Narri jatkaa nyt siitä,
      mihin
Näkijä ylsi kuvatessaan
      ajallisen ajan tapahtumia;
      menneitä, olevia - ja tulevia.

    
-Anna minun nyt jatkaa, hän ehdotti,
     minulla on ajatusten vapautta,
     ja uusien kuvien avaruutta.

 
01.04.2022
Aivan aluksi ... 
Kertoja hieman kuvaa Narrin historiaa:
Matkalle mukaan laivalle, nousi myös Narri, joskus 2017,
jolloin hänestä kirjattiin kuvaukseksi seuraavaa... 
	Lähtöhetkellä 2017  >>>
Niin ... se oli silloin, ja sen jälkeen onkin tapahtunut paljon,
nimittäin  ...
  -Hei mut Narza hei, ootas vähä, Försti keskeyttää, 
	- mä tuunki sun mukaas!
     -Aijjaa, Försti, mihin? Narri vähän hämmästyen.

-No sinne ylemmäs... mist näkee sit paremmi. - Käyhä se?
-Jaa ... no juu, tule vaan ... vaan, mitäs se Kapteeni siihen sanoo
jos laivan Försti yllättäen katoaa, ja laiva jää vaille ohjaajaa.
-Ei se mitää sano ... eikä sitä oo ees aikoihin näkyny
mihil-lie häippässy.
-Entäs se laiva, miten se pärjää ... ilman sinua?
-Hyvin se ... mä jätin sen parkkiin
-Mihin ... parkkiin?
-No, jätin sev-vaa paikallee. Viskasin sen ankkurinki
mereen ... oli muute pir... vähä raskas kapine - ja sit vaa lähin
tänne sun perääs - Iha helppoo se oli.
-Vainni, no, eiköhän ne siellä nyt hetken pärjää ilman Förstiä,
ja varsinkin jos laiva ei ees liiku.
-Joo, miim-mäki aattelin. - Noh, Narza, mihis me nys-sit mennää kattelee...
-Noniiin sitten ... seuraa vain minua.
-Jesss ... nyt alkaa sit vihdonki taas tapahtuu jotai ...
mä jo meinasin alkaa iha ryytyy siihen laivan ykstoikkosuutee.
	#
 
 
07.04.2022
Näkijän matkaeväs
   -Mutta, Narri hyvä, jos minä vielä, 
	kuin matkaevääksi sinulle, ja teille molemmille, 
annan tämän pienen yhteenvedon tästä hetkestä, 
johon ajallisissa on edetty ... 
pidemmälle minä en nyt jaksa katsoa. Joten...
kuin saatesanoiksi sinne Narrin näköaloille
menneistä matkaten ja tulevia kohti
- jossain kaukana horisontissa
uusi kaunis jo kirkkaana hohti.
Katsella kaukaa kaunista maata
kuin iki-aikaista, ajallisen ulottuvaista.
Silmin katsella ihmisen
näkee hän vain kauneuden
... siis, jos katsella kaukaa kaunista maata
yksinäistä palloa avaruudessa
ihmisen ainokaista, näkyväisen ulottuvaista.
Ei ole hällä muuta paikkaa mihin piiloutua
jos koittaisi ajat julmat.
 
Ajat muuttuvat ...
   ensin oli kuin ”päiviä kuun valossa”
   sitten tulivat ”päivät tähtien loisteessa”
   ja ajatuksia ”kuolemaan tuomituista”
   - ja vihdoin koitti aika: ”päivät savuverhon alla”.
(Näkijän salainen viesti)

”Ei ole muuta piilopaikkaa
vain tämä yksi ja sama pallo”.
Aika synnyttää pelkoa
ja kaiken kadottamisen uhkaa.
Rakennetaan pelastavia bunkkereita
ja varustaudutaan suureen tapahtumaan
jonkinlaiseen maailman loppuun
ja etsitään kaukaisia saaria
tai sopivia erämaita
jotta saavutettu ajallinen asema
ois mahdollista turvata.
- Pelkoa ja pakoa.
 
Joilla paljon on
heillä myös paljon huolta
kaikesta omistamastaan.
Niillä, joilla vain vähän
huolena vain omansa elämä.
 
Ja Kuolemakin juuri hetki sitten
poikkesi laivalle kuvaansa muuttamaan
jotta kuoleman vaihtoehto ei ois kenellekään
mitään kammottavaa ja pelottavaa
vaan, vaihtoehtoinen vapauttava sanoma.
Miksi kynsin hampain ripustautua
katoavaan elämään
seassa tulevain koetuksien ja kurjuuksien.
Miten päästä helpolla pois
jos elämän merkitys jo menetetty ois.
 
Elämän Alkemistilla ois varmasti apuja:
samoin kuin elämän säilyttämiseen
- eikö samoin sen päättämiseen
ja uuden tason aloittamiseen
ja sen jatkamiseen uudella tasolla ja tavalla
kaikessa kauneudessa ja kiitollisuudella
tulevaisuuden uskossa ja toivossa.
Elämä on sanoissa - samoin myös sen lopetus:
”Tulkoon valkeus”
ja tulkoon uusi ulottuvuus ... ja se tuli.
 
Ja näin lähtivät Narri ja vierellään iloisesti pomppiva Försti
jonnekin uusille sijoille, paremmille näköaloille, kuten Narri
sitä kuvasi. ... ja kovasti näkyi olevan Förstillä asiaa.

 
08.04.2022
Samoihin aikoihin laivalla.
Försti lähti
-Heei! Mitäs täällä tapahtuu, kysyy Kapteeni 
saavuttuaan kannelle. -Ja missäs meidän Försti on?  - Näkijä hei, 
missä Försti on?
   -Jaa ..se lähti.
-Lähti ... mihi?  Mihin se nyt täältä voi lähteä?
-Narrin mukaan se lähti - ja innoissaan lähtikin.
-Narrin? Oliks Narri täällä?
-Oli, tuli yllättäen ja lupasi auttaa minua. Tahtoi jatkaa sitä
mihin minä olin päässyt. Sanoi että, minä en mukamas enää
kestä nähdä tulevia ... vaikka ... oikeassahan se siinä onkin,
aika rankkoja aikoja tuolla alhaalla on menossa - ja tulossa.
Sanoi vaan, että kaiken näkeminen on hänelle helpompaa,
kun sillä on sitä kokemusta ja perspektiiviä vähän kaikesta.
-Vai silleen täällä asioita päätellään, kun Kapteeni on hetken poissa.
... ja, ankkurikin on alhaalla! ... laivahan seisoo?
-Juu, se Försti aatteli että kyllä tämä laiva nyt voi hetken
tässä paikallaan olla. Mikäs kiire meillä.
-Vai niin se Försti aatteli. Se on kova poika aatteleen. 
No, olkoon ... seistään sitten hetki, ja katsellaan maailmaa
tältä paikalta. Mutta hei, kun näette sitä Förstiä niin
sanokaa sille, että mulla ois sille vähän asiaa ...
-Joo, sanotaan sanotaan. Ja niin se vähän lähteissä arvelikin...
-Arveli, mitä?
-Niin, se sano vaan että, kun se luppakorva Kippari huomaa
mun lähteneen, nii sillois taas mulle jotai tärkeet sanottavaa
ku mä palaan. Kyllä mä sen tavat jo tunnen.
-Vaai .. sano .. se .. Försti .. niin...
     #
 
10.04.2022
Pallon päällä
Sitten ollaankin jo Narrin mailla, näköaloilla.
		
  	-Nonni, Nartza, tääl-ollaa .. jossai ... ja toi Maa 
	on tuol kaukana. Aika oudolta näyttää.
-Niin, ihan toisenlaiselta, kauniilta vai mitä?
-Joo ... kauniilt, ja puhtaalt, mut vähä ..
-Mutta sieltä lähempää, josta sinä olet sitä katsellut
siellä taisikin olla ihan toisenlaiset maisemat?
-Niin oli, joteski pimeemmät.
-Niinpä.
 
Siin istuvat nyt vierekkäin kuin pallon päällä
itse Narri ja innostunut apulaisensa Försti
ja katselevat alas maailmaan
... molemmat vähän mietteissään ..
-Mitäs sanot, Nartza ... miltäs nyn-näyttää.
- ... ... hämärtyy hämärtyy, Narri hiljaisesti toteaa,
ei kovin hyvältä näytä, vai mitä.
-Juu ... ei. .. juu-ei!
-Ensin oli se päivä kuun valossa
-Nii-oli.
-Ja sitten tuli päivät tähtien valossa
-Joo, mä muistan senki... vähä pimeni
-Sitten kuvattiin kuolemaan tuomittuja, ja tuli se Kuolemakin
laivalle kertomaan itsestään ja...
-Joo nii oli, seki tuli laivalle - seoli jännä tyyppi.
-Ja nyt näkyy olevan taas kuin uudenlainen aika,
päiviä savun varjossa.
.Nii-o - onkse savuu, vai jotai muuta ... ei tunnu hajuu.
-On siinä savuakin, vaan on siinä muutakin
-Joo nii-o ... ai mitä muuta?
- ... niin, se on jotain sellaista mielen pimeyttä
joka sumentaa kuin savun tai varjon lailla maisemaa
eipä sinne pian kunnolla näekään.
-Niij-joo .. sitä mäki täss vähä mietin, ett mite siel kohta pärjatään
... ja se Aatamiki siellä seassa, mitehä seki... näätsä sitä.
-On se siellä, vaikkei nyt juuri tänne näykään. Elelee kait
omaansa rauhallista elämäänsä.
-Kapteeniki on välillä siit vähä huolissaan...
-Hmmm ... niin, eikä varmaan ihan syyttä.
-Ai miten-nii, ei syyttä?
-Niin, eikös ne kaksi ole vähän niin kuin toistensa osia,
läheisiä jollain oudolla tavalla.
-Jaa ... juu, on kait ... oon mä jotai sellast kuullu,
vaikken sitä iha tajuukkaa.
-Niin, se onkin vähän erikoinen juttu. Ja erikoinen juttu
se koko laiva kaikkineen, ja sinäkin siinä samassa matkassa.
  -Niim-mut mähä sitä just ohjaan, se tarttee mua 
... eikä siit koko reissusta tuliskaa mitää ilman mua .. Kapteeni 
on sanonu nii .. ja mäki oon iha samaa mieltä, ku-oon 
seurannu sen Kipparin touhuja, ja ...
  - (hiljainen huokaus) ...niin juuri, Försti, ihan niin,
kullakin siellä tärkeä paikkansa.
     #
 
 
06.05.2022
Mikä on tärkeätä
-Mikä on tärkeätä, Narri itsekseen miettii...
siis tuolla alhaalla ...
Pysyä elossa
vai, suorittaa elonsa tehtävä?
Ellei ole elossa
elon tehtävän toteutus on mahdotonta.
Ellei toteuta elon tehtävää
ei ole syytä olla elossa.
 
 -Mitä sä mutiset, Nartza, mäen oikee kuullu?
  -Itsekseni vain ... mieleen nousseita sanoja.
-Aha ... mä-oon tottunu toho,
siel laivallaki on samallaisii mutisijoit.
-Niin, ja samalla mietin tätä paikkaa täällä.
-No mikä vika täss-o?
-Niin sitä vaan, että mitä meidän pitäisi nyt tehdä.
-Jaa, no jos vaikka ... tai ... em-mäkät-tiä.
Mut, pitäishä sun nyt tietää!
-Nii'i, jos vain katselemaan jään, Narri pohtii,
ja omanani pidän asiain tilan ja tulevan kulun.
Mitä siitä sanomaan, tietoa ajalliseen jakamaan ...
näkeväthän itsekin aikanaan, mihin kaikki johtaa.
Kaiken valheen ja kierouden kautta
rakentuu tulevaa uutta maailmaa.
Sitä ei kannata yrittää ohjata
sekamelska, mahdotonta
mutta, ajallansa kaiken kautta, kummallista kyllä
toteutuu se kaunis tuleva
jonkinlainen sisäinen unelma
jota nyt on mahdoton kuvata.
Se vain on rakentuva kaiken kautta
ja kullakin on osansa tärkeällä matkalla
kohti uusia tulevia.
-Aha ... no entäs .. mitäs mä sitte ...
-Katsellaan hetki yhdessä, Försti
lähdet sitten takaisin laivalle ja ruorisi ääreen.
Siellä jo Kapteenikin varmaan sinua kaipailee.
-Juu, katsellaan ... vaikken mä nyt tosta
Maan ja pallon kuvasta paljoo tajuu ...
vaan, kaunis se on kaukaa kattella
... ja nuo harmaat savutkin pilviin sekoittuu.
Eikä täält kaukaa ees ihmisii erota
- ja onks niit siel paljo tai vähä
iha saman tekevä.
-Ihan oikein, Försti. Istuskellaan vielä hetkinen yhdessä.
Lähdet sitten ... ja se laivahan näkyykin tuolla
kaukana alempana, näetkö ... tuo pieni piste tuolla.
-Juu, siellähä se kököttää ... parkis
mutta ... mites se tollee .. vilkkuu
välillä kuin kirkas, ja välillä kuin katoo?
-Niin, etkö muista
eihän se olekaan ihan tavallinen ajallisen laiva
vaan, ajattoman ulottumassa, niillä merillä seilaava
ajallisen ja ajattoman rajamailla.
Me nyt tässä vain hetken katselemme
ajallisen näkyvää kuvaa.
Katsos, on maailmoita ja maailmoita
näkyviä ja näkymättömiä
... vaan, senhän sinä jo tiedätkin
kauan merillä matkanneena.
-Jaa, juu ... tiedän joo ...
onha siit joskus ollu jotai .. puhetta. ?
 
 
17.05.2022
Suuri päivä
Laivalta kantautui Näkijän hiljaisia huokauksia:
   -Hmmm ... pelko ohjaa päätöksiin
    koko maata koskeviin
    vaikka todellinen pelko viel edessä häämöttää
    luulevat turvassa olevansa ...
	- huokaus ... voih!
 
-... hmmm... kirjoittaminen loppui, kun sota alkoi
ja vaivan ajat lähentyvät.
Mitä niistä kirjoittaa ...
näkeväthän ja kokevathan kaikki ne omalla tavallaan.
 
 
  -No-niin, Nartza, jokoham-mä lähen 
tonne alas. Pärjäät-sä ny tääl yksinäs, kyselee Försti.
     -Niin, kiitos seurasta, ja avusta, vastaa Narri
kyllähän minä ... minä vain katselen
ja seuraan maailman tapahtumia ja muutosta
- se toteutuu, kuten on suunniteltu suurilla pöydillä
ylemmillä ja alemmilla
... ja alemmat toteuttaa ylempien piirtoja
suorittavat siirtoja, kuin pelipöydän nappuloita.
Se vain erona, että lopputulos ylemmillä valmiina
alemmat vain toteuttavat
luullen, ett' itse ohjaavat.
- Mahdoton poiketa ylempien tahdosta.
Ja, mikä on se pieni ihminen
joka suunnitelmissa jalkoihin jää ja katoaa
uutta rakentaa, sitä luvattua tulevaa.
- Voi muuttuvaa kansakuntaa!
Ja, näenhän minä täältä
sen ajallisen kirjoittajankin, tuon Runoilija-paran
joka sanoja näkyville suoltanut
elämää kuvannut, ja siin' ohessa kasvanut
tarinat rakentanut, ja tulevat sanoiksi pukenut.
Silmänsä avautunut hahmojensa kautta
totuudet paljastanut
tulevat kuin vavisten esille piirtänyt jo vuosien ajan.
Ja nyt, kun ne kaikki eteen avautuvat
- osin jo näkyville, vaikka alussa vasta
hän itsekin huomaa: -Tarpeetonta jatkaa
kuvata muutoksen matkaa.
Ainoastaan lohduttaa ja rohkaista:
-Katso tulevaa, joka maailmaa muuttaa
ja uutta kaunista esille rakentaa.
Mutta, matka sinne ... no jaa ... olkoon
se sanottu jo monta kertaa.
Hyvää matkaa, ajallisen ihminen.
 
Narrin vielä miettiessä näkemäänsä
Försti hiljaa huokaillen paluumatkalleen lähti
ja jätti Narrin mietteisiinsä, katselemaan ajallisen kuvaa
kaunista palloa, osin harmaantuvaa.
-Kerro terveiseni laivalle! Narri viel huikkaa Förstin perään
-olkaa rohkeita omalla matkallanne 
		kohti sitä oranssia valoanne!
-Kerrotaan kerrotaan! kuuluu reipas vastaus jo kaukaa...
-Jaa'a, mitähä sillä Kapulla on mulle asiaa,
Försti matkallaan miettii.