-
parantajana
|
|
Syntyi, ilmestyi, nousi muuntui Taikuri - kasvoi Alkemisti ... jokin kosketti, tarkoitti uutta eteen asetti, voimia kasvatti.
-Sinne vain! sinä ajattoman
alkemisti Vaan, ajattoman salaisuus on matkassa sulla ja vastuu teoista on ajattomilla viel' tuntemattomilla ulottumilla. |
Syntyi Alkemisti
Syntyi, ilmestyi nousi, muuntui Taikuri - kasvoi Alkemisti ... jokin kosketti, tarkoitti uutta eteen asetti, voimia kasvatti.
Maailman muutti
elämän, suunnan
ajallisen palvelun, ja voiman sille
mi tuntematonta on ihmisille.
Muuttaa ainetta toiseksi
vettä "viiniksi", elämän eliksiiriksi
sisäiseksi tarpeeksi
lääkkeeksi, voimaksi
salaiseksi ulottumaksi
ymmärtämättömäksi avuksi ymmärtämättömän ihmisen
kuin uuden lupauksen.
-"Ei teoilla, tempuilla ei henkisillä, fyysisillä harjoituksilla ei toiveilla, haluilla olla jotakin.
Vain kuuliaisuudella ja matkalla olla kohti jotain tuntematonta suuruutta.
Se on lahja ei ees palkka uskollisuudesta.
Se on suunnitelma, joka on ... tai sitten sitä ei ole.
Ollaan matkalla kohti tuntematonta
ja matkalla annetaan varustusta
tulevien kohtaamista varten
- viel' tuntematonta.
Se on unelma jokin sisäinen salainen kudelma joka syntyy, kasvaa, vaik' kaava jo valmiina onkin vain langat, kuin liha, kaavan ylle näin syntyy se näkyville.
Ja jos, kun, voima suuri laskettu on kuva eteen piirretty, viel tuntematon - aavistus vain: Minä uuden suunnan nyt Seililleni sain."
Mitä tuo, tuo alkemistin arvo tullessaan vaikkei olekaan se mikään arvo vaan tila, jossa olla ja jossa on sen voima palvella tehdä tekoja kirjata sanoja muuttavia - ei kultaa rakentavia vaan, suurempia unelmia.
Sillä, kulta on katoavaisuutta ikuinen on katoamatonta. Sen ajallinen osa vain on hetken matkalainen.
Vaan, mikä on tää alkemisti joka kuin tyhjästä nousi, vaikkei tyhjästä kuitenkaan liekö kuin tuhkasta tulessa palavain ja syntyi kuin uusi, vaik vanhan sijaan ja sisälle jotta tulis' näkyville ajallisille näkymille.
Sillä, sehän sen tarkoitus viel' kuitenkin on ajallisen matkan kohtalon.
Vaan, mitä tekee alkemisti ajassa?
Kultaako - ei, suurempaa.
Miten nyt kulta ihmistä rakentaa
- vain ajallisen harhaa.
Alkemisti muuttaa voimaa
sen tasoa, suuntaa
luo uutta, parantaa
uutta kuin tyhjästä esiin kaivaa
rakentaa tulevaa
tuo esille unelmaa.
Suuri hetki, oi Alkemisti parka et vielä ymmärrä elon merkitystä et voimien salaista suuruutta mahdollisuutta ajassa esille tulla.
Sellainen voima on nyt sulla ... ja sen esille tulla.
Ei Alkemisti tähtää ajalliseen vaan, ajattomaan ikuiseen ja siin' ei kullalla, mullalla ole suurtakaan osuutta nehän ovat vain katoavaisuutta.
Vaan, oikean alkemistin unelma on rakentaa täysin uutta kuin kaukaisuutta eteenpäin ja taa sillä, kaikki rakentaa tulevaa.
No, mihin sitten Alkemistia ajassa
jos ei kerran arvokkaassa materiassa
ole mitään arvoa
jos yksin vain tulevassa
on suuri arvonsa,
saatat jo kysyä, sinä uusi alkemisti
tiesi alussa.
Niin, ajassa on myös ajattomuutta
se on noiden molempien yhdistettyä osuutta
eikä toista voi olla ilman toista
ne yhdessä muodostavat kokonaista.
Kulkevat kuin käsi kädessä kohti tulevaista ja kumpaisellakin on paikkansa ajallisensa matkalla.
Ja minkä ajassa teet sinä toiselle on se myös kohdistunut toiselle sille kokonaiselle.
Siin' on näköala sulle ja teittesi tuleville sanojesi unelmille.
Avautuvat matkalla. - Siis, nyt matkalle!
Oikean alkemistin kuvausta
-Ei tavoitteena, ei tietenkään ole rikkauden valmistus ajallisiin vaik' mahdollista sekin olla vois vaan, silloin ollaan jo todellisen alkemistin poluilta pois.
Sillä, puhutaan henkisistä
puhutaan ihmisistä
muodon muutoksista, ihan oikein
vaan, ei ajallisista
vaan, ajattomista, jonka vaikutuksista
myös ajallinen saa osansa
muodostaen näin uuden kokonaisuutensa.
Siitä on hyötyä ajattomissa ja sen kautta myös ajallisissa mutta, kaiken tähtäin on ajattomissa sen kokonaisuuden ylemmissä ulottumissa.
Ja tällöin vast' alkemisti on oikeassa työssä
irronneena ajallisen harhasta
eli, siitä kuin kaiken ylimmän tavoitteesta
kullasta ... kuin mullasta
kuitenkin katoavasta.
Ja silloin ei puhuta oikeasta alkemiasta eikä ajattoman alkemistista joka kuitenkin elää viel' ajassa omansa puolikkaassa.
Oikea alkemisti on silloin toinen tähtäin on toinen ylempien tuleva suurenmoinen.
Ajallisen alkemisti on katoavainen vaik' temput ois suuret ja tavoiteltavat ... kuitenkin turhat sillä, kun tuuli käy hänen ylitseen ei häntä enää ole.
Katoamattoman alkemisti ei elä ajallisen kunniassa - kuin huomaamaton hän, ei tavoiteltava jos ei tarjoa ajallisen aarteita
vaan, hän tarjoaa, kuin huomaamattaan ajallisen apuja, joilla kaukaisia vaikutuksia eikä tuulen humina häntä kadota vaik' ajallisen matka ois yhtäkkiä takana.
Hän vei kultansa mukana ajattoman arvonsa ja upean matkansa ja jolla aina riittää tuleviensa matkoja ja satamia.
Nämä ovat voimia, niitä kadotettuja joita tuolla saarella itse kukin voi esille kaivella.
#
18.07.2018
Alkemistin taito
-Alkemistin taito on laaja ei ainoastaan ajallisen kulta joka kuin ajallisen tavoite - multa joka ois kuin jotain suurta - vain ajallisen huulta.
Ajattoman alkemisti muuttaa ajallista ja ajatonta katoavaista ja katoamatonta ja kaikki siis tähtää kaukaisuuteen ei yksin ajallisuuteen ... ja ajallisenkin kautta siis ajattomuuteen.
Ja se on kultaa, kultaakin kalliimpaa jonka hän itse, se toinenkin (palveltu) vie ajattomuuteen.
Ja ajattoman kunnia ei ajallisille näy vain ajallisen apu viel' ajallisilla käy.
Ja se kosketus, min kosketti hän avaa aina myös ajattoman näkymän kuin koukuksi ylemmän ymmärryksen syvemmän.
Joten, ei pelkkä ajallisen riemu
ja vaivan vapautus
vaan, samalla ... kuin salassa
tapahtuu se ylemmän kosketus
kasvun avaus, kiitollisuus
ja se ... on kaiken tarkoitus.
Ei mennä ajallisten tapojen mukaan josta ajallisten apujen saajat ei oikeasti hyödy kukaan.
Ajattoman alkemistin apu vie autetun mukaan. Sitä ei ymmärrä ymmärtämätön kukaan.
Kuin vain hienoinen ero silmin nähdä ... jos ollenkaan mut' ajattoman apu vie aina tulevaan ja tulevan viel' salattuun unelmaan.
Vaan, ei ajattoman alkemistin tule olla huolissaan kosketuksestaan ajallisen, tai ajattoman min teki hän voimassaan sillä, voimassa itsessään on se tahto, toive ja suunta ei hänen itsensä tarvitse huolehtia muuta kuin ett' olla paikallansa apuansa antamassa.
Sillä, eihän voima itsessänsä ole omansa
hänellä vain välittäjän roolinsa
ja vastuu on poissa
voiman antajissa, joissa
myös viisaus, tieto ja taito
tarkoitus ja kohde
on ylempien maailmoissa.
Täss' lie jo piirretty ero ajallisen ja ajattoman alkemistin, ja alkemistin kuin rajattoman ajallisen katoavan ja ajattoman katoamattoman.
Ja tässä kuvassa uskossa ja luottamuksessa tulee ylemmän alkemistin kulkea olla rohkea, ja vähän julkea vaikkei kuitenkaan tule ketään loukata.
Sillä, kullakin aina paikkansa auringon alla eikä kaikilla aina ole kaikkea kullakin osansa ja tekonsa määrä ja kuka voi koskaan sanoa ett' toisen osa on väärä.
On vain tasoja ja tasoja joilla itse kunkin tulee toimia ja kullakin paikkansa omansa kasvunsa ja suunnitelman mukaan - ja noita suunnitelmia ei ymmärrä viel' kukaan.
Vaan, kukin olkoon ahkera paikallansa tehköön tekoansa antakoon apuansa sen mukaan kuin on tuntoa, ohjausta.
Kullakin siis paikkansa ja toisella jos ylempi toista jos toisella alempi toinen on nuorempi, toinen vanhempi ja vanhempi auttakoon nuorempaansa matkalla tulevaansa.
Siin' on viisautta elää ja olla ilman kilpailua, ja riidatonna. Sopu auttajan ja autetun ois suurenmoista.
Vaik' ihminen, oi ihminen! elo aina kuin sovutonta.
Vaan, vanhempi, viisaampi olkoon hän esikuvaksi muille viel' ajallisen hurmureille joiden askelet ajallisten mukaan eikä heidän askeltensa suuntaa voi muuttaa ajallinen ihminen kukaan.
Sinne vain! sinä ajattoman alkemisti sinne vain nyt mukaan ... vaik' ei sua ymmärtäisi kukaan.
Vaan, ajattoman salaisuus on matkassa sulla ja vastuu teoista on ajattomilla viel' tuntemattomilla ulottumilla.
#
30.07.2018
Oma tarina
(Sinuhen elämää kurkkasin suosiotaan ihmettelin...)
-Kirjoita omaasi tarinaa se on paljon parempaa ja rakentaa sanoillasi oikeasti tulevaa - suurempaa unelmaa ei vain ajallista kudelmaa jota kaikkea ihan yllin kyllin on ... sen rakennusaine on mahdoton tuleviin kantamaton.
Suosiota ei kannata tavoitella ainoastaan uskollisuutta kohti totuutta siis, 'kohti' sitä sillä, oikeata, lopullista totuutta on ajassa mahdotonta kenenkään saavuttaa sillä, se kuin samalla yhä kauemmas kaikkoaa.
Vaan, 'kohti' jo riittää, ajassa ollen suurta sillä siinä on oikea suunta ja joskus taas päälle sen tulee uusia, matkaa jatkaen.
Ja sekin on vain suunta, ja totuutta kohti ja sekin siis taas on suurta vaikkei koskaan saavutakaan ehdotonta totuutta.
Tämä on hyvä ajallisen pyrkimyksissä aina muistaa eikä luulla suuria omasta luulosta sillä, jo huomenna taas tulee jotain uutta joka taas näyttää, että eilisen 'totuudessa' oli suunta joka jo tämän päivän viisaudessa on jo ihan muuta.
Vaan, näitä totuuksia ja suuntia on maailma pullollansa kuka milläkin alallansa, ratkoen tuleviansa peittäen menneitten luulojansa ... ja taas kuin suureksi tulleensa luuli maailma uutta kuuli ja palkitsi sen pienenkin uuden löydön kuin jonkin ihmeellisen
joka jo taas hetken päästä menneisiin jäi kun matka edelleen käi ja astuttiin askel kohti uudempaa uutta ehkä vanhan pohjalta ponnistettua ... ja jo palkitaan taas, kuin ois löydetty suurikin uusi. Ja tulee taas huominen... kaiken uudeksi muuttaen.
Näin etenee elämä pienin askelin, pienin paloin aina jotakin totuutta kohti vaan, ei koskaan ajassa saavuta sitä joka ois kuin kaiken pää sillä se aina ihmisten käsistä häviää.
Tämä siis kuvastaa vain ajallisen elämää alemman meren..
Ylemmällä merellä jo enemmän ymmärretään.
#
-Alkaa avautua tuo rajan ulottuma; molemmat saman aikaista.
Ja jos alkemistin opetusta tarkoin kuuntelit
niin, ajallisten teot tulisi olla ajattomia;
siis, ensin ajattomia
ja sit vasta kautta sen
ajallisiin kohdistuen.
Ja myös päinvastoin
ajallisen apu aina myös ajattomiin ulottuen
sillä alkemistin kosketus aina
sillä on on voima ulottua vaik huomaamatta
salaisella tavalla
rajat ylittävällä ulottumalla;
ajallisen palvelulla ajattomia
ja ajattomien kosketuksella ajallisia.
#
-Pitää olla tarkkana ja varjella ajallisen aikoja rajallisia.
Ettei hyvä, kiva, apu, aikaa liiaksi syö sillä tehtävänä on kuitenkin se tärkein, työ.
Ja kuten, Kapteeni, jo nähnyt oot jos työ jää piankin ajallisen varjoon tapahtuu muutos; vapauden kaipuun, ja kasvun ahjoon
joka aina on yksinäisyyttä ja omaa aikaa
sitä ei saa kadottaa
koska vielä pitää monia saavuttaa;
tietoa, taitoa ja voimaa aitoa
ja sitä kaikkea jakaa.
Mieltä ei saa muulla rasittaa vaan, mielen on oltava puhdas, kirkas kuin ajallisista vapaa vast' silloin matkalainen unelmia tapaa.
Joten, valvo tietäsi
valvo aikaasi
valvo tekojesi hedelmä
ja voimasi suuri
... ettei ajallisista kasva
tekojesi eteen muuri.
Sillä silloin ... astuu ohjaimiin tuo Mertenmies joka matkan tavoitteet hyvin ties jo lähteissä matkalle.
Hän ohjaa oikealle suunnalle ja matkan tarkoitukselle ... ja hän on päättäväinen tarkoituksessaan ja tuloksen kaipauksessaan.
Siis, valvo, Kapteeni ja kuuntele, katsele, aikaisi merkit olkoon silmäsi, korvasi, mielesi herkin nähdä, kuulla ja tuntea matkasi suuntia, tuulia.
Jos liiaksi jo pitää suuntaan luovia on muutettava kurssia; suoria linjoja kohti tulevia.
Sillä, luoviminen on hidasta vallalla liikaa sivutuulia matkaa hidastavia.
Tarkkana, Kapteeni, tarkkana ... ja tarkkaile tavoitteita.
#
05.08.2018
Alkemistin ensi askelia
-Nämä ovat vasta alkuevästyksiä tulevan matkan kuin unelman - ei ajallisen, vaan ajattoman vaik' ajallisen kautta vielä niin kauan kuin olet siellä rajan alapuolella, ajallisen tiellä.
-Kuten jo kerroin, matka opettaa ajallisen teot vielä vaikea erottaa - matka puhdistaa ja eloa tulee aina kunnioittaa, oli se millaista tahansa sillä kaikella on tarkoituksensa takana ... tulee vain oppia tarkasti havaita.
Ja oppia näkemään, erottamaan ajallisen teko ja tarve ja ajattomiin kohdistuva.
Ja miten olla kuin vähässä uskollinen jolla ois tulevassa aarre.
Eikä tuleva aina ole se uuden ulottuman unelma vaan, se voi olla jo ajassa esille tuleva.
Mutta, siihen ei tule keskittyä ei ajattoman aarteeseen ei ajallisen enteeseen vaan, teot mi edessä esille tulevat ne kasvattavat ne tulevan kudelmat ja kuin huomaamattomasti kaikki on esille tuleva oli kyseessä kumpi tahansa ulottuma.
Olla vain paikalla, ja rohkea tarttua, ja kuin totella sisäisen kutsua ja kutsumusta ilman palkkion toivetta.
Ei huomiotta jää mikään hyvä teko ei ajallinen ei ajaton kohdistuma sillä, kukin saa ain palkkansa hyvänsä ja pahansa.
Sillä onhan kaikessa aina lakinsa ja oikeudenmukaisuutensa.
Eikä niin tarvitse puntaroida omia tekoja, ei toistenkaan sillä, kyllä kaikki viel' kerran tasataan palkkiot jaetaan matkan teot kuitataan ja sit jatketaan..
Sillä, kuka oisi se viisas ajassa jolla ois aistia arvioida, tutkia toisten tekoja ja taustoja matkan määrää ja tarkoituksia, tuloksia.
Sillä, mistä tiedät, mikä toisen matkan määrä on kuin kirjoitetun kohtalon.
Elo ajallinen näin helpompi on.
Siis, iloinen mieli ja nöyrä asenne siis, totuuden rohkea, ei tuomita sillä, se ei ole ihmisen vallassa, siis lopussa vaik' ajallisissa onkin monenlaisia tuomioita.
Kukin vastaa omansa tekonsa ja matkansa ja saa niistä myös palkkansa - vaik' pahasta hyvän ja hyvältä näyttävästä pahan sillä, miten erotat sinä ajassa totuuden hyvän ja pahan.
Siis, ajattoman alkemistin ensi askelmia - ajallisen ovat niin toisenlaisia vaan, hänhän onkin rajamaiden alkemisti kuin kahden maan kansalainen molempien merien, alempien ja ylempien ymmärryksien syvempien.
Eikä enää niin ajallisten silmien katsella korvin kuulla vaan, ylempien aistien avulla - eikä enää turhia luulla.
#
05.08.2018
Alkemistin matka
-Alkemistin matka sillä siitähän nyt kysymys on kasvun kohtalon.
Vaihe tämäkin vain vaiheiden, tilojen joukossa kasvun matkalla.
Ja tulee uusia tiloja ei tämäkään viel pääte ole, ei tietenkään yksi eväs vain, yksi varustus ja tarpeellinen kukin kaikkineen mutta ei päämääräksi kelvollinen ... välivaihe vain, vaik tärkeä perusta - tulevia ennusta.
Yksi lenkki vain sun kasvusi tiellä ja tavoite lopullinen on viel kaukana siellä minne ollaan matkalla ajallisten takana - toinen ulottuma.
Joten, ei liikaa keskittyä vaiheeseen ei jäädä paikalleen vaan, eletään elämää ja jatketaan uuteen maailmaan.
(Ja kun tätä puhtaaksi kirjaan nousee mieleeni sanat, tai ajatus: ett' en itselleni vallan tätä piirräkään vaan, joillekin tuleville teittensä esi kulkeville jotta ois piirretty kuin kartaksi tämä vaiheitten tie joka ajallisen elossa pidemmälle vie.
Ja jotta välttäisi kuopat, karikot itsensä ylennykset ja suuret luulot osaisi kehittää itsellensä kuulot joilla erottaa oikea väärästä väärä luulo oikeasta
ja olla oikealla tavalla esillä, ja rohkea tulevina aikoina, jolloin enemmän on taisteltava hyvän ja oikean puolesta, ja palvella rinnalla kulkevia.
Onko tuo lie totta, vaiko tarua sen joku tulevassa saa havaita.)
Ja opetus jatkuu...
-Kuin salaisuuksia sanoissa paljon mutta avautuvat aikanaan ja moni niistä jo matkalla ajallisen taipaleella.
Mutta, paikalleen ei saa jäädä ei mihinkään, vaik ois kuin tärkeä sillä, silloin hyvästä pian tulevan vihollinen tavoite unohtuen.
Mutta nyt siis, Alkemistin matkaa ja mitä sillä on tarjolla, tietoa, viisautta ja uusia voimia ajallisia ja ajattomia muutella kuin korjata, parantaa paremmaksi ... ruveta auttajaksi.
Sillä, mikä suurempaa olla vois kuin ett' elon esteet ois heikolta pois ja jatkaa vois hän elonsa tietä jonka tulosta, päämäärää, ei kukaan tiedä.
Ja taitoa, viisautta jo on ja voimaa teolle kuin mittaamaton.
Se nyt Alkemistin matkaa on.
#
10.08.2018
Lupauksen odotusta
Kesä kuluu, vailla salaisen lupauksen toteutusta elon muutosta...
-Kärsivällisyyttä.
Jos jotain on oikeasti luvattu
piirretty elosi karttaan, se tulee...
halusit sitä, tai et - niin hyvässä kuin pahassa;
jos kasvun tarkoituksessa
elon muutoksessa, sen suunnassa
tulevan unelmassa
ilossa, surussa.
Odottamisen aika on kasvua. On asioita, joiden pitää valmistua.
Aika on tärkeä ulottuma ajassa.
Ajattomassa kaikki jo on;
nähdä, tuntea, kokea kuin koko matka kohtalon
vaan, ... se on ajaton
mistä niistä tietää
missä ajassa mikäkin on.
Ja vielä, kun hahmokin on ajaton.
Ajassa on aika, alku ja loppu ja siihen väliin piirtyy kaikki, ei auta hoppu.
Tapahtumat johtavat toisiinsa kasvuunsa, kohtaamiseensa ja omansa aika tapahtumineen kaikilla.
Ja jos jokin kohtaaminen on jossain se on usean ajan matkan yhteen liittymä kuin sattuma - vaikkei sattumaa olekaan on vain aikojen kulkuja ... ja sitten osumia.
#
14.08.2018
Alkemistin hetki (luettavaksi, hoitavaksi)
Lukea vahvistua lukemasta tuntea muutosta tahtoa parannusta, muutosta uskoa ett' se on mahdollista, totta.
Kulkea hetki, jossain kaukana saada kosketusta korkeammalta uneksia uudesta, paremmasta nauttia unesta, syvälle ulottuvasta.
Nauttia sanoista sisäisen kaivatuista sillä, maailma on outo ulottuma jossa kaikki on mahdollista.
Voi tapahtua suuria voi poistua monia elämän muuria ja avautua ... uusia ulottumia.
Siis, katso sinä joka et näe katso sinä joka näet
sillä näkeminen ei ole yksin silmien vaan, näkeminen on sisäisen ihmisen lahja tulevien unien elon toiveiden.
Nämä ovat kuin sanoja vain
- ne lahjaksi sain -
vaan, sanojen takana
on kussakin omansa maailma, jossa voimia
kulkea ihmisen pienen rinnalla
ajallisen matkalla.
Ole rohkea, ja usko suuria.
Eikä se usko ole sinun pääsi uskoa vaan, sen sisäisesi joka sanoja toisin kuunteli kuin syvempiä kaukaisia huuteli:
-Oi, anna! apuasi matkalle tulevan kasvulle, unelmalle joka elämäni sisällä on ... se syvän syke kuin pohjaton.
Minussa elämän voima ON!
En ole turvaton sillä sisäisen syvä turva minulla ain matkassa on.
Elämä on uskomaton ja minulla juuret siinä syvällä on matkan kuin kohtalon.
Minulla nyt hyvä olla on.
Kiitos. Ja amen. Näin olkoon, ja tapahtukoon.
Amen.
#
15.08.2018
Salainen kosketus
"Alkemistin hetken" luettua tapahtuu värähtelyn nousua lukijassa kuulijassa.
Kuinka paljon, sitä ei Alkemisti paljasta - vaan, enempiäkö lie odotti.
-Mitä odotit? sinä nuori alkemisti.
Et ymmärrä tasoa ja nousua pitää varoa "humausta" kuin hurman kokemusta sillä, se on ajallisen tavoitetta ... ei kulje totuutta.
Hurma ei kanna ei ole syvä tunne - katoava.
Mut' rauhallinen nosto syvän sisäisen on voimaksi ihmisen ja se kantaa jää matkaan auttamaan rakentaa tulevaan.
Siis, alkemisti muuttaa.
Ei vain hetken hurmaa joka jo ovella on poissa vaan, sanoissa sisälle ulottuvissa hoitavissa, parantavissa - ei katoavissa niissä se voima on ... sisäisissä ulottumissa joist' kasvaa se ulompiin ajallisen tuleviin.
Ja silloin ei kyse ole hurmasta vaan, enemmänkin sen surmasta.
Kyse on sisäisen rakennuksesta mukana kulkevasta, kantavasta voimaa arkeen ja tulevaan antavasta vahvistavasta ulkoisen ihmisen kautta sisäisten ulottumien.
Siinä se salaisuus on. Älä ole uskomaton.
Sanoissa todella voima on sillä sanojen voima on uskomaton ... ja niiden tausta viel' tuntematon.
#
17.08.2018
Alkemistin apu auttavainen (Tärkeä)
-Alkemistin apu on auttavainen
muuttavainen
hetkessä koskettavainen.
Harvoin tuntuvainen - ei humausta vaan, hiljalleen kasvavainen kohdettaan muuttavainen, korjaavainen uudeksi tekeväinen, kuin solujen myötä ihminen itsessään, ja solunsa, tekevät työtä.
Siitä se muutos kuin luonnollinen elämän seassa kasvavainen vaivat, sairaudet, kukistavainen luonnollista tietä - siit' ei ihminen itse tiedä.
Nopeasti annettu muutos on nopeasti poistuvainen - vaik' ei lakia sillä riippuu tilanteesta.
Vaan, muutos hitaasti kasvavainen
on kokonaisuutta hienostuneesti muuttavainen
sillä, muutos monesti
on koko kehon prosessi
ja muuttuvia osia, kohtia kehon, on monia;
tapoja, tottumuksia
asenteita
asentoja, virheitä, varomisia
elintapoja, liikkeitä
lääkkeitä
annettavia hoitoja, tutkimuksia
ei niihin kerralla tule kajota vaan, hienovaraisesti korjaantuen kuin salaisesti muuttaen - kuin unohtaen ett' alkemistin hoidon kerran saanut on.
Elämällä kuin lakinsa eikä Alkemisti vastoin elämän lakia kehon omia, ajallisia
sillä, hän on Elämän Alkemisti ja se tarkoittaa kokonaisuutta; ajallista ja ajatonta elämän kunnioitusta ja sen lakeja kokonaisvaltaista korjausta, parannusta.
Tämä jo ajassa aivan uutta;
ei vain kipukohdassa
sairauden oiretta
hetken tunnetta
vaan, kaikkinaisuutta
ja se on ihmiselämälle suurta.
Sillä, ihminen
on hitaasti muuttuvainen
hitaasti kasvavainen
hitaasti katoavainen
ja tuohon elämän tahtiin ja vauhtiin astuu myös Elämän Alkemisti suostuen ajallisen elämän lakiin kuin luonnolliseen tahtiin siihen ihmisen rinnalla muuttaviin.
Vaik' kosketuksen hetki on nopea tuskin huomata, tuntea ... ees kuin uskoa ett' jotain ois tapahtuva
niin, prosessi - se Alkemistin muuttava prosessi on siitä hetkestä alkava ja kehossa, koko elossa, vaikuttava ja sitä muuttava kaikella tarvittavalla tavalla ollakseen oikeata ja todellista vailla ajallista hurmiota ja suuria kansanjoukkoja etsimässä kokemusta
... vaikka, niitäkin on ja elämä on uskomaton apujensa antajana kenelle sellainen sallittua.
Tässä oikean alkemistin askeleita; itse uskoa kulkea luvalla, ei luvatta sillä kaikki ei ole sallittua sillä, eihän kaikista aineista voi saada jalometallia.
Pitää tietää, mikä on oikeata ainetta ja mitä voi keskenään sotkea jotta syntyy sitä kaunista joka on kaiken tavoitetta.
Sillä, eihän kaikki ole kaikille "ei helmiä sioille", vaik' kuin rumasti sanottua - väärin ymmärrettyä, käännettyä.
Vaan, kaikki ei ole kaikille, sitä se tarkoittaa;
on elämän teitä ja tarkoituksia
on erilaisia matkoja
syitä ja seurauksia
- ei kaikkiin saa kajota
suunnitelmia sotkea
vaik' näyttäsi se kuinka pahalta.
Alkemistin tulee olla tarkkana ettei sotke elon suuntia, polkuja ja suuria suunnitelmia mit' kädessä korkeimman on. Elämä on tutkimaton.
On tietysti hetkiä, paikkoja joiss' on monia ihmisiä paikalla ja valinta kuin mahdotonta; joukossa monia elon tarkoituksia, polkuja eikä tarve ole kaikkia koskea.
Ei jaotella!
Vaan, apua tarjota salaisesti toisia koskea ... enemmän kuin toisia toisille apua toisille hetken lohtua.
Ei ole se alkemistin vallassa.
Aina on ollut kuulijoita; toiset kuulevia toiset kuuroja toisille muutosta toiset muuttumattomia toiset uskovia toiset uskomattomia, pilkkaavia.
Koska kaikki ei ole kaikille vain kuin kuuleville ... ei kuulemattomille sillä, he eivät ees kuulleet.
Mutta, kuka ihminen voisi sanoa kuka on se kuuleva kuka kuulematon - ei sellaista lahjaa ole tarjolla kuka voisi sen sanoa.
Vaan, Alkemisti voi sen nähdä ja tuntea - jos tarpeellista.
On hetkiä ja on hetkiä toisessa tarkoin kohdistua toisessa kuin viljellä jyviä ja toivoa hyvää satoa.
#
18.08.2018
Muuttumisen tie (varoitus)
-Kysyä apua kuunnella toista - ajallisissa tarpeellista.
Vaan, aina asetat sen toisen itsesi ylle ja sinut hänen alle. Ajallisia asioita.
Vaan, ajattomissa tulee olla tarkkana kenen alle asettua kenen voimia, kokemuksia kenen opetuksia kuulla, totella mihin elämässä asettua mitä uskoa.
Onko kasvua, ja mihin suuntaan vai, poljetaanko paikalla ja kenen etua.
Vaikea.
Vaan, jos on kasvua - ei vain oppia opetusta vaan, oikeata sisäisen kasvua tulee eteen ongelmia jos oppilas ei enää usko opettajan oppeja
siinä on mahdollisuuksia; joko luopua opettajasta tai suostua jäämään alle nyt jo kasvamattomalle paikalle ja sopeutua kuin omasta kutsustaan taantua takaisin sinne ... ehkä turvallisille.
Mutta, jos hän uskaltaa luopua kiittää kasvunsa matkasta ja yksin jatkaa tulevansa kasvun matkaa hän todella alkaa kasvaa kun raja-aita katoaa.
Tosin, raja-aitoja on paljon on uusia opettajia ja kullakin omansa toiset lähellä, toiset kaukana ja niiden sisällä voi etsijä kasvaa ain pienen matkansa ... kunnes taas saa huomata tuli eteen raja-aita jota ei saisi kohdata.
Ja taas on valittava jääkö tälle paikalle, opetukselle vai, oisiko jatkettava sitä omaa kasvua.
Vaikeita hetkiä ja paikkoja uskoa, ett' edempänä on vielä jotain uutta tarjolla.
Jos etsijällä on jokin oma matkansa kartta asiaa, päätöstä helpottaa riita opettajansa kanssa. Ja siitä sitten ovesta ulos - joka onkin hyvän kasvun tulos ja taas ainoa mahdollisuus kasvaa, ja matkaa jatkaa.
Täss' matkalla etsijä itsekin kasvaa kuin jollain yliluonnollisella tavalla: tutkii uusia opettajia ymmärtää raja-aitoja ... jotain hieman syvemmin monia jo suoralta kädeltä karttaen.
Hänestä tulee yksinäinen.
Ja jos vaikka tuntuisi se uutuuttaan vaikealta on se kuitenkin etsijälle se paras paikka.
Sillä, ei hän kuitenkaan ole yksin tulee uusia opettajia nyt toisenlaisia auttajia matkallaan opastavia jotka kuin hiljaisilla tavoillaan ohjaavat etsijän kasvua - jolla ei ole loppua ei ajassa ei ajattomassa
sillä, matka on ikuisesti jatkuva tosin, ajallisten oppien ulkopuolella ja se on kuin etsijän palkka ... vaikkei palkka kuitenkaan, vaan tila josta maailmaa toisin katsella ja jatkuvasti uutta oppia elämän suuria saloja ja sen takaisia ulottumia.
Elämä on silloin jatkuvasti muuttuvia vaiheita ja tiloja joissa aina on uutta tarjolla ... ja kasvun tiellä ei ole loppua.
#
18.08.2018
Alkemistin opetusta
-Antaa apua ja uskoa tapahtunutta olla rohkea ja luvata tapahtuman, kosketuksen tulosta.
Sillä, ihmisen sisäinen ottaa vastaan kosketuksen, ja alkaa toimia muuttaa elonsa kulkua ... ajatelkoon ulkoinen mitä tahansa vaik' epäuskoa, humpuukia.
Sisäinen kuuli, se riittää ja muuttaa ulkoisen kulkua ja suuntaa kuin salaisesti vähin erin vaikuttaa eloa helpottaa.
Vaik' piankin jo molemmat voi unohtaa kylvettyä suunnitelmaa: siis, korjata ja parantaa eloa auttaa.
Tärkeämpi on siis koskettaa ja apua antaa kuin muistaa ja odottaa seurata tapahtumaa.
Kyllä joku ain joskus muistuttaa miten tapahtuma nyt arjessa vaikuttaa.
Se alkemistia hetken lohduttaa: apu ei ollut turhaa.
Siis, ei tarkoitus ole pyöriä menneissä tehdyissä teoissa, annetuissa hoidoissa ja jäädä vaik siihen sillä, uutta on tarjolla jonka kanssa on aina vahvistuttava oppia uutta ja uutta joilla enemmän viel syvemmän koskettavuutta.
Ei kaikki viel ollut tässä alkemistin tilassa, nyt näkyvässä.
Se on tulevan evästä kuten aikaisemmatkin; Taikuri, Erakko, Tietäjä, Mystikko ... se vapauden Narrikin. Kulkevat mukana matkassa ollen aina paikalla tarvittaessa.
Siis, tää ajallinen kulkija jolla kuin monia kasvoja, opetuksia ei itse ole yksikään noista matkalla saavutetuista tiloista - ne ovat vain ominaisuuksia sisäisen kasvuja.
Vaan, itse vielä kuin vailla kasvoja vaikkei vailla ajallisia.
Siinä vielä salaisuuksia ajallansa avautuvia.
Mutta, tänään kuljetaan alkemistina jolla muut kaikki apuna aikansa matkalla.
Ja tulee uusia kasvoja, palveluja ajallisen ja ajattoman ulottumia joissa oppia uusia salaisuuksia joita matkalla viel tarjolla.
Ole vain rohkea - nyt alkemistina hetkesi ulottumana.
#
18.08.2018
Alkemistia väsyttää
-Olen ollut niin väsynyt, huokaa alkemisti vielä nuori, matkansa alussa.
-Se on varustusta ja varustuksen pukeminen on raskasta muutosta vaatii voimia vaikkei niin ulkoisia, vaan, sisäisiä se on raskasta kuluttaa energioita.
Ja sanat suolletut vihkoisi sivuilla eivät ole ne ilmaisia vaan, ajallisen kuluttavia koska sisältävät ulottumia niitä värähtelyitä jotka syövät energioita ... jotka ovat värähtelyitä.
Siitä kuin kadonneita voimia ulkoisen kipuja, vaivoja ... vain hetken aikaisia.
Ja avun antoa, jota tarjoat niilläkin aina kustannuksia. Vaik eivät olekaan omia olet kuitenkin kuin kuumana lankana jonka kautta voimia, apuja.
Kannattaa nyt välttää turhia voimia kuluttavia, ja nukkua jotta varustus saadaan kuin asennettua.
Sitten taas on voimia toimia palvella ulottumia ajallisia ja ajattomia - kuluttavia, koska koskettavat aina ulottumia.
Nuo vielä salaisia, pian avattavia.
Nyt lepoa!
#
19.08.2018
Rikkaus vs. terveys
-Ajallinen alkemisti sillä sellaisiakin on, matkallaan kohtalon ja jos onnistuukin hän tehdä suuria muuttaa aineita aikaansaada kultaa, jalometallia ajallisen tavoiteltua mahtia, rikkauksia
niin, hyödyttääkö se ihmistä jos on sairauksia, vaivoja - olla onnellinen kimpaleensa kanssa sairaana, raihnaisena.
Miten nauttia onnesta, jota ei ole kulta ei onneksi tule vaik sillä suuria apuja vaan, jos ei ole taitoa poistaa vaivoja.
-Saat mitä tahansa, hän sanoo.
-Annan sinulle kaiken mitä omistan, jos terveyteni palautat sillä, mitä iloa minulla on rikkauksistani jos elämäni on poissa sairauksien kahleissa, hän toivoo ja kaikkensa lupaa.
Siin' asettuvat vastakkain terveys ja rikkaus ajan ankarat arvot; molempia ihminen tavoittaa molempia toivoo - joskus saavuttaa toisen, toisenkin terve ois onnellisin.
Toisessa on haaveena rikkaus, valta olla elossaan jotain suurta ... elämä ois niin kaunista ei mistään puutetta.
Vaan, jos on vaivoja vakavia sairauksia mitä silloin voi elämältä toivoa - lisää rikkauksia? Ei, vaan vaivojen poistoa sillä, terveyden katoamisen myötä poistuu elämän ilo jokapäiväisestä selviäminen on raskasta työtä.
Toisessa haaveena ikuinen elämä - vähät niistä rikkauksista! jos vain saan elää onnellisena vailla vaivoja ja nauttia elon pienistäkin asioista ja toteuttaa toiveita, tarpeita eloni matkalla.
Siin' ovat nuo elon suuret voimat ja vallat; terveys ja raha kumpi hyvä, kumpi paha ajassa niiden haave on kovin sotkeutuva.
Ja se onnellisuus on myös vaikea asia kun elämä kaikkineen kuin muuttuvaista kasvattavaista.
Kumpi enemmän tuo onnellisuutta; köyhä, joka saa rikkauksia vaiko sairas, joka saa parannusta.
Hetkensä kummallakin olla onnellisin.
Ihminen niin kaikkeen pian tottuvin, turtuvin ja molemmat voi olla hetkessä poissa jos rikkaus, suuri suru jos terveys, kuin elämän menetys
ja, molempien palautus on suuren onnen tuntemus molemmilla elämälle suuri vaikutus - vaan, mikä on milloinkin ihmisen oma arvostus.
Päätä sinä kohdallasi kumpi sinulle arvokkaampi.
-Tietysti molemmat yhdessä, sinä saatat sanoa. No, sekin on elämässä mahdollista ja voi tuoda suurta onnea.
Vaan, jos kuitenkin kysyn: -Kumman otat jos valita saat rikkauden vailla terveyttä vaiko, terveyden vailla rikkautta.
Kummassa on enemmän elon nautintoa, onnea mahdollisuutta elosta haaveilla ja toteuttaa unelmia.
Siin' kuin huomaamatta oli kaksi suurta elon arvoa ja kaksi elon alkemistia; rikkauksia antava ja elämän palatuttava.
Kumman valitset sinä?
#
19.08.2018
Matkan tasoja - Näkijä
-Ja matkalla on niitä vaiheita tiloja, kuin tasoja.
On hyvä katsoa tulevia unelmia ihmisen ihmiskunnan rakennelmien kehityksen suuntien niistä puhuen, julistaen - vaik mikään ei muutukaan.
Ihminen luo suuntiaan vaikkei omasta tahdosta kuitenkaan sillä, onhan kaikki jo nähty edeltä piirretty, hyväksytty pieninä paloina suurina kokonaisuuksina tahtoina toteuttaa se omansa osa olla palanen kokonaisuutta ja tulevan viel salattua kohtaloa.
Nähdä ja tuntea tulevia ymmärtää olevia ja suuntia olla paikalla ja sanoa - vailla vaikutuksia.
Paikka sekin, tila, taso se yksi tuleva joka ihan muuta kuin ennustelua ja ajallisen näkyjä ... joista ihmisiä suuria vailla sen suurempia juuria.
Vaan, paikkansa aina kullakin apunsa tavallansa antavin.
Vaan, tuo Näkijä tulevan kuin ennalta kokija, todistaja on jo kuin ajallisen ja ajattoman haltija maan päällä - tietää, tuntea suuria ymmärtää tulevia kaukaisuuden unelmia, jotka jo kauan olleet on kuin kulkuna kohtalon.
Ja tuo suunnitelma on suunnaton suuruus ihmiskunnalle viel tuntematon. Sen avaus... jo suuri voima on.
Sekin hahmo jo matkassa on, Tietäjä ja hänen kasvunsa - Näkijä aivan kuten Taikurilla jolla nyt suuntana alkemia - elämän alkemia.
Nimet, virat, kuin tuttuja vaikka tällä matkalla todellisia ja voimansa suuria ... kaukaisia juuria.
#
20.08.2018
Matkan tarkoituksesta
-Tuo tästä ... merten kulkijasta ulottumien unelmasta matkasta kautta outojen maiden merien, satamien, ain uusia oppien matkallaan kasvaen ain jotakin kohti - vaan, mihin kaikki aikanaan johti.
Kait kaikella tarkoituksensa aina suunnitelmansa ennalta kuvattu, luvattu vaan, missä on tään matkan määränpää mitä kaikkea matkalla selviää ja mitä niillä monilla löydöillä ja matkan kasvulla.
Onko kaikella jotain tarkoitusta.
-On, ja on matkan määrä, ja tarkoitus elämän oudon avaus ja ihmisen syvempi tuntemus ylempi ulottuvuus kaiken jatkuvuus.
Tuon kaiken kuvaus on matkan tarkoitus. Ja matkalla mittailla, tutkia elon ulottumia salattuja totuuksia ja parantaa sairaita uudella tavalla ja oppia mahdollisuuksia tutkia kaiken alkulähteitä ja tarkoituksien juuria.
Kysymyksiä suuria, ja ajalle uusia.
Ei kehitykselle saa asettaa muuria ... kaiken tarkoituksena on aikaansaada muureille murtumia.
Vaikkei tietenkään tää matkalainen ole mitenkään ainoa vaan, hälläkin vain omansa paikkansa kartoittaa kaikkeutta ja sen ajallisia mahdollisuuksia.
Rakentaa ajallisen tulevia ja tuoda esille tulevan unelmia ... ja osoittaa niille suuntia.
Tuo kaikki on luvallista ... vaikkei kuitenkaan aina kuin luvallista ajallisen puitteissa sillä, vastassa monia ajallisen kuvitelmia ja valtarakenteita joilla muita tarkoituksia.
Ei saisi kuin ohitse oikaista tuottoisia polkuja sotkea.
Ei aina ole mieleen ongelmia ratkoa ja horjuttaa jo rakennettuja rakennelmia.
Siksi monesti kannattaa vaieta ja antaa ajalle sijaa löytöjä tuleville avata.
#
27.08.2018
Ajallinen ja ajaton
-Ajallisia voi lähestyä vain ajallisen ehdoilla.
Ajatonkin on sidottu ajallisen hahmoon ja kuin sen kautta mahdollista auttaa ja palvella ... ajattoman kuulla ajallisen kautta.
Ellei ... jo ajattomat yhdistä toisiansa.
Ajassa ajattoman yhteys käy ajallisen kautta jos tahto, tarkoitus, on palvella ajallisia sillä, apu ajalliseen käy ajattoman kautta.
Vaan, missä kulkee raja. Mistä minne vaikutusta. Mikä kaikki yhteistä vaikutusta. Tarvitseeko toinen ain toista. Voiko toinen toimia ajassa ilman toista.
Mitä jos toinen toimii ilman toista?
Voiko toinen olla kuulematta toista. Toimia kuin omin päin toista huomioimatta. Olla silloin kuin yksinäinen; Aatami ilman Eevaa. Ihminen kuin vailla omaatuntoa, sisäisen hiljaista kuiskausta.
Jääkö yksinäinen kuin oman onnensa nojaan vaille syvän sisäisensä apua.
Voiko se sisäisen syvä kaipaus olla vailla ajallisen ulottumista kulkea kuin orpona, vailla yhteistä kosketusta.
Onko ihminen kuin puolikas, jos toinen on ilman toista; ajallinen vailla ajattoman ulottuvuutta ajaton ilman ajallisen osuutta.
Ja nyt, paluu takas...
Voiko ajatonta koskettaa ilman ajallisen osuutta, jos eletään vielä ajassa, alemman ulottumassa.
Voiko ajallista koskettaa ilman ajattoman kosketusta jos etsitään ajallisen parannusta kuin yliluonnollisella tavalla vailla ajallisen viisautta. Voiko ajallisen sanoilla koskettaa sekä ajallista, että ajatonta.
Voiko ajallisen sanoilla koskettaa tuntematonta joka on sekä ajallisen että ajattoman yllä.
Voiko ajallisen vaatimaton sananen olla portti ihmisen sisäisen.
Voiko ajallisen sananen olla niin suuresti energinen että kulkee se läpi ajallisen ja ajattoman ain ylempiä koskettaen.
Sanoissa on voima, riippuen sanojen lähteistä. Vaik' ois se vain ajallisen arkinen kuitenkin salaisesti sisältäen voiman ylimaallisen.
Sillä, eihän muita sanoja ajassa olekaan kuin ajallisia vaik' ois ne hienoja ja kauniita.
Vaan, nekin vain ajallisen tyhjiä ellei niissä ylemmän lähdettä; voimaa yhdistää alempia ja ylempiä rakentaa ihmisen kokonaisvaltaista terveyttä viedä eteenpäin ajallisen kehitystä; kasvaa, tulla joksikin kulkea, edetä kohti sitä suuren suunnitelman todellista merkitystä.
Tuosta malliksi tuo edellä oleva "Alkemistin hetki".
Onhan sanoilla kosketusta vaan, ei aina tiedä milloin mikäkin sanan tavoitetta - vaik' viljellä unelmia.
Ei tule niin varoa.
Sanoja ei kannata padota vaik' oisivatkin ne vaikeita tajuta sillä, hän kuulee, ken kuulla voi. Jollekin ylempien kellot kutsuen soi.
Et tietää koskaan sinä tuntemattomista voi.
#
31.08.2018
Elämän monia tasoja
-Onko vaikea käsittää tätä Mertenmiehen matkaa kun hän meriä kyntää ja samalla elää tätä ajallista elämää.
Meret ovat meriä, elon ulottumia alempia, ylempiä ja jalkansa kuitenkin maalla ajallisella matkalla.
Elämän monia tasoja ja kullakin vaikutuksia elon matkalla.
Sillä, ei ihminen ole ainoastaan tää näkyväinen kuori ajallisensa ulospäin näkyvä hahmo, muoto vaan, enemmän, suuremmin, on ihmistä sen kuoren sisällä.
Siellä oikeasti on kaikki se kasvu, kehitys tunteet, tuntemukset - se jokin, olla ihminen vaik ajallisen kuin tärkein kohde on vain tuo ulkoinen.
Ihminen ei oikeasti näe sitä sisäisen ihmisen elämää kun elää vain ulkoiseen keskittyen ja luullen, ett' elämä on siinä silmien edessä vaik oikeasti kaikki tapahtuu sisällä silmiltä salassa. Siellä on se todellisen ihmisen maailma ainaisesti jatkuva ja kehonsa pinnalla tapahtuu vain ajallisensa kasvua joka on vähin erin rapistuva, katoava.
Ajallisen merkitys on vaikea ja kun niin lyhyt on kehonsa matka ajassa.
Mitä ihmeen tarkoitusta sillä ulkoisella muodolla, olemuksella sillä kaikki tieto, kasvu, kehitys on vain sisäisillä.
Nooo ... ei tämä vielä ratkennut kaikkineen jatketaan kohta, keskitytään siihen ulkoiseen sen viisauteen ja syvään merkitykseen.
#
02.09.2018
(tämä siis sitä jatkoa tuohon edelliseen)
Mertenmiehen salaisuus
-Onko kuin vihdoin paljastettava tää Mertenmiehen tarina.
Kuka oikein on tää tarinan matkaaja jolla on niin monenlaisia puolia, ominaisuuksia erilaisia hahmoja omalla laivalla tällä elonsa matkalla kuin kaukaisella ulapalla kohti jotain suurempaa totuutta ja rakennetta ... joka oikeasti on tää ajallisensa maailma.
Matka on ikuisesti jatkuva ja vain osa siitä tapahtuu ajassa ja ajallisen kasvussa alhaisessa ulottumassa jolla on tärkeä paikkansa kaikkensa kasvussa eikä sen ajallisen osuutta tule lainkaan aliarvioida
sillä, onhan se kaikkineen vain tulevansa vertauskuvana kuin varjona suuremman valosta ja sen tarkoituksesta.
Kuin aurinko, joka heijastaa kuun kautta valoa ja varjoa, takaisensa voimasta ollen vain sen suurensa heijastuma ajassa paljastaen taustansa.
Ja, miten voisi se tausta ajassa esille tulla ellei ois tuota heijastusta ja varjoa joka on paljastava, ett' jotakin suurta on kaiken takana.
Tässä on osa vastausta ajallisen tarpeellisuudesta - olla heijastuma ihmisen suuruudesta ja sen taustasta ja taustavoimasta.
Ja tuo heijastuma on kuka tahansa ajassa oleva ja sen vaihetta matkaava käydä sen ajallisensa kasvatuskoulua jolla aina on tehtävänsä ja tarkoituksensa kokonaisuutensa matkalla.
Ihmisen osuutta ei arvosteta kun ei oikeasti tajuta tätä kaikkinaisuuden kasvua joka jokaisessa on tapahtuva tavalla tai toisella ... salassa ja vast' matkansa takana on hälle itselleen avautuva se kuin oma tahtonsa kasvaa omalla ajallisella matkalla kohti jotain suuruutta - joka siis kaikkineen on hyvin arvokasta.
Vaikea kuvata, kun ei ole oikeita sanoja vain vajavaisia ajatuksen haituvia joilla kasvua ja tarkoitusta on lähes mahdoton kuvata.
Ja, onko se lie ees tarpeellista yrittää vajavaisella kuvata tarkoitusta jonka osana on ihminen ajassa - raamatullista - olla suuruuden kuvana ajassa ja omalla osallaan rakentaa kaikkeutta kuin suurta verkkoa, jossa paljon lankoja ja niitä solmukohtia, kudoksia sillä, ilman niitä kudelmia ei muodostu sitä arvokasta verkkoa; sen alkua ja loppua rakennelman kokonaisuutta.
Vaikea tajuta ... ajallisen mielikuvia ajattoman kokonaisuuksia.
Vaan, vieläkin on vastaamatta tää ajallisen matkan tarpeellisuutta - vaikea kuvata ja vaikea uskoa ja kun on niin monia ajallisen rakennelmia.
Vain turhia riitoja omansa puolusteluja ja taisteluja sen puolesta joka kullekin kuin ainoata oikeata.
Ei kannata.
Ja kullakin ain matkansa ja tarkoituksensa kaukaisensa kasvussa ja kussakin osansa kokonaisuutta ja sen totuutta.
Turha taistella sillä kullakin ain paikkansa auringon alla ... eikä nyt tarkoiteta tätä ajallisen valoa vaan, kaikkeutta.
Ja nyt on siis palannut Mertenmies laivallensa - vaikkei oikeasti ole ollutkaan siltä poissa onhan vain tehtäväjakoja matkansa ajalla joka oikeasti on vain ulottumia, tasoja matkata tätä ajallisen tarkoitusta ajallisena, ja ajattomana.
Tämä kaikki on ymmärtämättömälle kuin yhtä sotkua vaan, ymmärtävälle kaikki on kaunista ja palvelee salatusti kokonaisuutta.
#
**********'*******************************************************
04.09.2018
Suurien äärille
-Ajaudutaan kuin tahtomatta suurien äärillä oikeille, vai väärille kaikille ihmisille ja kunkin elolle, tarkoituksille kun on niin paljon kaikkea elon rakennetta jota ei ihmisajatuksella voi ratkoa eikä ymmärtää itse kunkin tehtävää.
Kuka on hyvä, kuka on paha voiko paha ollakin hyvä, ja hyvä paha voiko vähäinen olla tärkeä voiko tärkeä olla vähäinen, kuin tarpeeton ja joku aivan huomaamaton paikan suuren omaaja on.
Ei silmin ei ihmisarvoin, -arvostuksin vaan, sisäisin ymmärryksin kuin sisäisiä arvioiden eikä siellä mitaleja, arvoja jaeta ... asteikot on aivan toisia ihmissilmille, -arvoille tuntemattomia - paljon salaisuuksia.
Ja hyvä niin ihminen ei yllä salaisiin eikä kaappaa valtoja, asemia sen ei niissä toinen toisiansa palkiten.
Ajallisen palkinnot vain varjoa ovat tulevain vaan, miten elon vähäisten raihnaisten, sairaiden osa salaisten sisäisten, ajallisten tehtävien miten sotien, tappamisten miten kaikkien vääryyksien.
Mikä osa, tarkoitus niiden miten kasvu sisäisten matka tulevien?
Kysymyksiä paljon, vastauksiakin oikeita, vääriäkin ihmismielen mukaan väännellen ain ajallisten etujen mukaan ja niiden vaihteluita ei ymmärrä kukaan.
Aika syville - vaan ei enää syvemmäs ei ylemmäs, riidaksi vain ihmisvoimiksi, valloiksi, taas pian rakentain ymmärtämättömät ymmärtämättömiä harhauttain.
Vaihe tämä on ... kuin taas yhteenveto menneen matkasta - ain kaukaisemmasta vaikka, kuin ajassa ei tapahtuisi mitään uutta tietoa annetaan koko ajan sisään.
Eikä kyse ole pyrkimyksestä, yrittämisestä, vaatimisesta ei suunnitelmasta jotain tavoitetta kohti ja sitä ponnistella - ei vaan, kyse on matkasta antautumisesta sille, ja uskoa ett' tää kaikki kuin ihmeellinen, on totta.
Eikä voimia, valtoja, voi oikeasti harjoitella jotta yhä suurempia vois sen kautta tavoitella sillä, ei tää matka oikeasti ole ihmistekoja ja sen kautta jotain saavutuksia ja tunteita ajallisia ... ne ovat jotain muuta varjojen varjokuvia vaik ois ajassa kuinka suuria, suosittuja.
Ei tätä tietä, matkaa, ja kasvua sen ansaitse itselleen ihminen ei teoillaan, ponnistuksillaan, suureksi tule - vain ajallisen lume
ja siksi tuleekin olla tarkkana kenen valtoja, voimia on kulloinkin tarjolla.
Sillä, ihmisen kasvu ei ole ihmisen vaan, suuruuden ja suuruus on tulosta suunnitelmien tahtojen, totuuksien ... vaik ajassa kaikki viel vajavaista mut' kasvu on suuntien ei ajallisten humujen.
Varovasti vain näillä sanoilla alla paljon herkkiä varpaita joita ei ole hyvä ajassa polkea.
Olkoon kullakin matkansa ajassa; toisten tehdä ja touhuta toisten palvella ja kullakin matkansa, arvonsa, paikkansa ja kuka voisi koskaan sanoa mikä ei tavalla tai toisella ois arvokasta.
- Kullakin osansa kuuliaisuutta.
Eikä tarpeen ole aina ees mitään sanoa sillä ei matka ole ihmisen omassa vallassa.
Kullakin paikkansa ja matkansa määrä kuka koskaan voisi ajassa sanoa mikä on oikea, mikä väärä.
Sillä "oikeat" tappavat oikeita väärät tappavat vääriä oikeat vääriä ja väärät oikeita.
Ja kuka heistä koskaan tiesi kuka oikeasti oli oikea, kuka väärä.
Kullakin omansa määrä.
Miten selität, ymmärrät sinä tätä, oi ihminen ajatuksesi, tietosi, vajavainen.
Eikä kukaan voi ajassa tietää totuutta. Harva ees aikansa takana, vain suuntia kohti totuuksia ja tulevia.
Vaan, ne suunnat ovat suuria totuuden unelmia kohti tulevia jotka ajallansa vasta ovat toteutuneita unelmia.
Mutta, jos jollain on suunta ajassa, se on suurta ja sen suuren takana, on kasvavaa suuruutta.
-"Totaa ... hei Kippari ... onkstoi ... oranssi vielä se ... meidän suunta", kysyy Försti hieman arkaillen hetken kuunneltuaan tuota outoa puhetta (pikku koalakarhun ajatuksille kuin mahdotonta)
-"Niin ... juuhh ... kröhm", ryhdistyy Kapteeni nyt hieman mietteliäänä, -"... niin ... kylllä see..."
)))
-"On se, se suunta edelleen", kuuluu opastava ääni -"Sinne vain edelleen, se on se "suunta", jota kohti tulee kulkea. Ja vaik se onkin vain kuin suunta, se on kuitenkin juuri sitä suurta. Sillä, se suunta on juuri sitä totuuden juurta."
-"Niin, juu ... sitähän minä juuri olen sanomassa", tarkentaa nyt Kapteeni. -"... että sinne vaan, kuten ennenkin. Ei muutosta kurssiin."
-"Nooni, tuliha se sieltä ... vaikkei toi näköjää itekkää siitä mitää ymmärrä ... mutta uskotaan uskotaan ku kerran toi ääniki nii sano. Kukaha se oikee oli?" pohdiskeli Försti kaikkea itsekseen ja tarkoin tarkkasi matkansa kohdetta - sitä oranssia valoa.
#
09.09.2018
Maailman vähäisyys
 |
Astui vierelle nyt Tietäjä,
Näkijäksi
kasvanut ... ulottumia avautunut. Hän nyt Alkemistin rinnalla tulevia arvioi... |
-Niin vähäistä niin alkeellista on tää ihmistietouden määrä ja ymmärrys ... vaik kuinka se näyttäisi suurelta ja taitavalta on se kuitenkin niin vajavaista.
Ja vaik kehitys on ollutkin kuin hurjaa sen viimeisen sata vuotta on se kuitenkin ... vain sata vuotta maailman kaikkeutta, ikuista - yks neulan piston määrä se vain kaikesta on ja tieto, viisaus, ymmärrys on loppumaton.
Ihminen kehittää, kehittää... suurella nopeudella ja
rahan vallalla ja ahneudella ain uutta ja uutta
vaan, mikä oikeasti ois todellista tarvetta, suuruutta
jolla ois oikean kehityksen tarvetta
... vaikka kyllä kaikki omalla tavallansa
rakentaa tulevaisuutta
nyt vain suuresti kuin viihteen keinoin
ja ajan kuluttamisen ja rahan, vallan, saamisen.
Kaikessa taustalla kyllä salassa, piilossa, toisten valloilta etsitään yhä parempia tapoja tietoja salata ja aseita toinen toistansa tuhota ... vaik kerralla koko näkyväinen maailma mutta, niin alkeellista tavoitetta on kaikki tuo eikä vie ihmistä oikean, todellisen viisauden luo.
Pelko tuos' ohjaajana ja kuin ahneus yhä enemmän ajallista saavuttaa vaan, ajallinen kaikki, oi raukka, on katoavaa ... vaik vähin erin jotain suurempaakin saavuttaa vaan, ylittääkö se ajallisen rajaa.
Ja vaik mennään kuin alaspäin yhä pienempään ja pienempään tai vaik kuinka suureen kaukaiseen - hiukkaseen ja avaruuteen - on se kaikki kuitenkin vain tämän ajallisen ulottumaa silmillä nähdä, vaik laitteiden voimallisten kautta.
Tutkitaan kuitenkin vain ajallisen ulottuman rakennetta.
Katso eteesi, vaik kohti taivasta ... näet kuin tyhjää vain pilviä, taivasta, tähtiä, auringon valoa ... kaikki niin tuttua ja turvallista vaik ois myrskyä ja sadetta.
Ja vaikka näet vain tyhjää ilmaa jonka takana jokin ajallisen kohde on se tyhjyys siin' välissä täynnä elämää tietoa, tasoja, maailmoita, ulottumia eikä niiltä ole salassa mikään ajallinen maailma sillä, kaikki on niille ulottumille avoinna vaikka ois millaista salausta ajallisen tiedolle tarjolla.
Ja jo yhden ihmisen ympärillä on avoinna kuin koko maailma ja kaukainen ulottuma, jos osaa vain katsoa ja kaukaisuuden ulottuma, niin eteen kuin taa se kaiken näkevälle paljastaa.
Ja vaikka ois millaista salausta tiedon lukitusta ajallisen ulottumassa kaikki on luettavissa ihmisen ulottumassa eikä salattukaan tieto pysy salassa jos on ylemmän tason taitavuutta sen tietoa, taitoa, avautumista ja näkökykyä aitoa.
Tekniikka on nyt se ajallisen kaiken ratkova jumala sillä on ajallinen valta-asema - paljon iloa ja helpotusta ajan arjessa.
Vaan, tulevassa sillä ei ole suurtakaan arvoa sillä, sehän on vain ajallisen rakennetta ... vanhenevaa, lahoavaa, katoavaa.
Tulisi etsiä sitä ulottumaa, joka ei ole katoavaa ja jonka kaikki tieto ja viisaus on vain kasvavaa eikä siellä mikään katoa, lahoa, ei ees vanhene sillä, se on kaiken aikaa oleva eikä siellä ole kehityksen tasoja.
Siellä on vain avautuvia ulottumia
ja tiedon, ymmärryksen kasvavia
kaikkeutta avaavia tulevia
tulevaisuuden unelmia
... vaikka siellä ei enää voikaan puhua tulevista
sillä, kaikki on olevia
vähin erin yhä enemmän avautuvia.
Siis, ihminen ei ole koskaan salassa niin kauan kun hän on ajassa sillä ajallisen takana on kaikki ajallinen avoinna ja salaisuudet avoinna.
Ajallisen takana on ajattomat avoinna matkata tasoja, ulottumia tavoittaa unelmia joista ajassa ei ole edes kuvitelmia.
#
09.09.2018
Katse kaukaisissa
- Ja avaruus sen tutkiminen ja maanpuolustus kaikkineen ajallisine kustannuksineen; miten rakentuu tää ajallinen maailma mistä tullut, minne menossa miten oikein olemme elossa .. ja miksi avaruusko vastauksen antaa, että siksi.
Tietoa löytyy paljon ajallisen rakenteen huomenna jo huomaan monen taas muuttuneen vaan, onko vastaus siellä kaukaisten avaruuksien teillä. Sielläkö synnyt syvät ihmisen synnyn jyvät.
Katse on käännetty menneeseen tuhansien, miljoonien vuosien takaiseen - mitä silloin ollut on monet muutokset kuin käskystä kohtalon ja tänään ollaan tässä niin monenlaisessa elämässä jossa toisilla kaikkea kuin yltä kyllin ja toisilla ei yhtään mitään.
Soditaan siellä ja soditaan tuolla juhlitaan ja nautitaan... toisten tehtävänä on nälkäänsä kuolla. Rahat ammutaan taivaalle - mitä onkaan tähtien takana tuolla.
Mutta, voi ihmistä, kuin paholaista miten kohtelee on itseään miten kohtelee hän toista.
Vastaus kaikkeen on löytyvillä energioista siitä tyhjästä välistä, mist' ihminen ei välitä kun sitä ei voi itsellensä vallata ei sillä valtaa rakennella - vielä vai, voisiko vaikka... oisiko se ilmaista vaiko, hyvinkin maksullista.
Oisko kuitenkin vallan rakentamista, omistamista vaiko vain jakamista; kaikki kaikille saman arvoista.
Ja lähellä vielä, täss' tyhjässä välissä
jossa kaikki on kuin valmiina tarjolla;
tieto, viisaus, ravinto
vaik yhdellä sanalla hallittavissa.
Kuin vain sanoa sana ja sana todeksi tuli.
Jos ongelmat kaikki maailmasta yhdessä hetkessä yhdellä sanalla poies suli.
Jos kaikki tässä näkymättömässä välissä näkyväksi tuli kaikki paha maailmasta kuin yhdellä käskyllä suli.
Vaan, mitä sanoo siihen ihminen, nykyinen yksi sanoo yhtä, toinen toista: -"En tahdo moista, minulla on valtaa." -"Minusta ois niin suurenmoista, minulla ei ole rahaa."
Toiselle sopisi muutos maailman toiselle ei laisinkaan ... pitäisi niin luopua omistaan.
Vaan, maailma ihmistä valmistaa muokkaa jo tulevaa rakentaa sitä yhteistä unelmaa ... joka jo toiselle unelma ois toinen toivoo, ett' mikään ei näkyväisesti menisi pois.
Näkijä näkee, mikä on pakko
mikä ois hyvästä, mikä on pahasta
miten kuin pakko on luopua rahasta
etsiä vain yhteistä parasta
kun puhutaan koko ajan samasta pallosta
ja sen rajallisuudesta.
- Elämästä ja kuolemasta.
Ja ulottuman ulottumasta josta pitäisi etsiä ratkaisua - ei avaruudesta, eikä sen takaisesta vaan, sen takaisen takaisesta.
#
10.09.2018
Energian muunnosta
-On suuressa kirjassa kuvia energian muutosta ... se mahdollista; muuttaa muotoa (vaik vesi viiniksi) kuin tyhjästä kasvattaa (leivät ja kalat) ravintoa suurelle joukolle eikä ravinnosta loppua vaik yhä enemmän ja enemmän ruokkia.
Ja mikä oikeasti on ravintoa sekö vain, mi suusta sisään - ja onko se ees aina ravintoa eikö muulla tavoin voi saada elon voimia ... kaikki on vain energioita.
Lasketaan kaloreita vitamiinien määriä, hivenaineita elämän kuin perusteita vaikka ympärillä , tuos' näkymättömässä on energioita, jossa on niitä kaikkia sillä, mistä ne niihin ruokiin, ellei juuri siitä.
Hengitä - energiaa. Juo vettä - energiaa. Syö ruokaa - energiaa. Mistä ruoka; sitä tyhjää, vettä, valoa ja tuo kaikki on sitä samaa - energiaa ja sen alkumuotoa, josta kaikki.
Ja alun perin jo kuin yhdessä sanasta jossa oli kaikki tarvittava.
Vaan, tuo sana, se salaisuus on... sana on omansa maailma, ja sen voima.
Kyseessä kuin yksi suuri alkemia;
energian muunto energiaksi
kuin tyhjästä näkyväksi
voima toiseksi voimaksi
ajaton ajalliseksi
... ajallinen ajattomaksi.
Ajaton ihmiseksi ihminen takaisin ajattomaksi - ja kaikki muukin, mi kuin tyhjästä luotu on.
Voima suunnaton, tutkimaton.
Jos ees ripauksen tuosta
vois ihminen itselleen valjastaa
ongelmat ajallisen piankin katoaa
... kuin paratiisia rakentaa
ja se kaikki on tarjolla tuos' tyhjässä välissä
... sinun ja minun.
Miksei tutkita sitä jossa todellinen voima ja elämän lähde on. Miks' etsiä kauempaa vaik kaikki onkin samaa, näkyvää maailmaa jonka takana, lähellä tai kaukana on kaikki sama tarjolla.
Vastaus on: se toinen ulottuma jossa ei ole mitään puutosta - vain pelkän hyvän muutosta.
Niin, niin lähellä, ja kuitenkin niin kaukana ja luullaan, että jossain tuolla kaukana kaukana ois jotain ratkaisua tarjolla vaikka se on juuri tässä, ihan lähellä sun omassa sylissä.
Kuvailee tässä Elämän Alkemisti elämän lähdettä näkymätöntä, joka on juuri tässä silmien edessä, jonka läpi katselee ihminen vain näkyväistä.
#
10.09.2018
Alkemistin pohdiskelua
-On kuin ois vain kekseliäisyys rajana mitä kaikkea voi aineita aineiksi muutella - jos kerran voima on mikään pyyntö ei ole voimaton.
Jos kerran jo veden lääkkeeksi ruuan lääkkeeksi, siunatuksi ravinnoksi jos lääke mikä tahansa lääkkeeksi, oikeaksi tarpeeksi ja turhat kaikki pois vedestä, ravinnosta, lääkkeistä niin, miten aineet enää puhtaampaa olla vois.
Jos kipeän kohdan terveeksi
sairaan kudoksen solut uusiksi
ajallisen lakinsa mukaisesti
aineen muuttamista uudeksi;
sairas terveeksi
kuollut eläväksi, uudeksi
virheellinen muoto oikeaksi
palautus kuin alkuperäiseksi
niin, mitä muuta enää ...
- ihminen terveeksi ihmiseksi.
Jos lupa sellaisen on mikään ei ole mahdoton.
Mutta, mitä vielä muutella?
On lupa Elämän Alkemistilla;
matkustaa kaukaisilla
ihmisen omilla lapsuusvuosilla
aikaisemmilla sukupolvien takaisilla kokemuksilla
ja vaurioilla suvussa matkaavilla
ain uusille polville, kuin syyttömien vaurioille.
Kulkea kaukaisille, menneille ulottumille koskea vaivan kuin alkulähdettä - ylettyä sinne jonnekin, se on suurta ja palvella, ottaa ongelman alkulähde pois ett' nykyisen elävän elo kauniimpaa olla vois
... ellei sitten tarkoitus vaivan lie
ett' kantajan elossa ois jotenkin toisenlainen
kasvattava tie.
Pitää tietää, minne ihmisen elon tie vie eikä ongelmaa suinpäin saa ottaa pois ... silloinhan pian elon tarkoituksesta lähtee samalla kuin pohja pois.
Mitä viel' suurempaa vois Elämän Alkemisti muuttaa... niin ... onhan noita kohteita jostain pienistä ain suuriin ulottuviin vaik mikrobeista suuruuksiin.
Kuin hulluutta, jo joku ajatella saattaa
eikä uskoa saata moista taakkaa
vaan, ei kyse lie uskosta olekaan
vaan, luottamuksesta, toivosta
jostain ajallisen suuremmasta,
jolle ei ole sanoja
vain jotain sisäisen kuin lupausta
avausta jostain ylemmän ulottumasta
jolle myöskään ei ole sanoja.
Ja nyt vain ajassa hiljaisesti kuunnella niitä suuntia jois' on oikein, ja mahdollista, auttaa ja palvella kosketella ajallisia ja kaukaisia tuoda outoja apuja ja tapoja ihmisten tulevassa oppia ja toivoa tulevan paremmasta.
Piirtää kuin huomaamatta kuvia unelmasta ja sen asteittaisesta suunnasta kohti sitä oikeata tarkoitusta joka kaikki kaikessa, ja kaiken takana itse kullakin on.
Ei ajatus ole mahdoton sillä aika on ajaton. Vain ajassa aika on.
Ja ajan takana ajassa on voima suunnaton - se ajan yllä ja sisällä on.
#
Kertoja
Ja tämä nuori Elämän Alkemisti toimeensa tarttui vähän jo varttui, ja voimia käytti monelle näytti, mitä mikäkin tarkoitti ja vaivoja paransi.
Huomaamattansa voimiaan kulutti unohti, ettei omalla voimalla tule touhuta vaikka se oiskin kuin unelma vaan, se ei kauan riitä vaik' lähde oiskin oikea - ja teot myös rajallisella on mahdoton kauaa toimia
- ja ... loppuihan se.
Tuli pakoksi istua oppilaan paikalle.
Ja siitä alkoi Neljän viikon koulu.
Neljän viikon koulu
Alkoi nuoren Alkemistin opetus
Ja kuka olisikaan parempi opettaja kuin jo tutuksi tullut Thot jolla tietoa ja taitoa ja kaukaisten kokemusta aitoa.
Siispä...
Kaukoparannuksesta
-Jos energiaa lähetät toiselle vaivaiselle ei häntä lainkaan paranna se voima, minkä lähetit hänelle vaan, hänen omansa voima min käynnistit sinä voimallasi ja silloin kuin syttyy hän itse apua antamaan itselle omansa keho ja puolustus sen ja mielensä, mi elpyy parannukselle.
Ole siis lähettäjä, käynnistäjä et parantaja sillä, se on hän itse - niin oltava on - sillä, muuten apu on voimaton, kantamaton.
Silloin se pysyy ja vahvistaa eloa, kehoa muuttaa eikä toinen ole jonkun kaukaisen varassa sillä, se ei saa koskaan olla tavoitetta.
Vaan, nostaa eloon ja käynnistää sitä autettavan omaa elämää joka voi jäädä kuin päälle rakentamaan tietä terveydelle.
Siinä se!
Sama ajallisen kaavana:
Näin tapahtuu paraneminen/toipuminen (jos lupa, ja sallittu)
Lähetetty voima (alempi/ylempi) 20-30 % Vastaanottajan oma keho hoitaa 40-50 % Vastaanottajan mieli/jokin ylempi 20-30 %
#
20.09.2018
Outo saari - houkutus
Laiva lipuu hämärässä hiljaisessa, melkein pimeässä uuden saaren kohdalle, vierelle...
Kysyy Försti hiljaisesti, kuin kuiskaten: -Kapteeni, mitäs me teemme...
Ja kuuluu hiljaista, kuin tuttua laulua ... rumbaa, "Lumoava Solenzaraa... vie mielen aurinkoon, mut' sydämeni turmioon..."
Joku yön hiljaisuudessa varottaa... (arvoa vain + 0,6) kuin varoitus on tuo - vaik' oiskin kaunista on se arvotonta.
-"Ohjaa loitommas! varo rantaa, karia ei poiketa, ei kuunnella ...", kuuluu hiljaista varoitusta.
Ja yllä loisti kirkkaana öinen kaunis tähtitaivas kätkien salaisuutensa.
Jotain outoja lankoja lähtee saarelta paljon kuulijoita, arvelee Kapteeni vaan, väistellään ne ei yks' sanakaan ole meille ... vaik' pieni ois houkute.
-Livutaan ohi kaikessa hiljaisuudessa ei tehdä numeroa tuosta toiset saa sen perässä juosta. Tuo +0,6 riittää meille emme pysähdy köykäiselle.
Ja näin yön hiljainen laiva kirkkaan tähtitaivaan alla lipuu kuin huomaamatta saaren ohi.
-Mikähän tuo oli? kysyy Försti kummissaan. Kapteeni ei vastaa, on vain hiljaa.
Kukaan muu laivan miehistöstä ei vaivautunut ees kannelle.
#
21.09.2018
Paranemisen laki
Jokin lakiko lie on luomisen, kasvun tie että, kuin alkusysäys annettu on kasvu kädessä elon ja ohjaajana sen jokin suurempi voima on.
Näin siis myös yhden ihmisen vamman, sairauden; jos hälle ensin jokin hoito - alempi tai ylempi sen jatkaa oma keho - alempi ja ylempi ja ohjaajana sen on ihmisen osa viisaampi alempi, ja ylempi.
Tuon nyt Alkemisti ymmärsi.
#
23.09.2018
Kaksi tahtoa
-Oman tahdon, mielen osuus kehon suuntaus terveyttä kohti on tärkeä.
Toivoa, mielen kuvia uskoa ett' mahdollista vaikkei kuitenkaan ees tarpeellista - voi ihmisen epäuskoa.
Vaan, myös antajan tahto on tarpeellista. Ellei hänellä, ken voiman antaja olekaan tapahtuman tahtoa parannusta sallia turha on ihmisen taistella kuin vastaan tutkainta elon suuntaa, joka vaik seurausta tai muuta, ehkä suurempaa tarkoitusta joka ohjaa elon suuntia ja suurempia tuloksia.
Nämä kaksi tahtoa tulee olla kohdalla; omansa, ja voiman antajan ... ei merkitystä avun antajan (palvelija) sillä hän ei paranna mutta hänen tulee kuunnella tietää, onko tahtoa (suuremman) sillä, vasta silloin voi odottaa parantumisen tulosta.
Siksi, umpimähkäinen apu voi olla turha ellei ole tahtoa (suuremman) tai jos vaivalla elon tarkoitusta jota ei saa sorkkia.
Jos oma tahto puuttuu voima toipumiseen puuttuu.
Jos Voiman tahto puuttuu tuskin mikään muuttuu.
Mutta, jos Voimalla on tahto hän asiaan puuttuu silloin kaikki muuttuu ... jos vaikka sairastavan oma tahto puuttuu.
Vaan, mitä on tuo 'tahto'?
Tahto on jokin kuin salainen toive, usko, luottamus paremmasta.
Siis, tahto ei ole vain tahtoa jokin karkki hyllystä tai, täyttää himoa, halua - ei. Vaan, oikea tahto on syvä sisäinen tapahtuma jolla on tarkoitus ja ulottuma.
Jo pelkkä sana 'tahto'
on kuin omansa maailma ja ulottuma
jolla rakennetaan suuria;
on uskoa, toivoa, luottamusta
eteenpäin katsomista
toteuttaa unelmia
uskoa kuin ylimaallisia
ajalliselle mahdottomia
ajattomalle mahdollisia.
Tahto on kuin jostain ylemmistä annettua voimaa ja suuntaa tahto muuttaa olevaista, tulevaista, unelmaista.
#
23.09.2018
Laivaa heiluttaa
Jokin outo nyt laivaa heiluttaa sydäntä värisyttää, muljuttaa...
Vaan, mikä, ja miksi? kyselee Kapteeni.
-Rasitusta, kehon kuormitusta asioita, toiveita, odotuksia voimien jakamista toisten tarpeita...
Kaikella painonsa. Energioita ylös, alas, hoitoja - et huomaa taakkaa yrität kantaa, vaivaa auttaa kuin kaikilla kaikkea ... vaan, mihin kaikkeen kajota.
Ajallista puuhaa ja tunteiden kuormaa ja tahtoa ain paremmasta, enemmästä kasvusta, odotuksesta, toiveista.
-Niin, jos käynnistit sinä, kosketit avun annoit aikaisen, vaivaisen herätit kehon kuin vaimenneen puolustuksen nukkuneen ja mielen hiljaisen.
Annoit kosketuksen kuin kipinän sytytyksen pienen alun, syntymän kuin uuden - teit työn Alkemistin.
-Niin paljon on väärää luuloa toivetta, ymmärrystä avun merkityksestä; ett' kuin vain hetkessä ois kaikki vaiva pois ett' elo heti entisellään jatkua vois.
Se oli vain ensi kosketus ehkä kivun poisto, sytytys ja siitä vasta alkaa toipuminen, parannus - ja sillä lakinsa se vaatii oman aikansa ettei ois kuin ajallisen temppua, tässä ja nyt tulos, joka ei kuitenkaan pysynyt ... ehkä pienen hetkisen, sit taas palaten.
Vaan, ei se kosketusta poista min antanut oot vaik' veis se kuoloon.
Mut' toipuminen, mi sallittu on on kasvu tuntematon min toteuttaa ihminen itse omansa voiman vallassa ja suunnitelmassa, tahdossa
eikä se ole toisen käden tekoa - ehkä alku vain - sitten omaa eloa ja lain mukaista kuntoutusta.
Ei tässä mitään uutta ajallisen parannusta; ensin lääkäri tai hoitaja, sitten itse oma voima, mieli.
Vaan, jos apu ylemmän annettu on - ihmisille viel kuin tuntematon - on siinäkin sama laki; hoito - itse, oma voima, mieli.
Sitä ei ymmärretä. Syntyy väärää odotusta ja mielikuvaa vaik' riitaa, puraa, "et osannutkaan auttaa" vaik auttaminen voimallinen jo matkalla on näkyville tulo vain ajallisen kellon takana ihmisen omassa uudistuksessa.
#
25.09.2018
Mikä elossa tärkeätä
-Mihin täss' matkassa viel keskittyä? kyselee Kapteeni itsekseen hytissään keskellä yötä. Ulkona kirkas kuutamo, ja aivan tyyni.
-Mitä vielä tällä matkalla. Onko jotain oppia, tekoja uusia avauksia, kuten ajallisissa sanotaan ideoita.
Mikä tärkeätä ois ajallisissa lähinnä ihmiselle? Mille muulle kohteelle?
Eikös ihminen kaikessa ain itselle omalle elämälle, ajalle ja tulevalle, sekin omalle tai tuleville ihmisille.
Mikä muu ois tärkeätä kuin oma elo oma napa omien navat ja tulevien paikat
... ja tietenkin raha, ja valta tuntea olevansa oikealla paikalla tärkeä palvella toista, saada tyydytystä iloa ja onnea elonsa matkalla.
Mitenkäs tuolle kaikelle apua tällä matkalla.
Vaan, ainako se sama pohdinnan päätös: ei rahan määrä, vaan oma terveys ja tulevan hyvä.
Jollekin ain menestyä vaan, mitenkäs sille, jos ei olekaan terveyttä. Kaikki kuin pois pyyhitty sen edestä.
Miten nauttia elosta vailla terveyttä?
Noo, pienten vaivain kanssa vielä vaan, miten masentavan, musertavan paikalleen pudottavan kaikesta menosta siirto sivuun elosta sen iloista ja nautinnoista ... kaikesta.
Joten, tärkeintäkö kuitenkin aina lie on tuo terveyden ihana tie. Sillä, terveelle on elämä auki sairaalle se sulkeutuu vähin erin - ihminen unohtuu, elämä muuttuu.
Ihminen tottuu - siinä hän taitava on vaan, toimivana hän ei ois niin onneton vaikka ... onhan noita syitä olla terveenäkin onneton; on työt, rahat, rakkaus, lapset saavuttamattomat unelmat menetetyt elon kudelmat... onhan noita murehdittavia asioita, arvoja vaan, pahin lie kuitenkin aina jos on elämää vangitsevia sairauksia.
Ja jos siis johonkin tällä matkalla tulisi kohdistua on edelleenkin tuo ... terveydelle apua.
Siis, se kohde ei ole muuttuva.
-Eikä tuo oranssi valo, keskeyttää Försti kannelta kuultuaan Kapteenin ajatuksia -eihä sekää ... vissii, vai?
-Niin, suunta on tärkeä, ja kohti, vastaa Kapteeni kun kysymystä hetken pohti.
Tuo 'suunta' varmaan sisältää tuon kaiken mitä hän edellä hiljaksiin pohti.
#
25.09.2018
Uusi matkalainen
-Mikä suurin lahja ois ihmisen jos palautan hälle terveyden jonka suuren arvon hän huomasi vasta kun koki sen menetyksen.
-Joten, ei mitään uutta tään matkan auringon alla, vastaa opastaja. Vielä tuo Thot, joka ... kuin näyttäisi siltä että ois opettajan paikalta poistuva. Tuleekohan joku muu jos vaikka hieman toisin tää matka suuntautuu.
-Paikkansa kullakin, vastaa tuohon Mertenmies joka matkasta kuin alun alkaen kaiken ties, -ja aikansa olla apuna ja ohjaajana.
Odotellaan viel hetki, hän on tulossa.
Nyt on tarkoitus hetki vain lipua kohti tulevia - ja, edessähän jo häämöttää uusi saari, pieni...
-Niin, lasketaan sinne, astuu puheisiin matkan auttavainen Thot, -ja katsokaa tuonne, takaiselle siel on tulossa toisia laivoja niitä minun tulee toisin palvella ja ohjata heidän matkalla. Meidän tiemme oli tässä.
Saarella on toinen laivaanne ja matkaanne nyt pyrkimässä.
Hänellä syvemmät tiedot on tulevasta matkanne unelmasta ja sen kasvusta. Edessänne viel paljon uutta ja suurta tuntematonta. Tulee vain olla urhea, ja uskoa suuria.
Ja kuin yhdessä hujauksessa ... niin kuin vain tällaisella matkalla ja laivalla ulottuvuuksien rajalla on mahdollista taittaa matkoja, kuin vain astua tilasta toiseen.
Ja nyt siis uuteen saareen, ja satamaan sen hiljaisesti lipuen.
-Niin, tähän minä nyt jätän teidät ja yhteisestä kiitän vastuun toiselle siirrän ... hän jo odottaakin tuolla laiturin toisella puolla.
Ja niin poistui laivasta viisas matkaaja hetken matkan auttaja, Thot, kaukaisuuksien viisas jumala kuten hän silloin on kuvattuna. Salaisuuksia paljon ympärilleen jäi.
Ja laivaan nousi hiljalleen ja rauhallisesti uusi matkalainen.
Miehistö kaikki kannelle jo kutsuttuna uutta matkalaista vastaanottavana...
-Tervehdys teille, ystävät, kyllä minä teidät jo edeltä tunnen, ja näenkin jo paljon viisautta karttuneen ja hyvää perustusta rakentuneen.
-Perustusta... hö! tokaisee Försti hiljaksiin kuin hiukan loukkaantuneena -Sshh... kuunnellaan nyt, komentaa Kapteeni kuin huomaamattomasti.
-Niin, paljon on arvokasta, minä tiedän sen ja matka on ollut pitkä ja vaihteleva. Ja tietoa, kokemustakin paljon vaan, perustusta se kaikki viel ollut on muuten matkan eteneminen ois mahdoton.
Hyvä perusta on ehdoton muuten se ei tulevan rakennusta kanna eikä hyvää tulosta ja kasvua anna.
Eikä se ole moite ei ees pieninkään vähättely vaan, enemmänkin kiitos ja kunnia siitä ett' on tapahtunut hyvää kehitystä ja kasvua ja jonka päälle ja varaan voi taas lisää rakentaa.
Matka on saanut aikaan hyvää tulosta tietoa ja taitoa - ymmärrystä aitoa.
Siis, ystävät arvokkaat, ja Kapteeni hyvä tuon Mertenmiehen minä jo entuudestaan tunnen - ystävä ylempien ulottumien mutta siis, minä olen... uusi oppaanne ja opettajanne laivanne matkalla. Ja kuten olettekin jo oppineet: kullakin ain aikansa ja paikkansa ... niin minullakin teille. Nyt hetken aikaa tää kaikki on yhteistä meille.
Joten siis, minä olen...
-No kerrojjj-JO! Mitä sä siin-oikee pihistelet, kiukkuilee Försti jo taas. -Ssshhh...! Kuunnellaan nyt, ojentaa Kapteeni taas pikku kärsimätöntä. -Momm-mikää pikku! Hö!
#
25.09.2018
Uusi voima
Kapteeni on huolissaan uudesta voimastaan joka ajalliseen kehoon vaikuttaa; värettä nostaa, parantaa taajuutta muuttaa.
Pelkää taas ajallista kehoaan se kun kaikkeen ain reagoi.
-Siinä tuntuu kaikki, tottakai onhan ajallinen sen osallinen joka kaiken näkyvässä kantaa joka ajalliseen osansa antaa.
Ylempi toimii omalla taajuudellaan.
Mikä huoli nyt siinä.
#
02.10.2018
Mies menneisyydestä
Kapteeni mielessään mietti: -Kuka onkaan tää uusi matkalainen matkalle nyt niin tarpeellinen... ... ja kuuli mielessään nimen Homeros.
-Vaan, kuka lie onkaan nyt hän? muistelen jonnekin kaukaiseen Kreikan historiaan liittyvän...
-Niin, olen kaukainen, eeppinen runoilija kuuluisa, taitava...
-Sinäkö nyt laivalle sinä kaukainen sanojen taiteilija tuhansien vuosien takaa. Sinäkö nyt laivalleni tulet matkaamme mukaan.
-Niin, hän aloittaa, sama mies tosin nykyaikanne minusta niin vähän kuitenkin ties sen minkä nyt lyhyesti tietoa löysit. Siinäkö nyt muutamilla riveillä ois kuvattu runoilijan elämä.
Ajattele itseäsi, laivaasi, runoilijahan sinäkin syvimmiltäsi. Noinko vain haluaisit kuvattavan itseäsi.
Paljonhan meillä jo yhteistä ei kaikki sinulle uutta; mystinen tarina hahmoineen outo matka ulottuvuuksineen tapasi kertoa ja kuvata matkan kuin yliluonnollista tarkoitusta.
Mutta, nyt jotain uutta kauttani jakaa saat matkaasi kuvaamaan.
Ja laivan miehistö kaikkineen on sinulla apunaan ja tuo Runoilija, jo taitava herkkäsorminen tarkka kuuloinen saa nyt olla roolissa omassaan pääsee hän nyt vapaammin kaikkea kertomaan.
Minä näen kyllä, jotain toista mielessäsi oottelit laivallesi jotain oman mielesi mukaan vaan, minua ei oikeasti tunne vielä kukaan.
Ja mistä sinäkään, Kapteeni hyvä voisit vielä sanoa mitä kaikkea kanssani on nyt mukana matkalla.
Komentajaksi laivallesi en ryhdy sinähän vastaat siitä ja tuo suurempi tuoss' taustalla on kaiken kuin omistaja - todellinen matkaaja - ja muilla kaikilla on omansa paikka toteuttaa matkan tekoja.
Mutta, minä valitsen paikkani tällä laivalla olen vain mukana ja saatte kuunnella. Itse kullakin teillä on omaansa varustusta ja niihin saatua oppia.
Nyt on aika... kirjoittaa satuja joita aikanne saa kuunnella - satuako, vaiko totta.
Sama oli aikanansa vuos'tuhansien takana ollako totta, uskoa vaiko vain yksi suuri kuvitelma.
Mutta, tänne asti on kaikki kantava ja viel kauemmas edelleen tiedän niiden kantaneen.
Aika on nyt toinen, matkakin on toinen ei niitä sanoja enää tänne, ne jo valmiina on tänne kantautuneen vaan, jotain nyt päälle menneitten matkalle uutten sukupolvien rakentamaan teitä tulevain satuja unelmain.
Siispä, lähdetäänpä nyt matkallen meri on hyvä, melkein tyyni vaan, kuten muistat meitä kuljettaa ylempien tuuli.
Ja Homeros jatkaa omalla sivulla...>>
#
03.10.2018
Vuotava energia
-Minne vuotaa mun energiat kehon koville asettavat? Ihmettelee Kapteeni voimattomuuttaan.
Ja Taikurikin täss' matkalla kasvanut monia oppinut THOTkin opettanut, auttanut astuu nyt Kapteenille kuvaamaan:
-Ajallisen kuntouttajat (kehossa)
yrittävät kaikkensa puutetta paikata
vaan, ei se niille mahdollista
- keho sekoaa -
sillä energia ei ole ajallista
se on kuin ylemmän ulottumista
... ja jos se on ajallisista pois
miten ajallinen sen paikata vois.
Ei kyse ravinnosta, ruuasta, juomasta ei hivenistä, vitamiineista vaan, ajattoman ulottumasta, josta kaikki kuitenkin tulee vaik ihminen mitä luulee.
Jos siinä jokin sulku tai paha vuoto, imu jonnekin pian jo voima vähäisin ja sotkeutuu ajallisen koneisto kun yrittää, poloinen, paikata mahdotonta.
Mistä voima takas energia elon välttämätön, mi kaiken ylläpitää ... vaik ihminen muuta luulee; mistä voima takas miten tukkia vuoto miten paikata, estää imu kuin salaperäinen.
Niin, salaperäinen;
toinenko ihminen
annettu apu virheellinen
vaiko murros ajallinen
oma, vaiko yleismaallinen.
Taikuri auttoi tutkimuksessa:
-Energiat - vähissä, todella.
Onko kulutettu ajalliset voimat - ei.
Energia vuotaa jonnekin - juu.
Energiaa jaettu - juu.
Ja alkaa ratketa syy: Ne sanat, ne sanat!
-Olemme sanoneet:
minä tutkin
minä autan
minä nostan
minä lähetän
minä lisään ...
... minä, minä, minä!
Ja tuo "minä" vie minästä energiat.
Oikein on: "Minä pyydän" apua ylemmiltä.
Mutta, aina menee osa myös omista voimista. Elämässä mikään ei ole ilmaista, kaikella on hintansa ajallisissa.
Tuossa vain asian ydin. Opetus on pitkä. Siitä ehkä vielä oma kirja.
-"Mutta, voi pikku alkemisti, kouluahan tämä on, asiat avautuvat matkalla. Tulee vain oppia."
#
07.10.2018
Ohjetta elämälle, tulevalle
Ja astuu vuorollaan esille Näkijä:
Ei saa unohtua menneitten teille tottumuksille, tavoille kun elämä kuljettaa uusille, tuleville tärkeimmille, unelmille.
Kuljetus on ohjauksille suorille poluille, mutkat pois.
Aika kuin ikuista ois vaan, ei ole kuitenkaan tavoite, päämäärä tulee saavuttaa löytää viel monet uudet ulottumat ja ajallisen oudot kudelmat jotka vielä kuin salassa on - matka kuin uskomaton.
On ratkottu syitä seurauksien takaa ihmiskunta monessa viel tietämättömänä mataa ja kuittaa rahalla, vallalla vaik ois tarjolla syvää apua jolla ratkoa seurauksien takaisia asioita tilanteita, hetkiä ihmisen ihmiskunnan outoja, raskaitakin retkiä joiden säteitä ain uudet kantavat menneet vaivoja, ongelmia, antavat.
Vaatii voimia löytää ja tutkia esille tuoda, koetella apua tarjota ja uskoa tulevien mahdollisuuksia.
Kulkea outoa tietä löytää itsestä, toisesta koskea ja kajota varoa, mut' silti uskoa kuin mahdottomia vaikka ratkaisut yksinkertaisia, mahdollisia - ihania tuloksia.
Vaan, vaatii voimia kaikki ei lahjaksi, ilmaiseksi matka on vaivaksi, raskaaksi kehoa ain kuluttavaksi taidoksi elää ja kulkea olla julkea ja koskea, min paikka paikalla on - ympäriinsä hääriä mahdoton ajan, voiman myötä raskasta työtä heikolla keholla vähäisellä voimalla, jota tulee varjella uutta anoa ja taas uskoa: se on mahdollista.
Ja havaita hyviä, ihmeellisiä tuloksia. Rakastua.
#
08.10.2018
Sisäinen energia
Energiakeskus voiman antaja elämän kantaja auttaja, vastustaja elämän valon antaja rakentaja.
Jos elämän energia on poissa ihminen matkaa jo muissa maailmoissa energioissa joissa ajallisen tarpeet on poissa.
Se on kaiken voiman lähde ja siitä kumpuaa kaikki se ydin on ihmisen ydin maailman merien menneitten, tulevien kaikkien unelmien.
Kuin pieni aurinko sisällä solujen atomien, kvarkkien ja ain pienempien hiukkasten suurien kokonaisuuksien universumien, maailmojen ja maailmoitten takaisten jumalien.
Se ehto on kaikkien kasvujen syntyjen, kuolojen.
On energioita ja energioita
esille, näkyville
ja näkyviltä pois
miten kuolokaan muuten mahdollista ois
palata takaisin sinne
mistä voima oli esille.
Tämä energia oltava on; energia elon, energia kuolon energia kuolon jälkeisen energia ensi hetkien.
Energia elämään energia elämästä pois miten mikään kasvu, kehitys, kuolokaan mahdollista ois.
Siksi, varjele elosi energia, oi ihminen
sinä viisas, ihmeellinen
vaik elonsa järjestelmä kaikella;
luonnolla, kasvilla
elämän elolla
eläimillä, elollisilla
...he osaavat sen kuin luonnostaan
luonto hoitaa omiaan.
Vaan, ihminen tapaus ihmeellinen on suuremman alun juuri siksi sen voima on suuri.
Vaan, senkin voimana energiakeskus on muuten on hän voimaton - pian kuolonsa osa hällä on.
Tässä suuri kysymys:
energian pysyvyys
sen säilytys
sillä, elo ihmisen ain energiaa syö
sen säilytys on kova työ
kun kaappaajia, kuluttajia on aikanne täys
salakavalia, jotka ei ihmiselle näy.
Ja mittari puuttuu
sen voimansa laskuun;
mistä lisää
mikä kaikki saa sen laskuun.
Sillä, alle rajan jos vaipuvi se terveys joutuu jo koetukselle ja sairaus hiipii luo eri tavoin ihminen niin monelle syöpölle on avoin.
Kannattaa laskea tutkia, välttää, hankkia ettei tule kuin salaperäisiä sairauksia joita vaikea tutkia, hoitaa, kun ei ole tietoa - tai on vaikenemista, jopa tarkoitusta rahan, vallan, aikaan saamiseksi - sairaus muuttuu rahaksi, vallaksi.
Mikä syö sun voimasi, ihminen
mikä tuho on energien
elon valtojen, voimien
ihmispienen, poloisen
rajallisten voimien.
Elät keskellä energiaa kuluttavien, kadottavien vaarallisten voimien, laitteiden ajallisten uhkien.
Ei energia katoa, muuttaa vain muotoaan mut' ajallisen elon, ehtona sen on varustuksenaan.
Sitä oltava on!
Mikä syö, mikä kuluttaa pois. Mistä takas, tilalle, ett' elo mahdollista ois - että terve elämä mahdollista ois.
Vähenevä energia vie eloa pois.
#
08.10.2018
Suuri kysymys:
Mistä energioita, voimia
Energioista voimia miss' värähtely oikea.
Kulutuksia on monen moisia väärät värähtelyt... voimat jo piankin poissa.
Mutta, on energiaa ja energiaa mut' värähtely oikea antaa oikeita voimia.
Siis, mikä on ravinnon värähtely - pitää olla plus-merkkinen. Mikä on kuluttava värähtely - miinus-merkkinen.
Mistä kaikesta oikean värähtelyn kautta energiaa; aurinko, ravinto, luonto, meri, musiikki, ravitsevat sanat, hyvä hetki... onhan noita.
Vaan, mikä kaikki energiaa syö...?
Katso alta, 16.10. "Sairaus on seuraus"
#
11.10.2018
Ja se opetus oli
Saa rukoilla ja jättää kuin suuremman käsiin elämän suuriin suunnitelmiin
sillä, kullakin ain paikkansa, tehtävänsä, tarkoituksensa, seurauksensa, vaivansa - ja vaivasta vapautuksensa.
Oppinsa kaikesta kasvunsa elämän tiellä.
Onko aina lupaa poiketa siellä toisen elämän tiellä, ja helpotusta antaa vaivassa kantaa.
Sillä, kuka tietää voi toisen tietä oppia, kasvua suuntaa, tarkoitusta sillä, ilman tarkoitusta ei ole monikaan asia eikä kesken koulua saa oppivaan kajota
vaik' niin ihana aina ois toista palvella ja auttaa mutta, tulee tietää, onko elämältä lupaa ... ehkä sotkea sen hyvääkin suunnitelmaa.
Näin ohjailee tuo viisas rinnalla kulkija opettaja, auttaja viisauden antaja, varoittaja ja muistuttaa: -Onko lupa, toisen elämään kajota.
#
11.10.2018
Neljän viikon opetus
Outo rytmihäiriö sitä seurasin, kuuntelin, kyselin paikallani pysyin jotain pientä puuhasin, tanssinkin
Miten tuon kaiken muuten opetin.
Miten jonkun toisen ihmisen kautta
vain sivusta seuraten.
Vaikea.
Mutta, tässä se taas; tieto ja viisaus, kokemuskin. Huolikin, vaikkei huolta oikeasti ollutkaan sen ymmärtää sait. Taistelit vain.
Nyt vielä nämä ponnistukset jotka lähipäiville on (laivan ihanat tanssit) sitten vähän lepoa. Tälläkin matkalla silmäsi ummista.
Ja energiat palautuivat, nollasta hyväksi, oikeaksi. Myös puolustusjärjestelmä palautui normaaliksi.
Taistelu kuin loppuun käyty;
voimat kerätty
pelot voitettu
kunto palautettu
läksy, oppi, opittu
- viisastuttu.
#
16.10.2018
Sairaus on seuraus
Tappavista ympäristön vaaroista myrkyistä, säteilyistä.
Mielen taakoista vihasta, kaunasta, raivosta elon asenteesta rakkaudettomuudesta, pelosta.
Julmasta kohtelusta vääryyden kohteena olemisesta sodasta, kidutuksesta kaunasta, anteeksiantamattomuudesta rakkauden puutteesta, kaipauksesta ikävästä, menetyksestä, surusta sisäisestä kuolemasta väärinymmärryksestä epäoikeudenmukaisuudesta.
Ravinnon puutteesta ravinnottomuudesta vääristä elintavoista itsensä tuhoamisesta uhoamisesta, taistelusta voimiensa kuluttamisesta, hyvässä tai pahassa väärästä vallasta ja rahan ahneudesta tahallisesta vahingonteosta ja laskelmoinnista, miten minulle enemmän väliäkö sillä, miten käy sinulle.
On syitä ja seurauksia; synnyttäviä sairauksia hoidettavia oireita parannettavia sairauksia elämän asenteita.
Hoidetaan oiretta parannetaan sairautta vaan, miten poistetaan syitä.
Miten lisätään voimia kadonneita energioita, elämän valoa ihmisen syvintä varastoa puolustusta ja elämän paloa?
Miten saadaan ihmisen sisälle kadonnutta elämän voimaa ja valoa jonka katoaminen synnyttää aina sairautta kehon salaista halua kuolla ja elämästä kadota?
Mistä uutta elämän halua jolla taistella ja torjua sairautta jolla parantua?
Ja miten tietää kunkin elämän salattua tarkoitusta - niin hyvässä kuin pahassa.
Ja kaikkea kuin kaikessa mitataan rahassa ja rahan vallassa.
Voi, kuinka paljon kaikkea; kysymyksiä ja energiaa kuluttavia ihmistä uuvuttavia.
Ja kannelta kuuluu Förstin hiljainen syvä huokaus: -Onneks mä-enn-oo ihmine!
#
29.10.2018
Pysähtynyt hetki
Tarinat ei kulje! Liian paljonko muuta pikku remppaa, erilaista touhua.
Jotain kuin vialla;
nenä vuotaa
väsyttää, nukuttaa
voimattomuutta...
Ei edemmäs mennä voi vaik' menoon ois halua tulevien tulee valmistua tien eteen, jota kulkea ja siinä onnistua.
Ei ennenaikaisesti kiirehtiä jotain jota ei vielä ole eteen valmistettuna.
Asennoidu niin, ja ole vain levollinen.
Jos ei jaksa - lepää. Jos nenä valuu - pyyhi nenä. Jos ei sanat kulje - anna olla, kulkevat ne taas.
On hetkiä, on tarkoituksia on valmistuksia eteen - ja sitten tehdä.
Ei oma halu tässäkään kuten ei muussakaan alemmassa-ylemmässä.
Alemmassa yksin saa puuhata kyllä inspiraatio siinäkin etuna.
Vaan, alempi-ylempi vaatii aina kuin kutsua kulkea kohti tulevia ja uusia kuvia ja oppia rakentaa tulevia, jolla aina aikansa on - ei se ole ohjaamaton. Kaikessa kasvussa ain ohjaus on tavalla tai toisella.
Ei kannata olla levoton ohjaus kaikkeen on.
Niin kuin tämäkin hetki; aamuinen rauha, aurinko vasten kasvoja kehon lepo ja levon tarve.
#
02.11.2018
Muutoksen kourissa
-Vähän on jotenkin halju olo. Kunnossa? Ongelmaa? Ylemmän yhteys lepää..., ihmettelee Kapteeni.
-Muutos. Oppia uutta. Vapautua vanhasta, uudistua. Uudella tavalla tuntea ja tietää.
Muutosta koko kehossa. Raskasta, vaan ei vailla tarkoitusta.
Eteenpäin matkata ja uskoa parempia tulevia. Olevia.
Kirjoitus on suuriarvoista kuulla - ja puhua.
Ei vain kaikkea mitata, vaik' sekin arvokasta. Se nyt (hetken) poissa - ei vastausta, tietoa, taitoa.
Etsitään ymmärrystä aitoa.
(-Kuin kuolema?)
-Vaiheen kuolema. Uuden alku ja avaus. Oppia edemmäs. Uskoa uusia mahdollisuuksia
(-Vaan, mitä?)
-Ei syytä, seurausta vaan, uutta vaihetta, edetä matkalla.
Kuulla ja nähdä uudella tavalla kuin valmistumatta. Annettuna, kun aika ol' täys.
(-Mikä aika?)
-Aika kasvaa ja kehittyä pois menneen askelista ja astua uusiin tuleviin, kantaviin.
(-En ymmärrä?)
-Kehosi muuttuu. Kaikki muuttuu. Uudeksi kaikki, työ ja vaiva. Uusia esiin kaiva.
Matka on ollut vaiheita on vaiheita edelleen edemmäs, ylemmäs kantaviin uusiin, suuriin unelmiin.
(-Olenko hyljätty?)
-Siitä ei ole kyse hukkaanhan kaikki ois silloin mennyt.
Ei vanhan pois, ole hylkäys vaan, uuden, päälle rakennus jonka alla kantavana on taas yksi vaihe uusiin tukeva kuten aikaisemmat ennen tätä - älä uskomatta jätä.
(-Tätäkö tää kaikki monen viikon vaiva, lama?)
-Muovausta. Uuden asetusta kuin (sydän) rytmiä myöten. Keho korjaantuu se reagoi ja uudistuu. Vaivansa sillä, muutokselle.
(-Onko kaikki nyt kuitenkin hyvin - ok?)
-Ei hätää. Edellinen oli "kuin kuoleman kautta" (15.1.2015). Nyt toisella tavalla matkan muutosta, uutta = vapauden mahdollisuutta.
(-En ymmärrä mitään?)
-Kuten alussa, silloin kaukana, kun sinut matkaan lähetettiin, sanoit: "Ei minulla ole mitään sanottavaa". - Ja sitä tuli!
Tulee siis nytkin, sitä uutta vaikket sitä vielä tunne.
Rakennusta tämä, vahvistusta muutosta ihan kehoa myöten sillä, sehän täss' välikäsi kaikelle on ... muu tapa ois mahdoton.
Rauhassa vaan... uutta kasvaa, odota vain sen suurempi eteesi valmistaa.
Ei ennen voi kulkea ennen kuin edessä tie valmistettuna.
Sitten se on luvallista ja oikeata. Suurta. Ei katumusta vaik muutosta vaan, toivottua, luvattua ... ja silloin kaikki muukin sinulle annetaan sen ohessa.
Ole vain vapaa ei mitään ongelmaa ei vaivaa, ei kuolemaa vaan, uutta voimaa matkaa, suunnitelmaa kuin uutta unelmaa mit' kuin sisälläsi jo kaivannut oot tietämättä, toivomatta.
Näin on aito kulku; ei pyrkiä, treenata etsiä perässä, juosta.
Vaan, kuin yllättäen avata tuntematonta kaipaamatonta uskomatonta.
(-Joten?)
-Niin, joten... odota vain hetki, ja elä eloasi kestä muutostasi vailla huolta, pelkoa kehosi huonosta tilasta.
Rakennusta sisällä ja päällä ja se päällä = keho sisällä = ylemmällä tasolla, itsessä.
Ja fyysisen tulee muotoutua uudelle voimalle, kyvylle eikä ongelma ole ongelma vaan, muutoksen voima joka koskee kokonaisuutta jonka osa kehosi on.
#