09.2022
Väki kannella
Ensin saapui Näkijä, aina innokkaana paikalla
hänen perässään kaikesta uudesta kiinnostunut Elämän Alkemisti.

Mystikkoakin kaikki outo kiinnostaa, hän tuli seuraavana.
-Ja hei, mäki oon täällä !... oon ollu koko ajan, 
eksä mua ollenkaa huomaa..., Försti jo huikkaa
Niin, onhan täällä jo Förstikin valmiina.
-Ja mähä-tään laivan tohon satamaanki ohjasin.
Aivan niin, aivan niin...
Ja saapuihan kannelle myös Erakko lamppunsa kanssa.
Mikä lie häntä niin viivytti. 
-No mikäs kiire tässä nyt sitten on, hän tokaisee tullessaan.
Olen tottunut muutenkin hiljaksiin kulkemaan.
-Vieläkös joku puuttuu? Kapteeni tiedustaa.
Onhan laivalla väkeä käynyt
vaan, kukin myös vuorollaan omille teilleen lähtenyt
kun ovat asiansa ja osansa toimittaneet.
-Puuttuuko joku, Kapteeni utelee edelleen. 
Harvoin on hän nähnyt koko joukkoa kerrallaan.
Joku siellä vielä portaissa kopisee ... no kas, tietysti
Narrihan se sieltä ... jostain kauempaa mukaan ehti.
-Tulee sieltä vielä ainakin yksi, askeliaan kuulin, 
hän ilmoittaa kannelle tultuaan.
Ja niinhän sieltä tulikin, se kerran, kauan sitten tavattu,
joka silloin saman tien jonnekin kait korkeuksiin lähti
uusia oppeja saamaan. Joku ”Poika” muistatteko hänet?
Muut nyökkäilivät tuntemisen merkiksi.
Hän on nyt palannut laivalle kuin huomaamatta
itsestään sen suurempaa numeroa tahtomatta.
Jotain outoa kirkkautta hänessä kyllä nyt on.
Ai niin, onhan tuossa Runoilija vielä 
istumassa tuolla sivummalla kynä ja vihkonsa käsillä.
-Noniin, jos kaikki ovat nyt kannella, haluan näyttää teille 
uuden sataman, johon juuri kuin huomaamatta ajauduimme.
-MÄ ohjasin...
-Niin juuri, Försti, sinä ohjasit sinä ohjasit... aivan oikein. 
Ja tarkasti ohjasitkin.

-No tuliha se sieltä..., mutisi Försti itsekseen.
-Olen ymmärtänyt kaikista merkeistä
ajallisen ja ylempien
että tämä saari on matkamme viimeinen, aloitti Kapteeni,
josta sitten lähdemme edelleen
kohti sitä outoa tuntematonta tulevaa
jonka merkkinä on tuo oranssi valo tuolla
paapuurin puolella.
Olen lisäksi ymmärtänyt, että meidän tulee nyt
poistua laivalta ja etsiä saarelta joku opettaja
jolla on meille tärkeä sanoma
ja ohjaus ja vahvistus, jopa varustus
tulevaa loppumatkaamme varten.
Joten, ystävät, lähtekäämme saarelle.
Mitään kiirettä tässä ei ole, mutta meitä kyllä
jo odotetaan.
-Niin, ja Försti, sinä jäät laivalle vahdiksi
ettei laiva karkaa. Tarkista kaikki köydet ja suojat
että laivamme säilyy turvassa.
-No joojoo ... tietysti mun tarttee taas jäädä tänne
ku kerranki ois jotain mielenkiitost luvassa.
-Mutta Försti, sehän on sinun tehtäväsi
valvoa laivaa ensimmäisenä perämiehenä.
Tosin tällä laivalla ainoana, mutta kuitenkin 
laivan kunnosta ja ohjauksesta vastaavana.
-No joo joo ... seli seli... eihän täst matkast ois tullu,
eikä tuliskaa mitää, ellem-mä ois lähteny mukaan.
-Juuri niin, Försti, juuri niin, Kapteeni kuittaa
ja salaa muille matkalaisille vähän silmää nakkaa.
Ja niin lähdettiin laivalta kapeaa kulkusiltaa
perperään kulkien.
Kapteeni joukon kulkua valvoen 
poistuen itse laivalta viimeisenä.
-Hei vaan, Försti, pidähän laivasta hyvää huolta.
Ei kait tuolla nyt kauhean kauaa viivytä.
... Aivan kuin ois ruorin takaa kuulunut jotain
hiljaista murinaa ... vaan, tuosta ei voi olla
ihan varma. 
Ehkä se olikin vain jotain kiinnytysköysien narinaa.
-Ootas vaa-ku-mä-saan noi narut kii...
 
Tätä uutta saarta juuri edelsi nuo Runoilijan sanat
joissa ennustus - muuttuvat maailmat.

Toistettakoon ne nyt vielä tässä uuden osion alussa.
 
16.09.2022
Kaikki rakentaa muutosta
Runoilija miettii: -Sanat vähissä
vaik maailma muuttuilee monin tavoin:
   Ukrainan sotaa jo 7 kuukautta
   viruksista ja niiden haitoista puhutaan
   Suomen talous pilataan
   uhkat kasvavat energian hintojen myötä...
Mitä ihmettä?
Sitä suurta muutostako kaikki?
 
 -Sitä!
     Muutosta kaikki rakentaa.
Eikö olekin ihmeellistä
miten pienessä ajassa niin paljon tuhottu.
Miten osattu
koko Maa kuin lannistettu uuden tilanteen alle.
Ensin kuin pienillä teoilla, pian jo laajenevilla
monenlaisilla valheilla kieroon väännetty;
väärät oikeaksi ja oikeat vääriksi.
Ja kansat uskovat valheita
... jotka siis edistävät sitä suurta muutosta.
Näin valheetkin ovat kuin oikeita
jotta muutos voisi toteutua
- valheiden kautta siis.
Totuuden kautta ois mahdotonta.
Mutta, taustalla kaikessa on totuus
joka vaatii valheen voimat
	jotta totuus voi toteutua.
Erikoista, eikö totta.
Mutta, kuka näkee 
valheiden takana olevan totuuden
on suuriarvoinen
kuin tietäjä iän ikuinen, joka sanoillaan
voi rauhoittaa epävarmaa tulevaa
Vaan, kuka uskoo häntä
kuka kestää voi tulevan kuormaa.
Kantavatko kuulijaa
totuuden sanat valheiden takana.
Kauanko julistaja saa julistaa
kaiken takana olevaa hyvää tulevaa.
Jos se julistus silmiä avaa
tulevan voi jaksaa paremmin kantaa.
Se vaatii kuitenkin suurta voimaa
koska joutuu itsekin kulkemaan
samaa vaivaa.
Pelastaako jokin tulevan vaivasta
raskaista ajoista ja ajatuksista
tulevien peloista ja tapahtumista?
Siinä se suuri kysymys
johon moni odottaa vastausta:

Onko ratkaisuja, onko vapautusta?
Mitkä teot ois oikeita tulevina aikoina?
 
 
18.09.2022
Väki saarella
Ja niin väki kulki saarella kuin johdettuna
kohti hetken matkaa sisämaahan
pienelle aukealle.
Siel oli paikkoja, jokaiselle omansa
istua erillään toisistansa
puoliympyrässä
ja edessä tyhjä paikka
kuin jotain odottamassa.
Ja saapuihan se odotettu
kuin saarelle kutsun laatija
asettui hän paikallensa
valkeissa vaatteissa.
Ja ennen kuin ehti edes aloittaa
sanaakaan sanoa
avautuivat takanansa
kauniit suuret suojansa.

Siipensä suuriksi kohosivat
kirkastui koko keho
valaisi paikan latvoja myöten
jokainen tunsi lämpönsä.

Oli aivan hiljaista
laivan väki rauhallista, odottavaa
mitä oikein oli tuleva
... ja aukaisi hän kasvonsa
sanat sulaen ulos tulivat
ja ne kuuluivat: ...
 
18.09.2022
Enkelin ensi sanat
-Olette nyt täällä
viimeisellä henkisellä saarella
valmistautumassa matkan varsinaiselle tarkoitukselle
- tätä varten koko tää pitkä matka
ja tämä saari on kaukana.
Täällä ohjataan loppumatkan tavoitetta
joka vaatinut tuon matkan kasvun ajassa
ja ajallisen takaisessa
ja minut on lähetetty julistamaan teille
kaiken tarkoitusta
katsottuna täältä ylemmältä tasolta.
Alemmalla tasolla kaikki on vain
sen ylemmän tason toteutusta.
-Siis, kuunnelkaa ja vahvistukaa
kukin tavallanne ja osallanne
toinen toistanne tukekaatte
ja yhteen punokaa kaiken, min nyt kuulette.
Ajan silmät katsovat
vain ajallisia tavoittavat
niistä rakentavat ajallisten kuvat
- katoavat.
Mutta, ylemmän näkymät
näkevät vain silmät ylemmät
piirtyvät esiin tulevat
ajallisen takaiset unelmat.
Se kaikille on yhteistä
kuten on ajallisenkin vajavainen
vaik niin monitasoinen.
Samoin on monitasoinen
tuo tila ylempien
mutta, se on tasapainoinen
ei niin eriarvoinen
vaik virkansa kaikilla taitonsa mukaan
... ei kuitenkaan ajallisen taitojen mukaan.
Mittarit on muut;
toisenlaiset, tasaavaiset
ja helpotuksensa kullekin
ajallisensa olosta ja vaivasta.
Ei siel osaansa kirota tarvitse
vaan, kiittää ja koota
rakentaa kokonaisuutta
vapautuneena ajan kahleista
kuormista ja vaivoista
ajallisen opetuksista.
Rakennetaan toisenlaista kokonaisuutta
- tasapuolista
ei riistoa, julmuutta
vaan, rakkauden kaunista
ja oikeudenmukaisuutta.
Siitä parempaa tulevaisuutta
vaik matkaa sekin vasta
kohti lopullista kauneutta
ja ajallisen vaivan unohdusta.
 
Kuolema jo kävikin kuvaamassa
ajan tilan vaihtumista
miss' hänellä tärkeä osansa.
(Kuoleman vierailu laivalla, omana sivuna)
Sen jälkeen on toiset auttajat
paikoilleen kunkin asettavat
eikä hätää oikeasti ole kullakaan
ken saapuu uusiin vuorollaan
kasvuansa purkamaan
kukin vain omalta osaltaan
mitä toi ajallisesta mukaan.
Se kaikki uusiin valmistaa
matkaa jatkamaan.
Siinä seitsemän askelta arvokasta.
Viimeinen saari josta katsella
ajallisen tapahtumia.
Ajallinen on muutoksen vallassa
siihen vaikuttaminen mahdotonta.
Mut' ajallisen takainen on matka uus'
parempi tulevaisuus
vapaudessa ajallisen vallasta ja vaivasta
peloista ja ahdistuksista.
Parempaa on luvassa ajallisen takana
- tuo tieto on lohduttava.
 
 
28.09.2022
Kapteeni ja Aatami Ajallinen
-Ja niin, sinä Kapteeni
	ja ajallisesi osa, se Ajallisen Aatami.
teillä on kahden maailman osa
- ajallinen ja ajaton
ja niiden yhteinen muutos
päin vastoin kuin noilla muilla
henkisillä ulottumilla.
Teille tässä nyt enemmän opastusta
vaikkakin, ovathan nuo kaikki omalla oudolla tavallaan
kaikki yhteistä osaa.

Ja teille nyt seuraavaa
ja nuo muut osallaan teitä auttaa
teitä kantaa
viisautta ja voimaa antaa.
Ja näin kaikki hiljenivät kuulemaan
mitä opettajalla on sanomaa.
-Ja, sinä Runoilija,
kirjaa tarkoin tää kaikki muistoon
että on sitten myöhemmin mitä jakaa.
 
19.09.2022
-Heti alkuun on tärkeätä kuvata 
ajallisen ja ajattoman ulottuman eron .
Tuo Lucy-elokuva käsitteli ajallisen voimia
joita siinä aikaansaatiin huumeilla.
Lucyn voima
 -On ajallisen elokuva (Lucy)
jossa kuin yliluonnollinen voima oli mahdollista
suuresta aivo- ja solukapasiteetista.
Tuo kuvaus on nyt heti alkuun korjattava.
Oikea voima tulee sanoista
tiedosta ja ymmärryksestä
sitä ei nuo aivosolut
vaan, kuulevat korvat
ja kuuleva viisaus ja ymmärrys
ylempien ulottumasta.
Ihmisen tuollainen ajallisen osan vahvistus
tuo vain ajallisen vahinkoa
vaik alkuun näyttäisi miltä
vaik näyttäisi siltä, ett' nyt on jo taivas avoinna
tämän avautuvan ajallisen voiman takana

niin, ei ...
ihmisen mieli jo hyvän voiman sivuteille vie
jollei vaik itse itseään
niin joku toinen jo piankin
keksi voimalle toisen vallan
ja suurin rikkauksin.
Vain sotaa ja tappamista
ja maailman hallintaa
tuo mukanaan ajallisen kasvava voima.
Mut' ylemmän voima, viisaus, tieto, taito
ja ylemmän ymmärrys aito, ja totuuden rakkaus
voi olla ihmiskunnan pelastus
ajallisen voiman ”kynsistä”
ihmisen ahneudesta ja pahan vallan tavoittelusta
vaik näyttäisi se ensin miltä
ajallisten auttamisilta.
Katso ympärillesi, sinä viisas ihminen
katso tarkkaan ja kuuntele
ajallisen tekoja ja lupauksia
ja mihin ollaan menossa
tällä ajallisen voimalla.
 
 
20.09.2022  
Ajallisia ja ikuisia voimia
Ja enkeli jatkaa opetuksiaan...
 -Tämän kuulee ken kuulee,
   muut olkoot kuulematta.
 
On kaksi sydäntä kaipaavaista
kaksi elämää niin erilaista.
Yhdistääkö suuri kaipaus
kahta eri maailmaa.
Onko sen voima niin suuri
ett' pystyisi se siihen?
 
Kaipaus, ei ole se voima
joka elämiä muuttaa.
Voi, se on kehon, mielen tila
sen odotus
... vaan, oikea voima on totuus
ja sen tarkoitus
- totuuden toteutumisen tarkoitus
ja sen tulos.
Ei inhimillisen kaipauksen tulos
se ei katso totuutta
se katsoo vain mielen ikävää
- se ei ole kestävää.
 
Vain totuudessa
elämän oikeassa tarkoituksessa
on kestävä voima
kuin edeltä valmistettu suunnitelma
jolla etsitään ja rakennetaan sitä oikeata osaa
joka tulevaisuutta rakentaa.
Mieli, on haikailua, haikeutta
inhimillisen elämän osuutta
sillä harvoin on totuutta
vain tunteiden osuutta ja tahtoa.
Voiko sen päälle rakentaa totuutta
ja elämän todellista tarkoitusta?
Ei voi, eikä kannata
se ei tuleviin kanna
ei onnea anna
... vain hetken tunnetta
sit taas hajoava,
Etsi se oikea
kestävä, kantava
totuudessa voimaa antava
- ei tunteen, ikävän mukaan
vaan, sen todella kantavan voiman mukaan
jollainen inhimillinen ikävä ja kaipaus .. ei ole.
 
Tunteet on suuri voima;
ikävä ja kaipaus, surukin
ovat vain ajallisen voimia
ajallisen tekoja kantavia.
Totuuden voima
elämän todellisen tarkoituksen voima
rakentaa tulevaisuutta
kestävää uutta, jolla on vaikutusta
vaik koko maailma
ei vain kaksi tunnetta kaipaavaista
- se ei tulevaa rakenna, vain hetkeksi vain
tunnetyhjiön hetkeksi täyttää sai.
Mutta, se tunne
se syvä sisäinen 
todellisuuden, totuuden kaipaus
sen rakennus
on oikea elämän tarkoitus.
Se, tulee ihmisen täyttää
ja se hyvältä ja kestävältä näyttää.
 
Joten, sinä ihminen
kumman mukaan eloasi rakenna;
tunteen, ikävän, kaipauksen
vaik vailla kohdetta
vaiko sen kestävän kantavan 
totuuden merkitystä antavan
ja maailmaa ja tulevaa rakentavan
jonka ajallisen tunteet on taustalla
eivät hallitsevassa asemassa
sillä, nyt etsitään ajallisen ajattomia tekoja
ei tunteiden pyrskähdyksiä
aikaa turhiin kuluttavia
vaan, kuin ikuisia arvoja
joilla on tulevia rakentavia voimia
maailmaa ja ajallisen eloa muuttavia
ja tuleviin oikeasti kantavia.
Sillä, ei elämä ole vain tämä ajallisen pikku hetki
vaik sillä hetkellä tärkeä
vaan, tulevien aikojen rakennus
ajassa siihen panostus
on se totuus, jota tulee tavoitella ja tehdä
jolla sitten, kuin huomaamatta
täyttyvät ne ajallisen tunteiden tarpeet.
Aika, ja ajallisen elämän oikea tarkoitus
jolla on tulevien elämään kantavuus
taakse ajallisen elon hetken, sen niin lyhyen
vaan, kokonaisuuden, joka on ikuinen.
Ja silloin tämä ajallisen elon pieni hetki
saa kuin ikuisen tarkoituksen
ja oikean merkityksen
jota kannattaa kaikessa hakea
siihen suostua ja sitä anoa
- ja se on sinulla
ja voima siihen tarttua
 
Uskallatko, sinä ihminen
ajallisen elon ja ikuisuuden välisen tilan tärkeä palanen?
Haluatko sen paikan
sen vaivan ja sen teot
... vaiko vain elon hetken tunteiden palon
ja sen kaipauksen?
-Minä haluan, sen paikan
sen voiman ja sen teot.
Auta, sinä Suuri Voima, siinä
sillä, omat voimani ei siihen riitä.
 
Tarkennus vielä:
-Sillä, totuuden teot
ovat ajalliselle kauhistus;
ajallista purkava
rakenteiden hajotus
sillä, se ei katso ajallisen hyvää
vaan tulevan ajatonta
joka siellä on sitä kaivattua hyvää
jota tulee tavoitella
jota ajassa rakentaa.
Se rakentaa totuutta ja kestävää tulevaa
jonka palkka on se oikea elämä
ei vain tämä ajallisen herkkä hetki.
 
 
Lukuohje yllä olevaan:
23.09.2022
Lukuohje
 -Tärkeätä ois se ... ett' selvitä se
mitä siinä sanassa todella sanotaan;
   miten asioita toisiinsa verrataan
   miten elämää kuvataan 
   mikä tehdään tärkeäksi
   mikä kestäväksi
   ja mikä kestämättömäksi, mikä heppoiseksi.
Pikaluku ei totuutta avaa
vaan, totuuden silmät ja ymmärrys ylempi
on sanojen kaartelevain avain.
 
 
23.09.2022
Voinko auttaa
 -Sinä kysyt, voitko auttaa?
Sinä autat jo
   elämä virtaa
   elämän energia kasvaa, auttaa ja parantaa
   solut uudistuu ja kasvaa
   ne vahvistaa.
Kaikki on energiaa
heikkoa, tai vahvaa
	heikko - sairautta
	vahva - vahvistusta.
Heikko - ei pysty torjumaan sairautta
vahva - torjuu sairautta.
Vain pelkkä energia.

Ei mitään ihme temppuja
vaan, sairaan solukon poistoa
ja uuden runsautta ja voimaa
sairaus katoaa uuden energian
	ja uusien terveiden solujen myötä.
 
 
28.09.2022
Förstin oma elämä
  -No, mitäs täällä tapahtuu! 
		huikkaa Försti kokouspaikalle tullessaan.
-Försti! Mites sinä täällä. Ja, oikein ruorin kanssa tulit? 
		Ja ... mites laiva? Kapteeni huolestuneena.
-Laiva ja laiva ... älä aina jaksa siit laivast. 
Mullakin on oma elämä.
-Oho ... okei okei ...kiva kun tulit.
-Sanot vaa ... mä tunnen ton sun ilmees.
-Että se jaksaa olla joskus rasittava, Kapteeni hiljaa huokaa.
-Mä kuulin ton! ... ite oot ... rasittava.
Mäki haluun elää, kuulitsä - ELÄÄ!
-Mtäh? Sinähän olet ... nuk (..ke) ... tai siis, no, antaa olla.
Ihan hyvä, Försti, oikein hyvä. Pääasia että se laiv...
tai .. no, olkoon. Kais-se  siellä pärjää... tämähän on
vain ... tarinaa.
-Mitä ihmeen tarinaa ... ja mite-se-ny tähä liittyy?
-Eei mitenkään, eei. Kaikki on ihan ok.  ... Huh.sen kanssa taas.
 
 
03.10.2022
... ja opettaja jatkaa ...
Biohakkerointi
 -Biohakkeri kohdistaa huomion ajallisen näkyvään
ja siis myös ajallisen kehon toimiin
sen parantamiseen, muuntamiseen ja valvontaan.
Tämä viel nimetön ”ylemmän hakkeri”
kohdistaa kaiken fyysisen taustaiseen
jonka yhtenä tuloksena on ajallisen oleva
mutta, pääasia on ylemmän osa ja sen maailma.
Molemmissa on silmille 
ja ajallisen ymmärrykselle sama näkyvä
mutta ylemmän hakkerissa on mukana
myös näkymätön, ylempi ulottuma.
Sen kautta rakentuu myös ajallisen osa ja maailma.
Vaan, kumpi maailma on kestävämpi
kummassa suuremmat voimat
kumpi rakentaa oikeasti tulevaa
- ajallinen väkisinkin vähin erin hajoaa.
Ajallisen biohakkeri ei voi ajallisen osaa hävittää
... jos ehkä vähän viivyttää
mutta ajassa on ajallisen lait.
Ylemmän hakkerilla on ylemmän lait
joiden alaisuuteen kuuluvat myös ajallisen vajaat.
Ylemmän hakkerin lait kasvattavat ylempiä
vaik ajalliset katoavat aikanaan.
Ylemmät rakentavat turvaa ajallisen ylle
ja sen lahoamisen jälkeen
sillä, ajallinen ... on vain hetken ajallinen
ylempien voima on ikuinen
hoitaen ajallisen päälle myös sen jälkeisen.
Keskitytkö vain ajallisen hetken voimaan, vähenevään
vai, katsotko jo ajallisen taa
jonne ylempien hakkerointi kantaa
ja voiman tuleviin antaa.
 
 
03.10.2022
... vielä jatkoa tuolle edelliselle ...
Ajallisen biohakkerointi
 -Ajallisen biohakkerointi valmistaa
kaikenlaisia rohtoja ja sekoituksia
ajallisen apuja antavia
lohduttavia, kalliita, vaivan takaa
- kuka osaa, jaksaa valmistaa
jatkuvasti vaik kehoa puhdistaa.
Mutta, ei kaikkea ole aina saatavana
ja kuka oikeasti osaa...
itseään vaik vahingoittaa väärillä aineilla.
Ja jos vaikka sota, erämaa, tai talvi ankara
mistä hankkia aineita
siksi on oltava muitakin apuja tarjolla.
Siihen astuu kuvaan
pelkkä ilmainen energia 
ja ylemmän voima, ulottuma
- parantavan ja hoitavan
ja ruokkivan värähtelyn energia.
 
 
13.10.2022
Kapteenin haikailua
Kertoja:
-Niin, aina hetkin Kapteenin mielen täyttää
ikävä ja kaipaus jonkun Kapteenittaren perään ...
(vaikka se asia jo kerran käsiteltiin
edellisessä vastaavassa heikossa hetkessään
reilut pari vuotta sitten)
... mielessään viel ajallisen osansa muistoja
osin niin kauniita ja ...
   -Höh! eik-se muista
ett' laivalla ei saa olla naista, Försti keskeyttää,
-se voi tuoda laivalle onnettomuutta.
-Niin, Försti on tarkkana
ja muistaa hyvin merten lait, Kertoja toteaa
- ... ja koko miehistökin voi siitä seota
ja rupeevat viel hempeiks, ja kuvitteleen vaik mitä.
-Niinpä, Försti, se riskihän siinä piankin on.
-Nii! Ja jos sil-ny sellane hinku sen Kapteenittaren perään on,
niin menköö vaik sen Ajallisensa Aatamin osan nahkoihi
hetkeks, ja käyköö siel ajallisen merillä seilailemas
- s i e l  n i i t  Kapteenittarii on sylin täydelt.
-... hmmm ... tuo Försti on tullut jotenkin fiksuksi
tämän matkan aikana - vai liekö jotain oppi silloin
omien kokemustensa kautta, vaikka sen Laisan kans...
(Tuosta linkistä on kertomusta Förstin aikaisemmasta elämästä
ennen tätä laivaelämää, silloin kun se oli vielä viisas, uljas ja 
rohkea pikku koalakarhu. Siellä se Laisakin oli.)
-STOP kertoja, siit et-kyllä muistuta, etkä puhu!
... enkä mä sillokaa ollu mikää "pikku" !
-Juu, ei ei ... nehän on niitä menneitten juttuja ne.
Ni ! Ja muistakki. ... Eikä mitää linkkejä sinne!
-No ei tietenkään, ei tietenkään ... nykyhetkihän on tärkein.
- -
 
07.10.2022
Erakon huokauksia
Erakko pelästyi, ett' pian menettää hän
Erakon vapaan elämän.
Miten käy Erakon
jos hänet täytetään ajallisen teoilla ja puuhilla
- Erakko kuolee.
Hyvä kun hiljenit
niin minäkin ymmärsin, ei minusta ole
paikalleni asettumaan
yhden ihmisen elämää tasaamaan
vaan,
     vapaa mun olla täytyy
     vapaa tanssimaan
     sanojen maan viljaa leikkaamaan.
 
Hiljaisuutesi minutkin herätti
unikuvista nosti pois
sillä, unien jatkumo elossa
jo mahdotonta ois.
Vaik' kuinka ihana hän olla vois
vapaus minulta mennyt ois.
Siks', oi, rakas, mun mentävä on
sinulla sun oma ties
kuin kädestä kohtalon.
”Ei vapaata vangita voi
me kumpikin tiesimme sen
sinitaivaalla  korkeuksissa
sinun laulusi vapaana soi.”
(lainaus laulusta Kurki)
Sammui rakkaus kuin syttyikin
yhdestä ihanasta hetkestä vain
hetken nautimme, tanssimme haaveilimme
... minä suloisen muiston sain.
 
Erakko edelleen huokailee:
-Ei minusta ole suhteeseen aikaa vievään ...
Erakko pian kuolee.
 
-Ei olekaan, onhan se tiedossa
ei suhteeseen, mit' ei tarkoitettu oo.
Mutta, jos kohtaa tarkoitus ja työ
jos kohtaa se, min sydän yhteen lyö
joka on se todellinen apu ja voima
se tarkoitus, mikä ei voimia syö
vaan, antaa sitä
rakentaen juuri sitä
mit' sydämesi sopukka etsinyt on.
Oisko se sitten mahdoton ?
 
-Niin..., huokaa Erakko mietteissään
haroen harmaata partaansa
-niin... oisko sellainen mahdollista?
 
  -Noni !  tota mä just tarkotin, tokasee Försti,
-t o t a  m ä  j u s t  tarkoti ku mä sanoin ett'
koko miehistö sekoo, jos laivalla ois naine.
Kuuntelen-ny totaki Erakkoo ...
tohon sen aika sit menee, vaik sen pitäs olla
jossai tuol kaukana sen lamppusa kans
uusia tutkimas.
 
Muun muassa tuollaisia asioita, kuin ajallisen arkisia
käsiteltiin Viimeisellä saarella.
Vaan, olihan paljon muutakin, itse kullekin matkalaiselle
omaansa, rikastuttavaa ja vahvistavaa
ja tulevaakin kuvaavaa
vaan, ei kaikkea vielä esille ... odottavat oikeaa aikaa.
Runoilija kyllä tarkoin kaiken muistiin kirjas.
Enkeli kiitti miehistöä tapaamisesta ja
oudolla voimallaan heidät loppumatkalle siunasi
ja lupasi vielä heidän matkaansa seurata 
jollain omalla salaisella tavallaan.
-No, tässäks-tää ny-sit oli, kyselee Försti hämmästyneenä,
eikä se mulle mitää sanonu. Hö!
-No mut kuule Försti, sinä olet hyvä paikallasi, osaat jo
kaiken tarvittavan, yrittää Kapteeni rauhoitella.
Enkeli kyllä kuuli tuon Förstin huomautuksen, ja tarttui
aiheeseen kuin lähtösanoiksi: -Niin, ja sinä Försti, 
laivanne taitava ohjaaja ja matkan turvaaja, 
sinulla on oma tärkeä virkasi matkan onnistumisessa.
Sinä olet oppinut matkalla paljon, sen huomaan,
ja oppimasi taidollisuus on hyvänä turvana kaikelle
mitä matka eteenne tuo. Ole vain edelleen urhea ja rohkea,
juuri sellainen kuin olet aina ollut. Hyvää matkaa sinullekin.
-Aha ... joo no, hyvä sit nii ... no niihä-mä-oonki ... tärkeä
tolle laivalle, ja eteki tolle Kapulle. Eihä-siit ois mihkää ilman mua.
-Försti ! Äläs nyt ... enempää. Saithan sinäkin nyt osasi.
-Nojuu sain sain, ku vähä ite avitin ... ett tuliha-se-sit-sielt kuiteski.
Enkeli kyllä kuuli tuon kaiken, jonka sitten vain kuittasi lempeällä
hymyllään. -On siinä sielua, hän itsekseen huokaa.
Näin väki hiljaisena poistuu saarelta rivissä kulkien rantaa
kohti, jossa laiva heitä odottaa. Kapeaa kulkusiltaa pitkin
kukin vuorollaan laivan kannelle, Försti ja Kapteeni viimeisinä.
-Laitahan Försti laiva lähtökuntoon. On sopiva purjehdussääkin,
joten rivakasti vaan matkaan, Kapteeni opastaa.
-No kyllähäm-mä nyt tän hoidan. Hoidas-sä-vaa omat hommas.
-Mä en kyllä oikein ymmärrä, miks se on aina noin kiree, 
huokaa Kapteeni itsekseen. ... Vai, voiskohan se olla vähän 
silityksen tarpeessa ... -Hei Försti, kapteeni kuiskaa kuuluvasti, 
tulisitko hetkeksi tänne vaikka mun syliin ... istuttais hetki
yhdessä ja vaik vähän rupateltais.
-Hö! mitä se-nyr-rupes hempeilee, eihä-se-oo pitkää aikaa
mua huomannu. -Mullon hommii, etsä nyn-nää! Ei ehin-ny.
 
Ja näin laiva lähti Viimeisen saaren satamasta hiljaisesti 
lipuen, kohti sitä kaukana siintävää oranssia valoa.

     
Miehistö kömpi omiin hytteihinsä, vain Försti jäi yksinään
kannelle ohjaamaan laivan rauhaisaa kulkua.
-Aika outoo ... maisema-o joteski muuttunnu, mitähä-sille-o 
tapahtunnu, Försti yksikseen ihmettelee, ja tarkkailee
oranssia horisonttia.
-Laivanne nousi nyt uudelle merelle, hän kuulee jo tutuksi 
tulleen äänen, -vähän ylemmälle, siksi se nyt näyttää erilaiselta. 
Matka jatkuu ja kasvaa, ole vain huoleti, Försti ... ja pidä vaan 
huolta kurssista.
-No kylläm-mä tän purkin hoidan, höh.
 
  
18.10.2022
Näkymiä laivan kannelta
  -Voi tätä maailmaa
voi tuota ajallisen osaa, huokaa Runoilija
kun katsoo alas ajalliseen laivan kannelta.
-Harmaantunut on entisestään
paikoin jo tummalta näyttää.
Tummat pilvet ajallisen taivaan täyttää.
  -Joo nii-onki ... mäki-oon sitä vähä seurannu,
toteaa Försti lakoonisesti,
-eihä siel koht enää nääm-mitää.
-Niinpä, myötäilee Runoilija hiljaa.
-Oiskoha sil Näkijäl jotai...
-Niin, olisikohan Näkijällä jotain tietoa tästä hetkestä,
vaikkakin se jo viimeksi sanoi, ettei se enää kestä,
eikä jaksa tuota kaikkea seurata. Narri siitä sitten
vähän jatkoi, vaan taisi väsyä hänkin
noihin harmaisiin kuviin.
-No, kysy silt Näkijält ... jos se vaik kuiteski
jotai viel näkis, Försti vähän kuin painostaen,
... tai jaksais.
 -Mitäs miehet täällä miettii, kysyy Kapteeni
tultuaan laivan kannelle, kun kuuli jotain puhetta.
-Mieehet .. hö!
-No, katsohan Kapteeni tuonne alas, ja Runoilija näyttää 
kädellään laivan alle, -melkoiset maisemat, vai mitä.
-No juu, onpas ne tummuneet ...
ei oikein voi maisemiksi enää kutsua.
Aika pelottavaakin.
-Nii'i, mitähän kaikkea siellä tapahtuu ...
eihän tänne enää mitään näe.
Ajateltiin tuon Förstin kanssa, että jos kysyttäis
Näkijältä, että miltä hänen mielestään siellä
alhaalla oikeasti näyttää.
-Siis MÄ ajattelin ... mä ehdotin.
-Niin, miksei. Jospa hän vaik vielä suostuisi
jotain näkemästään kertomaan, vaikka jo
viimeksi siihen näkemiseensä väsyikin.
-Heei Näkijä! Olisko sulla vähän aikaa!
 
Hetken kuluttua laivan portaita pitkin kannelle kömpi ..
  -Mikäs teillä täällä, Näkijä kysyy
			hieman ihmeissään.
-No, me vähän tässä ajateltiin...
  -Siis MÄ ajattelin ... MÄ!
- ... että, jos sinä voisit vähän vilkaista tuonne alas
ja jos vaikka edes vähän kuvaisit meille että
mitä siellä oikein on menossa.
-Jaa ...(ja syvä huokaus) niin, minä kyllä lopetin
sen seuraamisen silloin viimeksi, kun väsyin
liikaa niistä tummista kuvista. Mutta ... 
jos nyt vähän vilkaisen ... Oohos !
onpas se nyt edennyt ... kovin on jo tummaa...
-Mikä-o edenny? Försti jo hätäisesti.
-No se suunnitelma, josta olen puhunut jo monesti,
se suuri suunnitelma.
-Aaai-se ...
-Niin juuri, se.
-No, miltä siellä nyt näyttää, kysyvät Kapteeni ja
Runoilija kuin yhdestä suusta.
- ... (huokaus) Niin, Näkijä aloittaa.
-Piilossahan on kaikki, kun täältä katsoo, siis noiden
tummien pilvien alla
samoin on piilossa viel kaikki, kun katsotaan pilvien alla.
Piilossa piilossa .. valheiden takana, kuten olen jo
ennenkin kuvannut. Piilossa on kaikki edelleenkin.
Vain harvat siellä ymmärtävät, miten kaikki oikeasti on,
ja miten kaikki tulee etenemään tästä edelleen.
Mielipiteitä on kuin nuolia suuntaan ja toiseen ...
syytöksien nuolia - oikein nuolien sotaa.
Monta nuolta ilmassa yhtä aikaa, ja putoavat
minne putoavat, ja uskovat niistä mitä uskovat
yksi yhtä ja toinen toista. Kiistelevät niiden valheista
vaikka totuutta on vain harvassa nuolessa.
Nekin valheiksi väännetään suurten valheiden keskellä.
Kuka tuosta sotkusta voi selvän ottaa. Ja kun niitä
oikeassa olevia on niin monia, kellä mikäkin nuoli
selässä tai rinnassa. Jollain vaik silmässä.
Voi tuota kuvaa, raskasta katsella.
-No eiks-siel mitää muuta ku noit nuolii ...
ja jollai vaik silmässä - yäk! Förstiä vähän huimaa.
-Noo, onhan siellä tietenkin .. niitä tekoja kaikenlaisia
mitä nuolista seuraa, niistä valheiden nuolista.
Monenlaisia tekoja, koviakin tekoja ja raskaita
- ja kaikki kuin omissaan oikeassa, se nuoli
selässä, tai rinnassa.
-Tai silmäs ... ääk!
-Niin, mutta ...
-Mitä mutta! Försti jo kiiruhtaa
-Niin, eivät he siellä näe, sitä totuutta kaiken tuon
hullutuksen takana...
-Mitä totuutta.. kerro!
-No Försti, anna nyt Näkijän rauhassa katsella
ja sanojaan asetella, toppuuttaa Kapteeni innokasta.
-No joojoo joo ... noh!
Jonkin aikaa hiljaa mietittyään ja alakerran kuvaa katsottuaan
hän jatkaa ... -Niin, tämä on vaikeata kertoa...
on kuin vääryyttä, ja silti kuin oikeata
ja oikeata, joka kuitenkin kuin vääryyttä
ja kuin väärät teot, jotka johtavat kuin oikeisiin tuloksiin
ja kuin oikeat teot, jarruttavat oikeasti oikeita tekoja.
Monenlaisia kasvoja .. monenlaisia virkoja ja tehtäviä
tekevät kuin pahuutta, ja siltä monet tuntuvatkin, mutta ...
sen pahuuden takana siintää oikeata, tulevaa ...
sanoisinko jopa kuin jotain uutta maailmaa.
Mutta, raskaita polkuja, vaikeita tapahtumia
kuin hallitsemattomia, ja kuitenkin tarkoin johdettuja
edeltä tarkoin suunniteltuja vuosien ja vuosien ajan.
Kaiken tuon kuin sekamelskan seurauksena ja myötä
muuttuu maailma ja sen ihmisten osa...
Voi .. monimutkaista on, vaikka nähdä, niin mahdoton 
selittää mitä juuri nyt tapahtuu, kun jo huomenna 
tapahtuu taas muuta. Teot johtavat toisiin, joita ei vielä 
edes näy.

-Voi, en jaksa nyt enempää. Tämän päivän kuva voi olla 
huomenna jo ihan toinen, yhtä vaikeasti kuvattava 
kuin ois ollut tämän päiväinen. 

Ja ihmisten osasta en uskalla edes aloittaa, en jaksa 
yrittää kuvata, sitä kaikenlaista outoa kulkua.
 
-Noni .. justiin-nii ... tostahan sitä sit tuliki iha viisaaks,
vai mitä Kippari. Aukeskos toi sulle?
-Nnjjaaa ... tuota ..
-Siis ei auennu sullekkaa ... 
	vaik sen mä oisin kyl arvannukki.
Samaan aikaan, kun Näkijä kuvasi tunnelmiaan ja kuviaan
oli kannelle saapunut myös Elämän Alkemisti, joka
kiinnostuneena kuunteli ajallisen kuvauksia.
 
-Mitäs sanot sinä, Alkemisti? Kysyy Näkijä, kun huomasi
Elämän Alkemistinkin saapuneen kannelle. -Mitäs tuumit?
  -Niin ...(ja hänkin raskaasti huokaa), 
tästä kaikesta oli kyllä puhetta saarella. 
Sain henkilökohtaista opetusta siltä Opettajalta. 
Hän näki enemmän, kuin vain tältä laivalta voi nähdä. 
Hän oikeasti, tiesi.
Hmmmm... mitähän siitä olisi nyt hyväksi, tai ees lupa
puhua ja kertoa. - Kaikki ajallisen tapahtumat liittyvät
toisiinsa .. eivät ole irrallisia, vaikka voisi siltä näyttää.
Tapahtumat palvelevat toisiansa, ja vievät eteenpäin
sitä Suurta suunnitelmaa.
Se saattaa kuulostaa noin sanottuna jotenkin kauniilta,
vaan sen kaiken kulku, ei todellakaan ole kaunista
katseltavaa ja koettavaa.
Oli puhetta joistain piikeistä, ja myrkyistä ...
monenlaisista näkymättömistä aiheista, viruksista
ja suurista värähtelytaajuuksista ja niiden 
aikaansaamista muutoksista ihmisissä ja maailmassa.
Ja tietenkin, kuten sinullakin tuossa, myös niistä valheista
jotka kaikkea kantavat eteenpäin. On vääriä valheita
ja on oikeita valheita ... kuka niistä mitäkin tunnistaa.
Ja tietenkin myös ihmisistä ja niiden voimista ja
kehojen tiloista. Puolustuksesta ja suojauksista.
Oli puhetta siitäkin, josta sinä jo kauan sitten näit
kuvaa, miten henkiset ja hengelliset arvot ja voimat
kasvavat merkittävään asemaan tulevien aikoina.
Mutta siis, ... on pelottavaa olla oikeassa
mutta kaikki tapahtumat koskevat vain ajallisen
maailmaa ja ulottumaa tuolla alhaalla
täällä ylemmällä tasolla voimme tutkia tuota 
ajallisen tilaa, ja kaikkea mitä se itsessään kantaa.
Aika pelottavaa, täytyy sanoa, enkä puhu nyt
näkyvästä maailmasta, sen sodista ja ihmisten
teoista, vaan kaikesta siitä piilossa olevasta
ajallisen tilan ihmissilmälle näkymättömästä osasta.
On siis olemassa näkyväistä sotaa, kuin myös
näkymätöntä sotaa ihmisen ulkopuolella - ja
myös sisäpuolella.
Tosin, tarkasti suurennettuna jotkin asiat kyllä
paljastuvat, täytyy vain osata ja uskaltaa.
Mutta, sitten on myös voimia ja valtoja, joita ei
millään ajallisen keinoin voi tutkia .. ne vain ovat
olemassa, voimallisesti vaikuttamassa, jos vain
osataan uskoa, toivoa, anoa ja avata.
Kaiken tekee monimutkaiseksi sen jo aiemmin
kertomamme kulku, jossa tapahtuu
hyvän kautta pahaa ja pahan kautta hyvää.
Ja paha voi hyvinkin palvella hyvää
kuin siis myös hyväkin voi palvella pahaa.
Ja vielä se jo aikaisemmin kuvaamani ketju
jossa hyvä muuttuu ihmiskäsissä pahaksi,
jonka kautta taas hyväksi, joka taas pahaksi
ja niin edelleen. 
Ketjuja vaikea kuvata ja jäljittää.
Ajallisessa eletään monenlaisten myrkkyjen 
aikaa, uskoo ken jaksaa. 
Ja monet ehkä miettivät, voiko ihmiskehon myrkyistä 
mitenkään vapautua.
Siinä onkin suuri kysymys, jota koko ajan selvitän 
tuolla omassa hytissäni.
Ehkä siitä voin kertoa myöhemmin, kun sen
aika avautuu.
 
-Noni, kuulit-sä Kippari, tosta Alkemistin jutust sai
sentää jotai tolkkuu ... vai mitä ... sait-sä?
-Jjjj...joo .. saain minä. Juu.
-hmmm ... siis et saanu taaskaa.

-No äläs nyt Försti siinä isottele. Ehkä muutamiin 
kohtiin tarvitsen kyllä vähän tarkennusta. Käyn siellä 
hytissään kun tästä kerkiän.
-No just ... hyvä niin sitte.
-Niin, tule vain Kapteeni, katsomaan mitä kaikkea
olen keksinyt ja löytänyt tähän ajankohtaan liittyen.
Se voi samalla selvittää sinulle, mitä läheisellesi,
sille Aatami Ajalliselle kuuluu tuolla alhaalla, mitä
kaikkea hänellä on vielä edessään nähtävänä ja
koettavana. Sinun on hyvä tietää niistä.
-No entäs-MÄ ... eks-mäki-sit-saa tulla .. sinne?
-Tottakai, Försti, tule sinäkin, onhan se Aatami
sinunkin kaveris, vai kuinka.
-Joo... onha-siin jotai .. tuttuu mullekki.