| Tervetuloa Aamujen pariin |
Niin, nämä aamujen tarinat ... oikeasti aamuvarhaisten tarinat. Sellainen tässä on Runoilijan elämän malli, että hereille jo aamuvarjaisille, normaalisti neljän maissa - joskus nykyään jo kahdenkin jälkeen. Suunnitelut ja sanat käynnistyvät heti kun hereille havahdun milloin mistäkin syystä. Aina ei ole välttämättä mitään syytä - herääminen vain. Ja varsinkin nyt tämän uuden sivuston luomisen aikaan ajatukset jo heti pyörivät sivuston rakenteissa ja sisällöissä. Miten toteutan sen ... ja miten ratkaisen tuon - näitä riittää. Ja sitten se tärkein, nämä sivuston asiat ja sisältö, niitä alkaa virrata vain muutaman sanan havainnosta. -Ahaa, tästä varmaan tulee tarina, huomaan piankin, ja vihko vain esille ja kynä käteen, hyvä asento vuoteella, vasemmalla kyljellä, ja sanat alkavat virrata. No, valo tietysti sytytetty vuoteen ylle jo heti, kun ymmärsin muistiin kirjottamisen tarpeen. Jos en kaikkia virtaavia sanoja, ajatuksia ja suunnitelmia siinä saman tien kirjoita - ne ovat menneet menojaan. Ne virtaavat sanat varsinkin. Tällaista se on runoilijan aamu - joskus päivälläkin on virtauksia, varsinkin silloin kun on juuri lähdössä ovesta ulos. Ja ulkona liikkuessa, muuallakin, on hyvä olla kynä ja muistipaperia taskuss siltä varalta, jos joku sanojen lintu mielessä pyrähtää. Aamupäivät menee sitten niiden yön kirjoitusten siirtämisessä vihkosta puhtaaksi koneelle - ja edelleen näille nettisivuille. Tuossa pikainen kuvaus Runoilijan yöstä, aamusta ja päiväaohjelmasta. Välillä pitää pakottauatua ulkoiluun tuohon lähimetsään tai johonkin muuhun elon toimeen, vaikka nyt kauppaan. Niin, nuo öisin purskahtavat sanat ja tarinat ovat aina kokonaisuuksia, alku - varsinainen asia - ja selkeä loppu. Vihkoon niiden mitta voi olla muutamasta sivusta aina vaikka kymmeneen sivuun, joskus enemmänkin. Ja ovat valmista tekstiä, eikä sanoja juuri tarvitse muutella. Ainoa mikä puhtaaksikirjoituksen yhdteydessä on tarkattava, että pilkut ja pisteet, ja kappalevälit tulevat kohdilleen. Noiden kuin pikkuasioiden kanssa onkin oltava tarkkana, sillä niiden väärä sijoittelu voi muuttaa asian aivain toisenlaiseksi. Vihkoon kirjoittaessa niitä kaikkia ei aina voi oikealla tavalla huomioida vihon leveys ja käsin kirjoitus rajoittavat tilaa ja rivien mittää. Jotain tämmöistä nyt tähän sujautin tiedoksi tuohustani, nyt suoraan koneen ruudulle. sunnuntai-illan TTK-ohjelmaa odotellessa. Alkaa kohta. Koala: -"Et sit must mitää sanonu .. sun parhaast kaveristas. -"Ai niin, tottakai ... tärkeä olet tällä matkalla - hyvinkin - ... joo joo .. tollast se on aina .. huomenna huomenna, manaaja manaaja ... vai miten se menee... -Se on manjaana manjaana, noin oikeesti - toi sun manaajas on vähän eri juttu. - ... joo joo .. nii tietyst. Mut jos sit huomenna manjaanattas, niikö? -No, katsotaan sitä sitten.- ... höh! toi oli taas just sitä sun manaajaas. - ... se on manjaana! * |