Parantamisen kirja, Osa 2

      Kohti parantamista

Elämän mereltä Ulottumien Merille
 

06.10.2015

Uusi perusta   *

En häikäise sinua
   tavoilla
      teoilla luetelluilla.

(Astrologian kuvauksilla).

En vastaa
vaatimuksiin
kirjattuihin odotuksiin.

En toimi kuvatuilla tavoilla.
En, kuin maailman odotuksilla
   olla ja miellyttää
      uutta ystävää.

En rakenna rakkautta tapojen päälle
kuin maailman odotuksille
   olla jonkin mallin, tavan mukainen.

En!

Olen erilainen ihminen.
 

Minä vain olen tässä
vapaasti, vapaassa elämässä
vailla kuvia
muotoja piirrettyjä

sillä, varttunutta
elon kasvanutta, kasvattanutta
ei enää pueta kuin mallipaitaan
- elon kuin pakkopaitaan

elämään
   miellyttämään
      toimimaan
         tekemään
kuin joidenkin maallisten kuvien mukaan.

Tällaista elon vapautta ei ymmärrä kukaan.

 
Eikä missään ole kuvausta sulle
sille
elon inhimilliselle
joll' elämän vapaa
oman muodon takaa.

Ja riittää hänelle, kuin olla vain
muodoista vapaa.

Onnellinen hän
ken tällaisen elämän vapaan
matkallaan tapaa.
 
 
Ei häkkiin ihmisten puristetun
vaan, vapauteen kaikesta julistetun.

Ja ahdistuu hän, jos kuvilla
kuvauksilla näkee hän
itsensä muotoihin piirrettävän.

Sillä sellaisia muotoja ei luetella voi
miss' vapaan laulut elämälle elämästä soi.

Hänet kuin kuoleman kautta
suurempi voima elon kentille takaisin toi.

Siin' runoilijan
- oikean runoilijan
vapaat laulut
   elämälle
      taivaalle soi.

 
Mut' rakkaus, jos kohtaa hän sen…
sillä, vapaus itsessään
ei ole vielä täydellinen

se on kuin pohjakuva vasta
kuin puhdasta lasta
jost' kasvaa hän, vapaa, vast' alkaa voi
rakkauden kautta hänen uudet laulunsa
ain kauniimmin soi.

Vapaus
   jonka yllä rakkaus
      jonka yllä kaikkeus
ja sen yltäkylläinen voima
- siin' on eväät
uusien sanojen soida

sillä,
jos yksikin noista puuttuvi
kaikkeuden voima puuttuvi
(ja) Elämä suuttuvi
mi ilman sen sanoja ja ratkaisuja jäi
- elon salaisuudet aukeamatta jäi.

Jos yksikin…
elon tie kaikkineen;
   saavutettu, saatu vapaus
      kuoleman kautta pelastus
         kuin alusta aloitus
            rakkaus
ja ymmärrystä ylempi voima
- vain silloin
voi runoileva astia soida.

 
Eikä tämä ole ihmisen itsensä ylentämistä
vaan, kuoleman kautta takaisen 
           matkan saavutuksen tulos ja tila
jolle jokainen piirretty ajallinen kuva
on kuin julma pila.

Kuin vapaalle häkkiä heiluttelis
ja uhkailis
   sitoa
      sulkea
sen vapaan sielun
jon' tilaa ei ajallinen ymmärrä
- on vain sen oudon edessä aivan ymmällä.

  
Ja Kuun laskeva sirppi
silmilleni loisti
vapaan ikkunan raosta

ja taivaitten voimia piirteli
kokonainen täysi Orion
kuin suuren elämän alkulähde
se kaukainen kuvajainen
ja sen voimallinen vyö

tämä hetki kaikkineen
nyt kaikkeudelle
ja sen voimalle kuin kättä lyö.

Tämän hetken hetki
on pitkä työ.

Elämä ei enää voimia syö
eikä lyötyä enää lyö
vaan, lyöty nyt vuorostaan
elon kaikkeuden maljasta syö.

 
-Mietit, ett' itketkö. - Et.
Et ymmärrä sanojesi tietä.
Et käsitä vielä
sanojen syvää merkitystä.

Mutta, kun käsität sen
silloin itken minäkin kanssasi sun
- koet onnen saavutetun.

 
Ja nyt!
alkaa rakentua se uus
josta kasvaa se kaivattu tulevaisuus
mi vaati
ett' kaikki osaset yhteen koottu ois
eikä paloista yksikään
ois sen perustasta pois.

Ja uusiksi menee nyt moni asia
menee uusiksi kuin kaikki;
   uusi alku
      uusi voima esille tulla
- on valmius uuteen nyt sulla.

 
Ja vanhat kaikki taakse jää
eletään uutta elämää
ja loppuu arvailu
loppuu hapuilu

sillä, kaikki on nyt tässä
edessäsi näkyvässä
ja ylläsi väreilevässä näkymättömässä.

Ja mitä puuttuisi vielä
kun jo rakkauskin on
vaik' viel' vaatimaton, mut' kasvava
ja matka on jatkuva
ja unelma on toteutuva! sun kättesi kautta
ja katseesi kuin haukka
ja sanojesi virta
on kuin hurja laukka.

Ja kaikki…
oi, minkä kautta?

Voi, runoilija raukka!

Ja, minkä tähden
minkä tautta
…
   …
      … niin, Oi elämä raukka!

  *

30.10.2015

Joko aukesi portti

Joko aukesi ovi
mun uusiin mennä
   lupauksille
      luvatuille.

-Ei oven aukeaminen ole se hetki
vaan, se on se
milloin menit sisälle.

Ovi auki on aina ollut
kulku vain on kaukainen
ja matka pitkä.

Ja sitten, kun olet saapunut perille
oven äärelle
silloin siitä on sisälle mennä
ja alkaa uusi tehtävä.

No, olenko mennyt?
Olenko saavuttanut sen oven?
Olenko äärelleen tullut
   onko tuotu
     autettu kyllin
ett' oisin päässyt kynnykselle?

-On.
Vaan, ei portti ole kapea
ett' siitä vain sisälle huitaista. Ei.
Vaan, portti on pitkä
valmistava
muutoksia toteuttava
vähin erin maisemaa, voimaa, avaava
- sitten vasta on valmista
sisälle uuteen astua.

Portti on muutos
ei mikään ajallinen kuva.

Portti on aina
   osa-unelma
ja vaatii ensin valmista sille tulla
ja sitten viel' valmistusta
   uusiin astua.

Portilla siis, ja sen kulussa
muutoksissa
hiljalleen avautumisessa - ollaan nyt
eikä matka ole päättynyt:
   ei matka portin
      ei matka elämän
         ei elämäntehtävän.

Vaan, sillä uudella voimalla
- pian avautuvalla
uudelle matkalle
   kohti unelmia kaukaisia
      elon tarkoituksia ja kuvia
uusia ulottumia.

Levollisesti vain
- kulkee ystävä rinnallain.

  * 

Tuli kysymys Taikurille: -"Jos ovi on auki, mutta ratkaisevaa onkin,
meneekö siitä ja koska. Niin voiko käydä niin, että portti ehtii sulkeutua
jos ei toimi nopeasti? Voiko portin sijaan tulla toinen? Voiko ovia olla
useampia, mitä sanoo Taikuri?" 
 

Ja vastaus:

04.11.2015

Portti on auki aina

Portti on auki aina
matkalaisen sisälle tulla.

Mutta, matka on pitkä
   kasvun
      opin tie
ja se tie sinua portille vie.

Kiirehtiä ei kannata
sillä, ei se ole ihmisen otettavissa
- ei kiireisesti
eikä ollenkaan
vaan, toinen sinua kuljettaa
ja kaiken teon ja kasvun eteen valmistaa.

Kuvaus ihmiselle vaikeaa
sillä, niin tottunut on
vain itse kaiken ottamaan.

Tämä annetaan, tämä porttien tie
ja se tie sinua portilta portille vie.

Elämä on kuin porttien tie
ja yksi portti
on aina yksi osa-unelma
ja kullakin on aina paikkansa
tällä maaplaneetalla.

Pyydä kasvua
sillä, opas on aina rinnalla.

  *

08.10.2015

Väärässä seurassa   *

Väärässä seurassa kuolee ihminen
   vähenee
      kuihtuu
lakkaa kasvamasta

elämästä kuin unohtuu
ja unohtaa oman osansa
elonsa määrän
- kulkee kuin tien väärän
   lukittuna
      suljettuna
rajoitettuna kaikesta oman elonsa halusta
   ärtyy
     murtuu
ei ole enää se ihana oma itsensä
vaan, sen toisen, vahvemman, jatke.

Ja kyse ei ole fyysisestä voimasta
vaan, jostain sisäisestä
hallitsevasta
- ja toisesta tulee heikko
alkaa kyteä sisäinen kapina
tarve ulos kaivautua elonsa vankilasta
   kasvamattomasta olotilasta
      unohdetusta unelmasta

joka jossain syvällä sisällä
etsii ulospääsyä ja näkyville tulla:
-On oma elämä mulla! hän huokaa
huutaa…

Yhtenä hetkenä vain räjähtää
ja lentää riekaleet
mit' vankina pitäneet sen sisäisen
ja sen kautta myös ulkoisen.

Ja nousee hän kuin kukka läpi asfaltin
ja huokaa: -Ilmaa! Valoa!

oman elämän tahtoa
ja purkautuu se
jossain sisällä painettuna ollut voima
alkaa elämän kellot hälle soida.

Ja vihdoin taas hyvin voida.

  *

15.09.2015

Aamen   *

Tuo aamen-sana
tarinan, runon
anomuksen lopussa
on voimallinen sana.

Sitä ei ehkä monesti ajatella niin
enemmänkin vain kuin pisteeksi
tai joksikin loppumerkiksi, kuitiksi.

Mutta, se ei todellakaan ole niin
- tai, se ei saisi olla niin
sillä tuo sana
tuo pieni aamen-sana
sisältää suuria voimia
ja energioita.

Siihen sisältyy ensinnäkin kiitos;
   kuin kiitos kuulemisesta
      kiitos yhteydestä
         kiitos saamastani avusta ja hyvästä
- vaikka se ei vielä näkyisikään.

Siinä on asenne luottamuksesta
uskosta, että niin tapahtuu kuin sanottiin
   pyydettiin
      anottiin.

Ja viel' lisäksi kuin käskysana;
näin tapahtukoon
tai, näin olkoon
- ja sitten on niin.
 

Tarinoiden lopussa se sisältää
paljon voimaa ja energiaa
- olen sen mitannut
ja se vahvistaa koko sen runon asiaa ja toivetta
tavoitetta
- sen parantavaa energiaa.

Ja näin voimallisesta
hoitavasta ja parantavasta
tulee viel' voimallisempi
tuon pienen sanan kautta.

Ja ilman sitä sanaa
osa sanojen parantavasta
ja hoitavasta sanomasta katoaa.
 

Kyllä sanoissa edelleenkin voima on
vaikka tuo aamen olisikin lopusta pois
mutta, sanojen hoitava voima on suurempi
jos se sana siinä lopussa ois.

  *

20.10.2015

Energia   *

Viel' kerran on mun kerrattava tämä:
     Energiaa koko elämä.

Erilaisia muotoja ja suuntia
erilaisia tapahtumia
- kaikissa liikkuu energia
   joka rakentaen
      tai tuhoten
         tietoa siirtäen
            kadottaen.

Elämää synnyttäen
kuollen.

Jokainen piirto min piirsit sä tähän
tarvitsi energiaa vähän
- vaan se kasvun, valmiuden tie
se jo paljon energiaa vie.
 

Samoin on jokainen sana
ei vain se piirto
vaan, sen sanan sisältämä voima
on energiaa
joskus vaik' voima.

Samoin ihminen
   toiselle
      tai rinnalla kulkien
energiaa liikuttaen
   joko antaa
      tai kuluttaa
toiset vaik' syöden
energiaa toisen.

Ja jos ihmisen energia laskee alas
eikä täyty se mistään
jokin asia on
hänen elämänsä varas;
    työ
      tekeminen
         huoli, stressi
ihminen ihana
   ihminen kavala
      elämän tilanne raskas, rasittava
- kaikki syö voimia.

Ja voima
on yhtä kuin energia.

  *

 

12.-15.11.2016

Suurien äärellä   *

)))
      -Kapteeni ja Taikuri,
olen varannut teille yhdessä oman talon.

-"Jat-taas toi! Ja toi Taikuriki uudelleen. Onks noi-nyss-sitte joteski tärkeempiä. Ja kuka tota paattia oikee ohjaa. Eiks toi… toi ääni nys-sitä tiedä", mutisee taas Försti lähes äänettömästi itsekseen.

-"Olkoon sen nimenä "Ihminen ja terveys".
Siellä voitte tutustua ihmisen salattuihin asioihin.

Kapteeni, joka olet lihaa ja verta
ja kaikkea mitä ihminen kaikkineen on
ja Taikuri
sinä tarkka mittari
olet apuna kaikessa tutkimuksessa
sillä, kaikki ihmisessä
on mitattavissa arvoilla, värähtelyillä
mitoilla, määrillä
ja kaukaisuuksien sfääreillä.

Ihminen on kuitenkin vain värähtelyä eriasteista
ja ongelmat, tapahtumat kaikkineen
on värähtelyä eri tasoineen.

-"Mäen-ainaskaa-oo mikää … värähtely! huokaa Försti mielessään.

-"Nyt siis, menkää yhdessä tuonne osoittamalleni talolle.
Siellä on teille yhteinen opettaja."

-"Jaa, tuo pieni ja vanha taloko tuolla?" ihmettelee Kapteeni.

       "Ihminen ja terveys"

-"Niin, se juuri. Kas täällä maassa
ja tällä salaisuuksien saarella
ei tieto, viisaus, asu palatseissa eikä korkeissa rakennuksissa
vaan, pienissä ja vaatimattomissa.

Eikä talo, sen seinät ja suuruus
ole tiedon, viisauden, mitta
sillä, suuruus asuu sisällä, ei ulkoisessa.

Sinne nyt vain, ... ja käykää sisään olkaa hyvät."
 

Niin Kapteeni ja Taikuri lähtivät nyt yhdessä mäellä olevalle talolle. Tulivat avoimelle ovelle, jossa molempien oli kumarruttava, sillä sen verran pitkiä olivat molemmat, ja oviaukko kovin matala. He siirtyivät sisälle, istahtivat tuvan kahdelle tuolille - ja odottivat…

Ja hetken päästä kuului ääni:
 

)))
      -Kyse on nyt ihmisestä
terveydestä, sairaudesta
oireista ja hoidoista
vääristä ja oikeista

sillä paljon on olemassa turhaa vaivaa
paljon ihminen väärin tietoa kaivaa
ja kehoaan väärillä vaivaa.

Kas, niin monesti oire kehon
on seurausta puolustavan kehon
sen omaa hoitoa ja parannusta
… siihen nyt ihminen tarjoaa vastustusta
vaik hoidoksi luulee hän sen
- tilannetta vain pahentaen.

Tämä sarka on laaja
ja vaikea uskoa, sillä monenlaista on vastustusta
ja oman voiman epäuskoa.

Mutta keho on viisas ja terveenä voimakas
sairaana ja loppuun kulutettuna heikko.
Mut' silloinkin vielä hän henkisesti voi vahva olla
taistella, ei suostu olemaan tappiolla

ja silloin tulisi kehoa vahvistaa, ja mieltä
etsiä parantavia voimia sieltä, miss' aidot voimat on
… väärä hoito tuo tappion.

Ja tässä
on kuin uusi suunta
kosketamme parantumisen juurta
jossa ihminen itse se voimallinen pääjuuri on
… sen muistaminen kuin mahdoton.

Ja tähän,
juuri tähän, ja tässä
ollaan viisautta etsimässä, ja löytämässä
sillä, ei viisaus aina ole lääkkeessä
vaan, lääke voi olla viisautta estämässä.

Siks' pakko on tarttua ja kertoa
ihmiskehon hoitoa ja totuutta.

Eikä keho itsessään ole syyllinen, sairas, itsessään
vaan, mieli, sisäinen, elo kaikkineen nyt näkymätön
on aarrearkku määrätön
miss' ratkaisu arvaamaton.

Sillä arkussa elämän, kokemusten
salassa, piilossa olevien
on ratkaisu monien vaivojen
myös monien vahinkojen, joit' onnettomuuksiksi luullaan
vaik takana kaiken on syyllinen muu
… tämä ihmissilmiltä ja -tiedolta piiloutuu.

Nyt lähdetään tälle matkalle
vaikealle, kuin uskomattomalle
jossa joutuu viel monesti miettimään
selittämään ja vastaan taistelemaan
itselle, osalliselle 
ja muille ympärillä oleville.

Sillä, moni asia on vaikea
ja vastoin yleistä käytäntöä ja luuloa
kun, aina on toimittu niin
ja uskotaan nykyisiin suuntiin ja suosituksiin.

Voi, niin paljon on toisin, kuin oikein soisin
eikä tieto viisainkaan kulje suoraan
kun niin paljon toisilta opitaan ja väärin uskotaan.

Siksi niin monesti turhia sairastetaan
ja vaikeasti vaivoista parannutaan.

Mutta, jos toisin opitaan ja ymmärretään
silloin terveemmin eletään, ja onnellisempia ollaan
kun uusin ajatuksin elämää ja ihmistä kohdellaan.

Siis, nyt kuunnelkaa: Tulehduksesta.

Suuren viisauden äärellä
elimistön terveydellä ja hoidolla
sillä vaiva, tulehdus
ei monesti olekaan sairaus, vaan hoito
   elimistön oma parannuskeino
      prosessi vian kuntoutukselle
- ei merkki sairaudelle
… vaikka, onhan sekin siellä
tulehduksen takana aiheuttajana.

Ja nyt,
monesti hoidetaan elimistön oma hoito pois, ja kipu
vaik oikeasti tulisi hoitoa vahvistaa
ett' keho sais itse vaurioita parantaa.

Siksi tulehdus on kehon työ
vaivan ja vian parannus
kuntoutus vaivasta pois.

Ei niin, että se tulehdus se sairaus ois.

Jos nyt otamme lääkkeillä tulehduksen pois
kehon oma kuntoutus jää kesken
ja kuin sen omaa parannusta ei ollutkaan ois
ja vaiva
se alkuperäinen vika, vamma, jää voimaan
ja ihminen jää vaivaan, vaik piti päästä vaivasta pois
ett' ihminen taas terveempi ois.

Tulehdus on merkki sairaudesta
jota tulehdus, keho, yrittää hoitaa
ja silloin, jos jotain yritetään ulkoapäin auttaa
tulisi kehon työtä vahvistaa
että ihminen vois pikemmin itseään parantaa.

Kipua voi kyllä hoitaa pois
ett' keho paremmin
sais tulehduksella hoitaa itse sairautta pois.

Hoitaako tulehduskipulääke oiretta oikein
vai, hoitaako se hoitoa pois
mutta, kivuton keho helpompi hoitaa ois.

Mutta, silloin
kivuton ei saisi urheilla ja rasittaa
kivun aiheuttajan hoitoa pois.

Sitä varottava!
Sillä kivun aiheuttaja on rauhassa parannettava!

Kuvaus on mutkainen
ja vaatii ymmärtävän ajatuksen. Sellainen teillä on.
 

Ja nyt, odottakaa vielä paikallanne
on toinenkin asia viel syvemmälle ulottuva
siihen tarvitaan myös Erakkoa kuulemaan
uutta suuruudesta oppimaan.

  #

 

 

21.11.2016

Suurien unelmista   *

)))
      -"Nousehan Erakko paikaltasi
ja kulje samalle talolle, minne kulkivat ystäväsi juuri
siellä on myös sinulle viisaus suuri."

-"NNNnot-toiki! kiukkuilee sisällään Försti.

Ja Erakko seurasi ystäviään pienelle talolle, minne näki heidän menevän. Ovesta sisälle kumartui hänkin, ja istahti heidän viereensä tuolille, joka kuin tyhjästä ilmaantui paikalle. Ja samalla jo kuului:

)))
      -Ei kielletty ole suuria ajattelemasta, toivomasta
pyytämästä, anomasta
- saavuttamasta
sillä, miten niitä muuten, ellei ole ees halua, tahtoa
toivoa paremmasta
jostain uudesta - vaik suuresta.

Ja ihmisen kohdalla
ain arvokkaasta avusta - parantumisesta.

Ei ulkoiset; rahat ja vallat
halut ja tavarat
vaan, kehon sisäiset vammat
ja niiden seuraukset - säteilevät vaivat

vain niillä kuitenkin on arvoa ihmiselle
yhdelle, yksilölle
pienelle maailman osaselle
joka kuitenkin aina on osa suurta
kokonaisuutta.

Ja kuinka suurta onkaan auttaa
ihmistä, pientä maailmaa
joka aina samalla rakentaa suuruutta.

Ei sitä kannata vähätellä
sillä kaikki aina vaikuttaa kaikkeen
ja suuret rakentuvat pienistä
kuin aina "pienistä puroista" vaik suuriksi meriksi.

Samoin ihminen
ja koko maailmankaikkeus ihmeellinen
pienistä palasista
sisäisistä atomeista, kvarkeista
väreistä, värähtelyistä, kvanteista
… niistä kaikista kasvaa tää kaikki suuri ja näkyvä
samoin kuin näkymätön ulottuma.

Siksi, jokainen pienikin ajatus
toive, tahto, huokaus
pyyntö, kosketus
on maailman, elämän, vaikutus.

Miksi siis ei saisi toivoa, pyytää
unelmoida suurista
vaik kaikki alkaisikin pienistä aluista
sillä, pienissä aluissa on suuren sydän ja juuri
ja joskus aikanaan, vaik piankin jo
voi edessä olla vastaus suuri.

Siis, rohkeasti vain matkaan, matkamiehet - suuria kohti!
ja siel kaukana, kuten merellä näittekin
se suuri kirkas valo teille jo hohti.

Nyt siis väsymättä … sitä kohti!"

Ja puhe loppui.

-----

Oli tuvassa hiljaista. Ei kukaan ees ääneen huokaissut, syviä hiljaisia ajatuksia vain. Melkoisia eväitä matkalaiset sai. Sitten hiljakseen nousivat toinen toisensa jälkeen ja toisilleen mitään sanomatta palasivat torin penkille paikallensa.

-"Jokohan pian ois lähdön aika?" oli kuin yhteinen ajatus itse kullakin, vaikka kukaan ei mitään sanonut.

Ainoastaan Försti hieman hermostuneena hiljaisia ystäviään katseli ja sisällään monenlaisia mietti ja kyseli. Kuin malttamattomana odotti: -"Se äänihän lupasi…".

  #

  

 

28.11.2016

Tärkeintä oppimaan   ***

Vaik' kuin käsky jo matkaan kävikin, on koulutus viel kesken
se kestää viel hetken
sillä monia taloja, tiloja, ulottumia, on vielä kuulematta
oppia saamatta täällä
- ei niitä sit enää merten päällä -

vast seuraavassa satamassa
jossain kaukana matkan takana
kun kaikki taas valmista maihin palata.

Sillä, maihin mennään vasta
kun miehistö on valmiina
- silloin vasta ilmaantuu uusi opettaja.  (sulkamies)

Mutta, nyt täällä
salaisuuksien kylällä
opitaan syvän elämän sisintä
ihmisen tärkeintä - terveyttä

vaik monesti luullaan, väitetään
ett' muut asiat ois tärkeitä;
  ystävät, rahat, vallat
    perhe ja lapset, talot, tavarat
vaan, jos terveys otetaan pois
on kuin kaikki muukin siin' sivussa mennyt ois.

Siksi, tärkein ensin - tuo ihminen itse
se kun tulee lähelle, kun jokin noista pettää;
  ystävä jättää
    lapset lähtee
       rahat, talot, tavarat menee
kun elämä kuin hylkää
- vaik oikeasti ei kävisikään niin
se kutsuu vain uusiin.

Vaan, kun kaikki nuo vallat on riisuttu pois
ei ihminen rukka yksinäisempi olla vois
ja terveys jos lähtee ensimmäisenä
seuraa jo moni perässä
… joitain uskollisia viel seurana, aikansa
sit katoavat - myös lapsensa.

Siksi, varjele itsesi
  terveytesi, elosi
    laske oikein taakkasi
      varjele mielesi, tapasi
säilytä rohkeutesi, ilosi
  suojele luontosi, ainoasi
sillä, sinä itse olet kaikkesi
- ja uskosi, tulevasi
on sun turvasi - aikasi.

Ja nyt, jotta
tuo kaikki vois olla totta
tarvitaan oikeata varustusta
  palvella
  ja itse kuntoutua
ett' laiva, mi satamassa piankin jo valmiina
vois lähteä matkaan koulutettuna kaikesta;
  arvosta ja avunannosta, mi on tään matkan pää
se, mikä oikeasti on merkittävää ja tärkeää.

Pitkä tie, Kapteeni hyvä.

Mikä oikeasti suurta, mikä pientä
  millä merkitystä
    millä voiman osoitusta
      millä kantavuutta, rakkautta
- ei sitä ihmisten välistä tunnetta
vaan, kaukaisempaa ulottuvuutta
joka on kaunista ja arvokasta
ain' kaivattua, katoamatonta
ajatonta ulottuvuutta.

Siksi nyt ...

)))
      -"Koulutusta omasta itsestäsi, Kapteeni:

Kaikella syynsä
  vaivansa, oppinsa
    kokemuksensa, kulkunsa
      kärsimyksen polkunsa
… eikä mikään syyttä
vaan, kaikella tarkoituksensa
vaivoilla viisautensa, oppinsa
- tuloksensa.

Sillä, ilman niitä kaikkia ei oltaisi nyt tässä
salaisuuksien saarella eväitä etsimässä
ja tulevaan matkaan varustautumassa.

Sillä, sarkaa on
  työtä on
    avun annon tarvetta on, lähellä ja kaukana
ajassa ja ajattomassa
- ei siis yksin tässä, näkyvässä
vaan viel näkyväisen takana
tulevassa ja uudessa maailmassa
- kaukana.

Tuolla on nyt sinulle kuin sairaala
… sinulle ja koko laivasi väelle.

Sinne kerää nyt kaikki
näkyväiset ja viel näkymättömät
siellä avautuvat uudet maailmat
läheiset ja kaukaiset
ihmisen itsensä sisäiset.

Sillä, ihminen
ei ole ainoastaan näkyväinen
vaan, näkyväisen sisällä on omansa maailma
ja ulkoinen
   on osa ihmisen
vaik ei näkyväinen
   silti todellinen.

Ja tuo kaikki;
  kuin kuori
    ja kaikki alla sen
      ja yllä näkyvien
on väreet eri ulottumien
… sellainen … on ihminen.

Eikä siinäkään vielä ole kaikki
siin' on vasta ajallinen.

On olemassa viel ulottuma ikuinen
jatko näkyväisen ihmisen.

Ei lopu seili merien."

 

Ja lähti Kapteeni kuin komennettuna laivallen
sitä viel näkymätöntä miehistöä kutsuen:

-"Tulkaahan kaikki nyt kuulemaan
opetuksen sanomaa tuonne sairaalaan.
Siel on meille kaikille avattuna
jotain uutta maailmaa."

Ja laivasta nous laiturille outoa joukkoa
- vaikea kuvata
erikoisia muotoja, hahmoja
kaikissa kuitenkin jotain tuttua…

ei kuitenkaan mitään henkiolentoja
vaan, kuten Kapteeni itsekin, lihaa ja verta
... ja energiaa
outoa ulottumaa.

Ja kaikilla on mieli
ja ajatuksen kieli
ja tärkeä virka
… sen voi jotenkin aistia.

Ja outoa…
heillä on erilaisia vaivoja
naarmuja, kulumia
mut' silti … ovat urheita.

He seuraavat nyt Kapteenia
vaikka hyvin voikin nähdä
että ovat omia persoonia.

Mielenkiintoista joukkoa.

Kun laivasta kutsuttu salaisten joukko saapui torille,
jossa muut jo odottivat, kuului ääni, joka osoitti sanansa nyt kaikille:

)))
      -"Menkää talolle … tuonne harmaalle, kaukaiselle
se on valmistettu teille."
 

Ja niin lähti tää outo joukko - näkisitpä vain -
kulkemaan osoitetulle talolla
viel kaukaiselle.

Mutta, mitä ihmettä? - Ovihan on ... suljettu.

       ""Sairaala"  

  #

 

 

28.12.2016

Ja Kapteenin puhuttelu jatkuu.

Puhdistumisesta  ***

)))
      -"Jos ihosi kukkii, oi Kapteeni
jos aukkoja sisältä ulos
on se kaikki vain sisäisen puhdistuksen tulos.

Eikä tässä puhuta vain lihan,
nahan alla olevan puhdistuksesta
vaan, sisäisesi sisäisen
henkisen osuuden ja mielen

siis, ei enää vain ajallisten aineiden
sen likojen ja saasteiden puhdistumisesta
vaan, ajattoman ulottuvuuden
jonka osallinen myös olet

ja ajallisten kautta sen voimaa maahan polet
kun monenlaista uskot ja kuuntelet
vaik ovatkin ne vain ihmislasten keksintöjä ja luuloja
kuvitelmia ja harhoja
mikä minkäkin tavoitteen tähden;
   rahan, vallan, aseman
      aikaisemman arvovallan.

Kas kun, laulettava on lauluja menneitten
ett’ ois luvattuja paikkoja tulevien.

Vaan näin, oikeasti
ei kuljeta enää suoraan
vaan horjutaan harhaan ja vaaraan
sillä menneitten viisaus
on menneitten, sen hetkisten viisautta.

Jos vain yksin niillä ratsastaa
ratsastaa kyllä harhaan
- vaikka, siis kuitenkin
johonkin ajalliseen asemaan.

Samalla siis ihosi ”kukkimisen” kautta
puhdistuu kokonaisuus monesta turhasta
ja pitää olla tarkkana
ettei sisäistä enää uudella saastuta.

Se on prosessia kaikki
joka alkoi jo aikaa
ja jatkuu vielä
kunnes kello lähtöä uudelle merelle kaikaa.

Sillä, niillä merillä on puhdasta
ja vaatii puhtautta puhdasta havaita.

Sillä, jos katsot sinä puhdasta kaunista
likaisen ikkunan läpi
mitä siitä puhtaudesta oikeasti näki
… lähellä oleva lika sen kuvan vain turmeli
likaisuus puhdasta muutteli
ja syntyy mielikuvia, jotka ei kerro totuuksia
vaan, lian tahraamia turhia unelmia.

Siksi on tuo tärkeätä
kuin oppia pois turhista
vanhoista kuvista ja toisten unelmista, unikuvista
ja etsiä puhtautta puhtauden kautta
ja silloin vasta
se uusi puhdas on puhdasta ja arvokasta
- ei saastunutta.

Mutta, tuo ei ole helppoa.
Jos se sitä olisi
johan siellä puhtaiden tantereilla
päitä yhteen kolisi.

Vaan, näillä merillä
on rauhallista ja hiljaista
ei arvoja, asemia
ei tavoiteltavia ajallisia unelmia
… siellä rakennetaan vain tulevia
ja vast tulevien unelmia.

Tuo vaatii voimia
suostua olemaan kuin ei olisi mitään
eikä ajallinen anna ajalliselle mitään lisää.

Mutta, ajallinen … sillä mahdollisuus on …
antaa ajattomalle, tulevalle, ja tulevan unelmalle
  kuvia ja suuntia
    uusia tuulia ja pulleita purjeita
esille tuoda totuuksia
joita joskus saa ihminen juoda
ja esille tuoda."

  #

 

 

28.12.2016

Menneet ja uudet viisaudet

-"Mitä tarkoittaa tuo
ettei ihminen menneistä viisauksista juo?" kyselee Kapteeni ihmeissään.

)))
      -"Se sinun itsesi osa vain on.
Muilla on omansa kohtalon.

Mutta sinulle, merille lähtevälle, on osansa oma
ei sinne mennä vanhoilla tiedoilla
- ne meret jo kynnetty on aikoinaan.
Nämä meret ovat uusia
niitä nyt lähdetään purjehtimaan.

Joku voi naurahtaa: -Mitä uusia nyt mukamas purjehtimaan!

Mutta minä sanon:
-Ei kaikkea ole vielä löydetty, saatu, vain pintoja raapittu
ja todellisia totuuksia vain kuviteltu
piirretty pienten suuntien mukaan
… pian niihin ei usko enää kukaan.

Sillä, ei maailma, oikeasti, ole ollenkaan sellainen
kuin silmin, korvin kuullen, kuvitellen
elää nyt ihminen.

Toisenlainen se on
ja kuin aivan uskomaton.
Eikä sitä ota vastaan viel tää aika
sillä, mennyt tieto
on viel monella perustana.

Mutta, perustat järkkyy
  kuvat muuttuu
    tieto lisääntyy
”taivaat” avautuu;
  siis, tasot elämän
    tiedon
      menneen, tulevan
ja ymmärrys olevan ja maailmankuvan
  oikean ja väärän
- minä uuden tiedon säädän - ja päätän.

Tämä matka on pitkä
ja ollaan alussa vasta
… vaik ollaankin jo kaukana.

Mutta, mikä on kaukana
jos edessä viel tietoa mittaamatonta.

Tämä kaikki vain tiedoksesi, Kapteeni
ettei vanhoja kannata katsella
niillä on ollut jo aikansa
ja auttavat niitä
jotka riippuvat niissä.

Mutta, mitä etua ois purjehtia uusiin
jos turvaa jo menneisiin tuuliin.

Mihin ne nyt vois muualle viedä
kun eivät muista tiedä.

Uudet tuulet ja uudet purjeet
niillä on eessä uudet meret ja maat.

Vain uusilla voi uudet tavoittaa
ja rakentaa uudet, tulevat
ihan toisenlaiset unelmat.

Ja muuttuu kaikki, vaik ”paperilla” vasta
mutta, se on jo arvokasta.

Sehän on uuden, tulevan, perusta
jonka päälle rakenna
tulevasi unelma."

  #

 

 

29.12.2016

Sanojen takana voima

)))
      -"Kuulostaa vaikealta
kuin hulluutta kuvitella
ett’ näin vain sanoilla
vois availla uusia maailmoita.

Vaan, mitä uutta tuo ois auringon alla
mitä uutta kaikkeudella;
   … jollainhan aina
     ja kaikella alkunsa.

Ja kun sanotaan, ett’ "sanalla"
tai että ”alussa oli sana”
ei se tarkoita
että se sana oli se alku
vaan, alku oli sen sanan takana oleva voima
- se on aina oleva
ja sanalla käynnistyi se
mikä oli voiman tavoite.

Sana on se, min ihminen ymmärtää
vaik’ sekin vain on vertauskuva voimain
  sillä, ajatus jo on voimaksi riittävä
    tai kuva vailla sanoja
      tai lupaus
        jokin sisäinen usko sanaton
noissa kaikissa käynnistävän voima on.

Mutta, jokin aina tarvitaan
ett’ tulevan kuva toteutetaan
jokin, vaik’ käsittämätön liikkeelle lähettäjä
vaik’ kaiken takana onkin jo se tehtävä
valmis suunnitelma ja kuva
joka on toteutuva.

Ihminen pukee sanoiksi.
Voima pukee
  ajatuksiksi
    uniksi
      haavekuviksi
        sanattomiksi suunniksi
          toiveiksi, unelmiksi
- ihminen ne sanoiksi.

Siin’ on ihmisen osa.

Voimakin voi käyttää sanoja
vaan, ne ovat salaisia voimia
jotka ihminen kuulee, muuttaa sanoiksi.

Näin ihminen on kuin muuntaja
voima muuttuu toiseksi;
  salainen voima sanoiksi
    ja siitä jaettavaksi
sillä, sitä voimaa sellaisenaan
ei voi ihmisymmärrys jakaa.
 

Parantaminen
on asia toinen.

Siinä se voima salainen
muuntuu voimaksi toisen, ajallisen
ja sanoja ei tarvita
tarvitaan vain muuntaja;
  ajaton, iankaikkinen muuntuu ajalliseksi voimaksi
    viel’ näkymättömäksi
ja sitten vasta eri tavoin näkyväksi.

Mutt’ voima itsessään on näkymätön
sen vain tuntea voi, jos toinen herkkä on
vaan, se tunnekin vielä on sanaton.
Sit’ vasta sanat, kun voima esillä on."
 
 

Aika muuttuu
ajanjakso vaihtuu
- vaihtuu myös ajallinen vuosi.
Tämä hetki muutoksen voimaa suosi.

Nämä kaikki edellä
ovat vain uusien edellä;
  laiva valmistuu
    ihminen puhdistuu
      matka varustuu.

Moni asia salassa,
Moni ajallisessa kuvassa.

Ja avautuu aava, mi on jo luvassa
ja se kuvattu uusi on tulevassa
salaisuuksien matkassa.
 

Tässä on taite;
  vanha taas kerran jää
    matkalaiset uusia tähyää.

Puhaltaa voima purjeisiin
uusiin suuntiin.

Voima vaikuttaa matkustaviin
saarella kuntoutuviin, vaik’ kaikkea ei kuvattukaan
- olisiko ollut lie tarpeenkaan
tapahtuihan ne ajasta erillään kuin ajattomassa
toisessa tasossa, joss’ on erilaisia arvoja.

Myöhemmin, matkalla
voi tapahtuneita vähin erin avata
ja tapahtuneiden vaikutuksia kuvata.

Kaiken kertominen ois ollutkin pitkä tarina
kuka ois jaksanut sitä kaikkea kuunnella
… ihmisen sisäisiä mutkia
menneen ulottumia.

Tärkein on tuo uusi
joka nyt oranssina värinä taivaanrannalta nousi.
 

-”Sitä kohti!” komentaa Kapteeni.

-”Hei miehet! nyt laivaan
tää saaren vaihe on päättynyt
laiva on valmistunut
kuin uudeksi muuttunut.

-”Ja Försti! ruoriin!”

-”Mennään mennään … älä nyh-hosu.”

-”Kamat laiturilta hytteihin omille paikoilleen!”

-”No on-sillä-nyk-kiire”, mutisee Försti itsekseen.

-”Miehistö! Valmiina?!”

-”Tääll ollaan kaikki!" he kuin yhteen ääneen vastaavat.

-”Noniin! Matka alkakoon! Köydet irti!"

-”Tuuli puhaltakoon!"
 

Ja värähti, helähti purje
                          

nous' lempeä tuuli saaren yli, laivan rannasta irrotti
ja jotenkin, kuin arvokkaasti, laivan selälle kiidätti.

Ja taakse jäi tuo kuin taikojen saari salaisuuksineen.
Sitä miehistö hieman haikein silmin katseli ja muisteli,
mitä kaikkea se heille näin pienessä ajassa opetti.

-”Nonni, sinne se sit jäi”, huokasi joku puoliääneen.
-”Nii’in”, vastasi toinen hiljaisesti.

-”Katseet uusiin!” komentaa Kapteeni. ”Valoa kohti!”

-”Ohjataan ohjataan … on-se-ny innokas. Mitä sille oikee tapahtu. Ei se tollane enne-ollu?" mutisee Försti itsekseen. Ei uskalla moisia nyt ääneen. Paitsi että...
 

-"Hokasit-sä kippari yhtää tätä meidän paattii ... eikstää ny-oo joteski eri näköne ku enne?" aloitti Försti kuin varoen.

-"Noo ... ihan totta, Försti. On tää kyllä korjattu jotenkin ... toisenlaiseksi. Ihan totta. Tutkitaan paremmin kunhan päästään tuonne selälle ja kunhan päivä kirkastuu", lupaa Kapteeni mietteliäänä.

                   

  #

 

 

06.01.2017

Vain tuuli puhaltaa

Täällä on vain tuuli, joka puhaltaa
   ei suuntaa, mistä tulla
   ei suuntaa, mihin mennä
… ei suuntia lain
ei merkkejä taivain.

On vain matka
ja tuo outo valo, oranssi
- tänään oranssi
ja kaikki vie vain sitä kohti

ja tuo outo tuuli
joka kuin tyhjästä tuli
purjeita pullisti.

Ja nyt kaikki hohtaa tuota outoa valoa
valoa, joka ei jätä varjoa
kaikkialla vain sen valon outoa kajoa.

-”Hei Taikuri!
ehtisitkö jossain välissä tutkia tuota valoa”,
pyytää Kapteeni, tätä kaikkea ihmetellessään.

Ja niin, todellakin
nyt kun valo vähin erin kirkastuu, paljastuu
ei se aamua olekaan
- eihän täällä ees sellaista, ei iltaakaan
matka vain valoa kirkastaa.

Nii’in, kyllä Försti on oikeassa;
laiva on muuttunut tuolla saaren satamassa.
-”Mitä ne siellä oikein tälle teki?” tuumii Kapteeni.

-”No mähä-sanoin sulle siit jo monta kertaa,
säet-vaa nähny mitää”, mutisee Försti oikeassa olevana.

-”Oikeassa olet, oikeassa”, myöntää Kapteeni
ja ihailee nyt muuttunutta laivaa
tässä oudon valon kajossa. -"Kaunista."

         

)))
       -”Niin, Kapteeni, tämä matka nyt kultaa kaiken
menneen, ja tulevan
ja edessäsi on vain uutta
- siihen täytyy varustautua
valmistautua vain kohtaamaan kuin uutta maailmaa.

Ja sitähän tämä jo onkin
vaik’ tuo vanha viel’ heijastelee tuolla takana
kaukana horisontissa
ja saari, joss’ saitte evästä matkalle
näkyy vielä tuossa selkeänä.

Vaan, tulee uusia saaria
tulee toisia kaupunkeja
tulee tiloja, oloja, olomuotoja, matkalla vastaan
ne kaikki ain vuorollaan uusiin varustaa
ja näin matka jatkuu tulevaan.

Ja ne ajalliset
ne jäävät nyt taa
- ne vain kuin katoaa
eikä niillä ole sijaa täällä
ylemmällä väreilyllä.

Joten, Kapteeni, rauhoitu niistä.
Niillä on tutkijansa, uskojansa
selittäjänsä, muuttajansa…

se kuin loputonta, niin kuin se onkin
kas, tieto muuttaa lisääntyessään
eikä mikään sielläkään pysy ennallaan.

Eikä se ole tarkoituskaan
vaan, ajallisenkin tarkoitus on kasvaa ja kehittyä kohti sitä
mikä sille osalle säädetty on
- kulku kuin kohtalon.

Kaikella aina tahtonsa ja selityksensä
ja muutoksen pysäytys mahdoton.
Kaikella sielläkin ain tavoitteensa on.

Kosketuspinta ajallisiin sinulla säilyy vielä
vaan, uni vaihtuu kuin todeksi
ja tosi vaihtuu kuin uneksi
- maailmat vaihtavat kuin paikkaansa
ovat yhtä aikaa läsnä, kuten ennenkin
vain paikkaansa vaihtaen.

Ja nyt, Kapteeni, rohkeasti vain
- valoa kohti!"
 

-”Mäen kyl ymmärtäny tost mitää, enkä mä ees nää mitää uniakaa. Ei mun kai tarttekkaa”, huokailee Försti itsekseen.

-”Juu, Försti, ohjaa sinä laivaa. Kaikki tulee kyllä vastaan”, rauhoittelee ääni.

-”Höh, no niihämäny kokoajan teenki.”

  #

 

 

09.01.2017

Elon koulua

Paikalleen asetti
kivuilla pysäytti
keksi jonkun … joku
mielen rauhoitti.
Vaik’ uuden suunnan asetti
- sinne nyt hiljaisesti.

Joku kuin voimansa näytti
tehtävänsä täytti;
ei kuitenkaan suin päin matkaan
vaan, hiljaisesti lipuen
uusin tuulin, purjein, sisäisin
vaik’ ei kuin näyttäisi siltä;
Kapteeni uuden kivun sai - hammaskivun
se mieltä lamauttain.
Se nyt ihan uutta on
sen edessä ihminen kuin voimaton.

Vähästä se pysähtyy, ajallinen ihminen
kuinka pienestä vaivasta, vammasta
- nyt jomottaa hammasta, ja kaikki seis
vain unta unen perään
ja väsyneenä unestani herään.

Mikä lie tarkoitus tällä
pysäytyksellä
vaik’ niin piti juuri
uusia kohti.

Tutki nyt sit näitä, ihminen
hetkiä elon hetkien
katsos, aika ei pysähdy, ei matkakaan
vaik’ ihminen hetkeksi seisahtaa

luulee, ett’ jotain siin’ katoaa, eikä tiedä sitä
ett’ se juuri häntä vahvistaa
uusiin varustaa.

Kuin näytiksi vain
ett’ suuremman käsissä on matka vaivain.

Sen mukaan mennään, kuin purjeisiin tuuli käy
ja jos tuuli on poissa, mitään ei näy.

Silloin vain levätään ja vahvistutaan
varustaudutaan uuteen.
Katsos, matka tulevaisuuteen jatkuu aina
vaik’ kulkija ois paikallaan.

Silloin on opetusta. Elon koulua.

  #

 

 

10.01.2017

-"Hei kundit, mitä me tehdään tolle Kipparille", huutelee Försti huolestuneena, "seku nukkuu vaa kaike aikaa, ja on iha vetämättömissä ... vaikka piti just nii matkalle lähtee?!"

-"Älä nyt huolestu, Försti, kyllä tämä vielä tästä. Kunhan toi hammas vain asettuu, niin eiköhän sitä sitten päästä matkaan, niin kuin piti", selittää Kapteeni huolestuneelle Förstille.

 

Monien osien summa

)))
      -”Sinä et tiedä, Kapteeni hyvä
ett’ nukkumisesi
väsymisesi
antaa sijaa ylemmälle osalle sinua
mi ei sinulle itsellesi näy
levätessä, nukkuessa
heidän tiensä aivan muualle käy.

Sillä kas, ihminen
on enemmän kun vain näkyväinen
on kuin monta olemuspuolta eri tasoilla
   eri väreilyillä
      eri tehtävillä, eri teillä
ja kaikki kuitenkin palvelee yhteisellä tiellä

tukevat toinen toistansa
ja ovat kuitenkin yhtä
ja sinä itse, peilistäsi näkyvä
edustat vain näkyväistä.

Mutta, näkyväinen
ei ole kokonainen
- se vain kokonaisen osanen
eikä pärjäisi mitenkään ilman noita muita
ylempiä ulottumia

sillä, sieltä voima
   viisaus
     tieto, taito
se todellinen ihminen aito.

Ja tuo näkyväinen on vain kuin kuori
siksi älä nyt huolestu
jos tuo kuori kuin hetkeksi kuoli.

Katsos, se antaa sijaa nyt muille
oman itsesi ulottumille
ja tarvitsevat hekin vahvistusta, varustusta
- tai oikeammin, he juuri sitä tarvitsevatkin
sillä, he ovat se ihmisen todellinen juuri
josta kaikki kasvu ja kukoistus
josta kaikki todellinen kutsumus.

Kuori on vain kuori
väline, jolla tehdä ajallinen tehtävä
mutta, kuitenkin niin tärkeä
sillä ilman sitä
jäis’ tehtävä tekemättä.

Joten, tärkeä kaikelle on kaikkien osiesi osa
mut’ näkymätön on se tärkein ulottuma
jossa on kaiken toteutuma

ja näkyväinen
tuo sen ajalle esille
ajallisen kehitykselle
- ajattomankin
sen ihmisen oman ylemmän
joka kaikesta saa myös osansa
muodostaen näin kokonaisuutensa
ja sen kasvun ajallisen
kuin myös sen ylemmän, iankaikkisen osuuden
kaiken yhteyden
ja yhteisen kehityksen.

Joten, lepää rauhassa
ja anna levossa tilaa itselle
sen syville ulottumille
- sinun kokonaisuudelle.
 

Försti: -"Ettäm-mmitä! Ymmärsittekste kundit tost jotai?"

-"Minä ymmärsin", kuuluu ruumasta Tietäjän vastaus, "se on ihan selvä juttu. Odotellaan vielä hetkinen, kohta se nousee ylös ja sitten taas matka jatkuu. Lepo vaan, Försti."

-"Lepo ja lepo... ja munku pitäs ohjata tätä... matkaa", mutisee Försti kärsimättömänä itsekseen.

  #

 

 

13.01.2017

Ja ääni vielä jatkaa samasta asiasta...
 

Kahden valtakunnan kansalainen

-”Niin, Kapteeni,
sinä aina välillä unohdat
että olet tästä joukosta ainoa
joka on kuin kahden valtakunnan kansalainen;
   tämän näkyvän
   ja näkymättömän

ja ne molemmat kuin kilpailevat siitä
kumman huomio aikaasi saa
toinen toistaan kuin vastustaa
... vaikka molemmilla puolensa
elon tärkeä osansa.

Ja jos vaivaa
tai ajallisen elosi jarruja on
se on kuin kutsua kohtalon:
-Anna aikaasi tärkeimmälle
syvemmälle sisäiselle ja sen tehtävälle.

Ajallisen osasi olisi kuin suostuttava sille
tarkoitukselle, tehtävälle.

Kyllä se on jatkuvaa taistelua, se on ihmisen osa
ja varsinkin niiden
joiden elämällä on syvempää tarkoitusta;
   viedä eteenpäin jotain sellaista
   jolla on merkitystä tulevalle
   ihmiskunnan unelmalle.

Ei se isokaan virka tarvitse olla
mut’ silloinkin jo on ihmisen osa
valtakuntien taistelolla.

Jotta ymmärtäisit tämän - vaikka sen jo tiedätkin
ja ymmärtäisit itseäsi, ja ympärilläsi olevia
etkä etsisi kuin syyllisiä
sillä, ongelmat ovat sinun omia.

Kun olet totellut sisäisesi kutsua
saat taas aikaa touhuta ajallisia omia.

Niissä on vain etsittävä tasapainoa
muuten on elosi raskasta
kuin kokoaikaista kutsua.

Ja tuon kutsun tähden
on ollut monenlaista kuntoutusta
että jaksaisit osasi sen
vaik’ vastassa kuin kaiken aikaa
on kutsut ajallisen.

Tasapainon kautta on moni vaiva poissa
ajallinen mieluusti kuljettaa teoissa joissa
ei ole syvempää kantavuutta
on vain ajallista huvitusta
… vaik’ silläkin osansa ja aikansa
mutta siis, tärkeintä on etsiä tasapainoa
- taistella.

Tämä on kyllä jo sinulle tuttua
vaan kuitenkin, niin herkästi unohtuva."

-”Niinhän se on", huokaa Kapteeni.

-”Aika on kova vastustaja”, jatkaa ääni,
”eikä se helposti itsestään osaa anna.

Siksi se on kuin päivittäistä taistelua
kumpi saa sen huomiota.

Tästä syystä myös väsymys ja uni
ovat kuin taistelutannerta.
Ne ovat ajattoman puolta ajallista vastaan;
   uni rakentaa sisäistä ainoastaan
   ja lepo ajallista
   yhteistyössä siis ajallista ja ajatonta.

Ja vain ajallisen levon kautta
voi päästä unien maihin
ajattomien kartanoihin.”

  #
 

 

19.01.2017

Runoilija huokailee hiljaisuutta

-”Kauas oon kulkenut tarinoista”, huokaa Runoilija
eloansa hiljaista
- sanat kuin kaukaisia.

Tuon huokailun myös Ääni kuuli...

)))
      -”Älä huoli, Runoilija, kaikella ain aikansa.
Nyt tavoitellaan sisäisen kaukaista
katsos, etsitään uutta
   uutta suuntaa
   uutta ulottuvuutta.

Eikä määrä kuitenkaan ole mittari mikään, vaan, laatu
  sana kaunis laulettu
    sana viisas vaikeuksissa kaivettu
      salaisuus löydetty, tai näköala uusi
ymmärrys, jonka Runoilija hiljaisuudestaan ilmoille huusi.

Ei huolissaan tule olla sanojan määrästä
tarinan kulusta
vaan, ulottuvuudesta
sen salaisuudesta ja matkasta sinne
tasoille kaukaisille.

Sinne nyt matkasi käy
eikä tulevaisuus vielä eteesi näy
vaan, ei se ole kaukanakaan
eikä sinne ole matkaakaan
sillä, matka ei ole mitta
vaan, väre, ja värähtely
mi matkaa nyt eteenpäin vie.

Tulevaisuus on toisenlainen tie
kuin ylemmäs, vaikkei sinnekään
kuin alemmas, mutta ei sinnekään
vaan, tässä, paikalla
toisessa ulottumassa
on se matka ja suunta

niin kuin tänne tullessa ja täältä lähteissä
ja myös täällä ollessa
unessa, ja unettomuudessa
kaikenaikaisessa ulottuvuudessa.

Sillä, ei ihminen ole vain tässä
silmin nähden näkyvässä
vaan, koko ajan myös monessa ylemmässä.

Ja nyt Runoilija huokaa kuin ajallista sanomaa
joka ei sellaisenaan ole kuitenkaan kauaskantoista.

Mutta, jos se voimansa saa ajallisen takaa
silloin sanoihin sitoutuu voimaa
joka koskettavuuden takaa
... ei koskettavuutta ajalliselle
vaan, ajallisen takaiselle
jossa kaikki ajallisen todellinen voima on ja lähde.

Ja sanallisen voiman lähde
ei ole ajallisen lähde
vaan, ajattoman, kaukaisen
ylemmän ulottuman.

Ja näin ajattoman lähde
kohtaa ajattoman lähteen
ja pulppuaa elämän voima
… ensin ajattomaan
sitten ajalliseen
joka joskus ajallisen kautta kohtaa ajattoman
- ja kiertokulku jatkuu.

Älä siis, Runoilija parka, huokaile turhia
ajallisen vähiä sanoja
sillä, yksikin pieni hippunen
joss’ on voima ikuinen
on suurempiarvoinen, kuin ajallisten valtava määrä
ilman voiman sisintä.

Siis, mitä tavoitella, oi Runoilija pieni,
ajallisten tarinain kulkua ja sanojen suurta määrää
vaiko, sitä pientä tiedon jyvästä
joka koskettaa sisintä
joka rakentaa ihmistä.”
 

Ja runoilija hiljaa huokasi
rauhoittui ja silmänsä ummisti
päänsä painoi tyynyynsä
peiton veti yllensä ja levollisesti nukahti
unten ylempiä maita tavoitti
ja siinä samalla itseänsä syvältä sisältä hoiteli
... ja ulkoistansa virkisti
kun matkaltaan taas palasi.

  #

 

Ja siin’ nukkuessaan hän oivalsi
kun omia kiristyksiään ihmetteli;
ett’ keho
tuo jonka tulisi olla väline sille tärkeimmälle
henkiselle sisäiselle kasvulle ja kehitykselle
onkin ottanut sen tärkeimmän paikan
ja muuttunut tehtäväksi
elon tavoitteeksi
ja se, min piti olla tavoite
onkin jäänyt toiseksi
toisarvoiseksi.

Ja näin, kuin kehon kautta
etsitään sitä elon tarkoitusta ja sisäistä rauhaa
vaikka, se sisäinen siel’ tarpeineen
koko ajan huomiota kaipaa.

Mutta, se onkin vaikea asia
kun elossa kaikki näkyvä on jumalana
ja kaiken huomion kohteena.

Jotenkin se on luonnollista
vaikka ihmisen sisäinen, ylempi ulottuvuus
niin kaipaakin huomiota.

Vaan, mitä on tuo huomio
mitä on tuo sisäinen ulottuvuus
mikä on tuo ylempi mihin pitäisi ihmisen keskittyä enempi
mikä on se tärkeämpi
kuin tämä kaiken ajallisen huomio
- ja tuleeko sen unohtamisesta jokin tuomio.

Ainoa tuomio on
ihmisen sisäinen rauhattomuus
jonkin selittämättömän jatkuva etsintä, joka ei anna rauhaa
… ympärillä vain kaikenlainen ajallinen pauhaa
ja vaimentaa sen sisäisen hiljaisen äänen
joka tahtoisi kuuluville tulla:

-”On elämän tarkoitus viel’ suurempi sulla.”

Mutta aikanaan tuo ääni löytää
vaiko järjestää
jonkin pienen raon
ehkä kiitävän hetken
onnettomuuden, tai onnettoman hetken
elon raskaan muutoksen
… ja silloin sinä kuulet sen
kutsun sisäisen
jonkin kuin ikuisen…

ja sinä heräät kaikesta menostasi
tunnet hetkisen kestävän oudon rauhan
jonkin syvän onnen, jota kuin kaivannut aina oot
- jokin, joka liittyy sun kohtaloon
ja siinä herkästi repeää tuo ajallisen muuri
- oli se vaik’ kuinka upea ja suuri.

Tuo jonkin syvän sisäinen tunne on se
jota sinä olet etsinyt - se elämän juuri.

Tämä hetki … on sinulle suuri."
 

Ja Runoilija unestansa heräsi
kaivoi sulkakynänsä ja paperia
sanat oudot muistiin kirjoitti.

  #

 

 

26.01.2017

Varo ajallisia saaria

-”Mitäs tuumit täällä yksinäs, sinä Tietäjä
hiljaisilla merillä?” kyselee Kapteeni Tietäjältä
hiljaisuuteen vetäytyvältä.

Hän Kapteenille vastaa
joka kuulemiaan ajallisia sanoja huokaa.

-”Älä poikkea ajallisille saarille”, hän aloittaa, ja jatkaa,
”joiss’ voima annetaan vain ajallisille ajatuksille
  tunteille, tuoksuille
    silmin näkeville
      vanhoille viisaille
entisille rakenteille
- pian katoaville.

Anna tilaa uusille.
Ei sijaa vanhoille, pian katoaville.

Kas, aika kehittyy
elämä
perustat järkkyy
ei vanhat kanna
ei voimaa ihmisille anna.

Tietysti on sitä vanhaa ja jo kulunutta
mutta, ihminen tarvitsee uutta
- rakennetaan tulevaisuutta.

Aistit ovat totta, ja kullekin omansa
mutta, ne ovat vain ajalliset, vajavaiset;
  mitä näkee silmä - oikeasti
    mitä kuulee korva - vajavaisesti
      mitä tuntee iho - vain ajallisen kosketuksen
        mitä maistaa suu - makuaisti kuivettuu.

Aistit katoo, ei jäljelle mitään jää.
Kun ihminen itse ajasta häviää
kaiken vie hän kuin mennessään.

Älä kuuntele ajallisten saaria
vajavaisia jaarituksia
ei niillä ole kantavuutta
- sen hetken vain
kun sanoilla taidokkain hurmasivat kuulijansa
unohtaen unelmansa, omansa ja toisten
- luulivat sanoja suurenmoisten.

Katoavia ovat kaikki tyynni;
muuttuvat arvot, asenteet
viisaudet rapisevat, jos joskus hyviltä näyttivätkin
- olivatkin
vaan, aika syö kaiken, sanatkin
oivalliset ajatuksetkin rapistuvat
murentuvat
ja viereen rakennetaan uutta
- rakennetaan tulevaisuutta.

Siis, varo ajallisten saaria
ne ovat vain saaria
irrallisia ajatuksia, maailmoita.

Mistä saivat tietonsa, taitonsa
mistä ajatukset muka aitonsa?

Toisiltansa
menneiltänsä
ajallisilta valloilta, voimilta
vajavaisilta tutkimuksilta, tulkinnoilta.

Ei ihminen ole yksinkertainen
ei ajatuksensa, tahtonsa
ei elonsa kaikkineen
ei tulonsa, lähtönsä
elonsa tarkoitus.

Tutkia saa
- kuvitelmaa
mut’ takana kaiken on toisenlainen maa
siellä vast’ ratkeaa
mikä maailmaa rakentaa.

Ajallinen viisaus on ajallinen viisaus
ja ajallinen kaikki katoaa
… ain’ jotain jäljelle jää
mi hetken kantaa ja suuntaa uuteen antaa
sit’ katoaa sekin pois.

- Miten elämä muuten kehittyä vois."

  #

 

 

02.02.2017

Tuttu elämän suunta

Ja Tietäjä, joka on myös aikamoinen filosofi,
jatkaa edellistä tarinaa…

-"Kuin julmaa puhetta;
   katoavaa
      katoavaisuutta.

Vaan, onko siinä jotain uutta
eikö siinä ole vain tämä elämän suunta.

Mitä jäljelle jäänyt on menneistä
elon päivistä, tapahtumista
ihmisistä ihanista
pahoista.

Vain eteenpäin veivät osallansa
rakensivat kasvullansa
elivät, kuolivat
haavojansa nuolivat.

Ja tulivat uudet ihmiset, tavat
vanhan päälle rakentavat
ja vanhat katoavat uusien alta
kasvaa uusi valta vanhan päälle

- mitä jää vanhoista jäljelle.

Vain muistot
  muistiinpanot
    kirjoitukset, kokemukset
geeneissä ilot, kauhut
  pelotkin salaiset
niistä monet vaivaiset.

Mutta, tänään ollaan kuin vuoren päällä
ylimpänä
ja jalkaimme alla on kaikki vanha
  maatuneena
  muuttuneena
  kadonneena.

Ja huominen rakentuu taas harjun päälle
uudelle kehitykselle
ja eilinen jää
- tämäkin päivä taas menneisiin häviää.

Mitä uutta tuossa
tutussa kuviossa?

Näin on edetty ennenkin
ja näin edetään vasta.

Tulevaisuus on arvaamatonta
sitä rakentaa jo hän, ken hoitaa nyt lasta
tulevan kansalaista."

  #

 

 

03.02.2017

Nouse kannelle ja ihaile

)))
      -”Pienin askelin, Kapteeni hyvä
kuuntele miehistöä ja ota rennosti
matka jatkuu
ei silleen kuin ajassa, keulatyrskein ja peräpyörtein - ei

täällä mennään rauhallisesti;
   ja kiire on poissa
   tavoitteet on poissa
   täytymiset on poissa.

- Vaikea oppia.

Mutta silti, matka käy
lähtösatamaa ei enää näy
ei määränpäätäkään
- vain merien hiljaista elämää.

- Rauhallista, eikö totta.

Mutta, ei päivää ilman uutta
... onko se pientä, vaiko suurta
sitä sinä et itse ymmärtää taida, etkä nähdä
ne voivat olla kaukaisen tulevan säveltä.

Eikä kaikkea tarvitse nyt edes ymmärtää
täällä kaukaisella merellä
joss’ mennyt jo hämärtää
ja uusi edessä häämöttää, vaik onkin kirkasta
uudenlaista näkymää.

Kuule Kapteeni, ei se niin helposti käy
tuo siirtyminen ajasta aikaan
   vaatii totuttelua
   ja silmien avautumista
   korvienkin uusia kuulla
   sanoja lausutaan nyt uudenlaisella suulla.

- Täällä on helppo kuulla.

Joten, nouse kannelle ja katsele
ihaile, ja taivaita kuuntele
meriä haistele ja ihmettele:
   mikä onkaan tämä outojen maa
   meret, taivaat kaikkineen
jotka näet nyt eteesi auenneen.

- Se on uutta!

Se on sinulle nyt uutta."

  #

 

 

07.02.2017

Valkean saaren yllätys

Ja Ääni taas yllättäen puhuttelee Kapteenia:

)))
      -”Vaik annettu on voimaa käsille, Kapteenille
on eri asia kuitenkin palvelulle
hoitavalle, parantavalle voimalle.

Ei riitä yksin se
mi annettu on keholle
- vaik’ virkansa, paikkansa silläkin
mut’ jos tavoitteena on enemmän;
  koskettaa syvemmin
    muutoksia aikaan saada
      kestäviä, pysyviä
vaatii se jo henkisiä
näkymättömiä yhteyksiä
joiss’ todellinen viisaus on
- ihmisen oma ajatus on kelvoton.

Ja sille
on annettava valta
itsenäisesti toimia ja vaikuttaa
raihnautta koskettaa, parantaa

sillä, monien vaivojen takana
on jokin kaukainen ulottuma
eikä syy useinkaan ole siinä näkyvässä
sormin tuntumassa
silmin katsomassa

vaan, jossain syvällä sisällä
kaukana omassa ajassa
tai viel’ oman ajan takana
- voi olla jopa elon tarkoituksessa

jonka ymmärrys ihmiselle on vaikea
kun hän ei näe kokonaisuutta
ja kun vielä, kaiken takana aina
kulkee kuin salainen lanka
jota ei voi katsoa.

Siksi, ei käsin pelkin
vaik’ kuinka hellin
ei sanoin
vaik’ kuinka taitavin

vaan, voimin yliluonnollisin
siis, ihmisymmärrystä, aisteja ylemmin
on apu annettu paremmin
kuin vain voimin ajallisin.

Tästä syystä, Kapteeni hyvä, katso tuonne…
näetkö tuon saaren
mi laivasi sivulla, oikealla, siintelee
valkeana, kauniina
ajallisen ajan takana
mutta kuitenkin tässä
ajallisen ja ajattoman rajalla
siellä … on sinulle nyt luvassa apua
ettet vain omin voiminesi rakenna
tulevasi kuvia.

Poikkea sinne, ja poimi kyytiisi hänet
ken sinua jo laiturilla oottelee.
Hän siellä kyytiisi kaipailee.”
 

-”Hei Försti! katso tuonne - oikealle! Näetkö!” huutaa Kapteeni.

-”Nimm-mitä? Missä?" vastaa Försti kuin kesken herätettynä.

-”Tuo tuolla, oikealla… tuo saari - näetkö?”
-”Juh! Mitä siitä? Sinnekö nyt? utelee Försti jo vähän innostuneena.
-”Sinne! Juuri sinne. Ohjaahan taitavasti laiturille.”

-”Oukeeei! Vihdonkij-jotaim-muuta ku tätä ainaista merta ja merta”, mutisee Försti ja pyörittää innoissaan ruoria valkean saaren suuntaan.

  #

 

 

08.02.2017

Valkea hahmo

Ja laiturilla odotti hahmo
puhtaan valkea
vaatteensa kuin valkeita sulkia
satoja, vaiko tuhansia
... kuka niitä laskea.

Olemuksensa vanha
ryhdikäs
hohtava
- kasvoja en näe, ainakaan vielä.

Nyt näen … on hällä parta
sekin valkea
ja hän nousi kepeästi laivaan.

Ja se sulkavaate oli kaunis.

  #

 

 

08.02.2017

Ja tuo outo nousi laivaan.
Kapteeni ihmeissään seurasi, mikä oikein onkaan tää
joka niin valkeana väräjää.

Tulija jo kysymättä itseänsä selvittää:
 

Toteutui lupaus

-”Minä … olen sinun parantajasi
astun nyt laivallesi
ja autan kaikessa mi tarpeen sulle itsellesi on
ja kauttasi
ken eteesi, mieleesi, nouseva on
ja voima on kuin suunnaton
vaikka, aina sillä suuntansa on.

Ei omin käsin näitä voimia
mahdoton toimia
ilman ylemmän apua

ja minä … olen nyt se ylempi apu
  se värähtely
    se voima
      se tieto, taito
se apu aito, jota kaivannut oot;
- kulkenut pitkän tien
  etsinyt yhtä
    etsinyt toista
      matkallesi lähtenyt
        ”merelle” kulkenut
minut nyt syliisi sulkenut
- minä olen sinun
ja sinä … nyt minun.

Ja näin on toteutuva se lupaus ”käsi käden päällä”    (>>)
ja se … on tehtävä
apu parhain
heräät varhain ja energiat käy
aivan kuin ei mitään näy
… ei ajalliselle
mutta ajattomalle

täällä on väreille värit
kauniit, kirkkaat, koskettavat
ja kohteensa avun saavat.

Ja sinä itse
  väreittesi keskellä
    ja kanava olet kasvava
avuksi, voimaksi
  välittäjäksi, siirtäjäksi
    koskettavaksi kulkijalle
      elonsa helpottajaksi.

Rohkeasti suuntaan nyt vain
- et ole yksin
minä … sinut käteeni sain
ja sinä minut selkäisi taakse
  auttajaksi
    kantajaksi
      voiman antajaksi
- ja voima … on suuri."

  #

 

 

11.02.2017

Uusi ystävä, juuri laivaan noussut "sulkamies", vielä jatkaa esittelyään.
 

Siipihän se olikin

-”Niin, sinä et vielä tullessani ymmärtänyt minua
ihmettelit vain outoa muotoa
valkoista väriä
ja suurta sulkien määrää
kokonaisuutta.

Joksikin kuin lintumieheksi minua luulit
sulkamieheksi minua jo kutsuit.

Et ymmärtänyt vielä silloin.

Minä heti laivaasi noustessa sinut salaisesti opetin
se oli yksi siipeni kosketus vain
sinä auttamisen perusteet hetkessä mieleesi sait.

Täällä ajattomassa ulottumassa
ajallisen ja ajattoman rajamaassa
se kesti vain hetken, mi ajattomaan liittyi.
Ajallisessa se vei pidemmän
- ajallista varten sait tärkeimmän
kehosi liikkeelle lähtemän.

Mutta tässä me liikumme
ajallisen ja ajattoman elämässä
ja suurin voima on ajattoman
mielikuvien maailman
ajattoman unelman.

Näkökykysi muuttui tämän myötä
ja edelleen on muuttuva sun silmiesi kuva
ajallisen
ja varsinkin ajattoman.

Minut sinä ymmärsit nyt vasta
aamuvarhaisella
kun yhdessä etenimme uutta polkua
- oli voimia uusia
kuin suunnattomia, sinä sen huomasit
- sinulle uutta.

Ja se oli vasta alkua
mutta jo nyt mahtavia mielikuvia
ja kaukaa lähetettyjä apuja.

Minutkin sinä ymmärsit
kun aikasi uudessa voimassa väreilit
sulkakättäni avuksi pyytelit
- ja tajusit;
   siipihän se olikin
   siipi enkelin.

Hänet, siis minut
sinä nyt laivaasi sait
selkäisi taakse kulkemaan
kaikessa sinua auttamaan
kosketustasi vahvistamaan
ja kauas ulottumaan.

Siipiäni voit ohjata
ja sulkiani lähettää
siivilläni peittää ja hoitaa
käsilläsi koskettaa.

Et näe kaikkea vielä
mutta odota hetki.

Täällä merellä
on rauhallista oppia ja kuunnella
ympärilläsi on paljon opettajia ja parantajia
jo ennen sinua toimivia
- eikä käsiä tule puuttumaan.

Ja, olethan sinä laivasi kapteeni
sekä nyt ajassa
ja myös ajattomassa
täällä ajattoman ja ajallisen rajamaassa
- ihanassa paikassa, jossa kaikki on läsnä;
   ajallisen elämän ihanuus - ja kurjuus
   ja ajattoman voima, ja suloisuus.

Tämä … on hyvä paikka toimia.
Ja täällä merellä on vapautta.

Ajassa sinä olet kapteeni, lihaa ja verta
mutta palvelussa
auttamisen paikassa
olen minä aina selkäsi takana
- ja kätemme ovat yhtä.

Ja mielesi yhtyy minun mieleeni
kuvasi kuviini
tahtosi tahtooni
apusi apuuni

sillä, eihän tässä paranna liha eikä veri
vaan, henki
sen valta ja voima
ylempi ulottuma
jonka voima, energia
on myös ajassa totta.

Kaikki on energiaa
kaikki on värähtelyä
ajassa se on vain vähempää
sillä on määränsä rajat ja laatunsa

mutta, ajattoman ulottuma
on toisenlainen voima;
asteikko on toinen
alkuvoimainen

eikä määrällä ole rajoja
eikä muodollakaan
tämä voima kaikkeen vaikuttaa.

Ja sillä voimalla voi ihmistä ja asioita koskettaa.
Myös muu luomakunta apuansa siitä saa.

Se parantaa, mutta omalla tavallansa
ei käskemällä, vaan auttamalla
kuin valuttamalla sitä
ja se etsii tiensä ain oikeaan
vaik salaiseen sopukkaan, joss’ vaivan alku ja juuri on
- oireen hoito on tarpeeton

vaikka silläkin elon herkällä tiellä
ain paikkansa on."

  #

 

 

13.02.2017

Kaikki on nyt ja tässä

Kapteenilla on vielä kysyttävää
haluaa tarkentaa energian syvyyttä.

Hän kysyy nyt uudelta ystävältä:

-”Yksi kysymys, ystävä hyvä:
Onko hoito riittävä
kuinka syvä?

-”Syvyyttä vaikea mitata;
elon matkaa kaukaista
   tai huomista
eilistä
   tai edellisestä elämästä
suvun, vanhempien, teiltä
tai vaik elon tarkoituksen ihmeistä.

Ei puhuta syvyydestä, vaan matkasta
  tarkoituksesta, seurauksesta
    ja toivotusta tuloksesta
      saavutuksesta
kaukaisesta kosketuksesta aikaan, ja ajan taa
sinne kauas, tai vaik lähelle
voi energia koskettaa

sillä, energialla ei ole aikaa
se vain on
ja sitä on kaikkialla
ja se on aina yhteydessä toisiinsa
- sama energia.

Energiassa kuljetaan ajassa
ja ajan takaisessa ulottumassa
ja aika on sama - ajaton
ja silloin kaikki samaan aikaan läsnä on.

Onko se syvyyttä
vai onko se näkyvyyttä
kun kaikki on tässä
samassa hetkessä näkyvässä
ei ajallisen näkymässä
vaan, ajattoman ulottumassa.

Näin nähtynä, Kapteeni hyvä,
  kaikki on näkymässä
    tässä hetkessä
      ajattoman ulottumassa
nyt ja tässä.

Ja jos olet energiaa välittämässä
kaikki tapahtuu juuri siinä hetkessä
  olet vastaanottamassa
  olet lähettämässä
ja kohteessa ... on kaikki tieto paikalla;
mennyt, oleva, ja tuleva.

Energia on kuin unelma
jolla on valtavia voimia ja ulottumia
ajassa ja aikain takana
ongelmiin, kohteisiin, vaikuttamassa.

Kannattaa vain luottaa ja uskoa
- nyt puhutaan suuria
eikä koskaan aiheuteta vahinkoja
sillä energia on viisas

jos on viisas myös ihminen
sen sisäinen, mi on alkuvoimainen
ja tietää itse, mi apu tarpeen on
- ajallinen on voimaton
mutta, sen matkassa on ajaton
vaan, silläkin rajansa on.

Ei ihminen ole rajaton
vaan, niin kauan kuin hänessä henki on
hänellä myös rajat on.

Hengetön on taas rajaton.

Ja rajallisen saama apu on arvaamaton
sillä, kuka tietää voisi
missä sen kohde milloinkin on;
  missä ajassa
    missä ulottumassa
      missä ajallisessa
        missä ajallisen osassa
- vaiko peräti viereisen, tai menneen ulottumassa.

Energia … on uskomaton.”

  #

 

 

13.02.2017

Lähin ystävä

(Hyvä ystävä kysyi hautauksesta ja poltosta.)

-"Kerro, sinä viisas Ääni. Kerro tuosta", pyysi Kapteeni tietoa.
 

)))
      -”Sinä kysyt kuolemasta
  elämän portista
    tulevasta
      lähtevästä
hengen kulkureitistä.

Puhutaan syntymästä
tulosta tänne, ajalliselle
muodon saamiselle näkyvälle.

Puhutaan kuolemasta
  lähdöstä täältä
    ajalliselta
      ajallisen jättämisestä
paluusta takaisin mist’ tultiin kerran
- elo kesti pitkään
tai vain hetken verran.

Kuollessa
et muotoa mukanasi vie
samoin kuin et muotoasi tänne tullessa tuo.

Saat sen täällä vasta
ja kaikki on muuttuvaista;
pienestä parkuvasta
nuoruuden, aikuisuuden kautta
vähin erin lahoavaista.

Kaikki vain ajallista.
Henki ... on ajatonta.

Ajatellaan,
onko väliä sen
millä täällä eloani taistelen.

On.

Sillä, kaikki palvelee kaikkea
muoto, kunto, tarkoitusta.

Kuin annettu on sulle matkalle se
ajallinen väline
toimia ja toteuttaa
tarkoitusta ja matkaa.

Ei mikään ole sattumaa;
  ei varvas pieni kippurainen
    ei harva hius hapsuvainen
      ei tieto, taito, taitavainen
ei ees matka helppo, tai raskaanlainen.

Olet tarkoituksen matkalainen.

Ja ilman sitä
matkasi välinettä
ei olisi tarkoitusta tehtävänä.

Ja nyt, vasta
on se kysymys tärkeä: Mitä teen tälle
ja mitä teen tällä elämällä

ja mitä teen sille
matkani ystävälle
lähimmälle
jonka kanssa ja kautta
toteutui tämä elämän laukka
ja kaikki taito sen
jolla tään elon matkailen
- jokapäiväisen?

Se oli arvokas, kun sen sain.
Se on ollut arvokas joka hetki matkallain
sillä, ilman sitä ei olisi sinua
ajallista olentoa.

Se on sinun ajallinen muotosi ja matkasi ehto
alussa sitä kiikutti kehto
lopussa odottaa tuonen lehto.

Ja se väli ...
on tarkoitus ja matka
- arvokasta.

Vaan, ei vieläkään vastausta
sille, mi on sinulle rakasta ja arvokasta
jota ilman
ei puhuttaisi matkasta.

Ei edes olisi sinua
ilman tuota ylläsi olevaa ihoa.

Mitä minä sitten sille
ajalliselle ystävälle
kun tarkoitus on täytetty
matka tehty, toteutettu?

Saako se vain mennä
kuin jokin arvoton roska - tuuleen vain
kuin ei ois ollut se lain
… osaksi katoavain?

Ihminen ei näe kaikkea
ei näe katoavaisuutta
ei tunne elon, kulun, kokonaisuutta
sen salaisuutta.

Silmin hän katsoo vain
ja niillä ajallisen totuuden itsellensä sai.

Mutta, puhutaan ajattomuudesta
ikuisuudesta
matkasta ennen ja matkasta jälkeen
ja nuo sitoo yhteen se
mist’ ei enää jää jälkee.
 

Mutta, aina jotain jää
ihminen kaipaa ystävää
… ja vietetään ystävänpäivää.

Sinun omaasi päivää
sisäisesi ja sinun.
Tämä päivä on meidän - minun.
 

Malta vielä hetki.

Mitä teet sinä ystävälle?
Poltatko poroksi
muodon katoavaksi
tuhkaksi tuuleen, mereen, tai minne lie.

Minne käy sun ystäväsi tie?

Vai, annatko arvon, arvokkuuden
säilyttää kokonaisuuden
sen kaiken, mi käsinäsi, jalkoinasi
silminäsi, korvinasi
oli koko elosi matkan.

Säilytätkö sen kuin arvokkaan.

Minä puhun nyt sinulle
- sisäiselle
jonka vuoro on antaa arvo ulkoiselle
elosi jokapäiväiselle kumppanille.

Annatko arvon jokaiselle solulle
kynnelle, hiukselle
jokaiselle hetkelle yhteiselle
eletylle matkalle
- elämälle
- menneelle.

Katso, sinä ulkoinen
  et näe kaikkea
    et ymmärrä kokonaisuutta
      et näe näkymätöntä
        et tunne tuntematonta
          et ymmärrä ees ajallista
… miten sitten ajatonta.

Ja kehosi oli side välissä ajattoman … ja ajattoman.
Ja se on sitä aina
vaik tehtävä, matka, ois valmiina.

Se on edelleen, aina, se kohta
jossa ajaton ajallisen kautta kohtaa ajatonta.

Se on kuin sinun porttisi, huoneesi
  ovesi tulla
    ja ovesi lähteä.
Eikä kaikki ole näkyväistä.

Suurin osa elämää on näkymätöntä
eikä ihminen ajallinen sitä ymmärrä.

Jotain oli;
huoneesi merkki - se on säilyvä
se on yhdistävä ajattoman ja ajallisen
tietoisen ja tiedottoman
katoavaisen ja katoamattoman.

Sinä … olit täällä."

Näin vastasi Ääni Kapteenille
antoi viisauden suurelle kysymykselle:
Mitä teen minä ystävälle?

  #

 

 

23.02.2017

Ääni huomasi, että edellinen kaipasi vielä tarkennusta.

Kuka selittäisi vastauksen

)))
      -”Jäikö vastaus kuin vastausta vaille?

Ei jäänyt. Pitää vain paneutua, sillä katso
keholla on paikka tärkeä täss’ elon juoksussa
kokonaisuudessa
kuin yhteydessä eri vaiheiden ketjussa.

Kuka selittäisi muodon, mi oli ennen kehoa.
Kuka selittäisi muodon jälkeen sen.
Kuka selittäisi sen kokonaisuuden
millä täällä ajassa nuo kaksi yhdistelen.
Nehän ovat yhtä ja samaa
elon ketjua ja rataa.
Ja tuo välivaihe täällä kantaa merkittävää osaa.

Vaik tää elo näyttäisi miltä
on se kuitenkin tärkeä silta - nyt, ja aina
tällä kokonaisuuden matkalla.

Eikä se matka ole vain tämä ajallinen
vaan siis, koko iäinen.

Eikä tää ajallinen ihminen
ole mitenkään siitä irrallinen
vaan, se on aina se lenkki
silta menneitten ja tulevien.

Ja eikö se silta ollut sinulle rakas
jos vaikka elo oisikin ollut raskas.

Mutta, mitä näkee ihminen menneestänsä
mitä tulevasta
mitä oikeasti olevasta
- vain kuoren, jolla eläen
johon keskittyen.

Mutta, kuoren sisällä on tehtävä
jolla on aina merkitystä
- ymmärtää sitä sitten ihminen, tai ihminen itse laisinkaan.
Jollakin se näkyy selvästi
toisella kuin ei ollenkaan.

Mutta, ei se poista sitä
sisäisen merkitystä ja tehtävää
jota hän kehollaan edistää.
Joku ei koskaan sitä huomaa
toinen vast vanhemmiten tajuaa.
On niitäkin, jotka ymmärtävät sen jo tullessaan.

Ja huomaa: Se merkitys ja tehtävä
ei ois mahdollista toteuttaa
ilman ajallisen näkyvää osaa.

Sillä toteutettiin jotain tärkeätä ajallisen osuutta
jonka arvoa ei ihminen itse saata tajuta.
Ehkä jälkeenpäin vasta
kun ollaan ajasta vapaana,

Mutta, on rakkautta, jost’ ei yleensä puhuta;
itsen rakkautta omaa kehoa kohtaan
ajallista ”ajoneuvoa”, kotia, asuntoa
josta kaikki oli mahdollista.

Ja jonka kautta
oli monenlaista elon ohjausta;
kunto, kivut, sairaudet
kaikki elon kokemukset, jotka kuljettivat kohti sitä
elon merkitystä.

Kuinka monesti vast’ elon kovien kautta
avautuu elon todellista tarkoitusta
ja löytyy se
mit’ varten tultiin tälle oudolle matkalle.
- Tarkalle suunnitelmalle.

Onko jo riittävästi korotettu kehoa
ja sen merkitystä ja osuutta
joka on siis tärkeä osa kokonaisuutta;
   on jotain…
   sitten on välissä ihminen…
   ja taas on jotain.

Eikä ihminen oikeasti näe
noiden minkään muotoa ja osuutta
eikä kehityksen viel’ salaista tarkoitusta.

Ja taas, kuin vihdoin…
ollaan tuon kysymyksen äärellä:
Miten kohdella tuota ajallista kaunista olemusta
- ei ihmissilmin katsottua, vaan ikuista
joka elää, vaik’ ois kuollutkin.

Ja joka viel’ kuoltuaankin
on se sama asunto
jossa ”Itse” matkusti
ja tehtäväänsä toteutti
- vain muoto muuttui
kun tehtävä loppui.

Vaan, ei kadonnut se
mi nyt liikkumattomana jäi jäljelle
kun ”Itse” siirtyi asunnostaan pois
miten hän asunnostaan kiitollisempi olla vois.

Älä katso, tunne, ihmisen lailla
vaan, näe tilanne ajattomasta
ja merkityksen kannalta.

Sieltä katsottuna kaikki oli kaunista.

Ja siis, mitä teet tuolle kauniille
tarkoituksen välikappaleelle
jota ilman ei olisi ollut sitä toteutunutta.

Ja vielä,
mistä tiedät, miten se elää
vaik’ oisikin liikkumattomana ja pian lahoavana.

Miten säilyy, miten muuttaa se muotoa
miten viel’ rakentaa kokonaisuutta
minkälaista elää se ulottuvuutta
jota ihminen ei näe eikä ymmärrä.

Väärä kohtelu voi olla vaik’ minkälaista vääryyttä
ja elon ketjun vahingollista kohtelua
- vaikka elon tärkeän linkin, sillan,
tarkoituksen kadotusta.

Ja tuhoutuu tuo hyvä mi hyvää teki ja palveli
tärkeää osaansa toteutti ja kärsi
jotta ois ollut mahdollista se
mikä oli tavoite kehitykselle.

Ja, mikä on se ”tavoite kehitykselle”?

Jaa’as, astutaan jo suurelle salaisuudelle.

  #

 

 

27.02.2017

Etäisistä avuista

Vaikea uskoa tapahtumaa

)))
      -"On vaikea uskoa tapahtumaa
joka on kuin toista ulottumaa;
ei silmin nähtävää
vaik kehon tuntemaa, havaittavaa.

Pitäisi aina olla kuin jokin väline;
  pilleri
    rasva
      käsien kosketus
        kääntö, vääntö
ett’ ois konkreettinen se hoito
joka ois helpompi uskoa.

Ja usko siinä monesti onkin
juuri se apu ajallinen
parantuminen, muutos
helpotus vaivaan
- ei uskota oman kehon voimaan
vaik se juuri on se
joka vei toipumiselle.

Vaan, nyt
jos annetaan apu kuin ajaton
  silmille näkymätön
    korville kuulumaton
      suussa, iholla lähes tuntumaton
on hoito kuin uskomaton
vaik seuraus, helpotus, edessä tunteena on.

Tämä on se kynnys
vaik tahto parantumiseen on
mut’ jos koskematon, kuin mahdoton
- energian voima on suunnaton.

Siitähän tässä kyse on
- energiasta, joka kehoa hoitaa
sen omaa järjestelmää vahvistaa
ja sitä kautta ihminen itse itseänsä parantaa.

Ja se energia on aina värähtelyä
sen monenlaista taajuutta, korkeaa tai matalaa
miten ihminen sen itseensä sovittaa;
  nostaa tai alentaa
    vahvistaa tai vapauttaa.

Liian korkea värähtely on kuin viulun kieli - kireä.
Liian matala on löysä, värähtämätön.

Mut’ basso on jo rentoa
ja ylemmät on päälle sen
monenlaisen kauneuden.

Mutta siis, liian kireä
ei enää värähdä
… se sanoo vain: Ping!
ja väre on poissa
elimistö kulkee tiloissa joissa värähtely on poissa
ja solut ei elä… ollaan ylikireä
keho ei voi toimia.

Katso värien värähtely, niiden taajuus
niillä rajat
ja rajojen takana on toinen ulottuma
mut’ ajassa ajallinen on terveellinen
ja värit kertovat sen
ihmiskehon terveyden.

Samoin äänellä
on väreensä rajat:
matala on pelottava
korkea on hajottava
- ajallisella rajansa.

Näin toimitaan kehossa.

Mutta, jos toimitaan ulottumassa yllä kehon
ei väreissä ihmisen näkyvän
- ei väreissä, eikä väreissä
silloin ollaan ylemmissä, unissa, unelmissa
muistoissa
muissa maissa, ajoissa
ja kosketus on kaukaista
silmäin, tuntoin, takaista.
Ja se on jo ihan toinen maailma.

Mut’, energia, väre, on kaukaista
vaik onkin se tässä
läsnä ihmiselämässä
sitä vain ei tunne, ei nää
mutta sekin on osa elämää.

Silloin ei puhuta kehon parantamisesta
vaan, kaukaisen kosketuksesta
kaiken takaisten, menneitten, tulevien
unelmien, unien.

Mut’ silti
ollaan samaa ihmistä
mutta sen ylempää olemusta;
  ajatusta
    kokemusta
      muistoa
        oman elon takaista, kaukaista.

Sekin vaatii kosketusta
kun etsitään parannusta
sillä, monen vaivan takana
on juuri tuota kaukaista
joka vaatii myös kosketusta.

Ja väre, värähtely, mi on ylintä
koskettaa ihmisen sisintä
syvintä salaista
tuntematonta, unohdusta.

Ja ylimmän väreet yltävät sinne
minne näkyväinen ei nää
- salattua elämää

ja hoitamalla, koskettamalla sinne
se ”kaikuu” ajallisille
vaikuttaa salaisille… ja apu alkaa sieltä
kuin tuntemattomien tieltä

ja kaivaa tiensä ajallisille asti
arkisille tunteille, tavoille
elämän oudoille vaivoille
syvien syiden seurauksille, joille ei kuin löydy selitystä
salaisille vaivoille
- pillereille.

Tämä on suuri prosessi, tämä parantaminen
ellei ole vain loukkaantuminen, jokin vahinko
- vaik’ monesti niidenkin takana
on jokin kaukainen
tarve salainen.

Tuosta vielä opittava;
ylemmistä, ylimmistä … "

  #

 

 

02.03.2017

Ihmisen ulottuvuuksista

)))
      -”Kysymyksiä paljon ulottuvuudesta
ihmisen omasta
ympärillä olevasta kuin salaisesta
vaik aina se on ollut siinä
kulkenut vierellä kauniina
osana ihmisen kokonaisuutta.

Kuin siinä ois hän itse vasta
  todellista
  ikuista
vaik siinäkin osa on ajallista
ja osa ikuista.

Ikuisen osa on kaunista
kuin alkuperäistä
mut’ ajallinen
on elon osallinen
kantaen suuren osan kaikesta
ihmisen kokonaisuudesta
ja siihen osaan on tallennettuna matkan tarkoitusta
jonka tulisi toteutua ajallisella matkalla.

Ja tämä ajallisen osan näkyvä on se
jolla se tehtävä tulisi tehdä
ja saattaa tehdyksi se elon tarkoitus ja osa
… joka on siis osa kokonaisuutta.

Ja nyt,
jos on herkkä vaurioille tää näkyväisen osa
  sairauksille ja vaivoille
    ajallisen monille teoille ja kotkotuksille
niin yhtä lailla myös tuo näkymätön osa ajallista
  on herkkä vaurioille
    ajallisille ongelmille
      kuin tarkoituksen jarruille
        toteutuksen ongelmille.

Ja ajallisen osa näkyvä vaatii vahvistusta, hoitoa
samoin vaatii myös tää ympärillä oleva aura
jossa suuri osa tietoa on tallennettuna
ja ihminen näkyvä itse on vain kuin kuori
jolla kulkea ja toteuttaa elon tarkoitusta.

Kuori ei ole se tarkoitus, vaan se
mi kirjattu on ympärille
joka kulkee aina mukana
ja joka on sitä todellista.

Ja näin,
jos on vammoja ihmisen ulkoisen
näkyväisen osasen
on ne myös vammoja kokonaisuuden
… joskus kokonaisuutta ohjaten
tarkoitusta auttaen
ja niillä on tärkeä tehtävä.

Joskus ne ongelmat ovat vain kuin sattuman satoa
kuin kompastusta
vaikka silloinkin, niiden kautta
kokonaisuus saa huomiota.

Vaan, kuinka monesti tuo ulkoisen, näkyvän ongelma
saakin alkunsa tuosta ympärillä olevasta osasta
  ja sen vahingosta
    huonosta kohtelusta
      sen aiheuttamasta jarrusta elon tarkoitukselle.

Silloin tulisi aina kuunnella kokonaisuutta
sillä, se hiljainen osa kuin sisäinen
sen puhetta ja toiveita lausuu ulkoinen
ja tulisi nähdä ja kuulla
mikä oikeasti on kaiken takana, jos on sairautta ja vaivoja
elon ongelmia
eikä vain kohdistaa hoitoja ”laulajaan”
joka esiin tuo tarpeitaan.

Ihminen on monimutkainen
mutta kuitenkin samalla kuin yksinkertainen.

Jos tarkoitus, tehtävä, toteutuu ja etenee
silloin se elämää palvelee.
Jos se ei etene
elämä ei rakennu merkitykselle.

Ja nyt, taas kuin vasta,
katsotaan mikä oikeasti on sairautta
mikä ohjausta
tarkoitusta

ja mitä oikeasti tulisi parantaa
ja minkä parantua;
auttaako se elon tarkoitusta
vai, viekö se vain kauemmas pois siitä
mitä oikeasti tehtävä ihmisen ois.

Tietysti kivuton, terve, ois ihana
ja monesti onkin
ja aikansa elo kuin kaunista

vaan, kauniimpaa aina on se
kun ihminen toteuttaa tarkoitusta
jos se vaik vaatisikin ulkoisen osan ohjausta
vaik vauriota tai taakkaa
joka helpottaa tarkoituksen toteutuksen taakkaa.

Mitä siis parantaa, jos kantaa toisen taakkaa;
parantaako ulkoista
vai parantaako tarkoitusta, sisäisen olemusta
joka aina … on se ensin
sitten vasta keho, tuo ulkoinen
joka on kuin tuon sisäisen orja, apulainen.

Jos ulkoinen on toteutuksen jarruna
on sen parantaminen kaunista.

Mutta, jos ulkoisen parannus
on tehtävän yhä kauemmas karkotus
onko silloin hyväksi se
jos ihmistä viedään vain ajalliselle
ja elon merkitys jää
- elon tulos kuin tyhjää.

Voiko kaikkea tarkastella näin?

Oisko rakkautta toimia kuin toisin päin;
poistaa kipu, sairaus
ett’ ois ihmiselle helpotus
sais elää, olla, ja toteuttaa
vain ajallisen unelmaa.

Riippuu unelmasta;
onko se kaukaista
vaiko vain ajallista, vaik kuinka kaunista.

Siinä parantamisen vaikeutta
jos juuri se sairaus, ongelma
viekin eteenpäin sitä todellista elämän kauneutta
ja tarkoituksen rakkautta
mikä itse kullakin elollaan aina on
… on käskynä, näkynä kohtalon.

Ja kuka tietää
mikä elon kokonaisuuden tarkoitus on.

Vaikeuttaako tämä parannusta
ihmiselle annettavan helpotusta… kyllä
sillä, pitäisi aina katsoa tulosta
onko se oikeasti kaunista
ja viekö se eteenpäin elon tarkoitusta

vai, viekö se parantuminen vain kohti sitä
mist’ juuri tultiin tähän
miks’ juuri elämästä nautitaan niin vähän.

Tätä ei parantaja aina voi tietää.
Siksi on kuitenkin kaunista palvella
ja toivoa, ett’ apu annettu auttavainen
ois kohteelle ohjaavainen
ja veisi häntä kohti sitä
mitä varten on tultu tänne
elon tarkoitukselle.

Ja siksi, ... nyt siis taas vasta,
parantaminen sisältä on kaunista
ja sen kautta vasta
voi odottaa todellista parantumista
niin näkyvälle, kuin myös näkymättömälle
ihmisen kokonaisuudelle
ja sen kautta elon tarkoitukselle
todelliselle onnelle ja rakkaudelle
- jota se merkityksen toteutus aina on.

Ihminen voi olla niin ihana ja aivan uskomaton
… niin hyvässä, kuin pahassa
mutta, pahakin voi olla hyvässä
vaik ei vielä näkyvässä.
- Tulevassa."

  #
 

 

08.03.2017

Kaukaisia salattuja

(Tv-ohjelma alzheimerin hoidosta.
Sitä hetken katselin, kuuntelin,
ihmettelin, kun koko suku samaa sairastaa
alkaen 400 vuoden takaa.
Sen hoitoa mietin, mielessäni kyselin
suunnittelin …)


)))
      -”Suuria mietit, oi Kapteeni
vastauksia etsit ja kyselet
kuuntelet mitä ihmiset keksineet on
arvailleet, ihmetelleet…
sitten pistos tai pilleri
jokin apu toivosta
elosta paremmasta
palautuvasta.

Puhutaan oireista, vaivasta
vaik kuinka kaukaa kantautuvasta
sukupolvien takaisesta
tai itse itselleen aiheutetuista
… molemmat on mahdollisia
kuin syitä salatuita.

Itse aiheutettua voi helpottaa, parantaa
elinmuutosten kautta aiheuttajaa;
ehkä vain vähän vaivaa ja tietoa
lujaa luontoa
tottumusten muutosta.

Mut’ menneitten peruina tulevista
kuin suvuissa kulkevista vaivoista, oireista
ei enää elontapojen muutoksilla
ei pistoksilla, pillereillä
- pientä helpotusta ainoastaan
  kadotusta ajasta, hetkestä
    turruttamista vaivasta ja elon retkestä;
kivun poistoa
  masennuksen
    mielen vaivan
      elon rangan
ennenaikaisen kuolon
kaiken unohduksen.

Ja etsitään syytä.

Voi ihmistä niin monimutkaista
kaiken tutkivaista
kaiken kerääväistä
tietoinsa kartuttavaista mielensä uumeniin
salaisiin ulottumiin.

Ja kuka ikinä vois tutkia sen
mitä sinne syviin elänyt piilottaen;
  mitä kokemuksia
    mitä tunteita
      pelkoja, kauhuja
rakkauksia, menetyksiä
  surmia, murhia
    outoja, loitsuja, taikoja
      menneitten suuria voimia
antanut, lähettänyt
saanut itseensä vastaanottaa.

Mitä tuskia kärsinyt
mitä kironnut.

Mitä vaivoja toisille aiheuttanut
missä auttanut
missä ollut osallinen.

Mitä kieltänyt
mitä kannustanut
mitä toivonut toiselle, hyvää tai pahaa.

Miten loukannut
tullut loukatuksi, petetyksi
miten satutettu
itse satuttanut.

Miten tullut vihan kohteeksi
miten itse vihannut
onko antanut anteeksi
tai jättikö lie anteeksi antamatta.

Mitä kaikkea unohti
mitä eli unohtamatta.

Mitä kantoi taakkaa alleen sortuen
mitä taakkaa toiselle, vierellä nauraen.

Mihin turvasi
  mihin uskoi
    mitä rukoili.

Mitä kaikkea kielsi
mitä vainosi.

Mitä kaikkea elossaan keräsi
muistiinsa tallensi
mitä unohti
mitä oli unohtamatta.

Nuo kaikki … on jossain tallessa
omat, ja menneitten polvien
sukujen.

Ja sinä olet nyt tässä!

Katso taaksesi, näetkö?

Et näe, ... toisten elojen ilot ja surut
avut ja julmuudet
taakat, pettymykset
kaikki elon ihmeelliset, mihin vain ihminen pystyy
hyvää ja pahaan.

Onneksi et näe.

Vaan, kuitenkin
olet tuon kaiken ketjun päässä
nyt sen viimeisenä kohdallasi
- ja kaikkea on taustalla
lähellä, omassa elossasi
ja kaukana sukupolvien
ja polvien polvien takana
kaukana … kaukana.

Ja synnytkö sinä jotenkin puhtaana
kuin uutena juuri valmistettuna.
Osittain kyllä
vaan sisälläsi kulkee siemenissä, soluissa
ylemmissä ulottumissa
kuin maailmankaikkeuden muistissa
ne merkit, kulut, elot menneitten
sukujen, polvien
- etkä itse niille mitään voi.

Elämän mysteeri tuon kaiken
matkallesi valmiina toi.

Ja nyt, siis vasta,
voimme puhua hoidosta, parantamisesta
syistä ja seurauksista
oudoista oireista ja niiden takaisista
vaivojen todellisista aiheuttajista.

Ja miten sinne
syille kaukaisille
oireiden alkujuurille
teoille, kokemuksille.
… syyllisille.
Ja miten apu nyt ajallisille
kuin syyttömille.

Ja miten jälkeemme tuleville
sillä, olemmehan mekin eloamme eläneet
monenlaista tehneet ja moneen vaikuttaneet
eväitä taas tuleville keränneet.

Oi tutkimatonta elämää!

Vaan, miten siis apu auttavainen oudoille vaivoille
ehkä jo kauan sitten aiheutetuille, rakennetuille.
Jokin piikki vaiko pilleri
sinne sukupolvien takaisille.
Jokin terapia tuntemattomille, unohdetuille
tietämättömille teille.

Ei jää kuin yksi ainoa vain
yksi tapa ylitse ajallisten voimain… "

-

09.03.2017

(Kapteenin kajuutan nurkasta kuuluu pientä rapinaa
kun runoilija kiiruusti muistiin kirjaa
tätä mertenmatkan tarinaa…)

)))
      -”Niin, Kapteeni hyvä, Ääni jatkaa…
vain yksi tapa
ja se täällä merillä mahdollista
täällä aikojen ja tilojen rajalla
joss’ on yhtä aikaa läsnä monia ulottumia
… vain täällä voi nähdä menneitä ja tulevia
koskettaa kaukaisia ja tulevien unelmia.

Olemme kuin kaukana vaik koko ajan tässä
tässä hetkessä elämässä
sen ajallisen ja ajattoman äärellä
kuin näkymässä eteen ja taa
ja juuri tää hetki aina
tuota näkymää rajaa.

Ja oikeasti, katsohan tuota kuvaa
ei ole sellaista aikaa
joka ois vain ”tämä hetki”
on vain kuin viiva
jonka vasemmalla puolella on mennyt aika
ja sen oikealla puolella on tuleva
viel elon edessä oleva
ja se viiva
on koko ajan kulkeva kohti tulevia
ja vasemmalla kasvaa
mennyt historia.

   ___mennyt______I______tuleva______
                        tämä hetki

Miksi tämä on tärkeä kuvata
jotta ihminen vois havaita
että ei ole mitään pysyviä aikoja
paikallaan polkevia
vaan, koko ajan piirtyy historia;
jokainen sana
  teko
    ajatuskin
se saman tien piirtyi sinne
menneitten kuville

tallentui kuin filmille
mihin aina voi palata ja katsoa
mitä milloinkin oli tapahtuva;
   mitä juuri ennen sitä
   ja mitä jälkeen sen
   jonkin teon, tapahtuman, ajatuksen.

Näin voimme aina palata
ajan taakse miss’ on se merkittävä tapahtuma
jolla on vaikutuksia tulevalle
ja filmillä kuvatulle
tai viel sille edessä olevalle
puhtaalle taululle
jota piirrämme koko ajan.

Näin vois’ ajatella
ett’ astelemme kuin puhtaan valkealla
… vaan, näin ei kuitenkaan ole
sillä tulevan puolella, tuolla oikealla
on jo paljon valmiina menneen heijastumia;
   sen vaikutukset sinne
        joita on kuin mahdoton katkoa
   ja tulevien päätökset, ratkaisut
        jotka ovat menneitten jatkoa.

Menneillä siis aina vaikutuksia
joita on vaikea hallita.

- Elämän kulkua.

Maalaamme jälleen kuin taulua
elon koko kuvaa
jotta, voisimme nähdä
elon rakentuvaa totuutta
tätä hetkeä
sen ohutta viivaa, kuin ”miksi”
ja siitä edelleen tulevaa, ”siksi”.

Ja jälleen, siis vasta…
jos puhutaan parantamisesta
ihmisen vaivoista, sairauksista
ja olemme tässä hetken viivalla
… kaikki mennyt on vasemmalla takana
ja tuleva oikealla

ja se vaiva on juuri nyt tässä viivalla
ja kosketus, apu, vaikutus
tapahtuu juuri tässä
kuin tuon ohuen viivan päällä;
   on mennyttä, elettyä
   aiheutettua, kärsittyä
   ja edessä elon jatko
   joka hetki paikkaa vaihtava.

Ja nyt onkin se kysymys suuri:
   Voiko tällä hetkellä
        olla tuleviin vaikutusta?
   Voimmeko koskettaa ajan kulkua
        sen kuin ennakoitavaa suuntaa
        menneestä kohti tulevaa?

Ja onko meille siihen valtaa ja voimaa?
Onko lupaa?

Vai, oisko ihminen aina menneittensä vanki
vailla mahdollisuutta muuttaa
tulevansa suuntaa ja kuvaa.

Voiko mennyttä parantaa
sillä, siitähän juuri tässä on kyse
menneen kulun muuttamisesta tässä ja nyt
ett’ aikaisempi elon kulku ois kuin taikaiskulla päättynyt
kulku muuttunut
maailman kuva ja suunta muuttunut
yhden ihmisen osalta
tai vaik tuhansien tulevien.

 

Entä menneitten?
on nyt se uusi suuri kysymys.
Miten niille, menneille
menneitten elämille
teoille, vaivoille, tottumuksille

miten niille ja niiden merkityksille
nyt viivalla oleville tuhansille
tai vaik sadoille tuhansille
yhden menneen hetken tapahtuman kautta
jolla on vaikutusta aina tälle viivalle saakka
vaik tuhannen vuoden takaa
ja taas edelleen tästä
vaikka, taas tuhannen vuotta.

Ja kun nyt tässä
samalla hetken viivalla
voi olla vaik tuhansia vaivoja
joilla on heijastumia satojen vuosien takaisista tapahtumista
tai vaik yhdestä ainoasta
joka jäänyt kulkemaan sukuhaarassa
kuin päivien päähän asti.

Ja kukin yksi kerrallaan
kärsii vanhaa tapahtumaa
jotain salaista vaivaa
jonka alkuperäistä syytä
on mahdoton enää esille kaivaa.

Se teko, tapahtuma
vain edelleen voimallisesti viivalla eläviä vaivaa.

Voiko tässä viivalla auttaa yhtä
ja häntä vaivasta vapauttaa
vai, voisiko vapauttaa, koskettaa kaikkia
joilla on jossain siellä kaukana
sama aiheuttaja.”
 

(Kipparin piti tässä välillä vähän huilata. Runoilijankin.)
 

-”Niin, tässä viivalla
kuin aina maailman tärkeällä paikalla, tässä ja nyt
ja etenkin, kun ollaan täällä merellä
aikain ja ajattomain merellä
joss’ maailma on avoinna ain menneitten ja tulevain taakse
- kas, rajaa ei ole
jossa on mahdollisuutta availla ovia, ajattomuutta.

Vaan, voi sitä tiedon ja tapahtumien määrää
  voi ihmisten, sukujen määrää
    voi hyvän ja pahan määrää
      syntyvien, eläneiden, kuolleitten
        kaiken elämän salaisuuksien
uskojen, oppien
  sotien, palveluiden
    pimeyden voimien
      ja aina myös ilojen, rakkauksien
        surujen, kaipauksien
          menetysten, unohdusten…

Voi kaiken elon matkan ja kehityksen määrää!
mi tuonut on meidät tänne
tälle viivalle miss’ tänään juuri olemme.

Ja kaikki on auki!

Mutta siis, se suuri kysymys kuin uudelleen:
Mitä niille
menneitten teille ja ihmisille
vaivoille ja vaivojen synnyttämille syille ja seurauksille
jotka kantautuvat tänne
täällä nyt eläville - tuleville?

Onko niihin valta ja voima
kajota, koskea
vielä kuin muuttaa täältä kaukaa
ja maailmaa parantaa, ja ihmisiä sen
joita nyt viivalla hoitelen?
 

Maailma muuttuisi, jos sinne koskisi.
Jos kajoaisi tapahtuneisiin tekoihin
kuin kuolleita pelastaisi
vaivoja poistaisi.
Kuin uudesta aloittaa elon kulku kaikkineen.
Kitkisi pois tapahtuneita muutoksineen.

Se on paljon ajateltu
ja voi, miten kaunis ajatus se olisikin:
Muuttaa maailma kerralla paremmaksi.
Korjata kaikki.

Vaan, paljon jäisi myös tapahtumatta;
   tunteita, suruja kasvattavaisia
      ihmistä opettavaisia, varustavaisia.

Moni oppi jäis oppimatta
moni tieto saavuttamatta
jos vaikeudet kaikki ois kerralla pyyhitty pois.
Millainen tää muuttunut maailma tänään sitten ois
jos mennyt historia hyvineen, pahoineen
ois pyyhitty pois.

Onko pian koko elämän koulu
otettu ihmisiltä pois.

Sillä, tämä maailma
on ihmisten ja ihmiskunnan kasvun tarina
jonka kaiken, niin hyvän kuin pahan tuloksena
on nyt tällainen ympärillä näkyvä maailma
  oppeineen, kokemuksineen
    tietoineen, taitoineen
      ihmisluonteen kehityksineen.

Mikä on vain yksi ihminen
vaik ois kuinka ihana tai kamala.

Mikä on vain yksi ihminen
ajan kulun rattaissa.

Tärkeä toki aina paikallansa
hetken päästä jo katoavana.

Pitää katsoa kokonaisuutta
ja sen tarkoituksen kuvaa:
   Miksi kaikki on olemassa
   ja mitä se vielä lupaa.

Pitäisi piirtää jo tulevaisen kuvaa
jotta kaikki saisi merkityksensä
ja tarkoituksen yhdenkin ihmisen
ja koko maailman kaikkeuden
ja tään suuren matkan jostakin ain jonnekin
alun kaukaisen ja kaukaisten tulevien.

Mutta, se on jo toinen juttu
sen taulu ja kuva.

Mutta, siis nyt … parantumisesta
nykyisistä vaivoista ja menneitten kaiuista
joihin osallisuutta ei nykyisellä kantajalla ole laisinkaan
- ellei sitten katsota kokonaisuutta
jossa kaikki ovat kaikkeuden osasia
siihen vaikuttavia ja merkityksen toteuttajia
palapelin tärkeitä palasia ja osasia
joita ilman ei synny sitä suurta kuvaa
jonka tulevaisuus aikanaan meille lupaa.

Jos muutat palasen, miten käy kuvajaisen
muuttuuko se, vai valmistuuko lain.
Minäkin osasen kokonaisuuden
matkalleni mukaan sain.

No, johan tää pohdinta jo pian saa aikaan sen
ettei mitään saisi muuttaa
ettei kuva kaunis särkyisi
että toteutuisi se
mikä piirretty on kaukaisille tuleville.


Vaan, ei se kuitenkaan ole niin
ihmiset on muovattu muutoksiin
eikä huomisen jatkumo ole aina niin kuin luulisi
jos katsoo kulkua menneisiin.

Ihmisellä on mahdollisuus muuttaa kulkua
  elon kasvua
    tietä ja suuntaa
      rakentaa tulevaa
        etsiä ain sisäistänsä unelmaa
joka on osa sitä kokonaisuutta
ja lopullista tarkoitusta.

Siksi meillä on valta vaikuttaa
kehittää, rakentaa
tätä ympärillämme olevaa näkyvää maailmaa
ajallista ulottumaa
… ja ajatontakin tavallaan.

On se ollut koko ajan niin
ja on jo matkattukin todella kaukaisiin.
Vaan voi, lähellä vielä se kaikki kasvu on
ulottuvuus suuntaansa uskomaton.

Ihminen rakentaa
raketteja, sotaa
talouselämän valtaa ja maailmaa
hoitaa ja parantaa
tappaa ja tuhoaa
- se on kaikki … tätä maailmaa.

Toiset kaataa toisia
toiset nostaa ja auttaa
ihmisillä on valtaa ja osattomuutta
kaikki kaikessa on ihmiskunnan kokonaisuutta.

Toisille tapahtuu niin paljon
toisten elämä kuin tyhjää täynnä.

Toisilla kaikkea ihan ähkyyn saakka
kuin loputtomasti elon rikkautta.
Toisella yks viljan, oljen korsi vain.
Ihminen niin pienestäkin voi olla onnekkain.
Ja suurten keskellä elo olla voi eloa onnettomain.

Ja yks hippunen pieni kaiken keskeen
on tuo mitä kysyit: Voiko auttaa, parantaa
vaivainsa kantajaa.
Auttaa eloa onnelliseen
vahvistaa tarkoituksensa toteutukseen?

No, totta kai voi!

Apu annettu ihmisen
on hyvä teko kauneuden
ja sitä tapahtuu paljon koko ajan.

On monenlaista apua auttavaista
ja senkin kehitys on suurta kaikkineen
lääkkeine, ravintoineen
leikkuuveitsineen, kuntoutuksineen.

Kaikki on arvokasta mikä on ihmistä auttavaista
eikä väheksyä tulisi yhdenkään osaa
sillä kukin paikkaansa kantaa.


Ja nyt vihdoin
kun tiesin alkuperäisen kysymyksen tarkoituksen:
Mikä on osa yliluonnollisen parantamisen
ei tuon ajallisen rikkauden, jota myöskin on paljon.

On olemassa voima
kaikkialla vaikuttava
se energia
jota on kaikkialla.

Ja se on väreilyä, kuten kaikki täällä ajassa ja ajan takana
on väreilyä eri taajuista.

Se on se, joka parantaa kaikkialla, jos parantamisesta
ja parantumisesta puhutaan.
Ilman värähtelyä ja sen energiaa ei tapahtuisi mitään.

Mutta siis, voiko koskettaa ihmistä
ja häntä kosketuksella parantaa?

Voiko apua ulottaa kauemmas ain aikain taa
jossa vaivain syy viel vainoaa?

Kaikkea voi
ja kaikin tavoin ihmistä auttaa ja parantaa
hoitaa monin tavoin, tekniikoin
ja viel tulevin uusin unelmin.
Kaikkea tulee lisää koko ajan.

Mutta, yhtä hyvin kuin voi parantaa tekniikalla
yhtä hyvin voi parantaa energialla ja värähtelyn voimalla
kauas ulottuvalla.
Kauemmas viel kuin kehittyneillä unelmilla
tekniikan menetelmillä.

Mut’ paikkansa kaikilla
yhdellä yhtä, toisella toista
ja kullakin ulottumansa, hoidettavansa.

Ja hetkessä toisin, toisessa toisin
sillä, kaikki vaikuttaa auttaen
ihmistä palvellen
… ellei sitten … tehdä tahallisesti vääryyttä
sillä sitäkin aina on.
Ihminen on niin uskomaton, niin hyvässä kuin pahassa
myös avunannossa - rahassa.
 

Äiti puhaltaa lapsen sormeen ja kipu hellittää.
Toinen koskettaa toista, hänet vaivasta vapahtaa.
Joku jossain vain ajattelee toista;
hän hyvällä parantaa
… pahalla sairastuttaa.

Joku uskoo suuria, kauas ulottuvia kosketuksia
etsii syitä ja seurauksia, ja siten palvelee.
Mikä estäisi sen
kaukaisen kosketuksen, vaik ei mitään näkyisikään
tuntee vain avun saamisen.

Kaikki on mahdollista
eikä rajoittaa kannata luovaa ajatusta
sillä luovan ajatuksen takana
   hyvän tahdon takana
     huolen tunteen takan
on auttamisen halu ja rakkaus
tahto hyvään ja avun antoon.

Miksi sitä pitäisi rajoittaa
eikö ennemmin kaikkeen, vaik uuteen, kannustaa
sillä voima, joka auttaa ja parantaa ... tulee kauempaa."

  #

 

 

11.03.2017

Kaukaisten kaiut

)))
      -"Kannattaa selvittää kaukaisia, läheisiä
ihmisen ulottumia ain aikain taa
ja myös ne, mitkä häntä tänään rasittaa.
Kaikki kaikessa häneen vaikuttaa.

Näin voi ikään kuin paremmin
häneen hoitoa kohdistaa.

Vaikkei sillä olekaan vaikutusta
hoidon itsensä kannalta
on se ajatuksena hoidettavassa
ett’ juuri tuossa asiassa
on oikeata kohdetta
ja näin oma osuus kohdistuu
vaikutus tehostuu siinä esillä olevassa
vaik todellinen syy ois kuinka kaukana.

Siis, pientä puhetta
kuin oireen esille nostoa
jonka takana avautuu se todellinen maailma
jonka tuloksena on nyt sairautta ja vaivaa
… tämä pieni siemen (se kipu)
sitä alkusyytä esille kaivaa.

Tää siemen on kuin käänteinen
josta kasvaa puu (sisäinen)
ja tuo kokonainen puu
nyt siemeneen heijastuu.

Sillä, ei yks vaiva ole se vaiva lain
vaan, takana sen, mistä nyt kipuilen
on elon kuvio monimutkainen
… jonka päässä, siis vasta
on tää kipu
joka säteilee tietoa arvokasta.

Se on kuin portti, ikkuna, josta katsoa
ovi, josta kulkea
käydä sisälle ja matkata kohti tavoitetta
sitä alkujuurta, jost’ liikkeelle lähtenyt on vaiva tää
joka nyt kipupisteestä pilkistää.

Se alkusyy on suurempi vaiva
kuin on nyt tää esille tullut siemen
joka alkusyytä ilmentää.

Se on kuin sähköisku
joka hetkessä ”syyllisen” tavoittaa
sitä koskettaa
ja sitä parantaa.

Ja se puu on vaivoja täynnä
kuin on lehtiä, haaroja, puun rakenteessa
… sitä samaa puuta
sitä samaa juurta
siitä samasta siemenestä
joka siis nyt on sen kaiken pää
joka kehosta esiin pilkistää.

Puu on kuivattava
sen alkusyy esiin kaivettava
juuri katkaistava
koko sen kasvu tuhottava
jotta ois mahdollista parantua
sen esillä olevan siemenen poistua
ja ihminen vois vaivoistaan vapautua - oikeasti
eikä vain kivun poistoa hetkellisesti
josta ei oikeasti ole mitään hyötyä.
Vain hetken apua. (Ja puu jatkaa kasvua)

Ja näitä kipuja
esiin pilkottavia siemeniä
portteja, ikkunoita, ovia
on ihmisessä useita
säteileviä puita, pensaita
joita hoidolla kuivata ja poistaa.

Se vapautus ihmistä parantaa.

  -

Siis,
etsi aura
siinä on kaikki
ihminen itse itsensä sisällä
monessa ulottumassa
eri väreittensä keskellä.
Ja siinä on kaikki ajallinen näkyvä.

Mut’ näkymätön ulottuma
se on vielä kaukana
ajattoman takana.

Mut’ ajallinen osa on ajallisessa maailmassa
ajaton, ylempi, ajattomassa
… ja ne kaikki ovat kuitenkin yhtä.

Toinen on kuin virheetön, se ajaton.
Toinen ei ole viaton
matkan vaivat yllänsä on.

Vaivat; kasvut, teot, kokemukset
aikaan saannon seuraukset
elon menneet, tulevaisuudet
… ne kaikki ylläsi on
ajallisen kohtalon.

Ja näissä kaikissa
ajallisen osissa
on kaikki muistissa
lähellä ja kaukaisissa.

Ja kaikki
on sun ajallisesi elämä
elosi kirja, viel päättymätön
… vaik kerran aina se päätöksensä saa
kun aika kulkijansa kadottaa.

Mut’ siihen asti
kirja on auki
ja kertyy matka ja vaiva
- elon oppia esiin kaiva
sillä, sitähän varten täällä ollaan
elo tarkoitustaan toteuttaa.

Mutta, matkalla sattuu ja tapahtuu
- eihän se muuten ois ihmiseloa lain
ja kukin tehtävänsä matkallensa sai.

Mutta, maailma kuluttaa, kasvattaa
vahingoitta rankaa ja mieltä
… etsi vaivoja jarruttavia sieltä;
ne ovat kuin kulumia
kehoa kuluttavia
ajatusten loukkauksia
turhia rakennuksia
tapoja, tottumuksia
… toiset hyviä, toiset huonoja
matkan vaivoja, rasitteita.

Kaikkea, oi mahtuu ihmiseen
sen näkyvään ja sisäiseen
auran kokonaisuuteen.

Ja nyt, siis taas…
jos halutaan parantaa
kehoa korjata ja vaivoja helpottaa
kulumia ja ajatuksia
tapoja, tottumuksia
- antaa helpotuksia elon matkalle

niin, aloitettava kuin ylhäältä
vaikka kaikki onkin kuin samaa tasoa
mutta, hienoimmasta alhaiseen
värähtelyn tasoineen.

Ja ylläsi, oi ihminen
  on tietosi, viisautesi
    kokemuksesi, muistosi
      kaipauksesi kaikkineen
iloineen, suruineen
  toiveineen, tahtoineen
    muistiin kirjattuine tapahtumineen

ja siellä on paljon
- siellä on kaikki
mit’ matkallasi kokenut, kantanut oot
ne vaikuttavat sun iloosi
tai elosi ahdinkoon

ja heijastuvat sieltä sun alemmille osille
näkyville rakenteille
kehosi ulkoisille, sisäisille osille
kiristäen, puristaen
muistuttaen ain jostain menneistä
elosi hetkistä.

Ja nyt, jos sinä parannat
sinä aloitat kuin kaukaa, hienoimmasta
ain laskeutuen alemmas
kehon pinnalle ja sisälle
kipujen seurauksille
korjaten, koskettaen, muistojen teitä
syitä ja seurauksia sieltä
sit’ kehon osalle, sen kiristyksille
vaivoille
sisäisten heijastuksille tai vahingoille
ja kosketat niitä
ja siitä … alkaa toipuminen vasta
palautetaan kuin puhdasta lasta
… vaik mahdotonta se lie
mutta, tuo on se toipumisen tie

sillä, kaikella ain rajansa, lakinsa
  matkansa, tavoitteensa
    lupansa, voimansa
      matkansa tahtonsa
eikä koskaan ylitse sen
elon todellisen tarkoituksen
ja toipumisten lupien.

Mutta, hyvä on tietää, ett’, minne asti
  mikä on tää elon rasti
    mihin kaikkeen on lupa
      mikä kaikki voi toteutua
ettei tule luvattua turhia
antaa turhia toivoja

sillä eloilla on aina tarkoituksia
joita kivut, vaivat, palvelee
pitää tiellä, ohjailee
elon tarkoitukselle.

Ei tämä saa olla kuin leikki, ”ett’ katsotaas!”
vaan, toivotaan
sit’ luotetaan
sit’ jatketaan elon tarkoitusta.

Jos parannutaan, autetaan
kiitollisuutta siitä
mutta, ihminen on ihminen
… eihän sille kuin mikään riitä

mut’ kasvu kaikkineen
tuo rajat tarpeilleen
ja silloin tyytyväisyys vähästäkin
on elon rikkautta ja tahtoa
rakentaa kokonaisuutta ain omalla osalla
ja uskoa: se on kaunista
mitä teet matkalla.

Eikä katsoa tule sitä vain ihmissilmin
  vaan ylemmin ulottumin
    suurin suunnitelmin
ja sen toteutuksin.

Ois opittava näkemään se
… se tuo rauhan elolle."
 

Runoilijan huomio:
Vaikeita ulottumia ja ulottumien takaisia
aikoja ja ajattomia.
Mietittäviä käsitteitä.

  #

 

 

12.03.2017

Ikävä

)))
      -"Ikävä on kalvava
kaipaus kuluttava
voimia syövä
lyövä
- pian vaik’ syöpä.

Ikävä!

Sisäinen tunne polttava
kyyneliä esiin nostava
ei helpota
ei vapauta
muistoista taakka rasittava
- verisuonia tukkiva
sydäntä kuluttava
monenlaisia vaivoja rakentava.

Olet niin kaukana!

Sisäinen palo
muistojen liekki korventava
kaiken arjesta kadottava
kaiken kauniin hetkisen
- se tuo mieleen vain eilisen
sen yhteisen ilon, onnen, kaipauksen
ja tapaamisen riemun

eron, menetyksen
kaiken luhistumisen
yksinäisen sydämen
- kuin murhan sisäisen
kaiken voiman katoamisen
menetetyn onnen.

Ikävä!

Elimistöä kuluttava
tappava
- menetetty unelma.

Hän on jossain kaukana!

Oli niin paljon yhteisiä haaveita
- nyt kadonneita.

Kuin kuolema!

Oi, elämä! Auta. Paranna."

  #

 

 

13.03.2017

Katkeruus

)))
      -"Katkeruus
on kalvava myrkky
ei anna rauhaa
ja puheessakin ain pauhaa
se syö mieltä
kuluttaa sieltä miss’ ihmisen sisin on
vaikutus itseen on uskomaton.

Katkeruus
on vihaa
ja jatkuva stressi
sielun sisäinen stressi
jota ei heti huomaa
mut’ verenpainetta se nostaa
ja se viha syö
se sisäistä ihmistä kuin ylen aikaa lyö.

Ja vaivoja
on mahdoton paeta
sillä levoton mieli
ankara vihainen kieli
poistaa ihmisestä ilon
pitää yllä kuin jatkuvan surun

ja kehon kepeys, levollisuus, on poissa
kahlaa kuin menneitten syvissä joissa
joiss’ kivut ja säryt vaanivat
sairaudet vain odottavat päällensä tarraamista
elämän ilon kadottamista.

Ja pian … koko elo on poissa."

  #

 

 

16.03.2017

Ihmeparannus

)))
      -"Ihmeparantaa
kuin energialla vain koskettaa
… ja huoli, vaiva, on poissa.

Tai, jo vakava sairaus
joka on elämän tapojen, tottumusten, seuraus
tai, vaikka tarkoitus …
elon tarkoituksen toteutus
ett’ ihminen löytäisi tielle
mille tahto lähteissä oli
- vaikkei sitä enää tiedäkään
elämä halun, tarkoituksen, hävittää.

Ja jos sitten …
elo kutsuu kulkijaansa
vaivoin vaimentaa menoansa
muistuttaa ajasta tavallansa
kaivaa kuin sisältä tarkoitustansa
… niin, sitäkö pitäisi parantaa pois
ett’ edelleen vois kulkea
kuin ei kutsua, lupausta, lainkaan ois.

Viedä vain, kuin elon tahto ja tarkoitus pois ihmeparantamisella
tai parantajan tahdolla
energian voimalla
tai, osallisen tahdolla.

Ei niin, parantaja hyvä,
on opittava
ettei ole sellaista tarkoitusta
ett’ vain kaikkien ois parannuttava
vaik’ kuinka ois esikuvia Sanojen matkassa.

Aika silloin oli toinen
kuin oli tarkoituksenkin;
todistuksen
tunnistuksen.

Vaan, enää ei ole sellaista tarvetta
se jo todistettu on
voiman osoitus on tarpeeton
uskon pönkitys on tarpeeton.

Usko joko on
tai sitä ei ole.

Uskomaton on uskomaton.
 

Mutta nyt, turhia paineita
ei kaikkien ole tarkoituskaan parantua
vain niiden, joille sillä on oikeata tarkoitusta.

Ei vain kuin huvin vuoksi
ett’ parannettu taas takaisin turhuuksiin juoksi.

Mutta silloin
kun kuntoutus on tarpeen elon tehtävän tähden
tai muun tärkeän syyn
silloin kuntoutus antaa toteutuksen.

Tai, jos tehtävä vaatii syvyyttä
sisäistä kasvua
elon polttoa
oppia
silloin ei tule ihmeparannusta
sillä, vaiva on rakennusta tehtävää varten.

Ja, jos sairaus on seuraus
elon tai menneitten teoista
on se vain kannettava ja siitä opittava
vaik hetken saisikin helpotusta.

Mutta, tärkeätä on katsoa
millaista kuin siunausta on vaivasta;
mitä kulkua
mitä vahvistusta
opetusta, oppia
… silloin ollaan suurien äärellä
elämän peruskysymyksillä
sen tarkoituksella ja tahdolla
elon tavoitteella
- joka kaiken elon tarkoitus kuitenkin on.

Vaan, onko kaikilla tahto ja tarkoitus
onko todellinen päämäärä, lupaus?

Se onkin jo kysymys suuri.
Ihminen monesti niin paljon itsestään luuli."

  #

 

 

17.03.2017

Tarkoitukset ja lait

)))
      -"Ei ole sairastaminen / parantaminen
yksinkertainen asia ollenkaan.
Se kaikessa ajaa ain tarkoitustaan.

Ihan aluksi tulisi aina kysyä: Miksi?
   Miksi sairastaa.
   Miksi parantua.
   Miksi piti sairastua.
   Miksi pitäisi parantua.

Tuosta pääsee jo kaiken juurille, tarkoituksille.

Ajallisella lakinsa.
Ajattomalla omansa.

Onko parantaminen ajallisen
vaiko, ajattoman tapahtuma
tarkoitus, tahtonsa.

Ajallisen tapahtuu ajallisen ehdoilla.
Ajattoman tapahtuu ajattoman ehdoilla
ja monesti ajallisen avulla.
Ajattoman voimat on ajallisen apuna.

Mutta, ajallisen avulla ei voi vastustaa
ajattoman tahtoa.

- Vaikeata. Viisautta.

Ja kaikella on lakinsa.

Ajallisen laki on ihminen ajallisineen.
Ajattoman laki on ylempineen.

Ajallinen ei yllä ajattomaan.
Ajaton vaikuttaa ajalliseen.

Ajattoman tahto on ajalliseen.
Ajallisen tahto on ajalliseen.

Siin’ on kaksi maailmaa;
ajallinen
ja ajaton.

Ajattoman alla ajallinen on."

  #

 

 

23.03.2017

Pohdintaa vaivain syistä

Kapteeni kipuili ja tutki
vaivat aina välillä miestä kuin hutki
jarrutti
johdatti ain uusien asioitten äärelle
- opetti ja avasi
omalla kehollaan näytti, mist’ kaikesta kyse on
kun matkan teko hetkin kuin mahdoton;
ajallisen kehon siis
vaik’ henkinen jo kulki kaukaisiin.

Ja löytyihän taas viisautta matkalta
vapautti vaivoista, kun ensin opetti
mi aina on kaiken takana:
onko kyseessä elon tarkoitusta
vaiko viisauden kasvua.

Ja keho raukka
on aina täss’ välissä kovilla
kun sen kautta kuin pakotettuna
sai uusia suuria oppia.

 

)))
      -"Asiat eivät ole suuria
vaan, vaikea uskoa, jos halutaan parantaa, parantua:
Onko aina mahdollista?
Onko tarkoitusta, vai onko seurausta?
Jarrutusta, opetusta
oppia kasvatusta?

Kasvua kohti jotain uutta, vaik suurta
josta todellista apua ihmisille
elämälle helpotusta
että veis’ kohti jotain elon tarkoitusta?

Ja tulee oppia
kuulla tarkoitusta, ei vain luulla
ett’ asiat ois aina näin
ihminen kun pian kääntää asiat väärinpäin
… ja sit’ pettyy, horjuu
syyttää ja tuomitsee
kun tahto oman, toisen, ei tapahdukaan.

Ei parantaminen, parantuminen, ole automaatti
se annetaan
sallitaan - tai sitten ei.

Mihin hyvä tulos ihmisen vei:
  Kasvoiko?
  Oppiko?
  Muuttuiko mikään?
  Mihin jatkonsa käytti?
Miltä elämä kuin ihmeen kautta näytti?

Ja mitä vei se eteenpäin?
Mitä opetti, jos tulos petti?

Minkälaisen jäljen elämälle jätti
jos voitti, tai hävisi?

Mut’, suuri kysymys:
  Mikä aiheutti?
  Mitä aiheutti?
  Mitä aikaan sai, ja mitä teki vasta?
  Onko elonsa arvokasta itselle, muille?
  Onko merkitystä nälkäisille suille?
  Tietoa kaivatuille?

Jos sanoin, asiat helppoja
yksinkertaisia
mitä vaivojen takana toteuttajana.

Vaan, jo monimutkaista on se
mikä johti tarkoitukselle
… mikä taas johti vaivan aiheuttajalle, vaivalle.

Syyt on kaukana
ihmisen näkyväisen takana
… se todellinen aiheuttaja.

Mutta, ketju vihdoin näkyvälle
kulku ihmisen keholle
vaivalle, sairaudelle
on kuin yksinkertainen ratkaisu
… eikä vaivan takainen ole kaukana.

Jos katsotaan kuin kuvana:
alimpana sairaus, vaiva
sen yllä stressi
sit’ oire jostakin

vaan, sitten se oireen syy
onkin jo monenlainen maailma
elämä kaikkineen
kokemuksineen, tunteineen
ihmisineen, tekemisineen

elon menneineen
sukuineen, polvineen
maailman tapahtumineen, kehityksineen
ja ylimpänä viel’ suurimpine suunnitelmineen
elon tarkoituksineen.

Mutta siis, kaiken alla, alimpana
on ihminen, kuin raukka
kehoineen, tunteineen
toiveineen, haluineen
elon suunnitelmineen
iloineen, pettymyksineen.

Hänessä ilmenee kaikki nyt näkyvässä
vaan, voi … miten paljon onkaan näkymättömässä."

  #

 

 

27.03.2017

Ajatus

)))
      -"Ajatus
ihmisen voima suunnaton
- ajatuksena kuin mahdoton
vaikka siinä monen perusta on.

Väärä, vino ajatus
sanojen voima, ilmaus
oma kuvaus, uskomus
lupaus, luovutus
näky tulevasta
tahto unelmasta.

Voimia kaikki, vaikket uskoisi niin
ne kukin tavallaan rakentaa sua tuleviin;
huonot kuvat masennuksiin
yhä vain syvempiin pettymyksiin.

Mut’ usko, kuva paremmasta
parantaa sua vammasta, vaivasta
ovat jo lupauksia tulevasta
kauniista
iloisista ajoista.

Ja ajattele: Kaikki lähtee vain ajatuksesta
sen synnyttämästä mielikuvasta
toivosta, unelmasta.

Ihminen itse voi hallita
kehoa ja sen rakennetta
kasvua ja parannusta
- samoin kuin pahennusta
voimien kadotusta
vaik’ jo lopun lupausta.

Kuuntele omaa ajatusta
… kehon ajatusta
onko se negatiivinen
vaiko positiivinen.

Kuuntele sanoja
sen painoja pahasta
sen unelmia paremmasta
sen uskoa, toivoa, tulevasta
sen mielikuvia unelmasta.

Irrota itsesi ajatustesi virrasta
sanojesi voimista
- olivat ne kumpaan suuntaan tahansa
hyvään tai masentavaan.

Irrota itsesi
oma sisimpäsi, kuin se omantuntosi ääni
ja kuuntele sillä;
mitä liikkuu ajatuksissasi
mitä sanoja suustasi
mitä tekoja kehollasi
millaista asennetta pidät yllä
ilmeitä, eleitä.

Astu kuin olemuksesi sivuun
ja tarkastele itseäsi;
kuuntele, katsele
opettele näkemään
kokemaan tuo kuin kahden erillisen ero
sisimpäsi
ja ulkoisesi."

  #

 

 

30.03.2017

Intuitio on kanava

)))
      -"Intuitio
on kanava
jonka kautta kulkee tietoa monitasoista
läheltä
ja kaukaista.

Läheltä
kuin arkipäiväistä
sen ymmärrystä kuin salaista
selittämätöntä
mutta arjessa auttavaista.

Kaukaista
kuin aikain takaista
vaikka, aika kaukainen on ajattoman salaista
… tässä ja nyt
vaik’ ois jo aikaa mennyt
tai tulevassa vasta
vaikka kuinka kaukana.

Mutta intuition kanavassa
on kaikki valmiina;
mennyt aika ja tuleva
ja oleva, unelma

ja ainoa rajoittava on aika
milloin esille tuoda
jotta ihmiskunnalla
ois kuin kaikki valmiina
matkalla kohti seuraavaa elon vaihetta.

Intuition kanava
on kuin matka kohti tuntematonta
tieto
ja tiedostamatonta

ja kanavassa
on aina pää tässä, näkyvässä
kuin putki, josta ulos tulla
tietoa, taitoa.

Tulee olla avoinna tiedon kulkea.

Mitään et voi sinne syöttää
voit vain kuin kysyä
tai vain odottaa
vastausta, apua.

Mut’, elon tieto, viisaus
on intuition tulos
aina jollain tavalla.

Sillä, kukin ihminen aina
on siinä jollain tasolla
vaik kanava ois vielä suljettuna.

Odottaa vain tarkoitusta avautua
mutta sisälle voi kuin huomaamattomasti kurkkia
ja tulevia urkkia.

Intuitio on tietoa
elolle tarpeellista
sen kehitykselle, kasvulle
tulevaisuudelle."

  #

 

 

30.03.2017

Sinä itse rakennat

)))
      -"Ajatuksin
mielikuvin
unelmin
omin sanoin
sinä rakennat elosi tietä.

- Et vielä kaikkea tiedä.

Mut’ voima kuin suunnaton
tuon alitajun on
ja siellä jo valmiina kaikki
niin hyvä
kuin myös paha
rahan himo, valta.

Noista vain kuin valita
mitä haluat olla.

Älä unohda unelmoida
sieltä kaikki alkaa
pienistä ja suurista
elon suunnista
suunnitelmista.

Siellä kuin kirjattuna
valmiina kaikki on.

 
Niin, vaikka ne siellä ovatkin
kuin kurkkivat
ja suuntia ohjaavat
joskus muistuttavat unelmasta
elon tahdosta, tuloksesta.

Mutta, kaikella on aina aikansa
ja valmistelunsa
niin ajalla, kuin omalla elolla
- pitää olla valmiina
vaik’ ois millainen unelma.

Pitää ymmärtää
  nähdä
    kasvaa
      huomata
oikea aika tarttua ja toteuttaa
sitä sisäistä tahtoa
  kutsua
    suuntaa
jonka hetki oikea avaa.

Ei ennen
ei liian aikaisin
ei myöhäänkään, unelma katoaa
aika muuttaa, kadottaa
ei enää kutsu kulkijaa.

Mutta, oikea aika
sisäinen kutsu, palo
kuin jokin outo elämän valo
ja kuin hullu varmuus kaikesta
visio uudesta, tulevasta
ja se voima
into
usko johonkin viel’ suurempaan
- usko unelmaan

ee toteuttaa elon outoa kudelmaa
jolla sinä
olet osana siinä
kuin valmistetulla paikalla
elämäsi tarkoituksella.

Älä anna sen
  ajan
    kutsun
      näyn
        unelman
mennä ohi, sillä …
siinä … on sun elämäsi ovi."

  #

 

 

01.04.2017

Intuitio sairaanhoidossa

)))
      -"Ja nyt, Kapteeni hyvä,
palataan ihmisen sairaudelle
     parantamiselle
     parantumiselle.

Siihen liittyvälle intuitiolle.

On hyvä
jos siinä aina
on intuitio matkassa
silloin siinä on myös tietoa
lupausta
riippumatta lopputuloksesta.

Sillä, ei ole sairautta ilman tarkoitusta.

- Tuo on suurta salaisuutta.

Ajassa on myös tarkoituksettomuutta
on vain ajallista toimivuutta
yleistä kehitystä, kasvua.

On silläkin tarkoitusta
mutta, kuin tikapuina
monenlaista tarkoituksettomuutta
… ellei sitten, tuo tarkoituksettomuus
ole kehityksen tarkoitusta.

Mutta, emme tässä nyt puhu siitä
- ei aika sille riitä.

Puhumme kuin ihmeistä
vaan, onko lie niitäkään
jos intuitio kaiken ymmärtää
ja jo edeltä näkee, tietää sen
miten hoitaa sairauden
… paljastaa totuuden takana sen
ja näyttää jo edeltä tuloksen.

Onko se silloin ihme
jos se jo tiedossa oli
matka vain kulki
ja tarkoituksensa toteutti;
  jotain hoiti
j    otain palautti
      jotain paljasti
        rakensi.

On siis sairautta ja sairautta
on hoitoa ja hoitoa
on monenlaista tietoa, tulosta
monenlaista kasvua, vaikutusta.

Ei mitään vailla tarkoitusta
laajassa kuvassa.

Vaan, jos käsitellään ”käsien kosketusta”
näkymättömän apua, ohjausta
se on toisenlaista.

Vaikka, ihminen itsekin
koko ajan hoitaa parannusta
ja kaikki siihen annettu apu
on suuriarvoista.

Ja kaikki kaikessa
on yhteen vaikuttavaista.

Tämä on kuin yksinkertaista
- eikä kuitenkaan ole sitä.

Viisaus elämästä
on vielä vaikka mitä!"

  #

 

 

01.04.2017

Intuitio on salattua

)))
      -"Intuitio
on tietoa salattua
tai itselle tuntematonta
hetkeen tarpeellista.

Ihmiskunnalle
tai vain itselle
  suunnittelun apua
    vaaran varoitusta
      ennenaikaisen tietoa, ennustusta
        menneitten tutkimusta
ymmärtämättömän ymmärrystä.

Intuitio tietää
vaikkei tiennyt tietävänsä.

Intuitio paljastaa
johdattaa kohti tuntematonta.

Toimii oppaana
opettajana uusissa asioissa.

Intuitio rakentaa uutta
  ennen tuntematonta
    ratkaisee ongelmia
      luo sattumia
uusia löytöjä, vaikkei etsittykään.

Intuitio etsii ystävää
luo yhteyttä, yhdistää
kuin toteuttaa elämää ja kasvua sen.

Intuitio antaa elämälle merkityksen.

Avaa kuin valmiin kirjoituksen
ja luo uutta.

Intuitio rakentaa tulevaisuutta.

Onko tässä, oikeasti, jotain uutta."

  #

 

 

03.04.2017

Parantamisen kokonaisuudesta

)))
      -"Ei parantaminen
ole ainoastaan ulkoisen, näkyväisen parantamista
vaan, myös sisäisen, kaukaisen
ihmisen näkymättömän osasen
ja kaiken sen ulottuman
mikä on takana, yllä ihmisen.

Kaiken sen menneen elämän;
  muistojen, kokemusten
    surujen, kärsimysten
      ilojenkin ja menetysten
        elon kuormien raskaitten
ja viel’ kaukaa tulleitten suvun rasitusten
  menneitten elon kuormien
    mukaan annettujen taakkojen.

Siltä osin, kuin niitä voi ottaa pois
ett’ elo hieman keveämpää olla vois.

Vaikka, aina on muistettava
taakkojen kuin lahja;
  kuinka paljon elon ohjausta, opetusta
    viisautta, kokemusta
saakaan ihminen kautta niiden
hetkin kuin pirullisten kärsimysten.

Kuinka paljon ne opettavat
  pehmittävät, muuttavat
    ihmisen mieltä ja tietä
kuinka paljon murtavat kuorta
kun on paljon ajallista huolta.

Kuinka paljon apua voi antaa toiselle
rinnalla kulkevalle
  kun on omaa kokemusta
    ja elon todellista koulua
jotain tietoa, millä oikeasti voi rinnalle asettua
ja nähdä toisen tilaa ja ymmärtää
elon merkitystä.

Aina
pitää katsoa kokonaisuutta
ei vain omaa osuutta
ja sen pientä tai suurempaa kärsimystä

sillä, miten se ihmistä rakentaa
miten kasvua palvelee
miten se kaikki elon tie
on kuin ystävä kallehin rinnalla kulkien
näyttänyt, opettanut
tietä elon ihmeellisen

antanut viisauden, tiedon ja taidon
elämän avun aidon
jolla kantaa ja jakaa
antaa toiselle turvaa ja uskoa paremmasta
viisautta ihmisen suuruudesta
elon tiestä ja tarkoituksesta
lohduttaen ja opastaen viel kokemattomien teitä.

Kuinka ihanaa onkaan
kun joku viisaudella, tiedolla ja taidolla
palvelee ja auttaa meitä.

Älä elon kärsimyksiä
ja sen viisasta koulua
liian helpolla poies heitä."

  #

 

 

11.04.2017

Ihmistä ei voi nähdä

)))
       -"Katso ihmistä
mitä näet sinä siinä:
   ulkoista
   ajallista kuorta muuttuvaista
kuin peili, joka kuvaa sisäistä olemusta
   yksitasoista
   vajavaista.

Ihmistä ei voi nähdä, pinnan vain
ellei ole jotain erikoista näkökykyä ja ylempää ymmärrystä
millä selittää
outoa näkymää.

Sillä, ei riitä vain nähdä
pitää olla myös ymmärrystä
muutoin tuo nähty on hyödytöntä.

Ja onko tarpeen selittää jotain niin monimutkaista
moninaista
ihmistä monien ulottumien ulottuvaista
ihmisen ymmärryksen ulkopuolista, kaukaista
sitä tiedon virtauksen määrää ja salattua muotoa
hienoja energioita.

On koitettu kuvata, ja kuvataankin
herkillä kameroilla, niin vajavaisilla
vain väreillä vähäisillä
ihmissilmin nähtävillä.

Vaan, mikä mittari kaikelle
on ihmissilmä, aivo, vähäkykyinen
vaik’ kuitenkin niin hieno, monimutkainen.

Mutta kohde, ihminen
on kokonaisuus eri ulottumien
eikä ihmistä kuvata voi kortein, värein vajavaisin
ja selittää, kuvata, tiedoin puuttuvaisin.

Ja kun kuitenkin sellaista kaikkea tehdään
kuin hippusia kokonaisuudesta nähdään
ja niistä selitetään, miten ihmisen asema, tila, on
- ihmisen kuvaaminen on mahdoton.

Luut, lihat, rakenteet
ajalliset välineet
niitä jo osin tunnetaan
… paljon kuvitellaan
mut’ joka päivä jotain uutta opitaan.
Mutta, niin vähän oikeasti havaitaan.

Ulkoista hoidetaan, parannetaan
… ja se on hyvä se
mutta se kaikki, mikä jää näkymättömänä taustalle
on todella suurta.

Siinä on kehityksen suunta;
kohti viel’ tuntematonta.
Loputonta.

Mutta, sellainen on ihminen;
   tutkivainen
   selittäväinen
   tahtoo ratkaista ja löytää
kaiken jotenkin vähäisillä aisteillaan ymmärtää.

Mutta, näkymättömät ovat vaikeita
silloin rakentaa hän omia mielikuvia, selityksiä
luuloja, uskomuksia
”totuuksia”, hän sanoo
ja uusia selityksiä punoo.

Sellainen on ihminen
ymmärrykseltään niin vajavainen
mutta rakenteeltaan, kokonaisuudeltaan
   niin moninainen
   monimutkainen
   moniulotteinen.

Hän itse, on juuri se suuri salaisuus
ja elämän arvoitus,

Eikö ole jotenkin huvittavaa;
hän tutkii monimutkaista maailmaa
ja etsii vastauksia kuin loputtomia
- ja hän itse on juuri se
jossa on avain kaikelle - kaikkeudelle.

Oi, pieni ihminen!
Sinä olet niin suuri, monimutkainen
ja moniulotteinen.

Ja intuitio, sana jota käytetään
… vaik’ kovin vajavainen
on se kuin pieni reikä, rako, josta tutkia ja nähdä
elämän suuria näkymättömiä salaisuuksia.

Oi, miten tätä kuvata
tätä näkymätöntä suuruutta
kun jo näkyväinen maailma
on niin valtava urakka.

Ja se on vain näkymättömän pieni heijastuma."

   #

 

 

12.04.2017

Merillä, sisäisillä

Niin, tänne kaukaisen merille
kulkeutui nyt Kapteeni laivallaan miehistöineen.
Kullakin omat tehtävänsä
kuin huomaamattomat auttajat
ja Kapteeni opetusten kohteena valmistaa tulevia
rakentaa unelmia
etsii suuntia, joissa toimia
joissa tarvitaan näkymättömiä voimia.

Koko ajan matkataan kuin kauas kohti sitä kirkasta
oranssinkeltaista valoa
vaik’ oikeasti … ehkä joku jo huomannutkin
matkataan yhä syvemmälle kohti ihmisen sisintä olemusta
ja sen kokonaisuutta
energiakehoja ja ulottumia
kaukaisia yhteyksiä, miss’ kaikki salaisuudet tarjolla on.

Matka ihmiseen on uskomaton.

Elämän merellä
ulottumien merillä kaukaisilla
tietojen, viisauksien lähellä
ja ylempien virtojen äärellä.

Täällä, siellä, lipuu nyt tää kirkastunut laiva.

Hiljaista.

Hiljaista opetusta ja oppia.

Rauhallista kasvua kohti tulevia.

Matkataan kohti unelmia.

  #

 

 

13.04.2017

Ihmisen kehitystie

)))
        -"Ihminen keksii
rakentaa malleja, teorioita
kuvioita, ratkaisuita.

Selittää kaiken monimutkaisuutta - ja luulee tietävänsä
tuntevansa suuruutta
näkymättömän kokonaisuutta

- näkyvänkin vielä
vaik’ oikeasti: Ei hän tiedä vielä paljoakaan
mutta, hän matkaa kohti tulevaa
ja se matka ain uusia avaa.

Sitä kutsutaan kehitykseksi, kasvuksi
ihmisen, ihmiskunnan, elämäksi.

Ja niillä teorioilla
kuvilla, kuvauksilla
monimutkaisilla selityksillä ja kuvilla
rakennetaan ratkaisuja ihmiselon ongelmiin
syihin ja seurauksiin
taustoihin ja tarkoituksiin
- elon suuriin arvoituksiin.

Ja niillä mennään
niillä opetetaan edelleen
niiden päälle rakennetaan
niihin uskotaan
niillä jopa hallitaan, rahastetaan
… ja huomenna kaikki on jo toisin.

Miten tuon kauniisti sanoa voisin?

Elämää, kehitystä
kasvua, kulkua, kohti totuutta
joka kuitenkin … on niin kaukana.

Eikä tarkoitus olekaan kaikkia ratkoa
mutta, ihminen on ratkaisukeskeinen
  hän rakentaa teorioita
  piirtelee kuvia
  kuvailee luuloja - ja uskoo
tänään tähän
huomenna jo toiseen, uuteen.

Näin matkataan tulevaisuuteen
ja matkalla muuttuu kaikki.

Elon kuin leikki.

Siksi, oi ihminen
mitä eilen hän tutki ja löysi
sen huominen jo hylkäsi
uuden kuvan tieltä.

Siksi, onko niin viisasta
kulkea vanhoissa jo kolutuissa
kun, uuttakin ois tarjolla
- niille, joilla on usko uuteen
jotka etsivät avoimin mielin tulevaisuuteen
eivätkä piehtaroi menneitten teillä.

Uutta! Uutta! on varattuna meille.

Niin hyvää, kuin vanhojen tietojen tieto olisikin
on uuden tiedon arvo ain suurempi
ja sillä voi rakentaa uutta
todellista tulevaisuutta.

Tulee vain olla rohkea ja uskoa
ett’ on olemassa kuvia
joita ei ole vielä…

  #

 

 

19.04.2017

Näkymätön ihminen

)))
         -"Ihmisen perusolemus
se jossa kaikki kuin määräävät langat on
jossa kaikki ohjaus, tieto, taito, tallessa
on sähköinen ulottuma;
   värähtelyä kaikki
   hienojakoista silmille
   ihmisten laitteille viel näkymätöntä
vaikka kuitenkin herkille tunnettua
yliaistillisten ulottumia.

Jos tuo kaikki näkymätön osanen ois ihmiseltä pois
vain kuori toimimaton hän hetkessä ois.

Ja jos särkyy tuo yhteys
kehon ja näkymättömän väliltä
katoaa tieto, taito, näkyvältä
ja häiriötä monella tapaa
”hengetön” ihminen vain rankana makaa.

Kuin radio ilman antennia
tai jollain huonolla ajoittaista kosketusta.

”Ylhäisen” yhteydestä kaikki alkaa
- hyvä ja paha
yhteyden laatu on ratkaiseva
… jos on ongelmia siellä
on myös ongelmia ”alhaalla”.

Ja alhaisen parannusta
ilman ylhäisen apua
on mahdotonta antaa.

Jos yhteys katkeaa
tunto, taito, katoaa
tieto, ymmärrys, vain hetkittäinen
ihminen vajavainen.

Alhaisen vammat vaatii ylhäisen apua
energiavirtoja, ohjausta
alkumuodon avustusta
ett’ ois ymmärrys keholla, miten vamma korjata
ja mikä on se muodon määrä
ettei tule korjaus väärä,

  #

 

 

20.04.2017

Valta aineen yli

)))
          -"On hyvä olla valtaa aineen yli;
             poistaa pahaa
             palauttaa hyvää
… on kuin ihana syli.

Aineen ja aineettomuuden vapautta
uutta mahdollisuutta;
  auttaa ja parantaa
    vahingollista poistaa
      puhdasta palauttaa.

Aineen vapautta!

-Ja onko sitä minulla, kysyi nyt laivan kapteeni,
muuntaa ainetta
- parantamistarkoitusta.

-Miten sitä muuten?
   ellei jotain ole
   tai on liikaa
   jos puuttuu
   tai vahingoittaa.

Tällä (vallalla) vapautta vaivasta;
   puuttuneen palautusta
   muuttuneen kadotusta.

Onko sinulla, sinä kysyt,
onko valtaa aineen yli;
   auttaa
   vapauttaa.

Miten muuten voi parantaa
jos tahtoo parantaa / parantua.

Kellä, ellei sinulla
  sydämen kaivatulla
    suurella matkalla
merten, sisäisten merten matkatulla
matkaajalla kuin iänikuisella.
Sinulla.”

  #
 

 

20.04.2017

Kapteenin selkä

)))
         -"Vaiva
            ohjaus
               vaiko opetus
                  kutsumus.

Oma laboratorio.
Aina matkassa.

Eetterikeho siirtynyt;
   ylirasitus
      väärä liike joskus, loukkaus
- jokin vain, vaiko tarkoitus
ohjaus äärelle
oudolle, tuntemattomalle syylle.

Siirtynyt selästä kehon sisälle.

Siirto takaisin paikallensa kehon ulkopuolelle:
   Sillä sisäisien vapautusta
   puristuksen poistumista
   asennon korjaantumista.

Kasvanut vahingollista ainetta;
   selkäydinkanavan ahtautta
   hermoradan puristusta
- niistä kipuja, vaivoja
pirullisia säteilyjä.

Vahingollinen aine pois:
   Tilaa kanavalle
   tervettä ainetta tilalle
   soluja, nestettä.

Miten sen sanoa?
Miten toteuttaa outo tapahtuma?

Pelkoa.

Pelko pois!
On rakkautta omaa kehoa kohtaan.
Toistakin.

Ei käskeä, komentaa
vain todeta, tai kuin pyytää:
   -Siirretään, tehdään tilaa
   paha pois, tervettä sijaan
   - ja lopuksi, kiitos.

Siirretään ainetta.

- Valtaa aineen yli.

  #

 

 

22.04.2017

Parantamisen vaikeutta

-Millä sanoilla? tiedustelee Kapteeni.

)))
          -"Sanoilla?

Ajatuksilla
sydämen tilalla ja halulla
on mahdollisuus liikuttaa voimia.

Eivät sanat pyhitä mitään
vaikka kuinka oikeita ja harjoiteltuja olisivat
   mutta, mielen tila
   sydämen halu
   ja oikea tahto puolesta hyvän
saa aikaan toiveen, pyynnön, näkyvän.

Eikä hokeminen, jankkaaminen
   vaik’ kuinka kova vaatimus
   hyvänkin tarkoitus
   auttamisen aulius
… ole se voiman lähde

vaan, tieto, tarkoitus
   kuin tuloksen lupaus
   sisäinen kutsumus
   ja elämän ymmärrys, tila ja tahto

- intuitio oikeasta
ei vain omasta tahdosta, tai toisen
on se
millä hoidossa etene.

Ja se tarkoitus;
   miksi ja mitä varten
   onko vaiva, sairaus, kuin kädestä onnetarten
                                  johtamassa jonnekin, tai jotakin kohti
ja vaivan päässä
sen ihana tulos vaik’ kirkkaana hohti.

Mitäs, jos tuon ihanan matkan kesken pois otti.

Oliko se oikeasti apu
vaiko kuin rangaistus;
   hyvän matkan keskeytys
   tarkoituksen pysäytys
   hyvän kehityksen, kasvun, sammutus
- vaik’ elämän tarkoituksen lopetus
hyvältä tieltä vapautus
vanhoihin palautus.

Tietoa, taitoa, Kapteeni hyvä
malttia ja herkkää tuntoa
kuuloa, mikä on kaiken tarkoitusta.

Ei kipu, vaiva
ole aina sairaus
vaan, ehkä ohjaus oikealle tielle
jost’ kohde ei vielä mitään tiedä.

Ongelma voi olla kutsu
lupaus paremmasta
   ajallisesta
   ja ajallisen takaisesta
vastaus lupauksesta
sovitusta tehtävästä
tarkoituksesta.

Parantamisen, paranemisen, vaikeutta!

Tarkkana siis tulee olla
ettei, hyväntekijästä tulekin pahantekijä
   elon tien keskeyttäjä
   jarruttaja
   jopa sammuttaja.

On tunnettava elon tahtoa, tarkoitusta.

Vaan, hyvä on jakaa tietoa
   totuutta
   elämän katsomusta
   sisäisen syvemmän avausta
   ymmärrystä.

Se on arvokasta
kuten myös auttaminen ain ajallansa, ja tavallansa.

- Auttaminen voi olla kuin jarruttamista
jos on hyvän lupausta.”

  #

 

 

23.04.2017

Hyväksyä

)))
          -"Hyväksyä
          ett’ aina rinnalla
          on oma laboratoria
          jolla testata, oppia
          uusia asioita.

Hyväksyä
   ei kiukutella vaivoja
   jotka ovat ovia
   uusia maailmoja
   ajatuksia
   kasvua.

Hyväksyä
   ett’ matka on hetkin raskasta
   avata uusia salattuja asioita
   viisastua kuin kärsimysten kautta
jotka eivät ole sairauksia, vaan matkoja
kohti tuntemattomia.

Hyväksyä
   rajoituksia
joita matkan vaiva eteen tuo.

Ymmärtää
   ett’ se kaikki vie viisauden luo
   elämän syvemmän ymmärryksen
   kokonaisuuden tajuamisen
   ain’ suuremman avun mahdollisuuden.

Oppia
   asioita
   joita muuten vaikea havaita
   joilla todellista vaikutusta eloon ihmisen
niin monimuotoisen, -ulotteisen.

Iloita
   saavutuksista
   matkasta vaik’ hetkin raskaasta
   voimista avautuvista
   avuista, mahdollisuuksista läheistä palvella ja auttaa
välittää energiaa
ja voimaa parantaa.

  #

 

 

23.04.2017

Kiitollinen mieli

)))
          -"Kiitollinen mieli
            hyväksyminen
            odottava uutta
            rakentaa tulevaisuutta.

Ei murhetta!

Uskoa, luottamusta
  voiman suuruutta, tietoa, taitoa
    ymmärrystä
      elämää aitoa ja avun antoa
- kaikella tarkoitusta.

Elämän suuruutta, viel’ tuntematonta
  ihanaa odotusta kaikesta
    edessä tulevasta.

Sen rakennusta tämä kaikki
  tutkimatonta
    voiman suuruutta ihmisen
      lupaus päivien tulevien.

Vain luottaen kulje
kaikki rakkaudella iloiten syliisi sulje
vaik’ ois millainen tunne.

Huominen
on vastaus sulle.

  #

 

 

24.04.2017

Vahvistus Kapteenille.

Tutkia ja etsiä

)))
          -"Tutkia, tutkia, tutkia
          uskoa, vaikkei nää
          - outoa elämää.

Mitata arvoja, laskea
verrata ja valita oikea
hylätä väärä
olla kaikessa löytämässään kuin jäärä
… vaik’ sanois toinen mitä.

Etsiä, etsiä, etsiä
tuntemattomia, näkymättömiä
uusia ulottumia
- itselle, ei olevaiselle
sillä, kaikki jo on.

Ihminen vain viel’ niin tiedoton
vaik’ tietoa jo on.

Vaan, vähäinen on ihmisen tieto Tiedon rinnalla.

Todellista vain hieman raapia
ja siitä muokata kokonaisuutta
vaik’ asiat oisivatkin toisin.
- Miten ihminen muuten edetä voisi.

Tietää tuo ja nähdä
miten kaikki tieto on vähäistä
ja uskoa uusia viel’ tuntemattomia
kuin uskomattomia, unelmia.

Ja löytää riemu uudesta
  tiedosta, suunnasta, tulevasta
    olevasta kaikkineen
      viel’ salaisuuksineen.

Siis, etsiä, etsiä, etsiä
kuunnelle, kuunnella ja tutkia
uskoa uusia ulottumia
tehdä valintoja
valita oikea ja hylätä väärä
… siin’ on tehtävä

vaik’ vähäiseltä näyttävä
on se silti merkittävä
kehityksen kannalta.

Uusien suuntien antaja
raportoija
- rohkea, ja uskoa
omia tutkimuksia, tuloksia
ja niiden kasvua kohti tulevia
uusia unelmia.

Sillä, unelma uudesta
paremmasta
on se arvokas matka, joka tulee kulkea.

Olla hetkin kuin julkea.

  #

 

 

27.04.2017

Kohtalonpyörä

Pitkään on ollut hiljaista
ennustajan ja maagikon suunnalta.

On ollut parantamista, parantumista
vaikeata aihetta
niin monimutkaista, -ulottuvaista
eikä lainkaan yksinkertaista.

Tutkimusta, opetusta
mitä kaikkea voi olla sairauden takana.

Ja mitä tarkoittaa parantaa/parantua;
onko tarkoitusta
kasvua, parantumista
onko syytä, seurausta.

Onko luvallista parantua
onko hyväksi, vaiko jopa pahaksi
kuuluuko sairaus, tai parannus, elämän tahdoksi.

Viekö se meitä jonnekin, se sairaus, vaiva
vai, viekö parantuminen vaik’ jostakin hyvästä pois.

Entä, jos kaikella aina jokin sanoma ois
sairaudella
parantumisella.

Tulisiko jotain oppia
suuntaa muuttaa
vaiko vanhaan tapaa palata.

Miten kaikissa tapauksissa
vois elämää kiitollisena halata.

Ja nyt yllättäen tämä: Kohtalonpyörä
tipahti mystiikan hytissä.

    

Jostakinko merkiksi?
Jotakinko kohti?

Edessäkö jotain uutta
vai, oliko nyt kaikki tässä?

Loppuuko vaik’ elo nyt
täss’ laivassa hiljalleen lipuvassa.

Vaikkakin, jossain sisälläni viel’ tunnen
että ollaan edelleen vasta alussa.

Kohtalonpyörä: Jonkin päätös
vaiko jonkin uuden alku?

Oi, oispa viisaus, taito
tuo kuva tulkita;
  laiva merellä
  korkea masto
  ja kuin outoja purjeita
… vaik’ eivät ne purjeita lain
ja latvassa kuva kuin tarkkailijan
elämää seuraavan, ymmärtävän
elämästä saanut kuin ystävän.

Olenko saanut lie näköalan ylemmän.

  #

(Ja juuri nyt
tätä kirjoittaessani muistin
ett' huhtikuu
on aina ollut mun suurten muutoksieni kuu

... ja nythän on vielä - huhtikuu.)

  #

Ja muutos johti johonkin uuteen
joka kasvaa uudella sivulla: Kohti uusia salaisia >>

 

 

08.05.2017
(Tuli matkaan reilun viikon katkos)

Katkos

Tuli katkos matkalle
rantautuminen oudolle satamalle, saarelle
maalliselle menolle
keholliselle.

Ei sijaa henkisille ulottumille
ei tuleville, ei unelmille.

Ero kaikesta syvällisestä
ylemmistä
ajatuksista rakentavista
ihmistä kasvattavista.

Vain ajallista!

Normaalia elämää, sanois joku.

Vaan, ei merten kulkijalle
sisäisten syvien uneksijalle.
Hän joutui kuin kauas kotoa
vanhoille mantereille, joiss’ hyvänsä ja pahansa
- kehonsa.

Siinäkö se katkonsa?
Kohtalonsa pyörä - loppunsa?

Vaiko, uuden alkunsa?
Siitä hän nyt haaveilee
ja menneitä matkoja muistelee.
 

-"Onko jotain uutta?" kyselee nyt Kapteeni
laivansa kannelle palattuaan, vaik’ laiva viel’ laiturissa.
 
Ja laivassa niin hiljaista.
Missä lie muu miehistö?
Maissako lie, vaiko hyteissään
omissa touhuissaan?

Ehkä oottavat vain Kapteenin paluuta
ja matkan jatkoa.

  #

 

 

08.05.2017

Kuin jotain puuttuisi

Mutta, kovin on Kapteeni miettiväinen.
Aivan kuin viel’ jotain puuttuisi…

Kun Kapteeni ihmetteli Kohtalonpyörää, tai Elämänpyörää, tilanteen ymmärtämiseksi, tipahti Mystiikan hytissä vielä uusi kuva.
Ja sitä tukemaan vielä kaksi muuta.
Onko kuvissa lie tulevien suunta?

Tärkeimpänä, ensimmäisenä, tipahti Sauvojen kuningatar.
Sitä lisäksi tarkentamaan tipahti Sauvojen ritari ja Taivaan kuningatar.

    

(Kuka jaksaa niitä tutkia, voi hän ymmärtää tään oudon laivan reittiä.)

 

Ääni, yllättäen muuttunut, salaisuutta hieman avaa:

)))
      -”Kuva ilmentää muutosta
elämän asennetta ja uutta suuntaa.
Halua auttaa ja koskettaa
näkyväistä maailmaa ja sen ulottumaa.”

 

10.05.2017

Pelkoa hiljaisuudessa

Kapteeni kuin peloissaan
hiljaisuudessaan
miettii tuleviaan.

Pohtii: Miten hän hetkin irtaantuu matkastaan ajallisen armoille
vaik’ toisin kait pitäisi;
   osata katsoa kaukaisiin
   tuleviin, unelmiin.

Elämä kuin uhkia täynnä
ja miten herkkä on ihmisen kokonaisuus
rakenne, vaikka niin upea
mutta pienestäkin vaivasta, vammasta
voi olla toimimattomana.

Saa kulkea kuin haamuna muissa maailmoissa;
(esim. Alzheimer)
  menettää yhteytensä menneisiinsä
    tietoihinsa, taitoihinsa
      kaikkeen oppimaansa
ja unohtaa
kadottaa
ja olla kuin poissa
jossain ymmärtämättömän omissa maailmoissa, joista kukaan ei vielä todella tiedä, mistä kaikessa oikeasti on kysymys.

Yhteys ylemmän vain katkeaa ja ajallisen aika katoaa.

Tai sitten kehon raihnaisuus ajallista eloa rajoittaa.

Ja jos katkeaa yhteys ylempiin
ihmisen omiin näkymättömiin
on se jo ajallisen loppu.
 
Loppuu kaikki elämän hoppu ja hän on vain kuin kuori
joka elämässä kuoli … vaik’ vielä elossa hän olisikin, mut’ hengen voima on poissa.
Hän kulkee vain ymmärtämättömien maailmoissa.

Näin miettii nyt Kapteeni
   elämää
   omaansa
   ja yleensä
miten on kaikki oikeasti herkkää, haavoittuvaa ja katoavaa
- ajallinen kuin ajattomuutta rajaa.
 
 
Hyttinsä hiljaisuudesta hän katselee elämän merille
nyt niille näkyville, ajallisille, katoaville
… ja vähän pelkää…

-Jos kaikki vaik’ nyt olisikin tässä?
Jos loppuu tää kellunta elämän meressä
ja ylemmissä, näkymättömissä.

Jos hän vaik’ omilla tyhmillä teoillaan vaivojansa rakentaa
yhteyttänsä ylempiin kadottaa
ja siten vaik’ hiljaisesti kaikesta katoaa?

Voisiko tämä hiljaisuus olla vaik’ kaiken ajallisen loppu
- tai portti ... jollekin toiselle tasolle
jollekin uudelle viel’ tuntemattomalle?

Kaikkihan voi vaik’ yhdessä hetkessä olla tässä
ajallisen matkan päättymässä?
 
 
Jo värähti miehistökin hyteissään
kun Kapteenin mietteitä ja aatteita kuunteli.

-"Mikä sillä nyt?" joku jo hiljaisesti huokasi.
-"Keskenhän tää kaikki vielä on", jatkaa joku toinen, -ois vielä niin paljon ratkottavaa." Tuo kuulosti Taikurilta.

-"Eihän tämä nyt tuolta näytä", tuumaa Tietäjä, ja katselee juuri tippuneita kuvia. -"Uusiahan tämä lupaili, eikä kaiken loppua
vaikkakin ehkä … niin … kyllä … jonkin vaiheen loppua ehkä, mutta uuden alkua."

-"Nyt mä kyllä käännän tään purkin takas merelle", jyrähtää  Försti. -"Mäen kkestä tota ruikutusta. Mikä sille nyt-taas on tullu?"

Outo hetki koko laivassa.

Erakkokin seisahtui ja katsoi taakseen, mikä on harvinaista hänelle. Katsoessaan Kapteenia, huokaa: -"Ois vielä paljon matkaa, ja monenlaista uutta. Minä tiedän sen, vaikken sitä juuri nyt näekään. Jokin sisälläni näin ymmärtää."

Ja Runoilija kiivaasti kirjaa tapahtumaa ja hiljaisesti huokaa: -"No eihän tämä nyt vielä… "

Ja se Ääni, vain kuunteli hiljaa.

Ja koko hetki oli hiljaa.

  #
 

 

10.05.2017

Kaipausta

Kapteeni edelleen hytissään...
 
Itkettää.
Kaipausta … jotakin … jonnekin.

Jotakin yhteistä Einsteinin nuoruuteen, hänelläkin vaikeutta;
   kaipausta
     yhteistä sydäntä, lempeyttä
        yhteisen ymmärrystä aina vaan
          mielen, tiedon, rakkautta
yksinäisyyttä, hänellä ... minulla.

Jotain vaihetta?
 
Oi, kuinka kaipaankaan!

Maailmassa on niin paljon kaikkea
uutta ja tutkimatonta.

Ei tämä voi olla loppu, eihän?
Oikeasti, eihän?
 

)))
      -”Kuultu on huokauksesi ääni, Kapteeni hyvä.
Ei kyse ole kuolemasta
ei ajallisen kadotuksesta
vaan uudesta alusta, joka ilmenee näin.
- Asiat kuin väärin päin.

Jos jotain jää taakse, on se aina kuolema
sen menon, elon, loppu joka siihen asti oli.
Sitten se loppui, oli poissa, kuoli.
Vain muisto jäi
tieto, kokemus, kasvu kaikkineen.

Siitä tässä hetkessä nyt kyse on.
Elämäsi yhdestä taitekohdasta uuden viel’ suuremman edessä
ja ne aikaisemmat jää.
Ne pohjana vain kantaa uutta elämää
mutta, ne eivät kanna enempää.

Siksi tämä tunne
   tämä hetki
      tämä kuolema, muutos
ja edessä uusi - ei elämä
vaan, kuin taival edemmäs, enemmäs.

Siitä tämä haikeus
ja kuin oudon silmän avaus
jota ajalliset (silmät) kuin itkevät
kun tulevat menneitä pois kitkevät
... ja kuin narahtaa auki se uusi
jota sisäisesi sisälläsi kaivaten huusi: -Edemmäs! Edemmäs!

Ei aikaa ole ikuisesti.
Kaikkea ajassa ain rajatusti.

Katso eteesi ja ymmärrä
mitä olet sisälläsi näkevä
- sillä se ON!

Tutkimus on loputon
mut’ kaikella ain loppunsa ajassa on."

  #
 

 

11.05.2017

Kapteeni herkkänä

Ja Kapteeni viel' jatkaa huokailuaan...

-”Oi Jumala
anna anteeksi kaikki pahat tekoni
tottelemattomuuteni...
huonot valintani…”

Försti: -No mikä sillen-ny?! Mitä seon taas syäny. Tai juanu?
 

)))
      -”Pyydä anteeksi itseltäsi
sillä itsehän sinä teoistasi kärsit
kehosi vaivoineen
mielesi harmeineen.

Omat tekosi sinne heijastuvat
   aiheuttavat ongelmia
      kiristystä, puristusta
        mielesi tasapainottomuutta
arjen hankaluutta.

Omat tekosi, ei muuta
vaik niiden kautta avautuukin moni uusi suunta.

Vaan, mahdollista lie
ois löytää se oikea tie
ilman vaivan kiristystä, puristusta
mielen tasapainottomuutta

... mutta, minkäs ihminen itsellensä
ajalliselle olollensa, elollensa
se vie ja kuljettaa
näyttää ja opettaa asioita monella tapaa ja kasvattaa
kohti tulevaa.

Vaan, vaikeudeksi aina jää
kuka/mikä kaikki kaikessa vaikuttaa;
   teot kuin tahtomattomat
      toteutumattomat unelmat
   vaivat mi kuljettaa
      tilat mi opettaa
         tavoitteet mitkä toteuttaa tahtosi kautta.

Elämä on kuin tutkimaton monimutkainen laukka
johon mahtuu niin paljon;
   kuin tyhjästä kuoresta kasvavaksi
     ain vanhemmaksi, viisaammaksi
        oppivaksi, oppineeksi
           kuin matkansa valmiiksi
- ja sitten tulee loppu.

Elämä kaikkineen on kuin kiireinen hoppu
sillä, oikeasti, aika on lyhyt."

  #
 
 

 

12.05.2017

Hiljaisella merellä

Niin, täällä merellä
   hiljaisella
      tähtitaivaan alla
         oudolla ulottumalla
jossa tuntematon on avoinna
tulee vain luottaa ja lipua
   kohti tulevia
      outoja unelmia
sillä, ne ovat kyllä tosia
vaik’ eivät näykään vielä.
 
Kaikki tulevan uudet ovat kyllä siellä
jossain näkymättömissä näkyväisen takana
- ei kaukana, mutta toisessa ulottumassa
ylemmässä väreilyssä, jonne ihminen ei nää
- ajallinen on niin vähäistä ja häviävää.

Mutta, ikuinen on ajaton
ja aine kaikkineen, edelleen, on katoamaton.

Vaan, mikä kaikki on ainetta, siinä kysymys
sillä, aineetonta ei ole olemassakaan.

Kaikella ain arvonsa ja rakenteensa on
ja suuri osa aineesta viel’ tuntematon.

Se kaikki on ainetta ihmiselle, min nähdä hän voi
tai mitata jollain vajavaisella laitteella.

Vajavaisella?
Niin, vaik' juuri nyt niin upealla.
Vaan, katso kuvaa uudelleen, kun ollaan uudella sadalla
- tai tuhannella.

Mitä silloin oli ymmärrys tää
mi tänään ihmistä hämmentää.

Oi, vähäinen on viisaus Viisauden rinnalla!
Vähäinen on tieto Tiedon rinnalla!

Tämä viisaus, kuva
avautuu vain kasvamalla.

Ja kysymys siis kuuluukin: Mihin katoaa aine
jota ei vielä aineeksi ees tunnisteta.

Ja millaista on aine universaalinen
-vaik’ "Universaalinen tietopankki", jossa kaikki on;
mennyt, oleva, tuleva.

- Tuo, on se unelma.

(Tästä on kasvamassa "Universaalinen tieopankki-teoria"
jonka vajavainen kuva on vast’ muodostumassa Kapteenin unelmassa. Mutta, sen aika tulee.)
 

Ja vaikka sanottaisiin: -”Ei sellaista olekaan,
kun ei pystytä todistamaan”
ei se kuitenkaan poista sitä, että se ON.

Tänään viel’ tutkimaton, todistamaton
mutta huomenna se jo on.

Mutta, tuo ”huominen” ei ole huominen
vaan siellä, ajattomassa, huominen, yksi päivä
on vaikka kuin tuhannen vuotta, sillä aikaa ei ole.

Aika on vain meillä
maan päällä elävillä ja eläneillä.

Ja kuka oikeasti voisi sanoa
että maailma on tällainen
jos näkee siitä vain pienen kynnen alusen.

Mutta ... sitä kohti, oi ihminen!

Sitä kohti Kapteeni miehistöineen
nyt lipuu merellä ihmetellen
maan, meren, kaikkeuden, suuruutta
unelmien ulottuvuutta.
 

)))
      -"Rohkeasti vain, Kapteeni hyvä.
Apujoukot ovat hyvät
ja laivasi miehistö, viel’ näkymätön ja esille tulematon,
on sun tukena.
               - Hyvää matkaa."

  #

 

 

14.05.2017

Ei vanhoilla, vaan uusilla

)))
      -"Siks’ merellä aavalla, hiljaisella
ei tiedoilla vanhoilla, vaan uusilla

sillä, miks’ kulkea vanhoissa jo löydetyissä, jos uuttakin tarjolla
   tuntematonta
      kokematonta
         viisautta ikiaikaista
joka viel’ laskematta
kuin alas tulematta avuksi ihmisen
ajan uuden merkityksen.

Sillä, vanhat on vain portaita
joita noustu on tänne
… ei ylemmä niillä

mut’ uusilla sanoilla
voimilla viel’ tuntemattomilla
voi nousta kohti uutta
sitä tulevaisuutta, mi edessä on
- viel’ tutkimaton.

Ja kuka tutkia vois voimia
tuntemattomia ulottumia
kun ne vain ovat

ja olleet aina
lähellä, vaikka kuin kaukana
ajatuksen takana
jota ihminen ei tunne, ei nää
- se ei ole ainetta häviävää
vaan, se ON.

Se on tila viel’ tuntematon
jossa on, kaikki.

Ihminen tietää sen jossain sisällään ja kaipaa sinne
menneille, tuleville
ja öisin, unessa, hän käy siellä
tutuilla kuin tuntemattomilla teillä
ja hän on osa sitä.

Mutta, miten sen tunnen, miten selitän, nään
kun aivo vajavainen
sen ajallisiin vain vääntää.

Eikä näillä ihmisen eväillä ole se mahdollista lain
selittää syvää kaipaustain
sillä se ei ole lihaa ja verta
vaan, kuin ”hengen” ulottumaa
ihmisen näkymättömän osan todellisuutta
jossa ei päde ajan lait.

- Sinä mukaasi salaisuuden matkallesi sait.

Ja siihen rajaan päätyy ihmisen ymmärrys
ajallisen lait ja aivon ulottuma
vaik’ ois kuinka osaava ja taitava.

Vaan, jos ei ole sen ulottuman tuntoa
on kaikki vain ajallisen pohdintoa
ja salaisuuden lukko ei aukea.

- Tämä onkin ihmiselle vaikea.
 

No, mitä hyötyä on siitä
ajatusten takaisesta näkymästä, ellei sitä tunne, nää
miten se helpottaa, rakentaa, elämää? kysyy jo ihminen
nyt vanki ajallisen.

Niinpä, kas siinä kysymys
ja matka kohti tuntematonta.

Ja mitä vois’ antaa ihmiselle, ettei hän sitä pilaisi
rahaksi, vallaksi, muuttaisi
toisia alistaisi
- vaik’ tappaisi sen voiman, tiedon, tähden.

Mutta kuitenkin…
tuolle matkalle nyt lähde, Kapteeni hyvä
ja ajallaan on tuo
näkymätön näkymä sulle näkyvä.

- Siinä, on elämäntehtävä."

  #

 
Ja Kapteeni katsoo seinällään olevaa kuvaa:
rannan kahta tyhjää tuolia ja hiekkaista rantaa
edessä avautuvaa maisemaa
iltaa taikka aamua

    

ja siinä … on häivähdys sitä kauneutta
joka sisäistä salaista koskettaa.

Siinä … on sitä salaista unelmaa.

  #

 

 

14.05.2017

Uusi ain uljaampaa

)))
       -"Hinkusi on suuri, Kapteeni, menneitten perään
illalla unille mennessä, ja kun aamulla heräät.

(Kirjoissa peuhaaminen)

Vaan, uusi ain uljaampaa ois
mikä sen upeampaa olla vois
kuin kulkea uusissa, viel’ tuntemattomissa suurissa
ja uusilla kulkemattomilla teillä
siellä on merkit meillä, miten kulkea ja minne
miten löytää salaisille.

Poimi ne, Kapteeni hyvä
poimi ne kuin valmiit marjat
poimi kuin varten sinua kasvatetut
uuden sadon unohdetut
jotka oottavat vain sinua
- jotka odottavat ... vain sinua."

  #

 

 

14.05.2017

Vaikea uskoa

)))
       -"Vaikea oppia ja uskoa
ett’ arvokkaampaa ois oppia uusia
kun vanhoissakin on talletettuna suuria
syntymähetkensä uusia.

Mutta, elämällä niissä vanhojen uusissa
vaik’ olisivatkin kuinka suuria
ovat ne kuitenkin jo tuttuja asioita
ja osin vanhentuneita
jopa yliajettuja uusien uusien tieltä.

Mut’ siltikään ei kannata
kaivella vanhoja uusia sieltä.

Vaan, niin vaikea on oppia ja uskoa
ett’ aina vain voi löytää, kuulla, uusia
joita ei vielä ole valmiiksi annettuna.

Ja se siis on arvokasta
uusien uusia ratkoa ja uskoa, ett’ se voi olla totta
vaik’ kukaan muu ei vielä näkisikään
tään uuden suuruutta.

Siis, vaikea uskoa
mutta pitää vain olla rohkea ja katsoa
ihmeellisiä tulevia."

  #

 

 

15.05.2017

Vapaus

)))
       -"Vapautta ...
ettei mikään vallitse
  hallitse
    vie ajatuksia, voimia
saa rauhassa toimia
  kuunnella tuulia
    kulkea tuulen mukana ja oppia
ilman vastuksia.

Ei vääntämistä
  kääntämistä
    selittämistä
      perustelemista uskomattomalle
vaan, vapaasti kuin leijua
ja ottaa vastaan tietoa, jota annetaan.

Vapaus valita
  vapaus katsoa
    vapaus kulkea, tuntea
häpeämättä, selittämättä
- pelkäämättä.

Vapaus olla ilmoittamatta
  ilmoittautumatta
    kadota jonnekin
      palata
ilman huonoa omaatuntoa.

Vapaus uskoa uskomattomaan
  tuntemattomaan
    tutkimattomaan uuteen.
Vapaus löytää.

Vapaus olla
  nukkua
    rauhassa herätä
ja katsoa uutta aamua.

Vapaus olla vapaa
ei pelätä vapautta.

Vapaus olla sidottuna
vapaus viipyä yhdessä
vapaus erota
vapaus palata
… tai olla palaamatta
vapaus uudelleen halata
ja taas uskoa, toivoa
- ja taas kadota.

Vapaus unohtaa.

Vapaus uskoa ja luottaa, toivoa
kääntyä jonkin suuremman puoleen.

Vapaus rauhoittua
  levätä
uusiin tarttua.

Vapaus kasvaa ja oppia
iloita ja surra
hammasta purra, kun harmittaa.

Vapaus olla rohkea
vapaus pelätä, parkua
vapaus olla arka
ruma
kaunis.

Vapaus olla lihava, laiha.
Vapaus vaivoihinsa kuolla.

Vapaus uskoa suuriin unelmiin
  vapaus uskoa uniin
    vapaus kuolla syviin uniin
ja elää viel’ jälkeen sen
valmistuneen tekemisen.

Vapaus olla ajattelematta;
  pidetäänkö minusta
    pidettiinkö
      uskottiinko mun unelmiin, uniin.

Vapaus … olla ihminen
  erilainen
    läheinen tai kaukainen
      tunnettu tai tuntematon.

Vapaus olla piilossa
tulla pois piilosta.

Vapaus olla suuri
tai pieni.

Vapaus rakentaa ympärilleen muuri
ja elää omaa elämäänsä.

Vapaus kuulua
ja olla kuulumatta.

Vapaus olla itse
  kaikkineen
    sanoineen
      ajatuksineen.

Vapaus uskoa
olla uskomatta
kyseenalaistaa.

Vapaus laistaa
tai tarttua.

Vapaus varttua, oppia uutta.
Vapaus rakentaa tulevaisuutta.

Vieläkö jäi vapaudesta jotain puuttumaan…

Vapaus olla tietämättä
  osaamatta, tuntematta
    vaikuttamatta.

Vapaus … olla vain.

Vapaus elää
… tai olla elämättä.
 

Sillä, vapaudesta lähtee kaikki
ja ilman sitä on sidottua
rajoitettua
suunnattua muusta kuin vapaudesta.

Tämä on kuin perusta kaikelle uudelle;
  löytämiselle
    vastaanottamiselle
      avoimelle mielelle
        yhteydelle sinne, miss’ kaikki jo valmiina on
ei mikään maailmassa ole tuntematon

ainoastaan esille tulematon, on se ehto
ett’ jotakin ei vielä ole
- ja aika
kaiken elollisen ja elon kuin taika
jonka kulkua, ratkaisua
ei oikeasti selvitä kukaan
- se vain on
kuin on tää kaikki muukin näkyvä

ja näkymätön … on se unelma
vaik’ lähellä, niin kuitenkin kaukana
ajan ja ajattomuuden takana

sillä, ei ajattomuuskaan ole ajaton
aikansa silläkin on
vaan, ei meille
näkyville ihmisille
mut’ näkymättömille se uusi aika viel’ käy
vaikkei se tänne näy.

Siksi, on viel’ suurempaa
kuin ajallinen ja ajaton
sillä ajallisen ja ajattoman takana on suunnaton suuruus

ja jos se on suunnaton
sillä ei ole suuntia
vaan, se on tässä
yhdessä hetkessä
kuin kaiken ytimessä
josta kaikki ON.

Tuon kuvaaminen viel’ mahdoton
vaikka, kuva siitä jo on
  ihmisille kuvaamaton
    kaavaton
      laskematon.

Miten kuvaat, lasket sen, joka ON.

Mahdoton kaavoille
  sanoille
    ajallisille kuville.

Vaan, vapaus siis
on kaiken tuon perusta
siitä voi alkaa laskea ja kuvata
ajan ja ajattomuuden suuruutta
ja sitä, joka ON."

  #

 

 

Siin’ Kapteeni istui hytissään
pienen ikkunansa äärellä
ja katseli, kuunteli, kaukaisuuteen…

Ja Runoilija, tuo kaiken kirjuri, nurkassaan rapisi
kaikkea kiivaasti muistiin kirjasi
vihkoihinsa kuin loppumattomiin.

  #

 

 

17.05.2017

Älä otteestasi hellitä

)))
     -"Älä päästä maailmasta irti
älä otteestasi hellitä
sillä, kaikki on mitattavissa
  tutkittavissa
kaikki on ainetta
  eri värähtelytaajuutta

ja kaikella on vaikutusta maailmankaikkeuteen
ja ihmiseen, mi yks osanen sen on
ja ihminenkin on vielä tutkimaton
saati sitten maailma ja kaikkeus.

Vain silmin sitä kaikkea katselet
ja kuvittelet: ”Tää maailma kaikkineen on tällainen”
... etkä ole vielä edes nähnyt sitä
vain silmä, yks aivo vähäinen

ja kaava, vaik kuinka mahtava
on kuvaukseksi kovin kapea
… vaikka jo niillä
jaetaan ihmisille palkintoja.

Ei saisi masentaa
mut' mahdoton viel’ laskea
tuntematonta tuntea, kuvata
viel salaista, näkymätöntä ulottuvuutta
johon ihminen ei voi katsoa
saati uskoa
ees toivoa, että se olisi
ett’ kaikki ratkeaisi voimin, tiedoin, ihmisen
niin vähäisen.

Mut' puuhaa pitää ihmisellä olla;
kulkea kohti suurempaa, suuruutta
kaukaista tavoitetta
vaikkei edes tiedä, mikä se oikein on
- maailma on tutkimaton.

Mutta, kaikkea voi mitata
jos on vain suureita, arvoja
joilla kuvata, laskea.

Aina saa suuntia
muttei totuuksia, mikä ajassa on mahdotonta
mut' ajan takaisessa mittauksessa
  tilassa
    intuition ”olossa”
on mahdollista katsella
suuruuksien suuntia.

Ongelmana vain, ei kukaan usko sua - vielä
vaik kaikki vastaukset ovatkin siellä
viel tuntemattomien tiellä
ja ratkeavat aikanaan
mut' ovat vielä kaukana

vaik' kuitenkin juuri tässä
kuin samassa tilassa näkymättömissä
- ja se ON
eikä poistu se olemasta
vaik ihminen ois uskomaton.

Mut' jo ihminen itse
on aivan uskomaton suuruus.

Millainen onkaan se
mi jää taustalle, mistä kaikki kumpuaa
mikä on sitä suurta unelmaa.

Eikä tarvitse Taikurin itsensä ymmärtää
eikä selittää
se riittää, kun suunnan muistiin piirtää
ja näyttää, ett’ muutakin on kuin silmän näkö
aivon ajatus, vaik' kuinka komea
.... ihminen on niin ylpeä, ja kopea.

Esimerkiksi, musta aukko
- turha tutkia
se on vain aineen toista muotoa
jonka painoa voi ihminen laskea
… mutta, ei se tästä näkyväisestä viel poikkea.

Mutta, astu rajan taa
miss’ uusi aika avartaa
tilat, mitat, kuvat
värit, äänet, toisenlaiset
ne… ovat vielä ne salaiset, kaukaiset

- vaik kuitenkin, oi, niin läheiset!"

  #

 

 

16.05.2017

(Kapteeni poikkesi satamassa
vanhoja kavereita tapaamassa
yhteisessä saunassa muistelemassa
menneitä yhteisiä hauskoja aikoja
... ja lausui heille näin)
 

Kuusi vuotta

Kuusi vuotta, ma luulen
- oisko noin
kun joku outo, suurempi
asettui matkalleni kuin poikkiteloin.

Kipua antoi
paikkoja särki
jumpan niin ihanan esti
… repi kuin irti
vähin erin kuin maasta kitki
- Hesastakin pois
uusi paikka runoilijalle parempi ois
ja tehtävä suurempi siellä.

Täällä etelässä kun moni asia
kasvun, kehityksen, tiellä.

Ja tuli lähtö;
ensin jäitte Te
mun vuosien ihanat menot
ja kuviot kiharat
sitten jäi työt, kaupunkikoti

- tuli sijaan niin ihana
kaunis, sopiva, uusi koti;
tilaa ja valoa
maaseudun rauhaa ja aurinkoa
- ja vapautta.

Jäi jäljelle pientä kaipausta
muutamia siteitä
kait ikuisesti pysyviä.
 

… Niin, kipuja
ja kuntoutusta mun edessäni oli.

Olin kait joskus anonut:
-Anna viisautta, anna ymmärrystä.

Nyt vuosien jälkeen ymmärrän: Minä sain, ja edelleen, vaan, en ilmaiseksi
vaan, juuri kipujen kautta
en yhtäkään kait tyhjän tautta
… ja niistä sanoja, runoja, tarinoita.
 

Ja kehon kuntoutusta
elintapa- ja syntymävikojen korjausta;
  ett’ terveemmäksi mies
    ett’ kestäisi taas kipuja kantaa
      ett’ jaksaisi sanojensa taakkaa
ett’ eläisi pitkään ja löytäisi
ain uusia maita ja meriä
ulottumia viel’ tuntemattomia.

Nyt siellä … omassa rauhassaan
Toijalan tornissaan
Taikurin taivaassaan
jossa on, juuri nytkin kun tätä kirjoitan
ihana auringon valo melkein joka ikkunasta.

Kaiken keskellä…
Oi, elämä on kuitenkin niin kaunista
vaikka, mitä enemmän on kipuja
sen enemmän on salaisuuksien sanoja.

- Pitää vain oppia … olemaan.

Niin että, lopuksi
kuin opetukseksi: Kipu kuljettaa.

Keho puhuu kipujen kautta
sillä kun ei ole suuta, eikä sanoja
pitää vain oppia kuulemaan.

Se haluaa ehkä näyttää
ohjata johonkin uuteen
tietä vaik' uuteen tulevaisuuteen.

Mutta, kivut … ovat kehon sanoja
niitä kannattaa opetella kuulemaan
- ja totella.

  #

 

 

17.05.2017

Kapteenin ruuvi

)))
      -"Aina kun pitää jatkaa (siis, matkaa ja kirjoituksia)
ja etsiä uusia
on selässä kuin paikka
jossa kiristetään ruuvia
ett’ tihkuis intoa, tietoa
etsiä uusia totuuksia - suuntia.

Ja kun levon hetki taas on
- vapaus kuin kohtalon
ruuvi aukaistaan
mies laukaistaan maailmaan huilaamaan
           ja ajallisissa nauttimaan

... kunnes taas …
on aika matkaa jatkaa.

Niin ... on vain opittava … olemaan.

  #
 

 

28.05.2017

(Kapteeni sairaana
laivansa kannella, auringossa
hikosi ja kuunteli …)

Kapteenin sammutus

Ja tästä
noista edellisistä sanoista Kapteeni irti repäistiin
kuin uneen vaivutettiin
- ajallisella tavalla maailmasta irrotettiin (pahalla flunssalla)
kaikki mennyt, oleva, ympäriltä kadotettiin
olo tyhjennettiin
aivot sammutettiin
ja halut vaimennettiin;

  älä tee
    älä tutki
      älä etsi uusia
        älä usko

vaikene! keho ajallinen
vaimene menostasi, tiestäsi
anna kaiken vain olla
- mikään ei katoa.
 

)))
      -"Sillä, katsohan Kapteeni
ei pyrkimällä
… ei kuitenkaan pyrkimällä
ei vaatimalla
ei pyytämällä

vaan, olemalla, odottamalla
olla vain valmiina ja kuunnella
- olla valmiina, kun taas annetaan uutta
jolla on merkitystä
jolla rakennetaan tulevaisuutta.

(Tuota kuin yhtenään hoetaan; tulevaisuutta.)

Mitä muuta ihmisellä edessään on kuin tulevaisuutta
oli se sitten eloa, tai sen lopullisuutta
mut’ ei se estä tulevaisuutta
sillä, sitä aina on
muoto kädessä kohtalon.

Eikä sitä surra tarvitse
toteuttaa sitä elossa tai jälkeen sen
saman se tuo tuloksen;
eteenpäin vie kokonaisuutta
tarkoitusta ihmisen
ja kaiken kaikkeuden.

Jos sanat ei riitä kaikkea kuvaamaan
ei se kuitenkaan poista sitä
ett’ ihmistä viel’ suurempaa on unelmaa
- ei yksin ihmisen
vaan, suuren kaikkeuden
ja yks’ pieni osa on ihmisen
nyt näkyväisen.

Mut’ suurempi aina on suuruuden
kuin se pieni kuva ihmisen
mi totuuksia ratkoen
omaa aikaansa vain rakentaen
hetken loistaen, sit sammuen
ja omassa pienuudessaan luullen
suuria kuvia rakentaen
laskien, uskoen

vaik’ oikeasti …
voi, pientä on kaikessa ihmisen pyrkimys ja päämäärä
löydöt, kuvat
ja kaikkeuden kaavat
vaik’ oisivat suuria ajassa ihmisen
ja ajallisen kehityksen.

Mut’ rinnalla suuren kaikkeuden
ne toteuttavat vain pienen palasen
omansa osasen, jonka arvo kyllä on suuri
mut’ voi!
rinnalla kaikkeuden siltikin niin vähäisen.

Vaan, masentua ei kannata ihmisen
eessä oman osansa pienuuden
sillä, paikkansa kaikella auringon alla
jokaisella sanalla, teolla, ajatuksella
sillä rakentaahan se tavallansa
yhteistä unelmaansa

sen suuremman unelman kokonaisuutta
jossa mikään ei ole turhuutta
vaan, kaikki on tarpeellista
- olkoon sitten suurta, tai pientä
kaikki on merkityksellistä.

Joten, levollisuutta…
mikään ei katoa, Kapteeni hyvä
pienikin teko voi olla suurta
ja suureltakin näyttävä voi olla pientä.

Eikä ihminen voi arvostella ihmistä
ei ole hällä siihen ymmärrystä
kun ei tunne, näe, kokonaisuutta
ja tekojen tarkoitusta.

Eikä hän näe suuruuden suuruutta
ihmiselle tutkimatonta
kaikkeuden salaisuutta.”
 

-Tään takiako minä sairastin
pari viikkoa makasin ja hikosin
kaiken hetkiseksi unohdin
… että, kuin tilaa annoin
tuon sanoman esille tulla.

Jo keveni oloni mulla!

-”Saitko muistiin, Runoilija,
ehditkö kaiken talteen piirtää?” kysyy Kapteeni huolissaan
ja katseensa kääntää Runoilijan rapisevaan nurkkaan.

-”Sain sain”, hän reippaasti vastaa vain, -vaik’ kiirettä kyllä piti.
Tään vihonkin loppuminen on jo ihan liki.”

  #

 
 

29.05.2017

Avainta hakemassa

)))
      -"Vaik’ näyttäisi tää miltä
ajallisilta silmiltä
ei se totta ole, ett’ vaiva ois todellinen
ainoastaan ajallinen, hetken kestävä
kuin sisäistä pestävä

sillä, se on tehtävä täss’ hetkessä
kun avataan sitä luvattua uutta porttia, ovea
jost’ on ollut jo puhetta
… ei vain ole ollut puhetta tavasta
jolla ovea avata.

Se on tällaista täällä ajassa
sen tulee aina kuin tuntua, sattua
kun avataan ulottumia.

Ei sinne vain kuin suin päin huitaista
ja sitten ois kaikki valmista. Ei.

Vaan, vaivan kautta
kehon vaivan, ja mielen
jotta saa ajallinen uuden kielen

ja synnytys sattuu aina
kun jotain uutta on tulossa
ja kun poistuu käytöstä jo kulunutta
aikansa palvellutta.

Siis, nyt tässä
uuden edessä
portin, oven äärellä
ja se jo edessäsi avoinna on
kuin taas kerran, kädestä kohtalon
siis, ajan oikean, osuvan
uuteen uutta varustavan

ja, jos se sattuu
kehoa muokkaa ja muovaa
se on keholle nyt oikeata ravintoa, ruokaa
joka kantaa tulevaan
taas kohti unelmaan.

Ei perille tietenkään, vaan sitä kohti
kuka nyt ajassa mihinkään perille ehti
mutta, kohti
suuntaa antaen, näyttäen
tuleville polvillen
sillä, miten tulevat vois suuntia tietää
ellei niitä ensin voi joku eteen piirtää.

Kuin kartta on oltava tuleville
uusille unelmille
ja kukin tavallansa
jatkaa taivaltansa
ja löytää matkansa suunnan ja määrän.

Sillä, jos omin päin…
hän löytää vain tien väärän.

Älä siis huolestu vaivan sylissä
kävit vain kuin kaukaisissa kylissä avainta hakemassa
nyt ovea avaamassa
ja saamassa
luvattua varustusta.

Ei mikään katoa
jos vaik’ viikko menis’ vaivassa maatessa.

Sillä, mikä on viikko maailmassa
ihmiselossa, taivaassa
yks hetki vain, mi muuttaa voi kaiken
ulottuman uuden
kautta kehon vaivan.

Sillä, ei tarkoituksetonta vaivaa ole maailmassa
  ei kipua ilman syytä
    ei vaivaa ilman seurausta
      ei sairautta ilman tulosta.

Nyt … on kaikki taas valmista.

Parane ja toivu.
Aloita taas kerran kuin alusta
ja ole huoletonna, ei maailma katoa
... et sinäkään vielä
vaikkei kukaan tulevia päiviään oikeasti tiedä
arvailla vain, ja toivoa
parasta tulosta."

  #

 

 

29.05.2017

Ett’ murtuisi muuri

)))
      -"Siis, heikoksi
ett’ murtuisi muuri ajallisen
ett’ avautuisi ovi ihmisen
sisälle tulla tiedon uuden
voiman, ulottuvuuden

sillä, miten sinne
jos portit on kiinni ja muuri vahva
luulee pian, ett’ minä itse … olin taitava.

Mutta, näin on kuin salakavala
tää uuden voiman tartunta
kun ihminen on ihan rankana
vailla omia voimia.

Silloin on mahdollista uusia avata
ja lahjoja antaa
kun omin voimin ei jaksa enää mitään kantaa.

Näin on syy, seuraus
rakennus
kaiken kuin salainen tarkoitus
ihmisen salainen varustus
joka kuitenkin … on vastaus."

  #

 

 

30.05.2017
(tautia jo toista viikkoa)

Synnytyskipua

-Onko vielä ”kiusan” kuin viimeiset sanat? Miksi!
Vaik’ juuri heti muistinkin, että siksi.

)))
     -”Juuri siksi, etkö muista
mitä oletkaan anonut;
  suuria
    uusia näköaloja
      tarkoituksia
        jotain kohti kulkuja…

ja jos ne nyt ovat tässä
sylissäsi synnytyskipuineen
niin, onko siinä nyt jotain uutta
jotain outoa
jos palvelija saa vastauksia
ja varustusta tahtonsa mukaan.

Ei tätä ymmärrä, usko kukaan
mut’ ei se poista sitä
ett’ matkallasi on nyt tullut uutta mukaan;
  näköä
    tuntoa
      voimaa
tietoa, taitoa
viisautta aitoa.

Ei usko kukaan
mut’ sinä itse tiedät sen
ja näet, tunnet varustuksen.

”Heikoissa väkevä” on kaukainen lupaus.
Etkö nyt ole ollut heikko
kuin täysin sammutettu, ja kaikesta pois
ei heikon voima ole keneltäkään pois.

Ja väkevyys on näkymässä
ulottumassa uudessa, ei näkyvässä
vaik’ tihkuaakin se aikaan ajalliseen
ihmiseen arkiseen.

Surra ei kannata, huolissaan olla
kipu on synnytyksen kohdalla.  (kurkku)

Siit’ putkahti, mist’ vaikersi
- mist’ ennenkin uutta avasi
ne muista - ja tutki
mist’ energia, voima, kulkevi
mist’ uutta miestä rakensi.

Nyt kurkun aukaisi
sen voiman vapautti.

Ja alkaa uusi.

  #

 

 

01.06.2017

Salaisuuksien tarina

Salaisuuksien tarina
jossa sanat
ovat salaisuuksien ovia
ja akkunoita

joista avautuu
  teitä
    puroja
      polkuja
uusia ulottumia
juuria ja tulevia

ihmisen unelmia
ja elon tarkoituksia.

  #

 

 

03.06.2017

Kipu kiukkuinen

Kipu kiukkuinen ei hellitä
öisin kurkku kipeä
onko lie ajallinen, maallinen vaiva vain
vaiko jotain enemmän…
Miks tällaisen vaivan nyt matkaani sain.

Jotain uutta, sen jo kuvasin
uskoin tään mulle avaavan
- nyt horjuen epäilen
vaik’ jossain syvällä sisälläni silti luottaen.

Mut’ yötä valvoessa
helpotuksia etsien
- vihdoin nukuin, kaikesta vapautuen.

Ja aamulla oli ikkunalla
kaks’ avautunutta kukkaa kaunista.

    

Onko niillä lie jotain kosketusta mun vaivani tilaan
valkoisten kukkien myötä
jotain uuttako itselleni avaan.

Nähtäväksi jää;
puhuuko luonto mun luontoni kanssa
ovatko yhteydessä
ovatko sanoja, lupauksia
ett’ kukkain kauniitten myötä
kun minä kivussani valvoen yötä
tapahtuikin sisälläni jotain arvokasta työtä.

Avautuiko akkuna
natisiko auki portti?

Ja ikkunoista eteeni
kaunis kesäinen aamu koitti.

Elämä taas voitti!

  #

 

 

06.06.2017

Ei pakottamalla

Näköjään…

Ei pakottamalla
ei käskemällä, komentamalla
vapauduta vaivasta tarkoittavasta
  tehtävään varustavasta
    rakentavasta

Ei parannusta ennen aikaa
sillä, valmistaminen uusiin on kuin taikaa
… jonka toteutumista ei kukaan nää
tuskin kukaan ees ymmärtää.

Mutta, ajan täyttyessä
tarkoituksen täyttyessä
voi vaiva poistua
keho parantua
mieli irrottautua ikeen alta
… avautuu taas silmät, korvat
suljetulta maailmalta
… ja puhkeaa kesä
joka jo sumussa puhjeta ehti
… puhkeaa tulos
vaivan tarkoitus
sen piinaavan raskas tulos.

Sairaus, vaiva, lähti nyt kehosta ulos
… ei pakottamalla
ei käskemällä, komentamalla
vaan, omalla ajallansa vasta
kun työ oli valmista.

Sisäisen kasvatusta kohti tulosta
jolla taas vaikutusta tulevien päiviin ja tehtäviin
uusiin suuntiin ja niiden unelmiin.

Nyt lepää viel’ hetki ja vahvistu
parane ja toivu
vahvistuu uusi tehtävä ja toivo
- sen edessä nyt seiso.

  #

 

 

07.06.2017

Pitäisi oppia kuulemaan

Ei kaikkea voi parantaa
- ei ole tarkoituskaan
pitäisi oppia kuulemaan
vaivan sanomaa.

Keho puhuu
elämä puhuu kehon kautta
  ohjaa, opettaa
    haluaa varottaa, kasvattaa
pitää oppia vain kuulemaan
opastavaa, ohjaavaa sanomaa.

Ja kaikella aikansa
  vaivalla
  opetuksella
keskeytyksellä, pysäytyksellä
rakkaudella sinua kohtaan.

Pitää vain antaa kehon puhua
elon kuljettaa
niiden opettaa kulkijaa
eikä vain suin päin vaivaa poistaa, parantaa
- hyvällä teolla tehdä kuin suurta hallaa
jos toisen vaivasta liian pian vapahtaa.

On sellainen aika nyt vallalla
ett’ kaikilla, joilla on vaivansa
pitäisi heti olla vaivasta vapauttajansa

ja tausta, syy, jää selvittämättä
ihminen parantumatta
vaik’ vapautuikin vaivastansa

ja ohjaus, varoitus, jää kuulematta
varjelus varjelematta
kuin vaivast’ vapauttamalla toinen jatkoi matkojansa
joist’ tarkoitus oli varjella
jotain muuta tarjota.

Ihminen on jumala
ei tahdo kuunnella kehon, elon tarkoituksia
kaikelle ain heti parannuksia, hoitoja.

Siksi pitäisi osata malttaa
tutkia, kuunnella
uskoa
ett’ vaivan ain takana
on jokin sanoma kasvattava
- ja sit sitä totella.

Sillä, suurempi apu on, ei parantaa
vaan, todellisesta vaivasta vapahtaa
jonka seurauksena vasta
on ihmiselle jotain kaunista;
  elon tapojen muutosta
    hyvää, syvää opetusta
      tietoa ja taitoa
        elon aitoa tahtoa ja tarkoitusta
joka voisi tuoda todellista vapautta
ja vaivan parannusta;
enemmän kuin vain vaivasta
vaan, myös sisäisen syvän kaipauksesta
ja ajallisen menon rasituksesta.

Se, on todellista parantamista
  syihin vaikuttamista
    elon tahdon, suunnan paljastusta
      silmäin avaamista
        tapojen korjausta
          tarkoituksen avaamista
… elo levollista.

  #

 

 

07.06.2017

Aivan kuin toisin

Aivan kuin jo ois toisin;
  ei ihmistä saa parantaa
    ei elon oppia kesken lopettaa
      ei ohjata oikealle tielle, sillä
väärä ratkaisu vie opetuksille.

Aivan kuin ei saisi kajota toisen vaellukselle
jolla salattuja tarkoituksia.

Ja, jos jollakin vapautus vaivasta sallitaan
samoin siitä on tutkittava
mitä sillä halutaan opettaa
uutta näyttää, kasvattaa.

Siis, jos tarkoituksetonta
          ei ole sairaus, vaiva
ei myöskään apu, mi annettu on
vaik’ kädestä kohtalon
sisältäen suunnan uuden.

Kuka tutkia vois elämän tien
  terveyden
    tai vahingon, mi vaivaan vie;
kumpi opettaa, kasvattaa enemmän
kuka tuntisi toisen elämän tehtävän.

Mut’ vaivaan vain ei saisi jäädä;
   mikä ois sen tehtävä
   mikä elon päämäärä.

Vaiva vain on jonkin keskeytys
tai jonkin uuden opetus
tahto, suunnan muutos
kutsu johonkin toiseen
rakkautta siihen suureen, min tähden olet täällä
maan päällä.

Tuoko juuri vaiva esille sen
elosi tarkoituksen?

  #

 

 

08.06.2017

Ei maailmaa voi pelastaa

Ei maailmaa voi pelastaa.

Kullakin virkansa auringon alla
- hyvänsä ja pahansa.

Kukin toteuttaa suunnitelmaa
ja elonsa tahtoa.

  -

Maailman pelastaminen ei ole mahdollista
oman itsensäkin lähes mahdotonta
puhdas ravinto pian toivotonta
ja terve elämä jo harvinaista.

Vaarallinen maailma
kehon vain sopeuduttava
opittava olemaan ja elämään kaiken keskellä
vaik uusia vaivoja koko ajan tarjolla
ja ihmisen taakkana.

On vain totuttava
ja opittava varomaan vaaroja
vaik sekin lähes mahdotonta;
  oppia
  nähdä
  uskoa
mitä kaikkea täynnä on maailma
vaarallisia aineita.

Kuolo ennenaikaista
ja vaivat matkassa.

Mut’ aina elossa vaivansa
kasvunsa kuolonsa
ei tänne kukaan ylitse aikansa
suoritettava vaihtonsa.

Kuin turha on ihmisen taistonsa
ja kullakin vain matkansa
sit palattava mist’ tullutkin hän
eli omansa elämän.

Kiivailla puolesta elämän
  hyvän, tai pahan
    rahan, tai vallan
      tieteen, taiteen
        tiedon, taidon
elää oman elämänsä aidon
ja lähteä jälkiä jättäen
muuten kadoten
pian unohtuen.

Mutta,
se oli vain tämä näkyväinen osa
jatkuu viel salainen ulottuma.

  #

 

 

18.06.2017

Kapteeni katosi

Kapteeni katosi pois henkensä maailmasta
palasi ajallisiin katsomaan, kuulemaan
huokaamaan henkensä paineista
kuin vapautumaan tavoitteista
  tahdoista olla jotain
    kasvaa joksikin
      saavuttaa jotakin…

Ei kestä keho kahta maailmaa, ulottumaa
kulkea kuin ees taas ulottumien maita
elää lähellä, ja kaukaisilla.

Vaatii voimia tutkia suuria
   löytää uusia
   hylätä vanhoja jo kulutettuja
   uskoa, ett’ uudet on totta
   uskoa, ett’ vanhat on vääryyttä, vajautta.

Tulee vain hetki huokaista
… ei kadota, vaan vahvistua

sillä, mikä on yks pieni ihminen
suuren maailman alla
vaik’ oiskin hällä voimia kuunnella
katsella, kosketella
tuntea energioita, mittoja, määriä.

Vaik’ eivät olekaan ne vääriä
ne vaativat voimia esille tulla
totuudella on ain raivattava vanhoja muureja
puhkottava ”kuplia”, uskomuksia.

Uskallettava sanoa, ja uskoa sanottua
kestettävä katseita, epäileviä ajatuksia
jotka kaikki ovat energioita vähentäviä;
   totuus syö, vaik’ tuokin uutta
   sanoa, vaatii voimia
   uskoa, joskus raskasta
ja vastustus, epäusko, epäilevä ajatus
kuin salainen energian kulutus.

Siksi on tarpeen voiman palautus
hetken lepo, vapautus
kaikesta irti, kuin kadotus
unohdus … että täytyisi jotain.

Vaan, ei katoa minnekään mi kuljettu on
mi kirjattu, jaettu
hiljaisuudessa kuultu, opittu.

Kaikki ne ON.

Ja avautuu taas uusi
ovi kohtalon.

  #

 

 

14.07.2017

Kapteeni maissa

Kapteeni kiersi maita, maisia maailmoita
laahusti rantoja, kaupunkien katuja
kauppoja tutki
kaiken kuin hetkeksi unohti
vain ajallisiin putosi
… kehonsa nautti, vaik sitä rasitti.

Vieraankin tapasi
voimansa kadotti
vaivat hetkeksi palautti energian laskun myötä
- ystävänkin tapaaminen kuin työtä.

Nyt katselee hän tuleviin
uusiin … unelmiin.

  #

 

 

18.07.2017

Ylemmäs, onkin lähelle

Ylemmäs
irti maasta ja ajallisista
kaukaisista ulottumista
takaisin kuin lähelle
- ihan vierelle

sillä, kas tässä
lähellä elämässä
on voima ja apu auttavainen
koskettavainen.

Ei niin että, vain kuin kehoa tutkien
vaan, ymmärrystä ylempien
siel’ - on apu kaikkeen
   ajalliseen
   ja ajallisen takaiseen.

Sillä, mitä se auttaa ihmistä
jos vain rakentaa hän hetkellistä
ymmärtämättä ylemmistä voimista
   tulevien suuruuksista
   ja elon tarkoituksista.

Niissä, on se voima ja apu
se ilo kestävämpi kuin ajallisten tekojen
vaik kuinka hienojen rakennelmien.

Siis, katso nyt lähelle
   vierelle
      syvälle
         kuin ihmeelle …

  #

 

 

26.07.2017

Huokailuja

Ja niin kiertelee, katselee Kapteeni nyt ajallisen kesää
yksinänsä, mietteissänsä
ilman laivaansa, Förstiänsä
runoilijaansa
ilman koko miehistöänsä
- vain hetkestä nauttien, ja kesästä
muista maista, vesistä ... merestäkin
ja ajallisista töistä - tehtävähän nekin on -
kuin jossain kaukana omasta satamasta
laivasta, mi kirkkaana loistavi siellä.

Ja Försti ruoriinsa nojaten odottaen ja huokaillen: -”Tulis-JO! Mitä se tuol maissa viel kuhnailee… Meri kutsuu! Kuuletsä!”

Ei kuule Kapteeni Förstinsä huokailuja
sen verran on kaukana satamasta hän
- tavoitti hetkeksi ajallisen elämän.

Tää vaihe on hetkellinen, hän tietää sen
jotain uutta odottaa takana hiljaisuuden.
Vaan, mitä, ei ajatustakaan, hän miettii huokaillen.

Mutta kesä on kaunis vaik vaihteleva;
viileätä, lämmintä, vettä, kaikkea vuorotellen.

Levoksi varmaan tarkoitettu, hän arvelee
ja muistelee, miten voimansa väheni ennen kesää.
Ehkä tulee jotain uutta mi voimia tarvitsee, hän tuumailee,
näin on ollut ennenkin. Ei mitään uutta.

Vaan, kun hetki on yllänsä
se aina kuin tuntematonta.

Jokaisella hiljaisuudella on aina suunnitelmansa.
- Näin on ollut aina…

  #

 

 

02.08.2017

Pohdiskelua

Kapteeni hetkeksi istahti maiselle lepotuolillensa, ja miettii:
-”Outoa. Ei sanoja, ei suuria ajatuksia
vain ajallista, kuin kaiken aikaisemman unohdusta.
Hmmmm … lepoa.

Tai, jos vaik loppui tää kiivailu, hän aprikoi,
taistelu, arvostelu
tutkiminen ja ajallisen huokailu.

Tai sitten, jos onkin vain latausta uutta varten
jotain uutta … suuntaa, tai vaik ihan tuntematonta.

Ei mitään ajatusta, tietoa … vielä ...

  #
 
 

 

03.09.2017

Meri kutsuu taas

)))
       -”Kesä on mennyt, Kapteeni. Eikö taas ois aika palata,
matkaan tarttua ja jatkaa tätä ajallista unelmaa.

On ollut hiljaista. Olet saanut nauttia tätä ajallista, joka
kuitenkin on kaunista, vaik hetkin raskasta.

Lepo oli tärkeä.”
 

Äänikin on ollut kuin vaiti, vaik kuitenkin koko ajan ollut seurana
ja ohjannut omalla hiljaisella tavallaan.
Ei Kapteenia ja ajallista matkaa saa unohtaa.

-”Mutta nyt, on aika taas matkalle palata, jatkaa siitä mihin jäimme,
ennen kuin maihin kävimme.”

-”Mitä se siel oikee touhuu, tuol satamas”, huokailee Försti
ja katselee laivansa kannelta, ruorinsa takaa kohti rantaa, missä
näkee Kapteenin vain istuvan penkillä ja kuin jotain odottavan.

-Tulejj-JO sieltä!”, hän huutaa, ”meri kutsuu!
Me, tai siis ainakaam-mä, ei jakseta enää oottaa”, ja samalla
huiskuttaa pienellä kädellään, jotta Kapteeni näkisi ja heräisi
huomaamaan… ”Ootsä unohtannu meidät iha kokonaa, HA?!”

Ei Kapteeni kuule, kaukana kun on. Näkee kuitenkin jonkin
liikkuvan laivansa kannella. -Taitaa olla Försti, mikähän sillä? hän
ihmettelee, ja jatkaa kuuntelua, kun tuo salainen ääni hänelle juttelee.

-Siellä ne ovat, kaikki laivasi apulaiset. Lepo heillekin hyväksi oli,
eikä mikään ole kadonnut… ennemminkin päinvastoin,
vahvistuneet ovat kukin paikallaan. Eivät toimettomina ole olleet,
Förstisi ainoastaan, tuo aina niin malttamaton matkalainen,
urhea ja auttavainen.

Niin, ja vielä, Kapteeni. Ennen kuin laivallesi palajat, sinun on
huomattava eräs asia. Se ääni, joka sinulle on jo tuttu,
on seurastasi poistunut. Osansa hoitanut ja matkasi valvonut
tänne satamaan asti. Hän jää nyt tänne, uusille tehtäville.
Tänne päättyi nyt yhteisenne.
Uuden ”äänen” nyt seuraksesi saat, hänen kanssaan tulevat
kasvut jaat. Hän tuntee sen tulevan tien, minne minä sinua
nyt vien.”

Kapteeni kuuntelee kummissaan, kuka on tuo minä.
Kuka oli se joka seurasta poistui.
Ja kuka onkaan nyt hän, jonka kuuli seuraansa liittyvän.

)))
    -”Meitä ääniä on paljon, kukin omaa omansa tehtävän.
Kasvunsa, koulunsa itse kullakin, matkansa maailman merillä.

Ei yksi kaikkea hallitse, täällä on sellainen rakenne. Onhan
heitä rinnallasi ollut jo useitakin ain kasvusi mukaan.
Rakennettu yhdessä tulevaisuutta.

Nimiä heille on turha antaa. Eivät he ole ihmisiä, vaikka eivät
olekaan vailla nimeä. Mutta, se ei ole nyt tärkeä, vaan se
tehtävä, joka heillä aina on rinnalla, valvoa ja ohjata tulevia.

)))
    -”Ja nyt, Kapteeni”, kuuluin se uusi ääni. Oisko lie hieman
lempeämpi. -Nousehan purrellesi, ota laivasi komento
ja näytä suunta. Matkaatte nyt kohti uutta.”

 

-”No tulithasä vihdon sielt!, huokaa Försti jo silmin nähden
kyllästyneenä odottamaan. ”Moon ootettu sua koko porukka.
Lähetääksme ny? Lähetäähä?”

-”Lähdetään lähdetään”, Kapteeni rauhoittaa malttamatonta.
”Hoidahan Försti tää laiva nyt irti ja käännä keula merille,
uusille ulottumille.”

-No jess, jjjJESS!! NARUT IRKI SIELLÄ! Me lähetäänn-ny!
 … Vihdonki.”

On se niin ihanan innokas, tuo Försti, Kapteeni itsekseen
ajattelee. Mitähän tästä matkasta tulisi, ellei sitä olisi.

-”Eimm-mitää! mä kuulin ton. Tästä ei tulis yhtääm-mitää
ilman mua”, huokaa Försti topakkana.

Mitä ihmettä, miten se voi kuulla, ihmettelee Kapteeni.
Enhän minä ees sanonut mitään. Ehkä sekin on jotain
oppinut näillä yhteisillä reissuilla.

-”Niin, oonki. Mä tunnen sut … kippari muka”, Försti
mutisee  itsekseen.

Apua, eihän tässä voi enää ees ajatella itsekseen,
ihmettelee Kapteeni Förstinsä kasvaneita kykyjä.

-”Juu juu, oossävaa kippari, mutta mä tätä purkkia kuiteski
ohjaan”, toteaa Försti hiljaksiin, ja innoissaan puuhailee
ruorinsa kanssa. "Vihdonkit-taas liikkeelle!"

  #

 

 

28.09.2017 yöllä

Erakkokin havahtui hytissään
pitkän hiljaiselon jälkeen:

Mihin ihmeeseen ihmistä

Olenko matkalla juurille
kysymyksille suurille
kun mietin,
mihin ihmeeseen tarvitaan ihmistä
tämän upean maailmankaikkeuden sisällä
jossa kaikki valmista
ja kaikki niin kaunista.

Mihin ihmeeseen tarvitaan
tällaista itsekästä raakalaista
toinen toistansa vihaavaa tappelevaista
pahaa puhuvaa juonittelevaista
itseleen kahmivaa tappavaista

rakastavaista
vihaavaista
kaiken näkyväisen vain valtaansa alistavaista
itsensä ja elintilansa tuhoavaista.

Niin, mihin ihmeeseen tarvitaan ihmistä
kun kaikki kuitenkin oli jo valmista
ja itsessään kaunista.

Miks' piti luoda kuvakseen
miks' lihaksi, mieheksi, naiseksi
pääksi ja alamaiseksi
hengeksi ja kehoksi
hyvän ja pahan tiedon puuksi
tahdoksi ja mieleksi

mielivallaksi
karkotetuksi
tappavaksi ja tapettavaksi
syntyväksi, kasvavaksi
vaivaksi, sairastavaksi
kuolevaksi, katoavaksi
… kun kaikki jo oli valmiina niin kaunista.

Kuka tarvitsi tällaista pientä palloa
avaruuden uumenissa
näkymättömissä
löytymättömissä

ja jota avaruus ei varmaankaan tarvitse mihinkään
tuskin se ees tietää meistä mitään.

Ja jos tietääkin;
yhtä tappamista
tuhoamista
sotia ja taisteluita toinen toistansa vastaan.

Ihminen hetken rakastaa, mihin sitä sitten 
tunnetta ja kiimaa
kiintymystä, vihaa
ajallista valtaa
rahaa, ja taas sotaa.

Mihin ihmeesä tätä kaikkea tarvitaan?

Ja kuka?

  #

Jo Tietäjäkin hytissään
havahtui Erakon mutinaan:
-”Jaa'a, ettet sitten yhtään isompaa asiaa keksinyt.”

  #

-Mitäs mutinaa tuolla? kuunteli Kapteeni kummissaan 
Taikuri rinnallaan, heistä kun on tullut, kasvanut hyvät 
kaverukset matkan aikana. Aivan kuin eivät oikein tulisi 
toimeen ilman toistansa … vaikka Kapteeni kyllä tietää 
ja kantaa vastuunsa.

-Mistä siellä puhellaan, utelee Kapteeni Förstiltä
joka aina on valveilla ja valppaana laivan ohjauksessa.

-Entiä, enkä välitä. Mulle riittää tää ohjaus
… tonne oranssiinko edelleen, vai?

-Sinne sinne, kuittaa Kapteeni. -Siellä varmaan 
kaikki ratkeaa aikanaan ja matkallakin jo varmaan.
Katso jos näkyy saaria, jos tarttis taas välillä vaikka poiketa.

-Mäen tartte mitää saaria, tokasee Försti kuin itsekseen.
-Mut mä kerron kyl, jos jotain näkyy.

  #

Taikuri, josta kasvanut Kapteenille kuin oikea käsi tällä matkalla.
Ja niin onkin. Ja myös vasen, tarvittaessa. Siin nyt istuvat yhdessä
Kapteenin hytissä kuuntelemassa, mitä uutta tarinaa, tai siis asiaa, 
tuo uusi ääni nyt ilmoittaa. -Puhelias näyttää olevan, huokaa Taikuri 
itsekseen, ja sit  heti vaikenee, kun Kapteeni kyynärpäällään vähän 
tökkäsee.

Runoiljakin nurkassaan vähän ihmettelee...

)))
    -Noniin, Kapteeni, ja Taikuri myös. Minä nyt avaan teille sen 
työn, sen näköalan uuden, jolla rakennatte nyt yhdessä kuin 
tulevaisuuden. Asia on hyvä ja tärkeä. Siinä on kuin elonne tehtävä,
tutkia näkymättömiä, menneitä ja tulevia. Koskettaa ihmisten unelmia,
siis heidän elonsa tärkeitä, ja ohjata oikeaan suuntaan muutoksen 
kautta. Muutoksen menneestä, joka on pitänyt heitä kuin vallassa. 
Etsitään vapautta taakasta, rasittavasta ja vaivaa aiheuttavasta, elämän 
valoa sammuttavasta, arjen raskaasta. Se tehtävä on arvokasta. 

Siis, kuunnelkaa nyt tarkoin, ja sinä Runoilija, kirjaa kaikki tarkasti 
muistiin, niihin joutuvat viel itsekin palaamaan, ja monet jäljessä 
tulevat, jotka rakentavat asioista omansa unelmat.

Noniin, lähdetäänpäs liikkeelle...

-Niin, ja Runoilija vielä... Ota uusi kirja näille tuleville. Tee näistä 
ihan oma, ovat siten helpommin ulottuvilla.

Ja niin Runoilija tekeekin, ottaa uuden kirjan, johon nyt odottaa 
uutta asiaa.

Ja sitten tästä - uuteen kirjaan "Syvä apu" - Kaukainen kosketus.