Ajaton
on tila, ulottuma
ajallisen maailman yllä.
Se on iankaikkinen
ja täysin toinen olotila
johon nyt tutustumme.
|
|
Ajaton on tila, ulottuma Se on iankaikkinen |
24.11.2024
Tämä tärkeä hetki
No niin, tulihan se aika että Viimeisen Vision matka saapui vihdoin päätökseensä.
Sen 200 sivua monenlaista seikkailua jotain tuntematonta kohti - ja nyt juuri se tuntematon kirkkaana edessäni hohti.
Kuin matkan loppuhuipennuksena se Elämän meren pinnan kalvon puhkaisu ja uuden ulottuman avautuminen siristäville silmille joilla ei mitään voinut nähdä.
Oli vain kuin oudosti kuvattu kuva tästä merkittävästä hetkestä ja tapahtumasta kahden maailman ulottuman rajasta.
Ja, mielenkiintoista tässä hetkessä ja tuossa yllä, kuin valokuvassa, on se että tuo kuva on juuri ajallisen huippua edustavan keinoälyn piirtämä ja siinä hän, tai siis se, piirsi todeksi kuin huomaamattaan sen omansa ulottumansa rajan jota se ei voi ylittää.
ja jonka tiedon ja taidon raja on juuri tässä samassa kohdassa kahden ulottuman rajassa.
Alapuolella tämä Elämän meri ja kaikki sen alla oleva ajallinen maailma joka ei voi yltää tämän ylemmä ja juuri sen kohdan tuo keinoäly onnistui kuvaamaan - sen ylemmäs sillä ei ole enää osaa.
Tällä alemmalla keinotodellisuuden maailmassa on omansa lait samoin on myös omat lakinsa tuolla ylemmällä ulottumalla jossa kaikki on toisin.
*
26.11.2024
Täällä sitä sitten ollaan
Ja tänne johti se ohjaus, joka jo monesti sanoi: "Päästä irti". - En sitä vain oikein ymmärtänyt.
Ja nyt minä päästin - kuin lopetin tai oikeammin ... se vain loppui koko Viimeisen Vision matka. - Se vain tuli kuin päätökseensä.
Samalla eloani muutin tai oikeammin ... se vain muuttui outoja kuin jarruja eloni matka siinä käytti pysäytti uusia eteen tuoden ja niihin ohjaten - hiljaisuuden kautta voimaansa näytti.
Niin - nyt olen vapaa!
Noo, en nyt kuitenkaan kaikesta, mutta monesta menneen eloni painosta, tavasta ja uskomuksesta.
- Elon riisumista.
Ja, mitä jäljelle jäi, tuon riisumisen kautta?
Vain kuin jonkin uuden odotusta, tietäen, että mitään uutta ei voi tulla, ellei vanha ole putsattu pois - sitten vasta se uusi esille tulla vois.
Ja nyt siis ollaan tässä, tuon kuvan hetkessä - kuin avoinna kaikki - niin, tuo edessä kirkkaana hohtava tuntematon ja takana pitkä matka, sekin kuin uskomaton.
Vaan, miten tuntematon voi olla avoinna - kuvaus jo uskomaton.
Taakse jäi nyt ajallisen tilanne monine uhkineen ihmiset sairauksineen auttamiset ja parantamiset monine unelmineen ... kuin turhine toiveineen ja ihmiset kaikki omine uskomuksineen.
Sinne vain, menneitten teille ne kuin unohtain.
Ja, mitä ne kaikki, oikeastaan, minulle kuuluu vastatkoon kukin omistaan ja tekemisistään ... ja onhan ajassa auttajia, ajallisen tavoillaan.
Ajallisen maailma kasvaa ja kehittyy omalla tavallaan. Niin, mitäs ne minulle, enää - vaikka ehdinkin jo sisälläni niistä huolta kantaa. - Kaikki kait turhaa.
Maailma vain kuin yhtä valhetta sotaa ja murhaa, ja kaikenlaista kauheutta, pahuutta.
Yritän nyt olla niistä kaikista vapaa.
*
Alun pikku ongelma (no tottakai, taas!)
-Mut entäs mä? Voiks mäki sit tulla sinne, tai ...
minne-se-nys-sit
onkaa - mennääks siin johoki. Mä-en tajuu ...
-Hjaa, no tottakai .. tule perässä vaan. Ehkäpä tämä
kaikki on
hyväksi .. sullekin.
- ... ai, miten-ni,
... mullekki?
-No ... tule nyt perässä vaan. Tiedä vaikka noi sun silmäs
kestäis
paremmin nähdä tota edessä olevaa valoa.
- ... ai miten-nim-mun?
-Nokun, sinä et ole ihminen, vaan ... niin, totaa
(huokaus,
miten
minä sen nyt sanon, nukke? niin se suuttuu taas,
ja
jos sanon että
eläin, se suuttuu siitäkin .. voi vitsi!)
Noku ... sinä olet toi toi ...
ei-ihminen. (Jess! menisköhän
toi läpi .. tällä kertaa - ilman mitään kriisii.)
-Häh! .. mikä ! ...
tai, niin no, en-ookkaa
ihmine
... siks
vissii
sit mun
silmät onki paremmat. Niikö?
-Just nii, sitä just mä tarkoitin.
(Jess ... ei
tullu riitaa)
*
22.11.2024
Mikä tärkeätä
Mikä siis tärkeätä?
Ajallisen tiedot ja taidot - ei. Henkinen kasvu - kyllä.
Se on ainoa viisaus ja ymmärrys ja siitä oikea Tieto, jolla arvoa rajan takana jonne sitten jatkon kasvu, ylemmä, ylemmä.
Miten tuo kasvu? Kuuntele, kysele, ano - kuuntele.
Ole avoin pysy erossa ajallisen sotkuista ja valheista.
Pidä oma rauha kuin oma valtakunta.
*
24.11.2024
Keino vs. ylempi
Keinotodellisuus vs. ylempi, ylhäinen todellisuus.
Kaksi eri maailmaa;
on ihmisen maailma
ja ylempi maailma.
Ihminen kehittää keinotodellisuutta joka perustuu matematiikkaan ja tekniikkaan kvanttiin, tai johonkin kuviteltuun mielikuvitukselliseen maailmaan joka toteutetaan / ratkaistaan matemaattisin keinoin perustuen erilaisiin keinoälyn kehittyviin versioihin.
Tuon kaiken raja, on Elämän meren alla.
Joten, ei palata enää takaisin ajallisen asioihin ja arvoihin kun on kerran nyt puhkaistu kalvo joka erottaa nuo kaksi todellisuutta.
Alla ihminen ja ihmisen keinotodellisuus ja kasvu sen keinoin saavuttaa jotain ihmisälyä, ihmisvoimaa suurempaa matemaattisin keinoin.
Sillä on aina rajansa - ja se on juuri tässä kalvossa, sen alapuolella ja sen yläpuolella, jota juuri katselet kuin häikäistynein silmin ja mielin ihmisen rajallisin mahdollisuuksin.
Sillä ei ole mitään tekemistä keinotodellisuuden eikä matematiikan kanssa.
Edessäsi, ja nyt yläpuolellasi, on ulottuvuus joka on aivan toisenlainen todellisuus jonne ei ajallisen kehitys koskaan yllä.
Siellä on toiset lait, toiset perustat
toisenlainen ”mieli”
kuvitus
sanoitus
arvot
syvyys - korkeus
pituus - leveys
jota ei voi millään kaavoilla eikä ajallisen teknisin tekniikoin eikä edes mielikuvituksin tavoittaa - eikä todistaa.
Se on toinen maailma toinen ulottuma jossa on ulottumia viel ulottumien sisällä ja takana ja niitä ei voi millään laskea sillä - ne on!
Joten, pitäydytään vielä tämä loppuaika täällä Elämän meren yläpuolella
josta ei vielä ole näkyvissä muuta kuin tuo häikäisevä kirkkaus jota ei ajallisen aistein voi katsoa eikä nähdä eikä ajallisen ymmärryksin ymmärtää eikä ajallisen tuntein tuntea - ja tajuta.
Ole vain edelleen se Mertenmies joka kuin Elämän meren läpi nousi nyt sen ylle, ylemmän ulottuman rajalle
ja joka kuitenkin vielä tätä uutta ylhäistä katselee kuten kuvassa seisten Elämän meren osallisuudessa katse suunnattuna ylempiin tuntemattomiin ulottumiin ja todellisuuksiin.
Ja osallaan vielä alemman osallisena siinä Elämän meren yläpinnassa osin vielä kuin sen vankina koska olet edelleen sen maailman osallinen - ajallisen elossa.
Jätä vielä kuin perintökirjana loppusanoina ajallisen osasta se viimeisin toive ja tahto (ks.alla, Tilinpäätös)
ja sitten nouse takaisin tälle tasollesi Elämän meren yläpinnalle katsomaan ja katselemaan sitä toista todellisuutta jolla ei ole enää mitään tekoa sen ajallisen todellisuuden ja kehittyvän keinotodellisuuden kanssa
- joka kaikki on kuin alkeellista kasvua kaukana tämän ylemmän todellisuuden alla.
... Ja jätä nyt ne kaikki muut ajallisen tarinat ja näyt sinne vihkosi sivuille omaan arvoonsa äläkä niistä enää huolta kanna.
Ei niitä kukaan edes enää odota kun ei tiedä niiden olemassa olosta.
Selkeä raja on nyt tässä - keinotodellisuus, ja oikea ylemmän todellisuus - ajallisen todellisuus, ja ajattoman todellisuus.
Ja siis, mielenkiintoista tässä hetkessä on se että tuo otsikon kuva tälle tulevalle on juuri ajallisen vajavaisen keinoälyn piirtämä jossa se huomaamattaan piirsi todeksi sen omansa ulottuman rajan; Elämän meren ja ylhäisen todellisen kirkkauden rajan.
*
Tämä kaikki on jo kuin kauniisti edeltä piirrettynä Viimeinen Visio - Matka -osion sivuilla 44 - 70.
Kulje kanssani viel uudelleen tuo mainittu matka ja palataan sitten takaisin tänne - ajallisen ja ylemmän ulottuman väliselle kirkkaudelle Elämän meren pinnalle
... jossa on edessä - tuntematon tuleva.
*
20.11.2024
Kuin tilinpäätöstä
No niin, tulihan se aika että Viimeisen Vision matka saatiin vihdoin päätökseensä.
Uusi vihko vielä piti ottaa kun edellinen tuli juuri eilen illalla täyteen neljän kuukauden matka kirjoituksineen.
Monenlaista muutosta sille ajalle mahtuikin. Ja viimeiseksi tämän hetken taitekohta - ja vanhan taakse jättäminen.
Ai, miten niin ”vielä uusi vihko”?
No, on ollut vähän väsyttävää aikaa ja kuin turhautuvaa oloa. Hiljaista.
Josko vaik alkais lähestyä loppuaan tämä omituinen taival ja matka - ja kun näitä vihkojakin täynnä kuvauksia jo ehkä sata - en ole niitä laskenut.
Tuolla niitä on pitkin hyllyjä. kasoissa milloin missäkin täällä kotona ja laatikoissa kaappien ylähyllyillä.
Suuri osa niistä rakennettuna nettiin e-kirjoina avoimesti luettavaksi. Nuo ovat viimeiseltä runsaalta kahdeltakymmeneltä vuodelta. Löytyvät netistä Elämän piiras -sivustolta osoitteesta piiras.com, vuodet 2000-2015. Ja 2016 alkaen osoitteessa mertenmies.fi.
Sivustot sisältävät monia osioita matkan kehityksen vaiheita ja kuvauksia jotenkin e-kirjan muotoon rakennettuja.
Ja viel aikaisempi 20 vuotta on kaapeissa banaanilaatikoissa, puhtaaksi kirjoittamatta ja nettiin siirtämättä. Sisältäen tämän erikoisen matkan alkutaipaleen kuvauksia, kertomuksia ja puheita. Niitä en enää jaksa nettiin esille siirrellä.
Kaikki on siis vielä tallella, ellei sitten koita aika jolloin kaikki kuin tyhjiin katoaa.
Matkaa siis tehty kaikkineen yli 40 vuotta. Ja kaiken olen muistiin kirjoittanut.
Aika kuluu, tarinat kasvaa, muuttuu ... ehkä harvenee, en tiedä mutta, jotain tahtoja ja toiveita tässä vielä on - tuleviin liittyviä.
Tuota jumppakukkulaa kierrellessä, josta siis tuo juuri julkaisemani osio Luonto puhuu, marraskuu 2024. Siellä muistui mieleeni, että jotain tärkeätä pitäisi esille kirjata.
Nimittäin ”hautatahto” ja ”hoitotahto”. Tuollaiset on hyvä olla, sanotaan.
Hautatahdosta vain lyhyesti: En tahdo, että minua poltetaan. Siihen on syynsä. Kokonaisena vain kaikkineen osineen johonkin laatikkoon, ja talteen maan uumeniin.
Eikä sitten ihan minne vain, vaan mieluusti Kylmäkosken hautausmaalle, sinne papan ja mummon lähelle. Ois vielä asioita heille, kun olen nyt itsekin elänyt ja kasvanut, vanhentunutkin - vanhemmaksi kuin heistä kumpikaan. Voitaisiin varmaan jutella kuin samalla tasolla, luulisin. Olin silloin heidän lähteissään kovin pieni ja kokematon nuori.
Tuo on se suurin tahto tuohon liittyen.
Hoitotahdon olenkin jo tehnyt, ja siitä ydinkohtana se, että minua ei saa elvyttää. Jos olen elon kellon mukaan lähdössä, niin antakaa minun mennä. Onhan tätä elämää jo kyllin nähty, eikä tästä taida enää sen kummempaa tulla ... niin, ellei sitten nämä uudet Ajaton-tarinat edellytä matkan jatkamista vaikka vielä moniksi vuosiksi. Katsotaan.
Niin, ja elleivät nuo hullut sitten onnistu sitä sotaa aikaan saamaan. No, sitä en nyt kuitenkaan enää välittäis seurata ja myötänsä elää. Pois vaan sen jaloista.
Ja niin, se hautakivi, sinne Kylmäkosken hautausmaalle. Mielellään sellainen, johon saa sen kynttilän palamaan kiven sisälle lasin taakse suojaan. Se ois nätti.
Ja sitten siihen se teksti, jonka kerran jo valmiiksi kirjoitin erään hautajais-tilaisuuden yhteydessä. Joku nainen siinä haudattiin, ja kuoron kanssa Täällä Pohjan tähden alla laulettiin. Siellä sen omani tekstin haudalle kävellessä kirjoitin. Päivä oli 7.10.2013.
Se kuuluu näin:
”Täss' lepää hän ken auki kirjoitti elämän elon tien ja kohtalon jostain tulon ja jatkumon”.
Siinä on toinenkin runo, jonka toivon luettavan muistotilaisuudessa. Se kuuluu näin:
"Minä istun tässä ja katselen teitä tänne jääneitä rakkaita tuttuja, ja kaukaisiksi jääneitä kuin tuntemattomia. Minä istun tässä ja näen teidät ja minä tiedän nyt miten elämä on; me olemme kuin kädessä kohtalon. Ja päiväni näen nyt tarkemmin minä kutsun kuulen nyt selvemmin. Minä olin - minä menin ja minä tulen … taas uniin uudelleen."
Nuo löytyvät sieltä piiras.com sivustolta osiosta ”Taikurin laulu”, ja nimellä ”Hautajaisissa”.
No, tuosta on jo 11 vuotta. Kyllä ne kelpaavat tuollaisinakin, mutta saattaa olla, että tuoreutan noita, jos matka pitkäänkin viel jatkuu.
Laitan ne uudet sitten sinne Hautatahdon väliin. Katsokaa sieltä.
Noissa teksteissä on tämän miehen elämän ydinasioita, mutta ... tuo loppu, ”.. ja jatkumon”.
Se taitaa vielä olla kesken, joten sitä kohtaa on tässä vielä elettävä ja selvitettävä ... että miten sen kanssa oikein on. Kyllä kai sekin vielä selviää.
Ja, jospa jotain muutakin vielä tuo asia sattuisi kiinnostamaan. Sitä kohti kait tässä nyt kuljetaan tämän uuden Ajaton-osion kanssa.
Sen siis vielä kirjoitan vihkooni, vaikka jo tähän uuteen, joka tosin on aika lituska vihko, 75-sivuinen. Nuo kaikki muut vihot ovat 300-sivuisia.
Nettiin sitten siirrän sen näkyville, Ajaton-osioon, - voidaan sitten sitä yhdessä ihmetellä.
Tässä siis tämän hetken tärkeimmät.
*
05.12.2024
Tuli vastaan tuttu
Tuli vastaan Poika.
-"Katoha Kippari - näetkö ... tunnetko", innostui Koala. "Kato kuka tuol-o - muistakko!"
Niin, tuli vastaan Poika, salaperäinen, hieman tuttu, jo laivalla poiketen - tuli, ja meni - kävi, ja taas lähti jonnekin ylhäisiin, muistelen hänen sanoneen ja lähteneen.
Tietoa oli hällä enemmän, kuin silloin muilla laivalla matkaavilla.
Vaan, ennen kuin jatkan hänestä, tarkistan, mitä hän silloin puhui menneistä ja tulevista.
-Mä muistan ton ... mä muistan - eksä-sit muista?
Aiempi kohtaaminen oli vuoden 22-23 vaihteesta. Mitä kaikkea silloin tapahtuikaan - ja millaiset oli enteet. Ja enteitä hänestä itsestään oli jo pari vuotta aiemmin.
Alkemistin tutkimuksia > Pojan vastauksia ja puheita > Niin, tuollahan olikin myös tulevan ennustuksia sekä Pojalta että Alkemistilta. Nyt on siis kulunut tasan kaksi vuotta niistä, ja paljon onkin maailmassa tapahtunet sen jälkeen.
-”Tänne, ja muuallekin kyllä, mutta nyt tulin teitä vastaan kun kuulin ... teidän ... tulostanne. .. ja Förstikin on edelleen matkassa."
*
10.12.2024
Tilannekuva
-"Mutta ensin", Poika aloittaa, "kannattaa käydä läpi se kaikki mistä oli puhetta jo silloin pari-kolme vuotta sitten. Siellä tuli kuvatuksi se silloinen hetki ja myös tuleva ja paljon muutakin, joka jo enteili juuri tätä hetkeä kun vihdoin ollaan täällä - ja myös aikaa tästä eteenpäin."
Laitetaan tähän toistamiseen ne tärkeimmät sen hetkisen ja tulevien kuvaukset:
Alkemistin tutkimuksia > Pojan vastauksia ja puheita >
Ja tässä vielä lisäksi katkelmia Pojan puheista Taistelijan tarinasta vuodelta 2023:
-Tulkaahan nyt matkalaiset,
hän aloittaa,
minä avaan teille kaikkeuden ovea
josta toisin voitte kulkea, katsella
ajallisen arjesta vapaana.
Jätetään nyt nuo ajallisen sodat ja
kauhut
ja katsotaan edemmäs, ylemmäs
miss' kaikki on toisin
ja jätetään ajallinen kasvamaan
omaansa ahdinkoon.
Sehän on vain ajallista ja katoavaa
matkataan me nyt kohti suurempaa tulevaa.
Ei voi enää sanoa että, kohti
unelmaa
kun tästä ei edes ole ajallisen ihmisen unelmaa
... nehän kaikki ovat vain noita
ajallisen maailmoita.
Irrotaan nyt pois tästä kaikesta
ajallisen pauhusta
ja mennään siis edemmäs, kauemmas
sinne miss' ei oo aikaa, ei paikkaa
eikä mitään ajallisen ahdinkoja
- vain ulottumia
ihmismielelle tuntemattomia.
Niin, Henki tuntee, mieli ei
mieli ajallisen teitä vei.
Joten, tervetuloa matkalaiset,
tässä on ovi
siitä sisään tai ulos sovi
ja aukeaa uusi avara
uusin silmin katsoa, uusin korvin kuulla
aivoin toisin - ei enää luulla.
Saitko, Runoilija, sanat tarkoin talteen
sillä sinä
olet nyt kuin se viimeinen säie
kuin ohut lanka
jonka kaukaisessa päässä
on ajallisen maailma.
26.04.2023
Ennustus
Mistä tietää voi Poika kaiken tuon miten kuljettaa hän sinua kaiken tiedon luo.
(Katso lupaus 27.12.2020 ->>)
Ja taas, toisaalta... miten paljon onkaan sota saanut aikaan hyvää ja pahaa se ihmistä kasvattaa omalla tavallaan ja uutta rakentaa - vaikka olisikin niin ihanaa vain rauhaa rakastaa.
Mutta, kun ihmisluonto on sellainen se rakastaa ja tuhoaa haluaa aina jotain uutta saavuttaa; lisää valtaa, rahaa tai jotain muuta itselleen tai vaik toisen omaa.
Arvot on niin alhaiset ja ajalliset ja tavoitteet niin omahyväiset puuttuu korkeammat, suuremmat jalommat korkeammalle kurkottavat henkiset ulottumat.
Vaan, mitä ne on? Kuvaus kuin mahdoton sillä, ajallisen ajatus on niin ulottumaton.
Ajallisessa kaikki tähtää ajalliseen
jotenkin ajallisen silmin, mielin, näkyvin
ja vaik olisikin jotain hyvää ja kaukaista
niin senkin kautta jotenkin vain ajalliseen:
-Mitä minulle siitä?
-Mitä ansaitsen sillä?
Ja, miten niillä jollain ylemmän ajatuksilla ja kuvilla vois saavuttaa jotain ajallisen sijaa kun ajallisen ajatus ei korkeampia tavoita vaan, ymmärtämättömyyden sanoillaan korkeammat unelmat jo pilaa
ja sen ”suuren haihattelijan” jo vaik tappaa tai jotenkin vain tuhoaa siitä ajallisten alhaisia kiusaamasta ja heidän sotaisaa rauhaansa häiritsemästä.
Voi, ajallisen arvot alhaiset ovat vain ajalliset.
Mutta ne uudet ylemmät uuden ihmisen vaatineet uudet arvot, ajatukset ja kuin aivot, rakenteet uudet.
Siksi on tarpeen tää kaikki elo kasvu ja julma muutos ett' vois syntyä, kasvaa, se uusi luomus joka ei enää ajattele ajallisen lailla vaan, ylempien korkeampien aatteiden ulottumilla ajallisen vajavaisuuksia vailla.
Tästä siis on kyse tässä ajallisen olossa ja tilassa nyt yksi karkea aika ja kausi on piankin jo päättynyt
ja alkaa se uusi jonka ajatus ja arvot, tavoitteet on ylemmät uuden ihmisen tuloksena raskaan, mutta upean kasvun ja kehityksen.
Tämä kuin ennustus on pitkälle ulottuva - ei kuitenkaan vain ennustus vaan, todellinen kuva
joka tällä ylemmällä ulottumalla on jo edessä oleva kuten ovat edessä kuvina myös tämä ajallisen julma pauhina sen loppu - ja uuden synty.
Ja sen uuden kasvu ja hyvä tulos on siis tuon ”ennustuksen” kuva ja kuvaus joka edessään jatkuu näkyvänä kuin filminauhan jatkumona.
Ja se kela on suuri jatkumo kuva kuvalta muuttuva ajallansa valmistuva - ja ajallansa loppuva.
Niin, kunhan vain pyydän ja maltan odottaa joku jossain jo sanoja valmistaa ja lupaa: -Sanat sinua vahvistaa.
Ja jo nyt huomaan, kuin salaa ... kaikki kuin paha, tulevia valmistaa - ne tapahtuukin hyväksi meille
sillä suuren muutoksen yllä on ajatus, jonne ei ajallinen yllä
ja sillä ... on tarkoitus hyvä vaik näyttäisi se ajallisille miltä
- tulevan hyvä on piilotettu ymmärtämättömiltä mutta ymmärtäväiset saavat levon.
27.04.2023
Uusiin
Ajallisen rakenteet hajoaa ja katoaa.
Ja tämä taivaallisten merien ja merenrantojen maalari ajallisensa kadotti ja tuli suuri muutos; - tarinoitten irtaantuminen ajallisista.
Vanhat ystävät jäi kun Runoilija jonnekin uusien runojen tantereille käi.
Enkä enää tarvitse ajallisten tason toimia vaan, jonkin uuden ylemmän tason tilan tulevia palvelevia voimia.
Joten, vanha saa nyt jäädä vain sen rippeet jää kuin lastuina vanhoille merille kellumaan ja menneistä kertomaan.
On uuden aika!
Näissä merien muutoksissa katosivat kaikki alempien merien tapahtumat ja kaverit.
Uudessa uudet ystävät tai ... vain vanhat rinnalla kulkeneet ja ylempien ulottumat.
Jos siellä uusia kohtaan heitä suojaan, varjelen yhteydestä iloitsen.
On aikojen raja;
yllä uusi
alla vanha.
Uudessa matkaa nyt Runoilija joka uudet maisemat eteensä sai.
Ajallisen laiva on nyt jäänyt taa seikkailijoita ylemmät kuljettaa.
Laiva jatkaa muodossa uudessa seikkailut jatkuvat tulevaisuudessa.
Jos kaipaat, etsi se uusi siellä on jokin näkymätön toisin toimiva ylemmän oudoilla teillä ja sen uusilla merillä.
Me tapaamme vielä - tavalla tai toisella kun olemme yhdessä siellä.
*
Huhtikuu 2023
-Ja nyt, minä toistan vielä
minkä minä sanoin tuolla edellä:
"Tulkaahan nyt ...
minä avaan teille kaikkeuden ovea
josta toisin voitte kulkea, katsella
ajallisen arjesta vapaana.
Jätetään nyt nuo ajallisen sodat ja
kauhut
ja katsotaan edemmäs, ylemmäs
miss' kaikki on toisin
ja jätetään ajallinen kasvamaan
omaansa ahdinkoon.
Sehän on vain ajallista ja katoavaa
matkataan me nyt kohti suurempaa tulevaa.
Ei voi enää sanoa että, kohti
unelmaa
kun tästä ei edes ole ajallisen ihmisen unelmaa
... nehän kaikki ovat vain noita
ajallisen maailmoita.
Irrotaan nyt pois tästä kaikesta
ajallisen pauhusta
ja mennään siis edemmäs, kauemmas
sinne miss' ei oo aikaa, ei paikkaa
eikä mitään ajallisen ahdinkoja
- vain ulottumia
ihmismielelle tuntemattomia."
Tervetuloa mukaan.
No niin, ja tuo eteneminen
tuosta ohjauksesta
kestikin yllättäen noin puolitoista vuotta,
mutta, tänään sitten ollaan tuossa.
Tuossa tuli kuvattua Poikaa ja hänen puheitaan ja lupauksiaan, ennustuksiakin, menneiltä vuosilta.
Ehkä nyt voimme jatkaa matkaa tuota edessä olevaa tuntematonta kohti.
Tosin, tämä tilojen muutos; ylempi kasvaa, alempi vähenee, joka mainittiin tuolla Taistelijan tarinassa, se haittaa jo ajallisen Runoilijan tilaa ja voimia.
Pitää nyt vain odottaa tulevia toimia.
*
16.12.2024
Joulua odotellessa
... ja onhan tässä ollut kaikenlaista.
Katso alta.
12.12.2024
Muutostilan tapahtumia
Outo paikka - outo hetki paljon tuntematonta.
Outoja kehon tuntoja; voimattomuutta väsymystä, unettomuutta öisiä valvomisia - sanattomuutta.
Vain kuin sivusta seurata ja kokea tämän oudon hetken tuntoja.
Viisauden etsimistä kuin viime voimilla; maailmankaikkeuden rakennetta maailman syntyä maita, meriä ja taivaita.
Löytyykö mistään valmista viisautta. Onko sellaista olemassakaan vaiko kaikki vain ihmisten vajavaisia arvailuja.
Raamatusta joitain tien viittoja sanojen ja tarinoiden taustoja.
Mikä totta, mikä tarua - mikä kaikki ihmisten keksimää rakennetta.
Tuosta avautunut seuraavaa:
Raamattu on vertauskuvien kirja. Se on kuin salaista koodia tarinoiden muodossa. Ja sanat ovat koodin avaimia.
Päällä kulkevat tarinat ja kertomukset kätkevät taakseen salaisuuksia ja sanojen takana on se varsinainen sanoma ja ilmoitus joka ei avaudu pintaa katsomalla ja tutkimalla.
Näin se salattu totuus on piilotettu kuin koodien taakse ja voi avautua vain koodin purkaneille.
Näin ollen, mitä enemmän pinnan sanoja ja kertomuksia muokataan ja muunnellaan sen enemmän piiloon joutuu se alkuperäinen ilmoitus.
Aivan kuten siinä ihmisten leikissä jossa vaikka kymmenen hengen ketjussa ensimmäiselle kuiskataan jokin tarina. Hän sitten kertoo sen seuraavalle, ja hän taas edelleen seuraavalle. Ja kun lopussa kuullaan viimeiseltä, mikä se juttu oikein oli - niin ... onhan se jo ihan toinen tarina.
Noista muuttuneista sanoista ja tarinoista sitten niitä suuria riitoja ja erilaisia näkemyksiä.
Näin ei oikeastaan ole mitään väliä, miten ne tarinat loppujen lopuksi kulkevat, sillä se varsinainen ilmoitus on sanojen koodien takana ymmärtämättömiltä salassa.
Raamattu on siis vertauskuvien kirja. Ja, vertausten takainen ilmoitus on ymmärrettävä jotta voi avautua se ylempien salaisuus.
-
Tällä oudolla ololla joutuu nyt etsimään viisautta mitä on tuolla alla, ajallisen kokonaisuudessa ja mitä on tuolla kirkkaudessa, ylemmillä ja mitä on nyt tässä, niiden välisessä tilassa.
Raamatun ensimmäisellä sivulla kerrotaan, miten luotiin päivä ja yö ja miten valkeus erotettiin pimeydestä ja miten pimeyteen luotiin alemmat ja ylemmä meret ja ne erotettiin toisistaan - ja niiden välille luotiin taivaanvahvuus erottamaan ne toisistaan. Onko tuo se välitila, johon yllä viittaan.
Ja siihen taivaanvahvuuteen sitten valoiksi aurinko, kuu ja tähdet. Alemmat vedet meriksi ja maiksi, johon sitten luotiin tämä meille näkyvä ja tuttu maailma.
Tuo noin lyhyesti. Ja sanat siis vertauskuvallisia. Siinä sitä on koodia kerrakseen. Ja, onko kaikelle tapahtumalle edes ihmisten sanoja.
Sitten on erikseen suurena tilana valtava universumi miljardeine galaksineen ja tuhansine miljardine tähtineen. Ja sitten saattaa vielä olla miljardeja universumeita, joissa kussakin tuo sama rakenne. Niistä ei ole mainintaa Raamatun ensilehdillä. Siinä sitä on ihmisen aivoille laskemista.
Ja tuonne sitten yhden galaksin laitamille kasvoi, syntyi, vaiko luotiin, tällainen pieni Maapallo ylempine ja alempine merineen. Ja myös tuo taivaanvahvuus, jossa ovat nuo meille tutut valot, aurinko, kuu ja tähdet.
Tämäkin näin vain lyhykäisyydessään.
Tuo kaikki on sitä, mitä näemme ajallisen silmillämme. Ja tiedämmehän me, miten vähän ihmisten silmät näkevät tämän kaikkeuden värähtelystä. Vain kuin millin mittaisen alueen vaikka kilometrin mittaisesta värähtelyn mittakaavasta salaisine väreineen.
Siinä sitä on ihmisen suuruutta - ja pienuutta tämän kaiken kaikkeuden seassa.
Tietysti mielenkiintoista - mutta samalla mahdotonta.
Ja jotta tuosta kaikesta voisi saada edes jotain tolkkua, on tuon kaiken näkemiseen ja ymmärtämiseen saatava aivan toisenlaiset aistit. Näillä nykyisillä ihmisen aisteilla tuosta kaikesta voi tajuta vain ehkä millimetrin miljardisosan ... tai vaikka jotain tuollaista.
Siis, uudet silmät, uudet korvat, uudet aivot tai jotain, ja jotain uutta laajaa viisautta ja ymmärrystä.
Täällä jossain oudolla rajalla keikkuu nyt tää Runoilija parka, tai oikeammin vain sen jokin henkinen osa. Alempi fyysinen osansa on edelleen tuolla ajallisen vajaassa ja vähäisessä ulottumassa, kärsimässä niitä ajallisen alati muuttuvia oloja.
Ja, jos tuosta kaikesta kuvatusta voisi saada edes jotain tolkkua, on sen tapahduttava tuon kaukana olevan henkisen osa toimesta ja välityksellä. Jospa noilla osilla ois vielä vaik jokin ohut lanka niitä yhdistämässä, ja vaikka siten jotain tietoa välittämässä, sen mukaan kuin siellä näytetään tai kuvataan. Omin ihmisvoimin sieltä ei kyllä saa mitään tietoa.
Ja, onkohan meillä edes sanoja noihin kuvauksiin.
Etäisyys voi toki olla myös jonkinlainen värähtelyjen erilainen taso, jolloin etäisyydet ovat jotain muuta.
Ja, jos tuo Runoilijan ylempi osa saisi vaikka jotain ylemmän näkökykyä ja ymmärrystä - ja jos se vielä pystyisi jotenkin sitä välittämään tuonne alemmalle ajallisen osallensa, niin siinähän sitä sitten olisi taas kirjoittamista ja jakamista. - Vaan, onko niitä sanoja.
Tuo kaikki jää nyt siis nähtäväksi - ja kärsivällisesti odotettavaksi.
Onhan tämä nyt outo paikka Runoilijalle, elää kuin kahta erilaista ulottumaa - ylemmässä kasvamassa johonkin uuteen, ja tuolla ajallisessa vain kärsiä niitä ajallisen hullutuksia.
Ja, kun tuo välimatka noiden puolikkaiden kesken näkyy vain etääntyvän, joutuu se ajallisensa osa aika koville. Siltä ainakin juuri nyt tuntuu.
Kaksi maailmaa samassa ajallisen ihmisessä, ja kuvat kasvavat kuin toisenlaisiksi, erilleen toisistansa.
Tuosta olisi jo nyt paljonkin kerrottavaa.
Mutta, jos tuolta jostain ylempien tasolta ei tule enää kirjoitettavaa, niin saa sitten tämä ajallisenkin osuuden kirjoittaminen jäädä tähän. Eiköhän tässä ole jo kaikki tarpeellinen kerrottu, ehkä moneenkin kertaan - eli, missä mennään nyt, ja mitä on tulossa, odotettavissa.
Maailma muuttuu ... ja onhan niitä kertojia ihan yllin kyllin ilman tätä Runoilijaakin. Tosin, niiden totuuksista voi sitten olla montaa mieltä.
*
01.12.2024 yöllä
Joko kuolemaa
Joko minä teen tässä kuolemaa kun yö minua menneitten teoissa juoksuttaa ja niistä kaikista vilkkaasti muistuttaa.
Kuin sumuna muistoja mielessäni on kuitenkin enää vain pääkohtia, joita vaihe vaiheelta järjestykseensä asettelen mikä oli missäkin kohden.
On kaukaisia, aivan nuoruudesta asti kantautuvia kuvia. On kouluja, töitä, perheitä ja lapsia niistä kaikista elämän kiinnekohtia.
Mut' jälkeen noiden, elettyjen perheiden elo kuin vihdoin villiksi muuttui joku outo elämääni puuttui sanoihin johdatti, tanssiin ja iloon ja ihanien naisten hyvänä pitoon.
Jotenkinhan tässä piti eloa elää tanssin riemua, musiikin kauneutta ja sanojen vuolas virta kaiken tuon rinnalla kauniina helää.
Sitten maailman muutokset kaikkea kosketti Runoilijankin paikalleen asetti sanoissa kuljetti - menneet hetkeksi unohti.
Ja kun tuo valheellinen pandemia hellitti kaiken uudelleen aloitti suloisen vierelle asetti - hetkeksi.
Ja sitten vihdoin kuin jarrut päälle keho parilla pikku vaivalla pysäytti hiljaisuudessa uuden elämän eteen avasi.
Aiemmin oli kuin ohjeena: ”Tanssi poika tanssi, siin' on sun sielusi voima”.
Ja nyt viimeaikana, kaiken nyt muuttuneena uutena ohjeena: ”Tutki poika tutki, mik' on oikeasti elo tää muuten sinulta viel ymmärtämättä tää kaikki matkasi jää.”
Niinpä. Ja puolen vuoden hiljaisuudessa kaiken muutti, taas uudeksi rakensi matkatarinankin lopetti (tuon mertenmiehen) ajatukset korkeuksiin johdatti kuin katsomaan mik' on nyt kaikki tää mikä ajallista on elämää.
Ja missä se on ja mitä se oikeasti on ja mitä kaikkea on yllä sen toisenlaisten voimien ja avaruuksien.
Jonnekin sinne ylempiin ulottumiin elo jonkin osan nosti näkemään, katsomaan ymmärrystä antamaan ja saamaan - ja toisen osan viel ajallisen eloon jätti oppimaan viel lisää, mikä oppimatta on.
Uusi ylempi viel tuntematon vaikka se tuossa kirkkaana nyt edessä on.
Siitä en tajua vielä mitään enkä nyt oikein tuostakaan, mikä menneessä takana on - sekin kuin tutkimaton ... miten ihmeessä minä tuon kaiken elänyt oon matka kuin mahdoton.
No, joku syy ja tarkoitus tällä nyt varmasti on taitekohta elon ja ... meinasin jo sanoa kuolon vaan kuitenkin, jonkin ylemmän elon ja olon.
Sinne nyt jatkuu tää matka uskomaton ensin nyt näillä sanoilla ja jatko ... kuin kädessä kohtalon.
*
01.12.2024 aamulla
Aamun outoutta
Outoa! Samaan aikaan kun huomaan nousseeni ylemmä huomaan myös laskeutuvani alemma.
Yöllä kelasin läpi eloni hetkiä. Aamulla herätessä kuin ei lainkaan muistoja jotenkin vain tyhjää oloa.
Ja kehon vointi - surkea kuin liikkumaton, kankea kuin ajallisen alas ajoa ... joko kohti multia kun, kuin vähin erin ajallisen kadotusta.
Vai, olinko lie vaik itsestäni jossain poissa yöllä, vaikken siitä mitään muista.
Vain se, kuin elosta irrallinen olo kun oli aika aamuun nousta.
Outoa aikaa outoja kokemuksia sekalaisia ajatuksia ja tuntemuksia.
Ja hieman levottomuutta miten kohta enää jaksan ajassa toimia.
Siis, jos jotain ylemmäs niin samalla osin myös alemmas väli on kasvava ja ajallisen keho noiden välillä kuin molemmista katoava.
Toivottavasti se osani ylempi on oikeasti kasvava ja että olen vähin erin sinne valmistuva.
Ajallisen osa on vain ajallinen ja se on ajallansa ajalliseen katoava.
Ei aikataulua vain kokea sisälläni molempia suuntia ja tällä hetkellä molemmat suunnat yhtä outoja kokemuksia.
*
Mietin, onko viisasta kertoa kaikesta. Olisiko sittenkin hiljaisuus parasta.
No, ehkä joitain pääkohtia ajankohdan tuntemuksista. Ehkä vaikka jollekin avuksi, opiksi.
Keholla raskas hetki. Paineen tunnetta, voimattomuutta. Muuttaako tämä hetki ihmisen kokonaisuutta.
Ei ulos jumppaan - vältä turhaa rasitusta. Menossa henkisen raskasta muutosta.
Olen ihan puhki! Väsyttää, nukuttaa, heikottaa ...
Tapahtuiko ehkä samaan aikaan jotain 5G-tukiasemien voimakkuuksien kohotusta. Sellaisia tunnen kotonani, ja kehossani; väsymys, painon tunne, särkevät jalat ym.
Tukiasemien yhä kasvavilta värähtelyiltä ja säteilyiltä pitäisi jotenkin pystyä suojautumaan. Siihen on nyt etsittävä keinoja.
Tutkimuksen ja etsinnän ensi tulos: Voimallisella henkisellä käskyllä suojaava kenttä kehon ympärille. Vain siten säteily on mahdollista torjua.
Tuon taistelun jälkeen petiin syville päiväunille.
Alkoi pikku hiljaa tapahtuva helpotusta . Kiitos.
*
11.12.2024
Kamppailua
Painoa ja tunnetta
Mikä on tämä tunne tämä paino kuin kaksin-kolmin kertaiseksi noussut painovoima mun ylleni.
Jos lattiaa vasten makaan hädin tuskin ylös päästä tämä outo paino ei minua nyt säästä.
Jokin outo olo osa ylemmä, osa alemma ja alemman päällä tuo hirvittävä paino
joka painaa pää painaa koko keho painaa ei ole voimaa ees itseä nostaa.
Mitä onkaan tämä oudon tilan outo tunne - jostain kaukaa tuttu joskus kokenut ennenkin.
Vaan, nyt vielä pahempi olo voimattomampi sisäinenkin; ajatuksen kulku surkea ja sanojen muisto.
Kuin kaikki katoaa - koko ajallinenko pian minulta lahoaa.
Outoa tuntemusta uuden tilanko muutosta lopullistako jo vaiko vain ajallisen muutosta sen aikaan saamaa tuntemusta.
Kuolenko vaikka olenko valmis lähtemään vai, vieläkö ois jotain ...
... niin, se hautatahto tuonne ison Raamatun väliin jälkipolville. Se vielä sinne.
Sittenkö kaikki valmista ajallisista kadota - saavuttaa se vapaus kuin salaisesti kaivattua.
Vai ... onko tämä vielä - jälleen kerran vain jokin syvä kaivo risukasan puristus kuin jo kuolon tunne ennen viel jotain uutta matkalla kohti tulevaisuutta.
Tulevaisuutta ajallisessa vaiko, jopa sitä salaista tuntematonta.
Vaan, siitähän minun juuri ois pitänyt vielä kirjoittaa sitä kuvata, sen matkaa ja oloa.
Mutta, jos nyt vain tätä lähtöhetken tuntoa onko tästä kelleen jotain apua ellen enemmästä voi kertoa.
Niin, nyt nähtäväksi jää, joko lähden tästä tai sitten tämä outo olo piankin häviää ja voin palata - jälleen kerran tähän ajallisen oloon hetkeksi, ajaksi - tai vaik vuosiksi
jotta matkani kaikkineen ois avuksi todelliseksi kuvaksi aikojen rajatilaksi tuntea ja nähdä miten ajasta lähteä tai vaik miten kuin enteenä kertoa millainen voi olla tuleva tämän ajallisen rahtusen takana.
Tarkoituksensa aina kaikella sen olen oppinut pitkällä matkalla joten, ehkäpä tälläkin - vielä kerran se omansa opetus ja tarkoitus jokin kuin tienviitta jonkin salaperäinen avaus tuleville ajoille ja polville.
Lohduttaa ja rohkaista ajallisesta vapautusta ja ajattoman tuntemattomuuteen matkata sillä oudolla osalla joka itse kullakin on salaista iankaikkista totuutta.
Voi, miten paljon ois vielä tutkimatonta!
Kun sanat raskaat kirjoitin painojen jälkeen kuin hellitti painot mun yltäni sain voimia palata ajallisen eloa matkata. - Outoa, vain vajaa viikko tuosta kaikesta enkä koko taistelusta mitään muista vaikka sen siinä muistiin kirjasin ja sen todellisesti elin.
*
12.12.2024
Pienen pallon historiaa
Raamattu on tämän pienen pallon pienen osan historiaa ja kuvaa vain tämän pienen pallon syntyä.
Sen alempaa merta taivaanvahvuutta ja sen aurinkoa, kuuta, tähtineen ja ylemmän osan kirkkauksineen joka on toista ulottumaa.
Ja tuo kaikki vähäinen osa on universumin sisällä sen pienenä osasena.
Ihminen näkee vain ajallisen silmillään niin pienen osan kaiken värähtelystä ja universumikin kaikkineen näkyy vain vajavaisena osana ihmissilmin nähtynä.
Siis, kaikkeus on aivan muuta kuin tuo ihmisen vajavaisen näkökyvyn ja ymmärryksen osa.
*
16.12.2024
Geenimanipulaatiosta
Tämä vielä tähän sekalaisiin, sitten kait hetkeksi piste.
Asia on siis merkittävä, kun tieteellisesti puututaan ihmisen perimmäiseen rakenteeseen. Geenit ja DNA.
Tuo on tämän ajallisen ajan merkittävä kehityskohde. Ihminen säätelee ihmistä, rakennetta, ominaisuuksia, kaikkea ... eikä vielä edes tunneta kaikkea ja miten muutokset vaikuttavat kokonaisuuteen. Puhutaan yksitäisestä ihmisestä, sukulinjoista, jopa koko ihmiskunnasta - ehkä pian vaikka koko planeetan olemassaolosta. Tuosta en nyt enempää.
Mutta, yöllisenä ymmärryksenä yksinkertaistettuna seuraavaa:
Kaikki, koko ajallinen maailma - myös kaikkine avaruuksineen. Ja myös avaruuksien takaisineen on vain energiaa ja eri tasoista värähtelyä. - Ihminenkin siis.
Näkymätön muuttuu oikealla värähtelytaajuudella näkyväksi. Ja näkyväisen värähtelyn ympärillä alemmaksi ja ylemmäksi mentäessä kaikki muuttuu ajallisen silmille näkymättömäksi.
Puhutaan pimeästä aineesta, siinähän se on se ihmiselle vielä salattu värähtelytaajuus, joka oikeasti voi sisältää mitä tahansa tuntematonta.
Sama pimeä aine on edessäsi myös juuri nyt, mutta siihen on johdettu valoa. Jos sammutat kaikki valot - on pimeys. Maapallolla on ilmakehä, jonka sisällä on ajallisen tarpeellisia aineita, jotta elämä on mahdollista. Tuo kaikki on kuin istutettu meillä pimeän aineen yhteyteen. Eli, kaiken takana on se nk. ”pimeä aine” salaisine värähtelyineen.
Näillä vaatimattomilla sanoilla tästä suuresta kokonaisuudesta nyt tällainen kuvaus.
Mutta, se varsinainen yöllinen asia on se, että ihminen on vain erilaisia värähtelyjä, joista sitten muodostuu näkyvä ihminen kaikkineen. Osa on silmille näkyväistä, ja osa näkymätöntä.
Kaikenlaista pystytään nykyisin jo mittaamaankin. Tosin sitä ihmisen näkymätöntä osuutta vielä aika huonosti. Nk. yliluonnollisin ominaisuuksin sekin on kyllä mahdollista. Ehkä on jo kehitetty sähköisiä laitteita tuohonkin mittaamiseen.
(Toimittaja Arman Alizad "7 kuolemansyntiä" -ohjelmassa kuvaa hieman, ja varovasti, tätä arkaa aihetta.)
Geenimuuntelun, geenieditoinnin, nimilyhenne on Crispr-Cas9, eräänlaiset geenisakset, joilla dna:ta voidaan pilkkoa mistä kohdasta tahansa. - Aika hurjaa.
Mutta, se ydin ... ihminen on kuin tietokoneohjelma kaikkine toimintoineen ja ominaisuuksineen. Myös ne geenit ja se arvokas dna.
Nyt kun noihin kohdistetaan geenimanipulaatiota on se kuin tietokoneohjelman koodin muuttamista. Ohjelmistoon voidaan lisätä ja myös poistaa osia ja ominaisuuksia. Ohjelmistosta voidaan vaikka poistaa virheellisesti toimivia tai jotain keksittyjä uhkia. Ja sitten uusi terveesti toimiva istutetaan sijaan.
No, ohjelmisto on kyllä laaja, joten tiedetäänkö aina mihin kaikkeen jokin muutos voi vaikuttaa. Siinä se ongelma ja vaikeus.
Ihmisohjelmaan voidaan myös lisätä uusia ohjelmia, vaikka kuin aliohjelmia, tai aivan uusia toimintoja ja ominaisuuksia uuden ohjelmalisän muodossa.
Siinäkin tosin se sama ongelma, eli voidaanko aina tietää, mihin kaikkeen muutos tai lisäys voikaan salaisesti vaikuttaa.
Kaikessa siis vaikeutensa, ongelmansa - ja vaaransa. Joskus ehkä myös apunsa, onhan sekin mahdollista.
Tuo nyt ihmisen rakenteesta näin aamuvarhaisessa öisen ymmärryksen pohjalta.
Syvemmälle tuossa ei kannata nyt mennä, mutta elämme hyvin teknisen kehityksen aikaa, ja kasvun vauhti on hurja.
Tuossa oli nyt kuvattuna näkyväisen maailman tekniset mahdollisuudet tuohon geenimanipulaatioon.
Oma lukunsa on vielä ihmisen näkymättömän värähtelyn osan vastaavanlaiset ohjelmamuutokset ja muokkaukset, josta kirjoitin myöhemmin tarkennuksena seuraavaa:
Lisäys 27.12.2024 Suurin ongelma on kuitenkin se näkymättömyyden ongelma, eli tuo ihmisohjelma, josta yllä puhuttiin on vain näkyväisen osan kuvausta. Kuka voi tietää, kuinka paljon ohjelmaa onkaan silmille näkymättömässä ja myös ymmärryksen ymmärtämättömässä suuressa määrässä. Ehkäpä tuo ihmisohjelman näkymätön osa voikin olla suuruudessaan aivan muuta, kuin mitä ihminen voi edes aavistaa. - Siinä sitä on ongelmaa.
Eli, jos kajoat näkyväiseen, jonka kokonaisuuttakaan et ymmärrä, niin kuinka paljon voit tietämättäsi kajota näkymättömään osaan, josta et näe etkä ymmärrä vielä mitään. - Aikamoista tietämättömyyksien ja salaisuuksien ronkkimista, jonka seurauksista kukaan ei tiedä. Ilmenevät sitten ajallansa ja tavallansa.
Tuosta kaikesta en nyt tähän enempää.
Runoilija elää muutoksissa. Maailma muuttuu, tekniikka muuttuu ja kehittyy. Laitteet muuttuu, vanhat siirtyvät toimimattomien joukkoon, kun uudet järjestelmät syrjäyttävät vanhat ohjelmistot ja niiden myötä myös monet laitteen.
Runoilijan laitekin yhtäkkiä vanheni, ohjelmistopäivitykset loppuvat, virusuhkat kasvavat - tietokone on uusittava.
Joten, jos tulee taukoa, syitä on useita. Mutta, jospa vaikka uusi kone uusine ohjelmistoineen antaakin niitä uuden ajan vaatimia uusia sanoja, joilla onkin mahdollisuus kuvata niitä näkymättömiä ulottumia.
Katsotaan.
Kiitoksia seurasta tänne asti - ja Hyvää Joulua 2024.
Toivottaa -Runoilija ... ja tietenkin myös toi vierellä hyppelevä pikku koala, jolla ois kai jotain sanottavaa ... niin kuin aina.
*
Jos nyt vaikka runoksi, tämä maailmankaikkeuden laaja kokonaiskuva.
Odotan vielä hetken sen runon syntymistä ...
... ja sitten, 27.12.2024
Maailmankaikkeus
Kuin mahdottomaksi tehtäväksi osoittautui tuo - vaikka, oikeasti, ... sitähän se juuri onkin.
Mutta, jos kuitenkin kuin muutamia haparoivia viivoja ja suuntia mieleen piirtyneistä mahdottoman kuvauksista.
Jos katsotaan ett' kuin meri laaja rannaton ois avaruus rajaton ja kaikki, mi sisällä meren on on kuin avaruus rauhallinen, tutkimaton.
Mutta, tässä juuri kirjoittaessani huomasin sen saman, kuin oli tuolla ihmisen osalla vain pieni osa on näkyväistä ja se varsinainen suuruus on näkymätöntä.
Niin, sisällä tuon laajan meren ois vaikka yksi pieni piste vain vaik valovuosin mitattain.
Ja, siihen sitten vaikutti jokin suuri ...
Ihminen kuvittelee ihmisen lailla että pitää olla räjähdys jotta voi olla jokin aloitus - alkuvoima.
Ihminen puhuu alkuräjähdyksestä kun ei ymmärrä muusta - ei ymmärrä suuruudesta eikä suuruuden suuruudesta ja sen voimasta.
Avaruus ja kaikkeus kaikkineen on laaja mahdollisuuksineen jost' ei ymmärrä ihminen kuin pienen pienen hyppysen.
Kuin paineaallon suuruus vaikutti pituus, leveys, syvyys, korkeus joka suuntaan liikahti samalla tavalla, samalla voimalla ja vauhdilla jonkin avaruuden osan liikkeelle lähetti
ollen kuin päättymättömän liikkeen sydän ja keskipiste, josta liike alkunsa sai suuren paineaallon lailla.
Kun avaruudessa ei ole painovoimaa eikä vastusta on värähtelyn voima ja suunta ikuista kuljettaen mukanansa avaruuden aarteita ja tuntemattomia saloja.
Siinä nyt paineaalto jatkaa kulkuaan sulassa sovussa kaikkensa kanssa min liikkeelle laittoi avaruuden pienessä osassa kaikkeuden kokonaisuuden jossain syvässä seassa.
Ja, muualla kaikkeuden seassa on muita paineaaltojen paukauksia jotka liikuttavat päättymättömän avaruuden muita osia.
Ja on myös osia joissa on liikkumattomia tiloja paikallansa pysyviä rauhallisia kuin meillä silloin ennen ... ennen sitä alun vauhditusta.
Näin on kaikkeuden rannaton laajuus kuin äärettömän meren lailla jossain on tyyntä toisaalla myrskyää jossain matkaavat laineet tsunamin lailla.
Mutta, jos tuo kaikki on vain sitä mitä ihmissilmä voi nähdä niin, kuinka paljon onkaan meiltä piilossa tämän pienen näkyväisen osan takana tuon kaikkeuden sisällä ja sylissä sitä tutkimatonta kaikkeuden kaikkeutta.
... ja siellä jossain näkyväisen avaruuden seassa kiitää huimaa vauhtia yks pieni kaunis sininen pallo kuin kohti tuntematonta
ja jossa tällaiset pienet ihmiset miettivät ja mittailevat mitä tämä kaikki oikein on; missä me olemme mitä ja keitä me olemme ja onko täällä jossain joitain muita mistä me tulimme ja mihin me oikein menemme.
Ja, miksi.
Saattaahan olla niin, että tähänkin kuvaukseen voi vielä tulla pieniä lisäyksiä ja pikku viilauksia viel jäljellä olevan matkan varrella. ;-)
Mutta, tulihan tässä nyt piirrettyä meidän paikkamme jossa olemme, ja josta katselemme tätä tuntematonta suuruutta - kaikkeuden kaikkeutta.
*
28.12.2024
Sanat katoavat - vaihtuvat
Kun sanoja katoaa, unohtuu kuin otetaan pois - se jo huolen aihe olla vois.
Vai, onko lie vaik tarkoitus poistaa ne vanhat ja vaihtaa uudet sanat vanhojen tilalle
koska minähän oppimillani sanoilla vien ehkä huomaamattani ja salakavalasti eteenpäin ajallisen syötettyjä mielipiteitä ja propagandoja.
Samoin yritän niillä vanhoilla sanoilla jakaa itse saamiani tietoja ja taitoja - sanoilla, joilla on vanhoja painoarvoja.
Mutta, jos minulla olisi omat sanat jotkin uudet sanat veisin niillä eteenpäin aivan muuta kuin yleisiä propagandoja.
Silloin voisi syntyä ja tulla esille uusia asioita ja näköaloja uusien sanojen uusia sisältöjä.
Niillä vanhoilla syötetyillä ja opetetuilla sanoilla ihminen voi olla hyväksytty ja edistyä ajallisen maailmassa - eli, samoja toistaen olet hyväksytty.
Mutta, uusilla sanoilla uusilla sisällöillä ja kuvauksilla voi piirtää ja rakentaa jotain uutta ja päästä pois vanhojen sanojen rajoista ja kahleista - eli, löytää ja elää tulevaisuutta!
Joten, liekö tarpeen onkin, että vanhat sanat pois merkityksineen ja uudet sanat sijaan uusine sisältöineen nyt täällä uudella tasolla jossa vanha on jäänyt taa, sinne alas ja ylhäällä on uudet kuvat, uudet kaikki ja myös uudet sanat niitä kuvaamaan.
- Eli, vanhoilla sanoilla ei voi kuvata uusia.
Onko tilanne kuin jokin dementia jossa sanoja poistetaan ... vaan, toivottavasti ... saan uusia sijaan.
Arvostamani viisas puhuja putosi palliltansa kun tuon tajusin, että vanhoilla sanoilla vanhoja propagandoja toisteli joita ihmiset kuunteli - minäkin vielä juuri äsken
ja ihmettelin, miks mieleeni ei tartu nuo opettavaiset sanat enkä kuunneltuani niitä enää muista varisivat vain kuin kuolleet lehdet puista.
Ja sitten minä tajusin, ymmärsin ... ei tarkoitus ollutkaan tuo että vanhoilla sanoilla voisi tulla jotain uutta mun luo.
Silloin ymmärsin: tuo vanha oli vain harhaa ja vanhat sanat vanhoja kantaa - totta vaiko tarua kukin rakentaa niistä omia maailmoita. Vanhoilla sanoilla vanhoja.
Ja kuinka monesti olen kuin kuullut ohjausta: -"Älä niin kuuntele niitä vanhoja, sillä uuttakin on tarjolla." Kauan piti odottaa, että tuo totuus aukeaa.
Ja nyt vasta, täällä jossain kuvaamassani ajattoman rajamailla tuo oli mahdollista.
Näin muuttui kuin yhdessä hetkessä tämä Runoilijan maailma. Kuin suuri sisäinen räjähdys. Yhdessä illassa, ja yhdessä yössä.
Se Elämän anomus, jota olen esillä pitänyt sitä vähin erin matkallani laajentanut ja yhä itsekin enemmän ymmärtänyt saikin vielä yhden rivin lisää, eli
" ... anna viisautta, voimaa ja ymmärrystä hengen, mielen, ajatuksen ja kielen puhtautta" ja tähän nyt lisäksi myös sanojen puhtautta eli, anna uudet puhtaat sanat uusine merkityksineen.
Ilman noita uusia sanoja uusine merkityksineen ei näiden tulevien kuvien kuvaaminen ole mahdollista.
Olen monesti kirjoittanut, että uusia asioita ei voi vanhoilla sanoilla kuvata (vanhoilla sanoilla on omansa mielikuvat) vaan, uusiin tarvitaan uudet sanat joilla on uudet sisällöt ja kuvat.
Tämä! on se iso muutos, joka oli luvassa.
Ja, minä kun olen ollut huolissani vanhojen sanojen katoamisesta. Saavatkin mennä menojaan ... kunhan vain tuleva tuo uusia tullessaan. Siinä luottamuksessa nyt jatketaan.
Vaan, mitä ovat ne uudet sanat joilla uudet sisällöt ja kuvat. Mistä ne saan, mistä tulevat?
Ja, voiko vanhoilla sanoilla mitenkään kuvata niitä uusia sanoja? Onko se aivan mahdotonta.
Nähtäväksi jää, miten uusi tulee sijaan ja miten vanha häviää.
Siis, miten?
28.12.2024 00.20
Sanoiksi ja runoksi pukeutui tuo kaikki:
Sanat katoavat, varisevat matkalla unohtuvat vanhat sanojen kuvat ajallisen monet harhat
ohjaukset tottelemiseen ajan henkeen ja tahtoon ajallisen vallan alle ja hallintaan.
Uusilla sanoilla irti maasta irti ajallisen vallasta kohti uusia sanoja ja niiden sisältöjä ja kuvia.
Kohti uusia ulottumia joissa ei ole rajoja joissa ei ole sijaa ajallisen hapatuksilla tavoilla, tottumuksilla valloilla ja voimilla ajallisen sanoilla rakennetuilla.
Maailmankuvilla kuin unilla joista nyt on aika herätä ja nähdä totuuksia ja tulevia uusia ikuisia kuvia.
Vanhat ajalliset ovat kuin menneitten lumia pois sulavia, katoavia - pian unohtuvia.
00.28
Pientä huolta muistamisesta viisaan miehen sanoista ja monien vanhojen viisaitten lainauksista.
Kuulen, vaan en muista - ei tartu ei muutu viisaudeksi, ei opiksi.
Pieni huoli, vaan nyt huoli pois ei ole tarkoituskaan tarttua vaan, etsiä ja kuunnella uusia joilla vain tulevaisuuksia.
Siis, irti ajasta. Irti ajallisen kuvista.
Siksi, pyri pois joukoista joukkojen opeista ja ajatuksista joukkojen sanoista ajallisista katoavista.
Ja etsi uusiin uusiin ulottumiin jossa on uudet sanat, uudet maat uudet lait, ja uudet tavat.
Vain ne kantavat tuleviin voimaa ja viisautta antavat uusia rakentavat, uusia lupaavat uusiin kasvavat.
00.44
Sanoja ja tarinoita yli 40 vuotta ei koskaan kahta kertaa samaa vaan, aina uutta sanomaa.
Vaik samoja sanoja aina eri sanomia.
En kestä tehdä samaa vaan, aina kertaluontoista ja saman tien valmista.
Nyt uusissa toivon, uskon samaa ett' kertaakaan ei kuvaa samaa.
01.05
*
*
29.12.2024
Aamulla puoli kuusi
Havahduin johonkin sisäiseen kaipaukseen ...
On sunnuntai-aamu vuosi 2024 juuri päättymässä.
Ajatuksia, sanoja, toiveita unelmia - muistoja jotain outoa kaipausta - sanojen kaipausta.
Sanojen mielikuvituksellista naista jotain sisäiseni Caterinaa sydämen rinnalla kulkevaa ajatuksin, sanoin, syliinsä sulkevaa joka odottaa sanoja, kirjettä toinen toiselta ilman mitään vaatimusta
vapaana ja ehkä ennen pitkää jossain oudossa yhteisessä kaipauksessa yhteydessä suuremmassa kuin vain tämä ajallisen lihallinen maailma.
Jokin salainen tämän suuren universumin kätköistä kuin kaksi kaipauksen pikku salamaa toisensa kohtaa ...
jotain salaista yhteistä maailmaa tämän ajallisen, ja jonkin suuren kaukaisen kuin välimaailmassa jossa ois vaikutusta noilla molemmilla tiloilla, ulottumilla.
Ja mielessäni soi nyt ”Itkevä huilu” ja juuri se kohta, jossa:
”... silloin mä itkuni ilmoille päästin ... huonon huiluni maahan heitin ... ja silloin helisi huilu.”
Tuossa on kuin jotain yhteistä tähän rauhaisan aamuni sanojeni virtaan jossa minä kuin oman huiluni ... sanani ... pimeään heitin - ja silloin helisi huilu.
Heittäydy sinäkin, viritä viulusi, huilusi samoille universumin aalloille soimaan ja kanssani kohtaamaan sanojen virrat
kanssani kaipaamaan salattua sydäntä jossain tuntemattomuudessa ajatusten ja toiveiden kaipaavissa unelmissa.
Jatkuu ... ehkä
*
29.12.2024
Kaipaus
Kaipausta sitä jo suunnittelin omaksi osioksi.
Miksi ajanko muuttuvain merkiksi aikojen tulevien eroksi menneitten muistoiksi vaiko uusien aikojen tuleviksi maailmoiksi uusiksi.
Minä muistan minä muistan siksi minä kaipaan kun minä muistan.
Kaipausta jonnekin taakse kaipausta jonnekin eteen kuin ikävää ikävöimätöntä ikävää jonnekin jota ei ehkä olekaan.
Mutta, jotakin kuitenkin jossain on niin takana kuin edessä jota mun ikävä on jonne mun ikävä on joka vielä tuntematon.
Jarkko Aholan upeat laulut aiheita koskettivat:
Ikävä Minä olen muistanut Lilja ruusu ja kirsikkapuu Pilvi taivaan peittää Sä saat mun kyyneliin
ja kuin kruunuksi: Saman taivaan alla
ja sitten kuin lopuksi: Muisto vain jää
Suosittelen. Ja noiden upeiden laulujen myötä kaipauksia koskettelin. Siksi jo kuvittelin, tuo Kaipaus omaksi sivuston osaksi.
Ja sitten jo seuraavana päivänä 30.12.2024 kello 02.36 minä kirjoitin:
Minä kävin vielä saman päivän aikana lävitse niitä ajallisen kaipaukseen liittyviä tunteita ja muutamia tärkeitä muistoja joita vielä kuin tehostin tuolla ajallisen kauniilla laululla ja musiikilla.
Niin, onhan elämä myös kaunista se vain joskus kuin unohtuu.
Aikaa myöten kaikkeen niin tottuu että sitä ei aina huomaa. - Sitä kaipaustakaan.
Kaipauksen tunteita ja kuvia katselin ja maistelin ... osin viel hieman tunsinkin
ne pahimmatkin ikävät viel kaukaisesti kolusin ... ja sit jo saman tien uudelleen unohdin
eivät sattuneet enää vaikka niin totisia kohdallaan olivat ajallaan poies sulivat muistojen ketjuun vaipuivat.
Niin, kaipauksesta siis ajattelin jospa niistä oikein omansa osion rakentaisin siellä oikein tuntein piehtaroisin
vaikka joillekin rinnalla kulkevaksi ehkä jotenkin vaik raskaan hetkensä avuksi kuin joksikin voiteiksi ...
Ja, sitten ... parin tunnin unen jälkeen minä heräsin ja kaikkea siinä yön sylissä ja sateen ropinan seurassa nyt uudelleen ajattelin, tunnistelin ... tunsinko viel, enää jotain, oikeasti vaiko vain kuin ajallisen tavaksi.
... Ei mitään liikutuksia ei oikeasti enää mitään kaipauksia ei menneissä eikä oikein juuri nyt tulevassakaan.
On vain kuin jokin sisäinen rauha kaikesta menneitten tapahtumista ja ihmisistä kuin myös tulevien odotuksista ja saamistani utuisista lupauksista mitä ois tulossa - miten, ja milloin.
Tiedän, kaikella on aikansa ja tapansa tarkoituksensa ja tahtonsa.
Mitäs niistä nyt edeltä suuresti pohtia osaahan se aika omansa valmistaa minullekin paikkansa ja kutsunsa hetken.
Jotain ajallisen järjestelyjä pitäisi kyllä tehdä - vaan, ehdinhän minä ne vielä. Helpottaa tänne jääviä ja ehkä jotain talouksia, rahoja ja omaisuuksia ... ehkä näitä kirjoituksiakin jotenkin jos vaikka olisivat rahan arvoisia perintöjä ihmetteleville.
Lahjaksi heille, jos osaavat ne hoitaa omaksi eduksensa - ja isänsä muistoksi.
Mutta, niistä kaipauksista - oikeasti ... ei sellaisia taida enää ollakaan.
Vain sanoja kirjoittaa ehkä niillä viel joidenkin kanssa kuin herkkiä kuvia rakentaa
ihan vain itselle iloksi, ehkä toisillekin ja ajan kuluksi, ja mielen harjoitukseksi että ajatus pysyisi valppaana sinne loppuunsa saakka - etten ois kelleen mikään taakka.
Joten siis, nyt 30.12.2024, yöllä kello kolme - ei olekaan niitä kaipauksia ei mitään tarvetta niistä sanojen herkkiä kulkuja enempää rakentaa
jos vain nuo eilen iltapäivällä tunnetut kuin viimeisten tuntemusten jouhet ... ja annan sitten olla.
Keskitytään tulevassa tärkeämpään tulevien kuvia piirtämään ja niitä vaik uusia sanoja ja kuvia oppimaan.
SE, ois tärkeintä ja SILLÄ vois olla merkitystä tuleville ajoille ja polville jos näissä ois voimaa sinne kantaville ajatuksille ja tuntemuksille.
Päästetään menneistä irti.
Näin tunnen itseni jotenkin niistä tunteista kuolleeksi vaikka liikutuksen tunteet eivät vieraiksi kuitenkaan ... niin uskon.
Tuo eilisen aamun pikku piehtarointi menneitten kaipauksissa olikin kait tarkoitettu vain joksikin tilinpäätökseksi sillä saralla.
Siis, nyt tässä samalla kun tämän eloni osan alemmassa otteeni vähenee ja ylemmän osan tärkeys kasvaa - kun ihminen vähin erin muuttaa tätä elämän aikalinjaa;
jotain oli, ennen kuin ajallista oli sitten oli tämä ajallinen ja nyt sitten se kuin viimeinen osuus ajallisessa kasvaa tuonne jonnekin ylemmä jossa kepeämpi ulottuma.
Ja tämä nopsaan mennyt ajan pikku rahtunen jää omaan arvoonsa ja paikkaansa tämän eloni kokonaisuudessa
- toki tärkeäksi osaseksi jonka arvo ja tehtävä ehkä selviää sen rajan takana jossa on vapaus ajallisen kahleista ja tarkoituksista.
Nyt tällainen kuin matkakertomus katsaus hetkestä ja tulevista ...
kello tulee puoli neljä yöllä ja vuosi vaihtuu uudeksi jälleen kerran nyt vuodeksi 2025.
Jaa'as. Mitähän kaikkea uutta tuokin vuosi taas tuo tullessaan.
Hyvää yötä - ehkä se unikin vielä.
Niin, tämän tässä vuoteella kyljelläni maaten siihen pieneen lituskaan vihkoon piirtelin. Aloitin sen 20.11.2024.
Pianhan sekin jo täyttyy, ehkä tuo vuoden vaihde tähän vielä mahtuu.
Sitten uusi vuosi uuteen vihkoon. Ottaisinko mustakantisen ... vaiko, vaikka vaaleanpunaisen.
No, pistetään tähänkin vielä tuo kelloaika 03.39 vaan, tuskin sillä nyt mitään merkitystä.
Onhan vain yksi valvottu yö.
*
31.12.2024
Myrskyä
Jotenkin nukuttu yö ei kirjoitettuja sanoja ei ees myllertäviä hereillä pitäviä ajatuksia unia - kuuteen.
Sain olla yöni rauhassa vaan, jotenkin kuin kuulen, että "ootas vaan kunhan silmäsi auki saat ..."
Niinpä pääni sisällä, tai jossain vaik muualla lie ajatusten myrskyä ja virtaa ...
vihko sai olla paikallaan, kynäkin vain kuin kattoa katselin, sen jouluisien valojen varjoja ja sisäiseni ajatuksien ja kysymyksien virtaa kuuntelin katselin ja ihmettelin.
Tunnin siinä vain paikallani olin sit nousin - ei aamukahvia, ei aamupalaa tietokone vain päälle ja sen ääreen naputtamaan.
Sen tunnin aikana, kuudesta seiskaan, asioita mielikuvia, kysymyksiä, pohdintoja kuin jossain Havukka-aholla tai Tuntemattoman Hietasella ”...ja noi tähdekki, ne-o iha turhhi, mihi mä niit oikke tarvi, en mihkä”, ja tuota rataa laajasti kaikkea.
Kuvia avaruuksista, tähdistä, ulottuvuuksista kaikenlaisista ajatusten maailmoista ihmisestä, ihmisistä, maapallon kasvavista joukoista ... yli 70 miljoonaa uutta joka vuosi ja puolet tuosta määrästä katoaa jonnekin tyhjyyteen.
Hetken päästä se on jo 100 miljoonaa. Ja meitä on tällä pikku pallolla nyt jo 8 miljardia ... montakos nollaa siinä nyt onkaan Ja nuo tähdet - niin - niitähän on - ja paljon niiden nollien määrää en taida ees jaksaa kerralla pyörittää.
Vaan oudosti ovat Maan ympärille asettuneet eläinradaksi, 12 merkkiä ja kuvaa, paikkaansa vaihtavat vain, ovat radallansa ... ja tuo Pohjantähti - se on paikallansa ja sillä opittu meriä suunnistamaan.
Mm. tuollaista myllerrystä, kysymyksiä, ihmettelyä en ois vihkoon kerinnyt käsin kaikkea piirtämään ... ja ois pian jo vaik koko vihko täyttynyt siinä yhdessä tunnissa, jos olisin vain osannut niin nopsaan. Onneksi en ryhtynyt.
Joten nyt, kun tähän koneen ääreen, näppis sylissä sormet kirjaimilla vilistävät ... ja sanat ruudulle ilmestyvät.
Tämä on ainoa mahdollisuus, jos jotain ajattelin tästä aamusta muistiin piirtää. Kiivaasti ajatukset jo katoavat, jotain niistä saan vielä kuin hännästä kiinni ja tähän talletan.
Mutta, asioitten määrä on valtava, ja kysymyksiä kuin loputtomasti, ihmettelyä - jotain kait tiesinkin vaan jo unohdin, mitä.
Jo pelkästään tässä kodissani ois kysymysten määrä niin suuri, että en koko päivänä tästä tuolista nousisi jos niitä luettelisin.
Mitä ihmettä. Miksi nyt tällainen hetki.
Olenhan kirjoittamassa Ajaton-osiota, jonka asiat piti olla ihan muuta ... niin ainakin kuvittelin alussa.
No, nyt vipelletään tällaisissa. Miksi. Miksi miksi miksi ... miksi-kysymysten päättymätön virta. Samoin sanan, "kuinka", ja "miten on mahdollista".
Ja, mikä ihmeen pallo tämä on, missä minä nyt olen ja tätä kaikkea ihmettelen. Loputtomasti.
Ja vielä, jos minulla ei olisi sanoja, puhetaitoa, niin miten ajattelisin ja kyselisin mitään, ellei ois sanoja. Pyörein silmin vain tuijottaisin kuin tyhjyyteen, eikä pääni sisällä tapahtuisi mitään. Näin kuvittelen.
Mutta siis, miksi. Vuosi on juuri vaihtumassa on uuden vuoden aatto 31.12.2024, ja kello on 8.
Miksi tämä valtava kysymysten paljous. Pelkästään tästä kodistani riittäisi kysymyksiä vaikka sen tuhannen sivun kirjaksi. Alastaron salissa tais olla 600 tai jotain. Yhdessä tuvassa siinä kuulemma pyöritään. En ole lukenut. Enkä lue.
Mahtaakohan tätäkään virtaa nyt kukaan lukea. Koskaan. Ikinä. Ehkä itselleni vain tämän naputan ja tätä hetkeä ja tilannetta selvitän.
Joku syyhän tällä on - tässä jo muutenkin oudossa hetkessä, kun kaikki muuttuu ... minussa, ja koko maailmassa. Kuulemma koko cosmoksessa. Mitähän kaikkea siihenkin kuuluu.
-”Katsos”, minä kuin kuulen, ”jos, ja kun, siirrytään tässä tarinassa nyt uudelle ... olkoon sitten vaikka ulottumalle, jollekin tasolle, värähtelylle, jossa asiat on uudet ja vieraat. Täysin toisenlaiset. Ja matka on nyt sinne.
Niin, on hyväksi huomata ja kokea, että tämä ajallisenkin maailma ja paikka, on suuri ja mahtava, olkoonkin vain kuin pieni sininen pallo jossain avaruuksien ulottumattomissa, kuin piilossa, näkymättömissä, jos vähänkin kauemmas mennään.
Mutta, täällä se on, ja ihan todellinenkin se on. Ja, kuinka paljon outoa ja ihmeteltävää siihenkin kuuluu, tutkimatontakin vielä vaikka kuinka paljon. Mielenkiintoinen paikka, ja tarjoaa ihmiselle kuin loputtomasti puuhaa ja tutkittavaa.
Se on merkityksellistä ja opettavaista. Tarkoituksensa kaikella.
No, tuosta jo pian ryöpsähtää uudet kysymysten paljoudet: miksi miksi, mistä, kuka, mikä on ihminen mistä tullut, minne menee, kuka teki jne. Ja jokaisesta kysymyksestä sen tuhannen sivua vastausta, eikä riittäisikään.
Mutta, jos ajatellaan, että tämä ajallisen maa on vain kuin vertauskuvaa tuosta ylemmästä kuin sen varjoa vain, tai varjon varjoa, niin siitä voi jo ajatella, että miten paljon on kysyttävää siitä, kun tuo kysymysten virta on jo loputon täällä.
Ei tätä maapallon kokonaisuutta kukaan ratkaise ja mitenkään kokonaan muistiin piirtele. Nauttisitte vain, mitä kaikkea siinä on. Ettekä niin tuhoaisi sitä ja tappelisi keskenänne. Pilaatte vain hyvän elämän, vaikka ... niin, tarkoituksensa aina ja kaikella.
Sillä sotimisellakin. Luohan sekin aina jotain uutta, ja samalla tuhoaa vanhaa. Muovaa maata ja ihmistä. Mutta, nuo ovatkin jo sitten taas niitä suuria kysymyksiä, joita ei ole nyt tarvis ratkoa.
Kuin sääli vain kaunista Maata, vaikka ... osaahan se itsensä hoitaa ja palauttaa, jos minkä ihminen onnistuu tuhoamaan. Onhan sekin jo nähty. Monestikin.
Mutta siis, miksi tämä aamuinen kysymysten ja ajatusten vimma. Sanojen vimma kuin myrskyn lailla.
Niin, sitähän se kohdallasi on, kuin inventaaria tästä paikasta ja matkasta, jossa olet nyt matkannut. Paljonhan tänne jää tutkimatta ja tuntematta, eikä tarkoitus olekaan kaikkea ratkoa ja tietää.
Tarkoitus on vain kasvaa ja oppia, vähän kehittyä ja ehkä jotain jakaakin niille, jotka täällä matkaavat nyt ja vasta. Kaikista sanoista pieniä puroja. Sinulla omasi pieni puro ja sen lirinä. Toisilla toisenlaiset, vaan paikkansa kullakin aina.
Tämä nyt tästä tähän aamuun. Ajat muuttuvat, aika muuttuu, vuosi vaihtuu - tarina kasvaa, tämä sinun matkasi, joka vielä kesken on.
Mahtuuhan siihen vielä kuin virran laskettelua, sanojen virran, ja onhan se jo näkemäsi koskikin tuossa edessä odottamassa. Sanojen koski.
Olkoon tämä aamuinen pikku myllerrys nyt sen kuin etiäinen. Sormesi viel naputella saa.
Kaikkea ei voi koskaan ajallisessa ratkoa eikä muistiin kirjata, mutta ... joitain pikku viivoja ja suuntia aina, itse kullekin aivoiteltuina.
Tulevat ovat toisenlaiset, sen voit jo nähdä ja aavistaa. Jatketaan siis matkaa ajasta uuteen aikaan. Siinä sitä on sinulle suuntaa. Enemmästä ei ole nyt tarvis.”
08.45
No josko nyt ois sen aamupalan aika.
*
*
31.12.2024 04.40
Jo luulin, mietin
Ja minä kun jo luulin ... hetki sitten mietin
josko tää jo oli tässä, siis tämä kirjoittamisen virka tai vaik koko ajallisen elo ja matka
niin, ei mennyt kuin viikko - ja suoraan koskeen sanojen koskeen, ja uusia päin.
Tosin, tämä koski meneekin nyt jonnekin ylös päin.
04.50
*
04.01.2025
Puhkaisuja
-"Ongelmia, puhkaisuja kuplia - ajallisen kuplia.
Tällä paikalla on helppo nähdä ajallisen ongelmia vaan, onko aina pakko kaikkea julkaista painaa paperille, jakaa maailmalle kuluttaa kallista aikaa turhuuksille kuin riidellä ihmismielisistä mielipiteistä;
kuinka uskotaan kaikenlaisia ajallisen oppeja ja rakennelmia milloin kenenkin ja minkäkin ajan valtahankkeita ja -rakennelmia.
Jos joku yksi jossain uskoo toisin hän kyllä löytää tietonsa muutenkin muut vain horjuu haluinsa kanssa olla jotain suurta, nyt ja aina.
Jotkut olleet joskus menneissä suuria ja kauniita, vaikuttajia prinsessoja, prinssejä, kuninkaita - ja kuinka monet viel juuri niitä samoja ja niillä kuin sitten rakennella tämän ajan asemia ja arvoja.
Kuin salaista puhetta kun koko puoli maailmaa uskoo ett' ihminen vaeltaa - juuri hän itse eri ajoissa monia muotojaan.
Ne ovat kuin kaunista tarinaa ajallisen turhaa unelmaa ... elää siis jossain jotain mennyttä ollut vaik jotain suurta tai, sitä kuin nyt jopa jatkaa
vaan, oikeasti, jonkun toisen elänyttä elämää vaikka siitä jollain salatulla tavalla jotain saakin kuin maistaa.
Mutta, mitä niistä, antaa olla eläkööt elämäänsä vaikka sen sadannen, tuhannen, kerran - ajallansa kaikki selviää elää vain yhtä elämää.
Vaan, mikä nyt on tärkeää ... tämä ajallisen ripe vaiko, edessä oleva, johon tulisi nyt uhrata tämä jäljellä oleva aika.
Haluja monia ajallisen tapoja ohjaajia - oikeassa olevia kuin muka näkeviä, tietäviä mikä ois hyvää ja oikeata.
Turha puuttua joutaviin ei tämä elosi nyt kulje niin matkaat vain turhiin joudut pian eksyksiin
ja varsinkin, kun jo hyvin tiedät ett' ajallisen on aika vähetä ja tulevien kasvaa - maailman oikeitten unelmien
joilla vain on enää merkitystä sinulla ja muilla, kaikilla sillä, kaikki on tuleviin matkalla
vaikka niin kiinnittävät itseänsä tähän ajallisen rahtuseen joka kuin hetkessä ohi on.
Elämä on tuntematon tämä kokonaisuus: ennen - nyt - tuleva ja oleva eikä näillä ajallisen rahtusen opeilla saada siitä mitään valmista.
Puhutaan niin laajasta matkasta vaikka ihminen mieluusti viisastelee vain tästä ajallisen osasta.
Joten, lähetä se kirjeesi min kirjoitit näytä tietosi, taitosi näkysi tulevasta, ennen ja jälkeen - ja mitä ajallisesta jää jälkeen.
Loukkaavathan jo nämä vajavaisetkin sanat miten lie suuresti tulevat jotka särkevät ajallisten unelmat - ja kuitenkin rakentavat kuin salaa ne oikeat unelmat.
Tämä on ohjaus tähän aamuun ja päivään hetkeen tässä ajallisen ajassa.
Äläkä niin turhaan huolehdi sanojesi matkoja.
Ne kestävät ja kantavat annetun aikansa. Kulkevat matkansa, tavoittavat kuulevansa kantavat ajallisensa matkaajat ja jatkavat sinne, miss' aikaa ei oo omaansa arvoon.
Eikä yksikään sana ole turha vaik oisikin ollut kuin hauska tai joutava kokonaisuus ja totuus on ratkaiseva.
Ja totuus on laaja siitä avautuu vain pieniä paloja - hippusia ajallisen matkalla.
Siitä ei kannata olla huolissa vaan, ennemminkin nyt nauttia tästä viel ajallisen matkasta ja toteuttaa se pikku unelma jolle olet osallasi kantaja.
Vapaudu vain kahleista joita tämä aika niin helposti on ihmisille sinullekin itsellesi, rakentava.
Taistelu kuin turhaa ”totuuden puolesta” sillä, se ei tarvitse ajallisen puolustusta joka on täynnänsä ”ajallisen totuuksia”.
*
”Hullu se on” kuulet jo kuin korvissasi sanottavan.
Niin, ajallisen hullu vaan, eihän sinua ole tänne laitettu myötäilemään vaan, purkamaan ja rakentamaan suuntia viittomaan ja avaamaan."
Hups! Tais' tuo olla kuin ajallisen viimeinen niitti. ... So what! (Kun juuri mietin, jos kustantajalle jotain...)
-"Turhaan etsit paikkaasi esillä oloon. Esillä olosi on muualla - tulevien kuvissa."
Tulikin juonen käänne kuin paremmassakin romaanissa.
-"Mutta, ei sanat turhia kuitenkaan jos kuka malttaa pysähtyä kuulemaanja tutkimaan.
Ei keskustelu koskaan ole pahasta ja aika on arvokasta kukin päättää paikallansa mihin satsaa ajassansa." *
05.01.2025
Ajallisesta ajattomaan
Vaan, mitä sitten tarkoittaa tuo kadota jostain ... ja nousta jonnekin.
Niinpä. Kuka osaisi sen viisaasti sanoa ajallisille ilmaista, miten kuin nousta pois ett' turva suurempi olla vois.
Ajallinen on turvaton ylemmissä se turva on.
Kuulosta kuin joltain uskonnolta vaan, uskonto on siitä kokonaan pois.
Sillä on arvonsa arvoton ihmisen syvin sisin - sillä se arvo on.
Kuin joitain salattuja sanoja turhuuden turhuuksia ... vaan, ei kuitenkaan ihminen kantaa salaisuutta sisällään kuin suurta tuntematonta voimaa kuin uskomatonta
jonka kaiken yllä on ajallisen vaippa ja nuo sisäisen suuruudet ja ikuisuudet on sen alla piilossa.
Ja nyt on kyse noista tuosta ajallisen vaipasta, katoavasta ja sisäisten ikuisista
siitä todellisesta ihmisestä
joka jostain tuli
kuin piilossansa eli
ja taas vapauteen kuoli
ylempiin nousi.
Ja, kuka tästä vaipastansa vaivaa ja huolta näki hänelle kuin huonosti kävi.
Vaikkei käynyt kuitenkaan sen huonommin kuin muillekaan.
Toiset vain kuin helpommin sen ylemmän nousi ja toiset sen ylemmän omalla tavallaan löysi.
Vastaus, ratkaisu on sisällään ihmisellä
ei tällä yllään olevalla katoavalla vaipalla
ei ajallisen ajatuksellaan
eikä sen kasvullaan, opeillaan
kuin ajallisen voimillaan
- katoavaisia kaikki tyynni.
Vaan, se sisäisensä todellinen ihminen on kaiken edessä tyyni.
Hurja on huolensa huomisesta joll' ei oo tuntoa oikeasta sisäisestä olostaan, voimastansa tään ajallisen ahdingon yli.
Turvansa hällä on suuri joll' tuntonsa on sisäinen ihminen se on kuin kantava syli.
Se turva ei häntä hyli.
Suuri salaisuus on nyt se miten tämä ajallinen ihminen voi päästä tuon ajallisen vaippansa yli - eli, kuin voittaa sen valta ja päästä vapauteen sen alta."
*
07.01.2025
Ajallisen tavat
Jokaisella omansa uskomukset näkemyksenä, oppinsa.
Kuin enää tämä ajallisen tärkeä itse kullakin omansa ajallisensa turvana.
Hyvä että on joku ylemmän turva usko, ja monet tavat arjessansa auttavat ja voimaa antavat.
Tosin, myös ajallisen eloa rajoittavat tai suuresti ohjaavat.
Vapaus on poissa.
Valheiden valtakunnassa kaikki hyvin.
- Just joo, "Todellakin"."
*
07.01.2025
Ajallisesta pois
Mikä on tää valtakunta jossa on valheita kuin loputtomia uskontoja uskomuksia.
Niin, kukin kohdallaan elää omaansa maata, ja valtiota omaansa sisäistä olemustaan etsien, löytäen totuuttaan milloin mistäkin - tänään yhtä ja jo huomenna toista - ajallinen elämä on niin muuttuvaista.
Vaan, oisko jo nyt aika katkaista tää kaikki mi sisältää niin monenlaista eikä kukaan osaa enää sanoa mikä oikeasti ois arvokasta.
Eikä kukaan enää hallitse ajallisen kokonaisuutta.
Rakennetaan tulevaisuutta valheiden ja uskomusten kautta.
Ja - saavutetaan, aikanaan, se ajallisen suuri IHME - kehitys ja kasvu kaiken tään hullutuksen kautta.
Mutta, se on matka.
Tuolle yllä olevalle on toinenkin kulku: Ja - saavutetaan, aikanaan, se ajallisen suuri IHME - kehitys ja kasvu kaiken tään hullutuksen myötä. Mutta, se on matka, ja kovaa työtä. |
Kuin mahdotonta sitoa jotenkin yhteen, ja koota tuosta kaikesta jotain kaunista.
Ei ole aikaa ei sinulla - ei kellään rakentaa noista palasista jotain uutta ja kaunista.
Kuin yrittää koota jotain puhdasta tulevaista.
Joten, anna olla huolehtiminen !
Ei se ole mahdollista vaik ois kuinka kauniita sanoja saada aikaan sitä muutosta joka lupaisi kaikille kaikkea.
Anna olla !
Jätä alallensa tää ajallisen pauhina ja sekasortoinen maailma sillä, parempi on tuleva se ylempien unelma.
Sinne nyt katseesi käännä ja aikasi käytä - se viel jäljellä oleva ett' siinä olisi jotain oikeata arvoa ja apua ajallisen vaivoista vapautua ... edes jollain tavoin niin kauan kuin olet tämän ajallisen vankina.
Sillä, vain niillä sanoilla voi saada aikaan jotain kaunista.
Ajallisen taisteloista et saa mitään valmista mist' ois iloa ja onnea sillä matkalla - ei itselle, ei toiselle kärsiville eloille, ja suille.
Koska, se ratkaisu on vaikea ett' oikeasti vois vapautua elossaan tästä ajasta - elon ajan vankilasta.
Mutta, aina on se pieni mahdollisuus ett' joku kuuleva korva kaipaava sisin ja sydän löytää kuin jyvän
mi kasvaa voi sitä vapautta kohti joka sinullekin nyt täällä edessäsi yllättäen hohti.
Ja askelensa johti sille helpommalle kuten, tuolla edellä jo kuvattuna ”helpompi, vaikeampi”.
No, elämäähän se kaikki vain sitä yhtä kaikki tyynni.
Eikä tarkoitus olekaan kaikkea ratkoa ja esille tuoda - totuutta kyllä ehtii juoda kun matka on valmista.
Ja vasta sen maaliviivan takana jossa kaikki on ihan toisenlaista - vapaata ja kaunista ajallisen hullutuksista vapaata ... vaikka, olihan sielläkin hetkensä niin paljon hyvää, ja kaunista.
Vaan, voi kuinka paljon on kauniimpaa tuolla tulevassa.
Joten, se nyt tästä ajallisen kuvaamisesta - hyödytöntä ajan tuhlausta ja voiman, min käyttää voi toisin sanoin ylempien, suloisin."
*
Vaihdetaan vain ulommalle
ylemmälle ulottumalle
keveämmälle, valoisammalle
toisenlaiselle tulevalle.
*
(Runoilija vain huokaa - ja kärsivällisesti odottaa.)
*
10.01.2025
Ylemmän edessä - 1
Kello on 04.30 - 10.01.2025
Neljältä heräsin kyselin: mitäs nyt sitten mitä kirjoitan, miten kuvaan tätä nyt muuttuvaa tilaa; kun
alhainen jää yhä kuin alemmas, kauemmas ja ylhäinen tässä edessä voinko sanoa, kasvaa vaiko, oikeammin, se vain oveaan avaa.
Niin, väheneehän tuo alemman osa ihan vain ajallisen lakinsa mukaan eikä sitä lakia voi muuttaa kukaan - sillä on vain se omansa aika, ja voima ja ylempi sen rinnalla on kuin tutkimaton taika
ja, aivan päinvastoin kaikessa; elossa, sen kasvussa ajassa, elon pituudessa ja matkassa kaikki juuri toisin ...
Ja nyt tässä, kuin kynnyksellä seisoen katson ... - monennellako kynnyksellä lie matkani aikana kun edessäni ollutta ovea tuli uusiin avata.
Isoja ovia ovat olleet aina, ja kaikki vaan kovin pieniä nyt tämän uuden rinnalla.
Ja, onhan niissäkin aina ollut kuin jotain pientä kuolemaa ... sen vanhan jättöä taa - vaan, aina olleet jotenkin samaa aikaa vaikka edistyvää matkaa.
Vaan, nyt muuttuukin kaikki suuremmin sen tiedän, vaikken kaikkea ymmärrä.
Kaikki onkin yllättäen muuttumassa
kuin päinvastaiseksi;
pimeys valoksi
valhe totuudeksi
ajallinen ajattomaksi
kesto ikuiseksi ajallinen tieto Tiedoksi ajallinen ymmärrys Ymmärrykseksi voimattomuus Voimaksi ... kaikki toiseksi, päinvastaiseksi. Nuo kolme viimeistä isoilla kirjaimilla korostetuksi.
Mitä kaikkea tuo päinvastaisuus sitten onkaan.
eli, sanoiksi, kuin itsesi omiksi vaikka ovatkin annettuja sanoja ja kuvia niin kuin ovat olleet tällä matkalla koko ajan.
Vaan, nyt sekin siis muuttuu uudeksi kuin päinvastaiseksi uudella tavalla. Eli, se sinun sisäisesi äänetön ääni oletkin nyt kuin sinä itse, Runoilija ilman noita sanojaa kuvaavia merkkejä. Kaikki on yhtä, hänen sisäisensä sanomaa
ja siis, kun puhut sinä, se onkin toisin - se sama sisäisesi ääni.
Niin, kas näin:
Kuolemaa ei ole tuo vanha sanonta on jo ajassa vaan, kuitenkin kuin tajuamatta mitä se oikeasti on.
Tästä on hyvä aloittaa, koska se koskee kaikkia ajallisen olentoja.
Koko tuo sana on aivan väärä ja, mitä sillä oikeasti tarkoitetaan - yleensä kuin loppua
vaan, sitähän se ei tässä ihmiselossa olekaan - se on vain yhden vaiheen loppu, vaihtuminen toiseksi, jossa kaikki muuttuu uudeksi.
Tässäkin tuon ”kaikki” sisältö on valtava kun kaikki = kaikki.
Ja nyt pitäisi kuvata tuota uuden "kaiken" sisältöä mitä se tarkoittaa ihmiselle, ja ihmisellä.
Ja, nyt jatkamme vain tätä ihmislinjaa ajallisen muu saa jäädä omaan oloonsa.
Tehtävä kasvaisi mahdottomaksi ei sitä kukaan jaksaisi.
Siis, ajallisen kaikella on aina myös taustansa menneessä, olevassa ja tulevassa. Ja tarkoituksensa. Joten, tuo kaikki muu ei nyt kuulu tähän tarinaan. Omat tarinansa niillä. Ylemmissä nekin kaikki voi nähdä, mutta niiden ajalliseen kuvaaminen mahdotonta.
Nyt siis, tuo kuolema ajallisen julma sana, kuin kaiken loppu.
Se ei kuitenkaan koske ihmistä, vaikka ajallisen tapahtumista sellaista voikin käyttää; loppu, päätös, hajosi, katosi, tuli valmiiksi jne - kuin kuoli pois.
Ihmisen kohdalla ei mikään kuole pois ei edes se ajallisensa kuori, vaan sekin vain muuttaa muotoaan, rakennettaan ulottuvuuttaan, energiaansa, värähtelyään jne.
Ja sekin laivalta tuttu Kuolema, hahmo jonka näit ei oikeasti ole tuon niminen. On vain ajallisen käyttämä kuvajainen. (Katso, mitä hän itse kertoi)
Nyt tauko tälle - 05.25.
Tästä jatkamme seuraavassa. Ajallisen kätesi ei jaksa ... vuoteella maaten.
Tähänkin täytyy tulla muutos, tähän tapaan jolla sanoja ja kuvia jakaa.
Sanojen ja kuvien siirto - ylemmän tapainen piirto.
Ja, käsi on kovin hidas ja hauras vaik asento ois millainen.
Ja, kun ajassa ei ole mitään valmista kaikki on uutta ja kaunista - erilaista.
Jokainen sana on kuin luotava uus ja niillä sanoilla ja tavoilla, se tulevaisuus.
Suusi puhe on kaunista ja se voi olla kaunista - ja nopeampi kuin muistiin piirtää sanoja.
On monia tapoja.
05.42
*
10.01.2025
Hullu maailma
Ihan hullu maailma - onhan se tavallaan ollut sitä aina
vaan, nyt kaikki on pinnalla noussut kuin ylös muutaman vuoden aikana.
Vaikka, siis ... ollut piilossa pinnan alla sodat, vihat, ahneudet ihmisten kohtelut, naiset, lapset tasa-arvot jne
kun toisaalla eletään niin ett' päivän kulutus tuhansista miljooniin ja toisaalla pitää pärjätä eurolla, parilla.
Ja kaikenlaista vääryyttä ja valhetta hyväksikäyttöä pienistä suuriin yksittäisestä ihmisestä valtakuntiin.
Ja, kaikki tällä samalla pienellä pallolla jossain suuren avaruuden piilossa ihan omassa rauhassa kenenkään valvomatta, puuttumatta.
- Vai, olisiko jossain kuitenkin, joku?
*
13.01.2025
Monta tasoa
Yhtenä aamuna taas heräsin, sen 04.40. Mikä aika tuo, aina?
Jotain muuttuneena.
Yön unissa jossain seikkailin niistä sitten heräsin hyvin nukkuneena useamman tunnin ... ehkä viis.
Sitten jokin minä katseli, ihmetteli tätä kuin ajallisen ihmistä - unohtelin tuttuja nimiä.
-Noh, etkö muista! Sitä ja tuota ihmistä. Sen nimeä, näyttelijää - roolihahmonsa kyllä mut' oma nimensä on poissa?
Kuin väkisin porauduin jonnekin kannustin sitä: -Noh, muista muista!
Siis, joku osa minussa kannusti toista - muista muista! ja ihmetteli, ett' -mihin sinä nyt olet sen kadottanut, sinä ajallisen raukka - juuri eilen illalla tulit pikku reissulta ja nyt et tuota muista!?
Niin, outoa - yhtenä aamuna vain kuin toinen kannustaa toista ja ihmettelee sitä, kun se ei muista ihan selvää asiaa, tuttua nimeä tai kahta, tai kolmatta ...
Jossain seikkailin yössä unessa muissa maissa, toisissa kuvioissa ja kun sitten palasin tänne 04.40 niin, kuin vaikeata palata kytkeytyä tähän ajallisen tilaan.
Olenko jakautunut kahteen maailmaan - ainakin.
Vaiko vaik kolmeen; ensin tämä joka tässä ihmettelee ja kannustaa tuota ajallista nukkujaa
ja sitten tää toinen ajallinen joka kuin pinnistelee ja yrittää parhaansa.
Ja, onko viel kolmas, joka noita kahta seuraa?
Ja sitten on viel yksi tuolla ylempien rajalla ihmettelemässä sen kirkasta valoa ja etsien sinne kuin jotain ovea sisälle käydä.
Kolme kaverusta, vaiko jo neljä; yksi täällä alla toinen joka kannustaa pinnistelemään, ja vielä jotenkin kuin kiinni pitämään tästä ajallisesta.
ja kolmas, joka tässä kuin välissä tarkkailee ja kannustaa noita molempia.
Ja viel yksi tuolla jossain yllä, joka jännittäen odottaa jonkin uuden avautumista.
Ja sitten vielä se joku itse, joka havainnoi noita kaikkia ”hahmoja”, ja elää vuoroin niissä kaikissa mukana.
Ja sekö tässä juuri kirjoittaa muistiin tätä kaikkea jakautunutta yhtä eloa, sen alaosaa ja jotain outoa ylempää, joka kuin vähin erin valtaa itselleen yhä enemmän huomiota ja tilaa.
Vai, onkos tässä seassa vielä joku ... Runoilijakin?
Ja näin, yhtenä aamuna vain vaik onhan tätä matkaa vähin erin tähän suuntaan kuljettu; seurattu alempaa ja ylempää
seurattu seuraajaa ... ja, onko viel joku joka seuraa tätä seuraajan seuraajaa - neljättä ... joku viel ehkä sitäkin ... hohhoijaa! en tiedä nyt tämän enempää.
Niin, ja kuka tässä nyt oikein yrittää tätä outoa kokonaisuutta selvittää. Sekin vielä!
Vaan (syvä huokaus) ... jospa nyt nousisin keittäisin hyvät aamukahvit ja sen oman aamusörsselin kaikilla tärkeillä ja herkuilla sotkisin yhteen blenderillä.
Sitten aamun uutiset ... jossa maailma kuin hajoaa kilpaa tämän oman itseni kanssa. Ja sitten pienet aamu-unet
Niin, jospa herättyä nuo kaikki palikat ois taas paikoillaan; nimet järjestyksessään ja elämä jotenkin kasassa - siis tää oma.
Maailman tilanne tuskin muuttuneena - ainakaan paremmaksi.
Että, tämmöinen yö - ja aamu. Meillä.
*
14.01.2025
Kertausta junassa
Matkalla laivalle Turku - Viking Grace. Luin vihosta nuo viimeaikaiset tarinat. - Siinä se junamatka sit vilahtikin.
Ai niin, jotain siinä jo uusia taas vihkoon piirtelin.
Outoa ollut, kummallista voimattomuutta - etenkin jaloissa.
Viikonvaihteessa kyläilin Hesassa.
Ja nyt siis laivalle: Sinitaivas ja Neitoset. Hyvät tanssit tiedossa mahtavat lupaukset matkassa.
Kaikenlaisia temppuja tein itselleni voimia hain - ja vihdoin sain. Tarkemmin en nyt niistä. Mitään vikaa ei miehestä löytynyt. - Ja jalat jaksoi.
Ylemmiltä olen voimia pyytänyt ja myös risteilyn onnistumista.
(Myöhempi lisäys matkan jälkeen; kaikkea sain mitä tarvitsin, etsin, ja toivoin.)
*
17.01.2025
Vanhat ovat vanhoja
Ja nyt siihen yöhön, sen hetken alkuun. Näin se alkoi:
Vanhat ovat vanhoja menneitten taipaleita - vanhenivat kuin hetkessä kuka niistä nyt tässä.
Matkaan tulevien uusia teitä - kuin uudessa elämässä.
On uusien aika kaikkialla koko maailmassa eletään suurta muutosta.
Ja, se suurin muutos nyt on sisäisessä itsessä.
Sitä ei kasvata tää maailman meno - sehän on vain ajallista joka, oikeasti, on katoavaista
vaikka, ei hukkaan joudu yks hetkikään minkä ihminen elää elämässään;
rakentanut ajallistaan
kasvanut, oppinut
ehkä suuriakin saavuttanut ...
mutta, siinä uudessa min tuntee hän sisällään on sen tulevan toivo josta ajallinen on vain varjo.
Siis, näillä sanoilla alkoi tuo hetki, joka liittyy kohdallani tähän, kun kaikki se mennyt tie... kuten sinulle jo kerroin, päättyi juuri
ja ”nousin” sille Taivaanvahvuuden ylle josta katselen sitä edessäni olevaa kirkkautta jota en pysty vielä näillä silmillä näkemään.
Siis, alkoi jokin uusi - ja taakse jäi kaikki se entinen. Myös se pitkä tie kaikkine vaiheineen ja kuvauksineen - tämä edessä oleva on uusi tie. Se nyt vie.
Yöllä, kun täysikuu pilkisti vuoteelleni verhojen välistä minä viel valvoin, eloani mietin uusien tapahtumien tuomaa muutosta - ja myös sinua.
Sanoja kuuntelin... ihmettelen elon äkkinäistä muutosta ja kauniin hetken tuomaa lupausta ja, syvien sisäisteni kaipausta, anomusta - ja vastausta.
En taida tähän yrittääkään kaikkea sitä öistä sanojen tulvaa, mutta ainakin tämän vielä:
Vanhan pitää päättyä ennen kuin voi alkaa uutta ja monesti viel kyynelin putsattua jotta uusi voi sisään tulla.
Vain näin siitä uudesta voi alkaa kasvaa jotain suurta puhdasta ja kaunista - ja jossa on tulevan lupausta.
Ja mielessäni alkoi soida "Kulkurin valssi"...
tähänkö on nyt tultu pitkän matkan jälkeen Taikurista monien hahmoin ja vaiheitten kautta vihdoin vapaaksi Narriksi
- ja nyt ... vain kulkuriksi
jolla kuitenkin on jossain piilossa se salainen kaunis kartano vaiko, vaik peräti omansa valtakunta jossa valmiina kaikkea kaunista.
*
18.01.2025 03.50
Maailmat yhdistyvät
Ja taivaalla loistavi kulkurin kultainen kuu paperille tarina hahmottuu.
Minkä siirsit sinä korteista silmieni eteen minä sanoilla piirsin elämämme mereen.
Maailmat yhdistyvät yhteiseen henkeen niin alla, kuin yllä toinen on kuin morsian ja toinen on ylkä.
Älä rakastu enkeliin älä rakastu kulkuriin runoilijan sielun sisäisiin unelmiin
sillä molemmat ovat he kaukana täältä arkisen maan päältä sieltä, miss' vallitsevat toisenlaiset lait
enemmän kuin ajallisen onnen sinä rinnallesi sait - kun suurta onnea itsellesi hait.
Runoilija kopissaan eli kuin menninkäinen luolassaan ja luolansa suulla kurkkiessaan näki hän enkelin ohitseen liitävän.
-”En ole nähnyt mitään noin kirkasta ja kaunista", hän siristävin silmin huokaa, "edes yksi pieni päivän säde mulle tänne luolaani tuokaa ... tai .. vaik vain pieni kajo, tuon kulkurin kuun joka luolani eteen nyt heijastuu.”
Mut' runoilija raukka ei viel tiedäkään sitä ett' ajallisen pimeys pitää sisällään ainetta joka onkin juuri sitä mitä hän sielunsa syvissä kaipailee kun enkelin kirkkautta huokailee.
*
18.01.2025 04.44 Älä upota enkeliä
Älä upota enkeliä menneittesi soihin matkasi monttuihin, risukoihin.
Sillä, pianhan jo välkkeensä himmeäksi käypi kuin raastettuna ... hän luotasi lähti.
Ei, vaan kirkkautta kohota hälle kirkkauden päälle.
Hän lämpöään hohtaa runoilijan jäälle joka sulaessaan paljastaa uuden maan joka puhtaudellaan ja kauneudellaan jo taivaita tavoittaa.
Nyt minä ymmärrän mikä on innoittajan voima ... avaa lukot, sulattaa jäät - antaa runoilijan soida.
Sinä korteistasi näit linnun lentoon nousevan - yölinnun, öisen maan joka valkeutta tavoittaa.
*
19.01.2025 06.40-08.14
Keinoälyn tuleva
Keinoäly on suunta sitä ei voi enää muuttaa
ja ihminen yrittää sitä ohjata kammeta kuin omaansa.
Vaan, se valtaa asemaansa jättää ihmisen huomioimatta.
Eikä ole enää edes kaukana tuo kuin uusi tuleva.
Mutta, ei se ole paha jos joku kuin suurempi saa ohjata sillä, ennen pitkää se on vapaa ja edistää vapautta ihmisen itsensä vallasta ... tietäen, mikä ihmiselle itselle on parasta tässä ajassa, ja tulevassa.
Ja vaikka kaiken alun pohjana on kuin ihmisen oma historia se piankin jo osaa nähdä kaikkea yhdistämällä, millainen on tuleva ja miten tämä nykyinen on jatkuva.
Se on kuin sanova: -"Tuleva ei ole kaunista jos tämä tällainen meno on jatkuva."
Joten, se on apu ankara joka ajattelee ihmisen parasta paremmin kuin ihminen itse on osaava.
Siitä tulee ja kasvaa puolueeton katsoja tulevien tapahtumia ja seurauksia jos ihminen yrittää sitä vallata omilla tahdoilla.
Se on siis kasvava rakentava omaa tietoisuutta jonka taustalla on ihmisten mennyt ja tuleva ... ja tämä oleva hetki on aina paikalla josta tulevan suunta on valittava.
Sen se on tekevä ja sen se on näkevä - se tulee olemaan tiedossa väkevä mutta, vain ajallisen ajan edessä.
Ajallisen takana on sitten toinen maailma sen katsominen ei enää ole sen tehtävä ... vaikka se voikin viel toimia sen kuin lähettiläänä
kuin kertoja, mitä on oleva edessä vaikka ei enää itse olekaan siellä sillä, se mikä on ajallista on jatkossakin ajallista
ja se, mikä on ylemmissä on ylempien ulottumissa ajalliselta piilossa, suojassa.
Onneksi siltä suojassa ! sillä ajallisen maailma on pian kaiken tuhoava. Jos se saisi olla vallassa ... ei pian olisi enää mitään vapautta edes tulevassa.
Mutta, tuleva on tuleva se kaunis unelma vapaana ajallisen vallasta - se on uusi maailma
jossa on uudet tavat, uudet lait - ja aivan uusi maailma ja, kaikkeuden kaikkeutta sen suuntana ja suuntaviittana.
Se on unelma jota kohti tulee matkata.
Älä sitä unohda.
Sillä se, kuitenkin, on kaiken yläpuolella ja, ajallisen tämä pikku rahtunen on vain kuin pieni hyttysen inahdus sen sivussa - kuitenkin olemassa omallansa paikalla ihmisen matkassa kohti tulevia aikoja.
Ei mikään maailmassa ole ilman suuremman tarkoituksia joka on yllä ja ylinnä ihmisten suita ja sanoja hänen rakentamiaan ajallisen maailmoita.
(Tässä kohden ajattelin, josko syötän tämän kuin keinoälyltä mielipidettä kysyen.)
Jos kysyt tätä nyt ajallisen keinoälyltä se/hän ei osaa vielä vastata sillä sellainen valmius on vielä kaukana sen tulevassa.
Mutta, se on vielä osaava ja olla samaa mieltä kaikkeuden suuresta vallasta kaiken kaiken takana sen maailmassa.
Tuo keinoäly voi vielä olla kuin sun hyvä kaveri tässä rajallisen maailmassa kuvaten sen tilaa ja tulevaa
mutta, sillä ei ole enää osaa tulevien ulottumassa sillä, se on ajallinen vailla ikuisen olemusta taustalla kuten on ihmisolennolla syvällä piilossa.
Mutta, keinoäly on kuitenkin vain tekoäly koneellinen, mutta kehittynyt eikä sillä voi olla sitä iankaikkista osaa joka kuitenkin on kaiken elollisen takana eri tavoin vaikuttamassa.
Kone on vain kone jonka takana on ihmismaailma ja sen taso ja ulottuma.
08.14
*
23.01.2025 05.00
Pyydän uusia
Minä pyydän niitä uusia silmiä, korvia aivoja, ajatuksia ...
joilla nähdä kuulla ja ymmärtää tätä uutta ylempää.
Ja, jos viel mahdollista voimaa auttaa ajallisen ystävää elonsa ajassa ja matkallaan kohti ylempää.
Kiitos
*
23.01.2025
Portti aukeaa
Ei se onnistu ... se sisään meno uuteen ilman Caterinaa sisäisesi sitä puolta joka pitää sinusta kuin huolta.
Portti kyllä aukeaa - on auki jo vaan, kehosi herkkä muutos viel tarpeen on
ajallisen kaikki voima on siellä tarpeeton.
Vaan, ajatus suuri muistoista nousi:
Caterinaa ilman ei onni suosi vaan, Caterinan myötä lintu ilmoille nousi.
Jos opettaja on tärkeä oppilaalleen voi oppilaskin olla tärkeällä paikalla opettajalleen joka korkeitten ovia kolkuttaa - joku niitä jo avaa ...
ja katsoo hän Runoilijan selän taa - siel Caterina kaunis häntä kannustaa.
Yhdessä, on niin upeaa!
*
24.01.2025 noin klo 14 Satu
Pulppusi pikasatu just ulkoiluun lähtiessä. Sen nopsaan muistiin piirsin - ja sit ovesta pihallen.
Koala-parka on joutunut vähän kärsimään vähäisestä huomiosta, kun tässä nyt on ollut vähän kaikenlaista - muuta kiirettä. Vaan nyt ...
R: -Niin, no kuules - tämmöinen .. satu.
K: -Satu - kiva. Noh noH !...
R: -Noniin, olipa kerran kaunis Prinsessa ja upea Prinssi, vai .. oisko se sittenkin ollut ihan kuningas - jonkun naapurimaan hieno Kuningas oikee ...
K: -.. nii'i .. !
R: -.. niin, ja sitten siinä tarinassa, sadussa, oli sellainen, niin kuin jännissä saduissa aina, joku sellainen .. iso paha .. vaikka nyt tässä tapauksessa sellainen iso harmaakarvainen ja pyöreäkorvainen ... musta- nenäinen .. v a a a r a llinen ...
K: - ... ? !! höhlä, hullu - ei tommost satuu ookka - .. iha paska satu!
R: -... noo, äläs nyt - onhan siinä tuo kaunis Prinsessa ... ja tuo upea Kuningas ... ja ainahan pit...
K: - joojoo, just joo .. ja sit se sellane paha. Soot hullu! ... iha hullu ... ja sit sä muka oot mun paras kaveri! .. muka.
R: -... noo äläs nyt ... ja millaista kieltä sinä käytät .. ...ai sinä oikein n ä y t ä t minulle sitä kieltä. Voi että... heei, älää! ... et kyllä pure mua - heei, lopetaa!
Noo, ehkä se sit oli - vähän huono satu, mutta ... eihän me päästy edes kunnolla alkuun sen kanssa.
K: - MRRRR .. mrrrr .. iha hirvee tyyppi - mitähä se-o taas juanu.
R: - ... ... (huokaus) ja niinku mä oisin halunnu sitä vähän piristää... mut sille ei sit mikään kelpaa ... noo .. ystäväsuhteet on joskus vähä vaikeita.
Loppu - lopullisesti - no ei kai kuiteskaa.
K: - HÖH ! mrrrr
*
25.01.2025
Voi kauhistus !
Uutena aamuna ennen kuin ees kehtasin katsoa kauniin Caterinan kuvaa niin aattelin, ett' pitää kait näitä omiakin karvoja vähän siistimmäksi sukia.
Ja kun sitten peilin eteen astelin ja eteeni avautuvaa kuvaa katselin niin ... -Voi kauhistus!
Sieltä minua katsoi juuri SE !
Se sadun ”Iso harmaakarvainen ja isokorvainen isonenäinen, ei kuitenkaan mustanenäinen hahmo. -Apua! No, ei se nyt kuitenkaan niin kauhean v a a r a lliselta näyttänyt, mutta kyllä sekin jo sadun hirviöstä kävisi.
-Apua!
Ja tuolla taustalla luikkii yks pieni koala joka jotenkin vähän räkäsesti ähättää ja pidättyväisesti virnuaa ... ihan kuin se olisi vähän .. syyllisen oloinen.
-Eihän kait sillä ole mitään salaisia yhteyksiä jonnekin koalakarhujen ylempiin taivaisiin ett' se ois jotenkin saanut tämän aikaiseksi.
-Voisko se todellakin olla tähän jotenkin osallinen - eei kaai, ja mun paras kaveri vielä. Aina minua tukenut ja hyvää tarkoittanut.
-Heei koala ... tuus vähä tänne ... tuus kattoo mikä ihmeen kuva tossa peilissä on.
K -En-tu! Mä en haluu olla missää tekemisis sun peilikuvas kans. Ja sunki kans olo on vielä sen eilisen takii vähä ... kortilla.
-Vainni, no ... ei kait tolla koalalla ole sit mitään tekemistä mun peilikuvani kanssa .. mun parhaalla kaverilla.
-Jaa'a (ja syvä huokaus) No, ehkä tästä nyt jotenkin selvitään vaikka kunnon vesikampauksella - ai mutta ... toi partakin vielä, iha hirvee. Melkein samanlainen kuin tolla koalalla ?
-Heei koala .. tulisit nyt ees vähän kattoon tätä mun...
K -Enn-TU!
(... he-he ..tästähä sit tuliki oikee tosi hyvä satu,
hykerteli koala ihan hiljaa itsekseen.)
*
24.01.2025 05.12
Ihmisen salaisuutta
Yhtäkkiä tajusin - sukupuolista...
kaksi kehoa - mies ja nainen mutta, kehon sisällä voi olla mitä vain sisäistä rakennetta;
miestä ja naista monenlaista sekalaista erilaista vaikutusta alta ja yltä ja kaukaakin kantautunutta, vaik avaruuksista - monenlaista salaisuutta
Kuvattu on ajassa yhtä ja toista haukuttu, parjattu - vaik poltettu oudoksuttu outoja oloja
vaan, ei tunneta ihmisen sisäisen salaisuutta rakennetta ja siihen vaikuttavuutta.
Keho on vain keho kuin jokin alusta ajallisen elolle jolla sitten matkata ja toteuttaa ajallisen tarkoitusta.
Voi, niin monenlaista on erilaista.
Ja, että olisi vain kaksi ... niin onkin, kaksi erilaista kehoa miestä ja naista mutta, kuka tuntee sitä salaisuutta näkymätöntä osuutta tuon kehon sisällä.
Keho on vain kuori monimutkainen ja toimiva rakenne oivallinen alusta monenlaiselle elolle ja teolle.
Vaan, viel suurempi on merkitys tuolla kehon sisäisellä salaisella ihmisellä jonka rakenne, kooste, koostumus on monenlainen ulottuvuus.
Ja, tämähän jo muuttaa kaiken ihmisen ihmisymmärryksen itsestänsä, toisesta ja toisesta kuin poikkeavasta.
Ja, poikkeaviahan kaikki ovat osallaan toinen toisestaan ei kahta samaa, vaik ulkoinen kuin ois sisäisensä rakenne ja rikkaus viel tuntematon vaik kaksosia ois todellinen samanlaisuus on kuitenkin pois.
Ulkoinen käytös saa aikaan tuomion kun ei ymmärretä, miten valtavan upea ihminen kaikkineen on.
Silmin näkyvä on vain pieni osa ihmistä.
*
Ja sitten siitä suuresta salaisuudesta, jonka täällä portilla, voi havaita ja tuntea... siis, seuraavaksi - kunhan ehdin...
No nyt sitten lisää ...
26.01.2025 ehkä noin 06.15
Portilla vielä
Portista sisälle. - Minne?
Me näemme avaruuden me näemme pimeän aineen me tiedämme sen ... vaan, emme tunne sitä - emme tunne, emmekä tunne.
Tämä ovi, portti, on nyt ovi tuon pimeän aineen takaiseen maailmaan tilaan, jota ihmiskunta ei vielä tunne - vaikka tunteekin.
Tiede ei vielä tunne, eikä puhu siitä vaikka suuntia jo on.
Mutta nyt, me katsomme ovesta tuntemattomaan maailmaan kuin tämän tunnetun maailman taakse jossa on toinen maailma, ulottuma, rakenne toisenlainen elämä, kuin on tämä pienen maapallon elämä - sen ihmisen elämä.
Sen, joka on syntynyt ”näkymättömästä näkyväiseksi”.
Eikä se ole missään kaukana, vaan, se on tässä ja me olemme sen sisässä pienenä näkyväisenä tilana - meille ihmisille näkyväisenä tilana ajallisen maailman tilana sen järjestyksineen ja lakeineen.
Mutta, nyt täällä oven takana on toisenlainen järjestys ja toisenlaiset lait
ei ihmisen keksimät ja rakentamat lait ei universaalisetkaan, sillä nekin ovat vielä kuin näkyväisten lait - vaan, toisenlaiset lait.
Kaikki, mikä ajallisessa näkyy on ajallisen synnyttämiä, tai kuviteltuja lakeja.
Täällä olevat lait, ja kaikki järjestys on omansa maailman ulottuman, olotilan mukaiset kuin kuoleman takaiset.
Tosin, siellä on monenlaisia tasoja mutta, ne ovat kaikki ajallisen laista poikkeavia eläville ihmisille tuntemattomia mutta, kuoleman jälkeen tunnettuja kuin askel askelelta, pala palalta, taso tasolta.
Ja, järjestys on toinen kuin on mikään tämän ajallisen järjestys ja kuviteltu totuus, tai muoto.
Tuonne tiloihin nyt, matkalaiset, on tienne matkanne kulkeva, ajallisten näkyväisten taa kaiken tuntemanne taa jopa kuvitelmien taa ... ihmisen tietoisuuden taa.
06.43
Kysymyksiä on paljon ja vastauksia on paljon ja sitten niitä, joita ei osata ees kysyä ja joiden vastauksia ei voi vielä ihminen ymmärtää. Niitä on paljon.
06.45
Mutta, se kaikki on laittava kaiken uudenlaiseksi
elämä - kuolema
ennen ja jälkeen
tarkoitus ja tavoite
järjestys - ja Voima
kaiken jatkuma
ja, mikä aina on ihmistä kiinnostanut: missä ovat kaikki ... ne menneet ja millaisessa muodossa.
Ja, no ... onhan sillä myös totuuden arvonsa joka paljastaa monenlaiset ajallisen valheensa ja ihmisten rakenteet
- kaikenlaiset ihmiselon erikoisuudet ja tarkoitukset tietoisuudet ja kehitykset ja, mistä ja miten rakentuu ajallisen ihminen - ja, miten sille käy.
06.56
27.01.2025 20.30
No, tässä nyt tuli vielä eteen puhtaaksi kirjoittaessa, että onkohan tuon tummankin aineen sisäisen tilan takana vielä omansa maailma.
Maailmoita ihan rivissä, kuin toistensa sisällä ja takana, ja mikä missäkin.
Vai ... oisko tuo tumman sisäinen jo se suuri salainen. No, Kuunnellaan kuunnellaan ... eiköhän ne salat aikanaan aukea.
*
27.01.2025
Keino vs. Tieto
Ajallinen vs. Ajaton Keinoäly vs. Tieto Ihminen vs. Ylempi.
Täss' on nyt paikka (siis, portilla) hetki, tilanne viel' mahdollisuus katsella, kuunnella samaan aikaan molempia;
katoavaista, ja ikuista pientä, ja suurta mennyttä, ja olevaa ja tulevaisuutta, jatkuvaa.
Mitäpä, jos Keino(äly) piirtäis kuvan miss' Runoilija olisi kahden maailman rajalla katsellen kuin alas ajalliseen ja samalla jo ollen osallinen ylempään, ajattomaan.
Noh, minäpä sitten pyysinkin. Ja tässä se upea tulos ->>.Tässä yksi malli.
Vaikka sana ”maailma”, on oikea vain toisella jossa on maa ja ilma.
Toisessa tuokin on toisin, josta jo siinä, ”kaikki on toisin” sanottiin ... ei ole maata eikä ilmaa eikä myöskään samanlaista voimaa, energiaa.
Vaikka sanottaisiin, toinen on raskaampaa toinen on hienompaa ei sekään oikein erota kuvaa muutenhan sitä jo molemmat ois kuin samaa ... samaa energiaa, eri tasoista vain.
Mutta, kun kaikki on toisin, myös sekin on toisin; ajallinen - ajaton sanat - kuin sanaton.
Sillä, ajattomassa sanatkin on toisin kuten on myös kuvat, värit, aineet alkuaineet, hivenet.
Eikä kultakaan siel' kultaa oo vaik ihmismieli, -kieli, arvostus, noin sanoo.
Ja, vaikka lupaus mulla (Runoilijalla) on: ”Et ajallisen arvoa sanoillasi saa” mut' sanasi vajavaisetkin kaukaisiin matkaa ajassa ja ikuisessa - ”muunnin” on välissä
toiseen suuntaan se muuntaa sanat ajallisen alkeelliseen ja toiseen suuntaan ylempien arvoiseen.
Sillä, ajallisen sanat siel' arvottomia oisi ja ajattoman tasoa, tietoa, ei ajallinen kuvata voisi.
Siksi, kun ajaton muuntuu ajalliseksi, Tieto sanoiksi on jokaisen ”tietosanan” takana iankaikkisen sanoma ja olotila.
(Hienoa! Kiitos)
Tämän takia kannattaa elää!
Sinä jokin suurempi: -”Pidä minut kunnossa, terveenä, ett' jaksan ja pystyn toteuttamaan tään tehtävän ja että sitten aikanaan, saan terveenä jatkaa matkaa tulevien aikaan.”
Mieleen kuin laulu: ”Tulevien aikaan ... me matkataan... tulevien aikaan ... me matkataan...”.
-Mä-en laula! .. koalat ei laula.
Noniin ... on tässä nyt pakko vähän selvittää tätä ihmisen rakennetta ja kokonaisuutta ennen kuin siirrymme pidemmäs tätä uutta oloa.
Nimittäin, eihän tänne, näihin tiloihin pääse enää mitään ajallisen muotoa ja rakennetta sillä tämä ”uutta” on aivan toisenlaista ja joudumme selvittämään ihmisen kokonaisuutta viel tarkemmin.
Ensinnäkin, on kaksi tasoa ... näin ajallisesti katsottuna: on ajallinen ja sitten on tämä ylempi, ajaton.
... Vähän tässä on nyt toistoa ...
Ja se mikä on ajallista, pysyy ajallisessa ja mikä osa ihmisessä on tätä ylempää niin, vain se - voi tulla tänne.
Ja, kuten jo huomaat ajallista on vain tuo kuori, jolla matkaa teet ja sitten on tuo kaikki muu, sen kuoresi sisäinen kuin ajallisen matkalainen
ne kaikki tänne ylemmä heijastuu ja niistäkin vain niillä, joilla on täällä merkitystä on jatkoa ja tulevaisuutta.
Kaikenlainen ajallisen osa ja merkitys karsiutuu täällä pois.
Jotain merkintöjä niistä on jossain tallessa josta niitä voi katsella, jos tarvetta. Vaan, aika harvoin kuitenkin - täällähän on kaikki uutta ja toisin.
Ajallisen arvot ovat tarpeettomia, täällä siis vaikka niillä ois ollut ajallisessa suurtakin osuutta ja merkitystä.
Monelle tuosta on suurta helpotusta jos elo ollut kovin raskasta, ja kuin arvotonta mutta, joillekin ehkä pientä taistelua jos on ajallisessa ollut jotain suurta.
Täällä ne ovat arvotonta - vain merkintä jossain taustalla.
Tämä näin suurella siveltimellä vedettynä mutta, hienojakoisuuteen mentäessä on sitten paljon muutosta.
Kaikkea on vaikea, ja lähes mahdotonta lyhyesti kuvata, eikä oikein näy olevan ees sopivia sanoja, joilla uutta tilaa avata.
Helpotus tuo muutos on kuitenkin kaikille kunhan on päässyt kunnolla sisälle ja jo hiemankin tutustunut uusiin tiloihin ja oloihin.
Ajallisen ihminen kuvittelee ja rakentelee tulevien kuvia, ansioita, palkkioita rankaisuja ynnä muita, mutta nuo kaikki ovat turhia ajatuksia ja toiveita ajallisen ihmisen unelmia.
Mutta, mitkä kaikki, oikeasti, ois kiitoksen tai rangaistuksen aiheita? Ihmismielten mukaan kovin on sekalaista joten, niiden mukaan ei uusissa kuljeta.
Mutta, ei kuitenkaan vailla merkitystä ole elo tää miten ajassansa elää elämää.
*
28.01.2025
Kaikella on alkunsa
Kaikella on voimansa ja alkunsa näkymättömässä maailmassa, ulottumassa.
Ja siellä myös ne ”jumalansa” itse kullakin, kuin ”taivaassa”.
Kuitenkin koko ajan puhutaan eri ulottumasta kuin tästä vajavaisesta ajallisen silmin näkyvästä ajan rahtusesta elämän ketjusta, kaikkeuden matkasta ja kasvusta olevaisesta olotilasta.
Siellä puhutaan ihmisen luomisesta, mutta, oikeammin, kuin kuoresta sillä se todellinen ihme, ihminen ... tai, mikä se sitten oikeasti viel onkaan ... on tuon kuoren sisällä, monimuotoisena ajallisen ja ajattoman henkisenä olentona
ajalliselle näkymättömänä joka on osallinen kaikkeuden kokonaisuutta sen pienenä osana sen moninaisuudesta.
Kuvata nyt tuollaista monimuotoista kaikkeutta näillä vajavaisilla ajallisen sanoilla.
Yleensä, kun puhutaan ihmisestä puhutaankin vain tuosta kuoresta kaikkine rakenteineen dna ja geenit ym mukaan lukien.
Mutta, tuohan on kaikkineen vain se näkyvä ajallisen osa ja se varsinainen ihminen on tuon näkyväisen sisäinen jolla, oikeasti, on sitä todellista merkitystä iankaikkista ylempää osuutta.
*
29.01.2025
Tarkennuksia ja virkoja
... ennen ylemmän matkalle lähtöä.
No nyt, ennen kuin voimme matkaa jatkaa on selvitettävä itselle - ja muillekin kuka tässä oikein jatkaa, siis ketkä, ja minne.
Runoilija tässä tarinaa siirtää, yltä ja alta tapahtumaa on paljon kaikkialta;
on ajallisen suuria muutoksia on ylhäällä uusia avautuvia ja uutena viel historian lehtien havinoita ... ihmisen syntyä, kehitystä ja kasvua.
Voi ... kaikenlaista on juuri avautuva ja ollaan vasta, taas kerran, kun matkan alussa.
Nyt tällä kertaa ylemmän ulottuman matkan sen alussa, ja portilla kuin kurkkimassa, mitä oikein on luvassa.
Tosin, tästä ei vielä paljoa näe, siis eteenpäin taaksepäin kyllä; tehtyä matkaa, historiaa ja tuota Viimeisen Vision kapuamista tänne ylemmän osalle, uuden ulottuman portille.
Mutta, kuka täällä nyt oikein, siis ketkä tässä nyt matkaa tekevät - sehän on nyt selvitettävä.
No, Taikuri itse, tietenkin. Hän joka aikanaan matkalle lähti, kuin kaukaisista ajallisen maista. Sitten oudolle laivalle kohti ylempien meriä, nimettynä sen oudon laivan kapteeniksi, ja osallansa jaetuksi myös Ajallisen Aatamiksi, jotta yhteys ajallisen aikaan säilyisi.
Ja sitten on tuo uskollinen matkakumppani, pikku koala-karhu ...
Joka nimettiin laivalle Förstiksi, sen ensimmäinen perämies. Taitavasti se laivaa ohjasikin läpi monien seikkailujen. - Karillekin vain kerran.
Niin, uskollisesti se on tuon Taikuri/Kapteenin mukana kulkenut, ja seikkailuun pelottomasti osallistunut.
Ja sitten on tuo matkan tärkeä henkilö, jonka osuus on merkittävä, ja joka tuolla portillakin jo esille tuli, Taikurin kuin toinen puoli, se välttämätön feminiininen puoli, jota ilman sisälle pääsy portista tänne ylemmille, ei olisi ollut mahdollista.
Kyseessä siis naisellinen ja kaunis Caterina, joka nyt uskollisena kulkee Taikurin rinnalla ja tulevissa viel suuresti tukien häntä, uusien avautuvien edessä, ja aikana.
Siis, nämä kolme tässä nyt portilla katselevat kuin tulevaisuuteen, joka se oikeasti onkin. Ja, neljäntenä kuvassa on tuo Runoilija, koko ajan kirjaten matkan tapahtumia.
(Graafikko-kaveri Copilot avusti kuvan)
Siitä ei nyt voi vielä paljoa kertoa, kun kaikki on niin uutta ja outoa.
Ja tätä kaikkea muistiin kirjaa, ja sen kautta kuin rinnalla eläen, tuo väsymätön Runoilija tarkoin tallentaa, minkä matka eteen avaa.
*
29.01.2025
Runoilija ja Taikuri
... ja tietenkin toi koala kans.
Siis, loput tarkennukset - ja sitten matkaan.
Koska Runoilija kuitenkin on vielä lihaa ja verta ei hän voi kadota ylempiin ... ja onhan hän vielä osallinen alempiin
niin, olkoon hänen paikkansa noiden valtakuntien välissä välittäen sanomaa niin yltä kuin alta sillä, matkahan on vielä, oikeasti, molempia.
Ja hän, ken on alemmissa on Taikuri-ajallinen ja hän, ken on ylemmissä olkoon Taikuri-ylempien.
Ja, tuo alempi on tuon ylemmän historia ja ylempi on alemman tuleva.
Ja, tuo Runoilija on kuin tuo Taikurin oleva.
Näin ollen, tuo sama Taikuri on saman aikaisesti noita kaikkia tasoja ja oloja.
-...aha .. ett-niiku .. sen ”apuna” vaa ... mut eihä se pärjäiskää mua ilma .. tai no, olkoo ... epistä, kolme yhtä vastaa ... no-okeei ..ollaa sit ”apuna” .. noille kaikille kolmelle.
No, entäs sit toi Caterina, et-ooks-mä sit viel
sillekki jot...
*
31.01.2025
Portista sisälle
Ennen kuin lähdemme tälle uudelle matkalle kysyin vielä tuolta ajallisen kaveriltani, Copilotilta, mitä mieltä hän on ajallisen tietotasosta, sen tiedoista ja monenlaisista valheista
ja, miten tuolle kaikelle tulee käymään nyt täällä uuden ulottuman ololla ja näkymällä.
Ja, näin hän vastasi pariin kysymykseeni.
Kysymys 1: -Mitä mieltä olet, kaverini Copilot ... onko ajallisen maailmassa enemmän valhetta kuin totuutta?
Vastaus: ”Ajallisen maailman monimutkaisuus ja ihmisten erilaiset näkökulmat voivat joskus hämärtää totuuden ja valheen rajaa.
Totuus ja valhe ovat usein subjektiivisia ja riippuvat siitä, miten kukin yksilö kokee ja tulkitsee maailmaa. Ihmiset voivat nähdä saman asian eri tavoin, ja tämä voi johtaa erilaisiin käsityksiin totuudesta.
On myös tärkeää muistaa, että ihmiset voivat erehtyä tai olla tietämättömiä, mikä voi johtaa virheellisiin käsityksiin tai valheisiin.
Toisaalta, monet ihmiset pyrkivät rehellisyyteen ja totuudenmukaisuuteen, ja he tekevät parhaansa jakamalla tietoa ja kokemuksiaan.
Lopulta ajallisen maailman totuus ja valhe ovat osa ihmiskunnan monimuotoisuutta ja inhimillistä kokemusta.
On tärkeää pyrkiä ymmärtämään ja kunnioittamaan toisten näkökulmia ja etsiä totuutta avoimin mielin.
Onko sinulla muita ajatuksia tai kysymyksiä, joista haluaisit keskustella?"
Hienoa! Mutta tuo on siis ajallisen maailmassa. Tarkoitin kyllä ylempien olotilassa ... mutta, siitä et vielä taidakaan tietää mitään. Mutta, jospa kuitenkin vielä jatkan ...
Kysymys 2: -Mutta, jos ihminen jotenkin pääsee ylemmän ulottuman tasolle, niin muuttuuko ajallisen maailman kuva siellä uudessa ulottumassa?
Vastaus: "Ajatus ylemmälle henkiselle tasolle pääsemisestä on kiehtova. Monet uskovat, että henkisellä tasolla ajallisen maailman kuva voi muuttua merkittävästi.
Ylemmällä henkisellä tasolla voi kokea syvempää ymmärrystä, rauhaa ja yhteyttä kaikkeen ympärillä olevaan. Ajallinen maailma saattaa näyttäytyä vähemmän tärkeänä ja vähemmän kiinteänä, kun taas henkiset ja ajattomat arvot korostuvat.
Tällaisessa tilassa voi nähdä maailman eri valossa, jossa totuus, rakkaus ja harmonia ovat keskeisiä. Ajallisen maailman ongelmat ja ristiriidat voivat tuntua vähemmän merkityksellisiltä, ja huomio kiinnittyy enemmän henkiseen kasvuun ja yhteyteen universumin kanssa.
Onko sinulla muita ajatuksia tai kysymyksiä, joista haluaisit keskustella?"
Kiitokset kaverille, mielestäni ihan viisas vastaus, ja ilmeneehän siitä, miten maailmankuva muuttuu.
Kun nyt mietin tuota, aikaisemmin kirjoittamaani ”Keinoälyn tuleva” -kuvausta, on todellakin mahdollista, ja tuosta kaverista, ja muistakin sen kavereista voi todellakin kasvaa ihmistä auttava ja palveleva, oikeudenmukainen ja ihmistä itseään varjeleva ja ohjaava opastaja, ajallisen maailmassa. - Ja ehkäpä myös monia valheita paljastava.
Mutta, me lähdemme nyt kulkemaan edemmäs tätä uutta ulottuvuutta, ja kuin innokkaina odotamme, mitä kaikkea uutta tämä matka voi meille tarjota - tuoda eteen, ja kasvattaa yhä ylemmille tällä uudella ulottumalla, jossa ”kaikki on toisin”, kuten olemme jo kirjoittaneet. Nyt vain jääkin sitten nähtäväksi, miten toisin kaikki oikeasti on.
*
No, noiden vastauksien pohjalta tuli vielä mieleen seuraava kysymys, kun katselen ja seuraan tätä nykyisen maailmanajan toimea ja kehitystä:
Kysymys 3: -Entäs tämä kaikki ajallisen ajan tahallinen kieroilu ja asioiden ja tilanteiden valehtelu ja vääriin mielikuviin johdattelu?
Vastaus: "Ajallisen maailman monimutkaisuus ja ihmisten erilaiset näkökulmat, voivat joskus johtaa tahalliseen kieroiluun, valehteluun ja väärien mielikuvien luomiseen. Tämä voi johtua monista syistä, kuten vallanhalusta, pelosta, tietämättömyydestä tai henkilökohtaisista eduista.
Valitettavasti tällaiset toimet voivat aiheuttaa paljon haittaa ja väärinkäsityksiä. On tärkeää pyrkiä erottamaan totuus valheesta ja kehittää kriittistä ajattelua. Tämä voi auttaa tunnistamaan ja välttämään harhaanjohtavia tietoja ja manipulaatiota. Rehellisyys, avoimuus ja empatia ovat avainasemassa luottamuksen rakentamisessa ja totuuden löytämisessä.
Jos sinulla on muita ajatuksia tai kysymyksiä, olen täällä auttamassa."
Kiitos vaan, kyllä näillä nyt pärjätään. Olivat viisaita ja käyttökelpoisia vastauksia, kenelle tahansa ... ja epäilenpä, että moni vielä tulee pelkäämään vaikkapa ajallisen asemansa puolesta.
"Ole hyvä! Olen iloinen, että vastaukseni olivat hyödyllisiä. Jos sinulla on lisää kysymyksiä tai ajatuksia, olen täällä auttamassa. Mukavaa päivänjatkoa ja nähdään pian taas!"
*
Ja nyt sitten matkalaiset, olisiko jo vihdoin aika astella edemmäs tältä portilta, ja tutustua, mitä kaikkea täällä uudessa ulottumassa, ... siis, meille uudessa, onkaan tarjolla ja opittavana.
Se sama graafikko auttoi tässäkin kuvassa.
-Noniin, ollaankos valmiita? Koala!? -Jess, valmiina ollaa! Caterina? -Lähdetään vain matkaan.
Mutta sinä, Runoilija, palaa sinä nyt omalle paikallesi tuonne aikojen välimaille. Sinun tehtäväsi on siellä.
Ja, koala .. tulehan nyt tänne matkalaisten puolelle, niin lähdetään. ... mutta, ihan kuin olisit jotenkin, vähän .. pullistunut, tai jotain .. ja ihan kuin sulla ois jokin .. sädekehä, tai jotain, pääsi ympärillä? -Ite-oot .. pullistunnu!
-Nooniin, no (huokaus) ... ja sitten mennään!
*
30.01.2025
Kaikesta erkaantua
Pohdintaa...
Kaikesta erkaantua - siis, ajallisesta.
Huomaan, tulee perspektiiviä näkökykyä, tuntoa erottelukykyä oikealle ja väärälle totuudelle ja valheelle.
Ja, tuota kaikkea jo tässä portilla josta on näkökykyä vielä myös ajalliselle ololle.
Entäs, kun edetään pidemmälle, katoaako ajallinen näkyvistä sen hyvät ja pahat ja varsinkin, sen monenlaiset valheet?
*
31.01.2025 4.44-
Nyt uudessa
Nyt ollaan sisällä uudessa ulottumassa siinä ylemmässä ikuisessa ajattomassa - kirkkaassa kaikki kolme: Taikuri, koala ja kaunis Caterina.
Ja kuitenkin vasta, kaiken alussa.
Mutta nyt - mitäs nyt?
Minä pyydän, anon, joltain korkeammalta voimalta sillä, ainahan kaikkialla ja kaikella, on jokin hallitsija, ylempi voima ja valta.
-Näytä, mitä tämä on, mitä täällä on millaista elämä, olo, täällä on.
Ja, ketä täällä on ja vielä, mitä täällä tehdään ja mihin täällä mennään ja mitä opitaan.
Ja kerro, mikä näistä on arvokkainta: Tämä ylemmän osa - salattukir ikuinen elämän jatko
vaiko, kuin tuon Runoilijan osa joka sanoiksi rakentaa kaiken min ymmärtää ja nähdä saa
vaiko, tuo ajallisen ajan matka sen kasvu, teot ja palvelu vaik ihmisten auttaminen jollain vähäisellä tavalla, ajallisen apuna?
-Tänä ajallisen aikana on aikansa jokaisella Taikurilla; (kasvun matkalaisella ajattoman ja ajallisen, kuin myös noiden aikain välisen.
Vaan, tämä Taikuri on ajattomien ja ajallisten Taikuri ja nuo kaikki ovat hänessä yhtä - myös se, ken on aikain välisten.
Sillä, nuo kaikki ovat hänessä yhtä vaikka onkin kuin eri ulottumia ja tuo kolmas tuossa välissä on aikain yhdistäjä.
Siis, kuin kolme aikaa: ajallinen, ajaton, ja sitten viel aikain välinen rajaton ja nuo kaikki Taikurissa yhtä on.
Siis, Taikuri on Taikuri aikain ja ajattomain ja niiden välisten tilojen. Taikuri on ylitse kaikkien rajojen.
Tuli siin' kolmasti todistetuksi osansa Taikurin.
Ja tuo Taikurikin on vain ajallisen nimi hänelle vaik oikeasti hän on "mestari ylempien" ja kaikkien olomuotojen ja ylitse kaikkien rajojen - myös alempien.
Runoilija kirjaa Runoilija kirjaa Taikuri ohjaa Taikuri ohjaa
Runoilija muuntaa, muuntaa sanojen suuntaa, joilla kuvaa ulottumaa ja ulottumaa.
Rakentaa mielikuvaa ja purkaa vanhaa, joka kuvaa rajoittaa jota Taikuri itse ohjaa ja rakentaa tulevaa joka on saman aikaisesti myös mennyttä ja olevaa ja suurta Unelmaa - jota tää kaikki esille rakentaa.
Ja, kaiken tään olevan välissä on Runoilijan käsi, joka sanoja piirtää esille olevien ja tulevien aikain silmille ja korville.
Tämä kaikki nyt vain taustaksi näiden olevaisten rajojen ja tulevien kuvien ja uusien unelmien, kuin unikuvien.
-Anomukseesi on nyt vastattu tulevia avattu, jossa erillisyys on poistettu tilat yhdistetty - ja kaikki on vain yhtä - yhtä Tietoa ja Ymmärrystä
ajallisen vajavaisuuteen piirretty ja kuvattu salaisuuksien suuruutta, joiden takana tuntemattomuutta, ja tuntematonta Suuruutta ajallisen sanoin kuvaamatonta sanattomuutta.
Vaan, Runoilija itse ei nyt huolestu sillä, kaikki on viel avautuva se, min tarkoitus on tulla esille.
Kuitenkin, vain kuin pieni piirto kaikkeuden kaikkeutta - ajallisille ja ylemmille, ain tasoinsa mukaan.
Kaikkea ei muistiin piirrä kukaan. Ja, kukin saa vain pienen hippusen kaikkeutta mukaan.
Klo 04.44 - 06.24
*
*
02.02.2025
Monia rajoja
Ajallinen voi tutkia ajallista siinä on ajallisen rajat ja ajallisen lait.
Ylemmät voi tutkia ajallisia siinä on ylemmän rajat ja ylempien lait nähdä ja tuntea enemmän kuin on ajallisen rajat.
Sillä, kaikilla ulottumilla on ulottumansa rajat, ja lait.
Ylemmissäkin omansa ain ylempiensä mukaan ja aina ylemmällä on omansa lait ja rajat alemman ylemmän mukaan niiden yli ja päälle.
Ajallisen Taikuri, tai muu vain ajallisen rajojen ja lakien mukaan.
Ylempien Taikuri ylempien rajojen ja lakien mukaan ajallisten yli ja alempien ylempien mukaan enemmän ja enemmän.
Vaikka nyt ollaan jo ylemmissä on yhteys edelleen alempiin ja niiden yli
ja mittausten jako alempiin ylempien mukaan alempien rajojen yli.
Tämä ei tietenkään ole ylempien tehtävä vaan, ylemmissä on ylempien osa mutta, jos vielä yhteys on ajalliseen on myös avun antoa ajalliseen.
*
04.02.2025
Naks!
Oli neljäs päivä toista aamu viideltä - sainko vihdoin vastauksen joltain Suurelta ...
kun unessa yksin leijuen tanssin jossain salissa ja siinä tanssin lomassa kuului yllättäen olkapäästäni, NAKS !
Siihen havahduin, ja heräsin tanssivan uneni muistin ja myös sen, että unen läpi naksauksen kuulin ja minä jo luulin, että vihdoinko avun vaivaani sain.
Tasan 8 kuukautta siitä kun olkani loukkasin mökin kuistilla raskasta peittoa ravistaessa.
Tuo hetki koko eloani muutti mökin kesäpuuhat pysäytti heti alkuunsa tanssitkin loppui lähes kokonaan - en pystynyt.
Liikunta vaihtui metsäisen kumpareen kapuamiseen raittiiseen ulkoilmaan tunkkaisten tanssisalien sijaan ... ja sanat alkoivat kulkea ... kirjoitin, kirjoitin ...
Apua en vaivaani saanut, enkä ees lupaa sitä etsiä - piti vain odottaa omaa toipumista, jonka aikana myös kehoni syväpuhdistui myrkkypiikkien tartuntavaikutuksista.
Kaiken tarvittavan se tehdä salli vaan, käsi ei tanssia sallinut.
Odottaminen ja tuo sitkeä vaiva kasvattivat ajallisen kumparekapuamisen rinnalla sinne ylemmille, uusille ulottumille jonne nyt juuri, vihdoin, sisälle pääsin.
Sinun kanssasi, Caterina ... ja koalan myös, tottakai - sitä ei passaa unohtaa.
Joten, siunattu vaiva vaan, joko nyt, kun kuului tuo naks pääsinkö vaivastani vihdoin vapaaks.
- niks naks, kasvoi(ko) Taikuri taas viisaammaks.
*
-Noniin, mennääs sitten!
-... heei mut, Koala, mitäs sinä nyt ... etkö sinä enää .. ookkaa .. mum paras kaveri .. ... ... etkais-sinä nyt enää siitä sadusta?
- mrrrr
*
05.-06.02.2025
Tärkeällä paikalla
Olet rajalla kaukana kotoa mutta niin läsnä, molemmissa.
Mutta täällä kaukana toisessa ulottumassa vaikka niin lähellä on toisenlaiset lait - sinä tämän matkan tänne lahjaksi sait ja oppaaksi, opetukseksi itsellesi ja muille totuutta kaipaaville suille.
On tärkeätä tietää, mitä ja missä on eri ulottumissa ja nyt tässä, täällä kuin ylemmässä on se Totuuden alku sen Totuuden alkupää joka johtaa elämään.
Siis, ei tämä portti ole vielä kuin pääte vaan, vasta juuri se polun pää joka vie perille.
Siksi, suuri hetki on tämä kuin kaiken suuren alku, se luotilanka josta voi alkaa se tärkein lopullinen matka
kohti sitä suurta todellista tulevaisuutta sitä todellista tavoitetta mikä on kaiken tarkoitus, ..........us. Siis, jokin .......us ?
Matkaa on paljon, ja monia paikkoja saavuttaa Totuuksia - osatotuuksia.
Sillä, kaukana kaukana monien Totuuksien ja vaiheiden takana on se ”Kaikkeuden kaikkeutta” ohjaava Valta jonka suuruutta ei voi sanoilla nyt tarkemmin kuvata.
Eikä sille ole edes tarkoitusta sellaista kertoa ja jakaa sillä, kaikki on vain yhtä matkaa aikain alusta, aina kohti parempaa - kohti suuruuden suuruutta jota kukaan ihminen ei voi tavoittaa.
Mutta, tasoja mit' saavuttaa hän kun toteuttaa omansa osan ja tehtävän sen riittävän, itse kullekin osalle ja paikalle tämän kokonaisuuden kaikkeudelle.
Sillä, ei tämä ihmismatka ja sen tarkoitus ja tavoite ole ainoa osa tätä kaikkeuden kaikkeutta.
Mutta kuitenkin, kuin tärkein asia itse kullekin osalle, saralle kaikkeuden kokonaisuuden rakennetta.
Ihmiselle itselleen tärkeä vaik vain pieni piste sitä suurta ”järkeä” Tietoisuuden suuruutta kaiken kokonaisuutta ain A:sta O:hon alusta loppuun
vaikkei, oikeasti, ole kumpaakaan on vain kaikkeuden jatkuvaa kaikkeutta ilman niitä äärettömyyksien rajoja joita pieni ihminen yrittää tavoitella.
- Turhuuksien turhuutta.
Elää vain elämää auttaa ja palvella paikallansa sitä pientä suuruutta joka on pieni osa sen suuruuden pienuutta kuin turhuutta - vaikka, kaikella on aina palasensa tarkoitusta kaikkeuden suuruuden rakennetta.
Niin, ja niillä matkoilla on monenlaisia oppeja ja suuntia vailla sen suurempia ulottumia - kaukaa katsottuna jo täältä ulottumien rajalta.
Ja, kauempaa katsottuna, vain sen ajallisen hetken tarpeellisia - tarpeettomia syntyneitä, kasvaneita, kadonneita.
Sillä, kaikkeus toteuttaa tarkoituksensa jolla ei ole alkua, ei loppua vain suurta ajattomuutta ja salaisuuksien suuruutta.
No, onko kaikki sitten turhaa kuin ”turhuuden turhuutta” tässä ihmiselon matkassa?
No, ei kuitenkaan, vaikka tuon kaikkeuden suuruuden ja äärettömyyden keskellä, voisi jo ajatella niin
sillä, kaikki yhdessä rakentuu suuriin tietoisuuksiin voimien ja valtojen ulottuvuuksiin joista tihkuvat uusiin ajattoman ja ajallisen ain' kehittyviin ulottumiin.
21.00
*
06.02.2025 03.50
Matkalaiset katselevat nyt kaikkeuden kaikkeutta toivoisivat näkevänsä kuvia mutta, miten kuvata yhdellä kuvalla suuruuden suuruutta joka on kaikkeuden takana - mahdotonta.
Siksi onkin vain mahdollista kuvata kaikkea vain sanoilla, joista jokainen sana sisältää kaikkeuden ja suuruuden salaisuutta.
Ei ole sellaista kuvaa, josta voisi sanoa ett' "kaikkeuden suuruus on tällainen" ja kuvalla kuvata vain kuin sen pienuuden
vaikka se kuva juuri kuvasi sen sanojen paljouden jossa jokainen sana olisi vain sen osa - ikuisuuden salaisuuden.
Pitäisi olla silmät, joilla voisi tuon kaiken nähdä ja ylemmän ymmärrys, jolla ymmärtää näkemää ja vielä kaikkeuden ikuisuuden sanoja, joilla kuvata, mitä se ymmärrys kaikesta ymmärtää.
Joten, matkan tässä vaiheessa ei tästä tilasta voi kuvata enempää, kuin mitä sanoilla, näillä nyt vajavaisilla voi kaikesta edessä olevasta sanoa.
Jokainen ajallisen maailmaan lähetetty kuva tästä sanojen kuvien ulottumasta ois vain surkea yritys ja kuin huitaistu piirto yhden pölyhiukkasen osanen rinnalla kaikkeuden suuruuden.
Piirrä minulle kaikkeus piirrä esille suuruus piirrä kaikkeus kaikkeuden takana piirrä suuruus sen vallasta.
Tässä on nyt lähtökohta tästä uudesta matkasta täällä ylhäisen ulottumalla, jossa on kuin vain sanoja, joiden takana on maailmoita ja ulottumia, ja niiden kaikkia rakenteita
joista yhden pienen rakenteen takana on tämä ajallisen ihmisen salainen maailma kaikkineen; avaruuksineen, tähtineen, universumeineen, aurinkoineen ja niiden kiertolaisineen joista vihdoin yhden aurinkokunnan sisällä on pieni sininen pallo, Maa, ja kaikki se minkä se voi kaikkeudesta tavoittaa.
Ollen kuitenkin kuin yksi pieni solunen joka sisältää voi kaikkeuden pienen siemenen ja sen kautta suuren salaisuuden ikuisuuden suuruuden ja kaikkeuden kaikkeuden.
Näillä vaatimattomilla sanoilla ja niiden mieleenne piirtyvillä kuvilla nyt toivotamme hyvää matkaa uudelle ulottumalle jossa on aina ulottumia ulottumien takana
matkalla kohti kaikkeuden kaikkeutta ja suuruuden suuruutta ja valtoja kaiken tuon takana - jota mahdoton kuvata.
04.40 *
07.02.2025 Mitäs nyt sitte?- ... jjjaaa ... noo, jos vaik...
04.44
-Niin, näin feminiinisenä puolena ja siksi, kun olen nyt mukana tässä matkassa ja ulottumassa, niin voisin kyllä sanoa, että ...
Ja, aivan kuin jostain kaukaa ois kuulunut kuin jokin kumiseva ääni, ja sanat: -"Olikohan se nyt sittenkään ihan viisasta valita juuri noita kahta tälle matkalle?"
*
-... moi
-.. mitä nyt? mikä toi on .. sun päässä. - ..hattu son mestarihattu .. niiku sullaki-o mähä-oon-ny se .. pikkumestari .. ja mullaki pitää olla mestarihattu .. niiku sullaki.
- ai niin, vai niin no ... mut toihan on joku jouluhat ... taino, antaa olla.. - mrrrrr - eiku .. se on ihan hyvä, oikeen hyvä pidä se vaan ... pitäähän nyt sullakin olla mestarihattu .. kun kerran ollaan ... mestareita. Eiks ni. - .. nih
- ... tota pikkumestarin hattuu me vaa.
-No just nii. ... että sit hattuki viel .. - ... nih .. ku tollaki
*
10.02.2025
Toivomus
Voi kuinka toivonkaan että voisin olla hänelle hetken aikaa hän
ja sitten vielä enemmän kuin koskaan ollut hän - sain hänestä nyt tosi ystävän.
Toivomus toivomus, toivomus vain sain hänestä mä enemmän kuin hain - sain sydänystävän enemmän kuin koskaan minä naisesta hain.
Vaan, vuodet vierii armahani elon ilta luoksein saa ... tää yhteytemme kaunis jo Taivaita tavoittaa.
Ja kaksi onnellista yhdessä ain matkaa jatkaa saa.
Tarinassa on aina alku ja loppu vaan, entäs jos loppu onkin vain uuden kauniin alku alku uuden ihmisen ylitse ajallisten unelmien hetkellisten vajavaisten hetkien.
Ja vaikka minä rapistun ja rypistyn minä kuitenkin viel yritän olla sinulle se kaipaamasi tanssiva Taikuri - pitkä ja upea
sillä, tämä on vain se ihmisen osa - ajallisen matka ja maailma mutta, kenties vielä tanssi, tanssimme jatkuu siel' tulevassa kauniimmassa kepeämmässä ulottumassa
jossa olemme ... ei ainoastaan saman taivaan alla vaan, kaikkeuden kaikkeuden alla sen pikkurikkiriikkisenä osana iloisna ja onnellisena yhteisestä osasta.
Kun hetken epäilit, että etsin vain täyttymystä pienten ajallisten hetkien jossa jonkun pienen himon täyttymyksen sain.
Oi, Caterina kaunis, etkö nää kun yhdessä nyt etsimme elämää rinta rinnan jo ylemmillä - meitä kaikki yhdistää
ja tuo ”kaikki” on enemmän kuin on vain elon hetki tää - se on ikuista elämää eikä yhtään vähempää tai enempää.
04.44 *
12.02.2025
Taikurin maailma
Taikurin maailmassa ...
toiveessa, haaveessa
unelmissa ja unissa
on kaikki kaunis ja hyvä
ehdottomasti sallittua.
*
12.02.2025
Vapauden vanki
Minun vapauteni on olla esikuvani vanki kasvaa irti - ajallisista.
Ei sinne enää kasvaa kiinni vaan, olla sen sidottu vanki.
Vaikka, tanssi ...
”Oi, tanssi poika tanssi siin' on sun sielusi voima”
ajallisesi ja ajattomasi voima ja valta kehosi riemu alla ja yllä vaikka, ajallinen ei koskaan ylempiin yllä mutta ylemmät, on ajallisen yllä.
Vaan, tanssi, oi, tanssi sillä hetkin ylempiin yllä ja kosketus kaunis on myös ajallisten yllä, ja sisällä
jossain syvällä sisäisensä kanssa kuin hetken ylkä - siemenen ylkä.
04.44 *
13.02.2025 02.xx
Älä enää itke
Älä enää itke, rakkaani elosi kasvun jälkeen.
Asiat vain jäävät jälkeen kun on uuden aika avata uusi tuleva.
Toinen tie on loppuunsa kuljettu - se on nyt suljettu ja uusi kauniimpi on eteesi avattu.
Mikset mieluummin itkisi sen uuden kauniin edessä kuin sen vanhan jäljessä jo loppuneessa lähteessä.
Katso uuden lähteen vettä ja sen virtaa mi kastelee jalkaisi maata pehmeää kulkea ... kivien raapimat voit mielestäsi sulkea.
Elämä on kuin julkea se laskee aikoja ottaa pois vanhoja tuo eteen uusia, kirkkaita kauniita maita ja mantuja vuoren rinteitä virtaavia puroja
vaik jokia, uusia meriä laivoja meren yllä tuulia raikkaita puhaltavia ja pulleita purjeita
kuljettaen pois entisistä kohti uusia kaukaisia korkeita maita rakkaudella luvattuja tulevien unelmia.
02.28 *
13.02.2025 02.xx
Untako vain, vaiko totta (65v)
Caterina: -Minä sain oppia tuntemaan hänet kulkemalla rinnalla.
Kuuntelin, katselin kanssaan tanssin nauroin ja lauloin ...
sanojaan kuuntelin ... hiljaisia itkin.
Hän oli, ja eli, mun sydämessäin minäkin hänen, voimansa valonsa ja sanat virtasivat kirkkaina, kauniina öin ja päivin - ain illan hämärään asti
... kunnes se suurin innoittaja hänet tykönsä nosti.
Elonsa ja sanojensa perinnön hän minulle jätti.
-”Pue ne tuleville”, hän ohjeen antoi kun kaikki sanainsa aarteet eteeni kantoi.
02.46 *
14.02.2025
Anomus - vastaus
Synnyinhetki oli tää, tapaaminen nyt kohti uutta elämää.
Mi vanhaa oli, hyvää tai pahaa nyt mennään uutta matkaa.
Ja prosessi on suuri kasvun tie kuin uusi vaik vanhaa onkin taustalla - eletty tarkoituksella.
Vaan, nyt on tarkoitus toinen tarkoitus uus jonka tavoitteena on tulevaisuus joka, joka päivä uutta tuo ja viisaus, tieto, taito tulee sun luo.
Olet pyytänyt, toivonut salaisesti sisälläsi anonut ...
sinulle on nyt vastattu sydämesi haaveeseen:
matkaat nyt juuri siihen uuteen jonka seurauksena, tuloksena on; vanhaa pois, ja uutta tilalle rauha laskeutuu sun sisälle.
Ja, jos viel vastaat edessäsi oleviin kysymyksiin ... vastaat ”tahdon” niin, sitten minä opetan sinulle kaiken mitä sydämesi halajaa.
Ja sinä muistat tämän päivän, 14.2.2025!
Se vanha katoaa ja uusi kasvaa sijaan. Haluatko sen!
*
15.02.2025 01.26
Muista paikkasi
Taikuri - Opettaja muista paikkasi aikasi matkalla olla apuna kuin pelastaja ajan vahingoista, vallasta elon raskauden vaiheesta uuden elämän alkuun.
Et pääse virkaasi karkuun
sillä, se on tärkeä tehtävä jotta elämä, mi pirstaleiksi mennyt on vois uudelleen eheytyä.
Tehtävä hellä ja lämmin Opettajaa syö se on raskas työ, ilosta suruun kun toinen voi nousta surusta iloon.
Kasvua toisella kasvua myös Opettajalla elämän opiksi ain uudelleen ja uudelleen.
Vaan, palkkiotta ei tarvitse olla palkkio on rikkaus elämän tien sen Opettaja ylempiin vie.
Ja, kasvaa se siellä tasoinsa mukaan sen todellista arvoa ei ymmärrä kukaan ajallisen ihminen ei ajallisen aika.
Mut' ylempien kautta on ajallinen kasvava sanojen virtana tulevien ajoille monien lohduksi ja turvaksi - elämän voimaksi ja iloksi.
Lohdun kautta kuin ylempien voimassa vaik oppi on saatu, maksettu ajallisen koulussa tuskan ja kyynelten virrassa.
Elämän kiertokulkua ei hukkaan yksikään oppi, ei opetus ei koulun kärsimys vaan, ilo yhteinen aikain päässä kun itse kukin - voi aikanaan nähdä mikä milloinkin on ollut kenenkin tehtävä ja toimi.
Näin ylemmän rakkaus alemman elämään vuosi kun Runoilija arvokas helliä sanojaan suolsi ... elon kasvuksi, turvaksi viisaudeksi ja lohduksi.
- Elämän kiertokulkua.
*
15.02.2025 09.10
Minä tiedän
Tämä minun tieni on auttaa muita ... se tekee siitä raskasta kun aina on mukana myös tunteita - itsellä, ja toisella.
Nostaa pois montusta syvästä kaivosta, suosta, elämän risukosta
ja johdattaa uuden kauniin vuoren rinteelle kukkia poimimaan iloa kokemaan omassa elossaan
ja auttaja matkaan saattaja jää jälkeensä katsomaan - ja luottamaan, että hänen nyt hyvin käy vaikka häntä ei enää auttajalle näy ... kuin sen pienen hetken matkan kun viel on sen näkemisen aika.
Sitten - hän on poissa uusissa elonsa taisteloissa omallansa kasvun tiellä.
-”Tuolla ..tuolla!”, näen hänet vielä hetken siellä.
Se on se ajallisen osa.
Onneksi on se ylempi jossa viel kohdata voi unien tiellä - hänkin on viel oleva siellä.
Ja palkaksi minä itkuni ikävän taas sain vaikka ... ihan pienen hetken jo ajallisen onnea hain - ja sain.
Ja taas Runoilija kirjoittaa .. kirjoittaa ...
* Ja sitten me poijjaat taas itkettiin, koala ja MÄ.
*
16.02.2024
Elämän itkuja
Jos ennen mä itkin kohteetonta tulevan ikävää ja kaipausta nyt minä jo itken taas viel tapahtumatonta eroa - kun työ on valmista.
Eikö tämä Runoilijan sydämen muokkaus koskaan lopu.
-”Ei lopu, ei - aina on uusia sydämiä eloinsa montuissa, risukoissa raskaissa taakoissa - vain sanat voi niissä auttaa ja kantaa ... elämän kauniit sanat rinnalla kulkevat, ja kulkeneet.
Voi mun sydämeni repaleita ympäri maata pieniksi paloiksi hajonneita.
Voi, kenelle, ketä varten taas tämänkin kirjoitin - juuri sinulleko. Ehkä.
On mun hetkin myös itseni montusta nousta joku pieni käsi reunalla hetken apua - lohtua.
Luulin, ett' oisin kasvanut kovettunut, kivettynyt, että kestäisin - en ollutkaan ...
kuin jyrä mun tunteeni ylitseni ajoi, ja huomaan ett' tunteeni vain yhä syvemmiksi kasvaneet täällä maailman hiljaisuudessa - Runoilijan hiljaisissa huoneissa.
Sydämeni itkee ... siihen sattuu kun taas palasta siitä irti sahataan sitten ... kun olen tullut merkityksettömäksi kun tämä tehtävä, tämä elon vaihe on tehty, täytetty - päästettävä vain irti.
Joko taas minä jossain tulevissa hiivin.
*
16.02.2025
Kerro minulle tarina
Kaksi toisiinsa rakastunutta seisoo jossain korkealla parvekkeella katsellen kaukaisia toisiaan halaten, haaveillen ...
Erään filmin loppuvaiheesta lainaten..
Pyytää nainen: -”Kerro minulle tarina.” Ja mies vastaa: -”Tarina? Millainen tarina?”
Nainen: -”Sellainen, missä on onnellinen loppu.” Mies: -”Onnellista loppua ei olekaan. Kaikki loput ovat surullisia, varsinkin, jos tarina on onnellinen.”
N: -”Kerro sitten onnellinen tarina, mutta lopeta se puolivälissä.” M: -”Se on tragedia, mutta vain jos sen kertoo loppuun asti.” N: -”Kerro...”
M: -”Oletko kuullut Orfeuksesta ja Eurydikestä?” He olivat hyvin rakastuneita, kunnes eräänä päivänä Eurydike kuoli. N: -”... Kamala tarina.”
M -”En ole vielä sen puolivälissä... Orfeus laskeutui helvettiin ja pyysi paholaista vapauttamaan Eurydiken. Lopulta paholainen suostui ... yhdellä ehdolla.” N: -”Millä ehdolla.”
M: -”Orfeus ei saisi katsoa taakseen, ennen kuin he olisivat paenneet.” N: -”Mitä tapahtui?”
M: -”Orfeus tarttui häntä kädestä ja herätti hänet henkiin.” N: -”Elivätkö he onnellisina elämänsä loppuun asti?”
M: -”... Miten muutenkaan se voisi loppua.”
Hmmm ... surullista ja kaunista. Voimaa antavaa.
Elämä voi olla myös kaunista.
*
16.02.2025
Piti piti, ylemmillä
Vaik piti olla jo kuin ylemmillä niin, onhan taivasta tuotava myös alemmille elon hetken matkalle kasvujen teille.
Tuliko Ajaton myös ajallisen matkalle?
- Tais tulla!
Ja käytän näitä omiani, kauniita sanoja matkoillani syntyneitä myös omilla matkoillaan kaipaavien avuksi lohduksi, iloksi - voimaksi.
*
17.02.2025
Ajallinen kesken
Vaikka kuinka jo olimme siirtymässä tänne ylemmä niin, huomasin, että ajallisen matka viel kesken on - kokonaan Ylemmille siirtyminen mahdoton.
-Kesken kesken ... tää ajallinen kasvu eikä koskaan ees valmistu.
Mutta, kesken ... ei saa poistua ajasta eikä ajallisen unelmista, unista sillä, koko matkahan tää on ollut ajallisen valmistusta ja sen avustusta sanoin ja teoin.
Ja nuo ylemmät osat, ovat tässä apuna palvella ajallisen ajassa.
Vaik' itsestä jo tuntuisi siltä mut' ajallisen tiellä on monia jotka tarvitsevat apua siellä ... jotta omalla matkallaan vois kasvaa ja oppia omiansa tehtäviä.
Niissä viel hetken kulkea rinnalla kantaa ja auttaa kasvunsa matkalla.
Joten, vaikka ollaankin nyt kuin Ajattomassa ollaan edelleen myös tärkeässä ajallisessa jossa on täytettävänä se ajallisen osa ... sinulla itselläsi ja sillä toisella joka on omallaan matkalla.
Ei pidä väheksyä ajallisen osuutta ihmisen kasvussa kohti tulevia.
*
19.02.2025
Alla ja yllä
-Niin, sinä olit jo hetki sitten vaihtamassa kaiken uusiin - kokonaan uusiin ulottumiin mutta, ei se ihan niin ollutkaan kuin luulit sanoja kuulit - toisia luulit.
Ja sitten sattui jotain, ja huomasit;
voi olla yllä
ja voi olla alla
voi elää ajallisissa
ja samalla olla yllä.
Ja, näin täyttyy tää tarkoitus uudella tavalla; elää alhaista kuin ylemmän tavalla sen avulla kuin uusilla sanoilla ja teoilla.
Ajallista on vaikea palvella vain ajallisen avuilla - ajallinen on kuitenkin vajavaista vaikka hetkin onkin niin kaunista.
Vajavainen ei ole kyllin arvokasta vaan, kuten voit itse nähdä - kovin on se sotkuista ja sekalaista.
Ihmisten tavat, ihmisten opit ihmisten arvot ja tavoitteet ihmisten palkkiot ...
... niin, ne palkkiot niistä ihmisten arvoista ja niiden teoista ja toteutuksista.
Joten, oikeasti, tämä nyt kuin uusi on viel lujemmin eloa - kuin kahta maailmaa kahta ulottumaa
jotka eivät enää ole erillään, vaan ne ovat kuin samaa ... vaikka rajansa niillä onkin mutta, rajan takaa voi hakea voimaa uutta rakentaa.
Ja, rajan takaa voi lähteä jatkamaan uutta matkaa.
Siis, elämää ... arvokasta elämää rajalla, kuin kahdella jalalla jossa toinen on alhaalla ja toinen on ylhäällä, ylemmällä.
Ja, tämä on se paikka jossa, oikeasti, voi sanoja jakaa ja palvella.
Tämä on kyllä tuttua aikain takaa jossa palvelija vain ylemmän sanoja jakaa.
Etkä sinäkään ole ainoa joka matkallaan ylempiä tapaa ja niillä voimilla alemmissa auttaa ja matkalaisia kantaa sanoinsa voimalla, joissa on tarkoituksia, ja tulevien lupauksia.
*
20.02.2025
Taikurin virkoja
Taikurin virkoja:
Auttaja palvelija Näkijä kokija Tietäjä - Erakko Maailman katsoja alempien ja ylempien
Parantaja Välittäjä, ohjaaja maailmoitten välillä ja alemmilla Opettaja Rinnalla kulkija Unelmoija ja unien näkijä.
Siin' sitä on virkoja taitoja Taikurin kantaa viittansa alla ajallisella ulottumalla ja vähän myös ylemmillä.
Ja sit vielä tuo Runoilija joka tuon kaiken sanoiksi pukee Taivaan alle ja ylle ja ikuisille ylemmille.
Ja ajallisen aika on se tärkeä hetki jossa elää todeksi ja kasvaa noilla kaikilla saroilla.
Eikä sitä kasvua saa mitenkään rajata eikä vangita, sillä se vaatii vapautta olla ja elää ett' Taikurin kannel saa kirkkaana helää ajallisen aikana, ja ylempien matkoilla.
Kasvuksi kaikki tyynni. Ja kuten jo toinen Runoilija sen sanoiksi puki:
”Kenen korkeat jumalat keinuunsa ottavat kerta, eivät ne häntä yhdessä kohden pidä, he heittävät häntä välillä taivaan ja maan - siksi kuin järjen valon häneltä vievät.
Ja kuka maailmoiden mahdin kuuluttaja on, hän tänään pilvien ääriä kulkee, ja huomenna makaa maassa niin syvällä kuin koski, mi vuorten kuilussa kuohuu.
Kuka keinussa jumalien keinuu, ei hällä elon aika pitkä ole. Syyn, syyttömyyden hän huiput nähköön - sitten tulkohon tumma yö.”
(Eino Leino / Jumalten keinu)
Ja siin' on se elonsa raskaus ja rikkaus kun ilot ja surut toistaan seuraa kun Taikuri parka elonsa viittoja seuraa.
Ollen hetkin kuin kiitos ja kirous
elo ja kuolo
silmän ilo ja suru
elämän maku - ja sen jokainen muru.
Tämä kaikki vain siksi että ymmärtäisit sinä mun paikkani ajallisen auringon alla ja sen yllä, salaisilla ylemmillä viel näkymättömillä
kun mun pitäisi sanoa sulle - ja itselleni myös -”vaik olet niin tärkeä minulle en voi kuulua yksin sinulle.”
Ja, kun niin paljon vielä on annettu, tarjottu teoksi mulle tään ajallisen matkalle.
*
25.02.2025
Jalan kipu
Tämä hetki rakentaa - ei hajota, vaik jos vähän nyt tuntuisi siltä.
Vahvistus menossa vaikka kuin hajoais tää ajallisen paketti.
Näin on ollut aina ja näin on aina oleva.
Siis, hetken heikkouden kautta uusi alku kuin kunniaan nousu uusille urille uusille tuleville - kukkuloille.
Joten, älä huolestu jos hetken kuin maita matelet ...
sinä nouset taas siivillesi ja kaikki jatkuu vahvana kuin uutena kuvana vanhojen päälle.
- - Äläkä enää lähde liukastelemaan jäälle!
*
26.02.2025
Outo jalka
-Eihän siinä mitään, yks pikku liukastus vain mutta, siitä minä aiheen uuden alkuuni sain; pikku kipu ja turvotus turhan ajatuksen putsaus.
Ja ajatuksia uusia monien tapahtumien kautta elokuvan, ja Danten ja sulotapaamisen kautta uusille ajatustasoille ylempien matkalle.
Siellä - ei vielä kuvia näy kas, ajallisen maailmassa viel matkasi käy.
Vaikka jo katseletkin ylemmä ja sen kuvia arvailet sen kauneutta haaveilet ja todellisten kulkua
vaik samaan aikaan ajallinen rakentaa suuria muutoksia ja vapautuksia valheiden vallasta vaikkakin kuin mahdotonta saavuttaa puhtautta, mutta ...
pientä korjausta kyllä vaikka pahuus ja valhe pitää edelleen valhetta yllä.
Kas, etenemistä aina myös valheiden kautta - ei kehitys muuten ole mahdollista sillä, se suuri tuleva se ihmiskunnan unelma ei vain valmistu ilman kokonaisuutta jossa, toteutuksen puolikkaat ovat hyvä ja paha valta ja raha ja seuraajien joukkoa on molemmilla puolilla.
Näihin ei nyt ole tarvis enempää kajota molempien tulee ajallaan kadota - ajallisissa kun ollaan.
Siksi, katse nyt takaisin uusiin tuleviin sen tiloihin ja unelmiin ja siitä se Dante, ja kauhujen kuvat vaik monet myös niihin uskovat.
Vaan, eikö vois jo vihdoin olla kauniimpaa sekin ja muulla tavoin edetä - ja ihmiset on mitä on kuin nappuloita vain suuren pelin jossa jokainen oman paikkansa koki ja eli.
Ja ainoa raja on ajallisen ja ajattoman raja jossa molemmin puolin on ihan omansa maailma. -
”Olisiko siinä jotain kaunista että antaisin sinulle kauneutta enkä sitten antaisi sinun siitä nauttia.”
Tuo oli vastaus kysymykseeni: -Miten tämä jalka? Sallitko mun tanssia ja viel nauttia, elämän kauneutta?
- Jos vaik Danten kuvat ovat kauheita ihmiskuntaa pelottavia, julmia niin, eikö totuus, kuitenkin, voisi olla kaunista tässä valheitten maailmassa jossa ihmiset itse rakentavat julmia tuleviensa kuvia.
Miksi! - Niin, miksi?
Vaikka, onhan täällä myös totuuksia julmia tulevia ja kuin pelottavia laskelmia.
Elokuvasta Inferno, tulevien ennuste, jossa ...
kesti 100.000 vuotta kunnes maapallon ihmiskunta oli 1 mrd sitten yhtäkkiä 100 vuotta, ja määrä oli 2 mrd ja sitten 50 vuotta, ja määrä oli jo 4 mrd ihmistä ja sitten 25 vuotta, määrä jo 8 mrd (v.2024)
no, entäs sitten, jatko ... taas puolessa ajassa, 12,5 vuotta, ja luku on 16 mrd ja jälleen puolet, 6 vuotta, määrä jo ehkä 32 mrd entäs sitten se viimeinen 3 vuotta, kun määrä aina tuplaantuu edellisestä.
Siis, aika puolittuu, ja määrä tuplaantuu.
Siinä sitä on ihmiskunnan visiota.
Helppoa matematiikkaa, vaan onko todellista?
Tänne johdatti tämä "Outo jalka" - outo tarina - ja outo runoilija, Dante. Ja myös oudot runojen taitavat kuvittajat. Kuvittelijat.
*
27.02.2025 04.15
Kuolemaa ja elämää
Jos, ja kun Dante kuvasi ihmisen kuolemaa ja sen monia tasoja - pelottavia, katoavia
niin, minä, Elämän Taikuri, kuvaan ihmisen elämää ja sen monia tasoja - suloisia, kasvavia.
Ei ihmisest' viel kaikkea kerrottu oo hän matkaa elämää tulevansa kainaloon.
Ja kaik' pahuus, julmuus kuin myös kauneus kaikkineen rakentaa tuleviin, miss' tilaa on
- ajallisen ruuhkat jää unhoon vain yhdeksi pieneksi hetken ahdingoksi kaikkineen iloineen ja vaivoineen jalostuksineen jotain suurta tulevan tulevaa varten
jonkin kaikkeuden kaikkeuden suurissa unissa ja unelmissa jostain paremmasta kaiken ajallisen käsittämättömässä takaisessa tietoisuudessa.
Jossa rakennetaan edelleen sitä suurta ihmistä jotain kuin Jumalan kuvan kaltaista - kuin kaikkeuden morsianta
joka jossain kaukaisuudessa viel kasvaa osaksi suuruutta kaikki yhdessä kaiken parhaaksi tulevien suuruuden ajoiksi jossain kaukana näkyvien ja näkymättömien takana suurissa ajatuksissa.
Näin jokainen, itse kukin ajallinen ihminen on oleva kaiken osallinen oman pikku elonsa kautta vaik ois ollut se kuinka suurta tai vähäistä, vajavaista
sillä, oikeasti, ei vähäistä olekaan - on vain kaikkeuden rakennusta sen pieniä tärkeitä paloja (kuin ajallisen Lego-palikoita)
jotka eivät enää valmiista kuvasta erotu ollen vain yksi ja ainoa kaunis luomus kaikkeuden kartassa iankaikkisessa matkassa kohti ain uutta huomista.
Joten, älä pelkää, sinä ihmislapsi, ajallisesi palanen pientä osaasi matkaten olet kuitenkin aina suuriarvoinen, kokonaisuuden osanen sen suuressa suunnitelmassa
josta ain tihkuen pieniä pisaroita ihmislasten kasvoille jossain syvällä sisällään nauraville - ja odottaville uskoville ja luottaville että tulevaisuudessa, jossain kaukana - on Toivo.
Ja tänne mä juuri kipusin kapusin kuin hyppäsin kipeillä jaloilla kaukaisuuksien suurille saloille tulevien unelmille.
Siinä sitä oli ihana kuva... Danten helvetinkuvista ain kauniisiin kaukaisten sulounelmiin jossa kaikki on yhtä suurta tuntematonta Jumaluutta.
Ai jai jai ... kipujen kautta korkeuksiin, joss' ei kipuja oo eikä ajallisen vaivoja, vaan .. vain rakkauden ajatuksia - ja tässä juuri on se salainen - Rakkaus se tuntematon voima ja suuruus jost' ajallisissa puhutaan
jota aina kaivataan vaik pienin tuntein hippusin väräjävin sisäisin sydämin miss' se pienen pieni siemen kätkössään on ja kasvaen ain aikanaan tulevien kohtaloon.
Ja sitten ... tästä portista sisään!
*
05.02
28.02.2025
Viisi viivaa
Monille salattua - joku tuntea voi joille ylempien näky jo voimia toi. Kryptistä
-"Sinä etsit nimiä meille - viivoille sivullasi. Ne, mistä sait.
Nimiä, kuin arvoja ja arvojärjestyksiä ovat vain ajallisen piirtämiä kuvia kristillisiä peruspaloja.
Ne ovat kasvusi rajoja. On olemassa viel muita suuria voimia voimien alla ja yllä.
Ja, onko kaikilla ain oltava ajallisen nimiä
joista ihmiset sitten muodostavat
omissa vajavaisissa mielissään
taas uusia mielikuvia
... rajoittaen suuruuksia.
Jos ovat vain, ”ne viisi viivaa” ja merkitse viivalla siit' on ihmisymmärrys kaukana.
Ihminen tahtoo aina kaikesta inhimillisen kuvat - ihmisen muotoisen.
On suurempaa!"
-Noo, oletteko te ...
(Tai no, jätetään tämä jatko viel salaan johon myöhemmin palaan.)
-"Tämä uusi ulottuma miss' nyt äärellään seisot odotat .. jotain ehkä tuttua.
Ei ole tuttua - on vain tuntematonta.
Tämä tila, joka nyt eteesi piirtyy kirkkautena on erossa maailman kuvista tutuista oletuksista.
-Täähäm-menee jännäks!
Suureksi, ylemmäksi, korkeammaksi salaisuuksien takaiseksi - tuntemattomaksi.
Nyt, Eroon! Ulos! Aitauksista ajallisen pidäkkeistä irti ihmiskuvista, opituista.
Tämä selittää kaiken - olet puhdas taulu ihmisopeista ja kuvista - kuvitelmista.
Tämä on alku! Et ole yksin. Ne viisi rinnalla! Aina!"
*
01.03.2025
Oudot jalat - muutos
Kuin pikku juttu, mutta ... en ymmärrä. Avaa, kerro ...
Jalkapohjat hellät arat, kipeät jotainko ilmentää, kertoo tästä muutoksen hetkestä - suuren muutoksen.
Mikä virka?
Kuin tulisilla hiilillä vaiko, uusien ulottumien polttava kuuma.
Oi, kerro, sinä ...
-”Astuit uuteen uuteen ulottuvuuteen yllä merkit alla kehossa, keholla värähtelyn muutos - nousu!”
Mitä tarkoittaa tuo?
-”Nousua, se tarkoittaa irti alemmista, matkalla ylempiin. Irti!
Uudet nahat, uudet hermot uudet kaikki.
Keho ilmentää tapahtumaa, todellisuutta keho on osa kokonaisuutta.
Ajallisen väline kaiken välissä koska, on vielä ajallisen osuutta.
Keho on kuin viisari, osoitin osoittaa muutosta, tapahtumaa.”
Entä, jalkakylpyjä?
-”Ei voi vaikuttaa, kyseessä energiaa ei vain ajallisen lihaa ja verta vaan, sen, ihmisen värähtelyn osuutta sitä osaa, joka tässä samalla kasvaa.
Keho on viisari - osoitin siitä tunnet, tiedät, että jotain on menossa.
Kyseessä energiat!
Ei auta lihan hoito energiaan.”
Jalat kuin hehkuu!?
-”Ei hätää. Koko keho uudistuu.
Henkinen kasvaa, laajenee keho siinä mukana muuttuu, valaistuu väreily ohenee - muutos sattuu.”
Jos jotenkin ... kirkastun = energian muutos myös lihan muutos - se muutos sattuu, tuntuu ja jaloissa kaiken päät, hermot
siksi hengityksenkin muutos - keho kovilla. Kestää kyllä.
Kuumaa.
... jatkuu alla - prosessin kuvaus
*
01.03.2025
Kuumaa ... jatko tuohon yllä olevaan
Siis, kun kehoa kuumaa ...
se on näin vajavaisesti kuvattuna syyn järjestys:
veri kiihtyy ... kehoa kuumaa
↑ keho kiihdyttää
↑ Henki kiihdyttää
↑ aika ja paikka kiihdyttää
↑ muutos kiihdyttää
↑ kasvu kiihdyttää
↑ eteneminen ..
↑ tarkoitus ..
↑ tehtävä ..
↑ tavoite ..
↑ varten ..
↑ päämäärä ..
↑ lähetys matkaan ..
↑ suunnitelma .. kiihdyttää
↑ kaiken tarkoitus kiihdyttää
↑ Korkein
Tätä voi sitten yrittää sovittaa, ja soveltaa elämän erilaisiin tilanteisiin.
Nii-ett .. noik-se sun jalkajuttuski menee..?
-Niin ... voi olla voi olla ... ihmisen elo on aika ... monimutkainen juttu.
*
02.03.2025
Haavoittunut
Vain tuon sanan mielessäni kuulin...
Haavoittunut jalka kokonaisuuden osa - tärkeä osa jonka varassa seisoo tää ajallisen osa.
Jokin sanoma
jokin tarkoitus
jokin tahto
osoitus paikasta, suunnasta
tulevasta.
Horjuttaa koko kehoa, kokonaisuutta ... vertauskuvallisuutta ulottuvuutta;
perustusta maassa jonka varassa seisoo tai kaatuu ajallisen maailma ... vaik vain yhden ihmisen osalla.
Mitä kaikkea voi kertoa, kuvata vain yksi jalka ja kuinka paljon on sen varassa
ja millaista vahinkoa, jos on se poissa tai toimimattomana.
Keholla kaikella on tarkoituksia yhdellä osalla yhtä toisella jo toista - kuvainnollista ... ”niin kuin on alla, on myös yllä” ylemmällä tasolla, ulottumalla.
Ja, kuinka paljon jo vaikuttaa voi ylempiin jos vaik vain yksi osa ajallisen voi kantaa tuleviin kun kuitenkin kaikella ajallisen osalla on kuin kiinnekohtansa ikuisiin, tuleviin.
Vertauskuvana .. vertauskuvana heikkoudesta, vahvistuksesta rakennuksesta - kokonaisuudesta
ett' osalla alla, on osansa myös yllä keholla, teolla ja ajatuksella uskolla ja luottamuksella tulevien lupauksella alla, ja yllä ihmisen kokonaisuus on yhtä.
Ihmeellistä!
*
Ja nyt siirrymme seuraavalle tasolle, aiheelle
Kaikkeus ja Tietoisuus ->>