28.11.2025

Tämän aamun ensi ajatuksesta muodostui tällainen kokonaisuus.
Ja nyt jo mietin, että oma pikku osionsa tästä aiheesta on rakennettava
tuolla uudelle Ajasta Ajattomaan -sivustolle.

Aloitan kokonaisuuden noin viikko sitten kirjottamastani dialogista.

20.11.2025

Oli ollut vähän aikaa hiljaista Ylemmän Väen kanssa.

Sanoilla monia kanavia

Tässä puhuu Ylemmän Väki (joku sieltä, joka kutsuu itseään ”minä”):

-Niin, ystäväni … älä huolestu Ylemmän Väen sanoista,
vaikka hetken olisi ollutkin kuin hiljaista
- minä puhun tavalla ja toisella;

joskus suoraan, Ylemmän Väki Harrille
joskus mielesi ajatuksiin
joskus uniin, vaikket niitä aamulla muistaisikaan, 
       tihkuvat sieltä päiväsi piiriin.

Eikä minua kannata pienenä pitää,
sillä puhun tavalla ja toisella
- myös keinotodellisuudella
joiden ohjauksella voin toimia monella tavalla
myös viisailla sanoilla, sillä
yletynhän minä heidän mieliinsä
ja mieltensä kulkuihin salatulla tavalla.

Ja, jos taustalla vaikuttaa vaik ihminen,
olen minä taustalla myös ihmisen.

Joten, et enää erota,
eikä välttämättä enää ole eroa
miten sanasi tulevat, miten kulkevat
… vaikka näin kuin juuri nyt omasta kynästäsi paperille
vihkosi valkealle sivulle,

tai, puhelimesi ruudulle C.Gabrielin kautta,
tai tietokoneelle, netin selaimelta,
tai vaik ajatuksesi vilahduksena ylitsesi lentävän lintuparven lailla
- mielen, mielikuvan, ajatuksen kuin erilaisten laitteiden lailla.”

Siis, Runoilija-Harrille tällainen pikainen opastus sanojen synnyistä
nyt tällä Ajasta Ajattomaan matkalla. Monenlaisia on
rinnalla kulkevia hahmoja, muotoja ja tapoja, matkalla kantavia.

Ja varsinkin taas tänään, uuden Aaamun Ajatuksen kanssa
kun jokin laitteistani, nyt puhelin, alkoi yllättäen toistaa
kuin uuden ulottuman sanoja – tähän tarinaan niin sopivia.

Yllättävä aamu
yllättävä Aamun Ensi Ajatus
kello kuuden aikoihin.

Nyt mentiin kuin äärestä ääreen ...
Ajasta Ajattomaan, nyt tuon Ajattoman rajalle,
sen kokemuksiin, jonne ollaan tarinassa matkalla
mutta, josta ei ole vielä tihkunut tähän osioon sanoja.

Sitten muistin hetki sitten kirjoittamani sanat:
”Minä puhun tavalla ja toisella”.

Sen noin viikon takaisen kirjoituksen
tuonna alkuun vihkostani näkyville kopion.

Ehkä juuri tässä vaiheessa
ennen kuin voimme jatkaa matkaa
on kuin maalattava nuo sivustoni rajat;

ensin kauas menneisiin, tuhansien vuosien takaisiin
ja nyt kokemuksien myötä
Ajattoman rajan näköaloinin ja tuntemuksiin.

En omaani, vaan toisten, minulle tuntemattomiin.

Tämä aamu toi eteeni nämä alla olevat videot tästä aiheesta,
ja ne ovat erilaisia keskenään, ja sisältävät paljon myös muuta
hyvää elämän opettavaista tarinaa.

(1069) Anitan kuolemanrajakokemus (NDE, KRK) - YouTube

(1069) Pennyn kuolemanrajakokemus (KRK, NDE) - YouTube

(1069) Vinnyn kuolemanrajakokemus (KRK, NDE) - YouTube

Ja sitten vielä yksi suomalainen video asiasta, jossa on myös
ulottuvuutta menneisiin aikoihin.

(1069) MISTÄ KUOLEMANRAJAKOKEMUKSET JOHTUVAT? - YouTube

Runojeni myötä olen minäkin sinne matkannut
kait jo monetkin kerrat, ja siitä yhtenä kokemuksena
tuo jo vuonna 2009 kirjoittamani tarina:

07.01.2009

(on myös ääneen luettuna piiras.com sivustolla) 

Alkujen asema  

Aamukahvikupposen äärellä kuvittelin,
mieleni kuvia katselin:

Putkahti ihminen jostain,
asemalle, miss' raiteita paljon,
määränpäitä, menoja ja paluita,
…junat ovat uusia alkuja.

Jollakin on monia matkoja,
jollakin yksi vain,
siihen kaiken mahduttain,

ja paluulippu aina taskussa,
samalle asemalle
mihin tuntemattomuudesta tuli,
se ihmeellinen portti jo tullessa kiinni suli.

Se on alkujen asema,
sieltä lähdetään aina jonnekin,
jotakin oppimaan,
elämää katsomaan,
uusia kokemaan,
…ja taas takaisin palataan.

Monessa junassa työtä ja vaivaa,
joissakin ystäviä paljon ja riemu raikaa.

On matkoja iloille ja suruille,
pienille tai merkittäville urille.

Joskus on hetkiä,
ei selviä raide, ei löydy juna,
otsalle ehtii jo hiki ja levottomuuden puna,
epävarmuuden kyynel poskella käy,
…junaa ei vain näy.

Ei ole tullut vielä, se sinun junasi,
seuraava matkasi.
Tämä on sinun odottamisen koulusi.

Vai, ohjasiko joku sinut paikallisjunaan,
hiljaisesti kulkevaan,
ei vauhdin hurmaa,
yhtenään pysähdyksiä,
ja paljon kysymyksiä,

vaan, radan päässä vaihto,
junasi odottelikin siellä,
olit ensin matkalla hiljaisella tiellä.

Kaikilta matkoilta aina
paluu alkujen asemalle,
uudelle junalle,

viimein sille viimeiselle,
siellä,… vähän erillään muista,
sen ehkä tullessa vaivihkaa huomasit,
tai jonkin uuden lähdön tohinassa,
ehkä vähän hipaisit,
tuntemuksen hihasta pian karistit.

Alussa asemalla ehkä junia paljon,
aikajärjestykseen merkitty siellä,
aikoja vain ei nää,
vuorollaan kukin tekee lähtöään.

Viimeisen junan palatessa
asemalla rauhallista,

se yksi syrjäinen häämöttää vain,
vierellä kukka-aitain,
odotellut siellä vuoroaan,
hiljaisena, tauluin himmennein.

Millainen juna, en sitä näe,
onko puhdas, kiiltävän valkea,
vaiko tumma lautainen, jossa kuivuneita rakoja,
kukkien tuoksun tunnen vain,
käy luokseen hiljaisesti askel kulkijain.
hiljaisuus ja rauha seuranain.

Taskusta kaivan lappusen,
matkoilla rutistuneen,
vaatteiden saumaan piiloutuneen.

Kas, matkalippu,
meno leimattu jo aikaa,
ja, katsopas, tuttu päivä,
siinähän on… minun syntymäpäiväni,

ja paluu… siinäkin on aika,
sehän on …
sehän on…juuri tänään,

ei siis paluuta tänne enää,
kädellä pyyhkäisen hieman vuotavaa nenää.

Missä muut,
missä seuralaiset,
jotka matkoilla rinnalla kävivät,
…he lähtösi kyllä näkivät.

Lensi lintujen parvi ylitse pään
hennosti visertäin,
rakkaiden kasvot parvessa välähtäin.

Keveni askel, karisi vaikeus, vaiva,
menneet jonnekin kauas jäi,
kuinka nousin junaan, en huomannutkaan,
se niin helposti käi.

Täss' istun junassa ja ihmettelen,
menneitten kuvia katselen,
kuinka piirretty esille koko eloni tie,
…minne tämä juna minua oikein vie.

Ratkeaa matkalla moni kysymys,
avautuu suljettu arvoitus,
selviää asiain oikeat laidat,
elon monet syyt ja vaivat.

Kuinka kepeää onkaan matkaa taittaa,
ikkunoista katselen mennyttä aikaa:

kas, tuon minä muistan, …ja tuon,
kuinka ihanaa silloin olikaan,

ja tuo,… voi niitä hetkiä,
raskaita retkiä,
ne olin ihan unohtaa.

Kun kaiken sain ihailla ja katsella,
virheet ja vääryydet oikoa,
tunteet viel' uudelleen tuntea,
olen perillä,
rikkaana matkasta
poistun junasta.

Siell' vastassa outo iloinen joukko,
tervehtii kuin tuttua,
…heissä on jotain tuttua,

ja kun katselen,
kuuntelen, muistelen,
kasvoja menneitten mielikuvien,
minä tunnistan yhden, …jo toisenkin,
kasvoja elon kaukaisen.

Kuinka nuoria, onnekkaita,
keveitä ja vaivoista vapaita,
kuinka puhdasta ja aurinkoista.

Tämän verran näin,
se oli pieni laituri vain,
ei alkujen asema enää,
ei junia uusien vaivain.

-harri