)))

                                               

                                  

 

Täss' välillä on matkaa käyty
monenlaista nähty ja eletty
... ei tosin vielä kovin pitkälle päästy, koska... niin ...

ja Tietäjä itsekseen ihmetellyt.

 

02.09.2016

Tietäjän viisautta

Katsoo nyt ulapalle MertenMies
katsoo tulevaansa
unelmaansa
miss' juuri nyt ei näy mitään
vain kuin utuista, vaan kuitenkin kaunista.

-"Mitähän me tuolle?" tuumaavat matkakumppanit
"tuolle herkälle unelmalle, vaivainsa vangille.
Onks siitä oikein ees kippariksi, kun koko ajan on niin kipeä
selästänsä vaivainen."

-"Mitäs me oikein sille? kyselee Taikurikin.
"Oisko jotain ratkaisua kiroilevalle valittajalle?"
 

-"Antakaa sen olla vaan", kuuluu ääni takaa
"hän tekee vain omaa sisäistä matkaa."

Kas, Tietäjäkin oli noussut hytistään
tätä outoa hetkeä todistamaan
tätä tyhjää, vaan niin kaunista.

-"Ei siihen nyt mikään teko auta", Tietäjä jatkaa
"itsensä on se kamppailtava
sisäisensä kuin vamma - herkkä luonne
ain toisia ensin ajatteleva, itsensä unohtava.
Siitä hänen vaivansa."

-"Niitä on vain karsittava pois, niitä huolen aiheita
ikävän raskaita ajatuksia
toisen suruja, joiden kantaja hän liiankin herkästi on.
Siitä itselleen kuin kuorma kohtuuton."

-"Kyllä hällä itsellään tuo kaikki tiedossa on
vaan päätöksien tekoon viel voimaton.
 
Mutta, kypsyy se, ajatus ja voima
kirkastuu unelma ja tulevan maailma
kun vain hän irti pääsee menneittensä vaivasta
suloisesta, kauniista
ja kuin ainaisesta ikävästä mi häntä sisäisesti syö
... ja se juuri selän alueelle hällä lyö."

-"Pään sisällä,
kas, päänsä sisällä on vaivainsa syy
sen takia matka ain hetkin estyy.
Mutta, viisaus kasvaa kipujen kautta
tieto ja taito
ja matkamies terve ja aito.

Joten, antakaa olla huolehtimatta viel hetkinen
ei hän ikuisesti ole vanki vaivojen
ja kun vapautuu hän niistä ja kuin uudeksi taas saa
hän matkaa uljaasti jatkaa.

 
-"No just joo", heräs asiaan jo Förstikin
"ja mäku-oon sille siit monta kertaa sanonu… mut-ei.
Onneks mäenn-oo ihmine."


 

Hiljaa kuuntelivat kaverukset Tietäjän sanoja.
 
Viisaaksi ne ymmärsivät
toisiaan katsoivat ja nyökkäsivät: -
"Joo odotellaan.
Kyllä kait se sieltä jo pian tulee
ja päästään vihdoin matkaan, joka on varmasti upee!"

  #

 

 

15.09.2016

Tietäjän luona

"Hei Tietäjä. Mahdoitkohan kuulla keskusteluamme tuolla kannella. Försti alkaa olla jo hermona, kun matka ei jatku. Tai… ei oikein pääse alkuun."

"Hjuu…", huokaisee Tietäjä. "Kuulin kyllä."

"Niin, no … kyllä se minuakin häiritsee jo, kun ei ole tuulta, joka veis meidät tuonne uudelle selälle uusiin seikkailuihin", huokailee Kipparikin.

"Syynsä on kaikella, ja aina", aloittaa Tietäjä varovasti. "Istuhan tuohon tuoliin, niin kuunnellaan ja katsellaan, josko jokin ratkaisu löytyisi."

"Niin…", Tietäjä aloittaa. "Mitenkäs se kipparin kunto?"
"Selkä vaivaa edelleen, tai oikeammin nuo pirulliset säteilykivut. Ne kiristää ja jäykistää koko kehoa ja rajoittaa eloa. Ei vaan näytä hellittävän. Kipupillerillä pärjää kyllä, mutta eivät varmaankaan kovin terveellisiä pitkään käytettynä", kuvailee Kapteeni vaivojansa.

"Niin, eipä niin. Mutta, mistä johtuu ne kiristykset."
"Niin, sano se, sinähän se Tietäjä olet. Minä olen vain kokija ... ja kärsijä."
"Ja aiheuttaja", huokaa Tietäjä hiljaa kuin itselleen.

"Jaa, no miten sitten", tivaa Kapteeni.

"No kuulehan…", aloittaa Tietäjä. "Eikö kaikki ole tiedossasi jo. Olet itsekin kirjoittanut, ja minä viimeksi sinulle tilaasi kuvasin, muistatko."

"Niin, muistan juu", mutisee toinen hiljaa.

"Mutta, ei elämä ole kuitenkaan niin yksinkertaista, että vain jollain ihmisen teolla tai tekemättömällä voisi kaiken selittää. Kaikella on aina myös ylemmät tarkoitukset ja syyt", kuvailee Tietäjä laajemmin.
"Et saisi itse itseäsi syyttää ja elämästäsi tuomita, vaikka syytä kuin näyttäisi olevan. Katsos, onhan tässä elettäväkin, ja sanat syntyvät elämästä. Eivät elämättömästä, kokemattomasta."

"Niin, mut ... miksi aina kipujen kautta…", huokaa Kippari, kuin vähän alistuneena.

"On ollut muutakin, et vain nyt muista. Sanojen virrat on olleet vuolaat vauhtisikin aikaan. Etkä kaikkia kipujasikaan enää muista", Tietäjä muistuttaa.

"Niin, niin kai. Onhan niitä … ollut".
 

Ja keskustelu jatkuu...
 

 

20.09.2016

Ja Tietäjä laulahtaa

… ja Tietäjä kuin intoutui laulamaan
ja Kapteenin sanoja avaamaan:

Satama on kaunis, ja hyvää elää sille
jolla on aikaa, ja tilaa unelmille
ja sielun vapaus
… ja mielen … vapaus.

Siin' on ystäväin sun ristiriitasi paikka
kauneutta - ja vapautta
vapautta - ja vaatimusta
omaa toivetta - ja toisen odotusta
rakkautta - ja sen puutetta

ja taas vapauden kaipausta
ja sielun puolen haikausta
yhteistä rakennusta.

Tarviiko sanoa sulle enempää…

... kauneuden unohdusta
huolenpitoa ja huokausta
kaipausta ja sen mahdottomuutta
- ja ainainen ikävä yhteistä … ja taas vapautta.

Ja siin' nyt roikkuvat purjeet tuulen odotusta.
Kun nyt ees tietäisit, minne
… selälle, vaiko satamille.

Miten vois toteutua, ett' molemmille.

Ja tulee syys
kylmenee illat ja yöt
kutsuu taas työt:

   On tehtävä.
      On mentävä.
         On lähdettävä, etsittävä.

Toteutettava se tärkeä
mi on kuin utuisena aamuna leijuva usva;
   valoa, vaan ei kohdetta sen takana
   aurinkoa, joka on kuivattava
ja sen tekee se valo, ei usva itse
ei kulkija parka
hän vain odottava usvan laskua ja auringon nousua
päivän kirkkautta
ja tuulen virettä, joka hulmauttaa purjetta

ja pullistaa sen
… ensin yhden
   sit toisen
      sit toisen toisensa perään
sinä matkaasi taas heräät
tään pitkän seisomisen jälkeen

matkaan, joss' on järkee ja kaipausta
   ratkoa elon arvoitusta
      palvella kasvua ja totuutta
         ihmisen osaa ja rakkautta

… joka ei ole sitä rakkautta
mit ihmisten välisiksi väitetään
vaan, sitä rakkautta
mi ikuiseksi tiedetään.

Sitä kohti siis, oi MertenMies!

Anna Förstille suunta … vaikkei hän sitä nyt päätäkään.
Päättääkö sitä … tää päättäjäkään, Kippari itse, Tietäjä hiljaa huokaa.

Hänet vain valittu, tään matkan kulkuriksi.

"Oot kulkuriksi syntynyt sä vainen…"
tapailee taas Tietäjä hiljaisesti hyräillen.

Ja Kapteeni poistuu kiittäen
Tietäjän sanoja miettien ja muistellen:
"Nii'in…"

"Noh! Mitäs se sit sano?", utelee Försti jo, kun Kippari vast portaita kapuaa...

  #

    
...kelluu kelluu...

 

 Ja Tietäjä astui taas esille, kun matkaa oli taittunut reilun vuoden verran. Siis, ollaan matkalla ... jo kauempana.

                                     Siis, täällä    >> Tulevan heijastumia