Runoilijalle avautuikin nyt suuri tehtävä, kuin varsinainen virka, välittää tietoa ajallisen ulottumaan, Aatami Ajalliselle, joka lähettämillään kirjeillä tiedustelee ajallisen ulottuman suuria kysymyksiä.
Aatami Ajallisen kirjeet laivalle
 
Alku - 26.10.2022

Johdanto Aatamin kirjeelle
Kuinka sattuikaan, että juuri kun täällä laivalla Näkijä ja 
Runoilija - Förstikin osaltaan, ja kukin vuorollaan ihmettelivät 
laivan alla siintävän ajallisen ulottuman harmaata maisemaa,
niin samaan aikaan myös Aatami Ajallinen aprikoi 
huolestuneena osin samoja kysymyksiä niiden harmaiden 
pilvien alapuolella.
Jokin salainen yhteys heillä siis ilmiselvästi on, alhaalla ja 
ylhäällä.
Kaikesta näkemästään ja kokemastaan, myös 
kuulemastaan ja lukemastaan, Aatami jo huolissaan 
harkitsi taas kirjeen lähettämistä ylempien ystäville, sinne 
tutulle laivalle siellä jossain, josta jo aiemminkin oli saanut 
kysymyksiinsä hyviä vastauksia.
Siitä on tosin jo hieman aikaa vierähtänyt.
-Joten, ei kai tässä muukaan auta, kuin ryhtyä kirjettä 
puuhaamaan, mietti Aatami, ja aloitti kirjeen suunnittelun.
Asioita on paljon, joten pitää vähän miettiä, miten sen 
kirjeen saisi mahdollisimman selkeäksi. -Hmmm ...
 
Hyvät ystävät siellä laivalla, hän aloitti, olis taas paljon 
asioita kysyttävänä. Ehtisikö joku siellä vastata minulle, 
ja selvittää, mistä kaikesta täällä oikein on kysymys, 
ja missä täällä nyt mennään.
Aatami keräsi huolellisesti kaikki mielessään pyörivät 
elämää ahdistavat ja osittain kuvitellutkin kysymykset.
Tätä rataa kirje valmistui kysymys kysymykseltä, ja 
monen täyteen kirjoitetun sivun jälkeen hän painoi 
tyytyväisenä kirjeen päätteeksi ison pisteen. -Nonni!
Kirjeestä tulikin melkoisen pitkä.
Allekirjoitukseksi hän laittoi arvokkaasti
	Kunnioittaen
	-Aatami Ajallinen
	Ajallisen Maasta
 
Ja sitten vain kirje lähimpään postilaatikkoon, koska 
Aatami oli jo unohtanut, että oli jokin muukin mahdollisuus, 
jokin sähköpostilaatikko, silloin edellisten kirjeiden aikaan.
Se Kapteeni sellaisen silloin rakensi, vaan mihin lie se 
osoite sitten katosi.
-Eiköhän se tälleenkin perille mene, Aatami luottavaisesti
arveli, ja tipautti kirjeen lähikaupan seinässä olevaan
keltaiseen peltilaatikkoon. Peukkuakin vielä kirjeelle näytti.
 
 
26.10.2022
Aatami Ajallisen kirje 26.10.2022
  -Heei Kippari, tuus tänne ... postilaatikkoon on 
tullu kirje, huutaa Försti laivan kannelta.
Kapteeni kapusi nopsaan kannelle: -Mikä kirje?
-No tälläne, kato... niinku sillo kerran, muistatko, ku näit tuli 
iha solkenaa, sitten ne loppu. Mutta nyt taas tuli ... jotai tuttuu 
täs kyl-o. Aika painavaki tää-o. Oli se puluki sillo, muistakko.
 -Muistan muistan, se oli kyllä kyyhky, mutta 
näytähän ... Katsos vaan, oikein postimerkkikin siinä .. joku 
leimakin vielä. Miten ihmeessä se on tämän lähettänyt?
Mutta, pääasia lienee, että on nyt tullut perille.
Ja niinpäs onkin, Ajallisen Aatamihan siinä taas kyselee jotain 
ajallisiin, tai aikaan liittyvää. Vilkastaas vähän, mitä sillä nyt 
on mielessä, ja Kapteeni hieman raottaa kirjettä.
Jaa... se kyselee jotain myrkyistä ja piikeistä .. voiko parantua
.. voiko suojautua .. jotain tartunnoista .. ja kehon myrkyistä .. 
tällaisia ainakin tässä alussa. Mitähän kirjeessä vielä muuta on.
Jaa mutta, minunhan pitikin juuri mennä sinne Alkemistin luo 
muutenkin, kuuntelemaan sen tutkimuksia ja löytöjä - otankin 
tämän kirjeen sinne mukaan ja kyselen häneltä. Kyllähän se 
nyt osaa varmaan jotain vastata näihin Aatamin kysymyksiin.

Ja ... jospa sinä nyt kuitenkin jäisit tänne ruorin taa laivaa 
ohjaamaan ... minulla olis silloin vähän turvallisempi olo.
-Nonii tietysti, mee sä vaa sinne, mä jään ohjaileen tät laivaa, 
vaikka kyllä tää tääl pinnalla pysyis ilmam-muaki. Mutku 
ei-ni-ei .. taaskaa mä-en pääse mukaa ku-ois jotai jännää 
kuultavaa.
 
Niin Kapteeni katosi laivan uumeniin, ja koputti Alkemistin ovelle.
  -Aai, hei Kapteeni, sinä sitten tulitkin näin pian, 
hyvä juttu, tervehti Alkemisti Kapteenia.
-Ja minulla on myös kirje, joka tuli juuri äsken sinne 
postilaatikkoomme tuonne kannelle. Försti sen huomasi.
-No hyvä, katsotaan se tässä samalla, kun esittelen näitä 
viimeaikaisia tutkimuksia ja löytöjäni. Näytähän sitä kirjettä.
... Jaa'as, vai tällaisia hän nyt kyselee .. ajalliseen hetkeen 
liittyviä, ja sattumoisin myös osittain juuri niitä samoja, joita 
minäkin olen täällä miettinyt. Ja joista juuri äsken oli tuolla 
kannellakin vähän puhetta. Kuinkas nyt sattuikaan.
Jos jatketaankin tätä keskusteluamme tuon kirjeen mukaan,
ja laaditaan samalla vastausta tuolle Aatamille. Pitäisi saada 
se Runoilija tänne, hän voisi samalla kirjoittaa sen kirjeen, 
kun käsittelemme näitä kysymyksiä.
-Runoilijaa! Kapteeni heti huikkaa käytävälle, jonka varrella 
myös Runoilijan hytti sijaitsee. -Ehditkö tulla tänne vähän 
auttamaan?
 
Runoilijan hytin ovi aukeaa ja Runoilija kurkkaa käytävään: 
  -Mitäs apua siellä nyt tarvitaan?
-Pitäis yksi kirje saada aikaiseksi, se Ajallisen Aatami taas 
kyselee jotain tärkeitä. Samoin kuin silloin kerran, muistatko.
-Muistanhan minä, Runoilija vastaa, -suuria kyseli silloin, 
vaan onkin ollut aika pitkään ihan hiljaa. Ja nyt taas herännyt 
kysymyksiä, vai mitä.
-Juu, niin näköjään. Ja me täällä Alkemistin kanssa alamme 
niitä juuri käydä läpi ... ja sinä voisit samalla kirjoittaa sen 
vastauksen.
-No sehän kyllä sopii, vastaa Runoilija. 
Saavuttuaan Alkemistin hyttiin hän istahtaa mukavaan tuoliin, 
tervehtii vielä molempia, ja kaivaa esille kynän ja paksun 
vihkonsa. -No niin, milloinkas aloitetaan?
-Vaikka saman tien, Alkemisti vastaa, ja alkaa tarkemmin 
tutustua kirjeessä oleviin kysymyksiin. -Hmmm ... jaa'a ...
täällähän onkin nyt suuria kysymyksiä, ja todella 
ajankohtaisiakin. Ja samalla aika hyvää kuvausta, mitä tuolla 
alhaalla niiden harmaitten pilvien alla tapahtuu, jota 
aamusella yhdessä kannelta ihmettelimme.
Noniin ... sitten ensimmäinen kysymys:

Aatami kertoo tässä, että taas suunnitellaan uusia piikityksiä 
ja ihmisiä pelotellaan yhä vaarallisemmilla virusmuunnoksilla, 
jotka siis tarvitsevat yhä vain uusia suojapiikkejä ... vaikka jo 
aika yleisesti tiedetäänkin, että niiden suojaava teho on kovin 
lyhytkestoinen, tai suorastaan jopa olematon. 
Mitäs niiden kanssa pitäisi tehdä? Hän kysyy.
 
Ja sitten toiseksi hän kysyy niiden piikkien haittavaikutuksista, 
kun niistä puhutaan siellä niin vähän, vaikka suuria ongelmia
ilmenee kasvavalla vauhdilla eri puolilla maailmaa. 
Vaarallisia näkyvät olevan, jopa kuolemaan johtavia. 
Onko se tarkoituksellista, hän kysyy.
 
Sitten kolmanneksi, vielä niihin piikkeihin liittyen hän jatkaa 
että, voiko niistä piikkien mahdollisista myrkyllisistä aineista
ja vaikutuksista mitenkään vapautua. Eli, puhdistaa kehonsa 
siihen tilaan, jossa se oli ennen piikityksien aloittamista.
 
Ja vielä neljänneksi jatkaa kysymällä, miten kaikilta ajallisilta
uhilta voisi suojautua, ettei myrkyttyisi tai saisi tartuntoja, tai 
jotenkin saastuisi vaikka ruuista ja vesistä. Tai jopa toisista 
ihmisistä.
 
Ja edelleen jatkaa, kuin viidenneksi, näkyykö sinne laivalle 
nämä täällä maan päällä nyt riehuvat sodat, ja varsinkin tämä 
viimeisin, jonka ympärillä on valtavat valheiden ja 
salaisuuksien verhot. Jotkut jopa puhuvat, että kolmas 
maailmansota olisi jo alkanut. 
Miten meille nyt täällä käy sen kanssa, sitäkin hän kysyy.
 
Ohhoh ... onpas sillä Aatamilla nyt isoja kysymyksiä, huokaa
Alkemisti - ja tämä oli vasta kirjeensä alkua. Kysymyksiä 
jatkuu vielä.
Epäilen, että vastaukset jo noihinkin kysymyksiin, vaatii suurta 
paneutumista ja tarkkaavaista ilmaisua, varovaisuuttakin että,
mitä kaikkea on luvallista hänelle kertoa. 
Kyllähän nuo asiat ovat minulle jo osin tuttuja, tutkin ja mittailen 
niitä päivittäin, mutta kuitenkin .. kaikki on niin monimutkaista 
ja tarkoituksellista. Olenkin jo ajatellut niitä vähän jakaa.

Tarkoitan siis sitä, että kaikella on tarkoituksensa ajallisen 
maailmassa, ja maailmalle ... jotta voi edetä ja toteutua 
se suuri suunnitelma, josta olemme täällä puhelleet ja 
tietoisiakin. 
Eli, saako, tai voiko, siihen suunnitelmaan jotenkin puuttua, 
tai kajota, ettei yllättäen olisi kuin vastustamassa jonkin 
suuren hyvän toteutumista. 
Tästä taitaakin tulla meille aika pitkiä istuntoja, ennen kuin 
voimme lähettää niitä vastauksia tuolle Ajallisen Aatamille.
Meillä on vastuumme täällä ajallisiin nähden - ja onhan 
meillä omakin matkamme hoidettavana ja matkattavana. 
Ja päämääräkin sille on. Ja tarkoitus, miksi olemme täällä.
Mitäs tehdään, Kapteeni, sinähän olet matkasta vastuussa 
... tai, ainakin vastuussa tästä laivasta. Vaan, kuka on 
vastuussa näistä laivalla saaduista tiedoista, viisauksista ja 
ymmärryksistä. Kenen vastuulla ne ovat? 
Ja kuka vastaa siitä, mitä tietoja voimme ajallisiin lähettää, 
nyt vaikka tuolle Aatamille siellä. Kuka meille sanoo, mikä 
on luvallista ja mikä luvatonta kertoa.

Tästä taisikin tulla aikamoinen ongelma, vai mitä Kapteeni. 
Ja monta lisäkysymystä ihan omastakin takaa.
Mitäs tuumit tästä, Kapteeni? Kuka meidän kysymyksiimme
kertoo vastauksia, antaa lupia ja ohjausta.
 
Kapteeni miettii leukaansa hieroen: -Niin, aikamoinen 
ongelma todellakin. Enpä osaa minäkään juuri nyt vastauksia 
antaa, en niihin Aatamin kysymyksiin, enkä myöskään noihin 
omiimme. 
Pitäisköhän kysäistä ensin vaikka tuolta Näkijältä, mitä hänellä 
olisi sanottavaa. Hänhän on monesti nähnyt niin viisaasti 
kaikenlaisiin kysymyksiin, myös tulevia koskeviin.
Ja hei vielä, muistatteko ... meillähän on laivalla nyt se uusi
poika, aika hiljainen tosin, jolla ei ole edes nimeä vielä. 
Joka silloin kerran, kauan sitten ilmestyi laivalle, mutta 
melkein saman tien jatkoi matkaa jonnekin ylemmille tasoille 
sen enempää meille kertomatta. Eikä kait itsekään oikein
tiennyt, minne matkansa veisi. Muistelen, johonkin kouluun 
tai oppiin sanoi menevänsä ylempiä oppeja saamaan.
Ja nyt juuri hän palasi sieltä kaikessa hiljaisuudessa takaisin 
tänne laivalle. Olisikohan sillä jotain syytä ja tarkoitusta juuri 
tälle hetkelle täällä.
Muistatteko miten hän jotenkin oudosti hohti, kun viipyi hetken
kanssamme tuolla kannella. Hiljaisesti vain katseli kaikkea ja 
sitten sulkeutui omaan hyttiinsä, kenellekään matkoistaan 
mitään kertomatta. Muistatteko.
-Juu, minä muistan, vastaa Alkemisti.
-Muistan minäkin hänet, Runoilija jatkaa. -Mahtoiko hän 
kenellekään puhua mitään, sitä en muista.
 
-No, jos tehdään nyt niin, jatkaa Kapteeni, ja ottaa kuin 
komennon tähän asiaan. -Minä haen ensin sen Näkijän, 
hän saa valaista meitä omilla voimillaan ja kyvyillään.
 
Sen jälkeen minä etsin sen Pojan, ja kysytään häneltä, jos
vaikka hänellä olisi jotain viisautta, jota oppinut matkoillaan 
tuolla jossain ylemmissä maissa, tai jossain.
Alkemisti ja Runoilija olivat suunnitelmasta yhtä mieltä, 
joten päätettiin pitää vähän taukoa. 
-Ai niin, Kapteeni vielä lähtiessään huikkaa, -etsisitkö sinä,
Runoilija, ne Aatamin aikaisemmat kirjeet ja niihin ne meidän
vastaukset. Voisimme katsoa, ettei samoja asioita tarvitsisi
toistaa. Tai, jos vaikka olisi tapahtunut jotain kehitystä tässä 
välillä. Sekin olisi hyvä nähdä.
Sitten Kapteeni poistui etsimään Näkijää, joka mahdollisesti 
voisi antaa lisävalaistusta ongelmalliseen tilanteeseen.
Jatkuu ...
 
28.10.2022 .
Ja pianhan se Näkijä löytyikin 
Ja pianhan se Näkijä löytyikin, eihän tämä laiva niin suuri ole.
-Hei Näkijä, Kapteeni huikkaa, -tuletko vähän auttamaan 
erään kirjeen aikaansaamisessa, tarvitsisimme sinun 
kokonaisvaltaista näkemistäsi ajallisen tilanteista.
-Mikä kirje, Näkijä tiedustaa.
-No se Aatami Ajallinen tuolta ajallisen maista, tuolta tummien 
pilvien alta, lähetti kirjeen, jossa kyselee neuvoja täältä laivalta. 
Niin kuin silloin aiemmin, muistatko ... on siitä jo jonkin aikaa.
-Jaa, Aatami .. kyllähän minä hänet muistan. Jotenkin osa sinua,
Kapteeni, eikös se niin ollut ... ikään kuin laivamme osallinen, 
meidän kuin anturimme siellä, ajallisen näkijänä ja kokijana. 
Eikös se ollut jotenkin niin. Hänellä ei vain ole kaikkea sitä tietoa 
saatavana, mikä meillä on täällä. Siksi hän niitä aina välillä 
kyselee. Eikä meillä täällä tietenkään ole niitä kokemuksia ja 
tuntemuksia, joita hänellä on tuolla ajallisissa. Näin rakennamme 
kuin yhteistä kuvaa kaikesta.
-Aivan niin, Näkijä, hyvinhän sinä sen muistat, ja tarkasti sen 
kaiken näet jo näin saman tien.
-No, mennään nyt sitten sitä kirjettä ... missäs sitä kirjoitetaan.
-Tule perässä, tuollahan sitä Alkemistin hytissä. Runoilijakin 
on siellä, valmiina kirjoittamaan kaiken puhtaaksi saman tien..
 
Ja näin saapuivat Kapteeni ja Näkijä Alkemistin hyttiin.
-Täällähän onkin jengi kasassa, Näkijä toteaa, -vain Mystikko 
puuttuu. 
-No puuttuuhan täältä vielä muitakin , Narri, Erakko ... niin, ja 
Förstikin, mutta sillähän on se oma hommansa. Ja tuota ... 
puuttuuhan täältä se uusi matkalainenkin, se poika, joka juuri 
saapui oppimatkoiltaan  ... vähän se on hiljainen kaveri.
-Niin, minä näinkin hänet juuri ennen kuin tapasimme. 
Hän oli siellä laivan kannella Förstin lähellä, hänkin katseli 
tuonne alas harmauteen. 
Kovin oli hän totisen oloinen, ei mitään puhunut, katseli vain.
-Olemme ajatelleet kysellä häneltäkin, Alkemisti jatkoi, 
-josko hänellä olisi jotain kerrottavaa tästä kaikesta 
meneillään olevasta. Tiedä mitä kaikkea on matkoillaan 
oppinut ja tuonut mukanaan. Mutta päätimme kuitenkin ensin 
keskustella sinun kanssasi, sitten vasta kutsumme hänet.
-Noniin, mistäs täällä on kyse, Näkijä utelee.
 
Alkemisti aloitti kertomuksensa vähän samoin kuin aiemmin 
Kapteenille ja Runoilijalle, näytti kirjettä ja kuvasi sen alkuosaa 
joka olikin nyt muille jo tuttua. 
Näkijä kuunteli huolella kirjeen alkuosaa, ne viisi pohdintaa,
jotka Aatamia heti alkuun vaivasivat. 
-Tällaista siis, Alkemisti huokaa... niin katsos, meillä on nyt
tässä ongelmana, mitä kaikkea voi tuonne ajalliseen kertoa.
Mitä kaikkea olevasta tilanteesta, sen taustoista, ja etenkin 
tulevien kuvista, jotka kaikki häntä nyt kovin mietityttää siellä.
-Aivan oikein, Näkijä jo heti vastaa. -Paljonpa siellä onkin 
nyt tapahtumassa, suuria asioita ja muutoksia, koko maata 
koskevia. 
Emmekös me juuri hetki sitten tuolla kannella yhdessä 
Alkemistin ja Förstinkin kanssa arvuutelleet niiden harmaiden 
pilvien alla tapahtuvaa ajallisen elämää.
Jaa .. mitäs me niistä totesimmekaan - oottakaas vähän...
Niin ! Jos nyt toistan ne tässä kuin yhteiseksi lähtökohdaksi
tälle melko laajalle työlle. Sopiiko teille.
Minäkin joudun nyt tässä sanojani asettelemaan, joten ... 
älä Runoilija näitä vielä suoraan sinne kirjeeseen 
laita, pohditaan ensin kunnolla.
Onneksi sinä, Runoilija, kirjoitit kaiken tarkoin muistiin, 
joten jospa lunttaan suoraan niistä. 
-Näin siis minä totesin jo siellä kannella:

"-Piilossahan on kaikki, kun täältä katsoo, siis noiden
tummien pilvien alla
samoin on piilossa viel kaikki, kun katsotaan pilvien alla.
Piilossa piilossa .. valheiden takana, kuten olen jo
ennenkin kuvannut. Piilossa on kaikki edelleenkin.
Vain harvat siellä ymmärtävät, miten kaikki oikeasti on,
ja miten kaikki tulee etenemään tästä edelleen.
Mielipiteitä on kuin nuolia suuntaan ja toiseen ...
syytöksien nuolia - oikein nuolien sotaa.
Monta nuolta ilmassa yhtä aikaa, ja putoavat
minne putoavat, ja uskovat niistä mitä uskovat
yksi yhtä ja toinen toista. Kiistelevät niiden valheista
vaikka totuutta on vain harvassa nuolessa.
Nekin valheiksi väännetään suurten valheiden keskellä.
Kuka tuosta sotkusta voi selvän ottaa. Ja kun niitä
oikeassa olevia on niin monia, kellä mikäkin nuoli
selässä tai rinnassa. Jollain vaik silmässä.
Voi tuota kuvaa, raskasta katsella.
Noo, onhan siellä tietenkin .. niitä tekoja kaikenlaisia
mitä nuolista seuraa, niistä valheiden nuolista.
Monenlaisia tekoja, koviakin tekoja ja raskaita
- ja kaikki kuin omissaan oikeassa, se nuoli
selässä, tai rinnassa.
Niin, eivät he siellä näe, sitä totuutta kaiken tuon
hullutuksen takana.
Niin, tämä on vaikeata kertoa...
on kuin vääryyttä, ja silti kuin oikeata
ja oikeata, joka kuitenkin kuin vääryyttä
ja kuin väärät teot, jotka johtavat kuin oikeisiin tuloksiin
ja kuin oikeat teot, jarruttavat oikeasti oikeita tekoja.
Monenlaisia kasvoja .. monenlaisia virkoja ja tehtäviä
tekevät kuin pahuutta, ja siltä monet tuntuvatkin, mutta ...
sen pahuuden takana siintää oikeata, tulevaa ...
sanoisinko jopa kuin jotain uutta maailmaa.
Mutta, raskaita polkuja, vaikeita tapahtumia
kuin hallitsemattomia, ja kuitenkin tarkoin johdettuja
edeltä tarkoin suunniteltuja vuosien ja vuosien ajan.
Kaiken tuon kuin sekamelskan seurauksena ja myötä
muuttuu maailma ja sen ihmisten osa...
Voi .. monimutkaista on, vaikka nähdä, niin mahdoton 
selittää mitä juuri nyt tapahtuu, kun jo huomenna 
tapahtuu taas muuta. Teot johtavat toisiin, joita ei vielä 
edes näy.

Voi, en jaksa nyt enempää. Tämän päivän kuva voi olla 
huomenna jo ihan toinen, yhtä vaikeasti kuvattava 
kuin ois ollut tämän päiväinen. 

Ja ihmisten osasta en uskalla edes aloittaa, en jaksa 
yrittää kuvata, sitä kaikenlaista outoa kulkua."
Näin siis minä Näkijä, jo totesin tuolla kannella.
 
Ja näin kuvasit sinä, Alkemisti, kun kerroit saaneesi 
tuolla Viimeisellä saarella erikoisopetusta:
"-Niin ... tästä kaikesta oli kyllä puhetta saarella. 
Sain henkilökohtaista opetusta siltä Opettajalta. 
Hän näki enemmän, kuin vain tältä laivalta voi nähdä. 
Hän oikeasti, tiesi.
Mietit, että mitähän siitä olisi nyt hyväksi, tai ees lupa
puhua ja kertoa. - Kaikki ajallisen tapahtumat liittyvät
toisiinsa .. eivät ole irrallisia, vaikka voisi siltä näyttää.
Tapahtumat palvelevat toisiansa, ja vievät eteenpäin
sitä Suurta suunnitelmaa.
Se saattaa kuulostaa noin sanottuna jotenkin kauniilta,
vaan sen kaiken kulku, ei todellakaan ole kaunista
katseltavaa ja koettavaa.
Oli puhetta joistain piikeistä, ja myrkyistä ...
monenlaisista näkymättömistä aiheista, viruksista
ja suurista värähtelytaajuuksista ja niiden 
aikaansaamista muutoksista ihmisissä ja maailmassa.
Ja tietenkin, kuten sinullakin tuossa, myös niistä valheista
jotka kaikkea kantavat eteenpäin. On vääriä valheita
ja on oikeita valheita ... kuka niistä mitäkin tunnistaa.
Ja tietenkin myös ihmisistä ja niiden voimista ja
kehojen tiloista. Puolustuksesta ja suojauksista.
Oli puhetta siitäkin, josta sinä jo kauan sitten näit
kuvaa, miten henkiset ja hengelliset arvot ja voimat
kasvavat merkittävään asemaan tulevien aikoina.
Mutta siis, ... on pelottavaa olla oikeassa
mutta kaikki tapahtumat koskevat vain ajallisen
maailmaa ja ulottumaa tuolla alhaalla
täällä ylemmällä tasolla voimme tutkia tuota 
ajallisen tilaa, ja kaikkea mitä se itsessään kantaa.
Aika pelottavaa, täytyy sanoa, enkä puhu nyt
näkyvästä maailmasta, sen sodista ja ihmisten
teoista, vaan kaikesta siitä piilossa olevasta
ajallisen tilan ihmissilmälle näkymättömästä osasta.
On siis olemassa näkyväistä sotaa, kuin myös
näkymätöntä sotaa ihmisen ulkopuolella - ja
myös sisäpuolella.
Tosin, tarkasti suurennettuna jotkin asiat kyllä
paljastuvat, täytyy vain osata ja uskaltaa.
Mutta, sitten on myös voimia ja valtoja, joita ei
millään ajallisen keinoin voi tutkia .. ne vain ovat
olemassa, voimallisesti vaikuttamassa, jos vain
osataan uskoa, toivoa, anoa ja avata.
Kaiken tekee monimutkaiseksi sen jo aiemmin
kertomamme kulku, jossa tapahtuu
hyvän kautta pahaa ja pahan kautta hyvää.
Ja paha voi hyvinkin palvella hyvää
kuin siis myös hyväkin voi palvella pahaa.
Ja vielä se jo aikaisemmin kuvaamani ketju
jossa hyvä muuttuu ihmiskäsissä pahaksi,
jonka kautta taas hyväksi, joka taas pahaksi
ja niin edelleen. 
Ketjuja vaikea kuvata ja jäljittää.
Ajallisessa eletään monenlaisten myrkkyjen 
aikaa, uskoo ken jaksaa. 
Ja monet ehkä miettivät, voiko ihmiskehon myrkyistä 
mitenkään vapautua.
Siinä onkin suuri kysymys, jota koko ajan selvitän 
tuolla omassa hytissäni.
Ehkä siitä voin kertoa myöhemmin, kun sen
aika avautuu."

Näin siis me siellä kannella kuvailimme hetki sitten.
 
  -Eks-mä-sit mitää sanonu?
-Kyllähän sinä hyvin kommentoit, Näkijä muistelee,
ja jatkaa:
Mutta, jospa minä vielä avaan, vain meille täällä laivalla, 
miten minä nyt näen tämän kokonaistilanteen.
Ylhäälläkin tapahtuu muutoksia kyllä, siis tuolla meidän 
yläpuolellamme, ylemmässä ulottumassa ... 
mutta oikeastihan siellä on suunnitelmat kaikki valmiina. 
Toteutuminen kyllä aina vaikuttaa myös sinne jollain 
tavalla, mutta ... en nyt rupea sitä, enkä ehkä osaakaan 
sitä oikein kuvata, joten .. jätetään se tuonnemmaksi.
Mutta siis, tuo alemman osan tilanne, ajallisen ulottuma, 
jossa siis se Aatamikin joutuu vielä elämään, on kyllä 
merkittävien muutosten kynnyksellä. Ja kynnykseltähän 
yleensä näkee jo sisälle, tai ulos, riippuu vain kumpaan 
suuntaan katsoo. 
Katsotaan nyt ensin ulospäin, mitä on edessä, mitä 
siintää etäämpänä, ja mitä siintää kaukana.
Nuo Aatamin kysymykset ovat sellaisia, jotka liittyvät 
aivan tähän kynnyksen eteen, mitä näkyy siinä. 
Aivan ymmärrettäväähän se on tuolla ajassa, eli nähdään 
kyllä lähelle, vaan ei osata niitäkään selittää tai ymmärtää. 
Niistä on nyt kysymys hänen kirjeessään.
Mutta, jotta voisimme vastata niihin lähellä, aivan kynnyksen  
edessä oleviin kysymyksiin, meidän on katsottava kauemmas,  
jopa todella kauas, jotta pystymme vastaamaan ja selittämään 
näitä kynnyksen edessä olevia asioita.
Meidän on myös käännyttävä toiseenkin suuntaan, 
katsottava sinne, mistä tähän kynnykselle on tultu, sillä 
nekin asiat ja tapahtumat vaikuttavat siihen, miten 
kynnyksen edessä oleviin asioihin vastaamme.
Ei siis olekaan kovin helppoa antaa sille Aatamille nopeita 
vastauksia aivan edessä oleviin, sillä pitäisi selittää ja avata 
ensin menneet, ja sitten piirrellä hänen eteensä sopivasti 
tulevien kuvia ja niiden suunnitelmia. Ja sitten vasta voimme 
vastata näihin ajallisen hetken kysymyksiin, sillä ilman 
katsetta taakse ja kauemmas eteen, nuo ajallisen hetken 
vastaukset jäävät ontuviksi ja kuin selitystä ja tarkoitusta vaille. 
Ohjaavat pian vaikka aivan väärille teille, ja varsinkin vääriin 
tekoihin. Luovat turhaa huolta ja pelkoakin, jos ei samalla 
ymmärrä kokonaisuutta, joka siis muodostuu menneitten 
kuvista ja tulevien suunnitelmista ja tavoitteista.
 
Tässä kohtaa Näkijä pitää vähän taukoa. Aivan kuin lepäisi 
hän silmät ummessa, ei unessa kuitenkaan ... vaan, jotenkin 
aktiivisena kuin katsoen ja kuunnellen jotain, mikä ei edes 
hänen silmin ja korvin ole kuultavaa ja nähtävää.
Jaa'a ... pitäis kyllä jotenkin nähdä vielä laajemmin, hän 
hiljaa itsekseen huokaa.
Jatkuu ...
 
 
05.11.2022
Poika liittyi keskusteluun
Juuri kun Näkijä oman puheensa päätteeksi vaipui 
mietteisiinsä ... kaipaamaan jotain syvempää ymmärrystä 
ajankohdan kokonaistilanteeseen, astui Alkemistin hytin 
ovesta sisään se hiljaiseksi kuvattu Poika. Hän tervehti 
hytissä olevia ja aloitti hieman ujosti oman puheensa:
  -Kuulin täältä puhetta tuonne omaan hyttiini, kun 
hytin ovi oli jäänyt raolleen. Eräs asia kuulemassani minua 
kosketti  .. taisi olla tuon Näkijän puheessa, jossa hän totesi
jotenkin niin, että, ”henkiset ja hengelliset arvot ja voimat 
kasvavat merkittävään asemaan tulevien aikoina.” 
Oliko se näin?
Siksi päätinkin nyt saman tien liittyä joukkoon ja osallistua 
keskusteluun, kun olin siitä asiasta juuri muistiin kirjannut.
  -Kyllä se olin minä, Näkijä toteaa, -mutta ne 
sanat olivat oikeasti tuon Elämän Alkemistin aikaisemmin 
lausumia sanoja tuolla kannella, minä vain toistin ne tuon 
Runoilijan muistiinpanoista.
-Oikeat sanat ne ovat, Poika toteaa, ja jatkaa: ”-Te ette 
minua vielä paljoakaan tunne, kun olemme vain 
ohimennen kohdanneet. 
Ja silloin aikaisemmin tavatessa viivyin laivalla vain 
hetkisen, ja jatkoin matkaani saman tien uusia oppeja 
saamaan. 
En niistä kertonut silloin, en osannut, kun en itsekään 
tiennyt, mistä oli kysymys, ja mihin olin menossa.
Minulla oli vain sellainen sisäinen ohjaus sille matkalle 
lähtöön. 
No, nyt olen palannut takaisin, ja taidan jo tietää syynkin 
tähän, kun olen hetken katsellut laivalta tuonne alas 
ajallisen ulottumaan, ja hieman kuunneltuani teidän 
kaikkien ajatuksia ja näkemyksiä.
-Tervetuloa vaan joukkoon, ja tutustumaan 
nyt kunnolla tähän laivaan, sanoi Kapteeni, joka ei 
vähään aikaan ollutkaan sanonut mitään. Kuunnellut vain 
muiden ajatuksia ja puheita.
-Niin, minä arvelen sinulla olevan kuin jotain tuomisia 
tänne laivalle, kun näin oivalliseen hetkeen palasit, 
Kapteeni jatkoi. -Olet varmaan jo huomannut, millainen 
tilanne meillä nyt on, ja millainen tilanne varsinkin tuolla 
alhaalla on menossa.
-Olen kyllä huomannut, Poika myöntää.
-Ja siksi olemmekin nyt juuri koolla täällä, 
kun sieltä alhaalta ystävämme Aatami Ajallinen
lähetti meille pitkän kirjeen, jossa tiedustelee aika 
vaikeillakin kysymyksiä; mitä kaikkea ajassa on 
menossa, ja mistä kaikessa oikein on kysymys. 
Ja miten pitäisi toimia ja asiat oikein ymmärtää.
-Niin, minä kyllä ymmärrän sen, Poika toteaa, 
-ja tiedän kyllä myös, mitä kaikkea on tapahtumassa
 ... ja mihin kaikkeen oikeasti ollaan menossa. 
Puhutaan suuresta muutoksesta. Se oli tuttu ilmaus jo 
tuolla, missä olin opissa.
  -Saitko siellä tietää siitä enemmän, ja 
mistä kaikesta oikeasti on kysymys, innostui Näkijä 
heti asiasta, ja hän kun oli juuri etsinyt jotain syvempää 
käsitystä kaikkeen meneillään oleva hyrskynmyrskyyn.
-Kyllä sain, sitäkin se koulutus kyllä sisälsi,
ja monenlaista muutakin ajankohtaista, ja 
myös tuleviin aikoihin liittyvää.
 -Hienoa! Innostui jo Alkemistikin, -nythän 
meillä onkin hyvä tilaisuus täällä laivalla oppia ihan uusia 
asioita ... ehkä myös nähdä selkeämpiä tulevien kuvia.
 
-Toivon että voin olla avuksi tällä laivalla, Poika jatkaa,
-mutta erityisesti tässä ajan ja ajallisen välimaastossa 
vaikuttaviin suuriin muutoksiin, joista osa varmasti kantaa
myös tuonne ajallisten hyväksi. 

Katsotaan, miten kaikki on mietitty ja nähtävästi jo hyvinkin 
edeltä valmistettu. En minäkään kaikkea vielä näe, mutta
yhteys ylempiin on hyvä. Sellaisen lupauksen lähteissä sain.
Voinhan minä puolestani kääntyä sinne puoleen, samoin 
kuin tuo ystävänne Aatami kääntyy teidän puoleenne
tänne laivalle.
-Kuulostaa hurjalta, ja hienolta, Kapteeni toteaa. Muutkin 
hytissä nyökkäilevät tyytyväisenä kaikesta, ja tuon Pojan 
tulosta avuksi juuri tähän hetkeen.
 
-Kuule Poika, olisiko sinulla nyt vaikka heti jokin sellainen 
asia, joka veisi, tai jotenkin ratkoisi, näitä eteemme tulleita 
kysymyksiä, joihin kuin jäimme juuri ennen sinun tuloasi 
tänne hyttiin, Kapteeni ehdotti.
-Mikäs se tilanne oli, Poika kysyy, -en kaikkea kuullut ... 
kun olin niin omissa mietteissäni, niihin keskittyneenä.
-Voisitko sinä Runoilija jotenkin kuvata sitä kaikkea, jota 
jo kävimme läpi, ja johon sitten jäimme kuin odottamaan, 
miten osaisimme kysymyksiä ratkoa, ehdotti Kapteeni, 
jotta voitaisiin edes tuon kirjeen kanssa edetä.
  -Hyvä on, Runoilija oikaisee itseään ja selaa 
vihkoaan, -kyllähän minä voin sitä kokonaisuutta yrittää 
jotenkin lyhennettynä avata:
-Siispä asiat ovat nyt näin ..., hän aloittaa, ja taitavasti 
kuvaten rakentaa Pojan eteen tilanteen, jossa nyt ollaan.
 
 
02.11.2022
Pojan ensimmäinen puhe
Poika kuunteli tarkoin Runoilijan yhteenvetoa tilanteesta,
-siinähän olikin tarkkaa kuvausta ajankohdan tilanteesta,
Poika totesi mietteissään ... ja jatkaa: 
-Tuosta voin kyllä hyvinkin jatkaa, ja ehkäpä juuri siitä, 
minkä mainitsin tänne hyttiin tullessa, eli niistä henkisistä 
asioista ja arvoista. Ne todellakin ovat tärkeät, kuten 
Alkemisti siinä totesi.
Tällaista minä olin juuri hytissäni ymmärtänyt ja muistiin 
kirjannut, ennen kuin liityin seuraanne. Kuunnelkaahan ... 

Ja näin Poika alkoi kertoa:
-Ajallisissa puhutaan "uskon asioista" ... siihen on heti
alkuun puututtava, tärkeä asia.
 
02.11.2022
Uskosta ulottuvuuksiin
Ja Poika jatkaa...
-Ensimmäinen asia, kun puhutaan uskosta
on se ajallisen virheellinen käsitys oikeasta uskosta.
Joku vain uskoo johonkin, se ei ole sitä uskoa, jota
tulevina aikoina tarvitaan. Uskotaan oman ajatuksen
mukaan jonkin asian olevan, tai toteutuvan, jollain itse 
ajatellulla, tai yleisesti puhutulla, oletetulla tavalla.
Tuolla ei ole mitään tekemistä sen uskon kanssa,
jolla on vielä ratkaiseva vaikutus tulevien maailmassa.
Ei se, että sanotaan ”minä uskon”, ole se, että minä
tiedän uskovani ... tai mitä se sitten onkaan itse kullakin.
Oikea tulevassa auttava usko on syvempi asia ja taso, 
jossa oikeasti ihminen ei tiedä uskovansa.
Hän ei tiedä uskovansa johonkin suurempaan, vaikka
Jeesukseen, tai kehen missäkin, vaan se on syvä 
sisäinen olo, turva, luottamus, tieto, että on jotain suurta 
näkymätöntä, jota ei voi sanoilla edes kuvata - se vain ON!
Sanoilla sanottu uskovansa, voi olla vain sanojen uskoa.
Joku voi uskoa, tai kuvitella niin, vain varmuuden vuoksi.
Sellainen itse päätetty, tai opittu usko, ei auta mihinkään.
Siis, miten kuvata, kertoa asiaa, jota ei sanoilla voi kuvata
vaan, se on syvällä sisällä oleva tietoisuus, joka vain ON.
Tämä kaikki on vasta alustusta suurelle ja merkittävälle
asialle, jolla on, kuten Alkemistikin jo totesi, merkittävä
rooli ja vaikutus tulevina aikoina.
Jos jo Usko on näin vaikea kuvata, niin mitä on Toivo,
jonka Usko synnyttää. Ja sitten on se Rakkaus, jokin
käsittämätön suuruus ... näkymätön ulottuvuus.
Ajallisissa nuo ovat kuin jokin korulause, ilman mitään
voimaa ja oikeata sisältöä.
 
Sanoilla on yritetty kuvata noita kuin salattuja sanoja
nk. alkuteksteistä alkaen, ja niiden jälkeen monin eri
tavoin muotoillen aina kulloistenkin aikojen ja ihmisten
mukaan. Monesti johonkin tiettyyn tarkoitukseen tai
vallan palvelukseen.
Ja noilla, Usko Toivo Rakkaus, ei sanoilla, vaan salaisilla
ulottumilla, kohti tulevia aikoja - ja vain ne todella kantaa
... ei vain huulten sanat, suun sanat, joilla ei ymmärretä
eikä tarkoiteta sitä todellista salaista syvää, ylhäistä, 
suurta, korkeata ulottumaa, joka vain todella voi
ihmistä ahdingossa ja ahdingosta auttaa ja kantaa.
Vain siinä syvän sisäisen ymmärryksessä on se oikea
maailmaa muuttava voima - ja vain sillä voimalla se on 
mahdollista. Koska, silloin sinä olet yhtä sen kaiken
todellisen tarkoituksen kanssa, joka on kaiken näkyväisen
ja näkymättömän takana ja niiden olevassa, menneessä
ja tulevassa.
Tässä kohdin Poika jäi hetkeksi mietteisiinsä, kuin 
harkitakseen, miten jatkaisi edelleen...
 
  -Hmmm... totaa ... mä en-ny iha kaikkee tost 
tainnu..., huokaa Försti, joka oli kaikessa hiljaisuudessa 
tullut Alkemistin ovelle kuuntelemaan tuon Pojan puhetta.
-Ei hätää, Försti, Kapteeni kuin lohduttaa, -ehkäpä asiat
vielä tarkentuu. Ja jos vaikka Näkijä, ehkä Mystikkokin 
vielä jotenkin avaavat sitä ... jos osaavat.
 
-Ja tuota ei ajallisen silmin näe, eikä ajallisen korvin kuule,
havahtui Poika ajatuksistaan ja jatkoi, -se on aivan toinen 
ulottuma, jossa toisenlaiset sanat, toisenlaiset äänet,
jotka ovat kaikille totuudessa näkeville ja kuuleville yhteiset.
Suurin on Totuus, jonka tien päässä, on se todellinen Elämä
joka ei ole sen ajallisen elämän teot, sen totuus, sen usko
eikä toivo, eikä varsinkaan se ajallisen rakkaus, joka kaikki
on Iankaikkiselle Totuudelle kauhistus.
-Totaa ... pitiks-ton joteski auttaa, tai jotai... Försti mietti.
 
-Suuria sanoja se Poika puhuu, oppinutko lie matkoillaan,
pohti Alkemisti juuri kuulemiaan sanoja.
-Olin kaukana, Poika vastaa, -oudoissa maissa, ja
monenlaisissa tasoissa, monenlaisilla sijoilla, totuuksissa
kasvavissa, syvemmissä kerroksissa, ja vain vieraammissa
syvemmissä ymmärryksissä, kasvavissa viisauksissa,
jost' ei ymmärtää voi ajallisten ihmislapset, ei edes niiden
ylemmät, eikä viel ees ylempien ylemmät.
Mutta, kaukana kaukana
monien matkojen ja tasojen takana
lepää iankaikkisena voimana ja valona
Totuuden Maailma ja Iankaikkinen Valta
- joka ON!
 
-Voi miten pieneksi tunnenkaan itseni, huokaa Alkemisti
-noiden sanojen alla. Elämme kaikki vielä kuin ajallisen
ulottumalla, vaikkakin sen ylemmillä tasoilla.
-Me muute noustii just yks-meri ylemmäs... yritti Försti,
-ihav-vaa niiku .. tiedoks.
-Sama taitaa koskea sinuakin, Näkijä ... entäs sinä, Mystikko.
Ja entäs sinä, Evakko, joka kuljet kaukaisilla rajoilla ...
ovatkos nekin vielä ajallisissa. Entäs Narri, mitäs sinä arvelet.
Ollaankos me kaikki todellakin vielä ajallisen ulottumassa, 
vaikka tällä ylhäällä kaukaisilla merillä seilaammekin.
- Jaa, Försti ... vai että nousimme vielä ylemmälle merelle.
Mistäs sellaista kuulit?
-Kuuliv-vaa ku-lähettii sielt saarest. Se joku ääni sano nii.
-No, mitähän se sitten merkitsee, mutta ... edelleen vissiin
ollaan ajallisen ulottuman yläreunoilla, vai miten on.
 
-Noo, minäkin olen kyllä vielä täällä, tosin kaukana 
ajallisen yllä, vastaa Narri.
-Mitenkäs näet itsesi sinä, Kapteeni. Missäs sinä?
-No, minullakin on vielä kroppaani tuolla ajallisen kamaralla
tuon Aatamin vaatteissa. Ajalliset siis lähellä minuakin.
-Mites sinä näet, Försti, -minne sinä asetat itsesi?
- ... Mull-on tää laiva .. mä hoidan tän, Försti murahtaa.
-Tais tullakin vähän perspektiiviä tälle matkalle, Alkemisti
toteaa, -vai, mitä mieltä olette? Ja sitten meidän pitäisi 
vielä vastata sille Aatami Ajalliselle, sen kysymyksiin. 
Mitäs niille tehdään?
Näkijä: -Kovin tunnen minäkin itseni pieneksi - ja viisauteni
ja näkemiseni kovin ajalliseksi.
Mystikko: -Noo, Mystikkona minä näen, että mystiikan
rajat laajenevat. Kaikki on kuin suurta mystiikkaa täältä
alhaalta tuonne ylös korkeuksiin saakka.
Narri: -Niin ... minäkin tunnen kyllä itseni vain ajallisen
sankariksi. En kyllä ylemmäs yllä, vaikka hetkin kuin 
jonnekin ylempiin tähyänkin.
Alkemisti: -Noh, Runoilija .. entäs sinä?
Runoilija: -Minun osanihan on vain muistiin kirjata matkan
sanoja ja sanojia. Nuokin kaikki äskeiset Pojan sanat -
ja teidänkin itse kunkin. Se on minun osani.
Entäs tuo valo tuolla, tuo oranssi, jatkaa Runoilija,
-olisiko siitä mitään sanottavaa?
Tuohon Poika vastaa: -Se on juuri se äsken kuvaamani
ulottumien maailma. Se heijastuu tänne ajallisen 
rajoille juuri tuona oranssina valona. Sen suuntana täältä.
Sen tarkempi sisältö ja eri tasot avautuvat vasta matkan 
lopulla. Mutta, suunta on oikea, kunhan vain tuo Försti 
pitää laivan kurssissa.
-... Kyl mä-tän laivan hoidan, murahtaa Försti.
 
 
03.11.2022
Poika jatkaa kertomustaan...
Ihminen, Maa, ja tuleva
-Ihminen on viisaaksi tullut
niin viisaaksi ja osaavaksi, että 
kaikki hyväkin kiertyy pian pahaksi
oman sukukantansa vahingoksi.
Mutta, tarkoituksensa kaikella
ja kaikki vie eteenpäin tulevaisuutta
muuttaen sitä toiseksi
rakentaen uudeksi.
Tapoja tietenkin voisi olla monia
aikain kuluessa suoritettuja
rajuja, ja jopa lähes totaalisia
mutta nyt tällä kaikella, menossa olevalla
on kauas kantautuvia vaikutuksia
eikä niitä kaikkia ihmiskanta
siis, nykyisin elossa oleva, saata tajuta.
Menossa suuria muutoksia
ihmistä muokkaavia, jopa tappavia
väkeä vähentäviä
kuin julmia, ihmissilmin katsottuna
- ja sitähän ne ovatkin
mutta, ne ovat ihmisten itsensä esiin saattamia.
Mutta, muistettava aina
että, yllä kaiken on viisaita voimia
ja suuria suunnitelmia
ihmistä auttavia, Maata pelastavia
ja siitä kaikesta on ihmisen itsensä opittava
tulevia varten kasvettava
siksi uudeksi luomukseksi
joka tulevassa viel tarpeen on.
Nyt tehdään tekoja 
syvälle inhimilliseen ulottuvia
ihmistä, Maata, muuttavia
- tarpeellisia.
Ja, suurempi käsi, kuin vain ihmisen käsi
on ohjaamassa tekoja 
ajallisen maailmaan vaikuttaen.
- Pakko!
Sillä, näkeehän ihminen itsekin
... jos vain suostuu hän katsomaan
suuntaa todelliseen tulevaan.
Hän saattaa piankin huomata - mahdotonta !
jatkaa tätä ajallisen elon matkaa
kun näin pitkälle päästy
- maailma ei pian enää säästy.
Joten, on tekeviä käsiä, toteuttavia aivoja
tulevia ymmärtäviä, ja rahan, vallan, ahneita
- sillä, se on se voima
joka saa aikaan tarpeellisia muutoksia.
Ja sitten on niitä käsiä, ja niitä aivoja
jotka tutkii niitä edellisten tekoja
löytää niistä vaaroja, vääryyksiä
ja tahtovat palauttaa sitä vanhaa toimea
joka vääjäämättä kulkee kohti tuhoa.
Kumpi oisi parempi;
aikaisempi apu ja elon korjaus
vaiko, myöhempi
avustuksen kautta lopullinen surkeus
koko maailman tuhous.
Tarkoitus on pelastaa tämä Maa
tämä Ihminen
ja se uusi ihmiskunta
jonka tarkoitus on uuden paremman rakennus
- tulevaisuus, josta ennustettu on.
Tällä ihmiskannalla se on mahdoton.
Siis, ei tämä ole tuho, tämä on pelastus
jota tietenkin on nyt vaikea nähdä ja ymmärtää
kun jokainen elää vain päivänsä elämää
eikä ymmärrä huomista, ei tulevaa
oman sukupolvensa takana kasvavaa.
Sillä, maailma menee omalla tavallaan
- on mennyt aina
tuhansien vuosien aikana
ihmispolvi polven perään
ja uudet ain' uusiin herää
elävät omaansa elämää
eikä monetkaan menneitä muista
eikä menneistä mitään tiedä.
Tapahtunut on sielläkin monenlaista korjausta
ihmiskunnan kasvatusta ja kehitystä
viisauden suurta lisäystä
ihmiselon monenlaista parannusta.
Mutta, silläkin kaikella on rajansa
tiedolla, taidolla
ihmismäärällä, massalla
maapallon kantokyvyllä
saasteilla ja luonnon puhtaudella
- tuholla.
Ei pidä päästää niin pahaksi
ettei ole enää mahdollista palauttaa
sitä hyvää uutta rakentaa kuin kuolleen Maan päälle
mahdottomalle tehtävälle.
Pitää vain osata katsoa oikeasta suunnasta
katseen kulma käännettävä
totuus nähtävä oman tilan yli
- onko maapallo enää kohta
sen ihmisen ihana syli
vaiko, vain kuin kavala kaatopaikka
jota kaikkea vain hyli.
 
Suurista on kyse, oi, laivan väki
ja nyt te mietitte, mitä tuonne ajallisiin vastata
... siel' on miljoonia Aatamia
jotka etsivät kaiken tarkoitusta
pelkäävät olevia ja tulevia
- ja näkevät vain oman napansa.
Ja nekin, jotka nyt kehitystä eteenpäin vievät
eivät näe kaikkea
eivät ymmärrä tulevia aikoja - todella,
vaikka ovatkin nyt muutoksien ohjaimissa
- oma elonsa heilläkin vain on tärkeä;
inhimillisen piirteet vallalla
raha, valta, rikkaus, oma tuleva
jokin tulevan unelma.
Mutta, maailma on tuleva
ja sadan vuoden kuluttua on kaikki poissa
ja tapahtuu se uusi unelma
mit' varten kasvu, kudelma
ja elämä on uusien vallassa
- ja kehitys jatkaa kasvua
kuten aina tähänkin asti tuhansia vuosia.
Tässä teille pikakuvaus tulevasta.

Vaan, miten jaatte sitä ajalliselle
mistä helpottuisi hän
miten saisi sanoistanne 
sydämen levollisen ja keveän.
Ja Poika lopetti näkynsä puheen.
 
-Nii'in ... kuului hytissä hiljaista huokausta ...
 
 
10.11.2022
Alkemistin tutkimuksia 1
Alkemisti oli yhtenä tuossa syvästi huokaavien joukossa. 
-Jospa minä nyt esittelisin niitä omia tutkimuksiani, hän
aloittaa, -jotka myös osaltaan varmasti auttavat sen vastauskirjeen laatimisessa ...
-No niin, menen noihin Aatamin ensimmäisiin kysymyksiin,
liittyen niihin ajallisten piikkeihin. Olen tutkimuksissani
edennyt seuraaviin tuloksiin:
Aatami on kyllä oikeassa, ne todellakin ovat ihmisille 
vaarallisia, eikä niiden lopullisista vaikutuksista ole mitään 
tietoa. Haittavaikutuksia voi ilmaantua lähes saman tien
piikin ottamisen jälkeen, mutta tulevat ajat, ja vuodet, 
ne lopulliset vaikutukset ilmi tuovat.
Eikä niillä myöskään ole mitään suojaavaa vaikutusta
ko. tartuntaa ja sairautta vastaan, vaan enemmänkin juuri 
päin vastoin, ne altistavat ihmisiä monille vaivoille 
puolustuskyvyn voimakkaan heikentymisen johdosta.
Ihmisen immuunipuolustuksen heikentymisestä minulla on 
monia laskelmia, miten vastustuskyky heikkenee annos 
annokselta, jos niitä otetaan jonkin suunnitelman mukaan.
Ihmisen puolustuskyky on kyllä vahva, mutta se ei ehdi
toipua annoksien välillä, jos niitä otetaan jatkuvasti muutaman
kuukauden välein. Ihmistä rasittava vaikutus vain kasvaa
annos annokselta.
Ensimmäisestä annoksesta ihminen saattaa vielä jotenkin 
toipua muutamassa kuukaudessa, riippuen tietenkin omasta 
terveydentilasta ja puolustuskyvystä. Mutta, mitä huonompi 
lähtötilanne, sen vaikeampaa on palautuminen ja toipuminen.
Monien piikkien satsi kyllä tuhoaa ihmisen immuunipuolustusta
annos annokselta, huonoimmassa tapauksessa aivan kokonaan. 
Sen takia erilaisten sairauksien tarttuminen annoksien jälkeen 
on hyvin yleistä, ja toipuminen hidasta ja vaikeaa.
Aatami kysyykin, mitä niiden piikitysten kanssa pitäisi tehdä. 
Hyvä olisi olla ottamatta, sillä niihin kätkeytyy monia salaisia 
ja tuntemattomia vaikutuksia, joita ei yleisesti kerrota, ja joista 
ei edes vielä tiedetä. Tässä yhteydessä niitä ei kannata käydä 
enempää kuvaamaan.
Pelko ohjaa ihmistä, ja kaikki se epämääräinen tieto, joilla 
ihmisiä uhataan.
Edelleen hän kysyy, ovatko ne piikit jotenkin tarkoituksellisia.
Kyllä ne ovat, ne osallaan toteuttavat sitä "Suurta suunnitelmaa",
josta olemme täällä jo kauan puhuneet, ja josta ajallisissakin 
yhä enemmän tietoa avataan.
Ja nyt kun ajallisissakin jo vihdoin myönnetään, että kyseessä 
oli suuri maailmanlaajuinen ja ihmisille vahingollinen huijaus, niin 
piikityksistä kannattaa ehdottomasti pidättäytyä. 
Tietoa huijauksesta ja markkinoinnin valheista tihkuun jo hurjaa 
vauhtia, jos vain osaa etsiä ja kuunnella.
 
Ja kolmantena kysymyksenä olikin se, voiko piikitysten 
myrkyistä ja vaikutuksista mitenkään vapautua. Se onkin jo 
vaikeampi asia, eikä siitä vielä suuresti puhutakaan. 
Kehoon jää kuitenkin kiertämään ja vaikuttamaan monenlaisia 
aineita, joista ei yleisesti kerrota, kuin ei myöskään niiden 
vaikutuksista ja tarkoituksista. Eikä siis myöskään, miten 
niistä voisi puhdistua.
Ihmisen keho on kyllä voimallinen taistelemaan kaikenlaisia 
siihen kulkeutuvia myrkkyjä vastaan. Monin tavoin se pyrkii 
niitä vastustamaan ja poistamaan. 
Kaikki ei kuitenkaan ole aina mahdollista, vaan myrkyllisiä 
aineita kertyy kehon kuormaksi sitä vahingoittamaan, ja 
jotka mahdollisesti aikanaan aiheuttavat erilaisia sairauksia, 
joskus hyvinkin vakavia ja vaikeasti tunnistettavia. Ja ovatko 
aina edes parannettavia.
 
Tässä sitten tulemmekin niihin henkisiin voimiin ja henkisten
ulottumien mahdollisuuksiin terveyden palauttamiseksi.
Joissakin tapauksissa henkisillä voimilla voi auttaa kehon
puhdistumista. Piikityksistä puhuttaessa näin ehkä silloin, 
kun on tapahtunut toimenpiteeseen pakottaminen. Vaan, 
tuo pakottaminen onkin vaikeasti määriteltävä asia, eli mikä 
oikeasti on ollut pakottamista. Vapaaehtoisesti otettuihin 
tuota pikaisen avun mahdollisuutta ei ole. 
Onneksi kuitenkin on tuo seuraavassa kuvattu suojautuminen 
ja kuntoutuminen ylempien voimien ja kehon yhteistyön avulla.
 
Suojautuminen
Sitten Aatami kysyy, miten ajallisilta myrkyiltä voisi suojautua.
Se onkin iso ja laaja kysymys, sillä tänä aikana, ja varsinkin 
tulevina, on vallalla yhä vain enemmän ihmisiä vaurioittavia 
aineita ja asioita.
Yhtenä tietenkin nuo piikitysten myrkyt, mutta maailmassa 
on paljon muutakin ihmisiä vahingoittavaa, mm. vesissä ja
ravinnoissa, siis yleisesti välttämättömissä ravintoaineissa.
Ihmistä rasittaa myös monenlaiset yhä voimakkaammiksi
vahvistuvat säteilyt, niin ulkona kuin sisätiloissa, jotka nekin 
synnyttävät kehoon haitallisia kuormia ja sairausvaikutuksia.
Tietenkin vielä ilma jota on hengitettävä. Siinäkin on paljon
saasteita, myrkkyjä, bakteereita ja viruksia. Siis jo ilmassa 
itsessään vilisemässä. 
Myös toisten ihmisten kautta läheisessä kanssakäymisessä 
tapahtuu tartuttamista toinen toisillensa.
Ja nuo monet ilmateitse kulkevat partikkelit ovat niin pieniä, 
että niitä ei mitkään naamiot pysty estämään. 
Puhutaan nanokokoisista asioista, jotka ovat todella pieniä, 
miljoonasosa millimetristä.
Tuossa nanomaailmassa ihminen on tullut jo taitavaksi.
Esimerkiksi lääketeollisuudessa hyvinkin tarpeellinen ja 
yleinen. Samoin erilaisissa sodankäynneissä.
Tartuntoja voi tapahtua myös ihon välityksellä. Sekin on 
nykyaikana viisasta huomioida. Siis, ihokosketus ja erilaiset
yleiset kosketuspinnat.
Loppujen lopuksi, ihmisen on lähes mahdotonta torjua
ajallisen maailman kaikkia saasteita ja tartuntoja. Hän 
altistuu niille jollain tavalla jatkuvasti.
Aatamin kysymykseen suojautumisesta myrkyllisiä ja 
vahingollista vastaan, minä kerron että, hyvä puolustus on 
vahva ja terve oma immuunipuolustuskyky. Mutta jos se on 
huono, tai olematon, niin silloin yhtenä mahdollisuutena voi
olla tuo henkisen ja hengellisen ulottuvuuden apu.
Sen merkitys tulee kasvamaan tulevina aikoina yhä 
suuremmaksi. 
Lääketieteen tarjoamiin vaihtoehtoihin immuunipuolustuksen
palauttamiseksi kannattaa suhtautua varauksella.
 
Henkisestä avusta olen jo maininnutkin muualla, ja koska 
olen Elämän Alkemisti, tunnen asioita jotka vaikuttavat ajallisen 
elämään ylemmän ulottuman voimilla.
Hyvä apu tähän suojautumiseen on tuo jo Runoilijan toimesta
julkaistu Suojausrukous ... tai pyyntö, tai anomus ... tai ihan 
miten avun pyytäjä sen haluaakin nimetä. 
Maailmassa on niin monenlaisia näkemyksiä ja tapoja. 

Tärkeintä kuitenkin on usko ja luottamus johonkin ihmistä 
ylempään ja suurempaan voimaan, ehkä johonkin sellaiseen, 
jota ei edes itse osaa selittää tai kuvata.
Sanatkaan eivät ole tärkeät, vaan ajatus, jokin sisäisen syvä 
usko ja luottamus johonkin, jolta toivoo ja uskoo saavansa avun. 
Tämä alla oleva on vain avuksi, tai malliksi, mistä kaikessa 
on kysymys. Tietenkin tuo kaikki on paljon laajempi kokonaisuus, 
mutta olen yksinkertaistanut sen nyt tällaiseksi, jolla on helppo 
aloittaa, ja jota on helppo toteuttaa:
     Suojaus tulevia varten

    ”Pyydän Korkeimman suojausta
     ohjausta ja varjelusta
     viisautta, voimaa ja ymmärrystä
     hengen, mielen, ilman, sekä
	veden ja ravinnon puhtautta
     kehon terveyttä ja puhtautta
     - ja suojaviitta ylleni.

        Kiitos. Amen."

Nuo korostetut alku ja loppu ovat pyynnön ydin.
Tarkennukset sisältyvät kyllä jo tuohon suojauspyyntöön.
Halutessa sitä pyyntöä voi ihan itsen tähden vielä eri 
tavoin kohdistaa, kuten tuossa - ja vaikka jotain erityistä 
vielä lisätä, jos sillä tavoin tuntuu hyvältä ja turvalliselta.
Tuosta joka-aamuinen henkinen voima suojaten kaikelta;
     myös säteilyvaurioilta
     tartunnoilta, myrkyiltä ja saasteilta
     ... myös ravinnon ja juoman mukana tulevilta.
Ruuan ja juoman siunaus on aina tarpeen.
 
Mutta huomioi, ajallisen elämässä on kuitenkin niin, että 
kaikki eivät parane, eikä kaikkia vaivoja ja ongelmia voi 
poistaa. Ehkä niillä on jokin tarkoitus ihmisen elämässä. 

Vaan, tuo näkemys onkin sitten toisen kertomuksen aihe.
 
 
Mutta, oli sitten saatu myrkkyjä tai ei, tai missä muodossa 
tahansa, niin tuo suojauspyyntö on aina paikallaan, sillä 
nykyisen elon aikana kaikenlaisia myrkkyjä ja omituisia 
aineita on niin paljon vallalla ja tarjolla, että jokaisen 
ihmisen kehoon niitä väkisinkin kertyy joka tapauksessa. 
Ja varsinkin sellaisia, joita kehon oma puolustusjärjestelmä 
ei pysty poistamaan, joko heikentyneen puolustuskyvyn 
vuoksi, tai monien vaikeiden kemiallisten aineiden 
poistamisen mahdottomuudesta. 
Maksa, munuaiset, iho ym:t kehon puhdistustoimet 
eivät vain niihin pysty, ja niitä väkisin kertyy kehon sisälle 
mikä minnekin siellä, vaivoja ja sairauksia aiheuttamaan.
Siksi tuo suojauspyyntö kokonaisuudessaan on erittäin 
tärkeä jokaiselle - ja sen tulokset ovat siis isommissa 
käsissä.
No, jos nyt tämän verran näistä asioista tässä yhteydessä,
Alkemisti huokaa. -Miten tästä nyt saisi lyhyemmän 
yhteenvedon siihen Aatamin vastauskirjeeseen. Ehkäpä
sinä Runoilija osaa sen sopivasti muotoilla, kun sinne
kirjeeseen asti päästään.
-Njaa, pitäisiköhän nyt jatkaa sen kirjeen tutkimista, mitä
kaikkea muuta se Aatami kysyykään noiden jo luettujen 
jälkeen. Katsotaanpas ... -hmmm ..
--
-Mutta, hei viisaat! keskeyttää Kapteeni, -minulla on 
ehdotus. Jospa lähettäisimme sille Aatamille nyt vain 
osavastauksena nuo asiat, jotka olemme nyt saaneet 
aikaiseksi. Epäilenpä, että hän jo kuumeisesti odottaa 
jotain viestiä meiltä.

Lähetetään sitten toinen vastauskirje niistä jäljellä olevista
kysymyksistä ... tai vaikka useampikin, jos niitä kysymyksiä
on enemmän. Mitäs tuumitte ...
-Se on hyvä ehdotus, kuittaa Runoilija. -Aatamia vähänkin
tuntien, tiedän hänen siellä jo jotain hätäisesti odottavan.
Muut ovat menettelystä yhtä mieltä, joten Runoilijalle
annettiin tehtäväksi ensimmäisen vastauksen laatiminen
ja lähettäminen Aatamille. Kyllä Runoilija sen osaa tehdä.