|
Runoilija palasi paikalleen |
Oli Runoilija esillä jo aiemmin, vuoden 2019 lopulla, >> Runoilija vaan silloin jo, viel piilostaan kurkkimassa oli tulevien aikain tapahtumat, jotka tarinan varastivat ajallisen valheisiin ja taisteloihin - aina näihin päiviin asti. "Valheita, valheita
vaan, ei ilman valheita
voi toteutua tää ajallisen ulottuma
joka vaatii suurta muutosta", totesi
niistä Näkijä, jo pian niiden alussa.
|
Alustusta Runoilijan paluulle
19.05.2022
Myrskyjen keskellä
Kaukaisille kulki tää tarinoitten tie - se moniin myrskyihin vei pelkoihin ja pandemiaan ja outoihin vaivoihin - sanoja kasvattaviin
ajallisten toimien hiljaisuuteen ja vihdoin sotaan, ja talouden muutoksiin ja viel johonkin salaiseen ”apinaan” tai vastaavaan - mihin kaikkiin hullutuksiin nekin viel johtaa kaikki maailmaa muuttaviin tapahtumiin - eikä kukaan vielä tiedä, mihin kuljettaviin.
Näkijä kaiken jo edeltä esille tiesi Runoilija ne näkyville siirsi, vain suuntaa antavin sanoin ... kas, toteutuvien tapahtumat niin kippuraisia eikä kukaan oikeasti tiedä, mihin johtavia - vaikka niin monia, mukamas asiantuntijoita.
-Mutta, tuo nyt tuosta - antaa olla, huokaa Runoilija en jaksa enää moisia, ain uusia ja uusia valheellisia kuvia, ihmisraukkoja pelottavia ... ja, joissa Näkijäkin jo tunsi voimainsa vähenevän.
Runoilija tuoss' aamusella tapaili menneitä kaiveli vuosien takaisia tarinoita ja kauniita runojen kuvia elämästä ilman pelkoja ja tulevien uhkia, ja hän ajatteli:
-Minä palaan poluilleni, mist' poies poikkesin kun oudot pelottavat sanat vain läpi tunkivat esille purkautuivat mieltä hämmentäen tulevia eteen piirtäen ja outoja uhkia kuvaten ... jo melkein vuotta ennen kuin myrskytuulet alkoivat.
Ajallaan vast tuulet voimansa saivat eloa muuttaviksi myrskyiksi kasvoivat.
-Minä palaan takaisin, kuin kotiin, Runoilija päätti, salaisten sanojen ja runojeni maihin kuin kaukaisiin kauneutta ja lepoa tavoittaviin.
Muutenhan minä pian jo sisälleni kuivun ja elämän iloni kadotan ulkoisilla tapahtumilla itseäni rasitan ja mieltäni pelotan.
-Oi sanat kauniit, tulkaa mun luo! hän jo ääneen huokaa, tuokaa minulle sanojen ruokaa, joka mieltä vahvistaa ja elämään voimia antaa.
-Oi, tulkaa sanat, tulkaa - palatkaa mun luo!
Ja Sanat ... huokaukset kuulivat ... linnut matkaan lähtivät
30.05.2022
Vahvistus
Jokin Suuri, Runoilijan huokaukset kuuli ja päätöstä vahvisti.
-Niin, jätä ajallisten seuraaminen, mielesi vain pimenee. Tee touhujasi, ja unohda nuo - ja nauti elosta!
Näin ohjaa Runoilijaa jokin suurempi. Liekö juuri se matkan kuin varustaja, salainen Merten Mies joka kaiken matkan jo edeltä ties.
-Minkäs noille hullutuksille, hän jatkaa vaikka vain virkaansa toteuttavat suunnitelmaa eteenpäin vievät omalla osallaan - minkäs hekään sille - sokeudelle vaik tarkoituksensa kaikella toteutus vaatii sokeutta - ei muuten toteudu.
-Pidä pieni tauko - anna sijaa nautinnoille vaikka asiat muuttuvatkin taustalla koko ajan ... pahenevat vain, mutta ... ei huolta huomisesta on varjelusta ja huolenpitoa.
Kaikki on kohdallaan - ja voimat karttuvat niin fyysiset kuin henkiset ... ihan kuin itsekseen vain sen enempää jumppaamatta kumpaakaan.
-Ja, niin ..., hän vielä tarkentaa: -Tuo ajallisen myrsky ... tyhmää seurata, ja sitä avata. Se kun ei edes ole mahdollista.
Lopputulos on kyllä tiedossa ... mutta se matka! raskasta kieroilua, ja valheen monia verkkoja - mahdoton kuvata, maailmanlaajuista.
-Joo, anna olla, sanoo vihdoin myös vierellä seurannut Näkijä kaiken tarpeellisen jo nähneenä.
-Joten, Runoilija! Tartu sinä nyt ruoriin ...
-MTÄH !! kuului jostain laivan kannelta.
- ... niin, noin kuvainnollisesti, tarkoitan, Försti hoitakoon tuon laivan ohjaamisen, sehän siltä käy.
-No-jo-mä aattelin ... piru-ku pelästytti, kuului hiljainen huokaus kannelta ruorin takaa.
-Siis, ohjaa sinä, Runoilija, nyt tuota sanojen virtaa kuin virtausta tään ylemmän meren päällä. Se on nyt sinun tehtävä. Ja niillä sanoilla rakenna tää matkan tuleva.
Näky on oikea ei kannata ajallisia seurata, ainakaan sanoilla - raskasta vaan, irrota takas ylemmä, ajallisten ylle sieltä näkee laajemmin, alle ja ylemmille.
Ja näin hiljeni laiva, hetkiseksi. Runoilija kömpi hyttiinsä katseli hetken merille hyttinsä ikkunasta ja kuunteli mielensä liikkeitä, ja odotti... niitä anomiaan sanoja, jo luvattuja.
Ja ... aivan kuin tuolla jossain kaukana .. horisontin yllä ois lähestymässä jokin kuin lintuparvi valkeita lintuja. -Voi, miten kaunista, Runoilija huokaa. -
Ohjauksesta innostuneena lähti Runoilija matkalle alemmalle merelle, sen laivalle nauttimaan ajallisen vapaudesta ja kehon, mielen, antimista.
Löys mereltä kallion jalkainsa alle iloisen kumpareen, kuin uuden syntymänsä lahjaksi elämän iloksi, ja sanojen kuin vapauttajaksi virrata, tulla, koskettaa ain ensin itse Runoilijaa.
Ja näki hän kannella ajallisen laivan ja merellä ympärillä ensi linnut sen suuren parven - ja valkeita joutsenia aalloilla keikkuen.
Ja, hän kirjoittaa - sodasta ja rauhasta ain' jotain kaunista - kunhan matka kohta alkaa.
Alkaen 06.06.2022 -
Runoilijan kesäisiä ajatuksia matkaltaan ajallisen maissa.
Palvelun ongelma
(Tuli eteen erään kuuluisan ”ajallisen viisaan” teoksista)
Ja siitä kehitetään ihmisten muotoja ja haluja ja ollaan niillä vaikka jo suosittuja pian jo rikkaita - ja kuuluisia - ja sitten uskotaan, että asiat on niin.
Ja ne ”enkelit”, ovatko todella vaiko vain henkiä menneitten aikain.
Oltava tarkkana. Raha on sokeuttaja ja ajallinen kuuluisuus ... tuo ajallisen tapoja kuin ihmisten vain otettavia.
Vaan, oikeasti: Yliluonnolliset ovat annettuja tehtävää varten ei ajallisen rikkauksia ja kuuluisuuksia varten.
Ei kaikki annetut lahjat katoa vaik väärää valtaa ja voimaa (rahaa) ois niillä hankittuna mutta, voima niistä katoaa ja niistä tulee kuin ajallista viihdykettä - vaikka tarkoitus ois oikeasti palvella.
Oltava tarkkana ettei muutu rahanteko-koneeksi jossa voima katoaa jää vain osa - korkeintaan puolet mutta, niilläkin jo ajallisen mammonaa ja valtaa.
Oikea valta ois käyttää lahjaa niin kuin se annettu on, eli palvella.
(Pitänee selvittää, mitä on tuo ”palvella”)
Palveleeko se 50 % todella vai, onko vain ajallisen viihdykettä josta ajallisen menestystä ilman tarkoitettuja annettavia apuja.
Joten, jätä sinä tuo ”mielenkiintoinen” ja etsi se totuuden tie joka ei kuuluisuuksiin ja ajallisen valtaan vie vaan enemmänkin vastustamaan ja todellista tilaa kuvaamaan - kuten tarkoitus on.
Tähän Runoilija huokaa: -Ja minun kun piti runoilla ja palata aiempiin kauniisiin vuosien taa ... Mitäs tää sitten on? Menikin totuuden julistukseksi.
(Tähän jälkilisäys 7.7.2022 vai, menikö juuri siksi palveluksi, johon edellä viitattiin; oikean tien ja voiman ohjaukseksi.)
Sinä Runoilijan ”kuorena” puet sanoiksi sisäisesi kuvat ja arvot ja tiedot, olivat ne mitä tahansa ne sanoiksi kauniiksi kaarrat kuin salaisesti esille oikeaksi tieksi - ei kultaiseksi, vaan kasvuksi kuuleville.
Ajallisen lahjalla kuvataan ajallisia kuvia ja sillä puolikkaalla voimalla ratsastetaan ajallisen mailla.
Ja ne kuvat, mit ylempiä olla piti muuntuivat ajallisiksi joissa ylempi ja alempi ovat kuin toistansa vastaan.
Se ylemmän kaunis on ajalliselle kauhistus sillä, ajallinen ei voi tavoittaa ylempiä.
Vain ajallisen ylempi voi tavoittaa ylempiä.
Kuulkoon ken kuulee muut olkoot kuulematta nauttien kuin ajallisen huumetta.
Pitää olla tarkkana!
Runoilija: -Tuli mieleen kauniin laulun sanat, kuin ylhäältä annetut:
”En etsi valtaa loistoa en kaipaa kultaakaan vaan pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan”.
Nämä sanat osaa jokainen suomalainen laulanut niitä lapsesta asti - vaan, onko uskonut itse.
Sillä, todellinen totuus ei ole ihmisen mieleen mutta se syvä sisäinen ravittuu vain todellisen totuuden sanoista vain niistä vahvistuen.
On olemassa se ajallinen ihminen ja hänellä syvällä sisällä se Totuutta kaipaava ylempi sisäinen.
Siis, kuulee ken kuulee muut kuulee ajallisen.
”Muut” kuulee ylempien sanoista vain ajallisen valon ja ylempien salainen sanoma kuin hanhen selästä maahan putoaa.
06.06.2022
Jotain kaunista piti...
Jotain kaunista piti sanoman mut' ei pelkkää sanojen helinää sillä, sanat kauniit ajallisen tuovat vain ilon hetkisen sit jo katoavat pois kuin ei niitä ollutkaan ois.
Ja, jos joku sana mieleen jäi se ihmisen sisimpään salaisesti käi - siellä liikautti jotain mennyttä tai kaukaista ajallisen takaista ravitsi pientä tainta ikuisuuden olevaista.
22.06.2022
Muista ne sanat
Muista ne aiemmat sanat: Kuka oikeasti oikeassa, kuka väärässä eli, kuka toteuttaa suunnitelmaa kuka sitä vastustaa.
Kuin pahan tekijät ovatkin oikeassa ja kuin hyvää tekevät vastustajat ovatkin väärässä vaikka, paikkansa kullakin ajalla.
Siksi tärkeätä, kuin sivusta seurata eikä tarttua vastustajan seuraan olemaan (muka) oikeassa.
Maailmankuva on vaikea tunteiden mukaan harhassa tiedon mukaan oikeassa - mikä pitää tapahtua, se tapahtuu sitä jos vastustaa vastustaa hyvää tulevaa ... joka siis kuitenkin on se oikea, kaunista.
Mikä tässä ajassa ois nyt niin arvokasta ettei uutta kaunista kannattaisi rakentaa.
Kuin hulluuden, ahneuden vääryyksien ja valheiden kautta se uusi on mahdollista.
Siksi, ainoa oikea palvelu on palvella muutosta ja auttaa sen toteutumista kantaa, ja antaa apua sopivissa paikoissa joita oikeasti - on vaikea havaita.
Tulevat eteen johdettuina - ei ajallisen hengen kuljettamina ja siihen suostuneina.
Tarkkuutta ja viisautta; ei turhaan auttaa juoksutettuja vaan niitä, jotka olleet juoksematta ajan tuulissa.
Ymmärtämisen vaikeutta vaatii ylemmän ymmärrystä
Joten, lepo vaan. Viisautta on: Siis, älä ole nopea tarttumaan. Vaarana, ajallista auttamaan.
13.06.2022
Mökin raskautta
Koko ajan työtä työtä; korjaa tuo, siivoa tuo kanna sinne tänne tee ruoka hyttysiä pirullisia sadetta luvassa - ja huomenna tulee vieraita kotiin yöksi, hae junalta.
On tää mökkiläisen onni! Pelkkää työtä ja ... monipuolista liikuntaa, jalat, selkä jne - väsyttää.
Mutta, piti kirjoittaa, mutta ... katso yllä.
Hyvää se kuntoilu tekee, ei hätää kroppa vahvistuu. Lepoa kaikesta muusta, ajan merkeistä ja touhuista seuraamisista. Luonnon läheisyys hyväksi - lähellä maata uintia, liikettä, pyöräilyä. Ei hätää.
24.06.2022
Suurien selityksiä
Mökkikeskusteluja suurista asioista; elämän rakenteista elossa ja elon takana ennen ja jälkeen. Mikä on todellista, mikä keksittyä, tarua vanhojen rakenteiden oppeja ehkä valtarakenteita.
Eikä ihmisjärki ole mittari mikään.
Unille vastauksia etsien. Aamu varhainen sanoja toi raotti, miten asiat olla voi:
Ihminen on sellainen
(näitä sanoja hetken maistellen sitten kynään tarttuen ja sanojen virtaa muistiin kiivaasti kirjaten)
Niin, ihminen on sellainen ... hän pyrkii kaiken ratkomaan selityksin todistamaan - vast sitten on hän tyytyväinen.
Mutta, kuinka monen tie jo huomenna on uusi suunnitelma jolla se eilinen uudeksi selitellen.
Mutta, kaikelle on oltava jokin syy ja seuraus vaikkei ymmärrys yltäisikään asia on ratkaistava tavalla tai toisella.
Jollei hän tiedä, hän keksii mielensä sopukoista esiin kaivelee sit leventelee: -MINÄ keksin sen, MINÄ löysin sen! Ja kuluttaa aikansa sitä todistellen - kunniaa viel siitä etsien.
Ja toiset tietämättömät häntä palkitsee - vaikka jo huomenna joku toinen sen toisin väittelee.
Tätä kutsutaan kehitykseksi ihmisen kasvuksi viisaudeksi, vaikkei se sitä olisikaan vain kuin ahneutta kaikkea olemassa olevaa selittää ja ratkoa - ja siihen sit itsekin uskoa
vaikka, aina on myös joku toinen joka tietää totuuden tai uuden viel paremman selityksen.
Mutta, mikä totta, todella, mikä tarua vaikea tietää, uskoa vaan, hän uskoo sen mi mielensä mukaan täyttää omansa ymmärryksen.
Ei maailmaa elämää, elon salaisuutta ole vielä keksitty vaik kaikenlaisia teorioita rakennettu
mutta, ehkä jo huomenna on jollain uusi rakennelma josta saa hän vaik tuomion jos jalkoihinsa polki eilisen totuuden ... mi totta ei se ollutkaan vain ihmisen omaa kuvitelmaa.
Tämä vain johdannoksi suurille kysymyksille matkalla ratkaisuille mutta, voi ihmistä hänen mahdollisuuttaan sanoa: -Se on näin ja se on totta sillä, löytääkö hän koskaan lopullista totuutta jonka ratkaisu ei ole tästä maailmasta eikä edes mahdollista - mutta ylemmissä ulottumissa on kaikki valmiina sen kun vain poimia iankaikkisia totuuksia.
Vaan, kuka voisi yltää sen kuka matkaisi ajattomaan ajas ajallisen ja - kestäisikö hän oikeasti kuulla, tietää totuutta joka ei pala ees tulessa.
Mut' ihminen herkkä, itsekäs, ahne ei kestä totuutta vaan, palaa hän sen mukana sillä, kaikkea ei ole luvallista ratkoa, vielä vaan vast ajalla rajan takana hän vihdoin nähdä voi kun totuuden kellot hänen silmilleen ja korvilleen uusia säveliä soi.
Ja sitten ... hän ymmärtää näkee kaiken kauneuden ja ymmärtää elonsa tyhjyyden ajallisissa vain painien ja mahdottomia ratkoen.
Hän saa sen, mi hänelle annetaan omin avuin hän ei pysty sitä ottamaan - ja silloin astuu kuvaan se tärkeä - mielikuvitus jolla hän ajassa ratsastaa mutta, se viel tärkeämpi, intuitio hetkellinen hyppy ylemmä on häntä auttava
sillä, silloin voi hän ratkoa ajallisen ja ajattoman saloja ylhäältä annettuna apuna - ei itse rakennettuna.
Ottaako siitäkin taas itselleen kunnian jonkin ajallisen palkinnon toivossa: -MINÄ keksin sen, OLEN suuri ihminen ... ja tulee kuuluisuus ja raha se kaiken hyvän paha ja totuuden aidon romuttaja.
Niin, mihin uskoa täss' ajallisen elossa niin vajavaisessa ajassa ja kuitenkin niin suuria saavuttavassa ja osaavassa.
Voi, viisas on ihminen, niin viisaaksi tullut ajallista rakentanut vaik se suurin viisaus on hänen edessään ja ympärillään - se salattu näkymätön maailma jolla ei ole loppua ja sen totuuksia ei ajallinen voi ratkoa.
Mutta, onneksi on ihmiselle myös se aika ajallisen takana jossa hänelle on kaikki avoinna mutta, ne pysyvätkin siellä ihmisille vast tulevien tiellä.
Ja siellä ... on hän onnellinen ja ymmärtää ajallisen ajan vähyyden sen pienuuden rinnalla Suuren Totuuden.
Ja nyt saat vuorostasi sinä, Runoilija olla hetken se ajallisen onnellinen kun hipaisit hetken reunaa sen suuren suuruuden.
Oi, suuri pieni ihminen suuruuden tärkeä osallinen!
05.07.2022
Runoilija miettii tulevaa
Helteet vihdoin hellittää...
Runoilija miettii tulevaa osuuttaan ja sanomaa:
Milloin se alkaa, todella ollut vain ajallisen vähäisiä huomioita.
Mutta muista, jos ovat ne ylempien kuvia ja sanoja ovat ne ajalliselle (ehkä) kauhistuttavia.
Ajallisen ylemmät kuulevat ne kauniina vaikka oisivat ajallisille kauheita.
Vaan, kenelle sinä kirjoitat?
Ajallisilleko kuin iloksi - lähes mahdotonta
vaan, ylemmille osille tarkoitettuja
tulevia rakentavia
tuleviin kantavia
matkalla auttavia.
Tavoittavatko sanat ajallisen kunniaa vaiko ajallisen ylemmän turvaa - siin on eroa kuin yöllä ja aamuvarhaisella.
Pimeys ei sanoista hyödy mut aamun uuden katsojat näkee uuden aamun ensi sätehet.
Ihastusta niillä ei enemmän vaik vihastusta ajallisen maailmasta.
Mut hiljaiset uuden aamun katsojat tuntevat uuden aamun ensi säteet ihanat.
Sanasi eivät ajallisille eivät rahanteko-koneiksi, ei suosioiksi vaan, tulevien ravinnoiksi kuin salaisiksi makupaloiksi voiman antimiksi tulevien keskellä turvaksi
uskon vahvistuksiksi
luottamuksiksi, ett' edessä olevista selvitään
siellä eletään kuin pelkoa vailla
turvassa ajallisilla
ja ajan takaisilla.
Sanoja sanoja ... kuin sanojen sekasotkua ajalliset ne kadottaa ajattomat itselleen kuin taloksi rakentaa ettei niistä selvää sais asiattomat ei ajallisen viisaat ei ohjelmat mi valvoo ...
Sanojen leijuvain vapaus kuin arvoituksia täynnä kuin kääntäin tulkittava piilon totuus avattava ylempien avaimella - salaisella.
Tämä vain tulevien ohjausta tulevia varten että vain, Runoilija hyvä olet tarkkana korvana ja taitavana kätenä levollisella mielellä
ja luottavaisena ett' olemassa oleva maailma on muuttuva osin katoava osin rakentuva - se mi hyvää, on kasvava ja paha saa palkkansa.
Mutta, erottaa hyvä pahasta se on tehtävä vaikea, sillä pahaa tarvitaan matkalla ett' hyvä voi toteutua.
Siksi tulee olla tarkkana sanoissa ja teoissa sillä, kaikki palvelee kaikkea rakentaen hyvää lopputulosta.
Siis, kuin sekasotkua vaik kaikella on tarkka suunnitelmansa alkaen alusta matkalla kohti kaunista lopputulosta.
06.07.2022 Eino Leinon päivänä
Turha tietää tulevaa
Turha tietää tulevaa mi murskaa monien unelmaa - tuleva maailmaa muuttaa.
Lohduttaako se jos lupaa kaunista - vaik muutosten jälkeen vasta saamme nauttia tulevasta.
Eletään nyt
eletään tänään
kesää kaunista
vapautta
vaik jo luvataankin taas uhkia
- sama pelottelu jatkuu
kuten edellisenä suvena.
Muutoksia, muutoksia
joka taholla
rahan asemasta
ruuan hinnassa, kaikessa
elinkustannuksissa.
Mutta, vapaus - se on ihana asia osataanko siitä oikeasti nauttia vai, onko se viel ensin menetettävä ett' ois sillä oikeata arvoa.
Eletään kesää 2022 monien jälkeen monien keskellä epävarmoina tulevasta unelmoiden unelmasta maailman palautumisesta siihen, miss' oltiin ennen
- ennen kuin joku herätti ravisteli hereille pelolla juoksuttaen jonkin oudon pillin mukaan - ymmärtääkö sitä oikeasti vieläkään kukaan.
Kuka oikeasti - kuka, tai mikä on kaiken takana.
Kenen kädessä on tuleva - joku ihminenkö, oikeasti vaiko vaik' Jumala jolla kuitenkin aina on kaikkivalta kaiken yli - monelle viel, ehkä se viimeinen turvan syli.
Mutta, olla vapaa sodassa ja rauhassa olla turvassa, molemmissa...
mikä ihana olotila; turvassa elossa ja elon takaisessa tulevassa rauhan unelmassa - joka on!
*
Runoilija kirjoitta tuon runon Sanan ja Runon päivänä Eino Leinon päivänä 6.7.2022
... mökin aamuisessa hiljaisuudessa aamuisen kasteen keskellä tuulen liehutellessa puiden oksia ja auringon kurkkiessa oksien ja pilvien lomasta.
On alkanut uusi kaunis päivä - vapaudessa.
-Mutta, minunhan piti runoilla kaunista! Mitäs tämä sitten on? Menikin totuuden julistukseksi.
Näin Runoilija ihmetteli jo 6.6,2022 erään toisen runon perään.
Johon jokin suurempi hälle silloin vastasi:
Sinä Runoilijan ”kuoressa” puet sanoiksi sisäisesi kuvat ja arvot ja tiedot, ovat ne mitä tahansa ne kauniiksi sanoiksi kaarrat kuin salaisesti esille oikeaksi tieksi. Ei kultaiseksi, vaan kasvuksi, ja avuksi.
Katso se kokonaisuus sieltä, 6.6.2022, kunhan sen esille ennätän.
*
11.07.2022
Maailma muuttuilee
Maailma muuttuilee; hiljaisesti taustalla edennyt Nato ja taas päätään nostava virusjuttu samoine, ja ehkä pian uusine hullutuksineen.
Eikö opi ihminen, eikö näe? - Ei!
Ja toteutumistaan jatkaa se ”suuri muutos” - pakollinen.
Runoilija taas miettii rauhassaan omassa hytissään tätä ajallisen elon kauneutta joka vain pikku muutoksella voi toiseksi muuttua; tuon ”kauneutta” -sanan n-kirjaimen etusakaran päälle jos pikku viivan pätkä ja ännästä tuleekin hoo.
Elämä on sanoissa ja vaik ihan pikku piirteissä, hyvä pahaksi.
Samoin tosi, valheeksi ja valhe, hyväksi sisältö toiseksi vain kirjainta vaihtaen tai, pilkun, pisteen paikkaa muuttaen.
Sanojen kanssa tulee olla tarkkana jopa yksittäisillä kirjaimilla, välimerkeillä jopa rivin vaihdolla voi tarkoituksen toiseksi eksyttää lukijan harhauttaa vääriin kuviin vaik onnesta painajaisiin.
Runoilija on tarkka sanojen ja kirjaimien kanssa myös muotoilujen siksi, yhtäkään sanaa ei saa muuttaa, tai jättää pois vaik runo jotenkin kauniimmin soida vois.
Sisältö voi saada toisen sävelen mielikuvat muualle ohjaten sillä, jokaisella sanalla on lukijalle omansa sointu ja paino.
12.07.2022
Vihkoihin unohtuneita
03.03.2022
Älä huoli, poika nuori
väliin sopii viel iloakin ... tanssiakin, juhlaa ja laulua rakennetaan sitä kaunista elämän taulua.
Sit' vasta päätöksensä saa tää ajallisen matka ja saat jatkaa uutta ulottumaa.
--#--
Toistetaan tämä, koska liittyy unohdettuihin
03.03.2022
Paljon piilossa
Näkijä, joka näkee kauemmas, eteen ja taa sekä tuntee myös ajallisen aikaa toteaa vain, tilannetta katsoessaan...
-Oi, kuinka paljon piilossa on todellisia taustoja vaikuttajia, jotka ohjaavat pelinappuloita ...
... ja sivusta seuraavat uskovat kaikkea mitä julistetaan valheen vallassa ja rakentavat niistä vääriä mielikuvia ja toimia, joilla palvella valheen voimia leikkien kuin tietäviä osaavia, asiaa tuntevia ja varustavat omasta mielestään oikeita tietämättään ollenkaan todellista tilannetta. Näillä valheilla ihmiset ohjautuvat väärille puolille kantamaan, haukkumaan ja valtiot seuraavat kaukaisia ohjauksia tuntematta ajan hengen totuutta sillä, valheet on niin selkeitä ja ”kauniita” joita on helppo uskoa. Ja mielipidevaikuttajat rakentavat valheellisia kuvia jotka suurelle enemmistölle ovat kuin kauniita unia - pelon vaikuttamia. Mutta, kun uni kaikkoaa ja silmät avautuvat totuudet paljastuvat - ja unikuvat jatkuvat ...
*
09.03.2022
Outoa aikaa
Outoa aikaa kehoa koetellaan vaikkei mitään vaivaa ja luottamusta saatuihin sanoihin.
Outoa aikaa pimeyttä ja piiloa taustojen salaisuutta ja valheita joilla mielipiteiden ohjausta ja pelkoa jolla rakennetaan tulevia ratkaisuja.
Totuutta on vaikea uskoa.
--#--
Toistetaan tämä, koska liittyy unohdettuihin
15.03.2022
Ajan viisautta
-Aika synnyttää viisaita
ajan hetken tulkitsijoita
analysoijia
”osaajia”, ”tietäjiä”, ”taitavia”
tulevien piirtelijöitä, pelottelijoita
ja pappien erilaisia profetioita kuvineen
ja ”Herran sanojen” juoksutuksineen.
Naama vaan esille ja kuvitelmat kuuluville.
Niinpä ... vaan, miksi? Mikä ajaa esille? Haluko olla jotain kuin suurta?
Aika rakentaa aikaa ja ajan tekoja tulevaisuus piirtää maailmankuvaa jota joku, tai jotkut, ain' ohjaa toiset toteuttaa - ja toiset kärsii.
Ajan muutos maailmaa muuttaa ja sitä suurta agendaa toteuttaa jossa kullakin ain' paikkansa ajan matkassa.
Raskasta aikaa, kelle raskasta toisille ei mitään vaikutusta - ja toiset vain hyötyy toisten vahingoista ja elon raskaista ... ja maailma muuttuu.
Tapoja on monia: tauteja, vaik keksittyjä, ”hoidettuja” odottavat tuomioita sotia maata muuttavia, kansoja kuljettavia.
Kuka tietää tulevia kun jokainen päivä tuo eteen uusia uhreja - ja päättäjät päättävät toiset päättäjät päättäjien päitä kääntävät.
Vaan, kuka osaa piirtää tulevien kartat?
Tuleva ne kartat piirtää toteuttajat toteuttaa joita ylemmät ohjaa ... joita taas ylemmät ohjaa
ja joku jossain kaukana tai jopa jalkain alla esille tuo tahtoansa: Maan vapautusta tuholaisten vallasta.
Ja matka uuteen parempaan maailmaan ... on raskasta - tuleville polville kaunista ja tarpeellista.
*
17.03.2022
Eikö kukaan nähnyt
Nauttia ja tanssia ... ennen alas ajoa.
Vääriä tekoja vahingollisia päätöksiä jonka maksut maksetaan tulevien erissä.
Voi kansaa vaikeroivaa vaivain keskellä puutteissa rypeä etsiä syyllisiä - myöhäistä.
Kansa tahtoi - kansa sai kuka johti, kuka päätti kuka ohjasi ojaan ... allikosta.
Kuka vaikutti mielen muutti pelolla kuljetti uusille teille turvallisille ... muka, turvallisille.
Eikö kukaan nähnyt eikö varoituksia kuullut - eikö mikään kello soinut.
Eikö mennyt mitään turvaa antanut - eikö päättäjät enää niihin uskoneet.
Eikö ollut hyvä - se mennyt elämä?
15.08.2022
Tutkimusten ja outojen tapahtumien kesä
Lisään tarinoita myöhemmin... mm.
kehon terveydestä ja kuntoutuksesta
Nyt alla poimintoja kesän 2022 ajalta.
15.7.2022
Kortin runo 101-vuotiaalle
Oi, minä muistan Ooi, minä muistan siit' on jo muutama vuosi - silloin olin viel nuori. Minä muistan sen elämän palon tänäänkin minä näen sen saman elämän valon. Oi, minä muistan ... oi, ... niin paljon minä muistan ihanasta elämästä oudosta elon matkasta. Kiitos, Jumala - kaikesta kauniista ja tästäkin päivästä kun minulla on se kaikki yhä vain matkassa mukana. Onnea toivottaen - Harri
|
|
22.07.2022
Kiitosviesti juhlan isännille
"Miten minä kiittäisin sanani asettelisin illasta ihanasta upeasta tapaamisesta.
Sisintäni liikutitte monella tapaa; asenteita uusiksi asettelitte uusia ovia avasitte sydäntä kosketitte, lämmititte - opetitte elämää.
Kuin jokaisen sanan takana ois omansa salainen maailma.
Kiitollisuudella"
-Aatami Ajallinen
29.07.2022
Aamua mökillä
Voicen lauluja maailmalta, aamupalalla ... silmin kyyneleisin - niin kaunista.
Samalla Siirakin kirjaa - siinä viisautta kun kuulin kuin sanat puuroa keittäessä: -”Näin sanoo Siirakki” jonkin vanhan kotimaisen leffan tapaan. Siksi sen esille kaivoin.
Vaan, jo aamusta toivoin... jotain uutta paloa, näkyä, visiota - kuten kerran kauan sitten ... jolloin elämä muuttui.
Jotain ”tarkoitusta”, kuin elämää suurempaa vaikkei se, ehkä, mahdollista oisikaan.
Mutta, maailma on kuin sekaisin; virukset, piikit, oudot sairaudet sodat ja monet uhkat valheet ja valehtelut jne.
- Ja nyt minua väsyttää ...
Mutta, minä muistan kuinka lähes 40 vuotta sitten, 14.4. lauantaina minä samoin toivoin, huokasin jonnekin ja anoin ... - ja yhden ihmisen elämä muuttui täysin Tuli ”tarkoitus” ja elämälle uusi suunta. - Sillä tiellä edelleen.
Tuosta kerron Elämäni kirjassa, jota vähin erin aloittelen. Sen kirjan nimikin on vielä vähän hakusessa.
29.07.2022
Tarkoituksesta
Jotain avautui ... suuntaa
Ja tässä nyt istun pienessä mökissäni aamun hiljaisuudessa, yksin ... taivaskin vetäytyi pilveen - ihana aamu!
Pitäis vain kirjoittaa, sen ymmärrän
kuin elämän tarinaa, joka vielä kasvaa
kuvata kaikkea;
millainen tie
miten se vie
miten ja mitä se opettaa, antaa
ja miten se ottaa pois
- antaakseen taas sijaan uutta
toivoa, rakkautta
sanojen virtaa sairautta ja koetusta kuntoutusta ja kasvua tietoa, taitoa - ja sitä tärkeintä, mitä alusta asti olen aina anonut ”Anna viisautta ja ymmärrystä”, Salomonin tapaan.
Tuo on tärkeintä ja ajallisen tarpeet täyttyvät siinä sivussa tällä oudolla tiellä - oudolla elon tiellä.
Siis, kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa elämän tarinaa ... vaan, eikös tämä ole ollut sitä kaiken matkaa aina tänne saakka.
-”Eikö se kelpaa... tarkoitukseksi nyt.
Niin, Runoilija, alahan nyt kirjoittaa elämäsi kirjaa kun olet nyt vihdoin kasvanut oikeaksi Runoilijaksi jolla on kerrottavaa ja sanottavaa elon matkasta ja tulevasta - elämän yhdenlaisesta unelmasta ajallisesta ja ajan takaisesta kuin myös elon ylemmästä, rajamaasta josta elämää voi toisin katsella, alle ja ylle ja vaik avaruuksien takaisille.
Käy toimeesi, ystäväin, siin' on nyt näkysi sun ...”
Tuon kirjattuaan Runoilija painui kumaraan päänsä käsiin painaen ja hiljaa huokaisten: -”Siinä sitten on, se visio ... kaivattu visio jota tehtävä on ja jota tehdä haluan. Kiitos.
Jaa ... niin, se nimi kirjalle ... hmmm
11.08.2022
Lupauksia
Yöllä valvoessa ... ajatuksia, vaiko johdatuksia.
”Rinnalle seikkailija, nainen tanssilavalta jonka kanssa sitä tarkoitusta yhdessä, ja yhteisellä sydämellä.”
Tuosta suuri lupaus joka on ehdottomasti koettava.
Parantamista, parantumista ylempien voimien kanssa hengessä ja luottamuksessa.
Suojaus, se muista aina. Tapoja on monia, mutta sinä:
”Pyydän Korkeimman suojausta
ohjausta ja varjelusta
viisautta, voimaa ja ymmärrystä
hengen, mielen, ilman, sekä
veden ja ravinnon puhtautta
- ja suojaviitta ylleni.
Kiitos. Amen."
Tuosta joka aamuinen henkinen voima
suojaten kaikelta;
tartunnoilta
myrkyiltä ja saasteilta
... myös ravinnon ja juoman mukana tulevilta
ja tarpeettomilta elämän sattumuksilta.
Ruuan ja juoman siunaus on aina tarpeen.
(lisäys 3. ja 6.11.2022, katso tarkennus samasta asiasta 13.9.2022)
Ajallisen hoitoa vaik luonnon antimilla ? Mutta, se on monimutkaista jos tapahtuu ajallisen voimilla suuren vaivan takana epävarmuutta laadusta ja puhtaudesta.
Mutta, kun parantavat ja hoitavat kädet suojaus kunnossa yhdessä ylemmän energian kanssa siin' on apu parhain.
12.08.2022
Aika nousta
Nyt on aika nousta ja kirjoittaa elämä palauttaa askeliin aikaa rakentaviin.
Lepo on nyt takana puuhailu ajallisten eteen pulahtelut ajallisten veteen ... vaan voi, miten saastunutta paljon jo on maailma edessä kuin vääjäämättömän kohtalon.
Maailma muuttuu ... vaan, me emme nyt puhu siitä jokainen itse tuntee ... kohta kuin mikään ei riitä.
12.08.2022
Rakkauden sanoja 1
(Lupauksen kuvausta)
Rakkauden sanoja ... kauniita sanoja on yhä vaikeampi löytää sillä, elämä jo painaa eikä anna lepoa ei rauhaa.
Mutta, aina on mahdollista kaiken seassa kohdata kaunista ja turvaa antavaa joka elämää rakentaa kuin raunioitten sekaan ja voi, kuinka kuin pienet asiat voivat pientä ihmistä kantaa.
Yksi kaunis katse, hymy sulohuulilta saa unohtamaan kaiken pahan vaik pommin juurelta - ihminen on sellainen yksi käden kosketus, hipaisukin vaikka lämpö jo sydämen täyttää unohtuu se raskas ajallisen elon laukka.
Sillä, yksi ihminen rinnalla toisen luo tunteen niin suurenmoisen - ja katoaa katala maailma sen pelot ja pauhut - vaik hetkeksi vain minä suuren ilon surun keskelle sain.
Lupaus on paremmasta omani elon matkasta ja maailmasta kuin käsiin hajoavasta
mut' aina ... on taustalla jokin kuin käsittämätön toive ja usko huomisen parempaan ... vaik tänään juuri tuntuu ett' kaikki alta lahoaa.
Niin lahoaa ... vaan, se jo samalla uutta rakentaa ... kun aika on täys ja tehtävä täytetty maa pelastettu, ja suku ihmisen se turvaa tulevaisuuden niin ... toisenlaisen, paremman vaik hetkin jo näyttää ett' pahemman.
Uudeksi muuttuu maailma paluuta ei vanhaan oo - se on katoava uusi sijaan rakentuva.
Mutta, jos rinnalla ihminen ihana silmiin katsova, naurava vaik vaikeuksien aikana se on monesta pelastava
- ajattele ...
yksi ainoa ihminen se toinen siin' rinnalla on toisen kantava kuin huomaamatta ahdistavia aikoja.
Syli lämmin hellä on voiman pesä josta taas jaksaa nousta kuin kilpaa juosta tään muutoksen ajan ohi ... ja sitten, aikanaan se pahin on ohi.
12.08.2022
Rakkauden sanoja 2
(Kohti lupauksen iltaa)
Minä mietin ... mitä tarvitsen minä. Vaan, huomioi se mitä tarvitsee se toinen mitä tarvitset sinä.
Mitä toinen voi antaa sinulle mutta myös mitä minä ... voin antaa sinulle.
Siksi on helppo löytää se syli jossa toinen antaa toiselle molemmat molemmille
ja siin' on se voiman pesä se syli lämpöinen hymy kaunehin, ja ilo levon antavainen.
Näillä sanoilla lupauksen sanoilla kohti illan tapahtumia niitä suuria lupauksia, jotka on ja jotka jo edeltä annettu on.
Ja se lupaus - on tosi!
20.08.2022
Aina on hän
Aina on hän ken toivoo ystävän ja mielensä painon kevenevän.
Nyt sopivampi, vaik tarkoituksensa kaikella.
Tärkein on ihminen itse, ja elonsa tila. Sinunkin. Ja yhteen ne yhdistää korjata, rakentaa elämää.
Huvittelu on vain se mauste kuin liima, joka yhdistää.
Sen taas huomaa heti, kuka on se oikea ei tarvitse kauan hakea. On odottava.
Ja, mistä tietää voi ihminen mikä teko, pienikin voi olla suuri toisellen tai vaik minne kaukaisuuksiin kantava mihin kaikkeen auttava mitä rakentava.
Suuret teot ovat raskaita vaan, kuka voisi arvottaa mikä milloinkin on arvokasta.
Ihmisten mittarit ovat mitä milloinkin; jokin suurelta näyttävä voi olla jo huomenna ohi ja jokin pieni voi vuosien myötä kasvaa suureksi ja mahtavaksi.
Ei ihminen näe, luulee vain ei ympäristökään silmän, korvan mukaan ja tunteiden, tuntemusten mukaan arvottaa.
Mutta, matka on hyvä monella tapaa ystävä ystävän tapaa toinen toista kantaa, apuansa antaa ja iloa elämän matkalle uusia ajatuksia ja näkyjä elämän tehtäviä.
Sitä kaikkea. Vieläkö pitäisi muuta. Ja illalla hellästi moiskauttaa suuta.
27.08.2022 01.53-
Toivoin sanoja ...
Aikaisin vuoteeseen, unille aikaisin hereille.
Runoilija toivoi sanoja, joita sai sanoja, joita ei toivonut.
Turvattomuus lisääntyy kun rakenteet sortuvat ne hyvät turvat kuin alta sulavat eikä löydy uusien turvien rakentajaa - ei osata ei ole halua kuin ei uskallettaisi kajota.
Kuka, mikä, on se, johon ei uskalleta koskea - kaiken on kuin vain annettava jatkua sillä, ellei se jatku ei se suuri muutos voi toteutua.
Aivan kuin joku estäisi kajoamasta ajan kulkuun kuin ei olisi taitoa, rohkeutta kuin ei ois lupaa edes yrittää vanhaa palauttaa.
Vaan, uuden on saatava edetä asioiden muuttua turvien lahota jotta se uusi vois' rakentua.
Raskasta aikaa raskasta muuttua uuteen muuntua taistella muutoksen läpi kadottaa se vanha - ja sitten vasta rakentuu se uusi
jolla uudet rakentajat uudet muodot uudet turvat - joit' ei tunneta vielä ajan tulee vain antaa viedä ja vanhasta luopua
siitä surkeasta jonka todellinen paljastuu vasta kun se uusi on valmista - ja näkeminen mahdollista.
Mikään ei nyt anna sitä todellista apua jolle sydämen kaipausta - joka ON vaan, jota ei vielä tunneta - on vasta esiin purkautua jolle ei vielä ole sanoja.
Mutta, se kaikki on avautuva muutosprosessin aikana ja sen jälkeen vasta koittaa se ”luvattua kaunista”.
Mutta, voi tätä ihmiskannan raskautta muutoksen aikana kun lepoa ois päästä pois kuin raskaita aikoja ei ollutkaan ois.
Ja alkoi sade ropisi mökin kattoon kuin taivaan kyynelten virta sanojen raskaiden taakka tulevan lupausta ... ilman tuulta ja myrskyä kuin malliksi muotona tulevista.
-Nämä ovat sanat joista toivon, ettei ois totuutta, kirjoitti Runoilija jolla on Näkijä viittansa alla.
Klo 02.35
08.09.2022
Jos edes jotain tulevasta
Ei mikään ole sattumaa kaikki vain johtaa kohti sitä hyvää tulevaa.
Mutta siis, se matka sinne vaikea monelle hioo, kasvattaa, opettaa ihmistä muuttaa - uutta rakentaa.
Sanoja tulevasta?
Mahdoton tarkemmin kuvata - vaik tiedossa mutta, ajan tasolla ... voi! tapahtumia tapahtumia kaikenlaisia toteutumia oikeita, vääriä, ja ne väärätkin voi olla oikeita ... kuka niistä sanoo tietää, selittää - lopullisesti syvimmin ymmärtää.
Ja mielipiteitä, kuvauksia, on maailma täynnä ja kaikissa pieniä palasia ajallisen totuuksia kuka myötä, kuka vastaan - oi, ihmistä, kuin ajallisen lasta!
Elettävä vain ja itsensä muutoksiin sovitettava katsottava, kestettävä, mitä edessä on.
Muutos toteuttaa elämän kohtalon.
13.09.2022
Suojaus tulevia varten
Aikaisemmin ohjattuun suojaukseen vahvistus tulevia aikoja varten.
Suojaus, se muista aina. Tapoja on monia, mutta sinä:
”Pyydän Korkeimman suojausta
ohjausta ja varjelusta
viisautta, voimaa ja ymmärrystä
hengen, mielen, ilman, sekä
veden ja ravinnon puhtautta
kehon terveyttä ja puhtautta
- ja suojaviitta ylleni.
Kiitos. Amen."
Tuosta joka-aamuinen henkinen voima suojaten kaikelta;
myös säteilyvaurioilta
tartunnoilta
myrkyiltä ja saasteilta
... sekä ravinnon ja juoman mukana tulevilta
ja tarpeettomilta elämän sattumuksilta.
Ruuan ja juoman siunaus on aina tarpeen.
Tuo kaikki saattaa tuntua kuin turhalta, mutta tulevina aikoina tulet vielä huomaamaan, miten tärkeästä, kuin ainoasta suojasta, avusta ja turvasta tuossa kaikessa voi olla kysymys.
Tulosta vaikka huoneen tauluksi. Tulostus >
16.09.2022
Kaikki rakentaa muutosta
Runoilija miettii: -Sanat vähissä vaik maailma muuttuilee monin tavoin:
Ukrainan sotaa jo 7 kuukautta viruksista ja niiden haitoista puhutaan Suomen talous pilataan uhkat kasvavat energian hintojen myötä...
Mitä ihmettä? Sitä suurta muutostako kaikki?
Eikö olekin ihmeellistä miten pienessä ajassa niin paljon tuhottu. Miten osattu koko Maa kuin lannistettu uuden tilanteen alle.
Ensin kuin pienillä teoilla, pian jo laajenevilla monenlaisilla valheilla kieroon väännetty; väärät oikeaksi ja oikeat vääriksi. Ja kansat uskovat valheita ... jotka siis edistävät sitä suurta muutosta.
Näin valheetkin ovat kuin oikeita jotta muutos voisi toteutua - valheiden kautta siis. Totuuden kautta ois mahdotonta.
Mutta, taustalla kaikessa on totuus joka vaatii valheen voimat jotta totuus voi toteutua. Erikoista, eikö totta.
Mutta, kuka näkee valheiden takana olevan totuuden on suuriarvoinen kuin tietäjä iän ikuinen, joka sanoillaan voi rauhoittaa epävarmaa tulevaa
Vaan, kuka uskoo häntä kuka kestää voi tulevan kuormaa.
Kantavatko kuulijaa totuuden sanat valheiden takaa ja kauanko saa hän julistaa kaiken takana olevaa hyvää tulevaa.
Jos se julistus silmiä avaa tulevan voi jaksaa paremmin kantaa.
Se vaatii suurta voimaa koska joutuu itsekin kulkemaan samaa vaivaa.
Pelastaako jokin tulevan vaivasta raskaista ajoista ja ajatuksista peloista ja tapahtumista?
Siinä se suuri kysymys johon moni odottaa vastausta: Onko ratkaisuja, onko vapautusta? Mitkä teot ois oikeita tulevina aikoina?
... ja niin laiva saapui uuden saaren laituriin - sen viimeisen saaren ...