Sivu 1        Tässä osiossa sivut 1-84

Narrin tila     jossain ylemmillä            -... noo ... totaa    entäs-mä-sitte ...            E-kirja   Perustettu 7/2023                   .            Narrilla on naamari - miksi? Koska hän ei näytä kasvojaan ... Voi, .. ja se onkin jo pitkä tarina, eikä sen kuvaus mahdu tähän. Mutta, kuka tahtoo sen selvittää, lukekoon Elisabeth Haichin TAROT-kirjasta tuon Narrin koko kuvan.  Joten, tässä kirjan osiossa tarkastellaan elämää ja tulevaa  nyt joltain ylemmältä tasolta, jonne tuo Narri on noussut  tämän kaiken matkan, ja tuon viimeisen polton kautta,  uudelle olotilalle, josta voi nähdä alle ja ylle.  - Mutta mutta ... monenlaisia muutoksia luvassa.  300/500                                    -No, ooham-mäki tääl!

 20.07.2023

Siis, nyt jatkamme tuolta edellisestä osiosta, jossa
oli matkan valmistelut, ja siellä päädyimme seuraavaan:

"Aika laajaksi pian
kasvaa tämä uudenkin tien kuvaus ja sisältö,
vaan onko jossain ... "

 -... niin, onko jossain sanottu,
että se ois vain pikku juttu, ja lyhyesti kuvattu.

Ei maailmoita lyhyesti kuvata, ei ajallisen oloa,
ei tulevien suuria suunnitelmia. 
Eikä elämän tarkoituksia,
eikä menneen, olevan ja tulevan kasvuja.

Joten siis, nyt siihen kuvaukseen, ja kuin viimeiseen
matkaan, "Viimeisen vision MATKAAN",  jonka taival 
ja tie, kuvat, aarteet, värit ja valot, hahmot, elämän 
muodot, ihmiset; menneet, olevat ja tulevat, 
ja enkelit eri tasoiset,

vallat ja voimat, arvorakenteet - ja myös kaikkea sitä
mistä ajallisessa kiistellään ja taistellaan,
suuria sotia rakennetaan, voitetaan ja hävitään,

- ja omista niin kiinni pidetään, että niiden vuoksi 
vaikka tapetaan,
koska, juuri se minun, ja vain minun, on se oikea,
ja toisille luvataan vaikka millainen ankea tuleva.

Onhan noihinkin pakko koskea, tosin ajallansa 
vasta, jotta voimme kuvata tarkoin tarkoituksia -
joka on kuin kaiken tärkein sana koko matkassa.

Siis, Miksi !

	*

Sivu 2

Vuoti viisaus

Näin siis, kuin yllättäen, vuoti viisaus ja ymmärrys
tulevien kuvista ja matkasta, sen muodosta ja
sisällöstä, rakenteesta, hahmoista - kaikesta, mikä
nyt edessä avautuu kuin taas yhden raskaan verhon
takana.

Ja niin (huokaus) kuin ironista, 
että tuo kaikki kuvattu on vain noiden pikku matkalaisten 
harteilla. - Tosin, jos joku nähdä voi enemmän, hän näkee 
myös, mitä kaikkea muuta on niiden pienten harteiden 
yllä ja takana - 
eihän moinen matka ois muuten mitenkään mahdollista. 

 -Mä-enn-O mikää pikku!

Nyt on valmistelut valmisteltu tuolla edellisessä
ja nyt vihdoin siirryttiin sille lopulliselle matkalla
jonnekin viel tuntemattomaan. Ja josta voimme jo
nyt todeta ja ennustaa:

Miten "mahdoton on mahdollista".  >>
 
 
Sivu 3

Lähtöhetken toistoa

Ehkäpä vielä kuitenkin on hyväksi ja oikein
toistaa tässä tuon edellisen Valmistelu-osion lopun
lähtökuvaukset, jotta tästä Matkan alusta tulisi 
selkeä kuva jo kokonaisuus, miten tälle viimeiselle
matkalle oikein lähdettiin:

 -No nyt ... kun tuota kaikkea mennyttä vielä
uudelleen kävin läpi, ja joitain muotoja korjailin,
 ... niin alkaa kyllä näyttää siltä, että tuo koko 
aikaisemman tarinan rakenne leviää ihan käsiin. 
Ei oikein enää saa selvää, että
kuka sanoo mitäkin ... ja mihin mikäkin liittyy.

-Terävä havainto Narri, ja Runoilija. 
Se johtuu siitä, että aika muuttui, ulottuma muuttui, 
eikä täällä ole enää aikoja; ennen, nyt ja tuleva, 
vaan, kaikki on yhtä aikaa läsnä. 
Samoin ovat nuo edeltävät hahmotkin kaikki 
tässä ja nyt - ja kuin yhteen puristuneet, yhteen 
persoonaan, nyt tuohon Narriin, ja hänen hyvään 
ystäväänsä Runoilijaan.

-No entäs-sit MÄ?!

-Niin no, koala on kyllä omansa ... ihan omansa ...
on ollut sitä aina, vaikka joitain virkoja on
hänelläkin ollut, jotenkin vain tarinaan pukien.

Mutta, koala on koala, eikä muuksi muutu!

 -Nii, ja se tärkee, muistak-sä - se .. virka .. 
noh, kaissä-nys-sem-muistat ... se tärkee virka. 
Oha seki .. aina vaa. Onha?

-On se, on on ... se on tärkeä...

 -Ja ainaski yhtä-tärkee ku-toi Narri .. 
tai .. mikä-se-nys-sit taas onkaa.

-Nnnnn .. jjjjuuu, on se .. niin se on. Ihan yhtä
tärkeä se on kuin sekin. Olet oikeassa.

 -Nooni .. tuliha-se-sielt .. sentäs.

Sivu 4

Muutetaan muotoa (siis, sivuston)

-Joten, kuten jo tuolla aiemmin on ennakoitu, 
jo monestikin, että kaikki muuttuu ... 
     muuttuu tuolla ajallisissa, 
     ja muuttuu myös tässä matkassa ja tarinassa. 

Joten, jätetään nyt ne aikaisemmat muodot ja
matkat sinne omaan arvoonsa, jatkamaan sitä,
missä mitenkin nyt kulkevatkaan - silmille ja korville, 
tai jäävät elämän laineille lastuina leijumaan. 
Virkansa niilläkin - omansa, ja tulevansa.
 

Muutetaan nyt muotoa - taas kerran.
Selkeytetään vähän, ja kerrotaan sitä viimeisen
vision tarkoittamaa kuvaa - nyt siis tästä
uudesta ylemmästä ulottumasta nähtynä ja
ymmärrettynä. Sen jakaminen on nyt se ainoa
tehtävä, kuten se jo tuolla aiemmin tuli sanotuksi.

Siihen siis nyt - ja muoto uusiksi ... vielä kerran!

Kuvataan nyt se tärkein - se Viimeinen Visio
jota varten tää kaikki matka, kaikki kasvu ja vaiva,
kaikki kokemukset ja kuvat, unelmat kaikki

- jota varten siis on ollut tuo aikaisempi kaikki.

Kuin koulua ja koulutusta - oppia, nuo vuodet
ja vuosikymmenet kaikki - vain tätä varten, 
tätä Viimeistä Visiota varten - 

... sen näköaloja ja kuvauksia, lupauksia, 
tulevien kuvia ja kauniita oikeita unelmia, 
ja eloja ... tiloja ja oloja, menneitä ja tulevia, 
ja olevien tarkoituksia ja merkityksiä.

 	*

Sivu 5

Kuvausta tulevasta

 -Noni, täällä sitä sitten ollaan .. jossain 
uudessa ylemmissä, vai missä lie. No, ehkä se 
selviää kunhan tässä edetään.

-Niin, hetki vielä ... ja silmät ja korvat 
vain auki uusia katselemaan ja kuuntelemaan.

Ei tarinat lopu, ei kuvaukset ... ei ihmeet ajallisen
ihmiselle, ei ihmeet uusiin tuleville.

Täynnänsä on kaikkea hyvää ja kaunista nämä uudet 
tilat, ja tavat - ei sellaisia ennen kuvattu, esille tuotu 
ja näytetty.

Ajallisille lohduksi, ei peloksi ja uhkiksi
vaan, levoksi ja rauhaksi mielelle ja kielelle,
ajatuksille ja tulevien odotuksille.

Voi, miten paljon on maailmassa kuvia ja oloja
piirretty ihmisten mieliin ... milloin minkäkin asian 
ja tavoitteen tähden. Milloin kenenkin hyväksi, 
eduksi ja tavoitteiksi.

Mutta ... toisin ovat asiat, toisin ovat tulevat,
toisin ovat olevaisetkin, vaikka kuinka kieroon
niitä käännetään ja väännetään ihmisten
vahingoksi .. ja toisten eduiksi.

Maailma on sellainen, kaikenlaisten ihmisvaltojen 
vallassa ja ahneuksien tantereena. Voi voi .. kuinka
onkaan kaikki niin kieroksi tehty
pelkoja piinoja lisätty monin tavoin, ja aina
vaan uusin suunnitelmin. - Ja ihmiset juoksevat
peloissaan kaikkea karkuun, ja kaikkea kohti,
mitä vain jotkin salaiset suunnitelmat keksi.

Mutta, me emme täällä niitä tutki, emmekä niihin 
kajoa, ne ovat ajallisten touhuja - ja sinne ne jäävät
... ajallansa häviävät. - Vaan, voi ihmisparat, jotka 
niiden seassa joutuvat ajallisen olossaan turvaa 
etsimään ja seurauksista kärsimään.

Emme niitä edes täältä katsele, emmekä kuuntele
- ne ovat heidän tekojaan, ja kuuluvat heidän
aikaansa - niiden voimien ja valtojen, ja niiden 
niistä kärsivien.

Kunhan aikanaan tänne pääsevät,
vapautuvat ajallisen peloista ja taakoista
kohti sitä kaivattua vapautta, jota jokin heidän 
sisällänsä salaisesti kaipaa.

Siinä me olemme avuksi. 

Ja, onhan meillä voimia ja taitoja,
monia lahjoja sinne antaa ja opastaa
että, ajallansa kaiken saavuttaa, mikä kuin
tarkoitettu saavutettavaksi on. 

Toteuttavat kuin omansa kohtalon. Vaan, ...
tuon ymmärtäminen ajassa on lähes mahdoton.

Mutta, sanoilla .. kuvilla .. uusilla unelmilla
autamme heitä, joilla kuuloa on - kuulemaan
tulevien lohtua ja näkemään lohdullisia kuvia
kaiken pahan takana, viel tuntemattomissa.

Mutta, ei se poista, etteikö niitä kaikkia olisi
vaikkei niistä tiedetä, eikä niitä tunneta -
mutta, joku tuntee aina,
ja uusille tuntoja viel avataan,
ja heidän kauttaan asioita ja lepoa jaetaan.

Tässä oli pikku kuvaus tulevan tiestä,
sen näkymistä ja tarkoituksista ... siis,
ketä varten tää kaikki? - Huomaatko?

Sinuako, Narri, vaiko muita ...?

 -No entäs mä-sitte?

Niin, Narri, sinulla on osasi .. ja sinullakin, pikku
koala, sinullakin on oma osasi, vaik onkin aika ... 
omituinen.

 -Omituine!... ite oot omituine! Hö! ..enkä-mä-oo
				mikää pikku!

-Huokaus .. Niin, kullakin osansa maailmassa,
sen alla ja yllä. Emme enää sano että, Auringon alla, 
sillä ajattomissa ei olla enää tuon Auringon alla, 
vaan, siellä ollaan suuremman valon alla.

Näillä siis nyt matkaan, eikä mitään puutu.
Kaikki annetaan, mikä tarvitaan, 
ja mitä jaettavaksi annetaan.

Siitä ei tarvitse huolta kantaa, sillä sanat ja kuvat
ei lopu - eikä aikakaan niitä jakaa.

Ja jos jokin aika päättyy - tulee sijaan toinen, joka 
toisen kuvauksia jatkaa.

Ei lopu maailma, eikä lopu maailman yllä,
sillä kaikella on tarkoituksensa tulevilla,
ja tulevien rakennuksilla.

Ihmiset ovat vain pieniä palasia, ja kuin 
nappuloita suuressa kuvassa
kuin suuressa .. ei pelissä .. vaan rakennuksessa,
jota kaikessa kaiken aikaa rakennetaan,
tulevia kaukaisia kasvatetaan,
jotta saavutetaan aikanaan se,
mikä on jossain jo piirrettynä esille.

Nyt siis vain eletään sitä kohti tasoilta tasoille,
alhaisilta ylemmille - ja ylemmiltä edelleen
viel ylemmille.

Tämä, tai siis tuo, ajallisen maailma 
on vain pikku rahtunen tässä suuressa kuvassa
ja rakennuksessa, jota kaikki kaikessa rakentaa
ja joskus ajallansa valmiiksi valmistaa.

Mutta ... tuohon palataan - suureen kuvaan,
kuin yhden taivaan piirtämään kuvaan
pienistä palapelin paloista,
joista rakentuukin vain yksi pieni kulma
siitä suuresta kuvasta - joka ON!

	*				380/500

Sivu 6

16.07.2023

Mutta ...

Jatkuvaa taistelua

 -Vaik vain pieni osa ihmisen ois enää 
maailmassa, niin ylen aikaa vaatii se osaansa
olla jotain enemmän.

Enemmän kuin se ylemmän uusi
vaik sen puoleen jo ajallisen osa huusi:
-”Raskasta, en jaksa enää!”

ja kuitenkin 
kun taas katsoo hän ajallisen maata
näkee hän edelleen
ain jotain kaunista.

Mut' se ei rakenna
ei ajallista, ei ajatonta
jos ajallisen perään
on jatkuvaa haikausta

ja kun tarkoitus jo kuitenkin
ois katsoa uusiin uusin silmin
ja kuulla uusin korvin tuleviin.

Jatkuvaa taistelua
niin kauan, kuin on ajallisen oloa
sen kehoa ja voimia
sen kaikenlaisia toimia.

Mut' irtaannuttava on ajallisista;
sen teoista, sanoista
valheista, uhista
peloista ja kauhuista

ja sanoilla nousta, katsoa ylemmä
kuvitella näkymättömiä kuvia
nähdä niistä kuin unia
vaikka ovatkin tosia

todempia kuin tämä ajallisen pauhina
joka on vain hetken kestävää,
väliaikaista.

Siis, jatkuvaa taistelua
vaik ois samaan aikaan
		kaiken alla ja yllä
ajallisilla ja ylemmillä.

Mutta, ajallisilla ollaan viel ajallisten tähden
sitten, kun ylemmille lähden
saa ajallinen olla omissaan
- vain sanat rakentavat jäi
kuka niiden kautta uusiin käi.

Voi, joukko on pieni, vaik kasvava
yhä enemmän vain uusiin kaipaava
... ja lohduttava on se piirretty tie
joka jo ajassa mielenrauhaan vie.

Mut' harvojen on se tie
joka levossa ja rauhassa uusiin vie
pelkoja, vääriä uskoja vailla.

Uusiin matkataan onnellisten lailla,
ja vaik on taisteluiden pauhina
onnellinen ei ole mitään vailla.

(Onnellinen = 
suurempiin luottavainen, turvaavainen)

	*				390/500

Sivu 7

23.07.2023

Kurkkaus

 -"Kohtaat ajallisen matkalla 
jotain mielenkiintoista
kiinnostut - lähdet seuraamaan
tutustumaan tarkemmin, syvemmin.

Kiinnostavaa, kiinnostavaa ...
jopa jännittävää, uutta näkymää
- vähän vaik pelottavaa...

Mutta, niin ...
ne, joita tahdot seurata
joissa luulet, jopa toivot, olevan
jotain arvokasta apua

ovatkin vain ajallisen apuja, jos niitäkään
kuitenkin ajallisen toimia
ja vaik outoja matkoja
jonnekin ylemmille salaisille.

Ne ovatkin ... ajallisen ylemmille
mutta ylemmän ylemmän alemmille
ajallisen avuille, joita emme etsi enää
ajallisen kehoon kohdistuvia
tilapäisiä apuja.

- Vaikkakin, paikkansa niilläkin aina.

Tarkoitus on edetä nyt ylemmille
uusille oudoille maille
olevaisille, ikuisille
oikeasti tuleville.

Tulihan ”kurkattua”
katsottua, opittua
mitä kaikkea, vaik hyvältä vaikuttavaa ...

ne ei kuitenkaan rakenna tulevia
eikä tulevia aikoja
niitä oloja ja maita
tiloja, jois' tuleva on
ja jonne itse kunkin osa on kohtalon.

Joten, nähty, kuunneltu, ihmetelty
outoja ajallisen tapoja ja termejä
kuvattuja tiloja
vain ajallisiin kohdistuvia.

Vaikka jotakin putsattaisiin, avattaisiin
- ajallisen voimilla ajallisen oloja
vaik ylempiä oloja kuvaten

kuitenkin ovat ajallisen ylempiä
ja ylempiä alempia
ajallisen himoja ja haluja
ajallisen kokemuksia, oppeja.

Ylemmät ovat ylempiä
ajallisen ovat alempia
ja niiden välillä 
ei niin vain temppuilla ja kuljeta.

Muut on sinne päässeet
toisille tasoille
toisille ulottumille
toisille eloille ja oloille
- henkien ylemmille oloille.

Katso tuota noin.

Nouset kohta itse katsomaan
mikä on sitä todellista tulevaa
jossa on oikea kirkkaus ja Totuus
ja se todellinen Rakkaus.

Se oli ”kurkkaus”
ja onhan näitä ollut
kurkkauksia menneellä matkalla
niitä hetki katseltu
seurattu, jotain opittu
totuus havaittu, kun eteen avattu
- ajallisessa opittu ajallisesta
matkaa taas jatkettu.

Pian, kohta, on uudet kurkkaukset
jotka ovat ”ylempien ylempien” kurkkauksia
joilla on todellista arvoa
tulevan matkalla ja tulevassa.

Tästä nyt rauha!"

	*				400/500

Sivu 8

24.07.2023

Vielä rajalla

 -"Nämä vielä .. tässä rajalla
ennen sen uuden avautumista.

Tässä katsella ajallisen suuntia
tulevien muutoksia ja kauhukuvia
miten toteutetaan tulevien ajallisten aikoja.

Miten paeta
   mihin suostua
      mitä ottaa vastaan
mitä torjua.

Siinä suuret kysymykset.

Mutta, ihmiskunta on sokea
kulkee suuren vallan ohjauksessa
pelossa, ja toivossa
suostumisessa mihin tahansa
ettei vain arki katoa
- se totuttu ihana.

... Kellä ihana
... kellä kauhea
kauhealla kauhea edelleen
ihana joutuu, ajautuu, muutokseen.

Mutta, pakko!

Tulee tapahtua, jotta voi tapahtua
se suuri muutos, ennen sitä uutta
suurta tulevaisuutta
kaiken muutoksen takana
joka on suurta ja kaunista.

Mutta, mitä tästä sanoa
ett' vois kantaa ja vahvistua
kohti tulevia aikoja.

Ne sanat ovat sitten, kun olet ”kotona”
ajallisen takana 
katsomassa kaikkea ees ja taa
uudesta kulmasta

jossa vasta on niitä sanoja
joilla on valtaa ja voimaa tarjota apua
ajallisen taistelussa, ja matkalla
kohti uusia, kauniita tulevia."				

	*				410/500

Sivu 9

24.07.2023

Narri ja Runoilija

Tarkkasilmäinen seuraaja
saattoikin ehkä jo aiemmista huomata,
että nuo kaksi hahmoa, Narri ja Runoilija
ovatkin oikeasti yksi ja sama persoona.

Aika aikaa valmistaa
ja kuvaa muuttaa, tarkentaa.

Toinen vain on pukeutunut toisen asuun
- ajallisen matkan päämäärän mukaan.

Eli, Runoilija on pukeutunut Narriksi.

Joten, oikeasti,
asiat ja kuvat ovatkin toisin päin,
ja ulottumaa vaihtamassa onkin tuo Runoilija
joka siis kulkee nyt Narrin kuvassa.

Ja, koska Narri ei näytä kasvojaan, 
hän siis piilottaakin sisällään Runoilijaa
ja hänen salaista sisäistä muotoaan
- joka paljastuu vasta, kun aika on valmista.

Näin kuin sekalaiset hahmot saavat vihdoin
asianmukaiset sisällöt ja muodot.

- No, eikös tuo nyt ollut ihan selvä juttu.   

					445/500

(Täss' ei meinaa kyllä tarinan kirjoittajakaan 
oikein pysyä noissa hahmoissa mukana.)

 -No arvaas-sit-mä ... oonkoham-mäkää 
enääm-mä - ... ja saas-nähä mikä viel 
munki-sisält putkahtaa. Höh! - Tiedäks-sä
kirjottaja siin ... mikä must-sit-viel tulee?

-Kuule, ei aavistustakaan. Katsellaan 
filmiä vähän edemmäs, eiköhän nuo asiat 
sitten ajallaan selviä.

 -No ei sit sustkaa ollu mitää apuu.

 - ... No ... mistä minä nyt voin kaikkea tietää, 
noista oudoista tulevista. Odotellaan nyt vähän ...

 -No joojoo ... ootellaa ootellaa ...

	*

Sivu 10

24.07.2023

Sanoista kuviksi

 -”Maalata kuvia sanoilla
	kaunista - vaikeata.

Sillä, kuva sanoista
on kuulijan mukaista
... edes kahdella
ei kuvaa samanlaista.”

Sitä miettii nyt Runoilija - ennen matkan alkua
jolla ois toiveena kuvata sanoillaan
tulevan kaunista.

Mutta, miten muodostaa kaunis kuva
kun jokaisella sanalla
voi olla vaik tuhansia mielikuvia
ja omansa maailma.

-”Mahdotonta!” Hän jo huokaa.
”Lisää viisautta ja ymmärrystä mulle tuokaa!”

	*				445/500
 

Sivu 11

24.07.2023

Runoilija hempeilee
- ennen matkan alkua

(siis, Narrin muodon alla)

 -”Tahtoisin, ett' nimeni ois Leonardo
ja ett' rinnallain kulkisi kaunis Caterina.

Oi, molemmat nimet niin kauniita.”

Vaan, tälläpä Runoilijalla onkin seuranaan
vain karvaturri Gennart-koala.

 -Hö! ... miten-nivv-VAA! .. ja karvaturri, HÖ!

 -”Vaan, ihmeellinen on maailma
jos vaik Runoilija mielikuvillaan loisi -
kasvattaisi rinnalleen tuon kauniin Caterinan.”

 -No HÖH! ... entäs mä-sitte?

 -"Sielun liekiksi ja tuleksi
uuden matkan tueksi ja sisäisen sulovalkeaksi."

 - ... no just! - toiki siihe sit-taas iski.

 -"Niin, voisiko olla niin
ett' tulevien kaunista jotenkin
vaik rinnakkain kuvattaisiin.

Tulis mukaan se lempeä naisellinen puoli
ja ulottuma - uutta kaksin kulkea.

Niin .. (ja hellä huokaus) ... voisiko vaik olla niin."

(Taustalta, siinä aika läheltä
kuuluu toinen, vähän hiljaisempi huokaus)

 - ... mä-en-kesTÄ! ... tota. Se alkaa ton taas...

	*				445/500

 -No voi, tuo on noita 
ajallisen maailman viimeisiä unelmoita
ennen kuin vaihtuvat ajat ja paikat
avutuvat uudet maailmat.

Nähtävästi pitää viel hetkinen odotella
- niiden värähtelyjen nousua."

	*

Sivu 12

27.07.2023

Odotusta

Jotain vielä antaa odottaa
ett' kulkija uuden tasonsa saavuttaa.

Ajallaan kaikki, minä tiedän sen
eikä omin voimin ...
vaan, ylempien toimin valmistaen.

Siis, odotan ...
ja toteutan ...
viel viimeiset ajallisen toimet.

Jotakin vielä odotan tapahtuvaksi
täällä maan päällä
ett' portti ois auki
ja matka vois alkaa
jokin suurempi voima
minut portista sisälle kantaa.

	*				460/500		

 -No entäs mä-sit!?

 -"No mutta koala, onhan tuo jo 
puhuttu ja sovittu ... tärkeä osahan sinullakin on,
... kai sinä nyt sen muistat".

  -... muistan muistan ... mä vaa aattelin ..
ku-toi aina-vaa ittestää puhuu ...

	*

Sivu 13

27.07.2023

Kaikki kaikessa yhdessä

 -”Katsos,
monien asiain on valmistuttava
niin täällä yllä
kuin myös siellä alla
- eikä yksin sinun omasi aika ja tila
ole kaiken napa.

Meneillään on muutakin
- paljonkin
jotka kaikki kaikessa rakentaa
ajallisen tulevaa.

Ja, suunnitelmat kaiken yhteen liittää
Maa kiittää - ja muotoaan muuttaa
rakentaa salaisesti uutta suuntaa.

Siksi kaiken on osuttava kohdalleen
asioiden asetuttava paikoilleen
ett' toteutua voi kaikki se
mi on laitettu liikkeelle.

	*				460/500

 - ... no mitä muuta täs-nys-sit viel ois ...
... ku-mull-ois-se .. virkaki .. kais-se-siel...

 -"Oon on, ole huoleti vaan ... (voi että se on sit hätäinen)

	*

Sivu 14

28.07.2023

Piiri pieni ...

Piiri pieni pyörii ...

Sanoja suoltaa
viisailta kuulostaa - todellista voimaa vailla
ajalliset rakastaa
rahojaankin uhraa.

Vaan, mitä väliä sen
jakavat rakkautta ja ymmärryksen.

- Ajallisen siis.

Mutta, näinhän sen on oltava
valheilla eloa turvattava.

Vaan, kuka ois se rohkea
ett' vois' julistaa sitä oikeata totuutta.

Yksin sais' raukka kulkea
kuunnella haukkuja ja kiviä väistellä
- vailla ystäviä.

Onko tuttua?

Vaikka, eihän ne valheet
totuutta muuksi muuta
ei haukut, kivet, tulevia poista

- ja ystävät vast' aikain takaa
toisensa kohtaa.

	*

Sivu 15

30.7.3023

Askel askelelta

Askel askelelta
porras portaalta
ylöspäin katsoen
alas maahan laskien

kasvaa Narri nyt kohti taivasta
taivaan kantta, ja sen taa
- hän totuutta rakastaa.

Portaat
joita kulkee hän ylös, alas
nähdä alhaalta ylös, nähdä ylhäältä alas

nousta ja laskeutua 
vapaasti ja vapaana
maan ja taivaan välillä
molemmissa viel elävänä.

	*				460/500

Sivu 16

31.07.2023

Nainen, Caterina

Eikä hän (Runoilija) muista
että nainen
tuo hänen kaipaamansa, Caterina
onkin hänen toinen puolensa
... ollut koko ajan, hiljaisesti, matkassa mukana
tuomassa esiin sitä naisellista kauneutta
joka elää sanoissa, tunteissa
koko olemuksessa, kosketuksissa.

Kaipaus on suuri
koska hän itse ei oikein tunnista sitä kauneutta, 
joka on piilossa sanojensa takana.
						ks. Sivu 11

Mutta, tällä alkavalla matkalla
kauneuden sanoilla
on Caterinan kasvavalla kosketuksella
tärkeä paikkansa
kuvattaessa tulevien paikkoja ja tiloja
tulevien iloja ja vapauden onnea
- vapautta ajallisen ankarista kahleista.

Siis, kaksi puolta, Runoilija parka, kaksi puolta - kovuutta ja kauneutta jotka yhdessä rakentavat ja kantavat tulevaisuutta ja Totuutta.

Ja niissä sanoissa
- vaikkakin aina vajavaisissa
on aina molempia puolia;
     totuuden ankaruutta
     ja rakkauden kauneutta
sillä,
ilman niiden yhteisvaikutusta
on tulevien kuvaaminen mahdotonta
- eikä kukaan jaksaisi niitä kuunnella.

Mutta, sanojen ankaruus
ja sanojen kauneus
murtaa muurit vastuksen
epäilyksen, pelon, toivottomuuden

ja avaa lukot kuulemaan, ymmärtämään
uskomaan, oppimaan
tahtomaan tulla lähelle
- tulla syvälle

päästää sanojen tulla sisälle, sydämelle
ja ottaa ne vastaan, kuin ritarin pelottoman
ja naisen kauniin norjan.

Nähdä ritarin rohkeuden
	turvan ja pelottomuuden
nähdä naisen kauneuden
	ja silmäinsä sinen puhtauden
tuntea pehmeän sylin lämmön
ja sanojen kauniitten suudelmain
- Totuuden polttavan kosketuksen
 
ja kuin heräämisen aurinkoisena aamuna
kauniilta vuoteelta Caterinan viereltä
... ja huonetta vartioi Totuuden ritari
luvaten turvaa tulevalle päivälle
ja tulevalle matkalle.
 

-Niin, Runoilija,
matkan varustusta
ritarin kovuutta ja naisen kauneutta ...

muuten matka mahdotonta
sanoin kuvaaminen toivotonta
ellei ole noita kahta puolta
rohkeutta ja kauneutta
- Totuutta ja Rakkautta.

 -... mull-ei-oo ketää kaverii ...

 -No mutta, koala, onhan sinulla,
tuo yksi, Runoilija ... tai siis, nyt kuin kaksi
- etkö ymmärtänyt?

 -E! - enkä mä-ees-vilahtannu missää
tos pitkäs tarinas - vai, oliks-mä se joku ritari
siin huonee ulkopuolel vahtimas. Hä!

 -Niin no .. et nyt se ritari kuitenkaan, mutta ...

 -Nii'i?

 (-Mitä ihmettä minä nyt sille keksin ...
ei ole tällaista ennen eteen tullut näillä sisään tuloilla. 
Minä jotenkin kyllä aavistin että tuon kanssa tulee vielä 
ongelmia.)

 -Niii? Mitä-sä-mutiset siellä..  mä-en kyllä
saas-sust mitää selvää? 

-(Mitä ihmettä minä nyt sille ...)  Eiku niin! tottakai ...
Kuulehan koala, en minäkään sitä heti huomannut
mutta, olethan sinäkin siellä.

 - .. jaa ... ja-mis?

-No katsos, sinä olet silleen salaisesti tuon Runoilijan
yksi puoli - ikään kuin kolmas puoli siitä, siis, tärkeä osa
tuota Runoilijaa. (menisiköhän tämä läpi) - Ymmärsitkö?

 -E! 

-No, odotahan ... minä kuvaan sitä hieman toisin ...

 - ... oukeei ... mä-ootan  -  -  - noh! Tuleek-siit-m...

	*				462/500
 

Koalan rooli 

-Noniin, kuuulehan koala, tässä nyt tarkemmin siitä ...

	*

Sivu 17

31.07.2023

Oppipoika ja Opettaja

Opettaja opettaa valosta: -”On kolmenlaista valoa ... joilla esiin tuoda kuvan muotoja, ja sanojen totuutta.

Ensimmäinen on suora valo,
jolla valaista tarkasti yksittäinen kohta.

Toinen valo on vajaa valo,
jolla kuvataan kohdetta, sen totuutta,
pimeyttä vasten
jolloin saadaan syvyyden tunnetta
ja, pimeys korostaa kohdetta
yhtä paljon kuin valo.

Pimeys kuvataan valoa vasten
ja valo pimeyttä vasten
näin saadaan aikaiseksi hämyvalo.

Maalaa sanoillasi kohteen vaihtuminen 
pimeydeksi, tai pimeys valoisaksi.

Kolmas valo on se vaikein,
valaista ja kuvata kerralla kaikki 
koko valon valaisema näkyvä.”

 -”Näillä valoilla”, opastaa Opettaja,
uuden matkan joku kokenut mestari 
matkalle lähdössä olevaa oppipoikaa
tulevan matkan kuvauksissa:

-”Valaise siis tulevan maailmasi kuvia
kohdistaen valoa suoraan kohteeseen,
tai valaisten sitä pimeyttä vasten,
tai pimeyttä valon kohdetta vasten.

Näin saat kohteen valaistua eri tavoin
ja valon voima korostuu
myös pimeyttä vasten kuvaten.

 -”Mistä tähän nyt joku Opettaja,
eikö matkalle vielä ollutkaan valmiutta”,
ihmettelee Runoilija
jolle jo luvattu monenlaisia apuja.

-”Ei ne ajallisen ajan vuodet ja vuoskymmenet”,
opastaa Opettaja tulevaa oppilastaan,
”-vielä riitä tälle matkalle - ei ees koko eletty elämä
anna valmiutta kuin oppipojaksi vasta
tässä uuden matkan ja ulottuman alussa.”

Mutta, päästä jo tänne, ja oppipojan asemaan,
jossa päästä kasvamaan uuteen ulottumaan
oikean mestarin seurassa ja opissa
on suuriarvoista
eikä sille arvolle ole edes asemaa
ajallisen maailmassa.

Joten, Oppipoika, sinä ajallisen Runoilija,
nyt vain uljain mielin kohti uutta,
eikä oppilaalta mitään puutu.
 

Tie on miestä myöten,
ja tieto, taito, karttuu matkalla
eikä tiedon määrällä ole rajoja.

Eikä myöskään valmista kuvaa ole tarjolla
on vain matkan vaiheita
kohti jotain suuruutta, joka on kaukana,
kaukana kaukaisuuksien takana.

Mutta, se matka on kaikki kaikessa,
sillä, ilman matkaa
ei ole mitään saavutusta
ei tietoa, ei taitoa,
ei mitään kasvua kohti uusia 
		näköaloja ja totuuksia
jotka vahvistuvat matkan varrella.

Mutta, Totuuden suurta suuruutta
ei matkalainen voi koskaan tajuta.

Mutta, suunta sitä kohti on suuriarvoista
ja yhä enemmän Elämästä kaikkineen 
opettavaista.

Siis, nyt sitä kohti, matkalainen,
matka ja sen määrä on jo valmiiksi piirretty,
joten sitä ei surra kannata
ei sen kulkua - eikä sen loppua

sillä, loppua ei ole
on vain vaiheita
ja kuin tasoja tasoilta toisille
kohti yhä ylemmille ymmärryksille.

Aikanaan, joskus kaukana tulevassa 
... niin, siellä jossain, kaukana
ajattomienkin takana
on taas jokin aika
jolla ei ole mitään tekemistä 
ajallisen ajan kanssa,
joka siis on vain Maassa
ja sen kaikkinaisissa asukeissa ja oloissa.

Ja kuten nimesi kuvalle, Leonardolle,
mikään ei koskaan ollut valmista
eikä mikään teko täysin riittänyt 
ilmituomaan totuutta, ja syvää olemusta.

Sama on ongelma tämän Runoilijan,
Leonardo-kulkijan matkalla ...
- vajavaiseksi kaikki kuvaukset
		tiedot ja taidot on jäävä
mutta, kaikki se, mikä on matkasi määrä
on oleva suuriarvoinen ja tärkeä.

	*				468/500

Sivu 18

01.08.2023

Otan unet

”Otan unet”, Runoilija huokaa,
”ja unen aikana mulle voimaa tuokaa.”

”Anna sanoilla
esille tuoda totuutta
ja muuttaa mielikuvia
- rakentaa uutta maailmaa
ja kaunista tulevaa.”

	*					470/500 

Sivu 19

03.08.2023

Koalan virka täsmentyy

  -No missäs se-mun paikkakuva viipyy ... Hei! kuuletsä!

-Kuulen kuulen ... äläpäs nyt hosu, sinä 
tärkeä. Niin, tuostahan se oli, se puhe. Siitä sinun 
asemastasi pian alkavalla uudella matkalla. 
- Pikku valmisteluja vielä.

Mutta siis, se sinun tehtäväsi ... olla siis osana 
tuon Runoilijan hahmoa...

 -... No just! Hahmoa hahmoa ... ja tärkeä osa, mitä
	toi-nys-sit-o?

- .. Niin, sinun tehtäväsi on tehdä vaikeita ja 
tarkentavia (ajattelee rasittavia) kysymyksiä matkan 
tapahtumiin ja sisältöön liittyen.
Se on hyvin tärkeätä, kunhan tässä vähän edetään,
ja päästään tuon edessä jo häämöttävän portin
toiselle puolelle. Siellä se sinun virkasi vasta oikein
käynnistyykin. Se tärkeä virkasi .. josta olemme jo 
useaankin kertaan puhelleet.

- .. jaha .. et-niiku vast sen takana, se sit niiku...

-Juu, kyllä, siellä se sitten. Näet sen sitten kyllä.

- .. ja .. onks-toi sit se portti ... toi joka-tos-edes vähä-niiku? 
Toi tommone? - - - eihä toi tommone ees mikää portti ...

- .. noo, kyllä se siitä tarkentuu, kunhan päästään
vähän lähemmäksi. Sitten se siitä kirkastuu.
- Vähän vielä on matkaa ...

- .. jaa, ja sitkö ton portin takan vast se mun tärk...

-Juu, kyllä ... sitten siellä .. vasta.

-Oukeei ... mut on-toi aika ihme portti! .. tommone.

(-No niinpä ... vaan vähän on kyllä ihmeellinen tää 
pikku matkalainenkin.)

-Sanoik-sä viel jotai .. iha-ku jotai mutisit?

- .. een minä mitään, tuossa oli kyllä nyt kaikki
tarvittava tähän hetkeen. Jatketaan vaan matkaa.

	*

Sivu 20

03.08.2023

Mutta, missä Poika?

 -Heei mut! Missäs se Poika-o .. se joka lähti 
sielt laivast meijän kaa? Misäs se-o? Enn-oo nähny 
aikaoihi sitä.

 -Ihan totta, koala ... enpä ole minäkään 
häntä nähnyt. Omia tietään se on aina kulkenut, 
ehkäpä nytkin kulkee jossain täällä.

 -Niin, ette huomanneetkaan .. hän meni jo!
-Minne?
-Mihi?

-Maisemat olivat jo tutut hänelle aikaisemmista 
matkoistaan, joten hän meni jo edeltä sinne, minne te 
muutkin pian menette - tuonne portin toiselle puolelle.

-Ai tost-portist vai? Tost kummallisest ove...

-Siitä juuri. Hän meni siitä ihan huomaamattanne. 
Onhan hän aina ollut sellainen oman tiensä kulkija. 
Avuksi vain aina pistäytynyt. 
- Hän on jo nyt jossain siellä. Tapaatte kyllä vielä.

-Nooni, selvishä sit-seki.

	*					473/500

Ja portti .. tai mikä ikinä ovi toi onkaan, josta siis 
matkalaiset menevät sisälle sinne uuteen ulottumaan 
- se jo tuolla edessä häämöttää ...

		

Sivu 21

04.08.2023

Odottelua

Jaa'a, monenlaisia muutoksia ja täydennyksiä,
ja kuin viime hetken valmisteluja 
onkin näköjään vielä tapahduttava
ennen kuin sisään meno uusiin ois mahdollista.

Niin, onhan tässä odotellessa vielä tarkentunut 
ainakin tuo Narrin osa Runoilijan olemuksessa.

Ja korostettu Runoilijan olemuksen kahta puolta -
naisellista ja sitä ritarillista.

Ja, ilmaantuihan tuo Opettajakin uuden matkan 
alkua ohjaamaan.

... Niin! Ja tarkentuihan se tuon Koalankin
virka - siis se ”tärkeä” virka.

Monenlaistahan tässä on tapahtunut, tuossa 
nyt vain joitain mainittuna.

 -No mikä toi-ny-oli?
-Jaa, mikä?

 -No toi tommone ”tärkeä” ...
		tommisilla hipsukkeilla.
-Jaa se, niin ... se on vaan semmoinen tapa, jolla
korostetaan jonkin asian tärkeyttä .. nyt sitä sun
virkaa siis. (apua!)
 -Aha ... no hyvä sit.
 

Niin, aika lähestyy sisälle uusiin mennä - se portti
näkyy jo ... tosin vähän hämärästi, tuolla.

Vaan, mitähän tässä vielä ...
odotetaanko lie jotain tärkeääkin?

Vaiko, ehkä vain oikeaa aikaa, sillä kaikellahan
on aina aikansa, tulla ja mennä, ja taas tulla 
 .. ja mennä.

Kaikella on aina aikansa ja tarkoituksensa.

Vai, vieläkö odotetaan vaikka jotain ajallisen
ajan tapahtumia - tapahtuvaksi siis.

No, jotain nyt tässä vielä kuitenkin...

 -Näköjää! ... kummaa nyhräämistä tää tällane ..
mä oisij-jo iha-valmis menee tonne ... jonnekki.

 -"Noniin noniin ... niin hätäinen aina.

Kasvua vain odotellaan, kaiken kasvua ... ja 
muuttumista ajankohtaan otolliseksi.

On paljon erilaisia muuttujia kaiken taustalla
... ovat siellä kuin salassa - tapahtuu yhtä ja 
toista, joita ei voi kaikkea edes kuvata.

Aika kuitenkin on se tärkein - oikea aika.

Joten, malttakaa vielä hetki, ei mikään katoa
minnekään, vaan päin vastoin ... syntyy uutta,
jonka täytyy ensin esille tulla. 

Sitten vasta, matkalaiset - sitten on valmista."

	*					477/500

Sivu 22

09.08.2023

Auttava Enkeli

Joku enkelikö tänne nyt auttamaan saapui ... 
varmistamaan sitä sisälle pääsyä uusiin, 
sinne uuteen ulottumaan.

-Niin, ei sinne nyt ihan miten vain heittämällä sisään 
mennä, ymmärsin hänen kuin sanoneen, vaikka en 
niin sanoja kuullutkaan.

Jotain on vielä selvitettävä, tutkittava, jotenkin 
kasvettava, ennen kuin on valmista päästä sisälle 
tuonne uuteen.
Ja siis ensin tulee päästä tuolle oudolle ovelle.

 -Pitääköhän siihen jotenkin kolkuttaa, en tiedä.

 -Tai jos-mä-vaik potkasen siihe!

 -Äläs äläs nyt innostu, Koala, kyllä se selviää 
sitten, kunhan nyt sinne päästään.

 -Päästää-ja-päästää ... yhtä nyhräämistä 
tää tällane!

 -Lähetin sinulle kysyjän, ja kysymyksen, 
huomasitko, kysyi enkeli.

 -Kyllä minä huomasin, ja sainkin sen kysymyksen.

 -Siihen pitäisi nyt vastata ja kuin hieman 
tutkia valmiuksia. Pitäisi vielä oppia jotain kuin edeltä, 
ennen kuin ollaan valmiita sisälle.

 -Minä olen jo vastannutkin siihen, ainakin jotain, 
parillakin kirjeellä. Olisikohan niissä niitä tarvittavia 
asioita.

 -Pitääks munki-sit-viel-jotai? Eei kaai.

 -Ai niin, huokaa enkeli ja vähän raapii 
kauniita hiuksiaan. -Tuo koala, hmmm. Tuostahan 
kyllä vähän .. varoitettiin.

 -Häh! ... mäen-kuullu .. mitä se sano?

 -Enkeli lupasi vähän miettii sitä. Sinä olet 
vain niin uusi täällä, sisälle tulossa, siis.

 -Ai vähä, ja uusi-vai. Mehä ollaa kuljettu jo 
yks iäsyys yhes, sun kaa. Pitäs niiden nys-se-tietää. 
Mikä siin-nys-sit-on nii vaikeet?

 -No, Koala, odotellaan nyt vähän - kai me 
kohta saadaan jotain tarkennuksia.

 -Ootellaa ootallaa ... sitähä-täss-o tehty jo 
vaik kui-kaua.

 -No, näytähän niitä vastauksia, joita 
kysyjälle vastasit. - - Niin ... olet kyllä ymmärtänyt 
mistä on kyse, ja ajatuksesi suuntautuivat aivan 
oikein, siis ohi sen varsinaisen kysymyksen, niihin 
oikeisiin asioihin ja arvoihin, joita siinä salaisesti 
tarkoitettiin. Sinä näit sen ihan oikein, ja juuri 
niillä vastauksillasi on se arvo, jota täällä nyt kuin 
tarkastetaan.

Eli, oletko kasvanut, oppinut matkasi läksyt, vai ... 
olisiko ehkä vielä tarpeen tehdä muutama pikku 
kierros ajallisen koulussa ja sen ahjoissa. 

Hmmm ... Täällä ajallisen kirjeittesi seassa, sen 
sisällä kuin piilossa, on kyllä niitä kaivattuja 
vastauksia, joita sisälle mentäessä on esitettävä - 
ja omattava. Näytettävä, että ydinasiat ovat 
löytäneet paikkansa ajallisen matkalla.

Niitä on kyllä aika monia, enkä nyt tässä käy niitä
luettelemaan ja kuvaamaan, mutta kirjeissäsi 
huomaan sinun osittain juuri niitä esille nostaneen. 
Oikein hyvä.

Ehkä vielä odotan sen seuraavan kirjeen sisällön,
sitten katsotaan, miten matkaa jatketaan.
 

 -Mist se oikee puhuu ... kirjeist ja vastauksist? 
Voisiks-mä vaik vähä auttaas-sua, vai mite?

 -Niin, tuota ... kiitos vaan, Koala, mutta 
minusta kyllä vähän tuntuu siltä että ... ehkä on nyt 
kuitenkin parempi, ettet auta minua tällä kertaa.

 -Mut ainaham-mä-oon sua autellu ... 
ethä-sä muute ois mitekää pärjänny täl-matkal .. 
ja viel tänne asti.

 -Niin no, tottahan tuokin .. tavallaan, 
mutta, jos nyt ei kuitenkaan .. tällä kertaa.

 -Okei-sitte ... jos kerra ei apu kelpaa. - Hö! 

Muute hei! Enkeli! ... voisiks-mä vaik vähä auttaa.
Mul-o aika paljo kokemusta täst matkast ... ja tost
Taikuri-Kippari-Runoilijast, tai mikä se-nys-sit 
tänää onkaa ... vaik joku Narri tai jotai.
 - Nii, ni-mä kyl tunnen sit aika hyvi.

Nii-ett ... mitä sen sit viel-pitäs-oppii, mähä voisin
sitä vaik täs ootelles vähä opettaa. Mitäs viel pitäs,
ett päästäs täält jo eteempäi?

 -Jaa, niinkö Koala, todellakin .. 
olettehan te hyviä kavereita ja kauankin yhdessä 
näitä matkoja taittaneet - ja kuin aina yhdessä 
niistä selvinneet. Eikö vaan.

 -Joo ... just-ni ... ni-siks-mä aattelin et 
must-vois-olla vaik hyvinki apuu sille.

 -Noo, katsotaas ... jos minä nyt sinulle 
vähän avaan niitä tärkeimpiä, kuuntelehan ...

ensinnäkin, tärkeitä ovat usko ja luottamus
ja monipuolinen henkinen kasvu
kuunteleminen ja kuuliaisuus, tottelevaisuus
- ja rukous, se on tärkeätä yhteyden kannalta

lähimmäisten kohtaaminen ja auttaminen
myös oikealla tavalla kunnioittaminen
kärsivällisyys

puhdas mieli, puhtaat sanat ja ajatukset
sellainen terve elämä, ja elämän asenne
sympaattisuus ja empaattisuus oikealla tavalla.

Ja tietenkin vielä se, miten haluaa elää ja olla,
mihin pyrkii elämässä, ajallisessa ja tulevassa.

Ylempien kunnioitus ... oikealla tavalla.
Ja sitten se järkähtämättömyys ja uskollisuus
annetun tehtävän suorittamisessa.
Esimerkiksi juuri tuo kirjoittaminen kaikkineen.

Niin no, onhan siinä listassa myös sellaisia kuin
leikkisyys, iloisuus, hyvät tavat, riidattomuus
ja sen semmoisia.

 -Onk-sil-muka tollasii kaikkii ... vaikkem-mä 
noit-kaikkii ees ymmärtänykkää. Kait-ne-sit jotesti
on tärkeitä, vai mite. - Aika ilone se on kyl-ollu.
Ainaski .. välillä.

 -On ne tärkeitä, ja lisäksi vielä monet 
muut ihmisen erilaiset piirteet ja hyvä luonne.
Niitä nyt tässä juuri vähän katsotaan.

 -Pitääks mullaki-olla ... tommosii, jotai ...

 -Nnniii  (ja syvä hiljainen huokaus) 
mitenkähän on sen kanssa. - - Mutta, kun te nyt
kerran olette tuollainen hyvä ja uskollinen pari, 
niin onhan silläkin tärkeä arvonsa tässä kaikessa.

 -Nii- just! .. tota mäki-olin just vähä-niiku ... 
				ehdottamas.

	*					480/500

Sivu 23

10.08.2023

Tärkeitä kysymyksiä

Esille piirtyneitä tärkeitä kysymyksiä,
joita Enkelin salaisesti lähettämä ajallinen kysymys
matkalaiselle synnytti:

Ja se kysymys oli: "Jos haluat, voisit kirjoittaa jotain 
itsestäsi, jotta tuntisin paremmin."

Enkelikö tuntisi? Vaiko, että itse tuntisin itseni
paremmin? Vai, että että se ajallinen kysyjä voisi
tuntea tätä matkalaista paremmin. 

Hienosti asetettu kysymys, joka samanaikaisesti
vastaakin itse kullekin.

Kun tuohon ryhdyin vastaamaan, opin samalla
tuntemaan myös itseäni; 
kuka tai mikä minä oikeasti olen.

Ja samalla kun vastasin, se huomaamatta synnytti 
joukon kysymyksiä, jotka juuri tässä hetkessä ovat 
ensiarvoisen tärkeitä. Eli ...
 

"Rakastitko?"

-Rakastinko, mitä? 

"Elämää, tietä, joka eteesi annettiin,
hetkiä, ihmisiä, töitä ja tekemisiä, 
kaikkea ajallisen elämän tilanteita ja hetkiä."

-Rakastin minä, kaikkea rakastin - iloja, surujakin
jotka elämää eteenpäin veivät ja rakensivat.

"Rakastatko tehtävää, joka sinulle on annettu?"

-Rakastan sitäkin, enhän sitä muuten jaksaisi.
Vaan, tärkeämpi kysymys minulle lie, etsinkö?

"No, etsitkö sinä?"

-Etsin. Ja etsin edelleen, kuin joka päivä etsin."

"Elitkö?" 

-Elin, kai. - Kyllä minä elin. Elämä kuin vain vei, 
ja minä elin. Elin jokaista hetkeä. 

”Löysitkö?” 

-Löysinkö, mitä? 

"Löysitkö mitä etsit?"

-Löysin, paljonkin löysin. Ja paljon sellaistakin, 
jota en edes osannut etsiä, enkä ajatella. 
Kaikenlaista uutta löysin. Ja koko ajan.

”Rakastitko sitä, mitä löysit?” 

-Rakastin. Kaikkea löytämääni rakastin. Ja 
edelleen etsin, löydän - ja rakastan.

”Elitkö todeksi?” 

-Elin. Rohkeasti elin. Ja vaikken kaikkea edes heti
täysin ymmärtänyt, silti elin, ja toteutin.

”Uskoitko, luotitko?” 

-Kyllä, uskoin ja luotin ... ja edelleenkin.

”Rakentuiko ulkoisen rakennuksen sisälle uusi, 
toinen maailma?” 

-Se rakentuu koko ajan.

”Kumpi on tärkeämpi, se ulkoinen rakennus, 
vaiko se sisälle rakentunut erilainen maailma?”

-Se sisäinen, ja se valtaa sijaa yhä enemmän.

”Etsitkö jotain kadonnutta aarretta?” 

-Sitäkin, vaan enemmän viel löytämätöntä,
piilossa olevaa, tuntematonta ... sitä kaunista.

”Haluatko toteuttaa itse, ja itseäsi?” 

-En. Minä vain välitän sitä, mitä minulle 
annetaan ja näytetään. Ja mitä opetetaan.

”Rakastatko sitä, mitä sinulle annetaan, 
ja mitä omaksesi uskotaan?” 

-Rakastan.

”Kaipaatko ajallisen mainetta ja kunniaa?” 

-En ... eikä näillä teillä sitä saa. Ja, jos saisi,
se voisi olla tuhoavaa.

”Mitä sitten vielä haluat? Jotain ajallista?” 

-Juu, terveyttä, että voisin rauhassa keskittyä
tärkeimpään. Siihen mihin uskon.

”Mitä muuta? Ikuista?” 

-Sitäkin, elämän jatkuvuutta. Ja sen salaisuutta.
 

Nämä ovat kuin arvoja, jotka piti selvittää ennen 
sisälle menoa siihen johonkin uuteen. Tähän
kirjoitetun tarinan uuteen tilanteeseen.

Siksi oli tärkeä tuo ajallinen kysyjä, joka kysyi 
ja kuin tutkimusmatkan liikkeelle laittoi.

Ja meneillään olevaan tarinaan liittyen, on ehkä 
viel toinen kysyjä, joka  tarinan portilla kysyy noita 
samoja - ennen kuin voi sisälle mennä.

Vaan ... jotainko vieläkin puuttuu ...

	*					488/500

 -Hei mut .. . mitäs-sitte, jos me päästää
tost luukust sisää. Mitä siel-sit-o?

 -Hjaa ... en minä vaan tiedä. Sinne nyt vaan
kuitenkin ois mentävä.

 -Aha .. ja miks?

 -Niii ... siellä on tulevaisuus.

 - ?

Sivu 24

11.08.2023

Onko tämä kuolema 

... kun nyt tuollaisia kaikkia elon kysymyksiä,
aivan kuin ois pian loppumassa tää kaikki
kaikki tämä ajallinen taivallus ja touhu.

- Olisiko sittenkin jo kaikki pian valmista
vapautua ajallisen kahleista?

Niin no, onhan täällä kyllä hetkensä hyvää
vaan, onhan täällä myös taakkansa
raskaatkin kuormansa, joita on vain jaksettava, 
kuin perässään vetää ja mukanaan raahata.

Miten on, Enkeli, onko tämä jotain lopullista
päästä pois täältä, näkemästä ja kokemasta
tulevien sotia ja kauhuja
niitä kaikkia raskaita ja eloa kasvattavia
... joiden kasvatuksista 
ei ois kyllä mitään hinkua oppia.

Miten on? Mennäänkö tuosta ovesta nyt kaikkineen,
lihoineen ja nahkoineen - ja henkineen, tietty?
 

 -Nii .. ja karvonee? mäki-oon-kato tulos sinne.

 -Suuri onkin tuo kysymyksesi, matkalainen, 
tai siis, molemmat matkalaiset .. koala kans.

  -Nih! ... noh .. kerro! 
	Kyl-toi muaki vähä kiinnostaa.

 -Et vielä ole kirjoittanut sitä kolmatta 
kirjettä, sen minä kyllä haluan nähdä, ennen kuin 
vastaan tuohon kysymykseenne.

-(huokaus) Noh .. jospa minä sitten sen, nyt ensiksi.
Odotahan ... ja palataan sitten.

	*

Sivu 25

11.08.2023

Kolmas kirje

Uhkasin, että ois sata kirjettä minua itseäni 
kuvaamaan. Ja, joista vasta kaksi on kirjoitettu. 
Vaan kuitenkin, vain yksi vielä ois tarvis - 
sellaisen ymmärryksen tässä aamulla sain. 

Siis, yksi vielä, se kolmas, se kuin kaiken loppuun 
piirtäisi -  ... tällä erää siis. 

Loput puheissa, ihon kosketuksissa, tanssisylissä, 
silmien katseissa - vaik kyynelissä.

Niin, jotain vielä puuttuu, jolla itseäni kuvaisin,
jotain viel syvempää kuin se, mihin jo pääsin,
kun ensi kirjeen rakennuksen kuvasin,
ja siinä toisessa sisälle siirryin.

Onko siellä lie vielä jokin piilokomero, tai huone, 
ehkä jokin vaik syvä kellari ... tai vaikka ihana 
valoisa vintti, joiden ovi ois avattava ja sisältö 
esille nostettava. 

Niin ... en tiedä vielä, siis tämän kirjeeni alussa. 
Mutta, jos, ja kun jatkan, niin ... katsotaan, 
mitä sieltä esille avataan.

Niin, näin ymmärrän ... on tiloja, 
syviä, synkkiä, ja korkeita ja valoisia, 
kauniita kaikki tyynni.

Ei syvyys tarkoita pahaa - sekin voi olla kaunista,
vaikka ehkä raskasta, niin samalla kasvattavaista.

Siellä on surut ja ikävät
siel' on piilossa pahat sanat ja pahat ajatukset
hiljaiset kiroukset raskaiden alla

- ja myös ne kiitokset, kun esteet on voitettu
... nekin on siellä ... pakkohan niiden on
muutenhan tuo syvyys ois vain onneton
vaik katkeruuksia kasvattava, opettamaton.

Mutta, ne ovatkin niitä hyviä kouluja,
joista saadaan parhaita tuloksia.

Ja sitten on tuo vintti, valoisa vintti,
kuin ilojen ja riemujen onnellinen tila.

Täytyyhän sellainenkin rakennuksessa olla,
miten muuten vois asukas olla terve
ja terveenä kasvaa
... vintin ilot ja onnet ovat kuin hoitavaa rasvaa.
 

Yksilöidäkö niitä; kellarin syviä 
ja vintin riemuja ja ilojuhlia ...?

Ei tarvitse, ei. 

Ne ovat olleet ja menneet
tehtävänsä tehneet;
     opettaneet ja kasvattaneet
     voimaa antaneet ja kehoa hoitaneet
... rakkautta ja surua
unelmia ja pettymyksiä
ja ikuisia toiveita jostain suuremmasta
johon niiden kautta saa kuin valmiuksia.

Ne oli vain kuvattava, että niitäkin kaikkea
on ollut elämässä, matkassa
eikä niitä voi pois pyyhkiä, sillä
nehän ovat niitä elämään kasvattavia
ja kuin kivijalkoja
nykyisen elon ja hetken alla.

Niin, ja noista "kivijaloista", nousi vielä yksi,
yksi tärkeä ja suuri
niiden "kivijalkojen" huone.

Se kuin salainen huone
on piilossa jossain, siellä rakennuksessa.

Siis, sellainenkin on ... ja sellainen on kaikilla
kullakin omansa - ja monesti toisilta piilossa.

Mutta sen voima
noihin toisiin huoneisiin verraten,
niin kellareihin kuin vintteihin
on salaisesti suuri, ja elossa kantava
ja kaikille muille huoneille voimaa antava.

Ja erityisesti sinne kellariin,
kuin myös sinne vintin riemuihin.

Siellä piilohuoneessa rakentuu 
se syvä kiitollinen mieli - sellaisille,
joilla siellä huoneessa sisältöä on.

Tyhjä huone - on asujalleen onneton.

Vertauskuvien maailmaa
huoneita ja tiloja - ja piiloja
lyhyitä kuvauksia, joiden sisällä ja takana
on ihmisen koko elämä ja elonsa matka,
ja joista käsin elää ja kokea ajallisensa maailman.

	*

  -No, Enkeli, oliko tuossa kirjeessä niitä 
kaivattuja elon kouluja ja oppeja
syviä ja hyviä - suruja ja iloja - sellaisia tiloja
jotka antavat sisäiselle sitä oikeata kasvua?

 -Ei mikään ajallisen kuvaus
riitä kuvaamaan sitä elon tietä ja tarkoitusta,
jonka ois määrä ajallisen matkassa toteutua.

Suuntia vain kaikki on,
suuntia hyvään, suuntia pahaan
suuntia vaik jonninjoutaviin
tai, suuntia vain ajallisen rahaan ja valtaan.

Nuokin kaikki vain suuntia, mihin elossa ojentua.

Mihin suuntiin arvonsa ohjaavat,
mihin tekonsa, toiveensa, ehkä vaik kaiken aikansa,
ja salaiset unelmansa.

Kyllä tuosta suunnat selviää
mihin elonsa keskittää, mikä on tärkeää
mitä oikeasti arvostaa, ja mitä oikeasti rakastaa.

Siis, nuo ovat kaikki vain suuntia.

Ja edessänne, matkalaiset, on edelleenkin
- vain suuntia.
Ja ne suunnat tuovat eteenne niitä uusia,
joita varten tää kaikki matkaaminen
on ollut oikein ja tarpeellista.

Nyt minun mielestäni ois valmista
käydä sisään ja katsoa,
hiljalleen oppia näkemään ja kuulemaan
tuo uudenlainen maailma,
... jossa siis sielläkin, edelleen, on vain suuntia.

Siis, vastaus kysymykseesi on, kyllä,
alkaa olla valmista.

Niistä lihoista ja luista - ja muista,
niistä karvoistakin, kerron teille kohta, 
hieman ennen ovelle saapumista.

	*				497/500

 -No-mitä-se-sit-o ... se uus? 
	Miksei-se siit mitää kerro?

 -Odotellaan rauhassa ... minä uskon että 
kaikki avataan, kun tuo ovi takanamme suljetaan.

Minusta tuntuu, että se kaikki 
on tuota ylemmän tilan tietoa,
eikä sitä voi avata niin kauan
kuin olemme tällä alemmalla, viel jotenkin 
ajallisen puolella.

Olisikohan se noin?

 -No-just! ... ja taas-sit-vaa ootellaa ja ootellaa ..
on tää-kans merkillist matkaa ... ku-ei-tää etene olleskaa !

 -Etenee etenee, Koala ... koko ajan etenee
etkö sitä huomaa. Viel enää tippa kärsivällisyyttä.

 -Höh! ... mä-en-koht-enää  k e s t ä !

	*

Sivu 26

12.08.2023

Lähetti

Vaan, lähetti, min lähetti Enkele
kysyjän matkalle

... onko lie enkeli itsekin
vaiko vast matkalla enkelin
hän tanssii ilolla ajallisen askelin.

Avuksiko antoi, ei kysyjä pelkkä
silmänsä, suunsa, iloa naurua helkkää
rinnalla ajallisen matkalaisen
voimaksi Vision Viimeisen.

Vaan, siipensä piilossa,
... vai kotiinko ne jätti.
Vaiko, kasvussa vasta ...

Ajallisen elo voi olla niin onnekasta
kun kaksi enkeliksi kasvavaista
viel' nuortuvat .. kuin kaksi onnellista lasta.

Ja kysymyksen min kysyi toisellen
hän sovittaa voi myös itsellen:
”Kuka olen, kerro ett' tuntisin
minäkin itseni paremmin.”

Sillä, matkalainen ajallinen on hän itsekin
tanssii kevein askelin
rinnalla runojen miehen
täällä ”siivettömien sulkien maassa”
miss' ollaan viel kasvamassa
matkalla kohti ikuista.

	*

Sivu 27

12.08.2023

Enteitä ja merkki

 -"Muistatko kerran, matkalainen
- parikymmentä vuotta sitten -
eräs näkijä harvinainen
sanoi sinulle, vai ennustiko lie:

 ”Kun pääset läpi, siis tuntemattomuudesta pois
silloin alkaa sun runoilijan tie.

Silloin kaikki kaivetaan
- kaikki vanhatkin tarinat kaivetaan.
mit' matkallasi ollut on.”
 

 Tuohon nyt jatkan, tänään
aamuvarhaisen ajatuksen:
-"Ei, I (ii) -joeksi, vaan vaik E-joeksi, elämän kasvun joeksi,
kuvaksi elämän matkan
ja avuksi arkain."

-"Silloin sun pelkosi kuuluisuuden kirosta
ei enää sinua tavoita
sillä, ajallisen matka on jo takana
- ja vastuu sanojen voimasta on toisilla,
jälkeesi jäävillä, ja tulevilla.

Ja se kerran kirjoittamasi hautakivesi teksti 
	(runo vuodelta 2013 ->>)
on muistona vain
ja monille viel matka arvokkain."
 

-”Oi, sekin on hyvä”, huokaa Runoilija
”ei yhtään turhaa sanaa
ja sanat kulkijaa kantaa.

Ennustinko itseni tulevan osan
matkani määrän - ei väärän
vaan, uskollisen tien ..."
 

-”Niin, minä sinut ajallasi kotihin vien.”
 

Ja toteutuuko siinä tuo merkkini enne:

	

ylhäältä alas (keskiviiva)
	siis, jostain tullaan ajalliseen
ja alhaalta ylös
	kasvua ajallisessa ylös 
 ja taas alas, alemmas
	vaipuminen ajallisen hautaan
- ja matka jatkuu (pitkä viiva vasemmalta oikealle)
 ... kasvulla kohoava suunta.
 

Ja minä viel uudelleen vastaan: -"Rakastin.
Minä rakastin ... tätä osaani, tietäni - ja edelleen
kädessä jonkun suuremman, sanojen vaivaajan."

	*

Sivu 28

13.08.2023

Sanojen voimasta

Sanoillani rakennan
sanoillani myös murennan
tätä ajallisen maailmaa.

Kiertäen kaartaen kysellä ja vastata
ja kantaa tätä ajallisen maata.

Ja kuin yhdellä sanalla 
voi nostaa kuopasta
ja samoin yhdellä sanalla
voi sinne pudota.

Sanojen voimaa
ja sanojen sisältöjä
ja kaikilla sanoilla
on omiansa arvoja.

Ja väärin osumisen vaara
on aina mahdollista.

- Vai, pitäisikö minun sittenkin
olla vain hiljaa
leikata vain itsekseni
tätä sanojen viljaa

eikä vaivata vaikeilla ajallisen teillä 
niitä, jotka kulkevat siellä
omassa rauhassa
omassa olossa
- ilossa ja surussa.

Onko minua oikeasti laitettu
sanoilla sanojen paikalle
vaiko vain taistella
omaa eloni taivalta.
 

- Jotainko lie hetken epäuskoa?
Ja hetken masennusta ajallisen tarinoista.

Voiko kukaan, oikeasti, seurata
tätä kuin hullua kulkua ja matkaa
kohti jotain kuvaamatonta uutta
ajallisen vastakohtaisuutta.
 

”Köyhän ainut huvitus
on rikas mielikuvitus
joka siivet selkään saa ...”,
jotenkin noin on joku joskus todennut.

No, ne siivet täss' viel' puuttuukin.

	*

Sivu 29

14.08.2023

Kaksi peiliä

Keho on sielun
sisäisen ihmisen peili ja kuva.

Itkut tulee kehosta läpi
kuin myös ilot
... keho ne näyttää
ja kuin todeksi elää.

Mutta, jos henkinen,
se sisäinen on jotenkin mätä
... mätä tai vaurio
on kehokin vaurio.

Ne ovat yhtä
ajallisen elon tärkeä liitto
kuin mies ja vaimo
kuin Aatami ja Eeva aikain alussa
niiden yhteen liittymä.

Eikä ollut Aatamia ilman Eevaa
ei ihmisen sisintä ilman kehoa.

Siksi on keho ajalliselle tärkeä
ja ilman sitä
ei ole ajallisen olemusta.

Mutta, henki 
on aina ajattomassa omansa
eikä se kehoa siellä tarvitse.

Siks' on sisäisellä myös se ulkoinen
se nainen, se Eeva - hengen osa
- henki hengestä luotu
yhdessä ajalliseen tuotu
- ja yhdessä ikuisiin luotu.

 -"Tämä kuvatkoon sinulle sen tilan
miss' oot sinä nyt, Runoilija herkkä,
kuin toisistaan irti repiä ...
toinen ylemmä
toisen osa on alempi
aikansa ajallinen matka.

Ja vaik toinen on kaukana ajallisen yllä
ovat ne edelleen yhtä
ja kasvunsa paikka on molemmilla."
 

Miten kuvata
ihmisen moninaisuutta
ajallisen ja ajattoman tasoja
ja elämän kasvuja yllä ja alla
näkymättömässä ja näkyvässä.

Näin on tapahtuva nyt
ja tuo portti on raja
- kahden kehon raja
se uusi maailma
ja ajallisen ankara ulottuma

ja ovat ne edelleen yhtä
langoin hienoin toisiinsa liittynyttä
ja vaikuttavat viel molemmat toisiinsa
kuin rinnan kasvanutta.

Ja alempi on ylemmän peilinä
ja ylempi on alemman osana
sinne viel salaisesti vaikuttajana.

Eikä kummankaan piirto
ole toiselta pois
miten muuten elon kasvu
niin tärkeätä ois.

Ja molemmat ovat peilejä toisilleen
ja kuvajainen peilin
	on kuin kuvajainen toisen
heijastaen kuvan ankean
tai niin suurenmoisen
kasvun, kirkkauden.

Täss' on lähtökohta
kun portti on takana, suljettuna.

Ollaan sisällä
ja ollaan ulkona
oven takana
ja viel ajallisessa
ja molemmilla on 
peilikuvat matkassa.

Ja jatkossa kuvattaessa kumpaa tahansa
on kuva toisen myös matkassa.

Miten muuten kuvata
elon salaisuutta
kuin vuotavilla sanoilla
salaisuuksien maailmasta.

	*					600

Sivu 30

17.08.2023

Ensi nuotiolla - portin takana

En huomannut
   en mitään tehnyt
      en kolkutellut

ei kukaan ottanut vastaan
   ei kuulumisia kysellyt
      ei lupia mitään antanut ...

Yhtäkkiä vain
oli portti takanain.

En huomannut
   en mitään tehnyt
      en kolkutellut
ei kukaan ottanut vastaan.
 

Sisäisen tunnen muuttuneen
itku herkässä, min itkee keho 
ulkopuolelle jäänyt, ajallisen ilme.

Kaksi maailmaa
kaksi valtaa
toinen viel hetken kuin toista kantaa
toisilleen voimia antaa.
 

Istun kuin tulen ääressä
nuotiolla
- henki on tulta.

Enemmän kuulen 
kuin ajassa ennen
... kuvan jälkeeni jääneen
kuulen nyt syvemmin.

Istun kuin nuotiolla
kanssani Leino ja Loiri
- henkiä kuuntelen ajallisen hengen
joill' ylemmän henki voimansa antoi
kauneutta miehet elon matkallaan
		ajalliseen kantoi.

Soivat ne täällä nyt heleämmin
kuuleva korva voi tarkemmin kuulla
... toinen laulaa ylevällä suulla
toinen äänen rajalla
miss' karhea voi olla kaunista
- ja sanojen voima kuvaa ajallista.

Se jäänyt on taa nyt molemmilla
koittanut heille hengen vapaus
ja laulujen lähteiden tanteret
ovat kirkkaat  -  ei enää utuiset
kuin olivat ajallisen alhaiset värehet.
 

Täss' istun kuin nuotiolla
kuuntelen alhaisten kuvia
joissa kuulen, näen
nyt ylhäisten unia.

-”Ootteko täällä?!
Minä kuulen, en vielä nää.

Tulin vasta, ja aloittelen tätä
ylemmän elämää.

Mut' hengen jo tunnen
mist' ajallisissa haaveilin
jost' hetken ripauksin
sain joskus tuntemuksen.

Olen vaihtanut maata
olen vaihtanut tilaa
vaik maa on yhäti jalkaini alla
mut' hengen alla ... kuin ilmaa.

Muotoja katselen ...
ajallinen ennallaan, tai .. lähes ennallaan
mut' ylemmän olo ... sitä en vielä nää
- outoa elämää."

 -Niin, elämää sekin on
kun ei kerran ole kuolemaa.

On kaksi elämää; hengen ja mielen
- yllä, ja alla.
						600

 -Heei mut! ... missäs se koala on,
pääsikös se...

 -Pääsin pääsin ... tai emmä-tiä
kaim-mä joteski tulin ... no, 
täss-mä-ny kuiteski sit-oon.

-No hyvä, minä jo vähän pelästyin -
mutta hei, varo sitä tulta!

 - ... tääl-mitää tulta-o!

-Onhan siinä se .. nuotio.

-? Häh! .. emmä-nää tääl-mitää.
Enkä oikee suaka.

-Aijaa, no .. silmien pitää vissiin vähän tottua
... odotellaan nyt hetki .. ehkäpä ne siitä.

-Aijjaa ... jatkuuk-se oottelu veil täälki!

	*

Sivu 31

22.08.2023

Nauti molemmista

(alemman meren antimia)

 -Vaik henkesi noussut on ylemmä
älä unohda häntä, mi jäi alemma.

Hän osasi on elämän
yhteydessä ylemmän.

Joten, nauti molemmista
niin, ylemmästä kuin alemmasta
sillä, yhdessä he rakentavat sun tulevan.

Joten, ole onnellinen molemmista
rakkautensa heillä toiset on
mut' ajallisenkin kaipuu kuin pohjaton.

	*					500

Sivu 32

29.08.2023

Kaikesta kaunista

(Herätessä, mielessä unen viimeiset sanat.
Uni oli laaja, kuin jokin laulu, mutta vain nuo
muutamat sanat jäivät soimaan, kun unestani 
ajalliseen palasin.)

”Kaikesta kauniin kaiken
kaikesta kaiken kauniin.”

Sitten tarina jatkui vuoteen laidalla.

Elämä:
ei tarkoitus ole, kuin paeta ylemmä
ja unohtaa alempi

vaan, että ...
mitä se ylemmän hyvä
voi esille tuoda alemmasta
auttaen täällä kuvaamaan, sen

”Kaikesta kauniin kaiken
kaikesta kaiken kauniin.”

Koska, vain ajallisen voimin ja kuvin
ei elämän kauneuden ja tarkoituksen kuvaaminen
ja esille tuominen ole mahdollista
ilman sen nyt löytyneen
kuin uuden ulottuman voiman avustusta.

Siksi oli tärkeä
tämä henkisen osan ja alueen kasvu
ja värähtelytason nousu

ei yksin vain itse yhden ihmisen tähden
vaan, kaiken kokonaisuuden tähden
ett' elämän koko kuvaus ja
koko elämän kuvaus

voi tuoda esille ja kertoa
elämän koko kauneus
ja koko elämän kauneuden tarkoitus

rakennukseksi koko ajallisen maailman
ja maailman koko ajallisen rakennus
ett', kuinka oikeasti kaunista on.
 

Tämä koko elämän kuvaus
ja että, kaikella elon matkalla
on elämän kasvun tarkoitus ajallisen alla
kuin myös sen yllä, ylemmillä

ennen ja jälkeen tämän ajallisen
elon pienen rahtusen
- ihmisen kasvun tähden.
 

Siin' menivät nyt kuin turhaksi
pelkkä ajallisen elon viisaus 
	ilman ylemmän osuutta
ja pelkkä ylemmän osuus
	ilman ajallisen matkan osuutta
sen kokonaisuutta ja ihmettä 
sen elon osan kaikkien hetkien iloja ja suruja
sen kauneutta ja kauheutta.

Jotka kaikki jalostavat ihmistä
ja ihmisen eloa, ja koko rotua
kokonaisuuden matkalla
kohti suurempaa ajattoman osuutta
ja kirkkautta jossain kaukana tulevassa.

Joten, jokainen ihminen on tärkeä
ja jokainen elämä.
 

Ei vailla merkitystä ole ainutkaan
ihminen ja sen elämä 
kaikkeuden suunnasta katsottuna
sen voimalla ja avulla
elettynä ja kuvattuna.

Ja samalla ylemmän voimalla
ei tarkoitus ole vain kuvata
vaan, myös auttaa ja palvella
alemman, ajallisen ajassa.

Jotta, koko elämän kasvu ja tarkoitus voisi toteutua
sen pienten osien; ihmisten, luonnon
ja koko luomakunnan kautta ja avulla

ja jossa kaiken sen kasvun kautta
voisi toteutua se kaikkeuden Suuri Suunnitelma
joka on suurempi ja kaiken yllä

- myös sen ihmisen ajallisen ”suuren suunnitelman”

joka oikeasti on vain pieni osa
kaikkeuden kokonaisuutta
jossa kaikella on tarkoituksensa
kaikkeuden kokonaisuudessa

jota ajallisen pieni ihminen ei voi tajuta 
eikä ymmärtää kaikkeuden suuruutta ja korkeutta

ja kaikkeuden tarkoitusta
jossain kaukana ajallisen ja ajattoman takana
yhä vain suuremmassa
ja yhä vain ylemmässä ulottumassa.

Voi, kuinka onkaan vaikea kuvata
pienen ihmisen ajallisen vähillä sanoilla
ja vaatimattomilla kuvilla
tätä kaiken kaunista kauneutta 
ja Suuren tuntemattoman Suurta tarkoitusta.

Eikä tämä vähäinenkään ois ollut mahdollista
ilman ylemmän lähettämän, rinnalla kulkevan 
ajallisen runottaren salaista vaikutusta.

	*					800

 -Hei .. totaa .. emmä-tost-paljoo tainnu .. 
mut kuka-toi runott... tai siis .. ooks-mä-siis-toii
... siis toi ajallise salane vaikutus - ooks-mä-se?

 -Jaa ... juu .. juujuu .. oot oot, tottakai,
sinähän se oot aina ollut, se mun salainen
taustavoima. Eihän me muuten ois ikinä päästy
näin pitkälle tätä reissua. (Apua, menisköhän
tuo sille läpi! - muutenhan se taas suuttuu mulle.)

 -No niihä-mä-täs-vähä arvelinki ... 
kuhan-nyv-vaa ... varmistin ton.

 - ... (huh, ja syvä huokaus).

 -Mitä-sä-siin-oikee huokailet?

 -Juu eiku .. noita tarinan sanoja tässä
vaan .. aika kovia ja isoja ne on, vai mitä.

 - ... juu, mut-kato ... yhes-syntyy yhes-syntyy.

 - ... juujuu .. se on kuule justiin niin.

	*

Sivu 33

30.08.2023

Elämä on vaarallista

 -Elämä on vaarallista
vaaroja täynnä alusta alkaen
ja ajallisensa loppuun saakka.

Ja mitä kaikkea
tapahtuukaan matkalla.

Kuin mahdotonta kuvata kaikkea
ja mihin kaikkeen tulisi varautua.

Ja, yllätykset
niin ilot kuin surut
eloon makua ja sisältöä antavat
kasvattavat
ja vuoroin kuihduttavat
kuin pohjille pudottavat elon tiellä.

Sitten sieltä ylös noustava
ja ain uusia opittava
mutta mutta ...

raskaita aikoja on luvassa
- ja tulossa.

Ihmiskunnan ”jalostusta”
ja tulevan muutosta
maapallon pelastusta kovin toimin
ja kuin ihmiskuntaa auttaen
ja samaan aikaan salaisesti tuhoten.

Mikä hyvää, mikä pahaa, vaikea erottaa
kun hyvä voikin olla pahaa
ja pahalta näyttävä voikin olla hyvää
... pitkällä tähtäimellä katsoen
ja katseen kulmaa muutellen.

Tulisiko elää jotenkin varoen;
   mihin mukaan suostuen
      mitä väkevästi vastustaen.

Suostutko? Etkö suostu?
Ajallisen suuria kysymyksiä.

Jos suostut, voi käydä huonosti
ja, ellet suostu
voi myöskin käyvä huonosti.

Aika on nyt sellainen;
Ihmiskuntaa autetaan ja tuhotaan
Maata pelastetaan
ihmisiä hämäten

mikä oikeata, mikä hyvää
mikä pahaa
mikä vaik tappaa
- vaikea tietää ja ymmärtää
tätä ajallisen agendan todellista tehtävää.

Ja, mikä voi ihmistä pelastaa
tulevien vahingoista ja vaaroista,
siinä se kysymys suuri	
ja vastaus otsikkoon:

”Elämä on vaarallista" .. ja vaaroja täynnä.

-Oi, anna viisautta ja ymmärrystä!

	*					600
 -Totaa ... ooks-mä tot ihmiskuntaa ..
ku mähä-en-oo .. siis ihmine .. enhä?
vaik-mä-oonki ihmisen kans - siis sun-kans
... ek-sä-oo .. tai-siis .. sähä-oot toi ihmine?

 -Oon oon, olen minä ihminen. Laitoit aika pahan.
Ja kun nyt kuitenkin olet tässä koko ajan 
ihmisen kanssa.

 -HÄ! ... tarttuuks siit-sit jotai .. muhu? Apua!

 -Jaa'a ... mitäs nyt tuohon ... kysellään sitä,
kun nyt kerran ollaan täällä ylemmällä.
Ehkä joku viisas vois siihen vastata.

 -Apua!  Ei kais-se tartu .. toi ihmine .. minuu!

	*

Sivu 34

31.08.2023

Ajallinen - ja tuleva

 -Ajallisen maailman uhkakuvia
vääryyttä ja rikollisuuksia
muutosta ja tuhoamis-suunnitelmia ...

Voi ajallisen maailmaa - 
on niin paljon kaikkea
- myös hyvää ja kaunista.

Vaan, onko lie turha kuvata ja kertoa
kuin pelotella ajallisen onnellisia
ajopuiden lailla lipuvia tietämättömiä
pian vaik uppotukeiksi muuttuvia tuntemattomia.

Niin ... vaikea paikka
vaikka täällä, ylemmällä ulottumalla
voikin nyt nähdä tarkemmin
kuulla selkeämmin
ja ymmärtää laajemmin

mitä ajallisen tulevassa suunnitteilla on
ja jo olemassa - toteuttamassa
jonkin "suuren suunnitelman" kohtalon.
 

Miten kuvata rakkauden sanoin, miten kertoa
että tuo kaikki on niin kaunista ja oikeata
mikä kohtaa ihmistä
ja pelastaa tätä kaunista yksinäistä palloa
täällä maailman avaruuksissa
miljoonien ja miljardien tähtien seassa
lähes näkymättömänä pikku pisteenä

... mutta, meille ajallisen ihmisille
niin ihanana ja kauniina
- ainakin vielä toistaiseksi, ja tänään
vaikka kaiken aikaa tapahtuukin
salassa kaikenlaista kuin väärää 
... ja oikeata.

Mutta, kuka sanoo
mikä väärä, voikin olla oikeata
ja mikä oikea, voikin olla väärää
maapallon ja ihmisen
ja koko ihmiskunnan kannalta
nyt tänään, ja tulevassa ajassa.

Mutta, kuitenkin
kaiken tämän ihanan näkyvän
ja viel piilossa ja salassa olevan näkymättömän takana
onkin odottamassa, ja kuin valmiina kuvana
se luvattu kaunis tuleva.

Tämän ajallisen risukasan takana
on jo loistamassa 
kuin ihana juuri horisontin takaa nouseva aurinko
uuden päivän alkuna, ja sen lupaus:

-Oi, miten tämä elämä, maa, ja uusi aika
onkin niin kaunista!
 

Sen tulevan kuvaaminen, ja siitä kertominen
ois rakkaudellista - ken sen uskoa saattaisi
vaan, tuota ihanaa kuvattua auringon nousua
edeltää viel tää tummuva ilta - ja yö.

Suurella Suunnitelmalla 
on vielä edessään kova työ.

	*					600

 -"Mää mistä-alkaasiiin tään-kertoomuksen
vanhan-totuuteeen ... se synty aieemmmiii-kum-meri 
siiniineeee..."

 -Heei, koala, lopeta toi!

 -Mut sähä-just-itekki kuuntelit ja vähä 
laulotki tot samaa ...

 -Juujuu, mut se onkin ihan eri juttu - sinä
kun et oikein ole mikään laulaja, vaan enem...

 -No-et-oo kyl säkää mikää-semmone...

 - (syvä huokaus, voi eei .. taas tota sen kanssa)

	*

Sivu 35

31.08.2023

Voima ja turva

Ylemmän voima, ja ajallisen turva ...

onko varma, ett' riittää se
ajallisen osan matkalle.

Mikä muu vois suurempi olla
kuin ylemmän suoja ajallisen yllä.

Turvat ajallisen alla ja tilassa
ovat voimattomat
ilman ylemmän avustusta

sillä, ajallisen voimat ja vallat
ovat ajallista tuhoavat
- vahinkoa ja tuhoa rakentavat
ajallisen keholle.

Mutta, ylemmälle ei alemmat mahda
vaik kuinka paha
ois ajallisen ankara suunnitelma
ja sen tarkoitus ...
tulevien aikojen pelastus.

Näky on vaikea
sillä, ylempi ohjaa ajallisen aikeita
ja ajallisen aiheuttajat ovat kuitenkin
ylempien vallassa.

Aivan kuin ristiriitaisuutta?

Ei, vaan uuden maailman
ja tulevan rakennusta.

Mut' ylemmällä voimalla on vaikutusta
ohjaten ajallisen toteutusta.

Kaikilla ihmisillä ei ole sama, tai kohtalo
sillä, toisella voi olla toinen
ja toisella toinen
... toisella jos raskas
toisella jo vaik suurenmoinen.

Ja kuitenkin
sama aika, sama maailma
- toinen kuin suojaton
ja toisella hyvä suoja on.

	*

Sivu 36

01.09.2023

Minkä tähden

Ei ylemmä
sen ylemmän tähden
vaan, alemman
sen puuttuvan voiman tähden.

Ylemmässä ehtii kyllä olla
vaan, alempi on se ajallisen osa
jossa tarve ja tarkoitus
on toteuttaa se ajallisen tarkoitus.

Siksi, vaik yhteys ja voima on yllä
tehtävä on alla
jossa on paikka
olla tärkeällä auttavalla paikalla.

Tämä pitää nyt ymmärtää
että, miksi tämä kaikki vaiva
ja annettu apu
niin yltä, kuin alta

ett' avun tarvitsevan taakka
on poistettava
ja autettava häntä
ken viel ajallisen matkalla.

Uskoa, kuka uskoa ...
ajallisen on vaikea
sillä, turvansa aina
on ollut ajallisen tavoissa
- vaik vahingollisissa.

Vaan, niitä ei ajallinen itse nää
toteuttaa vain 
min ajallinen valta määrää.

Ja, piankin jo menettää sen
mik' ois oikeaa elämää
ja sen ajallisensa matkan tarkoituksen
- olla itse paikalla
ja toteuttaa elonsa tehtävää
mikä ajallisen vaaroilla
jo piankin kesken, tai toteuttamatta jää.

- Elämän tarkoitus häviää.

Siksi on nyt voima annettu
ja apu alta ja yltä
ett' voisi olla yhtä
ajallisen ja ylemmän kanssa.

Sillä, juuri siinä on se paikka
jota varten tää koko matka
kuin raivattu on

vaik tanssittu ja iloittu
elosta nautittu, ja kärsitty 
kasvettu ... kuin outoja varten.

Niin ...
juuri tuon kaiken kautta, ja kanssa
on oltava nyt paikalla
ja autettava ajallisia ajallisen matkalla.

Ja ylläpidettävä rohkeasti sitä totuutta
joka on ajallisen ymmärtämättömän takana
jota ajallinen pitää halpana
mutta, jossa kuitenkin se suuri voima
apuna ja takana.

Rohkeutta, ohjausta, ja opetusta
viisautta, voimaa, ja ylemmän ymmärrystä
tuo vaatii kaikki.

Mutta, piankin jo huomaat
ett' elämä on kuin suuri teatteri
ja arvokas leikki
tulevien aikoja varten
jonne koko ihmiskunta on matkalla
suuria suunnitelmia kohden.
 

Avaa vain silmäsi näkemään
ja korvasi kuulemaan
ihosi tuntemaan
ajallisen ajassa
ylempien apuja.

Ja, kaikki tuo ajallisen apu ja matka
on kasvun ja kasvatuksen matka

jonka tarkoitus ja päämäärä
on tulevien aika.

	*				800

Sivu 37

02.09.2023        (kesken automatkan, piti pysähtyä)

Kummallista

Kummallista, kun kuvittelin
ett' kun astelin ylemmin
niin, alempi jäädä saa
- potkaisen nurkkaan kuin vanhan rievun:
-”Se oli sit siinä, se yks elämä!”

Vaan, ei !

Kuin jollain uudella voimalla
aloinkin elää tätä ajallisen aikaa
kuin uudella tavalla ...

elon keveys ja tanssin hurma
- vaik mielessä piirtyy yhä vahvemmin
tää ajallisen ajan surma

se suuri muutos, joka on 
niin ... hyvää, ja myös pahaa
riippuen, millaista katseen kulmaa ...

Mut' väliäkö sen
minä aikaa elän nyt kuin hurmioituen
ajallisen ihanista
- onhan täällä niin paljon kaikkea
ja tärkeätä kaikessa
on elää kuin uutta asennetta.

Vaikuttaako tuohon kaikkeen lie
se naisellinen voima
sen kasvanut sisäiseni osa
vaiko, jollain salaisella voimalla
yllättäen eteeni putkahtanut
- sieluni Caterina.

No, oli miten oli
mutta ylemmän voima
onkin ajallista varten 
siinä auttaa ja kasvaa

jotenkin kehittyä paremmaksi
kuin uudeksi ihmiseksi uutta varten
- jotain uutta
joka rakentaa tulevaisuutta
niin, ajallisen
kuin myös ylemmän outoa ulottuvuutta.

	*					400

Sivu 38

02.09.2023

Vahingoittunut enkeli

Matkalle tarkoitus:

”Vahingoittunut enkeli”.

     

Autettava
parannettava
   ett' elää hän
      ett' lentää vois
         ett' ajallisen terveys takaisin 
ett' vahinko ois pois.

	*					500

Sivu 39

03.09.2023

Sanojen parvi

    Meinasin, piti ulos ...
    mut' sit tuli minua kohti
    se sanojen lintuparvi
    tuolta peltojen ja metsien takaa.

    Parvi tuli, ja meni
    siitä napsin min ehdin.

    Ne minua nyt muistuttaa ...

”Sanojen valtaa” 
ja rakkautta toisia kohtaan
sillä, itse kukin tällä matkalla
on juuri sillä oikealla paikalla
joss' on hänen elonsa aika
ja elonsa turva.

- Se ei ole turha.

Vaan, kullakin ain virkansa
ja hetkensä auringon alla
tällä planeetalla

ja siinä kulkea
olla ja nauttia
ajallisensa elosta ja onnesta
... tosin myös sen kasvatuskoulusta.

Sillä, sitä vartenhan on tää kaikki;
syntyä, elää, oppia elämän perustoja
ja kasvaa itse
ja kasvattaa ajallisen tulevia.

Mitä väärää siinä, oikein on kaikki
eikä ihminen muuta
ellei elon koulu keksi hälle vaik jotain suurta

vaik merkittävää asemaa
- niin hyvässä kuin pahassa
rahassa tai vallassa - vaik sodassa.

Kullakin siis paikkansa
tään ajallisen taivaan alla - ja yllä
elon merkityksillä.

Joten, ei tule olla ankara
kanssa kulkevia kohtaan

sillä, hän vain toteuttaa
kuin omaansa valmista suuntaa
... tiesi sitä itse, tai ei
elämä häntä salaisesti kasvatti
ja moninaisiin tehtäviin vei.
 

Tätä se lintuparvi, sanojen pilvi, muassaan toi

ja juhlapäivän kellot aina niin kauniisti soi
niin alla, kuin myös yllä - näkymättömillä.

Levollinen sydän ja kiitollinen mieli
ja kaunis kieli
ystävällinen katse, ja lämmin syli.

Älä elämän kauneutta
ja arvokasta ihmistä hyli.

	*

Sivu 40

07.09.2023		04.57-

Torjua ja vastustaa

Pelastaa ja puolustaa
ajallisen matkaajaa

jos on elettävä ajassa
ja ajan ehdoilla
kuten kaikkien
jotka ajassa ovat.

Niin, mahdotonta on aikaa torjua
sillä, koko ajan on kaikkea
joka tuottaa vahinkoa.

Pakko! vain olla mukana
niin kauan, kunnes on aika kuolla
- silloin vasta voi olla
ajasta vapaana.

Voi yrittää torjua ajan vaikutusta
ilman, veden, ravinnon saastutusta
tai minkä tahansa tartutusta
sillä, ilma, vesi, ravinto
on ihmiselle vahingollista.

Poissa ei voi olla
ennen kuin on aika kuolla
- pakko vain torjua ja vastustaa
ajallisten vaikutusta.

Kieltäydy yhdestä
kieltäydy toisesta
olet kuitenkin elon osallista
sillä, myrkkyä myrkkyä on kaikkialla
- jos on sitä kaunistakin
hyvää ja otollista.
 

Kaikki on vain elon tarkoitusta
siitä ei saa vapautusta
niin kauan, kuin on elossa
joten, ainoa tapa on torjua
ajan vaikutusta.

Siksi on voimia valtoja
ylitse ajallisten taitoja ja osuuksia
joilla toteutetaan tulevia aikoja
hyviä ja pahoja
eikä sitä voi torjua
- maailman tarkoitusta.

Yksittäisellä on vaikutusta omaansa osaan
suojata kaikelta itseänsä, ja vaik toista
suojautua pahalta, mi on suurenmoista.

Ja, se on suurta
koska on Voima suurempi toista
ja torjua sen vaikutusta.

Siinä - on se lepo ja rauha
jos/kun ei voi paeta
- silloin pakko torjua
ajallisen vaikutusta ajallisen keholle

muuttamatta koko tarkoitusta
jonka seassa kukin ajallinen olento on
- piiloutuminen on mahdoton.
 

Joten, mitä teet
kun aika vyöryy ajallisen yli
kuin julma syli.

Katso sivusta - mitä voit sinä muuta
tai ole, elä osana 
ajallisen kokonaisuutta
ja torjua vahingollista vaikutusta
voimalla suuremmalla
kuin vain ajallisen vajavaisella
- kuin myrkyllä myrkkyä vastaan.
 

Rakenna suoja kuin aikaa vastaan
siitä apu ainoastaan.

Ja elä joukossa vapaana
kuin irti, vailla ajallisen tarkoitusta
omassa osassa.
 

Siihen voit tarjota apua
omalla voimalla suurella
     kasvavalla
     valtavalla
ajallisista vapauttavalla.

Ja torjua kuin pahoja aikeita
... jotka ovatkin hyviä
katseen kulma; tulevia aikoja
ja sen rakentuvia rakenteita.

Sano vain sana
ja vaiva on siinä ainoa
ja ainoa auttava
pahoista vapahtava
vaik kaikella on vain aikansa
auringon alla.
 

Elä vailla pelkoa
sillä, pelko on pahasta
maailmalla on matkansa kohti muutosta
etkä sinä voi sille mitään, sitä torjua.

Vain omaansa osaan on vaikutusta
tai toiseen, johon luottaa
ja joka luottaa
- tahtoo poiketa pois
eroon ajan kulusta.

Sekin on jo vaikea
koska vaatii omaa tahtoa
vapautua ajallisen vallasta
ja taistella vastaan tulevia
omalla osalla.
 

Tahdotko? On se kysymys suuri
ja siin' on se voiman juuri
josta ajallista vastaan se vahva muuri
... kuin vapautua 
ajallisen vallasta ja kahleesta
olla nopsemmin kuoleva.

Vaik kuolema aina
on ajallisen osana
mut' voima ja valta
- nähdä ja toimia
on suuriarvoista ja rakasta
matkalla kohti tulevia aikoja
jota kohti jokainen on matkalla.
 

Mutta, mitä oppia
tällä ajallisen upealla osalla
jossa ilo, murhe, rakkaus
on aina vaihteleva varustus
ja kasvava tulevina aikoina.

Ja sairautta voi torjua
ylempien voimalla
ja nauttia ajallisen olosta kaiken osana
vailla ajallisen pelkoa ja tuskia
- olla apuna ajallisen ajassa
ajallisten matkassa.
 

-Kiitos.
Vaan, onko minulla voima siihen?

-Jos ei sinulla ...
niin, kellä muulla.

Olet kuin ainoa
vaikket ainoa kuitenkaan.

Monia on, jotka omassaan
hiljaisesti vaikuttaa
ja omaansa uutta rakentaa jo ajassa
ja jatkaa sitä aikansa takana.

-Riittääkö tuo?

-Riittää nyt ...
ja uutta on luvassa
yhä vain paremmin torjua
ajallisten vaikutusta
- kasvavaa vaikutusta, vaativaa
tulevissa puolustaa.
 
	*
 

Sivu 41

12.09.2023

Toisia maailmoita

On vielä toinen maailma
ei tämä näkyvä oleva
ei historia, eikä tekniikka

vaan, se Hengen Voima
sen kauneus
hoito ja toteutus
ihmisen korjaus
ja elämän voima.

Ei kannata seurata
historioita, eikä noita tekniikoita
ja niillä esille pyrkiviä
heillä omansa tieto ja taito
kas, kullakin aina omansa.

Ei ole elossa vain yhtä ainoaa
maailman rakennetta;
     näkyväinen on yksi
     näkymätön on toinen
ja näkymättömän sisällä
on maailma suurenmoinen
ja monenmoinen.

Mutta nyt, mi ajassa on tärkeätä
on ajallisen hetken apu;

ei historiat
ei tekniset kuin hullutukset
vaikka kaikki nuo vaikuttavatkin taustalla
omallansa ulottumalla.

Mutta, tämä ajallisen ihmisen apu
on toisenlainen apu
- se on sinulle
muille on muut, ei niistä ole pakko tietää
vaik mielenkiintoista olisikin 
seurata ja ymmärtää
kaikkeuden kaikkea mitä sisältää.

Mutta, kaiken keskiössä on ihminen
yllänsä voimat ja vallat suuret.

Mutta, ilman ihmistä ei ois nyt tätäkään
kasvavaa tehtävää, mi osasi sinun nyt on
- annettuna ylemmän
joss' kaikki tahto on.

Siksi, keskity nyt tähän
ihmisen tärkeään tässä ja nyt
ja myös tulevassa
- ei ihmisen kasvu ja kehitys
ole päättynyt, eikä päättymässä.

Vain muutoksen suuren alla
kehitystä tapahtuu kaikkialla.
 

Nyt vaikea ymmärtää
miks' vaivata, myrkyttää
vaik' pitäisi kehittää
uutta kasvattaa ja rakentaa
- kohti uutta tulevaa
jossa uusi ihminen
henkinen, ei tekninen.

Tekninen on nyt menossa
sen vauhdissa kovassa
kuin loppusuoralla, luulossa
ett' kaiken ratkaisu ois tekniikassa
ja digitaaliassa.

Vaan, ei!

On Hengen Voima
sen tieto ja taito yllä sen
kaiken aikaisemman kehityksen
mit' ihminen niin rakastanut
ett' kaiken kuin sillä ratkonut ja rakentanut.

Hengen sanoilla
vaik yhdellä ainoalla
voi tapahtua suuria kasvuja ja ratkaisuja
apuja apujen tarvitsijoille
ilman sivuvaikutuksia
rahoja, valtoja
kilpailuja, omistuksia

sillä, voima on yltä ja alta
sillä valta
... ei raha, vaik ajallisen apu kaikkineen
toiselle, ja auttajalle itselleen
ajallisen tarpeille.

(-"Sitähän sinä mietit?"  -Juu.)

Joten, nyt ...
se tehtävä - ja miten
kenelle, ja miksi
alla ja yllä.

Johto on ylemmillä
- näyttää Voima
ajallisen yli, ja yllä.

Nostaa kuin suosta sinne vaipuneet
eteen kulkeutuneet
apua pyytäneet.

Ei suuri virka, mutta tärkeä
ei koko maailmaa pelastava
- vaik yksi ainoa
jo se ois suurta
mutta ... on monta muuta.

Juuri sen voiman näytön tähden
yli ihmisen ymmärryksen
ja suunnaksi tulevien aikojen
uuden kehityksen.

Ei massoja - ei!
Ei rumpujen pärinöitä - ei!
Ei itsen korostusta - ei!

Vain hiljaista, kuin salaista tekoa niille
joilla halua 
olla ajasta vapaana
ja kasvaa
kohti tulevia uusia aikoja.

Sillä, kuuluisuus, tiedon leviäminen ...
seuraus: ahneus, kaappaus
jokin verrattava ajallisen tuote ja tapa
... ja kaikki pilalla!
Turha, väärä voima.

Puhtaus
hyvään ja pyhään ylempään
kuin ystävään
ja yhdessä tutkia, kasvaa
rakentaa - ja elosta nauttia.

Tehdä suuria pienesti
- ei pieniä suuresti
kuten on ajallisen tapana.

Sillä, tämä tehtävä ei ole ajallisen
vaan, ylemmän voiman vallassa
ja ohjauksessa

ja avun antaja on suuressa arvossa
alla ja yllä
ja tulevilla ajoilla.

	*

Sivu 42

15.09.2023

Jotain ain' murskaa

Jotain ain' murskaa ylemmän voima
ajallisen kovuutta
ajallisen tahtoja, tapoja.

Murskaa ajallisen perustoja
haaveita, odotuksia
- ja uusia rakentaa
uusia tulevia.

Ylemmän voima on suurempi
kuin on alemman tahto ja tapa
ja alemman unelma vaik jostain ylemmästä
eloa suuremmasta.

Ylemmän voima
uusiksi murskaa alemman mielen
ja alemman kielen.

Ylemmän voima
murskaa vaik koko alemman maan
kaiken uusiksi muovaa
vaik uudet taivaat
ja uudet maat.

Kuka pystyisi sitä vastustamaan.

Yksi ihminenkö, vaik millainen
tai vaik jokin salaseura vajavainen

tai vaikka suuri sotajoukko ajallinen
suurine tuhovoimineen

... tai vaikka koko ihmiskunta kaikkineen
yhteisine ajatuksineen.

Kaikki vain kuin pieniä pelinappuloita
ylemmän kädessä toteuttamassa
ajallisen hetken pikku tehtäviä.
 

Kenen joukoissa seisot, sen lauluja laulat.

Kenen lauluja laulat, jos valita saat
- kenen sanoja jaat.

Senkö, jolla valta on ylitse muiden
”jonka sanoilla, vaik yhdellä ainoalla
voi tapahtua suuria
kasvuja ja ratkaisuja”
... vaiko ajallisten nappuloiden
ajallisten tyhjien suiden.

	*

Sivu 43

19.09.2023

Naisellinen puoli

Kasvaa se naisellinen puoli
kasvaa kuin elämän kautta
ei itsestään ”taivaasta tipahda”
- ajallisenko lakia.

Tarinain jatko 
ei ois mahdollista
ilman naisellisen puolta ja osuutta.
Siitä oli jo tuo lupaus  (sivut 40-41)
kun piirrettiin Caterinan kuvausta.		

Vaan, ei kiirettä
anna vaikuttaa, ja anna kasvaa
se ajallisen osuutta muovaa
- ja opettaa.

	*

Sivu 44

19.09.2023

Ihminenkö keksii

Ihminen keksii ratkaisuja 
kaikkeen ajalliseen - ajallisen keinoin.

Ihminen keksii pahuutta
ihminen keksii hyvyyttä.

Mikä kaikki omasta päästä
mikä annettu ylemmiltä
mikä avuksi
mikä tuhoksi
- mikä tuhosta pelastukseksi.

Mikä mielen antoi hyvään
mikä pahaan
mikä valtaan, mikä rahaan.

Niin, voimia on monia
tahtoja, tuomioita
itselle ja toisille
vaik koko maailmalle
- ja ihmiskunnalle.

Vaan, kuka sanoa voi sen
kuka antoi ensi ajatuksen
kuka määritteli tuloksen
- kuka antoi viisauden.

Ja, kuka antoi aseman olla hyvään
tai olla pahaan
tai valtaan, rahaan.

Kuka rakensi sen
paikan ajallisen.

Kuka suunnitteli tulevaisuuden
kuka ohjasi tekoihin
- kuka antoi niihin viisauden.

Kuka rakensi tien kuin edeltä käydä
kuka valitsi tiellä kävijät.

Kuka asetti ajat kaikelle
kuka ohjasi tapahtumat
- kuka laski tarkkaan aikojen määrät.

Kuka ohjasi kehityksen suunnat
kuka piirsi tulevien kuvat.

Kuka rakensi maailmat yllä ja alla.

Kellä sijansa ylempien yllä.

	*

Sivu 45

19.09.2023

Auttavia aineita

Aineita ajallisen maailmassa
aineista apua - jos apua.

-”Mitä jo kirjoitit ylemmän voimasta 
aineellisen yllä ja alla.”  (Sivu 44)

Ylempi on kaiken yllä!
Ja, sana vain
- on ainoa teko vain!

	*

Sivu 46

23.09.2023

Huolta kasvusta

Olen huolissani ”kasvusta”, kaikesta
kun ollut nyt niin paljon ajallista
- menoa, tekoa ... tanssia
kuin hetki syrjässä oloa, ajallisissa.

-”Niillä, jollain omillasiko
sinä luulet kaiken voiman saaneesi?

Annettu kaikki, mi luvattu
jo alusta suunniteltu.

Et sinä tästä mihinkään katoa
ja, etkö voisi ajatella
että, tääkin hetki on annettu
- kuten kaikki muutkin hetket.

Elämää, ja kasvua kaikki tyynni
... ne rauhaisatkin hetket
kuin ”vain” ajalliset.

Ei voima katoa, mi annettu on.
Mittaa vaikka itse
kaikella arvonsa ja määränsä on.

(Mittasin, ovat ne ... tallessa.)

Ajatus, mieli, saa levätä
silloin helpompi lisätä
kun sisällä rauhallista
- kasvaa vain.

Joten, huoli on turha
ja se suojausrukous on kuultu
- ajattelevat ajalliset mitä tahansa.

Eivät tunne maailman rakennetta
- eikä varsinkaan näkymättömiä
ja Hengen ulottumia;
voimia, tietoa, viisautta
näköä ja ymmärrystä.

Ajallisen aivoilla ja tiedoilla
he mittaavat kaikkeuden ulottumia."

	*

Sivu 47

25.09.2023

Alemman ja ylemmän lait

Monta vuotta
lääkettä suotta
vaivoja vain salassa kasvattain
- siitä jo ajallisen huolta.

Jos suostu ei luopumaan
kehon oman toimen parantamaan
niin, ... jäljelle vain jää
elämää vähentävää
- vaikkei juuri nyt
kuin tuntuisikaan miltään.

Vaan, ei tietää voi
jos sitä itse ei nää
... vähin erin alkaa hämärtää.

Pikku siellä
toinen pikku tuolla
kehossa joka puolla.

Mut' keho vahva ja uskomaton
ja voima yllä sen
ihmistä varjellen ja vahvistaen.
 
 
Mut' kaikkea se ei poistaa voi
myrkky keholle taakan toi
ja aika ankara ... ei armoa tunne

ja se, joka väsyy ain
on keho ihmisen
- ajallisen arvokkain.

Eikä tuota lakia voi muuttaa mikään
ei myrkky uus myrkyn päälle
ei ees ylempi voima voi olla
tuon lain rikkoja.

Mut' apuansa se antaa voi
miten matkan perille toi
poistua ain ajallansa
- mutta missä kunnossa ...

käärittynä kääreisiin
jo ennen aikansa päätä
vaiko nauttia elostansa ylväänä
ja lähteä iloisna, elosta nauttivana
poistuen arvokkaana.

Valita vain - elonsa matka
aika on kuitenkin sama
- ellei ... ”sattuma”
tai jokin ylemmän voima, armahda
ja katso hetkeä kauniina
ja päästä kuin kesken pois
ett' elosta hyvä muisto osansa ois.
 

Ei ylemmän voima
voi olla ajallisen jumala
toimia vastoin ajallisen lakia
eloa niin muuttavana
ett' sitä rikkoa.

Mutta, apua antavana
se toimia voi
ja elon matkaan helpotusta
voimallansa toi.

	*

Sivu 48

25.-26.09.2023

Ajallisen laki

Kun päikkäreiltä heräsin, minä tajusin
ettei ole mikään syy, syödä myrkkyä
jos vaikka se ei tuntuisi miltään.

Sillä, se kuitenkin näkyy ja vaikuttaa
- salaisesti
pitkällä ajalla
koko elon matkalla.

On siis ihan hullua syödä
jotain myrkkyä
jos se vaikka
juuri sillä hetkellä
ei tuntuisi miltään.

Sillä, joskus aikanaan
se kuitenkin näkyy, miten se vaikutti.

Sitten myöhäistä.

Ja nyt minä itken 

minä sisälläni itken ...
itken ihmisen tilaa
joka tietämättään eloansa pilaa

tuntematta, tietämättä ajallisen lakia
ymmärtämättä kehonsa hoitoa
ja mikä kaikki, voi olla vahingollista.

	*

Sivu 49

26.09.2023

Minä unohdin

-"Etkö tunne voimasi voimaa.
Etkö muista?

(Kun muistelin ystäväni tilaa.)

-Niin, miten voit vaatia
että muut siihen uskoisivat
jos et itsekään osaa
siihen luottaa.

Et vielä tiedä 
voimasi voimaa ja määrää.

Jos joku sillä parannettu
- hän on parannettu
eikä vain kuin hetkeksi helpotettu
tai jotenkin kuviteltu. - Ei!

Vaan, se on TOTTA !
Se nyt itsekin usko."

	*

Sivu 50

26.09.2023

Uskolliset ystävät

Kun minä vihdoin kohtasin
matkallani tapasin
sen elostani puuttuvan
sen kauniin puolen - Caterinan

niin, en arvannut
ett' minun ois hänet jostain pelastettava
vapautettava kuin pahojen kynsistä
vapautettava vangitusta.

Kuinka hän sinne, mun eloni puoli
rakas raukka, eloni luvattu voima
se lempeä, suloinen
se naisellinen puoli

- josta nyt kova huoli ...

miten hänet vapauteen saattaisin
eloni rinnalle asettaisin
avuksi matkalleni
- molemmille iloksi.

Mutta, hän on vangittuna
ajallisen kahleissa
pelottavissa lonkeroissa
hitaasti kadottavissa 

... ja sitten minä olisin taas yksin
yksin matkaamassa kovan luontoni kanssa
ilman lämmön antajaa
sieluni, sanojeni, sulostuttajaa.
 

! JA, JOKO TAAS ! ... minä jo unohdin
kun tilaani valitin
suloista Caterinaa huokailin ...

ett' sanojeni, tekojeni voima
- eloni voima
hänet jo vangitusta vapahti
terveytensä palautti
yhdellä teolla
kuin yhdellä ainoalla sanalla:

-Tahdotko?  (Sivu 40)
(Tahdotko tulla terveeksi?)

-Tahdon, vastasi hän.

Noilla sanoilla tulee minun nyt uskoa
lupauksen täyttyvän
vankeuden yltään väistyvän.

Voi, kuinka herkkä on ihmismieli
kuinka helposti pelkoon vaipuva
vaik ois vallassaan lupauksen voimia
- ajassa kuin mahdottomia.

Mutta, ”mahdoton on mahdollista”   ->>
sekin jo kerran luvattu
... ja taas hetkeksi unohdettu.

Mutta, unohdus ... uskomattomuus
ei lupausta poista
ei voimaa kadota
vaan,
ne odottavat aina
kun muistan niihin tarttua

ovat kuin uskolliset, rakkaat ystävät
aina tarvitessa paikalla
apuansa antamassa.

	*

Sivu 51

28.09.2023

Ajallisen turvaa

Ajallinen kuunteli aamuista ”saarnaa”
miten ajallinen hoitaa ajallisen vanhaa:
”Kotiinsa jättää yksinään
ilman riittävää hoivaa.”
 

-"Turhia nyt miettii Ajallinen siellä
alhaisella tiellä.

Virkasi hoida, hoito on taattu
turva ja voima matkalle saatu
- ja aikanaan sitten ... pääsysi pois
lähtösi ei helpompi ois.

Mutta, keskittyä nyt ajallisen työhön
... ei lähtösi ajalliseen yöhön
sillä, se on tarpeetonta ajan hukkaa
josta ei hyödy kukaan.

Mutta, ajallisesi tehtävästä
hyötyy viel moni
... jos vaikka sanat kaikki eivät vielä 
tälle ajalle sovi.

Mutta, aikansa tulee heille
apunsa tarvitseville
eikä hukkaan valu ainutkaan sananen
jonka voima on ikuinen.

Sanojen synty nyt ajallinen
mut' taustalla voima ikuinen

siks' turha ei ole hetkesi tää
vaik sisältääkin se
myös ajallisesi elämää."

	*

Sivu 52

29.09.2023

Mitä tekee Caterina

Mitä tekee Caterina
salaisesti avaa hän ovia;
   kuulla sanoja kauniita
   piirtää uusia unelmia
   ymmärtää lauluja rakkauden

- on eletty tunteita, kyyneliä padoten.

Mitä tekee nyt Caterina
- hän patoja avaten
liikkuu, tanssii nauraen ...

ympärillä koskettavat laulut raikaa
- Elämä, kuin jotain taikaa
jota Narrin sisäinen niin kaipaa.

- ja Runoilija huokaa ...

	*

 -Ja kyl-mäki täs-vähä huokailen
           ... ett mitä-sil oikee tapahtuu ...

Sivu 53

02.10.2023

Parantuiko todella

Kun minä vielä mietin parannettua
ylemmillä voimilla kosketettua, hoidettua
ajallisen elonsa korjattua
terveytensä palautettua ...

niin, jollei hän itse siihen usko, kun ei näe
eikä tunne kehonsa, olonsa muuttuneen
niin ... onko se silti totta
ett' hänet ois terveeseen eloon palautettu.

Ja, entä jos hän edelleen
turvaa ajallisen valheellisiin
niin, miten hänen silloin käy;
     terveytensä korjaantuneen
     tilansa uudistuneen?
 

 -"Niin, on asioita joita ihmiselle tapahtuu
vaikkei hän uskoisi mihinkään
ei edes tietäisi tuntemattomien olemassa olosta
- siis, tuntemattomista hänelle itselleen.

Maailmassanne on vielä paljon asioita
tuntemattomia kaikille
joita ei vielä ole esille tuotu
ei sallittu avautua ajalliselle
mutta, tunnettuja ylemmille ajatuksille ja oloille.
 

Ihmisen mieli on voimallinen;
ihmiselle itselleen
myös toisilleen jossain mitassa
... ja myös vaikka koko maailmalle voimallaan
jos maailmalla uskotaan.

Näin mielen voimalla rakennetaan, tai tuhotaan
saadaan aikaan ajatuksia
ja ajatusten kautta tekoja
suuria iloja, myös surua, ja pelkoja
maailmaa ja maailmankuvaa muuttavia.

Ihminen voi siis mielensä voimalla
rakentaa tai tuhota 
itseään, ja muita

myös maailman valheellisia suita
rakentaen ”totuuksia” ja valheita
joista juuri nuo valheet on niin otollisia.

Totuudet ovat vaikeita, koska
ne juuri vastustavat niitä valheita
joita on helpompi uskoa.

Mutta mutta ...
jotta, tämä ei ois niin helppoa
myös monet ”totuudet”
voivat yhtä hyvin olla valheita
- ajallisen ajatuksilla erottaminen mahdotonta.
 
 
Ja tästä sitten tuohon kysymykseen;
pysyykö parannettu parannettuna
jollei hän ymmärrä, tai usko parantuneensa.

Ja, uskoiko edes, oikeasti,
alun perin olleensa sairaana
jos mitään sellaisia tuntemuksia
ei tuntunut kehossa, eikä mitenkään 
havainnut ulkoisen olemuksessa
- eikä aivojen muodostamassa kuvassa
jossa voi olla suuresti mielen vaikutusta.

Ajan laki, ajallisen laki ...
ei ihminen ole kuolematon
eikä myöskään muuttumaton.

”Ajan hammas” 
se ihmistä ylen aikaa kalvava
on ankara itse kullekin aina
vaik ois millaisia voimia tarjolla

koska, aikansa päässä aina
on määränsä ajasta poistua
vapautua ajallisensa matkasta.

Oikeasti, tuo on kaunista
vaikka aika onkin tehnyt siitä 
kuin pelottavaa kauhistusta.
 

Niin, omilla valinnoillaan ja ajatuksillaan
haluillaan ja mielensä kuvilla ja voimilla
hän muokkaa omaa matkaansa
elonsa pikku taivalta

jonka päässä on aina
ajallisensa kuolema
- siis, se ihana vapaus - sitä älä unohda.
 

Niin, jos ihminen on parannettu
terveytensä palautettu vaikka millä tavalla;
ajallisen avuilla
tai vaikka ylempien viel tuntemattomien voimilla
- tai vaikka ihmisen arvokkailla omilla
puolustus- ja parannustoimilla
on se kuitenkin aina 
sen hetkensä oloa ja tapahtunutta

ja elonsa jatko jälkeen sen
jatkuu tuon jo edellä kuvatun tapoja mukaillen
- siis, itse siihen suuresti vaikuttaen.
 

Vaikkakin, maailmassa
on kuitenkin viel voimia ja ulottumia
joita ihminen ei vielä tunne, eikä osaa selittää
- kutsuvat niitä sitten ”ihmeiksi”
kun ei ymmärretä, miten ja miksi.

Mutta siis, jos vaiva oli, ja se parani
mutta, jos edelleen tekee sitä, mistä vaivansa tuli
niin, voihan se palautua taas
jos jatkaa itseänsä vahingoittavaa.

Jos vaikka vuorikiipeilijä
joka pudottuaan särkyi, mutta paikattiin kuntoon
ja jatkaakin taas harrastustaan
voi hän jälleen pudota
ja näin uudelleen eloansa vaikeuttaa.

Tuota pikku kuvausta voi soveltaa kaikkeen.
 

Joten, vastaus kysymykseen lie selvä
ja ajallisen voima ja laki, mutta ...

aina on myös olemassa
se näkymätön ylemmän ulottuma
kuin ”mahdottoman mahdollisuus”
ja elämän käsittämätön ja viel tuntematon
moninainen suuruus
- se salattu tuntemattomuus

jonka avaamiseen tarvittaisiin 
vaikka koko kirja(sto) uus
kuvaamiseen ihmisen kaikkinainen ulottuvuus
- ja kaikkeuden kuvaamisen mahdottomuus."

	*					780/2000

Sivu 54

02.10.2023

Tietää, raskas taakka

-"Tietää, ja olla outo
joskus kuin raskas taakka;
varottava sanomasta
oltava kuin tietämättä, huomaamatta.

Vain omassa sisällään toivoen
tahtoen jotain sellaista, mitä muut ei nää
- kuin salassa pidettävää elämää.
 

Jos on tahtoa
auttaa ja palvella
kysyttävä kuin lupa, saako koskea
ettei huomaamattaan sotke
jotain ajallisen tarkoitusta.

Sillä, tarkoituksensa aina
niin hyvällä, kuin pahalla
opetuksensa matkalla
vaik toteuttaa jotain tulevan kaunista
- jonka kehitystä ei saa sotkea.
 

Minä tahdon! Ei ole mikään syy
tai lupa, auttaa, koskea
tai muuttaa kuin elon kulkua.

Onko ees lupaa kertoa
mihin ajassa ollaan matkalla
yksittäin, tai koko maailmassa
... tietämättömien ajatuksia
tai elonsa onnea sotkea.

Ja, voiko tietämätön edes uskoa
jollei näkevää silmää ole avattuna
ja kuin uskon siementä istutettuna
vastaanottamaan tiedon kastetta.
 

Monta ongelmaa on auttajalla
ja monta avun tarvitsijalla
mut' jokainen tarvitsija
ei ole vastaanottaja.

Edellyttää tarkkaa kuuloa
tietoa ja taitoa
viisautta ja ymmärrystä aitoa
elää ajassa
ja toteuttaa salattua tarkoitusta

jossa oma halu, tahto, pelkokaan
ei ole oikea ohjaamaan
kenenkään yksittäisen tulevaa
tai vaikka koko maailman ajallista unelmaa.

	*

Sivu 55

04.10.2023

Horjuva mieli

Minun uskoni horjahti ystävän suhteen ...
aattelin, ett' aatteli
ett' liian syvälle sanani saatteli

asioihin outoihin, vieraisiin
minusta vaarallisiin, joit' hän ei tunne
siitä minulle tunne
... ett' kaikki vaik ohi on.

Aattelin ett', olkohon.

Kuka oli heikko, minä vaiko hän
kun pelkäsin kaiken jo päättyvän.

Ja, näinkin jo itseni lähtevän
hänet yksin jättävän.

Vaan, jos sittenkin on jokin suunnitelma
kuin ajatus, tunne omani
ett' loppuis tämä näin ...
- niin, asiat kääntyivätkin oikein päin.

Oikein / väärin
mikä oikein on, mikä väärin
ajatuksissani yhä vain vaihtoehdoissa häärin
olematta varma
onko meillä jatkoa.

Ja, mikä on tulevaisuus
- onko sekään varma
kun maailman tila niin sekava.

Vaan, jos sattuu jotain, ihan yks ja kaks
muuttuu kaikki paremmaks
ja muuttuu mieli, muuttuu kieli
ja totuus voi esille tulla
- silloin on paikkani mulla
ja apusi sulla.

Apu yhteinen
on suuriarvoinen
ja silloin paljastuu suunnitelma tää
mi rakentaa uutta elämää.

	*

Sivu 56

06.10.2023

Yksi yö, ja aamu

Yön tutkimusta
aamun ratkaisuja
uusia sanoja - uusia voimia

ja yhdessä hetkessä
taas muuttui kaikki.

 -"Anna olla ajallisten kauhut."

 -"No, mitä tästä sitten jää - tekoa?"

 -"Ei vahtia ajallisia
ei kilpailla voimilla
ei kilpailla parannuksilla
... vaan, hiljainen kasvun tie edelleen
- siitä tulee hyvä.

Et vielä näe, mikä on kaiken määrä
mutta, ylitse sen
ajallisten ja ajallisen henkisten kauheuden.

Vaan, puhtaasti ylempien
niistä ja niillä ajallisiin tihkuen
ajallisen tavat unohtaen.

Olla todellinen
ylempien voimien ajallinen ihminen
- yläpuolella ajallisen
olla se kuin Narri iänikuinen
... ei itseään paljastaen - se valvo!
ettei tule "henkisten" sota
vaan, niille salaisesti voima."

 -"Mitä minä enää voin kirjoittaa?"

-"Voi, ... ei sanat lopu
muoto vain muuttuu .. jälleen kerran
ja sanojen sala
on se suuri voima.

Älä mene mukaan ajallisen hurmaan
vaan, tanssi poika, tanssi
siin' on sun sielusi voima."

(Huokaus) ... vain yksi yö, ja aamu ...

Katosi Narri maailmasta
suurempien voimien perään.
Aamulla taas uusiin herään.

Ja muotonsa piilotti, kasvonsa, kaikki
ajallisesta nautti
ja sielunsa tanssi, sanoja kasvatti

ylitse ajallisten taistelukumpuin
ja ylempien yhä uusin kuvin
kuin salaisin unin

vain itselleen
ja ajallisen muille
ymmärtäville korville ja suille
vapauden kaihoville.

       -No .. mitäs-mä ny - sitte?

 -"Entäs se matka, se Viimeisen Vision Matka?"

 -”Matka jatkuu ... ei Narri paikallensa jää
vaan etsii yhä ylemmä Elämää
ja Elämän kokonaisuutta
- ajallisen ja ylemmän

ja viel ylemmänkin yllä
on Elämän suurta syvyyttä ja ylempien yhteyttä
ylitse tunnetuin ulottumin
kohti tuntemattomin suuruuksin.

Siis, mitä on Elämä! ... kaikkineen
menneine, olevine, ja tulevineen
ja viel tuntemattomine voimineen ja kuvineen.”

 -"Tälläkö nyt mennään?"

 -”Tällä.”

 - ... no-muttt ... entäs-MÄ-sit?

 -"Noo, älä sure koala - tuu perässä vaan."

-Oukeei! ... taas mennää! 
	 .. On se hyvä tyyppi .. toi Narri.

	*

Sivu 57

11.10.2023

Miten voi menettää

Miten voi menettää jotain sellaista
mitä ei ole ees omistanut.

Ihmisen mieli on sellainen
omistavainen
vaik kaikki on vain ajallinen
kuin lainassa vainen.

Ja vain palautettava kaikki
on ajan myötä
lainassa olevan luovutus
on kovaa työtä.

Jos yhden illan ystävän
hetken omistan
sit jo seuraavassa hetkessä menetän
sain vain surun, ikävän.

Samoin on kaikki;
syntymä, nuoruus
oppi ja työ
perhe, ilot ja surut
- terveyskin kaikkineen
... sitten tulee se levollinen yö.

Päättyy lainojen vyö
ja lainojen palautusten raskas työ.

Mutta, mitä teit sinä elämällä
miten lainasi hyväksi käytit
mitä maailmalle näytit

mitä saavutit lainoillasi
miten kiitollisena lainasi palautit
mitä niillä mukaasi hankit
kuin pesämunaksi tulevain
uusien unelmain.

	*

Sivu 58

14.10.2023

Sama yllä ja alla

Ajallisen hahmot
ovat ylemmän ilmentymiä ajassa.

Leonardo ja Caterina ovat yhtä
henkien yhteytymä
- ja niiden kuuluu olla yhtä;
samassa hengessä
totuudessa ja rakkaudessa
lujuudessa ja hellyydessä.

Tuota samaa
nyt ajallisen kuva vajavaisesti ilmentää.

Siis, kuin kaksi maailmaa; näkymätön ylempi
ja näkyväinen alempi
joka kuitenkin kuin varjo vain
on ylemmän totuudesta.

Siis, sama kuva yllä ja alla
mut' merkityksensä suurempi
on ylemmillä.

Mutta, miksi sama kuva alemmilla?

Niin, tarkoituksensa sillä
sillä, sanojen tie näkyvillä vaatii
ett' sama tila kuin ylemmillä.

Ja sanojen saattaminen alemmille
vaatii sen herkkyyden ja rakkauden
sillä, sanojen saatto on mekaaninen
ihmiskätten voimainen
siis, ihmiskäden välitteinen

siksi tila on hyvä olla samanmoinen 
niin yllä kuin alla, ajallisen ajalla.

Ja ne sanat ovat vasta tulolla.

Täss' rakennettu vasta kuin alasinta
mitä vasten takoa sanoja
ajallisen muotoja raskaalla taolla.

Joten, ”tanssi poika tanssi
siin' on sun sielusi voima”
ja ... tanssissa tarvitaan kaksi
jotka tanssissa ovat yksi.

Elät vertauskuvien maailmassa
jossa alla oleva
on ylemmän ulottuma vajavaisena kuvana
mutta, samaa tarkoittavana
ajallisen ilmentymänä - inhimillisenä.

Sillä, jos sanat olisivat suoraan ylemmän sanoja
kuka voisi olla vastaanottaja ajallisen tasolla
- hukkaan valuvia.

Siksi on vertauskuvia alla ylemmistä
ja yllä on totuus peilattuna ajallisille
vajavaisille silmille ja korville
aivoille ajallisen ajatteleville.

Tässä syy kaikelle
ja myös huolesi aiheelle
toisesi puolelle.

Mutta, ylemmillä yhteys syvä
alemmilla vain vajavainen heijastuma
mut', mielikuva ajallisen on kuva ylempien
joka ajalliselle on mahdoton
vain sisäinen tunne ylempien.

Mutta, se riittää saamaan aikaan sen
min tulevissa kirjailen.

Kaksi maailmaa;
täydellinen henkinen
ja vajavainen ajallinen.

Siis, kuva ylempien
ei ole sama, kuin on kuva ajallisen
mutta, se ohjatkoon ajallista
kohti ylempien toivetta
ja tulevien kuvien toteutumista.

Tuo on ajallisen kasvua
kohti tulevien kuvia ja ylempien unelmia
ajallisen maailmasta
kohti suuria suunnitelmia.

Ja tuo ajallisen Caterina oli parasta
mitä ajassa oli rinnallesi tarjota
toteuttamaan ylemmän sanoja
ajallisen tasolla.

Siis, kaikki on oikein
ja matka vasta alussa.

Siksi tunnet syvää huolta
ajallisesi osuudesta ja Caterinasta
- ja Caterinan tulevasta.

	*

Sivu 59

07.10.2023

Palvelusta

Eroa on ylemmillä ja alemmilla
lahjaksi saadulla
ja ajallisilla hankituilla
-arvonsa molemmilla.

Lakinsa molemmilla
ajallisen rahastuksilla:
lahjaksi saaduilla - lahjaksi antakaa
ajallisen hankituilla - ajallisen tavoilla.

Voimansa molemmilla
ajallisen ulottumalla;
ajallisen hankituilla - ajallisen voimansa
ylemmiltä saaduilla - ylempien voimia.

Mutta, ajallisen rahastus ylemmistä
syö suuren osan ylempien voimista
jättäen kuitenkin pienen siemenen
todisteeksi ylempien osuudesta.

Ajallisen rahastus alemmista
ajallisin hankituista
on ajallisten mukaista.

Tosin, ajallisen on vaikea erottaa
mikä voima milloinkin vaikuttaa;
onko se ajallisen alempi
vaiko, ajallisen jokin ylempi
vai, onko se puhtaasti ylempi

kun kaikenlaisia lahjoja 
on ajassa tarjolla ja saatavana
ajallisen tempuilla hankittavana.

Siinä se ongelma
joka työn hedelmistä tulisi tuntea.

Ja kaiken yllä viel kaiken tarkoituksia;
mikä todella on hyväksi ja oikeata
ajallisen matkalla itse kullekin.

Tässä pikku raapaisu Elämän laeista.

Kuulkoon ken kuulla voi.

	*

Sivu 60

12.10.2023

Narrit ja naamarit

 -No, mitäs me-nys-sitte?

 -Niin, Gentsu, tai siis koala ... kaikki 
muuttuu, tai alkoi jo muuttua, vaan en vielä 
tiedä millaiseksi ja mihin. 
... Oletkos valmiina, Runoilija?

 -Valmiina? Tottakai ... yhtähän tässä 
ollaan, etkö muista. 
Voitais hyvin olla, kun kerran kaikki nyt muuttuu, 
tai siis, muuttui jo, niin jos olisimmekin jatkossa 
vaikka RunoilijaNarri, tai lyhemmin, RunoNarri 
... toisin päin se ei oikein mallaa .. Narriruno, ei.

Ollaan siis RunoNarri, jooko. Siitä sitten heti 
ilmenee se, että yhtä tässä ollaan.

 - ... no entäs-mä ... sitte?

 -Nonni .. ai niin ... mitäs me nyt sulle ...

 -ME .. tai-siis TE? ... SÄ!

 -Noniin no, mä .. siis minä.

 -Ja eksmä tuol-jossai edell-ollu niiku
joku osa sua ... vai, kui-se oli?

 -No niinhän se oli .. niinhän sen oli ..

 -Souu?

 -Niin ... pitäisköhän sinullakin sit olla joku 
naamari, ettei sinunkaan kasvojasi voisi nähdä - niin 
kuin ei meidänkään kasvoja, tai siis minun. Olisit 
sitten niin kuin NarriGentsukoala ... tai lyhemmin
vaikka vain Koalanarri. Oisko toi hyvä?

 -Aijjaa ... mut, mikä naamari?

 -Ootas vähän ... ... ... kokeillaas .. tätä.
... Noonni .... tadaa! Mitäs sanot?

 - ... ? ... toinen silmä ei nääm-mitää.

 -Noo ... pidä sitä kii .. näkeehän toinen .. 
eikös sillä nyt pärjäis. Ei ole nyt muuta. Mutta kun 
löydetään sulle parempi, niin sitten vaihdetaan. 
Mite ois?

 - ... nnn ... noo .. ooks-mä-nys-sit-se, 
mikä-se-ny oli...

 -Narrikoala, joo .. olet .. ja ihan hyvän 
näköinenkin .. vai mitä.

 - ... no-jaa ... sum-mielest-vai?

 -Juu on on, on se. Mut sitten vaihdetaan 
jos löytyy parempi.

 - ... mutku-toi .. toinen silmä ..

 -No kurki sit välillä sieltä jostain välistä,
tai yli, tai ali .. kyllä sillä nyt vähän aikaa pärjää. 
Eiks je?

 - ... noo .. kais-sit-nii ..

 -No hyvä. Ja nyt nää narrit lähtee sinne 
				uusiin!

 - ... jaa .. ett-minne?

 -(huokaus)  .. no, katsotaan hetki, eiköhän 
se tästä taas.

 -Siis-ett ... ootellaa .. taasko-me-vaa ootellaa?
Tää-on-sit yhtä ootteluu koko reissu!

 -Noo, älä nyt hermostu .. kyllä se tästä taas ...

 -Höh! ... Ja mitäs-se-nys-sit-o?

 -Uuttahan se on, uutta kaikki ... en tiiä vielä...

	*

30.10.2023

 - ... tää naamari-o kuuma! Ja ... eihä-täs
 ees tapahdu mitää! 
- Ja missä-säki-oot ollu .. enn-oo nähny sua
vähää aikaa?
 -HUH!  mäenkyl pidä tota .. naamarii enää!

 -No juu, tähän tuli vähän noita ajallisen
hommia ja muuta semmosta ... ja, eikä sun nyt ehkä
tarttekkaan pitää sitä naamaria. Olet ihan muuten
vain se Narrikoala, jooko. Sopiiko näin?

 -Sopii sopii, tottakai sopii - toiha oli iha hirvee .. toi ..
Mut' mitäs-nys-sitte?

 -No katsotaan ... miltä maailmassa nyt
näyttää ... täällä yllä, ja etenkin tuolla alla. 
Hmmm... jaa'a .. pikku etäisyys teki kyllä hyvää ...

	*

Sivu 61

16.10.2023

Kuka toisten poluista

Kuinka vaikea
on ajallista saada uskoa
ett' elämässä on paljon valheita
joilla ikäviä vaikutuksia.

Vaan, onko tarpeellista yrittää korjata
toisten elon polkuja
ja ... voihan se vaikka olla elon tarkoitusta
uskoa niitä elon valheita
ja hankkia niistä ajallisen ongelmia.

- Ehkä, jotta oppisi itse
oman elonsa kautta
tai sitten vain ontua vaivainsa kanssa
elonsa polkua.

Kuka niistä toisten poluista
ja elon tarkoituksista.

Ei yksittäistä ihmistä voi pelastaa
eikä varsinkaan koko maailmaa.

Ja, kuka voisi sanoa
mikä väärin, mikä oikeata
kun ajallisen maailma toteuttaa 
omaa rataansa.

Tarkoituksensa kaikella auringon alla
ja sadan vuoden päästä kukaan 
ei enää näistä muista.

Silloin on uusia totuuksia uusista suista.

Kasvujen polkuja kaikki tyynni.

	*

Sivu 62

31.10.2023

Vain pari viikkoa

Niin, vain pari viikkoa sivussa
tanssia, jumppaa, tanssia ...

Ilmestynyt Israelin sota
Ukraina pauhaa taustalla
uhkat syvenee
valheet, kieroilut, pahenee
- linnut ja virukset ...

ihmisten aiheuttamaa kaikki
itsensä liikkeelle laittamaa
- että maailma muuttuisi.

Mutta, mitäs nyt näistä.
Ja, minkäs niille.

Minkäs tälle maailmalle
yksittäiselle ihmiselle
koko kansakunnalle
uskomattomille valheisiin uskoville

jotka kulkevat kuin lammaslauma
paimenien johdattamina
vaikka kohti tuhoa
ja maailman muutosta.

Nousetko vuorelle huutamaan!
... kuka sinua kuulee
ja, jos joku vaik kuulisi
kuka uskoisi
- ennen kuin itse näkee.

Vaan, uskooko lie sittenkään
tukemaan jo piankin ryhtyy - väärää
min oikeaksi luulee
kun korvansa vain valheita kuulee

- ja niihin uskoo
vaik loppuunsa saakka
vaik elämälleen tulisi millainen taakka.

Ajan henki, valta ja voima
on tuo ja tämä
- aika on hämärä
pian jo pimeä.

Onko sille edes nimeä.

	*

 -Jaa'a ... jo noista kahdesta yllä olevasta
pitäisi tajuta, ettei kannata aikaa hukata
ja valvoa ajallisten touhuja ...
tehkööt mitä tekevät, mitäs se minulle.

Hypätäänpä nyt tästä uudelle sivulle
ja taas uudelle ylemmälle ololle.

-Hei koala! tuus perässä, nyt lähetään taas.

 -Ai minne? .. mihis me-nyj-jo taas?

 -Tule perässä vaan, jätetään nämä 
uhkaavat ajallisen kuvat, ja jatketaan sinne, 
miss' jo kurkimme hetki sitten. Epäilen että siellä 
ois meille jotain kunnon hommia. Mitäs sanot?

 -Juu juu, mennää mennää "ai-NA valmii-NA".

  -Ai, sinä muistat tuommoisenkin sanonnan?

 -Juh, oot kertonu joskus ... etkös sä joskus ollu
joku semmone part-sikalaine .. vai-mikä-se-oli?

 -Juu olin semmonen ... joskus kauan sitten.

 -Nooni! .. sinne uusiin sittev-vaa!

 -Oot sinä kyllä hyvä kaveri .. aina olet valmis
uusiin seikkailuihin mun kanssa.

 -Noo .. ooha-mä luvannu, ettej-jätä sua koskaa.

 -No hyvä, nyt sitten menään! Tup-perässä!

 -Jep! .. tai hei, oikeastaa, sähä voisit vaik 
kantaa mut ... pitkästä aikaa ... vai kui ..

 -No kuule, ihan totta .. hyppäähän tänne mun
olkapäälle .. onhan se rattosampaakin silleen.

 -Noni, täs-ollaa ... alahan mennä .. hopihopi!
	... juhuuu .. taas mennää taas mennää!

	*

... ja tästä sitten sinne  uudelle ylemmälle  ->> 

	(tuossa alla)

Sivut 61 eteenpäin

Viimeisen vision ylempi+2 ulottuma                               Runonarri          -... nii .. tos-on se ovi josta mentiin.             E-kirja (jatko)   Perustettu 1.11.2023                   .           Joten, tässä kirjan osiossa jatketaan matkaa, ja kuvataan elämää ja tulevaa nyt joltain taas ylemmältä tasolta, jonne tuo Runonarri on noussut ...                                                  -Heei, mäki-oon täss! ai niin, siis jonne noussut ... tai oikeammin, jonne he yksissä tuumin lähtivät, kun kyllästyivät seuraamaan ajallisten pimeiltä näyttäviä touhuja. Tällä taas uudella olotilalla voi katsella kaikkea uudesta kulmasta, ja jotenkin paremmin ymmärtää kaikkea.  - Monenlaisia muutoksia taitaa olla taas luvassa.                                     - 5300 -                        Vähin erin kasvaa osio, tärkeimmästä ja kirkkaimmasta valosta, jota ei voi nähdä. Sen valon sisällä ratkeaa monia suuria elämän ja ihmisen kysymyksiä, joista ei taida olla vielä mitään tietoa - jos vain uskallan sitä kaikkea julkaista. Tosin, sen valon näkeminen vaatii vielä kasvua. - Mutta, se valo ON - vain kyky nähdä se, ja sen sisälle, vielä (vähän) puuttuu.       - Tämä ennustus yllättäen toteutuikin jo 27.12.2023

 01.11.2023

Siis, nyt jatkamme tuolta edellisestä osiosta, Matka,
jossa päädyimme seuraavaan:

Sivu 61

16.10.2023

Kuka toisten poluista

Kuinka vaikea
on ajallista saada uskoa
ett' elämässä on paljon valheita
joilla ikäviä vaikutuksia.

Vaan, onko tarpeellista yrittää korjata
toisten elon polkuja
ja ... voihan se vaikka olla elon tarkoitusta
uskoa niitä elon valheita
ja hankkia niistä ajallisen ongelmia.

- Ehkä, jotta oppisi itse
oman elonsa kautta
tai sitten vain ontua vaivainsa kanssa
elonsa polkua.

Kuka niistä toisten poluista
ja elon tarkoituksista.

Ei yksittäistä ihmistä voi pelastaa
eikä varsinkaan koko maailmaa.

Ja, kuka voisi sanoa
mikä väärin, mikä oikeata
kun ajallisen maailma toteuttaa 
omaa rataansa.

Tarkoituksensa kaikella auringon alla
ja sadan vuoden päästä kukaan 
ei enää näistä muista.

Silloin on uusia totuuksia uusista suista.

Kasvujen polkuja kaikki tyynni.

	*

Sivu 62

31.10.2023

Vain pari viikkoa

Niin, vain pari viikkoa sivussa
tanssia, jumppaa, tanssia ...

Ilmestynyt Israelin sota
Ukraina pauhaa taustalla
uhkat syvenee
valheet, kieroilut, pahenee
- linnut ja virukset ...

ihmisten aiheuttamaa kaikki
itsensä liikkeelle laittamaa
- että maailma muuttuisi.

Mutta, mitäs nyt näistä.
Ja, minkäs niille.

Minkäs tälle maailmalle
yksittäiselle ihmiselle
koko kansakunnalle
uskomattomille valheisiin uskoville

jotka kulkevat kuin lammaslauma
paimenien johdattamina
vaikka kohti tuhoa
ja maailman muutosta.

Nousetko vuorelle huutamaan!
... kuka sinua kuulee
ja, jos joku vaik kuulisi
kuka uskoisi
- ennen kuin itse näkee.

Vaan, uskooko lie sittenkään
tukemaan jo piankin ryhtyy - väärää
min oikeaksi luulee
kun korvansa vain valheita kuulee

- ja niihin uskoo
vaik loppuunsa saakka
vaik elämälleen tulisi millainen taakka.

Ajan henki, valta ja voima
on tuo ja tämä
- aika on hämärä
pian jo pimeä.

Onko sille edes nimeä.

	*

  -Jaa'a ... jo noista kahdesta yllä olevasta
pitäisi tajuta, ettei kannata aikaa hukata
ja valvoa ajallisten touhuja ...
tehkööt mitä tekevät, mitäs se minulle.

Hypätäänpä nyt tästä uudelle sivulle
ja taas uudelle ylemmälle ololle.

-Hei koala! tuus perässä, nyt lähetään taas!

 -Ai minne? .. mihis me-nyj-jo taas?

 -Tule perässä vaan, jätetään nämä 
uhkaavat ajallisen kuvat, ja jatketaan sinne, 
miss' jo kurkimme hetki sitten. Epäilen että siellä 
ois meille jotain kunnon hommia. Mitäs sanot?

 -Juu juu, mennää mennää "ai-NA valmii-NA"!

  -Ai, sinä muistat tuommoisenkin sanonnan?

 -Juh, oot kertonu joskus ... etkös sä joskus ollu
joku semmone part-sikalaine .. vai-mikä-se-oli?

 -Juu olin semmonen ... joskus kauan sitten.

 -Nooni! .. sinne uusiin sittev-vaa!

 -Oot sinä kyllä hyvä kaveri .. aina olet valmis
uusiin seikkailuihin mun kanssa.

 -Noo .. ooha-mä luvannu, ettej-jätä sua koskaa.

 -No hyvä, nyt sitten menään! Tup-perässä!

 -Jep! .. tai hei, oikeastaa, sähä voisit vaik 
kantaa mut ... pitkästä aikaa ... vai kui ..

 -No kuule, ihan totta .. hyppäähän tänne mun
olkapäälle .. onhan se rattosampaakin silleen.

 -Noni, täs-ollaa ... alahan mennä  -  hopihopi!
	... juhuuu .. taas mennää taas mennää!

	*

Ja näin me sitten matkataan
	tätä uutta ylemmän ulottumaa.
1.11.2023 alkaen.

Ja tähän alkuun kuitenkin vielä muutama sananen
kuvaamaan ajallisen vaikeuden.
Siksi päätimme suunnata kohti ylempien kuvien.
 

Tämän Matkan alun lupaus sopii edelleen tälle
uudellekin ylemmälle - samaa matkaahan tämäkin.
(Lainaus tuolta Matkan alusta)

"Aika laajaksi pian
kasvaa tämä uudenkin tien kuvaus ja sisältö,
vaan onko jossain ... "

 - ... niin, onko jossain sanottu,
että se ois vain pikku juttu, ja lyhyesti kuvattu.

Ei maailmoita lyhyesti kuvata, ei ajallisen oloa,
ei tulevien suuria suunnitelmia. 
Eikä elämän tarkoituksia,
eikä menneen, olevan ja tulevan kasvuja.

Joten siis, nyt siihen kuvaukseen, ja kuin viimeiseen
matkaan, "Viimeisen Vision MATKAAN",  jonka taival 
ja tie, kuvat, aarteet, värit ja valot, hahmot, elämän 
muodot, ihmiset; menneet, olevat ja tulevat, 
ja enkelit eri tasoiset,

vallat ja voimat, arvorakenteet - ja myös kaikkea sitä
mistä ajallisessa kiistellään ja taistellaan,
suuria sotia rakennetaan, voitetaan ja hävitään,

- ja omista niin kiinni pidetään, että niiden vuoksi 
vaikka tapetaan,
koska, juuri se minun, ja vain minun, on se oikea,
ja toisille luvataan vaikka millainen ankea tuleva.

Onhan noihinkin pakko koskea, tosin ajallansa 
vasta, jotta voimme kuvata tarkoin tarkoituksia -
joka on kuin kaiken tärkein sana koko matkassa.

Siis, Miksi !

	*

 Sivu 63

01.11.2023

Mitä puolustat, mitä vastustat

Mitä noista ajallisista, antaa olla vaan
- niistä saa vain mielen raskaan.

Ja maailma on niin suuri
ja asiain paljous
... mihin kaikkeen vaikuttaa vois yksi ihminen
vaik niin paljon jo itsestään luuli.

Koko ajan hän vain uusia valheita kuuli.

Niitäkin jo, raukka, taas todeksi luuli
- koska juuri niin kuuli.

Vaan, mitä hän oikeasti kuuli
mitä näki - todeksi luuli
millä mittaisi hän sen
miten tunnistaisi totuuden
takana sanojen, välitettyjen kuvien.

Ellei hän erota valhetta, totuutta
hän jo piankin taistelee sanoin, teoin
kuulemansa puolesta
vaikka valhetta kannustaen
tai totuutta vastustaen

ollen vakaasti oikeassa
jonkun käsittämättömän puolella
josta, oikeasti, hän ei ymmärrä mitään
ei taustoja, ei tahtoja
ei valtoja, voimia, valheita
ei julmia suunnitelmia, julmuuksia.

Niin, miten taistelet sinä
jonkun käsittämättömän valheen
tai käsittämättömän totuuden puolesta
... kuitenkaan ymmärtämättä
niiden molempien tarkoitusta.

Sillä, molemmat voivat olla 
yhtä lailla oikeita ajallisen tarkoituksia
ja, vaik molemmat yhdessä
voivat olla kaiken meneillään olevan takana
tuleviin vaikuttamassa
ja sitä muuttamassa.

Joten, mitä teet, sinä pieni ihminen
valheesi, totuutesi tuntemisen kanssa

kun juuri kaiken yhteisen kanssa
toteutuu se tulevien uusi maailma
jota varten juuri on tämä kaikki
- näytti miltä näytti.

Aika aikanaan kaiken todeksi näytti.

*

Sivu 64

05.11.2023

Vaarasta tietämätön

Pelasta ihminen vaarasta
jota hän ei tunne, jossa kuitenkin on, tai oli
- hän suuttuu sinulle
kun on vaarasta tietämätön
ei usko - vaikka oikeasti olisi vaarassa
hän alkaa pelätä.

Vaan, jos olen väärässä
ei hän apua tarvitsekaan
ja lopputulos on sama - terve keho.

Siis suuttuu, jos sai apua
suuttuu, jos ei apua tarvitsekaan.

Sen tekee syntynyt pelko.

	*

Sivu 65

06.11.2023

Tietämättömyydestä vihaa

Sano totuus
totuutta tuntemattomalle
saat itsellesi vastustajan

tai, vaik vihamiehen
joka omistansa kiinni pitäen
omaansa puolustaa
- vaik syvää valhetta
kulkien laumojen mukana
uskoen valheita.

Koska totuus tuo pelkoa, levottomuutta
suurta ristiriitaa, sotkien valheellista harmoniaa
kuin turvaa, jota oikeasti ei olekaan

on vain luuloa
ja valheellisten sanoja
ja suurten joukkojen samankaltaisuutta
ja auktoriteettien harhoja
- tahallisia tai tahattomia
tai kaukaa johdettuja
milloin mistäkin suunnasta.

	*

Sivu 66

06.11.2023

Rapisi kauniit sanat

Murtui iloisten siipien havina
rapisi kauniit sanat
ja tulevien yhteiset kuvat

kun totuuden sana ylitse kävi
sanat valheita näki.

	*

Sivu 67

06.11.2023

Jos hoidan itteni vain

Jos lakkaan välittämästä
vaivaa näkemästä
valheita esille nostamasta
”pelottavia” sanoja sanomasta ...

mitäs ne minuun kuuluu
toisten teot, tilat, ajatukset
valheelliset turvat
kalliolta putoamiset, murhat
- kansanmurhat...

mitä se minuun kuuluu.

Tehkööt tekojaan
pudotkoon rotkoihin, sairastukoot
tai pysykööt terveinä
... vaikka vain luulossaan
- tai ihan oikeasti

mitäs se minulle 
hoidan itteni vain
oman osani kantain.

Vaan, jos kerrot totuuden
saat vihamiehiä
olet epäluotettava haahuilija
kuin kansan vihollinen.

Toit esille pelon
valheilla piilotetun pelon.

Tuhosit kepeän tulevan
valheellisen unelman
kun toit esille piilotetun sala-kudelman.

Toit pimeyden valoon
valaisit valheelliset lupaukset ja unelmat
valaisit valheiden totuudet.

	*

Sivu 68

08.11.2023

Etääntyvä maailma

Tämä minun maailmani
on päivä päivältä yhä kauempana
ajallisen maailmasta.

Eikä näillä voimilla
ole edes tarkoitus
pelastaa ajallisen maailmaa
eikä sen ihmisiä.

Tavoitteet on kauempana ...
ajallisen ja ajattoman takana
todellisessa unelmassa
- uudessa ajassa.

	*

Sivu 69

07.11.2023

Matka kanssani

Matka kanssani
ei taida olla ihan tavallinen reissu
- se on seikkailu
etkä ole vielä nähnyt siitä paljoakaan
- en ehkä itsekään

... kas, kun koskaan ei tiedä
mitä seuraavan mutkan takana odottaa.

	- Mukana?

Onko sinulla uteliaisuutta katsoa
kulkea rinnalla.

Se saamani sana: ”Tanssi poika, tanssi
siin' on sun sielusi voima”, on erikoinen.

Siinä ei sanota ” ... lihastesi voima”
vaan, ”sielusi voima”.

	- Mukana?

Outo maailma.

Tämän ulkoisen näkyvän maailman takana
on salattu ulottuma.

	- Mukana?

Siis, kuin Suuri Seikkailu.
Olet kuin Liisa Ihmemaassa
ja vastaan tulee outoja juttuja.

	- Mukana?

Rikasta elämän kulkua
ja uusia ulottumia
outoja maailmoita ja maailman kuvia
unelmia jostain tulevasta
mystisiä rakennelmia.

	- Mukana?

Ja valoa, joka ei ajassa näy
joka on kaiken takana.

... Nyt on kyllä tapahtunut joku juttu?
Kehossa outoja reaktioita .. taas kerran.

	*

Vaikka tähän väliin muutamia lainauksia 
Viimeinen Visio - Matkan alkutaipaleelta;  ->>
    lupauksia ja tulevien kuvauksia
    ohjeita miten oikein suhtautua ajallisen tapoihin 
    ja tulevien uusiin.

	*

Sivu 70

11.11.2023

Turha huoli

Mutta, tuo huoleni
toisten tiloista ja oloista
- turhahan se on.

Muut elävät elämäänsä
tekevät tekojaan
ehkä täyttävät elonsa tehtävää.

Tekevät omat päätöksensä
... hyvään tai huonoon
mitäs ne minulle kuuluu.

Minä hoidan vain omani osan.
 

Ja, jos nyt vaikka sattuisi niin
ett' eteeni tuotaisiin joku
jossa apuani tarvittaisiin
niin, onhan minulla varustus 

ajallisten lupien mukaisesti
olla avuksi ja palvella
kaikessa hiljaisuudessa.

Mikä tässä nyt ois niin vaikeata.

	*

  -Noni, otav-vaa must mallii .. mähän oon tällane
ilone veitikka .. eks ookki , vähä sellane, oonha, vai .. 

 -Noo .. olet olet. Hyväksi malliksi ja seuraksi
sinä tässä matkallamme olet .. ollu koko ajan. Etkä koskaan
mistään turhista huolestu .. etkä hermostu mistään, vai mitä.
Ethä?

 -Noo ... e .. kai

	*
 

 19.11.2023

-Mut hei! Monta päivää jo menny, kai ... eikä tääl
tapahu mitää?

-No odotellaan vielä vähän ... jospa tässä on vain
jokin tarpeellinen välivaihe, tai jotai...

Sivu 71

20.11.2023

Vähän muistelua

 -Muistatkos koala, kun oltiin silloin vielä siellä 
laivalla ja kun sinä olit se tärkeä Försti, joka ohjasit 
sitä upeaa laivaa...

 -Nii...

 -Niin, niin muistako kun katseltiin sen laivan 
kaiteen yli sinne alas ajallisen maailmaan, muistatko ... 
niin miltä siellä alhaalla silloin näytti? Muistatko?

 - ... jaa, muistan .. oli aika tummaa sillo .. ja koko 
ajan se vaa tummu lisää. Juu, sem-mä-kyl muistan.     ->>

 -No, katsohan täältä missä nyt ollaan, tosin 
paljon kauempana, niin miltäs siellä nyt näyttää?

 - ... noo .. vähä huonostiha täält sinne näkyy ...
aika pitkä matka, vai mitä ... mutta eihä sielt oikeesti
näykkää enää paljo mitää - pelkkää mustaa vaa ...

 -Niinpä, niin minustakin - ja kaikenlaista 
pikku välähtelyä siellä seassa kuitenkin, vai mitä.

  - ... juu, ku-ois jotai kipinöitä vaa ... ei niit 
kipinöit sillo ollu, eihä.

 -Ei ollut silloin, oli vain sellaista vähin erin
hämärtyvää kuvaa - ja jotain kuin raskautta.
Ja se Aatami Anturikin oli silloin siellä seassa.

  - ... nii .. mut enäähä se-ei-oo siellä, eihä?

 -Ei ole enää, sehän otettiin sieltä pois 
katsomasta ja kärsimästä.

 - ... no, missäs-se ny-o ... se Aatami?

 -No kuule, se on vähän hassu juttu, mutta ...
se on nyt täällä mun viittani alla, vähän niin kuin 
piilossa. ... On niin paljon tapahtunut sen jälkeen.

 -Aha ... tot-mäenkyl tajuu, mut hyvä-nii sit
kuiteski, vai ...

 -Niin on. Ja, onhan minulla .. tai siis meillä, 
yhteys vielä sinne laivaankin, sen erikoiseen 
porukkaan - muistatko niitä vielä...

  - ... joo!  muistan ... jännää joukkoo ...

 -Niinpä - ja osallaanhan nekin on mukana 
edelleen täälläkin ... täällä mun viittani alla ... no, 
vähän erikoistahan sekin.

 -Aha, ai-ett .. neki siel? hmm .. eiks-siel-oo jo 
aika ruuhk... tai no ... emmä-kyl-vielkää tajuu siit mitää ...

 -Noo, ei se mitään, pääasia että ovat mukana 
edelleen.

 - ... no-niiv-vissii - vaikkem-mä niit nyn-nääkkää. 
Mut jos sä ite näät ... ni eikse-oo iha hyvä juttu se.

 -On se - nähdään samalla jotenkin lähempää, 
mitä siellä ajallisissa oikein tapahtuu - vaikka ... 
kovin on siellä pimeätä ... ja paljon on niitä kipinöitä.

 - ... no niinpä .. ja lisääntyyki vaa koko aja.

 - (hiljainen huokaus) ... nii'i ...

 -Mutta kuules, koala, oletko huomannut, 
miten monet nuo ajallisen asiat näyttävät täältä 
ylhäältä katsoen ihan toisenlaisilta ... 
			... ihan toisenlaisilta.

 -Ai .. näyttää-vai ... mitkä siis .. ja mitennii ...

 -Noo .. monet ajallisten kirjoitukset, jopa 
vanhatkin sellaiset, kaikenlaiset profetiat ja 
ennustukset jne. Ja aivan erityisesti kaikki tiedotus,
jota siellä viljellään. Kauheasti valheita niissä.

 -Älä ! ... enn-oo huomannu mitää sellast ... 
tai ... enn-oon-ny semmosii osannukkaa ... seurata. 
Pitäskö mun?

	*

Sivu 72

22.11.2023

Tärkeä puhuttelu

 -Hiljaisen hetkesi pohdiskelut...
oli, kuin mitään ei tapahtuisi
vaikka kaiken aikaa tapahtuu niin paljon
myös valheita ja sotien melskeitä.

Et vain näe niitä, etkä ymmärrä osaasi
- hiljainen hetki on kasvullesi tärkeä.

Ajallisen ajatus alkaa vain keksiä kiemuroita
luuloja ... epäuskoakin;
onko millään mitään merkitystä
kuin mikään ei tunnu tärkeältä.

Eikä oikein saa mistään kiinni
vaikka koko maailma on muutoksessa;
     elämä muuttuu
     ihmiset muuttuvat
     asiat ja tilanteet muuttuvat ...

- Ajallisen elon levottomuutta.
 

Niin ... 
kuin vastauksena mielesi kiemuroihin
siirtyessäsi tämän ylemmän tason näkymiin
		(sivut 63-67)
jossa siis ei vielä ole näkynyt mitään.

Oli vain kuin tyhjä hetki
ennen sen uuden, vielä näkymättömän edellä.

Tuo monenlainen haikailu ja pohdiskelu
oli kuitenkin tärkeä
sillä täällä, kuin tyhjästä .. on hyvä nyhjäistä
ja sitten kohdistua kuin puhtaana uusiin 
eikä miettiä joutuvia.
 

-Siksikö vain ois ollut kaikki tää vaiva
vuoskymmenten mittainen matka
että voisit sanoa: ”Mitä se minuun kuuluu,
toisten tilat ja vaivat.”

Hukkaanko heitettäisiin kaikki se vaiva,
työ, koulu, kokemus
ja arvokas ylemmän opetus ...
ett' jätettäisiin kaikki vain käyttämättä
juuri kun ois käytön aika ja paikka.

Olisihan se aika erikoinen suunnitelma;
lähes koko elon mittainen kasvatus
lahjaksi annettu
ja lahjana kuljetettu koko elon matka
lahjaksi opetettu 
elon koulussa kasvatettu ja ruokittu
ja kaikki elon hyvä annettu
tieto, viisaus ja taito vahvistettu
suotu elämän ja ylemmän ymmärrystä

että, sitten vain kuin kepeästi sanottaisiin:
   ”Mitä se minuun kuuluu
     toisten elämät, tilat ja teot"
     väärät tai oikeat valinnat"
- ja kuka niistä sanoo, kumpia oikeasti ovat.

Niin, nytkö juuri pantaisiin kaikki kuin sivuun
kun maailma kuin hajoaa ympärillä
ja avun tarvitsijain joukko on valtava
... oli ne sitten ketä tahansa
valintojansa tehneitä suuntaan ja toiseen.

Ei ole sinun tehtäväsi sitä arvioida
ainoastaan vain auttaa ja palvella
eteesi tuotuja ja kulkeutuvia.

Siis, jos kerran on annettu voima ja valta 
tieto ja taito
ja ymmärrys aito alemman ja ylemmän
ja kuulo, ja lupaukset suuret - ikäkin
tehtävään valmistettu suuressa ohjauksessa
kuin suuressa armossa lahjaksi suotu

niin, eikö oikein ois 
se kaikki nyt hyväksi antaa
tietoa, taitoa ja apua jakaa
- kuka kuulee, tai vaik kuulematta.

Kuka ihminen niitä toisten elon kulkuja
tehtäviä, aikoja ja paikkoja
elämän valintoja ja arvokkaita tuloksia
jotka kullakin on omansa
... eikä niiden virkaa ja osuutta ajassa
osaa kukaan sanoa.

Jos vain uskoa
ett' kaikella aina on tarkoituksia
jotta kaikki voi toteutua
mikä edeltä piirretty on itse kullekin
ja koko ajalle ja maalle
kohti suurta tavoitetta
joka on ollut voimassa jo aikain alusta.

- Siis, jos sittenkin vain ... toimeen.
 

Ja muistaa se yksi ja ainoa ehto: Tahdotko?
(Katso sivut 40 ja 50)

	*

Sivu 73

24.-30.11.2023

Suuria kysymyksiä

Miksi, on olemassa ihminen.
Mitä kaikkia osia ja ulottumia on ihmisessä.
Millaisia aikakerroksia ja ulottumakerroksia
on olemassa.

Mitä merkitsevät ajalliset tunnukset ja mielikuvat:
	suuret kirjaimet
	mikä on käärme
	miksi käärme on monissa tunnuksissa ...

Voi, kysymysten, kuvien ja symbolien
määrä kuin loputun.
Ja, mitä ovat ajallisten voimien taustat.

Ja kaiken lopuksi jää aina yksi ja sama,
yksi sana: Miksi? - eikä pian enää sitäkään.

 -Oi, kysymysten paljous valtaa mieleni,
huokaa Runonarri kaiken keskellä
ja maailmoitten seassa.

 -Voi poika parka! 
Ei maailma kaikkineen aukea ajallisissa.
Vast' ajallisten takaisissa
voi kaikkeen saada vastauksia.

Mutta, kahden maailman kansalaisena
on vastauksia tarjolla
enemmän kuin ajallisessa ajassa
jossa ajallisen takaiset
jää ajallisissa saavuttamatta.

Mutta, kahden maailman kansalaisena
on saatavana myös vastauksia
ajallisista ja ajattomista, voimista ja valloista 
ja, kummat ovat kumpia
mit' ajallisissa vaikuttavat.

Siis, on olemassa monenlaisia valtoja ja voimia
myös henkivaltoja
jotka ovat vain ajallisia, eivät ajattomia
ja niiden kaikkien erottaminen 
ajallisin voimin ja toimin on mahdotonta.

Mutta, kahden maailman kansalaisena
niidenkin erottaminen on mahdollista.

Siis, kaikki voimat kantavat
ja voimaa antavat ajallisen maailmassa
- ja tottahan sekin on.

Mut' ylemmän maailma
on ajallisten maailmalle tuntematon.

Vaan, mikä voima kellekin on tarpeen
kelle tarpeeton.
Ajalliselle tuo erottaminen on mahdoton
... ja myös tarpeeton.

Ajalliset ovat ajallisissa
vaikuttavat ja etsivät ajallisissa
matkustelevat ajallisen voimilla ties minne
näkyvän maailman kulmille.
- Sellainen on mahdollista.

Antaa heidän tehdä sitä
sellainen on sallittua
kiinnostua kaikesta 
näkyväisen kuin näkymättömistä.
 

Mutta silti, on olemassa kaksi ”maailmaa”
tuo kaikki näkyvä, vaik ois kuinka kaukana
satoin .. tuhansin valovuosien takana
silti se on samaa
näkyväisen maailmaa ja ulottumaa.

Ja viel niidenkin kaikkien näkyväisten takana
on lisää ja lisää näkyväisen ulottumaa
- kuin koko avaruuden päähän asti kantavaa.
Jos missä sellaista ees on?

Vaan, kaiken tuon näkyväisen takana piilossa
on se toinen, näkymätön ”maailma”

(Siis, oikeasti ... ei voine sanoa maailma, koska se ei 
muodostu maasta eikä ilmasta, vaikkakin ... 
onhan siellä omansa maa ja olotila.)

... eikä sitä tarvitse kaukaa hakea
edes tuhansien tuhansien valovuosien takaanta
vaan, se on tässä ja nyt
ihan vierellä ja edessä, alla ja yllä
ja joka puolella

ja avain sinne sen näkemiseen
on ihmisen itsensä sisällä
piilossa, tai tiedossa
ja sillä vain katsella kaikkea kaunista
ajassa, ja ajallisen takana.

Siis, kaksi maailmaa, näkyväinen ja näkymätön
ja miten ovatkaan ne erilaisia toisilleen 
- eri ulottumia.

Toisesta voi katsoa molempia
toisesta vain toista.

Mutta, kahden maailman kansalainen
voi nähdä, tietää ja tuntea molempia.

Ja, tärkeätä on ymmärtää
ett' molemmilla on paikkansa tässä kaikkeudessa
jossa vain osa on ihmiselle näkyvää
mutta, kahden maailman kansalaiselle
kaikki on ymmärrettävää
vaikka kaikki ei olekaan näkyvää

sillä, ajallisen silmin voi nähdä 
vain ajallisen ulottumaa
vaikka se olisikin sitä ajallisen ylempää

mutta, niillä ei voi nähdä
sitä ajallisen ylemmän ylempää
sillä se näkeminen
vaatii silmää ylempää.
 

Mutta, tärkeätä on se
että kaikella on paikkansa ja vaivansa
tehtävänsä ja tarkoituksensa
alemmilla ja ylemmillä.

Ja kummankaan ei tule toistaan
arvostella ja tuomita
sillä kaikkea on kaikille
tutkittavaa ja matkattavaa, alla ja yllä.

Ja, aina aikanaan ollaan ajallisen yllä
mutta, siellä on monia tasoja
taas ylempien yllä
ja matkoille riittää merkityksiä
ja kasvuja kasvaa kohti ylempiä.

Ja, kullekin löytyy paikkoja siellä
kuin myös täällä ylempien alla
vaikka olisikin mahdollista kurkkia
maailman ajallisen ylemmillä.
 

Siis, kukin tekee tehtäväänsä
etsii elämäänsä
ja tarkoituksia milloin mistäkin
ja mitenkin, omien voimiensa mukaan
- eikä kaikkeen tarvitse mennä mukaan.

Kukin toteuttaa juuri sitä
mihin hänet on saatettu, kuljetettu
joillekin kuin edeltä luvattu
ja ovat onnellisia löydöistään ja matkoistaan
- siis, tarkoituksia.

Ja, joillekin on toisia tarkoituksia kuin toisille
ja joillekin vaik kaukaisia, ajattomien takaisia
suuria tuntemattomia
- siis, ajalliselle ajalle tuntemattomia.
 

Voi maailmaa, voi suurta kaikkeutta
ja viel suurta senkin takaista
... ja viel senkin takaista.

Ja, ihminen ... niin ... on niin pieni
vaikka hänelläkin, ja hänessä
on kaikkeuden siemen kasvamassa
omassa kokonaisuudessaan
joka sekin jo on omansa pieni kaikkeuden osa
- ihmiselle itselleen viel tuntematon

mutta, aikanaan ...
aikanaan ajallisen maailman takana
hänelle avautuu se maailma, ulottuma
jossa se siemen saa omaansa kasvua.
 

Ja, sinä sait tietää tämän kaiken
kun etsit sinulle tuntemattomia voimia
ja halusit tietää shamanismin taustoja.

Tuo kysymyksesi 
sinut näihin kaukaisiin johdatti
ajallisiin ja sen voimiin
ja niitä ylempien, ylempiin ulottumiin
ja viel niidenkin takaisiin
kaikkeuden kaukaisiin

- ja vielä niidenkin takaisiin
suuriin tuntemattomiin.

Ja muista, se kuin ikuinen lupaus:
Etsi viisautta ja ymmärrystä
niin kaikki muukin sinulle sen ohessa annetaan.
 

 -Voi kauheata! Huokaa nyt Runonarri,
-mitä enemmän minä viisautta ja tietoa saan
mitä enemmän ymmärrykseni lisääntyy ...
sen vähemmän minä näen ja tiedän ymmärtäväni 
kaikkeuden kaikkeutta
ajallista, ja kaikkea kaikkeuden takaista
- olevaa ja tulevaa.

 -Niinhän se on, sinä Runoilija parka.
Kasvun tie on raskas, ja kuin yhäti vain vähenevä
kun tieto ja ymmärrys on lisääntyvä.

 -Voi minua onnetonta, kun ymmärrykseni lisääntyy
minä huomaan tietoni vähäisyyden
- olen kuin tietämätön kaiken kaikkeuden edessä
kuin oisin ajanut sen matkani arvokkaan laivan
tuntemattomuuden edessä olevalle karille

josta voin vain nähdä 
kuin taivaanrannan aavistuksen 
nousevasta uudesta aamusta 
- jonka avautuvasta päivästä
on vain jokin tuntemattoman toivon häivä.

 - ... mut, heei kuule! .. relaa nyv-vähä ...
        Pitääk-sun-ny kaikki tietää - ja eiks tää matkaki
ollu vast-alussa. Meidänhä piti ootella ... eik-se ollu nii
vai-mite ... ihaillaan-nyv-vaan tät-kaikkee mikä nyn-näkyy
jooko - ei mul-ainaskaa oo mikää kiire mihikää.

 - ... no .. niinhän se on .. ihan oikein, koala,
hyvä kun muistutit. Ehkä minä olen vähän malttamaton.

 - ... ai vähä-vai .. no hyvä ett se sentää tajus itekki.

Sivu 74

Peurunka 10.12.2023
 

Pikku ongelma.

 -Voi, mitä minä teen
mitä ystävilleni luen?

No, omistani tietenkin luen
vaan sanoja on kuin rannan hiekkaa
kuin silmän kantamattomiin...

jos kouralla nappasen siitä pienen osan
mitä mahtaakaan kertoa se
- sopiiko ees tälle ajalle, hetkelle.

Ja oisko sanat sattuvat
kuulijoita koskettavat
- no, ehkä yksi sana yhdelle, toinen toiselle.

Ja olisivatko elon rakennukseksi
iloksi - tai vaik suruksi ...

Oi, mikä riski!

 -”Oi, Sinä suurempi suuri - sanojen mestasi
koppaa rannasta kupillinen
... tai, pudota taivaista 
tai, tuo vaik hiekkamyrsky merten takaa - tai taivaitten
kuljeta sanoja elon, menneitten, tulevien
voimaa ja iloa antaen - 
rakentaen ees pienen pätkän eloni pirtaa.

Anna sanojen koskettavien virtaa
kuin yli maallisten ajatusten
hetkien, murheitten
sammuta paha, sytytä ilo - elämän hyvä.

Anna sanojen syöpyä
kaiva niille piilo syvä.

Ja vaik sanoista ei muistaisi hän ainuttakaan
ne salaisesti kylvää - kasvaa
ja aikanaan voimaksi leikkaa.

Tai no!  

Jos luottaa voisin
uskaltaisin taas kerran intuition voimaan
jonkin suuremman ohjaavaan voimaan
sanoja muovaavaan - juuri siihen hetkeen mi edessä on
- muu tapa on nyt kuin mahdoton."
 

Ja näin vuotivat sanaset...

05.12.2023   04.30-05.22

(Otsikko piilossa - lopussa)

 -Katso ihmistä
kuorensa sisäistä
sisälleen koteloitunutta
kotelonsa vankia.

Katso ihmistä 
älä ulkoista
sillä, eihän hän, oikeasti, ole siinä
silmin näkyvässä
vaan, näkyväisen sisällä
- piilossa.

Etkä häntä näkyväisestä tunne
näkyväisestä tulee vain tunne
	ett' hän on sellainen
vaikket häntä lainkaan tunne.

Katso ihmistä - näetkö häntä?

Et näe
et koskaan tiedä, tunne
millainen hän oikeasti on;

millainen vaik julma
tai, sydämen lämmin, hellä
kokonainen omansa maailma
joka on vain koteloituna
kuorensa alla piilossa
näkeväisen silmiltä salassa.

Hän on se
joka täällä on kasvamassa
- kasvaa, tai kasvoi
iloitsi tai kärsi
elämästä oppi
- oppi mit' toiset ei nää

ja kaiken päätteeksi
hän jatkaa elämää
- vain se kotelo jäi
jonka vallassa
hän elonsa matkan käi.

Mutta, se kotelo vähäinen
ajallinen kuin auto vain
joka aikansa kulki ja kuljetti
- ihmistä
ja hänen kasvuaan avusti.

Ja kun kotelo vihdoin hajosi
se ihmisen oppineen vapautti
- - ja koitti ilo
se suuri ihana vapaus
vailla kotelon kahleita.

Ja kuviksi jälkipolville
jäi vain kuvia kotelosta.

-Siin' on kuva hänestä, sanotaan.

Eikä kukaan kuitenkaan
häntä kuvasta näe eikä tunne
vain, sen ajallisen ajoneuvonsa vain
joka aikanaan 
oman puisen kotelonsa sai.

Ihmisen ajallisesta vapauttain
ja hän huokaa: -Minä vihdoin
itseni taas vapaaksi sain!

- 

Ja tästä voisi tarinaa jatkaa, vaikka 
... miten eli ihminen.

Elikö itseään ihmistä kasvattain
vaiko vain kotelonsa pintaa arvostain.

- Mutta, se onkin sitten jo toisen tarinan aihe.

Niin, se otsikko, joka on vasta täällä, runon lopussa:
Voisiko se olla vaikka ...

		Kotelo
		Kotelon elämää
		Elämää kotelossa
		Ihminen
		Ihminen kotelossa
		Ihminen piilossa
		Tuntematon ihminen
		Näkymätön ihminen

		Tai ehkä ... kokouksen ehdotuksia
		Sielu
		Kätketty ihminen
		

Siis - mikä nimeksi? Päätä sinä.

	*

Sivu 75

13.12.2023

Mahdotonta ja mahdollista

 -Mietit edelleen, 
oletko ollut, tehnyt, riittävästi jotain

oletko harjoitellut
oletko ollut jotain enemmän, paremmin.

Mietit, oletko ansainnut ... saada voimia
- oletko ollut kyllin hyvä.

Mutta, sinä tiedät kyllä
ei täällä, tällä tasolla enää ansaita 
eikä harjoitella jotain varten ...

täällä saadaan lahjaksi
kaikki mikä tarvitaan siihen, missä pitää olla
- ei muualla.

Muilla on muut paikat, sinulla omasi
- älä hajota.
 

Joten, odota hetki
aikasi on täysi - kohta olla se

olla valmiina siihen
mihin kaikki tää kasvu ja matka
mikä kaiken tarkoitus on
- valmistettu kuin ”kädestä kohtalon”
vaikkei sellaista olekaan
on vain tarkoitus, tehtävä, ja työ.

Kohta kello lyö, ja varuste on valmis
- voima jo on.

Ajallisen aika kuin mahdoton.

Mutta, mikään ei ole mahdoton
kaikki se tarpeellinen on mahdollista
- se ei ole mahdoton.

	*
 

 Sivu 76

14.12.2023

Miten voisin nähdä

 -Miten voisin nähdä enemmän, tarkemmin
- ja myös ymmärtää näkemäni taustaisemmin?

 -Niin, nähdä enemmän ... ei yksin riitä
sillä, näkeminen ei ole ymmärtämistä
- siis, todellisen ymmärtämistä

sillä, ihminen nähdessään muodostaa 
aina vain omansa kuvan näkemästään
mielensä, pelkoinsa, ja oppimansa mukaan.

Ymmärtäminen on suurempaa 
kuin näkeminen ilman ymmärrystä
ja, totuuden näkeminen vaik ilman näkemistä
on suurta ymmärrystä.

Ja nyt, on monenlaisia näkemisiä
ja monia näkijöitä
jotka muodostavat ajan kuvia
ilman oikeata ymmärrystä;

- kuvat vain ajallisen huvia
ja sekoittavat maailman kuvia
... ja perässä seuraajille
maailman seuraaminen
on suurta huvia.

Ja kansa uskoo ... sitä huvia
ja seuraa valheellisesti rakennettuja kuvia
joiden seuraamisesta ei koidukaan enää huvia
vaan, todellisen julmia kuvia
jotka eivät enää olekaan
mitään kauniita unia.

Elo on yhtä väärien kuvien
		huvien ja unien aikaa
ja luullaan niissä olevan jotain taikaa
- ett' näin maailma makaa.

Vaikka kaiken tuon valheellisen takana
on todellinen maailma
se voima ja valta
- ja Suuri Suunnitelma

mutta, sitähän ei voi nähdä
ellei ole sitä oikeata ymmärrystä
joka kaiken toiseksi kääntää
valheen valheeksi vääntää.

Oikea ymmärrys
valheet totuudeksi kääntää
ja todelliset tarkoitukset esille säätää.

Vaan, kuka ymmärtää
totuudet valheiden takaa
miten maailma oikeasti makaa.

Mut' oikea ymmärrys takaa
ett' maailma muuttuu
ja se jo piankin oikealla tavalla makaa
ja eloa jatkaa.

- Ymmärsitkö kaiken sanojen takaa?

Mutta, sanaakaan ei saa muuttaa
tarkoitus pian katoaa
ja käännös toiselle kielelle jo 
	tarkoitusta muuttaa
ja viel toiselta kolmannelle
	kaiken tarkoitetun kadottaa.

	*
 

Sivu 77

22.12.2023

Riisumisen aikaa

Joulun aikaa ...
sen kuin aina niin odotetun Joulun aikaa
- ja sen taikaa.

Vaan, minne katoaa tää kaikki
aika ja maa
kun kaikki vähin erin katoaa
tunteet
monet muistot
ihmisetkin niin ihanat
epämääräiset toiveet, unelmat.

Toivotaan lepoa ja rauhaa
ystävyyttä ihmisten kesken
hyvää tahtoa
hyvän jatkoa toinen toiselle.

Ja, mitä näemme ja kuulemme ..
sotaa ja uhkaa
varustelua ja sotajoukkojen siirtoa
kaiken tuntemattoman suunnittelua ...

Missä on se rauha
missä hyvä mieli, turva?

Poissa on se Joulun sadun hurma.

Yllämme leijuu ikävien uutisten julma,
joka Joulun saduilla 
enkä onnistutaan peittämään
päiväksi, pariksi. Onnistuuko?

On kuin suurella kumilla pyyhittäisiin pois
aina pieni osa kerrallaan
menneen elon ja onnen hetkiä

- häviävät vain jonnekin
eikä niitä enää ole
ei kohta enää ees sitä Joulun satua
- onko ees joulumaata.

No, lunta vielä sentään - tänään.

Riisumisen aikaa.

Tänä yönä
ja koko kuluneella viikolla
riisuttu pois Joulu valheineen
ja sanomineen
jää vain se vanha ukki, se Joulupukki
lahjat ja niiden huoli.

Muu joulusta juuri kuoli.

Riisumisen aikaa.

Riisutaan pois maata ja sen turvaa
hyviä menneitten sopimuksia
ystävyyssuhteita ja lupauksia.

Mitä enää jäljelle jää?
   Läheiset
   terveys ... no jaa ... kauanko sitäkään
   vapaus, vapaa maa - Mikä!? - Onko sitä?

Riisumisen aikaa.

Kallis Isänmaa ... vähin erin katoaa
ja jäljelle jää ... niin, mitä jää jäljelle
kun sadut poistuvat?

Jäljelle jää ... julma totuus.

	*

 Sivu 78

24.12.2023

Aikaisin aattoaamuna

Joulun juhla
satujen maa
vuodet satua kasvattaa
- muuttuu Maa.

Muuttuu Maa
muuttuu ihminen
muuttuu ihmisen sisäinen

valmistaa aikaa tulevien
uudenlaisten Joulujen

sydänten iki-yhteyden
takana Suuren Totuuden
sen salaisen Rakkauden.

	*
 

Sivu 79

25.12.2023

Matkasta lastuja

Matkata
     yksin
     seurassa suloisessa
     yhdessä

toinen on edellä
toinen perässä.

Olet painona toiselle
tai, toinen sinulle.

Jäät kiinni - et etene.
Jätä se toinen - etene yksin.

Harvoin yhdessä yhteinen kasvu
- oma tie kummallakin.

Jos suuri yhteisö
yhteinen sydän - hetken
jos jäät, et kasva
jos lähdet - voit kasvaa.

Ystävä, yhteisö
hyvä ... paha
yhteinen sydän hetken ihana
sit jarru ... toinen toiselle.

Riidalla irti - oma tie tärkeä
kasvu on elon tehtävä ja tarkoitus
kasvaa sisäinen tieto, viisaus
ymmärrys - Rakkaus, Totuus!

Elämän tarkoitus.

Sinun omasi - sitä älä unohda.

Elon kasvusta elon seikkailu.
 

Yksinäinen - sitäkin.

Vaan, yhdessä syvällä sisällä
ulottumissa ylemmissä
jossa kuolemaa ei ole
- elon matka on loppumaton.

Ja jokaisen sanan takana
on omansa maailma.

Portaita edessä ja takana
toteutat suurta lupausta
jolla ei ole loppua.

Matka vaatii
kasvattaa kuulevia korvia
ja sisäisen sydäntä.

Sanoissa - on maailma!

	*
 

 Sivu 80

26.12.2023

Muista aina

Muista aina 
	ruuan kanssa
	samoin kaiken juoman
	lääkkeiden apua tuovan

ett' lisäät "Elämän voiman";
	estät liialliset
	estät myrkyt, vahingot
	lisäät puutteet ravinnon.

Näin herätät kehon toimet
ja varmistat terveyden.

Turvaat Elämän kauneuden.

	*
 

Sivu 81

27.12.2023  aamulla

Uusi portti

Jotain jäi taas taakse
kun uusi portti avautui
josta käydä
uusia nähdä.

Täyttyi aika
täyttyi matka
edessä uusi aika
uusia nähdä ja oppia.

Tänään - tänä muutoksen päivänä
on niin vaikea nähdä eteen ja taa
tuleva vast verhojaan avaa
- salaisuuksia eteen valmistaa.

Pitää vain malttaa
- hetki odottaa ja levätä -
ja vain kuunnella
tulevien lupauksia.

	*

Ja tästä tuolle uudelle Portille ... (alla)
  

Sivut 82 eteenpäin

Viimeisen vision ylempi+3 ulottuma       Portti ulottumaan            E-kirja (Viimeinen visio - jatko)   Perustettu 27.12.2023  Ja tässä tarinan matkaajat:         Runonarri           ja uskollinen urhea      ystävänsä pikku Koala           -...mommikää pikku!  .. Höh!    Nyt on noustu taas uudelle tasolle, jossa voi nähdä enemmän.  Tässä kirjan osiossa jatketaan matkaa, ja kuvataan kaikkea olevaista, ehkä myös tulevaista, nyt uudelta ylemmältä tasolta, jonne nuo matkaajat juuri kuin humpsahtivat sisään tuosta ovesta. Edellisen osion alussa oleva ennustus toteutuikin näin pian, kun tarvittavat energiat ja kyvyt saavuttivat määränsä rajat.                                                                       - 10.000 -

 27.12.2023

Siis, nyt jatkamme tuolta edellisestä osiosta, Matkan ylempi-2
ulottuma, jossa oli jälleen enteitä tästä uudesta tilasta.
 

Esimerkiksi

Sivu 73  Suuria kysymyksiä  (24.-30.11.2023)
Sivu 75  Mahdotonta ja mahdollista  (13.12.2023)
Sivu 76  Miten voisin nähdä enemmän  (14.12.2023)

Sivu 81  Uusi portti  (27.12.2023)

27.12.2023  aamulla

Uusi portti

Jotain jäi taas taakse
kun uusi portti avautui
josta käydä
uusia nähdä.

Täyttyi aika
täyttyi matka
edessä uusi aika
uusia nähdä ja oppia.

Tänään - tänä muutoksen päivänä
on niin vaikea nähdä eteen ja taa
tuleva vast verhojaan avaa
- salaisuuksia eteen valmistaa.

Pitää vain malttaa
- hetki odottaa ja levätä -
ja vain kuunnella
tulevien lupauksia.

	*

Sivu 82

27.12.2023

Uusi ulottuma - portista sisään

-"Tuoko ovi onnea
ovi uuden ulottuman
joka avaa uuden ajattoman
uuden tavan nähdä, kuulla, ja ajatella
ajallisen ajan mahdollisia ja mahdottomia.

Antaen vastauksia ajallisen asioihin
sen kysymyksiin
etsittäviin kuvitelmiin kaikkeudesta
maailmasta
avaruudesta ja sen elämästä
kaiken taustaisen tuntemattomasta.

Mutta, suurin ongelma
mi on nyt oven takana
on ajatus kaikesta toisenlaisesta
jossa näkee kaiken eri tavalla
... on kuin kaikkea vastaan
kuin puolustaa tuntematonta
- tuntematonta ihmisille ainoastaan.

Olla eri mieltä kaikesta
koska, ajallisen maailma 
ei tunne maailman kaikkeutta
eikä sitä näkymätöntä suuruutta
kaiken tuntemattoman takana.

On vain kuvitelmia
satuja, mielikuvia
joilla ruokkia näkyväisen maailman mielikuvia
... joita se itse on rakentanut.

Ja kaikki, joka poikkeaa siitä on kuin haihattelua
hullun ajatuksia
koska se pian voisi murentaa
ajallisen rakentamia kuvia ja uskomuksia

jotka perustuvat ajallisen voimille ja valloille
rakenteille, luuloille, toiveille
jostain ihmispäässä, mielikuvituksissa
		syntyneistä näkymistä
jotka ovat saaneet valtaa ja sijaa
		ymmärtämättömien ajatuksissa
muuttuen ajallisen totuuksiksi
		joihin ei saa kajota
eikä lainkaan vastustaa.

Niihin kajoaminen on kuin sotaa
		uudella vanhaa vastaan
- se tekee piankin
uuden näkijän elosta raskaan.

... Kunnes aikanaan tulevassa
jokin sen uuden asian näkyville
		tietoiseksi avaa
- ja vainottu on kuin vihdoin vapaa
mutta, silloin eletäänkin jo ihan muuta aikaa
ja vainottu on ajasta vapaa.

Ehkä katsellen kaiken kasvua jostain kaukaa
siis, ehkä, sillä voiko se häntä enää kiinnostaa
- hän teki osansa -
ja elää jo jossain muualla ihan uutta aikaa
sitä kuin taikaa
jota kohti tämä nykyinen aika
kovin hitaasti matkaansa mataa.

Mutta siis, tämä ovi
tämä uusi ulottuma
joka voisi olla ajalliselle kuin jokin unelma
jota jollain konsteilla tai teoilla tavoitella
ei olekaan lainkaan sitä
jossa olisi niitä ihania ajallisen mielikuvia

vaan, tämä on aivan uutta
jotain sellaista
jost' ei ole ees kuviteltuja piirroksia
tai mielikuvia ajallisen maailmassa.

Siis, onhan se kaunista
mutta kuin täysin päinvastaista
mitä ajallisen maailma voisi ottaa vastaan
sillä, sehän vain murskaisi
	kaiken ajallisen rakennelman;
sen teot, valheet, uskomukset
toiveet ja unelmat  ... kaiken.

Se on toinen ulottuma
toinen maailma
josta ei vielä ole olemassa ees ensi ajatusta.

Tämä aika ajallinen
pyörii ajallisissa näkyvissä
ja avaruuksien toiveunissa
- siis, vain silmille näkyvissä.

Ongelmana vielä se
ettei sitä voi mitenkään kuvata
... ainoastaan sitä, mitä se ei ole
joka siis jo vastustaa
kaikkea ajallisen ajatusta.

Mutta jos/kun kuvataan
sitä toisen ulottuman ominaisuutta
- se ei ole tulevaisuutta
vaan, se on olevaisuutta
kuten on tämä ajallinenkin
mutta sen rinnakkaisuutta
josta siis ei ole vielä ees ensi kuvaa
tässä ajallisen maailmassa.

Tai, jos jo jossain on
ne pidetään visusti salassa, piilossa.

Joten nyt - uusi ovi, uusi maailma
tuntematon erilainen maailma
- vaatii uudet silmät
     uudet ajattelut
        uudet ymmärrykset
- rohkeudenkin
ja vieläpä uudet sanatkin
joilla sitä kuvata ja siitä kertoa

sillä, nämä ajallisen sanat
ovat ne mitä ikinä tahansa
eivät voi kuvata sen uuden kaikkeutta
sillä, ne ovat niin vajaita kuvaamaan
sellaista tuntematonta
josta ei vielä ole kuvaavia sanoja.

Tehtävä on vaikea, mutta ... kaikki annetaan
ei niitä mistään oteta
eivätkä ne ole ihmisrakenteita

ja jokaisella uuden sanalla on oma taustansa
omansa maailmat
jotka ovat kuin suuria saloja
jotka vaativat avautuakseen uusia ”aivoja”
ja silmiä, ja korvia.

Nämä nyt ajallisen avut 
ovat siihen tehtävään avuttomat.
Ovat vain, kuin yksi kynnen alusen raapauma
jonkin suuren tuntemattoman pinnasta.

Eikä sitä pikku raapaisua tutkimalla
... kuten ihmisillä on tapana
ole mitään mahdollisuutta selvittää
tämän uuden kaikkeuden saloja.

Tämä on siis kuvausta
uuden ulottuman tuntemattomuudesta
mutta ... niin ...

viel senkin takana
on viel suurempaa tuntemattomuutta
ja yhä kirkkaampaa ulottuvuutta
mutta, se matka sinne
onkin vielä kaukaisuutta
tämän nyt avautuvan takana.

Siis, ei lopu kirjoittajien tehtävät ...

siksi on olemassa kuvaamiselle uudet tavat
sillä, ei kukaan voisi kirjoittaa sitä kaikkea
mitä tuntemattomuudessa on tarjolla.

Mutta, askel askelelta avautuu kaikki
ja matka on pitkä 
- tai, ... kuka sen sanoo
vaik kaikki olisikin kuin koko ajan läsnä
ulottumien rajan takana - näkymättömissä

kuin peilissä piilossa ihmisen ympärillä,
eikä jossain avaruuksien takaisissa kaukaisissa
ihmisten valheellisissa unelmissa.

Siis nyt, Runoilija parka - uudesta ovesta!
Käy sisään."

 -Heeei heei!  Entäs-sit MÄ!?

 -Nniin, tuo koala, ystäväsi ... no, mahtuuhan 
sekin sinne. Mukaan vaan.

 -Noni, mähä-sanoin! ... kaverii ei jätetä - eihä?

 -No ei näköjään. Hyppäähän kainaloon, niin
kavutaan tuosta ovesta yhtä aikaa. ... Kas nääin! .. noni.

 - ?
 - ?

 - ... eihä tääl taaskaa oo mitää?
 -Niinpä ... pitää vissiin taas vähän tottua ...
		jospa odotellaan vähän ...
 - ... ai taasko me-vaa-ootellaan (ja pienen koalan
	iso huokaus)  ... enkä-mä-oo mikää piäni!
 -Niin-no ... kyllä se tästä taas, tippa kärsivällisyyttä.
 - ... kärsivällisyyttä kärsivällisyyttä ... aina tät samaa.

Ja näin siis seisovat matkaajat uuden maailman edessä
takanaan ovi, josta juuri tulivat -  ja pyörittelevät päitänsä
näkemättömin silmin.

 - ... ei-sul-ois mitää hyvää juttuu tähä, tai vaik vitsii tai-jotai ...
 -Ole siinä! Kyllä tähän nyt joku apu on tulossa, kun
hetki odotellaan.
 - ...juujuuu juu juu

	*

Sivu 83

29.12.2023	23.20-

Näkemisestä

 -"Ymmärtää näkemisellä
kuin silmin näkevää kuvaa
ja sellaista sitten odottaa
kun matkaa täällä uutta matkaa.

Vaan, ei täällä kuvat ole lainkaan
kuin ajallisen silmin nähtävät
vaan, uudenlaiset ulottumat
uudenlaiset maisemat, asiat.

Muutos on vaikea
muuttua näkeväksi uudella tavalla
ajallisen muotoja ja tapoja tavoitellen.

Ei se ole niin, on heti alkuun ymmärrettävä
vaan, uuden ulottuman näkeminen
on uudenlaista näkemistä;
     se on ymmärtämistä
     viisautta ja tietoa.

Ajallisen mukaiset kuvat 
olisivat vain vajavaisia
eikä niillä voi kuvata näitä ylempiä ulottumia.

Nehän vain tekisivät ylemmistä 
ajallisen kaltaisia
ihmismielen mukaisia, vääriä.

Jos joku sellaisia näkee
hän näkee vielä ajallisia
seikkailisi hän sitten missä oudoissa tahansa.
- Ne kuvat ovat alhaisia.

Siksi näkeminen täällä on vaikeata
ja alkuun kuin ei mitään olisikaan.
Kuitenkin täällä kaikki on täynnä kaikkeutta
eikä sitä voi nähdä eikä selittää
ajallisen tavoilla, eikä ajallisen sanoilla.

Tässä on se näkymättömyyden ongelma
ajallisen matkalaisille - alkuun
koska odotukset ovat ajallisen mukaisia.

Mutta, ajallinen on nyt jäänyt taa
ja eletään kahta maailmaa:
     kahdenlaisia kuvia
     kahdenlaisia totuuksia
     kahdenlaista ajattelua
     kahdenlaisia näkyjä ja näkemisen tapoja.

Kuuleminenkin on toisenlaista.
Ajallisessa se on ollut ajallisen tapaista
vaikka ylemmiltä annettua.

Täällä kuuleminen tapahtuu ylempien kuulolla
ja se vaatii uuden oppia.

Ja jos sitä sitten ajalliselle yrittää välittää
se onkin jo aika hämmentävää.

Mutta, ”kaikki annetaan”, kuten jo edellä kirjasit
silloin annetaan myös nuo uudet tavat
uudet sanat ja uudet kuulot
- poistettava kaikki luulot.

  
Siis, tänne ei tuoda mitään
siksi riisuminen monesta oli pakollista
ennen sisälle uuteen astumista.

Siis, tänne ei tuoda
vaan, täällä saadaan uutta ja puhdasta.

Eikä näillä rakenneta ajallisen rakennelmia
sillä, se olisi mahdotonta
suuren ristiriidan takia.
Tämä tulee muistaa, kun täällä kuljetaan
ja uusia kohdataan.

Siis, tänne ei tuoda, eikä täältä ajallisiin viedä
vaan, kaikki mikä on täällä, se on täällä
ja sillä rakennetaan niitä, ja sitä
mikä on täällä.

Eikä näillä tiedoilla, kuvilla
kannata lyödä rumpua ajallisen maailmassa
eikä niillä lyödä rahoiksi
sillä ristiriita on suuri, joten se ei kannata.

Mutta, tiedoksi ...
tieto on suurta, sitä matkalaisille jakaa
jotka kulkeneet kauas
ja paljosta jo luopuneet
ajallisista puhdistuneet ... niin pitkälle
		kuin se on ollut mahdollista

ja tänne tasolle tultuaan
he ovat valmiita ottamaan, sillä
heillä ei ole mitään tuotavaa
joka voisi sotkea uutta puhtautta.

Tämä jo sotkee ihmisten ajatuksia
kun niin monella ois halu ja kaipaus
kasvaa uusiin, mutta ...
vanhasta luopuminen on mahdotonta.

Se on niin pitkän tien kasvun tulos, että
kuin kaikki aikaisempi ois ajettava ulos.

Ja vielä, 
kun koko ajan tulee ajalliseen uutta
joka vain kasvattaa valheellisuutta
ja tarjoaa ahneille asemia 
olla jotain suurempaa ajallisissa
... ja kun päinvastoin juuri
luopuminen, ois se tehtävä suuri.

Ajassa tarvitaan kaikkea, se on totta
ja niiden kaikkien kautta
siivilöityy tosia, uusiin kurkottavia

ja joilla on sisäinen halu ja tahto
kasvaa kohti suurempia
kuin vain ajallisen asemia ja valtoja
olla jotain suurta ja toisia hallita.
 
 
Ei tämä uusi ulottuma rauhaa rakenna
vaan, enemmänkin eripuraa 
ja pelkoa omasta ajallisen asemasta
ja osoittaa kuin sormella 
	ajallisen valtarakenteita
aina pieniin yksilöihin asti, jotka ovat 
kuin sulatetut ajallisen harhaan ja valtaan.

Ja loukkaantuminen on suurta
jos omassa ei olekaan totuuden juurta.

Siksi vastustus ja vaino voi olla suurta.
Vaan, eihän tuossa ole mitään uutta
tämän ajallisen auringon alla.

Joten, herää kysymys:
kannattaako pitää pientä suuta
ja palvella vain totuuden matkaajia
heitä vahvistaa ja ravita.

Maailmoitten rajat ovat raskaita
eikä niitä millään kepulikonstein ohiteta.
 
 
Tämä kaikki vain vähäiseksi taustaksi
tästä ulottumasta ja tasosta
kaikkeuden yhdestä osasta
joka sekin vasta kuin alkua
	      ihmisen kasvun matkalla
kohti suurempaa Totuutta."

Sivu 84

02.01.2024

Hiljaista alkumatkaa

 -Ei taida olla ruuhka täällä
... ainakin vielä on niin näkymätöntä
Vain tuo koala tuossa vierellä
vähän hermostuneen näköisenä ...

         - ... enkä oo! .. hermostunnu

Tai, mistä minä tiedän, jos vaik 
suuremminkin ois matkaajia täällä
meitä ennen sisälle tulleita
matkaansa tarpovia
- osa ehkä jo vaik edemmäs matkanneita
oppineita kulkijoita.

Mutta, ajallisen tarinoista
en kyllä tavannut samoin kulkevia
- ehkä ovat omissaan, kuten minäkin
eivätkä niin metelöi tilastaan
kun tietävät tuon ristiriidan.

Rahaahan ei näistä ajallisissa saa
eikä sankoin joukoin seuraajiakaan
vaan ennemminkin vastustajia
- siksi ovat hiljaa omissaan.

Näin nyt ajattelen ja ymmärrän täällä
vähän nyt ylemmällä
jossa ei kuin näe mitään, ainakaan vielä
mutta, ymmärrys kyllä kuvia antaa.

Ja, saattaahan täällä olla
ajattoman kaukaisia matkalaisia
jo vaik vuosisatojen, tai tuhansien takaa
ja omissaan rauhassa matkaa

sillä, eihän täällä ole aikaa
tai, ei ainakaan sitä ajallisen maailman aikaa
... mutta, kyllä varmaan täälläkin
jokin omansa aika on
ajalliselle, ja minullekin vielä tuntematon.

Niin, ja näitä ovia ja portteja
on täällä varmaan kaiken matkaa
ja monia asuinsijoja
kautta aikain matkaaville.

 - ... eiks tääl todellakaa oo ketää muit-ku ME?
 - ... kyllä tämä tästä .. pikku hiljaa avautuu
	odotellaan nyt vielä ...
 - ...(huokaus) ... joojoo .. ootellaa ootellaa

 -Kyllä täällä varmaan, ehkä piankin
kohdataan joitain samoin matkaavia
mistä lie vaik kaukaa tulleita.

Ja, ehkäpä meille joku sopiva opaskin vielä
... kuten aina ennenkin ajallaan ilmaantunut
ei kait täällä nyt ihan yksin tarvitse arvuutella
tätä outoa ulottumaa.

 - ... mut ooha-mä-täs ..

	*

Kirja jatkuu +3 ulottumalle

ja sen jälkeen jatkuu

ulottumalle +4 Tuleva aika

ja sen jälkeen edelleen

ulottumalle +5 Prosessi uusiin

Ja vihdoin uusi Ylempi Taikuri