Runoilija palasi paikalleen
matkan tarkoitukselle.

 
 Oli Runoilija esillä jo aiemmin,
 vuoden 2019 lopulla,    >> Runoilija
 vaan silloin jo, viel piilostaan kurkkimassa
 oli tulevien aikain tapahtumat, jotka
 tarinan varastivat ajallisen valheisiin
 ja taisteloihin - aina näihin päiviin asti.
     "Valheita, valheita
     vaan, ei ilman valheita
     voi toteutua tää ajallisen ulottuma
     joka vaatii suurta muutosta",  totesi 
     niistä Näkijä, jo pian niiden alussa.
     
 
 
Alustusta Runoilijan paluulle
19.05.2022
Myrskyjen keskellä
Kaukaisille kulki tää tarinoitten tie
- se moniin myrskyihin vei
pelkoihin ja pandemiaan
ja outoihin vaivoihin - sanoja kasvattaviin
ajallisten toimien hiljaisuuteen
ja vihdoin sotaan, ja talouden muutoksiin
ja viel  johonkin salaiseen ”apinaan” tai vastaavaan
- mihin kaikkiin hullutuksiin nekin viel johtaa
kaikki maailmaa muuttaviin tapahtumiin
- eikä kukaan vielä tiedä, mihin kuljettaviin.
Näkijä kaiken jo edeltä esille tiesi
Runoilija ne näkyville siirsi, vain suuntaa antavin sanoin
... kas, toteutuvien tapahtumat niin kippuraisia
eikä kukaan oikeasti tiedä, mihin johtavia
- vaikka niin monia, mukamas asiantuntijoita.
 
-Mutta, tuo nyt tuosta - antaa olla, huokaa Runoilija
en jaksa enää moisia, ain uusia ja uusia 
valheellisia kuvia, ihmisraukkoja pelottavia
... ja, joissa Näkijäkin jo tunsi voimainsa vähenevän.
 
Runoilija tuoss' aamusella tapaili menneitä
kaiveli vuosien takaisia tarinoita
ja kauniita runojen kuvia elämästä
ilman pelkoja ja tulevien uhkia, ja hän ajatteli:
-Minä palaan poluilleni, mist' poies poikkesin 
kun oudot pelottavat sanat vain läpi tunkivat
esille purkautuivat mieltä hämmentäen
tulevia eteen piirtäen ja outoja uhkia kuvaten
... jo melkein vuotta ennen kuin myrskytuulet alkoivat.
Ajallaan vast tuulet voimansa saivat
eloa muuttaviksi myrskyiksi kasvoivat.
-Minä palaan takaisin, kuin kotiin, Runoilija päätti,
salaisten sanojen ja runojeni maihin kuin kaukaisiin
kauneutta ja lepoa tavoittaviin.
Muutenhan minä pian jo sisälleni kuivun
ja elämän iloni kadotan
ulkoisilla tapahtumilla itseäni rasitan
ja mieltäni pelotan.
-Oi sanat kauniit, tulkaa mun luo! hän jo ääneen huokaa,
tuokaa minulle sanojen ruokaa, joka mieltä vahvistaa
ja elämään voimia antaa. 
-Oi, tulkaa sanat, tulkaa - palatkaa mun luo!
 
Ja Sanat ... huokaukset kuulivat ... linnut matkaan lähtivät
     
 
 
 
30.05.2022
Vahvistus
Jokin Suuri, Runoilijan huokaukset kuuli
ja päätöstä vahvisti.
-Niin, jätä ajallisten seuraaminen, mielesi vain pimenee.
Tee touhujasi, ja unohda nuo - ja nauti elosta!
Näin ohjaa Runoilijaa jokin suurempi. 
Liekö juuri se matkan kuin varustaja, salainen Merten Mies
joka kaiken matkan jo edeltä ties.
-Minkäs noille hullutuksille, hän jatkaa
vaikka vain virkaansa toteuttavat
suunnitelmaa eteenpäin vievät  omalla osallaan
- minkäs hekään sille - sokeudelle
vaik tarkoituksensa kaikella
toteutus vaatii sokeutta - ei muuten toteudu.
-Pidä pieni tauko - anna sijaa nautinnoille
vaikka asiat muuttuvatkin taustalla koko ajan
... pahenevat vain, mutta ... 
	ei huolta huomisesta
	on varjelusta ja huolenpitoa.
Kaikki on kohdallaan - ja voimat karttuvat
niin fyysiset kuin henkiset
... ihan kuin itsekseen vain
sen enempää jumppaamatta kumpaakaan.
 
-Ja, niin ..., hän vielä tarkentaa:
-Tuo ajallisen myrsky ... tyhmää seurata, ja sitä avata.
Se kun ei edes ole mahdollista.
Lopputulos on kyllä tiedossa ... mutta se matka! 
raskasta kieroilua, ja valheen monia verkkoja
- mahdoton kuvata, maailmanlaajuista.
-Joo, anna olla, sanoo vihdoin myös vierellä seurannut Näkijä
kaiken tarpeellisen jo nähneenä.
-Palataan vain Runoilijaan
sen hahmoon, jolla vallassaan on sanojen maailma
- ei tämä ajallinen - vaan ajaton
ja jonka viittansa alla piilossa
on koko laivan asetelma matkalaisineen
ja avun antajineen, miss' poikettava on hetkisen
matkalla ajallisen.
-Joten, Runoilija!  Tartu sinä nyt ruoriin ...
  -MTÄH !!  kuului jostain laivan kannelta.
- ... niin, noin kuvainnollisesti, tarkoitan,
Försti hoitakoon tuon laivan ohjaamisen, sehän siltä käy.
-No-jo-mä aattelin ... piru-ku pelästytti, kuului
hiljainen huokaus kannelta ruorin takaa.
-Siis, ohjaa sinä, Runoilija, nyt tuota sanojen virtaa
kuin virtausta tään ylemmän meren päällä.
Se on nyt sinun tehtävä.
Ja niillä sanoilla rakenna tää matkan tuleva.
Näky on oikea
ei kannata ajallisia seurata, ainakaan sanoilla - raskasta
vaan, irrota takas ylemmä, ajallisten ylle
sieltä näkee laajemmin, alle ja ylemmille.
 
 
Ja näin hiljeni laiva, hetkiseksi.
Runoilija kömpi hyttiinsä
katseli hetken merille hyttinsä ikkunasta
ja kuunteli mielensä liikkeitä, ja odotti...
niitä anomiaan sanoja, jo luvattuja.
Ja ... aivan kuin tuolla jossain kaukana .. horisontin yllä
ois lähestymässä jokin kuin lintuparvi valkeita lintuja.

-Voi, miten kaunista, Runoilija huokaa.

	-
Ohjauksesta innostuneena lähti Runoilija matkalle
alemmalle merelle, sen laivalle
nauttimaan ajallisen vapaudesta
ja kehon, mielen, antimista.
Löys mereltä kallion jalkainsa alle
iloisen kumpareen, kuin uuden syntymänsä lahjaksi
elämän iloksi, ja sanojen kuin vapauttajaksi
virrata, tulla, koskettaa
ain ensin itse Runoilijaa.
Ja näki hän kannella ajallisen laivan
ja merellä ympärillä
ensi linnut sen suuren parven
- ja valkeita joutsenia aalloilla keikkuen.
 
 
-Tästä se alkaa, hän kuulee kuin sanat sisällään,
uusi matka sisimmässä sanoja saavuttaa
niillä ajallisia koskettaa ja turvaa antaa
iloa jakaa niille, joita sanoilla tavoittaa..
 
 
Ja, hän kirjoittaa - sodasta ja rauhasta
ain' jotain kaunista
- kunhan matka kohta alkaa.
 
 
Alkaen 06.06.2022 -
Runoilijan kesäisiä ajatuksia
matkaltaan ajallisen maissa.
Palvelun ongelma
(Tuli eteen erään kuuluisan ”ajallisen viisaan” teoksista)
-Kaikessa on ongelma, että ihmiset luulevat
että, kaikki ylemmän asiat
ovat vain ihmisten annettavissa ja otettavissa.
Ja siitä kehitetään ihmisten muotoja ja haluja
ja ollaan niillä vaikka jo suosittuja
pian jo rikkaita - ja kuuluisia
- ja sitten uskotaan, että asiat on niin.
Ja ne ”enkelit”, ovatko todella
vaiko vain henkiä menneitten aikain.
Oltava tarkkana.
Raha on sokeuttaja
ja ajallinen kuuluisuus ... tuo ajallisen tapoja
kuin ihmisten vain otettavia.
Vaan, oikeasti:
Yliluonnolliset ovat annettuja tehtävää varten
ei ajallisen rikkauksia ja kuuluisuuksia varten.
Ei kaikki annetut lahjat katoa
vaik väärää valtaa ja voimaa (rahaa)
ois niillä hankittuna
mutta, voima niistä katoaa
ja niistä tulee kuin ajallista viihdykettä
- vaikka tarkoitus ois oikeasti palvella.
Oltava tarkkana
ettei muutu rahanteko-koneeksi
jossa voima katoaa
jää vain osa - korkeintaan puolet
mutta, niilläkin jo ajallisen mammonaa ja valtaa.
Oikea valta ois käyttää lahjaa
niin kuin se annettu on, eli palvella.
(Pitänee selvittää, mitä on tuo ”palvella”)
Palveleeko se 50 % todella
vai, onko vain ajallisen viihdykettä
josta ajallisen menestystä
ilman tarkoitettuja annettavia apuja.
Joten, jätä sinä tuo ”mielenkiintoinen”
ja etsi se totuuden tie
joka ei kuuluisuuksiin ja ajallisen valtaan vie
vaan enemmänkin vastustamaan
ja todellista tilaa kuvaamaan
- kuten tarkoitus on.
Tähän Runoilija huokaa:
-Ja minun kun piti runoilla
ja palata aiempiin kauniisiin vuosien taa ...
Mitäs tää sitten on?
Menikin totuuden julistukseksi.
(Tähän jälkilisäys 7.7.2022
vai, menikö juuri siksi palveluksi, johon edellä viitattiin;
oikean tien ja voiman ohjaukseksi.)
-Sehän se tarkoitus ollut koko ajan, runoissakin
ja runoillahan tuokin, etkö muista:
”Viittaisi alla ovat nuo kaikki
jotka tietävät ja sanovat” - laivasi matkustajat.
Sinä Runoilijan ”kuorena” puet sanoiksi
sisäisesi kuvat ja arvot
ja tiedot, olivat ne mitä tahansa
ne sanoiksi kauniiksi kaarrat
kuin salaisesti esille oikeaksi tieksi
- ei kultaiseksi, vaan kasvuksi kuuleville.
Ajallisen lahjalla kuvataan ajallisia kuvia
ja sillä puolikkaalla voimalla
ratsastetaan ajallisen mailla.
Ja ne kuvat, mit ylempiä olla piti
muuntuivat ajallisiksi
joissa ylempi ja alempi
ovat kuin toistansa vastaan.
Se ylemmän kaunis
on ajalliselle kauhistus
sillä, ajallinen
ei voi tavoittaa ylempiä.
Vain ajallisen ylempi
voi tavoittaa ylempiä.
Kuulkoon ken kuulee
muut olkoot kuulematta
nauttien kuin ajallisen huumetta.
Pitää olla tarkkana!
Runoilija: -Tuli mieleen kauniin laulun sanat,
kuin ylhäältä annetut:
”En etsi valtaa loistoa
en kaipaa kultaakaan
vaan pyydän taivaan valoa
ja rauhaa päälle maan”.
Nämä sanat osaa jokainen suomalainen
laulanut niitä lapsesta asti
- vaan, onko uskonut itse.
Sillä, todellinen totuus ei ole ihmisen mieleen
mutta se syvä sisäinen
ravittuu vain todellisen totuuden sanoista
vain niistä vahvistuen.
On olemassa se ajallinen ihminen
ja hänellä syvällä sisällä
se Totuutta kaipaava ylempi sisäinen.
Siis, kuulee ken kuulee
muut kuulee ajallisen.
”Muut” kuulee ylempien sanoista
vain ajallisen valon
ja ylempien salainen sanoma
kuin hanhen selästä maahan putoaa.
 
 
06.06.2022
Jotain kaunista piti...
Jotain kaunista piti sanoman
mut' ei pelkkää sanojen helinää
sillä, sanat kauniit ajallisen
tuovat vain ilon hetkisen
sit jo katoavat pois
kuin ei niitä ollutkaan ois.
Ja, jos joku sana mieleen jäi
se ihmisen sisimpään salaisesti käi
- siellä liikautti jotain mennyttä
tai kaukaista
ajallisen takaista
ravitsi pientä tainta
ikuisuuden olevaista.
 
 
22.06.2022
Muista ne sanat
Muista ne aiemmat sanat:
Kuka oikeasti oikeassa, kuka väärässä
eli, kuka toteuttaa suunnitelmaa
kuka sitä vastustaa.
Kuin pahan tekijät ovatkin oikeassa
ja kuin hyvää tekevät vastustajat ovatkin väärässä
vaikka, paikkansa kullakin ajalla.
Siksi tärkeätä, kuin sivusta seurata
eikä tarttua vastustajan seuraan
olemaan (muka) oikeassa.
Maailmankuva on vaikea
tunteiden mukaan harhassa
tiedon mukaan oikeassa
- mikä pitää tapahtua, se tapahtuu
sitä jos vastustaa
vastustaa hyvää tulevaa
... joka siis kuitenkin on se oikea, kaunista.
Mikä tässä ajassa ois nyt niin arvokasta
ettei uutta kaunista kannattaisi rakentaa.
Kuin hulluuden, ahneuden
vääryyksien ja valheiden kautta
se uusi on mahdollista.
Siksi, ainoa oikea palvelu
on palvella muutosta
ja auttaa sen toteutumista
kantaa, ja antaa apua
sopivissa paikoissa
joita oikeasti - on vaikea havaita.
Tulevat eteen johdettuina
- ei ajallisen hengen kuljettamina
ja siihen suostuneina.
Tarkkuutta ja viisautta;
ei turhaan auttaa juoksutettuja
vaan niitä, jotka olleet juoksematta
ajan tuulissa.
Ymmärtämisen vaikeutta
vaatii ylemmän ymmärrystä
Joten, lepo vaan. 

Viisautta on: Siis,
älä ole nopea tarttumaan.
Vaarana, ajallista auttamaan.
 
 
13.06.2022
Mökin raskautta
Koko ajan työtä työtä;
korjaa tuo, siivoa tuo
kanna sinne tänne
tee ruoka
hyttysiä pirullisia
sadetta luvassa
- ja huomenna tulee vieraita
kotiin yöksi, hae junalta.
On tää mökkiläisen onni!
Pelkkää työtä ja ... 
monipuolista liikuntaa, jalat, selkä jne
- väsyttää.
 
Mutta, piti kirjoittaa, mutta ... katso yllä.
-Keho tärkeä, vaatii liikettä, siksi hyvä.
Tulee ne päivät kirjoittaakin - ei väkisin sitä.

Into ilmaantuu, ja sanat käy
virtaus laskeutuu yllesi.
Odota vain rauhassa.
Hyvää se kuntoilu tekee, ei hätää
kroppa vahvistuu.
Lepoa kaikesta muusta, ajan merkeistä ja touhuista
seuraamisista.
Luonnon läheisyys hyväksi - lähellä maata
uintia, liikettä, pyöräilyä. 
Ei hätää.
 
 
24.06.2022
Suurien selityksiä
Mökkikeskusteluja suurista asioista;
elämän rakenteista elossa
ja elon takana ennen ja jälkeen.
Mikä on todellista, mikä keksittyä, tarua
vanhojen rakenteiden oppeja
ehkä valtarakenteita.
Eikä ihmisjärki ole mittari mikään.
Unille vastauksia etsien.
Aamu varhainen sanoja toi
raotti, miten asiat olla voi:
 
Ihminen on sellainen
-”Ihminen on sellainen”
(näitä sanoja hetken maistellen
sitten kynään tarttuen
ja sanojen virtaa muistiin kiivaasti kirjaten)
Niin,
ihminen on sellainen ...
hän pyrkii kaiken ratkomaan
selityksin todistamaan
- vast sitten on hän tyytyväinen.
Mutta,
kuinka monen tie jo huomenna
on uusi suunnitelma
jolla se eilinen
uudeksi selitellen.
Mutta,
kaikelle on oltava jokin syy ja seuraus
vaikkei ymmärrys yltäisikään
asia on ratkaistava
tavalla tai toisella.
Jollei hän tiedä, hän keksii
mielensä sopukoista esiin kaivelee
sit leventelee: -MINÄ keksin sen, MINÄ löysin sen!
Ja kuluttaa aikansa sitä todistellen
- kunniaa viel siitä etsien.
Ja toiset tietämättömät häntä palkitsee
- vaikka jo huomenna
joku toinen sen toisin väittelee.
Tätä kutsutaan kehitykseksi
ihmisen kasvuksi
viisaudeksi, vaikkei se sitä olisikaan
vain kuin ahneutta
kaikkea olemassa olevaa selittää ja ratkoa
- ja siihen sit itsekin uskoa
vaikka, aina on myös joku toinen
joka tietää totuuden
tai uuden viel paremman selityksen.
Mutta, mikä totta, todella, mikä tarua
vaikea tietää, uskoa
vaan, hän uskoo sen
mi mielensä mukaan täyttää
omansa ymmärryksen.
Ei maailmaa
elämää, elon salaisuutta
ole vielä keksitty
vaik kaikenlaisia teorioita rakennettu
mutta, ehkä jo huomenna
on jollain uusi rakennelma
josta saa hän vaik tuomion
jos jalkoihinsa polki eilisen totuuden
... mi totta ei se ollutkaan
vain ihmisen omaa kuvitelmaa.
Tämä vain johdannoksi suurille kysymyksille
matkalla ratkaisuille
mutta, voi ihmistä
hänen mahdollisuuttaan sanoa: -Se on näin
ja se on totta

sillä, löytääkö hän koskaan lopullista totuutta
jonka ratkaisu ei ole tästä maailmasta
eikä edes mahdollista
- mutta ylemmissä ulottumissa
on kaikki valmiina
sen kun vain poimia
iankaikkisia totuuksia.
Vaan, kuka voisi yltää sen
kuka matkaisi ajattomaan ajas ajallisen
ja - kestäisikö hän oikeasti
kuulla, tietää totuutta
joka ei pala ees tulessa.
Mut' ihminen herkkä, itsekäs, ahne
ei kestä totuutta
vaan, palaa hän sen mukana
sillä, kaikkea ei ole luvallista ratkoa, vielä
vaan vast ajalla
rajan takana hän vihdoin nähdä voi
kun totuuden kellot hänen silmilleen
ja korvilleen uusia säveliä soi.
Ja sitten ... hän ymmärtää 
näkee kaiken kauneuden
ja ymmärtää elonsa tyhjyyden
ajallisissa vain painien
ja mahdottomia ratkoen.
Hän saa sen, mi hänelle annetaan
omin avuin hän ei pysty sitä ottamaan
- ja silloin astuu kuvaan se tärkeä - mielikuvitus
jolla hän ajassa ratsastaa
mutta, se viel tärkeämpi, intuitio
hetkellinen hyppy ylemmä
on häntä auttava
sillä, silloin voi hän ratkoa
ajallisen ja ajattoman saloja
ylhäältä annettuna apuna
- ei itse rakennettuna.
Ottaako siitäkin taas itselleen kunnian
jonkin ajallisen palkinnon toivossa:
-MINÄ keksin sen, OLEN suuri ihminen
... ja tulee kuuluisuus ja raha
se kaiken hyvän paha
ja totuuden aidon romuttaja.
Niin, mihin uskoa täss' ajallisen elossa
niin vajavaisessa ajassa
ja kuitenkin niin suuria saavuttavassa ja osaavassa.
Voi, viisas on ihminen, niin viisaaksi tullut
ajallista rakentanut
vaik se suurin viisaus on hänen edessään
ja ympärillään - se salattu näkymätön maailma
jolla ei ole loppua
ja sen totuuksia ei ajallinen voi ratkoa.
Mutta, onneksi on ihmiselle myös se aika
ajallisen takana
jossa hänelle on kaikki avoinna
mutta, ne pysyvätkin siellä
ihmisille vast tulevien tiellä.
Ja siellä ... on hän onnellinen
ja ymmärtää ajallisen ajan vähyyden
sen pienuuden
rinnalla Suuren Totuuden.
Ja nyt saat vuorostasi sinä, Runoilija
olla hetken se ajallisen onnellinen
kun hipaisit hetken reunaa
sen suuren suuruuden.
Oi, suuri pieni ihminen
suuruuden tärkeä osallinen!
 
 
05.07.2022
Runoilija miettii tulevaa
Helteet vihdoin hellittää...
Runoilija miettii tulevaa
osuuttaan ja sanomaa:
Milloin se alkaa, todella
ollut vain ajallisen vähäisiä huomioita.
-Laita ne osioon ”Runoilijan kesäisiä ajatuksia”
ja niistä sitten uuteen vaiheeseen
uuteen vaiheeseen uusilla sanoilla
ja tulevien kauniilla kuvilla.
Mutta muista,
jos ovat ne ylempien kuvia ja sanoja
ovat ne ajalliselle (ehkä) kauhistuttavia.
Ajallisen ylemmät kuulevat ne kauniina
vaikka oisivat ajallisille kauheita.
Vaan, kenelle sinä kirjoitat?
Ajallisilleko kuin iloksi - lähes mahdotonta
vaan, ylemmille osille tarkoitettuja
   tulevia rakentavia
      tuleviin kantavia
         matkalla auttavia.
Tavoittavatko sanat ajallisen kunniaa
vaiko ajallisen ylemmän turvaa
- siin on eroa
kuin yöllä ja aamuvarhaisella.
Pimeys ei sanoista hyödy
mut aamun uuden katsojat
näkee uuden aamun ensi sätehet.
Ihastusta niillä ei
enemmän vaik vihastusta
ajallisen maailmasta.
Mut hiljaiset uuden aamun katsojat
tuntevat uuden aamun ensi säteet ihanat.
Sanasi eivät ajallisille
eivät rahanteko-koneiksi, ei suosioiksi
vaan, tulevien ravinnoiksi
kuin salaisiksi makupaloiksi
voiman antimiksi
tulevien keskellä turvaksi
uskon vahvistuksiksi
luottamuksiksi, ett' edessä olevista selvitään
siellä eletään kuin pelkoa vailla
   turvassa ajallisilla
      ja ajan takaisilla.
Sanoja sanoja ...
kuin sanojen sekasotkua
ajalliset ne kadottaa
ajattomat itselleen kuin taloksi rakentaa
ettei niistä selvää sais asiattomat
ei ajallisen viisaat
ei ohjelmat mi valvoo ...
Sanojen leijuvain vapaus
kuin arvoituksia täynnä
kuin kääntäin tulkittava
piilon totuus avattava ylempien avaimella
- salaisella.
 
Tämä vain tulevien ohjausta tulevia varten
että vain, Runoilija hyvä
olet tarkkana korvana ja taitavana kätenä
levollisella mielellä
ja luottavaisena
ett' olemassa oleva maailma on muuttuva
   osin katoava
   osin rakentuva
- se mi hyvää, on kasvava
ja paha saa palkkansa.
Mutta, erottaa hyvä pahasta
se on tehtävä vaikea, sillä
pahaa tarvitaan matkalla
ett' hyvä voi toteutua.
Siksi tulee olla tarkkana
sanoissa ja teoissa
sillä, kaikki palvelee kaikkea
rakentaen hyvää lopputulosta.
Siis, kuin sekasotkua
vaik kaikella on tarkka suunnitelmansa
alkaen alusta
matkalla kohti kaunista lopputulosta.
 
 
06.07.2022  Eino Leinon päivänä
Turha tietää tulevaa
Turha tietää tulevaa
mi murskaa monien unelmaa
- tuleva maailmaa muuttaa.
Lohduttaako se
jos lupaa kaunista 
- vaik muutosten jälkeen vasta
saamme nauttia tulevasta.
Eletään nyt
   eletään tänään
      kesää kaunista
   vapautta
      vaik jo luvataankin taas uhkia
- sama pelottelu jatkuu
kuten edellisenä suvena.
Muutoksia, muutoksia
joka taholla
   rahan asemasta
      ruuan hinnassa, kaikessa
         elinkustannuksissa.
Mutta, vapaus - se on ihana asia
osataanko siitä oikeasti nauttia
vai, onko se viel ensin menetettävä
ett' ois sillä oikeata arvoa.
Eletään kesää 2022
   monien jälkeen
   monien keskellä
epävarmoina tulevasta
unelmoiden unelmasta
maailman palautumisesta siihen, miss' oltiin ennen
- ennen kuin joku herätti
ravisteli hereille pelolla
juoksuttaen jonkin oudon pillin mukaan
- ymmärtääkö sitä oikeasti
vieläkään kukaan.
Kuka oikeasti
- kuka, tai mikä
on kaiken takana.
Kenen kädessä on tuleva
- joku ihminenkö, oikeasti
vaiko vaik' Jumala
jolla kuitenkin aina
on kaikkivalta kaiken yli
- monelle viel, ehkä
se viimeinen turvan syli.
Mutta, olla vapaa
sodassa ja rauhassa
olla turvassa, molemmissa...
mikä ihana olotila;
   turvassa elossa
   ja elon takaisessa tulevassa
rauhan unelmassa 
- joka on!
   *
Runoilija kirjoitta tuon runon
Sanan ja Runon päivänä
Eino Leinon päivänä 6.7.2022
... mökin aamuisessa hiljaisuudessa
aamuisen kasteen keskellä
tuulen liehutellessa puiden oksia
ja auringon kurkkiessa oksien ja pilvien lomasta.
On alkanut uusi kaunis päivä
- vapaudessa.

-Mutta, minunhan piti runoilla kaunista!
Mitäs tämä sitten on? 
Menikin totuuden julistukseksi.
Näin Runoilija ihmetteli jo 6.6,2022
erään toisen runon perään.
Johon jokin suurempi hälle silloin vastasi:
 -Sehän se tarkoitus ollut koko ajan, runoissakin.
Ja runoillahan tuokin, etkö muista:
”Viittaisi alla ovat nuo kaikki (laivasi hahmot)
jotka tietävät ja sanovat”.
Sinä Runoilijan ”kuoressa”
puet sanoiksi sisäisesi kuvat ja arvot
ja tiedot, ovat ne mitä tahansa
ne kauniiksi sanoiksi kaarrat
kuin salaisesti esille
oikeaksi tieksi.
Ei kultaiseksi, vaan kasvuksi, ja avuksi.
Katso se kokonaisuus sieltä, 6.6.2022,
kunhan sen esille ennätän.
   *
 
 
11.07.2022
Maailma muuttuilee
Maailma muuttuilee;
hiljaisesti taustalla edennyt Nato
ja taas päätään nostava virusjuttu 
samoine, ja ehkä pian uusine hullutuksineen.
Eikö opi ihminen, eikö näe? - Ei!
Ja toteutumistaan jatkaa 
se ”suuri muutos” - pakollinen.
 
Runoilija taas miettii rauhassaan
omassa hytissään
tätä ajallisen elon kauneutta
joka vain pikku muutoksella
voi toiseksi muuttua;
tuon ”kauneutta” -sanan n-kirjaimen
etusakaran päälle jos pikku viivan pätkä
ja ännästä tuleekin hoo.
Elämä on sanoissa
ja vaik ihan pikku piirteissä, hyvä pahaksi.
Samoin tosi, valheeksi
ja valhe, hyväksi
sisältö toiseksi vain kirjainta vaihtaen
tai, pilkun, pisteen paikkaa muuttaen.
Sanojen kanssa tulee olla tarkkana
jopa yksittäisillä kirjaimilla, välimerkeillä
jopa rivin vaihdolla voi tarkoituksen toiseksi eksyttää
lukijan harhauttaa vääriin kuviin
vaik onnesta painajaisiin.
Runoilija on tarkka sanojen ja kirjaimien kanssa
myös muotoilujen
siksi, yhtäkään sanaa 
ei saa muuttaa, tai jättää pois
vaik runo jotenkin kauniimmin soida vois.
Sisältö voi saada toisen sävelen
mielikuvat muualle ohjaten
sillä, jokaisella sanalla
on lukijalle omansa sointu ja paino.
 
 
12.07.2022
Vihkoihin unohtuneita
 
03.03.2022
Älä huoli, poika nuori
-Älä huoli, poika nuori
ei elämä ollut vielä tässä
vaik onkin vastusta elämässä
väliin sopii viel iloakin 
... tanssiakin, juhlaa ja laulua
rakennetaan sitä kaunista elämän taulua.
Sit' vasta päätöksensä saa
tää ajallisen matka
ja saat jatkaa
uutta ulottumaa.
  --#--
 
Toistetaan tämä, koska liittyy unohdettuihin
03.03.2022 
Paljon piilossa
Näkijä, joka näkee kauemmas, eteen ja taa
sekä tuntee myös ajallisen aikaa
toteaa vain, tilannetta katsoessaan...
-Oi, kuinka paljon piilossa 
on todellisia taustoja
vaikuttajia, jotka ohjaavat pelinappuloita ...
... ja sivusta seuraavat uskovat kaikkea
mitä julistetaan valheen vallassa

ja rakentavat niistä vääriä mielikuvia
ja toimia, joilla palvella valheen voimia
leikkien kuin tietäviä
osaavia, asiaa tuntevia
ja varustavat omasta mielestään oikeita
tietämättään ollenkaan todellista tilannetta.

Näillä valheilla ihmiset ohjautuvat väärille puolille
kantamaan, haukkumaan

ja valtiot seuraavat kaukaisia ohjauksia
tuntematta ajan hengen totuutta
sillä, valheet on niin selkeitä ja ”kauniita”
joita on helppo uskoa.

Ja mielipidevaikuttajat rakentavat valheellisia kuvia
jotka suurelle enemmistölle
ovat kuin kauniita unia - pelon vaikuttamia.

Mutta, kun uni kaikkoaa ja silmät avautuvat
totuudet paljastuvat
- ja unikuvat jatkuvat ...
	*

09.03.2022
Outoa aikaa
Outoa aikaa
kehoa koetellaan
	vaikkei mitään vaivaa
ja luottamusta saatuihin sanoihin.
Outoa aikaa
pimeyttä ja piiloa
taustojen salaisuutta ja valheita
joilla mielipiteiden ohjausta ja pelkoa
jolla rakennetaan tulevia ratkaisuja.
Totuutta on vaikea uskoa.
  --#--
 
Toistetaan tämä, koska liittyy unohdettuihin
15.03.2022
Ajan viisautta
-Aika synnyttää viisaita
ajan hetken tulkitsijoita
   analysoijia
      ”osaajia”, ”tietäjiä”, ”taitavia”
         tulevien piirtelijöitä, pelottelijoita
ja pappien erilaisia profetioita kuvineen
ja ”Herran sanojen” juoksutuksineen.
Naama vaan esille
ja kuvitelmat kuuluville.
Niinpä ... vaan, miksi?
Mikä ajaa esille?
Haluko olla jotain kuin suurta?
 
Aika rakentaa aikaa ja ajan tekoja
tulevaisuus piirtää maailmankuvaa
jota joku, tai jotkut, ain' ohjaa
toiset toteuttaa - ja toiset kärsii.
Ajan muutos maailmaa muuttaa
ja sitä suurta agendaa toteuttaa
jossa kullakin ain' paikkansa
ajan matkassa.
 
Raskasta aikaa, kelle raskasta
toisille ei mitään vaikutusta
- ja toiset vain hyötyy
toisten vahingoista ja elon raskaista
... ja maailma muuttuu.
Tapoja on monia:
tauteja, vaik keksittyjä, ”hoidettuja”
odottavat tuomioita
sotia maata muuttavia, kansoja kuljettavia.
Kuka tietää tulevia
kun jokainen päivä tuo eteen uusia uhreja
- ja päättäjät päättävät
toiset päättäjät päättäjien päitä kääntävät.
Vaan, kuka osaa piirtää tulevien kartat?
 
Tuleva ne kartat piirtää
toteuttajat toteuttaa
joita ylemmät ohjaa
... joita taas ylemmät ohjaa
ja joku jossain kaukana
tai jopa jalkain alla
esille tuo tahtoansa:
Maan vapautusta tuholaisten vallasta.
Ja matka uuteen parempaan maailmaan
... on raskasta -
tuleville polville kaunista ja tarpeellista.
	*
 
17.03.2022
Eikö kukaan nähnyt
Nauttia ja tanssia
... ennen alas ajoa.
Vääriä tekoja
vahingollisia päätöksiä
jonka maksut maksetaan
tulevien erissä.
Voi kansaa vaikeroivaa
vaivain keskellä
puutteissa rypeä
etsiä syyllisiä
- myöhäistä.
Kansa tahtoi - kansa sai
kuka johti, kuka päätti
kuka ohjasi ojaan ... allikosta.
Kuka vaikutti
mielen muutti
pelolla kuljetti uusille teille
turvallisille ... muka, turvallisille.
Eikö kukaan nähnyt
eikö varoituksia kuullut
- eikö mikään kello soinut.
Eikö mennyt mitään turvaa antanut
- eikö päättäjät enää niihin uskoneet.
Eikö ollut hyvä - se mennyt elämä?

 

 

15.08.2022
Tutkimusten ja outojen tapahtumien kesä
Lisään tarinoita myöhemmin... mm. 
	kehon terveydestä ja kuntoutuksesta
Nyt alla poimintoja kesän 2022 ajalta.
 
15.7.2022
Kortin runo 101-vuotiaalle
Oi, minä muistan
Ooi, minä muistan
	siit' on jo muutama vuosi
	- silloin olin viel nuori.
Minä muistan sen elämän palon
tänäänkin minä näen
	sen saman elämän valon.
Oi, minä muistan ...
	oi, ... niin paljon minä muistan
ihanasta elämästä
oudosta elon matkasta.
Kiitos, Jumala - kaikesta kauniista
	ja tästäkin päivästä
kun minulla on se kaikki 
	yhä vain matkassa mukana.
Onnea toivottaen
- Harri

 

 

 

 

 

 
 
22.07.2022
Kiitosviesti juhlan isännille
"Miten minä kiittäisin
sanani asettelisin illasta ihanasta
upeasta tapaamisesta.
Sisintäni liikutitte monella tapaa;
asenteita uusiksi asettelitte
uusia ovia avasitte
sydäntä kosketitte, lämmititte
- opetitte elämää.
Kuin jokaisen sanan takana
ois omansa salainen maailma.
Kiitollisuudella"
-Aatami Ajallinen
 
 
29.07.2022
Aamua mökillä
Voicen lauluja maailmalta, aamupalalla
... silmin kyyneleisin - niin kaunista.
Samalla Siirakin kirjaa - siinä viisautta
kun kuulin kuin sanat puuroa keittäessä:
-”Näin sanoo Siirakki”
jonkin vanhan kotimaisen leffan tapaan.
Siksi sen esille kaivoin.
 
 
Vaan, jo aamusta toivoin...
jotain uutta paloa, näkyä, visiota
- kuten kerran kauan sitten ... jolloin elämä muuttui.
Jotain ”tarkoitusta”, kuin elämää suurempaa
vaikkei se, ehkä, mahdollista oisikaan.
Mutta, maailma on kuin sekaisin;
virukset, piikit, oudot sairaudet
sodat ja monet uhkat
valheet ja valehtelut jne.
- Ja nyt minua väsyttää ...
Mutta, minä muistan
kuinka lähes 40 vuotta sitten, 14.4. lauantaina
minä samoin toivoin, huokasin jonnekin ja anoin ...
- ja yhden ihmisen elämä muuttui täysin
Tuli ”tarkoitus” ja elämälle uusi suunta.
- Sillä tiellä edelleen.
Tuosta kerron Elämäni kirjassa, jota vähin erin aloittelen.
Sen kirjan nimikin on vielä vähän hakusessa.
 
 
29.07.2022
Tarkoituksesta
Jotain avautui ... suuntaa
Ja tässä nyt istun pienessä mökissäni
aamun hiljaisuudessa, yksin
... taivaskin vetäytyi pilveen - ihana aamu!
Pitäis vain kirjoittaa, sen ymmärrän
kuin elämän tarinaa, joka vielä kasvaa
kuvata kaikkea; 
   millainen tie
      miten se vie
         miten ja mitä se opettaa, antaa
            ja miten se ottaa pois
- antaakseen taas sijaan uutta
toivoa, rakkautta
sanojen virtaa
sairautta ja koetusta
kuntoutusta ja kasvua
tietoa, taitoa
 
- ja sitä tärkeintä, mitä alusta asti olen aina anonut
”Anna viisautta ja ymmärrystä”, Salomonin tapaan.
Tuo on tärkeintä
ja ajallisen tarpeet täyttyvät siinä sivussa
tällä oudolla tiellä - oudolla elon tiellä.
Siis, kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa
elämän tarinaa
... vaan, eikös tämä ole ollut sitä
kaiken matkaa aina tänne saakka.

       -”Eikö se kelpaa... tarkoitukseksi nyt.
Niin, Runoilija, alahan nyt kirjoittaa elämäsi kirjaa
kun olet nyt vihdoin kasvanut oikeaksi Runoilijaksi
jolla on kerrottavaa ja sanottavaa 
elon matkasta ja tulevasta
- elämän yhdenlaisesta unelmasta

ajallisesta ja ajan takaisesta
kuin myös elon ylemmästä, rajamaasta
josta elämää voi toisin katsella, alle ja ylle
ja vaik avaruuksien takaisille.
Käy toimeesi, ystäväin, siin' on nyt näkysi sun ...”
 
Tuon kirjattuaan Runoilija painui kumaraan
päänsä käsiin painaen ja hiljaa huokaisten:
-”Siinä sitten on, se visio ... kaivattu visio 
jota tehtävä on
ja jota tehdä haluan. Kiitos.
Jaa ... niin, se nimi kirjalle ... hmmm
 
 
11.08.2022
Lupauksia
Yöllä valvoessa 
... ajatuksia, vaiko johdatuksia.
Rinnalle seikkailija, nainen
tanssilavalta
jonka kanssa sitä tarkoitusta
yhdessä, ja yhteisellä sydämellä.”
Tuosta suuri lupaus
joka on ehdottomasti koettava.
Parantamista, parantumista
ylempien voimien kanssa
hengessä ja luottamuksessa.
 
Suojaus, se muista aina.
Tapoja on monia, mutta sinä:
 
    ”Pyydän Korkeimman suojausta
    ohjausta ja varjelusta
    viisautta, voimaa ja ymmärrystä
    hengen, ilman, veden
    ja ravinnon puhtautta
    - ja suojaviitta ylleni.
    Kiitos. Amen."
 
Tuosta joka aamuinen henkinen voima
suojaten kaikelta;
   tartunnoilta
      myrkyiltä ja saasteilta
... myös ravinnon ja juoman mukana tulevilta
ja tarpeettomilta elämän sattumuksilta.
Ruuan ja juoman siunaus on aina tarpeen.
 
Ajallisen hoitoa vaik luonnon antimilla ?
Mutta, se on monimutkaista
jos tapahtuu ajallisen voimilla
suuren vaivan takana
epävarmuutta laadusta ja puhtaudesta.
Mutta, kun
parantavat ja hoitavat kädet
suojaus kunnossa
yhdessä ylemmän energian kanssa
siin' on apu parhain.
 
 
12.08.2022
Aika nousta
Nyt on aika nousta ja kirjoittaa
elämä palauttaa askeliin
aikaa rakentaviin.
Lepo on nyt takana
puuhailu ajallisten eteen
pulahtelut ajallisten veteen
 
... vaan voi, miten saastunutta paljon jo on
maailma edessä
kuin vääjäämättömän kohtalon.
Maailma muuttuu ...

vaan, me emme nyt puhu siitä
jokainen itse tuntee ...
kohta kuin mikään ei riitä.
 
 
12.08.2022
Rakkauden sanoja 1
(Lupauksen kuvausta)
Rakkauden sanoja ...
kauniita sanoja
on yhä vaikeampi löytää
sillä, elämä jo painaa
eikä anna lepoa ei rauhaa.
Mutta, aina on mahdollista
kaiken seassa kohdata kaunista
ja turvaa antavaa
joka elämää rakentaa kuin raunioitten sekaan
ja voi, kuinka kuin pienet asiat
voivat pientä ihmistä kantaa.
Yksi kaunis katse, hymy sulohuulilta
saa unohtamaan kaiken pahan vaik pommin juurelta
- ihminen on sellainen
yksi käden kosketus, hipaisukin vaikka
lämpö jo sydämen täyttää
unohtuu se raskas ajallisen elon laukka.
Sillä, yksi ihminen rinnalla toisen
luo tunteen niin suurenmoisen
- ja katoaa katala maailma
sen pelot ja pauhut - vaik hetkeksi vain
minä suuren ilon
	surun keskelle sain.
Lupaus on paremmasta
omani elon matkasta
ja maailmasta
kuin käsiin hajoavasta
mut' aina ... on taustalla
jokin kuin käsittämätön toive
ja usko huomisen parempaan
... vaik tänään juuri tuntuu
ett' kaikki alta lahoaa.
Niin lahoaa ...
vaan, se jo samalla uutta rakentaa ... kun aika on täys
ja tehtävä täytetty
maa pelastettu, ja suku ihmisen
se turvaa tulevaisuuden
niin ... toisenlaisen, paremman
vaik hetkin jo näyttää ett' pahemman.
Uudeksi muuttuu maailma
paluuta ei vanhaan oo
- se on katoava
uusi sijaan rakentuva.
Mutta, jos rinnalla ihminen ihana
silmiin katsova, naurava
vaik vaikeuksien aikana
se on monesta pelastava
- ajattele ...
yksi ainoa ihminen
se toinen siin' rinnalla
on toisen kantava 
kuin huomaamatta ahdistavia aikoja.
Syli lämmin hellä
on voiman pesä
josta taas jaksaa nousta
kuin kilpaa juosta
tään muutoksen ajan ohi
... ja sitten, aikanaan
se pahin on ohi.
 
 
12.08.2022
Rakkauden sanoja 2
(Kohti lupauksen iltaa)
Minä mietin ... mitä tarvitsen minä.
Vaan, huomioi se
	mitä tarvitsee se toinen
mitä tarvitset sinä.
Mitä toinen voi antaa sinulle
mutta myös
mitä minä ... voin antaa sinulle.
Siksi on helppo löytää se syli
jossa toinen antaa toiselle
molemmat molemmille
ja siin' on se voiman pesä 
se syli lämpöinen
hymy kaunehin, ja ilo
levon antavainen.
Näillä sanoilla
	lupauksen sanoilla
kohti illan tapahtumia
niitä suuria lupauksia, jotka on
ja jotka jo edeltä annettu on.
Ja se lupaus - on tosi!
 
 
Ja tosihan se lupaus olikin...
- ja viel enemmänkin, kun kasvoi matkalla.
 
 
31.08.2022
Aina on hän
Aina on hän
ken toivoo ystävän
ja mielensä painon kevenevän.
Nyt sopivampi, vaik tarkoituksensa kaikella.
Tärkein on ihminen itse, ja elonsa tila.
Sinunkin.
Ja yhteen ne yhdistää
korjata, rakentaa elämää.
Huvittelu on vain se mauste
kuin liima, joka yhdistää.
Sen taas huomaa heti, kuka on se oikea
ei tarvitse kauan hakea.
On odottava.
 
- Katsos, ei tässä tehdä tarvitse niin suurta
jokainen ihminen on tärkeä
ja hetkensä elämä
ja elonsa tehtävä.
Ja, mistä tietää voi ihminen
mikä teko, pienikin
voi olla suuri toisellen
tai vaik minne kaukaisuuksiin kantava
mihin kaikkeen auttava
mitä rakentava.
Suuret teot ovat raskaita
vaan, kuka voisi arvottaa
mikä milloinkin on arvokasta.
Ihmisten mittarit ovat mitä milloinkin;
jokin suurelta näyttävä voi olla jo huomenna ohi
ja jokin pieni voi vuosien myötä
kasvaa suureksi ja mahtavaksi.
Ei ihminen näe, luulee vain
ei ympäristökään
silmän, korvan mukaan
ja tunteiden, tuntemusten mukaan arvottaa.
 
27.08.2022    01.53-
Toivoin sanoja ...
Aikaisin vuoteeseen, unille
aikaisin hereille.
Runoilija toivoi sanoja, joita sai
sanoja, joita ei toivonut.
 
 
 -Vaan, maailma hajoaa
turvat lahoaa
vanha hyvä katoaa
- aika maailman menoa muuttaa.
Turvattomuus lisääntyy kun rakenteet sortuvat
ne hyvät turvat kuin alta sulavat
eikä löydy uusien turvien rakentajaa
- ei osata
ei ole halua
kuin ei uskallettaisi kajota.
Kuka, mikä, on se, johon ei uskalleta koskea
- kaiken on kuin vain annettava jatkua
sillä, ellei se jatku
ei se suuri muutos voi toteutua.
Aivan kuin joku estäisi kajoamasta ajan kulkuun
kuin ei olisi taitoa, rohkeutta
kuin ei ois lupaa edes yrittää
vanhaa palauttaa.
Vaan, uuden on saatava edetä
asioiden muuttua
turvien lahota
jotta se uusi vois' rakentua.
 
Raskasta aikaa
raskasta muuttua
uuteen muuntua
taistella muutoksen läpi
kadottaa se vanha
- ja sitten vasta rakentuu se uusi
jolla uudet rakentajat
uudet muodot
uudet turvat
- joit' ei tunneta vielä
ajan tulee vain antaa viedä
ja vanhasta luopua
siitä surkeasta
jonka todellinen paljastuu vasta
kun se uusi on valmista
- ja näkeminen mahdollista.
Mikään ei nyt anna sitä todellista apua
jolle sydämen kaipausta - joka ON
vaan, jota ei vielä tunneta
- on vasta esiin purkautua
jolle ei vielä ole sanoja.
Mutta, se kaikki on avautuva
muutosprosessin aikana
ja sen jälkeen vasta koittaa se
”luvattua kaunista”.
Mutta, voi tätä ihmiskannan raskautta
muutoksen aikana
kun lepoa ois päästä pois
kuin raskaita aikoja ei ollutkaan ois.
 
 
Ja alkoi sade
ropisi mökin kattoon kuin taivaan kyynelten virta
sanojen raskaiden taakka
tulevan lupausta
... ilman tuulta ja myrskyä
kuin malliksi muotona tulevista.
-Nämä ovat sanat
joista toivon, ettei ois totuutta, kirjoitti Runoilija
jolla on Näkijä viittansa alla.
			Klo 02.35
 
 
08.09.2022 
Jos edes jotain tulevasta 
 -Sotkettu, sotkettu
itse sotkettu - tosin johdettuna
välimiehet sotkijoina, päättäjät kaukana
- suunnitelmat viel kauempana
ajallisten päättäjien takana.
Ei mikään ole sattumaa
kaikki vain johtaa kohti sitä hyvää tulevaa.
Mutta siis, se matka sinne
vaikea monelle
hioo, kasvattaa, opettaa
ihmistä muuttaa - uutta rakentaa.
Sanoja tulevasta?
Mahdoton tarkemmin kuvata - vaik tiedossa
mutta, ajan tasolla ... voi!
tapahtumia tapahtumia
kaikenlaisia toteutumia
oikeita, vääriä, ja ne väärätkin voi olla oikeita
... kuka niistä sanoo
tietää, selittää - lopullisesti syvimmin ymmärtää.
Ja mielipiteitä, kuvauksia, on maailma täynnä
ja kaikissa pieniä palasia ajallisen totuuksia
kuka myötä, kuka vastaan
- oi, ihmistä, kuin ajallisen lasta!
Elettävä vain
ja itsensä muutoksiin sovitettava
katsottava, kestettävä, mitä edessä on.
Muutos toteuttaa elämän kohtalon.
 
 
13.09.2022
Suojaus tulevia varten
Aikaisemmin ohjattuun suojaukseen
vahvistus tulevia aikoja varten.
Suojaus, se muista aina.
Tapoja on monia, mutta sinä:
    ”Pyydän Korkeimman suojausta
    ohjausta ja varjelusta
    viisautta, voimaa ja ymmärrystä
    hengen, ilman, veden
    ja ravinnon puhtautta
    - ja suojaviitta ylleni.
    Kiitos. Amen."
Tuosta joka aamuinen henkinen voima
suojaten kaikelta;
   tartunnoilta
      myrkyiltä ja saasteilta
... myös ravinnon ja juoman mukana tulevilta
ja tarpeettomilta elämän sattumuksilta.
Ruuan ja juoman siunaus on aina tarpeen.
Tulosta vaikka huoneen tauluksi.  Tulostus >
 
 
16.09.2022
Kaikki rakentaa muutosta
Runoilija miettii: -Sanat vähissä
vaik maailma muuttuilee monin tavoin:
   Ukrainan sotaa jo 7 kuukautta
   viruksista ja niiden haitoista puhutaan
   Suomen talous pilataan
   uhkat kasvavatt energian hintojen myötä...
Mitä ihmettä?
Sitä suurta muutostako kaikki?
 
 -Sitä!
     Muutosta kaikki rakentaa.
Eikö olekin ihmeellistä
miten pienessä ajassa niin paljon tuhottu.
Miten osattu
koko Maa kuin lannistettu uuden tilanteen alle.
Ensin kuin pienillä teoilla, pian jo laajenevilla
monenlaisilla valheilla kieroon väännetty;
väärät oikeaksi ja oikeat vääriksi.
Ja kansat uskovat valheita
... jotka siis edistävät sitä suurta muutosta.
Näin valheetkin ovat kuin oikeita
jotta muutos voisi toteutua
- valheiden kautta siis.
Totuuden kautta ois mahdotonta.
Mutta, taustalla kaikessa on totuus
joka vaatii valheen voimat
jotta totuus voi toteutua.
Erikoista, eikö totta.
Mutta, kuka näkee 
valheiden takana olevan totuuden
on suuriarvoinen
kuin tietäjä iän ikuinen, joka sanoillaan
voi rauhoittaa epävarmaa tulevaa
Vaan, kuka uskoo häntä
kuka kestää voi tulevan kuormaa.
Kantavatko kuulijaa
totuuden sanat valheiden takana.
Kauanko julistaja saa julistaa
kaiken takana olevaa hyvää tulevaa.
Jos se julistus silmiä avaa
tulevan voi jaksaa paremmin kantaa.
Se vaatii kuitenkin suurta voimaa
koska joutuu itsekin kulkemaan
samaa vaivaa.
Pelastaako jokin tulevan vaivasta
raskaista ajoista ja ajatuksista
tulevien peloista ja tapahtumista?
Siinä se suuri kysymys
johon moni odottaa vastausta:

Onko ratkaisuja, onko vapautusta?
Mitkä teoit ois oikeita tulevina aikoina?