Sivut 123 eteenpäin

  Viimeisen vision ylempi+4  -  Tuleva aika

 

 

 
 
E-kirja - Viimeinen visio - jatkoa.

  Perustettu 27.12.2023


 Ja tässä tarinan matkaajat: 
 

    
  Runonarri
                    ... ja aina uskollinen ja urhea ystävänsä, pikku Koala
                   
 -...mommikää pikku!  .. Höh!  
 

   Nyt on noustu taas ylemmäs. Täältä voi nähdä enemmän.

   Nyt jatketaan matkaa ja kuvataan tulevia, siten kuin niitä avautuu.               
 

  
27.04.2024

Nyt siis jatkamme tuolta edellisestä osiosta, Matkan ylempi +3 ulottuma, jossa
oli jo enteitä tulevien ajoista ja tapahtumista.
 

Esimerkiksi näillä viime sivuilla:
Sivu 116  Hyvät ja pahat  (25.03.2024)
Sivu 120  Vaan, tänäänhän on  (14.04.2024)
Sivu 121  Hyvän ja pahan raja  (19.04.2024)
	" ... Ylittyikö raja
	kun pimeni aurinko
	vaik vain hetkeksi ... jossain
	vaiko lie merkiksi sen
	muutoksien alkamisen ..."
Ja ne arvot ovat tänään: 17 - 83 ja 19.  OHO?


Sivu 122  Pelottavia kuvia  (20.04.2024)

 	" ... Vaikka, kukaan ei kuitenkaan
	voi elää maan päällä ikuista aikaa
	vaan, ajallaan kaikki, itse kullakin 
	tyhjiin katoaa.
	Ja silloin ... niin
	alkaa toteutua se
	mistä ei kirjoitettuna ole paperille
	ei menneille, ei tuleville
	ei millekään ajalliselle
	vaan, yksin ajattomille ..."
 
 
Ja vielä tämä, kuin alustukseksi tuolta edelliseltä
tälle, mihin nyt olemme matkalla.
  
Sivu 114
17.03.2024
Ajallisen vallat
Ajallisen vallat
saavat aikaan sodan kauhut
mutta, Korkeimmat vallat
alistavat ajallisen vallat
joilla rakentavat ja aikaansaavat
ajallisen muutokset ja uudet ajat.
Näin vallat yhdessä 
ovat yhtä ajallisen toteutuksissa
ja vaikea erottaa, ellei ole erottamisen kykyä
mikä johto on yllä, mikä alla.
Osa voi myös olla vain ajallisen omaa
sen suurempaa tarkoitusta vailla
- vain ajallisen omaa kohinaa.
Mutta, ajallisen pauhut ja kauhut
voivat olla myös Ylemmän tekoa ja tahtoa
jolla muuttaa ajallisen oloa ja valtoja
joilla on suurempia tarkoituksia
kauas kurkottavia
ja uusia rakentavia.
Ja näin niihin on vain suostuttava
sillä, vastustus on turhaa
vaik kulku ois millaista tappoa ja murhaa.
Sillä, tulevaisuus kaiken hoitaa ja parantaa
ennallensa asettaa
... ei vanhalle tavalle, vaan uudelle
sille tulevaisuudelle
jota kohti ajallinen on aina matkalla.
Se on kehitystä ja kasvua
jota on tapahtunut kautta aikain 
		ihmisten maailmassa
ja tulee olemaan vastakin
ylempien ajatuksin.
Siksi tulee olla tarkkana - ettei tuomita tekoja
joiden alkuperä ei ole ajallisen tiedossa
sillä, teko mikäkin
   on hyvä yhdestä
   paha toisesta
ja kuka sanoo, kumpi on oikeata
- toinenko vain
vaiko osuutta molemmilla.
Elämä ei ole niin mustavalkoista
ett' kuin pahalta näyttävä ois vain pahaa
ja että hyvältä näyttävä ois aina vain hyvää
... sillä, hyvän takana on monesti pahaa
ja pahan takana voi olla hyvää.
Jos muuttaa katseen kulmaa
voi totuuden kokonaisuuden ymmärtää
vaikka ajallisen vajavainen näkö
ei sitä nää.
	* 
 
Ja, jos sallit, niin vielä nämäkin ...
Sivu 115
21.03.2024
Voimalliset sanat
Mitä minä sanoisin voimallisilla sanoilla
elämää, maailmaa muuttavilla.
Siis, jos minulla olisi tuollaiset voimalliset sanat.
Sanoisinko, ”tulkoon rauha”
vai, sanoisinko, 
”muuttukoon maailma uudeksi ja kauniiksi”.
Mitä minä sanoisin?
Mikä olisi suurta viisautta
mikä vain omaa tahtoa
mikä yleistä maailman toivetta
- tuo vaatisi suurta ymmärrystä.
Ja, olisinko lie vaik vihollinen toisille
jos pyydän erilaista hyvää toisille;
toisille ajallisen iloa ja nykyisen jatkoa
ja toisille tuomiota, ajallisen vaik kadotusta
tai sitä muutosta, josta maailmalle pelastusta
- tosin vain tuleville
ei nykyisille oleville.
Vaatii siis viisautta sanoa: ”Tapahtukoon näin”
mutta, ... kummin päin;
ajallisenko hyväksi
vaiko, tulevien aikain parhaaksi
nyt vaikka maailman tuhoksi
tai, juuri sen pelastukseksi
uudeksi kasvuksi, kehitykseksi siihen suuntaan
mi' Ylemmän suuri suunnitelma on
vaiko sen vastustukseksi
ajallisen vallan ja ihmiskunnan parhaaksi - nyt 
- joka kuitenkin johtaisi
maailman tuhoksi hetkeä myöhemmin.
Ja, ajattelenko itseäni, läheisiäni, tuttuja
miten heille
onko hyväksi heille ensimmäinen vaihtoehto 
vaiko tuo toinen
ja, miten näkisivät he
... anomus hyväksi heille, vaiko tuleville.
Jos päätöstäni kyselen heiltä
ehkä vastauksen jo tiedän
vaihtoehdot jo hulluiksi tiedän
ja, mihin perustuisi toiveensa, tahtonsa
onko tärkeä tulevan maailman 
- ihmiskunnan kasvu ja unelma.
Onko näköä kokonaisuuden kannalta
kaikkeuden kehityksen suunnalta.
 
Siis, jos omaan ne Ylemmän voimalliset sanat
maailmaa muuttavat
ja, jos vastuu kaikesta olisi minulla
... tai kellä vain
jolla hallussaan, vallassaan
ois maailmaa muuttavia Ylemmän sanoja
niin, katsonko itseäni
katsonko ympärilleni
katsonko maailmaa nyt olevaa
vai, katsonko tulevaa
sen uutta valtaa, ja uusien ihmisten eloa ja rauhaa.
 
Noo, minähän jo pian alan olla
lähtevien vuorossa
vaan, onhan monia, jotka vasta 
ajallisen matkansa alussa
tai keskellä elonsa taivalta.
Perustuisiko päätös ajallisen inhimilliseen
vaiko tulevan inhimilliseen
sillä, ihmiskunnasta kaikkineen nyt kyse on
ja enemmänkin vielä ...
koko tämä elomme upea Pallo
jolla myös on kuin omansa tahto.
Ja nuo kaksi yhdessä ovat se ihmiskunnan tuleva
kasvu ja unelma.
 
No, nyt kuitenkin
minä omalta osaltani teen päätöksen
johon sain viisauden ja ymmärryksen.
Siispä minä sanon näin:
"Tulkoon ja tapahtukoon näin ..."
     (nuo sanat vielä piilotan, 
     ehkä kerron jälkeen päin
     kun ajallisen muutoksen toteutuneen näin)
 
Jos kellä muulla
on Ylemmän viisauden ja ymmärryksen sanat
hän samoin tehköön omansa päätöksen
ja voimallisin sanoin käynnistäköön
tämän ajan muutoksen
sen mukaan, kuin Ylemmän ymmärrys on.
Muuten ajallisen ihminen
on tuon päätöksen edessä voimaton.
Tietenkin joku voi jo ajatella niin
että, tein sitten päätöksen niin tai näin
maailmassa toteutuu kaikki aikanaan
oikein päin.
Luottamusta tuokin, ja uskoa ett' 
kaikki elomme hetket rakentaa tulevia aikoja
ja sen muutoksia.
Niin, mitä sanot sinä, arvoisa kuulija
mikä on tärkeintä
- ajallinen, vaiko aika tulevien.
Molemmilla on tietenkin oma arvonsa
eessä ihmiskunnan unelmien.
	*
 
 
 
  
Sivu 117
30.03.2024
Merkityksellinen
Olenko merkityksellinen
toiselle, itselle
... maailmalle
tai, vaikka vain Suomelle?
Haluanko olla?
Pitäisikö minun olla?
Irtoanko ... merkityksestä.
Haluanko vielä pitää jotenkin kiinni.
Onko se tarpeellista. ...
 -"Irrota!
      Yrittämisestä
ajallisen elämästä
turhuudesta ... katoavasta
... kauheasta, sotaisasta, raskaasta
hajoavasta maailmasta."
 
Onko tarkoitusta vielä ... enää?
tarkoitusta, kenelle? - Itselle?
Jollekin läheiselle?
... Maailmalle?
Haluanko ... olla tarpeellinen.
- Ja miksi?
Pitäisikö jotain pelastaa?
Maailmaa?
Ajallisen oloa?
Jotain ystävää, ehkä?
Miksi? ... yrittää pelastaa.
Kaikkihan on kuitenkin katoavaa
- ja juuri nyt niin muuttuvaa.
  
  
Sivu 118
04.04.2024

Pirstaleiksi
Pirstaleiksi
	vaik' pienellä pyssyllä
	tai suurilla panssareilla
	lennokeilla
	ja vaikka voimallisilla aseilla.
Pieni itku
	jo huomenna unohtuva
kuka laski ruumiita
	sodan tantereilla.
Liian paljon halua
ratkoa ongelmia aseilla
uskoa valheita
ja mennä sotaan mukaan
	vaikka pienellä pyssyllä
	suurilla panssareilla
	voimallisilla aseilla.
Kuka laskee ruum...
	*
 
 
 
No niin ... tuossa oli pieniä katkelmia edellisen 
osion loppuvaiheista, jotka siis johtivat tälle 
uudelle osiolle - Tulevaisuudelle.
Ja nyt siis, vihdoin ... kohti uusia näkyjä ...
 
 
Sivu 123
25.04.2024
Elämän vaikeutta
Minä tiedän, miksi
meidän tuli kohdata.
- Opiksi.
Maailma kaukainen
tuli kauttasi lähelle
opiksi - opiksi kaikki.
Maailma kaukainen
minulle peloton
tuli kauttasi peloksi mulle
todeksi - opiksi kaikki
tutkimuksen tuloksiksi.
Kyse ei ole vain meistä kahdesta
pienestä ihmisestä
vaan, elämästä
ja elämän muutoksesta, jota elämme
joka kauttasi 
tuli minua lähelle
aivan iholle
ajatuksiksi

huoleksi, murheeksi
elämää muuttavaksi
suuntaa ohjaavaksi
määrääväksi
- itseä varjelevaksi.
Toiveiksi auttaa ja palvella
- vaikka se onkin niin vaikeata
kuin mahdotonta
astua esiin ja sanoa ... ajan totuus
jota ei uskota
ennen kuin se on kohdalla.
Vastustus on oleva suuri
kunnes se on kohdalla
- ja, johon minulla - onneksi
 on apua tarjolla.
Ei vain mennä ja sanoa
vaan, olla paikalla
kun on tarvetta.
Mutta, tietoisuus ...
kuin vain odottaa ja seurata
toivoa, ettei vain mitään .. pahaa
ja kuitenkin huolestua
toisten tähden.
Tulee lähelle
syliin, iholle
ajatuksiin - peloksi
... jota kaukaiset ei ole
vaan, läheiset, tutut, omaiset.
 
-En halua välittää
yritän karttaa
kohtaamista, pelkoa
vaan, mahdotonta.
 
Aiemmin jo kirjoitin;
Mitä lie tämä, kun yritin selvittä: 
Mikä painaa?
 -"Tulevia varten, odota hetki
tarpeen on kaikki:
eikä yhtään turhaa painoa
ei yhtään turhaa lahjaa
vaan, tulevaisuus kaikkea kantaa
ja kaikkeen voiman antaa."
 
Siis, ”jotain varten varustusta
ei yhtään turhaa lahjaa”
ei yhtään turhaa kokemusta
ei yhtään turhaa hetkeä, tapahtumaa
ei yhtään turhaa huolta
ei yhtään turhaa valvottua yötä
ei yhtään turhaa sanaa, piirtää ja kuvata
ei yhtään turhaa kosketusta
	tuttua, tuntematonta
ei yhtään turhaa päivää
	elää tätä elämän kaaosta
ei yhtään turhaa apua
jolla palvella tulevia aikoja.
 
Mutta, voi miten vaikeata
on kaikesta puhua
tarjota apua
jakaa tietoa, uskoa
totuutta ajan tapahtumista
loukkaamatta
pelottamatta
koskettamatta ennen, paremmin
kuin vasta jälkeen.
 
Asiat on suuria
elämää
elämästä, kuolemasta
sairauksien mahdollisuuksista, vaivoista
kauheuksista.
Nousta kuin vastaan
olla oikeassa ja taistella
vastaan valheita ja haukkumisia
... ja silti tarjota apua avun tarvitsijalle
joka siis, ”myöntää olevansa sairas
ja tarvitsevansa apua”.
Milloin mahdollista (auttaa)
milloin mahdotonta
kullakin matkansa auringon alla
tiensä, polkunsa kulkea
- onko ees lupa kajota
koskea elon tarkoitusta.
 
-Oi, mitä minä teen? Huokaa sanojen sankari
jolla ainoa ”ase” tulevien ajassa, on
   sanat
      tieto, ymmärrys
         elon tarkoitus
kaikki kaikessa ajassa
ja ajan takana.
Sanoissa
ja sanojen takana on voima
ja tulevien maailma
ja, ilman auttavia sanoja
ei ole tulevaisuutta, toivoa.
 
En minä sinusta pääse!
Elämän tehtävästä
avun antajasta minulle
tien opettavasta, läheltä kauas
- ei kaukaa lähelle
vaan, läheltä kauas
oman uskosi tähden
kasvaen
ett' voima suuri on avautuva
aikaan tarttua ja palvella
apua tarvitsevia
eikä vain tyhjiä sanoja
vaan, totuudellisia tekoja.
					2200/25.000
	*
  
 
 
Sivu 124
26.04.2024
Elää kahta maailmaa
Elää kahta maailmaa
ajallista;
   kuntoa hoitaa
    kehoa ravita
     ajallisia asioita
      ystäviä, tanssia
       laivamatkoja
- ajasta iloita ja nauttia
ja ajatonta;
   totista, aikaa valvoa
    tulevaa arvailla, huolestua
     ihmisiä auttaa, palvella
      pelastaa vaik koko maailma
- elää erossa ajasta.
Miten sotkea yhteen
nuo kaksi oloa
ajallinen ja ajaton
... yhtälö kuin mahdoton.
Mutta,
väkisinhän ne ovat yhtä
saman ihmisen elämää
toisiinsa liittyvää
ennen ja jälkeen tätä näkyväistä
eikä niitä toisistaan
voi erottaa.
Tämä ymmärrys elämää helpottaa
huolta ja pelkoa vähentää
vaik edessä ois millaiset kauhut
sotien, tykkien pauhut.
 
Sanotaan, ett' edessä on parempaa
kauniimpaa tulevaa
vaik millainen ois tämä kaunis elomme
ja luopumisemme tuska
- edessä on uutta
jossa rakennamme 
parempaa tulevaisuutta.
Älkäämme siis masentuko
tulevien edessä
jos jotain jäi kesken
jotain arvokasta katoaa
- edessä on aina parempaa.
  
Sanoja sanoja ...
tulevien lupauksia
kuka jaksaa uskoa, toivoa
parempia tulevien aikoja?
 
Niin, onhan se vaikeata
kääntää mieli pois ajallisista.
Mutta, voihan olla niin
ettei ole muuta mahdollisuutta.
Siksi on hyväksi jo ennalta
asennoitua, kuvitella
mahdollisia tulevia.
  
Jospa minä, nyt tällä matkalla
saisin voimia ja taitoa
kirjoittaa sanoja, joilla luvata
ja kasvattaa sitä sisäisen salaista 
uskoa ja luottamusta
ett' vaik ois pelkoa
raskaita tapahtumia
niin, silti on toivoa
uudesta paremmasta.
Siitä sisäisen ihmisen salaisesta unelmasta
jossa kaikki on toisin ja paremmin
ja tää hetkellinen elomme
oli vain väliaikainen
tällä elon kokonaisuuden matkalla
joka on alati jatkuva ja kasvava
kohti uusia ulottumia.
 
Minä toivon, ja uskon
että, tulevat sanat rakentavat
ne tulevien kuvat
sellaisella voimalla
että ne voi myös voimaksi muuttua
kuulijan matkalla.
	*
 -Heei ... tapahtuks-täs jotai ... outoo?
	tapahtuks jotai uutta ... mä taisin vähä torkahtaa
 -Ai vähä! Sinähän nukut kaiket päivät .. ja yötkin.
	   Juu, tapahtui, taas jotain. Edettiin vähän, mä luulen.
 - ... aha ... no hyvä sit ... ettei mitää pahempaa.
 - ... no just. On siinä mulla matkakumppani!
 	*
   
  
Sivu 125
29.04.2024
(”Rakkauskirjeen jälkeen”)
Miten elää tulevia aikoja
1/8
 -”Sinä mietit ...

mikset vain eläisi
olisi, nauttisi
tuntisi tunteita
pikku riskejä
- hellyyttä
se tarpeellista - molemmille.
Ja, avaimet on annettu
vaik sanat mitä olisivat   (se ”kirje”?).
Ei kieltoa, ei myöntöä
vain elämää omalla tavallaan.
Toinen siellä, toinen täällä
ja sydän yhdessä
- elo yhtä
ja paikkansa löytää.
Ei pelkoa - onhan niitä aseita
... jo melkoinen arsenaali.
Eikös sitten vaikka niillä
se pelko pois!
Elämä on elämää
ja vain aikansa aina kullakin.
Luopuako siitä huolten tähden
vaiko tarttua kuin niskasta kiinni
ja ”vaatia” sitä;
elon tarkoitusta
hetken onnea ja nautintoa
toisesta, kaikesta.
Elämällä on aina vain aikansa
miten käytät sen;
peläten, iloiten
luottaen, ett' onnea viel olla voi.
Sanat voimalliset yhteyttä toi - ja loi.
Ohjeeksi sinulle
ohjeeksi hänelle
ohjeeksi teille
- ohjeeksi kaikille
että, tuli mitä tuli
elämä syliin suli.
Ilot ja surut tiellä kantaa
ja voimia antaa.”
*
 
2/8
 -”Siksikö vain, niitä ”aseita”
odottamaan kuin varastossa.
Miksei uskoa
ett' niissä on voimia ja tarkoituksia
myös itselle, ja toiselle.
Ehtiihän niillä viel maailmalle.
Mutta, kuten edellä oli;
”ensin lähelle
sit' läheltä kauas”
voimain mukaan
voimista, tarpeista
ei tiedä viel kukaan
- ajassa siis.
Ajattomat ohjaa tuleviin."
	*
  
3/8
 -”Ja se toinen puoli
se Caterina kaunis
... elämä on valmis
ja puolet on yhtä

ja yhdessä ne ovat
enemmän kuin yksi
- se on ainakin kaksi
kasvaen ain suuremmaksi.
Tulevien kuvaa
elon tarkoitusta
- ja, on lupaa ...
rakentaa kuin yhteistä tupaa

vaik olisikin kulmat
kuin etäällä toisistaan
kasvaa siinä elämä
ain taivaita myöten
voimia vyöttäen
ensin toiselle, sitten toiselle
sitten maailmalle
ensin lähelle - ja sitten kauas.
Elämä on rakas
eikä pelkkä vaivain pesä ...

- On tulossa kesä!
Ja, kasvaa kaikki taas uudeksi
kauniiksi kukoistukseksi
kuin elämän unelmaksi
taas osansa jatkavaksi
uutta eloa varten
uudessa ajassa
uudessa kesässä
uudessa paikassa
maailmassa, joka on laaja
vaik maailmoitten takana
unien unelmissa.
	*
 
4/8
 -”Kiertelevät, kaartelevat 
sanojen virrat
vapauden hinnat;
kaipaukset, ikävät
huolet toisesta
jossain kaukana
ja taas kuin yllättäen lähellä
vierellä, sylissä
turvassa maailmalta
sen painoilta, kuin hullutuksilta
ajallisen muutoksilta.
Ei niille mitään voi
- ei kumpaisellekaan.
Maailman myllerrys
yhteyttä rakentaa
uskoa, voimaa antaa
ja luottamusta
mit' toinen jakaa.
Maailma vain oudosti kantaa
ja voimia antaa
ja kasvaa sisällä kuin uusi luomus
molemmissa
kaikissa
maailmassa
- elämän ajassa
kaiken tarkoituksessa
sanoissa kuin salaisissa.
Ja etenee elämä tahtonsa mukaan
ajallinen ei ymmärrä
mutta, ajaton kaappaa
kaiken kuin mukaan.
Ajattoman aivoituksia
ei ymmärrä kukaan
ellei ymmärrystä avata

avaimia anneta
kuin kurkkia, katsella
tulevien aikoja
... viel kaukaisia
mutta, tarkoituksia;
elää, edetä
kasvaa, kuolla.
Elämä on molemmilla puolla.
	*
 
 
5/8
 -”Sanat vikkelät
vain kynäsi on jarruna
sanojen sumussa, virrassa.
Sanojen määrä on suuri
kuin sumupisarain 
nähdä, vaan ei tajuta
pisaroiden paljoutta
- salaisuutta.
Sanat ovat yhtä
maailmankaikkeutta
ja kaikessa kulkevat sanaset
elon voimat, lupaukset
rakennukset
maailmoitten ääret
voimat ja vallat.
Sanat rakentavat kylvöt
- ja hallat.
	*
  
6/8
Tekstiviesti
Jotain jotain ...
- voimaa ja valtaa.
Sanoja suoltaa kuin uudella tavalla;
meistä, kaikesta
maailmasta
ja maailmoitten takaisista
- ja kaiken keskellä
on kaksi onnellista.
Jo viisi tarinaa tunnissa
tämä on kuudes.
Lueskelen niitä retkellämme,
jos tahdot kuulla.
Että, tällaista nyt tänne
kun palautui se kaunis Caterina
mun rakas toinen puoleni
... sinä mun ainoani.

- Muistatko.
	*
   
7/8
 -”Helliä sanoja
helliä kosketuksia
katseita kohti osoitettuja
hiljaisia hetkiä toista ajatella
haaveilla yhteisestä ajasta
tulevasta.
Kehon sisäistä terveyttä
- tärkeämpää kuin vain ravinto
sillä, mielen ilo on suurempi
muokaten kaikkea tekoa
	ravintoa keholle
	   ulkoisen olemusta
uskoa, luottamusta
tulevien ajoille.
Kuinka tärkeätä on läheisyys
toinen ihminen vierellä
	olemassa
	ajatuksissa
	toiveissa ja unelmissa

muokaten koko eloa
	kehoa
	tulevan uskoa ja luottamusta
	omaa itsetuntoa
	olemusta.
Jo pelkkä ajatuskin toisesta
voi olla niin voimia antava
ett' sillä vois muuttua
vaik koko maailma.
Miten tärkeätä onkaan tuo
matkatessa kohti tulevien aikoja.
Hyvä suhde hyväksi
   iloksi, voimaksi
      kasvuksi
         tulevaksi.
Huono tuhoksi.
	*
  
 8/8
Kysyit kerran, mitä minä pelkään
- en silloin sinulle vastannut
vaik tiesin, ajattelin
... jo sinut menetin.
Sitä surua minä pelkäsin
miten kestäisin sen
rakkaan menetyksen.
Ja, uskallanko edes rakastua
tuollaisella pelolla.
 
No, aika hoiti
etäisyyttä rakensi
vaikkei kokonaan poistanut pois
... aivan kuin jotain uutta
se rakentanut ois.
Palasi yhteys
viel kiivaammin kuin ennen
pieni etäisyys kuin hetkessä
ohi mennen.
Vaan, miten kävi sille .. pelolle
olenko nyt rohkea
rohkeampi kuin ennen
eessä tulevien.
Syvällä jossain on muistossa suru suuri
kun tapahtui se juuri
- lähti rinnalta rakas
... ei tullut enää takas
vaan, syli toisen omani vei
erotessa vain kaivaten, molemmat:
”Hei hei, ja hyvää elämää sinulle”.
Yksinäisyys minulle
ja suuri ikävä.
 
Tuo kaikuko kaukainen nyt
raskaan kokemuksen
kun viel surussani kirjoitin
kun syliin toisen sun saattelin
ett', ”oisitpa kuollut, rakkaani,
suru pienempi ois kuin ero tää
kun syli toisen nyt sinua lämmittää”.
Mutta, kokematta minulla viel on
jos toisen kohtalo ois kuolon.
Olisiko se todella helpompi
- vaiko sittenkin ... viel suurempi.
En tiedä.
Enkä tahtoisi sitä tunteakaan
ihmisen menetyksen tuskaa.
 
Niin, mitä minä pelkään.
Elämää, minä pelkään
sen arvaamattomuutta;
ensin antaa iloa, onnea,
rakkauttakin
ja vain kuin yhtäkkiä 
ottaakin kaiken pois
vaikka minulla niin hyvä ollut ois.
Niin ... elämää minä pelkään
enemmän kuin kuolemaa
sitä juuri kuin en ollenkaan
... siis, itseeni kohdistuvaa.
Lupauksethan olen jo kirjannut
- tarjolla edessä uutta maailmaa.
 
Mutta, onko elämää opittava
onko vain luotettava
ett' vaik se toisaalla on niin antoisaa
- onnea, rakkautta, yhteistä hyvää
niin, on se myös kuin julma
pois ottava, riisuva.
Sillä, eihän täällä ajassa
mikään ole ikuista.
 
Oisko ehkä vain opittava
elämään elon hetkiä
iloiten, kiittäen täysillä
mit' eteen annettu on
- ja sitten vain suostuttava
sen toimiin kuin kohtalon.
Ja, että kuitenkin aina kaikki
ois osani, hyväksi mulle
- ja myös sinulle.
Ja, että elomme hetki juuri tää
on parasta elämää
eikä niin huolehtia huomista
tai sen tulevia hetkiä, tapahtumia.
Ja, ehkä jotenkin syvällä sisällä
vain luottaa, että kaikki kaikessa
on hyvää ja oikeata
hyväksi minulle
hyväksi sinulle
ja elon matkalle - ikuiselle
täällä - ja tuolla
elon toisella puolla.
Katso, aurinko paistaa!

On juhlapäivä - meillä
ja kuljemme taas yhteisellä tiellä.
Rakastan Sinua.
Hyvä, ja kiitos, kun olet siinä
mun vierelläni nyt

- elomme ei ole päätynyt
vaan, kuin alkanut vasta
kannamme sisällämme
kuin jotain uutta lasta
- elämän salattua tarkoitusta.
	*
 
 -"Huoli ihmisestä, maailmasta
on pelastamisen toivoa, puolustusta
halua, tahtoa
turvata tulevia aikoja
ja niiden tapahtumia vastaan.
Se on syvän sisäisen rakkautta
kaikkea kohtaan;
   ihmistä
      ihmiskuntaa
koko maailmaa, vaik täysin tuntematonta
holistista kokonaisuutta.
Mutta siis, myös läheisyyttä
lähellä olevaa
ja siitä ain kauemmas

kuka vain on rakas
- syvän sisäisen rakas
joka on siis eri
kuin on ajallisen tunne
joka on vain kuin hetkellinen huume
rinnalla sen
maailmankaikkeuden
lähellä ja kauas, ain aikain taa
se rakkaus - kaikkea tavoittaa.
Eikä sitä rakkautta ajalliset heiluta
sillä se rakkaus on ylimaallista
ajallisesta vapaata
vaik ajalliseenkin kohdistuvaa
myös kaukaista mennyttä
ja myös tulevaa
se on rakkautta kohti sitä unelmaa
jota kohti 
myös ajallinen kaikkineen rakentaa
ja jonka osanen, siis
on myös yks ihminen, läheinen
sillä, kaikella aina 
on paikkansa taivaan alla
ja sydän hellä, ajallinen
on osa kokonaisuuden
ja yksi ajallisen lahja
pienen ihmisen.
	*
  
 Sivu 126
05.05.2024
Sisäisen tanssin taika
Tulevan aika
ja tanssin taika
sisäistä kasvattava
syvälle ulottuva
- hetkin korkeuksia tavoittava
voimaa antava.
On tanssia yli hautojen
on tanssia ylitse tulevien
	sotien, unelmien
menetettyjen ihmisten.
 
Paistaa aurinko kirkkaana
kuin uutta valoa
rakentaen tulevien uskoa
luottamusta.
 
Jospa aurinko säteillään
	vois lämmittää
	   ihmiskunnan sisintään
osaisi vuodattaa
sitä suurta rakkautta
joka ois maalle tarvetta
ett' kirkastuisivat pimeät
ihmisten sisäiset salat
vannottaisiin uudet valat
ett' toteutua vois
ajallisten unelmat.
 
Vaan, aika on paha
ihminen on julma
ja ahneus valtaa alaa
maailmaa vallataan kuin salaa
ja muutetaan aikaa toiseksi
uudeksi, oudoksi
kuin pimeyden unelmaksi.
 
Ja, minkäs sille
jos Suuri Tahto näin on päättänyt
aivoituksissaan aikaa sitten säätänyt
ett' aika päättyä on vääryyksien maan
... kuin uutta ruohoa jo allansa kasvattaa
aikaa tulevaa, parempaa
sitä oikeaa suurempaa unelmaa.
Mut' sitä odotellessa tanssitaan
iloitaan, lauletaan
rakastetaan
- rakennetaan sisällemme sitä suurempaa
jota ajallisen pahuus ei voi musertaa
vaan, se voittaa ja kasvattaa, kuin salassa
uutta ulottumaa
jossa sen ajan ajallinen maa
uusia arvoja tavoittaa
- ja tulevan ihmiskuntaa rakastaa.
 
Aurinko paistaa ...
kuin lupaa, ett' jossain on
viel suurempaa valoa
ja että tää meidän aurinkomme
on vain sen kalpeata kajoa.
Oi, mitä nyt tulikaan ... jo luvattua.
	*
  
Sivu 127
06.05.2024
Lähelle - kauas
Lähelle - kauas
vaan, ensin lähelle ...
Oisko tämä se
jolla liikkeelle - lähelle
sillä, myrkyistä vaivaisia, sairastavia
on paljon
ja avun antajia vähän
ja, oikeata apua kuin ei ollenkaan
vaik helpotusta ravinnosta - oikeasta
ja kaikesta sokerittomasta.
Oireiden helpotusta
juuren sammutusta
vaan, ei kuitenkaan sen poistoa
sillä, oireet palaavat
jos ravinnot lipsuvat.
Hyvä tuokin
jos pieni apu helpotusta tuo
mut' sairaus on läsnä
ja kutsusta palaa heti sun luo.
Mutta, mitä tehdä
vainko, kuin seurata sivusta
vai ... voiko tarttua?
 
-”Tietää vastustusta.
Vaan, onko aika oikea 
palveluun tarttua
ja vaivaista kuin armahtaa
oudoista vaivoista.
Ja, onko lupa tarttua?
Tarkoittaa esille tuloa
vastustusta - puolustusta.
Siis, onko aika oikea
vaikka olisikin ”aseita”
vastustaa vaivoja
kun myrkyistä ongelmia.
 
Ja  myrkkyjä on paljon
ei vain se yksi ainoa ...
katso taivaita
katso meriä
katso ravintoja, juomavesiä.
Katso talojen kattoja
katso katuvaloja
katso rakennustarvikkeita.

Katso lannoitteita, suojeluaineita
katso eläimiä, kaloja, lintuja
kemiallisesti autettuja, muutettuja.
Katso kaikkia aineita
mit' ihminen, eläin suuhunsa, ihollensa.

Katso, kuule, tiedotusvälineitä.
Katso elämää kaikkineen.
Katso aikaa mitä elämme.
Katso menneisiin
katso tuleviin
katso ihmisten unelmiin.
Katso unelmiin viel suurempiin
ylhäisiin korkeuksiin.
 
Siis, katso lähelle - katso kauas.
Katso kaukaisten takaisiin
katso kaukaisiin tuleviin.
 
Niin, mistä lähteä liikkeelle
- millaisiin askeliin.
Kaikki liittyy tuleviin
elon päiviin, ja niiden takaisiin.
 
Aihe on suuri
ei rynnätä sovi vain yhteen ainoaan
se pian jo sammuttaa
askelet tuleviin ...
niihin suurempiin unelmiin.”
 
Siis, ei sittenkään viel' niin
ett' astua askeliin auttaviin.
Vain sanoilla - sanoilla tuleviin.
	*
 
 - ...noi-ov-varmaa iha hyvii juttui mut ... mites 
				tää-mum-maha ?
 -Ai niin, toi sun mahas ... hmmm ... noo, tuus tänne vähä
 - .... no, mitä?
 -Pistähän simmut kii
 -Ai miks?
 -No pistä nyt vaan, ne silmät...
 - ... ookeei ... mitäs nys-sit?
 -Oo hetki ihan hiljaa vaan.
 - ... aha ... no vielkö? ..mitä-sä teet ...
 -TADAA! Saat avata. Kato!
 - ... ?? täähä-on-tää ... sama ku ...
 -Joo, Försti palas eloon. Kato poissa näkyvistä
	poissa mielestä. Mitäs sanot.
 - ... murrrr ... kuuma .. vähä
 -Joo, mut nyt ei maha näy, eihän.
  - ... nooo .. ei näy ... mut se-on-silti tuol
 -Poissa silmistä poissa mielestä. Tolla mennään, eiks je.
  - .... mrrrr je ... mut ... tää ei kyl pistäny yhtää .. se neula?
 -Jep! ... joku on vähän fiksu, vai mitä?
 -Höh!
	*
 
 
Sivu 128
11.05.2024
Ihmisen AI
 -"Ihminen keksii
saa ajatuksia, ideoita
milloin mistäkin aiheesta
ja lähteestä
- myös Ylhäisestä
suuresta tuntemattomasta.

Tietoa oikeasta ja väärästä
tietoa ylimaallisesta
ja ihmisvoimasta, kuvitellusta
oikeaksi luullusta
jotka aikanaan muuttuvat
kasvavat, kehittyvät
ollen kuitenkin aina vain matkalla
kohti parempaa ja parempaa
- vaan, saavuttaako koskaan 
sitä todellista oikeaa.
Ihminen on kautta aikain
etsinyt, keksinyt, löytänyt
iloinnut saavutuksestaan, pettynyt
onnistunut, tuhonnut ...
palkittukin jostain
joka jo hetken päästä
vääräksi tai vajaaksi havaittu
ollen vain keskeneräinen
matkalla kohti jotain viel parempaa.
Ihmisen löydöt ovat aina matkalla
kohti jotain suurempaa
- vaan, silti aina 
vain kesken matkaa.
Ja, vaikka ois hän saanut ajatuksensa
jostain suuremmalta
voi sekin olla vain osa totuutta

sillä, kaikki kaikkeudessa
on niin monimutkaista
että ihmiskunnalle voi vain pieninä palasina
jakaa maailmankaikkeuden suuruutta 
ja tuntemattomuutta.
Ihmisen saama tieto
on kuin leijuva pölyhiukkanen
kaikkeuden suuruudesta

mutta, se pienikin hiukkanen
voi olla niin suuriarvoinen
että hänet jo siitä palkitaan
suurena osaajana
... vailla omaansa osaa.
Hänelle vain sallittiin saada
tuo pieni hiukkanen
jonka arvo ihmiskunnalle
voi olla vaik suuriarvoinen.
Jos ihminen tosissaan etsii 
totuutta tuntemattomasta
ja vaikka saakin jotain vastausta
joka on oikeata
niin, se voi silti olla
vain sen pölyhiukkasen suuruinen osanen
suuren kokonaisuuden.
Mutta, kuten jo tuolla edellä
voi sekin pikkuinen olla
ihmiselle suuriarvoinen
ja vaik ratkaisu
monien ajallisten ongelmien.
 
Ja nyt siis, mikä on tuo AI
- keinoäly.
Se on ihmisten ohjelmoima
ajallisten tietojen yhdistäminen
koottuna ihmiskunnan matkan 
jostain pienestä osasta
ihmisten ohjelmoimalla tavalla
ja valtaapitävien ohjeilla
ja antamilla suunnilla.
Jo tuosta kaikesta edellä
voi nähdä millainen tietojen sekamelska
voi olla tuo
nyt suureksi uutiseksi
ja kuin viisauden avaimeksi oussut 
”viisas” ja ”tietävä” keinoäly AI
... tai mitä tahansa nimiä
sille viel matkalla annetaankaan
niin, on se silti vain
ihmisten ohjelmoimaa toimintaa
jonka lähdeaineena ovat
ajallisen maailman tapahtumat
ja vajavaiset tiedot ja keksinnöt
ja joiden yhdistämisen esilletuloa säädellään 
monin ihmisten päättämin  parametrein
jotka ovat ajallisen 
valtain ja voimain määrittelemät
milloin kenenkin hyväksi tai eduksi päätetyt
... tai rahalla ostetut.
 
Ja, sitten on se toinen...
suurempi viisaus ja tieto
jossa kaikki ymmärrys on
ja, jonka rinnalla
tuo ihmisviisauden keinoäly
on juuri sen yhden 
pölyhiukkasen suuruinen.
Mutta, sen kuvaus onkin sitten
jo isompi juttu
ja ihmiselle mahdoton.
Hän voi vain sanoa
- jos suostuu siihen ...että se vain ON
- se kaikkialla ON.
Tuolle ihmisen AI:lle tuon käsittäminen 
ja todellinen selittäminen on mahdoton.
Mikä kuvittelee ihminen olevansa
seas' suuren 
maailmankaikkeuden tuntemattomuuden
- vain yksi pieni pölyhiukkanen
ja, ettei sille vain annettaisi 
liian suurta arvoa ja valtaa
ohjata ajallisen maata ja aikaa.”
 
 
 -”Ja, mitä ne ovat tämänkään runoilijan 
kirjoittelut muuta kuin turhuuden turhuutta ja tuulen 
tavoittelua suuren kaikkeuden osana, pienenä 
pölyhiukkasena muiden hiukkasten seassa.
Noo, tässähän olisikin nyt oivallinen paikka
lopettaa tämä kaikki tuulen ja turhuuden tavoittelu
ja ajallisten asian pohdiskelu”, huokailee Runoilijanarri, 
joka vapaana liitelee pölyhiukkasten lailla 
ajallisen keväisissä myrskytuulissa
ja aurinkoroihujen purkauksissa Maata kohti.”
 -”Jaa, että sellaisia lopetuksen aatoksia
käy Runoilijalla mielessä ...
vaan, eihän se nyt käy, kun ollaan edelleen vasta alussa,
tämän suuren maailman kuvauksessa.”
 
  -No kato ... mullaki ov-vähä niiku mieles-ett'
eihä-tää-nyv-viälä voinu täs olla. Mull-on niikun joku 
sellane vainu tai jotai ... ett jotai niiku ois viäl meillä 
... tai- siis .. mulla, tai sillee ...
  -(huokaus) ... noh, jos me nyt sitten
sen sinun vainus mukaan vielä vähän katsellaan 
tätä kaikkea hullutusta, jooko.
  - ... no hyvä, mua-on-kyl enneski kannattanu
kuunnella, vai mitä.

 - ... on onn ... ja hyvin on pärjätty ... tähän asti.
	*
 
 
Sivu 129
15.05.2024
Sittenkin vain sinä 
(Kyseistä iskelmää mukaillen, jonka sanoihin ja säveliin
aamulla heräsin. Saman tien sanoiksi piirtelin.)
Siis,
Sittenkin vain sinä
ainut rakkautein.
Sittenkin vain sinä
jäit mun vierellein
toiset meni menojaan
et sinä kuitenkaan.
Rakastan sua ...
Viivy vielä lähellä
sylissäin mun ystävä
siksi kunnes kyyneleet
on kaikki ehtyneet.
Yhteiset on ilomme
yhteiset myös surumme
toista kohtaan tuntemaan
en täten pysty milloinkaan.
Sittenkin vain sinä
ainut rakkautein
mä jota ajattelin ain
nyt olet rinnallain.
Sittenkin vain sinä
mun ainut, elämäin
toiset meni menojaan
jäit sinä vain.
Sittenkin vain sinä
ainut rakkautein
sittenkin vain sinä
elon tehtäväin.
Mennyt kaikki muu
mennyt menojaan
jäin yksin maailmaan
sua puolustamaan.
Sittenkin vain sinä
ainut maailmain
jäit sinä vain
oot rinnallain.
 
Suuruudenko hullua
puolustaa jotain
jot' ei tunne lain
tään oudon viran
vain seurakseni sain.
Ja, vain sinä
olet voimanain
sorvaat sanojain
ohjaat tekojain.
Sittenkin vain sinä
suuri auttajain
valvot tarpeitain
ohjaat jalkojain.
Sittenkin vain sinä
mun yksi ainut, elämäin
muut meni menojaan
jäit Sinä vain
mun ainut rakkaimpain
- mun maailmain.
	*
Ja tähän sitten se toinen versio
se alkuperäinen
- ajallisen maailman versio:
https://www.youtube.com/watch?v=oC0icTCFeRk

 -No just! ... tost-mäen-kyl sit tajunnu pal mit...
 - ... noo, ei se mitään, ei se mitään ... 
	se olikin vähän kuin unimaailmaa, tai jotain.
 - No jo-mä aattelinki-ett jotai siin ...
	vaik ... emmä-kyl noist-sun viimeaikasist
	horinoist oo enää paljookaa tajunnu ..
	 ... unia siis vissii neki sit, vai.
 -Nnnooo, eei kai nyt kaikki sentään ...
	mut' ... on se kuitenkin kiva kun sinä olet tässä
	mun rinnallain ... uskollisesti aina vaan.
 - ... nooo, jooo ... moon oppinu ymmärtää sua.
	*
  
  
Sivu 130
19.05.2024	   (klo 04.30 saunamökissä)
Kahdenlaisia sanoja
 -Ei tarvitse loistaa
ei (ylemmän) ”sanoilla” toistaa
mit' juuri eletty on
tapahtumia kuin kohtalon.
Niitä varten
voit itse valita
ajallisen elosi sanoja.
Mutta,
kun on sanoja, ja ”sanoja”.
On ajallisen hetken sanoja
ja ”sanoja”, tuleviin kantavia
siellä ihmisiä auttavia
niin, kirjoitetaan me 
niistä tulevien hetkistä
ja niitä ”sanoja”
   niistä yli kantavia
     niihin voimaa antavia
       niihin ihmisiä rakentavia.
Näetkö eron
sanoilla, ja ”sanoilla”
myös sanojen voimilla;
- ajalliset, tässä hetkessä
sitä kuvaavia
- tulevien ”sanat” niitä kuvaavia
niihin edeltä valmistavia.
Siksi ei ole tarpeen
kuin ”sanoja” uhrata
siihen mit' juuri edessäsi on
silmin nähdä
tuntein, aistein tuntea.
”Sanat” ovat arvokkaita
joilla rakennetaan tulevia aikoja
ja edetään kuin edellä
mi elon on tehtävä
... huomenna, ja kohta
valmistaa sitä suurta muutosta
mi on totta.
 
 
Katso, Aurinko nousee nyt tuolta
ja laskee tuonne
siinä välissä elät päivän
elät hetken, mi suotu on
hetken kauneuden.
Elä sitä
nauti siitä
alkaneesta kesästä
sen ihanasta hetkestä
- se on ohje elämästä.
Nyt on turha
kuvata enemmästä
... puhutaan elon tehtävästä
mit' itse kullakin on
- monelle viel tuntematon
... ”sanojen” takana 
ne tulevat jo on.
Toisten sanojen takana
on nähty, eletty elämä
toisten ”sanojen” takana
on tulevan elon tehtävä.
Siis, on sanoja
ja on ”sanoja”
on hetkeä kuvaavia
ja on tulevia - niiden unelmia.
 
Katso raitoja aamuisella taivaalla    (klo 05.00)
kuule käen kukunta
näe tyyni veden pinta

- jokaisella päivällä on hinta.
	*
 
  -Mäen-tiä tost mitää ... ku-et-taaskaa ottanu mua 
	   mukaa ... - mokkomaki "runoilija" .. muka.
 -Aai niin, mä unohdin ... no, ens kerralla sitte, 
		ens kerralla - eiks je .. jooko.
 - ... ens-kerralla ... ens-kerralla - mokomaki homekorva.
  -Ai mitä sanoit, koala, en kuullut.
  - eem-mitää ... vaa-et .. home-sviit-home ...
  -Aai, no se on kiva, kun sinä viihdyt niin
	   hyvin täällä kotona ... niiku kotivahtina.
  - ... no just! MRRrrr .... mä-kyl-koht puren sua.
	*
  
  
Sivu 131
22.05.2024
Kertaus suojasta
Kertaus on hyväksi
ja voihan olla
ett' joku nyt vasta
on löytänyt tähän tarinaan
ja kulkee hetken rinnalla.
Tulevina aikoina
ei pärjätä ajallisen ajassa
ilman ylemmän voiman suojausta
ja ohjausta.
Joten, ainoa josta voi saada 
oikeata turvaa ja suojaa
on ajallisen voimien yltä
- ylemmistä.
Ja, miten tuota voi saada ...
- pyytää, anoa
sillä, ilman anomusta
se on mahdotonta
... sehän ilmentää
jotain syvää sisäisen luottamusta
vaik oiskin ajalliselle tuntematonta.
 
Joten nyt, kuin yksinkertaisesti vain:
Sano, tai vain hiljaisesti huokaa:
Pyydän Korkeimman suojausta.
Puran edes vähän tähän alle
mitä kaikkea tuo tarkoittaa
ja mihin kaikkeen se antaa apua
varjelusta ja ohjausta
ja sitä tarvittavaa suojausta ...
Jatkan sen tähän aivan tuota pikaa
etsien sanoille viisautta ja voimaa ...
Palaa tähän kohta uudelleen.
	*
 
 
Sivu 132
27.05.2024
Viivoja ja manteleita
Viivoja, vanoja ja manteleita
kuvia taivaan kannella
ennen tuntemattomia
nyt jo kuin arkipäiväisiä muotoja
... toisille ihailtavia
toisille pelottavia
- tarkoitukset tuntemattomia.
Tähänkin etsin sanoja ja ohjausta
miten niiden kanssa tulisi oikein toimia.
Eli ... palaan aiheeseen lähiaikana.
		*
   
 
Sivu 133
25.05.2024
Havaintoja
On sururullista havaita
ett' nk. väärin ajattelevien joukossa
on todellakin monia
väärin ajattelevia
jotka ajatuksissaan kulkevat
ajallisen maailman tuulissa
- niin sekalaisissa
luullen olevansa oikeassa
tässä maailmankaikkeuden suuruudessa
sanomalla, elämällä todeksi
ihmisten kehittämiä oppeja
ympäri ajallisen maailman haalittuja.
Mikä siinä on
että ovat niin tarttuvia
ja joihin niin helppo uskoa
itselleen omaksua ...
sekö lie, ettei ole
ylemmän ulottuman tuntemusta
eikä voida erottaa
mikä oikeasti on totta, mikä tarua
ihmisten omia keksintöjä, joilla hallita
ajallisen kansalaisia
eri puolilla tätä palloa.
Surullista
- vaiko sittenkään
onhan jokaisella omansa oikeus
uskoa ja nähdä
maailma omallansa tavalla.
Mutta, ajallansa
itse kullekin on avautuva
se oikea, todellinen maailma
ja sen salattu rakennelma
jonka vain pieni osallinen
on tämä ajallisen ulottuma
jossa he sitten sanovat, julistavat
ett' ”maailma on tällainen”
- ja toinen jo jonkin rajan takana sanoo
että se onkin aivan toisenlainen.
Väärinkö ajattelijoita kaikki tyynni
- tavallaan
ellei ole sitä oikean tuntoa
on vain jotain inhimillistä resonointia
josta on tullut kuin totuuden
... oman oikean ja väärän mittari
oman elonsa sisällä.
Väärin resonointia.
Sillä se, ett' jokin resonoi kuulijan sisällä
on vailla mitään arvoa
- ylemmän ulottumasta katsottuna
mutta, kun ... samanmielisten joukossa
on niin hyvä ja turvallista kulkea.
Ja, samapa tuo, miten tämän 
ajallisen osansa uskoa ja kasvaa
kyllä tämä oikean elämän matka
mutkat suorii ja raapii pois
ajallisen rahtusen turhuudet
matkalla kohti suurempaa ulottumaa
- sitä ikuista
jossa ei ole enää mitään arvoa sillä
miten ajallisen osassa mielikuviaan rakensi
ja mitä seurasi

minkä puolesta soti ja taisteli
toista ihmistä vastaan
- toista, joka toisin kuvitteli
ja jolle vaik sodan kautta todisti
että ”tämä minun, meidän” kuvittelu
on ainoa oikea
vaikka, oikeasti, molemmat 
olivat niitä väärin ajattelijoita
mikä minkäkin vallan alla.
Voi, maailma ja sen kaikkeus!
Kuinka kaunis oletkaan
ja jossa, oikeasti, on vain yksi muotonsa
ajatteli sitten ajallisen ihminen
asioista ja ajallisen rakenteista
uskoista, hahmoista, jumalista
mitä tahansa
tai, miten tahansa pakotettuna, opetettuna
milloin minkäkin valtarakenteen
vaatimuksesta ja ohjauksessa.
Ajallisen maailman ajallisilla asukkailla
on satoja, ellei jopa tuhansia
erilaisia uskomuksia siitä
millainen maailma oikeasti on
väärin ajattelijain näkökulmasta
kautta aikain.
Niin, ja vielä
jos joku sanoo, kuvittelee
että väärin ajattelija oiskin se 
muihin ajattelijoihin nähden
se ”oikein ajattelija”
joka siis, muiden mielestä olisi
kuin väärin ajattelija
- niin, oikeasti, hän onkin väärin ajattelija
kuten on myös se ”oikein ajattelija”
jota vastaan kuin taistelee
tää ”väärin ajattelija”.
Pysyithän mukana?
Ja minä, joka tämän nyt lausuin
katson asiaa kauempaa
josta voi vain todeta, että:
	”Turhuuden turhuutta”
on tää ajallisen matka
vaikka, tottakai, kaikella on aina arvonsa
tässä tutkimattomassa
salatussa maailmankaikkeudessa
jossa siis, pieni ihminen
siellä kaiken syvyydessä ja tuntemattomuudessa
saattaa omassa pikku ylpeydessään todeta, että:
	”Maailma on tällainen!”
tietämättä, ymmärtämättä
siitä kaikkeuden suuruudesta
oikeasti, yhtään mitään.
Tavoitellen vain ajallisensa pikku rahtusessa
ees jotain suurta olevansa
toisten ajallisten rahtusten joukossa.  ;-)
	*
 
 -No just! ... ett tollane mietelmä sitte.
	Oisit kysyny multa, niin mä-oisin voi....
 -En ehtiny ... se vaan tulla pulppus tuolla yläpetillä
	    ... ja sinähän nukuit, enkä raatsinu herät ...
 - ... enkä nukunnu! ... jos-nyv-vähä .. torkui.
	*
 
  
Sivu 134
29.05.2024
Hyvät ja pahat teot
Mikä on hyvää - mikä pahaa
mikä tekoja ohjaa
kuka hyötyy
kuka niistä maksaa
- mihin nk. hyvät teot johtaa
ja, mihin ... ne pahat.
Onko teot, oikeasti, hyvää tai pahaa
kuka niitä arvottaa
ja mihin teot, oikeasti, johtaa
sillä, hyvältä näyttävä voi ollakin pahaa
ja pahalta näyttävä voikin olla hyvää.
Ja, etsitäänkö teoilla vain omaansa hyvää
olivat ne teot sitten nk. hyvää tai pahaa.
 
Voi, monenlaista on surmaa
surmaa hyvään
ja surmaa pahaan
- kuka sen sanoo, kumpaa
ja mistä suunnasta tekoja tarkkaa.
Ja, ohjaako tekoja viha
kauna, katkeruus - tai valhe
oman edun tavoittelu
tai jokin luvattu ansio, asema.
Ja, millainen on sydän teon takana
millainen ajatus, pyrkimys
on kaiken takana.
 
Voi, tuossa vain pieni raapaisu
tekojen arvosta, motiiveista
hyvistä ja pahoista
- ja, miten nyt noista voisi jakaa
niitä nk. karmoja
... ja jos kaikki on viel tapahtunut
jotain saavuttaakseen
tai uhkailusta, pelosta.
Kuka on se tuomari
joka voi sanoa hyvän ja pahan
ja tuntee ihmismielen hyvän ja pahan
ja viel rahan, ahneuden vallan
jolla tekojani ohjaan.
	*
 
 - ... totaa ...

 -Niin mitä, koala?
 -Nii-ett aatteliv-vaa ett ...
 -No mitä? Kakista ulos vaan.
 -Nii-ett ... onks-nää mun .. tai siis su ... meidä
	teot sitte niit hyvii-tekoi täl reissul ... vai mite-se ...
 - ... jaa sellaista aattelit ... niin .. niinpä, hmmm...
 - ... niiku-sä-just-tos puhut ett ... vaikee nähä
 - ... juu, ihan totta. Mitäs se sun "resonanssis" sanoo?
 -Ai-mikä? Aijjaa .. se ... no, hyvii-kai-sit-vissii, vai ..
 - ... niin, minä olen aina ihaillut tuota sun suoruutta
	ja selkeää näkökykyä näissä suurissa kysymyksissä.
 - ... nooo ... se-vaa-niiku iha-itekseen niiku selkii ...
	*
  
  
Sivu 135
29.05.2024
”Se kaikki muu”
Voi kuinka vaikea
onkaan pukea sanoiksi
näkevän ja näkemättömän eroa
ja ympäröivän maailman kuvaa
- ja ihmissuhteen ongelmaa
jossa on erilaisuutta - on yhteistä
ja sitten ... on ”se muu”
joka suhteessa ongelmana heijastuu.
Se ongelma - ”se muu” ...
on tää maailma  - joka muuttuu
ja ahdistaa kaikki 
mistä muutos aiheutuu:
	maailma kaikkineen ja sen uhat
	ilma, näkyvä ja näkymätön
	yhteiskunnan kehitys
	ihminen itse
	ravinnon laatu
	juomavesi ...
 
Muutos rakentuu ympärillä:
	kaikki entinen hyvä rapautuu
	maailman kuvat muuttuu
	valheet kasvaa kaikkialla
	ihmismielet ja -kielet muuttuu
elon turvat vähin erin katoaa
ei enää voi luottaa, ett' elämä kantaa
... on vain elettävä muutoksen keskellä
ja sen ehdoilla.
 
Tuo kaikki
oli ennen kuin puhdasta, kaunista
luotettavaa ja turvaisaa
nyt kaikki rakentaa salassa elämälle vaaraa.
Jos sitä ei näe eikä ymmärrä
on elo viel helpompaa
kaikki kuin jotenkin ennallaan
kun se ei kosketa ... arjen eloaan
vaikka koko ajan kaikki kuin vyöryää
näkyvänä ja näkymättömänä ihmistä kohti
arjen ympärille, pinnalle, ihmisen sisälle
mielelle, kielelle ...
turvallisuus katoaa
näkymätön näkyväistä muuttaa, kun 
näkyväinen muuttuu oikeasti näkyväksi
elossa tuntuvaksi.
Ja kun avautuvat näkemättömäin silmät
kasvaa ymmärrys, mi piilossa ollut on
- avautuva maailma kuin uskomaton.
Paljastuu totuus pienin pisaroin
kaikesta ympärillä olevasta
- ja tulevasta
katoavasta valheunelmasta.
Ja silloin on oleva suuri murhe ja huoli
kun muuttuu elo ja arki
katoaa kuin kaikki, mihin elossa luottanut on
- muutoksen totuus on armoton.
 
 
Tuossa on kuin kasvun kulku
jossa näkemättömällä viel sulku.
Mutta, tuo kaikki juuri, on ”se muu”
josta näkevällä jo huoli
kun hänelle elon valheet esille kuori
- se turvallinen elämä kuin edeltä
vähin erin kuoli.
 
 
Siinä se on
näkevän ja näkemättömän ero 
jossa ongelmaksi kasvaa juuri ”se muu”
joka suhteeseen heijastuu
huolena, pelkona toisen puolesta
ja suruna jo ennakkoon
mit' eteen itse kullekin viel piirtyvä on.
Näkemätön viel iloissaan
näkevällä sisällään jo pien huoli
sisäisessä surussaan.
Ja kuitenkin salaisena toiveenaan:
-Voi kun tulevan kuva ois toteutumaton!
 
 
Mutta, kun nuo rakentumisen merkit
näkevälle jo näkyvillä on
ja ”se muu” on näkemättömälle
viel tuntematon
vaikka kaikki samat merkit hänelläkin
jo ympärillään on.
Siks' näkevä on kaiken keskellä hetkin iloton.
	*
 - Noh, mikäs ny? mikä hätä meil-ny tääl-o.
	... eiks-meil-oo kaikkee ... vai, puuttuuks
	sult ... tai siis meilt - jotai?
 
  
Sivu 136
30.05.2024
Aseita
Onko kätketty salaisuus
ett' piikit aiheuttaa
- ja ei aiheuta
pikaista kuolemaa, sairauksia
tulevien toimia, ongelmia
tartuntoja hengitysilmasta
kosketuksista.
 -Aseita - voidaan kohdistaa  -> DNA
ei yksin ikä, kunto - vaan, geeniperimä
jokin, jolla tehtävä, tarkoitus
- testiä
ett', miten osua, poimia
ihmisiä, ryhmiä
ehdot täyttäviä
erilaisia vaikutuksia;
heiketä
sairastuttaa lihasryhmiä, elimiä
vain kaukaa ohjata 
ehdot täyttäviä
myöhempiä testejä, toimia.
	*
 
 
Sivu 137
01.06.2024
Tulevien tietäminen
Jos vaik tietää tulevia
elämän tapahtumia, kulkuja
ei kuitenkaan saa kuin itse ruveta
niiden toteutuksia
vaan, kärsivällisesti odotella
tapahtumain kulkuja
sillä, matka sinne enteeseen
voi olla pitkä
ja matkalle voi mahtua
monia mutkia
joiden kautta vast aikanaan
on edessä se ennustettu
tapahtuma, tila, tehtävä.
Joten, edeltä näkemisessä
on myös vaaransa
... ihminen malttamaton
kiiruhtaa jo piankin osansa
ja omansa tahto, toive, kuvitelma
voi tuoda ongelmia
tapahtumain kululle
ja omalle mielelle ja kielelle
jolla tulevia kertoa
kuin jo olisivat tosia
vaikka siis ... matka enteelle
voi olla viel hyvinkin kaukana
sisältäen monia mutkia ja vaiheita.
Ja, se todellinen enne, sit aikanaan
voi olla jo kuin toinen
kuin se alkuperäinen enne
josta muodostui
se oman pikaisen mielikuvan mukainen
tulevan kuvite.
Tuo siis ohjeeksi itselle
Runoilija-näkijälle
vaivainsa päälle.
	*
 
 
Sivu 138
02.06.2024
Surun musertava voima
Suru murskaa kovan kuoren
sallii voiman sisään tulla
- ja ulos
surusta hyvä tulos.
Surulla on aina tehtävä
puhdistaa ja uusia sisäistä
avata luonnetta, silmiä, korvia
sydämen lämpöä 
ja käsien kosketusta.
Oi, sinä suloinen suru
silmäin kirkastaja jälkeesi sun
näet ihmisen herkän, uudistetun
	*
 
 
Sivu 139
15.-16.06.2024
Lentäviä sanasia
Elämän kaaret
Toinen on
kasvava, nouseva
sit' alaspäin kaartuva
maahan katoava.
Toinen on
kasvava, nouseva
ylöspäin kaartuva
kaukaisuuksiin katoava
	*

 

 

  
Kirjoita merkityksiä
Ei pidä kirjoittaa vain sanoja
vaan, merkityksiä
pelkät sanat ovat tyhjiä
ellei niillä ole taustoja, tarkoituksia
elämää, totuutta kantavia
voimaa antavia.
	*
  
Vast' kuoltuas
Vast' kuoltuas ma löysin sun 
sulo laulajan
ja kauniin laulelon,
Voi, kuinka monet
vast' jälkeen sen
elon ihanain matkojen
tavoitti mun sisäisen
- mun sydämen.
	*

    Francoise Hardy

 

 

Sivu 140
16.06.2024
Tuleva aika?
Ei ! - tietää tuleva
vaan, miten elää tulevassa.
Miten kasvaa, vahvistua.
Miten auttaa - EI !
Kukin omansa mestari - seppä.
Vain eteen tuodut
tarkoitukset.
Itsensä tuhonneet - omissaan
hoitaa ne, jotk' sotkeneet
johdattaneet.
On kuin kaksi laumaa
    - ne lampaat
    - ne taistelleet
	nähneet
	uskoneet
	vastustaneet
muut menkööt menojaan!
Julmaa?
Raakaa?
Ei, vaan palkkaa
- molemmille omansa.
Ei saa sotkea.
Tunteettomia olivat he
jotk' syyttivät rohkeita
- olkoot nyt itse rohkeita.
Nyt olkoot tunteettomia rohkeat
- vain rohkeat rohkeille.
 
Ei maailma, aika
säästä kumpiakaan
ei jaotusta, vain vainoa
pahoja suunnitelmia
lampaille
ja rohkeille
joil' apunsa
ja toinen toisensa
- ei saa sotkea!
Julmaako?
Kohtuullista
omat palkkansa
- molemmilla.
Tuleva aika, armoton
valitseva, ylempien taholta
tarkoituksia
oikeuksia
oikeudenmukaisuutta
- rakennetaan tulevaisuutta
joil' kullakin paikkansa, polkunsa
tekoinsa, tahtoinsa mukaan
ymmärtääkö oikeutta
oikeudenmukaisuutta kukaan.
Kullekin tekoinsa, palkkainsa mukaan
suuren suunnitelman mukaan.
Tunteeko sitä kukaan?
Vaan, tunsi tai ei
se kunkin tulevassa ajassa
mukanaan vei.
	*
 
 
Sivu 141
28.06.2024
Rajojen tuleva
Edellinen kirjoitus 
”Tuleva aika?
Ei - tietää tuleva
vaan, miten elää tulevassa.
Miten kasvaa, vahvistua.
Miten auttaa - EI!
Kukin omansa mestari - seppä.
Vain eteen tuodut
tarkoitukset ... ” jne
 
Melkein kaksi viikkoa opetti
paikalleen pysäytti 
mökin siivouksessa käden kipeytti.
Elon normaalin viel salli, turhista karsi
heitti viel helteetkin, ett' rauhoittuis
tää ajallisen levoton mieli
- kuin pysähtyi viisauden kieli.
Vaan, tarkoituksensa aina, ja kaikella
joku kasvatti, sisäistä kosketti
ett' avautuis ymmärrys edelliselle
”Tuleva aika” -kirjoitukselle
joka hetkin kuin julmalta näytti
vaan, vihdoin ”joku viisas” lisää näytti.
 
Yhtenä aamuna vain paikalleen istutti
- se oli juuri tänään -
ja näytti elämän, ja maailman rajoja
ihmisen omia rakenteita
ja ajallisen ja ajattoman tasoja.
Mikä mitäkin oikeasti tarkoitti
uudella tavalla katsoa, se kosketti ...
mikä oikeasti on tärkeätä
mitä ajassa kannattaa etsiä
miten auttaa maailmaa ympärillä
mihin uhrata aikaa - mitkä kuin unohtaa
ett' maailma, ja ihminen tulevassa
vois oikealla tavalla kasvaa.
 
Eletään rajojen maailmaa
ja mitä missäkin on rajojen takana
ihmisessä itsessään, ja ajallisen ajassa
ja hälle viel tuntemattomien rajojen takana.
Tätä kaikkea on tarkoitus nyt kuvata
ja näkeville, kuuleville, avata
jotta tuo ”Tuleva aika” vois näyttää
kaiken tarkoitusta
eikä vain kuljettaisi kuin huhujen ja valheiden mukaan
joista ... niin, ymmärtääkö niitä, oikeasti,
ja syvästi kukaan.
	*

Joku viel muistaa, ehkä odottaakin, jatkoa
luvatuille aiheille; Taivaitten viivat ja pilvet
ja Tulevien tärkeät suojat ...
ne nyt saavat vielä odottaa
kun tuo hetkellinen hiljaisuus
ja nyt tämä moninaisten rajojen avaus
osoittautuu kuin tärkeämmäksi
tulevan suuntien oppaiksi.
TAUSTAA  tälle rajojen aamulle:
Tämän parin viikon aikana
ei kuitenkaan oltu toimettomana
vaan, sisälsi monenlaista 
ihmisen toimen ja kehon tutkimusta
ongelmien taustojen selvitystä
ja erilaisia värähtelyjä.
Ja kipeä käsi johdatti, kuten niin monesti aina
- vaivoilla erilaisia salattuja tarkoituksia
... riisuu pois, uutta sijaan
kuten nytkin, viisaan hierojan kohtaaminen;
rakentavia keskusteluja
salattuihin maailmoihin tutustumista.
 
Ja muutenkin, menossa suuria muutoksia
maailmassa - ja Runoilijassa itsessäänkin.
Kaukaisten rakkaitten yllättäviä tapaamisia.
Jopa rajan takaa.
 
Oli aikaa kuunnella ajallisen ”viisaita”
näkemyksiä, maailmankuvia, rakenteita
... mielenkiintoisia - vaan, ei kuitenkaan oikeita;
vanhoista koottuja, menneitten kirjoituksista omaksuttuja
itse hankittuja ajallisen villityksiä jotain ain ylimaallista, ja noista kaikista omaksuttuja omiin ajatuksiin sotkettuja.
Kaiken edellisen tuloksena - kysymyksiä:
Miksi paikalla
miksi yksin
miksi kuunnella
miksi ... olla vain ja tutkia
hetken tilannetta, ja tarkoituksia.
Sillä, kaikella aina jokin tarkoitus;
ajallinen
salattu
kauas katsova
eloa muuttava
uutta suuntaa rakentava.
 
Jotain pois - ja jotain sijaan
miten eloani nyt uusiksi sijaan.
Miksi käsi kipeä?
Mitä se estää
mitä se antaa, mihin johdattaa.
- Viisautta kaikesta.
Joku poistuu rinnalta
joku hiipii vierelle
yksi tarkoitus johtaa toiseen.
-Voiko ajallisen vaivalla olla tarkoitusta tulevaan?

 -"Voi, ja on. Monesti on.
Salainen, huomaamaton kulku ja kuljetus.
Tunteet, mieli
monesti sotkee tarkoitettua tietä
vaan, siihen löytyy aina ohjaus
esto, vaiva, tai jokin muu
ett' matkaaja havahtuu
ja palaa, löytää taas omansa tien
joka elon hyvälle tarkoitukselle vie.
Tuleva näyttää, miks kaikki on tärkeää
... karsia turhat pois
ett' tie kirkas eessä ois."
 
Keskustelua rajalla
yhteisiä suunnitelmia miten kulkea
rajojen eri puolilla.
Ja, miten niitä kuvata ...
 -"Ei mitään puutu, vaik onkin hiljaista
rauhaisaa toipumista. - Kyllä se käsikin siitä
ja sitten on taas se tekemisen aika.
Ei hätää siitä
turha murehtia pikku seikkaa.
Yks hetki vaan
ja kaikki taas paikallaan.
Ei pieni lepo kaikesta ole pahasta
- ja, tarvitseeko aina niin touhuta kaikkea.
Ei sanat ole loppuneet
vaan,  ... se muutos, josta puhuttu
se on tulossa, osin jo menossa
vaatii latausta -
sitten sanojen virrata."
 
Ja sitten se, mihin alussa viitattiin
... niistä rajoista.
Piirrosta ja kaaviota en tähän nyt kopioi,
mutta jos sanallisesti vaikka näin:
 -"Jos putos fyysisen maailman
tavoitehurmat  ja -huumat
ja niiden ajalliset tarkoitukset 
sillä, se fyysinen ei ihmistä rakenna
kuin vain ajallisen osalle
mutta, millä todella ois merkitystä
on se hänen henkinen osansa
ajassa, ja ajan takana.
Kuin kaikki maailma
ois tämän kasvun takana;
maailman muutos ja sotien kauhut
tulevien pelot ja uhkat
ja hullut suunnitelmat.
Ja fyysiset kivut ja polttava helle
asettaa Runoilijan kasvunsa paikalle
jossa vähin erin katoaa
tää ajallisen tarve ja teko
ja sijaan kasvaa yhä ylemmän 
ymmärrys ja tieto.
Ja, mihin ajassa kannattaa keskittyä;
rakentaako ajallisen, vaiko tulevan osaa
- ajallisen pian katoavaan
vaiko kauas tulevaan kasvavaan."
	*
30.06.2024

Tähän kuin hyvin sopivaksi
lainaus Troija-elokuvan alusta
jossa Orfeuksen sanoiksi puettiin:
”Ääretön ikuisuus kalvaa ihmismieltä
ja niinpä me pohdimme
heijastuuko tekomme vuosisatojen päähän.
Kuulevatko ihmiset joskus tulevaisuudessa
meidän nimemme
kuinka urheasti me taistelimme
kuinka tulisesti rakastimme.”
 
Niin, pohtii nyt Runoilijakin ...
”rakastimme”, rakastimme mitä?
jotain naistako
vaiko sotaa, josta unelmana kunniaa
jota nimemme kantaa
vai, oliko rakkauden kohteena
ehkä ajallisen omaisuutta
tai, ehkä ... jotain suurempaa totuutta.
Noo ... noita kaikkiahan ihmiskunta
on aina etsinyt ja rakastanut
ajallisensa voiman ja omansa totuuden mukaan.
	*
  
  
Sivu 142
30.06.2024
Tulevien henkinen
Jo vuosia sitten kirjoitin
ett' tulevien aikoina henkinen
nousee tärkeälle sijalle ihmiselämässä
ja ajallisen maailmassa
merkittäväksi tulevassa
niin ajassa
mut' erityisesti ajan takana
asiain avautuessa.
 
Pelkoa pois ja rohkeutta, luottamusta
toivoa pelon ja epätoivon sijaan
tulevien totuuden avautuessa
eloani uudella tavalla sijaan.
Noo ... eihän tämä tietenkään kaikkia koske
kullakin tiensä ja tarkoituksensa
mutta niillä,
joil' on mahdollisuus nähdä ja ymmärtää
syvemmin ihmiselämää
ja maallisen matkan osaa ja tarkoitusta
heille tulevaisuus ei ole pelottavan musta
vaan, sen uuden elon toivoa täynnä.
	*
   
Sivu 143
01.07.2024
Lataus
 -"Lataus - tarkoitus
käden kipu, jarrutus
ett' sais rauhassa tapahtua lataus.
Siksi - on tää voimattomuus
kaiken teon raskaus
ett' uuden lataus
jolla tulevan tarkoitus.
Siksi - älä murehdi voimasi puutosta
sillä, se on vain sen suuremman latausta
uusia, tulevia varten
- ja hyväksi kaikki.
Niin kauan jatkuu lataus
kun on tää ajallisen voimattomuus
ja jarruttava kipu
ett' ois valmius kohdata
ajallisen ajattomuus
jossa on se voima suuri
tieto ja taito
ja ylemmän ymmärrys aito.
Joten, kestä viel hetki
kipu on poistuva, kun kaikki on valmista
ja kasvanut se voima uus
jolla virkansa rakentaa tulevaisuus ajalle
ja ajattomalle ajan takana.
Mut' ajassa
on kaikki viel tarpeellista
siksi - on tää viel hetkisen vaiva
ja kuin ajallisen jarru
ett' toteutuisi se kaikki anottu 
voima ja viisaus, tieto ja taito
näkökyky uusi ja aito.
Olkoon rauha sun sisäisesi kanssa
vaik' kärsisi ulkoinen viel hetken
... sehän se on vain se ”kone”
jolla voima esille
itselle ja muille
kaipaaville korville ja suille.
Sillä - onhan niitä
jotka apuasi tarvitsevat ja kaipaavat
ja jota ei ole ajassa tarjolla.
 
Ole vain rohkea
tämä on vain hetki, jonka kautta valmistua
ja sit esille tulla
- että, voima on sulla
tarpeellinen niille, joil' tarve on
- kaikkea kaikille mahdoton.
Mut' ”rohkeitten” osa ... on vaivaton
eikä lainkaan voimaton
sillä, hetkisen vaivan kautta
- se voima kullakin on.
 
Sanojen tulkinta kuin mahdoton
mut' kuulevan korva
kaiken kuuleva on.
Älä siis sinäkään ole onneton
vaik' ajallisen hetken painossa
- ajallisesi voimaton
mut' sen suurempi sulle
ajattoman voima on.
Jota ei ajallisen tekemällä ja teoilla
vaan, uskolla ja luottamuksella
ett' vain ylemmän voimalla
kaikki mahdollista on.
Siis, ottaen vain hetkeksi pois sen
mi mahdollisti ajallisen tekemisen
- ja ajattoman latauksen.
Siinä - on se vastaus
miks' hetki kuin raskas ja rajoitettu;
- ajallinen tieltä pois
ett' ois henki vahvistettu
kun sitä tarkoitusta
- kaiken tarkoitusta
kysellyt ja etsinyt oot.
Ja sinut - hellästi johdatettu kuin kohtaloon
ettei masentuis herkkä mieli
ettei sammuis suloinen kieli
liian raskaan taakan alla.
 
Joten, iloitse vain viisauden vaivasta
hetken rajoituksesta ja rasituksesta
sillä, olisihan niitä tapoja 
raskaamminkin ladata
tulevien aikojen voimia.
Viisaus tietää
mikä milloinkin on oikein toimia
ja miten rakentaa tulevien voimia.
 
Siis, luottamusta vain, ystäväin
minä vain hyvän näen edessäin
ja toimit, kasvat kätesi kädessäin
ja näen sinut edessäin.
 
 
Noo ... älä näytä niin murheelliselta ...
voi ihmistä, kun ei osaa iloita
vaik juuri puhutaan ja luvataan voimista
maailmaa muuttavista.
Niin ... henki iloitsee - keho ei
kun hengen kasvu
ajallisen keholta voimia vei.
Mutta, kyllä se kehokin 
viel osansa ilosta saa
kun aika aikaa kasvattaa
ja ajaton viisaus
ajallisen viisautta tavoittaa.
 
On siis menossa se muutos, mi luvattu on
- ajallisen muutos ei ole ajattomalle mahdoton
vaik ajallinen ois tahdoton
kunnes se oppii ja näkee
mikä ajassa on tarpeellista
ja mikä tarpeeton.
 
Ajallisen mieli masentuu
jos ajallinen mahdoton
vaan, jos ajallinen näkisi
mikä kaikki on ajattomalle mahdollista
silloin jo ajallisellakin ilo on.
Vaan, kun se ajallinen aina
kuin eessä ajattoman on
eikä ajallinen näe mikä oikeasti
on tarpeen, ja mikä tarpeeton.
Siinä se, ajallisen kova koulu;
astua kuin syrjään 
ett' tärkeimmäksi voisi kasvaa se tärkein
- ihmisen ajaton.
Ja sitten se/hän, kaiken tään suuruuden
ja ihmeen keskellä
saattaa viel kysyä: -”Entäs se .. tanssi,
saanko minä vielä tanssia?”
Niin ... se tanssi ... 
(ja kaukaisen hiljainen huokaus)
... ne ajallisen arvot ja arvot ...
mitäs tuohonkin nyt sitten ...
- kuin jokin ajallisen karkki.

Voi ihmistä!"
	*
  
Sivu 144
02.07.2024
Lataus - jatkoa
”No mikä nyt on?” Kysyy jo ajallinen taas
kun uusi aamu kirkkaana avaa.
Ja vaik just eilen kaikki kuvattiin
niin, kuin monttuun jo taas pudottiin.
 
 -”Ei viel yhdessä yössä asiat muuttuneet
vaik voimat edelleen huvenneet.
Työ kesken
matka kesken
... se ”latauskin” edelleen kesken.
Ei mahdu uutta, jos vanha on tiellä
ja jos ajallisen voima on vähäinen
niin, ... kasvaa ylemmän tilalle sen.
Näinhän se on, tällä tiellä 
nyt, ja aina
mikä tässä nyt on niin uutta
onhan tätä eloa ja matkaa
kuljettu jo monta vuosikymmentä
ja aina se on ollut näin:
kuin ”risukasan” kautta uusia päin
- ja uusin paremmin voimin
kuin kasvaneen miehen edessäni näin.
Ja niin on nytkin taas
- ja voimasi on maas'.
Vaik hetken vain ...
minä uutta eteeni sain
sitä etsittyä, kaivattua - anottuakin
- kaiken tarkoituksin, se muista aina
vaik ois millainen vaiva.
Ja, vaivalla aina aikansa
ja tulevansa voima
joll' matkata taas uutta päin
- minä jo hyvän tuloksen eesssäni näin
kuin tulevaisuutta ennustain.
Makaa vain, kuin rankana valittain
salaisesti uutta kasvattain
- näet sen kyllä
se jo kuin leijuu pääsi yllä
kuin tarttua vain, sinua vahvistain
sanoja kasvattain, ja voimia
joilla tulevassa uusin toimia.
Halpa hintahan tämä on
pieni painamisen taakka
näkisitpä oikeasti vain
millainen onkaan vaivasi ”palkka”.
Et näe sitä nyt
mutta, sitten kun vaivasi päättynyt
avautuu se
mit' olet esille etsinyt.
Eikä silloin puhuta enää mistään ”tanssista”
vaan, todellisista uusista voimista
ja tulevien toimista.
Ja kun viel katsot ja seuraat
mit' aikaa maailmasi elää
ymmärrät miten tärkeätä on
ett' uuden taidot kuin henkiin herää.
Ja silloin sinä et enää 
tätä pientä vaivaasi muista
kaikkea sataa kuin syksyn lehtiä puista
eikä mikään sinua tieltäsi suista.
Sillä, on aika
korjata satoa
istutetuista, kasvaneista puista
luvatuista teoista ja tulevista ajoista
joit' varten kaikki tää vaiva
... vuoskymmenten vaiva nousuineen
kasvuineen ja risukasoineen
ja taas uudelleen nousuineen
kohti sitä jotain salaista
jok' aina on siintänyt kuin taivaanrannassa.
Nyt, kohta, se on kohdalla
- se kaukainen taivaanranta
jonne matkattu kävellen ja laivalla
välillä tanssien
ja taas valittaen kasvun vaivoja
kaikesta ain oppien tulevia varten
ei yksin, vaan seurassa kuin näkyväisten
ja salaisten onnetarten.
Valittaako viel pitää ...
eikö mieluummin iloita ja nauraa
 kun saat kerätä viljaa ja kauraa
... ja juuri samassa hetkessä
loppui kynästä muste
ja sana ”kiitos”
ei tullut enää näkyvälle ... 
näen vain painautuneen paperille.
Ja nyt uudella kynällä kirjoittaen
- hieman jännittäen ...
mitähän kaikkea tuosta lupauksesta
nyt seuraa.
	*
 -”Eikö luottamus aina
ole ollut turvana
uusiin matkatessa muutoksien jälkeen
voimain kadotessa
ja taas uusiin pukiessa.
Miksi pitäisi nytkään huolta kantaa
mitä tuleva eteen antaa.
Varustus on aina 
	ennen tekoja
ja voima
	ennen vastustusta.
Näin olet ollut turvassa
tulevien lupauksissa.
Eikä tällä tiellä
muunlaista järjestystä voi ollakaan
muutoinhan kaikki on
	kuin turhaa taivallusta.”
	*
 
 
Sivu 145
03.07.2024
Caterina kuoli
Niin kuin kävi 
sen oikean Leonardon
tämän tarinan esikuvan
... hänen Caterinansa kuoli
saatuaan jotain myrkkyä
ja, vaik Leonardolla olisi ollut
sitä parantavaa ainetta
sitä ei sitten ollutkaan tarjolla
- jostain syystä.
Samoin kävi tämänkin tarinan
- Caterina kuoli Leonardon rinnalta.
 
Kovin on paljon yhteistä näissä tarinoissa
molemmilla omansa tie;
vaik rakkaus yhdisti
elämä heidät kuitenkin toisistaan erotti
vain jokin salainen yhteys yhdisti.
Kuka ymmärtäis elämän suunnitelmia
salaisia tarkoituksia
ajallisen toteutumia.
Matka kuitenkin on se tärkein
ei sen päätös
eikä sen haaveet toteutumattomat.
	*
 
 
Sivu 146
09.07.2024
Parantamisiin
Sairauksien tutkimusta
syitä ja seurauksia
omia ja toisten
- myös parantamista
- ei viel lupaa enempiä kertoa ...
-"Vaan, ohhoh! Onko minulla
todella - lupaa - voimaa.
Tällaista voimaa", huokaa Runoilijanarri
kun kättensä tekoja huokaili.
 -”Miksi ei olisi.
Kaikki on mahdollista, kun näkee
ja ymmärtää.
Ja on voima myötä
ja tarkoitus palvella ja auttaa
kehoa ja myös näkymätöntä osaa
kehossa, kehon yllä, ja sisällä.
Mitä ihmettä nyt tuossa.
Juurisyitä - ei mitään pelkkiä rusautteluita
vaikka, niilläkin toki sijansa
- ovat seurauksia.
Juurisyyt on syvällä
ja näkymättömässä ulottumassa
aina solutasolle asti
ja geeniperimään, ja genomiaan
ihmisen menneeseen ja tulevaan
jopa mieleen ja henkeen.
	*
 
 
Sivu 147
09.07.2024
Valheilla tulevia rakennetaan
Valheita valheita, valheita vaan
niillä tulevia rakennetaan
kun valheita kansoille jaetaan
- ja niihin uskotaan.
Ja niiden mukaan toimitaan
ja tulevia aikoja muovataan
sotia halutaan
ja vaik omia tapetaan
- valheilla mielikuvia muokataan.
Mutta, kaikella aina
uutta maailmaa rakennetaan
vaik hyvät pahaksi
ja pahat hyväksi
- ja totuudet salataan.
Tällainen on maailma nyt, ja tuleva
kaiken kautta on maa muuttuva.
Hyväksi joskus
vaik vaatiikin vielä aikoja.
	*
 
 
Sivu 148
11.07.2024
Pysyä paikalla
Syitä ja seurauksia.
Pitäisikö jo uskoa
ett' pysyä paikalla
kuunnella maailman uusia
asioita ja aikeita
joilla ois vaikutusta
tulevien aikoina.
Pitäisikö jo uskoa
kuin kuunnella sattumusten oireita
joilla jarrutusta arjen teoille
ja menoille.
Pitäisikö jo vihdoin uskoa
pysyä paikalla ja kuunnella
mitä kaikkea ois tarjolla
ylempien suunnalta
sillä, se voi olla myös ankara
jos ei malta uskoa
ett' aika ois nyt avoinna
uusiin tutustua ja tarttua.
Katso merkkejä
katso jarruja
katso vaikeuksia ... mihin vaikuttavia
mitä tahdotaan ottaa pois
mitä annetaan tilalle
mitä todellista tarkoitusta
auttaa ja palvella
- eikä vain vaik tanssia
tai muuten kuluttaa kalliita aikoja
turhissa kulkea
turhia tekoja.
Eikö ois jo aika
alkaa ottaa vastaan asioita
joita olet anonut ja odottanut
vihdoin tapahtua.
Siis, ota !  tartu !
kasva - ja opi !
ajan mahdollisuuksia olla paikalla
jossa on suurta tarvetta
antaa apua niille, joil' vaikeuksia
tään raskaan ajan matkalla
kun , kuin kaikkialla
on tarjolla vaivoja
joil' kasvun tarkoituksia
jotta, vapautettukin vois palvella
tulevia aikoja
- olla se armeija, jolla
on oikeita voimia, oikein toimia
auttaa tulevina aikoina
apua tarvitsevia - ja apua antavia.
	*
 
 
Sivu 149
12.07.2024
Miks' lyöt
Miks lyöt sinä maahan
soturisi urhoollisen
maan puolesta taistellen
valheita vastustellen.
Miksi ulkoisen maahan painat
paikallensa asetat
riisut kuin maailmasta pois
vaik mielen, kehon tarpeita
niin tarpeellisia ois.
 -”Näethän sinä, ystäväin
näethän sinä ajan, jota ajallisessa eletään
mitä kaikkea valmistellaan
kuin maailman pahaksi
- tai hyväksi
mistä suunnasta vain katsotaan.
Molemmat suunnat muutoksiksi
maailman menoa muuttavaksi
uudeksi suunnaksi
uudeksi tulevaksi
- paremmaksi tulevaisuudeksi.
Vaik ei se näykään sinne sängyn pohjalle
tai hiljaiselle ololle
eikä niin siltä nyt juuri näytäkään
jos katsot ikkunasta, katuja, maisemia.
Mutta, kaiken niiden elon takaisten
silmille näkyvien takana
kasvaa kuin katala maailma
- tai siis, mistä suunnasta taaskin katsotaan...
kataluus luo uutta
hajottaa vanhaa
muuttaa tulevaa, jota ei voi
muulla tavoin muuttaa.
Muuttajat tekevät kuin pahaa
tälle ajalliselle arjelle
mutta, ei muutu se tuleva
ellei ole ensin aika ankara.
Ihmiskunta on sokea
eikä erota hyvää pahasta
- eikä pahaa hyvästä
elää vain omaansa harmaata arkea
jonka toivoisi kuin antavan aina
jotain suurta ja kaunista.
Mutta, maailma ei enää kulje niin
ihmiskunnan on totuttava
uusiin muutoksiin.
Vaik ainahan kasvu on tapahtunut
muutoksien kautta uusiin ajallisiin.
Ja, miks makaat sinä nyt
miks paikallasi kuin pyristelet ...
et pääse
et pysty
- et oikein tahdokaan.
Voima pitää sinua paikallaan
- On aika !
Oppia ja kasvaa
uuteen ulottumaan
josta vasta on apua ajallisen ajalle
tälle hetkelle, ja tulevien päiville.
Olet etsinyt niitä
ja kasvanut niihin
vuosi vuoden perään
päivän päivän perään
uutena ain uuteen aamuun heräät.
Nyt ! on se aika, taas kerran
aika ”risukasan”
kuin kaivon pohjan
tai milloin minkäkin kautta
uusiin nousuun
uusiin voimiin
viisauksiin, ymmärryksiin
uusiin näkemisiin
enemmän enemmän
ylemmän ylemmän
- mit' kaikkea etsinyt oot.
Voimasi nyt vahvistukoot
ja kasvakoon apusi armas auttavainen
mielesi palvelevainen, mutta ...
- aika, on uusi.
Siksi, olet sinä nyt paikallasi
sinä... ”Vaeltaja” aikasi halki
ja kaikki matkasi ennen ja jälkeen
on kasvava talteen
ja voimaksi vain
tulevissa auttain.
Ja lippusi kulkee sun edelläis
tekoja valmistain.”
	*
Matka jatkuu seuraavassa osiossa +5
     > Prosessi uuteen