Taistelija, 
kuin patsas varusteineen, miekkoineen. - Taistelija.

Kapteeni kutsuttiin laivalta
Aatami, Kapteenin osa, noudettiin ajallisista
molemmat toistensa yhteyteen
rakennettiin uutta uusiin maihin matkaamaan
Taistelijan tuleviin. Uusiin unelmiin.

 
31.01.2023

Runoilija huokaili nukkumaan mennessä:
-Ei sanoja moneen päivään ... yli viikkoon!
Liikaako seurattu ajallisen tapahtumia.

-Ei hätää.
Vaan, mitä tahtoisit sanoa ja kirjoittaa?
Tärkeät on sanottu, jo monestikin.

Vähän hyräilyä ja unten odottelua - 
sitten uni tulikin, kuin varkain.
 

Vähän ennen kolmea Runoilija heräsi, 
kolmen tunnin unen jälkeen. 
On yö 1.2.2023 ja kello lähestyy kolmea.

Tunnin hän valvoi, ei tullut uni.
Eloaan muisteli, uniaan ja visioitaan 
matkan varrella putkahtaneita
elämää kuljettaneita.

Siinä valvoessaan hän huokaili:

-Yöt ja päivittäiset unien hetket
ovat kuin pulppuava puurokattila
jossa aina uuden kuplan lailla
nousee pintaan menneitten muistoja
elon hetkiä ja tapahtumien kulkuja - pian taas unohtuvia.

Niin ... paljon niitä on, ja erilaisia vaiheita
määrien mittaisia, joku 7 vuotta, merkittävät 10-11 vuotta.

Nyt taas täyttymässä 10 vuotta tätä Toijalan vaihetta
Taikurin taivasta ja Mertenmiestä
- odotan jo taas jotain uutta.

Jotainko tämä jo enteilee, kun salassa.
 

Jotain uutta visiota hän yöllä etsi ja kyseli
kuten silloin aiemminkin, vuosia sitten.
Ja taas nyt, 1.2.2023 klo 03 alkaen.

-Ois jo taas uuden näyn paikka, huokaili Runoilija, 
vaan millainen, ja mitä.
-Oi, anna, näytä...! Kuten ennenkin, jokin selkeä.

Ja vähin erin klo 04.00-05.30 alkoi piirtyä mieleen kuvia 
ja tarinaa oudosta Taistelijan matkasta.

Siis, jotenkin näin:

Taistelija, kuin tuo patsas varusteineen, miekkoineen. Siinä Kapteeni muuntuu uudeksi Aatami noudetaan ajallisista liittyvät jälleen toistensa yhteyteen - syntyy Taistelija.

 
Mertenmies palaa laivalleen
	vapauttaan Kapteenin virastaan ja sanoo:

     -"Tuli uusi komennus, joten 
     minä tulen nyt takaisin laivalleni
     uudeksi kapteeniksi. 
     Sinua kutsuu nyt uudet tehtävät, uusi näky.
     Sinua tarvitaan muualla.

Muut jäävät tänne laivalle matkaa jatkamaan
ja jotenkin salaisesti sinua auttamaan ja turvaamaan
aina kun on tarvetta. 
... Ja Försti voi vaikka jäädä tänne meidän seuraamme."

 -MTÄH?!  Mäkö!  tännekkö, noiden kans yksi, 
ja toi Kapuko lähtis jonnekki yksi. Ei-käy!. EEEI KÄY! 
Mäej-jää! 
Mä lähen sen kans, niiku aina enneski oon lähteny. 

Me ollaan pari, sellane hyvä pari ... eiks-ollakki Kapteeni ... 
ollaahamme, ollaaha ... mä-en-jää tänne ilman sua.

 -Noo, jos se Kapteenille sopii ... 

-mrrrrmRRR

  -Sopii, tottakai se sopii. Me on niin totuttu yhdessä 
touhuamaan ja seikkailemaan. Ja... onhan se mun paras 
kaveri, ollu.

-Nii just, ollu .. mrrrr .. oommä vielki, eks ookki 
... oonha hei, oonha?

-Olet olet ... yhdessä me mennään kohti uusia, selvähän se.

-Noni, mitä-mä sanoin ... yhes mennää ... mut hei, 
mihi me sit oikee mennää?

-Niin, Mertenmies, mihinkäs me sit mennään, tiedätkö sinä?

-Tiedän vain tämän uuden komennuksen, mutta mihin se vie, 
sitä en tiedä. Kysy tuolta komennuksen antajalta.

-Keneltä, kuka se on?

Kertoja: 
Ja näin esille purkautuva visio alkoikin yllättäen saman tien 
muuntua eläväksi ja todelliseksi toiminnaksi. Ihmeellistä.

-Komennus on minulta, kuului Ääni. 
Nyt on aika täysi, kaikki muuttuu. 
Asiat muuttuu, tehtävät muuttuu. 
Visio muuttuu. 
Ja se, mitä tuo Runoilija jo illalla ja yöllä kovasti kyseli
 ja anoi, alkoikin saman tien muuttua todeksi.

Hän oli sisällään jo oikeassa, vaikkei sitä vielä ymmärtänyt. 
Kyseli vain, ja jotenkin ennakoikin jotain ... vaikka ei mitään 
vielä näkynyt.

Jaa, ja mitäs Mystikolla olisi sanottavaa. Miltäs näyttää?

-Tällaiset kuvat minulla on tulevasta. 
			Katsotaanpas niitä vähän.

Lantit 4 Lantit 8 Taikuri aseineen ja taikakaluineen. Hyvät on enteet näistäkin nähtävänä.

Ja näin käytiin myös se Ajallisen Aatami kodistaan herättämässä, 
ja noutamassa pois ajallisista, osallistumaan uuteen seikkailuun. 
Hänhän on tärkeä osa Kapteenia, kuten muistamme.

Kovin oli hän hämmästyneen oloinen keskiyön herätyksestä, mutta
kuultuaan, että lähdetään laivalle, hän syvästi huokaisten jo innostui:

  -Vihdoinkin!... täällä alkoikin jo olla aika hämärää ja tukalat ajat.

Ja niin Aatami tuotiin takaisin laivalle Kapteenin yhteyteen.

Hänethän silloin aiemmin Kapteenista jotenkin oudosti erotettiin,
kun Kapteeni itse noudettiin laivalle ja Aatami jätettiin kuin Kapteenin
jalkoina tarkkailemaan ja kokemaan ajallisen maailman tapahtumia. 
Toimimaan jonkinlaisena anturina ajallisen oloissa ja välittämään 
ajankohtaista tietoa laivan väelle. 

Ja, onhan siellä ollut ... kaikenlaista outoa nähtävää ja koettavaa.

Aatamilla olikin jo taisteluvarustus valmiina päällä kuin huomaamatta. 
Ollut kai koko ajan, siihen ei vain ole niin kiinnitetty huomiota.

Kun Aatami saapui, Kapteeni jotenkin vain sukeutui Aatamin 
suoja-asuun, ja näin oli uusi Taistelijan muoto valmis.

-Noni, mitäs sitten, huokaa Taistelija, se entinen 
Kapteeni ja Ajallisen Aatami, -mitäs nyt sitten tapahtuu?

  -Hulluja noi, huokaa Försti ... mennän-ny tollee samaan 
pukuun. Mä-en-kyl tajuu noit ihmisii. 
			- Mut onneks mä-en-oo ihmine.

 -Niin, teitä, siis sinua Taistelija, odottaa nyt uudet tehtävät, 
ja on lähdettävä pois täältä laivalta. Tuo Mertenmies hoitaa 
laivan jatkossa.

-Mut entäs tää mun rat ... tai siis tää .. ruori. Kukas sitä 
sit pyörittelee, Försti ihmettelee, -nii siis-ku mäki-oon täs niiku 
lähös jonnekki ... enks ookki, Kapteeni ... oonha, hei?

-Laiva pärjää kyllä, Mertenmies hoitaa: Hän on tottunut 
laivoja seilaamaan.

-Ai, ett' se sit osaa kans? Siis pyörittää tät ... ruoriiki, niikö?

- Kyllä hän osaa. Ja laiva osaa vaikka itsekseenkin 
mennä sinne, minne on matkan määrä.

-AijaHA, niikö, iha itekkö se osaaki mennä. No joma sit oonki 
vähä aatellu ett' ku-se joskus menee ku iteksee vaa !  Ja se 
karilleajoki sillo kerra, se oli sen iha oma syy, vaikkette te 
sitä sillo meinannu uskookkaa!!

-Niin se oli, Kapteeni rauhoittaa, siis nyt 
	Taistelijan varustuksen alta. Laiva kyllä meni aivan 
itsekseen, ja aina se on tiennyt minne pitää mennä. Sinä vain 
olit kuin ohjaavinasi sitä. 
Oli vain jotain kivaa puuhaa sulle, kun silloin lähteissä halusit 
niin kovasti laivalle mukaan, muistatko.

-Muistam-mä sen, ja sillonkaa mä-en halunnu jättää sua, 
niiku en nytkää sua jätä. ... Vai sellasen kepposen sä sit mulle, 
etkä kertonu mullem-mitää ... mrrRRR

-Noo, äläs nyt, hyvinhän se kaikki meni. Ja kurssissa ollaan 
edelleen. Ja tuo Mertenmies jatkaa siitä mihin sinä nyt lopetat.

-Jaa, pyöritteleeks seki sit tyhjää rattii, vai?

-Siis ruoria ... no, siitä en tiedä miten tällä laivalla jatkossa 
mennään. Mertenmies vastaa siitä nyt tästä eteenpäin.

-Kyllä vaan, olkaatten huoleti Kapteeni, ja Försti kans. 
Kiitos avustanne laivan ohjaimissa, Mertenmies rauhoittelee. 
-Nyt alkaa uusi aika teillä, ja meillä kans täällä ilman teitä.

-Ja muuten, tuo Runoilija lähteen myös teidän matkaanne, 
onhan jonkun matkakirjaa pidettävä siellä uusissakin. 
Täällä laivalla tuo uusi kapteeni hoitaa itse lokikirjan osuuden 
jatkossa. Kaikki siis reilassa.

-No, mihis nys-sit mennää. Tässäks me nys-sit vaa kökötetään 
täs laivan kannel ja ihmetellää, niikö, mitä? Kyselee Försti jo 
vähän hermostuneena, kun mitään ei tapahdukaan.

-Tuolla edessä, näettekö, on kuin saari ... vaikka ei nyt 
oikeasti mikään saari olekaan, mutta sinne teidät nyt jätetään,
ja sieltä se uusi tehtävänne alkaa. 
Kapteeni, siis tämä uusi, ohjaa nyt laivan tuonne laituriin, 
josta te matkalaiset lähdette uusia kohti. Näette sitten siellä.

Te olette kuin sotajoukko, joka astuu uusille tantereille.

-No-jo, oikee varsinaine sotajoukko, toi ja mä ... ja sit toi 
Runoilija kynien ja paprujen kans. Meit onki-sit oikee ISO 
sotajoukko, vai mitä.
Eikä mul oo mitää miekkaakaa, kute tol Kipparilla ... tai 
mikä Taiteilija se nyt sit taas onkaa.

-Taistelija!

- ... no-niinno, Taistelija, ja sill-on tommone piitkä miekka, 
ja kilpiki sil-o, ja tommone iso painava kypärä ... ja viittaki 
viel selässä. Ja jalassaki sil-on tollaset jotku ... saappaat.
Eikä mulloo muuta ku tää Förstin puku, ja karvat sen alla. 
Pärjääks mä sit näillä muka?

-Haluaisitko sitten samanlaisen varustuksen itsellesi?

-? No-E!  Ehämmä ees jaksais tommosii kantaa. Kypäräki 
painaa jo kai tonnin, tai jotai. 
-(huokaus) ... Aivan niin, mutta kaikki selviää, kunhan 
päästään tuonne ... en nyt sano maihin, enkä saarelle ... 
vaan, tuonne uudelle paikalle. Siellä asiat selviää.

-Ihan totta, Försti, hyvä kun huomasit, sinä voitkin jättää nuo 
Förstin merimiesvaatteet tänne laivaan, keksitään sinulle 
sitten jotain uutta, jooko.

         -Oukeei ...     ... no, mitäs-ny?

-Eikä mull-oo miekkaakaa, niiku sull-o. Milläs mä sit taistelen, 
ku vähä-niiku näyttää silt ett sotaahamme ollaa täs menos, 
vai mite?

-Vai että sotaan se Försti ... niin, no ... se selviää tuolla 
uudella ”saarella”.

-Joo, saarella joka ei ees oo mikää saari. Mikä se sit oikee-O?

-Sekin selviää kohta, kunhan sinne päästään. Ja vielä ... 
eihän Försti voi enää olla Försti, kun hänellä ei ole laivaakaan. 
Mikäs arvo me tälle taistelupukarille oikein annettaisiin. 
Hmmm ... olisikohan vaikka korpraali hyvä?

-Mikä raali? Onkse sama ku seee ... noh ... ami-raali taai-se .. 
ken-raali. Nehän on kans noit raalei. Onks tää mun raali niiku 
joteski sama?

-Juu, se on melkein sama kuin nuo muutkin raalit, ... noo, 
ehkä vähän pienempi, mutta olethan sinäkin vähän pienempi, 
niin .. eikös se raali ole ihan ok. Siis se korp-raali.

-Joo, mä oon korp-raali-ami-raali-ken-raali. Joo, se 
sopii mulle!  - Muute .. onks se mun raali isompi ku toi sun 
Taistelija, vai mikä sä sit oikee ootkaa. Onks seki joku raali?

-Hmmm ... juu, melkein se on sama .. melkein sama, juu. 
-No hyvä ... ettet pääse sit hyppii mun silmille.

-Heimut !... minähän voisinkin olla vaik Kapteeni-Taistelija, 
siinä ois vähän tuota historiaa mukana. Tai vaikka sitten, 
Taikuri-Kapteeni-Taistelija !

-Onk-se sit joku teeni, ku mä oon kerra raali? Kap-teeni.

-No just. Tällaistäkö tämä taas on noiden kahden
kanssa. Yhtä vönkäämistä ja tyhjän pyörittämistä aina vaan. 
- Noo ... eiköhän ne taas siitä sopeudu ja jotenkin asetu, 
kunhan matkaan päästään.

-Hei Raali, ota sinä vaik tuo leipäveitsi itsellesi miekaksi,
jooko,
	

on sitten minullakin vähän turvallisempi olo. Mutta, älä 
pudota sitä ... varpailles. Ja siinä kun on tuollainen 
punainen kahvakin, niin se löytyy hyvin jos sattuis vaikka
taistelun tiimellyksessä putoamaan.

-HÄ! Putoomaan ...    enhä mä saa tät ees maasta irki?

-Noo, pikkuisen soturijumppaa, niin kyllä ne voimat siitä 
karttuu, eiks je.

- (vähän päätään pyörittäen, tosin se ei näy, mutta 
	voi vain kuvitella)  ... että ne sit jaksaa...

-Noniin kaikki!  Ennen kuin olemme laiturilla, minä 
voin hieman kertoa tämän muutoksen taustaa ja tilannetta. 
Nimittäin, tuolla Taistelijalla ... tai-no, sanotaan nyt 
Kapteeni-Taistelijalla on tullut ... siis, nyt yhdessä tuon 
Ajallisen Aatamin kanssa ... niin, heillä on tullut merkittävä 
värähtelyn raja täyteen, sanotaan vaikka sadan raja, ja 
se on tärkeä raja. Se nimittäin tarkoittaa, että ajallisen 
osuus ja kiinnittyminen sinne vähenevät - ihminen
vähenee, sen ajallinen siis.

Se on ajallisen ja ajattoman ulottuman raja, ja sen yläpuolella 
avautuu aivan toisenlainen aika ja maailma. Kaikki muuttuu. 
Ja kun pääsemme tuonne laiturille ja siitä sitten edelleen, 
he itsekin huomaavat sen muutoksen.

Mutta ... yksi asia vielä, ennen kuin saavumme tuohon laituriin, 
niin ... päätin antaa joukkoonne vielä yhden lisäyksen - nimittäin 
tuon Pojan, johon olette jo laivalla hieman tutustuneetkin. Uusin 
tulokas täällä.

Hänhän oli, kuten muistatte, jossain kaukana uusia oppeja 
saamassa, ja palasi juuri sopivasti takaisin laivalle. Vähän hän 
ehti kokemuksistaan ja tiedoistaan jo kertoakin, mutta 
paljon on hänellä muutakin nyt matkassaan.

Joten, mielestäni on hyväksi, että hänkin lähtee nyt saman tien 
teidän matkaanne tuonne uusiin ”maihin”, jotka ovat hänelle jo 
osittain tutut niiden omien matkojensa kautta. Hänestä on teille 
varmasti hyvä apu siellä.

-No ... oha-täs viel tilaa, vai mitä Kippari-Taiteilija. Mahtuuha 
tähä ny yks viel, eiks mahukki. Mut ... mikäs raali siit sit tulee. 
Teeni vai raali ... vai-sit-joku iha muu? ... ei sit kuiteskaa 
isompi ku tää mun raali, eihä.

- ...(minä en kyllä kohta enää kestä noita...) 
... Pitäisköhän tää koko hanke vielä peruuttaa ...

-Mite-ois vaik Poika-raali?

-No, rauhoituhan nyt Korp-raali, katsotaan noita raali-asioita 
sitten rauhassa, kunhan nyt ensin päästään tuonne ... noh, 
mikä tuo nyt sitten oikein onkaan tuo paikka.

-Se on ylemmän ulottuman tila, vastasi Poika, joka oli juuri 
asettunut laivasta lähtevien pitkään jonoon. Tai no, nyt niitä on 
jo neljä, mutta ei kovin pitkä jono. Ja, on se aika erikoisen 
näköinen joukko, pitää myöntää, kuvaili Kertoja tilannetta.

-Lähteeks-toi Kertojaki meijäm-mukaa? Tuleeks sit siitäki 
kans joku raali?

  -Noniin, uuden maailman matkalaiset! Olemme 
nyt laiturissa, kuuluttaa Mertenmies, laivan uusi kapteeni. 
-Hyvää matkaa teille, ja pidetään jotenkin yhteyttä, eiköhän 
niitä tapoja ole tarjolla suuntaan ja toiseen.
 

Vielä pikainen hyvästelyjen kierros laivalle jäävien ja laivalta 
lähtevien kesken. Kaikki toivottivat toisilleen hyvää matkaa, 
toisille laivalla, ja toisille tuolla uusissa oloissa. 
-Juu, pidetään yhteyttä, toivottaa Kapteeni-Taistelija, ja
muukin poistuva väki yhtyy hyvästelyihin ja toivotuksiin.

-Pidä sit siit ... ruorist hyvi kii, ettei se sit pyöri liikaa. 
Se on aika herkkä! Försi, siis nykyinen Raali, vielä viime 
sanoiksi opastaa uutta Kipparia, joka parhaillaan seisoo 
ruorin takana.

-Tää on kyllä aika matalalla, Mertenmies huokaa ruoria, 
-tätä pitää kyllä ihan ensitöiksi vähän nostaa... tai-no, 
aika paljonkin.

Ja niin sitten oli kaikki valmiina matkalasten poistumiseen
laivasta. Rivissä kulkevat lankkusiltaa pitkin laiturille, 
Kapteeni-Taistelija joukon ensimmäisenä ... eeei sittenkään 
... ensimmäisenähän pomppii jokin kuin innokas harmaa 
karvapallo raahaten perässään jotain ... raskasta esinettä
kuin työkalua ... jossa on punainen kahva.
				

Ja aivan kuin kuuluisi jotain pientä murinaa ... tai kuin 
.. k i r o i l u a, mutta ... eihän sellainen voi olla mahdollista, 
tuo Raalihan on niin hellyttävä ja suloinen.

-HÄH! mitä sä Kertoja taas lepertelet siellä. Mähän oon 
soturi ... ja mul-on miekkaki ... tai, mikä tää nys-sit oikee 
onkaa. Mut soturi mä oon! enkä mikää .. "hellyttävä sulone".
Hö! - Ja ite-oot karvapallo.

	#

Kertoja:
Ja näin nyt seisovat matkalaiset oudolla laiturilla. Vielä viime
vilkutuksia puolin ja toisin laivan kannella seisovien ja laiturille
jääneiden välillä. - Herkkää jäähyväistunnelmaa. 
Jotenkin myös liikuttavaa, onhan sitä yhteistä matkaa tehty jo
melkoisen pitkä aika, monia monia vuosia. 

Laiva irtosi laiturista ja vähin erin se etääntyi kauemmas ulapalle.
Vilkutukset vielä hieman erottuvat, jos oikein tarkoin siristää.

-Noniin, matkan ystävät, aloittaa Kapteeni-Taistelija, -tässä sitä 
nyt  sitten ollaan, oudolla paikalla, ja ilman turvallista keinuvaa 
laivaa.
 

Hiljaa nyt seisoivat matkalaiset ja katselivat toisiansa; 
Kapteeni-Taistelija kuin joukon johtajana, pieni harmaa Raali, 
tuo Korp-raali, hänen jaloissaan. Runoilija siinä vierellä vihko ja 
kynä käsissään. Vähän haikein katsein hänkin seurasi laivan 
lipumista kauas horisonttiin, ja vierellään Poika ... hänkin hieman 
mietteliään näköisenä. -Ne oli aika kivoja kavereita siellä, hän 
hiljaa huokaa.

Siinä he nyt ovat, uljas joukko lähdössä jonnekin uusiin, josta 
heillä ei vielä ole mitään tietoa. No, ellei nyt Pojalla sitten ole, 
hän kun on matkoillaan jonkin verran tutustunut outoihin ylempiin 
ulottumiin.
 

 -Jaa minä, Kertoja? Minä en ole tuolla laiturilla, 
en myöskään laivalla, vaan täällä ruudun toisella puolella 
näppäimistö sylissä. Täältä minä tarkkailen tämän seikkailun 
kulkua ja vaiheita.

No niin, nyt kai sitten voi se uusi matka alkaa ... ellei nuo sankarit 
vaan taas keksi jotain uutta jäynää toisilleen, lähtöä viivyttämään.
 

... jaa'as, mitähän sitten ...

   Taistelijan tarina ... jatkuu - siis jatkuu näin.

06.02.2023

Mitäs nyt sitten

-Niin, mitäs sitten ..., miettii Kapteeni-Taistelija, ja katselee
ympärilleen outoa uutta ”maata”, vaikka, eihän tämä nyt mitään
maata olekaan, jotain aivan muuta.

-Hei mis-me oikee ollaa ... mikä mesta tää-nys-sit-o? 
Raalikin kyselee.

-Nii'in, outo paikka tosiaankin, Kertojakin vielä ihmettelee.

18.02.2023

Lähtöhetken kuvausta

-No niin kaikki!  Tervetuloa uudelle ... merelle.
Yllätyittekö? aloitti puheen tuo jo tuttu Ääni.

Vaan, ennen kuin etenemme pidemmälle, minä kerron teille
tämän paikan, tai oikeammin tilan, joitain perusasioita.

Kertoja ennätti kuitenkin tähän väliin...

-Ja, jotta kuulija pysyisi kärryillä näissä esiintyvissä 
hahmoissa, niin selvitetään niitä hieman heti tähän alkuun.

Tuo uusi Taistelija on se aikaisempi ylemmillä merillä 
seilaavan laivan kapteenin henkinen osa, ja tuo Aatami on 
osa laivan kapteenia, hänen ajallinen, lihallinen osansa, 
joka eli vielä ajallisen maailmassa, jonne hänet jätettiin silloin,
kun Kapteenin henkinen osa siirtyi ylemmän tason laivalle. 
Noista kahdesta osasta muodostuu nyt tuo Kapteenin 
kokonainen persoona.
Nyt nuo Kapteenin molemmat puolet, henkinen ja ajallinen,
yhdistyivät takaisin yhdeksi, ja näin syntyi tuo Taistelija.

No niin, jatketaan sitten tarinaa ...

-No entäs mä-sitte..? kiirehti Försti jo kysymään.

-No Raali ei nyt häiritse tätä tarkennusta. Sinä olet sinä ja 
sama pikku koalakarhu aina vaan. Nämä muutokset 
koskee siis vain Kapteenia.

-Momm-mikää pikku! ... mut onneks mä-en-oo ihmine.
 

-Joten, kuunnelkaahan ...

Tuo Runoilija ehtikin jo hetki sitten huokailla uuden vision,
tai jonkin uuden matkan perään. Hän sellaista jo sisällään
jotenkin tunsi, kuitenkaan siitä vielä tietämättä.

Mutta, sellainen olikin jo lähellä, siis tämä, johon lähditte
ja jossa nyt tällä pienellä joukolla seisotte ja ihmettelette.

Ja, tämä kaikki muutos oli mahdollista vain siten, että tuon
Kapteeni-Taistelijan jokin sisäinen värähtelytaso saavutti
sen "sadan rajan". Ja tämä paikka, jossa nyt olemme, on
sen saman värähtelyn rajalla, sen yläpuolella.

Ja tämä tila, ja kuin saari jota kummastelette, ei oikeasti
ole mikään kuin ajallisen saari, vaan olotila, jokin sen
tilan pinta, jolla voitte olla. Sitä voidaan kyllä kutsua
myös mereksi, mutta se on eräänlainen henkinen meri.

Tämä uusi ”maa”, uusi tila, on hienompijakoinen,
korkeavärähtelyinen ... vaikea kuvata, kun kuvaamiseen 
ei ole oikeita ajallisen sanoja. Ehkä ”olotila” olisi lähinnä.
Mutta aikaisempaan verraten täällä ei ole mitään tuttua.

Runoilija tuossa eräänä iltana ihan huomaamattaan
poikkesi tutustumaan tähän korkeampaan ulottumaan.
Mitään ei silloin vielä avattu, näytettiin vain, että täällä
ylemmissä on kaikki toisin.  >>

Ja, tämä ”maa” ikään kuin jalkainne alla, ei ole sama maa,
eikä maata ollenkaan, mihin tuo maa-sana viittaa.

Täällä muuttuu, ja muuttui jo, monikin asia. Oleminen ja
eläminen muuttuvat. Erityisesti se näkyy ja tuntuu vähin
erin tuon Taistelijan olemuksessa, jossa on vielä osana
tuon ajallisen olemusta, sen kehoa kaikkineen.
Nyt pikku hiljaa se kehon rakenne muuttuu toisenlaiseksi,
siis se vähenee, ja värähtelevä osuus kasvaa ja vahvistuu.

Sinänsä kuin ikävää tuo väheneminen, vaan ei kuitenkaan
ole, sillä tuo korkeammin värähtelevä keho on erilainen
ja vapaa tuo ajallisen ajan ongelmista ja vaivoista, kuten
sen vähenemisestäkin.
Sitä tosin nyt tapahtuu täälläkin, siltä osin kuin sitä
ajallisen osuutta Taistelijalla on vielä matkassa, mutta
ei sitä pian enää edes huomaa.

-Olen kyllä sitä huomannut aiemminkin, ja varsinkin tuon
Aatamin osuus ajallisen maissa toi sitä ilmi; keho rapistuu,
iho, hampaat, silmät ... kaikki pikku hiljaa, Taistelija keskeytti.

-Ne ovat ajallisiin liittyviä ... Nyt täällä uudessa ulottumassa,
yli sadassa, kasvaa sijaan ylemmän värähtelyn vastaavat
ja viel enemmän.

-Oho! Tippuuks multaki nyt vaik nää mun karvat ... apua!
Eiku ... ei sentään, eihä ... enhäm-mä-oo ees ihmine.
- Onneks mä enn-oo ihmine. Eihä se-siis mua koske, eihä
toi rapistus, eihä ... hei, eihä! Raali jo vähän pelästyneenä.
-No ei koske, ei. Raali saa olla ihan huoleti tuosta.
Sinähän et ole siis, ihminen, vaan ... jotain .. muuta ainetta.
(huh, miten minä sen nyt sille sanon, ettei se taas kiukkuunnu - "nukke",
sitä ei voi sanoa. No, ehkä tuo nyt kelpas sille.)

-No hyvä sit ... mä arvasin et-mä-oon oikees. Jes.

- ... (Hyvä, se meni läpi. Huh.)
Täällä uudella merellä kasvaa sijaan ylemmän värähtelyn
vastaavat, ja viel enemmän. Joten, ei huolta tuon suhteen
kenelläkään.

Runoilijalla ja Pojallakin tapahtuu kasvavia muutoksia, vaikka
ei tietenkään tuollaisia kuin ihmisellä. Heillähän ei ole
ihmiskehoa, joten heillä tapahtuu tuota värähtelyn muutosta.

Tänne on ollut pitkä matka itse kullakin teistä, ja täällä tapahtuu
se tuttu; alempi vähenee ja ylempi kasvaa.

Ja, Taistelijan yllä näkyvä taisteluasu, ja tuo Raalin miekkakin,
ne ovat vain näkyväisen ulottuman asuja ja vertauskuvallisia
tämän ylemmän tason aseistuksista. Niitä vertauskuvallisia
ei siis enää tarvita täällä, joten ne poistuvat tarpeettomina.

-HÄH! eiks mun sit enää tarttekkaa raahata tät leipäveist mukan!
Ja mitäs-sit jos tuleeki joku taistelu ... eikä mull-oo mitää millä
mä sit puolustan meit? Mites meijjän, ja noitten ... sit käy?

- ... (ensin pikku huokaus) Hyvä huomio, Raali, olet tarkkana, kuten
aina. Mutta, täällä on erilaiset aseet, en ole vielä ehtinyt niihin asti.

-Aha, no hyvä sit ... ettei sit jäädä pulaa, jos jotai vaik sattuis, eihä.

-Ei jäädä, jos osataan niitä oikein käyttää. Opittava nekin on
kuten on tuolla ajallisissakin niillä laitteilla osattava. Vaan,
toisenlaiset ovat aseet täällä.

Ensimmäinen tärkeä asia on, että ajallisen pitää vähetä, jotta
ajaton voi kasvaa. Se on sellainen yleissääntö.

-Mut ... eihä se ...

-Ei, se ei koske Raalia se.  -No huh ... on tää aika vaikeet.

Ajallisissa on lihasvoima, järjen voima, koneitten voima, sähkön
ja räjähteiden voimat, jopa ydinvoima jne. Siis, kaikki ajallisen
maailman voimat.

Täällä ylemmillä merillä on näkymättömät hengen voimat, ja
varsinkin nyt täällä, johon juuri tulimme, ja josta kohta jatkamme
matkaa edemmäs.

-Mut mite-jos niit ei nää, nii mites sit ku ...

-Odota hetki, Raali. Kerron kohta. 

-Ookeei ... mä ootan. Hirvee hidast puuhaa... joku voi vaik tulla ja ..

-Siis, oikeasti, meillä se taistelu täällä, ei ole
samanlaista taistelua kuin tuolla ajallisessa ulottumassa.
Aseet ja tavat ovat aivan toiset, kuten ovat tuloksetkin
- näette sitten.

-HÄH! ... no mitä-se-sit-o?

-Tulee olemaan kova työ kasvaa irti aikaisemmasta, 
ajallisen kuvista ja mielikuvista, koska täällä on kaikki toisin. 
Tuo riittäköön nyt alussa.

Ja toiseksi, tuo teidän muotonne ja varustuksenne, se kaikki on 
täällä vertauskuvallista, kuten se oli tuolla Aatamilla aiemminkin, 
sitä ei vain siten ajateltu. Se oli siellä samaan aikaan todellinen 
ja vertauskuvallinen; ajallisen sodissa ja taisteluissa todellinen, 
vaan tässä laivatarinassa jo vertauskuvallinen.

Ja täälläkin siis vain vertauskuvallinen, ja kaikilla osillaan on
toisenlaiset ilmentymät.

Pysyttekö mukana?

Vähän on vielä hiljaista - paitsi tietenkin Raali.

-Joo ... E! - - - No, eiks mun sit enää tarttekkaa raah...

-Ei, se sinun miekkasikin on vain vertauskuvallinen.

Täällä meidän miekkamme ovat sanat ...

-HÖ! Mites-mä-nyt-sit sellasil muka pärjäisin jos joku vaik...

 -Uskon ja luottamuksen lujat sanat,
	 ja niiden monenlaiset puolet.

- ... Nooni ... sithä mull-ei-sit-oo mitää aseit ?

 -Ei niin, Raali, ei niitä vanhoja aseita, mutta sinulla 
on sanat. Ne ovat paljon voimallisemmat kuin tuo raskas 
veitsi.

Ja sama koskee Taistelijankin varusteita. Nuo raskaat  
varusteet saa nyt jäädä, ja niiden sijaan tulee tämän 
olotilan aseet ja varusteet.

-No tuohan onkin suuri helpotus, toteaa Taistelija, 
-raskashan se olikin kuin mikä, ja hiostava.

-Ja mikäs sana sit-ois sellane kunnon vahva sana - siis 
niiku-toi kauheer-raskas leipäveitti?

 -Noo, noihin palataan vielä molempien osalta.

Ja sitten Runoilijan kuin aseita, ovat nuo kynä ja paperi, 
joilla taltioidaan tämän olotilan voimia ja voimasanoja. 
Lähetetään ne sinne missä voimat on, ja taltioidaan ja 
toimitetaan niitä tarvitseville. 

-No, mitäs-tol poitsul sit-o, tol Poika-raalil, sill-ov-vaa toi
paksu tukka.

 -Niin, Raali ... ei tuo tukka sentään ole mikään 
ase täällä, mutta, hänen aseensa ovatkin merkittävät, 
joita ei ehkä heti aseiksi tunnista; sellaiset kuin tieto, 
viisaus, ymmärrys sekä usko ja toivo.

Nuo aseet täällä tilassa jalostuvat ja vahvistuvat hänellä, 
samoin kuin teillä muillakin, itse kullakin. 
- Raalillakin omansa.

-Oho! Ai mullakinko ... jes?

-Sinullakin, Raali, tavallasi. Sinulla omasi, kuten 
muillekin omansa. Kaikilla on paikkansa tällä matkalla.

-Jaa-ha, mut säilyyks mulla viel tää raali, tää arvo .. vaai
... voikse vaik noust..

-Juu, täytyyhän itse kullakin nimi olla, ja jokin 
muotokin aina. Sinulla nuo kauniit harmaat karvatkin
... ja noi nöpökorvat.

-Nöpöö ... hö! Sehä alkaa jo laverrella ku toi Kertoja mokoma.
Onkoha se vaik jotai sukuu sille?

Kertoja: -Vai että olisin sukua tuolle Äänelle? Kuules Raali,
minähän olen täällä ruudun toisella puolella, ja tehän olette 
siellä jossain kaukana ajattomien oloissa ja olotiloissa. 
Eihän me voida olla sukua, eihän.

-No ... ei-sitte. Tuli-vaam-miälee ku noit samallaisii ... 
no ei-sitte.

-Ja, onhan täällä vielä, sinullekin Taistelija, se 
kaipaamasi ilo, naiseksi kutsuttu, tai vaimoksi ... mutta ei 
enää kuin kättesi ja kehosi iloksi, vaan henkesi iloksi, 
ja näiden uusien silmiesi suloksi. Kunhan nyt tässä ensin 
matkaan päästään.

Vaan, oiskos sille Raalille tuollaisen vaimon tarvetta?

-? Mtäh ? Mikä ? Mulle ? Ei mulle ... semmosta!

 -No niin olin kyllä jo vähän uumoillutkin. Raali kyllä
pärjää omillaan.

-Huh ! ku-mä pelästyin. Oliham-mulla sillo kerran-niit -
mut ne kyl riitti mulle - ...ja mitä-sä kippari virnuut siel!

-Een mitää .. een mitää .. muistelin vain yht kaukaista jut...

-Älä kuule rupee nym-muistelee .. meill-on tärkeemmät
hommat nym-menossa .. pidäv-vaa muistos ittelläs.
Ja Kertoja kuule! Ei sit mitää ihmelinkkejä tähä, katokki!
 

Kertoja: -No ei tietenkään, ei tietenkään .. enhän minä 
nyt sellaista (ajatuksissa: vaik joskus kyllä mieli vähän tekiski).

 -Mutta, ennen kuin menemme vielä niihin uusiin
aseisiin, niin ...
 

 ...jatkuu vähän alempana

10.02.2023

Näky

Tuli näky kaiken keskeen
uuden maa, sen olotilan alla:

Tummat pilvet pimentää maan
vaan, miten saada ne satamaan
maata kastelemaan, virvoittamaan
- synnyttämään uutta
rakentamaan sitä uutta tulevaisuutta.

Ne pilvet saa satamaan
vain ylemmän voimilla
ja, jokin yllä pilvien
ohjaa sen toimea.

Alemmilla voimilla
se ei ole mahdollista.

 
Tässäkö lie tarkoitus, ylemmän Taistelijalla.

Ja tuostako se johdanto
niille uusille aseille
ylempien voimille avuksi olla
ajallisen muutoksille.

12.02.2023

Ajallisen osan omatunto

Huonoa omaatuntoa ajallisen teoista ...

 -Turhaan!
      Kas, ajallisen teot, tanssit, laivat, ihmiset
ovat osa ajallista eloa. - Normaalia.

Ei sitä saa katua, eloa-elämää
mutta, siinä rinnalla kasvaa se uusi
joka vähin erin valtaa tilaa ja lisää voimaa.

Se ei ole tekojen tie, se ylempi siis,
vaan, sydämen tila, annettuna.
- Ei otettavissa, vaan annettuna.

Tuo on vaikea tajuta
vaatii viisautta ja ymmärrystä.

Siksi se anomusrukous on tärkeä
siinä on kaikki tälle ajalle
tulevalle ajalle ja kasvulle.

Se on kuin kivijalka
yksi kivijalka kaikelle tulevalle
sen taistelulle pahaa vastaan.

 
20.02.2023

Ylemmän aseet      

  -Siis, yleissääntönä ja vahvana aseena on tuo:
alemman on vähennyttävä, jotta ylempi voi kasvaa.
Vain sillä lailla ylemmän voima voi kasvaa.

Eikä taistelu oikeasti, ole ajallisen ajallisia vastaan
vaan niitä valtoja ja voimia vastaan
jotka ovat totuudellisen ajallisia vastaan.

Suurimmat ja vahvimmat aseet ovat viisaus, tieto ja
ymmärrys, joilla vain mahdollista erottaa
kaiken tarkoitus, ja se
	onko paha oikeasti paha
	ja onko hyvä oikeasti hyvä
ettei pahaa vastustaessaan vastustaisikin hyvää
ja hyvään pyrkiessään vaikuttaisikin pahaan.
- Siis erottaa hyvä pahasta, ja paha hyvästä.

Ja kaikesta tästä taistelosta 
ei ajallisissa saa kunniaa ei rahaa
ennemminkin vain hullun mainetta
- mutta ylemmissä ulottumissa arvo on suuri.

Haarniska on vain vertauskuva
Hengen suojavarustuksesta, jossa
	miekka on sana
	kilpi on rukous
	viitta on suoja
	vyö on totuuden vyö
	kengät on alttius toimimaan
	ja kypärä on ylempien ajatusten suoja.

Ja vaikkei sinua uskoisi kukaan
on merkit alla ja yllä
ajallisissa, ja ajattomissa ikuisissa.

Se - on suuriarvoista
sotaa juurille, ei seurauksille
siksi se ajallisen "valtoja vastaan" on tärkeä 
ja ainoa mahdollisuus vaikuttaa 
oireisiin ja seurauksiin
eli siihen kaikkeen, mikä maailmassa
on nyt menossa.
... paitsi tietysti, jos ... ne on tarkoitus.
 

Kaikessa on siis ymmärrettävä
kaiken tapahtuvan syvä sisäinen tarkoitus
sillä ajallisen silmän näkemys
ja ajallisen ymmärryksen ymmärrys
ei ole tässä taistelussa mittari mikään
- vaan, ylemmän totuus kaikessa
tekee kaikesta suuriarvoista.

Kas tässä aseenne, taisteleva joukko,
ja sinä Kapteeni-Taistelija, olet kaiken edessä
ja muut siinä rinnalla ... ja Raali perässä...

	-HÄH, mtäh ... peräss... ?

... niin, perässä, taustaa ja selustaa turvaamassa.

- ... aai-niin ... no-juu ... tottakai .. turvana siellä, hmmm.

Nyt siis lähdette, ja lähdemme, näillä matkaan.

20.02.2023

Ensimmäinen taistelu

 -Ja nyt, se ensimmäinen taistelu,
se onkin jo tutuksi tullut, ja ajallisiin hiljaisesti jaettu

eli, se Suojauspyyntö, joka on päivittäinen
ja jokaiselle henkilökohtainen suojausrukous, 
anomus, joka sisältää kaiken tarvittavan 
ajallisissa viel oleville ja elossaan kamppaileville
siis myös sairastaville.

Toistetaan se vielä tässä: Siis...  
 

 
Tuosta joka aamuinen henkinen voima
suojaten kaikelta;

   tartunnoilta, myrkyiltä, saasteilta ja säteilyiltä

     ... myös ravinnon ja juoman mukana tulevilta
ja tarpeettomilta elämän sattumuksilta.

Ruoan ja juoman siunaus on aina tarpeen.

Tulosta vaikka huoneen tauluksi.

21.02.2023

Toinen taistelu

 -Ja nyt toinen, suurempi taistelu.
Sekin ehti tuolla aiemmin jo hieman tutuksi tulla
... ainakin kerran ajallisiin hiljaisesti jaettuna.

Eli, Suojauspyyntö tämän valtakunnan ja kansan
puolesta. 
Tämäkin jokaiselle ja vaikka joka-aamuiseksi 
huokaukseksi, maamme ja kansamme turvaksi.

Tämäkin anomus sisältää kaiken tarvittavan tälle
maalle ja sen elossaan kamppaileville asukkaille.

Tuosta joka aamuinen henkinen voima ja suoja
tälle maalle ja kansalle
suojaamaan valheilta, moninaisilta tartunnoilta, 
myrkyiltä, saasteilta ja ajallisen erilaisilta säteilyiltä
- ja tietenkin myös sodalta.

21.02.2023

Sanoista varustusta

Katsohan mitä suolsi tää sanojen paja
aamuviidestä aamukuuteen
- kuin eloon uuteen.

Siis, näillä sanoilla kohti uusia!
 

Elämän pata

Sanojesi pata
on koko maailma
ei vain vuoteesi pohja
tai koneesi ääri.

Tuli palaa
sanat juoksee
ahjo polkee
ja mieli muovaa

sormet takoo
henki sulattaa
muotoutuu muoto ja tarviskalu
syntyy sanojen herkkä laulu
- hiljainen voiman kuulo kuulevalle
apu apua kaipaavalle.

Mitä tuosta pitäisi katua
mitä vaihetta turhana pitää
- elämässä eläen sanat itää.

Ja ”tehdas” ... ei nuku laisinkaan
yöt päivät suoltaa sanojaan
aseiksi ajallisille
elon taistelukentille
- turvaksi, lämmöksi, suojaksi
elon hetken matkaksi.

Sanat ovat aseita
joita suojaa varustus muu
maailman pauhu hukkuu.

Sanat leikkaavat pilveä tummaa
muodostavat elon kultaa
joka kantaa
ja apuansa antaa.

Eikä köyhä ole yksikään
ken matkaa elämää
kultahippuja paitainsa alla
ollen elossaan mielellä rohkealla
- oli vastassa mitä tahansa
taotut sanat on suojana.

Taistelu, taistelu muodostuu tästä
elon hetkestä vaik ikävästä
ja taistelukenttä
on itse kunkin sisällä.

Ja miten sinä kohtaat sen
pelollako vavisten, vaiko uljaana seisten
voimasi aseisiin turvaten
vastusta uhmaten vaik kuoloa kohti
kasvot kirkkaina uskoa hohti.

	-Tämä on minun maani
	minun kansani
	minun tuleva osani
	minun tulevani.

Ja uljaasti liehuvi lippu
jos se kädestäni tippui
sen toinen jo nosti
voiton tahto silmissä hohti.

Kuin sotalaulu korvissa soi
taotut sanat ne huulille toi
- seison tai kaadun
ei minulle enää mitään voi
korkeuden kutsu luottamuksen toi.

-

-Vieläkö mietit, Taistelija, taistelusi varustusta
ajallisesi aseistusta vs. ahjosi voimaa
- sanojen taistelusta ei kukaan soimaa

ja, aseet on samat pienillä ja suurilla
voima, on kaikkien huulilla
- eikä herpaannu käsi, ei mieli
kiitosta laulaa rohkea kieli.

Tämä maa on taistelun maa
tämä maa, mikä sanoja kantaa
ja varustusta antaa ajallisen maalle
kuulevalle korvalle
- ja mielelle rohkealle.

Pohditko vielä, Taistelija hyvä, ja joukkosi urhea
lähtöäsi laivalta, kuin turvallisilta oloilta
- vaik taistelulaiva sekin jo osallaan oli
ja kuljetti sinut, ja teidät muut
maille, miss' aukeavat sanojen suut

ja voimat irti, valloilleen laskevat
sanat harmaista pilvistä maahan putoavat
kasvavat aseiksi käsiin ihmisten
turvaksi sisäisten sydänten.

Laitahan Runoilija nuo sanat nyt matkaan.
Minä takaan, eivät joudu hukkaan.
 

Ja taustalla jossain 
soi kuin salaisesti jotain kaunista, tuttua
- Eino Leinon Nocturne:

   ”Ruislinnun laulu korvissani, 
   tähkäpäiden päällä täysi kuu; 
   kesä-yön on onni omanani, 
   kaskisavuun laaksot verhouu. 

   En ma iloitse, en sure, huokaa; 
   mutta metsän tummuus mulle tuokaa, 
   puunto pilven, johon päivä hukkuu, 
   siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu, 
   tuoksut vanamon ja varjot veen; 
   niistä sydämeni laulun teen.

   Sulle laulan neiti, kesäheinä, 
   sydämeni suuri hiljaisuus, 
   uskontoni, soipa säveleinä, 
   tammenlehvä-seppel vehryt, uus. 

   En ma enää aja virvatulta, 
   onpa kädessäni onnen kulta; 
   pienentyy mun ympär' elon piiri; 
   aika seisoo, nukkuu tuuliviiri; 
   edessäni hämäräinen tie 
   tuntemattomahan tupaan vie.”

 -Laitetaan laitetaan
sanat matkaan taitetaan
puetaan muotoon ihmisten
voimilla iäisten, 
      kuittaa Runoilija saamansa tehtävän.

Ja sanat saavat nyt muodon näkyvän
matkaan lähtevät 
ja suorittavat ajallisensa tehtävän.

22.02.2023

Kolmas taistelu

 -”Outo maa - oudot tavat. 
       Outo taistelu - pelastustaistelu
näkymätön ulottuma
jossa pelastettava itse kasvaa taistelijaksi
itsensä puolesta - ja maansa.

Tuollainen kiteytys uudesta maasta, ja matkasta
ja sen salaisesta tarkoituksesta
... näin matkan alussa.

Ymmärrys lisääntyy - viisaus kasvaa.
- Ja voima.”
 

 -Totaa ... mitäs-mä sit voisin tehä,
ku tost mäen niiku tajunnu kyl mitää, huokaa Raali.

 -Voi Raali, ei hätää ... eiköhän nämä asiat 
tässä selkiydy, kun matkaa jatketaan.

-Mihi täs-sit oikee ollaa menos ... eihä-me-olla 
liikuttu viel mihikää.

-Nii'in ... ihan totta ... ollaanko me vain 
paikallaan, havahtui Taistelijakin.

-Eei, hyvät taistelijat, ette te ole paikallaan, 
vaan te etenette koko ajan. Katsokaas, ei tämä ole 
enää se samanlainen maa kuin oli ennen, jossa 
edettiin kuin jotenkin aina liikkumalla. Täällä edetään 
ihan toisella tavalla ... miten sen nyt oikein selittäisi ..

... niin, täällä ajattomassa kun kaikki on koko ajan 
läsnä; mennyt, oleva ja tuleva - ja myös kaukainen
ja kaikella teolla on vaikutuksensa kaikkialle, vaikka 
olisi teossa kuin paikallaan. Ymmärsittekö?

-Jaa ... JOO ...E ! Päätyi Raali pohdintonsa tulokseen.
 

-Kyllä me ymmärrämme, liittyi keskusteluun myös Poika.
-Näin se on näillä mailla, hän kuittaa, -käymme tätä 
kohta yhdessä läpi tuon Taistelijan ja Raalin kanssa.
Tuo Runoilija saa sitten piirtää kaiken puhtaaksi.

-”No hyvä. 
Minä sitten jatkan tätä matkan tehtävän kuvausta:

Ihminen, ihminen itse
ja elonsa tila.
Yksittäin on taisteltava
ja kansasta pala kerrallaan

- yksi pieni pala, yksi ihminen
ja annettava hälle se ase, itsensä taistella;
etsiä, löytää, luottaa - ja uskoa
sit vasta tuhota, sillä aseella
- sanan aseella, miekalla.

Mutta, tästä olikin jo laivalla puhetta.

Tehtävä on vaikea
jos ongelmien syy on oma valinta
    (tämä sopii vaik piikkeihin)
oma halu, tai suorastaan vaatimus
kun uskottu valheellinen julistus
- jolla kuitenkin ajallisen tarkoitus.

Ei tämä taistelu ole helppo
- ei tosin sellaiseksi luvattukaan
eikä voittoon riitä yks miekan sivallus
vaan, pitkällisen taistelun kautta
saavutettu kasvun tulos.

Silloin on ajettu kehon vihollinen ulos.

Ase jo piirrettiin tuolla yllä 
”Ensimmäinen taistelu - itse”
se sisältää kaiken tarvittavan varustuksen
ja teon anoa ”kehon terveyttä ja puhtautta”
- sen puhdistumista.”

Siis, jos kerrataan vielä...

Tähän taisteluun
yksi kerrallaan
oman itsensä puolesta ja kokonaisuuden eteen
voima karttuu ylempien mereen

josta taas voima sataa
kultahippujen lailla
alempien mereen.

Ja, Neljäs taistelu
on kuin näkymättömien taistelu
- osin näkyvä, osin näkymätön.

Estää ei voi
mut' torjua voi
uusin asein suojamuuria
miekoin, kilvin, kypärin, viitoin torjuen
arvokasta kehoa suojaten

ettei vahingoittuisi se
ett' puhdistuisi se
saisi terveenä olla ja elää
suojamuurin sisällä kiitollinen mieli helää.”
 
 
Ja taustalla soi edelleen, 
kuin taistelulauluna aina vaan
tuo samainen Eino Leinon ”Nocturne”:

   ”Ruislinnun laulu korvissani
   tähkäpäiden yllä täysikuu
   kesä-yön on onni omanani
   kaskisavuun laaksot verhouu ...”

Mikä lie salainen voima siinä.
     ( = yötunnelmainen sävellys)

25.02.2023

Monimutkainen taistelu

-Vaan, ei riitä viel tämäkään
ett' vain itseänsä
ja omaa maatansa puolustaa
sillä, ajallisen toimet jo koko Maata uhkaa.

Tarkoitus, vaiko pahaa tekoa
- kokonaisuus tulee tuntea, sillä
voihan olla niin
ett' tarpeen on vaik molemmat
ett' päästään uusiin tuleviin.

Jos silmän mukaan
ajallisen mielen ja ymmärryksen mukaan
kaikkea katsotaan
teoilla piankin jo hyvää tarkoitusta uhataan.

Ja hyvä tarkoitus ihmisen
luo maailmankuvan sekaisen
ja taistellaan sinne, taistellaan tuonne
ja syytökset lentävät joka puolle.

Maailma ei muutu kärsimättä
elämä ei pelastu elämättä
tekoja tekemättä, kuin oikeita ja vääriä
- mut' kuka oikeasti sanoa voi
kummat niist' on kumpia.

Molempien tulee toteutua
koska nk. oikeat palvelevat vääriä
ja nk. väärät palvelevat oikeita.

Miten nyt näitä vastaan
voi oikeasti sotia?
 

Se onkin mahdotonta 
ihmisen valita puolensa oikein
sillä oikea puoli voikin juuri olla se väärä
ja väärä puoli ollakin juuri se oikea.

Tai, vielä vaikeammin ...
tulisikin puolustaa samaan aikaan molempia.

Siksi onkin tämän taistelun aseessa (1. taistelu)
anomus kuin ylemmän katseesta
todellisesta viisaudesta
hengen voimasta ja ylemmän ymmärryksestä
joilla vain voi taistella
oikean tarkoituksen puolesta.

Kuin kaikkinäkevän silmän on avauduttava
ylhäisen viisauden laskeuduttava anovan ylle
voiman uskaltaa nähdä
ja rajattoman ymmärryksen esille tulla.
 

Sitten vasta voi taistelija tajuta
ajallisen ja ajattoman kokonaisuutta.

Sillä, ei taistelu ole vain ajallista vastaan
- ei ajatontakaan
ett' jokin syyllinen ois siellä

ihmiskunta on kasvun tiellä - ollut koko ajan
ja tarkoitus on kaukana tuolla
rajojen toisella puolla.

Siksi, miten sotii ihminen ...
osoittaa sormellaan, -Tuonne!
ja sit suunnataan sinne!
aseet tanassa
vallan ja sodan huumassa.

Niin, toteuttaako tuo tarkoitusta? 
- Hyvä kysymys.
 

Ano asetta, mi käsiisi tarjolla on
ja sit' katso, kun alat nähdä ja ymmärtää
mitä on elämä

ja miksi kaikki tää ajallisen vaiva
ja mikä on kaiken takana
jo vuos'tuhanten matkalla eteen ja taa
- kuka ratkoo ”Suurta Suunnitelmaa”.
 

Ihmisen suurta ylpeyttä on sanoa:
-”Minä tunnen, tiedän totuutta
ja taistelen hyvän ja oikean puolesta”
kuitenkaan ymmärtämättä kokonaisuutta.

Mikä on ”kokonaisuus”?
Niin, avaapas se.

”Kokonaisuus ja kaiken tarkoitus”.
 

Niin kauan kuin nuo ovat tuntemattomat ihmiselle
hän huitoo vain kuin omassa huumassaan joka puolelle
- ollen aina oikeassa, vaik ois ihan väärässä
ja, väärässäkin ollessaan
hän voi kuin vahingossa olla vaik oikeassa
tietämättä, ymmärtämättä sitä.

- Siis, mitä!

Ratkaisu: suuri viisaus
taito ja toteutus olla ain oikeassa
taistella vain todellisen oikean puolesta
on annettu jo vanhoissa
viel kiiltävissä aseissa - sanoissa:

”Tapahtukoon sinun tahtosi
myös maan päällä, niin kuin Taivaassa.”

Mikä vika tuossa
vaikka kuin huomaamatta monien huulilla
juhlissa ja rukouksissa.

Ollaanko siinä tosissaan
kun sitä suun sanoilla anotaan.
 

Ja, entäs jos tää kaikki ajallisen pauhu
onkin juuri tuon anomuksen tulosta
... kuin pienien hiljaisten sanojen
joka puolella maailmaa lausuttujen
vuos'satojen, tuhansien, aikana.

Joten, miten ois, ystäväin
tuo kiiltävä miekka, voimallinen sana:
”Tapahtukoon sinun tahtosi...”

ja siihen vain luottamusta
ett' kaikki on, ja menee juuri oikein
näytti se sit ihmissilmin ja mielin katsottuna
miltä tahansa.

Ja voit kulkea pelosta vapaana.
 

-Saitko talteen, Runoilija, sana sanalta muistiin?

  -Sain sain ... tarkoin sain, vastaa Runoilija.

 -Hyvä. Kirjoita puhtaaksi 
ja lähetä se ajallisen merille kellumaan
kuin pieni lastu lainehille
joka ei uppoa, eikä kastu.

Ehkä joku sen sieltä löytää
ja hyväkseen ottaa
saattaa vielä vaikka jakaa
- näin pienet sanat suurta voimaa kantaa.

 -Mä haluun sit lähettää sen sinne kelluun, 
saaham-mä ... ja pannaaks siihe viel vaik joku 
pikku purje tuulen kuljettaa - se ois sit-ku joku
pikku vene!

 -Niin, Raali, liekö tuo tarpeen, mutta jos 
sinulla on sellainen ajatus, niin anna mennä vaan.
Omaansa se kuitenkin kulkee rataa.

-Ai! onk-sekin sit niiku se laivaki oli ... 
	ett iteksee ties minne piti mennä, niikö?

-No juu ... sillä samalla tavalle ne molemmat.

-Höh! .. ja mä-ku aattelin ett se-ois hyväki juttu.

-Noo, laita sitten vain se purje, näkyyhän se lastu
sitten kauemmas, ja ehkäpä löytyykin helpommin,
kuka sen tietää.

-Noni, niihäm-mäki aattelin, iha samoin. Jes.

27.02.2023

Viisi kuukautta

-Viisi kuukautta matkaa ja viisi kuukautta paksua vihkoa kuin syksystä kevääseen - päättyy juuri.

Alkoi kun ... 
joltain saarelta oltiin ohjeita saamassa
ja sit laivalle takas
yhä harmaantuvan pilven alla
ajallisen maa jo silloin makas.

Matkalla mittailtiin, tutkittiin ajallisen maita
ongelmia kasvavia, muuttuvia
elettiin päiviä, piirrettiin tulevia
maailmaa muuttavia.

Kasvoi Kapteeni laivansa myötä
hiljaisuuden työtä
monia valvottuja öitä ...

kaukaiset tuli lähelle
ihmiselle itselle
omille päätöksille, teoille
kasvun tuomille muutoksille.

Miten auttaa vois laiva ajallisen maata
miten parhaiten tulevia kohdata ja palvella?
- Runoilija etsi uusia visioita.

Kapteenin kasvu saavutti jonkin rajan
- ehkä samalla jonkin merkittävän ajan;
noudettiin Aatami Ajallinen pois ajallisen maasta
yhdistettiin takas Kapteeniin, poistuivat laivasta
uudelle maalle, ylemmälle ... kohti Taivasta.

Laiva jatkaa matkaansa
määrättyä rataansa apuansa antaen
Mertenmies siitä nyt vastuuta kantaen.

Kapteeni Taistelijaksi vaihtui
uusia voimia ja ratkaisuja karttui
ja niillä kuin salaisesti palvellen ajallisen aikoja
tehden kuin taikoja
jakaen uusia aseita - hengen voimia

joilla vastustaa tulevien aikojen vaaroja
ja opastaa ajallisille oikeita
pelastavia toimia ja voimallisia sanoja.
 

Ja näin täyttyi vihko viisikuinen
kuin taas uuden jakson aloittaen
uuden vihkon myötä ...

- kas, määränsä kaikella, ja aikansa aina -

... jatkaen hiljaisesti 
ihmiskuntaa pelastavaa työtä.
 

 -No, ei siin-sit must ollu sanaakaa
ton Kipparin parhaast kaverist
... eikä tost Pojastakaa ollu sanaakaa.
Kipparist itestää vaa ...
	  niiku se ois täs joku koko napa.
Kuules-ny Runoilja ... mitäs-jos vähä viilaisit ...

 -Niin no, kuulehan Raali, jotain
kuin salaista tuos huomaamattasi ratkaisit.

-Mtäh ... siis .. mitä?

28.02.2023

Välitilinpäätös ja uusi                                   

 -Mitäs tämä nyt on, ihmettelee Kertoja
kuin jotain tilintekoa kesken kaiken...

Eilen loppui yksi vihko, lie monesko
... vai, monesko kymmenes
ja kaikissa jokin matkan määrä
- no, ei kai niistä yksikään ole ollut väärä.
 

Ja nyt, kuin pakko oli kurkata
mistä kaukaa tänne on tultu
mitä kaikkea matkalla tehty, mitä sanottu - ja miten.

Miten sanat muuttuneet, 
miten mies itse, tuo monivaiheinen; runoilija-harrista 
Taikuriksi, sitten Alkemistiksi, ja taas takaisin Runoijaksi
ja kaiken matkan aikana niin moninaisiksi muodoiksi,
aina entisaikojen mestareista Tarot-hahmoiksi;

Erakko, Mystikko, Narri, Tietäjä-Näkijä
Taivaan Kuningatar, THOT ja Homeros
välillä lintujakin, ja viimeisimpänä
salaperäinen Poika ja - Kuolema 
... ja kullakin vuorollaan ain omansa 
ajankohtaan sopiva sanoma.

	-Ja mäki-oon ollu matkassa koko aja !
	-Aivan niin, koala, niin oletkin ... ja uskollisesti oletkin

... ja nyt ollaan tässä, taas uudessa muodossa
jonkin oudon Taistelijan hahmossa
kamppailemassa kuin elämän puolesta ...

-Ja mä-oon tässäki taas mukana!
-Niin olet, niin olet - ihan hyvä kun olet, ei sitten ole 
tuolla Taistelijalla niin yksinäistä
-... eikä se ees pärjäiskää ilmam-mua.

-No niin, niin vissiin - niinhän se on aina ollut näillä reissuilla.
-... hyvä kum-myönsit, hmmm.
 

-Niin, mihinkäs minä nyt jäinkään ... niin,
matka on ollut pitkä
oikeastaan tavattoman pitkä, jo yli 40 vuotta
... tai, ehkäpä ihan oikeasti jo yli ... tai no, olkoot se nyt.

Ja kun piti vähän kurkkia noita menneitä matkoja
niiden aikoja ja kuvauksia, niin ... onhan siellä .. 
monenlaisia vaiheita ja sanojen kulkuja elon tiellä.

 -Ja niin siellä pitääkin olla, kasvua kuvaamassa.
Katsos, eihän kukaan nyt vielä nuorena
ole ja elä niin kuin vanhana, tai no ... vanhempana.

Eikä niitä nuoremman askelia kannata arvostella
eikä mitenkään väheksyä tai katua.

Sieltä jostain on tultu, sitten matkattu ja kasvettu
ja nyt ollaan täällä, tällä paikalla, Taistelijana
ja uuden ulottuman, oudon elämän edessä.

Ja pitäähän se matkan kasvu nyt jotenkin näkyä.

Eikä nämä tämän päivän askelet ois mahdollisia
ilman noita menneitten vaiheita ja matkoja.

Ja, saatatpa vielä kuin uudelleen arvioida 
tämänkin päivän sanoja ja tilanteita
jos matkaa viel edessä ois paljonkin luvassa.

Maailma muuttuu, tarinan kirjoittaja muuttuu
tarinat muuttuu ja hahmotkin siinä sivussa
tuoden esiin uusia tietoja, aikoja ja maailmoita
- ja uusia tulevaisuuksia.

Ota vain nyt rauhallisesti, Runoilija
ei tämä maailma ole Taistelijan vallassa
eikä tuleva ole mitenkään hänen harteilla
- omansa vain osansa kaiken seassa, ei muuta.

Rauhallisesti vain annat elämälle suuta
nautit Runoilijan roolista ja saamastasi matkasta
ja elosi osasta.

Ja nyt, täällä uudessa olossa
vaikka emme kävele kuten ajallisissa
me kuitenkin liikumme ja etenemme
tässä ajattoman tilassa.
 

Ja, täällä 'ajassa'
ei enää voi kukaan piiloutua
tämän Taistelijan silmiltä ja korvilta
hänen väkevältä varustukselta nähdä
tuntea ja havaita haitallisia voimia
ajallisen valheellisia persoonia ja hahmoja.

Se tietenkin on raskasta
ja kuluttaa paljon voimia
sillä, nehän edustavat toisenlaisia valtoja
joita vastaan juuri käydään
niitä salaisia taisteluita.
 

Ja näin, yhtäkkiä tämä tilinpäätös
kasvoikin kuin varoitukseksi 
ja voiman osoitukseksi niitä kohti
jotka ajassa herkkiä ja heikkoja harhateille johti.

Avatakseen heidän silmänsä ja korvansa
todellisiin tarkoituksiin
jotta voisivat he kasvaa, jotkut ainakin,
luvattuihin uusiin tuleviin.

Monet heikot vain jäävät ajallisen turhiin huumiin.
 

Ja, ... kuka tässä nyt sanoja suoltaa
kuin yläpuolella kaiken näkyvän
ja myös ajallisen näkymättömän?
- Jokin johdattaja uus
joka Taistelijalle on nyt uusi tuttavuus.

Yön hiljaiset hetket on aikaa korkeitten
ylempien voimien
kaiken ajallisen hälyn läpi
- siellä Taikuri-Taistelijan silmä
totuuden ajallisista ja ajattomista näki.

Ja vaik uudet aseet on terävät ja voimalliset
ovat valtain voimat myös suuret
ja kohtaamiset ain voimia syö
- raskas on henkien ja valtojen erottamisen työ.

Ja raskasta on hengelle erottaa se
miten valheellinen on tullut lähelle
paljastuessaan näkyville

ja varsinkin, kun väärä voima
on niin kaunista ja kuin oikeata
heikkoja hurmaavaista

mut' taustalla, takana ajallisen kiillon ja ilon
se tarjoaakin myös valheellisen pidon
luvaten kuin kaikkea hyvää kaikille
johdattaen teille turhille
ja vaik hyvän kasvun tieltä pois
ett' heikolla ain helpompaa ois
- ja siten luiskahtaen hyvältä tieltä pois.
 

Kuuntele tarkkaan Taikuri-Taistelija
silmiesi, korviesi sisäistä ääntä:
tie on yksinäistä
ja vain ilman hälyä voi kuulla tietoja syviä
ja poimia raskaita Tiedon jyviä.

Ei tänne ulottumille nyt turhan tähden tultu
ja uutta on kaikki, katsoa kuin yltä
kaikkea ajallisen toimea
erottaen, mikä on väärä, mikä oikea
ja se kuluttaa ajallisen osasi voimia
vaik henki onkin rohkea.

Ja sitten, on vaikea kertoa totuutta
- kuka edes tahtoo kuulla ja uskoa
kun se, mitä osoitat
voi olla niin hyvää ja kaunista
ajallisen silmin ja korvin kuulla
ja mielen huuma

- ja kuitenkin väärin
esittäjä vain ajallisia hääri
ja tavoitteli vain suosiota ja rahaa
ja sen takana vilkkuvaa valtaa kuin toisten yli
- heidän seuraamisensa on valheellinen syli.

Ja tuo kuin ihana ajallisen syli
- siinä totuutta hyli.
 

Jaksatko tään tien, kysymme taas kerran
... monennenko lie
tämä on ollut pitkä tie, ja matkalla niin vaihtuva
edellyttäen aina kysyä: -Jaksatko viel suostua?

Onhan kaikki kuitenkin vapaaehtoista 
suuriin tarttua - vaatii voimia
vaik lisääkin se myös uutta varustusta.

Joten siis: -Jaksatko, suostutko ...
	voima on yllä
	ja voitelu kyllä
ja aikaa annetaan tehdä työtä
ja voimaa valvoa tätä ajallisen yötä?

Ja Taikuri-Taistelija vastaa: "Mitä voisin ...
mitä tekisin minä muuta
jo monesti olen suostunut
antanut edessä olevalle, luvatulle, suuta

niin, miksi en jaksaisi
miksi en katsoisi, mihin kaikkeen viel vie
tää luvattu tie
vaikka se ajallisen voimia vie
ja turvaten, luottaen, ett' voima on yllä
ja voitelu ... on kyllä.

Siis, minä suostun
ja jaksan, jos voimia saan
ja aikaakin viel jatkaa
tätä ajallisen matkaa
- joka ei ole turha, minä uskon sen
ain ylempiin kurkottaen, ja luottaen."
 

 -Mut heeei ... mihis me nyt-taas lupauduttii
johoski uutee, vai - mä-en iha kaikes pysyny matkas
mut... jotai siin oli ku-ois-ollu jotai uutta, ja vaik suurta.

Mut .. okei .. okei .. mä autan sua taas .. niiku oon
auttanu enneski, aina tänne asti. Etkä sä muute
taitais taaskaa pärjätä ilmam-mua, vai mitä.

-(syvä huokaus) .. aivan niin, koala .. tai siis Raali,
aivan niin. Mitenkäs minä nyt ilman sinua. Hyvä kun
olet matkassa mukana, se on aina niin turvallista.
Ei tarvitse ihan yksin ratkoa noita suuria asioita.

-Noni, hyvä ... ja sit mennää taas. Mut hei .. mihis-me
nyt-sit-oikee mennää ... ja justham-me tänne tultii?

-Niinpä .. jos vähän odotellaan ja katsellaan, eiköhän
se taas siitä selviä, kuten aina ennenkin, vai mitä Raali,

- ... jepjep! ootellaa ootellaa - 
		- vaam-mikä-täs-taas oikee maksaa?

 -Vaan, ehkä minä Kertojana voisin yrittää avata
tuota nimeä, Taikuri-Taistelija, se kun tässä yllättäen
esille tuli. 

Sen tarkoitus on varmaankin kuvata, kuin kaiken 
kehityksen kaarta, alkaen aina vuosien takaisesta 
Taikurista, ja päätyen nyt pitkien matkojen perästä 
tähän nyt jo vähän tutuksi tulleeksi Taistelijaksi. 
Eli, siinä on kuin kokonainen matkan historia
noissa nimissä, ja nimien välissä.
- Näin minä sen nyt pikaisesti ymmärrän.

01.03.2023   (illan suussa)

Ihminen, viisaaksi tullut

-Ihminen on viisaaksi tullut  
taitavaksi kuin hetkessä
tuhansien ja tuhansien vuosien jälkeen.

Kuin yhdessä yössä
kiitää hän jo avaruuksien vöissä
tutkii kaukaisia
miljoonien vuosien takaisia
- ja kuvia katsellessaan
ne kaikki ovat jo miljoonien vuosien vanhoja.

Mitä sitten ... 
kun ihmisen elo on nyt ja tässä
ja kaikkea ollaan kuin yhteistuumin hävittämässä
vaik tää pieni kaunis pallo on ainoa
josta on löydetty vastaavaa eloa.

Kuin kaunis jalokivi kaiken tuntemattomuuden seassa
- ja sillä ei ole kuin mitään arvoa;
	soditaan vaan
	tapellaan vaan
	ahnehditaan vaan, ja vaik tuhotaan 
koko ajallisen näkyväinen maailma
ellei saada itselle
kaikkea mitä halutaan.

Hmmm ... niin viisas on ihminen, vaiko ...
 
 

02.03.2023  -  klo 04.44

Mikä otsikko ?

-Niin, vaiko sittenkin, jos olisikin niin
ett' teot kaikki ajallisen
onkin tekoja, joil' pallo pelastettiin
kuin suuremman tuhon vallasta
... ylikansoituksesta ja -kulutuksesta
- pallon hiljaisesta tuhosta.

Ett' tässäkin, kuin päinvastoin maailma
että ne, mit kuin pahoja hankkivat
todellisuudessa Maata pelastavat
viel suuremmalta vahingolta
mi ois kaiken ylikasvun seurausta
ja kaiken tuhooja ... onkin ihminen itse.
 

-Kuka täss oikein nyt pohdiskelee kaikkea
kuin ajallisen ihmisen puolesta
syöttäen sanoja ja ajatuksia? kysyy Kertoja.

-Niin, onhan meillä täällä monia
ihmistä ja elämää ymmärtäviä, jotka myös
seuraavat ajallisen Maan kulkua.

   -Ja, kuka siihen ois syyllinen
jos maailma liiallisella kasvulla tuhotaan
... ei hallittu, hillitty kehityksen kulkua
ei laitettu lisääntymiselle sulkua
- eikä vieläkään

vaan, ennemminkin lääkitään ja pelastetaan
leikitään pikku jumalaa
miss' eloa itse määrätään
eikä anneta ihmisen kuolla pois
ett' elo arvokasta ain loppuunsa ois.

Tässäkin hyvät teot kääntyvät pahaksi
muuttuvat rahaksi
ihmisen luonnollisuutta tuhoten.

Mutta, kieltämättä ...
inhimillisesti katsoen asia on vaikea
ihmisestä ero, kuolo, on haikea
eikä toivottaisi sen kuin koskaan katketa
vaan, kuin jatkua ja jatkua aina vaan
- joku siitä myös aina rahastaa
ja valtaa kasvattaa.

Mutta, tässä on vain osa ongelmaa
miksi väki kasvaa, kasvaa vaan
vaik pitäisi rajoittaa.

Asian pohtiminen kuin julmaa
vaik julmempaa viel on se
jos koko elo päällä maan asetetaan tuholle.

Ja näin jatkaen ajaudutaan ajatukselle
että ne, jotka nyt pyrkivät 
kuin julmuudessaan kaiken rajoitukselle ... 
ovat kuin pahoja
- samalla keräten suuria rahoja
yrittävätkin oikeasti ratkoa
tätä tulevan odotettavissa olevaa suurta tuhoa.

Että, nk. pahat 
osoittautuvatkin suuriksi pelastajiksi
ja niiden vastustajat itse asiassa hyvän vastustajiksi
ja pahan kehityksen jatkajiksi.

Kuin nyt, nurinpäin maailma
jossa pahalta näyttävä koituisikin hyväksi
ja hyvään pyrkivät teot ovatkin oikeasti pahoja
ollessaan kuin puolustajia
ja vanhan menon turvaajia 
... ennen pitkään kaiken tuhoajia.

Mutta, kohta ollaankin jo 
	kuin perimmäisten kysymysten äärellä;
missä, ja miksi tapahtui se
ett' maa ajautui tälle vaaralliselle kehitykselle
ett' täyttyy maa
vai, ennustiko lie joku jo jossain, että
”lisääntykää ja täyttäkää maa”.

No, mitäs nyt sitten, kun se alkaa olla täys
onko silloin tehtävä täytetty
tavoite saavutettu?

Ja, mitäs sitten?
Missä ois luvattu se matka
sen jälkeiselle tulevaisuudelle.

Ja kysymys suuri kuuluukin nyt:
Onko kaikki kuin alunperäinen tarkoitus
eikä ihmisen itsensä aiheutus.

Ja kun vielä puhutaan siitä ”Suuresta Tietoisuudesta”
jossa tulee olla kaikki ihmisen keräämä tieto ja taito
jolla on kaikkeudessa suuri arvo

niin, mikä on ihminen arvostelemaan 
tietoisuuden kasvatusta
ja varsinkin, 
kun hän ei ymmärrä kokonaisuuden tarkoitusta
sen päämäärää ja tulosta
sen todellista ja käsittämätöntä suuruutta.

Nyt ollaan suurien äärellä
jota ei voi ihminen nähdä ja käsittää
omilla silmillä ja ajallisen aivoilla
vaikka saisikin siihen jonkin ylemmän ohjausta.
 

Ja nyt, kun palataan tähän tarinan Taistelijaan
... niin, miten nyt taistelee hän
jonkin hyvä ja oikean puolesta
kun on kuin mahdotonta erottaa hyvää pahasta.

Ne aseet, joilla taistella
on jo kuvattuna tuolla alussa;
	”viisaus, voima, ymmärrys
	tieto ja taito
	kaikkeuden näkökyky aito”.

Sillä, jos sohii miekalla ajallisen ajatuksen mukaan
sen miekan sivalluksia ei ymmärrä kukaan
kun huitoo hän sinne ja tänne
kokonaisuuden ymmärtämättömyydellä.
 
 
Ja, minkä otsikon annat tälle tarinalle;
     Tunnetko vihollisen
     Taistelun todellisuus
     Viisauden ja ymmärryksen voima
     Taistele kohti kokonaisuutta ja sen tuntemusta.

Minkä valitset sinä?

Voi, ei koko maailmaa voi avata
yhdessä tunnissa ja tunnin tarinassa.

Taistelun on jatkuttava - ja aseet on annettu 
ja tehtävä inhimillisesti katsottuna
kuin mahdoton.

 
-Tässä tuntee jo tämä pieni sotajoukko
itsensä kovin pieneksi, kuvailee Kertoja,
-taistellessaan jotain käsittämätöntä vastaan
jota ei edes näe, eikä voi edes kuvata.

Ja Runoilijalla on täysi työ pysyä 
vilkkaasti vaihtuvain sanojen matkassa
kuvatessaan tätä taistelun outoa kulkua.

Mutta, -Ihanaa! Oi, kiitos! hän huokaa,
lisää kyniä ja paperia mulle tuokaa!

			Klo 05.55

03.03.2023

Toisenlainen ulottuma

  -Niin, Runoilija, tämä maailma
miss' nyt kulkevat tämän tarinan sankarit
on aivan toinen, kuin ovat ne edelliset
joist' tänne on tultu.

Täällä kaiken yllä nyt erilainen huntu
ja erilaiset tavat
ratkoa ajallisen ongelmat.

Siis, ratkoa sanoilla, toisenlaisilla
- emme tietenkään ajallisiin puutu 
muutoin kuin annetuilla aseilla
vain ihmiskätten vaikuttavilla.

Mutta, monipuolisuutta, sitä on tarjolla
asioita on kuvattava monelta puolelta
sillä, eivät asiat ole kuin, vain niin tai noin
vaan, ne ovat monin puolin katsottuna
monin eri tavoin.

Eivät lainkaan helppoja ajallisilla tajuta
mutta, avuilla annetuilla 
avautuvat ne monelta kulmalta eri tavoin
ain katseen kulmilla muutetuilla.

Aivan niin kuin juuri tuo edellä
mikä jäi viel otsikkoa vaille
kun katseen kulmia avautuu
monille eri puolille.

Tämä on siis erilainen maa
... vaikkei siis ”maa” laisinkaan
vaan, tila, taso korkeampi
olotila suurempi, ylempi

joka vieras viel on ihmisille
ajallisen kulkeville
vaan, ajattomiin siirtyville
ja jo siirtyneille läheisempi.

Vaan, voi ... tasoja on niin monia
joista aikoja, asioita, katsella ja kuunnella
yksi taso alempi viel aivan toinen on
kuin toinen ylempi.

Ja, viel tuntemasi Maan taso on alempi
siksi myös kaiken kyky nähdä ja ymmärtää
on alempi.

Mutta, matka jatkuu aina
ja edessä yksi ylempi
... tai vaikka joku niistä ylemmistä
riippuen ajallisen henkisistä
näkymättömistä kehityksistä
- jotka nekin ovat ihan muuta
kuin ajallisin opein voi luulla.

Mutta, nyt on varauduttava, Runoilija hyvä,
uuteen tapaan kulkea ja asioita kuvata
nähdä ja kuulla
ja ajallisen ajoille toisin tavoin muotoilla.

Tämän voin sinulle näin uuden matkan alussa jo luvata
että, tärkeäksi kasvaa,
miten niitä osataan ymmärtäville avata.

04.03.2023

Ihmeellinen ihminen

  -Niin, ihmeellinen on ihminen
ensin toivotaan, ett' ois joku jossain 
avaruuden kätköissä
... joku samanlainen kuin ME.

Ollaan kuin olevinaan niin yksin
tämän kaikkeuden keskellä
- siis, viel, ”keskellä”
ja lähetetään tietoa ja kuvauksia Meistä:

     ”Tääll' ollaan, tällaisia puhutaan 
     tällaisia osataan
     ja tällaista musiikkia meillä kuunnellaan
     - toivotaan yhteyttä”.

Ja sitten, kun vuosien päästä 
ilmaantuu taivaalle jotain outoa
sitä kiivaasti tutkitaan, pelätään
keksitään siitä ties mitä
ja ”parhaassa” tapauksessa alas ammutaan
- tai ainakin yritetään.

Kuin sanotaan: -Tällaisia me olemme täällä
paras olla tulematta, lähestymättä, valtaamatta, jne.

Että, tällainen ystävällinen on Maan ihminen
- jätettiinkö silloin aikanaan jotain kertomatta:

     ”sotainen, vihainen ja ahne
     kuin kaikkien, ja myös omiensa vihollinen.”

Kyllä Maata katsotaan, seurataan 
ja tarkkaillaan sen kehitystä.

Vaan, ajatellaanko Maasta
ett' se voi olla vaik miljoona vuotta takamatkalla
ja jossain ollaan jo ihan toisia
- ehkä oltu aina, tai sit kasvettu
sen miljoonan vuoden aikana.

Että, Maa voi olla kuin Lego-palikoita
jonkun toisen rinnalla, jolla
miljoona, tai vaikka miljoonia vuosia takana.

Ja vielä, mitä kaikkea tämä Maa
on oppinut viimeisen sadan vuoden aikana.
Ja mitä ehkä seuraavan sadan, tai tuhannen
ja, mitä viel enemmän sen miljoonan
... jolloin myös ... niin, se toinenkin
on edennyt sen saman miljoonan

vaikkei siellä aikaa olekaan
- ainakaan tätä mikä on Maassa vallalla
ja jotain muuta kuin ”Taivaassa” ... ajatonta.
 

Nyt, näillä sanoilla
hyvää uutta ajallisen aamua
katsotaan sen kauneutta ... sitä ei saa tuhota
ei tää ajallisen ihmeellinen ihminen itse
eikä kukaan muukaan jossain kaukana

... tai, vaikka lähellä
jossain toisessa muodossa
näkymättömässä ulottumassa.

Kuvitellaan tämä kaunotar jostain muotonsa ottanut Kirpparin hyllyltä mukaan tarttunut

.. hänkö tässä kuin salatulla tavalla
puhaltelee arvoituksellisia sanoja
kuin jokin Taivaan Kuningatar konsanaan.
- Muotonsahan on vapaa.

Vai, mielikuvitusko tässä vain, valtaa sijaa
			- eikä mitään pelkää.

10.03.2023

Raalin rooli

Raskautta ja uhkaa
aika rakentaa
pilvet maata sumentaa
pimeys kasvaa.

”Kuinka paljon ”viisautta”
kuinka vähän tietoa, ymmärrystä.”

Sanat heti aamusta
tilannetta kuvaavat.

-Eihä täält enää nääm-mitää, huokaa Raali
yrittäessään kurkkia jonnekin alas jalkainsa alle.
-Outoa, ihmettelee Raali. Enne oli se laiva
nyt ei-oo ku tää maa
joka ei ees-oo mikää ”maa” kuiteskaa
ku lasia, vaikkei se-oo sitäkää
mut sen läpi kuiteski näkee - joteski.

 -Se on jäänyt nyt kauemmas
kun sinä olet matkannut ylemmäs.
Kyllä täältäkin näkee, pitää vain ensin vähän tottua
uudenlaiseen kuvaan.

  -Aha - mut ehäm-mä nää ku noit mustii pilvii
vähä niiku enneski - mut nyn-ne ov-vaa viel mustempii.

 -Niinpä, mutta katsohan tarkemmin
katso pilvien toiselle puolelle...
ja sitten toiselle puolelle...

  - ... jaa, katos-vaa ... siellähän leiskuaa.

 -... ja sitten toisella puolella.

 -... siell-on kyl vähä värei, mutt aika harmaata sielki-o.

 -Noniin - noin täältä nähdään.

 -Mitäs toi sit meinaa? Tuus-säki Taistelija kattoon
noit uusii pilvii - No, tuun-NY!

 -Jaa, no mikäs siellä.

 -Kato tonne alas, varpaittes alle.

 -Tummat pilvet, ja yhä vain tummenneet - mitäs sitten.

 - ... no kato! toonne - siel-o vähä värei
ja sit toonne - siel-ku salamois.

 -Todellakin ... outoa.

  -No niinpä.

 -No niin, taistelijat, näin täältä nähdään.
Tuo tumma on ajallisen tämä päivä.
Ja tuo toisen puolen vaaleampi harmaa väreissään on se aika, 
mistä näillä ajoille on tultu.
Ja sitten nuo toisen puolen räiskeet, kuin salamat, ne ovat 
huomista, siis tulevaa aikaa.

 -Nii'in ...?

  -Niin, siinä on tämä ajallisen tilanne nyt.
Kohta siellä rytisee, tai siis ... onhan siellä tummien 
pilvien alla rytissyt jo jonkin aikaa, mutta kohta rytisee 
viel enemmän.

 -Vainni - vai semmoiset on merkit.

  -Semmoisethan ne. Nyt kun täältä, tältä tasolta
näkee enemmän, eteenpäin, ja myös taaksepäin.

  -Mitäs nyt sitten? Mitäs meidän pitäisi tehdä.
Katsellaanko vain, vai mitäs muuta me voitais tehdä?

  -Niij-just! ... mitäs me-sit tehdää ... mukaav-vaa, vai?
Se iso veittiki jäi tonne jonnekki - eikä sullakaa ook-ku
noi sun haarniskas rippeet enää.

 -Niin, mitäs me, mitäs te - tuleeko mieleen, muistatteko.

  -Tarkotak-sä niit tuol alussa olleit sanoi, vai?
 -Niitä juuri. Ei niillä ”veittillä” mitään tee, eikä
muillakaan ajallisen varusteilla. On vain ne sanat.
Siis, VAIN sanat.

  -No, mitenkäs me niillä? Samoin kuin ennenkin, niinkö?

  -Niin, niillä - ja vähän myös lisillä. 
Mutta, katsokaas taistelijat. Ne eivät ole vain, eikä edes VAIN 
- vaan, ne OVAT.
Ja yhdet sanat voivat olla kun tuhansien - tai vaikka kuin
sadantuhannen ihmisvoiman ”sapelit” tuolla ajallisissa.
... Ja, teitähän on siinä jo kaksi. 
Ja onhan vielä tuo väkevä Poika kolmantena.
Ja Runoilija on neljäs, kunhan sanoiltansa ehtii.

  -Entäs sä-sitte? Ooks-säki mukana?
 -Tottakai, omalla tavallani.

  -Noni, täshä sitä sit on sotajoukkoo. Mut ... mäen-kyl 
osaa .. enkä mä ees-oo ihmine - onneks.

  -Niin, mitenkäs tuo Raali, voikos se mitenkään osallistua?

 -Niin, no ... jos vaikka omilla sanoillaan ... vaik eläinten
ja muiden kuin ihmisen puolesta. Onhan sitä kaikenlaista
eläväistä muitakin.

  -HÄ! ett'-mäkikö - ja vaik eläinte - mut ooks-mä sit 
joku eläin, vai?

 -No, mehän voimme sopia niin. Sehän on vain 
sopimiskysymys. Ja kun sanotaan niin, niin sittenhän se 
ON niin. Eikö niin, Raali.

  -Kuka sit sanoo niin, kuka?

 -Vaikka sinä itse, tai me yhdessä, sinä ja minä.
Mitäs sanot. - Otat vain niin kuin vallan eläinten puolesta.
Mitäs sanot.

  -Ai kaikkienko? Ja jonku vallan-vai, ja eläinten puolesta.

 -Niin, tai kenen muun vielä haluat. Sanot vain - 
ja se on siinä ... se on kuin tärkeä virka.

   -... nnnn-niin-nooo - mikseei - siis kaikkienko eläinte 
puolest, niikö?
 -Niin just.

  -Hmmm-noo, mikäs-siinä sit-jos kerra kaikkien - noh ...
mitäs-mä-sit sanon?

 -Sano nyt vaikka niin, kuten tuolla edellä jo opittiin, mutta
lisäät siihen sen oman osasi.

  -Ai .. ne eläimet-vai?

 -Niin juuri. Sanot vaikka, että...

	"Pyydän Korkeimman suojausta
	kaikille eläimille." 	
	Ja siten se - "Amen."

Ja lisäät siihen sitten vaikka muutakin, kun tulee mieleen. 
Vaikkaa ... pörriäiset ja muutkin pikku hyönteiset.

  -Aha, ai ... itikatkinko. Mä-en tykkää ku-ne inisee.

  -No, mieti sitä kaikkea, kyllä sinä fiksuna keksit oikeat tavat.

  -Nooo ... kaim-mä-sit ne ... itikatki otan. No, oukeei - 
ja sekös sitte riittää, vai?
 -Kyllä, se riittää.

  -Ja sit-ne kaikki ... nii, mitäs niille sit tapahtuu?

 -Noo, jotain hyvää aina - saavat apua, suojaa, turvaa
ehkä pelastuvat joltain pahemmalta, tai jotain.

  -Ai ett .. ihan-noiv-vaa ja sit MÄ oon-niiku auttanu niit.

  -No juu, siihen suuntaan - kyllä.

  -Ouk-keei!  Jos-mä-sit rupeenki hommiin. Ai-mut! ...
pitääks-mun huutaa, vai-vaa sanoo jotai, vai riittääks
ku-mä-vaik vaa mietin sitä joteski?

 -Kaikki käy, mutta ehkä sinulle se hiljainen murina
kävisi hyvin.

  -Oukeei! - no, jos mä-sit meenki murisee tonne vähä 
kauemmas. Ja hei! opeta sit tolle Taistelijallekki, ett seki 
osais tehdä jotain noitte ihmiste puolest - ku mä-ev-voi 
ku-mä-en-oo, siis, ihmine ... kylhäm-mä vaik muute.

 -Juu, minä kyllä hoidan senkin.

  -No, jos mä meen-sit. Pärjäätteks-te tääl ilmam-m..?

 -Eiköhän me, ole huoleti, Raali. Mene sinä vain hommiin.

  -Okei ... no .. mä meen-nys-sit.  

Ja sinne se Raali lähti, vähän matkan päähän, ja hetken päästä 
sieltä jo alkoikin kantautua ... sellaista ihan pientä murinaa.

  -No niin, ja sitten sinulle, Taistelija, kuulehan .. sinun osasi ...

-No, jospa minä vuorostani varustaisin tuota Taistelijaa...

12.03.2023

Alahan varustaa

Aamun ensi sanoiksi Runoilijan mieleen jostain nousi,
juuri ennen kuin piti kirjata näkyville tuo alla oleva
Taikuri-Taistelijan rooli.

Nuo aamun sanat kulkivat näin:

-Niin, alahan nyt, Taistelija
tai viel oikeammin, Taikuri-Taistelija
varustaa sitä ajallisen ylempää sotajoukkoa
ajallisen alempaa tapahtumaa vastaan
- ja samalla sen puolesta
ett' maailmassa voi tapahtua se kaikki
mikä on mahdollista ja oikeata.

Se on kyllä kuin salattu tuleva maailma
jota ajallisissa on lähes mahdoton tajuta
että, miksi pitää tapahtua kaikkea sitä
mitä juuri on tapahtumassa
- mutta ... nythän juuri on menossa
sitä maailman suurta muutosta
... jota siis ilman, ei voi tapahtua 
sitä ihmiskunnan kasvua ja pelastusta
tulevien tuholta.

Siis, parempi ennen, kuin myöhään
sillä, myöhään on aina suurempi taakka
kuin jos ennemmin
niin, päättyy tää pahan kehityksen laukka
kohti Maan lopullista kauhua
- ja alas ajoa.

	#

10.03.2023

Taikuri-Taistelijan rooli

Jatkuu tuolta yltä, Raalin roolista...

 -No jospa minä jatkan nyt tästä...

-Niin, ja sitten sinä, Taikuri-Taistelija, sinun osasi on tämä:

-Sinä Taikuri-Taistelija, 
sinun osasi ovat ihmiset, ja kansat kaikkineen.
... Ei ihan vähäpätöinen juttu tuokaan.

Raalilla osansa, nuo pienemmät, ja sinulla siis isommat.

Kuuntelehan nyt, minä kerron sinulle, mitä maailman eteen 
tulee tehdä:

Jatka, tai jatketaan edelleen, niitä kahta alussa kerrottua taistelua; 
	ihmisen itsensä osalta
	ja sitten maan ja kansan osalta.

Mutta, nyt maan ja kansan osaan lisätään myös taistelun laajennus
jotta ajallisiin vaikuttava voima voisi lisääntyä.
Ja, se voi lisääntyä ainoastaan siten, että anojien joukko kasvaa.

Tuo kasvun kaava olikin jo tuolla edellä kuvattuna;
1:1000, tai vaikka 1:100.000. Ykkönen on siis yksi anoja, ja nuo
suuremmat luvut ovat ajallisen ihmisiin verrattava määrä.

Tuo vaihtelee sen mukaan, kuinka henkisesti voimallinen on anoja.
Ja tuo anovan taistelijan voima kasvaa anomusten myötä, kuten aina ...
	- työ tekijäänsä opettaa
	- ja tässä tapauksessa, anominen anojan voimaa vahvistaa.

Tuon takia joukon kokonaisvoimaa ei voi millään kaavoilla laskea,
sillä se on koko ajan muuttuva, kasvava. Tosin täällä ylemmällä tasolla 
se on kyllä aina nähtävänä, vaikka koko ajan seurata sen muutosta.

Tuo siis tarkoittaa näillä ulottumilla kasvua sekä määrällisesti,
että voimallisesti.

Ja, kuka tahansa voi liittyä anoja-sotureiden joukkoon,
eikä siinä ole erotusta toisella eikä toisella, vaan
kukin toimii omalla osallaan - ja omalla kasvavalla voimalla.
 

Ajallisissa on hieman verrattava hyvä esimerkki: verkostomarkkinat,
jossa yksi hankkii yhden tai muutaman lisää verkkoon, ja ne uudet
taas hankkivat muutamia uusia jne. Näin kasvaa se verkosto.

Hieman tuon tyylisesti kasvaa tämäkin rivistö, tosin ... aivan 
erilainen - ylemmän tason voimainen ja tarkoituksinen.
Tässä ei tavoitella varallisuutta, vaan elämän tarkoituksen
ja Maan tulevaisuuden oikeanlaista toteutumista ja tarkoitusta.

Sitä, millainen se on, ei tarvitsekaan nyt tietää, eikä sille mitään 
suuntia tai muotoja tule asetella. Riittää vain se, että kaikki saa
tapahtua sen anomuksiin vastaavan viisaudessa. 
Siihen kannattaa luottaa, sillä se on varmasti paras, eikä lainkaan
ihmisten mielihalujen mukainen.

Joten, miten toimitaan ... on se vielä avoinna oleva kysymys.

Toistan tässä vielä nuo kuin taistelun aseet kohdista
	Ensimmäinen, Toinen ja Kolmas taistelu.

Siihen yhteyteen sitten korostettuna tuo lisäys ”rintaman”
kasvattamisesta.

	”... ja pyydän kasvua anojien joukolle.”

Tähän kaikkeen oli jo enteitä tuolla edellä,
        Kolmas taistelu ja
        Monimutkainen taistelu.

Tässä siis selkeät ohjeet ja mallit miten voi toimia.

Taikuri-Taistelija toivottaa kaikille joukkoon liittyville 
	viisautta, voimaa ja ymmärrystä.

-Mut heei! kuuluu vähän kauempaa, -muriseeks ne 
ihmisetki, niiku mäki nyt tääl?  - Raalihan se siellä, 
tarkkaavaisesti tarinan kulkua seuranneena.

  -Hyvä huomio, Raali, meinas ihan unohtua tuo.
 Katsos, ihmisille riittää joko sanoin tai vain ajatuksin.
Murista ei tarvitse. Se on enemmänkin sinun juttusi.

-No okei, mä-vaa-aattelin ett ... jos kaikki alkaa murisee,
nii se-on-sit aikamoist murinaa, vai mitä.
 

Ja, kuin aamun sanoihin jatkaen...

Näin on luotilanka laskettu pienten alkujen päivänä
Maan ja ihmiskunnan ylle.

14.03.2023

Vapisee vapisee

-”Vapisee vapisee
Maassa vapisee
- pian kaikki vapisee.”

Aamuinen sana jostain kaukaa
- mihin kaikkeen se viel johtaa.

Täällä ylemmissä, tai nyt siis 
		ylempien ylemmissä
vilisee sanoja
Maata koskevia.

Kuka lie on sanoja
joka heittelee kuin arvoituksia
tulevien aikojen ylle.

Laivalla 1

Laivalla tapahtuu -1 14.03.2023 Sauva 1 -Katsokaahan, laivan väki, millainen kuva hytissäni ilmaantui! kuulutti Mystikko innokkaana laivalle jääneelle miehistölle. Kun laivan väki oli kokoontuneena Mystikon hyttiin, hän aloitti: -"Katsokaahan, tällainen kuva putkahti hyttiini tänä aamuna. Minä tiedän tämän liittyvän sen Taistelijan uuteen matkaan. Jotain merkittävää siellä on nyt menossa, tai alkamassa, koska tuli tällainen kuva. Sen nimi on Sauvojen Ässä. Sillä on monenlaisia merkityksiä, mutta yleensä se on suuren voiman ja energian kuva ja lupaus. Mm. näin sitä voi kuvata: Korkea tai voimakas energia. Tekijä on täynnä voimaa ja energiaa! Siinä on lupaus, tulee vain keksiä, miten ja missä sitä voi käyttää. Sauvojen ässä on mystiikkapakan toiseksi korkein energiakortti auringon jälkeen. Se kuvaa esteiden poistamisen jälkeen vapautuvaa energiaa. Kaikki elämänalueet ja tasot uudistuvat. Elävöittävä voima täyttää koko olemuksen uudella valolla. Nyt on tärkeää, että vapaasti virtaavalla energialla on luova purkautumistie, johon energia tulee suunnata ja kohdistaa. Mitäs sanotte, miehet, hyviä voimia sinne luvataan, missä lie se seurue jo matkaakaan. Jotain suurta siellä kuitenkin on tekeillä." Miehistö nyökkäili tyytyväisenä tästä ilmoituksesta, ja kukin palasi takaisin omille toimipaikoilleen.

15.03.2023   04.00-05.53

Mihin suuntaan taistella

-Mihin suuntaan taistella
ett' ois kyseessä oikea armeija
ja että kaikilla
ois sama suunta.

Sillä, jos jokaisella 
on omansa suunta ja kohde
ois joukko kuin pimeässä
huitoen vain toinen toistansa
vaik tarkoitus ois sama
ett' omansa maa ja kansa
vois kasvaa vapaana.

Sillä,
jos sotajoukko saa itse valita
kuka tai mikä on kohteena
ja itse viel valita
kuka on se väärä
ja kuka mielestään on oikea

niin, niitä vääriä ja oikeita
on tasaisesti joka puolella
ain mielten, uutisten mukaan
ja oikeata totuutta ja tarkoitusta
ei tiedä kukaan
- ja väärät uhoajat vie heikkoja mukaan.
 
 
Kuka on se viisas ja rohkea
joka uskaltaa sydämestään sanoa
mikä on se oikea
ja viel ymmärtäisi kaiken tarkoitusta
ja mikä ois todella 
Maan ja ihmiskunnan parasta.

Siksi onkin parasta
uskoa ja luottaa näkymätöntä suuruutta
ja anoa, että kaikessa voisi, ja saisi tapahtua
Korkeimman hyvää tahtoa
Maan ja kansan puolesta
nyt ja aina

tänään, ja myös tulevassa
lastemme ja lastenlastemme maailmassa
ja unohtaa nyt itsensä ja omansa aika
joka juuri nyt on kaiken muutoksen
ja korjauksen kohteena.

Tie on rankka
se on sanottu jo monet kerrat
mutta, lopputulema ... on hyvä ja oikea
ja turvaa ihmiskunnan kehitystä ja kasvua
ja Maan hyvää ja säilyvää kauneutta.
 

Joten, ystävät hyvät
anomuksen piiput nyt samaan suuntaan
ei ketään vastaan
vaan, hyvän ja oikean puolesta
kohti tämän kauniin Maan 
ja ihmiskunnan pelastusta täydeltä tuholta.

Totta kai, vaatiihan tämäkin taistelu
uhrinsa ja ajallisen vaivansa.

Mut', kullakin täällä on vain aikansa
mutta, taistelu tulevien puolesta
on hyvää ja kaunista.

Ja, jonka palkkana, itse kullekin
on ajallisen ja ajattoman ikuista lupausta
uusista ihanista asuinsijoista
tämän ajallisen elon takana
ikuisessa olossa
levossa ja rauhassa
ja kaikkeuden kasvussa
hyvässä tulevassa maailmassa

tämän vähäisen ja rasittavan ajallisen takana
jonkin suuren ja turvallisen huomassa
elämässä oikeassa.

			04.50

Näin totesi Poika
joka nousi jostain hiljaisuudesta
ja seisoo nyt Taistelijan rinnalla
kuvaten yöllä saamiaan sanoja
ja tulevien kuvia.

  -”Jos joku vierastaa
sanoja ennen meitä syntyneitä
ja myös meidän jälkeemme jääviä
voi hän hyvinkin pian jo huomata
ettei ole muita oikeita ja kantavia
ja turvaa antavia sanoja
tässä nyt ahdistuksen maailmassa
- jotka ois luotettavia
ja tulevien rauhaa lupaavia.

Sillä, ajallisten sanat ovat tänään yhtä
ja jo huomenna toista
ja, mitä ne lupaavat ...
jotainko suurenmoista.
 
 
Voi, ihmisvoimaista ahneutta
ja repimistä toinen toistansa
ja kaaosta
kaiken sen oikean luvatun edellä
sitä kaivattua kauneutta.

Oi, tätä maata ohjaa nyt kuoleman pelko
vaikka hän, tuo Kuolema, jo tuolla laivalla
kuvasi sen kauneutta."
 
  

Ja yhtäkkiä olikin siinä rinnalla itse Kuolema
lyhyesti kuvaamassa tulevien oloja:

 -”Voi, näkisittepä, kuulisittepa
niiden jo ajasta poisnukkuneiden sanoja
miten kauniita kuvia, ja onnellisia oloja
on heillä tarjolla tuolla tulevien puolella
raskaitten ajallisten takana
ihmisvoimista vapaana.

Oi, mitä kaikkea siellä onkaan
ajasta vapautuvalle luvassa.

Jospa ihmiset tietäisivät
sen kauneudesta ja onnellisesta olosta
mutta ...
täällä vain surraan kuolleita kuviensa edessä
heidän kuin kauheata kohtaloa

tuntematta lainkaan sitä uuden elon onnea
tämän raskaan ajallisen ahjon takana
jossa ei enää ole pelkoa
eikä ajallisten ahdinkoja.”

 			05.20

05.23

Runoilija miettii osaansa

Runoilija tässä jo miettii omaansakin osaansa
kuin ajallisen ja ajattoman rajalla
- ollen kuitenkin viel ajallisen vankina
kuunnellessaan ja kirjatessaan muistiin
noita tulevien kauniita kuvia, että ...

vieläkö kauan on hänen itsensä 
jaksettava matkata tätä ajallisen ahjoa
vaikkakin, nyt täällä ulottumien rajalla.

  -Niin, kauanko vielä ...
ennen kuin oisin minäkin siellä
ajallisen oloista vapaana.

Onko täällä enää mitään kunnollista tarkoitusta
- eikö jo piankin vois olla valmista
ja vaihtaa tätä elon asumusta?

 -"Niin, Runoilija, vastaa Kuolema,
sinulla on virkasi ajassa
vaikka nyt kuljetkin kuin aikojen rajalla
mutta, virka on kuitenkin ajallisen oloissa
eikä se vielä ole lainkaan päätöksessään

vaan, sanojen kauniiden virtaa
on viel paljon selkäisi takana
ja kuin pääsi päällä
- ja niillä kuvata ajallisille tulevien kuvia
lohduttaa elossaan pelkääväisiä
ja tuleviaan tuntemattomia.

Näitä kuvia on nyt niin vähän tarjolla.
On vain ahdistavia ja pelottavia sanoja
tulevien kuormista.

Sinun tulee vielä jatkaa
uskollisesti virkaasi toimittaa
ja antaa kuin ”sanojen laulaa”
tulevien onnea ja rauhaa.

Lähdet sitten, kun aikasi on täysi
kuin hiljaisesti hiipien
tiloja vaihtaen.

Vaan, vielä ei ole sen aika
on ”sanojen valta”, ja niiden voima
”antaa niiden soida” ajallisten ylle
kuin lohduttavana peittona paleleville
elossaan pelkääville, kuuleville."
 

Ja Kuolema oli poissa yhtä nopsaan kuin tulikin.
- On nähtäväsi kiireinen.
 
 
Ja tuohon vielä, jo tutuksi tullut matkalainen, Ääni
jatkaa Runoilijaa kuin vahvistaen:

  -Värähtelysi on noussut
ja nousee yhä tehtäväsi myötä
- yöt ovat työtä.

Ja kun saavuttaa se rajan
sinä ylität sen rajan - ajallisen ja ajattoman
ja vaihtui puoli
loppui ajallisen virka, ja huoli.

05.53

18.03.2023   04.00-

Totta vai tarua - Valoa...

"Valoa Pohjolasta, joku kirjoitti
kuin tulevien lupausta
mutta, sanoiko tarkemmin ... mitä valoa;

revontulia
vaiko nuotio tunturin laella
- vaiko vaik kirkas leimahdus
	sienen muotoisen taivaan alla.
 

Ihmisten voimaista
vaiko, sanojen valtaa.

Ihmistenkö valoa
vaiko hengen sanoja.

Kaksi eri valoa;
   toinen ajallista
   toinen ajatonta, ikuista.

Eletään muutoksien aikoja
ajallisen ja ajattoman
... ajallinen, on hetken ajallista
ajaton, on ikuista.

Voiko jokin ajallisen valo
saada aikaan jotain ikuista
- kyllä voi.
 
 
Mitä valoa tarkoitti sanojen suoltaja
kun lupasi Pohjolan valoa.
- Ja, koska pitäisi sellaisen toteutua.

Ja, ovatko sanat ees oikeita
vaiko matkalla muuttuneita
toisiksi vaihtuneita.

Vaiko, vaik väärin kuvattu
saamaansa näkyä:
”Jotain kirkasta jostain Pohjolasta”.

Ja, erottiko sanoissaan ajallista ja ajatonta
näkyväistä
vaiko näkymätöntä, ikuista.
 
 
Monta on kysymystä
monta on ymmärrystä
mut' ihminen aina ensin
kuvittelee kaiken näkyväistä
silmiensä eteen piirtyväistä
- ja itselleen viel ihanaa ja kaunista
ajallisen suuriarvoista.
 

Mutta, entäs jos se onkin
todella suuriarvoista ja kaunista
jotain ikuista valoa
Pohjolasta ja sen kansasta
- ihmisen sisäistä valoa - ikuista.

Kuka mietti tuollaisia
ajallisten unelmia
- tosia vaiko taruja.

No, Poikahan se niitä
kaukaa katseli ajallisen tulevia:
... -No, se siitä.

22.03.2023

Totuus on kvanttia

-"Totuus on kuin kvanttitietokoneen toiminta
jossa ykkösen ja nollan sijaan 
vastaus voi olla molempia samaan aikaan
tai, jotain niiden väliltä
hmmm - vaikea kuvata.

Siis, joku asia voi olla 1, eli KYLLÄ
tai 0 (nolla), eli EI

mutta, tässä kvantissa oikea vastaus voi olla
sekä 1 että 0 samaan aikaan
- tai sitten jotain niiden väliltä.

Nyt siis puhutaan ajallisesta ihmisten totuudesta.

Ylemmän Totuus on eri asia.
Se on aina ON
eikä jotain sinne päin
tai jotain sen ympäriltä.

Mutta, ajallisen, ihmisten maailman totuus
voi siis tämän kvanttiajatuksen mukaan
olla joko ON (1) tai EI (0)
tai ne molemmat samaan aikaan
tai jotain niiden väliltä
ollen vähän molempia.

Selvitä nyt ajallisissa sitten,
onko jokin väitetty tai kiistelty asia
totta, eli ON, tai sitten Ei
tai sitten molempia
tai viel eri määrän toista ja toista.

Ei siis ihme, jos syntyy taisteluita
kuin hyvän ja pahan välillä
jos kerran oikea vastaus voi olla molempia
tai, hyvän ja pahan sekoituksia.

Mutta, jos nähtäisiin
että kiistelty, taisteltu asia
voikin olla molempia
siis, oikein ja väärin samanaikaisesti
niin,
poistaisiko se riitoja, sotia, tappeluita
ja voitaisiinko olla kuin 
sulassa sovussa samaa mieltä

ja nähdä asia monilta suunnilta ja huomata: 
-Niin, se on totta ... mutta se on myös valhetta
tai, se on hyvää, mutta samalla se on myös pahaa.

Ja näin tämä oikean ja väärän
kuin hyvän ja pahan välimaa
voikin rakentaa sitä oikeaa suuntaa
ja ollakin oikeasti totta
... jossa on nuo kaksi toisistaan eroavaa puolta

jolloin oikea ja väärä yhdessä
edistääkin sitä ajallisen totuutta
ja aikanaan, sen kaiken tuloksena
toteutuukin totuuden ja väärän yhteistyöstä - TOTTA!"

 -Kuka tuollaista kertoi? Kuulosti kyllä
 vähän kuin Raalin teorioilta.

 -Häh! Mäen-kyl tost ymm...

-Mutta, senhän loihe lausumahan tuo Poika
joka sanat toi kaukaiselta matkaltaan.

-Niin, ja tuostahan minäkin olen jo kauan puhunut
yrittänyt selvittää ajallisen totuuden olemusta ja sen
monipuolisuutta vain katseen kulmaan vaihdellen.
Poika kuvasi sen nyt vain toisella tavalla.

22.03.2023

MIKSI

-"Miksi pitäisi
maailma ja sen ihmiset pelastaa.

Miksi pitäisi kertoa, että maailma on paha
ja että ihmiset ovat pahoja.

Ovatko he - oikeasti.

Miksi pitäisi estää sotia.
Miksi pitäisi varoittaa olevista, tulevista.

Miksi tuntea huolta, murhetta
maailman kauheuksista.

Miksi pitäisi välittää
kaikesta väärästä, tai oikeasta.

Ja, mikä on väärää, mikä oikeata.
Ja, mikä  on oikeasti väärää
ja mikä oikeasti on sitä oikeaa
... kun yhtä hyvin 
voi väärältä näyttävä ollakin oikeata
ja oikealta näyttävä onkin väärää.

Onko oikeasti varmaa
että taistelen oikeata väärää vastaan
tai vaikka väärää oikeata.

Miksi nähdä vaivaa.
Eikö vain voisi nauttia elonsa päivistä
niin kauan kuin niitä viel on.

Tehkööt muutkin samoin
tai, vaikka ihan toisin
- mitäs se minulle kuuluu
jokaisella omansa päivät."

24.03.2023

-"Joten, MIKSI
miksi taistelisin maailman muuttumista vastaan
miksi taistelisin sen puolesta
miksi osallistuisin molempien huolista
molempien toteutumisen puolesta

sillä,
kaikkihan on vain muutoksen puolesta
olkoot se sen puolesta tai vastaan
- molemmat toteuttavat muutosta ainoastaan.

Ohjeensa kummallakin - näytti miltä näytti
ihminen siinä kaikessa tehtävänsä täytti
vaikka ... kuka mitäkin maailmalle näytti.

Keikkua siinä välissä
puolustaa milloin toista, milloin toista
vaikka molemmat toteuttavat
suunnitelmaa suurenmoista.
 

Ihminen on mitä on.

Ja ihmisen ajatus
ja kyky ymmärtää kokonaisuutta
tulevaisuutta
kaiken, ja kaikkeuden tarkoitusta
on niin vajavaista
vain itseään ja omaansa ajavaista.

Ja, vaikka kauas jo on piirretty kuvaa tulevaista
kuka nähdä, ymmärtää voi sen
toteutuvan suunnitelman suuruuden.

Joten, miksi taistella
kuin tuonne, toista vastaan
ja hetken päästä jo toisaalle taas toista vastaan.
 

Jos vain antaisi asiain kulkea ja edetä
luottavaisesti seurata askel askelelta
- kuin kauhun hetkiä
tulevien kauniiden edellä.

Sillä, tuleehan se
toteutuuhan se
kuitenkin omilla tavoillaan
ihmisten voimilla ja osallaan
tietämättään, tuntemattaan tulevien kuvaa
ja matkan raskasta uraa
- josta ihmiskantaa ei voi pelastaa
mutta, joka uutta ihmiskuntaa rakentaa
ja uutta Maata vahvistaa.

Joten, astua kuin sivulle katsomaan
miten toinen ja toinen Maata puolustaa;
toinen kuin tuhoaa
ja toinen kuin pelastaa
- ja kumpikin vain toteuttaa
ennalta piirrettyä suunnitelmaa
- uutta rakentaa.

Sivusta seuraavan osa on vailla vaivaa
jos/kun uskoo ja luottaa
Korkeimman tahtoon ja voimaan."

	#

  -Oho, mitäs toi-nys-sit oli ... mä-en-oikee
tajunnu  -  eiks-me-sit soditakkaa ... tai jotai?
Vai, lähetääks-me himaan tai jonnekki ... vaik tonne alas?

 -Hmmm ... niin .. hyvä kysymys, Raali.

  -No vastaa! Sähä-se pomo täss-oot, vai?

 -No, niin no - en tiiä oikein - tässä jossain 
välissähän mekin vain olemme. Katselemme ylös ja 
alas, ja molempia ihmettelemme.
 

 -No niin, taistelijat. Ihmettelyn paikka, vai miten.

   -Niin, nuo äsken kaikuneet sanat ...

 -Ne ovat aivan oikeat, ajattoman suunnasta katsoen.
Vaan, teillä on paikkanne täällä - ei täältä mihinkään 
himaan lähdetä.
Ohjeet on annettu, aseet käsiin rakennettu - 
niillä vain edelleen.

Mutta asenne, sitä kannattaa tarkata - eli, seurata 
sivusta, kuten tuossa oli ohjetta. Mitäs täältä nyt enempää 
voi avuksi tarjota. Sen kyllä pitäisi riittää - ja se riittää.

Joten, jatketaan hiljaisuudessa tehtävää täällä.
Seurataan vain ajallisten kehitystä ja kasvua - 
hyvä siitä tulee, vaikka ajallisen silmin ja ymmärryksin 
miltä näyttäsi.
Kullakin siellä tehtävänsä, jonka matkallansa täyttäisi.

Eikä kannata olla puolesta eikä vastaan, sillä
kullakin siellä on paikkansa ja tehtävänsä ainoastaan.

 -No-joo ... ett-sit semmone taistelu meillä.

  -... (huokaus) .. niinpä, jatketaan siis sitä, minkä 
olemme ohjeiksi saaneet. Eikä meidän kait tarvitsekaan 
enempää.

  -No, nii-kai-sitte.

 -Voi teitä, taistelijat. Ette taida tekään vielä 
oikein nähdä ja ymmärtää taistelunne merkitystä.
Se on tuo ajallisen osanne teissä, joka estää teiltäkin
vielä tuon kokonaisuuden näkemistä.

  -No mitä-se-oikee horisaa ... näähäm-mä 
tonne ylöös ja näähäm-mä tonne alaas ... eiks-siin-oo 
kaikki, hä?

 -Noo, matkataan vielä edelleen, kyllä ne kuvat ja 
näkymät ajallansa avautuvat itse kullekin. ... 
... ...Voi noita ... taistelijoita.

Laivalla 2

Laivalla tapahtuu - 2 03.04.2023 -Eikö mitään uutta matkalaisille tapahtunutta kun emme näe sitä tänne - miten pärjäävät nyt kaukaiset ystävämme? Tiedustelevat Mystikolta laivalle jääneet matkaajat. -"Kyllähän siellä tapahtuu tai vaik jossain muualla, ehkä ajallisten teillä tapahtuu paljonkin suuria maailman kuvaa muuttavia. Niistä kuvia tippuilee hyttini uumenissa tiedän niiden osallisuuden maailman muutoksissa vaan, mitä kaikkea merkitsevät ne tuleville tai vaik ajallisen ulottumille. Niitä en lähde nyt arvuuttelemaan enkä merkityksiään selittelemään mutta, kuitenkin, ne sisältävät tulevien kuvia vain näkeville, kuuleville, avautuvia. -Katsokaahan ystävät, tällaisia kuvia aivan viimeaikoina, ja Mystikko esitteli niitä hyttiin kokoontuneille uteliaille: 21.03.2023 -Tässä on nähtävänä kuin portti kahden sauvan välistä katsoa ja Maapallo on siinä hahmolla kädessä. 30.03.2023 -Ja tässä on nähtävänä jokin suuri Hallitsija istumassa valtaistuimella piilevässä sotavarustuksessa. 03.04.2023 -Ja tässä on nähtävänä Suomen vaalien jälkeinen kuva jossa kuin kurjuutta, köyhyyttä ja raskasta, masentavaa oloa. Jotain merkittävää on nyt menossa, tai alkamassa, koska tällaisia erikoisia kuvia tippuilee hyttini uumenissa. Mitäs sanotte, miehet, hyviä vaiko huonoja nyt luvassa siellä matkalaisten maisemissa - vaiko lie ajallisen ulottumissa. Jotain suurta kuitenkin on koko ajan tekeillä." Miehistö katseli kuvia tarkoin, sitten hiljaisesti mumisten poistuivat Mystikon hytistä kukin omille tehtävilleen.

04.04.2023			
				

Muuttui maailma

-”Tänä päivänä
muuttui maailma
katosi kansa kansojen mereen
- elämän koetusten mereen.”           
 

 -Heei, kuka tuon sanoi. Näitkös sinä, Raali?

 -No-E ... jostaiv-vaa se kuulu ...

10.04.2023

Outo 23. kuva

-Koko yö samaa tarinaa
samaa unta, jo tuttua
viimevuosina elettyä.

Kulki kahdella tasolla
toinen kuin ylempi
piirrettiin mustalla ohuella kynällä

ja kuvan toteutus toisella, alemmalla
kuin ihon värisellä vaalealla
paksummalla kynällä.

Molemmissa oli sama 22 osaa;
toisella, kuin suunniteltu, mustalla
toisella todeksi eletty, vaalealla

mutta, tarinan lopussa
tuli joku, ja väkisin väänsi vaalealla
vielä yhden ylimääräisen osan - 23.nen
jota ei ollut mustalla piirrettynä.

Se oli jotenkin julma
vaikka en enää muista
sen tarkkoja tapahtumia
... ainoastaan sen, että
se oli kuin uusi päätös tarinalle
tutulle, jo aiemmin eletylle.
 
 
Uni kuin aamusumu päivän valjetessa
nopeasti katoava
vaikka mitä tekisin, väkisin mielestä poistuva.

Pidän silmiä kiinni, en uskalla avata
ettei vain se vähäkin
mi viel mielessä koko yön tarinasta, katoa
mutta ...
se katoaa myös suljettujen silmien takana.

Joten, nyt nopeasti! paperille se viel vähäkin
jota siitä on tallessa
- ja se oli nyt tuossa, yllä - koko yön tarinasta.
 
 
Yöllä katsellessa
tunsin se uneksi, tutuiksi tapahtumiksi
viime vuosien tapahtumista
vaan, en uskaltanut herätä kirjoittamaan
ettei vain katkea.

Siis, se oli kuin olisin katsonut vanhan toistoa
se oli tuttua
mutta, voimakkaimmin mieleen piirtyi se loppu
jossa se mustalla piirretty osa loppui
ja se vaaleakin oli toteutettu.

Niin sitten tulikin jostain viel joku
joka väkisin väänsi yhden osan lisää
- sen 23.nen
vaalealla värillä
ja se oli jokin outo tarinan loppu.
 

Nyt herättyä
ja pikaisesti tuon yllä olevan piirrettyä
katselen vielä kuin pieniä
sumupilvien rippeitä
jossa jotain yksittäisiä tapahtumia

vaan, en saa niistä enää kiinni
- ovat liian kiivaasti haihtuvia
ja kohta, minä pelkään, on kaikki poissa
... kuitenkin, niin toivon, tallessa
jossain unien salaisissa maailmoissa.

-Pääsenkö viel jotenkin sinne?
sitä jään nyt miettimään
ja unien haihtuvia rippeitä keräilemään.

12.04.2023

Vahvistus - ja tuleva

  -On aika
taas vahvistaa
kun aika uutta rakentaa.

Kohtaa ihmiskuntaa uudet tuulet
valheelliset huulet ”muka pelastaa”
vaik kaikkea vain pahentaa.

Ihmiset uudelleen hurahtaa
etsii edelleen samaa turvaa
kun eivät tunne aikaa
eikä ihmiskunnan matkaa.

Siksi vaiva, vähäinen  (flunssa)
oli suuriarvoinen
- varustus uusia varten;
vanhaa pois ja uutta sijaan
uudet suojat vanhojen sijaan.

Raskas vaihe; 
vanhaa pois, uutta sijaan
muuten se mahdotonta ois.

Ja, enteileehän se taas
kuin silloin ennen
päiviä tulevien muutosten.  (helmikuu 2020 - >>)
kuin ajallisten hullutusten.

Ja, voi tietämättömyyttä!
Opittiinko mitään
kun sama tuuli käy lännestä itään

ja muuttuu taas maailma
matkalla ... niin, kohti
sitä suurta muutosta.

Sillä, alkuahan tämä kaikki vast ollut on
mut' muulla tavoin ois muutos mahdoton.

Ja sama, kuin ristiriita, on vallalla taas:
parantaa, vai kadottaa?

Mikä oikeasti uutta rakentaa?

Sitä uutta tulevaa
... sitä uutta kaunista tulevaa
joka vast aikain takaa voi todistaa
ett' tämän ajan teot uutta rakentaa.

Mut' silloin on uudet tutkijat
uudet todistajat
uudet arvot ja kunniat
uudet uuden rakentajat.

Ja vanhat kaikki jo kadonneet
historiat muuttuneet kauheasta kauniiksi
uudet polvet uusiksi ihmisiksi
jotka ei menneitä tunne, tiedä ...

- antaa vain taas uusien tuulien viedä!

14.04.2023

14.04. - muutoksen päivä

Se suuri päivä, aina
ja joka vuosi.

Niin tänäänkin ... jo 40.

Ja alkoi muutos ...

... Odota hetki - vaatii vaivaa esille laittaa.
 

Noniin, nyt sitten ...

Ja alkoi muutos.
Vaan, miten sitä kuvata.

Miten osoittaa 
todellinen ihmisen suuruus ja ihmisen pienuus
samassa kuvassa.

Miten kuvata ihmiskunnan ja ihmisen tietoisuuden kasvu
alkaen alusta
ja kasvaen nyt tämän ajan määräänsä.

Siis, ihmisen alku
sitten sen matka tuhansia tuhansia vuosia
ja sitten tämä aika, hetki, vuosi 2023.

Ja miten tuohon kuvajaiseen asettuu nyt tämä
uusin hullutus, keinoäly ChatGPT ja vastaavat.

Miten asettaa kaikki oikeaan mittakaavaan
kaikkeuden, ja kaikkeuden takaisten tietoisuuksien
rinnalla.

Tuon kaiken kuvaaminen vaatii vähän vaivaa
joten, jätän sen nyt hetkeksi kasvamaan.

Levätköön vihkoni sivuilla, siihen viel palaan.

Joten, mennään nyt edelleen...

	#
 

 -Mutta, ihminen on niin suureksi tullut
että luulee olevansa suureksi tullut
vaikka oikeasti, jos näkisi hän kaiken suuruuden
niin ... mutta, eihän hän voi sitä nähdä
kun hän on niin suureksi tullut
että hän näkee vain itsensä, miten suureksi
hän on tullut.

Kuin pikku muurahainen kekonsa laella
katselee ylös maailmaan, ja sanoo:
... niin, mitä hän sanoo ...
ei mitään, sillä hän tietää.
 

Mikä on maailmankaikkeuden
ihmismatemaattinen kaava
ja sen sisällä on ... niin ...

sen sisällä on pienenä viiruna 
tämän ihmiselämän viimeiset 100 vuotta
ja siitä, sen pikku murunen
josta ihmisvoimin kehittyi nyt se
kuin suuri ihme, ChatGPT, tai vastaa.
 

Astutaan nyt askel ylemmä
ja kuvataan sieltä tätä kaikkea.

Matkalla on ollut monia ajallisen hahmoja		(2)
... sitten tuli ääni		(3)
... ja sitten sitä ylempi ääni		(5)
Kaikki ulottumien mittoja.
Tuli mukaan Kuolema		(7)
... ja myös Taivaan kuningatar		(9)

Noustaan taas noistakin ylemmäs, tasolle X
tai vaikka X toiseen
sillä, onhan niitä tasoja
ja onhan meitä X-Sanoja

ja asetetaan nyt heti alkuun tämä kaikki
oikealle mittasuhteelle.

... ja NYT siis, on minun vuoroni

(15)

 
-Onhan myös ajallisen kaavoja ...
mutta, älä huoli niistä
nehän olisivat vain ajallisen maailman kaavoja
ja tapoja vajavaisesti kuvata kaikkeutta

- mitä hyötyä nyt niistä
vaikka, ihminen jo niissäkin tullut kuin suureksi
että luulee jo tulleensa suureksi
- suureksi muurahaiseksi kekonsa katolla
katsellessaan vajavaisesti kaikkeutta.

Sanotaan vaikka: yli sen ihmisymmärryksen
... siin' on ensi mitta ja sen kaava
jota ei ajallinen voi laskea.

Ja astui esille Poika,
se josta oli jo aiemmin kuvausta
(katso lupaus Salainen Poika, 27.12.2020):

   -Tulkaahan nyt matkalaiset, hän aloittaa,
minä avaan teille kaikkeuden ovea
josta toisin voitte kulkea, katsella
ajallisen arjesta vapaana.

Jätetään nyt nuo ajallisen sodat ja kauhut
ja katsotaan edemmäs, ylemmäs
miss' kaikki on toisin
ja jätetään ajallinen kasvamaan
omaansa ahdinkoon.

Sehän on vain ajallista ja katoavaa
matkataan me nyt kohti suurempaa tulevaa.

Ei voi enää sanoa että, kohti unelmaa
kun tästä ei edes ole ajallisen ihmisen unelmaa
... nehän kaikki ovat vain noita
ajallisen maailmoita.

Irrotaan nyt pois tästä kaikesta
ajallisen pauhusta
ja mennään siis edemmäs, kauemmas
sinne miss' ei oo aikaa, ei paikkaa
eikä mitään ajallisen ahdinkoja
- vain ulottumia
ihmismielelle tuntemattomia.

Niin, Henki tuntee, mieli ei
mieli ajallisen teitä vei.

Joten, tervetuloa matkalaiset, tässä on ovi
siitä sisään tai ulos sovi
ja aukeaa uusi avara
uusin silmin katsoa, uusin korvin kuulla
aivoin toisin - ei enää luulla.

 
Saitko, Runoilija, sanat tarkoin talteen
sillä sinä
olet nyt kuin se viimeinen säie
kuin ohut lanka
jonka kaukaisessa päässä
on ajallisen maailma.

Ja nyt eletään taas 14.4.2023
uutta päivää
uutta alkavaa aikaa.

Ja nyt selvisivät myös ne Mystikon kuvat
"portti" - uusi maailma, pieni maapallo
"uusi Hallitsija"
ja "ajallisen ahdinko".
 

Ja 15.4. yöllä unten ulottumaa:

Uni: maailma pysähtyy
väki kertyy keskustaan
kellään ei paikkaa minne mennä.

Uni: Kaupunkia putsataan
kuin hahmottomat harmaat nappulat
uutta rakentaa.

Uni: Väkeä harvassa.

Uni: Katseen käänsin viimeiseen kuvaan
joka alkoi hohtaa kirkkaana, kultana.

Uni: Vakuutusyhtiöitä suljetaan
ja toiminnot keskitetään yhteen.
- Eläköön direktiivit!


 

Ja "sanojen virta"
vaatii lihaa ja verta
tullakseen näkyville, kuuluville
ihmisten ulottuville.
 

19.4. kumpuavia, öisiä sanoja :

-On aika
nousta pois kaikesta ajasta
jossa kansat on myrkytetty
väärillä tiedoilla uskomaan
myrkyllisten piikkien pelastavan heidät
kuvitellusta vaivasta.

Myrkytetty näkemästä totuutta
ajallisen sodasta ja sen taustoista.

Myrkytetty uskomaan
epävarmaan turvaan
ja luopumaan
puolueettomuuden turvasta

altistaen itsensä
minä hetkenä tahansa alkavalle sodalle
jossa lapsemme ja lastemme lapset
ovat pian rajalla
pyssyt tanassa vastustamassa
suurvallan ylivoimaista voimaa.

Myrkytetty uskomaan
että valittu eduskunta palvelee kansaa
ja rakentaa parempaa isänmaata

kun totuus on aivan muuta
kun päätösvalta kaikesta
on siirretty rajojen ulkopuolelle.

Myrkytetty uskomaan, uskomaan, uskomaan ...
 

Mutta, sitä on nyt tarpeeton sanoa
ja maailmalle julistaa
sillä, ... he eivät usko

vaikka kuitenkin tulevat ajat
kääntävät heidän katseensa toiseen suuntaan
- ja he näkevät ...
ja häpeävät omaa osaansa ja uskoaan
johonka he ovat uskoneet.

Sitten he uskovat sen
mitä he eivät voi nyt uskoa.

   -Ja nyt, minä toistan vielä
minkä minä sanoin tuolla edellä:

"Tulkaahan nyt ...
minä avaan teille kaikkeuden ovea
josta toisin voitte kulkea, katsella
ajallisen arjesta vapaana.

Jätetään nyt nuo ajallisen sodat ja kauhut
ja katsotaan edemmäs, ylemmäs
miss' kaikki on toisin
ja jätetään ajallinen kasvamaan
omaansa ahdinkoon.

Sehän on vain ajallista ja katoavaa
matkataan me nyt kohti suurempaa tulevaa.

Ei voi enää sanoa että, kohti unelmaa
kun tästä ei edes ole ajallisen ihmisen unelmaa
... nehän kaikki ovat vain noita
ajallisen maailmoita.

Irrotaan nyt pois tästä kaikesta
ajallisen pauhusta
ja mennään siis edemmäs, kauemmas
sinne miss' ei oo aikaa, ei paikkaa
eikä mitään ajallisen ahdinkoja
- vain ulottumia
ihmismielelle tuntemattomia."

Tervetuloa mukaan.

Ja oudosti, salaisesti
piirtyi kuin jollekin ulottuman taululle
kaksi vierekkäistä kuvaa.

- Jotain kasvuahan ne kuvaa.

	- - - - - - - >
Tässä on Taikuri matkan alussa	piitkä matka	Taikuri kasvanut vapaaksi Narriksi

... ja kas vain, Narrillahan on päässään se sama
upea sulka, joka nähtiin Taivaan Kuningattarella.

Ja lisäksi vielä voimme nyt nähdä tuosta Narrista
lähemmässä toisessa kuvassa

"... että hänen kasvoillaan onkin naamio jota hän pitää ylöspäin kohotettuna, ja hän katselee ylös korkeampiin maailmoihin. Hän on peittänyt todellisen olemuksensa ajallisen ihmisiltä, ja he voivat vain ihmetellä hänen narrimaista olemustaan. Ja ne, jotka eivät usko hänen sanojaan purevat häntä jalkaan, ja repivät hänen vaatteitaan, nähden hänestä vain ajallisen takapuolen. Narri ei siitä enää välitä."

Tuossa on pieni karkea kuvaus Narrin olemuksesta.
Se on lainausta Elisabeth Haichin kirjasta, TAROT.
 

Nyt Narri, kuin lainaten Runoilijan kaapua,
ja Runoilija kuin lainaten Narrin olemusta,
jakaa vielä kaukaisten sanoja
ajallisen aloille ja oloille.

Näin Runoilija-Narri näkee itse itsensä kaikesta vapaana
kuin kulkurina, mutta
ajallisen maailmalle hän näyttäytyy vain naamion takaa
todellista itseään paljastamatta.
 

Ja nyt kun Narri on kuvattu, jatkaa Poika
omaa osaansa:
  -"Vedetään nyt siis kaikki pois
ajallisen ulottumasta edellä kuvaamillani sanoilla
ja jätetään sinne, kuin perinnöksi meiltä,
 
se suojausrukous itsen puolesta
ja myös Maan ja kansan puolesta.      >>

Ja vain tuo Runoilijan herkkä ja kepeä kosketus
jääköön muistoksi meiltä
kaukaisten matkaajilta."
 
 
Tässä on nyt matkan ja kasvun tulos
on tapahtunut muodon muutos.

Ja avautui uusi aika ja paikka
maailmaa toisin katsella ja kuunnella
... siis, sen ylempien osaa
ja alempien ulottumia 
vain pienin hetkin kurkkia.
 

Täällä ylemmissä
asiat ja tapahtumat eivät ole eteneviä
vaan, ne ovat olevia, myös eteen ja taa
niistä vaikea ennustaa
sillä kaikki ovat kuin tässä ja nyt
edessä avoinna.

20.04.2023

Komppanianpäällikkö

(Öisiä sanoja - kun yöt on töitä.)

Komppanian oma ”päiväkäsky”

-”Hyvää päivää miehet, Sotilaat
minä olen teidän komppanianpäällikkönne.

Me muodostamme nyt osan
Suomen sankariarmeijasta
ja minä toivon...

suorastaan käsken
että jokainen teistä tuo osallaan
tähän kokonaisuuteen oman kasvunsa
kehityksensä
koulutuksensa ja kokemuksensa
siten, että me emme ole enää
vain arvokkaita yksilöitä
vaan, yhdessä me olemme
enemmän kuin vain yksilöiden summa

jossa jokainen on kuin pieni hehkuva hiili
joka yksinään ei paljoa lämmitä
mutta yhdessä ollessaan he ovat enemmän.

Ja kun sodan tuuli käy heidän ylitseen
se synnyttää suuren hehkun ja yhteisen liekin
joka toimii polttavana keihään kärkenä
mihin ikinä se kohdistetaan.

Minä itse taidan olla jo liian vanha ja voimaton 
terävimmän kärjen kohdalle
mutta siihen löytyy joukosta viel monta.

Mutta minä lupaan, olen paikalla, lähellä
kiinni sen palavan keihään varressa
aivan keihään kärjen tuntumassa
kohtaamassa kanssanne sodan ankaruutta.

Pidetään mielissämme 
tämä mielikuva hehkuvista hiilistä
jotka yhdessä kuumenevat polttavaksi tuleksi.

Ja, jos joukossa vaikka olisikin joku
jonka hiili ois haalennut
hän kyllä tässä yhteisessä hehkussa
syttyy uudestaan muiden mukana.

Joten, näillä sanoilla, miehet, Sotilaat
me käymme kohti elomme ja olomme uhkaa

ja jossa kaikki ovat yhtä ja samaa
suurta hehkua ja tulta
kuumentaen sitä keihään kärkeä
josta taotaan Suomen armeija.

20.04.2023

TN
Komppanian päällikkö

	#
 

  Raali: -”Mitä toi Kippari-Taistelija tos oikee komentelee
eihä-tääl-oo ku .. mä - tai siis, me.”

 Poika: -”Jotain se kuin harjoittelee, tai elää jotain hetkeä
ja sinne sanoja suoltaa, 
- olevia tai tulevia, vaikea sanoa
kun tämä on niin toinen ulottuma.

Asiat ovat kuin irrallisia, vaikka ovat osia
- kokonaisuuden osia.

Laita Runoilija kuitenkin kaikki muistiin
aikanaan kaikki löytävät paikkansa ja tarkoituksensa.

Täällä on nyt vain totuttava, ja opittava ajasta pois.
Ihmisten ajallinen aika on totuttanut ajattomasta pois.

Nyt on opittava takaisin - ajasta pois
kuin ei sitä ollutkaan ois.

Minä näen kyllä, että aikanaan, ajan takana
... siis, ajallisen ajan takana
näillä sanoilla on tehtävänsä avaava
... ajattoman tiloja avaava.

Sehän kaikki on ajallisen ihmisille
kuitenkin eteen tuleva
kun aikansa kullakin on takaisin palata.

Ei siis sen ajallisen ihmisen, sen kuoren
jota ajallisen silmin katsellaan
vaan, sen sisäisen, jolle ajallisen aika
oli vain hetken laina
sitten siitä ajallansa vapautua.”
 

Raali: -”Totaa ... mites mä sitte?
Mites mun ajat sitte .. ja paikat
ne ”olevat ja tulevat” .. ja sillee.
Mä en-ny-oikee iha tajunnu noit juttui.”

Poika: -”Niin ... sinä olet kyllä 
aika mielenkiintoinen tapaus
- kun nyt kerran olet tässä ...”

Raali: -”Nii-oonki ... kaikkine karvoineni ... 
vissii oikee "ihmeelline tapaus”
- ja ton Kipparin kans aina yhes oltu
sen paras kaveri, tai ainaski ...”

Poika: -”Niin, no juu ... minä palaan siihen vielä
mutta, ole nyt täällä kuin yhtenä meistä
... kun nyt kerran olet siinä, täällä.”

Raali: -”Nii'i .. ja mihis mä ny täält, siis itekseni
mut jos-toi Kippari lähteen, ni sinne sit mäki-meen.”
 
-”Voi sentään noita 
... niin suloisia alemman asioita.

Mutta Runoilija, laita nämäkin kaikki
ajallisille näkyville
- onhan noilla tarinoilla
osansa ohjata ylemmän ulottumille.

Kaikessa on sitä, ajatuksen eroa;
ajallisen ajatuksen
ja tämän ylemmän olevan.

Kaksi eri maailmaa
erilaiset ajatukset ja oletukset, olevat
kuin kahdet eri aivorakenteet - niin kuin ovatkin.

Ja siinä on tulevien tutkijoille, ajallisissa siis
kuin suuren seikkailun paikkaa
ratkoa ajattoman - ajallisen - ja taas ajattoman matkaa
ja viel edemmäs tänne, viel ajattoman takaisille
ylemmille ulottumille.
 

Raali: -”No jos mä-sit-vaik sit selitän niille
miten tää kaikki-o .. ja meni ...
... taai .. ehkä mä-en-sit kuiteskaa, iha viel
oikee tajuu tät kaikkee .. hmmm ..

-”Juu, Raali, pitäydy sinä vaan tässä
missä nyt olet. Se on varmaan viisainta nyt.”

Raali: -”Okei okei ... ehkä joku toinen sit vois
jos mä-en kerkee ...”

24.04.2023

Mahdollinen mahdoton

-”Noihin sanoihin kannattaa nyt 
lopettaa tää ajallisen valvonta
muutoksen, kuin hullutuksen seuranta

ja katsoa oikeasti edemmäs
ylemmäs uusiin ulottumiin
tämän ajallisen ulottuman taa ja tulevaan
- todelliseen unelmaan.

Unelmaan, jota ei ajallisessa ole tarjolla
vaan, vain jotain pieniä ajallisen haahuja
minnekään kauemmas kantavia
pian katoavia.

Kaukana, siis lähellä
aivan tässä katoavan vierellä
... ajallisesti takana
mutta oikeasti, ajattomassa
on tarjolla jotain suurta
johon kannattaa jo nyt ajassa kurkottaa
ja, jo kuin itselleen omistaa
ja siten tavoittaa parempaa
kestävää tulevaa.

Onko se mahdollista, jo pian kysytään
miten siitä hyvästä ja paremmasta uudesta
voisi jo saada maistella ja sitä omia
ennen ajallisen ajan loppua?

Kas siinä kysymys
jolle etsimme nyt ajallisen vastausta
sillä, ylempänä kaikki on jo valmiina.

Joten, miten aloitamme
   miten katsomme
      miten tavoitamme
         miten kosketamme
miten omistamme sen  
- tulevaisuuden jo ennen
kuin se ois ajallisen päätöksen kautta mahdollinen.

Sillä, se on kuitenkin todellista
vaikkei sitä juuri nyt voi nähdä, tuntea, kokea
- mutta, se ON ... jokaiselle tarjolla
omalla ajalla
... ellei sitten mahdoton mahdollisella.

Joku jo ehti ajatella
että kyse ois jostain uskonnon ratkaisusta
vaan, ei ole niin

- on olemassa tapoja matkata tuleviin
jo ajallisen aikana
sillä, sehän kaikki on kuin tuossa
verhon takana.

Salaisuus on tarjolla
ja tämä on vain sille johdantoa.
 

Siis, nyt matkaan
on vain ulottuman raja, jonka voi ohittaa
ja siten laajentaa tätä
kuin ajallisen maailmaa.

Sanojen lentäväin kulkua
niissä on voimia 
poistaa sulkuja ihmisen ulottumasta
   mielen opitusta
      luullusta kuvasta
         ja maailman kuvauksista
jotka kaikki ovat vain
ajallisten vajavaista tutkimusta.

Tiedän, tässä kohdassa 
moni jo pullistelee poskiaan ja sanoo:
-Ei ole mahdollista tuo
... mitähän se taas oikein juo!
 

Uusia se juo, sanojen kirkasta virtaa
joka uusia ajatuksia ja totuuksia kantaa
ja lupaa, että:
Maailmaa voi laajentaa 
sanoin, ajatuksin ylemmin
uudenlaisin kuvin ja unelmin

- poistamalla vanhat rajat
ja opitut ajatustavat
ja astua niistä sivulle
ja katsoa uudella tavalla
hyljätä vanhat ja uskoa uusiin
- uskoa unelmiin
uskoa uusiin tosiin.

 
Mitä kiinni pitämistä 
on tässä ajallisen kauhussa
ja tapahtumien julmissa kuvissa
ja tulevien uhissa.

Miksi roikkua niissä kiinni
kuin jatkuvassa pelossa
ja joka-aamuisessa seurannassa
että, mitähän nyt taas uutta ihmistä rasittavaa
joku jossain salassa jo rakentaa
tai vaivaksi vapauttaa.

Tämä - on nyt se
uusi ylemmän viisauden tie.

Ette vielä tiedä mihin se vie
- vaikka valmiina kaikki jo siellä on
ihmiselle, ihmisen sisäiselle suurelle
mikään ei ole mahdoton.

Vain astua hieman sivummalle
ja katsoa uudella tavalla
unohtaen vanhat totutut
katseen kaavat ja kuvat.

Edessä avautuvat nyt luvat 
tarttua ajalliselle outoon uuteen
sillä, ei ajallinen ole totta
	kuin pienellä osalla

jonka ylemmän viisaus jo
sen vähänkin tyhjäksi osoittaa
ja johdattaa katsomaan uusin silmin
kuulemaan uusin korvin
ja tuntemaan uusin tuntein
ja toteamaan, että ajallinen
on kuin vain raskasta harhaa.

Ja oikeasti on tarjolla
jotain uutta maailmaa
joka oikeasti on todellista
- sinne tulee vain lähteä, sitä kohti
ja sen voi saavuttaa
ja ajallisen ahneudet ja ahdingot unohtaa.

Ihminen voi olla oikeasti vapaa
eikä vain tätä ajallisen valheellista vapautta
joka on kuin jatkuvaa elon taistelua ja sotaa
josta ihminen oikeasti kaipaa
lepoa ja rauhaa.
 

No niin, matkalaiset
käsi ylös, joka uutta kaipaa!

Monta kättä nousi ... yks, kaks, Runoilija kolmas
ja yksi pieni käden tynkä
kuin musta pieni lapanen ...
	- Voi Raali, olet niin suloinen.

Raali: - ... ”käden tynkä” ... ”musta lapanen” HÖH!
Moon sotilas - ja mull-on miekkaki ! .. tai siis se .. iso veitti,
vaikkem-mä jaksakkaa sitä kantaa ... mut kuiteski-o
mut-se-jäi tonne .. jonnekki.

25.04.2023

Harhautusta

 -"Ihmiset tietää
ja kirjailijat kuvaa
jotain toista ulottumaa.

Aina jotain pelottavaa
jonne mennään aseet tanassa
ja vastassa on aina jotain julmaa
ja ihmistä tappavaa:

   villipetoja
   villi-ihmisiä
   tiloja uhkaavia
   kaikenlaisia myrkyllisiä ja vahingoittavia.

Ja jos joskus olisikin siellä jotain kaunista
on sekin, kuitenkin
jotain hitaasti kasvavaa uhkaa
joka yllättäen tavalla tai toisella
ihmiset tuhoaa.

Miksi?
Tarkoituksellistako?
   ettei kukaan vaan sellaista kaipaisi
   että totuus katoaisi
   ettei ihmiset janoaisi jotain muuta kauniimpaa.

Vai, tähtääkö kaikki aina vain rahaan
kun ihmiset mielellään maksaa
kun elokuva julmuudella uhkaa.
 

Vaan, entä jos joku joskus
kuvaisikin jotain ylemmän ulottumaa;
   lepoa antavana rauhan tilana
jonain ihmisen syvänä toiveena ja
täyttyvänä kaipauksena.

Vaan, ketä se kiinnostaisi katsoa
kun ei ole murhaa, tappoa
eikä mitään julmaa, piinaa, pelkoa.

Kuvastaako tuo ehkä ajallisen ihmisen mieltä
sotaisaa ja vihaavaa
herkästi uhmaavaa, tappavaa
ahneutta, itselleen vain kahmivaa
lähimmäistään vainoavaa ja vahingoittavaa.

Voi tätä ihmiskuntaa
jonka sisällä kasvaa vain tuimaa sotaa
maailmaa ja toinen toistaan tuhoavaa.
 

Ajallinen ulottuma
vaikka se onkin monesti niin kaunis ja ihana
on se monesti kuitenkin julma ja tuhoava
kiero ja valehteleva.

Ja jos ajassa joku haluaisikin tuoda esille
jotain kauneutta ja ihmiskuntaa rakastavaa
sen jo piankin joku kateellinen 
valheilla vääräksi vääntää ja tuhoaa 
vaikka sodan julmuudella sen poistaa
jos se vähänkin toisen asemaa uhmaa.

Yhteistyö hyvän ja kauniin eteen on mahdoton
sillä rahan ja vallan himo on suunnaton.
 

Mutta, oikeasti, on olemassa
se todellinen toinen ulottuma
- ja toisia ulottumia
jotka ovat rauhaa ja tulevan ihmistä rakentavia
ja kauneutta kasvattavia.

Emmekä puhu nyt tämän ajan kauneudesta
ja kasvattamisesta
vaan, jostain aivan muusta
jolle ei löydy edes sanoja
tämän ajallisen ajan ihmisen suusta.
 

Kansa rakastaa sotaan lietsovaa
ja kannustaa aina sodan julmaa voittajaa
- joka toivottavasti on omalla puolella.

Sillä muutoinhan sitä jo pitääkin 
vihata ja yrittää eri tavoin tuhota ja tappaa
- siis jälleen sotaa, sotaa.

Ihmisillä on kuvaava sanonta:
”Jos haluat rauhaa, niin varustaudu sotaan.”

Vai, josko vaikka kuin toisin päin:
Jos haluat sotaa, sodi - ja pyri rauhaan, joka
siis kuitenkin edellyttää varustautumista sotaan.

Siis, sotaa sotaa! on ihmisen mieli
- ja kyllä tässä maailmassa on sodittukin
ja koko ajan soditaan sen kymmeniä
ellei jopa satoja sotia eri puolilla Maata.
 

Kovin on sotaisa, tämä ajallisen ulottuma.

Eikö olisi jo sijaa, rauhan ulottumalle,
vaikka vain niille, jotka rauhaa rakastavat
ja ajallisesta lepoa kaipaavat.

Onhan ihmiskunnassa niitäkin, onhan."
 

Raali: -Mä-en-ainaskaa haluu sotii
vaik-mul-onko toi .. veitti, jossai ... ja vaik-mä-oonki
sotilas. Mut mä turvaan vaa tot Kipparii .. siks-mä-vaa.

-Hyvä Raali, oikein. Sinuun voi aina luottaa.

 - ... ... nnn..nih!

26.04.2023

Ennustus

Mistä tietää voi Poika kaiken tuon
miten kuljettaa hän sinua
kaiken tiedon luo. 

(Katso lupaus 27.12.2020  ->>)

  -Mutta, ajassa 
on sotaa oltava
se on osa ihmisen luontoa
- hän sitä halajaa
tuntea voimaa ja suuruutta
vaik omaansa puolustaa.

Ja taas, toisaalta...
miten paljon onkaan sota saanut aikaan
hyvää ja pahaa
se ihmistä kasvattaa omalla tavallaan
ja uutta rakentaa
- vaikka olisikin niin ihanaa
vain rauhaa rakastaa.

Mutta, kun ihmisluonto on sellainen
se rakastaa ja tuhoaa
haluaa aina jotain uutta saavuttaa;
lisää valtaa, rahaa
tai jotain muuta itselleen
tai vaik toisen omaa.

Arvot on niin alhaiset ja ajalliset
ja tavoitteet niin omahyväiset
puuttuu korkeammat, suuremmat
jalommat
korkeammalle kurkottavat
henkiset ulottumat.

Vaan, mitä ne on?
Kuvaus kuin mahdoton
sillä, ajallisen ajatus
on niin ulottumaton.

Ajallisessa kaikki tähtää ajalliseen
jotenkin ajallisen silmin, mielin, näkyvin
ja vaik olisikin jotain hyvää ja kaukaista
niin senkin kautta jotenkin vain ajalliseen:
	-Mitä minulle siitä?
	-Mitä ansaitsen sillä?

Ja, miten niillä
jollain ylemmän ajatuksilla ja kuvilla
vois saavuttaa jotain ajallisen sijaa
kun ajallisen ajatus ei korkeampia tavoita
vaan, ymmärtämättömyyden sanoillaan
korkeammat unelmat jo pilaa

ja sen ”suuren haihattelijan” jo vaik tappaa
tai jotenkin vain tuhoaa
siitä ajallisten alhaisia kiusaamasta
ja heidän sotaisaa rauhaansa häiritsemästä.

Voi, ajallisen arvot alhaiset
ovat vain ajalliset.

Mutta ne uudet ylemmät uuden ihmisen
vaatineet uudet arvot, ajatukset
ja kuin aivot, rakenteet uudet.

Siksi on tarpeen tää kaikki elo
kasvu ja julma muutos
ett' vois syntyä, kasvaa, se uusi luomus
joka ei enää ajattele ajallisen lailla
vaan, ylempien
korkeampien aatteiden ulottumilla
ajallisen vajavaisuuksia vailla.

Tästä siis on kyse
tässä ajallisen olossa ja tilassa nyt
yksi karkea aika ja kausi
on piankin jo päättynyt

ja alkaa se uusi
jonka ajatus ja arvot, tavoitteet
on ylemmät uuden ihmisen
tuloksena raskaan, mutta upean
kasvun ja kehityksen.

Tämä kuin ennustus
on pitkälle ulottuva
- ei kuitenkaan vain ennustus
vaan, todellinen kuva

joka tällä ylemmällä ulottumalla
on jo edessä oleva
kuten ovat edessä kuvina
myös tämä ajallisen julma pauhina
sen loppu
- ja uuden synty.

Ja sen uuden kasvu ja hyvä tulos
on siis tuon ”ennustuksen” kuva ja kuvaus
joka edessään jatkuu näkyvänä
kuin filminauhan jatkumona.

Ja se kela on suuri jatkumo
kuva kuvalta muuttuva
ajallansa valmistuva
- ja ajallansa loppuva.
 

Niin, kunhan vain pyydän
ja maltan odottaa
joku jossain jo sanoja valmistaa
ja lupaa: -Sanat sinua vahvistaa.

Ja jo nyt huomaan, kuin salaa ... 
kaikki kuin paha, tulevia valmistaa
- ne tapahtuukin hyväksi meille

sillä suuren muutoksen yllä
on ajatus, jonne ei ajallinen yllä

ja sillä ... on tarkoitus hyvä
vaik näyttäisi se ajallisille miltä

- tulevan hyvä on piilotettu ymmärtämättömiltä
mutta ymmärtäväiset saavat levon.

27.04.2023

Uusiin

Ajallisen rakenteet hajoaa ja katoaa.

Ja tämä taivaallisten merien
ja merenrantojen maalari
ajallisensa kadotti 
ja tuli suuri muutos;
- tarinoitten irtaantuminen ajallisista.

Vanhat ystävät jäi
kun Runoilija jonnekin 
uusien runojen tantereille käi.

Enkä enää tarvitse
ajallisten tason toimia 
vaan, jonkin uuden
ylemmän tason tilan
tulevia palvelevia voimia.

Joten, vanha saa nyt jäädä
vain sen rippeet jää 
kuin lastuina vanhoille merille kellumaan
ja menneistä kertomaan.

On uuden aika!

Näissä merien muutoksissa
katosivat kaikki alempien merien
tapahtumat ja kaverit.

Uudessa uudet ystävät
tai ... vain vanhat rinnalla kulkeneet
ja ylempien ulottumat.

Jos siellä uusia kohtaan
heitä suojaan, varjelen
yhteydestä iloitsen.

On aikojen raja;
     yllä uusi
     alla vanha.

Uudessa matkaa nyt Runoilija
joka uudet maisemat eteensä sai.

Ajallisen laiva on nyt jäänyt taa
seikkailijoita ylemmät kuljettaa.

Laiva jatkaa muodossa uudessa
seikkailut jatkuvat tulevaisuudessa.

Jos kaipaat, etsi se uusi
siellä on jokin näkymätön some 
toisin toimiva
ylemmän oudoilla teillä
ja sen uusilla merillä.

Me tapaamme vielä - tavalla tai toisella
kun olemme yhdessä siellä.

	*
 

Ajallisen laiva on jäänyt taa
seikkailijaa ylemmät nyt kuljettaa.

Laiva jatkaa muodossa uudessa
Taistelija ja Försti jatkavat tulevaisuudessa

- uudessa ylemmässä ulottuvuudessa  >>

Kiitos tähänastisesta seurasta.

Terveisin

-Runoilija

	*