| 08.12.2025
Tarina Elämän kasvusta |
Kaikessa elämässä on kasvun tasoja. Ajallisessa: Se syntymä, lapsuus, nuoruus, varhainen aikuisuus, aikuisuus … viisastuminen … ja vanhuus. - Ja sitten se viimeinen raide. Samoin on tasoja Ajattomassa: On syntymä, lapsuus, nuoruus, kasvu aikuisuuteen, aikuisuus – ikuisuus. Eikä, ehkä, ole tarkoitus kaikkien vaiheiden kasvuja kaikille jakaa … ei Ajallisessa, eikä myöskään Ajattomassa. Ehkä joitain vain ydinasioita, kasvun kokemuksia ja matkan erityisiä helmiä, muistoja. Ja molemmissa elon vaiheissa niitä kasvun kauniita hedelmiä, ehkä pahojakin, vaan, ei kaikkea kasvun ja kehityksen kulkuja ja vaiheita. Siis jaettavaksi. Ne ovat pääosin matkaajan omia. Samoin on tässä Mertenmiehen tarinassa: Ajallisen matkat ja vaiheet ovat omia kasvun kulkuja - mitä niitä yksityiskohtia tuntemattomille jaella. Jaetaan vain niitä sen matkan kasvun hedelmiä, olivat ne sitten millaisia tahansa – mutta hedelmiä kuitenkin. Samoin on tällä Ajattoman matkan osalla, jonka kasvu kaikkineen, voi olla hyvinkin ihmeellinen, eikä sivusta seuraajan ole ehkä mitään mahdollisuutta ymmärtää sen tien mutkia ja vaiheita. Joten, jätetään ne omiksi kuin salaisiksi poluiksi, ja keskitytään siihen tärkeimpään – niihin hedelmiin, ja koko matkan kuin hedelmäkoriin, mitä niiden kaikkien elon matkojen maasta nousee, ja juuret levätköön siellä, kuin myös ne siementen kuoret, jotka aikanaan kantoivat ne salaiset kasvun vaiheet. Ja, kun vihdoin alkaa kasvaa se puu, joka aikanaan tuottaa niitä hedelmiä, niin antaa sen puun rauhassa kasvaa, kunnes se alkaa tuottaa niitä kauniita hedelmiä. Ja sitten kun ne hedelmät ovat valmiiksi kypsyneet poimittaviksi ja luonnostaan irtoavat nautitavaksi, sitten vasta rakennetaan se uusi hedelmäkori josta niitä hedelmiä tarjotaan. Näin on oikein toimia myös tämän Ajasta Ajattomaan matkan kanssa. Kasvakoon puu rauhassa, ja tuottakoon hedelmänsä ajallaan. Sitten vasta, kun tuo kaikki kasvu on valmista ja kaunista, nautitaan sen tuloksista – maukkaista ja ravitsevista hedelmistä. Ja merkittävää tässä kaikessa on se, ettei se valmis hedelmä aukea eikä maistu kaikille. Ja se voi myös näyttää vaikka kuin rumalta tai kauniilta, ollen kuitenkin aina sen arvokkaan kasvun tulosta. Samoin on myös kasvunsa matka, siemenestä aina hedelmään asti. Sekin voi olla kuin rumaa ja kaunista, eikä sekään aina viereltä katsojalle maistu eikä avaudu. Mutta, se on hedelmä, ja sisältää jotain tärkeätä ja elämän tarkoitusta, ja löytää aina sen oikean nauttijansa, juuri sen ravinnon tarvitsijansa. Näillä sanoilla, odotellaan rauhassa tämän Runoilijan sisäistä kasvua, jotta matka kaikkineen olisi oikeata ja arvokasta Runoijan rinnalla kulkea. *
|