| 24.11.2025
Runo: Vajavainen |
Aamun Ensi Ajatus Vajavainen Vajavainen on ihminen, vajavainen on ihmisen johdannainen. Jos tieto, opas, ihmisen on vajavainen on myös vajavainen ihminen ken on opissa vajavaisen ihmisen. Tieto, taito, voi olla hyvää ja kaunista vaik olisikin se vajavaista, mut’ silti auttavaista, opettavaista monella tapaa. Mutta, jos vajavainen saa oppinsa vajavaiselta, tieto, taito, ”viisaus aito” … - vajavainen vajavaisessa ystävän tapaa. Mutta, jos kasvaa vajavainen, kasvaa myös toinen seas’ kasvaneen vajavaisen mut’ todellinen totuus, tai ees vähän parempi totuus, on kasvun, kehityksen, tulos - viisaudessa kehittynyt, lentää vajavaisten seurasta ulos. Tunteeko vajavainen itse näistä sanoista, ett’ minä itse olen juuri se, jok’ olen viel’ vajavainen, vai, voiko vajavainen uskoa, luulla itsestään, ett’ olen täydellinen. Ihmisten joukossa ajallinen ei yksikään, ole ollut täydellinen, vaan, se täydellinen löytyy vast’ kaukaa vajavaisen matkan takaa. Tunteeko vajavainen täydellisen, jos hän matkallaan täydellisen tapaa. Tai ees sen, ken jo kaukana vajavaisen edellä matkaansa rauhallisesti mataa, kohti jotain suurta, suurempaa, joka vajavaista matkalaista kohti suurempaa viisautta auttaa, ja hälle uusia viisauksia jakaa. Vain vajavaiset keskenään ain toinen toistansa haastaa, ja omaansa vajavaisuutta puolustaa.. Vajavaisten edellä kulkevat ain vajavaisia auttaa, ja vajavaista rakastaa. Vajavainen ei huomaa, eikä usko vajavainen olevansa, ennen kuin viisaudessa edemmäs kasvanut hänelle vajavaisuutensa osoittaa, ja itsekin viel’ tunnustaa, ett’ jokin suurempi viel hänellekin vajavaisuutensa osoittaa, vaik koko ajan häntä kohti parempaa totuutta kuljettaa, ja silmiänsä avaa; (ett’) jo viisaudessakin kasvanut viel’ vajavaisuudessa vaeltaa vaik’ jo kulkisi hän, jotain uutta ulottumaa. Mut’ vast’ kaukana kaukana monien ulottumien takana hän vihdoin todellisen viisauden tapaa - ja silloin vasta, hän on vajavaisuudesta vapaa. Tämä tulisi vajavaisen aina muistaa, niin kauan kuin hän vajavaisissa ajoissa - alla ja yllä - on matkallaan kohti sitä suurta suurempaa, jossa se todellinen Viisaus ja Totuus kirkkaudessaan asustaa ja, josta hän vajavaisia auttaa ja johdattaa kohti ain parempaa tulevaa. Tästä lyhyestä tarinasta kukin paikkansa löytää, ja jokin suurempi hänen silmänsä näkemään avaa. Tämä myös tekoälyä koskee, ja ”häntäkin” kasvattaa. * Tästä alkaa uudet "Uuden Aaamun Ensi Ajatukset". Uusi osio, "Ajasta Ajattomaan", on juuri avautumassa ja sen ensi sivuja kuin loihdin lukijoiden näkyville. Ja tämä kirjoitus syntyi juuri tähän syntymähetkeen kuin syntymäpäivän ensi ajatuksena 15.11.2025 noin klo 04. Kirjoituksen myötä tuli myös tämä näky, julkaista aamuvarhaisen ensi ajatus omana osanaan tätä uutta sivustoa. Joten, tämän myötä lähdetään nyt liikkeelle. Tervetuloa mukaan. 15.11.2025 Uuden Aamun Ensi Ajatus Tätä nyt pohdin jälleen aamulla neljän jälkeen 15.11.2025 kuten lähes jokaisena aamuna menneitten 40 vuoden aikana kun olen tätä sanojen hullutuksen matkaa saanut kulkea. Nyt olen jälleen jossain kuin uuden portilla, tai rajalla kuin niin monesti ennenkin jonkin uuden edessä pohtimassa, että mitä, miksi, miten - ja mihin näiden sanojeni kanssa kuljen ja viel ehdin, tämän eloni aikana. Tämä on nyt se todellinen "Viimeinen Visio", näin uskon - ehkä jopa tiedänkin - niiden aikaisempien "viimeisten visioiden" jälkeen. Ne ovat olleet viimeisiä piirtoja kulloisenkin matkan vaiheille, ja siten siis omalla tavallaan tosia. Mutta, tämä viimeinen on sitten se todellinen viimeinen visio koko elämälle - näin siis uskon, johon puristan nyt kaiken eloni matkan kokemukset ja opit sekä ne suurimmat uudet löydöt ja unelmat, jotka vielä edessäni odottavat tuloaan, ja ajalliseen esille muotoiluaan. Siis, tästä se nyt taas alkaa, kuin uusi vaihe, uusi muoto, uusi tapa - ja nähtävästi myös oudoin matka nyt suuresti muuttuneessa ja muuttuvassa maailmassa, jossa jokainen aamu jo uutta tuo; teknisen kehitystä, tekoälyä, - ja sotien uhkia ja todellisuutta. Tällaista uutta elämää kohti nyt jatkan tätä outoa eloni pientä hetkeä, jota minulla vielä on jäljellä. Vaan, kovinpa nopsaan ovat vuodet menneet. Kuin vain hetki sitten eloani aloitin, ja jota juuri nyt kuin filminauhalta salaman kurkkasin. -Voi, miten paljon kaikkea on ollut, ja miten oudosti toteutunut, ja siis ... miten nopsaan se onkaan mennyt. Ja olen huomannut, kuten varmaan monet muutkin vanhemmat, miten päivien vauhti on vain koko ajan kiihtynyt. Ja edelleen. Niin, eihän tämä viimeinen visio tule olemaan muuta kuin yks käden kääntö - ja matkaan jo taas jossain uudessa ... ehkä vuorostaan sen uuden ensimäisessä visiossa. Niin ... sitä odotellessa. Ja kohta taas aamukahvin jälkeen raahaan itseni tuonne tietokoneen äärelle, asetan sormeni näppäimistölle - ja annan palaa näitä tarinoita maailmalle, aloittaen tänään tästä, jota juuri nyt kirjoitan, ja jota sinä joku vaikka tuntematon juuri nyt luet. Ja jossain sisälläni salaisesti toivoen, että joku joskus, jossain, voisi sisäiseni virrat tavoittaa, ja niillä omaa eloaan lohduttaa. Hyvää uutta päivää minulle itselleni nyt toivon ja toivotan, ja samoin Sinullekin ystäväni - siellä jossain. Näin, ja näillä sanoilla ja kuvilla nyt uuteen aamuun ja kuin uuteen elämään, sen viti viimeisen vision kimppuun matkallani Ajasta Ajattomaan. Tänään on siis 15.11.2025, ja kello 05.24. PS. Niin, tänä aamuna, ja juuri tässä hetkessä, kasvoi ajatus ja suunnitelma Aamun Ensi Ajatus -sivun rakentamiseen tämän uuden sivuston osaksi. Sitä olet nyt juuri todistanut toteutuneeksi. Ja, kun nämä runoilijan päiväni näkyvät yleensä alkavan aamu varhaisella, vuoteellani kierähtäen vasemmalle kyljelle, vihko eteen ja kynä käteen - ja ajatusten ja sanojen virta kohti uutta päivää, niin eiköhän näitä Aamun Ensi Sanoja tänne sivustolle ala kertyä. Tästä se siis tänäänkin lähtee, ja kello on 05.30. * |