Mertenmies.fi - Blogi Matkalla tuntemattomiin
Arkisto joulukuu / 2020
01.12.2020 - 1 Uhkat
Luonnosta revitään kaikki ett' ois kaikkea kaikille valtavalle ihmismassalle. Ajaudutaan pian Maan kyvyn rajalle auttaa ja palvella; ravintoa ja vettä kaikille asuntoja ja elämän arvoa - ja elämän tarkoitusta (tuo kohta on vaikea). Mitäs sitten, jos loppuu luonto loppuu ravinto entä, jos loppuu puhdas juomavesi elinehto entä, jos loppuu puhdas ilma jota hengittää entä, työt ja tehtävät joilla itsensä elättää. Syntyykö pian kamppailua elämästä niitä vastaan, joilla viel jotakin on - elämän halu on armoton. Vakava hetki, vaikea paikka miten kaikki elollinen turvata jatkossa. Pitääkö jotain tapahtua ett' ois tuleva turvattua ettei katoaisi kaikki tää ihana Maa jota ihminen ei oikein ymmärrä puolustaa. Taistelee vain vastaan kun luonto jo äänekkäästi huokaa seurauksista kuiskuttaa, ja toivoo ett' asukkaat tapojaan muuttaa ... ja samalla jo toteuttaa omaansa suunnitelmaa. Jonkunhan on pian jotain tehtävä ... ellei asukas itse niin sitten asunnon valtias joka valvoo omaansa ja tulevaansa. Jossain oli kuin käsky: "Lisääntykää ja täyttäkää maa". No, se on kohta tehty, entäs sitten. Oliko siinä kuin salassa piirretty jokin raja. Ollaanko piankin jo rajalla kun kaikki on täynnänsä kaikkea - ja eväät on kohta syöty tavoite täytetty. Se Suuri Suunnitelma on ollut vallalla aina ollaanko nyt sen jollain merkittävällä paikalla; takana mennyt - edessä tuleva ... noinhan on tosin ollut aina ajan janalla mennyt-tuleva vaan, onko nyt edessä jokin suurempi unelma. Liittyykö siihen tää K֎r֎na kuin sen ensi askelmana: Maa, itseäsi puolusta! ja rakenna uusi tuleva ettet kokonaan kadota elinvoimasi arvoa. -Niin, huokaa nyt Runoilija joka kuunneltuaan Näkijän sanoja, -uskallanko ees ajatella moista saatikka sanoilla piirtää tulevien kuvia ihmiskunnan kehityksen unelmia sen kauniita unikuvia ja Suuruuden Suurta suunnitelmaa ... josta ... tässä nousikin juuri mieleen lupaus uskosta, toivosta ja rakkaudesta: "Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä;
rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti,
ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme;
mutta suurin niistä on rakkaus."
- Paavali, 1 kor 13:1-7,13
Saammeko piankin elää ja todistaa tuon toteutumista vai, ehtiikö kuin alta kadota tää ihmiskanta jossa tuon Kapteenin käpälät on viel osallisena.
01.12.2020 - 2 Onneks mä enn-oo...
-Eei mulla mitää ... omiani vaa aattelin ja noit purjeit kattelin. -Se on oikein se, valvo sinä vaan tätä matkaa, vastaa Kapteeni tyytyväisenä. -No sitähäm-mä oon tehny koko ajan. Eihä täst koko matkasta tulis mitää ilmam-mua, kai, Försti huokaa, vaan, on noi kyl tummii noi pilvet tuol alhaal ja tummenee vaa koko aja, toteaa Försti kun hieman kurkkasi laivan reunan yli alas meren pohjalle ... sinne ajallisen maalle. 01.12.2020 - 3 Pelkäätkö
Onko tietämättömyys parempi kuin tieto, missä ajassa eletään. Vaik tieto lisää tuskaa, sanotaan se myös tavallansa vahvistaa ja varustaa kohti tulevaa. Parempi luvata kaunista tulevaa kuin synkkää kuolemaa vaikka, sekin on vain normaalia ihmiseloa. Ja suunnitelma antaa turvaa ett' joku jossain valvoo ja näkee kuin vaivaa ...vaikkei se antaisikaan oikeata kuvaa. Mutta, jos mennään kohti unelmaa ja kaiken edessä on parempaa niin, eikö sen pitäisi luoda turvaa. No, ihminen pelkää aina aina jotain vaik uutta jokaiselle päivälle ja vaikka vain uutta päivää tai epämääräistä tuntemattomuutta kaiken tietämättömyyden takana. Ei siis peloton ole yksikään eikä varsinkaan näinä aikoina kun turvataan mihin vain ihmisten tarjoamaan turvaan. Ja sit pelätään jo sitä, että turvaako se todella, se turva siis. Ja, pelottaahan se kaikki ympärillä oleva epävarmuus ja numeroiden lietsonta ohjeet ja säännöt kaikki ... kaikki. Joten, tiedon positiivisuudesta on jo paljon apua taistelussa. Pelko on pahasta se syö tärkeitä energioita ja vastustuskyky heikkenee. Siis, pelotta uutta kohti! se jo monta pöpöä poies potki. 03.12.2020 AJANKOHTAISTA Toisenlainen ajatus
Ja, jos pilven alla on tapahtuma vaik' ihmiskuntaa palvella vaik' aiheuttaen vahinkoa senkin tulle vain antaa tapahtua, koska se voi olla johdettua ajallisen muutosta. Vaik' vaikuttaisi se pahalta vaikka olisikin se vahingollista ja tuntuisi, ett' sitä vastaan tulisi taistella kehityksen kulkua muutella niin, Ei ... sillä mistä voit tietää, mitä kaikkea on tarjolla tuon tuntemattoman takana vaik' vaikuttaisi se kuin pahalta. Jospa siinäkin on ohjausta tulevia korjata - vaikka näyttäisikin se pahalta se vie eteenpäin muutosta. Siksi tulee edelleen vain olla tarkkana ettei jotain vastustaessaan toimisikin pahasta estäen kehityksen kulkua. Sillä, mistä ihminen voi tietää mitä on kaiken takana mikä on se suuri suunnitelma ja, minkä kaiken kautta se on toteutuva. Pitää varoa, ettei kuin hyvää tarkoittaen olekin kehityksen vastustaja ... jonka seurauksena siis onkin se hyvä tuleva. Miten ihminen voisi tietää, millainen on suunnitelma millainen on sen tuleva millainen on kaiken tapahtuvan unelma. Ja, jos vaikka pahalta vaikuttava toimiikin juuri astinlautana siihen hyvään matkalla. Pitää olla tarkkana että, oikeasti toimii oikealla puolella sillä kaikki pahaltakin näyttävä voi olla todellista tarkoitusta eikä sitä tule omassa viisaudessa tuomita - olla kuin hyvän vastustaja jonne se on pahan kautta matkalla. On kahdenlaista viisautta; - ihmisen ajallista ajatusta ja luuloa - ja ylemmän suurta tarkoitusta, joka on ihmisiltä salattua ja vaatii suurta kasvua nähdä kaiken ajallisen tapahtuman yli ja taakse sen tuloksille ja tarkoituksille ... joka ei avaudu ihmissilmille eikä ihmisajatuksille. Vain yliluonnollisille näkökyvyille tuo näkemys on mahdollista ja se ymmärrys kaikki on ylhäältä annettua. Silloin, vain silloin on mahdollista ymmärtää mitä tulee vastustaa, ja mitä puolustaa - näytti miltä näytti ajallisen mukaan ylempien ymmärryksiä ei ymmärrä kukaan. Ja, missä kaikissa käsissä millainen kuin elämän tehtävä voi itse kullakin olla vaikka ois se ihmisten mukaan katsottuna kuinka paheksuttava ja kuin harhaan johtava. Sillä, tuo harhaan johtava voikin olla juuri se Suuren Suunnitelman toteuttaja jonka kaikella teolla on juuri se tärkeä paikkansa kehityksen kulussa ja matkalla. "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi", on oivallinen opetus sillä, väärin tuomitessasi oletkin itse tuomittava kun et osannut nähdä kaiken takaista Totuutta ja tarkoitusta. Ajallisen kehitys ja kulku on ihmissilmälle ja -ajatukselle vaikea mahdoton havaita Totuutta kaiken tapahtuvan takana missä kohden tulisi olla puolustaja missä oikeasti vastustaja. Sillä, vastustaja saattaakin herkästi olla Totuuden vastustaja ... ja kuin pahan puolustajan näkemys voikin olla juuri se oikea edesauttaen kehityksen kulkua. On olemassa monenlaisia laumoja eri näkemysten takana ja kaikkien näkemys on "juuri se oikea". Mutta, vain vähäinen on se joukko joka ei puolusta, ei vastusta vaan, katsoo kaiken takana olevaa tarkoitusta ja osaa varoa aseisiin tarttua valiten puolensa jolla on aika hiljaista ja rauhallista - vain seurata ajallisen kehityksen kulkua ja tuntea vastustuksesta vapautta nähden Totuuden suuntia kaiken ajallisen ja ajattomankin takana. Mutta, heitä on vaikea kuunnella kun heillä ei ole kuin kunnollista puolta kun eivät kulje muiden suurten massain mukana vastustamassa, sotimassa vastaan ajallisen kulkua jonka siis tulee saada toteutua jotta voisi toteutua se suuri unelma kaiken kehityksen takana. Sen puolesta voi kyllä rukoilla, kuten: "Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa". Ja tuohon kätkeytyykin jo suurta salaisuutta vaik' sanoina tuttua kautta ajallisen Maan.
-Aha ... juu, just ... tost mä-en-kyl tajunnu mitää. Mut onneks mä-en ookkaa...
Niin, ei tuo kyllä tarkoita ettei mitään saisi ja tulisi puolustaa mutta, tulee vain tietää mikä kehitys on hyväksi, mikä pahaksi. Sillä, moni hyvältä näyttävä voi viedä pahaan ja pahalta näyttävä voikin olla rakentamassa matkaa hyvään. -Mut ... mist sen sit voi aina tietää, sen hyvän ja pahan joka voiki olla just päiv-vasto. -Se onkin vaikeata nähdä kaiken takana oleva vaikuttaja ja nähdä, mikä on tuleva kaiken seurauksena - vaik kovinkin kaukana. Se vaatii ylemmän viisautta ja tarkkaa näkökykyä ja tarkoituksien tuntemusta ja tulevien oivallusta ja Hyvän tahtoa. -No just! ... onneks mä-enn-oo ihmine ... et mun tarttis tollasii tajuta. Hei Kippari! tajusit-sä tost jotai?
-No niim-mäki vähä aattelin ku sun ilmeitäs kattelin. Ohjataamme vaa tät laivaa, jooko. Tuu säki tähän ruorille , nii jutskataa vähä yhessä, ehkä se siit selvii. Ja kysytään sit myöhemmin tolt Runoilijalt, että mitä se siit ymmärsi - kuha nyt ensi saa sen kirjotettuu, -Joo, odotellaan .. ja ohjataan me nyt hetki yhdessä. 04.12.2020 AJANKOHTAISTA Lupaukset avautuvat
Valtava on kehityksen kulku piilossa tapahtuva sallittua toteutua - mut' kuka salli ihminen itse - jo oikein odotettua ett' saisi jo vihdoin pelosta vapautua tuntematta kuitenkaan taustojen totuuksia. Ja taustojen totuuksien takana on suurempi suunnitelma joka ajallisen voimia käyttäen on kuin salaisesti toimien voimiansa näyttäen ajallisen tilaan vaikuttaen sitä korjaten ja ohjaten parempia kohti jot' ei ihminen tunne. Myöhemmin vasta ymmärtää hän
tään salaisen tehtävän
kun näkee hän tuloksen, ja ymmärtää Totuuden
ja kaiken oikeudenmukaisen kehityksen:
ei ihmisten mukaan, vaan luonnon
ja luonnon ylemmän, viisauden syvemmän.
Nyt, kuin raapia esiin kuvaa hiljalleen toteutuvaa paljastaen vähin erin yhä tarkemmin sitä kuvasta ilmenevää unelmaa joka silloin, kun se kuvan alta puhtaaksi esille paljastuu ihminen pelosta vapautuu ja luonto, ja Maa kaikki pilvein alla tapahtuva nyt avautuu. Ja toteutuu ... se ihmiskunnan kasvun ja kehityksen suuri unelma joka kuin aikain alusta on ollut valmiiksi maalattuna odottaen vain aikaansa valmistua. Salaisuuksia ... kuin salaisuuksien jatkumoa jost' tihkua kuin pieninä palasina ihmisten oppia ja nähdä suuren voiman näkymiä ja ymmärtää aikain menneitten lupauksia kuin salaisten kirjoitusten takana luvaten Totuuden toteutumia ja aikoja Totuuden salattuina kuvina - nyt vähin erin avautuvia. Ihmiset ovat kuin maailman sivun niitä lukeneet ja avanneet aina mielensä mukaan - eikä Totuutta ole ymmärtänyt kukaan vaan, nyt ovat ajat ... suomut avautuvat ja ymmärrykset lisääntyvät kuin suomu kerrallaan ja valo kirkastuu ain suomuin välistä kirkastaen tulevia päiviä ja uusia näkymiä ihmisten nähdä. Ja, -Oi, miten iloitseekaan hän kun näkee vihdoin lupausten täyttyvän! 05.12.2020 Kapteeni-Jobin aamu Runoilijan huomioita: -Kapteenin usko alkaa horjua seuratessaan ajallisen tapahtumia ja omia voimia, joiden tulisi ajallisissa toimia ihmisten apuna. Vaan, ei yhtäkkiä vain ei tulekaan yliluonnollisen apuja vaik ois kuinka suuresti tarvetta ja vaik ois kuinka paljon toivetta ja uskoa ja ylempien luottamusta ... niin, ei ! Miksei?! Vai, onko usko ja luottamus alunperinkin väärä ettei ylemmillä olekaan, oikeasti, sellainen tehtävä ett' kulkisi kuin rinnalla matkalaisia auttaen ja palvellen ajallisen elonsa matkalla. Jospa onkin hän vain oman onnensa varassa ja kaikki muu on satua turhaa toivoa suuremmasta auttajasta. Tähänkö on nyt tultu, tällä oudolla matkalla - kaikki turhuutta ja turhan odotusta vailla luvattua, kuviteltua apua ja jäljelle jää vain laatikollinen satuja todellisesti ketään kantamattomia - vain tyhjyyttä antavia turhia avun toiveita. Joten, ei muuta kuin mökille, ja tuhkaa päälle istua kuistille, ja katsella kiukkuisena taivaalle ... ja anoa edelleen turhaa apua - jota ei siis tule. Istua siinä tomuisena kuin joku vanha JOB joka ei saanut apua, vaik kuinka oli tarvetta. Mukamas vain jonkin ylemmän koetusta: onko luottamusta. Ja pah! Vaikka ... niin, kuitenkin joskus myöhemmin apu sittenkin jostain annettiin ja kaikki aikaisempi palautettiin - ja vielä kuin korkojen kanssa kunhan ensin raukkaa koeteltiin kipuja pitkin kehoa kuljetettiin ja tuo onneton tuhkaan puettiin jonnekin itsensä syviin upotettiin. Outoa! Oliko sitä apua, vai eikö sitä ollut. Ei ollut, ja sit kuitenkin oli joku vain onnetonta koetteli... ja sit vasta katseensa käänsi ja kuin ajallisen onnetonta vihdoin palveli ja hänet uusiin puki - uudet säännöt puetulle luki ja taas tomusta nostettua tuki, kuin oli tukenut ennen onnellisten vuotten mennen. Ja nyt oli kaikki palautettu - ja oli viel paremmin, kuin oli ollut ennen.
- Mä jo luulin hetken, ett sä pian siirryt kokonaan tänne sun botskiis, noitten muitten kans. Mut, ei, onneks ei ... ja siinä sä nyt taas köpöttelet ku ennenki. Olik-sul vähä ... raskasta?
-No, opitsä mitää? -Jaa, en tiiä ... ehkä jotain. Kait se ajallaan ilmenee. 07.12.2020 Pari aamua aurinkoista Aamuinen aurinko paistaa Kapteenin kasvoihin. Ajallisen koetukset ja kivut vähän hellittäneet. Kummallista aikaa, kivut kiertää kehossa kuin maailman kartalla; milloin on kipeä kantapää, milloin nenän kärki, ja sit yhtäkkiä peukalo, selkä - ja hetken päästä taas hellittää kuin ihmeen kautta.
-Mä en kyl oikee tajuu tota sun oloos, sä oot siinä, ja kuiteski samaan aikaan jossain muual, tuol alhaal. -Niin, onhan tämä outoa, kahta osallisuutta samaan aikaan, vaikea selittää. -Joo ... anna ollav-vaa ... mut onneks mä-enn-oo ... taino, olkoo... Aurinko paistava hetken hellii ajallisen eloa mieltä ja kehoa lämmittää ajan tilaa hetkeksi himmentää, vaik mikään ei muuttunut olekaan - pilvet ajallisen yllä yhä enemmän vain pimentää. Kovat on riepotukset alla pilvien uutta muokaten, matkalla tulevain muutosten. Ei tämä viel ollut tässä - ei lähellekään miten tämä nyt vielä muuttaisi mitenkään ajallisen elämää. Paluu vanhaan tapahtuisi heti jos joku pilvet yltä poies veti ja entinen meno kiihtyisi Maata vahingoittaen. Ei tämä kulje niin, että pikku parku heti vain palauttaisi entisiin. Ajallinen on aktiivinen auttaessaankin vain rahaa ja valtaa rakentain etua etsien ja asemiaan turvaten samaan aikaan kuin hyvää ja samaan aikaan vahingoittaen. Seuraavana aamuna, 8.12.2020 Ja taas aamuinen aurinko kurkkii taivaanrannasta matalalta, ei näy kaikkialta ... vain ylhäältä katsoa ja oikeasta suunnasta. Ajallisen aurinko, kaunis nouseva on ajallisen eloa hetken lohduttava mielen tasolla - silläkin oma voimansa. vaan, ei se nyt maailmaa muuta ei hetkessä menoa paranna vaik antaakin kuin toivoa paremmasta. Mutta, ei suuresti ole vielä tapahtunut muutosta
vaikka nähtävänä on monenlaisia muutoksen suuntia
- toiveita, vaik samaan aikaan alas ajoa
ja tulevan vaikeutta
toisilla enemmän
toisilla vähemmän
joillakin kuin ei ois mitään.
Tasanhan tämä ei käy riipien sieltä, raapien tuolta jostain sammuttaen kuin kokonaan elon turvaa vaikeuttaa moni huokaa... Ja toivo elää, ett' kaikki jo piankin palaa kun ihminen pelastavaa ainetta toisilleen jakaa. Ja toisaalla jo uutta esille nostaa uutta ja täysin outoa vaivaa mitä lie mukanaan kantaa kun väkeä uutta kaataa. Ei ollut tämä tässä yhden piikin päässä sen sisällä olevassa nesteessä pian nähtävässä, hätäisessä. Ja, raha juoksee rahan luo - mikä oikeasti avun tuo? Eikö kukaan kuvaa miten ajallisen virrat joku kokoaa? Se paljastaa... 09.12.2020 Alkoi yhdestä Kuin alkoi yhdestä yksi samoin alkoi yhdestä se edellinen - vuoden takainen ... kuka lie oli siellä se ensimmäinen. Nyt tätä ensimmäistä kuin koko maailma katsoen pyörätuolissaan istuen pelastavan ruiskeen saaden - siitä kuin kaiken aloittaen vaik miljooniin ja miljooniin kantaen turvaa antaen vaik' lopullisen tulosta ei viel tiedä kukaan salaisuutta kantaa mukanaan. Ei pidä tuomita ellei tiedossa ole, mitä kaikkea on tulevan matkalla. Eikä tiedossa lie kellään kaiken tarkoitusta
kuten jo monesti kuvattuna;
missä hyvä johtaakin pahaan
missä pahan kautta matkataan johonkin hyvään
ja vielä ketjuna kulkien
salaisuuden sisälleen sulkien
jossa, hyvä - pahan kautta - hyvään
ja paha - hyvän kautta - takaisin pahaan
mut' kaikki kulkee rahaan ja valtaan tulevaan, jonkun unelmaan - ajallisen tai ajattoman tai molempien... kuka sanoa voisi sen kaiken tarkoituksen. Ei tässä viisas tarvitse kenkään olla ei vastustaa kehityksen kulkua sillä, vastustaessaan ... niin ... epävarmaa se, mitä oikein vastustaa ja mitä ketjun osaa, mitä tulevaa vai, vastustaako vaik kokonaisuuden unelmaa johon kaikki kaikessa nyt vaikuttaa sillä, vastustaessaan vaik pahaa vastustaakin jo tietämättään sitä pahan takaisen hyvää ... ja kuka oikeasti osaa sanoa mikä on todella sitä pahaa, mikä hyvää. Mikä on ihmismielestä hyvää kun se samalla jo toisen mielestä onkin vaik tuomittavaa. Ja vielä, kuka pystyy sanomaan jos kaikki tähtää vaik koko ihmiskuntaan tai vaikka Maan tilaan sen muotoon, suuntaan, kehitykseen vaik pelastukseen jostakin. Niin ... miltä näyttäisi ne toimet, jotka toteuttaa tulisi vaik koko maan kansa kauhuissaan ulisi. Mikä ois oikea, mikä väärä mikä kaiken teon määrä. Ja kuka sääti, kuka suunnitteli kuka ketjun kaiken takana oli se mahtava joka koko Maan piiriä kosketti. Joku välistä vetää rahaa joku kuin kylvää kuolemaa. Joku jossain vaik jotain pelastaa ja uutta rakentaa - luo tulevaa rakentaako lie vaik kaiken kautta jotain kaukaista unelmaa. Ja, onko se unelma ajallisen ihmisen mukaan vai, tähtääkö kaikki vaik jonnekin kauas tulevaan monien sukupolvien takaiseen tuntemattomaan joka siellä vaikka aamuisen nousevan auringon kajon kautta rakentaa ihmisille käsittämätöntä unelmaa jos vaik kansat katoaa - toisetkin ja vaik viel monetkin takana sen tulevien polvien. Laske siitä tämä hetki, tämä aika vaik lisättynä sata vuotta - tai tuhat mitä merkitsi tämä yksi hetki elon virrassa pian katoavassa. Eikä tulevassa ees menneitä muista ei niistä tiedä ... jokin muutos, tuho siellä ehkä vain yhdellä sanalla ja ketä ois kiinnostava tämä yksi kanta kaikkeuden matkalla. Suretko sinä jotain sadan vuoden takaista yhtä sanaa tai tuhannen mitä kaikkea sieltä uusiin aikoihin kantautuen kun jokaisella aina on vain se yksi elonsa hetki sen toiveet, unelmat tulevan pelot ja muutokset elon ihanat hetket, rakkaudet ja taas kadotukset jonkin uuden tieltä. Mitä voi ihminen tietää sieltä menneitten kehityksistä tai tulevien kuvista kaukaisista. Ongelma pienen ihmisen, on se pienuus ja näköalattomuus eteen ja taa ja mikä oikeasti kaikkea johtaa. Ja kun halunsa suuri on olla vaik hetkensä jokin suuri - vaik jumala jonka vallassa ois koko maailma. Vaikka oikeasti se on vain kuin pieni poutasalama hetken välähti sit jo katosi pois kuin ei häntä koskaan ollutkaan ois ... vain oman hetkensä pieni valo - sit oli se pois. Ja joku ehkä sen näki joku toiselta kuuli jo vaik Jumalaksi luuli kun hetkensä jyrähdyksen kuuli ... kuin yks ihmiskanta siin' vilahti joka suuria itsestään luuli. 10.12.2020 Lämmittääkö kaukainen tuleva No nyt, jos ihminen lukee kuvausta tulevasta kaukaisesta unelmasta ja sen toteutumasta ... mitä lämmittää se, jokin kaukainen tuleva kun huolet ja pelot ovat juuri tässä hetkessä aamusta herätessä, ja illalla unille mennessä. Ja pelko valtaa ihmisen huoli huomisesta terveydestä, elämästä selviämisestä - jos vaik joku meistä toisillemme rakkaista läheisistä. Niin, arvaamaton on maailma ja elämä aina, sitä ei vain ajatella joku vaik pandemia, tai mikä vain sota tuo sen uhan lähelle, kuin käsin koskea. Mitä tekee se ihmiselle pelon sekaiselle, sisällään värisevälle kuin toivonsa menettäneelle elon hetken uuvuttaneelle. Heikentää tietenkin monella tapaa pian jo rankana vuoteella makaa. Mutta, eihän tämä koske kaikkia toiset täysin tietämättömiä hetken vaikeuksista - ja elämä jatkuu kuten ennenkin; ilo, rakkaus, arjen tilat ja touhut mitä nyt pieniä rajoituksia oven ulkopuolella. Eikä ees huolta huomisesta siellä on kaikki paikallansa - ainakin mielen tasolla. Kahtia jakoa.
Maailman erikoista muotoilua
tuntemattomia tulevia
erilaisia unelmia;
toisilla parempia tulevia odottavia
toisilla pelottavia.
Monenlaisia maailmankuvia paikan ja tilanteen mukaan vaihtelevia. Kuin maalauksia sanoin, mielikuvin arjen, ja tulevien unikuvin. Tänään ollaan tässä, elämässä ja elämä kehittymässä eteenpäin ei taakse, menneille vaan, koko ajan tuleville suunnitelmille ... viel salaisille. Eikä pilvet hälvenneet oo ihmiskunnan yltä eivät vaaleammiksi muuttuneet ... enemmänkin vain paikalleen juuttuneet. Vaan, ei valo ole kadonnut, se vain on pilvein yllä valoansa antamassa, pilvien läpi tihkuamassa kuin muistuttamassa: ei tämä ole pimeyttä, vain hetken hämäryyttä ja valo on odottamassa pilvien hajoamista ihmiskunnan yltä. 10.12.2020 Ylimmäinen pappi Ja tipahti Mystikon hytissä esille kuva Ylimmäinen pappi V Mitä lie mahtaakaan tuo kuvata ja ilmoittaa tässä kohden matkaa. Tutkii ken osaa. 11.12.2020 Tarkkana tulevassa -Näkijä, onko sinulla tiedossa mitä kaikkea on harmaan pilven alla menossa kuin salassa? tiedustaa Kapteeni Näkijältä kurkkiessaan alas laivan reunalta.
Kahtiajakoa vaikka kummallakaan puolella ei ole vielä totuutta on suuntia jonnekin katsoa ja kurkkia tulevia vaan, ovatko lie vain omia ajatelmia toinen toistaan vastustavia. Pitää olla tarkkana mihin kannattaa nyt ajassa tarttua vaan, voi miten vaikea onkaan tietää kaikkea salaisuuden verhon takana. Eivätkä nekään, jotka verhoja vetelevät ole tietoisia kaikista verhon takaisista voimista kun verhoin takana ain verhoja toisia on ja verhoin taakse ... vaik verhon takana nähdä mahdoton. Tulisi malttaa ja katsoa elää ja kuunnella aukeavia saloja eikä vain ensimmäisiin ajatuksiin tarttua mit' ihmisten kesken on vallalla. Niin pienestä jo tehdään kuva siitä tieto, hetken matkan ulottuma, johon helppo tarttua joukon uskoa ja kulkea epävarmoja polkuja - verhon edessä ja uskotella, mitä luulee olevan kaiken takana vaikkei vielä ees ymmärrä, ei näe sitä salaisuuden verhoa kaiken touhuamisen takana ... puhumattakaan verhon takaisista verhoista yhä syvemmistä saloista. Miten helppoa on ihmisiä ja ihmislaumoja ohjata - onhan se nähty - vain hyvä puhuja ja varma tietonsa ja kansa on valmis vastaanottamaan vapahtajansa tuntematta kuitenkaan taustain voimia - niin hyvässä kuin pahassa. Totuus, on hitaasti kasvava eikä aina suunnastakaan voi olla varmuutta vaik ois kuinka hyvältä kuulostava. Synnyttää tunteita joiden takana sumuisia suuntia. Millä tutkit, sinä ihminen, oikean ja väärän ees suunnan jonnekin kaukaisiin johtavan ja matkallaan viel vaik monin tavoin muuttuvan kun ihmisten ohjaksiin tarttuvan, ja vaihtuvan. Onko tuossa mitään uutta eikö ennemmin tuttua. Joten, mitä tuohon sanoisi; miten ohjaisi ja mitä kuulija kuulisi mitä hän tahtoisi ja miten jo mielikuvansa vaik yhdestä lauseesta, sanasta, rakentuisi ja siitä jo jatkaisi sen kymmenen eri polkua nostaen esiin pieniä "suuria", omansa julistajia. Vastaus on vaikea kun kuitenkin on koko ajan vallalla monia tuulia ja suuntia ajallaan kohtaavia Totuutta rakentavia pieninä hippuina. Elämän kehitystä, kasvua, kulkua jonka takana aina salaisuuksien verhoja ja verhoin takaisia voimia, tietoja, taitoja kaukaisia salaisuuksia joihin ajallisen ihmisellä ei ole mahdollisuuksia vain poimia kuin pieniä muruja - annettuna avata elonsa matkalla. 11.12.2020 Olenko raskas -Olenko raskas, miettii nyt Näkijä ystävänsä sanoja ... vai, pitäisikö lie olla jotenkin keveä vain iloiten laulella syviä saloja tai ees niiden suuntia. Hmmm... onko tieto keveä, vai raskas onko tulevan kuvat, näyt, keveitä onko elämän kulut keveitä. Eikö kehitykset aina tapahdu raskaiden kautta jos vaik hetkin olisikin jotain kaunista. Voinko piirtää tulevien, olevien kuvia vain naurain - olisinko uskottava ja ... mikä siinä olisi se naurettava - noo, ehkä jokin hetki siellä, toinen tuolla. Pilaisinko hyvän tehtävän olemalla epäuskottava keventäjä. Vaan, kun ei naurata tarinoissa vaikka kuitenkin vapaalla ollessa tarinain ulkopuolella elän iloiten hetkissä kauniissa. Vaan, ei se naurata, jos näen ajallisen yli ain taustalla liehuville verhoille ja viel niiden välistä vilkkuville taustaisille verhoin takaisille. 12.12.2020 Vilahti, välähti Vilahti, välähti yllättäen ylitseni sanat oven raossa, ulos matkalla pikaisesti muistiin piirsin ... loput kadotin "Ei uhkat lopu ei vaivat maailman ei suunnitelmat maailmaa tuhoavan. Jos vaivaa jo virukset ain' oudommat huomisen uhkaa sateet, tulvat myrskyt murskaten. Katoavat turvat huomisen ruoka, ravintoarvo, raha, valta... " ... enkö halunnut kaikkea tavoittaa vai, enkö uskaltanut enää jatkaa... 13.12.2020 Innokkaat auttajat
Siksi he tahtovat ... ei välttämättä pakolla mutta, jollain tavalla viel olla ajallisen osalla mutta, jollain tavalla viel olla ajallisessa toteuttamassa ajallisen matkansa oppeja luullen vaik auttavansa ajallisen matkaajia. Heillä oli aikansa, vaikka heillä olisikin viel paljon annettavana oman matkansa tuloksena hankittua tietoa, taitoa, viisautta eivätkä siksi ole vielä halunneet jatkaa matkaansa kokonaan pois ajallisen tasoilta - vaikka jo ovatkin sen näkymättömällä osalla. Heidän kanssaan tulee kuitenkin olla tarkkana etteivät ole liian vaikuttajana ryhtymällä olemaan vaikka henkisenä opastajana herkän matkalaisen apuna hänen ajallisella matkalla. Monet ovat tähän kovin innokkaita kun/jos saavat huomiota viel uudella tavalla oman ajallisen osansa takana. Ja moni haluaa uskoa ett' heillä onkin viel annettavana suurta apua omalla vaelluksellaan jolloin he kuitenkin kuin huomaamattansa toteuttavat tuon viel innokkaan opastajan ohjauksia ja se tarkoitettu oma matka jää piankin toteutumatta. Voihan heistä olla vaik apua joskus, ja jollain tavalla vaan, heille ei saisi antaa liikaa huomiota - vaikka heillä olisikin paljon tietoa ja taitoa luullen heidän omaavan jotain suurempaa totuutta siksi heitä saattaa olla kuin kiusaus kuunnella ja ottaa heidät vaikka osaksi omaa vaellusta. Vaan, onko tuo tarkoitusta vaikka sillä voisikin saada ajallisen huomiota ja vaik valtaa ja rahaa ja seuraajia tarjoamistaan avuista ja auttavista sanoista ja ohjeista. "Innokkaita auttajia" heihin helppo tarttua, kun kulkevat rinnalla ovat aina paikalla antamassa omaansa tietoa ja apua. Vaan, onko se tarkoitusta... ... ehkä on, ehkä ei vaan, heistä on vaikea luopua jos yhteiseen matkaan on jo ehditty tottua. Mutta, heidän seurassaan tulee vastaan rajoja jotka estävät oman elon kasvua joka voisi olla jotain ihan muuta, kuin olla innokkaan auttajan ajallisen jälkeisenä jatkeena. Heillä voi kyllä olla tietoa ja taitoa ja siihen yhteistyöhön voi herkästi ajallisen ihminen suostua mutta, onko se matkan tarkoitus tapahtuuko huomaamatta omasta elosta luopumus ja sen mahdollisuuksista vaik kuinka suurista toisenlaisista, uusista. Mutta, kuka todella on kenenkin palvelija jos tuo opastaja onkin johtaja "vanhempana ja viisaampana" vaan kuitenkin vajavaisena, oman aikansa ulottumana. Asia onkin nyt vaikea sillä, noita auttajia on paljon tarjolla ja heistä voi olla vaikea luopua - varsinkin, jos yhteistyöstä on jo kasvanut jokin asema nyt ajallisen matkalla. Ajallisen matkaajan tulisi kuitenkin itseänsä suojella ja vapautua noista innokkaista ja rakentaa se oma tuleva, jolla todellista tarkoitusta joka voi pian unohtua tuon "johtajan" seurassa. Joku tarkka näkijä voi nähdä heidät raskaana taakkana negatiivisena voimana vaikka olisivatkin kuin lempeitä oppaita. Riippuu siitä, paljonko heille antaa huomiota he voivat erottua jotenkin vaik demoneina jos ovat jo voimallisesti vallassa ja jos vaikka pahansuopia uhattuna. Kannattaa pian luopua heidän seurastaan ja etsiä se oma tie vanhoista vapaana ja pyrkiä olemaan vain ylemmän voiman ohjattavana. Tuo kuvattu on siis yllättävän todellista ja ajalle kuin luvallista, suosiollista jopa vaik tavoiteltua voihan se vaik nopeasti antaa asemia apua tarvitsevien auttajana. Tämä aihe onkin vaikea ja vaatii viel tarkennusta tulevina aikoina. Mutta, ajassa tulee olla tarkkana ettei anna pois omaa kehoa ja sen ajallisen tarkoitusta tässä ajassa. Aiheesta oli jo 7.10.2020 "Monen tasoista viisautta"
-Mitenni ... todellakaa! Enks-mä muka oo hoitanu tän homman ja... -Olet olet - oikein hyvin kaikki on. Paras Försti ikinä. -Noni .. tuliha se sieltä, yks kehu ees joskus, sentää. 14.12.2020 Perustoista -Kannattaako aiheeseen enempää kajota, miettii Näkijä kuin rikki polkea perustoja, turvia kauniita vaik kuitenkin vajavaisia, vailla Totuuden suuntia vaikka ovatkin niin todellisia hyvää lupaavia, uskottavia rinnalla kulkevia.
ja niihin uskovia on niin monia pian vihaan nostavia ... ehkä sen kautta muuttuvia vaik ensin suuttuvia. Se ilmi tuo voimia puuttuvia. Se on nyt sanottu kantakoot sanat hedelmää mit' pintansa löytävät tarttua uudessa voimassa varttua. Monella vaikea luopua ajallisen asemasta Totuuteen kantamattomasta, iloa arkeen antavasta vain opastajiin uskovasta vajavaisesta ja samalla luopua tuntemattomasta paremmasta hiljaisuuteen kasvamaan kutsuvasta. Vaan, kuten jo aiemmin sanottu: pieni on se hiljaisten joukko, jotka etsivät Totuutta ja iloiten luopuvat ajallisen vallasta salakavalasta ihmisten mieliä kutkuttavasta jotakin suurempaa olevasta - vaik innokkaiden auttajain toimesta tai vaikka jo suurempaan valtaan kasvaneista ihmistä valtaavista voimista - olla jotain suurta ajassa ja vaik päivittäin laskea iloisten seuraajien joukkoa jotka tuntevat milloin mitäkin resonointia ... tai ovat tuntematta. Kovia sanoja ehkä vast aikanaan avautuvia kuulevan sisälle jääviä johonkin tarttuvia, hiljalleen kasvavia vuosien, vaik vuoskymmenten matkoja hiljalleen vapautuvia. Tämä sanottu - tähän ei tule jäädä sillä, suurempaa on edessä - merkittävä tehtävä ei ajallisia ohjata, vaan tulevia kurkkia ja niitä avata kuulevien kulkea. Ei tavoitella huomiota ei seuraajien paljoutta, vaan, Totuutta sen suuntia kohti tulevia olla vain pienenä valona taivaanrannalla kuin yks kirkas tähti tähtien joukossa perässä kulkevien havaita - omakseen valita. Sanojen tehtävä on kutsua. Turha lyödä rumpua sillä sanojen työ on sisäistä kasvua jota ei kasvateta rummulla, vaan hiljaisuuden vaivalla korvalla kuulevalla. Ja kuulevia korvia on niin monenlaisia ja asioita niihin tarttuvia tekoihin vaikuttavia. Suosiota ei tule murehtia kuulkoon, tai olkoon kuulematta ... kunkin oma asia. Jos ei ole tarttuvia pintoja sanojen kasvulle sanat valuvat ajallisille ajallisen maihin kasvaville. Aika on vaikea ja koetteleva arkea monella tapaa muuttava tulevien uusia kuvia rakentava. On vain jaksettava tätä ajallisen elon taivalta jossa kullakin paikkansa elää, kulkea ja olla apuna, ystävä rinnalla jakaa lohduttavia sanoja ja tulevien turvia ja huomiseen kantavia voimaa antavia. 17.12.2020 Toiveita ja luvatonta Ol' ohikiitävä ajatus kuin linnun pyrähdys, mi sanoja viskoi tulevan kuvia piirsi kuin suurella sulalla - sit lensi pois... 12.12.2020 "Ei uhkat lopu
ei vaivat maailman
ei suunnitelmat maailman tuhoavan.
Jos vaivaa jo virukset
ain' oudommat huomisen
uhkaa sateet, tulvat
myrskyt murskaten.
Katoavat turvat huomisen
ruoka, ravintoarvo, raha, valta."
Mitä tuohon sanoa... ei kaikki näy kaikille tapahtumat paikallisille yhdelle yhtä, toisille toista toisella uhka kasvava toisaalla kuin hetken helpottava tilanne taas pian vaihtuva uutta esiin nostava. Ja, miten osaisi valmistautua varautua huomiseen uudenlaiseen muutokseen kuin mahdottomaan mahdolliseen. Onko joku jossain sanonut että, tämä jo oisi tässä muutoksen määrässä vähenemässä. Mikä ois muuttunut jos kaikki yhtäkkiä entisiin palautunut. Suunta mi liikkeelle lähteissä vallalla oli tää pieni hetkikö sen jo muutti. Ei mikään ole muuttunut vain hetkeksi huojahtanut. Mikään ei ole kadonnut mikään ei ole ihmismieltä muuttanut vaan, yhä lujemmin vain varautunut ett' vanha ois pian palautunut. Vaan, ei! Turha piirrellä uhkia, tulevan kuvia eteen tulevia, kamppailtavia. Ja tapahtuu se mi tapahtua tulee se kaikki hyvä, mit' toivoo ihminen tulevaansa turvaten - seas' ristiriitojen: Toivoo muutosta, ett' elo ois kaunista ja ei kuitenkaan toivo muutosta sillä, muutos on raskasta. Miten muutos voi tapahtua ellei tapahdu muutosta. Miten maan piiriä voi korjata ellei korjata. Miten tulevaisuutta voi turvata ellei turvaa rakenneta. Miten voi poistaa raskasta ellei raskaita murskata. Miten voidaan vähentää kulutusta ellei kulutusta vähennetä. Ja kuitenkaan, kuin mihinkään ei saisi kajota ei tehdä mitään muutosta ... ja kuitenkaan muutosta ei tapahdu ilman muutosta. Maan päällä eletään ristiriitaisuuksien aikoja; on toivoa ja on toivottomuutta on tulevan unelmia on unelmattomuutta tapahtuu kuin hyviä vastauksia joihin ei annettaisi lupia. Muutokset ovat luvattomia vailla ihmisten antamia lupia mutta, aikanaan valmistuneena ihmisille kauniita toivottuja unelmia. 21.12.2020 Kaikki tarpeellinen on sanottu
Mikä kaiken tehtävänä tavoitteena, tuloksena - tarkoituksena avautuu matkalla lopussa ... kiitos seisoo - kuka osaa katsoa kuka ymmärtää tulevia kuka tulevien unelmia. Paljon on sanoja tulevien kuvia uhkia, uskoja, pelotuksia - vain harvassa totuuksia vaik "viisaita" monista suunnista. Haetaan jalansijoja olla suuria kaikenlaisia uskomuksia "muka totuuksia" kantamattomia lupaavia turhuuksia. Koettelevia aikoja. Enempää ei ole tarvis sanoa. Antaa nyt laivan lipua kohti oranssia valoa
26.12.2020 Joulun aika "Koko maailma oli verolle pantava" Alkaa Suomessa 28.12.2020 ensimmäiset 5000: teho- ja hoitohenkilökunta. # Jouluna unohtuu hetkeksi kaikki paine ja pelko
huoli tulevasta, mutta,
kuin karjalauma
kulkevat ihmiset teuraalle
tietämättä, tuntematta, mitä on tuleva
luottaen, odottaen vapautta
ajallisen vaivasta, viel tuntemattomasta "karmasta"
tekojen seurauksesta
kollektiivista painosta
johon osallisuutta kantaa itse kukin osallansa
omasta ja menneitten polvista
kaikkien ihmisten osallisuutta sisällään kantaen
kuin viestikapulana antaen tuleville polville
ja siten syytönkin on syyllinen
teoista menneitten polvien ja tekojen.
Jotain on kuin luvattu jotain uutta, voimallista senkö valmistusta olleet nää vaivani mun kuin paikalleen asetetun irti kiskotun totutusta menosta kuin kaikesta tutusta tähän Tapanin aamun rauhaan piirtämään tulevaa. 26.12.2020 Jotain uutta Eletään loppuun tämä vuosi muutosten ja kasvun vuosi valmiiksi. Sitten katsotaan se uusi uuden vuoden voimallinen - ei enää koetuksien vaan, uuden kasvaen koetusten jälkeen ja ylle rakennus koetuksen perustukselle ja perustalle vaativalle. Odota vain hetki rauhassa ja nauti vapaasta elosta miettimättä raskaita menneitä, tulevia myös unelmia viel salattuja muutoksen uusiin kantavia. Ole vain vapaa. 27.12.2020 Salainen poika
sillä, hän ei ole ajallisiin astuva hänen matkansa on jatkuva yksin laivassa ja sen ylemmässä ulottumassa jossa ei enää ole ajallisen vaivoja ja jarruja tuleviensa kasvussa. Sillä, ajallinen on katoava mutta hän on jatkava viisautensa kasvua - ja sinä saat olla siis hänelle apuna nyt matkansa alussa. Hän on salassa omaksunut laivan tapahtumia tietoa ja taitoa matkan monia ulottumia ja Totuuksia joita matkan varrella on ollut tarjolla. Ne ovat olleet suuntia kohti tulevien totuuksia ja hän on tavoittava sillä tiellään uusia syvempiä Totuuksia ... vai, sanotaanko, ylempiä joilla on merkityksiä joita ajallisissa mahdoton tavoitella. Ja matkasi seuralaiset ovat hänenkin seuralaisiansa ja heidän osansa on jakaa lahjoja tietoja ja taitoja hänen tulevassa kasvussa laivan matkalla. Ajallisen suunnasta katsottuna hän on yksinäinen ja sillä nimellä olkoon kutsuttu hän alemman sanoilla ylemmän vaikka, oikeasti, ei tule hän yksin olemaan ... vain inhimillisen näön mukaan mutta, ylemmän ulottumissa saa hän monia salattuja rinnallensa joita ajallisissa ei viel tunne kukaan. Näin, Kapteeni, ja muukin laivasi väki: yksinäinen kuin tyhjästä syntynyt nyt tänään uuden päivänsä näki - vaikkei laivalla niin olekaan, ei yötä, ei päivää on vain hetkensä kuin ois se kaikki vain yhtä ja samaa päivää eikä ole oleva hänellä, ei yötä, ei päivää. Ja tuo Runoilija on oleva myös hänen sanainsa tulkkina tulevina aikoina ja matkoilla, jois' kulkee hän uusissa voimissa kuvatessaan tulevia. Sinulla, Kapteeni, jatkuu viel tää ajallisen ulottuma aikaisi määrän mukaan ja tuo kuin poikasi yksinäinen käy nyt samalla ylemmän koulua jossa on ylemmän opettajia kasvattaen häntä ja opettaen ylempien saloja joita laivasi ei vielä tavoita jossa vielä on ajallisen jarruna pakollisia ankkureita. Tässä on sinulle se kaipaamasi ylemmän apu ja voima ja hän on oleva sinulle silminä ja korvina tavoiteltaessa ylempien ulottumia. Ja aikanaan hän on matkasi jatkaja kun sinun osasi on matkasta valmiina. Sitä ei nyt ole tarpeen tarkemmin kuvata. 29.12.2020 Näyissänsä väkevä
Siihen on hän kasvava ylemmän koulussa ja tilassa kaiken ymmärryksen takana ja on tuleva ilmi sanomattomia sanoja ja kuvia sanojen takana, jotka ovat tosia. Ne eivät ole enää ajasta, eikä ajallisen maailmasta sillä, mikä on tää ajallinen tää hetki vain hetkellinen rinnalla matkan ikuisen ... vaik vain yks millimetrin mittainen viivalla ikuisten ajattomien ulottumien. Miksi nyt piirtää tää pienuus ja suuruus ihmisen osa ja ikuisen ulottuvuus - ettei luulisi, kuvittelisi ihminen vaik suuria tavoitellen, olevansa jokin suuri vaik kuin jo Jumalan kaltainen uutta luoden, rakentaen. Ja, mitä on tuo ihmisen uusi missä kohden on hän suuri vaik ajallisen muokkauksessaan jo niin luuli ... kuin tuhoa vain hän teoillansa vaik jotain muuta teoistansa luuli ja sitten vain kamppailua seurauksiansa vastaan kun pelkoa synnyttää hän ainoastaan yrittäessään paikata kättensä tekoja ja töitä yhä vain pimeneviä päiviä, öitä. Ja viisas on vain hän ken keksi jotain, peittäen edellisten häpeän. Ja tutkimalla ain pienemmäksi ja pienemmäksi ajallisen rakennetta ei ymmärrä ajallisen ja aineettoman rajoja miss' pienuus jatkuu ajattomien takana. Ja suuruutta tutkiessaan hän näkee vain ajallisen ulottuman silmän mukaan eikä usko ajallisen takaisen ulottuman mittoja joita kukaan ei osaa ottaa laskelmiin mukaan kun rajat on kaikella heti edessä - vaik kaikki on koko ajan silmäin edessä, näkymättömänä jonne se yhden millin matka ei mitenkään yllä. Tämä on se ylemmän koulu sen kuin ainoa aine; oppia, tuntea, ymmärtää suuruuden suuruutta ja pienuuden pienuutta. Tulee vain osata irrota ajallisen kahleesta sen "yhden millin" rajoitteesta ja astua ylemmäs ajallisen ja ajattoman janasta ja avata kuin uusia ovia, joiden takana on se salattu suuri maailma se ikuinen ulottuma - joka ON. Ja tuo kupeittesi hedelmä on kuin suuri koura joka korkeuksiin on kurkottava ja sormeinsa lomassa, nyrkkinsä pohjalla on tuova pieniä hippuja ajallisen ja ajattoman rajalla katsoa ja tutkia ajattoman suuruutta kuin pieniä langan päitä suurista ajattoman lankakeristä ja niistä itselleen pilkkoa pieniä pätkiä ja niitä ihmetellä kuin mahdottomia. Täss' piirrettynä ajallisen ihmisen ja ajattoman suuruuden ulottumia ja niiden eroja vajavaisina ihmiskuvina. 29.12.2020 Päikkäreistä yökkäreiksi Kapteeni jo ehti miettiä josko matka piankin alkaa olla tässä ajallisensa päätöksessä - vaikka, tihkuvista lupauksista onkin kuullut ett' matka ois vielä pitkä, kuin alussa vasta vaikka niin paljon jo takana. Ja juuri eilen viel huokaili, ett' ellei mitään uutta tehtävää avaudu niin, onko matkan jatkumisella ees mitään mieltä, tarkoitusta. Ja sitten päivästä väsyneenä yöunille jo kello 18 ... piti olla myöhäiset päikkärit mutta, muuttuikin aikaiseksi yökkäriksi kaikkine kotivaatteineen paksun peiton alle - ihanalle ololle. Ja 00.30 herätys tarpeille ja siitä seuraaville sanoille joillekinko juuri kaivatuille uusille. Lähti aamulla ohjaus yhdelle esillä olevalle. Pikikö, oliko pakko sanoa, ohjata? Kyselin: -Ollako sanoja (siis, sanojen sanoja) jakaako ohjaus olenko siihen valmis?
Ohjaus on kaunis, jos etsii Totuutta paha, kuulijalle, jos etsii väärästä pois. Mikä sana kauniimpi olla vois jos johdattaa väärästä pois, ja ohjaa oikealle tielle levolliselle tarkoitukselle oikealle suunnalle, oikeata kohti sillä, oikea kohti on etsijän koti ja polku, tie, meren laine, voi olla jo ovi. Valmiutta sanoa? Kuka ikinä ois omassa voimassa mutta, oikeassa rohkeudessa ja ylemmän ohjauksessa on valmiutta sanoa oikeita sanoja. 29.12.2020 Ajasta, ajallisen ylle (klo 9.30-10.09) No nyt, alkoi sanojen uutta virtaa - jo nyt vaik piti oottaa vuoden vaihtoa.
Mutta, julkaista vasta vuoden alusta on ajallisesti parasta siihen asti suunnitella. Ei hosua uutta muutosta joka viel on kasvava - vaikka onkin jo avaukseen sanoja. K֎r֎na on sanottu kuvattu tuleva - eteen aukeava, vaikea. Mutta, ajallinen ei ole tään matkan tapana kuin pyörteen lailla alas vaipua vaan, ylös nousta jatkaa ylemmällä tasolla, sillä ... siellä on tuleva. Ajallinen on ajallista, ja ajallista oleva; kauhua, muutosta, kasvua ja ajallansa uutta aikaa muovaava. Sitä tarpeeton enempää edeltä kuvata ... olla siinä kuin jokin "pahan profeetta" - Ei! Vaan, eteen piirtää toisenlainen tuleva vaik oiskin se viel kaukana mutta, se on matka, jolla on alkunsa ja paikkansa ja kasvunsa askelensa. Ajallisen kuvien kuvaajia, niitä riittää kyllä hyvä olla niistä erossa - pahoista sanoista ja tulevien kuvitelmista kuin tyhjistä unelmista ja teistä raskaista. Vaan, nousta ylemmäs katsella kauneutta kuvata tulevien kuvia ajallisten ylle, pelottomille ja unohtaa tää ajallisen vaiva josta ajallisen yllä ollaan vapaana. Siinä tulevan lupausta kuin jo parilla sanalla, "tulevien vapautta" ja sanoissa on voima, lohduttava vaik ajallinen ois hetken ahdistava. Ajallisen raja ei ole vaikea jos vaik hetken pelottava vaan, miten nopeasti on tuska katoava ja uusi ihana avautuva. Siinä, on lohduttava sanoma ja kuolema ... on vapauttaja eikä, oikeasti, millään tavalla pelottava. Kuin ystävä armahtava apuansa antava lepoon kantava pelotuksen vallasta. Ajallinen on pelottava täynnä pelkoa olevasta, tulevasta kaikesta olevasta, min keskellä ihminen on vaeltava peläten kaikkinaista muutosta elämän karsimusta vaik sen välttämätöntä kulkua, kuin lakia sen pykäliä, joka päivä toteutuvia kuin armottomia, ajallaan eteen aukeavia. Jospa toisin vois ajallista avata ja kuvata jakaa totuutta ja lohdun sanoja mut' pelko kuin kilpenä estää sanoja kuulla: elämä kuin paha ja ankara vaik sisältääkin niin paljon kauniita hetken hippuja niistä täysillä nauttia ... vaik, niidenkin yllä aina kuin kauniina poutapilvinä pieniä pelon huokauksia ainaisena seurana. 31.12.2020 Viimeinen yö Menossa viimeinen yö tätä riisumisen vuotta; elämästä paljon kadonnut jotainko lie tilalle antanut, tämä outo aika. Nyt olen nukkunut pitkiä unia monia tapahtumarikkaita per perää - jo aamua toivoin, kun hereille havahduin, jo useamman kerran vaan, eipä liiku aika vaik unien maissa paljon tapahtumia. Kun viimeksi heräsin oli kello vain 02.20 noin kaksi tuntia edellisestä ja neljä tuntia unteni alusta. Vielä vähän yli 21 tuntia tätä viimeistä päivää - nyt vuoteellani vasemmalla kyljelläni maaten tätä tilannettani kuvaan ja kuuntelen pääni hiljaisia sanoja joista osan tähän poimin. Eivät kaikki tarpeellisia - ovatko lie nämäkään jotka vihkoni sivua vähin erin, hiljaisesti nyt täyttää. Unet tulevat, unet menevät herätessä jotain pätkiä muistan sit jo katoavat jonnekin unten muistojen maahan - ehkä joskus niitä sieltä uudelleen katsella jos aikaa, ja tarpeellista. Monia unia mahtuu yhteen tunnin hetkeen. Yksi niin todellisen tuntuinen että herätessä jo pelästyin, oliko todellinen. Ei ollut, onneksi. Muistiin sen kirjasin, kuitenkin turha tässä kuvata. Nyt valvon ja tarinaa kirjaan, kello on kolme. Hieman muistelen tätä kärsimykseni vuotta monien asioiden riisumisen vuotta, K֎r֎na-vuotta; outoja vaivoja, outoja tuntoja vaihtelevia kipeitä jalkoja, viel edelleenkin ja näihin vihkoihin kirjattuina jo varmaan 1500 sivua muistoja joitain upeita ajatuksia ja löytöjä. Toivon, että jotain sisäisen kasvun tarinoita ettei vain turha ois ollut tää kaikki kehoni vaivaus jonka yhtenä kruununa luulisin tuo kirjaamani virus-suoja ja energinen rokotus jotka heti itseeni sovelsin, ja parille muullekin ... en laajemmin uskaltanut etten ois vaik turhia luvannut, vaikka itse uskonkin. Hyvin on virkansa hoitanut ja turvaa antanut. Ongelmahan aina on se, ettei ole ihmisen käsissä nää elämän vaivat eikä elämän tarkoituksiin tule puuttua: ei kaikkien tulekaan elossa säilyä, eikä parantua osan on aika kuolla ja poistua. Tuohan on elämän tarkoitusta eikä sitä saa sorkkia ja sellaisille "valituille" muunlaista luvata. Virushan oikeasti tuo myös vapautta ajallisen vaivasta ja matkasta. Jos kehon aika ei vielä ole valmista heillä tietenkin edessään jatkoa. Helppoa. Jospa nyt yrittäisin hypätä uuden unen matkaan tässä nyt tasan tunnin valvottua - kello on 323 - oli sellainen Mazda aikoinaan ei minulla, mutta appiukolla. Itselläni ollut 626, vaan liian kova sisäinen melu ei tahtonut kuulla radiota. Sen aikana tuli erokin, oli auton aika elostani kadota. Onkohan tuo seuraavan heräämisen aika? Öitä! |
-Ajan uhkat monenlaiset, Näkijä aloittaa
sairaudet ja sairaitten hoidot
ravinnon laatu ja määrä
ja erityisesti sen riittävyys tulevina aikoina
edetään ihmisten ehdoilla
ja luonnon kustannuksella.
- Ei piirrellä aikoja, ei paikkoja!
Piirrellään vain olevia, ja tulevien kuvia.
-Onneks mä enn-oo ihmine
mä en tartte mitää ruokaa, enkä vettä
enkä vissii oikee kotiikaa...
mullahan on tää laiva, ja tää rat... eiku-siis ruori.
Mä-meen näillä, huokaa helpottuneena Försti,
kuunneltuaan Näkijän ja Runoilijan puheita.
-Mitä sanoit, Försti,
havahtui Kapteeni vuorostaan Förstin sanoista,
-olikos sulla jotain tärkeätä, en oikein kuullut.
-... totaa ... hetkinen ... että tota, ettei niiku vois vastustaa jos...
-Jaa, juu ... tai siis ... täytyy vähän miettiä.
-Oho! no mäen-ainaskaa oo mikää innokas, .. enhä.
ja näkymät alla, yllä, edessä
olkoon sanoina laivassa
Kapteenin hytissä, piilossa.