Mertenmies.fi - Blogi Matkalla tuntemattomiin
Suuri muutosprosessi 24.07.2020 Maailma muuttuilee, ajatukset muuttuvat, toiveet, unelmat suunnitelmatkin... hiljaisuus ja taistelu prosessin vaivojen kanssa sen aikaan saa uudet suunnitelmat valtaa - nyt tämä blogi, joka tarinaa uudella tavalla jatkaa. Tuossa alla on kuvattuna katkelmia muutosvaiheen taisteluista ne kuvaavat, mitä kaikkea muutos on vaatinut, ja edelleenkin, sillä kaikki ei vieläkään ole valmista. Toivottavasti valmistuu ajallansa lupauksien mukaan ja päästään vihdoin taas matkaa jatkamaan. Vaikka menneitten ennustuksia, tapahtumia ja taisteluita on täällä blogissa kuvattuna, kuin taustoiksi kaikelle olevalle ja tulevalle, niin tarkoitus on keskittyä erityisesti tuleviin tapahtumiin ja jääkööt vanhat omaan arvoonsa, vain kaiken kasvun historioiksi. - - - Katkelmia menneitten teistä ja tapahtumista Ennustuksia on blogin Ennustuksia-osiossa. 31.12.2019 Mitä olenkaan tehnyt Runoilija heräsi keskellä yötä vuoden viimeisenä päivänä kello 02.40 ja mietti kättensä tekoja saamiaan ja kirjaamiaan sanoja - ja peljästyi kun sanojen kuville näin hiljaisuudessaan pysähtyi: -"Mitä olenkaan tehnyt, mitä sanoiksi sanonut muistiin kirjannut - julkaissut niillä kuin luvannut, ett' ajat muuttuvat arvot, tavat, musertuvat ja ett' alkaisi piankin jo se muutoksen kausi mit' pitkään jo luvattu on" ei yksin Runoilija, vaan myös monet muut merkkien ratkojat ja kiihkeät suut. -Minä toivoisin pois ottaisin ... sanani kuin ankarat kirjatut jos sillä muuttaisin luvattujen kulkuja edessä olevia muutoksien polkuja, parkuja kun vielä on... (ja vihko loppui tähän) (alkoi uusi vihko) ... niin paljon hyvää ja kaunista. Jos jarruttaa voisin sanoillani sanojen muutosta - kuin jarruttaa kehityksen kulkua vaik tiedänkin, miten paljon on pallolla kauhua murhaa, ahneutta valtataisteluja, sotia kun niin paljon on kaikesta tietämättömiä, tuntemattomia eloistaan unelmoivia kauniita, nuoria, vanhoja toinen toisilleen niin rakkaita. Haluanko nyt sanoillani vastustaa muutosta; ihmiskunnan kulkua suurta lupausta siitä kauniista tulevasta ihmisestä ja ihmiskunnasta uudesta - uudesta tulevaisuudesta. Sitäkö nyt vastustaa tahtoisin, sitä tulevaa uutta vaiko vanhan muutosta ... vastustaa kuin kaikkea. Eikö mitään puolustaa; hullutusta jatkuvaa? ihmiskunnan kasvua, tulevaa? Olenko kuin hulluksi tullut ett' kuin seisoisin vaa'an kielellä ja käsissäni pitelisin kuvia, sanoja vaa'an kulkua muuttavia. Mitä nyt ois puolustettavia ihmiskunnan suuntia? Kuka sanoisi sen, hetken viisauden? Eihän tämä enää ole vallassa ihmisten ei ajallisten tekojen, ei inhimillisten ajatusten - ei ees rukouksien, kehitystä peruvien. Mutta, kuitenkin: -Ota pois... tämä tuomion hetki, päivä, aika! Vaan, pyysinkö nyt... vanhan menon jatkoa ja kaiken tuhoa vai, pyysinkö... ihmiskunnan kehityksen loppua tai hidastusta ett' vois se jatkaa kaikkea pahuutta, tuhoa. Oi, mitä minä oikein anoin! Vaan, mikä on minun anomukseni ääni tään kaiken edessä ja keskellä.
Ja mitä sanoikaan tuo laivan matkalainen Homeros hieman yli vuosi sitten. 19.12.2018 Ajallinen, yks' rahtunen -Katsos, ihmistä kiinnostaa pinta ajallisen elon hetki ja elämän arjen hinta - hieman tulevakin, jokin pieni unelmakin - ja menneitten ajallisten tiet mihin suuntaan elämääsi tänään viet. Vaan, todella kaukaiset eteen ja taa ylhäiset hän mielestään karkottaa ihmisen perusjuuret, synnyt suuret ja tulevien uudet ulottuvuuden. Vaikeita sanoja tajuta vaikea kiinnostua, kun ovat niin kaukana mutta, ne ovat kaiken perustuksia; - mistä, missä nyt, minne? Noilla vastauksilla päästään kaiken perustuksille;
kysymyksille
vastauksille
tarkoituksille tulevien, menneitten
todellisille unelmille
- ylempien unelmille.
Ajallinen on vain yks rahtunen kaiken saatossa menneitten, olevien, tulevien ketjussa. Vaik ois kuinka kaukaista eteen ja taa
se vain pientä hetkeä edustaa
kaikkeudessa
ihmisvirran elossa
ja vaik polvien kierrossa.
Mikä on vaik miljoona vuotta iankaikkisuudessa; yks napsaus vain, se tuli, se meni ihminen siin' napsauksen välissä hetkensä eli. Täss' piirretty on kaari
jostakin jonnekin, yks kaari suuren kaaren alla
ja kaaria on kaikkialla
tämän taivaan alla
ja taivaitten taivailla
mailla ja merillä
alemmilla ja ylemmillä
ja tuntemattomien ulottumilla.
Ja mikä on ihminen tuon yhden kaaren alla; sotii, tappelee, kiivailee kaikkialla hamuaa kaikkea kaikesta etsii jotain iankaikkista onnea ja autuutta lupaa toinen toiselleen mahdottomia olemattomia totuuksia ahneutta, taivaspaikkoja ajassa ja ajan takana - ees tuntematta huomista ja sen vaaroja - ihmisen todellista julmuutta, raakuutta: -Mulle, mulle! Minulle kaikki! Ja jos jotain vaik sinulle, viel enemmän siitäkin minulle. Tää korutont' on kertomaa hetkeä, ja tulevaa - kuka katsoa uskaltaa tulevaa ja ylemmän tason unelmaa. Sillä, unelma alhainen on ajallinen unelma ylhäinen on iankaikkinen. Ja onko niillä mitään tekoa keskenään... Ei ole! Vaik ihminen itsessään tulevia piirtelee viihteeksi siirtelee niillä tuleviaan turvailee valheiden taa - ajallisten unelmaa. Se kaikki on katoavaa. # - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - Ja näin alkoi vuosi 2020 02.01.2020 Jo useampia muuttamiseen liittyviä unia erilaisia, vähin erin mielestä haipuvia mutta, muuttoon, lähtöön, tai uusiin tiloihin erilaisiin, yleensä vähän sekalaisiin oloihin. Kaikki nyt vuoden vaihteessa yö- tai päiväunissa ...uusia koteja minulle tai muutossa avustamista muille. Mihin liittyvät nuo? Oli yhden hengen pelastuskin veden nousun aiheuttamasta hukkumisesta. Kasvot jo ehtivät veden alle jäädä josta viime hetkellä kuin lentäen hänet ilmoille ja rannalle pelastin.
Ei fyysinen muutto mitään uutta tuo vaan, henkisen tilan vaihto tuo uusia näköaloja vaik unissa ankeita ja sekalaisia ei mitään kauniita, vaan apeita kovin mitään sanomattomia … en niitä valitsisi jos ajallisissa uusia valitsisin. Jos olisivatkin unet olleet upeita tiloja vaik komeita kartanoita, tai kauniita asuntoja jo piankin niistä luulisin ett' todellakin... hienoa tulossa. Mutta, nuo unien talot ja asunnot eivät inhimillisesti herätä minkäänlaisia muuttohaluja tai lupauksia paremmasta … enemmänkin vain vaivasta. Siinähän se, unien tulkinta. Miten tulkitset ajallisissa ajattomia unia. Kaksi eri maailmaa ovat toisiansa vastaan. Ajallisen kaunis voi olla ajattoman kauhistus ja ajallisen ajattoman kauhistus voi olla ajallisen kaunistus. Tulevat päivät näyttävät unien tehtävät muutokset mit' aikaan saavat ne ajallisen ja ajattoman tilalle. On niillä sanomansa, vaik vielä salaisensa ja pitää varoa vääriä tulkintoja eikä niiden mukaan hoppuilla uusia tulevia, viel arvoituksia. (Jälkihuomio 24.3.2020, nyt ymmärrän... kun tarkastelen välillä elettyä elämääni ja koronan tuomaa myllerrystä ja koko maailman muutosta. Ja varsinkin helmikuun lopulla ilmestyviä omaan kehooni kohdistuvia outoja ongelmia.)
04.01.2020 Mielessä vilistävät kuvat Mikä on tää hetki, uuden vuoden alku kun yllättäen yöni hetkessä koko elämä vilistää mun silmissä. Hetkin kuin turhalta näyttävä (elo) mut' kaikki kait ollut elettävä … kuin itsestään eteen tulleena. Tosin, kasvattava monella tapaa kuin tyhjästä miestä kasvattava koko ajan johonkin tulevaan valmistava. Ja nyt ... vasta täällä kaukana monien vuoskymmenten takana voi nähdä ja arvioida jokaisen eletyn hetken tarkoitusta ... vaikka, kuin repaleinen se kaikki ollut on kaikki vain tullut, järjestynyt kuin kädestä jonkun kohtalon. Poislähtöäkö täss' jo piirtelen kun menneitten teitä eteeni kaivelen … mistä lie pulppuavat pintaan vaikken vuosikymmeniin niitä kaivannut en muistellut painuneet vain jonnekin eloni muistojen suohon ja siellä uinuneet rauhassaan. Ja nyt vain yhtäkkiä keskellä yötä pulp pulp pulp... sekalaisia muistikuvia koko eloni matkalta kuin jossain sumussa tapahtuneita. 04.01.2020 Outoa oloa ja hiljaisuutta Outoa oloa, kaikki kuin sekavaa; yöunet, kunto, aamupaino heittelee - nousee. Jotenkin kuin olematon hetki. Ja viimeyön valvominen, 01.30 - viiteen ja jotain. Mitä tää nyt sit oikein on? Väsyttää. Ja alkoi kova lumisade. Myrsky! - Illalla ois tanssiakin. Mutta siis, mistä kyse? Vuosi vaihtui, jokin muuttui? Sanat hiljeni. Loppuivatko? Lepotauko? - Hiljaista. Seuraavana yönä, aamuyöllä Unta sodasta, tai liikekannallepanosta ainakin bussikuljetuksia, ankeita oloja vähäisiä tavaroita matkassa sekaista oloa … bussit lähtivät miten sattui minäkin myöhästyin jostain, jäin yksin hortoilemaan. Siis, unet:
muuttoja
uusia koteja
nyt sotaa, tai uhkaa ainakin.
Ystävän pelastus hukkumasta vein rannalle pelastettuna - entä sitten sinnekö se jäi. Nyt kaunis aamu, klo 11.20 Aurinko paistaa kasvoihin punaisen huoneen ikkunasta istun keinutuolissa, kynä kädessä. Vain unia, ei sanoja ja unet kummallisia, vieläpä muistettavia - outoa ja yöllisiä muisteloita. Mutta siis, sanatonta aikaa - hiljaista - ei aivastuksia! Jotain tässä kait pitää nyt oppia; hiljaisuutta, odottaa uutta, jotain? Heitin roskiin sen ison palmuvehkan ...tuli kuivia "oksia" - en enää pitänyt siitä väreet hävis kasvista - veks vaan!
Kirjoituksien loppu = ei ole
Elon loppu = ei ole
Pitää odottaa = juu
Jotain uutta tulossa = juu
uutta muotoa = juu
Taukoa nyt = kyllä
Ulos lenkille = ehdottomasti
06.01.2020 Tutkiako jotain? Mitä minä niistä, nyt esille tulleista opeista ja 'viisaista' kysymyksistä? Onko jotain seurattavaa niissä -- olen niin yksin --. Olisiko hyväksi kuulua johonkin ja kuunnella jot...?
Ja jos sanotaan, ett' joku ihminen on kasvanut totuudeksi, se on valhetta, sillä hänkin on edelleen vain matkalla ... tosin, ehkä ylemmällä tasolla mut' viel' on ihmistä, itsekästä, jos itsensä noin korottaa vaik kuinka suureksi hän ajassa kasvaa. Ja kaikki on jo vanhaa. Jos sitä jatkaa, voi saavuttaa vain samaa 'vanhaa' tosin totuuden matkaa - sata vuotta sitten. Eikö enää ole suurempaa? Eikö enää ole tulevaa? Siihenkö pitäisi kuin vanhaan kulkuun jäädä, jota vanha vetää? Ne tiedothan ovat jo täällä niihin voi jäädä vaik iäksi oppimaan ja saavuttamaan sen, min saavutti jo ennen. Vaikeaa, monimutkaista, kaukaista. Kuin mahdotonta. - Ihmistekoa.
Eiväthän sanat ole sinun, sinä kirjuri parka, turha huolestua. Tärkeintä on kuulla, oikeaksi luulla ja uskoa, ett' se on totta. Sanat ovat saloja, ei vaikeita, sisältävät voimia. Vaikea tuntea totuuksia niiden takana. Ovat vain kauniita niille, joille ei sallita avautua. Mutta sallituille, on kaikki avoinna. Elämän mysteeriä ja sanojen kuin taikaa. Sanat maailmoita avaa!" -Olen niin yksin. Anna apu auttavainen. Joku ajallinen?
(Jälkilisäys: Tuo kaikkiko alusti tulevia tapahtumia ja varsinkin, kun katson tilannetta nyt 20.03.2020, kun Korona-virus on levinnyt valloilleen.) - 08.01.2020 Yöllä viiden jälkeen piirsin karkean kuvan ajallisen ja ylempien, ja universaalien voimista. Ei voi nyt julkaista, mutta kuvassa kaikella paikkansa ja voimansa tietonsa ja taitonsa, ja tehtävänsä. 09.01.2020 Muutoksia taustalla
Sillä, kullakin aina, ihmisillä, oppailla omansa tieto, taito, taso, mutta ei tarkoitus ole se - vain välivaihe matkalla auttamassa, kasvussa. Mutta, se ei ole se määrä, tavoite olla aina oppaan, välittäjän alla vaan, tavoite on suora olla itse kuin oppaan asema jo ajassa ja ajan takana taas palvella uusia tulevia. Ei tavoite ole olla oppaan alla; opas-auttaja asema vaan, suora sanoma tieto korkea, nopea, ilman väliportaita. Sillä, välivaihe on aina vajausta ei koko tietoa, vaan välivaiheen vajausta kasvunsa määrän, matkan mukaan. Sillä, opettaja opettaa, mitä hänelle on opetettu kunnes oppilaalle aukeaa opettajan takaista maailmaa, joka opettajaa kasvattaa. Mutta, opettajia on paljon ylemmissäkin eikä kaikilla ole sama tieto. Siksi on opettajain vaihduttava uutta avattava määränsä mukaan - oppaista kaikkeutta ei ymmärrä kukaan. Sillä, kaikella määränsä taivaan alla ajassa ja ajattomilla. Vast' ylemmillä tasoilla ylempien yllä voi nähdä kokonaisuuksia ja siellä enää kyse: mitä sallia avata, tietää, tuntea, mitä ajallisille kuvata. Ei siis vajavaista tietoa vaan, sallittua avata - siin' on ero! On tieto, vaan ei lupa avata. Ei vajavainen, vaan sallitun raja; mitä saa avata ja kertoa, kuvata. Totta kai se on vajavaista kokonaisuudesta mutta, se ei ole vajavaista, vaan mikä on luvallista mikä luvallisen takaista, tulevia ja vast' tulevissa ilmi tulevia. Ajassa on mahdollista vain ajallisen rajaan
ja ajallisen takana on ajallisen takaiseen rajaan
ja sen rajan takana vasta on ajattoman osuutta
joka on omansa maailma, jossa ei ole enää rajoja
on vain sallittua ja sallitun takaista
ja niitä takaisia on monia portaita;
sallittua - avata
sallittua - taas avata
taas enemmän sallittua
ja sitten taas avata uusia tasoja.
Ja tasoilla on virkansa ja kasvunsa mutta, mikään ei ole vajavaista, vaan, mihin asti sallittua siihen asti kaikki on oikeata vajavaista ainoastaan ylemmiltä tasoilta katsottuna universaalin totuuden suunnalta siihen asti oikeata, vaikka ei näekään kokonaisuutta mutta, se suunta ... on oikea. Mitä alhaisemmilla tasoilla sen enemmän kiemuroita ja kuin turhia mutta, tärkeintä sielläkin on oikea suunta joka turvaa kasvua ja lupaa tulevia - ellei ne kiemurat sitten poikkea suunnasta synnyttäen keskenmatkaisia omia unelmia opettaen uusia suuntia, jotka eivät enää ole totuuksia vaan, ajallisen unelmakuvia ja sen arvoja ja oppeja rakentaen ajallisen valtoja ja voimia, kuin turhia. Mutta, nekin kasvun polkuja monille joista mahdollisuus poiketa pois jos on oikeata kasvua ja totuuden tuntoa - ja turhan tuntoa. Näin nekin palvelevat verkkoihinsa sotkeutuneita totisia joiden tulee joukoista poistua etteivät kasvullaan rakennelmia horjuta, vaik' hajota jos ei rakennelmassa olla tarkkana. - Ovat siis uhkana ajallisen vallalle ja voimalle. Vertaa Luther... mutta, aina pitää varoa ajallisen kiemuroita ja houkutuksia ajallisen asemia ja valtoja ihmisten tahtoja ja kiemurtelevia totuuksia jotka eivät ole totuuden suuntia vaan, matkalle rakentuneita majoja. -Oho, näinkö se muutos vaikuttaa, huokaa Runoilija.
-Olenko minä tällaista jotenkin ansainnut. Tunnenhan minä itseni.
Taas välillä ollut hiljaista... 14.01.2020 Kadonneitten sanojen lupauksia Mutta, sanat kadonneet jonnekin...?
40 vuotta täyttymässä menneitten kasvun teitä; outoja, omituisia, kasvattavia, koettavia. Nyt kuin irti niistä, ja tilalle uutta matkalla, ja matkan jälkeen avautuvia uutta tapaa ja voimaa ihmistä, maailmaa koskettaa ja tulevaa rakentaa. Ei sitä voi nyt kuvata se on vain koettava ja tunnettava oltava osana sitä, osallistua. -Mitenkäs noi ... jalkapohjat? Arat ja jäykät?
15.01.2020 Jonkin odotusta Jokin muutoksen hetki; ei sanoja kuten ennen yöllistä valvomista. Kuin jotain odotusta tai syvempää ymmärrystä ehkä viisautta, jota olen anonut. Näinkö se? Ja uniakin alkanut, sellaisia jotka muistan; ensin niitä muuttounia sitten se kuin liikekannallepanoa, sotaista ja tänään se kadonneen tyttäreni halaus. Jotain kaipaan, kuin odotan. Ihan rauhallinen olo, vaikkei sanojen virtaa. Odotan vain Kanarian matkaa ensi ti-aamuna nyt keskiviikko. Kehoani tunnustelen jalkapohjia ihmettelen kipeät kävelystä olleet, vaan ei juuri nyt. Uusiutumista, ymmärsin. Kaikkea kun hetki sitten itselleni pyysin - kerralla kaikkea. Liikaako. Ehkä sen vaikutusta.
Jotain nyt silti toivoisin, lohduttavaa, rakentavaa vahvistavaa sanomaa... kun muotokin nähtävästi muuttuvaa piirtämäni kaavion mukaan, sivusta suoraan. (Piirros ei näkyvissä, vaikea selittämättä ymmärtää) Ei haittaa. Hetken lepoa ja rauhaa. Sanat ei vaivaa, ei sanojatkaan. Vain puhdistaa.
Uutta unelmaa.
Uutta voimaa.
Odottaa oikeaa aikaa.
Odottaminen vahvistaa.
(Jälkihuomio 24.3.2020: Viitausko Koronaan) 17.01.2020 Vapauden vaikeutta Vapaus on vaikeaa, vaik onkin niin kaunista taistelu sen puolesta raskasta ... joskus kuin julmaa monta mielihalujen pulmaa. Asiat sitoo, ihmiset monet sopimiset, lupaukset, harrasteet ne kaikki pian monin lonkeroin vapautta syö vaik moni olisikin ihana teko ja työ. Mut' ihminen toinen on kuin iäinen ain jollain tavalla rinnalla kulkien jos ei vaik rinnalla, värisee hän mielen pinnalla ja sitoo ajatukset, ajat määrää pian omat teot, rajat, ja omat menot kun ain on huomioitava toinen, toiset sopimukset ja suunnitelmat vaik kuinka hyviä ne olisivat. Pian on edessä kysymys arvokas: Miss' on oma eloni mun, jos moniin toisille jakaudun? Sit' ei helposti huomaa lain kun niin monia velvoitteita kuin huomaamatta taakakseni sain. Niiden kaikkien kanssa eloani touhuan vain. Osuuttani ajallista arvostain. 17.01.2020 Vanhat ja uudet sanat
Ja, uusi aina vanhan päälle, jotka tavallaan uutta kantaa niihin syvyyttä antaa, ja tukevaa pohjaa - ne omalla tavallaan myös uusia ohjaa. 21.01.2020- Ja sitten Runoilija lähti Kanarialle kuntolomalle aurinkoon tyhjentymään kaikesta kotipiirin ajallisesta - ja kuin sattumalta kaukaa seuraamaan pienestä alusta alkanutta maailman korona-mullistusta, joka vielä paikallisesti oli Kiinan Wuhanissa. - Ja pian kahden viikon matkan jälkeen alkoi kuin uusi maailma omassa elossa ja koko maailmassa. Kuin kaksi napaa; oma ja korona. Molemmat eloa mullistavia. Lähti kasvuun uusi tuleva; itsen - ja maailman. Ja joihin molempiin tuolla yllä, oli hienovaraista viittausta. _ _________________________________________________________ 08.02.2020 Jonkin uuden äärellä "Jonkin uuden, ehkä suurenkin äärellä", kirjoitin aiemmin, viime vuoden lopulla. Aika jotain ennakoi
sanatkin, joita kirjoitin
- ja sitten tuli tauko
ja matka kauas meren saarelle
eroon kaikesta aikaisemmasta
uusiin maisemiin
uusiin asioihin
uusiin ajatuksiin
- vanhat jäivät hetkeksi unohduksiin.
Ja kun matkaltani palasin muutaman päivän viel lepäsin sit huomasin että, todellakin... jonkin uuden äärellä tässä ollaan jonkin kuin seuraavan askelman matkalla kohti sitä todellista tarkoitusta mitä varten kaikki tää aiempi vuoskymmenten aikainen matka. Kaikki taas kerran muuttaa muotoa ja kaikki aikaisemmin matkattu on kuin perustana ja rakennusaineena tuolle tulevalle. Joten, miten lie nyt jatkuu tää tarina kuka onkaan kirjoittaja ja rakentaja kenen käsiin uskotaan koko eloni rakennelma yhteen sitoa. Sitä saan nyt kai hetken odotella. Kaipa piankin astuu jostain esille hän joll' on valta menneisiin tarttua ja taito yhteen kuroa kuin koko tarinoitteni maailma. Siis, tervetuloa, sinä ... niin, viel tuntematon. 10.02.2020 Kakka-uni ja uusi aamu Näin aamulla unen: Minulla oli kova hätä, se isompi, ja etsin vessaa. Kyselin sitä jossain sisätiloissa, kuin jokin kauppakeskuksen käytävä. -Tuolla kulman takana on, joku ohjasi. En heti löytänyt. Vihdoin löysin, pieni ovi keskellä seinää. Sen avasin ja se olikin noin neliön kokoinen tila. Sinne ahtauduin. Seuraavassa kuvassa olin jo hiekkarannalla, vähissä vaatteissa, ihmisiä ympärillä. Ja siellä sitten alkoi pötköä tulla. Sitä piilottelin, mutta se vain työntyi ulos, paksu ja yhtenäinen. Sulavasti työntyi ulos. Yritin sitä piilotella ja olla kuin huomaamaton. Alushousuun yritin putsata - ja siihen heräsin. Oli niin todentuntuinen, että piti vielä unen pöpperössä sormella varovasti kokeilla, tuliko se oikeasti. Onneksi vain unta, housu ja sänky olivat puhtaat. Jotain tuokin ilmentää, en vain vielä tiedä mitä. - Nyt on aamu. Istun punaisen huoneeni keinutuolissa, kynä kädessä, vihko sylissä... ja mietin, jotta... miten tämän suuren kirjoitusurakkani aloitan, (kirjaa suunnittelin) miten jatkan, ja miten.. miten... miten... Kysymyksiä paljon, vaikkakin tässä samalla jo avautuu tää kirjoittamisen muoto; kaunis runollinen kulku, helppo luku, ja mielikuvia synnyttävä tyyli ja tapa. Tuttua, ja samalla uutta. Samalla jo mietin, milloin alan kirjoittaa suoraan koneella. Alkaisi syntyä valmista, ehkä alkeellista alustavaa tulosta. On sateinen aamu, vesipisarat rapisevat ikkunalautaan ja ikkuna täynnä pisaroita - ollut koko eilisen päivän ja yön. Oli kova myrsky, ja edelleenkin, koko Pohjois- Eurooppaa koskettava. Hurjia tuulen voimakkuuksia maalla ja varsinkin merillä ja rannikoilla. Puita kaatanut ja sähköjä katkonut. Satoja lentoja peruttu, myös junia ja laivoja. Joku voi muistaa, Ciara 10.2.2020. Myrsky joka Yhdysvaltain rannikolta alkunsa saanut, savutti Brittein saaret ja eteni edelleen Manner- Eurooppaan - sitten Suomeen. Sattumaako vain, vai liittyykö lie vaikka jotenkin minun alkamaani urakkaan, joka ajoittuu samaan aikaan. Noo, en tiedä tuosta, mutta maailmassa kyllä kaikki aina vaikuttaa kaikkeen, miksei siis tämäkin ... vaikka, minun käteeni ja kynääni juuri nyt. Hmmm... niin, miksei. Mutta siis, nyt asiaan, tähän eloni matkaan. Tuo kaikki edellä kuvattu oli vain lähtöhetken kuvausta ja ajatusmaailmaa, jota mielessäni pyörittelen ja kuin lähtökuoppia kaivelen, jotta vihdoin pääsisin matkaan. Siispä ... olipa kerran päivä, 14.4.1984, josta kaikki kuin näkyvästi sai alkunsa. Ja tänään, nyt kun tätä puhtaaksi kirjoitan ja kotisivulle siirrän, on juuri tuo sama päivä 14.4. tosin vuosi on jo 2020. Uusi lähtöhetki taas kerran. Matkallani on ollut useita lähtöhetkiä milloin mihinkin uuteen, ja monesti sattuneet tälle samalla päivälle, tai hyvin lähelle sitä. Kuitenkin aina huhtikuulle. Paitsi se sydänoperaatio -95. Se oli tammikuun 15. päivä. Mutta siitä toipumisaika asettui juuri 14.4. päivälle. Melkoinen sattuma tuokin. Tämä lähtöhetki siis nyt viimeisin, ties vaikka viimeinen, sillä edessäni näyttää olevat pitkä rupeama jotain viel tuntematonta. No, jokaisellahan erilaisia lähtöhetkiä mahtuu elonsa taipaleelle, mutta tämä on minun tarinaani. Tervetuloa mukaan - oudolle matkalle, jonka outous ja ihmeellisyys paljastuu vasta matkan aikana. Eikä kaikki ole vielä edes paljastuneet - ehtivätkö lie paljastuakaan tämän eloni aikana, sillä, elohan on jatkumo. Luvassa myös monenlaista elämän filosofiaa. Niin, ehkä minusta vielä voi tulla ihan oikea kirjailija tämän prosessin aikana, vaikka tiedänkin että runoilija on aina suurempi kuin kirjailija - sitä vahvistaa historia. Tämän prosessin jälkeen uskon olevani niitä molempia. Tuon runoilija-asian avaan tuonnempana. Siis, mikä ja millainen on oikea elämän runoilija. (Nyt on 14.4.2020 ja tällä välillä, vihkoon kirjoittamisen ja nyt puhtaaksi kirjoittamisen, on kasvanut kuin tyhjästä se Korona-pandemia - ja myös sen ajalla itseeni iskenyt outo terveys- ja henkinen prosessi, jotka molemmat ovat synnyttäneet uusia kirjoituksia käsin kirjoittamiini vihkoihin jo yli kaksi sataa sivua.) Uskon kirjan tärkeyteen, jotta selviää, mistä on mihinkin tultu, ettei vain yhtäkkiä kuin jostain tyhjästä tipahdettu. Kaikkea on edeltänyt jokin tie, muutoksien ja kasvun tie, ehkä jokin dramaattinen tapahtuma ja hetki, josta alkoi ja muuttui tämä elon retki. --#-- 08.02.2020 Mietteitä tulevasta kirjasta Entä, jos kirja alkaisikin Taikurin synnystä, ... joskus ehkä vuonna 2008? Muistia ihmettelen sen ominaisuuksia, tallennuskykyä mieleen ja mielikuviin palauttamisen mahdollisuutta, kun tässä yllättäen alkavat mieleen nousta asiat ja kuvat eloni kaukaisuuksista, aina lapsuuden ensi muistoista alkaen. Ja matkan varrelta kaikenlaisia tekoja ja toimia työni menestyksen hetkiä, suuria muutoksia luopumisia, kuin tyhjän päälle hyppäyksiä hylkäyksiä ... voi kuinka paljon siellä kaikkea onkaan nyt vasta sen oikein tajuan, ja huokaan: -Kirjaako nyt itsestäni, teistäni, tapahtumistani kasvustani ajallisesta ja henkisestä menetyksistäni, ihanista naisistani ja tiestäni kirjoittajaksi, aina Runoilijan suuriin saappaisiin asti. Puhun nyt Elämän Runoilijasta, en vain joidenkin värssyjen muokkaajasta vaan, elämän sanoista ihmisiä auttavista ja kantavista opastavista ja tietoa, ymmärrystä avaavista ja aina tulevien kuviin kantavista maailmaa muuttavista maailman muutosta ennustavista tulevien ankarista ja samaan aikaan sen ihanista kuvista ihmisen todellisista sisäisensä unelmista - jotka salassa itse kullakin on. Ongelmana vain se, mistä aloittaisin purkaa tätä, kuin suurta taakkaa ja varsinkin, kun sanottavaa ja kuvattavaa ois niin paljon - tuhansia ja tuhansia sivuja ja kuka ikinä jaksaisi niitä lukea ja kuunnella vaikka olisivatkin tarpeellisia tälle ajalle ja monet varsinkin tulevien ajoille, jolloin vanhat tavat ovat päässeet määränsä päähän, ja uudet tavat vaativat esille tuloansa. --#-- Ja siiten taas tuli hiljaista... ja tuon hiljaisuuden oheen alkoi kehon muokkausta jotain tulevaa varten. No siitäkös sitä sitten taas pulppusikin sanoja sen toistasataa sivua. Ja kun tarkoin palasin vuoden alun tapahtumiin ja kirjoituksiin, minä huomasin, ett' prosessi uusien muutoksiin olikin alkanut ja vuoden 2020 alusta ja jatkuen edelleen - eletään jo maaliskuun alkua... Sen tähden on tarpeellista kuvata koko tuota prosessia, jotta ois tallessa kaikki se mi' edeltää askelmaa - jollekin uudelle tasolle ja voimalle. Mutta, ehkä kuitenkin on parempi kuvata tuo muutokseni prosessi omassa sivustossaan, ja pitää tämä sivu näissä jo tutuissa muodoissa. Siis, tuon oman muutosprosessin kuvaus osiossa "Runoilijan taistelu", Mertenmies.fi -sivustolla. Tuo sama siirrettynä tänne "Kapteenin prosessi" -osioon. # 30.03.2020 Kirjoitetut sanat ja todellisuus Kanarian matkani aikana sekä omien kehollisten kamppailujeni taustalla on hiljalleen kasvanut se Korona vallaten vähin erin maita, mantereita ja kansoja yhä vain vahvistuen... pelottaen. Tuosta Koronasta on hiljaisuudessani tihkunut uusia sanoja ja joille on löytynyt viimeisen vuoden ajalta monia viittauksia. Niihin oli ohjausta tuolla tämän sivun alussa. Ne sanat ovat tänään totisia. 26.03.2020 aamulla Kirjoitetut sanat ja todellisuus
Vaan, kun sanat muuttuvat arjeksi, elämän todeksi ja kun itse on siinä seassa osallisena kaikki onkin yhtäkkiä todellista. Vaikka sanat on samat, kuin on todellisuus on todellisen voima ain suurempi, pelottavampi koskettavampi kaikella tapaa. Sanat ei ihmistä tapaa vaikka ne kuinka tietoa ja ennettä jakaa. Sanat ovat kuin kaukana, epätodellisen takana ja maailmassa on sanoja paljon ja raskaita elokuvia joilla aina pikaisia onnellisia loppuja. Todellisuudessa ei ole hoppua eikä arvattavaa loppua elokuvan tapaan. Elämä voi vain jatkua ... jatkua ja jatkua ei kiirehdi se loppua eikä elämän totuus ole tuttua monta arvoitusta, mitä tuokaan edessä oleva. Ei auta muu kuin asettua etsiä uusia elon tapoja ja toivoa, uskoa, ett' tämä kuin kuritus ois pian jo katoava, ja saisi taas palata ja rauhan aikaa halata. Mutta, millainen on se paluun tie. Minne tämä kaikki viel kansakuntaa vie. Miten muuttaa se maailman kulkua. Milloin taas saa rauhaisasti yötä nukkua. Monenlaista on huolta ja puutosta asian, elintapojen muutosta ajallisen purkua ja puutteen parkua - vain elettävä ja katsoa mitä taas huomenna on tarjolla. Miten muuttuu maailma kuin vähin erin katoava. Vaan, ei kaikki katoa vaik onkin monenlaista muutosta eikä paikallensa asetu viel aikaan jonka jälkeen vasta alkaa uusi rakentua. Eikä samaksi kuin ennen ... ei vähään aikaan koetus kaikkea muuttaa mieltä, asennetta, elämäntapaa uudella tavalla maailma sen jälkeen makaa. Tarkempi kuvaus on turhaa ei anna oikeata mielikuvaa. Vain kokemalla kasvaa ihminen ollessaan itse kaiken osallinen. 26.03.2020 klo 22.50- Runoilijaa kauhistuttaa Runoilijaa kauhistuttaa - eletään maaliskuun loppua 2020 hän muistelee kirjoittamiaan sanoja viime vuodelta ja juuri ennen vuoden vaihdetta ja silloin jo pyysi kuin anteeksi ymmärtämiään sanoja vaikkei vielä tiennyt niiden todellisia tarkoituksia. Vaan, nyt on aika esille tuonut nuo sanojen merkitykset vaikkei niistä vasta kuin alkumaininkeja mutta, nyt hän alkaa nähdä tarkoituksia kirjoittamiensa sanojen takana. Ja hän pelkää... niiden todellisia vaikutuksia ja jo kyselee mielessään: -Ovatko ne todella NE sanat, jotka tulevia tarkoittavat vaikkei aikoja ollutkaan mainittuna muuten kuin "pian" ja ne ajat olivatkin jo olemassa kaikki jo salaa alussa tarkemmin kuvaamattomana. Mutta siis, tänään hän jo nähdä voi vaikkei kukaan todellista vaikutusta oikein arvio vaan, olisiko se jo sittenkin tämä mikä kuin tsunamina on ylitse maan piirin leviävä. Onko merkit tutut? - On. Onko mahdoton rajoittaa? - On. Voiko ihminen sen pysäyttää? Niin, ei hyvältä näytä. Onko tällä nyt todellakin se tehtävä ajaa alas tämä nyt ajallinen elämä ja aloittaa sitten se luvattu uus se kaunis tulevaisuus jota ihminen sisällään niin toivonut on - jossain syvällä salassa sisällään ei tietenkään näkyvällään sillä, sehän ois jo kauhistus sille. Vaan, siltä ei nyt kysytä, eikä sitä auteta yksin vain on taisteltava tutkainta vastaan - onnistumatta. Mutta, ei kaikki katoa vaik moni muuttaa muotoa ja alkaa kuin alusta se uusi ja kaunis rakentua Ja miten aina alkaakaan se uusi ja hyvä alas painumisen tai tuhon kautta ja kuin tuhkasta taas nousee sitä uutta suurta ja kaunista. Ei enempää sanoja tästä on vain nyt elettävä koettava, kasvettava, opittava. Sillä, tämä on se ainoa tie joten kehittyä ja kasvettava sille uudelle tasolle sille tulevalle, joka karttaan jo piirretty on kuin kädestä kohtalon. Oi, kamala! huokaa Runoilija vaikka sisällään, jossain syvällä toivoo ja odottaa sitä tulevan kaunista. Kuin ristiriitaista, ihmisen kahtiajakoa; ajallista ja ajatonta ja tulevan viel ihanaa tuntematonta. Siihen on vain kasvettava ja maailman muututtava jotta se askelma voisi toteutua. - -Voi kuinka toivonkaan ettei nuo sanat saisi toteutua, hän huokaa ja samalla pelkää, jos sanoillaan jotain suurempaa huomaamattaan vastustaa. Vaikka kuitenkin... hän jo sisällään ymmärtää totuutta ja tulevaa ja ihmiskunnan uutta unelmaa. klo 23.20 27.03.2020 aamulla Kovaa ja kaunista Nuo yllä olevat sanat nukkumaan mennessä kulkemaan alkoivat tarinan ensi sanoista kasvoivat ja tulevia kuvaavat. Kovaa ja kaunista kuka oikein osaa katsoa ja ymmärtää tätä ihmiskunnan kasvua ja elämää. Tiedekin jo tutki, ei ihmisten tekemä ei laboratorion tuote ei salainen suunnitelma ajallisten hankkeiden vaan, jostain luonnosta noussut maaemosta vastustamaan kehitystä tuhoavaa. Määränsä pää kaikella riistolla, raastolla maan tuholla, ihmiskunnan uholla sodalla ja kauhulla tuhovoimaisilla aseilla, joita pelkää maa nuo kaikki sitä tuhoaa ja kauhistuttaa. Pian enää mahdoton palauttaa siihen ihanaan tilaansa, mi olla tahtoisi hän joka tahtoo elämän viel säilyvän kasvavan ja menestyvän oikealla tavalla rauhalla ja rakkaudella. Ei sodan kautta rauhaan ain tuhon ja tuhon, ja viel suuremman tuhon vaan, alas ajon, kuin sammutuksen kautta uuteen valoon ja valoisaan rauhaan jossa maa mahdollinen on auttaja uuden nousun avustaja ihmistä eteenpäin kantava ihmiskuntaa pelastava. Että taas riittäisi kaikkea kaikille hyvää ja otollista ilman pelkoa ja huolta huomisesta ja jossa luonto kaikkineen olisi taas kaunista ja tasapainoista vailla jatkuvia tuhon uhkia jollaista tää nykyinen aika on. Elämä ois pian jo mahdoton. 28.03.2020 Onko Koronasta sanottu kaikki Siitä (Koronasta) sanottu nyt kaikki mikä tähän hetkeen on tarpeellista. Tsunami kulkee rataansa ja palaa tavallansa tuoden uhrejansa muuttaen maailmaansa sanomansa sanottuansa. Niin, mikä on se sanoma joka sillä on sanottavana? 30.03.2020 Laitanko esille Laitanko esille nuo sanat, jotka olen saanut kuvaamaan hetkeä ja tulevaa - tulevan unelmaa vaikka juuri nyt niin monenlaista kauhua aiheuttavaa.
Siksi ne tulee julkaista jotta valaisee ne kaiken tarkoitusta ja antaa monelle myös silmien avautumista sille miks' kaikki tää vaiva on tarpeellista ihmisille. Ettei tule täydellistä tuhoa - tämä on rakkautta. Ei ehkä näytä siltä tämän ajan "rakkaudelta" vaan, suuremmalta, kaikkinaiselta rakkaudelta joka koskee koko planeettaa ja sen ihmiskuntaa. Myöhemmin näkevät ja kiittävät, vaikka tietenkin nyt monet valittavat vaivaansa ja elonsa muutosta. Mutta, muutoksen jälkeen tulee kaunista. Ja silloin avautuu kaiken tarkoitusta - niille, jotka voivat sen nähdä. Kaikki eivät sitä näe, eivät iloitse, eivät kiitä vaan, kiroavat osaansa ja katkeroituvat - vaikka pahimmasta pelastuivat eli siitä, mikä ois ollut kaiken tulos, jos tämä vaiva ois jätetty pois. Joten, tie on hyvä, vaik juuri nyt niin sekalainen ja raskas - muutos on aina raskas mutta muutoksen jälkeen, kun kaikki asettuu uuteen tasoonsa ja muotoonsa on taas kaunista. Oikeastaan, normaalia kehityksen kulkua vaikkakin nyt ajassa olevat eivät sellaista muista. Sodista viel jotkut, nuoremmat vain kuulleet ja romantisoineet omissa mielikuvissaan vaikka kauheudet ovat olleet tosia. Nyt unohtuneet, dokumenteiksi muuntuneet. Antaa nyt elämän vain mennä tavallaan ja ajallaan moni muuttaa muotoaan kaikkia ain jotenkin koskettaa monenlaista kadottaa monenlaista jo rakentaa. Samalla kun alta pois purkaa muutos esiin murtaa ja rakentaa uutta pienissä aluissa on tulevan juurta. Tämä kaikki on suurta! 01.04.2020 Elämän perusta ja voima Kyse on siis... uskosta ja luottamuksesta; uskosta johonkin luottamuksesta johonkin. Siinä se on elämäsi perusta ja voima ja perustoja ja voimia on paljon aina sen mukaan, mihin on se usko ja minkä luottamuksessa elät. Oikeastaan, elämä rakentuu sen mukaan mihin on se usko, missä se lepää. Ja mihin se luottaa - siihen se ohjaa. Oikeata vaiko väärää? Ei ole oikeata tai väärää on vain tapoja elää ja mihin elämässä turvaa sen mukaan sen rakentaa. Ja kovin vaikeata on toiselle tarjota sitä omaa johon toinen ehkä sitten vain kuin suin päin uppoaa. Ei se käy niin. Jos vaik hetkeksi toinen toista uskoisi hän jo piankin omaansa palaisi jos elämän tilanne vähän koettasi. Ei ole oikeaa, ei väärää on vain erilaista elon turvaa. Ja tuo elon turva eri tavoin ihmistä kuljettaa auttaakin omalla tavallaan sen mukaan, mihin uskoo ja mihin luottaa. Ja ihminen itse omassa voimassaan tuota uskomustansa tukee ja kantaa voimaa ja terveyttäkin sen mukaisesti antaa. Avun saamisissa on eroa ja elon tapahtumissa ja kuluissa. Toinen usko ja luottamus juoksuttaa toisaalle ja toisenlainen luottamus toisaalle - ja vastauksissa, avuissa on eroa aina sen mukaan millaisia voimia on ajassa tarjolla. Eikä usko ja luottamus ole aina sama; on erilaisia asioita, joissa uskon ja luottamuksen kohde on vaihteleva aina sen mukaan, millainen on asia. Elämä ei ole mustavalkoista ja elämällä on ehtonsa ja rajansa. Kaikkea uskoa ja luottamusta ei ajassa sallita vaik kuinka ois se kaunista toivetta, tahtoa, halua. Pitää tuntea ajallisen ja ajattoman rajoja - ja sekin vielä, mikä kaikki on ajassa sallittua. On lakeja ja totuuksia, ja kasvuja ihmiskunnan määrän ja saavutuksen. Mutta, usko ja luottamus poistaa pelkoa elämästä ja tulevasta ja se on suurta sillä, monien vaivojen, sairauksien, vastoinkäymisten takana on pelon juurta. Ja pelokkaiden ajatusten ja sanojen voima on vaikutuksiltaan suurta. Samoin kuin on uskovien ja luottavaisten ajatusten ja sanojen voima - jois' ei ole pelkoa. - - - Olen niin paljon pyytänyt itselleni;
parantumista, korjausta, kuntoutusta
ylempien voimien avulla;
DNA:n korjausta
geenien parantumista ja
epigeenien kuntoutusta !!!!!!!!
kehonkin ongelmista toipumista
... ja viel lisää viisautta ja ymmärrystä
ja voimia ja näkökykyä tulevien tehtäviin.
Ja nyt olen tässä, muutaman kuukauden perästä kokemassa monenlaista myllerrystä ja muutosta omassa kehossa, ja koko maailman tilassa - kaiken keskellä monella tapaa. Hmmm ... mitähän kaikkea tästä vielä seuraa kun huomaan, että monien muutoksien toteutuminen vaatii paljon ajallisen voimaa. No, kait mua joku suurempi tässä hullutuksessani kantaa ja kaiken tarvittavan antaa. - Pitää vain luottaa. 02.04.2020 Mitä kaikesta seuraa Edellinen kirjoitukseni päättyi huokaukseen: "Hmmm ... mitähän kaikkea tästä vielä seuraa kun huomaan, että monien muutoksien toteutuminen vaatii paljon ajallisen voimaa. No, kait mua joku suurempi tässä hullutuksessani kantaa ja kaiken tarvittavan antaa. - Pitää vain luottaa."
Tulevista on paljon arvioita, miten muuttuu maailma ja miten kauan kestää tätä kuin kuritusta. (Koronaa) Eikä se ees kaikkia kosketa, vielä mutta, aikanaan ain jollain tapaa - kukin siinä osaansa kantaa. Mutta, kyllä se maailmaa muuttaa - mikä sen tarkoituskin on ja muuttaa se myös ihmiskuntaa; tavallaan sitä jalostaa ja turhia oksia poistaa. Uudella tavalla aikanaan uutta rakentaa ahdistusta nyt kaikki kansat yhdessä kantaa. Uuttahan tämä on tälle ajalle vaik ei mitään uutta kaikille - toisilla jatkuvaa sotaa kuin ollut aina siihen tämä ei nyt tuo suurtakaan muutosta yks' lisä piirre vain puutetta, kurjuutta hieman kasvattain. Varovaisuus ja varominen tulevien omatoiminen ennakoiminen tuo erilaista kuormaa; toisaalta helpottaa ja antaa kuin turvaa ja toisaalta lisää prosessin kuormaa. Mikä hyväksi, mikä pahaksi, tuleva sen mittaa. Tulevat tulevat olevat ovat ja kasvavat turha kaikkea arvioida ja ennakoida ihmisiä pelotella. Pienissä paloissa ja askelissa kohti tulevia, ja muutoksia sillä, sellaisiahan tämä nyt eittämättä tuo tullessaan. Vaan, onko kaikki pahasta sillä, ainahan kasvaa myös hyvää taustalla ja paljon salassa, jot' ei ihminen vielä tunnista. Senkin kaiken näyttää tuleva - onhan kuitenkin menossa hyvä suunnitelma jonka lopullinen tulos on kaunista - kun sitä aikanaan on mahdollista arvioida. Nyt tulee vain hetki taistella ja puntaroida sitä luottamusta ja mihin uskoa mistä huokailla apua ja mihin turvata sillä, tuota kaikkea tämä Korona on huomaamatta, kuin salassa kasvattava. Ja ihminen muuttuu, moni - ei kuitenkaan kaikki. Mutta, kuten ja aiemmin sanoin: "tämä on vain yksi tsunami" josta palautumisessa on viel paljon vaikutuksia. Mutta, onko tää ihana pallo vieläkään turvassa ihmisten suurilta suunnitelmilta - palloa tuhoavilta. 01.09.2020 - 3 Uudet arvot Arvot uudet on edessä oleva eloa muuttava, arkeen vaikuttava tulevia muuttava ja ihmistä seassa sen tulevien päiviä ihmetellen kaikkea suunnitellen, toivoen ett' ne edestä poies olisivat katoaisivat kaikki tyynni ja saisi jo pian palata menneitten tekoja sydämestään halata. Ei silleen tapahdu muutosta ei ihmiselon kehitystä, kasvua vaan, kaikkeen menoon kajoamalla ihmistä koskemalla eloonsa vaikuttamalla saadaan aikaan korjausta suunnan muutosta uusia arvoja ja vanhojen purkua - vaik se toisikin muassaan parkua mutta, se kaikki edeltää muutosta uutta tulevaisuutta ja uutta ihmistä, uutta kuntaa joka uusilla voimillansa maailmaa taas hyväksi muuttaa. 01.09.2020 - 4 Voi maailmaa nyt Päivät päättyvät - kuin levon päivät. Miks meille tällaista miksi minulle raskautta monelle siirrymme uusille, tuleville. Vaan, ihminen riippuu menneessä ja kaipaa sitä vaan katso, oi, ihminen katso eloa menneitten polvien miten elivät he mitä oli heillä mitä kaikkea on nyt - meillä. Ja mihin vienyt on tää oleva aika miten ihmistä muuttanut mitä aikaan saanut maassa meressä, ilmassa. Mitä arvokasta kadottanut tuhonnut miten vain enemmän ja enemmän uhonnut itselleen ain enemmän ja enemmän vaatinut - ja saanut. Mitä siitä jakanut miten toisia auttanut. Niin, voi ihmistä, voi aikaa voi maailmaa nyt - entä jos se menestys onkin nyt päättynyt. Edessä ratkaisujen ajat ja uudenlainen aika vaatii muutosta palautusta kuin uutta alkua puhtaan maan. Miten kaiken voisi palauttaa - sano sinä se, oi, viisas ihminen kellä ois ratkaisu tulevaisuudellen. Vai, hoitaako sen vain aika ja itse maa jota taivaat avustaa. 01.09.2020 - 5 Ajallinen kaikkia koskettaa Ei vapaa täst' oo Taikurikaan suoltaa vain hän sanojaan. Ajallinen häntäkin koskettaa eloansa purkaa vaik rakastaa hän niin tulevaa ja mielii jo uutta unelmaa vaik vanha katoaa. 18.09.2020 (klo 02.30) Selitystä omasta ja tulevasta Niin, miten selitän tään hullutuksen kaiken kasvun ja kuin kurituksen... Nyt jo 40 vuotta etsintää ja matkaa ja kasvua elämän alusta alkaen monia portteja ja portaita koluten nousua ain ylemmälle tasolle. Ja viime vuodet ylemmille ulottumille uusille valloille ja voimille, uusille näkymille. Ja nyt, kuin suurin portti kaikista josta tulee kulkea oppia ja nähdä uusia tulevia, ja niihin uskoa. Elämä on matka kohti määrättyä tavoitetta ja nyt on aika sitä saavuttaa ja varustaa aikaan uuteen muuttuvaan tulevaisuuteen. Se ei vielä ole se kuoleman jälkeinen vaan, ajallinen uus' ihmiskunnan muuttuva tulevaisuus. Tätä varten kaikki tää kasvu ja vaiva olla vihdoin valmiina kun aika ihmiskunnan on täysi ja on muutoksen aika ... miten kaikki ajallinen
kuin yhdessä siihen valmiina;
ihminen
luomakunta, luonto
maat, meret, ilma
luonnonvarat ja -voimat
- kaikki katoavat
ja sijaan kasvaa uudet tulevaisuudet.
Ja jatkuu ihmiskunnan kasvu ja kehitys sitä parempaa ja suurempaa kohti joka jo alussa jossain kaukana hohti. Ei tämä vielä määränpää ole, ei tietenkään yks välivaihe vain matkalla kohti parempia aikoja. Mutta, muutos on suuri maailma muutosten jälkeen kuin uusi vaik pallo on sama aletaan uudesta kohtaa kuin alusta ja rakennetaan taas uutta nyt uudella tavalla, voimalla viisaudella - uudella viisaudella kehittyneemmällä ihmiskannalla kauneudella ja uusilla arvoilla rakkaudella ja arvonannolla ylempien avulla ja taidolla henkisillä arvoilla ja unelmilla tulevien kuvilla. Vaan voi! sanat vähäiset jättävät suuria välejä ei ole olemassa kuvia, joita kuvata eikä sanoja, joilla kuvia luvata. Kuvat ja sanat kasvavat aikanaan matkalla ettei ihminen rakentaisi vääriä mielikuvia ja lähtisi toteuttamaan omiansa vääriä suuntia ja uskomuksia - mikä niin ominaista on ollut ihmiskunnalla. |
-Olet ääni!
