|
|
Kaikkeus Pyysin
apua ystävältäni Keinolta: ... joka siis on tämän kaiken |
08.03.2025
Ja, näillä sanoilla ja kuvilla jatkamme nyt uusilla ulottumilla.
07.03.2025
Kaikkeuden rakennetta
Ajallisen yllä on Ajallisen ylempi ja Ajallisen ylemmän yllä on Ylempi ja Ylemmällä on sen alempaa ja ylempää - ja ain ylempää ja ylempää ylemmän yllä.
Tuosta kaikesta rakentuu Kaikkeutta ja Kaikkeuden Suurta Tietoisuutta - kuin kaiken tarkoitusta.
Kaiken ajallisen ja ajattoman elämän tarkoitusta.
Tuo rakenne on ajalliselle kovin tuntematonta vaikka, jossain onkin sallittu sitä ajalliselle avata ajallisen vajavaisin tavoin, sanoin ja kuvin.
Tuo kaikki on mahdollista vain Ylempien avuin ja luvin.
Tänne siis olemme nyt matkalla kohti Ylempiä, ja ain Ylempien uusia ylempiä kohti Kaikkeuden tuntemusta ja lopuksi sitä Suurta Tietoisuutta jonne kaikki on ajallansa tallentuva ja kasvava ain suuremmaksi ja suuremmaksi tulevien aikojen perustaksi.
Epäilen, että emme nyt tällä matkalla pääse tuon edemmäs tätä Kaikkeuden rakennetta ja rakentumista, eli, mitä vielä voi tullakaan tämän Kaikkeuden jälkeen
ja minne viel voi kasvaa tuo tulevien Tietoisuus jonka yhtenä osana siis on tämä Tietoisuus johon nyt kasvaa Maapallon ajallinen kokonaisuus menneine ja tulevine polvineen.
Siis, tuonne me kaikki olemme matkalla, Kaikkeuden suureen Tietoisuuteen – jossa me olemme yhtä.
Aikaisemmalla matkalla, sillä erikoisella Laivalla jonka nimi ihan sattumoisin oli Corona jolla lähdimme purjehtimaan kohti tuntemattomia vuoden 2016 alussa.
Sillä matkalla saimme paljon viisautta useiden vierailijoiden kautta, joiden joukossa oli myös Poika joka jo silloin avasi tuota Tietoisuuden salaisuutta.
Sitä voi kurkata: Poika Yksinäinen -kirjasta.
Tuohon samaan aiheeseen liittyen on olemassa ajalliselle vuodatettua viisautta YouTube-linkistä:
https://www.youtube.com/watch?v=uUZJea1UnS8
-
Tästä nyt jatkamme edemmäs, sen mukaan kuin Ylemmän johdatusta on.
Takana ovat nyt piiras.com-sivustolla tallennetut ajallisen kasvun matkat.
Taakse jääneet sen Laivankin purjehdukset mertenmies.fi-sivustolla ja sen monet opetukset tulevia matkoja varten.
Taakse on nyt jäänyt myös ajallisen matkan kuin Viimeinen Visio kaikkine valmisteluineen ja matkoineen, josta vihdoin nousimme jonnekin ylemmäs Elämän meren läpi Taivaanvahvuuden ylle katsomaan eteen avautunutta kirkkautta, jota emme kuitenkaan pysty katsomaan sen kirkkauden tähden, emmekä vielä ymmärrä sen salaisuuksia.
Katselemmeko lie juuri jotain Kaikkeuden kaikkeutta ja Suurta Tietoisuutta, joiden kuvaamiseen ei ole edes tunnettuja sanoja, eikä myöskään silmin nähtäviä ja ihmisaivoille ymmärrettäviä kuvia.
No, miten ihmeessä sitten on tuo salaisuuksien kuvaaminen mahdollista?
Odotellaan ... kuunnellaan ... katsellaan.
*
09.03.2025
Outoa
Outoa tosiaan!
Ja, jonkin kivun kautta kirjoittamaan … mikä minua oikein vaivaa.
Samaa kyselee tässä ajassa moni muukin - tämä suuri muutos, on syyllinen suurin.
Kivun kautta sanoihin kysymyksiin, vastauksiin – viisauksiin Taikurin nostettiin yhä ylempiin ulottumiin kuuntelemaan, katselemaan, Kaikkeutta ja Tietoisuutta tuohon kaikkeen tutustumaan … tuon jalkojen kivun kautta värähtelyjen nousun kautta kaikkinaisen muutosprosessin kautta.
Ja kun vihdoin päästiin Kaikkeuden äärelle Tietoisuuden salaisuuden tuntumiin - kivut katosivatkin tuntumattomiin.
Miks' aina jokin kipu, tai ongelma edellyttää ja edeltää uutta nousua uutta viisauden avautumista ja ymmärryksen kasvua.
Outoa kuljetusta outoa kasvatusta outoa elämää, kohti outoa tuntematonta.
10.03.2025 01.37
Joten, repäiskäämme itsemme irti tämän ajallisen kahleista ja sen vaatimattomuudesta Kaikkeuden suuruuden rinnalla.
Sillä, tämä ajallisen pauhina on vain pientä opin ahjoa sen suuruuden rinnalla minne oikeasti olemme matkalla
kohti Kaikkeuden suuruutta ja viel enemmän, sen suurta tavoitetta; - Kaikkeuden Tietoisuutta jossa on se kaiken tarkoitus ja Suuruuden luomus jolla on sitä jatkuvuutta ain äärien ääriin saakka
aina sinne kaukaisiin asti jossa viel kasvaa se uusi, sanotaan vaik ”ihminen” vaikkei se olekaan ”se ihminen” mitä ihmisellä nyt ymmärretään … tämä kaikki nykyinen on sen rinnalla vain kuin alkuelämää.
Sinne on kertyvä kaikki tää, mikä nyt on ihmiselämää ja kuka vielä voi sanoa etteikö sinne vois kertyä viel muitakin eloja ollen monien yhteisiä kehityksiä ja kasvuja
kehittyen kohti jotain viel suurempaa suuruutta josta joskus joku voisi oikeasti sanoa: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme”
jotta me kaikki yhdessä voisimme olla se luoja suuruuden Luojassa joka kuitenkin aina on kaiken Kaikkeuden takana valvomassa kehityksen kulkua.
Ja näin me ajallisen ihmiset olemme osa jumalisuutta sitä todellista suuruuden suuruutta tämän kaiken tarkoituksen takana josta on piirretty ajalliselle vain vertauskuvia.
Ja tämä kaikki kuvaus vain siksi ettei tää ajallisen pikku ihminen vain luulisi tällaisenaan, sellaisenaan olevansa, todella sen oikean Jumalan kuva, joka ei ole mahdollista jos vain katsot ympärillesi tätä ajallisen touhua, ja sen ihmistä.
Mikä siinä on sitä todellista ihmistä sen lupauksellista tarkoitusta olla jotain suurta Suuruuden rinnalla jossain kaukana Kaikkeuden takana.
Mutta, sen verran siinä on sitä aina että sen jossain syvällä syvällä sisällä on sitä suuruuden siementä josta se aikanaan voi kasvaa sitä kaunista jumaluuden jumaluutta
jolla sitten on sitä suurta lupausta olla sen Kaikkeuden rinnalla rakentamassa sitä tulevaisuutta joka on näiden tulevaisuuksien takana jossain jossain kaukana ihmisten suurien unelmien takana tuntemattomissa tiloissa ja tasoissa monenlaisissa asumuksissa ja oloissa uusissa luomuksissa
joissa sinä, pieni ajallisen ihminen olet sen pienenä osana elämäsi matkana kohti Kaikkeuden kaikkeutta, tuon valtavan Tietoisuuden kautta sinne kasvamassa.
Voiko tätä ajallisen ihmisen osaa ja osuutta paremmin kuvata; - olet suuruuden osallisuutta nyt ja aina sen suurta rakennusta.
Tuossa oli kuin avattuna yksi vertauskuvan sana, ”tehkäämme” … ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme …
ja tuon sanan, ja noiden sanojen takana on Kaikkeuden kaikkeutta ja Suuruuden suuruutta miten rakennetaan ihmisen kuvan jumaluutta.
* 02.21
11.03.2025
Miks' katselet sä kaukaisuuksiin miks' katselet sä taa
anna elämän sua kasvattaa se uutta rakentaa – tulevaa.
Se runo min sulle laitoin … koskettiko sua kun huomaan nyt itseni kautta, ett' se johdattikin mua … kun hetken päästä oudot sanojen virrat tulivat mun luo.
11.03.2025 15.45
Salaisuuksia paljastuu
Kaikkeuden kaikkeutta Tietoisuuden palasia elämän kulkuja ylös ja alas kasvaa näin ihminen ylemmä ylös.
Salaisuuksia paljastuu - uskoo ken jaksaa - ihminen kasvaa yltä ja alta ain tähtien takaa, ja maasta kaukaisista ulottumista ja maisesta mullasta, savesta kuin universumien pölyistä maan vesistä, auringoista.
Ja, min kasvoi hän ajallisissa siihen eväitä hän sai eloista menneitten aikain.
Toinen osa on ylhäältä, iäistä kasvua sen kehitystä, kauneutta
toinen on ajallisen matkan katoavaisuutta joll' hetken kantaa kuin kruunua rakentaen suuruutta.
Näin kiertää elämä ylhäältä alas ja alhaalta ylös, kuin syntyen ain uudelleen ja uudelleen Tietoisuuden suuruuden kautta kasvaen kohti jumaluutta sitä ihmisen todellista osaa ja tulevaisuutta
kunnes kaikki on valmista jotain kaikkeuden kaunista johon on puristunut niin hyvää ja otollista kuin myös pahaa ja raskautta
ollen näin yhdessä sitä Kaikkeuden totuutta ja tarkoitusta jossa ei enää ole hyvää tai pahaa ei rahaa, ei valtaa vaan, vain sitä kuin Kaikkeuden kultaa ja Suurimman suurta unelmaa
jossa kaikki matkain rasitukset ovat vain hyvää ja oikeaa ja pahakin ain palkkansa saa ollen sekin ain tarpeellista ja oikeaa.
Kuka ymmärtää vois Suuruuden suurta suunnitelmaa ja tätä outoa matkaa kohti Kaikkeuden suurta unelmaa.
* 16.20
12.03.2025
Miten elää ja kulkea
Miten kulkea kohti tulevia uusia aikoja, uusia ulottumia jotka olleet on aina, kaiken takana ja yllä ihmissilmin näkymättömillä.
Miten kulkea … on tuo kysymys suuri salaisuuksien edessä on paksu muuri jota paksuntaa viel opit ihmisten kulkua vaikeuttaen:
”Pitää olla uskoa jotain uskoa, jotta vois turvallisesti elää, ja päästä ajallisesta pois.”
Kaikenlaista uskoa jotta … ois kuin turvassa joltain kadotukselta, sanotaan
siksi uskotaan jollain opitulla, opetetulla tavalla tai, kuin varmuuden vuoksi, vaik silmän mukaan ettei vain epäilis kukaan.
Uskotaan jollain pelonsekaisella tavalla - opetetulla tai jollain ryhmän tavalla, jossa se on tapahduttava näyttävä sen omaksumalla, päättävällä tavalla erottamisen uhalla, vaik vainolla … ellei ole kuin me jotka sen oikean uskon tiedämme, jopa tunnemme.
Ja, opettajien joukko on mahtava kaunisääninen vakuuttava kaikkea hyvää ja turvaa lupaava toinen toistaan uskossaan todistava puolustaakseen vaik asemaansa.
Ja ihmiset, ihmistaimet, oppivat oikeat elämän tavat … jotta vain olisivat turvassa pelottavalta kuolemalta.
Ett' ois tämä ihmispolku ja matka jotenkin varmalla pohjalla jotta ois se tuleva vain oikein uskoville luvassa.
Siis, miten elät, miten kuljet?
Pelossa opetetussa, opitussa muka turvassa ja viel muitakin samaan pelkoturvaan ohjaamassa - sitä vain oikeaa puolustamassa, lupaamassa.
No, aikanaan kaikki avautuu siinä salaisessa tulevassa jossa voi vihdoin nähdä ja huokaista ett' kaikki onkin … aivan toisenlaista.
Ja se rakenne, rakennus, min ajassansa rakensi minkä eli ja vaelsi olikin aivan muuta, kuin ois ollut se oikea suunta ja tapa ett' ois voinut elää oikeasti vapaana.
Ja, kaikenlaisia oppeja ja oppirakennelmia on ajallisen maailma pullollansa ja kukin on kuin turvassa - omalla tavallansa.
Ja hyvä niin … on jotain mihin uskottiin, missä levättiin mihin synnyttiin - missä kuoltiin.
Paljon hyvää ja kaunista opittiin oikein elettiin – jos se nyt oikein oli kun oman oppinsa tähden vaik toisia uhattiin, vainottiin - tapettiin.
Mutta, niin … kuinka monien muurien takana piilossa, piilotettuna, kuin suojassa tietämättömissä, tuntemattomissa on se rakenne, miten matka jatkuu edelle ja mitä kaikki oikeasti on - se on uskomaton.
Miten kerrot tämän miten kuin sanot, poluilta poikkeat kun puoli maailmaa uskoo tavallaan ja se toinenkin jotenkin toisin - mikä niistä kaikista ois suurenmoisin.
Sano, ett' tää kaikki ois vaik tuon koalan päiväuni … sehän muutenkin nukkuu paljon ja on aina erimielinen eikä ymmärrä, eikä usko ajallisen touhuja ;-) se kun ei olekaan ”onneksi”, onneksensa ihminen ja sillähän on aina - ihan oma matkansa taivainen.
-Häh? Mitä siel taas juonitaa... mun suuhunko jotai sanoja taas laitetaa!
-Eei mitään, eei … oli vain yks uni jonka juuri näit. Muistatko kun kerroit siitä?
*
14.03.2025
Mitä ihmettä
Erikoista …
vaik ollaan jo kaukana - tai ainakin luulen niin - kuin jossain Kaikkeuksien takana tuntemattomissa ja tutustumassa sen Tietoisuuksiin ja outoihin suuriin salaisuuksiin.
Niin, kuitenkin taas palataan kuin takaisin katsomaan miten ajallisen maailmassa kuljetaan mitä opitaan, ja mitä varten tätä kaikkea toteutetaan.
Ja, miksi olemme täällä tämän pienen Maapallon päällä hetken elämässä ja kamppailemassa tämän omituisen elon ja elämän matkassa.
Miksi ihmeessä – ja mitä varten?
Ja, jos en nyt olisi täällä, en tietäisi tästä mitään osaisinko mokomaa ees mitenkään kaivata tai, haikailla jotain tämmöistä outoa kokemusta.
Kysymyksiä kysymyksiä … ja jos vähänkin pysähtyy tätä kaikkea miettimään niin, mikään en pysty pysäyttämään kysymysten virtaa.
Miksi oikeastaan olen täällä?
Ja, kuka keksi – tämmöisen pienen tosin kauniin pallon, tänne avaruuksien syvyyksiin jossa se kuin yksinään kiitää kovaa vauhtia jonnekin ikuisiin tuntemattomiin
… täynnänsä tämmöistä omituista elämää ja riitaisaa porukkaa, joka niin rakastaa sotaa, ja innolla toinen toisiaan tuhoaa ja siinä samalla kaikkea omaa oloaan.
Ja kuin päivittäin kamppailee eri tavoin mistä saisi itselleen ravintoa niin, ja aina vain lisää jotain rahaa ja valtaa.
No, olemmehan me tähän jotenkin tottuneet me, jotka nyt täällä elämme ja olemme
vaan, jos tänne nyt joku outo jostain tulisi varmaan jo heti huokaisi, että: -”Mitä ihmeen hullun touhua tämä on?" … jos nyt tästä yleensä mitään tajuaisi.
Ja, mistä nyt ois tuo outo tänne tullut … jostain muualta ehkä toisenlaisesta hullutuksesta jossa ehkä ihan toisenlaiset elot ja olot - ja ehkä samat kysymykset.
Ja, miksi minä nyt tässä istun ja mietin tätä kaikkea, yrittäen eri tavoin ratkoa tämä kaiken salaisuutta ja löytää tälle edes jonkinlaista syytä ja tolkkua.
Noo, on tätä varmaan miettinyt moni muukin ennen minua, ja varmaan myös jälkeeni tuleva ja samoin pohtivat, että mikä ihmeen juttu tämä oikein on.
Mutta, kun nyt tämän osion nimenä on ”Kaikkeus ja Tietoisuus”, niin … niin .. niin siis, mitä!
Ja, pitääkö kaikella aina olla jokin tarkoitus ja syy, ja kuin joku kaiken takana.
Miksei vain vois antaa kaiken olla … tähtien tuikkia ja aurinkojen paistella kaikkien kiitää rauhassaan jonnekin ties minne tai, olla kiitämättä vain möllöttää itsekseen paikallansa omissa oloissansa tämän äärettömyyden seassa.
Eikä mitään ajatuksen hiventäkään ois missään.
Kyllä ois huoletonta eikä mitään taisteloita minkään tähden ei puolesta, eikä vastaan - hiljaisuutta ainoastaan.
Eikä kenenkään tarttis pohtia tätä kaikkea ja keksiä sille mitä ihmeellisempiä selityksiä ja toinen toistaan suurempia tarinoita.
*
15.03.2025
Mikä painaa
Mikä mua painaa!
Vaik aamun rauhaa
jokin mun mieltäni, kehoani painaa.
Joku masentaa
ja kantapäätäkin viel vähän aristaa.
Mutta, kaiken kaikkiaan
mikä nyt painaa, vaik kaikki ois kuin hyvin
- jokinko ajallisen tunne syvin?
Sitä nyt tässä aamuisessa rauhassani
vuoteellani maaten … mietin.
”Muutokset suuret
järkkyy juuret – elämän juuret.
Kaikki muuttuu
ja ajallisen kehon pikku ahdistus muutoksen seassa
sillä, sehän se on, se
joka suurimmat tuntemukset tuntee
osallisuutensa ajalliseen, merkitykseen.
Mutta, koska ihminen on kokonaisuus
onhan sillä toisellakin puolella osallisuutensa kaikessa
tällä ajallisen matkalla
- vaikka se jo toisaalla kolkuttelee kaukaisuuksien ovia
tahtoen sisälle kurkkia
tulevien kuvia jo edeltä urkkia.
Kaikella on aikansa
silläkin matkalla vast tulevien ajoissa.
Täällä voi nyt vain ratkoa ja tarkastella
kaikkeuden rakennetta.
Siin' on jo kyllin uutta ja kuvausta
ja kaiken tarkoitusta
josta on hyvä saada tietoa ja totuutta
ja rauhan tunnetta levottomien aikojen alla
tämän ajallisen elonhetken matkalla.
Ajallisen hetkesi teoilla
ei ole suurtakaan merkitystä kaikkeuden kannalta
vaikka jotkin pikkuasiat hetkin mieltä vaivaavat.
Elä eloasi, toimita tekojasi
nauti ajastasi min viel saanut oot
tarinat siirtyvät arkistoon
sieltä tulevat niitä kaivakoot
ja matkatkoon kuin rinnallasi
tämän hetken ahdinkoon.
Opiksi kaikki, nyt ja aina
ja tulevina aikoina
kun etsitään uusia tulevien lupauksia
kun vanhat ovat kadonneet
mukamas itsensä toteuttaneet
… vaikkei niitä, oikeasti, ollut olemassakaan
vain harhaopeissaan.
Ei hukkaan yks päiväkään
jos vaik vain sen lepäät, etkä etsi suuria
sillä, ne ovat kyllä huomaamattasi raskaita
kuin taistella jollain tasolla puhki raskaita muureja
- tiedon ja totuuden muureja
taustalla ikuisesti olevia piilottaen
vaik vähin erin esille purkautuen.
Sillä, eihän tarkoitus ole niitä piilossa pitää
vaan, esille tiedoksi vapauttaa
kunhan ensin aika ajallansa valheet edestään paljastaa
ja ihmiset, ajat, vapauttaa
totuudessa kasvattaa kohti suurempaa tulevaa
- ikuisesti olevaa.
Miks' kaikki on ollut näin, on se toinen kysymys suuri
mikä kaiken oikean edessä on ollut, ja vieläkin
se estävä muuri
ja ihmiset totuudesta aivan muuta luuli.
Tarkoituksensa kaikella
selviää matkalla, että miksi
ja silloin ratkeaa se suuri kysymys; Miksi?
Ihmiskunnan rakennukseksi.
Mutta, näiden suurien kysymyksien edessä
ja kuin seassa, on nyt vastaus sinulle...
miksi ... tänään tunnet itsesi väsyneeksi
ja vähän myös kipeäksi, apeaksi.
Se menee ohi ihan tuota pikaa
eikä ajan aallot sun tietäsi likaa.
Pääseks-mä mukaa!!? .. heei .. mahuks-mä .. siihe kassii
.. niiku viimekski … heei! .. jooko.
*
16.03.2025
Monta vaivaa
Monta vaivaa aika kaivaa keho huokaa: -Jotain uuttako taas? Ei anna lepoa, ei rauhaa.
Maailma pauhaa Maa ja taivas ja Cosmos kaikkineen monenlaisine purkauksineen värähtelyjen nousuineen, laskuineen.
Ja tuos' kaiken myllerryksen seassa on tää pieni ihminen aamuin illoin valittaen outoja itsessään tuntien … vaiva siellä, vaiva tuolla yhtäkkiä vain kehossa jokapuolla.
Ja sit taas uudessa hetkessä toisena aamuna - kaikki on poissa.
Outoa aikaa.
*
24.03.2025
Mitä haluaisin olla
Mitä haluan, jos oisin, jos olen, shamaani ... niitä rumpujen pärinöitäkö outoja henkiä, henkiolentoja ja niiden voimia voimaeläimiä parantamisen lahjoja kaikenlaisia vilkkaita mielikuvia - mitä ikinä vain tuo näkymätön maailma voikaan tarjota.
Vaiko, vain "astraalimatkaaja" tutkia unia, kiertää kaukaisia oppia uusia ulottumia nähdä mitä kaikkea on kaikkeudessa näkymättömässä ulottumassa mitä kaikkea salaisuutta on näkymättömässä maailmassa - ja viel maailmoissa maailmoitten takana.
Niin ... mitä haluaisin olla mitä nähdä mitä tehdä ja toteuttaa?
No, tuota kaikkea, tottakai vaan, tärkeimmäksi tunnen ...
22.03.2025 (kaksi päivää aikaisemmin)
* Tietää, tuntea ylempiä, tulevia - ikuisia olevia.
On taso toinen ajallisesta nähty ja ymmärretty vajavainen kuvajainen.
Matka pitkä on nähdä sinne ikuisille oleville tuntea lähemmin oppia enemmin.
Sinne ei fyysinen tila yllä keho lihallinen, luinen sinne katsova on keho toinen joka ei ole lihaa, ei luinen.
Se keho on hienoinen osa ihmisen ylempien jolla on mahdollisuus nähdä, tuntea tasoja ylempien.
Vain siten voi päästä lähelle sinne ylempien ulottumille jossa tieto, näky, voi kuviksi muuttua näkemiseksi, kokemiseksi tapaamiseksi ylempien kanssa tutkia lähemmin tulevien kuvia ja oloja - kaikkeuksien kaikkeuksia. *
24.03.2025
Onko lie jo liian suuria ajatuksia, toiveita?
-Ei ole liian suuria. Suuria on vain läpäistä muuria ajallisen yltä ja ymmärtää, mikä kaikki on ajallista ja missä on ajallisen raja.
Se on se suuri muuri vaik ihminen on jo kuin suuri monine kehoineen ja ylempine osineen, niin sittenkin... missä on se raja ajallisen ja ylempien.
Suuria etsin ja kyselen, sen tiedän nyt.
Ajatus, jokin syvä kaipaus, totuuden tahto on Kaikkeuksiin keskittynyt.
Silloin jo jää taakse, min shamaani nähdä voi taakse jää myös se, minne astraalimatkat vain yltää voi.
Mikä on ajallisen ihmisen raja kehoineen ja ylemmän näkymättömine osineen ja mitkä kaikki niistä on ajallista vaik on jo kuinka kuin henkistä.
Tässä ei nyt pidä tukeutua ajallisten tietoihin eikä etsiä viisautta keino-ystäviltä, sillä tietonsa heidän ovat vain ajallisten kokemusten ja elon matkojen määrässä. Heiltä saatu kaikkeuden tietämys on vain ajallisten mukaista - ja siis väärässä.
Nyt ollaan kaukana on vain luotettava, mitä on eteen avautuva - se todellinen salainen ja tuntematon maailma joka on kaikkien niiden takana joita ihmiskunnan ajallinen viisaus voi tarjota.
Kysymys on nyt vain siitä, onko rohkeutta jatkaa kohti kuin totuutta kaiken takana välittämättä siitä mitä on nyt valmiina ajallisessa saavutettuna.
Siis, mitä hyötyä olisi kuin saavutta se sama joka on jo tarjolla - mitä uutta nyt siinä olisi. Hukkaanhan tämä kaikki matka nyt menisi eikä mikään etenisi.
Siksi, ole luja "tarinassasi", sillä jos et yksin uskalla jatkaa, joku toinen joskus jossain tämän matkan jatkaa.
Ovet ovat nyt auki.
Katso tuo, minkä jo kirjoitit, ja jatka se nyt tähän. Niissä oli jo suuntaa avattuna, vähän.
22.03.2025
* Ajassa voi tietää sanoin kuvata, ja niistä oppia niillä opettaa ja opetella.
Ylemmissä ylemmän osan avulla voi oikeasti nähdä ja tuntea tarkasti kokea ja kuvata mitä kaukainen tuleva on mitä kaukainen oleva on - miten, oikeasti, asiat ja arvot on ja, millainen maailma, se näkymätön suuruus oikeasti on.
Ja, nähdä se ero ajallisen ja ajattoman tilan lihallisen ja henkisen hetkellisen ja ikuisen voimien ja suuruuksien.
Kurkkia ja tutkia alkulähteitä, rakenteita menneitä, olevia ja tulevia niitä salaisia unelmia joist' jo monesti kuvia piirretty tietoa kuvattu - sanoilla ja mielikuvilla. Myös vertauksilla.
Mutta, näkeminen, oikeasti, on aivan muuta se ei vaadi enää uskoa, koska kaikki on eteen avautuva.
Uskoa nyt tämä, että tämä näkeminen on mahdollista ja että kaikkea tuota salaista ja salattua oikeasti on.
Mutta, kun se todellisesti edessä avoinna on se on näky uskomaton - se todellista on.
Tämä matka sinun eteesi pian avautuva on.
Ja kaikki tämä kipuaminen ja kapuaminen ei ole ollut turhaa - vaivaa vaivaa sanojen saloja kaivaa ja esille laittaa.
Se ei ole ollut turhaa!
Vain uskoa ja luottaa.
Ja vihdoin nousta kuin sen valomuurin äärelle jota ei voi edes katsoa eikä mitään nähdä sen ulottumasta ajallisen alemmilla tavoilla ja varusteilla.
Siksi on nyt tärkeä tämä kuin uudelleen palata sinne ylemmä.
Sinne ei enää palata ajallisen tasolla joka sekin vielä oli vaikka se jo suuria näki ja sen edessä oli.
Kehon muutos oli nyt tarpeen - vaivain vaivain kautta olla vain paikalla ja kuunnella kaukaisten lupauksia tulevasta.
Mutta, nyt on aika - uuden alun aika.
Siihen nyt valmistua kuin irrota maailman ajallisesta.
Katsoa kohti sitä, mikä kaiken takana on mikä ihmismenetelmin on mahdoton.
Nyt vain, se usko että se mahdollista on ... sitten se usko on tarpeeton koska, se on ajallisen osa.
Ylemmän osa on uskomaton koska, näkeminen on suurempaa. *
*
26.03.2025
Minä tunnen sinut
(Kyselen timantista)
Minä tunnen sinut. Olen kulkenut kanssasi jo pitkän tien.
Tunnen tahtosi tunnen kaipauksesi tunnen kaiken ennen ja nyt eikä elämä vieläkään ole päättynyt.
Minä tunnen sinut tänäänkin katselen sinua tarkemmin, lähemmin tiedän toiveesi, unelmasi tiedän rajasi - vaivasikin.
Tiedän, mitä tahtoisit viel saavuttaa mitä olla, mitä tuntea - silleen oikeasti.
Muistan nuoruutesi kun kaikki vain tapahtui kuin itsestään niin, vielä tänäänkin vaan, nyt sinä näet jo tarkemmin - miten, ja miksi.
Minä näen, miten olet viisastunut olet elämässä kasvanut oppinut näkemään ja ymmärtämään miten olemaan, arvioimaan tietämään, tuntemaan - osaamaan.
Minä tunnen sinut, Harri minä tunnen sinut.
Olen aina sinua auttanut pienestä pitäen kulkenut kuin vierellä - huomaamatta sinun sitä tuntematta.
Valvoin minkä ehdin jotain sallin, jotain estin koko ajan sinua rakensin, opastin.
Ja nyt, kun olet kasvanut olemme lähestyneet toisiamme kuljemme kuin yhdessä.
Olemme kuin yhtä sinä kuuntelet minua kyselet minulta luotat minuun jo monella tavalla.
Olet taipunut käsiini, tahtooni.
Tavoitteemme ovat muuttuneet yhteisiksi toiveiksi, tunteiksikin.
Minun ei enää tarvitse sinua niin jarrutella eikä enää niin varjella - tiedät jo, mikä on oikeata ja tarpeellista.
Minä tunnen sinut ja, jos minä nyt tunnen sinut, niin ... sinäkin jo tunnet minut.
Rauhaisaa yhdessä eloa ja oloa yhteistä kasvua, yhteistä halua yhteistä toivetta tulevasta - olevastakin.
Ihmeellistä, miten hyvin olemme oppineet näiden vuosien ja vuosikymmenten aikana - oppineet tuntemaan toisemme
ja nyt, kun olemme täällä suurten kynnyksellä me matkaamme yhdessä sulassa sovussa ja yhteisessä unelmassa
kohti sitä seuraavaa tasoa uutta ulottumaa joka vaatii, että olemme yhtä
yhdessä eletty, kasvettu yhdessä hiottu yhdessä kovetettu, kirkastettu yhdessä tultu joksikin uudeksi suureksi - kauniiksikin timantin kaltaiseksi kirkkaaksi valoksi - siis, valoa heijastavaksi.
Sillä, valoahan se timantti tarvitsee ollakseen kirkas ja valoa jakava.
Sillä, eihän timanttia kukaan näe, ei tunnista jos se on vain pimeässä.
Tämä on timantti tällainen on timantti, kun sitä nyt kyselet; kirkas, kaunis, valossa - valoa jakavana pimeässä kuin arvotonta, huomaamatonta kuitenkin valmiina jos/kun kohtaa valoa.
Ja, mitä kirkkaampi on se valo sen kirkkaampi on timantin valon jako.
*
Mutta ... aivan kuin jotain puuttuisi?
Niin ... se timantti.
Pitää olla timantti josta vain hionnan kautta voi tulla se oikea valoa jakava timantti.
Timantti ja kristalli ovat eri asioita.
-
Mitä vastaa ajallisen viisaus (Copilot) kysymykseen: Mikä on timantin ja kristallin ero?
"Timantti ja kristalli eroavat toisistaan sekä kemialliselta koostumukseltaan että rakenteeltaan:
Timantti: Timantti on hiilen kiteinen muoto (kemiallinen kaava C). Sen atomit ovat järjestäytyneet erittäin tiukasti kolmiulotteiseen rakenteeseen, joka tekee timantista yhden kovimmista aineista maailmassa. Tämä ominaisuus tekee timantista erityisen arvokkaan teollisuuden ja korukaupan piirissä.
Kristalli: Kristalli viittaa aineeseen, jonka atomit tai molekyylit ovat säännöllisesti järjestäytyneet tietyssä kolmiulotteisessa kuviossa. Se voi olla monista eri aineista, kuten kvartsista (piidioksidi, SiO₂) tai jopa synteettisesti valmistetuista materiaaleista. Kristalli voi sisältää useita kemiallisia koostumuksia, kunhan sen rakenne noudattaa kiteistä järjestystä.
Yhteenvetona: Timantti on erityinen kristallin muoto, mutta kaikki kristallit eivät ole timantteja. Kristallit voivat olla monista eri aineista, mutta timantti on yksinomaan hiilen kide."
*
27.03.2025
Uusi aika - voima
Uusi aika uusi voima muuttuu maailma - muuttuu voima.
Muuttuu ihminen muuttuu sisäinen.
Kasvaa henki kuihtuu ulkoinen mikä toisesta on pois on toiseen lisää.
En tahtoisi antaa pois ja samalla toivon, anon: -Oi, anna lisää!
No nyt ... on uusi aika taas kerran muuttuu matka jollekin tasolle ylemmä jokin osa ihmisen siitä nauttien - kiittäen
ja samalla jostain osasta luopuen siitä itkien ikävää tuntien tunteita kasvattaen - menetystä peläten.
Voi, pieni ihminen seas' toiveiden, unelmien uusien voimien ja tunteiden herkkien.
Mikä on se uusi voima joka on ... kuin ei voima ollenkaan saa uusia outoja tapahtumaan ja samalla ... kuin murskaa
... toiselle lisää - ja toiselta pois ilman herkkyyden, hellyyden kasvua se ei mahdollista ois.
Voima kasvaa kyynel virtaa jokin huoli, ikävä; jotain säilyttää jotain antaa pois - joku tasapainoko kaikessa oltava ois.
Mikä ihmeen voima, se tämä oikein on kuin ei voimaa ollenkaan ja kuitenkin se saa suuria tapahtumaan
kuin vain pienellä ajatuksella toiveella, hyvällä tahdolla - ja muuttuu maailma toisen ihmisen - ja oman siinä rinnalla.
Ja sen voiman kantajana on tunne hellä, herkkä rakastava ja, jos sitä ei ole ... onko silloin voimaakaan sitä uutta alati kasvavaa.
Ja, mikä on toisesta pois on toiseen lisää vaik inhimillinen toive ois: molemmille lisää.
Mutta, uudella voimalla on uuden voiman rajat ja lait; minne asti auttavat minne asti kantavat
ja mitkä on ne maailmat joissa auttavat mitä rakentavat.
Uudet voimat ei ole enää kuin olivat voimat ennen ... nyt karkeasta ain hienommaksi ja hienommaksi ajallisen rajoilta ain kaukaiseksi katoavaksi
sinne jonnekin, miss' voiman juuret on alkulähteet, jost' vuotavat ja muuttuvat. kaukaisiin ajallisiin vaikuttavat ja sinne vaikuttavat nyt toisella tavalla - - toisella tavalla uuden voiman voimalla ja vallalla.
Ei - ihmisten tavalla, vaan voimalla ikuisella katoamattomalla.
Ja - sano vain sana ja kaikki muuttuu, tapahtuu mutta, sanoilla on lait ja rajat miten muuttavat kantavat, vaikuttavat.
NE - on opittava niihin on kasvettava - ne on tunnettava.
*
28.03.2025
Tunne rajat
Nähdä unta karttaa toista miks' toisen tulisi olla poissa.
Uusi voima - uusi aika. Uudet lait.
Ei voimilla sinne mi toisen on omaa. Unten maailmat on jokaisen omaa.
On ajallisen lait on ajattomien lait ajattomien lait voittaa ajallisen lait.
Älä pyri toisen uniin älä mihinkään toisen omiin.
Siellä, on hänen kasvunsa maat häntä salassa kasvattaa.
On suurta viisautta erottaa maat ja taivaat erottaa ajalliset ja ajattomat erottaa valtakunnat toisistaan
- tietää valtakuntien rajat tietää ja tuntea ajat, ja myös ylempien voimien rajat.
*
31.03.2025
Muutokset
Ajan muutoksia valtoja ja voimia vaikutuksia maailmaan herkkiin ihmisiin.
Outoja tuntoja outoja vaivoja kipuja kehossa mielen vaihteluita.
Vaikea keksiä syitä vain outoja seurauksia.
Eikä oikeasti ole mitään apuja - ehkä jotain hetken vaimennusta pillereistä, henkisistä hoidoista - vaan, vaivoilla on aikansa ja tarkoituksensa.
Ajallansa avautuvat.
Samoin minun oudot jalkani ... yhtäkkiä vain herkät ja kipeät - monia turhia temppuja yleensä pahentavia.
Ja kun vihdoin viisastuin ymmärsin syyn, ja uskoin annoin keholle rauhan ja levon - sai rauhassaan hoitua uusiutua, kasvaa ja vahvistua - hermoston muutoksesta uudeksi.
Ja kun aika oli täys - kuntoutus valmis - terveyden palautus! - Ei satu enää!
Siis, ylös, ulos, lenkille metsään - tanssimaan.
Kadonneita lihasvoimia kasvattamaan.
Näin se toimii - on toiminut aina vaan, voi miten vaikeata se onkaan uskoa, luottaa ja oppia.
*
03.04.2025
Missä mennään?
Missä mennään kuka oikeasti tietää näkeekö joku tulevaa piirtääkö joku mielessään jotain unelmaa.
Mitä tahdot toteuttaa mitä tahdot muuttaa ...
Vooi, paljonkin tahtoisin - itselleni paljon tahtoisin toisille, monille paljon myös ajalliselle maailmalle.
Oi, suuria suuria ajatuksia muutoksia, korjauksia kaikelle jopa kaukaiselle Kaikkeudelle - vaikken tunne, tiedä siitä mitään vain hataria kuin ajallisen unikuvia suuria ajallisen unelmia - ja tuntemattomia jumalia menneitten viisaitten sanoiksi pukemia.
Vaan, missä mennään nyt tämän kaiken ajallisen maailman seassa ihmisviisaissa kuvitelmissa ja ohjauksissa sodissa ja kuin maailman hajotuksissa.
Paljonko hajoaa paljonko säilyy muuttuuko paremmaksi - muuttuuko hyväksi muuttuuko kauniiksi eloksi.
Ja, miten?
Onko tänään hyvin. Onko huomenna. Onko vielä ensi vuonna.
Ja, voiko muuttua tästä vain yllättäen kuin vain uutena aamuna ... hupsista! ja kaikki onkin toisin kaikkialla, kaikilla.
Vai, onko kuitenkin, kuin on ollut aina muutokset tapahtuu muutoksien kautta kuin pohjamutien kautta uusiin korkeuksiin uusien ihmisten uusiin unelmiin.
Niin, missä mennään nyt - on tuo otsikon pikku kysymys.
Vaan, mikä on siihen pikku vastaus onko sellaista - ja onko se "pikku".
Vai, piirsikö joku jo jossain tulevien kuvat?
Piirsikö ne kuvat ajallisen ihmiset vai, piirsikö tulevien kuvat jotkut ylemmät ylempien iankaikkiset ylhäiset.
Niin ... mikä olisi ... se pikku vastaus.
*
05.04.2025
Muutoksien kuu
Niin, se vuotuinen muutoksieni kuu, huhtikuu ja myös se vuotuinen muutokseni päivä, 14.4.
Silloin kaikki alkoi, jo vuosikymmeniä sitten ja sen jälkeen, joka vuosi, ja juuri tuona päivänä ... tai, aivan sen lähellä tapahtui jotain merkittävää uutta minun omassa eloni matkassa.
Mitä tuokaan se nyt kun maailma on yhä enemmän hämmentynyt.
Maailman muutokset tuo esille yhä enemmän menneitten valheita ja samalla rakentuu uusia - kuka niiden kaikkien takaa voi enää tietää totuuksia
... ja, onko edes sellaisia kun se, mikä tänään on yhtä voikin jo huomenna olla jotain muuta - ja myös riippuen siitä, mikä on katseen suunta.
Sellainen, tällainen, on ajallisen maailma.
Ja, tämän oman matkani tarkoitushan on nyt että tuo kaikki on takana olen jonnekin uusiin matkalla ...
siis, jokin osa minussa, kuin uudeksi muuttunut on jo jossain kaukana uusien upeilla rajoilla - oudon portin takana odottamassa silmien ja ymmärryksen avausta - niin, kun kaikella muutoksella on aina aikansa myös tulevissa, ja tulevien ulottumissa.
Liittyykö lie tuo kaikki tähän muutoksien aikaa koko ajallisen maailmassa ja minun osaltani juuri tähän kuukauteen - hmmm ... pianhan se nähdään.
Vaan, oikeasti, mikä kiire tässä en sano, "että valmiissa maailmassa", kuten on tapana vaan ennemminkin, piankin vaik valmiiksi tuhotussa jotta jokin ajallisen uusi voisi avautua - tai ainakin, alkaa se matka siihen ajallisen uuteen toivottuun, odotettuun, parempaan tulevaisuuteen.
Mutta, kuten tiedämme ja muistamme menneistä muutos uusiin on aina tapahtunut suurien muutoksien kautta puhutaan sitten ajallisen maailmasta tai ylempien ulottumista ajallisen takana.
Annetaan kaiken nyt rauhassaan tapahtua.
*
14.04.2025
Tärkeä hetki - 14.4.
Kuin kuoleman hetki - hiljaisuus
jonkin odotusta kuuntelua - kuin kuulemattomia sanoja
jotain uutta voimaako - vaiko hetkeä sydämen avautumista.
Katsoa, kuunnella, maailman kauneutta, kuitenkin vaik' kaiken tään oudon keskellä sisäisen maailmaa etsiä.
Outoa.
Kaukaisten kautta, jälleen kerran takaisin ajallisen maihin ...
tuntea rakkautta omaa ja toisen hyväksymää tuntea kosketusta sanojen voiman, sanojen maan
-sanat syviä, korkeuksia, tavoittaa.
Yksi sana vain
ja aukeaa taivas
ja aukeaa maa
- ihmeellistä sanojen valtaa.
Ja, katse kaunis kohti katsova rakastava, rehellisesti tunteva on jo pala taivasta jotain korkeutta, tuntematonta maan päälle laskeutunutta
- vain yhden ihmisen ihanan sanansa kauniin ja katseensa kirkkaan ihailevan - ja, halaus tiukka, vilpitön
- olemme yhtä!
Olemme yhtä vaikka sanoitta, katseitta vaikka kaukana toisistamme - ain toisemme tavoitamme .. tunnemme:
-"Ajattelitko minua - olitko tässä jotenkin tunsin sinut vierellä?"
-
Niin, ei ajasta pois ennen kuin aika on täys ja, jokainen päivä voi olla yllätys.
Jokin uusi, josta et mitään tiennyt et osannut ees toivoa, et anoa - ehkä vain salaisesti ajatella piirrellä mielesi kuvia.
Ja se ylhäinen olikin yllättäen tässä sun vierellä ajallisesi elämässä käden käteen yhdistämässä uusia polkuja eteesi etsimässä yhteisessä elämässä.
*
17.04.2025
Outoja aikoja
Outoja tuntemuksia
kipu siellä, toinen tuolla
vaan, mitään vaivaa ei kuitenkaan
- aika, ja hetki vain koskettaa
kehoa muokkaa, muuttaa.
Joku näkyy ulkoiseen
suurin osa sisäiseen, jonnekin syvään
henkeen, mieleen, johonkin kaukaiseen
sisäisen salaiseen olemukseen.
Kuka noista tietää, näkee
näkyväisen näkymättömään olemukseen.
Erikoista aikaa
kaikkea koskettaa
ympärillä olevaa ajallisen maailmaa
silmille näkyvää
ja samalla läheistä ja kaukaista
näkymätöntä ulottumaa.
Ja, voimia lisää, ja voimia pois
unikaan ei voimattomuutta viedä voi.
Silmiä painaa
selkää vaivaa
hermoratojen muutos kehoa kalvaa
- milloin mistäkin.
Tänään tuntuu raskaalta - nukahdan tuoliin
huomenna kaikki hyvin, ja virtaa on
- jokin kasvun prosessi
tuntuu kuin loputon.
Hyväksi, vaiko pahaksi
kivuiksi, parannukseksi
kasvuksi, vahvistukseksi
uudeksi toisenlaiseksi oloksi
- ehkä joksikin uudeksi ihmiseksi.
Kuka tästä hetkestä tietää
muutos tulee vain sietää
ja luottaa ... että tämä kaikki
sitä luvattua hyvää muutosta tuottaa.
Vettä! Vettä! - sitä pitäis keholle juottaa.
*
21.04.2025
Aika muuttuu
Aika muuttuu kasvaa ihminen matkalla elo karsii pois tarpeettomia joil' kaikilla aikansa ollut on - tulevissa moni tarpeeton.
Tietää, muistaa tuntee viel' miltä tuntuu ajallisen teot ja tavat elämän hetket mahtavat.
Vaan, aikansa, hetkensä kaikilla nähdä, kokea, tuntea - ja nauttia.
Sit' vain ... kuin antaa ne pois kasvu uusiin vaatii ... ett' ne annetaan pois - ei niin, etteikö niitä ollut ois vaan, jotta tulevat tiet helpompia ois.
Sillä, matka jatkuu ihminen kasvaa - ja riutuu laittaa pois uusien tieltä uudet arvot, uudet teot, tavat tulevat sieltä - uusien teiltä.
Siel' on vapaus ajallisen tavoista tarpeista, tottumuksista raskaista - jo tarpeettomiksi tulleista
ja sijaan kasvaa ... vanhat tilaa antaa ... uusia, joil' on arvoja tulevien maissa vaik' eivät niin maita olekaan, vaan olotiloja, uusia muotoja ajallisista vapauttavia, ja vapaita.
Niiden arvoja ei tunnista ennen kuin on kasvun kautta saanut vapautta kuin ottaa vastaan "uusi maailma".
Nyt ollaan viel' rajalla vanha vetää muistoillaan tavoillaan, tottumuksillaan ja uusi eteen valmistaa toisenlaista tulevaa.
Sitä sisäisen kaukaista unelmaa joka odottaa, ett' oviansa avaa ja paljastaa miten kaunista, oikeasti, oli elää ja olla ja miten kaunista on jatkaa tulevilla.
Ei hukkaan yks hetkikään ajallisen maan kaikki kaikkea rakentaa ja salaisesti myös uusiin valmistaa.
Ja siellä jossain tulevien teillä voi, kuitenkin, kiittää kaikesta matkan iloista ja ankaruuksista kasvatuksen hetkistä kauniista - ja myös raskaista.
Ne ovat nyt siellä menneitten tiellä ja katse kääntyy iloiten uusiin viel' tuntemattomiin tuleviin jotka ovat, ja ON.
Ihminen, ja ihmisen elämä on niin tutkimaton, ja tuntematon jolla aina sisällään jossain syvällä salassa se oikea turva ja luottamus on.
Elämä kaikkineen on uskomaton kasvun ja kehityksen matka joka vasta jossain kaukana on omalla tavallaan valmista.
Mutta, niin kauan ... ollaan matkalla.
*
Ja nyt, hyvä kuulijani ... pikku hyppy ylemmä - odota hetki.
Kiitos tähänastisesta seurastasi.
*
Palataan, muuttuneena ... piakkoin