Kärpäsen vierailu
Meitä onkin tässä tänä aamuna ainakin neljä, siis neljä näkyvää.
Olen minä Runoilija, on tuo uskollinen pikku koala, on Ajallisen...
- mommikää "pikku"... on se kumma .. ku ei uskota!
-niin niin, koala, .. et ole et. Mutta .. minun täytyy nyt jatkaa ...
niin, siis Ajallisen Ajan Tietäjä omalla sanallisella tavallaan
… ja sitten on tuo uusi ystävä, jo eiliseltä päivältä tuttu, pieni kärpänen,
joka koko illan kiipeili minusa, milloin paljasta jalkaani pitkin, milloin
kämmenenselällä, välillä kävellen otsallani, ja joskus päälaen pikku
hiushaivenissa … sen vain tunsin, en tietenkään sinne itse nähnyt.
Ja iltapäivällä se viihtyi tässä työni ääressä, kuin yhdessä olisimme tätä
tarinaa rakentaneet. Hän, siis se, viihtyi tuossa näytön pinnalla kun sanat
vilistivät jalkojensa alla.
Ja nytkin juuri, uutena aamuna, tupsahti otsalleni, ja polvelleni housun
päälle kuin jotain ihmettelemään. Kumma tyyppi, mikä, tai kuka lie …
Illalla sanoin sille, että mene nyt jonnekin ikkunaa vasten piiloon ettet
untani häiritse. Hetken vielä kuulin lentonsa surinan ympärilläni, vaan
kun sammutin valot, silloin tuli rauhallista.
Ja kun nyt aamulla heräsin, ei kuulunut mitään. Vaan, kun sanoin sille,
hei ystäväni, missäs olet, niin jo hetken päästä tuli jostan jemmastaan
ja alkoi taas surrata ympärilläni, kuten tuolla jo kuvasin.
Joten, tässä me nyt yhdessä puuhaillaan ja nettisivuja rakennetaan.
Ja minä mietin hiljakseen, kuka sinä mahdatkaan olla. Oletko ehkä
jonkun tuttuni ”henki”, tai jokin muu, kuten jo iäkäs tätini omia
kärpäsiään nimittelee ja on niistä kovinkin huolissaan, ja niitä varjelee.
Ja nyt täytyy tuota vielä jatkaa ... on seuraava aamun, maauantaina 13.10.
... ja sama ralli jatkuu taas, jo heti aamusta se pörrää tässä ympärilläni
ja myös kasvoillani. Ihan häiriöksi asti. Sanoin sille juuri vähän tomakammin,
että, -Pysy nyt vähän etäämmällä, alat jo hermostutaa minua," Niin ... tais se
mokoma ymmärtää, kun tuli saman tien rauhallista, katos kai peloissaan
jonnekin piiloon - ainakin nyt hetkeksi.
Ja vielä edelleenkin ... nyt jo 14.10. se sama kärpänen jatkaa innokasta
kehoni tutkimista heti aamusta. Aamupalalla se tutki käsiäni ja paljaita
varpaitani ja nilkkojani nuoleskeli . Ja vielä myöhään eilen illalla nukkumaan
mennessä se surrasi vaudikkaasti ympärilläni, kunnes taas käskin sen pois,
ja sammutin valot. Sitten vasta laskeutui rauha makuuhuoneeseen.
- Niin, ja nyt taas tämän uuden päivän alkaessa, tietokoneen äärellä työtä
aloittaessani ... tuossa se häärää, äsken sormellani käppäili ja sitä tutki.
Nyt juuri en näe missä on, mutta surinansa aina välillä kuulen. Kumma kaveri!
- Ai niin, äsken päätin tutkia sitä vähän tarkemmin, kun vessassa mietin, etä jos
littaan sen siihen vessan oven peiliin, niin että, onko se ehkä kuitenkin joku mun
tuttu, jonkun läheisen menneen jokin sielun jatko tai jotain, niin, kylllä ...
sellainen tutkimustulos siitä tuli, että tuttu se on ja siksi minua niin innokkaasti
seurailee. Joten, minkäs tuolle nyt sitten voi, ei kait sitä tuttua nyt pidä lätkällä
litistää ... pörrätköön nyt siinä, vaikka se välillä jo ärsyttääkin.
*