Mertenmies.fi - Blogi                        Matkalla tuntemattomiin

        

  
  

 

 

 

 

      

Suuri muutosprosessi
24.07.2020
Maailma muuttuilee, ajatukset muuttuvat, toiveet, unelmat
suunnitelmatkin...
hiljaisuus ja taistelu prosessin vaivojen kanssa sen aikaan saa
uudet suunnitelmat valtaa - nyt tämä blogi,
joka tarinaa uudella tavalla jatkaa.
Tuossa alla on kuvattuna katkelmia muutosvaiheen taisteluista
ne kuvaavat, mitä kaikkea muutos on vaatinut, ja edelleenkin,
sillä kaikki ei vieläkään ole valmista.
Toivottavasti valmistuu ajallansa lupauksien mukaan
ja päästään vihdoin taas matkaa jatkamaan.
Vaikka menneitten ennustuksia, tapahtumia ja taisteluita
on täällä blogissa kuvattuna, kuin taustoiksi kaikelle olevalle ja tulevalle,
niin tarkoitus on keskittyä erityisesti tuleviin tapahtumiin
ja jääkööt vanhat omaan arvoonsa, vain kaiken kasvun historioiksi.
- - -
 
Katkelmia menneitten teistä ja tapahtumista
Ennustuksia on blogin Ennustuksia-osiossa.
 
31.12.2019
Mitä olenkaan tehnyt
Runoilija heräsi keskellä yötä
vuoden viimeisenä päivänä kello 02.40
ja mietti kättensä tekoja
saamiaan ja kirjaamiaan sanoja - ja peljästyi
kun sanojen kuville näin hiljaisuudessaan pysähtyi:
-"Mitä olenkaan tehnyt, mitä sanoiksi sanonut
muistiin kirjannut - julkaissut

niillä kuin luvannut, ett' ajat muuttuvat
arvot, tavat, musertuvat
ja ett' alkaisi piankin jo se muutoksen kausi
mit' pitkään jo luvattu on"
ei yksin Runoilija, vaan myös monet muut
merkkien ratkojat ja kiihkeät suut.
-Minä toivoisin
pois ottaisin ... sanani kuin ankarat kirjatut
jos sillä muuttaisin luvattujen kulkuja
edessä olevia muutoksien polkuja, parkuja
kun vielä on...  (ja vihko loppui tähän)
(alkoi uusi vihko)
... niin paljon hyvää ja kaunista.

Jos jarruttaa voisin sanoillani sanojen muutosta
- kuin jarruttaa kehityksen kulkua
vaik tiedänkin, miten paljon on pallolla kauhua
murhaa, ahneutta
valtataisteluja, sotia
kun niin paljon on kaikesta tietämättömiä, tuntemattomia
eloistaan unelmoivia kauniita, nuoria, vanhoja
toinen toisilleen niin rakkaita.
Haluanko nyt sanoillani vastustaa muutosta;
ihmiskunnan kulkua
suurta lupausta siitä kauniista tulevasta
ihmisestä ja ihmiskunnasta uudesta
- uudesta tulevaisuudesta.
Sitäkö nyt vastustaa tahtoisin, sitä tulevaa uutta
vaiko vanhan muutosta
... vastustaa kuin kaikkea.
Eikö mitään puolustaa;
hullutusta jatkuvaa?
ihmiskunnan kasvua, tulevaa?
Olenko kuin hulluksi tullut
ett' kuin seisoisin vaa'an kielellä
ja käsissäni pitelisin kuvia, sanoja
vaa'an kulkua muuttavia.
Mitä nyt ois puolustettavia ihmiskunnan suuntia?
Kuka sanoisi sen, hetken viisauden?
Eihän tämä enää ole vallassa ihmisten
ei ajallisten tekojen, ei inhimillisten ajatusten
- ei ees rukouksien, kehitystä peruvien.
Mutta, kuitenkin: -Ota pois... tämä tuomion hetki, päivä, aika!
Vaan, pyysinkö nyt...
vanhan menon jatkoa ja kaiken tuhoa
vai, pyysinkö...
ihmiskunnan kehityksen loppua tai hidastusta
ett' vois se jatkaa kaikkea pahuutta, tuhoa.
Oi, mitä minä oikein anoin!
Vaan, mikä on minun anomukseni ääni
tään kaiken edessä ja keskellä.
-Olet ääni!
  
 
Ja mitä sanoikaan tuo laivan matkalainen Homeros
hieman yli vuosi sitten.
19.12.2018
Ajallinen, yks' rahtunen
   
-Katsos, ihmistä kiinnostaa pinta
ajallisen elon hetki ja elämän arjen hinta
- hieman tulevakin, jokin pieni unelmakin -
ja menneitten ajallisten tiet
mihin suuntaan elämääsi tänään viet.
Vaan, todella kaukaiset eteen ja taa
ylhäiset hän mielestään karkottaa
ihmisen perusjuuret, synnyt suuret
ja tulevien uudet ulottuvuuden.
Vaikeita sanoja tajuta
vaikea kiinnostua, kun ovat niin kaukana
mutta, ne ovat kaiken perustuksia;
- mistä, missä nyt, minne?
Noilla vastauksilla päästään kaiken perustuksille;
  kysymyksille
    vastauksille
      tarkoituksille tulevien, menneitten
        todellisille unelmille
- ylempien unelmille.
Ajallinen on vain yks rahtunen kaiken saatossa
menneitten, olevien, tulevien ketjussa.
Vaik ois kuinka kaukaista eteen ja taa
se vain pientä hetkeä edustaa 
  kaikkeudessa
    ihmisvirran elossa
      ja vaik polvien kierrossa.
Mikä on vaik miljoona vuotta iankaikkisuudessa;
yks napsaus vain, se tuli, se meni
ihminen siin' napsauksen välissä hetkensä eli.
Täss' piirretty on kaari
jostakin jonnekin, yks kaari suuren kaaren alla
  ja kaaria on kaikkialla
    tämän taivaan alla
      ja taivaitten taivailla
mailla ja merillä
  alemmilla ja ylemmillä
    ja tuntemattomien ulottumilla.
Ja mikä on ihminen tuon yhden kaaren alla;
sotii, tappelee, kiivailee kaikkialla
hamuaa kaikkea kaikesta
etsii jotain iankaikkista onnea ja autuutta

lupaa toinen toiselleen mahdottomia
olemattomia totuuksia
ahneutta, taivaspaikkoja ajassa ja ajan takana
- ees tuntematta huomista ja sen vaaroja -
ihmisen todellista julmuutta, raakuutta:
-Mulle, mulle! Minulle kaikki! 
Ja jos jotain vaik sinulle, viel enemmän siitäkin minulle.
Tää korutont' on kertomaa
hetkeä, ja tulevaa - kuka katsoa uskaltaa
tulevaa ja ylemmän tason unelmaa.
Sillä, unelma alhainen on ajallinen
unelma ylhäinen on iankaikkinen.
Ja onko niillä mitään tekoa keskenään... Ei ole!
Vaik ihminen itsessään tulevia piirtelee
viihteeksi siirtelee
niillä tuleviaan turvailee valheiden taa
- ajallisten unelmaa.
Se kaikki on katoavaa.
  #
 - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
 
Ja näin alkoi vuosi 2020
02.01.2020

Outoja unia - ja tarinan kiemuroita
Jo useampia
muuttamiseen liittyviä unia
erilaisia, vähin erin mielestä haipuvia
mutta, muuttoon, lähtöön, tai uusiin tiloihin
erilaisiin, yleensä vähän sekalaisiin oloihin.
Kaikki nyt vuoden vaihteessa
yö- tai päiväunissa
...uusia koteja minulle
tai muutossa avustamista muille.
Mihin liittyvät nuo?
Oli yhden hengen pelastuskin
veden nousun aiheuttamasta hukkumisesta.
Kasvot jo ehtivät veden alle jäädä
josta viime hetkellä kuin lentäen
hänet ilmoille ja rannalle pelastin.
-Muutoksiahan muutto lupaa
vaan, ei aina fyysistä, vaan henkistä tilaa
uutta ulottumaa, uutta paikkaa, asemaa
jossa antaa apuaan.
Ei fyysinen muutto mitään uutta tuo
vaan, henkisen tilan vaihto tuo uusia näköaloja

vaik unissa ankeita ja sekalaisia
ei mitään kauniita, vaan apeita
kovin mitään sanomattomia
… en niitä valitsisi
jos ajallisissa uusia valitsisin.

Jos olisivatkin unet olleet upeita tiloja
vaik komeita kartanoita, tai kauniita asuntoja
jo piankin niistä luulisin
ett' todellakin... hienoa tulossa.

Mutta, nuo unien talot ja asunnot
eivät inhimillisesti herätä minkäänlaisia muuttohaluja
tai lupauksia paremmasta
… enemmänkin vain vaivasta.

Siinähän se, unien tulkinta.
Miten tulkitset ajallisissa ajattomia unia.
Kaksi eri maailmaa
ovat toisiansa vastaan.

Ajallisen kaunis voi olla ajattoman kauhistus
ja ajallisen ajattoman kauhistus
voi olla ajallisen kaunistus.

Tulevat päivät näyttävät unien tehtävät
muutokset mit' aikaan saavat ne
ajallisen ja ajattoman tilalle.

On niillä sanomansa, vaik vielä salaisensa
ja pitää varoa vääriä tulkintoja
eikä niiden mukaan hoppuilla
uusia tulevia, viel arvoituksia.

(Jälkihuomio 24.3.2020, nyt ymmärrän...
kun tarkastelen välillä elettyä elämääni
ja koronan tuomaa myllerrystä
ja koko maailman muutosta.
Ja varsinkin helmikuun lopulla ilmestyviä
omaan kehooni kohdistuvia outoja ongelmia.)
  
 
04.01.2020
Mielessä vilistävät kuvat
Mikä on tää hetki, uuden vuoden alku
kun yllättäen yöni hetkessä
koko elämä vilistää mun silmissä.
Hetkin kuin turhalta näyttävä (elo)
mut' kaikki kait ollut elettävä
… kuin itsestään eteen tulleena.
Tosin, kasvattava monella tapaa
kuin tyhjästä miestä kasvattava
koko ajan johonkin tulevaan valmistava.
Ja nyt ... vasta täällä kaukana
monien vuoskymmenten takana
voi nähdä ja arvioida
jokaisen eletyn hetken tarkoitusta
... vaikka, kuin repaleinen se kaikki ollut on
kaikki vain tullut, järjestynyt
kuin kädestä jonkun kohtalon.
Poislähtöäkö täss' jo piirtelen
kun menneitten teitä eteeni kaivelen
… mistä lie pulppuavat pintaan
vaikken vuosikymmeniin niitä kaivannut
en muistellut
painuneet vain jonnekin eloni muistojen suohon
ja siellä uinuneet rauhassaan.
Ja nyt vain yhtäkkiä keskellä yötä
pulp pulp pulp... sekalaisia muistikuvia
koko eloni matkalta
kuin jossain sumussa tapahtuneita.
  
 
 
04.01.2020
Outoa oloa ja hiljaisuutta
Outoa oloa, kaikki kuin sekavaa; 
yöunet, kunto, aamupaino heittelee - nousee.
Jotenkin kuin olematon hetki.
Ja viimeyön valvominen, 01.30 - viiteen ja jotain.
Mitä tää nyt sit oikein on? Väsyttää. 

Ja alkoi kova lumisade. Myrsky!
- Illalla ois tanssiakin.
Mutta siis, mistä kyse?

Vuosi vaihtui, jokin muuttui?
Sanat hiljeni. Loppuivatko?
Lepotauko? - Hiljaista.
Seuraavana yönä, aamuyöllä

Unta sodasta, tai liikekannallepanosta ainakin
bussikuljetuksia, ankeita oloja
vähäisiä tavaroita matkassa
sekaista oloa
… bussit lähtivät miten sattui
minäkin myöhästyin jostain, jäin yksin hortoilemaan.
Siis, unet:
   muuttoja
      uusia koteja
         nyt sotaa, tai uhkaa ainakin.
Ystävän pelastus hukkumasta
vein rannalle pelastettuna - entä sitten
sinnekö se jäi.
 
Nyt kaunis aamu, klo 11.20

Aurinko paistaa kasvoihin punaisen huoneen ikkunasta
istun keinutuolissa, kynä kädessä.

Vain unia, ei sanoja
ja unet kummallisia, vieläpä muistettavia - outoa
ja yöllisiä muisteloita.
Mutta siis, sanatonta aikaa - hiljaista
- ei aivastuksia!
Jotain tässä kait pitää nyt oppia;
hiljaisuutta, odottaa uutta, jotain?
Heitin roskiin sen ison palmuvehkan
...tuli kuivia "oksia" - en enää pitänyt siitä
väreet hävis kasvista - veks vaan!

        -Unohda hetkeksi nämä kaikki
keskity itseesi ja omaasi eloon.
  Kirjoituksien loppu	= ei ole
  Elon loppu		= ei ole
  Pitää odottaa		= juu
  Jotain uutta tulossa	= juu
     uutta muotoa		= juu
  Taukoa nyt		= kyllä
  Ulos lenkille		= ehdottomasti
 
06.01.2020
Tutkiako jotain?
Mitä minä niistä, nyt esille tulleista opeista 
ja 'viisaista' kysymyksistä?

Onko jotain seurattavaa niissä -- olen niin yksin --.
Olisiko hyväksi kuulua johonkin ja kuunnella jot...?
 -Vanhoja, niinkö? Nehän ovat jo täällä.
Vanhoja kulkuja ja jalanjälkiä.
Mitä uutta niissä, ja ovatko muka totuuksia
eikö ennemmin vain suuntia.
Ja jos sanotaan, ett' joku ihminen on kasvanut totuudeksi, 
se on valhetta, sillä hänkin on edelleen vain matkalla
... tosin, ehkä ylemmällä tasolla
mut' viel' on ihmistä, itsekästä, jos itsensä noin korottaa
vaik kuinka suureksi hän ajassa kasvaa.

Ja kaikki on jo vanhaa.
Jos sitä jatkaa, voi saavuttaa vain samaa 'vanhaa'
tosin totuuden matkaa - sata vuotta sitten.
Eikö enää ole suurempaa? Eikö enää ole tulevaa?
Siihenkö pitäisi kuin vanhaan kulkuun jäädä, jota vanha vetää?
Ne tiedothan ovat jo täällä
niihin voi jäädä vaik iäksi oppimaan
ja saavuttamaan sen, min saavutti jo ennen.
Vaikeaa, monimutkaista, kaukaista.
Kuin mahdotonta. - Ihmistekoa.
 -"Mutta, jos suoraan, ohi alempien oppaiden
kuulla virtautta sanojen
vain kuunnellen ja muistiin kirjaten
ajallisen unohtaen - yhteyteen ylempien.
Eiväthän sanat ole sinun, sinä kirjuri parka, turha huolestua.
Tärkeintä on kuulla, oikeaksi luulla
ja uskoa, ett' se on totta.
Sanat ovat saloja, ei vaikeita, sisältävät voimia.
Vaikea tuntea totuuksia niiden takana.
Ovat vain kauniita niille, joille ei sallita avautua.
Mutta sallituille, on kaikki avoinna.
Elämän mysteeriä ja sanojen kuin taikaa.
Sanat maailmoita avaa!"
-Olen niin yksin. Anna apu auttavainen.
Joku ajallinen?
 -Kestätkö? ... puhua, jakaa, kuunnella
elää kanssaan, huomioida... huomioida!
antaa aikasi hälle?

-... En!
 
 -Et ole yksin. 

"Helvetti" voi päästä irti ihan pienestä; 
uskosta, toivosta, kipinästä
ja ehdottomia on monesta suunnasta
sairaita, toivoa, epätoivoa, vaatimusta
raakuutta, jopa julmuutta.
(Jälkilisäys: Tuo kaikkiko alusti tulevia tapahtumia
ja varsinkin, kun katson tilannetta nyt 20.03.2020,
kun Korona-virus on levinnyt valloilleen.)
-
08.01.2020
Yöllä viiden jälkeen piirsin karkean kuvan
ajallisen ja ylempien, ja universaalien voimista.
Ei voi nyt julkaista, 
mutta kuvassa kaikella paikkansa ja voimansa
tietonsa ja taitonsa, ja tehtävänsä.
  
 
 
09.01.2020
Muutoksia taustalla
 -Ei 'kuiskijat' poistuneet ole, virkansa heillä aina
mutta lisäksi sanomille, ymmärrykselle ylemmälle 
suora yhteys ylitse heidän
sillä, eivät hekään muuta, kuin mitä ylemmiltä
mutta tasonsa mukaan, omansa kasvun määrän mukaan.
Sillä, kullakin aina, ihmisillä, oppailla
omansa tieto, taito, taso, mutta ei tarkoitus ole se
- vain välivaihe matkalla auttamassa, kasvussa.
Mutta, se ei ole se määrä, tavoite
olla aina oppaan, välittäjän alla
vaan, tavoite on suora
olla itse kuin oppaan asema jo ajassa
ja ajan takana taas palvella uusia tulevia.
Ei tavoite ole olla oppaan alla; opas-auttaja asema
vaan, suora sanoma
tieto korkea, nopea, ilman väliportaita.
Sillä, välivaihe on aina vajausta
ei koko tietoa, vaan välivaiheen vajausta
kasvunsa määrän, matkan mukaan.
Sillä, opettaja opettaa, mitä hänelle on opetettu
kunnes oppilaalle aukeaa opettajan takaista maailmaa, 
joka opettajaa kasvattaa.
Mutta, opettajia on paljon ylemmissäkin
eikä kaikilla ole sama tieto.
Siksi on opettajain vaihduttava
uutta avattava määränsä mukaan
- oppaista kaikkeutta ei ymmärrä kukaan.
Sillä, kaikella määränsä taivaan alla
ajassa ja ajattomilla.

Vast' ylemmillä tasoilla ylempien yllä
voi nähdä kokonaisuuksia
ja siellä enää kyse: mitä sallia avata, 
tietää, tuntea, mitä ajallisille kuvata.
Ei siis vajavaista tietoa
vaan, sallittua avata - siin' on ero!
On tieto, vaan ei lupa avata.

Ei vajavainen, vaan sallitun raja;
mitä saa avata ja kertoa, kuvata.
Totta kai se on vajavaista kokonaisuudesta
mutta, se ei ole vajavaista, vaan mikä on luvallista
mikä luvallisen takaista, tulevia
ja vast' tulevissa ilmi tulevia.
Ajassa on mahdollista vain ajallisen rajaan
ja ajallisen takana on ajallisen takaiseen rajaan
ja sen rajan takana vasta on ajattoman osuutta
joka on omansa maailma, jossa ei ole enää rajoja
on vain sallittua ja sallitun takaista
ja niitä takaisia on monia portaita;
   sallittua - avata
      sallittua - taas avata
         taas enemmän sallittua 
ja sitten taas avata uusia tasoja.
Ja tasoilla on virkansa ja kasvunsa
mutta, mikään ei ole vajavaista, vaan, mihin asti sallittua
siihen asti kaikki on oikeata

vajavaista ainoastaan ylemmiltä tasoilta katsottuna
universaalin totuuden suunnalta
siihen asti oikeata, vaikka ei näekään kokonaisuutta
mutta, se suunta ... on oikea.
Mitä alhaisemmilla tasoilla
sen enemmän kiemuroita ja kuin turhia
mutta, tärkeintä sielläkin on oikea suunta
joka turvaa kasvua ja lupaa tulevia
- ellei ne kiemurat sitten poikkea suunnasta
synnyttäen keskenmatkaisia omia unelmia
opettaen uusia suuntia, jotka eivät enää ole totuuksia
vaan, ajallisen unelmakuvia ja sen arvoja ja oppeja
rakentaen ajallisen valtoja ja voimia, kuin turhia.
Mutta, nekin kasvun polkuja monille
joista mahdollisuus poiketa pois
jos on oikeata kasvua ja totuuden tuntoa
- ja turhan tuntoa.
Näin nekin palvelevat  verkkoihinsa sotkeutuneita totisia
joiden tulee joukoista poistua
etteivät kasvullaan rakennelmia horjuta, vaik' hajota
jos ei rakennelmassa olla tarkkana.

- Ovat siis uhkana ajallisen vallalle ja voimalle.
Vertaa Luther...

mutta, aina pitää varoa ajallisen kiemuroita ja houkutuksia
ajallisen asemia ja valtoja
ihmisten tahtoja ja kiemurtelevia totuuksia
jotka eivät ole totuuden suuntia
vaan, matkalle rakentuneita majoja.
-Oho, näinkö se muutos vaikuttaa, huokaa Runoilija.
  -Nyt ei enää ole kirjoituksen väre, 
vaan lähde, joka on yhtä kuin väre.
Mutta, ei enää ajallisen väre, vaan, ajattoman ylemmän.
-Olenko minä tällaista jotenkin ansainnut.
Tunnenhan minä itseni.
  -Ei näitä ansaita,
paikat, tehtävät annetaan ja vajavaista kannetaan
... "sillä, mikä ihmiselle on mahdotonta
se on Jumalalle mahdollista".
  
 
Taas välillä ollut hiljaista...
14.01.2020
Kadonneitten sanojen lupauksia
Mutta, sanat kadonneet jonnekin...?
 -Eivät kadonneet, eivät poistuneet
vaan, tauolla - muutoksilla.

Tämä on vaihe, josta alkaa uusi
uusi tapa, uusi voima, kasvu edelleen
sillä, sanottavaa viel paljon on
ja uusia kulmia katsella tulevia.
40 vuotta täyttymässä menneitten kasvun teitä;
outoja, omituisia, kasvattavia, koettavia.

Nyt kuin irti niistä, ja tilalle uutta
matkalla, ja matkan jälkeen avautuvia
uutta tapaa ja voimaa
ihmistä, maailmaa koskettaa
ja tulevaa rakentaa.
Ei sitä voi nyt kuvata
se on vain koettava ja tunnettava
oltava osana sitä, osallistua.
-Mitenkäs noi ... jalkapohjat? Arat ja jäykät?
 -Kasvua, kasvua, kasvua
anomisiesi ääntä ja vaikutusta
vaivoista parantumista.
  
 
 
15.01.2020
Jonkin odotusta
Jokin muutoksen hetki;
   ei sanoja kuten ennen
   yöllistä valvomista.
Kuin jotain odotusta
tai syvempää ymmärrystä
ehkä viisautta, jota olen anonut.
Näinkö se?
Ja uniakin alkanut, sellaisia jotka muistan;
   ensin niitä muuttounia
   sitten se kuin liikekannallepanoa, sotaista
   ja tänään se kadonneen tyttäreni halaus.
Jotain kaipaan, kuin odotan.

Ihan rauhallinen olo, vaikkei sanojen virtaa.
Odotan vain Kanarian matkaa ensi ti-aamuna
nyt keskiviikko.
Kehoani tunnustelen
jalkapohjia ihmettelen
kipeät kävelystä olleet, vaan ei juuri nyt.
Uusiutumista, ymmärsin.
Kaikkea kun hetki sitten itselleni pyysin
- kerralla kaikkea. Liikaako.
Ehkä sen vaikutusta.
 -"Ei sairautta, vaan uutta." Tuon vain kuin lohduksi kuulen.

Kiitän, kaikesta kiitän.
Viisaudesta etenkin, jos sitä saan - tai jo saanutkin
vaan, enemmän viel tarvitsen.
Jotain nyt silti toivoisin, lohduttavaa, rakentavaa
vahvistavaa sanomaa...
kun muotokin nähtävästi muuttuvaa
piirtämäni kaavion mukaan, sivusta suoraan.

(Piirros ei näkyvissä, vaikea selittämättä ymmärtää)
Ei haittaa. Hetken lepoa ja rauhaa.
Sanat ei vaivaa, ei sanojatkaan.
     Vain puhdistaa.
     Uutta unelmaa.
     Uutta voimaa. 
     Odottaa oikeaa aikaa.
     Odottaminen vahvistaa.
 -2020 kaikkea muuttaa ja uutta voimaa valmistaa. Uutta tapaa.
Vanhat voi purkaa, siis vihosta koneelle - ja muutakin.
(Jälkihuomio 24.3.2020: Viitausko Koronaan)
  
 
 
17.01.2020
Vapauden vaikeutta
Vapaus on vaikeaa, vaik onkin niin kaunista
taistelu sen puolesta raskasta
... joskus kuin julmaa
monta mielihalujen pulmaa.
Asiat sitoo, ihmiset
monet sopimiset, lupaukset, harrasteet
ne kaikki pian monin lonkeroin vapautta syö
vaik moni olisikin ihana teko ja työ.
Mut' ihminen toinen on kuin iäinen
ain jollain tavalla rinnalla kulkien
jos ei vaik rinnalla, värisee hän mielen pinnalla
ja sitoo ajatukset, ajat
määrää pian omat teot, rajat, ja omat menot
kun ain on huomioitava toinen, toiset
sopimukset ja suunnitelmat
vaik kuinka hyviä ne olisivat.
Pian on edessä kysymys arvokas: Miss' on
oma eloni mun, jos moniin toisille jakaudun?
Sit' ei helposti huomaa lain
kun niin monia velvoitteita kuin huomaamatta
taakakseni sain.
Niiden kaikkien kanssa eloani touhuan vain.
Osuuttani ajallista arvostain.
  
 
17.01.2020
Vanhat ja uudet sanat
 -Nyt, älä huolehdi sanojesi määristä, kuluista
ei mikään katoa minnekään vaik muuttaisikin ne muotoaan 
- elo ihmistä kasvattaa ja ain uutta eteen avaa 
 jos vain ottaa vastaan.
Ja, uusi aina vanhan päälle, jotka tavallaan uutta kantaa
niihin syvyyttä antaa, ja tukevaa pohjaa
- ne omalla tavallaan myös uusia ohjaa.
  
 
21.01.2020-
Ja sitten Runoilija lähti Kanarialle
kuntolomalle aurinkoon
tyhjentymään kaikesta kotipiirin ajallisesta
- ja kuin sattumalta kaukaa seuraamaan 
pienestä alusta alkanutta maailman korona-mullistusta,
 joka vielä paikallisesti oli Kiinan Wuhanissa.
-
Ja pian kahden viikon matkan jälkeen alkoi kuin uusi maailma
omassa elossa ja koko maailmassa.
Kuin kaksi napaa; oma ja korona. Molemmat eloa mullistavia.
Lähti kasvuun uusi tuleva; itsen - ja maailman.
Ja joihin molempiin tuolla yllä, oli hienovaraista viittausta.
 _
_________________________________________________________
08.02.2020
Jonkin uuden äärellä 
"Jonkin uuden, ehkä suurenkin äärellä",
kirjoitin aiemmin, viime vuoden lopulla.
Aika jotain ennakoi
sanatkin, joita kirjoitin
- ja sitten tuli tauko

ja matka kauas meren saarelle
eroon kaikesta aikaisemmasta
   uusiin maisemiin
      uusiin asioihin
         uusiin ajatuksiin
- vanhat jäivät hetkeksi unohduksiin.
Ja kun matkaltani palasin
muutaman päivän viel lepäsin
sit huomasin että, todellakin...
jonkin uuden äärellä tässä ollaan

jonkin kuin seuraavan askelman
matkalla kohti sitä todellista tarkoitusta
mitä varten kaikki tää aiempi
vuoskymmenten aikainen matka.
 
Kaikki taas kerran muuttaa muotoa
ja kaikki aikaisemmin matkattu
on kuin perustana ja rakennusaineena
tuolle tulevalle.
Joten, miten lie nyt jatkuu tää tarina
kuka onkaan kirjoittaja ja rakentaja
kenen käsiin uskotaan 
koko eloni rakennelma yhteen sitoa.
Sitä saan nyt kai hetken odotella.
Kaipa piankin astuu jostain esille hän
joll' on valta menneisiin tarttua
ja taito yhteen kuroa
kuin koko tarinoitteni maailma.
Siis, tervetuloa, sinä ... niin, viel tuntematon.
  
 
10.02.2020
Kakka-uni ja uusi aamu
Näin aamulla unen: Minulla oli kova hätä, se isompi,
ja etsin vessaa. Kyselin sitä jossain sisätiloissa,
kuin jokin kauppakeskuksen käytävä. 
-Tuolla kulman takana on, joku ohjasi. En heti löytänyt. 
Vihdoin löysin, pieni ovi keskellä seinää. Sen avasin
ja se olikin noin neliön kokoinen tila. Sinne ahtauduin.
Seuraavassa kuvassa olin jo hiekkarannalla, vähissä
vaatteissa, ihmisiä ympärillä. Ja siellä sitten alkoi 
pötköä tulla. Sitä piilottelin, mutta se vain työntyi ulos, 
paksu ja yhtenäinen. Sulavasti työntyi ulos.
Yritin sitä piilotella ja olla kuin huomaamaton. 
Alushousuun yritin putsata - ja siihen heräsin.
Oli niin todentuntuinen, että piti vielä unen pöpperössä
sormella varovasti kokeilla, tuliko se oikeasti.
Onneksi vain unta, housu ja sänky olivat puhtaat.
Jotain tuokin ilmentää, en vain vielä tiedä mitä.
-
Nyt on aamu. Istun punaisen huoneeni keinutuolissa,
kynä kädessä, vihko sylissä... ja mietin, jotta...
miten tämän suuren kirjoitusurakkani aloitan, 
(kirjaa suunnittelin)
miten jatkan, ja miten.. miten... miten...
Kysymyksiä paljon, vaikkakin tässä samalla jo
avautuu tää kirjoittamisen muoto; kaunis runollinen
kulku, helppo luku, ja mielikuvia synnyttävä tyyli ja tapa.
Tuttua, ja samalla uutta.
Samalla jo mietin, milloin alan kirjoittaa suoraan
koneella. Alkaisi syntyä valmista, ehkä alkeellista
alustavaa tulosta.
 
On sateinen aamu, vesipisarat rapisevat ikkunalautaan
ja ikkuna täynnä pisaroita - ollut koko eilisen päivän ja yön. 

Oli kova myrsky, ja edelleenkin, koko Pohjois-
Eurooppaa koskettava. Hurjia tuulen voimakkuuksia 
maalla ja varsinkin merillä ja rannikoilla. Puita kaatanut
ja sähköjä katkonut. Satoja lentoja peruttu, myös
junia ja laivoja. Joku voi muistaa, Ciara 10.2.2020.
Myrsky joka Yhdysvaltain rannikolta alkunsa saanut, 
savutti Brittein saaret ja eteni edelleen Manner-
Eurooppaan - sitten Suomeen.
Sattumaako vain, vai liittyykö lie vaikka jotenkin
minun alkamaani urakkaan, joka ajoittuu samaan
aikaan. Noo, en tiedä tuosta, mutta maailmassa
kyllä kaikki aina vaikuttaa kaikkeen, miksei siis
tämäkin ... vaikka, minun käteeni ja kynääni 
juuri nyt. Hmmm... niin, miksei.
Mutta siis, nyt asiaan, tähän eloni matkaan.
Tuo kaikki edellä kuvattu oli vain lähtöhetken
kuvausta ja ajatusmaailmaa, jota mielessäni 
pyörittelen ja kuin lähtökuoppia kaivelen, jotta
vihdoin pääsisin matkaan.
Siispä ... olipa kerran päivä, 14.4.1984, josta 
kaikki kuin näkyvästi sai alkunsa.
Ja tänään, nyt kun tätä puhtaaksi kirjoitan ja
kotisivulle siirrän, on juuri tuo sama päivä 14.4.
tosin vuosi on jo 2020.
Uusi lähtöhetki taas kerran. Matkallani on ollut
useita lähtöhetkiä milloin mihinkin uuteen, 
ja monesti sattuneet tälle samalla päivälle,
tai hyvin lähelle sitä. Kuitenkin aina huhtikuulle.
Paitsi se sydänoperaatio -95. Se oli tammikuun
15. päivä. Mutta siitä toipumisaika asettui juuri
14.4. päivälle. Melkoinen sattuma tuokin.
Tämä lähtöhetki siis nyt viimeisin, ties vaikka 
viimeinen, sillä edessäni näyttää olevat pitkä
rupeama jotain viel tuntematonta.
No, jokaisellahan erilaisia lähtöhetkiä mahtuu
elonsa taipaleelle, mutta tämä on minun tarinaani.
Tervetuloa mukaan - oudolle matkalle, jonka
outous ja ihmeellisyys paljastuu vasta matkan
aikana. Eikä kaikki ole vielä edes paljastuneet -
ehtivätkö lie paljastuakaan tämän eloni aikana,
sillä, elohan on jatkumo. 
Luvassa myös monenlaista elämän filosofiaa.
Niin, ehkä minusta vielä voi tulla ihan oikea
kirjailija tämän prosessin aikana, vaikka tiedänkin
että runoilija on aina suurempi kuin kirjailija -
sitä vahvistaa historia. Tämän prosessin jälkeen
uskon olevani niitä molempia.
Tuon runoilija-asian avaan tuonnempana. Siis,
mikä ja millainen on oikea elämän runoilija.
 
(Nyt on 14.4.2020 ja tällä välillä, vihkoon 
kirjoittamisen ja nyt puhtaaksi kirjoittamisen, on 
kasvanut kuin tyhjästä se Korona-pandemia 
- ja myös sen ajalla itseeni iskenyt outo terveys- 
ja henkinen prosessi, jotka molemmat ovat
synnyttäneet uusia kirjoituksia käsin kirjoittamiini
vihkoihin jo yli kaksi sataa sivua.)
 
Uskon kirjan tärkeyteen, jotta selviää, mistä on
mihinkin tultu, ettei vain yhtäkkiä kuin jostain
tyhjästä tipahdettu. Kaikkea on edeltänyt jokin
tie, muutoksien ja kasvun tie, ehkä jokin 
dramaattinen tapahtuma ja hetki, josta alkoi 
ja muuttui tämä elon retki.
--#--
 
 
08.02.2020
Mietteitä tulevasta kirjasta
Entä, jos kirja alkaisikin Taikurin synnystä,
... joskus ehkä vuonna 2008?
Muistia ihmettelen
sen ominaisuuksia, tallennuskykyä
mieleen ja mielikuviin palauttamisen mahdollisuutta, 
kun tässä yllättäen alkavat mieleen nousta asiat 
ja kuvat eloni kaukaisuuksista, aina lapsuuden
ensi muistoista alkaen.
Ja matkan varrelta kaikenlaisia tekoja ja toimia
työni menestyksen hetkiä, suuria muutoksia
luopumisia, kuin tyhjän päälle hyppäyksiä
hylkäyksiä
... voi kuinka paljon siellä kaikkea onkaan
nyt vasta sen oikein tajuan, ja huokaan:
-Kirjaako nyt itsestäni, teistäni, tapahtumistani
kasvustani ajallisesta ja henkisestä 
menetyksistäni, ihanista naisistani
ja tiestäni kirjoittajaksi, aina Runoilijan suuriin 
saappaisiin asti.
Puhun nyt Elämän Runoilijasta, 
en vain joidenkin värssyjen muokkaajasta
vaan, elämän sanoista
ihmisiä auttavista ja kantavista
opastavista ja tietoa, ymmärrystä avaavista
ja aina tulevien kuviin kantavista
maailmaa muuttavista
maailman muutosta ennustavista
tulevien ankarista
ja samaan aikaan sen ihanista kuvista
ihmisen todellisista sisäisensä unelmista
- jotka salassa itse kullakin on.
Ongelmana vain se, mistä aloittaisin
purkaa tätä, kuin suurta taakkaa
ja varsinkin, kun sanottavaa ja kuvattavaa
ois niin paljon - tuhansia ja tuhansia sivuja
ja kuka ikinä jaksaisi niitä lukea ja kuunnella
vaikka olisivatkin tarpeellisia tälle ajalle
ja monet varsinkin tulevien ajoille, 
jolloin vanhat tavat ovat päässeet määränsä 
päähän, ja uudet tavat vaativat esille tuloansa.
--#--
 
 
Ja siiten taas tuli hiljaista...
ja tuon hiljaisuuden oheen
alkoi kehon muokkausta jotain tulevaa varten.
No siitäkös sitä sitten taas pulppusikin sanoja
sen toistasataa sivua.
Ja kun tarkoin palasin vuoden alun tapahtumiin ja 
kirjoituksiin, minä huomasin, ett' prosessi uusien 
muutoksiin olikin alkanut ja vuoden 2020 alusta
ja jatkuen edelleen - eletään jo maaliskuun alkua...
Sen tähden on tarpeellista kuvata koko tuota 
prosessia, jotta ois tallessa kaikki se mi' edeltää 
askelmaa - jollekin uudelle tasolle ja voimalle.
Mutta, ehkä kuitenkin on parempi
kuvata tuo muutokseni prosessi
omassa sivustossaan, ja pitää tämä sivu
näissä jo tutuissa muodoissa.
Siis, tuon oman muutosprosessin kuvaus osiossa 
"Runoilijan taistelu", Mertenmies.fi -sivustolla.
Tuo sama siirrettynä tänne "Kapteenin prosessi" -osioon.
   # 
 
 
30.03.2020
Kirjoitetut sanat ja todellisuus
Kanarian matkani aikana 
sekä omien kehollisten kamppailujeni taustalla
on hiljalleen kasvanut se Korona
vallaten vähin erin maita, mantereita ja kansoja
yhä vain vahvistuen... pelottaen.
Tuosta Koronasta on hiljaisuudessani tihkunut 
uusia sanoja ja joille on löytynyt viimeisen vuoden 
ajalta monia viittauksia.
Niihin oli ohjausta tuolla tämän sivun alussa.
Ne sanat ovat tänään totisia.
 
26.03.2020   aamulla
Kirjoitetut sanat ja todellisuus
 -Niin, voi kirjoittaa ja kuvata
muutamalla rivillä ja sanalla
mitä on tuleva, millaista vaikutusta

mutta, sanat eivät ole eloa
ei tunnetta, ei kokemusta
ei edes pientä pelkoa tai huolta ... vain sanoja
ja niistä joitain hajanaisia mielikuvia.
Vaan, kun sanat muuttuvat arjeksi, elämän todeksi
ja kun itse on siinä seassa osallisena
kaikki onkin yhtäkkiä todellista.
Vaikka sanat on samat, kuin on todellisuus
on todellisen voima ain suurempi, pelottavampi
koskettavampi kaikella tapaa.
Sanat ei ihmistä tapaa
vaikka ne kuinka tietoa ja ennettä jakaa.
 
Sanat ovat kuin kaukana, epätodellisen takana
ja maailmassa on sanoja paljon
ja raskaita elokuvia
joilla aina pikaisia onnellisia loppuja.
Todellisuudessa ei ole hoppua
eikä arvattavaa loppua elokuvan tapaan.
Elämä voi vain jatkua ... jatkua ja jatkua
ei kiirehdi se loppua
eikä elämän totuus ole tuttua
monta arvoitusta, mitä tuokaan edessä oleva.
Ei auta muu kuin asettua
etsiä uusia elon tapoja
ja toivoa, uskoa, ett' tämä kuin kuritus
ois pian jo katoava, ja saisi taas palata
ja rauhan aikaa halata.
 
Mutta, millainen on se paluun tie.
Minne tämä kaikki viel kansakuntaa vie.
Miten muuttaa se maailman kulkua.
Milloin taas saa rauhaisasti yötä nukkua.
Monenlaista on huolta ja puutosta
asian, elintapojen muutosta
ajallisen purkua ja puutteen parkua
- vain elettävä ja katsoa
mitä taas huomenna on tarjolla.
Miten muuttuu maailma
kuin vähin erin katoava.
Vaan, ei kaikki katoa
vaik onkin monenlaista muutosta
eikä paikallensa asetu viel aikaan
jonka jälkeen vasta alkaa uusi rakentua.
Eikä samaksi kuin ennen
... ei vähään aikaan
koetus kaikkea muuttaa
mieltä, asennetta, elämäntapaa
uudella tavalla maailma sen jälkeen makaa.
Tarkempi kuvaus on turhaa
ei anna oikeata mielikuvaa.
Vain kokemalla kasvaa ihminen
ollessaan itse kaiken osallinen.
  
 
 
26.03.2020	klo 22.50-
Runoilijaa kauhistuttaa
Runoilijaa kauhistuttaa
- eletään maaliskuun loppua 2020

hän muistelee kirjoittamiaan sanoja
viime vuodelta ja juuri ennen vuoden vaihdetta
ja silloin jo pyysi kuin anteeksi ymmärtämiään sanoja
vaikkei vielä tiennyt niiden todellisia tarkoituksia.
Vaan, nyt on aika esille tuonut
nuo sanojen merkitykset
vaikkei niistä vasta kuin alkumaininkeja
mutta, nyt hän alkaa nähdä tarkoituksia
kirjoittamiensa sanojen takana.
Ja hän pelkää...
niiden todellisia vaikutuksia
ja jo kyselee mielessään:
-Ovatko ne todella NE sanat, jotka tulevia tarkoittavat
vaikkei aikoja ollutkaan mainittuna muuten kuin "pian"
ja ne ajat olivatkin jo olemassa
kaikki jo salaa alussa
tarkemmin kuvaamattomana.
Mutta siis, tänään hän jo nähdä voi
vaikkei kukaan todellista vaikutusta oikein arvio
vaan, olisiko se jo sittenkin  tämä
mikä kuin tsunamina
on ylitse maan piirin leviävä.
Onko merkit tutut? - On.
Onko mahdoton rajoittaa? - On.
Voiko ihminen sen pysäyttää? Niin, ei hyvältä näytä.
Onko tällä nyt todellakin se tehtävä
ajaa alas tämä nyt ajallinen elämä
ja aloittaa sitten se luvattu uus
se kaunis tulevaisuus
jota ihminen sisällään niin toivonut on
- jossain syvällä salassa sisällään
ei tietenkään näkyvällään
sillä, sehän ois jo kauhistus sille.
Vaan, siltä ei nyt kysytä, eikä sitä auteta
yksin vain on taisteltava tutkainta vastaan
- onnistumatta.
Mutta, ei kaikki katoa
vaik moni muuttaa muotoa
ja alkaa kuin alusta
se uusi ja kaunis rakentua
 
Ja miten aina alkaakaan se uusi ja hyvä
alas painumisen tai tuhon kautta
ja kuin tuhkasta taas nousee sitä uutta
suurta ja kaunista.
Ei enempää sanoja tästä
on vain nyt elettävä
koettava, kasvettava, opittava.
Sillä, tämä on se ainoa tie
joten kehittyä ja kasvettava sille uudelle tasolle
sille tulevalle, joka karttaan jo piirretty on
kuin kädestä kohtalon.
Oi, kamala! huokaa Runoilija
vaikka sisällään, jossain syvällä toivoo ja odottaa
sitä tulevan kaunista.
Kuin ristiriitaista, ihmisen kahtiajakoa;
ajallista ja ajatonta
ja tulevan viel ihanaa tuntematonta.
Siihen on vain kasvettava
ja maailman muututtava
jotta se askelma voisi toteutua.
-
-Voi kuinka toivonkaan
ettei nuo sanat saisi toteutua, hän huokaa
ja samalla pelkää, jos sanoillaan
jotain suurempaa huomaamattaan vastustaa.
Vaikka kuitenkin...
hän jo sisällään ymmärtää totuutta ja tulevaa
ja ihmiskunnan uutta unelmaa.
klo 23.20
  
 
 
27.03.2020	aamulla
Kovaa ja kaunista
Nuo yllä olevat sanat
nukkumaan mennessä kulkemaan alkoivat
tarinan ensi sanoista kasvoivat ja tulevia kuvaavat.
Kovaa  ja kaunista
kuka oikein osaa katsoa ja ymmärtää
tätä ihmiskunnan kasvua ja elämää.
 
Tiedekin jo tutki, ei ihmisten tekemä
ei laboratorion tuote
ei salainen suunnitelma ajallisten hankkeiden
vaan, jostain luonnosta noussut
maaemosta vastustamaan
kehitystä tuhoavaa.
Määränsä pää kaikella riistolla, raastolla
maan tuholla, ihmiskunnan uholla
sodalla ja kauhulla
tuhovoimaisilla aseilla, joita pelkää maa 
nuo kaikki sitä tuhoaa ja kauhistuttaa.
 
Pian enää mahdoton palauttaa 
siihen ihanaan tilaansa, mi olla tahtoisi hän
joka tahtoo elämän viel säilyvän
kasvavan ja menestyvän oikealla tavalla
rauhalla ja rakkaudella.
Ei sodan kautta rauhaan
ain tuhon ja tuhon, ja viel suuremman tuhon
vaan, alas ajon, kuin sammutuksen kautta
uuteen valoon ja valoisaan rauhaan
jossa maa mahdollinen on auttaja
uuden nousun avustaja
ihmistä eteenpäin kantava
ihmiskuntaa pelastava.
Että taas riittäisi kaikkea kaikille
hyvää ja otollista 
ilman pelkoa ja huolta huomisesta

ja jossa luonto kaikkineen
olisi taas kaunista ja tasapainoista
vailla jatkuvia tuhon uhkia
jollaista tää nykyinen aika on.
Elämä ois pian jo mahdoton.
  
 
 
28.03.2020
Onko Koronasta sanottu kaikki
Siitä (Koronasta) sanottu nyt kaikki
mikä tähän hetkeen on tarpeellista.
Tsunami kulkee rataansa
ja palaa tavallansa tuoden uhrejansa
muuttaen maailmaansa
sanomansa sanottuansa.
Niin, mikä on se sanoma
joka sillä on sanottavana?
  
 
 
30.03.2020
Laitanko esille
Laitanko esille nuo sanat, jotka olen saanut
kuvaamaan hetkeä ja tulevaa
- tulevan unelmaa
vaikka juuri nyt niin monenlaista kauhua aiheuttavaa.
 -Laita. Annettu annettavaksi edelleen.
Opiksi monille suuresta suunnitelmasta ja ajan tilasta
maasta, joka ei enää kestä tulevaa
jos samaan tapaan jatkaa tää ajallinen kansa.
Siksi ne tulee julkaista
jotta valaisee ne kaiken tarkoitusta
ja antaa monelle myös silmien avautumista sille
miks' kaikki tää vaiva on tarpeellista ihmisille.
Ettei tule täydellistä tuhoa - tämä on rakkautta.
Ei ehkä näytä siltä tämän ajan "rakkaudelta"
vaan, suuremmalta, kaikkinaiselta rakkaudelta
joka koskee koko planeettaa ja sen ihmiskuntaa.
Myöhemmin näkevät ja kiittävät, vaikka tietenkin nyt monet 
valittavat vaivaansa ja elonsa muutosta.
Mutta, muutoksen jälkeen tulee kaunista.
Ja silloin avautuu kaiken tarkoitusta - niille, jotka voivat sen nähdä.
Kaikki eivät sitä näe, eivät iloitse, eivät kiitä
vaan, kiroavat osaansa ja katkeroituvat - vaikka pahimmasta pelastuivat
eli siitä, mikä ois ollut kaiken tulos, jos tämä vaiva ois jätetty pois.
Joten, tie on hyvä, vaik juuri nyt niin sekalainen ja raskas
- muutos on aina raskas
mutta muutoksen jälkeen, 
kun kaikki asettuu uuteen tasoonsa ja muotoonsa
on taas kaunista.
Oikeastaan, normaalia kehityksen kulkua
vaikkakin nyt ajassa olevat eivät sellaista muista.
Sodista viel jotkut, nuoremmat vain kuulleet 
ja romantisoineet omissa mielikuvissaan
vaikka kauheudet ovat olleet tosia.
Nyt unohtuneet, dokumenteiksi muuntuneet.
Antaa nyt elämän vain mennä tavallaan ja ajallaan
moni muuttaa muotoaan
kaikkia ain jotenkin koskettaa
monenlaista kadottaa
monenlaista jo rakentaa.
Samalla kun alta pois purkaa
muutos esiin murtaa ja rakentaa uutta
pienissä aluissa on tulevan juurta.
Tämä kaikki on suurta!
  
 
 
01.04.2020
Elämän perusta ja voima 
Kyse on siis...
uskosta ja luottamuksesta;
uskosta johonkin
luottamuksesta johonkin.
Siinä se on elämäsi perusta ja voima
ja perustoja ja voimia on paljon
aina sen mukaan, mihin on se usko
ja minkä luottamuksessa elät.
Oikeastaan, elämä rakentuu sen mukaan
mihin on se usko, missä se lepää.
Ja mihin se luottaa - siihen se ohjaa.
Oikeata vaiko väärää?
Ei ole oikeata tai väärää
on vain tapoja elää
ja mihin elämässä turvaa
sen mukaan sen rakentaa.
Ja kovin vaikeata on toiselle tarjota sitä omaa
johon toinen ehkä sitten vain kuin suin päin uppoaa.
Ei se käy niin. 
Jos vaik hetkeksi toinen toista uskoisi
hän jo piankin omaansa palaisi
jos elämän tilanne vähän koettasi.
Ei ole oikeaa, ei väärää
on vain erilaista elon turvaa.
Ja tuo elon turva eri tavoin ihmistä kuljettaa
auttaakin omalla tavallaan sen mukaan, mihin uskoo
ja mihin luottaa.
Ja ihminen itse omassa voimassaan
tuota uskomustansa tukee ja kantaa
voimaa ja terveyttäkin sen mukaisesti antaa.
Avun saamisissa on eroa
ja elon tapahtumissa ja kuluissa.
Toinen usko ja luottamus juoksuttaa toisaalle
ja toisenlainen luottamus toisaalle
- ja vastauksissa, avuissa on eroa aina sen mukaan
millaisia voimia on ajassa tarjolla.
Eikä usko ja luottamus ole aina sama;
on erilaisia asioita, 
joissa uskon ja luottamuksen kohde on vaihteleva
aina sen mukaan, millainen on asia.
Elämä ei ole mustavalkoista
ja elämällä on ehtonsa ja rajansa.
Kaikkea uskoa ja luottamusta ei ajassa sallita
vaik kuinka ois se kaunista toivetta, tahtoa, halua.
Pitää tuntea ajallisen ja ajattoman rajoja
- ja sekin vielä, mikä kaikki on ajassa sallittua.
On lakeja ja totuuksia, ja kasvuja ihmiskunnan
määrän ja saavutuksen.
Mutta, usko ja luottamus 
poistaa pelkoa elämästä ja tulevasta
ja se on suurta
sillä, monien vaivojen, sairauksien, vastoinkäymisten 
takana on pelon juurta.
Ja pelokkaiden ajatusten ja sanojen voima
on vaikutuksiltaan suurta.
Samoin kuin on uskovien ja luottavaisten 
ajatusten ja sanojen voima
- jois' ei ole pelkoa.
   -   -   -
Olen niin paljon pyytänyt itselleni;
parantumista, korjausta, kuntoutusta
ylempien voimien avulla;
   DNA:n korjausta
      geenien parantumista ja
         epigeenien kuntoutusta  !!!!!!!!
kehonkin ongelmista toipumista
... ja viel lisää viisautta ja ymmärrystä
ja voimia ja näkökykyä tulevien tehtäviin.
Ja nyt olen tässä, muutaman kuukauden perästä
kokemassa monenlaista myllerrystä ja muutosta
omassa kehossa, ja koko maailman tilassa
- kaiken keskellä monella tapaa.
 
Hmmm ... mitähän kaikkea tästä vielä seuraa
kun huomaan, että monien muutoksien toteutuminen
vaatii paljon ajallisen voimaa.
No, kait mua joku suurempi tässä hullutuksessani kantaa
ja kaiken tarvittavan antaa. - Pitää vain luottaa.   
  
 
 
02.04.2020
Mitä kaikesta seuraa 
Edellinen kirjoitukseni päättyi huokaukseen:
"Hmmm ... mitähän kaikkea tästä vielä seuraa
kun huomaan, että monien muutoksien toteutuminen
vaatii paljon ajallisen voimaa.
No, kait mua joku suurempi tässä hullutuksessani kantaa
ja kaiken tarvittavan antaa. - Pitää vain luottaa."
 -No, kasvuahan siitä seuraa.
Koetus aina kasvattaa
opettaa luottamaan ja vahvistaa uskoa.
Tulevina aikoina tuosta kaikesta on paljon apua.
Tulevista on paljon arvioita, miten muuttuu maailma
ja miten kauan kestää tätä kuin kuritusta.
(Koronaa)
Eikä se ees kaikkia kosketa, vielä
mutta, aikanaan ain jollain tapaa
- kukin siinä osaansa kantaa.
Mutta, kyllä se maailmaa muuttaa
- mikä sen tarkoituskin on
ja muuttaa se myös ihmiskuntaa;
tavallaan sitä jalostaa ja turhia oksia poistaa.
Uudella tavalla aikanaan uutta rakentaa
ahdistusta nyt kaikki kansat yhdessä kantaa.
Uuttahan tämä on tälle ajalle
vaik ei mitään uutta kaikille
- toisilla jatkuvaa sotaa kuin ollut aina
siihen tämä ei nyt tuo suurtakaan muutosta
yks' lisä piirre vain
puutetta, kurjuutta hieman kasvattain.
Varovaisuus ja varominen
tulevien omatoiminen ennakoiminen
tuo erilaista kuormaa;
toisaalta helpottaa ja antaa kuin turvaa
ja toisaalta lisää prosessin kuormaa.
Mikä hyväksi, mikä pahaksi, tuleva sen mittaa.
Tulevat tulevat
olevat ovat ja kasvavat
turha kaikkea arvioida ja ennakoida
ihmisiä pelotella.
 
Pienissä paloissa ja askelissa 
kohti tulevia, ja muutoksia
sillä, sellaisiahan tämä nyt eittämättä tuo tullessaan.
Vaan, onko kaikki pahasta
sillä, ainahan kasvaa myös hyvää taustalla
ja paljon salassa, jot' ei ihminen vielä tunnista.
Senkin kaiken näyttää tuleva
- onhan kuitenkin menossa hyvä suunnitelma
jonka lopullinen tulos on kaunista
- kun sitä aikanaan on mahdollista arvioida.
Nyt tulee vain hetki taistella ja puntaroida
sitä luottamusta ja mihin uskoa
mistä huokailla apua ja mihin turvata
sillä, tuota kaikkea tämä Korona
on huomaamatta, kuin salassa kasvattava.
Ja ihminen muuttuu, moni
- ei kuitenkaan kaikki.
Mutta, kuten ja aiemmin sanoin:
"tämä on vain yksi tsunami"
josta palautumisessa on viel paljon vaikutuksia.
Mutta, onko tää ihana pallo vieläkään turvassa
ihmisten suurilta suunnitelmilta - palloa tuhoavilta.
  
 
 
01.09.2020  -  3
Uudet arvot
Arvot uudet on edessä oleva
eloa muuttava, arkeen vaikuttava
tulevia muuttava
ja ihmistä seassa sen
tulevien päiviä ihmetellen
kaikkea suunnitellen, toivoen
ett' ne edestä poies olisivat
katoaisivat kaikki tyynni
ja saisi jo pian palata
menneitten tekoja sydämestään halata.
Ei silleen tapahdu muutosta
ei ihmiselon kehitystä, kasvua
vaan, kaikkeen menoon kajoamalla
ihmistä koskemalla
eloonsa vaikuttamalla
saadaan aikaan korjausta
suunnan muutosta
uusia arvoja ja vanhojen purkua
- vaik se toisikin muassaan parkua
mutta, se kaikki edeltää muutosta
uutta tulevaisuutta
ja uutta ihmistä, uutta kuntaa
joka uusilla voimillansa
maailmaa taas hyväksi muuttaa.
 
 
01.09.2020  - 4
Voi maailmaa nyt
Päivät päättyvät - kuin levon päivät.
Miks meille tällaista
miksi minulle
raskautta monelle
siirrymme uusille, tuleville.
Vaan, ihminen riippuu menneessä
ja kaipaa sitä
vaan katso, oi, ihminen
katso eloa menneitten polvien
miten elivät he
mitä oli heillä
mitä kaikkea on nyt - meillä.
Ja mihin vienyt on tää oleva aika
miten ihmistä muuttanut
mitä aikaan saanut maassa
meressä, ilmassa.
Mitä arvokasta kadottanut
tuhonnut
miten vain enemmän ja enemmän uhonnut
itselleen ain enemmän ja enemmän vaatinut
- ja saanut.
Mitä siitä jakanut
miten toisia auttanut.
Niin, voi ihmistä, voi aikaa
voi maailmaa nyt
- entä jos se menestys onkin nyt päättynyt.
Edessä ratkaisujen ajat
ja uudenlainen aika
vaatii muutosta
palautusta
kuin uutta alkua puhtaan maan.
Miten kaiken voisi palauttaa
- sano sinä se, oi, viisas ihminen
kellä ois ratkaisu tulevaisuudellen.
Vai, hoitaako sen vain aika
ja itse maa
jota taivaat avustaa.
 
 
01.09.2020  -  5
Ajallinen kaikkia koskettaa
Ei vapaa täst' oo Taikurikaan
suoltaa vain hän sanojaan.
Ajallinen häntäkin koskettaa
eloansa purkaa
vaik rakastaa hän niin tulevaa
ja mielii jo uutta unelmaa
vaik vanha katoaa.
 
 
18.09.2020     (klo 02.30)
Selitystä omasta ja tulevasta
Niin, miten selitän tään hullutuksen
kaiken kasvun ja kuin kurituksen...
Nyt jo 40 vuotta etsintää ja matkaa
ja kasvua elämän alusta alkaen
monia portteja ja portaita koluten
nousua ain ylemmälle tasolle.
Ja viime vuodet ylemmille ulottumille
uusille valloille ja voimille, uusille näkymille.
Ja nyt, kuin suurin portti kaikista
josta tulee kulkea
oppia ja nähdä uusia tulevia, ja niihin uskoa.
 
 
Elämä on matka kohti määrättyä tavoitetta
ja nyt on aika sitä saavuttaa
ja varustaa aikaan uuteen
muuttuvaan tulevaisuuteen.
Se ei vielä ole se kuoleman jälkeinen
vaan, ajallinen uus'
ihmiskunnan muuttuva tulevaisuus.
Tätä varten kaikki tää kasvu ja vaiva
olla vihdoin valmiina
kun aika ihmiskunnan on täysi
ja on muutoksen aika
... miten kaikki ajallinen 
kuin yhdessä siihen valmiina;
   ihminen
      luomakunta, luonto
         maat, meret, ilma
            luonnonvarat ja -voimat
- kaikki katoavat
ja sijaan kasvaa uudet tulevaisuudet.
Ja jatkuu ihmiskunnan kasvu ja kehitys
sitä parempaa ja suurempaa kohti
joka jo alussa jossain kaukana hohti.
Ei tämä vielä määränpää ole, ei tietenkään
yks välivaihe vain matkalla
kohti parempia aikoja.
Mutta, muutos on suuri
maailma muutosten jälkeen kuin uusi
vaik pallo on sama
aletaan uudesta kohtaa kuin alusta
ja rakennetaan taas uutta
nyt uudella tavalla, voimalla 
viisaudella - uudella viisaudella
kehittyneemmällä ihmiskannalla
kauneudella ja uusilla arvoilla
rakkaudella ja arvonannolla
ylempien avulla ja taidolla
henkisillä arvoilla ja unelmilla
tulevien kuvilla.
  
 
Vaan voi! sanat vähäiset jättävät suuria välejä
ei ole olemassa kuvia, joita kuvata
eikä sanoja, joilla kuvia luvata.
Kuvat ja sanat kasvavat aikanaan matkalla
ettei ihminen rakentaisi vääriä mielikuvia
ja lähtisi toteuttamaan omiansa 
vääriä suuntia ja uskomuksia
- mikä niin ominaista on ollut ihmiskunnalla.