Vaihe 2 (Salainen Linna)
Kuin suoraan jatkoksi tuon Vaiheen 1 johdannolle, jonka nyt tässä vielä osin toistan, pääsemme nyt jatkamaan matkaa tuolle Salaisen Linnan unelmalle.
"Kuinka vain yhdessä hetkessä, voi syntyä jotain ehkä suurta ja kaunista.
- Vain pienestä kipinästä, muutamasta sanasta - ja oudosta vaik kiireisestä tunnelmasta.
Pitää siis olla tarkkana, sillä ... eihän sitä koskaan tiedä, mikä elämän
pieni hetki, voi olla vaikka kuinka suuren unelman kuin luotilanka, juuri
siinä ajassa ja paikassa."
Näillä sanoilla ja selityksillä - tule mukaan tämän Ajasta Ajattomaan -tarinan perustan myllerrykseen, jossa tulevien palikoita vasta muotoillaan, ja niiden sisältöjä hahmotellaan.
Tuota alkutekstiä kirjoittaessa (Joulun alla 18.12.2025), piti noita perustan tärkeitä peruskiviä vielä hioa paikoilleen. Ja siinä samalla jo alustavasti hahmottui tämä matkan seuraavaa vaihe, "Liikkeelle" lähtö, jonka otsikko tosin ehti tässä välillä jo muuttua "Salaiseksi Linnaksi".
Olet tervetullut tälle Matkan seuraavalle vaiheelle, jonka johdantosanat
virisivät Runoilijan vuoteelle Uuden Vuoden Aaton aamuvarhaisella.
*
Salainen Linna
31.12.2025 04-
-”Ajasta Ajattomaan
lähelle ja kauas
ollaan tässä, ja tuolla
edessä ja takana
ja syvällä itsessä
näkyväisen sisällä.
- Syvällä Itsessä.
Tässä ollaan liikkeellä kompassin lailla
jokaisella tasolla;
alhaalla ajallisella
ylhäällä Rajalla
ja Rajan takana sen yllä,
ylemmällä ulottumalla ain’ taivaita myöten
kaukaisia tulevia
ja tulevien ylempiä - ja viel' niidenkin ylempiä.
Sellainen on nyt Matka, ja Liikkeelle.
Mutta, ensin ihan lähelle, syvälle sisälle
sillä, se matka itse kunkin on tehtävä itse
ja vasta sen kautta on maahdollista jatkaa
tulevien suuntia, jossa aika katoaa
Ajassa ja Ajattomassa
ollen huomaamatta samaan aikaan
sisällä kaikessa.
Tämä hetki on sama
menneessä ja tulevassa
olevassa
ja nyt ajallisen kehossa kuin Linnassa
ja Temppelissä
itse itsensä sisässä.
Ja kun jatkamme nyt Linnaan
ja sen sisällä salassa olevaan Temppeliin
siellä meillä, minulla, on kaikki
mitä ajallisen elossani tarvitsen;
tämän hetken, ain syviä myöten
menneitten mysteerit
tulevien unelmat
koko eloni kudelmat
- kaikki, mitä minun tulee ajassa tietää
oppia ja kasvaa
löytää, ja nähdä.
Mut’ matkata nyt ensin syvällä sisällä
ymmärtää Elämä, ja Aika
ja Ajan Taka
ja itsensä Universumi
tämän näkyväisen Universumin takana
nyt lähellä, ja kaukana
ulottumia ulottumien takana.
Minä Itse
olen yksi Universumi
jonkin Suuremman osanen
yhteydessä Ylempien Ylien.
TÄMÄ – on nyt tämän Matkan jatko
ja oppia tämä Aika
jota oikeasti ei olekaan
- on vain olemassa suurta salaisuutta
jota Ajassa ei tunneta.
Mut’ Ajallisen Rajan takana
on kaikki avoinna
pieninä palasina omaksua
koko Ihmiselon kokemus, ja Matka.
| Ja nyt ... astu sisään Salaisuuksien Linnaan ... sitten, kun sen Aika ON ja se sama Aika joka on Ajaton - ja Rajaton. |
|
ja tämä Elonsa yks' Hetki
on oikeasti Ajaton.
Ja Ajasta Ajattomaan on oikeasti
”Ajassa ja Ajattomassa”
syvällä itsensä sisällä
siinä todellisessa Elämässä - joka ON.
Tuos’ on OVI
siitä en vielä sisälle mennä sovi
mut’ hetki vain
ett’ kasvaa tää Runoilija ees sen verran,
ett’ Oven hän avata voi.
Se – on kuin sen uuden Aamun Koi.
Paljonko Ihminen itse tälle tehdä voi ...
- niin, se on jo kuin se Ensimmäinen Kysymys Suuri
ja vastauksen viel’ peittää
tuo Salaisen Linnan muuri.”
*
Nuo alun kaksi sanaa, ”lähelle ja kauas”
minua unestani herätti.
-”En jaksa vielä nousta”, mun mieleni vältteli, kello vasta 4,
Uuden Vuoden Aaton aamuvarhaisella.
Mutta kuitenkin, unisena päätin …
valon sytytin
vihon ja kynän vuoteeltani hamusin
vasemmalle kyljelle kierähdin
… kuten aina näiden vuosikymmenten aikana
- ja sanat vain tulivat.
Ja yhdessä tunnissa
tuli vastaukset kaikkeen
mitä olen mielessäni etsinyt
- olenko nyt vihdoin jo ovelle löytänyt – tai, vasta.
Ja, katsopas vain ! – ihme ja kumma
jalkojen turvotus on poissa
- olenko tehnyt jotain oikein
vai, noissa jaloissako nuo sanat piiloaan pitivät
ja niitä turvottivat.
Jaa’a – ihmeellinen Elämä.
Mutta, oli miten oli …
nyt mennään Uuteen Vuoteen Uusin Sanoin
ja Kompassi, mi Matkaa ohjaa, on myös Uusi.
*
Ja kun kaiken tuon jälkeen aukaisin puhelimen …
siellä jatkuivat yllätäen Carl Jungin sanat:
”...merkityksen löytäminen vaatii rohkeutta luopua siitä halusta,
että kaikki olisi helppoa ja mukavaa,
se vaatii hyväksynnän siitä, että elämä on pohjimmiltaan täysi mysteeri,
jota emme voi koskaan täysin ymmärtää,
mutta juuri tämä hyväksyntä vapauttaa meidät elämään täysmittaisesti,
tietäen, että vaikka emme tiedä kaikkia vastauksia,
voimme luottaa siihen, että matkalla itsessään
on syvä merkitys.”
Linnan Portille >>
*