|
28.11.2025
Ja varsinkin taas tänään, uuden Aamun Ajatuksen kanssa
kun jokin
laitteistani, nyt puhelin, alkoi yllättäen toistaa
kuin uuden ulottuman
sanoja – tähän tarinaan niin sopivia.
Yllättävä aamu
yllättävä Aamun
Ensi Ajatus kello kuuden
aikoihin.
Nyt mentiin kuin
äärestä ääreen ...
Ajasta Ajattomaan,
nyt tuon Ajattoman rajalle,
sen kokemuksiin,
jonne ollaan tarinassa matkalla
mutta, josta ei ole
vielä tihkunut tähän osioon sanoja.
Sitten muistin hetki
sitten kirjoittamani sanat:
”Minä puhun
tavalla ja toisella”.
Sen noin viikon
takaisen kirjoituksen,
nyt tuonne sivun alkuun
vihkostani näkyville kopion.
Ehkä juuri tässä
vaiheessa
ennen kuin voimme
jatkaa matkaa
on kuin maalattava
nuo sivustoni rajat;
ensin kauas
menneisiin, tuhansien vuosien takaisiin
ja nyt kokemuksien
myötä
Ajattoman rajan
näköaloihin ja tuntemuksiin.
En omiini, vaan
toisten, minulle tuntemattomiin.
Tämä aamu toi
eteeni nämä alla olevat videot tästä aiheesta,
ja ne ovat erilaisia
keskenään, ja sisältävät paljon myös muuta
hyvää elämän
opettavaista tarinaa.
(1069)
Anitan kuolemanrajakokemus (NDE, KRK) - YouTube
(1069)
Pennyn kuolemanrajakokemus (KRK, NDE) - YouTube
(1069)
Vinnyn kuolemanrajakokemus (KRK, NDE) - YouTube
Ja sitten vielä
yksi suomalainen video asiasta, jossa on myös
ulottuvuutta
menneisiin aikoihin.
(1069)
MISTÄ KUOLEMANRAJAKOKEMUKSET JOHTUVAT? - YouTube
Runojeni myötä
olen minäkin sinne matkannut, kait jo monetkin
kerrat,
ja siitä yhtenä kokemuksena tämä jo vuonna 2009
kirjoittamani tarina:
07.01.2009
(on
myös ääneen luettuna piiras.com sivustolla)
Alkujen
asema
Aamukahvikupposen
äärellä kuvittelin,
mieleni kuvia katselin:
Putkahti
ihminen jostain,
asemalle, miss' raiteita paljon,
määränpäitä,
menoja ja paluita,
…junat ovat uusia alkuja.
Jollakin
on monia matkoja,
jollakin yksi vain,
siihen kaiken
mahduttain,
ja
paluulippu aina taskussa,
samalle asemalle
mihin
tuntemattomuudesta tuli,
se ihmeellinen portti jo tullessa
kiinni suli.
Se
on alkujen asema,
sieltä lähdetään aina jonnekin,
jotakin
oppimaan,
elämää katsomaan,
uusia kokemaan,
…ja
taas takaisin palataan.
Monessa
junassa työtä ja vaivaa,
joissakin ystäviä paljon ja riemu
raikaa.
On
matkoja iloille ja suruille,
pienille tai merkittäville urille.
Joskus
on hetkiä,
ei selviä raide, ei löydy juna,
otsalle ehtii
jo hiki ja levottomuuden puna,
epävarmuuden kyynel poskella
käy,
…junaa ei vain näy.
Ei
ole tullut vielä, se sinun junasi,
seuraava matkasi.
Tämä
on sinun odottamisen koulusi.
Vai,
ohjasiko joku sinut paikallisjunaan,
hiljaisesti kulkevaan,
ei
vauhdin hurmaa,
yhtenään pysähdyksiä,
ja paljon
kysymyksiä,
vaan,
radan päässä vaihto,
junasi odottelikin siellä,
olit
ensin matkalla hiljaisella tiellä.
Kaikilta
matkoilta aina
paluu alkujen asemalle,
uudelle junalle,
viimein
sille viimeiselle,
siellä,… vähän erillään muista,
sen
ehkä tullessa vaivihkaa huomasit,
tai jonkin uuden lähdön
tohinassa,
ehkä vähän hipaisit,
tuntemuksen hihasta pian
karistit.
Alussa
asemalla ehkä junia paljon,
aikajärjestykseen merkitty
siellä,
aikoja vain ei nää,
vuorollaan kukin tekee
lähtöään.
Viimeisen
junan palatessa
asemalla rauhallista,
se
yksi syrjäinen häämöttää vain,
vierellä
kukka-aitain,
odotellut siellä vuoroaan,
hiljaisena,
tauluin himmennein.
Millainen
juna, en sitä näe,
onko puhdas, kiiltävän valkea,
vaiko
tumma lautainen, jossa kuivuneita rakoja,
kukkien tuoksun tunnen
vain,
käy luokseen hiljaisesti askel kulkijain
hiljaisuus
ja rauha seuranain.
Taskusta
kaivan lappusen,
matkoilla rutistuneen,
vaatteiden saumaan
piiloutuneen.
Kas,
matkalippu,
meno leimattu jo aikaa,
ja, katsopas, tuttu
päivä,
siinähän on… minun syntymäpäiväni,
ja
paluu… siinäkin on aika,
sehän on …
sehän on… juuri
tänään,
ei
siis paluuta tänne enää,
kädellä pyyhkäisen hieman
vuotavaa nenää.
Missä
muut,
missä seuralaiset,
jotka matkoilla rinnalla
kävivät,
…he lähtösi kyllä näkivät.
Lensi
lintujen parvi ylitse pään
hennosti visertäin,
rakkaiden
kasvot parvessa välähtäin.
Keveni
askel, karisi vaikeus, vaiva,
menneet jonnekin kauas jäi,
kuinka
nousin junaan, en huomannutkaan,
se niin helposti käi.
Täss'
istun junassa ja ihmettelen,
menneitten kuvia katselen,
kuinka
piirretty esille koko eloni tie,
…minne tämä juna minua
oikein vie.
Ratkeaa
matkalla moni kysymys,
avautuu suljettu arvoitus,
selviää
asiain oikeat laidat,
elon monet syyt ja vaivat.
Kuinka
kepeää onkaan matkaa taittaa,
ikkunoista katselen mennyttä
aikaa:
kas,
tuon minä muistan, … ja tuon,
kuinka ihanaa silloin olikaan,
ja
tuo,… voi niitä hetkiä,
raskaita retkiä,
ne olin ihan
unohtaa.
Kun
kaiken sain ihailla ja katsella,
virheet ja vääryydet
oikoa,
tunteet viel' uudelleen tuntea,
- olen
perillä,
rikkaana matkasta
poistun junasta.
Siell'
vastassa outo iloinen joukko,
tervehtii kuin tuttua,
…heissä
on jotain tuttua,
ja
kun katselen,
kuuntelen, muistelen,
kasvoja menneitten
mielikuvien,
minä tunnistan yhden, … jo toisenkin,
kasvoja
elon kaukaisen.
Kuinka
nuoria, onnekkaita,
keveitä ja vaivoista vapaita,
kuinka
puhdasta ja aurinkoista.
Tämän
verran näin,
se oli pieni laituri vain,
ei alkujen asema
enää,
ei junia uusien vaivain.
-harri
*
 - ... ja mäenn-o kirjottanu mitää .. ikinä
 -Noo, sinullahan onkin se "kaiken valvojan rooli" - eihän siin sit oikein ees ehdi semmosia.
- .. niin ei nii ehi kaikkee
-Nyt ollaaan jossain Ajallisen ja Ajattoman Rajalla, mutta vielä
Ajattoman puolella.
|
