On aivan hiljaista

Koala, katselee ihmetellen ympärilleen.

-"Ohhoh", se itsekseen huokaa. -"Että tämmöne mesta tää sit onki …"

-"Niinpä …", huokaa myös isompi. -"Ollaankohan me ihan ainoat täällä?"

-"Pitäsköhä tääl jotai tapahtuukki", tuumaa koala kärsimättömänä.

Ja siinä samassa ...

-"Tapahtuu tapahtuu", kuuluu yllättävä ääni sivummalta.

Joku ihmeellinen Narri hyppähti kuin jostain piilostaan.     

             -"Tehän tulittekin sopivasti avajaisiin."

Kulkijat vilkaisevat hämmästyneinä toisiaan.

-"Häh, onks tääl jotku juhlat vai – eihä tääl oo ketää", se koala ihmettelee.

Isompikin katselee ihmeissään ympärilleen. -"... en minäkään näe muita."

Narri  katsoo kulkijoija hilpeästi hymyillen.

-"Olettehan TE täällä, siinä sitä jo on juhlan syytä. Olette ensimmäiset."

Se isompikin jo rohkaistuu.

-"Mitä, olemmeko me ensimmäiset – mikä juttu tämä oikein on - ja kukas sinä oikein olet?",
isompi ihmettelee päätään pyörittäen.

-"Aai .. te ette tiedäkään", Narri vastaa  yllättyneenä.

-"No ei … me enemmäki vaa eksyttii tänne", koala tarkentaa.

Narri jatkaa hämmästyneenä.

-"Ei tänne, oikeasti, kukaan eksy - jotenkin johdettuna tänne tullaan.
Ette tunne vielä tätä paikkaa, ettekä tämän salaisuuksia.

Mutta, kun nyt olette siinä - olette juuri oikeassa paikassa.

Ja, ette te nyt kuitenkaan ihan ensimmäisiä ole, joku tuli hetki sitten, vähän ennen teitä.
Mutta niin oli se kiireinen, että ehti jo hävitä tuonne linnojen maisemiin
ennen kuin ehdin edes tervehtiä. - No, kyllä se sieltä ilmestyy ja itsensä esittelee."

-"... mitä se oikein höpisee?", se isompi ihmettelee. "... oikeassa paikassa - ja jotain salaisuuksia?"

-" ... en tiiä .. mutta kattellaan-nyv- vähä aikaa tät touhuu, ehkä se täst viel selvii."

-"Mutta hyvä, sama se miten tulitte", Narri jatkaa, "Tämä on nyt kuitenkin suuri hetki.

Minä olen tämän paikan Opas, ja toivotan kaikki portista tulijat tervetulleiksi tänne.

Joten, tervetuloa teille.

Ja, te olette nyt ensimmäiset vieraat, ja sitä pitää kyllä juhlistaa."

Vieraat ovat edelleen ihmeissään.

-"Aijaa .. ja mite? ... siis että .. mitem-me nyt-sit juhlitaa",  koala kysyy.

Narrikin on hetken mietteissään.

-"Noo, hmmm ... kysytääs tolta meidän Ylimmältä Valvojalta, se kyllä tietää . 

Heei Ylin ! tules vähän tänne, täällä on vieraita. - Ne ekat."

Se joku "Ylin Valvoja", tupsahtaa lyllertäen paikalle.

       -"Jaa ... tuli sitten ne ekat, vai?"

Se pienempi kulkija katsoo vähän ihmetellen sitä Ylintä Valvojaa.

-"Hei ... mitä sinä katsot?", kysyy se isompi.

-"Tota jotai valvojaaham-mä vaa ... vähä son tutun näköne."

-"Mitä ... tunnetkos sinä sen?"

-"Noo, ev-varmaankaa, mut on se vähä mun yhen serkun näköne, mut siit ojjo aikaa ...
Mut mehä ollaanki kaikki vähä saman näkösii. Toi muistuttaa vähä sitä, vaik kaikkiham-me kyl muistutetaa sit samaa serkkuu."

-"Jaa, ja olisihan se aika sattuma", tuumaa isompi, "että täällä metsässä ei missään,
tavattaisiinkin tuttuja – ja varsinkin jos joku sun tuttus, kun olet sieltä jostain kaukaa ..."

-"Austr… Ast… Aast .. jostai raalist se oli – en enää muista, siit on-nii kaua,
... nii ... ei se kyl voi olla se sama."

Narrikin jo ryhdistäytyi, hetken noita ihmettelyjä kuunneltuaan.

-"Noniin! – ja mitenkäs me tätä upeaa hetkeä nyt sitten juhlittais?", hän esitti kysymyksensä  enemmänkin sen Ylimmän puoleen.

-"No juu", Ylin aloittaa. -"Tuol pihan peräl on kivat paikat, mennää sinne,
ja jos juotas vaik jotain maukast juomaa. ... Kipases Narri hakemas sitä eucalyptys-juomaa."

Narri katosi vähän laahustaen ja omiaan mutisten lähirakennuksen sisään.

- "… Aina sitä samaa eucalyptusta …"

Ylin osoittaa kädellään Linnan pihan perälle.

-"Mennää tonne pöytien ääree … siel me voidaa vähä juhlii ja jutella."

Isompi toteaa kuin kuiskaten.

-"Sehän vähän puhuukin samalla tavalla kuin sinä", osoittaen kuiskauksensa kaverilleen.

-"… me kaikki sielt kaukaa tulleet puhutaa vähä samallail, ei siin-oo mitää kummallist."

JUHLAT  (no, okei, "juhlat")

Ja niin sitä sitten alettiin juhlaa pitämään. Narri toi kunnon juomat, sitä euca-juttuu
ja pian jo viihtyisä nurkkapöytä täyttyi mukavasta puheen sorinasta.

Alettiin tulla tutuiksi – kuten hyvissä juhlissa on tapana.

-"Ja mikäs se tän pienemmän kulkijan nimi o?", kysyy se Ylin.

-"Moon ... nytkö-mä sit kerron kuka mä oon, vai?" kysyy se pienempi.

-"Juu, kerro vaan", vahvistaa isompi.

-"Okei ... mä oon K.K. Korppi."

Ylin Valvoja nostaa kulmiaan ja katsoo kummissaan tätä uutta kulkijaa.

-"Hjaa .. et sit semmone nimi sulla" huokaa Ylin, ja kaivaa laukustaan paksun kirjan.

Ylin katsoo sitten toista vierasta: -"Okei, ja entäs sit sä pitempi, mikäs lintu sä oot ... eli kuka sä oot?",

-"Minä olen ….", hän aloittaa, mutta tuo KK Korppi jo keskeyttää,  -"Son Kulkuri, yks kulkuri vaa ...
mun hyvä kaveri, ja mä kutsun sit vaa Kulkuriks."

-"Jasso ... et yks kulkuri vaa ... no, mikäs siin", toteaa se Ylin ja avaa kaivamansa kirjan. "No hyvä,
siis Korppi  ja Kulkuri ... siin on ku jotain runollist - mennään sit noilla nimillä. Katsokaas kun ..."

-"Soli KK ... siis KK Korppi!", täsmentää tuo pienempi.

-"Aivan nii ... kirjoitan ne tänne kirjaan niiku ne lausutaa ... siis, kun mun pitää pitää kirjaa tänne paikalle tulijoist."

-"Aika paksu kirja sulla, toteaa Kulkuri . .. ja meitä on vain kaksi."

-"Noo…", tuumaa Ylin rauhallisesti, "portti on ny auki."