Parantamisen kirja, Osa 1
Hoitaminen ja parantaminen
Valkean saaren yllätys
Ja Ääni taas yllättäen puhuttelee Kapteenia:
)))
-”Vaik annettu on voimaa käsille, Kapteenille
on eri asia kuitenkin palvelulle
hoitavalle, parantavalle voimalle.
Ei riitä yksin se
mi annettu on keholle
- vaik’ virkansa, paikkansa silläkin
mut’ jos tavoitteena on enemmän;
koskettaa syvemmin
muutoksia aikaan saada
kestäviä, pysyviä
vaatii se jo henkisiä,
näkymättömiä yhteyksiä
joiss’ todellinen viisaus on
- ihmisen oma ajatus on kelvoton.
Ja sille
on annettava valta
itsenäisesti toimia ja vaikuttaa
raihnautta koskettaa, parantaa
sillä, monien vaivojen takana
on jokin kaukainen ulottuma
eikä syy useinkaan ole siinä näkyvässä
sormin tuntumassa
silmin katsomassa
vaan, jossain syvällä sisällä
kaukana omassa ajassa
tai viel’ oman ajan takana
- voi olla jopa elon tarkoituksessa
jonka ymmärrys ihmiselle on vaikea
kun hän ei näe kokonaisuutta
ja kun vielä, kaiken takana aina
kulkee kuin salainen lanka
jota ei voi katsoa.
Siksi, ei käsin pelkin
vaik’ kuinka herkin
ei sanoin
vaik’ kuinka taitavin
vaan, voimin yliluonnollisin
siis, ihmisymmärrystä, aisteja ylemmin
on apu annettu paremmin
kuin vain voimin ajallisin.
Tästä syystä, Kapteeni hyvä, katso
tuonne…
näetkö tuon saaren
mi laivasi sivulla, oikealla, siintelee
valkeana, kauniina
ajallisen ajan takana
mutta kuitenkin tässä
ajallisen ja ajattoman rajalla
siellä … on sinulle nyt luvassa apua
ettet vain omin voiminesi rakenna
tulevasi kuvia.
| Poikkea sinne, ja poimi kyytiisi
hänet ken sinua jo laiturilla oottelee. Hän siellä kyytiisi kaipailee.” |
 |
-”Hei Försti! katso tuonne - oikealle! Näetkö!” huutaa Kapteeni.
-”Nimm-mitä? Missä?" vastaa Försti kuin kesken herätettynä.
-”Tuo tuolla, oikealla… tuo saari -
näetkö?”
-”Juh! Mitä siitä? Sinnekö nyt?
utelee Försti jo vähän
innostuneena.
-”Sinne! Juuri sinne. Ohjaahan
taitavasti laiturille.”
-”Oukeeei! Vihdonkij-jotaim-muuta ku tätä ainaista merta ja merta”, mutisee Försti ja pyörittää innoissaan ruoria valkean saaren suuntaan.
#
Valkea hahmo
| Ja laiturilla odotti hahmo puhtaan valkea vaatteensa kuin valkeita sulkia satoja, vaiko tuhansia ... kuka niitä laskea. |
|
Olemuksensa vanha
ryhdikäs
hohtava
- kasvoja en näe, ainakaan vielä.
Ja hän nousi kepeästi laivaan.
Ja se sulkavaate oli kaunis.
#
Ja tuo outo nousi laivaan.
Kapteeni ihmeissään seurasi, mikä oikein onkaan tää
joka niin valkeana väräjää.
Tulija jo kysymättä itseänsä
selvittää:
Toteutui lupaus
-”Minä … olen sinun parantajasi
astun nyt laivallesi
ja autan kaikessa mi tarpeen sulle itsellesi on
ja kauttasi
ken eteesi, mieleesi, nouseva on
ja voima on kuin suunnaton
vaikka, aina sillä suuntansa on.
Ei omin käsin näitä voimia
mahdoton toimia
ilman ylemmän apua
ja minä … olen nyt se ylempi apu
se värähtely
se voima
se tieto, taito
se apu aito, jota kaivannut oot;
- kulkenut pitkän tien
etsinyt yhtä
etsinyt toista
matkallesi lähtenyt
”merelle” kulkenut
minut nyt syliisi sulkenut
- minä olen sinun
ja sinä … nyt minun.
Ja näin on toteutuva se lupaus
”käsi käden päällä” (>>)
ja se … on tehtävä
apu parhain
heräät varhain ja energiat käy
aivan kuin ei mitään näy
… ei ajalliselle
mutta ajattomalle
täällä on väreille värit
kauniit, kirkkaat, koskettavat
ja kohteensa avun saavat.
Ja sinä itse
väreittesi keskellä
ja kanava olet kasvava
avuksi, voimaksi
välittäjäksi, siirtäjäksi
koskettavaksi kulkijalle
elonsa helpottajaksi.
Rohkeasti suuntaan nyt vain
- et ole yksin
minä … sinut käteeni sain
ja sinä minut selkäisi taakse
auttajaksi
kantajaksi
voiman antajaksi
- ja voima … on suuri."
#
Uusi ystävä, juuri laivaan noussut
"sulkamies", vielä jatkaa esittelyään.
Siipihän se olikin
-”Niin, sinä et vielä tullessani
ymmärtänyt minua
ihmettelit vain outoa muotoa
valkoista väriä
ja suurta sulkien määrää
kokonaisuutta.
Joksikin kuin lintumieheksi minua
luulit
sulkamieheksi minua jo kutsuit.
Et ymmärtänyt vielä silloin.
Minä heti laivaasi noustessa sinut
salaisesti opetin
se oli yksi siipeni kosketus vain
sinä auttamisen perusteet hetkessä mieleesi sait.
Täällä ajattomassa ulottumassa
ajallisen ja ajattoman rajamaassa
se kesti vain hetken, mi ajattomaan liittyi.
Ajallisessa se vei pidemmän
- ajallista varten sait tärkeimmän
kehosi liikkeelle lähtemän.
Mutta tässä me liikumme
ajallisen ja ajattoman elämässä
ja suurin voima on ajattoman
mielikuvien maailman
ajattoman unelman.
Näkökykysi muuttui tämän myötä
ja edelleen on muuttuva sun silmiesi kuva
ajallisen
ja varsinkin ajattoman.
Minut sinä ymmärsit nyt vasta
aamuvarhaisella
kun yhdessä etenimme uutta polkua
- oli voimia uusia
kuin suunnattomia, sinä sen huomasit
- sinulle uutta.
Ja se oli vasta alkua
mutta jo nyt mahtavia mielikuvia
ja kaukaa lähetettyjä apuja.
Minutkin sinä ymmärsit
kun aikasi uudessa voimassa väreilit
sulkakättäni avuksi pyytelit
ja tajusit: siipihän se olikin
- siipi enkelin.
Hänet, siis minut
sinä nyt laivaasi sait
selkäisi taakse kulkemaan
kaikessa sinua auttamaan
kosketustasi vahvistamaan
ja kauas ulottumaan.
Siipiäni voit ohjata
ja sulkiani lähettää
siivilläni peittää ja hoitaa
käsilläsi koskettaa.
Et näe kaikkea vielä
mutta odota hetki.
Täällä merellä
on rauhallista oppia ja kuunnella
ympärilläsi on paljon opettajia ja parantajia
jo ennen sinua toimivia
- eikä käsiä tule puuttumaan.
Ja, olethan sinä laivasi kapteeni
sekä nyt ajassa
ja myös ajattomassa
täällä ajattoman ja ajallisen rajamaassa
- ihanassa paikassa, jossa kaikki on läsnä;
ajallisen elämän ihanuus - ja kurjuus
ja ajattoman voima, ja suloisuus.
Tämä … on hyvä paikka toimia.
Ja täällä merellä on vapautta.
Ajassa sinä olet kapteeni, lihaa ja
verta
mutta palvelussa
auttamisen paikassa
olen minä aina selkäsi takana
- ja kätemme ovat yhtä.
Ja mielesi yhtyy minun mieleeni
kuvasi kuviini
tahtosi tahtooni
apusi apuuni
sillä, eihän tässä paranna liha
eikä veri
vaan, henki
sen valta ja voima
ylempi ulottuma
jonka voima, energia
on myös ajassa totta.
Kaikki on energiaa
kaikki on värähtelyä
ajassa se on vain vähempää
sillä on määränsä rajat ja laatunsa
mutta, ajattoman ulottuma
on toisenlainen voima;
asteikko on toinen
alkuvoimainen
eikä määrällä ole rajoja
eikä muodollakaan
tämä voima kaikkeen vaikuttaa.
Ja sillä voimalla voi ihmistä ja
asioita koskettaa.
Myös muu luomakunta apuansa siitä saa.
Se parantaa, mutta omalla
tavallansa
ei käskemällä, vaan auttamalla
kuin valuttamalla sitä
ja se etsii tiensä ain oikeaan
vaik salaiseen sopukkaan, joss’ vaivan alku ja juuri on
- oireen hoito on tarpeeton
vaikka silläkin elon herkällä tiellä
ain paikkansa on."
#
Kaikki on nyt ja tässä
Kapteenilla on vielä kysyttävää
haluaa tarkentaa energian syvyyttä.
Hän kysyy nyt uudelta ystävältä:
-”Yksi kysymys, ystävä hyvä:
Onko hoito riittävä
...
kuinka syvä?
-”Syvyyttä vaikea mitata;
elon matkaa kaukaista
tai huomista,
eilistä
tai edellisestä elämästä
suvun, vanhempien, teiltä
tai vaik elon tarkoituksen ihmeistä.
Ei puhuta syvyydestä, vaan matkasta
tarkoituksesta, seurauksesta
ja toivotusta tuloksesta
saavutuksesta
kaukaisesta kosketuksesta aikaan, ja ajan taa
sinne kauas, tai vaik lähelle
voi energia koskettaa
sillä, energialla ei ole aikaa
se vain on
ja sitä on kaikkialla
ja se on aina yhteydessä toisiinsa
- sama energia.
Energiassa kuljetaan ajassa
ja ajan takaisessa ulottumassa
ja aika on sama - ajaton
ja silloin kaikki samaan aikaan läsnä on.
Onko se syvyyttä
vai onko se näkyvyyttä
kun kaikki on tässä
samassa hetkessä näkyvässä
ei ajallisen näkymässä
vaan, ajattoman ulottumassa.
Näin nähtynä, Kapteeni hyvä,
kaikki on näkymässä
tässä hetkessä
ajattoman ulottumassa
nyt ja tässä.
Ja jos olet energiaa välittämässä
kaikki tapahtuu juuri siinä hetkessä
olet vastaanottamassa
olet lähettämässä
ja kohteessa ... on kaikki tieto paikalla;
mennyt, oleva, ja tuleva.
Energia on kuin unelma
jolla on valtavia voimia ja ulottumia
ajassa ja aikain takana
ongelmiin, kohteisiin, vaikuttamassa.
Kannattaa vain luottaa ja uskoa
- nyt puhutaan suuria -
eikä koskaan aiheuteta vahinkoja
sillä energia on viisas
jos on viisas myös ihminen
sen sisäinen, mi on alkuvoimainen
ja tietää itse, mi apu tarpeen on
- ajallinen on voimaton
mutta, sen matkassa on ajaton
vaan, silläkin rajansa on.
Ei ihminen ole rajaton
vaan, niin kauan kuin hänessä henki on
hänellä myös rajat on.
Hengetön on taas rajaton.
Ja rajallisen saama apu on
arvaamaton
sillä, kuka tietää voisi
missä sen kohde milloinkin on;
missä ajassa
missä ulottumassa
missä ajallisessa
missä ajallisen osassa
- vaiko peräti viereisen, tai menneen ulottumassa.
Energia … on uskomaton.”
#
Lähin ystävä
(Hyvä ystävä kysyi hautauksesta ja poltosta.)
-"Kerro, sinä viisas Ääni. Kerro
tuosta",
pyysi Kapteeni tietoa.
)))
-”Sinä kysyt kuolemasta
elämän portista
tulevasta
lähtevästä
hengen kulkureitistä.
Puhutaan syntymästä
tulosta tänne, ajalliselle
muodon saamiselle näkyvälle.
Puhutaan kuolemasta
lähdöstä täältä
ajalliselta
ajallisen jättämisestä
paluusta takaisin mist’ tultiin kerran
- elo kesti pitkään
tai vain hetken verran.
Kuollessa
et muotoa mukanasi vie
samoin kuin et muotoasi tänne tullessa tuo.
Saat sen täällä vasta
ja kaikki on muuttuvaista;
pienestä parkuvasta
nuoruuden, aikuisuuden kautta
vähin erin lahoavaista.
Kaikki vain ajallista.
Henki ... on ajatonta.
Ajatellaan,
onko väliä sen
millä täällä eloani taistelen.
On.
Sillä, kaikki palvelee kaikkea
muoto, kunto, tarkoitusta.
Kuin annettu on sulle matkalle se
ajallinen väline
toimia ja toteuttaa
tarkoitusta ja matkaa.
Ei mikään ole sattumaa;
ei varvas pieni kippurainen
ei harva hius hapsuvainen
ei tieto, taito, taitavainen
ei ees matka helppo, tai raskaanlainen.
Olet tarkoituksen matkalainen.
Ja ilman sitä
matkasi välinettä
ei olisi tarkoitusta tehtävänä.
Ja nyt, vasta
on se kysymys tärkeä: Mitä teen tälle
ja mitä teen tällä elämällä
ja mitä teen sille
matkani ystävälle
lähimmälle
jonka kanssa ja kautta
toteutui tämä elämän laukka
ja kaikki taito sen
jolla tään elon matkailen
- jokapäiväisen?
Se oli arvokas, kun sen sain.
Se on ollut arvokas joka hetki matkallain
sillä, ilman sitä ei olisi sinua
ajallista olentoa.
Se on sinun ajallinen muotosi ja
matkasi ehto
alussa sitä kiikutti kehto
lopussa odottaa tuonen lehto.
Ja se väli ...
on tarkoitus ja matka
- arvokasta.
Vaan, ei vieläkään vastausta
sille, mi on sinulle rakasta ja arvokasta
jota ilman
ei puhuttaisi matkasta.
Ei edes olisi sinua
ilman tuota ylläsi olevaa ihoa.
Mitä minä sitten sille
ajalliselle ystävälle
kun tarkoitus on täytetty
matka tehty, toteutettu?
Saako se vain mennä
kuin jokin arvoton roska - tuuleen vain
kuin ei ois ollut se lain
… osaksi katoavain?
Ihminen ei näe kaikkea
ei näe katoavaisuutta
ei tunne elon, kulun, kokonaisuutta
sen salaisuutta.
Silmin hän katsoo vain
ja niillä ajallisen totuuden itsellensä sai.
Mutta, puhutaan ajattomuudesta
ikuisuudesta
matkasta ennen ja matkasta jälkeen
ja nuo sitoo yhteen se
mist’ ei enää jää jälkee.
Mutta, aina jotain jää
ihminen kaipaa ystävää
… ja vietetään ystävänpäivää.
Sinun omaasi päivää
sisäisesi ja sinun.
Tämä päivä on meidän - minun.
Malta vielä hetki.
Mitä teet sinä ystävälle?
Poltatko poroksi
muodon katoavaksi
tuhkaksi tuuleen, mereen, tai minne lie.
Minne käy sun ystäväsi tie?
Vai, annatko arvon, arvokkuuden
säilyttää kokonaisuuden
sen kaiken, mi käsinäsi, jalkoinasi
silminäsi, korvinasi
oli koko elosi matkan.
Säilytätkö sen kuin arvokkaan.
Minä puhun nyt sinulle
- sisäiselle
jonka vuoro on antaa arvo ulkoiselle
elosi jokapäiväiselle kumppanille.
Annatko arvon jokaiselle solulle
kynnelle, hiukselle
jokaiselle hetkelle yhteiselle
eletylle matkalle
- elämälle
- menneelle.
Katso, sinä ulkoinen
et näe kaikkea
et ymmärrä kokonaisuutta
et näe näkymätöntä
et tunne tuntematonta
et ymmärrä ees ajallista
… miten sitten ajatonta.
Ja kehosi oli side välissä
ajattoman … ja ajattoman.
Ja se on sitä aina
vaik tehtävä, matka, ois valmiina.
Se on edelleen, aina, se kohta
jossa ajaton ajallisen kautta kohtaa ajatonta.
Se on kuin sinun porttisi, huoneesi
ovesi tulla
ja ovesi lähteä.
Eikä kaikki ole näkyväistä.
Suurin osa elämää on näkymätöntä
eikä ihminen ajallinen sitä ymmärrä.
Jotain oli;
huoneesi merkki - se on säilyvä
se on yhdistävä ajattoman ja ajallisen
tietoisen ja tiedottoman
katoavaisen ja katoamattoman.
Sinä … olit täällä."
Näin vastasi Ääni Kapteenille
antoi viisauden suurelle kysymykselle:
Mitä teen minä ystävälle?
#
Ääni huomasi, että edellinen kaipasi vielä tarkennusta.
Kuka selittäisi vastauksen
)))
-”Jäikö äskeinen vastaus kuin vastausta vaille?
Ei jäänyt. Pitää vain paneutua,
sillä katso
keholla on paikka tärkeä täss’ elon juoksussa
kokonaisuudessa
kuin yhteydessä eri vaiheiden ketjussa.
Kuka selittäisi muodon, mi oli
ennen kehoa.
Kuka selittäisi muodon jälkeen sen.
Kuka selittäisi sen kokonaisuuden
millä täällä ajassa nuo kaksi yhdistelen.
Nehän ovat yhtä ja samaa
elon ketjua ja rataa.
Ja tuo välivaihe täällä kantaa merkittävää osaa.
Vaik tää elo näyttäisi miltä
on se kuitenkin tärkeä silta - nyt, ja aina
tällä kokonaisuuden matkalla.
Eikä se matka ole vain tämä
ajallinen
vaan siis, koko iäinen.
Eikä tää ajallinen ihminen
ole mitenkään siitä irrallinen
vaan, se on aina se lenkki
silta menneitten ja tulevien.
Ja eikö se silta ollut sinulle
rakas
jos vaikka elo oisikin ollut raskas.
Mutta, mitä näkee ihminen
menneestänsä
mitä tulevasta
mitä oikeasti olevasta
- vain kuoren, jolla eläen
johon keskittyen.
Mutta, kuoren sisällä on tehtävä
jolla on aina merkitystä
- ymmärtää sitä sitten ihminen, tai ihminen itse laisinkaan.
Jollakin se näkyy selvästi
toisella kuin ei ollenkaan.
Mutta, ei se poista sitä
sisäisen merkitystä ja tehtävää
jota hän kehollaan edistää.
Joku ei koskaan sitä huomaa
toinen vast vanhemmiten tajuaa.
On niitäkin, jotka ymmärtävät sen jo tullessaan.
Ja huomaa: Se merkitys ja tehtävä
ei ois mahdollista toteuttaa
ilman ajallisen näkyvää osaa.
Sillä toteutettiin jotain tärkeätä
ajallisen osuutta
jonka arvoa ei ihminen itse saata tajuta.
Ehkä jälkeenpäin vasta
kun ollaan ajasta vapaana,
Mutta, on rakkautta, jost’ ei
yleensä puhuta;
itsen rakkautta omaa kehoa kohtaan
ajallista ”ajoneuvoa”, kotia, asuntoa
josta kaikki oli mahdollista.
Ja jonka kautta
oli monenlaista elon ohjausta;
kunto, kivut, sairaudet
kaikki elon kokemukset, jotka kuljettivat kohti sitä
elon merkitystä.
Kuinka monesti vast’ elon kovien
kautta
avautuu elon todellista tarkoitusta
ja löytyy se
mit’ varten tultiin tälle oudolle matkalle.
- Tarkalle suunnitelmalle.
Onko jo riittävästi korotettu kehoa
ja sen merkitystä ja osuutta
joka on siis tärkeä osa kokonaisuutta;
on jotain…
sitten on välissä ihminen…
ja taas on jotain.
Eikä ihminen oikeasti näe
noiden minkään muotoa ja osuutta
eikä kehityksen viel’ salaista tarkoitusta.
Ja taas, kuin vihdoin…
ollaan tuon kysymyksen äärellä:
Miten kohdella tuota ajallista kaunista olemusta
- ei ihmissilmin katsottua, vaan ikuista
joka elää, vaik’ ois kuollutkin.
Ja joka viel’ kuoltuaankin
on se sama asunto
jossa ”Itse” matkusti
ja tehtäväänsä toteutti
- vain muoto muuttui
kun tehtävä loppui.
Vaan, ei kadonnut se
mi nyt liikkumattomana jäi jäljelle
kun ”Itse” siirtyi asunnostaan pois
miten hän asunnostaan kiitollisempi olla vois.
Älä katso, tunne, ihmisen lailla
vaan, näe tilanne ajattomasta
ja merkityksen kannalta.
Sieltä katsottuna kaikki oli kaunista.
Ja siis, mitä teet tuolle kauniille
tarkoituksen välikappaleelle
jota ilman ei olisi ollut sitä toteutunutta.
Ja vielä,
mistä tiedät, miten se elää
vaik’ oisikin liikkumattomana ja pian lahoavana.
Miten säilyy, miten muuttaa se
muotoa
miten viel’ rakentaa kokonaisuutta
minkälaista elää se ulottuvuutta
jota ihminen ei näe eikä ymmärrä.
Väärä kohtelu voi olla vaik’
minkälaista vääryyttä
ja elon ketjun vahingollista kohtelua
- vaikka elon tärkeän linkin, sillan,
tarkoituksen kadotusta.
Ja tuhoutuu tuo hyvä mi hyvää teki
ja palveli
tärkeää osaansa toteutti ja kärsi
jotta ois ollut mahdollista se
mikä oli tavoite kehitykselle.
Ja, mikä on se ”tavoite kehitykselle”?
Jaa’as, astutaan jo suurelle salaisuudelle."
#
Etäisistä avuista
Vaikea uskoa tapahtumaa
)))
-"On vaikea uskoa tapahtumaa
joka on kuin toista ulottumaa;
ei silmin nähtävää
vaik kehon tuntemaa, havaittavaa.
Pitäisi aina olla kuin jokin
väline;
pilleri
rasva
käsien kosketus
kääntö, vääntö
ett’ ois konkreettinen se hoito
joka ois helpompi uskoa.
Ja usko siinä monesti onkin
juuri se apu ajallinen
parantuminen, muutos
helpotus vaivaan
- ei uskota oman kehon voimaan
vaik se juuri on se
joka vei toipumiselle.
Vaan, nyt
jos annetaan apu kuin ajaton
silmille näkymätön
korville kuulumaton
suussa, iholla lähes tuntumaton
on hoito kuin uskomaton
vaik seuraus, helpotus, edessä tunteena on.
Tämä on se kynnys
vaik tahto parantumiseen on
mut’ jos koskematon, kuin mahdoton
- energian voima on suunnaton.
Siitähän tässä kyse on
- energiasta, joka kehoa hoitaa
sen omaa järjestelmää vahvistaa
ja sitä kautta ihminen itse itseänsä parantaa.
Ja se energia on aina värähtelyä
sen monenlaista taajuutta, korkeaa tai matalaa
miten ihminen sen itseensä sovittaa;
nostaa tai alentaa
vahvistaa tai vapauttaa.
Liian korkea värähtely on kuin
viulun kieli - kireä.
Liian matala on löysä, värähtämätön.
Mut’ basso on jo rentoa
ja ylemmät on päälle sen
monenlaisen kauneuden.
Mutta siis, liian kireä
ei enää värähdä
… se sanoo vain: Ping!
ja väre on poissa
elimistö kulkee tiloissa joissa värähtely on poissa
ja solut ei elä… ollaan ylikireä
keho ei voi toimia.
Katso värien värähtely, niiden
taajuus
niillä rajat
ja rajojen takana on toinen ulottuma
mut’ ajassa ajallinen on terveellinen
ja värit kertovat sen
ihmiskehon terveyden.
Samoin äänellä
on väreensä rajat:
matala on pelottava
korkea on hajottava
- ajallisella rajansa.
Näin toimitaan kehossa.
Mutta, jos toimitaan ulottumassa
yllä kehon
ei väreissä ihmisen näkyvän
- ei väreissä, eikä väreissä
silloin ollaan ylemmissä, unissa, unelmissa
muistoissa
muissa maissa, ajoissa
ja kosketus on kaukaista
silmäin, tuntoin, takaista.
Ja se on jo ihan toinen maailma.
Mut’, energia, väre, on kaukaista
vaik onkin se tässä
läsnä ihmiselämässä
sitä vain ei tunne, ei nää
mutta sekin on osa elämää.
Silloin ei puhuta kehon
parantamisesta
vaan, kaukaisen kosketuksesta
kaiken takaisten, menneitten, tulevien
unelmien, unien.
Mut’ silti
ollaan samaa ihmistä
mutta sen ylempää olemusta;
ajatusta
kokemusta
muistoa
oman elon takaista, kaukaista.
Sekin vaatii kosketusta
kun etsitään parannusta
sillä, monen vaivan takana
on juuri tuota kaukaista
joka vaatii myös kosketusta.
Ja väre, värähtely, mi on ylintä
koskettaa ihmisen sisintä
syvintä salaista
tuntematonta, unohdusta.
Ja ylimmän väreet yltävät sinne
minne näkyväinen ei nää
- salattua elämää
ja hoitamalla, koskettamalla sinne
se ”kaikuu” ajallisille
vaikuttaa salaisille… ja apu alkaa sieltä
kuin tuntemattomien tieltä
ja kaivaa tiensä ajallisille asti
arkisille tunteille, tavoille
elämän oudoille vaivoille
syvien syiden seurauksille, joille ei kuin löydy selitystä
salaisille vaivoille
- pillereille.
Tämä on suuri prosessi, tämä
parantaminen
ellei ole vain loukkaantuminen, jokin vahinko
- vaik’ monesti niidenkin takana
on jokin kaukainen
tarve salainen.
Tuosta vielä opittava;
ylemmistä, ylimmistä … "
#
Ihmisen ulottuvuuksista
)))
-”Kysymyksiä paljon ulottuvuudesta
ihmisen omasta
ympärillä olevasta kuin salaisesta
vaik aina se on ollut siinä
kulkenut vierellä kauniina
osana ihmisen kokonaisuutta.
Kuin siinä ois hän itse vasta
todellista
ikuista
vaik siinäkin osa on ajallista
ja osa ikuista.
Ikuisen osa on kaunista
kuin alkuperäistä
mut’ ajallinen
on elon osallinen
kantaen suuren osan kaikesta
ihmisen kokonaisuudesta
ja siihen osaan on tallennettuna matkan tarkoitusta
jonka tulisi toteutua ajallisella matkalla.
Ja tämä ajallisen osan näkyvä on se
jolla se tehtävä tulisi tehdä
ja saattaa tehdyksi se elon tarkoitus ja osa
… joka on siis osa kokonaisuutta.
Ja nyt,
jos on herkkä vaurioille tää näkyväisen osa
sairauksille ja vaivoille
ajallisen monille teoille ja kotkotuksille
niin yhtä lailla myös tuo näkymätön osa ajallista
on herkkä vaurioille
ajallisille ongelmille
kuin tarkoituksen jarruille
toteutuksen ongelmille.
Ja ajallisen osa näkyvä vaatii
vahvistusta, hoitoa
samoin vaatii myös tää ympärillä oleva aura
jossa suuri osa tietoa on tallennettuna
ja ihminen näkyvä itse on vain kuin kuori
jolla kulkea ja toteuttaa elon tarkoitusta.
Kuori ei ole se tarkoitus, vaan se
mi kirjattu on ympärille
joka kulkee aina mukana
ja joka on sitä todellista.
Ja näin,
jos on vammoja ihmisen ulkoisen
näkyväisen osasen
on ne myös vammoja kokonaisuuden
… joskus kokonaisuutta ohjaten
tarkoitusta auttaen
ja niillä on tärkeä tehtävä.
Joskus ne ongelmat ovat vain kuin
sattuman satoa
kuin kompastusta
vaikka silloinkin, niiden kautta
kokonaisuus saa huomiota.
Vaan, kuinka monesti tuo ulkoisen,
näkyvän ongelma
saakin alkunsa tuosta ympärillä olevasta osasta
ja sen vahingosta
huonosta kohtelusta
sen aiheuttamasta jarrusta elon tarkoitukselle.
Silloin tulisi aina kuunnella
kokonaisuutta
sillä, se hiljainen osa kuin sisäinen
sen puhetta ja toiveita lausuu ulkoinen
ja tulisi nähdä ja kuulla
mikä oikeasti on kaiken takana, jos on sairautta ja vaivoja
elon ongelmia
eikä vain kohdistaa hoitoja ”laulajaan”
joka esiin tuo tarpeitaan.
Ihminen on monimutkainen
mutta kuitenkin samalla kuin yksinkertainen.
Jos tarkoitus, tehtävä, toteutuu ja
etenee
silloin se elämää palvelee.
Jos se ei etene
elämä ei rakennu merkitykselle.
Ja nyt, taas kuin vasta,
katsotaan mikä oikeasti on sairautta
mikä ohjausta
tarkoitusta
ja mitä oikeasti tulisi parantaa
ja minkä parantua;
auttaako se elon tarkoitusta
vai, viekö se vain kauemmas pois siitä
mitä oikeasti tehtävä ihmisen ois.
Tietysti kivuton, terve, ois ihana
ja monesti onkin
ja aikansa elo kuin kaunista
vaan, kauniimpaa aina on se
kun ihminen toteuttaa tarkoitusta
jos se vaik vaatisikin ulkoisen osan ohjausta
vaik vauriota tai taakkaa
joka helpottaa tarkoituksen toteutuksen taakkaa.
Mitä siis parantaa, jos kantaa
toisen taakkaa;
parantaako ulkoista
vai parantaako tarkoitusta, sisäisen olemusta
joka aina … on se ensin
sitten vasta keho, tuo ulkoinen
joka on kuin tuon sisäisen orja, apulainen.
Jos ulkoinen on toteutuksen jarruna
on sen parantaminen kaunista.
Mutta, jos ulkoisen parannus
on tehtävän yhä kauemmas karkotus
onko silloin hyväksi se
jos ihmistä viedään vain ajalliselle
ja elon merkitys jää
- elon tulos kuin tyhjää.
Voiko kaikkea tarkastella näin?
Oisko rakkautta toimia kuin toisin
päin;
poistaa kipu, sairaus
ett’ ois ihmiselle helpotus
sais elää, olla, ja toteuttaa
vain ajallisen unelmaa.
Riippuu unelmasta;
onko se kaukaista
vaiko vain ajallista, vaik kuinka kaunista.
Siinä parantamisen vaikeutta
jos juuri se sairaus, ongelma
viekin eteenpäin sitä todellista elämän kauneutta
ja tarkoituksen rakkautta
mikä itse kullakin elollaan aina on
… on käskynä, näkynä kohtalon.
Ja kuka tietää
mikä elon kokonaisuuden tarkoitus on.
Vaikeuttaako tämä parannusta
ihmiselle annettavan helpotusta… kyllä
sillä, pitäisi aina katsoa tulosta
onko se oikeasti kaunista
ja viekö se eteenpäin elon tarkoitusta
vai, viekö se parantuminen vain
kohti sitä
mist’ juuri tultiin tähän
miks’ juuri elämästä nautitaan niin vähän.
Tätä ei parantaja aina voi tietää.
Siksi on kuitenkin kaunista palvella
ja toivoa, ett’ apu annettu auttavainen
ois kohteelle ohjaavainen
ja veisi häntä kohti sitä
mitä varten on tultu tänne
elon tarkoitukselle.
Ja siksi, ... nyt siis taas vasta,
parantaminen sisältä on kaunista
ja sen kautta vasta
voi odottaa todellista parantumista
niin näkyvälle, kuin myös näkymättömälle
ihmisen kokonaisuudelle
ja sen kautta elon tarkoitukselle
todelliselle onnelle ja rakkaudelle
- jota se merkityksen toteutus aina on.
Ihminen voi olla niin ihana ja
aivan uskomaton
… niin hyvässä, kuin pahassa
mutta, pahakin voi olla hyvässä
vaik ei vielä näkyvässä.
-
Tulevassa."
#
Kaukaisia salattuja
(Tv-ohjelma alzheimerin
hoidosta.
Sitä hetken katselin, kuuntelin,
ihmettelin, kun koko suku samaa sairastaa
alkaen 400 vuoden takaa.
Sen hoitoa mietin, mielessäni kyselin
suunnittelin …)
)))
-”Suuria mietit, oi Kapteeni
vastauksia etsit ja kyselet
kuuntelet mitä ihmiset keksineet on
arvailleet, ihmetelleet…
sitten pistos tai pilleri
jokin apu toivosta
elosta paremmasta
palautuvasta.
Puhutaan oireista, vaivasta
vaik kuinka kaukaa kantautuvasta
sukupolvien takaisesta
tai itse itselleen aiheutetuista
… molemmat on mahdollisia
kuin syitä salatuita.
Itse aiheutettua voi helpottaa,
parantaa
elinmuutosten kautta aiheuttajaa;
ehkä vain vähän vaivaa ja tietoa
lujaa luontoa
tottumusten muutosta.
Mut’ menneitten peruina tulevista
kuin suvuissa kulkevista vaivoista, oireista
ei enää elontapojen muutoksilla
ei pistoksilla, pillereillä
- pientä helpotusta ainoastaan
kadotusta ajasta, hetkestä
turruttamista vaivasta ja elon retkestä;
kivun poistoa
masennuksen
mielen vaivan
elon rangan
ennenaikaisen kuolon
kaiken unohduksen.
Ja etsitään syytä.
Voi ihmistä niin monimutkaista
kaiken tutkivaista
kaiken kerääväistä
tietoinsa kartuttavaista mielensä uumeniin
salaisiin ulottumiin.
Ja kuka ikinä vois tutkia sen
mitä sinne syviin elänyt piilottaen;
mitä kokemuksia
mitä tunteita
pelkoja, kauhuja
rakkauksia, menetyksiä
surmia, murhia
outoja, loitsuja, taikoja
menneitten suuria voimia
antanut, lähettänyt
saanut itseensä vastaanottaa.
Mitä tuskia kärsinyt
mitä kironnut.
Mitä vaivoja toisille aiheuttanut
missä auttanut
missä ollut osallinen.
Mitä kieltänyt
mitä kannustanut
mitä toivonut toiselle, hyvää tai pahaa.
Miten loukannut
tullut loukatuksi, petetyksi
miten satutettu
itse satuttanut.
Miten tullut vihan kohteeksi
miten itse vihannut
onko antanut anteeksi
tai jättikö lie anteeksi antamatta.
Mitä kaikkea unohti
mitä eli unohtamatta.
Mitä kantoi taakkaa alleen sortuen
mitä taakkaa toiselle, vierellä nauraen.
Mihin turvasi
mihin uskoi
mitä rukoili.
Mitä kaikkea kielsi
mitä vainosi.
Mitä kaikkea elossaan keräsi
muistiinsa tallensi
mitä unohti
mitä oli unohtamatta.
Nuo kaikki … on jossain tallessa
omat, ja menneitten polvien
sukujen.
Ja sinä olet nyt tässä!
Katso taaksesi, näetkö?
Et näe, ... toisten elojen ilot ja
surut
avut ja julmuudet
taakat, pettymykset
kaikki elon ihmeelliset, mihin vain ihminen pystyy
hyvää ja pahaan.
Onneksi et näe.
Vaan, kuitenkin
olet tuon kaiken ketjun päässä
nyt sen viimeisenä kohdallasi
- ja kaikkea on taustalla
lähellä, omassa elossasi
ja kaukana sukupolvien
ja polvien polvien takana
kaukana … kaukana.
Ja synnytkö sinä jotenkin puhtaana
kuin uutena juuri valmistettuna.
Osittain kyllä
vaan sisälläsi kulkee siemenissä, soluissa
ylemmissä ulottumissa
kuin maailmankaikkeuden muistissa
ne merkit, kulut, elot menneitten
sukujen, polvien
- etkä itse niille mitään voi.
Elämän mysteeri tuon kaiken
matkallesi valmiina toi.
Ja nyt, siis vasta,
voimme puhua hoidosta, parantamisesta
syistä ja seurauksista
oudoista oireista ja niiden takaisista
vaivojen todellisista aiheuttajista.
Ja miten sinne
syille kaukaisille
oireiden alkujuurille
teoille, kokemuksille.
… syyllisille.
Ja miten apu nyt ajallisille
kuin syyttömille.
Ja miten jälkeemme tuleville
sillä, olemmehan mekin eloamme eläneet
monenlaista tehneet ja moneen vaikuttaneet
eväitä taas tuleville keränneet.
Oi tutkimatonta elämää!
Vaan, miten siis apu auttavainen
oudoille vaivoille
ehkä jo kauan sitten aiheutetuille, rakennetuille.
Jokin piikki vaiko pilleri
sinne sukupolvien takaisille.
Jokin terapia tuntemattomille, unohdetuille
tietämättömille teille.
Ei jää kuin yksi ainoa vain
yksi tapa ylitse ajallisten voimain… "
-
09.03.2017
(Kapteenin kajuutan
nurkasta kuuluu pientä rapinaa
kun runoilija kiiruusti muistiin kirjaa
tätä mertenmatkan tarinaa…)
)))
-”Niin, Kapteeni hyvä,
ääni jatkaa…
vain yksi tapa
ja se täällä merillä mahdollista
täällä aikojen ja tilojen rajalla
joss’ on yhtä aikaa läsnä monia ulottumia
… vain täällä voi nähdä menneitä ja tulevia
koskettaa kaukaisia ja tulevien unelmia.
Olemme kuin kaukana vaik koko ajan
tässä
tässä hetkessä elämässä
sen ajallisen ja ajattoman äärellä
kuin näkymässä eteen ja taa
ja juuri tää hetki aina
tuota näkymää rajaa.
Ja oikeasti, katsohan tuota kuvaa
ei ole sellaista aikaa
joka ois vain ”tämä hetki”
on vain kuin viiva
jonka vasemmalla puolella on mennyt aika
ja sen oikealla puolella on tuleva
viel elon edessä oleva
ja se viiva
on koko ajan kulkeva kohti tulevia
ja vasemmalla kasvaa
mennyt historia.
___mennyt______I______tuleva______
tämä hetki
Miksi tämä on tärkeä kuvata
jotta ihminen vois havaita
että ei ole mitään pysyviä aikoja
paikallaan polkevia
vaan, koko ajan piirtyy historia;
jokainen sana
teko
ajatuskin
se saman tien piirtyi sinne
menneitten kuville
tallentui kuin filmille
mihin aina voi palata ja katsoa
mitä milloinkin oli tapahtuva;
mitä juuri ennen sitä
ja mitä jälkeen sen
jonkin teon, tapahtuman, ajatuksen.
Näin voimme aina palata
ajan taakse miss’ on se merkittävä tapahtuma
jolla on vaikutuksia tulevalle
ja filmillä kuvatulle
tai viel sille edessä olevalle
puhtaalle taululle
jota piirrämme koko ajan.
Näin vois’ ajatella
ett’ astelemme kuin puhtaan valkealla
… vaan, näin ei kuitenkaan ole
sillä tulevan puolella, tuolla oikealla
on jo paljon valmiina menneen heijastumia;
sen vaikutukset sinne
joita on kuin mahdoton katkoa
ja tulevien päätökset, ratkaisut
jotka ovat menneitten jatkoa.
Menneillä siis aina vaikutuksia
joita on vaikea hallita.
- Elämän kulkua.
Maalaamme jälleen kuin taulua
elon koko kuvaa
jotta, voisimme nähdä
elon rakentuvaa totuutta
tätä hetkeä
sen ohutta viivaa, kuin ”miksi”
ja siitä edelleen tulevaa, ”siksi”.
Ja jälleen, siis vasta…
jos puhutaan parantamisesta
ihmisen vaivoista, sairauksista
ja olemme tässä hetken viivalla
… kaikki mennyt on vasemmalla takana
ja tuleva oikealla
ja se vaiva on juuri nyt tässä
viivalla
ja kosketus, apu, vaikutus
tapahtuu juuri tässä
kuin tuon ohuen viivan päällä;
on mennyttä, elettyä
aiheutettua, kärsittyä
ja edessä elon jatko
joka hetki paikkaa vaihtava.
Ja nyt onkin se kysymys suuri:
Voiko tällä hetkellä
olla tuleviin vaikutusta?
Voimmeko koskettaa ajan kulkua
sen kuin ennakoitavaa suuntaa
menneestä kohti tulevaa?
Ja onko meille siihen valtaa ja
voimaa?
Onko lupaa?
Vai, oisko ihminen aina
menneittensä vanki
vailla mahdollisuutta muuttaa
tulevansa suuntaa ja kuvaa.
Voiko mennyttä parantaa
sillä, siitähän juuri tässä on kyse
menneen kulun muuttamisesta tässä ja nyt
ett’ aikaisempi elon kulku ois kuin taikaiskulla päättynyt
kulku muuttunut
maailman kuva ja suunta muuttunut
yhden ihmisen osalta
tai vaik tuhansien tulevien.
Entä menneitten?
on nyt se uusi suuri kysymys.
Miten niille, menneille
menneitten elämille
teoille, vaivoille, tottumuksille
miten niille ja niiden
merkityksille
nyt viivalla oleville tuhansille
tai vaik sadoille tuhansille
yhden menneen hetken tapahtuman kautta
jolla on vaikutusta aina tälle viivalle saakka
vaik tuhannen vuoden takaa
ja taas edelleen tästä
vaikka, taas tuhannen vuotta.
Ja kun nyt tässä
samalla hetken viivalla
voi olla vaik tuhansia vaivoja
joilla on heijastumia satojen vuosien takaisista tapahtumista
tai vaik yhdestä ainoasta
joka jäänyt kulkemaan sukuhaarassa
kuin päivien päähän asti.
Ja kukin yksi kerrallaan
kärsii vanhaa tapahtumaa
jotain salaista vaivaa
jonka alkuperäistä syytä
on mahdoton enää esille kaivaa.
Se teko, tapahtuma
vain edelleen voimallisesti viivalla eläviä vaivaa.
Voiko tässä viivalla auttaa yhtä
ja häntä vaivasta vapauttaa
vai, voisiko vapauttaa, koskettaa kaikkia
joilla on jossain siellä kaukana
sama aiheuttaja.”
(Kipparin piti tässä välillä vähän huilata. Runoilijankin.)
-”Niin, tässä viivalla
kuin aina maailman tärkeällä paikalla, tässä ja nyt
ja etenkin, kun ollaan täällä merellä
aikain ja ajattomain merellä
joss’ maailma on avoinna ain menneitten ja tulevain taakse
- kas, rajaa ei ole
jossa on mahdollisuutta availla ovia, ajattomuutta.
Vaan, voi sitä tiedon ja
tapahtumien määrää
voi ihmisten, sukujen määrää
voi hyvän ja pahan määrää
syntyvien, eläneiden, kuolleitten
kaiken elämän salaisuuksien
uskojen, oppien
sotien, palveluiden
pimeyden voimien
ja aina myös ilojen, rakkauksien
surujen, kaipauksien
menetysten, unohdusten…
Voi kaiken elon matkan ja
kehityksen määrää!
mi tuonut on meidät tänne
tälle viivalle miss’ tänään juuri olemme.
Ja kaikki on auki!
Mutta siis, se suuri kysymys kuin
uudelleen:
Mitä niille
menneitten teille ja ihmisille
vaivoille ja vaivojen synnyttämille syille ja seurauksille
jotka kantautuvat tänne
täällä nyt eläville - tuleville?
Onko niihin valta ja voima
kajota, koskea
vielä kuin muuttaa täältä kaukaa
ja maailmaa parantaa, ja ihmisiä sen
joita nyt viivalla hoitelen?
Maailma muuttuisi, jos sinne
koskisi.
Jos kajoaisi tapahtuneisiin tekoihin
kuin kuolleita pelastaisi
vaivoja poistaisi.
Kuin uudesta aloittaa elon kulku kaikkineen.
Kitkisi pois tapahtuneita muutoksineen.
Se on paljon ajateltu
ja voi, miten kaunis ajatus se olisikin:
Muuttaa maailma kerralla paremmaksi.
Korjata kaikki.
Vaan, paljon jäisi myös
tapahtumatta;
tunteita, suruja kasvattavaisia
ihmistä opettavaisia, varustavaisia.
Moni oppi jäis oppimatta
moni tieto saavuttamatta
jos vaikeudet kaikki ois kerralla pyyhitty pois.
Millainen tää muuttunut maailma tänään sitten ois
jos mennyt historia hyvineen, pahoineen
ois pyyhitty pois.
Onko pian koko elämän koulu
otettu ihmisiltä pois.
Sillä, tämä maailma
on ihmisten ja ihmiskunnan kasvun tarina
jonka kaiken, niin hyvän kuin pahan tuloksena
on nyt tällainen ympärillä näkyvä maailma
oppeineen, kokemuksineen
tietoineen, taitoineen
ihmisluonteen kehityksineen.
Mikä on vain yksi ihminen
vaik ois kuinka ihana tai kamala.
Mikä on vain yksi ihminen
ajan kulun rattaissa.
Tärkeä toki aina paikallansa
hetken päästä jo katoavana.
Pitää katsoa kokonaisuutta
ja sen tarkoituksen kuvaa:
Miksi kaikki on olemassa
ja mitä se vielä lupaa.
Pitäisi piirtää jo tulevaisen kuvaa
jotta kaikki saisi merkityksensä
ja tarkoituksen yhdenkin ihmisen
ja koko maailman kaikkeuden
ja tään suuren matkan jostakin ain jonnekin
alun kaukaisen ja kaukaisten tulevien.
Mutta, se on jo toinen juttu
sen taulu ja kuva.
Mutta, siis nyt … parantumisesta
nykyisistä vaivoista ja menneitten kaiuista
joihin osallisuutta ei nykyisellä kantajalla ole laisinkaan
- ellei sitten katsota kokonaisuutta
jossa kaikki ovat kaikkeuden osasia
siihen vaikuttavia ja merkityksen toteuttajia
palapelin tärkeitä palasia ja osasia
joita ilman ei synny sitä suurta kuvaa
jonka tulevaisuus aikanaan meille lupaa.
Jos muutat palasen, miten käy
kuvajaisen
muuttuuko se, vai valmistuuko lain.
Minäkin osasen kokonaisuuden
matkalleni mukaan sain.
No, johan tää pohdinta jo pian saa
aikaan sen
ettei mitään saisi muuttaa
ettei kuva kaunis särkyisi
että toteutuisi se
mikä piirretty on kaukaisille tuleville.
Vaan, ei se kuitenkaan ole niin
ihmiset on muovattu muutoksiin
eikä huomisen jatkumo ole aina niin kuin luulisi
jos katsoo kulkua menneisiin.
Ihmisellä on mahdollisuus muuttaa
kulkua
elon kasvua
tietä ja suuntaa
rakentaa tulevaa
etsiä ain sisäistänsä unelmaa
joka on osa sitä kokonaisuutta
ja lopullista tarkoitusta.
Siksi meillä on valta vaikuttaa
kehittää, rakentaa
tätä ympärillämme olevaa näkyvää maailmaa
ajallista ulottumaa
… ja ajatontakin tavallaan.
On se ollut koko ajan niin
ja on jo matkattukin todella kaukaisiin.
Vaan voi, lähellä vielä se kaikki kasvu on
ulottuvuus suuntaansa uskomaton.
Ihminen rakentaa
raketteja, sotaa
talouselämän valtaa ja maailmaa
hoitaa ja parantaa
tappaa ja tuhoaa
- se on kaikki … tätä maailmaa.
Toiset kaataa toisia
toiset nostaa ja auttaa
ihmisillä on valtaa ja osattomuutta
kaikki kaikessa on ihmiskunnan kokonaisuutta.
Toisille tapahtuu niin paljon
toisten elämä kuin tyhjää täynnä.
Toisilla kaikkea ihan ähkyyn saakka
kuin loputtomasti elon rikkautta.
Toisella yks viljan, oljen korsi vain.
Ihminen niin pienestäkin voi olla onnekkain.
Ja suurten keskellä elo olla voi eloa onnettomain.
Ja yks hippunen pieni kaiken
keskeen
on tuo mitä kysyit: Voiko auttaa, parantaa
vaivainsa kantajaa.
Auttaa eloa onnelliseen
vahvistaa tarkoituksensa toteutukseen?
No, totta kai voi!
Apu annettu ihmisen
on hyvä teko kauneuden
ja sitä tapahtuu paljon koko ajan.
On monenlaista apua auttavaista
ja senkin kehitys on suurta kaikkineen
lääkkeine, ravintoineen
leikkuuveitsineen, kuntoutuksineen.
Kaikki on arvokasta mikä on ihmistä
auttavaista
eikä väheksyä tulisi yhdenkään osaa
sillä kukin paikkaansa kantaa.
Ja nyt vihdoin
kun tiesin alkuperäisen kysymyksen tarkoituksen:
Mikä on osa yliluonnollisen parantamisen
ei tuon ajallisen rikkauden, jota myöskin on paljon.
On olemassa voima
kaikkialla vaikuttava
se energia
jota on kaikkialla.
Ja se on väreilyä, kuten kaikki
täällä ajassa ja ajan takana
on väreilyä eri taajuista.
Se on se, joka parantaa kaikkialla,
jos parantamisesta
ja parantumisesta puhutaan.
Ilman värähtelyä ja sen energiaa ei tapahtuisi mitään.
Mutta siis, voiko koskettaa ihmistä
ja häntä kosketuksella parantaa?
Voiko apua ulottaa kauemmas ain
aikain taa
jossa vaivain syy viel vainoaa?
Kaikkea voi
ja kaikin tavoin ihmistä auttaa ja parantaa
hoitaa monin tavoin, tekniikoin
ja viel tulevin uusin unelmin.
Kaikkea tulee lisää koko ajan.
Mutta, yhtä hyvin kuin voi parantaa
tekniikalla
yhtä hyvin voi parantaa energialla ja värähtelyn voimalla
kauas ulottuvalla.
Kauemmas viel kuin kehittyneillä unelmilla
tekniikan menetelmillä.
Mut’ paikkansa kaikilla
yhdellä yhtä, toisella toista
ja kullakin ulottumansa, hoidettavansa.
Ja hetkessä toisin, toisessa toisin
sillä, kaikki vaikuttaa auttaen
ihmistä palvellen
… ellei sitten … tehdä tahallisesti vääryyttä
sillä sitäkin aina on.
Ihminen on niin uskomaton, niin hyvässä kuin pahassa
myös avunannossa - rahassa.
Äiti puhaltaa lapsen sormeen ja
kipu hellittää.
Toinen koskettaa toista, hänet vaivasta vapahtaa.
Joku jossain vain ajattelee toista;
hän hyvällä parantaa
… pahalla sairastuttaa.
Joku uskoo suuria, kauas ulottuvia
kosketuksia
etsii syitä ja seurauksia, ja siten palvelee.
Mikä estäisi sen
kaukaisen kosketuksen, vaik ei mitään näkyisikään
tuntee vain avun saamisen.
Kaikki on mahdollista
eikä rajoittaa kannata luovaa ajatusta
sillä luovan ajatuksen takana
hyvän tahdon takana
huolen tunteen takan
on auttamisen halu ja rakkaus
tahto hyvään ja avun antoon.
Miksi sitä pitäisi rajoittaa
eikö ennemmin kaikkeen, vaik uuteen, kannustaa
sillä voima, joka auttaa ja parantaa ...
tulee kauempaa.
#
Kaukaisten kaiut
)))
-"Kannattaa selvittää kaukaisia, läheisiä
ihmisen ulottumia ain aikain taa
ja myös ne, mitkä häntä tänään rasittaa.
Kaikki kaikessa häneen vaikuttaa.
Näin voi ikään kuin paremmin
häneen hoitoa kohdistaa.
Vaikkei sillä olekaan vaikutusta
hoidon itsensä kannalta
on se ajatuksena hoidettavassa
ett’ juuri tuossa asiassa
on oikeata kohdetta
ja näin oma osuus kohdistuu
vaikutus tehostuu siinä esillä olevassa
vaik todellinen syy ois kuinka kaukana.
Siis, pientä puhetta
kuin oireen esille nostoa
jonka takana avautuu se todellinen maailma
jonka tuloksena on nyt sairautta ja vaivaa
… tämä pieni siemen (se kipu)
sitä alkusyytä esille kaivaa.
Tää siemen on kuin käänteinen
josta kasvaa puu (sisäinen)
ja tuo kokonainen puu
nyt siemeneen heijastuu.
Sillä, ei yks vaiva ole se vaiva
lain
vaan, takana sen, mistä nyt kipuilen
on elon kuvio monimutkainen
… jonka päässä, siis vasta
on tää kipu
joka säteilee tietoa arvokasta.
Se on kuin portti, ikkuna, josta
katsoa
ovi, josta kulkea
käydä sisälle ja matkata kohti tavoitetta
sitä alkujuurta, jost’ liikkeelle lähtenyt on vaiva tää
joka nyt kipupisteestä pilkistää.
Se alkusyy on suurempi vaiva
kuin on nyt tää esille tullut siemen
joka alkusyytä ilmentää.
Se on kuin sähköisku
joka hetkessä ”syyllisen” tavoittaa
sitä koskettaa
ja sitä parantaa.
Ja se puu on vaivoja täynnä
kuin on lehtiä, haaroja, puun rakenteessa
… sitä samaa puuta
sitä samaa juurta
siitä samasta siemenestä
joka siis nyt on sen kaiken pää
joka kehosta esiin pilkistää.
Puu on kuivattava
sen alkusyy esiin kaivettava
juuri katkaistava
koko sen kasvu tuhottava
jotta ois mahdollista parantua
sen esillä olevan siemenen poistua
ja ihminen vois vaivoistaan vapautua - oikeasti
eikä vain kivun poistoa hetkellisesti
josta ei oikeasti ole mitään hyötyä.
Vain hetken apua. (Ja puu jatkaa
kasvua)
Ja näitä kipuja
esiin pilkottavia siemeniä
portteja, ikkunoita, ovia
on ihmisessä useita
säteileviä puita, pensaita
joita hoidolla kuivata ja poistaa.
Se vapautus ihmistä parantaa."
-
-"Siis,
etsi aura
siinä on kaikki
ihminen itse itsensä sisällä
monessa ulottumassa
eri väreittensä keskellä.
Ja siinä on kaikki ajallinen näkyvä.
Mut’ näkymätön ulottuma
se on vielä kaukana
ajattoman takana.
Mut’ ajallinen osa on ajallisessa
maailmassa
ajaton, ylempi, ajattomassa
… ja ne kaikki ovat kuitenkin yhtä.
Toinen on kuin virheetön, se
ajaton.
Toinen ei ole viaton
matkan vaivat yllänsä on.
Vaivat; kasvut, teot, kokemukset
aikaan saannon seuraukset
elon menneet, tulevaisuudet
… ne kaikki ylläsi on
ajallisen kohtalon.
Ja näissä kaikissa
ajallisen osissa
on kaikki muistissa
lähellä ja kaukaisissa.
Ja kaikki
on sun ajallisesi elämä
elosi kirja, viel päättymätön
… vaik kerran aina se päätöksensä saa
kun aika kulkijansa kadottaa.
Mut’ siihen asti
kirja on auki
ja kertyy matka ja vaiva
- elon oppia esiin kaiva
sillä, sitähän varten täällä ollaan
elo tarkoitustaan toteuttaa.
Mutta, matkalla sattuu ja tapahtuu
- eihän se muuten ois ihmiseloa lain
ja kukin tehtävänsä matkallensa sai.
Mutta, maailma kuluttaa, kasvattaa
vahingoittaa rankaa ja mieltä
… etsi vaivoja jarruttavia sieltä;
ne ovat kuin kulumia
kehoa kuluttavia
ajatusten loukkauksia
turhia rakennuksia
tapoja, tottumuksia
… toiset hyviä, toiset huonoja
matkan vaivoja, rasitteita.
Kaikkea, oi mahtuu ihmiseen
sen näkyvään ja sisäiseen
auran kokonaisuuteen.
Ja nyt, siis taas…
jos halutaan parantaa
kehoa korjata ja vaivoja helpottaa
kulumia ja ajatuksia
tapoja, tottumuksia
- antaa helpotuksia elon matkalle
niin, aloitettava kuin ylhäältä
vaikka kaikki onkin kuin samaa tasoa
mutta, hienoimmasta alhaiseen
värähtelyn tasoineen.
Ja ylläsi, oi ihminen
on tietosi, viisautesi
kokemuksesi, muistosi
kaipauksesi kaikkineen
iloineen, suruineen
toiveineen, tahtoineen
muistiin kirjattuine tapahtumineen
ja siellä on paljon
- siellä on kaikki
mit’ matkallasi kokenut, kantanut oot
ne vaikuttavat sun iloosi
tai elosi ahdinkoon
ja heijastuvat sieltä sun alemmille
osille
näkyville rakenteille
kehosi ulkoisille, sisäisille osille
kiristäen, puristaen
muistuttaen ain jostain menneistä
elosi hetkistä.
Ja nyt, jos sinä parannat
sinä aloitat kuin kaukaa, hienoimmasta
ain laskeutuen alemmas
kehon pinnalle ja sisälle
kipujen seurauksille
korjaten, koskettaen, muistojen teitä
syitä ja seurauksia sieltä
sit’ kehon osalle, sen kiristyksille
vaivoille
sisäisten heijastuksille tai vahingoille
ja kosketat niitä
ja siitä … alkaa toipuminen vasta
palautetaan kuin puhdasta lasta
… vaik mahdotonta se lie
mutta, tuo on se toipumisen tie
sillä, kaikella ain rajansa,
lakinsa
matkansa, tavoitteensa
lupansa, voimansa
matkansa tahtonsa
eikä koskaan ylitse sen
elon todellisen tarkoituksen
ja toipumisten lupien.
Mutta, hyvä on tietää, ett’, minne
asti
mikä on tää elon rasti
mihin kaikkeen on lupa
mikä kaikki voi toteutua
ettei tule luvattua turhia
antaa turhia toivoja
sillä eloilla on aina tarkoituksia
joita kivut, vaivat, palvelee
pitää tiellä, ohjailee
elon tarkoitukselle.
Ei tämä saa olla kuin leikki, ”ett’
katsotaas!”
vaan, toivotaan
sit’ luotetaan
sit’ jatketaan elon tarkoitusta.
Jos parannutaan, autetaan
kiitollisuutta siitä
mutta, ihminen on ihminen
… eihän sille kuin mikään riitä
mut’ kasvu kaikkineen
tuo rajat tarpeilleen
ja silloin tyytyväisyys vähästäkin
on elon rikkautta ja tahtoa
rakentaa kokonaisuutta ain omalla osalla
ja uskoa: se on kaunista
mitä teet matkalla.
Eikä katsoa tule sitä vain
ihmissilmin
vaan ylemmin ulottumin
suurin suunnitelmin
ja sen toteutuksin.
Ois opittava näkemään se
… se tuo rauhan elolle."
Runoilijan huomio:
Vaikeita ulottumia ja ulottumien takaisia
aikoja ja ajattomia.
Mietittäviä käsitteitä.
#
Ikävä
)))
-"Ikävä on kalvava
kaipaus kuluttava
voimia syövä
lyövä
- pian vaik’ syöpä.
Ikävä!
Sisäinen tunne polttava
kyyneliä esiin nostava
ei helpota
ei vapauta
muistoista taakka rasittava
- verisuonia tukkiva
sydäntä kuluttava
monenlaisia vaivoja rakentava.
Olet niin kaukana!
Sisäinen palo
muistojen liekki korventava
kaiken arjesta kadottava
kaiken kauniin hetkisen
- se tuo mieleen vain eilisen
sen yhteisen ilon, onnen, kaipauksen
ja tapaamisen riemun
eron, menetyksen
kaiken luhistumisen
yksinäisen sydämen
- kuin murhan sisäisen
kaiken voiman katoamisen
menetetyn onnen.
Ikävä!
Elimistöä kuluttava
tappava
- menetetty unelma.
Hän on jossain kaukana!
Oli niin paljon yhteisiä haaveita
- nyt kadonneita.
Kuin kuolema!
Oi, elämä! Auta. Paranna."
#
Katkeruus
)))
-"Katkeruus
on kalvava myrkky
ei anna rauhaa
ja puheessakin ain pauhaa
se syö mieltä
kuluttaa sieltä miss’ ihmisen sisin on
vaikutus itseen on uskomaton.
Katkeruus
on vihaa
ja jatkuva stressi
sielun sisäinen stressi
jota ei heti huomaa
mut’ verenpainetta se nostaa
ja se viha syö
se sisäistä ihmistä kuin ylen aikaa lyö.
Ja vaivoja
on mahdoton paeta
sillä levoton mieli
ankara vihainen kieli
poistaa ihmisestä ilon
pitää yllä kuin jatkuvan surun
ja kehon kepeys, levollisuus, on
poissa
kahlaa kuin menneitten syvissä joissa
joiss’ kivut ja säryt vaanivat
sairaudet vain odottavat päällensä tarraamista
elämän ilon kadottamista.
Ja pian … koko elo on poissa."
#
Ihmeparannus
)))
-"Ihmeparantaa
kuin energialla vain koskettaa
… ja huoli, vaiva, on poissa.
Tai, jo vakava sairaus
joka on elämän tapojen, tottumusten, seuraus
tai, vaikka tarkoitus …
elon tarkoituksen toteutus
ett’ ihminen löytäisi tielle
mille tahto lähteissä oli
- vaikkei sitä enää tiedäkään
elämä halun, tarkoituksen, hävittää.
Ja jos sitten …
elo kutsuu kulkijaansa
vaivoin vaimentaa menoansa
muistuttaa ajasta tavallansa
kaivaa kuin sisältä tarkoitustansa
… niin, sitäkö pitäisi parantaa pois
ett’ edelleen vois kulkea
kuin ei kutsua, lupausta, lainkaan ois.
Viedä vain, kuin elon tahto ja
tarkoitus pois ihmeparantamisella
tai parantajan tahdolla
energian voimalla
tai, osallisen tahdolla.
Ei niin, parantaja hyvä,
on opittava
ettei ole sellaista tarkoitusta
ett’ vain kaikkien ois parannuttava
vaik’ kuinka ois esikuvia Sanojen matkassa.
Aika silloin oli toinen
kuin oli tarkoituksenkin;
todistuksen
tunnistuksen.
Vaan, enää ei ole sellaista
tarvetta
se jo todistettu on
voiman osoitus on tarpeeton
uskon pönkitys on tarpeeton.
Usko joko on
tai sitä ei ole.
Uskomaton on uskomaton.
Mutta nyt, turhia paineita
ei kaikkien ole tarkoituskaan parantua
vain niiden, joille sillä on oikeata tarkoitusta.
Ei vain kuin huvin vuoksi
ett’ parannettu taas takaisin turhuuksiin juoksi.
Mutta silloin
kun kuntoutus on tarpeen elon tehtävän tähden
tai muun tärkeän syyn
silloin kuntoutus antaa toteutuksen.
Tai, jos tehtävä vaatii syvyyttä
sisäistä kasvua
elon polttoa
oppia
silloin ei tule ihmeparannusta
sillä, vaiva on rakennusta tehtävää varten.
Ja, jos sairaus on seuraus
elon tai menneitten teoista
on se vain kannettava ja siitä opittava
vaik hetken saisikin helpotusta.
Mutta, tärkeätä on katsoa
millaista kuin siunausta on vaivasta;
mitä kulkua
mitä vahvistusta
opetusta, oppia
… silloin ollaan suurien äärellä
elämän peruskysymyksillä
sen tarkoituksella ja tahdolla
elon tavoitteella
- joka kaiken elon tarkoitus kuitenkin on.
Vaan, onko kaikilla tahto ja
tarkoitus
onko todellinen päämäärä, lupaus?
Se onkin jo kysymys suuri.
Ihminen monesti niin paljon itsestään luuli."
#
Tarkoitukset ja lait
)))
-"Ei ole sairastaminen / parantaminen
yksinkertainen asia ollenkaan.
Se kaikessa ajaa ain tarkoitustaan.
Ihan aluksi tulisi aina kysyä:
Miksi?
Miksi sairastaa.
Miksi parantua.
Miksi piti sairastua.
Miksi pitäisi parantua.
Tuosta pääsee jo kaiken juurille, tarkoituksille.
Ajallisella lakinsa.
Ajattomalla omansa.
Onko parantaminen ajallisen
vaiko, ajattoman tapahtuma
tarkoitus, tahtonsa.
Ajallisen tapahtuu ajallisen
ehdoilla.
Ajattoman tapahtuu ajattoman ehdoilla
ja monesti ajallisen avulla.
Ajattoman voimat on ajallisen apuna.
Mutta, ajallisen avulla ei voi
vastustaa
ajattoman tahtoa.
- Vaikeata. Viisautta.
Ja kaikella on lakinsa.
Ajallisen laki on ihminen
ajallisineen.
Ajattoman laki on ylempineen.
Ajallinen ei yllä ajattomaan.
Ajaton vaikuttaa ajalliseen.
Ajattoman tahto on ajalliseen.
Ajallisen tahto on ajalliseen.
Siin’ on kaksi maailmaa;
ajallinen
ja ajaton.
Ajattoman alla ajallinen on."
#
Pohdintaa vaivain syistä
Kapteeni kipuili ja tutki
vaivat aina välillä miestä kuin hutki
jarrutti
johdatti ain uusien asioitten äärelle
- opetti ja avasi
omalla kehollaan näytti, mist’ kaikesta kyse on
kun matkan teko hetkin kuin mahdoton;
ajallisen kehon siis
vaik’ henkinen jo kulki kaukaisiin.
Ja löytyihän taas viisautta
matkalta
vapautti vaivoista, kun ensin opetti
mi aina on kaiken takana:
onko kyseessä elon tarkoitusta
vaiko viisauden kasvua.
Ja keho raukka
on aina täss’ välissä kovilla
kun sen kautta kuin pakotettuna
sai uusia suuria oppia.
)))
-"Asiat eivät ole suuria
vaan, vaikea uskoa, jos halutaan parantaa, parantua:
Onko aina mahdollista?
Onko tarkoitusta, vai onko seurausta?
Jarrutusta, opetusta
oppia kasvatusta?
Kasvua kohti jotain uutta, vaik
suurta
josta todellista apua ihmisille
elämälle helpotusta
että veis’ kohti jotain elon tarkoitusta?
Ja tulee oppia
kuulla tarkoitusta, ei vain luulla
ett’ asiat ois aina näin
ihminen kun pian kääntää asiat väärinpäin
… ja sit’ pettyy, horjuu
syyttää ja tuomitsee
kun tahto oman, toisen, ei tapahdukaan.
Ei parantaminen, parantuminen, ole
automaatti
se annetaan
sallitaan - tai sitten ei.
Mihin hyvä tulos ihmisen vei:
Kasvoiko?
Oppiko?
Muuttuiko mikään?
Mihin jatkonsa käytti?
Miltä elämä kuin ihmeen kautta näytti?
Ja mitä vei se eteenpäin?
Mitä opetti, jos tulos petti?
Minkälaisen jäljen elämälle jätti
jos voitti, tai hävisi?
Mut’, suuri kysymys:
Mikä aiheutti?
Mitä aiheutti?
Mitä aikaan sai, ja mitä teki vasta?
Onko elonsa arvokasta itselle, muille?
Onko merkitystä nälkäisille suille?
Tietoa kaivatuille?
Jos sanoin, asiat helppoja
yksinkertaisia
mitä vaivojen takana toteuttajana.
Vaan, jo monimutkaista on se
mikä johti tarkoitukselle
… mikä taas johti vaivan aiheuttajalle, vaivalle.
Syyt on kaukana
ihmisen näkyväisen takana
… se todellinen aiheuttaja.
Mutta, ketju vihdoin näkyvälle
kulku ihmisen keholle
vaivalle, sairaudelle
on kuin yksinkertainen ratkaisu
… eikä vaivan takainen ole kaukana.
Jos katsotaan kuin kuvana:
alimpana sairaus, vaiva
sen yllä stressi
sit’ oire jostakin
vaan, sitten se oireen syy
onkin jo monenlainen maailma
elämä kaikkineen
kokemuksineen, tunteineen
ihmisineen, tekemisineen
elon menneineen
sukuineen, polvineen
maailman tapahtumineen, kehityksineen
ja ylimpänä viel’ suurimpine suunnitelmineen
elon tarkoituksineen.
Mutta siis, kaiken alla, alimpana
on ihminen, kuin raukka
kehoineen, tunteineen
toiveineen, haluineen
elon suunnitelmineen
iloineen, pettymyksineen.
Hänessä ilmenee kaikki nyt
näkyvässä
vaan, voi … miten paljon onkaan näkymättömässä."
#
Ajatus
)))
-"Ajatus
ihmisen voima suunnaton
- ajatuksena kuin mahdoton
vaikka siinä monen perusta on.
Väärä, vino ajatus
sanojen voima, ilmaus
oma kuvaus, uskomus
lupaus, luovutus
näky tulevasta
tahto unelmasta.
Voimia kaikki, vaikket uskoisi niin
ne kukin tavallaan rakentaa sua tuleviin;
huonot kuvat masennuksiin
yhä vain syvempiin pettymyksiin.
Mut’ usko, kuva paremmasta
parantaa sua vammasta, vaivasta
ovat jo lupauksia tulevasta
kauniista
iloisista ajoista.
Ja ajattele: Kaikki lähtee vain
ajatuksesta
sen synnyttämästä mielikuvasta
toivosta, unelmasta.
Ihminen itse voi hallita
kehoa ja sen rakennetta
kasvua ja parannusta
- samoin kuin pahennusta
voimien kadotusta
vaik’ jo lopun lupausta.
Kuuntele omaa ajatusta
… kehon ajatusta
onko se negatiivinen
vaiko positiivinen.
Kuuntele sanoja
sen painoja pahasta
sen unelmia paremmasta
sen uskoa, toivoa, tulevasta
sen mielikuvia unelmasta.
Irrota itsesi ajatustesi virrasta
sanojesi voimista
- olivat ne kumpaan suuntaan tahansa
hyvään tai masentavaan.
Irrota itsesi
oma sisimpäsi, kuin se omantuntosi ääni
ja kuuntele sillä;
mitä liikkuu ajatuksissasi
mitä sanoja suustasi
mitä tekoja kehollasi
millaista asennetta pidät yllä
ilmeitä, eleitä.
Astu kuin olemuksesi sivuun
ja tarkastele itseäsi;
kuuntele, katsele
opettele näkemään
kokemaan tuo kuin kahden erillisen ero
sisimpäsi
ja ulkoisesi."
#
Intuitio on kanava
)))
-"Intuitio
on kanava
jonka kautta kulkee tietoa monitasoista
läheltä
ja kaukaista.
Läheltä
kuin arkipäiväistä
sen ymmärrystä kuin salaista
selittämätöntä
mutta arjessa auttavaista.
Kaukaista
kuin aikain takaista
vaikka, aika kaukainen on ajattoman salaista
… tässä ja nyt
vaik’ ois jo aikaa mennyt
tai tulevassa vasta
vaikka kuinka kaukana.
Mutta intuition kanavassa
on kaikki valmiina;
mennyt aika ja tuleva
ja oleva, unelma
ja ainoa rajoittava on aika
milloin esille tuoda
jotta ihmiskunnalla
ois kuin kaikki valmiina
matkalla kohti seuraavaa elon vaihetta.
Intuition kanava
on kuin matka kohti tuntematonta
tieto
ja tiedostamatonta
ja kanavassa
on aina pää tässä, näkyvässä
kuin putki, josta ulos tulla
tietoa, taitoa.
Tulee olla avoinna tiedon kulkea.
Mitään et voi sinne syöttää
voit vain kuin kysyä
tai vain odottaa
vastausta, apua.
Mut’, elon tieto, viisaus
on intuition tulos
aina jollain tavalla.
Sillä, kukin ihminen aina
on siinä jollain tasolla
vaik kanava ois vielä suljettuna.
Odottaa vain tarkoitusta avautua
mutta sisälle voi kuin huomaamattomasti kurkkia
ja tulevia urkkia.
Intuitio on tietoa
elolle tarpeellista
sen kehitykselle, kasvulle
tulevaisuudelle."
#
Sinä itse rakennat
)))
-"Ajatuksin
mielikuvin
unelmin
omin sanoin
sinä rakennat elosi tietä.
- Et vielä kaikkea tiedä.
Mut’ voima kuin suunnaton
tuon alitajun on
ja siellä jo valmiina kaikki
niin hyvä
kuin myös paha
rahan himo, valta.
Noista vain kuin valita
mitä haluat olla.
Älä unohda unelmoida
sieltä kaikki alkaa
pienistä ja suurista
elon suunnista
suunnitelmista.
Siellä kuin kirjattuna
valmiina kaikki on.
Niin, vaikka ne siellä ovatkin
kuin kurkkivat
ja suuntia ohjaavat
joskus muistuttavat unelmasta
elon tahdosta, tuloksesta.
Mutta, kaikella on aina aikansa
ja valmistelunsa
niin ajalla, kuin omalla elolla
- pitää olla valmiina
vaik’ ois millainen unelma.
Pitää ymmärtää
nähdä
kasvaa
huomata
oikea aika tarttua ja toteuttaa
sitä sisäistä tahtoa
kutsua
suuntaa
jonka hetki oikea avaa.
Ei ennen
ei liian aikaisin
ei myöhäänkään, unelma katoaa
aika muuttaa, kadottaa
ei enää kutsu kulkijaa.
Mutta, oikea aika
sisäinen kutsu, palo
kuin jokin outo elämän valo
ja kuin hullu varmuus kaikesta
visio uudesta, tulevasta
ja se voima
into
usko johonkin viel’ suurempaan
- usko unelmaan
ee toteuttaa elon outoa kudelmaa
jolla sinä
olet osana siinä
kuin valmistetulla paikalla
elämäsi tarkoituksella.
Älä anna sen
ajan
kutsun
näyn
unelman
mennä ohi, sillä …
siinä … on sun elämäsi ovi."
#
Intuitio sairaanhoidossa
)))
-"Ja nyt, Kapteeni hyvä,
palataan ihmisen sairaudelle
parantamiselle
parantumiselle.
Siihen liittyvälle intuitiolle.
On hyvä
jos siinä aina
on intuitio matkassa
silloin siinä on myös tietoa
lupausta
riippumatta lopputuloksesta.
Sillä, ei ole sairautta ilman tarkoitusta.
- Tuo on suurta salaisuutta.
Ajassa on myös tarkoituksettomuutta
on vain ajallista toimivuutta
yleistä kehitystä, kasvua.
On silläkin tarkoitusta
mutta, kuin tikapuina
monenlaista tarkoituksettomuutta
… ellei sitten, tuo tarkoituksettomuus
ole kehityksen tarkoitusta.
Mutta, emme tässä nyt puhu siitä
- ei aika sille riitä.
Puhumme kuin ihmeistä
vaan, onko lie niitäkään
jos intuitio kaiken ymmärtää
ja jo edeltä näkee, tietää sen
miten hoitaa sairauden
… paljastaa totuuden takana sen
ja näyttää jo edeltä tuloksen.
Onko se silloin ihme
jos se jo tiedossa oli
matka vain kulki
ja tarkoituksensa toteutti;
jotain hoiti
j otain palautti
jotain paljasti
rakensi.
On siis sairautta ja sairautta
on hoitoa ja hoitoa
on monenlaista tietoa, tulosta
monenlaista kasvua, vaikutusta.
Ei mitään vailla tarkoitusta
laajassa kuvassa.
Vaan, jos käsitellään ”käsien
kosketusta”
näkymättömän apua, ohjausta
se on toisenlaista.
Vaikka, ihminen itsekin
koko ajan hoitaa parannusta
ja kaikki siihen annettu apu
on suuriarvoista.
Ja kaikki kaikessa
on yhteen vaikuttavaista.
Tämä on kuin yksinkertaista
- eikä kuitenkaan ole sitä.
Viisaus elämästä
on vielä vaikka mitä!"
#
Intuitio on salattua
)))
-"Intuitio
on tietoa salattua
tai itselle tuntematonta
hetkeen tarpeellista.
Ihmiskunnalle
tai vain itselle
suunnittelun apua
vaaran varoitusta
ennenaikaisen tietoa, ennustusta
menneitten tutkimusta
ymmärtämättömän ymmärrystä.
Intuitio tietää
vaikkei tiennyt tietävänsä.
Intuitio paljastaa
johdattaa kohti tuntematonta.
Toimii oppaana
opettajana uusissa asioissa.
Intuitio rakentaa uutta
ennen tuntematonta
ratkaisee ongelmia
luo sattumia
uusia löytöjä, vaikkei etsittykään.
Intuitio etsii ystävää
luo yhteyttä, yhdistää
kuin toteuttaa elämää ja kasvua sen.
Intuitio antaa elämälle merkityksen.
Avaa kuin valmiin kirjoituksen
ja luo uutta.
Intuitio rakentaa tulevaisuutta.
Onko tässä, oikeasti, jotain uutta."
#
Parantamisen kokonaisuudesta
)))
-"Ei parantaminen
ole ainoastaan ulkoisen, näkyväisen parantamista
vaan, myös sisäisen, kaukaisen
ihmisen näkymättömän osasen
ja kaiken sen ulottuman
mikä on takana, yllä, ihmisen.
Kaiken sen menneen elämän;
muistojen, kokemusten
surujen, kärsimysten
ilojenkin ja menetysten
elon kuormien raskaitten
ja viel’ kaukaa tulleitten suvun rasitusten
menneitten elon kuormien
mukaan annettujen taakkojen
siltä osin, kuin niitä voi ottaa
pois
ett’ elo keveämpää olla vois.
Vaikka, aina on muistettava
taakkojen kuin lahja;
kuinka paljon elon ohjausta, opetusta
viisautta, kokemusta
saakaan ihminen kautta niiden
hetkin kuin pirullisten kärsimysten.
Kuinka paljon ne opettavat
pehmittävät
muuttavat ihmisen mieltä ja tietä
kuinka paljon murtavat kuorta
kun on paljon ajallista huolta.
Kuinka paljon apua voi antaa
toiselle
rinnalla kulkevalle
kun on omaa kokemusta ja elon todellista koulua
jotain tietoa, millä oikeasti voi rinnalle asettua
ja nähdä toisen tilaa
ja ymmärtää
elon merkitystä.
Aina
pitää katsoa kokonaisuutta
-
ei vain omaa osuutta
ja sen pientä tai suurempaa kärsimystä
sillä, miten se ihmistä rakentaa
miten kasvua palvelee
miten se kaikki elon tie, kuin ystävä kallehin
rinnalla kulkien
näyttänyt, opettanut,
tietä elon ihmeellisen
antanut viisauden, tiedon ja taidon
elämän avun aidon
jolla kantaa ja jakaa
antaa toiselle turvaa ja uskoa paremmasta
viisautta ihmisen suuruudesta
elon tiestä ja tarkoituksesta
lohduttaen ja opastaen viel kokemattomien teitä.
Kuinka ihanaa onkaan
kun joku viisaudella, tiedolla, taidolla
palvelee ja auttaa meitä.
Älä elon kärsimyksiä
ja sen viisasta koulua
liian helpolla poies heitä."
#
Ihmistä ei voi nähdä
)))
-"Katso ihmistä
mitä näet sinä siinä:
ulkoista
ajallista kuorta muuttuvaista
kuin peili, joka kuvaa sisäistä olemusta
yksitasoista
vajavaista.
Ihmistä ei voi nähdä, pinnan vain
ellei ole jotain erikoista näkökykyä ja ylempää ymmärrystä
millä selittää
outoa näkymää.
Sillä, ei riitä vain nähdä
pitää olla myös ymmärrystä
muutoin tuo nähty on hyödytöntä.
Ja onko tarpeen selittää jotain
niin monimutkaista
moninaista
ihmistä monien ulottumien ulottuvaista
ihmisen ymmärryksen ulkopuolista, kaukaista
sitä tiedon virtauksen määrää ja salattua muotoa
hienoja energioita.
On koitettu kuvata, ja kuvataankin
herkillä kameroilla, niin vajavaisilla
vain väreillä vähäisillä
ihmissilmin nähtävillä.
Vaan, mikä mittari kaikelle
on ihmissilmä, aivo, vähäkykyinen
vaik’ kuitenkin niin hieno, monimutkainen.
Mutta kohde, ihminen
on kokonaisuus eri ulottumien
eikä ihmistä kuvata voi kortein, värein vajavaisin
ja selittää, kuvata, tiedoin puuttuvaisin.
Ja kun kuitenkin sellaista kaikkea
tehdään
kuin hippusia kokonaisuudesta nähdään
ja niistä selitetään, miten ihmisen asema, tila, on
- ihmisen kuvaaminen on mahdoton.
Luut, lihat, rakenteet
ajalliset välineet
niitä jo osin tunnetaan
… paljon kuvitellaan
mut’ joka päivä jotain uutta opitaan.
Mutta, niin vähän oikeasti havaitaan.
Ulkoista hoidetaan, parannetaan
… ja se on hyvä se
mutta se kaikki, mikä jää näkymättömänä taustalle
on todella suurta.
Siinä on kehityksen suunta;
kohti viel’ tuntematonta.
Loputonta.
Mutta, sellainen on ihminen;
tutkivainen
selittäväinen
tahtoo ratkaista ja löytää
kaiken jotenkin vähäisillä aisteillaan ymmärtää.
Mutta, näkymättömät ovat vaikeita
silloin rakentaa hän omia mielikuvia, selityksiä
luuloja, uskomuksia
”totuuksia”, hän sanoo
ja uusia selityksiä punoo.
Sellainen on ihminen
ymmärrykseltään niin vajavainen
mutta rakenteeltaan, kokonaisuudeltaan
niin moninainen
monimutkainen
moniulotteinen.
Hän itse, on juuri se suuri
salaisuus
ja elämän arvoitus,
Eikö ole jotenkin huvittavaa;
hän tutkii monimutkaista maailmaa
ja etsii vastauksia kuin loputtomia
- ja hän itse on juuri se
jossa on avain kaikelle - kaikkeudelle.
Oi, pieni ihminen!
Sinä olet niin suuri, monimutkainen
ja moniulotteinen.
Ja intuitio, sana jota käytetään
… vaik’ kovin vajavainen
on se kuin pieni reikä, rako, josta tutkia ja nähdä
elämän suuria näkymättömiä salaisuuksia.
Oi, miten tätä kuvata
tätä näkymätöntä suuruutta
kun jo näkyväinen maailma
on niin valtava urakka.
Ja se on vain näkymättömän pieni heijastuma."
#
Merillä, sisäisillä
Niin, tänne kaukaisen merille
kulkeutui nyt Kapteeni laivallaan miehistöineen.
Kullakin omat tehtävänsä
kuin huomaamattomat auttajat
ja Kapteeni opetusten kohteena valmistaa tulevia
rakentaa unelmia
etsii suuntia, joissa toimia
joissa tarvitaan näkymättömiä voimia.
Koko ajan matkataan kuin kauas
kohti sitä kirkasta
oranssinkeltaista valoa
vaik’ oikeasti … ehkä joku jo huomannutkin
matkataan yhä syvemmälle kohti ihmisen sisintä olemusta
ja sen kokonaisuutta
energiakehoja ja ulottumia
kaukaisia yhteyksiä, miss’ kaikki salaisuudet tarjolla on.
Matka ihmiseen on uskomaton.
Elämän merellä
ulottumien merillä kaukaisilla
tietojen, viisauksien lähellä
ja ylempien virtojen äärellä.
Täällä, siellä, lipuu nyt tää kirkastunut laiva.
Hiljaista.
Hiljaista opetusta ja oppia.
Rauhallista kasvua kohti tulevia.
Matkataan kohti unelmia.
#
Ihmisen kehitystie
)))
-"Ihminen keksii
rakentaa malleja, teorioita
kuvioita, ratkaisuita.
Selittää kaiken monimutkaisuutta - ja
luulee tietävänsä
tuntevansa suuruutta
näkymättömän kokonaisuutta
- näkyvänkin vielä
vaik’ oikeasti: Ei hän tiedä vielä paljoakaan
mutta, hän matkaa kohti tulevaa
ja se matka ain uusia avaa.
Sitä kutsutaan kehitykseksi, kasvuksi
ihmisen, ihmiskunnan, elämäksi.
Ja niillä teorioilla
kuvilla, kuvauksilla
monimutkaisilla selityksillä ja kuvilla
rakennetaan ratkaisuja ihmiselon ongelmiin
syihin ja seurauksiin
taustoihin ja tarkoituksiin
- elon suuriin arvoituksiin.
Ja niillä mennään
niillä opetetaan edelleen
niiden päälle rakennetaan
niihin uskotaan
niillä jopa hallitaan, rahastetaan
… ja huomenna kaikki on jo toisin.
Miten tuon kauniisti sanoa voisin?
Elämää, kehitystä
kasvua, kulkua, kohti totuutta
joka kuitenkin … on niin kaukana.
Eikä tarkoitus olekaan kaikkia ratkoa
mutta, ihminen on ratkaisukeskeinen
hän rakentaa teorioita
piirtelee kuvia
kuvailee luuloja - ja uskoo
tänään tähän
huomenna jo toiseen, uuteen.
Näin matkataan tulevaisuuteen
ja matkalla muuttuu kaikki.
Elon kuin leikki.
Siksi, oi ihminen
mitä eilen hän tutki ja löysi
sen huominen jo hylkäsi
uuden kuvan tieltä.
Siksi, onko niin viisasta
kulkea vanhoissa jo kolutuissa
kun, uuttakin ois tarjolla
- niille, joilla on usko uuteen
jotka etsivät avoimin mielin tulevaisuuteen
eivätkä piehtaroi menneitten teillä.
Uutta! Uutta! on varattuna meille.
Niin hyvää, kuin vanhojen tietojen
tieto olisikin
on uuden tiedon arvo ain suurempi
ja sillä voi rakentaa uutta
todellista tulevaisuutta.
Tulee vain olla rohkea ja uskoa
ett’ on olemassa kuvia
joita ei ole vielä…
#
Näkymätön ihminen
)))
-"Ihmisen perusolemus
se jossa kaikki kuin määräävät langat on
jossa kaikki ohjaus, tieto, taito, tallessa
on sähköinen ulottuma;
värähtelyä kaikki
hienojakoista silmille
ihmisten laitteille viel näkymätöntä
vaikka kuitenkin herkille tunnettua
yliaistillisten ulottumia.
Jos tuo kaikki näkymätön osanen ois
ihmiseltä pois
vain kuori toimimaton hän hetkessä ois.
Ja jos särkyy tuo yhteys
kehon ja näkymättömän väliltä
katoaa tieto, taito, näkyvältä
ja häiriötä monella tapaa
”hengetön” ihminen vain rankana makaa.
Kuin radio ilman antennia
tai jollain huonolla ajoittaista kosketusta.
”Ylhäisen” yhteydestä kaikki alkaa
- hyvä ja paha
yhteyden laatu on ratkaiseva
… jos on ongelmia siellä
on myös ongelmia ”alhaalla”.
Ja alhaisen parannusta
ilman ylhäisen apua
on mahdotonta antaa.
Jos yhteys katkeaa
tunto, taito, katoaa
tieto, ymmärrys, vain hetkittäinen
ihminen vajavainen.
Alhaisen vammat vaatii ylhäisen
apua
energiavirtoja, ohjausta
alkumuodon avustusta
ett’ ois ymmärrys keholla, miten vamma korjata
ja mikä on se muodon määrä
ettei tule korjaus väärä,
#
Valta aineen yli
)))
-"On hyvä olla valtaa aineen yli;
poistaa
pahaa
palauttaa hyvää
… on kuin ihana syli.
Aineen ja aineettomuuden vapautta
uutta mahdollisuutta;
auttaa ja parantaa
vahingollista poistaa
puhdasta palauttaa.
Aineen vapautta!
-Ja onko sitä minulla,
kysyi nyt laivan kapteeni,
muuntaa ainetta
- parantamistarkoitusta.
-Miten sitä muuten?
ellei jotain ole
tai on liikaa
jos puuttuu
tai vahingoittaa.
Tällä (vallalla) vapautta vaivasta;
puuttuneen palautusta
muuttuneen kadotusta.
Onko sinulla, sinä kysyt,
onko valtaa aineen yli;
auttaa
vapauttaa.
Miten muuten voi parantaa
jos tahtoo parantaa / parantua.
Kellä, ellei sinulla
sydämen kaivatulla
suurella matkalla
merten, sisäisten merten matkatulla
matkaajalla kuin iänikuisella.
Sinulla.”
#
Kapteenin selkä
)))
-"Vaiva
ohjaus
vaiko opetus
kutsumus.
Oma laboratorio.
Aina matkassa.
Eetterikeho siirtynyt;
ylirasitus
väärä liike joskus, loukkaus
- jokin vain, vaiko tarkoitus
ohjaus äärelle
oudolle, tuntemattomalle syylle.
Siirtynyt selästä kehon sisälle.
Siirto
takaisin paikallensa kehon
ulkopuolelle:
Sillä sisäisien vapautusta
puristuksen poistumista
asennon korjaantumista.
Kasvanut vahingollista ainetta;
selkäydinkanavan ahtautta
hermoradan puristusta
- niistä kipuja, vaivoja
pirullisia säteilyjä.
Vahingollinen aine pois:
Tilaa kanavalle
tervettä ainetta tilalle
soluja, nestettä.
Miten sen sanoa?
Miten toteuttaa outo tapahtuma?
Pelkoa.
Pelko pois!
On rakkautta omaa kehoa kohtaan.
Toistakin.
Ei käskeä, komentaa
vain todeta, tai kuin pyytää:
-Siirretään, tehdään tilaa
paha pois, tervettä sijaan
- ja lopuksi, kiitos.
Siirretään ainetta.
- Valtaa aineen yli.
#
Parantamisen vaikeutta
-Millä sanoilla? tiedustelee Kapteeni.
)))
-"Sanoilla?
Ajatuksilla
sydämen tilalla ja halulla
on mahdollisuus liikuttaa voimia.
Eivät sanat pyhitä mitään
vaikka kuinka oikeita ja harjoiteltuja olisivat
mutta, mielen tila
sydämen halu
ja oikea tahto puolesta hyvän
saa aikaan toiveen, pyynnön, näkyvän.
Eikä hokeminen, jankkaaminen
vaik’ kuinka kova vaatimus
hyvänkin tarkoitus
auttamisen aulius
… ole se voiman lähde
vaan, tieto, tarkoitus
kuin tuloksen lupaus
sisäinen kutsumus
ja elämän ymmärrys, tila ja tahto
- intuitio oikeasta
ei vain omasta tahdosta, tai toisen
on se
millä hoidossa etene.
Ja se tarkoitus;
miksi ja mitä varten
onko vaiva, sairaus, kuin kädestä onnetarten
johtamassa jonnekin, tai jotakin kohti
ja vaivan päässä
sen ihana tulos vaik’ kirkkaana hohti.
Mitäs, jos tuon ihanan matkan kesken pois otti.
Oliko se oikeasti apu
vaiko kuin rangaistus;
hyvän matkan keskeytys
tarkoituksen pysäytys
hyvän kehityksen, kasvun, sammutus
- vaik’ elämän tarkoituksen lopetus
hyvältä tieltä vapautus
vanhoihin palautus.
Tietoa, taitoa, Kapteeni hyvä
malttia ja herkkää tuntoa
kuuloa, mikä on kaiken tarkoitusta.
Ei kipu, vaiva
ole aina sairaus
vaan, ehkä ohjaus oikealle tielle
jost’ kohde ei vielä mitään tiedä.
Ongelma voi olla kutsu
lupaus paremmasta
ajallisesta
ja ajallisen takaisesta
vastaus lupauksesta
sovitusta tehtävästä
tarkoituksesta.
Parantamisen, paranemisen, vaikeutta!
Tarkkana siis tulee olla
ettei, hyväntekijästä tulekin pahantekijä
elon tien keskeyttäjä
jarruttaja
jopa sammuttaja.
On tunnettava elon tahtoa, tarkoitusta.
Vaan, hyvä on jakaa tietoa
totuutta
elämän katsomusta
sisäisen syvemmän avausta
ymmärrystä.
Se on arvokasta
kuten myös auttaminen ain ajallansa, ja tavallansa.
- Auttaminen voi olla kuin
jarruttamista
jos on hyvän lupausta.”
#
Hyväksyä
)))
-"Hyväksyä
ett’ aina rinnalla
on oma laboratoria
jolla testata, oppia
uusia asioita.
Hyväksyä
ei kiukutella vaivoja
jotka ovat ovia
uusia maailmoja
ajatuksia
kasvua.
Hyväksyä
ett’ matka on hetkin raskasta
avata uusia salattuja asioita
viisastua kuin kärsimysten kautta
jotka eivät ole sairauksia, vaan matkoja
kohti tuntemattomia.
Hyväksyä
rajoituksia
joita matkan vaiva eteen tuo.
Ymmärtää
ett’ se kaikki vie viisauden luo
elämän syvemmän ymmärryksen
kokonaisuuden tajuamisen
ain’ suuremman avun mahdollisuuden.
Oppia
asioita
joita muuten vaikea havaita
joilla todellista vaikutusta eloon ihmisen
niin monimuotoisen, -ulotteisen.
Iloita
saavutuksista
matkasta vaik’ hetkin raskaasta
voimista avautuvista
avuista, mahdollisuuksista läheistä palvella ja auttaa
välittää energiaa
ja voimaa parantaa.
#
Kiitollinen mieli
)))
-"Kiitollinen mieli
hyväksyminen
odottava uutta
rakentaa tulevaisuutta.
Ei murhetta!
Uskoa, luottamusta
voiman suuruutta, tietoa, taitoa
ymmärrystä
elämää aitoa ja avun antoa
- kaikella tarkoitusta.
Elämän suuruutta, viel’
tuntematonta
ihanaa odotusta kaikesta
edessä tulevasta.
Sen rakennusta tämä kaikki
tutkimatonta
voiman suuruutta ihmisen
lupaus päivien tulevien.
Vain luottaen kulje
kaikki rakkaudella iloiten syliisi sulje
vaik’ ois millainen tunne.
Huominen
on vastaus sulle.
#
Vahvistus Kapteenille.
Tutkia ja etsiä
)))
-"Tutkia, tutkia, tutkia
uskoa, vaikkei nää
- outoa elämää.
Mitata arvoja, laskea
verrata ja valita oikea
hylätä väärä
olla kaikessa löytämässään kuin jäärä
… vaik’ sanois toinen mitä.
Etsiä, etsiä, etsiä
tuntemattomia, näkymättömiä
uusia ulottumia
- itselle, ei olevaiselle
sillä, kaikki jo on.
Ihminen vain viel’ niin tiedoton
vaik’ tietoa jo on.
Vaan, vähäinen on ihmisen tieto Tiedon rinnalla.
Todellista vain hieman raapia
ja siitä muokata kokonaisuutta
vaik’ asiat oisivatkin toisin.
- Miten ihminen muuten edetä voisi.
Tietää tuo ja nähdä
miten kaikki tieto on vähäistä
ja uskoa uusia viel’ tuntemattomia
kuin uskomattomia, unelmia.
Ja löytää riemu uudesta
tiedosta, suunnasta, tulevasta
olevasta kaikkineen
viel’ salaisuuksineen.
Siis, etsiä, etsiä, etsiä
kuunnelle, kuunnella ja tutkia
uskoa uusia ulottumia
tehdä valintoja
valita oikea ja hylätä väärä
… siin’ on tehtävä
vaik’ vähäiseltä näyttävä
on se silti merkittävä
kehityksen kannalta.
Uusien suuntien antaja
raportoija
- rohkea, ja uskoa
omia tutkimuksia, tuloksia
ja niiden kasvua kohti tulevia
uusia unelmia.
Sillä, unelma uudesta
paremmasta
on se arvokas matka, joka tulee kulkea.
Olla hetkin kuin julkea.
#
Kohtalonpyörä
Pitkään on ollut hiljaista
ennustajan ja maagikon suunnalta.
On ollut parantamista, parantumista
vaikeata aihetta
niin monimutkaista, -ulottuvaista
eikä lainkaan yksinkertaista.
Tutkimusta, opetusta
mitä kaikkea voi olla sairauden takana.
Ja mitä tarkoittaa
parantaa/parantua;
onko tarkoitusta
kasvua, parantumista
onko syytä, seurausta.
Onko luvallista parantua
onko hyväksi, vaiko jopa pahaksi
kuuluuko sairaus, tai parannus, elämän tahdoksi.
Viekö se meitä jonnekin, se
sairaus, vaiva
vai, viekö parantuminen vaik’ jostakin hyvästä pois.
Entä, jos kaikella aina jokin
sanoma ois
sairaudella
parantumisella.
Tulisiko jotain oppia
suuntaa muuttaa
vaiko vanhaan tapaa palata.
Miten kaikissa tapauksissa
vois elämää kiitollisena halata.
Ja nyt yllättäen tämä:
Kohtalonpyörä
tipahti mystiikan hytissä.
Jostakinko merkiksi?
Jotakinko kohti?
Edessäkö jotain uutta
vai, oliko nyt kaikki tässä?
Loppuuko vaik’ elo nyt
täss’ laivassa hiljalleen lipuvassa.
Vaikkakin, jossain sisälläni viel’
tunnen
että ollaan edelleen vasta alussa.
Kohtalonpyörä: Jonkin päätös
vaiko jonkin uuden alku?
Oi, oispa viisaus, taito
tuo kuva tulkita;
laiva merellä
korkea masto
ja kuin outoja purjeita
… vaik’ eivät ne purjeita lain
ja latvassa kuva kuin tarkkailijan
elämää seuraavan, ymmärtävän
elämästä saanut kuin ystävän.
Olenko saanut lie näköalan ylemmän.
#
(Ja juuri nyt
tätä kirjoittaessani muistin
ett' huhtikuu
on aina ollut mun suurten muutoksieni kuu
... ja nythän on vielä - huhtikuu.)
#
Ja muutos johti johonkin uuteen
joka kasvaa uudella sivulla:
Kohti uusia
salaisia >>