Nyt on noustu taas ylemmäs. Täältä voi nähdä enemmän. Nyt jatketaan matkaa ja kuvataan tulevia,
siten kuin niitä avautuu. |
27.04.2024
Nyt siis jatkamme tuolta edellisestä osiosta,
Matkan ylempi +3
ulottuma, jossa
oli jo enteitä tulevien ajoista ja tapahtumista.
Esimerkiksi näillä viime sivuilla:
Sivu 116 Hyvät ja pahat (25.03.2024) Sivu 120 Vaan, tänäänhän on (14.04.2024) Sivu 121 Hyvän ja pahan raja (19.04.2024)
" ... Ylittyikö raja kun pimeni aurinko vaik vain hetkeksi ... jossain vaiko lie merkiksi sen muutoksien alkamisen ..."
Ja ne arvot ovat tänään: 17 - 83 ja 19. OHO? Sivu 122 Pelottavia kuvia (20.04.2024) " ... Vaikka, kukaan ei kuitenkaan voi elää maan päällä ikuista aikaa vaan, ajallaan kaikki, itse kullakin tyhjiin katoaa.
Ja silloin ... niin alkaa toteutua se mistä ei kirjoitettuna ole paperille ei menneille, ei tuleville ei millekään ajalliselle vaan, yksin ajattomille ..."
Ja vielä tämä, kuin alustukseksi tuolta edelliseltä tälle, mihin nyt olemme matkalla.
Sivu 114
17.03.2024
Ajallisen vallat
Ajallisen vallat saavat aikaan sodan kauhut
mutta, Korkeimmat vallat alistavat ajallisen vallat joilla rakentavat ja aikaansaavat ajallisen muutokset ja uudet ajat.
Näin vallat yhdessä ovat yhtä ajallisen toteutuksissa ja vaikea erottaa, ellei ole erottamisen kykyä mikä johto on yllä, mikä alla.
Osa voi myös olla vain ajallisen omaa sen suurempaa tarkoitusta vailla - vain ajallisen omaa kohinaa.
Mutta, ajallisen pauhut ja kauhut voivat olla myös Ylemmän tekoa ja tahtoa jolla muuttaa ajallisen oloa ja valtoja joilla on suurempia tarkoituksia kauas kurkottavia ja uusia rakentavia.
Ja näin niihin on vain suostuttava sillä, vastustus on turhaa vaik kulku ois millaista tappoa ja murhaa.
Sillä, tulevaisuus kaiken hoitaa ja parantaa ennallensa asettaa ... ei vanhalle tavalle, vaan uudelle sille tulevaisuudelle jota kohti ajallinen on aina matkalla.
Se on kehitystä ja kasvua jota on tapahtunut kautta aikain ihmisten maailmassa ja tulee olemaan vastakin ylempien ajatuksin.
Siksi tulee olla tarkkana - ettei tuomita tekoja joiden alkuperä ei ole ajallisen tiedossa sillä, teko mikäkin on hyvä yhdestä paha toisesta
ja kuka sanoo, kumpi on oikeata - toinenko vain vaiko osuutta molemmilla.
Elämä ei ole niin mustavalkoista ett' kuin pahalta näyttävä ois vain pahaa ja että hyvältä näyttävä ois aina vain hyvää ... sillä, hyvän takana on monesti pahaa ja pahan takana voi olla hyvää.
Jos muuttaa katseen kulmaa voi totuuden kokonaisuuden ymmärtää vaikka ajallisen vajavainen näkö ei sitä nää.
*
Ja, jos sallit, niin vielä nämäkin ...
Sivu 115
21.03.2024
Voimalliset sanat
Mitä minä sanoisin voimallisilla sanoilla elämää, maailmaa muuttavilla.
Siis, jos minulla olisi tuollaiset voimalliset sanat.
Sanoisinko, ”tulkoon rauha” vai, sanoisinko, ”muuttukoon maailma uudeksi ja kauniiksi”.
Mitä minä sanoisin?
Mikä olisi suurta viisautta mikä vain omaa tahtoa mikä yleistä maailman toivetta - tuo vaatisi suurta ymmärrystä.
Ja, olisinko lie vaik vihollinen toisille jos pyydän erilaista hyvää toisille; toisille ajallisen iloa ja nykyisen jatkoa ja toisille tuomiota, ajallisen vaik kadotusta tai sitä muutosta, josta maailmalle pelastusta - tosin vain tuleville ei nykyisille oleville.
Vaatii siis viisautta sanoa: ”Tapahtukoon näin” mutta, ... kummin päin; ajallisenko hyväksi vaiko, tulevien aikain parhaaksi nyt vaikka maailman tuhoksi
tai, juuri sen pelastukseksi uudeksi kasvuksi, kehitykseksi siihen suuntaan mi' Ylemmän suuri suunnitelma on
vaiko sen vastustukseksi ajallisen vallan ja ihmiskunnan parhaaksi - nyt - joka kuitenkin johtaisi maailman tuhoksi hetkeä myöhemmin.
Ja, ajattelenko itseäni, läheisiäni, tuttuja miten heille onko hyväksi heille ensimmäinen vaihtoehto vaiko tuo toinen ja, miten näkisivät he ... anomus hyväksi heille, vaiko tuleville.
Jos päätöstäni kyselen heiltä ehkä vastauksen jo tiedän vaihtoehdot jo hulluiksi tiedän
ja, mihin perustuisi toiveensa, tahtonsa onko tärkeä tulevan maailman - ihmiskunnan kasvu ja unelma.
Onko näköä kokonaisuuden kannalta kaikkeuden kehityksen suunnalta.
Siis, jos omaan ne Ylemmän voimalliset sanat maailmaa muuttavat ja, jos vastuu kaikesta olisi minulla
... tai kellä vain jolla hallussaan, vallassaan ois maailmaa muuttavia Ylemmän sanoja
niin, katsonko itseäni katsonko ympärilleni katsonko maailmaa nyt olevaa vai, katsonko tulevaa sen uutta valtaa, ja uusien ihmisten eloa ja rauhaa.
Noo, minähän jo pian alan olla lähtevien vuorossa vaan, onhan monia, jotka vasta ajallisen matkansa alussa tai keskellä elonsa taivalta.
Perustuisiko päätös ajallisen inhimilliseen vaiko tulevan inhimilliseen sillä, ihmiskunnasta kaikkineen nyt kyse on ja enemmänkin vielä ... koko tämä elomme upea Pallo jolla myös on kuin omansa tahto.
Ja nuo kaksi yhdessä ovat se ihmiskunnan tuleva kasvu ja unelma.
No, nyt kuitenkin minä omalta osaltani teen päätöksen johon sain viisauden ja ymmärryksen. Siispä minä sanon näin:
"Tulkoon ja tapahtukoon näin ..."
(nuo sanat vielä piilotan, ehkä kerron jälkeen päin kun ajallisen muutoksen toteutuneen näin)
Jos kellä muulla on Ylemmän viisauden ja ymmärryksen sanat hän samoin tehköön omansa päätöksen ja voimallisin sanoin käynnistäköön tämän ajan muutoksen sen mukaan, kuin Ylemmän ymmärrys on.
Muuten ajallisen ihminen on tuon päätöksen edessä voimaton.
Tietenkin joku voi jo ajatella niin että, tein sitten päätöksen niin tai näin maailmassa toteutuu kaikki aikanaan oikein päin.
Luottamusta tuokin, ja uskoa ett' kaikki elomme hetket rakentaa tulevia aikoja ja sen muutoksia.
Niin, mitä sanot sinä, arvoisa kuulija mikä on tärkeintä - ajallinen, vaiko aika tulevien.
Molemmilla on tietenkin oma arvonsa eessä ihmiskunnan unelmien.
*
Sivu 117
30.03.2024
Merkityksellinen
Olenko merkityksellinen toiselle, itselle ... maailmalle tai, vaikka vain Suomelle?
Haluanko olla? Pitäisikö minun olla?
Irtoanko ... merkityksestä. Haluanko vielä pitää jotenkin kiinni. Onko se tarpeellista. ...
-"Irrota! Yrittämisestä ajallisen elämästä turhuudesta ... katoavasta ... kauheasta, sotaisasta, raskaasta hajoavasta maailmasta."
Onko tarkoitusta vielä ... enää? tarkoitusta, kenelle? - Itselle? Jollekin läheiselle? ... Maailmalle?
Haluanko ... olla tarpeellinen. - Ja miksi?
Pitäisikö jotain pelastaa? Maailmaa? Ajallisen oloa? Jotain ystävää, ehkä?
Miksi? ... yrittää pelastaa.
Kaikkihan on kuitenkin katoavaa - ja juuri nyt niin muuttuvaa.
Sivu 118
04.04.2024
Pirstaleiksi
Pirstaleiksi vaik' pienellä pyssyllä tai suurilla panssareilla lennokeilla ja vaikka voimallisilla aseilla.
Pieni itku jo huomenna unohtuva kuka laski ruumiita sodan tantereilla.
Liian paljon halua ratkoa ongelmia aseilla uskoa valheita
ja mennä sotaan mukaan vaikka pienellä pyssyllä suurilla panssareilla voimallisilla aseilla.
Kuka laskee ruum...
*
No niin ... tuossa oli pieniä katkelmia edellisen osion loppuvaiheista, jotka siis johtivat tälle uudelle osiolle - Tulevaisuudelle.
Ja nyt siis, vihdoin ... kohti uusia näkyjä ...
Sivu 123
25.04.2024
Elämän vaikeutta
Minä tiedän, miksi meidän tuli kohdata. - Opiksi.
Maailma kaukainen tuli kauttasi lähelle opiksi - opiksi kaikki.
Maailma kaukainen minulle peloton tuli kauttasi peloksi mulle todeksi - opiksi kaikki tutkimuksen tuloksiksi.
Kyse ei ole vain meistä kahdesta pienestä ihmisestä vaan, elämästä ja elämän muutoksesta, jota elämme
joka kauttasi tuli minua lähelle aivan iholle ajatuksiksi huoleksi, murheeksi elämää muuttavaksi suuntaa ohjaavaksi määrääväksi - itseä varjelevaksi.
Toiveiksi auttaa ja palvella - vaikka se onkin niin vaikeata kuin mahdotonta astua esiin ja sanoa ... ajan totuus jota ei uskota ennen kuin se on kohdalla.
Vastustus on oleva suuri kunnes se on kohdalla - ja, johon minulla - onneksi on apua tarjolla.
Ei vain mennä ja sanoa vaan, olla paikalla kun on tarvetta.
Mutta, tietoisuus ... kuin vain odottaa ja seurata toivoa, ettei vain mitään .. pahaa ja kuitenkin huolestua toisten tähden.
Tulee lähelle syliin, iholle ajatuksiin - peloksi ... jota kaukaiset ei ole vaan, läheiset, tutut, omaiset.
-En halua välittää yritän karttaa kohtaamista, pelkoa vaan, mahdotonta.
Aiemmin jo kirjoitin;
Mitä lie tämä, kun yritin selvittä: Mikä painaa?
-"Tulevia varten, odota hetki tarpeen on kaikki: eikä yhtään turhaa painoa ei yhtään turhaa lahjaa vaan, tulevaisuus kaikkea kantaa ja kaikkeen voiman antaa."
Siis, ”jotain varten varustusta ei yhtään turhaa lahjaa”
ei yhtään turhaa kokemusta ei yhtään turhaa hetkeä, tapahtumaa ei yhtään turhaa huolta ei yhtään turhaa valvottua yötä ei yhtään turhaa sanaa, piirtää ja kuvata
ei yhtään turhaa kosketusta tuttua, tuntematonta ei yhtään turhaa päivää elää tätä elämän kaaosta
ei yhtään turhaa apua jolla palvella tulevia aikoja.
Mutta, voi miten vaikeata on kaikesta puhua tarjota apua jakaa tietoa, uskoa totuutta ajan tapahtumista
loukkaamatta pelottamatta koskettamatta ennen, paremmin kuin vasta jälkeen.
Asiat on suuria elämää elämästä, kuolemasta sairauksien mahdollisuuksista, vaivoista kauheuksista.
Nousta kuin vastaan olla oikeassa ja taistella vastaan valheita ja haukkumisia
... ja silti tarjota apua avun tarvitsijalle joka siis, ”myöntää olevansa sairas ja tarvitsevansa apua”.
Milloin mahdollista (auttaa) milloin mahdotonta kullakin matkansa auringon alla tiensä, polkunsa kulkea - onko ees lupa kajota koskea elon tarkoitusta.
-Oi, mitä minä teen? Huokaa sanojen sankari jolla ainoa ”ase” tulevien ajassa, on sanat tieto, ymmärrys elon tarkoitus kaikki kaikessa ajassa ja ajan takana.
Sanoissa ja sanojen takana on voima ja tulevien maailma ja, ilman auttavia sanoja ei ole tulevaisuutta, toivoa.
En minä sinusta pääse! Elämän tehtävästä avun antajasta minulle tien opettavasta, läheltä kauas
- ei kaukaa lähelle vaan, läheltä kauas oman uskosi tähden
kasvaen ett' voima suuri on avautuva aikaan tarttua ja palvella apua tarvitsevia
eikä vain tyhjiä sanoja vaan, totuudellisia tekoja.
2200/25.000 *
Sivu 124
26.04.2024
Elää kahta maailmaa
Elää kahta maailmaa
ajallista; kuntoa hoitaa kehoa ravita ajallisia asioita ystäviä, tanssia laivamatkoja - ajasta iloita ja nauttia
ja ajatonta; totista, aikaa valvoa tulevaa arvailla, huolestua ihmisiä auttaa, palvella pelastaa vaik koko maailma - elää erossa ajasta.
Miten sotkea yhteen nuo kaksi oloa ajallinen ja ajaton ... yhtälö kuin mahdoton.
Mutta, väkisinhän ne ovat yhtä saman ihmisen elämää toisiinsa liittyvää ennen ja jälkeen tätä näkyväistä eikä niitä toisistaan voi erottaa.
Tämä ymmärrys elämää helpottaa huolta ja pelkoa vähentää vaik edessä ois millaiset kauhut sotien, tykkien pauhut.
Sanotaan, ett' edessä on parempaa kauniimpaa tulevaa vaik millainen ois tämä kaunis elomme ja luopumisemme tuska - edessä on uutta jossa rakennamme parempaa tulevaisuutta.
Älkäämme siis masentuko tulevien edessä jos jotain jäi kesken jotain arvokasta katoaa - edessä on aina parempaa.
Sanoja sanoja ... tulevien lupauksia kuka jaksaa uskoa, toivoa parempia tulevien aikoja?
Niin, onhan se vaikeata kääntää mieli pois ajallisista.
Mutta, voihan olla niin ettei ole muuta mahdollisuutta.
Siksi on hyväksi jo ennalta asennoitua, kuvitella mahdollisia tulevia.
Jospa minä, nyt tällä matkalla saisin voimia ja taitoa kirjoittaa sanoja, joilla luvata ja kasvattaa sitä sisäisen salaista uskoa ja luottamusta
ett' vaik ois pelkoa raskaita tapahtumia niin, silti on toivoa uudesta paremmasta.
Siitä sisäisen ihmisen salaisesta unelmasta jossa kaikki on toisin ja paremmin ja tää hetkellinen elomme oli vain väliaikainen tällä elon kokonaisuuden matkalla joka on alati jatkuva ja kasvava kohti uusia ulottumia.
Minä toivon, ja uskon että, tulevat sanat rakentavat ne tulevien kuvat sellaisella voimalla että ne voi myös voimaksi muuttua kuulijan matkalla.
*
-Heei ... tapahtuks-täs jotai ... outoo? tapahtuks jotai uutta ... mä taisin vähä torkahtaa
-Ai vähä! Sinähän nukut kaiket päivät .. ja yötkin. Juu, tapahtui, taas jotain. Edettiin vähän, mä luulen.
- ... aha ... no hyvä sit ... ettei mitää pahempaa.
- ... no just. On siinä mulla matkakumppani!
*
Sivu 125
29.04.2024
(”Rakkauskirjeen jälkeen”)
Miten elää tulevia aikoja
1/8
-”Sinä mietit ... mikset vain eläisi olisi, nauttisi tuntisi tunteita pikku riskejä
- hellyyttä se tarpeellista - molemmille.
Ja, avaimet on annettu vaik sanat mitä olisivat (se ”kirje”?).
Ei kieltoa, ei myöntöä vain elämää omalla tavallaan. Toinen siellä, toinen täällä ja sydän yhdessä - elo yhtä ja paikkansa löytää.
Ei pelkoa - onhan niitä aseita ... jo melkoinen arsenaali. Eikös sitten vaikka niillä se pelko pois!
Elämä on elämää ja vain aikansa aina kullakin.
Luopuako siitä huolten tähden vaiko tarttua kuin niskasta kiinni ja ”vaatia” sitä; elon tarkoitusta hetken onnea ja nautintoa toisesta, kaikesta.
Elämällä on aina vain aikansa miten käytät sen; peläten, iloiten luottaen, ett' onnea viel olla voi.
Sanat voimalliset yhteyttä toi - ja loi.
Ohjeeksi sinulle ohjeeksi hänelle ohjeeksi teille - ohjeeksi kaikille että, tuli mitä tuli elämä syliin suli.
Ilot ja surut tiellä kantaa ja voimia antaa.”
*
2/8
-”Siksikö vain, niitä ”aseita” odottamaan kuin varastossa.
Miksei uskoa ett' niissä on voimia ja tarkoituksia myös itselle, ja toiselle.
Ehtiihän niillä viel maailmalle.
Mutta, kuten edellä oli; ”ensin lähelle sit' läheltä kauas” voimain mukaan
voimista, tarpeista ei tiedä viel kukaan - ajassa siis.
Ajattomat ohjaa tuleviin."
*
3/8
-”Ja se toinen puoli se Caterina kaunis ... elämä on valmis ja puolet on yhtä ja yhdessä ne ovat enemmän kuin yksi - se on ainakin kaksi kasvaen ain suuremmaksi.
Tulevien kuvaa elon tarkoitusta - ja, on lupaa ... rakentaa kuin yhteistä tupaa vaik olisikin kulmat kuin etäällä toisistaan kasvaa siinä elämä ain taivaita myöten
voimia vyöttäen ensin toiselle, sitten toiselle sitten maailmalle ensin lähelle - ja sitten kauas.
Elämä on rakas eikä pelkkä vaivain pesä ... - On tulossa kesä!
Ja, kasvaa kaikki taas uudeksi kauniiksi kukoistukseksi kuin elämän unelmaksi
taas osansa jatkavaksi uutta eloa varten uudessa ajassa uudessa kesässä
uudessa paikassa maailmassa, joka on laaja vaik maailmoitten takana unien unelmissa.
*
4/8
-”Kiertelevät, kaartelevat sanojen virrat vapauden hinnat; kaipaukset, ikävät huolet toisesta jossain kaukana
ja taas kuin yllättäen lähellä vierellä, sylissä turvassa maailmalta sen painoilta, kuin hullutuksilta ajallisen muutoksilta.
Ei niille mitään voi - ei kumpaisellekaan.
Maailman myllerrys yhteyttä rakentaa uskoa, voimaa antaa ja luottamusta mit' toinen jakaa.
Maailma vain oudosti kantaa ja voimia antaa ja kasvaa sisällä kuin uusi luomus molemmissa kaikissa maailmassa - elämän ajassa kaiken tarkoituksessa sanoissa kuin salaisissa.
Ja etenee elämä tahtonsa mukaan ajallinen ei ymmärrä mutta, ajaton kaappaa kaiken kuin mukaan.
Ajattoman aivoituksia ei ymmärrä kukaan ellei ymmärrystä avata avaimia anneta kuin kurkkia, katsella tulevien aikoja ... viel kaukaisia mutta, tarkoituksia; elää, edetä kasvaa, kuolla.
Elämä on molemmilla puolla.
*
5/8
-”Sanat vikkelät vain kynäsi on jarruna sanojen sumussa, virrassa.
Sanojen määrä on suuri kuin sumupisarain nähdä, vaan ei tajuta pisaroiden paljoutta - salaisuutta.
Sanat ovat yhtä maailmankaikkeutta
ja kaikessa kulkevat sanaset elon voimat, lupaukset rakennukset maailmoitten ääret voimat ja vallat.
Sanat rakentavat kylvöt - ja hallat.
*
6/8
Tekstiviesti
Jotain jotain ... - voimaa ja valtaa.
Sanoja suoltaa kuin uudella tavalla; meistä, kaikesta maailmasta ja maailmoitten takaisista
- ja kaiken keskellä on kaksi onnellista.
Jo viisi tarinaa tunnissa tämä on kuudes.
Lueskelen niitä retkellämme, jos tahdot kuulla.
Että, tällaista nyt tänne kun palautui se kaunis Caterina mun rakas toinen puoleni ... sinä mun ainoani. - Muistatko.
*
7/8
-”Helliä sanoja helliä kosketuksia katseita kohti osoitettuja
hiljaisia hetkiä toista ajatella haaveilla yhteisestä ajasta tulevasta.
Kehon sisäistä terveyttä - tärkeämpää kuin vain ravinto
sillä, mielen ilo on suurempi muokaten kaikkea tekoa ravintoa keholle ulkoisen olemusta uskoa, luottamusta tulevien ajoille.
Kuinka tärkeätä on läheisyys toinen ihminen vierellä olemassa ajatuksissa toiveissa ja unelmissa muokaten koko eloa kehoa tulevan uskoa ja luottamusta omaa itsetuntoa olemusta.
Jo pelkkä ajatuskin toisesta voi olla niin voimia antava ett' sillä vois muuttua vaik koko maailma.
Miten tärkeätä onkaan tuo matkatessa kohti tulevien aikoja.
Hyvä suhde hyväksi iloksi, voimaksi kasvuksi tulevaksi.
Huono tuhoksi.
*
8/8
Kysyit kerran, mitä minä pelkään - en silloin sinulle vastannut vaik tiesin, ajattelin ... jo sinut menetin.
Sitä surua minä pelkäsin miten kestäisin sen rakkaan menetyksen.
Ja, uskallanko edes rakastua tuollaisella pelolla.
No, aika hoiti etäisyyttä rakensi vaikkei kokonaan poistanut pois ... aivan kuin jotain uutta se rakentanut ois.
Palasi yhteys viel kiivaammin kuin ennen pieni etäisyys kuin hetkessä ohi mennen.
Vaan, miten kävi sille .. pelolle olenko nyt rohkea rohkeampi kuin ennen eessä tulevien.
Syvällä jossain on muistossa suru suuri kun tapahtui se juuri - lähti rinnalta rakas
... ei tullut enää takas vaan, syli toisen omani vei erotessa vain kaivaten, molemmat: ”Hei hei, ja hyvää elämää sinulle”.
Yksinäisyys minulle ja suuri ikävä.
Tuo kaikuko kaukainen nyt raskaan kokemuksen
kun viel surussani kirjoitin kun syliin toisen sun saattelin ett', ”oisitpa kuollut, rakkaani, suru pienempi ois kuin ero tää kun syli toisen nyt sinua lämmittää”.
Mutta, kokematta minulla viel on jos toisen kohtalo ois kuolon.
Olisiko se todella helpompi - vaiko sittenkin ... viel suurempi.
En tiedä. Enkä tahtoisi sitä tunteakaan ihmisen menetyksen tuskaa.
Niin, mitä minä pelkään.
Elämää, minä pelkään sen arvaamattomuutta; ensin antaa iloa, onnea, rakkauttakin ja vain kuin yhtäkkiä ottaakin kaiken pois vaikka minulla niin hyvä ollut ois.
Niin ... elämää minä pelkään enemmän kuin kuolemaa sitä juuri kuin en ollenkaan ... siis, itseeni kohdistuvaa.
Lupauksethan olen jo kirjannut - tarjolla edessä uutta maailmaa.
Mutta, onko elämää opittava onko vain luotettava ett' vaik se toisaalla on niin antoisaa - onnea, rakkautta, yhteistä hyvää niin, on se myös kuin julma pois ottava, riisuva.
Sillä, eihän täällä ajassa mikään ole ikuista.
Oisko ehkä vain opittava elämään elon hetkiä iloiten, kiittäen täysillä mit' eteen annettu on - ja sitten vain suostuttava sen toimiin kuin kohtalon.
Ja, että kuitenkin aina kaikki ois osani, hyväksi mulle - ja myös sinulle.
Ja, että elomme hetki juuri tää on parasta elämää eikä niin huolehtia huomista tai sen tulevia hetkiä, tapahtumia.
Ja, ehkä jotenkin syvällä sisällä vain luottaa, että kaikki kaikessa on hyvää ja oikeata
hyväksi minulle hyväksi sinulle ja elon matkalle - ikuiselle täällä - ja tuolla elon toisella puolla.
Katso, aurinko paistaa! On juhlapäivä - meillä ja kuljemme taas yhteisellä tiellä.
Rakastan Sinua. Hyvä, ja kiitos, kun olet siinä mun vierelläni nyt - elomme ei ole päätynyt vaan, kuin alkanut vasta kannamme sisällämme kuin jotain uutta lasta - elämän salattua tarkoitusta.
*
-"Huoli ihmisestä, maailmasta on pelastamisen toivoa, puolustusta halua, tahtoa turvata tulevia aikoja ja niiden tapahtumia vastaan.
Se on syvän sisäisen rakkautta kaikkea kohtaan; ihmistä ihmiskuntaa koko maailmaa, vaik täysin tuntematonta holistista kokonaisuutta.
Mutta siis, myös läheisyyttä lähellä olevaa ja siitä ain kauemmas kuka vain on rakas - syvän sisäisen rakas joka on siis eri kuin on ajallisen tunne joka on vain kuin hetkellinen huume rinnalla sen maailmankaikkeuden lähellä ja kauas, ain aikain taa se rakkaus - kaikkea tavoittaa.
Eikä sitä rakkautta ajalliset heiluta sillä se rakkaus on ylimaallista ajallisesta vapaata vaik ajalliseenkin kohdistuvaa myös kaukaista mennyttä ja myös tulevaa
se on rakkautta kohti sitä unelmaa jota kohti myös ajallinen kaikkineen rakentaa
ja jonka osanen, siis on myös yks ihminen, läheinen sillä, kaikella aina on paikkansa taivaan alla
ja sydän hellä, ajallinen on osa kokonaisuuden ja yksi ajallisen lahja pienen ihmisen.
*
Sivu 126
05.05.2024
Sisäisen tanssin taika
Tulevan aika ja tanssin taika sisäistä kasvattava syvälle ulottuva - hetkin korkeuksia tavoittava voimaa antava.
On tanssia yli hautojen on tanssia ylitse tulevien sotien, unelmien menetettyjen ihmisten.
Paistaa aurinko kirkkaana kuin uutta valoa rakentaen tulevien uskoa luottamusta.
Jospa aurinko säteillään vois lämmittää ihmiskunnan sisintään osaisi vuodattaa sitä suurta rakkautta joka ois maalle tarvetta
ett' kirkastuisivat pimeät ihmisten sisäiset salat vannottaisiin uudet valat ett' toteutua vois ajallisten unelmat.
Vaan, aika on paha ihminen on julma ja ahneus valtaa alaa maailmaa vallataan kuin salaa
ja muutetaan aikaa toiseksi uudeksi, oudoksi kuin pimeyden unelmaksi.
Ja, minkäs sille jos Suuri Tahto näin on päättänyt aivoituksissaan aikaa sitten säätänyt ett' aika päättyä on vääryyksien maan ... kuin uutta ruohoa jo allansa kasvattaa aikaa tulevaa, parempaa sitä oikeaa suurempaa unelmaa.
Mut' sitä odotellessa tanssitaan iloitaan, lauletaan rakastetaan
- rakennetaan sisällemme sitä suurempaa jota ajallisen pahuus ei voi musertaa vaan, se voittaa ja kasvattaa, kuin salassa uutta ulottumaa
jossa sen ajan ajallinen maa uusia arvoja tavoittaa - ja tulevan ihmiskuntaa rakastaa.
Aurinko paistaa ... kuin lupaa, ett' jossain on viel suurempaa valoa ja että tää meidän aurinkomme on vain sen kalpeata kajoa.
Oi, mitä nyt tulikaan ... jo luvattua.
*
Sivu 127
06.05.2024
Lähelle - kauas
Lähelle - kauas vaan, ensin lähelle ...
Oisko tämä se jolla liikkeelle - lähelle sillä, myrkyistä vaivaisia, sairastavia on paljon ja avun antajia vähän
ja, oikeata apua kuin ei ollenkaan vaik helpotusta ravinnosta - oikeasta ja kaikesta sokerittomasta.
Oireiden helpotusta juuren sammutusta vaan, ei kuitenkaan sen poistoa sillä, oireet palaavat jos ravinnot lipsuvat.
Hyvä tuokin jos pieni apu helpotusta tuo mut' sairaus on läsnä ja kutsusta palaa heti sun luo.
Mutta, mitä tehdä vainko, kuin seurata sivusta vai ... voiko tarttua?
-”Tietää vastustusta.
Vaan, onko aika oikea palveluun tarttua ja vaivaista kuin armahtaa oudoista vaivoista.
Ja, onko lupa tarttua?
Tarkoittaa esille tuloa vastustusta - puolustusta.
Siis, onko aika oikea vaikka olisikin ”aseita” vastustaa vaivoja kun myrkyistä ongelmia.
Ja myrkkyjä on paljon ei vain se yksi ainoa ...
katso taivaita katso meriä katso ravintoja, juomavesiä.
Katso talojen kattoja katso katuvaloja katso rakennustarvikkeita. Katso lannoitteita, suojeluaineita katso eläimiä, kaloja, lintuja kemiallisesti autettuja, muutettuja.
Katso kaikkia aineita mit' ihminen, eläin suuhunsa, ihollensa. Katso, kuule, tiedotusvälineitä.
Katso elämää kaikkineen.
Katso aikaa mitä elämme.
Katso menneisiin katso tuleviin katso ihmisten unelmiin.
Katso unelmiin viel suurempiin ylhäisiin korkeuksiin.
Siis, katso lähelle - katso kauas.
Katso kaukaisten takaisiin katso kaukaisiin tuleviin.
Niin, mistä lähteä liikkeelle - millaisiin askeliin.
Kaikki liittyy tuleviin elon päiviin, ja niiden takaisiin.
Aihe on suuri ei rynnätä sovi vain yhteen ainoaan se pian jo sammuttaa askelet tuleviin ...
niihin suurempiin unelmiin.”
Siis, ei sittenkään viel' niin ett' astua askeliin auttaviin.
Vain sanoilla - sanoilla tuleviin.
*
- ...noi-ov-varmaa iha hyvii juttui mut ... mites tää-mum-maha ?
-Ai niin, toi sun mahas ... hmmm ... noo, tuus tänne vähä
- .... no, mitä?
-Pistähän simmut kii
-Ai miks?
-No pistä nyt vaan, ne silmät...
- ... ookeei ... mitäs nys-sit?
-Oo hetki ihan hiljaa vaan.
- ... aha ... no vielkö? ..mitä-sä teet ...
-TADAA! Saat avata. Kato!
- ... ?? täähä-on-tää ... sama ku ...
-Joo, Försti palas eloon. Kato poissa näkyvistä poissa mielestä. Mitäs sanot.
- ... murrrr ... kuuma .. vähä
-Joo, mut nyt ei maha näy, eihän.
- ... nooo .. ei näy ... mut se-on-silti tuol
-Poissa silmistä poissa mielestä. Tolla mennään, eiks je.
- .... mrrrr je ... mut ... tää ei kyl pistäny yhtää .. se neula?
-Jep! ... joku on vähän fiksu, vai mitä?
-Höh!
*
Sivu 128
11.05.2024
Ihmisen AI
-"Ihminen keksii saa ajatuksia, ideoita milloin mistäkin aiheesta ja lähteestä - myös Ylhäisestä suuresta tuntemattomasta. Tietoa oikeasta ja väärästä tietoa ylimaallisesta ja ihmisvoimasta, kuvitellusta oikeaksi luullusta
jotka aikanaan muuttuvat kasvavat, kehittyvät ollen kuitenkin aina vain matkalla kohti parempaa ja parempaa - vaan, saavuttaako koskaan sitä todellista oikeaa.
Ihminen on kautta aikain etsinyt, keksinyt, löytänyt iloinnut saavutuksestaan, pettynyt onnistunut, tuhonnut ...
palkittukin jostain joka jo hetken päästä vääräksi tai vajaaksi havaittu ollen vain keskeneräinen matkalla kohti jotain viel parempaa.
Ihmisen löydöt ovat aina matkalla kohti jotain suurempaa - vaan, silti aina vain kesken matkaa.
Ja, vaikka ois hän saanut ajatuksensa jostain suuremmalta voi sekin olla vain osa totuutta sillä, kaikki kaikkeudessa on niin monimutkaista että ihmiskunnalle voi vain pieninä palasina jakaa maailmankaikkeuden suuruutta ja tuntemattomuutta.
Ihmisen saama tieto on kuin leijuva pölyhiukkanen kaikkeuden suuruudesta mutta, se pienikin hiukkanen voi olla niin suuriarvoinen että hänet jo siitä palkitaan suurena osaajana ... vailla omaansa osaa.
Hänelle vain sallittiin saada tuo pieni hiukkanen jonka arvo ihmiskunnalle voi olla vaik suuriarvoinen.
Jos ihminen tosissaan etsii totuutta tuntemattomasta ja vaikka saakin jotain vastausta joka on oikeata
niin, se voi silti olla vain sen pölyhiukkasen suuruinen osanen suuren kokonaisuuden.
Mutta, kuten jo tuolla edellä voi sekin pikkuinen olla ihmiselle suuriarvoinen ja vaik ratkaisu monien ajallisten ongelmien.
Ja nyt siis, mikä on tuo AI - keinoäly.
Se on ihmisten ohjelmoima ajallisten tietojen yhdistäminen koottuna ihmiskunnan matkan jostain pienestä osasta
ihmisten ohjelmoimalla tavalla ja valtaapitävien ohjeilla ja antamilla suunnilla.
Jo tuosta kaikesta edellä voi nähdä millainen tietojen sekamelska voi olla tuo nyt suureksi uutiseksi ja kuin viisauden avaimeksi oussut ”viisas” ja ”tietävä” keinoäly AI ... tai mitä tahansa nimiä sille viel matkalla annetaankaan
niin, on se silti vain ihmisten ohjelmoimaa toimintaa jonka lähdeaineena ovat ajallisen maailman tapahtumat ja vajavaiset tiedot ja keksinnöt
ja joiden yhdistämisen esilletuloa säädellään monin ihmisten päättämin parametrein
jotka ovat ajallisen valtain ja voimain määrittelemät milloin kenenkin hyväksi tai eduksi päätetyt ... tai rahalla ostetut.
Ja, sitten on se toinen... suurempi viisaus ja tieto jossa kaikki ymmärrys on
ja, jonka rinnalla tuo ihmisviisauden keinoäly on juuri sen yhden pölyhiukkasen suuruinen.
Mutta, sen kuvaus onkin sitten jo isompi juttu ja ihmiselle mahdoton.
Hän voi vain sanoa - jos suostuu siihen ...että se vain ON - se kaikkialla ON.
Tuolle ihmisen AI:lle tuon käsittäminen ja todellinen selittäminen on mahdoton.
Mikä kuvittelee ihminen olevansa seas' suuren maailmankaikkeuden tuntemattomuuden - vain yksi pieni pölyhiukkanen
ja, ettei sille vain annettaisi liian suurta arvoa ja valtaa ohjata ajallisen maata ja aikaa.”
-”Ja, mitä ne ovat tämänkään runoilijan kirjoittelut muuta kuin turhuuden turhuutta ja tuulen tavoittelua suuren kaikkeuden osana, pienenä pölyhiukkasena muiden hiukkasten seassa.
Noo, tässähän olisikin nyt oivallinen paikka lopettaa tämä kaikki tuulen ja turhuuden tavoittelu ja ajallisten asian pohdiskelu”, huokailee Runoilijanarri, joka vapaana liitelee pölyhiukkasten lailla ajallisen keväisissä myrskytuulissa ja aurinkoroihujen purkauksissa Maata kohti.”
-”Jaa, että sellaisia lopetuksen aatoksia käy Runoilijalla mielessä ... vaan, eihän se nyt käy, kun ollaan edelleen vasta alussa, tämän suuren maailman kuvauksessa.”
-No kato ... mullaki ov-vähä niiku mieles-ett' eihä-tää-nyv-viälä voinu täs olla. Mull-on niikun joku sellane vainu tai jotai ... ett jotai niiku ois viäl meillä ... tai- siis .. mulla, tai sillee ...
-(huokaus) ... noh, jos me nyt sitten sen sinun vainus mukaan vielä vähän katsellaan tätä kaikkea hullutusta, jooko.
- ... no hyvä, mua-on-kyl enneski kannattanu kuunnella, vai mitä. - ... on onn ... ja hyvin on pärjätty ... tähän asti.
*
Sivu 129
15.05.2024
Sittenkin vain sinä
(Kyseistä iskelmää mukaillen, jonka sanoihin ja säveliin aamulla heräsin. Saman tien sanoiksi piirtelin.)
Siis,
Sittenkin vain sinä ainut rakkautein.
Sittenkin vain sinä jäit mun vierellein toiset meni menojaan et sinä kuitenkaan.
Rakastan sua ...
Viivy vielä lähellä sylissäin mun ystävä siksi kunnes kyyneleet on kaikki ehtyneet.
Yhteiset on ilomme yhteiset myös surumme toista kohtaan tuntemaan en täten pysty milloinkaan.
Sittenkin vain sinä ainut rakkautein mä jota ajattelin ain nyt olet rinnallain.
Sittenkin vain sinä mun ainut, elämäin toiset meni menojaan jäit sinä vain.
Sittenkin vain sinä ainut rakkautein sittenkin vain sinä elon tehtäväin.
Mennyt kaikki muu mennyt menojaan jäin yksin maailmaan sua puolustamaan.
Sittenkin vain sinä ainut maailmain jäit sinä vain oot rinnallain.
Suuruudenko hullua puolustaa jotain jot' ei tunne lain tään oudon viran vain seurakseni sain.
Ja, vain sinä olet voimanain sorvaat sanojain ohjaat tekojain.
Sittenkin vain sinä suuri auttajain valvot tarpeitain ohjaat jalkojain.
Sittenkin vain sinä mun yksi ainut, elämäin muut meni menojaan jäit Sinä vain
mun ainut rakkaimpain - mun maailmain.
*
Ja tähän sitten se toinen versio se alkuperäinen - ajallisen maailman versio:
https://www.youtube.com/watch?v=oC0icTCFeRk
-No just! ... tost-mäen-kyl sit tajunnu pal mit...
- ... noo, ei se mitään, ei se mitään ... se olikin vähän kuin unimaailmaa, tai jotain.
- No jo-mä aattelinki-ett jotai siin ... vaik ... emmä-kyl noist-sun viimeaikasist horinoist oo enää paljookaa tajunnu .. ... unia siis vissii neki sit, vai.
-Nnnooo, eei kai nyt kaikki sentään ... mut' ... on se kuitenkin kiva kun sinä olet tässä mun rinnallain ... uskollisesti aina vaan.
- ... nooo, jooo ... moon oppinu ymmärtää sua.
*
Sivu 130
19.05.2024 (klo 04.30 saunamökissä)
Kahdenlaisia sanoja
-Ei tarvitse loistaa ei (ylemmän) ”sanoilla” toistaa mit' juuri eletty on tapahtumia kuin kohtalon.
Niitä varten voit itse valita ajallisen elosi sanoja.
Mutta, kun on sanoja, ja ”sanoja”.
On ajallisen hetken sanoja ja ”sanoja”, tuleviin kantavia siellä ihmisiä auttavia
niin, kirjoitetaan me niistä tulevien hetkistä ja niitä ”sanoja” niistä yli kantavia niihin voimaa antavia niihin ihmisiä rakentavia.
Näetkö eron sanoilla, ja ”sanoilla” myös sanojen voimilla;
- ajalliset, tässä hetkessä sitä kuvaavia
- tulevien ”sanat” niitä kuvaavia niihin edeltä valmistavia.
Siksi ei ole tarpeen kuin ”sanoja” uhrata siihen mit' juuri edessäsi on silmin nähdä tuntein, aistein tuntea.
”Sanat” ovat arvokkaita joilla rakennetaan tulevia aikoja ja edetään kuin edellä mi elon on tehtävä ... huomenna, ja kohta valmistaa sitä suurta muutosta mi on totta.
Katso, Aurinko nousee nyt tuolta ja laskee tuonne siinä välissä elät päivän elät hetken, mi suotu on hetken kauneuden.
Elä sitä nauti siitä alkaneesta kesästä sen ihanasta hetkestä
- se on ohje elämästä.
Nyt on turha kuvata enemmästä ... puhutaan elon tehtävästä mit' itse kullakin on - monelle viel tuntematon
... ”sanojen” takana ne tulevat jo on.
Toisten sanojen takana on nähty, eletty elämä
toisten ”sanojen” takana on tulevan elon tehtävä.
Siis, on sanoja ja on ”sanoja” on hetkeä kuvaavia ja on tulevia - niiden unelmia.
Katso raitoja aamuisella taivaalla (klo 05.00) kuule käen kukunta näe tyyni veden pinta
- jokaisella päivällä on hinta.
*
-Mäen-tiä tost mitää ... ku-et-taaskaa ottanu mua mukaa ... - mokkomaki "runoilija" .. muka.
-Aai niin, mä unohdin ... no, ens kerralla sitte, ens kerralla - eiks je .. jooko.
- ... ens-kerralla ... ens-kerralla - mokomaki homekorva.
-Ai mitä sanoit, koala, en kuullut.
- eem-mitää ... vaa-et .. home-sviit-home ...
-Aai, no se on kiva, kun sinä viihdyt niin hyvin täällä kotona ... niiku kotivahtina.
- ... no just! MRRrrr .... mä-kyl-koht puren sua.
*
Sivu 131
22.05.2024
Kertaus suojasta
Kertaus on hyväksi ja voihan olla ett' joku nyt vasta on löytänyt tähän tarinaan ja kulkee hetken rinnalla.
Tulevina aikoina ei pärjätä ajallisen ajassa ilman ylemmän voiman suojausta ja ohjausta.
Joten, ainoa josta voi saada oikeata turvaa ja suojaa on ajallisen voimien yltä - ylemmistä.
Ja, miten tuota voi saada ... - pyytää, anoa sillä, ilman anomusta se on mahdotonta
... sehän ilmentää jotain syvää sisäisen luottamusta vaik oiskin ajalliselle tuntematonta.
Joten nyt, kuin yksinkertaisesti vain:
Sano, tai vain hiljaisesti huokaa:
Pyydän Korkeimman suojausta.
Puran edes vähän tähän alle mitä kaikkea tuo tarkoittaa ja mihin kaikkeen se antaa apua varjelusta ja ohjausta ja sitä tarvittavaa suojausta ...
Jatkan sen tähän aivan tuota pikaa etsien sanoille viisautta ja voimaa ...
Palaa tähän kohta uudelleen.
*
Sivu 132
27.05.2024
Viivoja ja manteleita
Viivoja, vanoja ja manteleita kuvia taivaan kannella ennen tuntemattomia nyt jo kuin arkipäiväisiä muotoja
... toisille ihailtavia toisille pelottavia - tarkoitukset tuntemattomia.
Tähänkin etsin sanoja ja ohjausta miten niiden kanssa tulisi oikein toimia.
Eli ... palaan aiheeseen lähiaikana.
*
Sivu 133
25.05.2024
Havaintoja
On sururullista havaita ett' nk. väärin ajattelevien joukossa on todellakin monia väärin ajattelevia
jotka ajatuksissaan kulkevat ajallisen maailman tuulissa - niin sekalaisissa
luullen olevansa oikeassa tässä maailmankaikkeuden suuruudessa
sanomalla, elämällä todeksi ihmisten kehittämiä oppeja ympäri ajallisen maailman haalittuja.
Mikä siinä on että ovat niin tarttuvia ja joihin niin helppo uskoa itselleen omaksua ...
sekö lie, ettei ole ylemmän ulottuman tuntemusta eikä voida erottaa mikä oikeasti on totta, mikä tarua ihmisten omia keksintöjä, joilla hallita ajallisen kansalaisia eri puolilla tätä palloa.
Surullista - vaiko sittenkään onhan jokaisella omansa oikeus uskoa ja nähdä maailma omallansa tavalla.
Mutta, ajallansa itse kullekin on avautuva se oikea, todellinen maailma ja sen salattu rakennelma
jonka vain pieni osallinen on tämä ajallisen ulottuma jossa he sitten sanovat, julistavat ett' ”maailma on tällainen” - ja toinen jo jonkin rajan takana sanoo että se onkin aivan toisenlainen.
Väärinkö ajattelijoita kaikki tyynni - tavallaan ellei ole sitä oikean tuntoa on vain jotain inhimillistä resonointia josta on tullut kuin totuuden ... oman oikean ja väärän mittari oman elonsa sisällä.
Väärin resonointia.
Sillä se, ett' jokin resonoi kuulijan sisällä on vailla mitään arvoa - ylemmän ulottumasta katsottuna mutta, kun ... samanmielisten joukossa on niin hyvä ja turvallista kulkea.
Ja, samapa tuo, miten tämän ajallisen osansa uskoa ja kasvaa kyllä tämä oikean elämän matka mutkat suorii ja raapii pois ajallisen rahtusen turhuudet
matkalla kohti suurempaa ulottumaa - sitä ikuista jossa ei ole enää mitään arvoa sillä miten ajallisen osassa mielikuviaan rakensi ja mitä seurasi minkä puolesta soti ja taisteli toista ihmistä vastaan - toista, joka toisin kuvitteli ja jolle vaik sodan kautta todisti että ”tämä minun, meidän” kuvittelu on ainoa oikea
vaikka, oikeasti, molemmat olivat niitä väärin ajattelijoita mikä minkäkin vallan alla.
Voi, maailma ja sen kaikkeus!
Kuinka kaunis oletkaan ja jossa, oikeasti, on vain yksi muotonsa ajatteli sitten ajallisen ihminen asioista ja ajallisen rakenteista uskoista, hahmoista, jumalista mitä tahansa
tai, miten tahansa pakotettuna, opetettuna milloin minkäkin valtarakenteen vaatimuksesta ja ohjauksessa.
Ajallisen maailman ajallisilla asukkailla on satoja, ellei jopa tuhansia erilaisia uskomuksia siitä millainen maailma oikeasti on väärin ajattelijain näkökulmasta kautta aikain.
Niin, ja vielä jos joku sanoo, kuvittelee että väärin ajattelija oiskin se muihin ajattelijoihin nähden se ”oikein ajattelija”
joka siis, muiden mielestä olisi kuin väärin ajattelija - niin, oikeasti, hän onkin väärin ajattelija
kuten on myös se ”oikein ajattelija” jota vastaan kuin taistelee tää ”väärin ajattelija”.
Pysyithän mukana?
Ja minä, joka tämän nyt lausuin katson asiaa kauempaa josta voi vain todeta, että:
”Turhuuden turhuutta”
on tää ajallisen matka vaikka, tottakai, kaikella on aina arvonsa tässä tutkimattomassa salatussa maailmankaikkeudessa
jossa siis, pieni ihminen siellä kaiken syvyydessä ja tuntemattomuudessa saattaa omassa pikku ylpeydessään todeta, että:
”Maailma on tällainen!”
tietämättä, ymmärtämättä siitä kaikkeuden suuruudesta oikeasti, yhtään mitään.
Tavoitellen vain ajallisensa pikku rahtusessa ees jotain suurta olevansa toisten ajallisten rahtusten joukossa. ;-)
*
-No just! ... ett tollane mietelmä sitte. Oisit kysyny multa, niin mä-oisin voi....
-En ehtiny ... se vaan tulla pulppus tuolla yläpetillä ... ja sinähän nukuit, enkä raatsinu herät ...
- ... enkä nukunnu! ... jos-nyv-vähä .. torkui.
*
Sivu 134
29.05.2024
Hyvät ja pahat teot
Mikä on hyvää - mikä pahaa mikä tekoja ohjaa
kuka hyötyy kuka niistä maksaa - mihin nk. hyvät teot johtaa ja, mihin ... ne pahat.
Onko teot, oikeasti, hyvää tai pahaa kuka niitä arvottaa ja mihin teot, oikeasti, johtaa
sillä, hyvältä näyttävä voi ollakin pahaa ja pahalta näyttävä voikin olla hyvää.
Ja, etsitäänkö teoilla vain omaansa hyvää olivat ne teot sitten nk. hyvää tai pahaa.
Voi, monenlaista on surmaa surmaa hyvään ja surmaa pahaan - kuka sen sanoo, kumpaa ja mistä suunnasta tekoja tarkkaa.
Ja, ohjaako tekoja viha kauna, katkeruus - tai valhe oman edun tavoittelu tai jokin luvattu ansio, asema.
Ja, millainen on sydän teon takana millainen ajatus, pyrkimys on kaiken takana.
Voi, tuossa vain pieni raapaisu tekojen arvosta, motiiveista hyvistä ja pahoista - ja, miten nyt noista voisi jakaa niitä nk. karmoja
... ja jos kaikki on viel tapahtunut jotain saavuttaakseen tai uhkailusta, pelosta.
Kuka on se tuomari joka voi sanoa hyvän ja pahan
ja tuntee ihmismielen hyvän ja pahan ja viel rahan, ahneuden vallan jolla tekojani ohjaan.
*
- ... totaa ... -Niin mitä, koala?
-Nii-ett aatteliv-vaa ett ...
-No mitä? Kakista ulos vaan.
-Nii-ett ... onks-nää mun .. tai siis su ... meidä teot sitte niit hyvii-tekoi täl reissul ... vai mite-se ...
- ... jaa sellaista aattelit ... niin .. niinpä, hmmm...
- ... niiku-sä-just-tos puhut ett ... vaikee nähä
- ... juu, ihan totta. Mitäs se sun "resonanssis" sanoo?
-Ai-mikä? Aijjaa .. se ... no, hyvii-kai-sit-vissii, vai ..
- ... niin, minä olen aina ihaillut tuota sun suoruutta ja selkeää näkökykyä näissä suurissa kysymyksissä.
- ... nooo ... se-vaa-niiku iha-itekseen niiku selkii ...
*
Sivu 135
29.05.2024
”Se kaikki muu”
Voi kuinka vaikea onkaan pukea sanoiksi näkevän ja näkemättömän eroa ja ympäröivän maailman kuvaa - ja ihmissuhteen ongelmaa
jossa on erilaisuutta - on yhteistä ja sitten ... on ”se muu” joka suhteessa ongelmana heijastuu.
Se ongelma - ”se muu” ... on tää maailma - joka muuttuu ja ahdistaa kaikki mistä muutos aiheutuu:
maailma kaikkineen ja sen uhat ilma, näkyvä ja näkymätön yhteiskunnan kehitys ihminen itse ravinnon laatu juomavesi ...
Muutos rakentuu ympärillä:
kaikki entinen hyvä rapautuu maailman kuvat muuttuu valheet kasvaa kaikkialla ihmismielet ja -kielet muuttuu
elon turvat vähin erin katoaa ei enää voi luottaa, ett' elämä kantaa ... on vain elettävä muutoksen keskellä ja sen ehdoilla.
Tuo kaikki oli ennen kuin puhdasta, kaunista luotettavaa ja turvaisaa nyt kaikki rakentaa salassa elämälle vaaraa.
Jos sitä ei näe eikä ymmärrä on elo viel helpompaa kaikki kuin jotenkin ennallaan kun se ei kosketa ... arjen eloaan
vaikka koko ajan kaikki kuin vyöryää näkyvänä ja näkymättömänä ihmistä kohti arjen ympärille, pinnalle, ihmisen sisälle mielelle, kielelle ...
turvallisuus katoaa näkymätön näkyväistä muuttaa, kun näkyväinen muuttuu oikeasti näkyväksi elossa tuntuvaksi.
Ja kun avautuvat näkemättömäin silmät kasvaa ymmärrys, mi piilossa ollut on - avautuva maailma kuin uskomaton.
Paljastuu totuus pienin pisaroin kaikesta ympärillä olevasta - ja tulevasta katoavasta valheunelmasta.
Ja silloin on oleva suuri murhe ja huoli kun muuttuu elo ja arki katoaa kuin kaikki, mihin elossa luottanut on - muutoksen totuus on armoton. Tuossa on kuin kasvun kulku jossa näkemättömällä viel sulku.
Mutta, tuo kaikki juuri, on ”se muu” josta näkevällä jo huoli kun hänelle elon valheet esille kuori - se turvallinen elämä kuin edeltä vähin erin kuoli. Siinä se on näkevän ja näkemättömän ero jossa ongelmaksi kasvaa juuri ”se muu” joka suhteeseen heijastuu huolena, pelkona toisen puolesta ja suruna jo ennakkoon mit' eteen itse kullekin viel piirtyvä on.
Näkemätön viel iloissaan näkevällä sisällään jo pien huoli sisäisessä surussaan.
Ja kuitenkin salaisena toiveenaan: -Voi kun tulevan kuva ois toteutumaton! Mutta, kun nuo rakentumisen merkit näkevälle jo näkyvillä on ja ”se muu” on näkemättömälle viel tuntematon vaikka kaikki samat merkit hänelläkin jo ympärillään on.
Siks' näkevä on kaiken keskellä hetkin iloton.
*
- Noh, mikäs ny? mikä hätä meil-ny tääl-o. ... eiks-meil-oo kaikkee ... vai, puuttuuks sult ... tai siis meilt - jotai?
Sivu 136
30.05.2024
Aseita
Onko kätketty salaisuus ett' piikit aiheuttaa - ja ei aiheuta
pikaista kuolemaa, sairauksia tulevien toimia, ongelmia tartuntoja hengitysilmasta kosketuksista.
-Aseita - voidaan kohdistaa -> DNA ei yksin ikä, kunto - vaan, geeniperimä jokin, jolla tehtävä, tarkoitus
- testiä ett', miten osua, poimia ihmisiä, ryhmiä ehdot täyttäviä
erilaisia vaikutuksia; heiketä sairastuttaa lihasryhmiä, elimiä
vain kaukaa ohjata ehdot täyttäviä myöhempiä testejä, toimia.
*
Sivu 137
01.06.2024
Tulevien tietäminen
Jos vaik tietää tulevia elämän tapahtumia, kulkuja ei kuitenkaan saa kuin itse ruveta niiden toteutuksia vaan, kärsivällisesti odotella tapahtumain kulkuja
sillä, matka sinne enteeseen voi olla pitkä ja matkalle voi mahtua monia mutkia
joiden kautta vast aikanaan on edessä se ennustettu tapahtuma, tila, tehtävä.
Joten, edeltä näkemisessä on myös vaaransa ... ihminen malttamaton kiiruhtaa jo piankin osansa
ja omansa tahto, toive, kuvitelma voi tuoda ongelmia tapahtumain kululle
ja omalle mielelle ja kielelle jolla tulevia kertoa kuin jo olisivat tosia
vaikka siis ... matka enteelle voi olla viel hyvinkin kaukana sisältäen monia mutkia ja vaiheita.
Ja, se todellinen enne, sit aikanaan voi olla jo kuin toinen kuin se alkuperäinen enne
josta muodostui se oman pikaisen mielikuvan mukainen tulevan kuvite.
Tuo siis ohjeeksi itselle Runoilija-näkijälle vaivainsa päälle.
*
Sivu 138
02.06.2024
Surun musertava voima
Suru murskaa kovan kuoren sallii voiman sisään tulla - ja ulos surusta hyvä tulos.
Surulla on aina tehtävä puhdistaa ja uusia sisäistä avata luonnetta, silmiä, korvia sydämen lämpöä ja käsien kosketusta.
Oi, sinä suloinen suru silmäin kirkastaja jälkeesi sun näet ihmisen herkän, uudistetun
*
Sivu 139
15.-16.06.2024
Lentäviä sanasia
Elämän kaaret
Toinen on kasvava, nouseva sit' alaspäin kaartuva maahan katoava. Toinen on kasvava, nouseva ylöspäin kaartuva kaukaisuuksiin katoava * |
|
Kirjoita merkityksiä
Ei pidä kirjoittaa vain sanoja vaan, merkityksiä
pelkät sanat ovat tyhjiä ellei niillä ole taustoja, tarkoituksia elämää, totuutta kantavia voimaa antavia.
*
Vast' kuoltuas
Vast' kuoltuas ma löysin sun sulo laulajan ja kauniin laulelon, Voi, kuinka monet vast' jälkeen sen elon ihanain matkojen tavoitti mun sisäisen - mun sydämen. * |
Francoise Hardy |
Sivu 140
16.06.2024
Tuleva aika?
Ei ! - tietää tuleva vaan, miten elää tulevassa.
Miten kasvaa, vahvistua.
Miten auttaa - EI ! Kukin omansa mestari - seppä.
Vain eteen tuodut tarkoitukset.
Itsensä tuhonneet - omissaan hoitaa ne, jotk' sotkeneet johdattaneet.
On kuin kaksi laumaa - ne lampaat - ne taistelleet nähneet uskoneet vastustaneet
muut menkööt menojaan!
Julmaa? Raakaa?
Ei, vaan palkkaa - molemmille omansa. Ei saa sotkea.
Tunteettomia olivat he jotk' syyttivät rohkeita - olkoot nyt itse rohkeita.
Nyt olkoot tunteettomia rohkeat - vain rohkeat rohkeille.
Ei maailma, aika säästä kumpiakaan ei jaotusta, vain vainoa pahoja suunnitelmia lampaille ja rohkeille joil' apunsa ja toinen toisensa - ei saa sotkea!
Julmaako?
Kohtuullista omat palkkansa - molemmilla.
Tuleva aika, armoton valitseva, ylempien taholta
tarkoituksia oikeuksia oikeudenmukaisuutta - rakennetaan tulevaisuutta
joil' kullakin paikkansa, polkunsa tekoinsa, tahtoinsa mukaan ymmärtääkö oikeutta oikeudenmukaisuutta kukaan.
Kullekin tekoinsa, palkkainsa mukaan suuren suunnitelman mukaan.
Tunteeko sitä kukaan?
Vaan, tunsi tai ei se kunkin tulevassa ajassa mukanaan vei.
*
Sivu 141
28.06.2024
Rajojen tuleva
Edellinen kirjoitus
”Tuleva aika?
Ei - tietää tuleva vaan, miten elää tulevassa.
Miten kasvaa, vahvistua.
Miten auttaa - EI! Kukin omansa mestari - seppä.
Vain eteen tuodut tarkoitukset ... ” jne
Melkein kaksi viikkoa opetti paikalleen pysäytti mökin siivouksessa käden kipeytti.
Elon normaalin viel salli, turhista karsi heitti viel helteetkin, ett' rauhoittuis tää ajallisen levoton mieli - kuin pysähtyi viisauden kieli.
Vaan, tarkoituksensa aina, ja kaikella joku kasvatti, sisäistä kosketti ett' avautuis ymmärrys edelliselle ”Tuleva aika” -kirjoitukselle
joka hetkin kuin julmalta näytti vaan, vihdoin ”joku viisas” lisää näytti.
Yhtenä aamuna vain paikalleen istutti - se oli juuri tänään - ja näytti elämän, ja maailman rajoja ihmisen omia rakenteita ja ajallisen ja ajattoman tasoja.
Mikä mitäkin oikeasti tarkoitti uudella tavalla katsoa, se kosketti ... mikä oikeasti on tärkeätä mitä ajassa kannattaa etsiä
miten auttaa maailmaa ympärillä mihin uhrata aikaa - mitkä kuin unohtaa ett' maailma, ja ihminen tulevassa vois oikealla tavalla kasvaa.
Eletään rajojen maailmaa ja mitä missäkin on rajojen takana ihmisessä itsessään, ja ajallisen ajassa ja hälle viel tuntemattomien rajojen takana.
Tätä kaikkea on tarkoitus nyt kuvata ja näkeville, kuuleville, avata jotta tuo ”Tuleva aika” vois näyttää kaiken tarkoitusta
eikä vain kuljettaisi kuin huhujen ja valheiden mukaan joista ... niin, ymmärtääkö niitä, oikeasti, ja syvästi kukaan.
* Joku viel muistaa, ehkä odottaakin, jatkoa luvatuille aiheille; Taivaitten viivat ja pilvet ja Tulevien tärkeät suojat ...
ne nyt saavat vielä odottaa kun tuo hetkellinen hiljaisuus ja nyt tämä moninaisten rajojen avaus osoittautuu kuin tärkeämmäksi tulevan suuntien oppaiksi.
TAUSTAA tälle rajojen aamulle:
Tämän parin viikon aikana ei kuitenkaan oltu toimettomana vaan, sisälsi monenlaista ihmisen toimen ja kehon tutkimusta ongelmien taustojen selvitystä ja erilaisia värähtelyjä.
Ja kipeä käsi johdatti, kuten niin monesti aina - vaivoilla erilaisia salattuja tarkoituksia ... riisuu pois, uutta sijaan kuten nytkin, viisaan hierojan kohtaaminen; rakentavia keskusteluja salattuihin maailmoihin tutustumista.
Ja muutenkin, menossa suuria muutoksia maailmassa - ja Runoilijassa itsessäänkin.
Kaukaisten rakkaitten yllättäviä tapaamisia. Jopa rajan takaa.
Oli aikaa kuunnella ajallisen ”viisaita” näkemyksiä, maailmankuvia, rakenteita ... mielenkiintoisia - vaan, ei kuitenkaan oikeita; vanhoista koottuja, menneitten kirjoituksista omaksuttuja
itse hankittuja ajallisen villityksiä jotain ain ylimaallista, ja noista kaikista omaksuttuja omiin ajatuksiin sotkettuja.
Kaiken edellisen tuloksena - kysymyksiä:
Miksi paikalla miksi yksin miksi kuunnella miksi ... olla vain ja tutkia hetken tilannetta, ja tarkoituksia.
Sillä, kaikella aina jokin tarkoitus; ajallinen salattu kauas katsova eloa muuttava uutta suuntaa rakentava.
Jotain pois - ja jotain sijaan miten eloani nyt uusiksi sijaan.
Miksi käsi kipeä? Mitä se estää mitä se antaa, mihin johdattaa. - Viisautta kaikesta.
Joku poistuu rinnalta joku hiipii vierelle yksi tarkoitus johtaa toiseen.
-Voiko ajallisen vaivalla olla tarkoitusta tulevaan?
-"Voi, ja on. Monesti on. Salainen, huomaamaton kulku ja kuljetus.
Tunteet, mieli monesti sotkee tarkoitettua tietä vaan, siihen löytyy aina ohjaus esto, vaiva, tai jokin muu ett' matkaaja havahtuu ja palaa, löytää taas omansa tien joka elon hyvälle tarkoitukselle vie.
Tuleva näyttää, miks kaikki on tärkeää ... karsia turhat pois ett' tie kirkas eessä ois."
Keskustelua rajalla yhteisiä suunnitelmia miten kulkea rajojen eri puolilla. Ja, miten niitä kuvata ...
-"Ei mitään puutu, vaik onkin hiljaista rauhaisaa toipumista. - Kyllä se käsikin siitä ja sitten on taas se tekemisen aika.
Ei hätää siitä turha murehtia pikku seikkaa. Yks hetki vaan ja kaikki taas paikallaan.
Ei pieni lepo kaikesta ole pahasta - ja, tarvitseeko aina niin touhuta kaikkea.
Ei sanat ole loppuneet vaan, ... se muutos, josta puhuttu se on tulossa, osin jo menossa vaatii latausta - sitten sanojen virrata."
Ja sitten se, mihin alussa viitattiin ... niistä rajoista.
Piirrosta ja kaaviota en tähän nyt kopioi, mutta jos sanallisesti vaikka näin:
-"Jos putos fyysisen maailman tavoitehurmat ja -huumat ja niiden ajalliset tarkoitukset
sillä, se fyysinen ei ihmistä rakenna kuin vain ajallisen osalle mutta, millä todella ois merkitystä on se hänen henkinen osansa ajassa, ja ajan takana.
Kuin kaikki maailma ois tämän kasvun takana; maailman muutos ja sotien kauhut tulevien pelot ja uhkat ja hullut suunnitelmat.
Ja fyysiset kivut ja polttava helle asettaa Runoilijan kasvunsa paikalle jossa vähin erin katoaa tää ajallisen tarve ja teko ja sijaan kasvaa yhä ylemmän ymmärrys ja tieto.
Ja, mihin ajassa kannattaa keskittyä; rakentaako ajallisen, vaiko tulevan osaa - ajallisen pian katoavaan vaiko kauas tulevaan kasvavaan."
*
30.06.2024 Tähän kuin hyvin sopivaksi lainaus Troija-elokuvan alusta jossa Orfeuksen sanoiksi puettiin:
”Ääretön ikuisuus kalvaa ihmismieltä ja niinpä me pohdimme heijastuuko tekomme vuosisatojen päähän.
Kuulevatko ihmiset joskus tulevaisuudessa meidän nimemme kuinka urheasti me taistelimme kuinka tulisesti rakastimme.”
Niin, pohtii nyt Runoilijakin ... ”rakastimme”, rakastimme mitä? jotain naistako vaiko sotaa, josta unelmana kunniaa jota nimemme kantaa
vai, oliko rakkauden kohteena ehkä ajallisen omaisuutta tai, ehkä ... jotain suurempaa totuutta.
Noo ... noita kaikkiahan ihmiskunta on aina etsinyt ja rakastanut ajallisensa voiman ja omansa totuuden mukaan.
*
Sivu 142
30.06.2024
Tulevien henkinen
Jo vuosia sitten kirjoitin ett' tulevien aikoina henkinen nousee tärkeälle sijalle ihmiselämässä ja ajallisen maailmassa
merkittäväksi tulevassa niin ajassa mut' erityisesti ajan takana asiain avautuessa.
Pelkoa pois ja rohkeutta, luottamusta toivoa pelon ja epätoivon sijaan tulevien totuuden avautuessa eloani uudella tavalla sijaan.
Noo ... eihän tämä tietenkään kaikkia koske kullakin tiensä ja tarkoituksensa mutta niillä, joil' on mahdollisuus nähdä ja ymmärtää syvemmin ihmiselämää ja maallisen matkan osaa ja tarkoitusta heille tulevaisuus ei ole pelottavan musta vaan, sen uuden elon toivoa täynnä.
*
Sivu 143
01.07.2024
Lataus
-"Lataus - tarkoitus käden kipu, jarrutus ett' sais rauhassa tapahtua lataus.
Siksi - on tää voimattomuus kaiken teon raskaus ett' uuden lataus jolla tulevan tarkoitus.
Siksi - älä murehdi voimasi puutosta sillä, se on vain sen suuremman latausta uusia, tulevia varten - ja hyväksi kaikki.
Niin kauan jatkuu lataus kun on tää ajallisen voimattomuus ja jarruttava kipu ett' ois valmius kohdata ajallisen ajattomuus
jossa on se voima suuri tieto ja taito ja ylemmän ymmärrys aito.
Joten, kestä viel hetki kipu on poistuva, kun kaikki on valmista ja kasvanut se voima uus jolla virkansa rakentaa tulevaisuus ajalle ja ajattomalle ajan takana.
Mut' ajassa on kaikki viel tarpeellista siksi - on tää viel hetkisen vaiva ja kuin ajallisen jarru
ett' toteutuisi se kaikki anottu voima ja viisaus, tieto ja taito näkökyky uusi ja aito.
Olkoon rauha sun sisäisesi kanssa vaik' kärsisi ulkoinen viel hetken ... sehän se on vain se ”kone” jolla voima esille itselle ja muille kaipaaville korville ja suille.
Sillä - onhan niitä jotka apuasi tarvitsevat ja kaipaavat ja jota ei ole ajassa tarjolla.
Ole vain rohkea tämä on vain hetki, jonka kautta valmistua ja sit esille tulla - että, voima on sulla
tarpeellinen niille, joil' tarve on - kaikkea kaikille mahdoton.
Mut' ”rohkeitten” osa ... on vaivaton eikä lainkaan voimaton sillä, hetkisen vaivan kautta - se voima kullakin on.
Sanojen tulkinta kuin mahdoton mut' kuulevan korva kaiken kuuleva on.
Älä siis sinäkään ole onneton vaik' ajallisen hetken painossa - ajallisesi voimaton mut' sen suurempi sulle ajattoman voima on.
Jota ei ajallisen tekemällä ja teoilla vaan, uskolla ja luottamuksella ett' vain ylemmän voimalla kaikki mahdollista on.
Siis, ottaen vain hetkeksi pois sen mi mahdollisti ajallisen tekemisen - ja ajattoman latauksen.
Siinä - on se vastaus miks' hetki kuin raskas ja rajoitettu; - ajallinen tieltä pois ett' ois henki vahvistettu kun sitä tarkoitusta - kaiken tarkoitusta kysellyt ja etsinyt oot.
Ja sinut - hellästi johdatettu kuin kohtaloon ettei masentuis herkkä mieli ettei sammuis suloinen kieli liian raskaan taakan alla.
Joten, iloitse vain viisauden vaivasta hetken rajoituksesta ja rasituksesta sillä, olisihan niitä tapoja raskaamminkin ladata tulevien aikojen voimia.
Viisaus tietää mikä milloinkin on oikein toimia ja miten rakentaa tulevien voimia.
Siis, luottamusta vain, ystäväin minä vain hyvän näen edessäin ja toimit, kasvat kätesi kädessäin ja näen sinut edessäin. Noo ... älä näytä niin murheelliselta ... voi ihmistä, kun ei osaa iloita vaik juuri puhutaan ja luvataan voimista maailmaa muuttavista.
Niin ... henki iloitsee - keho ei kun hengen kasvu ajallisen keholta voimia vei.
Mutta, kyllä se kehokin viel osansa ilosta saa kun aika aikaa kasvattaa ja ajaton viisaus ajallisen viisautta tavoittaa.
On siis menossa se muutos, mi luvattu on - ajallisen muutos ei ole ajattomalle mahdoton vaik ajallinen ois tahdoton
kunnes se oppii ja näkee mikä ajassa on tarpeellista ja mikä tarpeeton.
Ajallisen mieli masentuu jos ajallinen mahdoton
vaan, jos ajallinen näkisi mikä kaikki on ajattomalle mahdollista silloin jo ajallisellakin ilo on.
Vaan, kun se ajallinen aina kuin eessä ajattoman on eikä ajallinen näe mikä oikeasti on tarpeen, ja mikä tarpeeton.
Siinä se, ajallisen kova koulu; astua kuin syrjään ett' tärkeimmäksi voisi kasvaa se tärkein - ihmisen ajaton.
Ja sitten se/hän, kaiken tään suuruuden ja ihmeen keskellä saattaa viel kysyä: -”Entäs se .. tanssi, saanko minä vielä tanssia?”
Niin ... se tanssi ... (ja kaukaisen hiljainen huokaus)
... ne ajallisen arvot ja arvot ... mitäs tuohonkin nyt sitten ... - kuin jokin ajallisen karkki. Voi ihmistä!"
*
Sivu 144
02.07.2024
Lataus - jatkoa
”No mikä nyt on?” Kysyy jo ajallinen taas kun uusi aamu kirkkaana avaa.
Ja vaik just eilen kaikki kuvattiin niin, kuin monttuun jo taas pudottiin.
-”Ei viel yhdessä yössä asiat muuttuneet vaik voimat edelleen huvenneet.
Työ kesken matka kesken ... se ”latauskin” edelleen kesken.
Ei mahdu uutta, jos vanha on tiellä ja jos ajallisen voima on vähäinen niin, ... kasvaa ylemmän tilalle sen.
Näinhän se on, tällä tiellä nyt, ja aina mikä tässä nyt on niin uutta onhan tätä eloa ja matkaa kuljettu jo monta vuosikymmentä
ja aina se on ollut näin: kuin ”risukasan” kautta uusia päin - ja uusin paremmin voimin kuin kasvaneen miehen edessäni näin.
Ja niin on nytkin taas - ja voimasi on maas'.
Vaik hetken vain ... minä uutta eteeni sain sitä etsittyä, kaivattua - anottuakin - kaiken tarkoituksin, se muista aina vaik ois millainen vaiva.
Ja, vaivalla aina aikansa ja tulevansa voima joll' matkata taas uutta päin - minä jo hyvän tuloksen eesssäni näin kuin tulevaisuutta ennustain.
Makaa vain, kuin rankana valittain salaisesti uutta kasvattain - näet sen kyllä se jo kuin leijuu pääsi yllä
kuin tarttua vain, sinua vahvistain sanoja kasvattain, ja voimia joilla tulevassa uusin toimia.
Halpa hintahan tämä on pieni painamisen taakka näkisitpä oikeasti vain millainen onkaan vaivasi ”palkka”.
Et näe sitä nyt mutta, sitten kun vaivasi päättynyt avautuu se mit' olet esille etsinyt.
Eikä silloin puhuta enää mistään ”tanssista” vaan, todellisista uusista voimista ja tulevien toimista.
Ja kun viel katsot ja seuraat mit' aikaa maailmasi elää ymmärrät miten tärkeätä on ett' uuden taidot kuin henkiin herää.
Ja silloin sinä et enää tätä pientä vaivaasi muista kaikkea sataa kuin syksyn lehtiä puista eikä mikään sinua tieltäsi suista.
Sillä, on aika korjata satoa istutetuista, kasvaneista puista luvatuista teoista ja tulevista ajoista joit' varten kaikki tää vaiva
... vuoskymmenten vaiva nousuineen kasvuineen ja risukasoineen ja taas uudelleen nousuineen kohti sitä jotain salaista jok' aina on siintänyt kuin taivaanrannassa.
Nyt, kohta, se on kohdalla - se kaukainen taivaanranta jonne matkattu kävellen ja laivalla välillä tanssien ja taas valittaen kasvun vaivoja
kaikesta ain oppien tulevia varten ei yksin, vaan seurassa kuin näkyväisten ja salaisten onnetarten.
Valittaako viel pitää ... eikö mieluummin iloita ja nauraa kun saat kerätä viljaa ja kauraa
... ja juuri samassa hetkessä loppui kynästä muste ja sana ”kiitos” ei tullut enää näkyvälle ... näen vain painautuneen paperille.
Ja nyt uudella kynällä kirjoittaen - hieman jännittäen ... mitähän kaikkea tuosta lupauksesta nyt seuraa.
*
-”Eikö luottamus aina ole ollut turvana uusiin matkatessa muutoksien jälkeen voimain kadotessa ja taas uusiin pukiessa.
Miksi pitäisi nytkään huolta kantaa mitä tuleva eteen antaa.
Varustus on aina ennen tekoja ja voima ennen vastustusta.
Näin olet ollut turvassa tulevien lupauksissa.
Eikä tällä tiellä muunlaista järjestystä voi ollakaan muutoinhan kaikki on kuin turhaa taivallusta.”
*
Sivu 145
03.07.2024
Caterina kuoli
Niin kuin kävi sen oikean Leonardon tämän tarinan esikuvan ... hänen Caterinansa kuoli saatuaan jotain myrkkyä
ja, vaik Leonardolla olisi ollut sitä parantavaa ainetta sitä ei sitten ollutkaan tarjolla - jostain syystä.
Samoin kävi tämänkin tarinan - Caterina kuoli Leonardon rinnalta.
Kovin on paljon yhteistä näissä tarinoissa molemmilla omansa tie; vaik rakkaus yhdisti elämä heidät kuitenkin toisistaan erotti vain jokin salainen yhteys yhdisti.
Kuka ymmärtäis elämän suunnitelmia salaisia tarkoituksia ajallisen toteutumia.
Matka kuitenkin on se tärkein ei sen päätös eikä sen haaveet toteutumattomat.
*
Sivu 146
09.07.2024
Parantamisiin
Sairauksien tutkimusta syitä ja seurauksia omia ja toisten - myös parantamista
- ei viel lupaa enempiä kertoa ...
-"Vaan, ohhoh! Onko minulla todella - lupaa - voimaa. Tällaista voimaa", huokaa Runoilijanarri kun kättensä tekoja huokaili.
-”Miksi ei olisi. Kaikki on mahdollista, kun näkee ja ymmärtää.
Ja on voima myötä ja tarkoitus palvella ja auttaa kehoa ja myös näkymätöntä osaa kehossa, kehon yllä, ja sisällä.
Mitä ihmettä nyt tuossa. Juurisyitä - ei mitään pelkkiä rusautteluita vaikka, niilläkin toki sijansa - ovat seurauksia.
Juurisyyt on syvällä ja näkymättömässä ulottumassa aina solutasolle asti ja geeniperimään, ja genomiaan ihmisen menneeseen ja tulevaan jopa mieleen ja henkeen.
*
Sivu 147
09.07.2024
Valheilla tulevia rakennetaan
Valheita valheita, valheita vaan niillä tulevia rakennetaan kun valheita kansoille jaetaan - ja niihin uskotaan.
Ja niiden mukaan toimitaan ja tulevia aikoja muovataan
sotia halutaan ja vaik omia tapetaan - valheilla mielikuvia muokataan.
Mutta, kaikella aina uutta maailmaa rakennetaan vaik hyvät pahaksi ja pahat hyväksi - ja totuudet salataan.
Tällainen on maailma nyt, ja tuleva kaiken kautta on maa muuttuva.
Hyväksi joskus vaik vaatiikin vielä aikoja.
*
Sivu 148
11.07.2024
Pysyä paikalla
Syitä ja seurauksia.
Pitäisikö jo uskoa ett' pysyä paikalla kuunnella maailman uusia asioita ja aikeita joilla ois vaikutusta tulevien aikoina.
Pitäisikö jo uskoa kuin kuunnella sattumusten oireita joilla jarrutusta arjen teoille ja menoille.
Pitäisikö jo vihdoin uskoa pysyä paikalla ja kuunnella mitä kaikkea ois tarjolla ylempien suunnalta
sillä, se voi olla myös ankara jos ei malta uskoa ett' aika ois nyt avoinna uusiin tutustua ja tarttua.
Katso merkkejä katso jarruja katso vaikeuksia ... mihin vaikuttavia
mitä tahdotaan ottaa pois mitä annetaan tilalle mitä todellista tarkoitusta auttaa ja palvella - eikä vain vaik tanssia tai muuten kuluttaa kalliita aikoja turhissa kulkea turhia tekoja.
Eikö ois jo aika alkaa ottaa vastaan asioita joita olet anonut ja odottanut vihdoin tapahtua.
Siis, ota ! tartu ! kasva - ja opi !
ajan mahdollisuuksia olla paikalla jossa on suurta tarvetta antaa apua niille, joil' vaikeuksia tään raskaan ajan matkalla
kun , kuin kaikkialla on tarjolla vaivoja joil' kasvun tarkoituksia
jotta, vapautettukin vois palvella tulevia aikoja - olla se armeija, jolla on oikeita voimia, oikein toimia auttaa tulevina aikoina apua tarvitsevia - ja apua antavia.
*
Sivu 149
12.07.2024
Miks' lyöt
Miks lyöt sinä maahan soturisi urhoollisen maan puolesta taistellen valheita vastustellen.
Miksi ulkoisen maahan painat paikallensa asetat riisut kuin maailmasta pois vaik mielen, kehon tarpeita niin tarpeellisia ois.
-”Näethän sinä, ystäväin näethän sinä ajan, jota ajallisessa eletään mitä kaikkea valmistellaan kuin maailman pahaksi - tai hyväksi mistä suunnasta vain katsotaan.
Molemmat suunnat muutoksiksi maailman menoa muuttavaksi uudeksi suunnaksi uudeksi tulevaksi - paremmaksi tulevaisuudeksi.
Vaik ei se näykään sinne sängyn pohjalle tai hiljaiselle ololle eikä niin siltä nyt juuri näytäkään jos katsot ikkunasta, katuja, maisemia.
Mutta, kaiken niiden elon takaisten silmille näkyvien takana kasvaa kuin katala maailma - tai siis, mistä suunnasta taaskin katsotaan...
kataluus luo uutta hajottaa vanhaa muuttaa tulevaa, jota ei voi muulla tavoin muuttaa.
Muuttajat tekevät kuin pahaa tälle ajalliselle arjelle mutta, ei muutu se tuleva ellei ole ensin aika ankara.
Ihmiskunta on sokea eikä erota hyvää pahasta - eikä pahaa hyvästä
elää vain omaansa harmaata arkea jonka toivoisi kuin antavan aina jotain suurta ja kaunista.
Mutta, maailma ei enää kulje niin ihmiskunnan on totuttava uusiin muutoksiin.
Vaik ainahan kasvu on tapahtunut muutoksien kautta uusiin ajallisiin.
Ja, miks makaat sinä nyt miks paikallasi kuin pyristelet ... et pääse et pysty - et oikein tahdokaan.
Voima pitää sinua paikallaan - On aika !
Oppia ja kasvaa uuteen ulottumaan josta vasta on apua ajallisen ajalle tälle hetkelle, ja tulevien päiville.
Olet etsinyt niitä ja kasvanut niihin vuosi vuoden perään päivän päivän perään uutena ain uuteen aamuun heräät.
Nyt ! on se aika, taas kerran aika ”risukasan” kuin kaivon pohjan tai milloin minkäkin kautta uusiin nousuun uusiin voimiin viisauksiin, ymmärryksiin
uusiin näkemisiin enemmän enemmän ylemmän ylemmän - mit' kaikkea etsinyt oot.
Voimasi nyt vahvistukoot ja kasvakoon apusi armas auttavainen mielesi palvelevainen, mutta ... - aika, on uusi.
Siksi, olet sinä nyt paikallasi sinä... ”Vaeltaja” aikasi halki ja kaikki matkasi ennen ja jälkeen on kasvava talteen ja voimaksi vain tulevissa auttain.
Ja lippusi kulkee sun edelläis tekoja valmistain.”
*
Matka jatkuu seuraavassa osiossa +5
> Prosessi uuteen