Tulevan heijastumia 

             Ja tässä on Kippari ja laivan upea miehistö

 
Kapteeni,
laivan kippari

                             

 
Försti,
laivan ruorissa
                     vastaa suunnasta

                             

  Taikuri, ajassa ja sen salassa

                            
(Taikurin historiaa matkan alussa)
                             (Taikurin terveys- ja ravinto-oppi)
  Erakko, tuntemattomissa
                       
edellä kulkija

                             (Erakon historiaa matkan alussa)

  Tietäjä, olevassa ja tulevassa

                             (Tietäjän historiaa matkan alussa)

 
Mystikko
, salaisissa ulottumissa

                            
  Narri, elonsa vapaus

                            
(Narrin historiaa matkan alussa)
 
Taivaan Kuningatar,
valkean kotkan hahmossa

                            

          Tervetuloa mukaan tulevien heijastuksille

                                           *

12.05.2016

Alustukseksi tälle osiolle sopii
                      eräs Erakon aiempi ajatus:
 

02.07.2016

Erakko, edellä kulkija

Hyvät ja pahat

Mertenmies maissa
kerännyt itselleen vaivoja
sisäisiä ja ulkoisia ongelmia
jotka vaatineet korjauksia.

Ja vaativat vieläkin tällä matkalla
sillä kaikki ei ole valmista
- monet vielä salaisia
ja vaativat tutkimusta
jotta voisi havaita, mikä on se syy
joka esille ilmentyy.

Ihminen on laboratorio
ja hänessä kaikki kilpistyy
   niin hyvät, kuin myös pahat
kaikki häneen vaikuttavat
auttaen tai parantaen
tuhoten ja sairastuttaen.

Hän itse, on se mittari
ja laite, joka tuo esille hyvän ja pahan
hänessä näkee kaiken vaikuttavan.

Siis, jos on jokin oire, hyvä tai paha
sen taustalla on aina jokin tapahtuma
tai ympäristön ongelma
joka aiheuttaa muutosta;
   hyvä asia iloa, paha raskautta ja vaivoja
   aikanaan ehkä sairautta
tai vaik kuolema, ellei ole tarkkana.

Vaikka, se nyt aina on ihmisen osana, 
                                     siis, se kuolema
mutta, se voisi olla kaunista
ei sairauden runtelema.

Mutta, niin…
ihminen herkkä, ja kaikkeen altis
ja monenlaiseen valmis;
   hyvään ja huonoon
   eloon suloiseen tai vaik' kuoloon.

Ja vaik terveys ja hyvä olo ois tavoitteena
monesti raskaus on seurauksena.

Mutta, aina on myös muistettava
että moni hyvä, viisaus ja löytö
vast mahdollista on vaivain kautta
- hyvä löytyy vasta pahan matkan takana.

Siksi on vaikea kaikkea tuomita
koska, hyvä synnyttää pahaa
ja pahan matkan takana voi olla kaunista.

Mutta elämässä monesti
hyvää on mahdotonta torjua
ja pahaa on mahdotonta havaita
ja molemmat voivat olla kaunista, tai pahaa.

Aika kaikessa vaikuttaa;
alun hyvän vaik pahaksi vääntää
ja pahan tien hyväksi kääntää.

Siksi, kaikesta elämässä ei voi ohjetta antaa
kun hyvä ja huono jo selässään sen toista puolta kantaa
ja hyvä-paha-hyvä
tai paha-hyvä-paha -ketjuja tulokseksi antaa.

Sano siinä sitten, mikä on hyväksi, mikä pahaksi
ja kun kaikki vielä kiertyy rahaksi, ja rahan vallaksi
- ja hyvä-paha-hyvä -ketju jatkuu jatkumistaan.

Siis, eikö sitten voi sanoa mitään
sillä, jos hyvä pahaksi, ja paha hyväksi
ja edelleen taas takaisin
niin, miten tässä elämässä oikein mataisin.

Ja kuinka paljon työtä synnyttää tuo hyvä
ja kuinka paljon hyvää työtä pahasta
kuinka moni työ kuin arvokasta
- ja kyse aina myös rahasta, ja ravinnosta

sillä, onhan täss' elossa myös syötävä ja asuttava
elettävä ja kehityttävä
ain uutta ja uutta löydettävä
jotta ois mahdollista tää ihmiskunnan kehitys
ja kehityksen takaa ain muutos.

Puutoksen takana muutos.

Voisiko jo kuin lakonisesti sanoa:
Tee mitä teet, tee mitä tahansa
kaiken päässä kuitenkin on hyvää ja kaunista
ihmiskunnan kehitystä ja kasvua
- elon tarkoitusta.

Sillä, kuin paikkansa kaikella aina on
ja elämän kulku ja tarkoitus on tutkimaton.

Ja mitä auttaa siinä, jos osoitan jonkin hyväksi
tai toisen pahaksi
molemmat kiertyvät aikanaan hyväksi, tai vaivaksi
ja taas sen jälkeen paremmaksi, tai pahemmaksi
- ja kuinka paljon arvokasta syntyy matkalla.

-Oi, ole siunattu tämä ihmisen elon tie.
Ja kuka vois koskaan sanoa, minne tämä oikeasti vie.

 


Kertoja
:
-"Kuka tuollaista suustaan päästi
kuka rakenteli ketjujen kulun?

Aai, Erakkohan se
kaukaisuuksia mietti ja tutki.
Antoi vastauksen suoran, kiharan
kaiken kaikessa vaikuttavan.

Jaa'as, mitähän sanoisikaan tähän tuo Narri
joka jo kuin kaiken yläpuolelle kulki."

  #
 

Sinne jäi Erakko touhuihinsa tuntemattomia tutkimaan, kunnes vihdoin havahtui, kun taas uudelleen matkalle lähdettiin.

  #

 

 

28.09.2017 yöllä

Ja näin Erakkokin havahtui hytissään pitkän hiljaiselon jälkeen:
 

Mihin ihmeeseen ihmistä, hän miettii

-Olenko matkalla juurille
kysymyksille suurille
kun mietin, mihin ihmeeseen tarvitaan ihmistä
tämän upean maailmankaikkeuden sisällä
jossa kaikki valmista
ja kaikki niin kaunista.

Mihin ihmeeseen tarvitaan
tällaista itsekästä raakalaista
toinen toistansa vihaavaa tappelevaista
pahaa puhuvaa juonittelevaista
itselleen kahmivaa tappavaista

rakastavaista
vihaavaista
kaiken näkyväisen vain valtaansa alistavaista
itsensä ja elintilansa tuhoavaista.
 

Niin, mihin ihmeeseen tarvitaan ihmistä
kun kaikki kuitenkin oli jo valmista
ja itsessään kaunista.

Miks' piti luoda kuvakseen
miks' lihaksi, mieheksi, naiseksi
pääksi ja alamaiseksi
hengeksi ja kehoksi
hyvän ja pahan tiedon puuksi
tahdoksi ja mieleksi

mielivallaksi, karkotetuksi
tappavaksi ja tapettavaksi
syntyväksi, kasvavaksi
vaivaksi, sairastavaksi
kuolevaksi, katoavaksi
… kun kaikki jo oli valmiina niin kaunista.
 

Kuka tarvitsi tällaista pientä palloa
avaruuden uumenissa
näkymättömissä, löytymättömissä
ja jota avaruus ei varmaankaan tarvitse mihinkään
tuskin se ees tietää meistä mitään.

Ja jos tietääkin;
yhtä tappamista, tuhoamista
sotia ja taisteluita toinen toistansa vastaan.
 

Ihminen hetken rakastaa, mihin sitä sitten
tunnetta ja kiimaa
kiintymystä, vihaa
ajallista valtaa
rahaa, ja taas sotaa.

Mihin ihmeessä tätä kaikkea tarvitaan?

Ja kuka?

  #

 

Jo Tietäjäkin hytissään havahtui Erakon mutinaan:
 

-”Jaa'a, ettet sitten yhtään isompaa asiaa keksinyt.”

  #

 

-Mitäs mutinaa tuolla? kuunteli Kapteeni kummissaan Taikuri rinnallaan ... heistä kun on tullut, kasvanut hyvät kaverukset matkan aikana. Aivan kuin eivät oikein tulisi toimeen ilman toistansa
… vaikka Kapteeni kyllä tietää ja kantaa vastuunsa.
 

-Mistä siellä puhellaan, utelee Kapteeni Förstiltä
joka aina on valveilla ja valppaana laivan ohjauksessa.

-"Entiä, enkä välitä. Mulle riittää tää ohjaus
… tonne oranssiinko edelleen, vai?"

    

-"Sinne sinne", kuittaa Kapteeni. -"Siellä varmaan
kaikki ratkeaa aikanaan, ja matkallakin jo varmaan.
Katso jos näkyy saaria, jos tarttis taas välillä vaikka poiketa."

-"Mäen tartte mitää saaria", tokasee Försti kuin itsekseen.
-"Mut mä kerron kyl, jos jotain näkyy."
(tai... viittisköhä, sehä tarkottaa taas et' matka hidastuu, hän miettii itsekseen)

  #

 

 

24.10.2017

On viel' suurempaakin

-On viel' suurempaakin, huokaa Erakko Tietäjän kommenttiin

kun katson valollani tulevaan
sen pimeyteen, joka valoksi vasta
kun on sen kohta ajassa.

Mutta, valollani minä voin edeltä nähdä
sen pimeyden sisältöä
eikä silloin huoli ole lainkaan se
miks' on olemassa tää ihminen

vaan se, miten nyt selviää hän tulevien keskellä
kun aika kulkee sille kohdalle
kuin elolle kriittiselle.

Ja täällä ollaan edelleen
kaiken sotkun ja tuhon keskellä
ahtaudessa
ravinnottomassa elossa
ja ainaisessa ahneudessa
taistelussa ja pelossa elon mahdollisuuksista.

Tuota kuvaa ei välttää voi
sen valoni nyt eteeni toi.
Eikä kauas ole se tästä hetkestä
vaik' aikaa vielä onkin.

Vaan, ei oikeasti ole riittävästi halua
taistella sitä vastaan
- toinen toisiansa vastaan vain
niitä vähäisiäkin kadottain.

Valoni kuva kuin lohduton
ja vääjäämätön muutos edessä on.

Vaan, toisaalta pakko
… senkin jo nähdä voi
sillä kaiken kuin mahdottomuus
tuon kuvan eteen nyt toi.

Eikä ihminen opi, hamuaa vain
lisää, lisää!
mulle, mulle!
ja oma osa uudet ongelmat vain eteen toi
sillä, suuremman vallalla ja voimalla
tulevia rakenna.

Ja arvot asettuvat kohdilleen;
   arvokkaampia toiset kuin toiset
   ja mahdollisuudet eivät ole tasan

kaiken valtaa rahan valta
eikä hyväntekeväisyydelle enää löydy tilaa
… suuremmat kaiken pilaa

ja jo muutenkin onnettomat
viel' onnettomampia lie
kuin tiedostamaton on heidän tie.

Ja kansoja siirtyy kansojen päälle
elintilalle, vaik minne, kun on pakko
ja muuttuu kaikki, vaik' vallat valtoja suojelevat
monet katoavat
toiset sotivat
eikä rauhaisaa tietä löydy lain.

Tämän kuvan nyt valoni kiilaan sain.

  #

-No JO! huokaa Tietäjä,
olet sinä aikamoinen pimeässä kulkija ja edeltä näkijä.
Onko aikoja valosi kiilassa?

 

-Ei aikoja, vastaa Erakko,
ei täällä, ajan yllä ylemmällä
ole aikoja nähtävänä.
… Tai siis, on kyllä, vaan ei näytetä.

Aikojen tieto ei ole tärkeätä
eikä lainkaan hyväksi
sillä ihminen vain muuttuisi viel' häijymmäksi.

Ja kahminta
oma etu, oma suojelu, oma tila, oma maa
tilannetta vain pikemmin pahentaa.
Siksi on tärkeätä tiedon määrää rajoittaa.

Mutta suuntia toki näyttää voi
mihin kaikkeen tämä kulku vie
ja mitä vihdoin kaikesta seurasi, mitä eteen toi.

Josko vaik' tämä tieto uusia suuntia eteen tois
ja ihminen eri tavoin tulevia päiviään elää vois.

Vaan, (syvä huokaus) … niin, ihminen on mikä on
... vaik' aina on joukossa myös niitä
jotka toivoisivat muuttuvan kohtalon.

 
-Vaan, miten on sinulla, Tietäjä
sehän on kuin sinun tehtävä
tietää aikoja ja paikkoja
ja ajallisten salaisuuksia?
Minulla vain osani kulkea ja tutkia pimeyksiä
siis, tulevan pimeitä, jotka eivät vielä valoksi muuttuneita
viel' piilossa olevia tulevia
nähdä kuvia valoni varassa
havaita saloja, salattuja.
  #
 
 
Kertoja: -"Niin, tuos' kuin toiset veljekset
vaik' hetkin niin toisistaan kaukaiset:
toinen kulkee kaukana jossain pienen lamppunsa varassa
toinen elää kuin ajassa, vaik' molemmat toisessa ulottumassa
mutta, yhteistä heillä on salaisuuksia havaita
... ajassa, ja ajan takana.
  #
 
 

27.10.2017

Ja tuo uusi ääni aiheeseen tarttui.

)))
      -”Kuuntele, sinä Tietäjä, tämä on sinun aluettasi
ja Runoilija, piirrä puhtaaksi tämä tarina.

Ja Taikuri vois mittailla
antaa konkreettisia arvoja
miten kaikkea vois havainnollistaa ja laskea.”

Ja Kapteeni kurkkaa kannen alle ja kuuntelee:
-”Jahas, täällähän ollaankin täydessä touhussa.”

)))    

Olevan ja tulevan ravinnosta

Ruokahuolto
     on se ongelma.
Vaik' kaikkea onkin kuin yltäkyllin
on laatu ratkaiseva.

Ravinto
     ei vain ruoka jota syödä
vaan, ruuan laatu
sen bioenergia, elämän voima
värähtely, mist' voima ihmisen.

- Minä värähtelen.

Ja jos ruoka on vailla tervettä värähtelyä
ei se ruoki ihmistä, vaik' maha täyttyisi
… laskee värähtely, voima
hän alkaa huonosti voida;
   sairaudet, puutokset
      laskee suojaukset ja puolustusjärjestelmä luhistuu
         ihminen lakastuu.

Ja sama luonnossa
   kasveissa
      puissa, pensaissa;
jos värähtely laskee, suojaus laskee
ja tuholaiset valtaa maan
ravinto käy lahoamaan

puut ei jaksa vastustaa
varret ei jaksa tuottaa, kantaa
ihminen teoillaan voiman kuluttaa
luonnon tasapainon tappaa.

Ei saisi kehittää
sillä kasvi ei jaksa kantaa
voima katoaa, vaik' sato kasvaa.

Ei ole energiaa niin suureen määrään, mi jalostettu on
kasville uudelle mahdoton, vaik' oiskin hedelmä kaunis
terttu mahtava ja suuri
ei enää riitä energian juuri
ja kuolee pensas, puu
sato kuivuu, lakastuu
kun kasvin oma ominaisuus vioittuu
ja energia, värähtely loppuu.

Myrkky on vain kuin hoitava rasva
joka ei paranna, vaik' häiriötä tappaa
mut' ravinto katoaa
ravinnon myrkyllisyys kasvaa.
 

Ja jos muutetaan geenejä
et' vois sairaana paremmin vastustaa
ravintoarvo, terveellisyys, katoaa
vaik' hetken viel' kauniilta näyttäisi
ei ravinto ihmiselle värähtele, ei ravitse
seurauksena moni puute
… johon sitten lisäravinne

ja jos sekin on teollinen
synteettinen tuote, ei luonnon oma
vaikutus vähäinen
vain placeboa, jossa sen voima
ja kuntoutus on ihmisen oma.
 

Älä sormeile, ihminen, luontosi voimaa
vaik' näyttäisi se hyvältä
seuraukset sinua ja piankin soimaa
ja katoaa se alkuperäinen tarkoitus ja voima

luonto alkaa huonosti voida
ja sen jälkeen ihminen
jonka taistelu ongelmia vastaan on myrkyllinen.
 

Ja vaik' hyllyt notkuvat kauniita tuotteita
on niiden voima poissa
ja ruuan energia sokereissa ja muunnetuissa ravinnoissa
elämän energiaa antamattomissa
värettä nostamattomissa ravinnoissa
ja sairastuu ihminen vähin erin.
 

Valtaa oudot sairaudet luonnon, ihmisen
pysäyttää kasvun, kehityksen
poistaa luonnollisen terveyden

ja hoidot kukoistaa
pelastustoimet rehottaa
kun ihminen kaikella kahmii ja rahastaa.

Sairaus kasvattaa valtaa.

Kaikki luonnollisuus katoaa
maailma piankin vain sairastaa.
 

Valinnat on vaikeita
mistä oikeata ravintoa
koska kauniit pakkaukset, tuotteet
ei voimaa, terveyttä anna
… ne eivät ihmistä terveenä kanna.

Muista edes ruokasi, vähäinen ravintosi, siunata
sillä on aina hyvää vaikutusta
vaikkei sekään enää kaikkia ihmisen virheitä poista
antaa se vähän lisää aikaa vain
kehoa auttain.

Ei tätä tarvitse kaikkea tajuta
ei ees kuunnella
… ei sillä ole oikeasti ees vaikutusta.

Vaan, ne jotka jaksavat
     he kuulevat
          ja tottelevat.”

  #

 

 

28.10.2017

Taikurin kommentti

-Niin, onhan se niin, huokaa Taikuri,
osoitettava ois numeroin, arvoin
havainnollisin kuvin ja piirroksin
miten kaikki vaikuttaa kaikkeen
mikä oikeasti tekee hyvää, jos tekee
mikä kaikki pahaa, mikä vahingoittaa
mikä vain tuo rahaa, ja kasvattaa valtaa.

Täällä ylemmällä ulottumalla
merellä kuin tuntemattomalla
voi nähdä ja kuulla
ei tarvitse enää luulla, ja valheita uskoa.

Täällä avautuu totuuksia
… vaan, halutaanko niitä kuulla
se onkin jo ihan toinen asia.

Jos ihminen ei vain halua tietää totuutta
ja moni asia on vaikea uskoa.

Ja mistä aloittaa, tää valtava savotta
... onhan näistä jo ollut puhetta.                
>> Taikurin ravinto-oppi
Ja onhan noita monia puhujia maailmassa
ei asiat mitenkään uusia.

Paljon on sanoja aiheista
vaan, onko mitattuja arvoja
… kas kun, monia asioita on kuin mahdoton laskea.
Eikä aina ole edes halua, paljastaa totuuksia.

Ja kuka uskaltaisi vastustaa valtoja
jotka ovat kaiken ajallisen takana.
Jos nyt puhutaan vaikka vain ravinnosta.
Tai sairauksista.

Ne ovat raskaita, ja vaarallisiakin.

Vaikka, niin … kuka uskois Taikurin outoihin mittauksiin.”

  #

 

 

30.10.2017

Uskaltaako kajota

-Voi kauheeta, huokaa Taikuri
uskaltaako kajota
sillä vastassa voi olla, ja onkin
monenlaisia valtoja.

Paitsi, jos ajatellaan, ett' tää kaikki on
vain tarinaa oudosta matkasta tuntemattomien maissa
ja merillä ylemmillä
ja siellä elellä, omilla näkymillä.

Ja silloin voi kuin leikkiä ajatuksilla, vaik' kuinka vakavilla
  piirrellä suuntia
    laskea arvoja ja vaikutuksia
      vertailla oikeita ja vääriä
        kuvitella syntyjä syviä.

Ja kukin itse, lukija, kuulija
saa itse kuvitella
ylemmän ulottuvuuden näkyjä ja kuvitelmia
... vaik' ihan oikeasti
suuntia, syitä ja seurauksia ajallisen ajan tapahtumille
oleville, ja tuleville.

Mutta, kannattaa olla tarkkana, ovatko tarinat vain satuja
tai vaikka ihan todellisia.

Tuolla syvähoidolla, "kaukaisella kosketuksella"
voi olla vaikutusta silloin
… ja miksei vaik' aina
ellei syytä sairauteen löydy ajallisilla;
  omilla, tai toisten teoilla
    elämän tavoilla, valinnoilla
      tai ravinnoilla.

Sairauden alkuperiä:

Synnynnäisiä
     tai syntymän takaisia kaukaisia.
Vanhempien vaikutuksia.
Ravinto.
Ympäristö.
Elämän stressi ja ihmissuhteet.
Asenne ja ajatusmaailma.
Omat ja toisten puheet.
Toisten pahat ajatukset ja aikeet...

Voi, … tää lista ois laaja
paljon on mahdollisuuksia elämässä kärsiä ja sairauksia kantaa
… ja mikä noihin kaikkiin vois apua toiselle antaa.
 

Lääkettä, lääkettä on ajan henkeä … vaan, katso listaa
hoitaako vain oiretta, vaiko etsiä alkulähdettä
- vaik' monesti se on jo myöhäistä
jos on aiheutettu vakavaa vahinkoa.

Mutta kuitenkin... vaik' syy oiskin jo kaukana
vahinko todellista
oireet jatkuvana riesana
sairaus jo vakavana

niin, kuitenkin voi olla mahdollista
vaivan syyhyn kajota, vaik' aikain takaa
ja sitä kautta oireita
vaik' vähin erin hoitaa ja parantaa.
 

-Suuria sanoja!  jo joku kuin aivastaa
vaan, pitää uskaltaa nähdä enemmän, laajemmin
kuin tuntemattomin ylemmin näkymin
kuin mahdottomin mahdollisin

sillä, ihminen ei täss' ole mittari mikään
hän vast' matkalla on, kuin alkupäässä vasta
ja matkan aikana avautuu arvokasta
sitä, mikä on oikeasti todellista

pillerit ja lääkkeet
ovat vain ajallista välivaihetta matkalla suuriin
viel' tuntemattomiin unelmiin.

Sillä, niin paljon mahdollista on
elämä viel' kuin tutkimaton
- ihmiselle tuntematon
ja energiat, värähtelyt
ja ylemmän ylempi kuin fysiikka
mahdollistaa kaikkea.

Mutta, sinne … on viel' pitkä matka.

-Mutta, Taikuri huokaa
nyt voidaan jo nauttia niiden murusia
jos vain on rohkeutta, ja hivenen uskoa
ett' tuo kaikki kuvattu, luvattu, voi olla totta
ja sairauksia, vaivoja voi jo nyt koskea
ihan uusilla tavoilla.
 

Jossainhan ne kaikki ovat jo valmiina
ajallansa avautua.

- Sieltähän nämäkin monet hyvät
ja kehityksen askelet valmiina annettu on
kuin kädestä kohtalon.

… Vaan, mistä ne kaikki pahat
ahneudet, rahat ja rahan vallat... ?

Niin, sieltähän ne, huokaa Taikuri, sieltähän ne
pahat kuin hyvätkin
sillä, paha ain synnyttää hyvää, sitä tarvitaan
ja hyvä taas pahaa, joka pahan kautta taas hyvää;
sitä paha-hyvä-paha
tai hyvä-paha-hyvä -ketjua
joka omalla tavallaan rakentaa kehitystä ja kasvua.

-Niin, huokaa taas Taikuri
vaan, uskallanko tarttua
vai, pitäisikö matkan viel' varttua.

Ois niin paljon kuin uskomattomia apuja!

)))
     -Ei voi suoraan rynnätä suurille asioille.
Vaatii pohjustuksia ja ajatusten kasvua.

Asiat ovat kyllä, eivät katoa. Pitää antaa vain rauhassa avautua,
kuului opastava ääni, joka Taikuria rauhoitteli.

  #

 

 

31.10.2017
Kapteeni huolissaan
Kapteeni yöllä heräsi huolissaan,
-Miten säilöä tätä tarinaa, ettei katoa
vaik' onkin toista ulottumaa.
Niin, onhan se siellä tallessa kaikki
energiassa, ylemmässä muistissa
mut' entä ajallisessa, paperilla
digitaalisissa muisteissa
- jos vaik tulipalo, katois kaikki
vain tuo netti jäljelle jäis
aikansa säilyttäis
ja hoitamattomana katoais sekin pois
- suuriko vahinko se ois.
 
)))
      -Katoaminen on aina vahinkoa
ja kaiken katoaminen aina
mutta, eikö sitä tapahdu koko ajan, ja kaikkialla.
Kuka kaikkea ihmisen elon kasvua tallettaa vois
ja ihmisen historiaa
ihmiskunnan historian kulkua mahdoton varjella
- tietoa on niin paljon
ja joka päivä tallentuisi kuin kirja lisää, yhden ihmisen
miten sitä ees muistiin kirjailen.
Mut' ainoa muisti, mi tallessa on
on ylemmän ylemmän ylimaallinen
                          universaalinen kaiken kattava muisti
siel' on tallessa kaikki
joka askele ja hengen veto
joka sana, joka ajatus, uni
ja sieltä voi kaiken esille kaivaa - kuka vain osaa
ja kenelle se sallitaan
ja aina kun tarvitaan.
Ja sieltä sitä tarvitseville jaetaan, pieniä palasia
kuka niitä kaikkia voisi ees omaksua.
Jonkin raapaisun vain menneistä poimia
annettuna, sallittuna
ja sen varassa rakenna tulevia
ettei uuden ihmisen kaikkea
tarvitsisi uudelleen taistella.
Joku jo taistellut sen
annetun kuin salaisen matkan
ja siitä toinen, perässä tuleva, uutta rakenna
- jonka taas osana ajasta kadota
mut' tuonne samaan muistiin kaikki tallenna.
 
Joten, Kapteeni,
on tarpeellista tuota surra ja valvoa
kaikki on, tai sallittua
ja kuka kaikkea ees jaksaisi tutkia
ajallista vaellusta.
Mut' kaikki mi ajassa ilmoitettu
se ajassa eri tavoin on
vaik' paperit katoaisi kuin annetun kohtalon.
Mut' suunnitelma kaikella kuitenkin on
esille tulla, säilöä
edelleen viedä, tutkia
sit' kadota - tulee sijaan uutta
edelle kulkenutta.
Mut' muistissa ylimaallisen
kaiken ain talteen piirtelen
ja siellä on kaiken kasvun tie
sinne jokainen henkäys vie.
 
Ja sitten on se toinen muisti
sen tieto on tuleva
ei viel' eletty, vaan se elon unelma.
Siitä toisella kerralla, nyt et jaksa. (on yö).
  #
 
 
 
 
31.10.2017
Mitä uskaltaa mitata, laskea
Taikuri huokaa; -Mitä uskaltaa
mitata, laskea, ilmoittaa.

Siihen Tietäjä, joka kuin ylemmän kulkija
ei niin ajallisen vallassa kuin Taikuri
- hänellä on enemmän vapautta.
-”Aikanne suuri ongelma on sokerisairaus
sen vaikutukset kaikkineen
ja ravinnon puutoksineen
kun luonnollinen kaikki katoaa
ja ihminen omaansa tilalle rakentaa.
Mut' ei ihminen ole viisas luonto
ei ihminen ole kehonsa viisas
-vaikea yhtälö tajuta
ihmisen viisaus, ja ihmisen keho
luonto, ja ihmisen teko.
Ihmisen keho ja luonto, siinä viisaus on.
Ihmisen viisaus ja ihmisen teko
siin' on tuho.
-No jo on uho! joku jo taas huokaa,
ruoska jo tuokaa!
Tuhon tie, on oikeampi sanoa
koska siinä on monenlaista ihmisen viisautta
rakennusta, suunnittelua
ajallisen uuden ulottuvuutta
ja apua ihmisen, vaan millä hinnalla
millä tavalla...
sodalla, rahalla ja vallalla.
Sillä tavalla kulkee tää kehityksen tie
hyvä-paha-hyvä -ketjulla
ihminen itseään turmioon vie.
Toinen siin' matkalla hyvää saa
toinen sen hyvän pahalla maksaa
ja aikanaan taas kaikki katoaa;
kehityksen tie - kasvun tie
… on tuhon tie.
Tämä aihe on laaja... nyt et runoilija
enempää jaksa … onhan yö.
 
Seuraavana päivänä jatkoa:
-Niin, tuo on vaikea tajuta, vaan katso
min ihminen keksii ja rakentaa
- tai siis, ajatuksen valmiina saa
hän sen hyvän jo tuhoaa
tai sillä elämää ja sen olosuhteita pahentaa
… mikään kuin ei riitä.
Yhä enemmän ja enemmän vain hamuaa
ja sillä rahaa ja valtaa
vaik' sotaa sillä, tai vuoksi sen
itselleen kaiken omistaen.
Mutta, se on kehitystä, kasvua
matkaa jonnekin, joka muuten ei ois mahdollista lain
ahneuden, kateuden, minä luonteeni piirteiksi sain.
Sillä se!  kasvu ja kehitys, mut' hinta on kova
eikä käy kasvu tasan.
Mutta, syyttääkö nyt ihmistä tästä
kuin menestyksestä 
ja kaikesta mi ympärillämme on
- kasvun vauhti on suunnaton.
Onko lie kuin piirros kohtalon. Voi olla.

Mut' kaikki tää on mielenkiintoista elämää
ja se ruokkii ihmistä, vaik' polkeekin toisia
ja kasvaa kaikki suuntaansa
määräänsä
päähänsä, kun kaikki on kuin käytetty
yritetty, pelastettu, taisteltu, opittu
vihdoin ymmärretty, viisastuttu
nähty, mihin kaikki vie - tai vei.
Ja sitten, niin … uusi alku, jota edeltää loppu
ja aletaan taas alusta
mutta, jo hankitulla viisaudella;
ei samoja virheitä
ei kaikkea enää uudelleen
vaan, vanhasta mennään, jotenkin salaisesti, edelleen.
Ja matkaavat nyt uudet ihmiset
uudet voimat, kehitykset
ja avut saavat menneitten teoista
kasvuista, kehityksistä
- vaikkei niistä kukaan tietäisi
ei muistaisi, ei mistään lunttaisi.
Vaan, se ulottumien takainen muisti
kaiken menneen tallensi
perustan sieltä uudelle rakensi
… niistä kasvuista uuden matkan valmisti
ja taas etenee tää elo ihmisen ihmeellinen
uusia saavuttaen.
Ja se toinen muisti
uutta uusille eteen valmisti
ja johdatti uusiin tuntemattomiin
viel' salaisiin.
Näin on tultu tänne.

Onko jotain uutta auringon alla
takana jo kuin monta polvea;
synty - kasvu - pois
uusien synty - taas kasvu - ja sitten pois
miten kehitys parempi ois
… vanhoista taakoista ja matkojen rasitteista
päästään aina kerralla pois.
Ja alkaa uusi
ilman menneitten jarruja ja taakkoja
kuin aina puhdasta ja kaunista. 
- Aikansa
kunnes taas … niin
on saavutettu se määränsä pää
ja kaikki taas häviää.
Vain muistot kasvusta jää
joka vie kohti jotain suurempaa elämää."
 
 
Sinne jonnekin kaukaisuuksiin, ja kaukaisuuksien taa
tää laivan seurue nyt tähyää
sillä, siellä ei ole aikoja, ei rajoja
ja kaikki on edessä avoinna.
 
-Ohhoh, huokaa Runoilija,
käytiin vähän kaukana
monien rajojen ja aikojen takana.
-Niin, Runoilija, kirjoita sinä vain kaikki muistiin.
Tästä tulee ihan hyvä tarina - ja matka.
-Mut mäenkyl tajunnu tost mitää, huokaa Försti ruorinsa takaa,
... mut eikaimmun tarttekkaa.
-Juu, ohjaa sinä vain laivaa, lohduttaa Kapteeni,
sinulla on siinä hyvä virka.
-Juujuu … ja ainaksvaa tonne oranssiin palloon!
-Juu, sinne sinne, pidä se suunta.
  #

 

 

03.11.2017
Vertauskuvien maa
-Vertauskuvien maa
tää näkyvä vain ylempiä heijastaa.
Ja kun joku kuva, idea, asia, ilmenee ajassa
on sillä parinsa ajattomassa
siellä jo valmiina.
Aikamoinen näköala.
Kehitykset ja keksinnötkin sieltä
kuin omana ideana, mielikuvana, unena
vaik' kuin kuiskauksena
ymmärtämättömänä ajatuksena.
Jokin malli, muoto, ohjauksena.
Tällaisia miettii nyt Tietäjä

kun katsoo Kapteenin ajallisia valintoja;
valkoisen enkelin, ajallisen auton
vaihtoi pienempään enkeliin
ajallisen menopeliin.
Kas, ajallisen maissa sellaista tarvitsee, ei merillä.
Niin, vertauskuvaako sekin, enkelin vaihto ajassa
myöskinkö ajattomassa. Ehkä niin.
Matkan jatkuessa
aikain muuttuessa
tilanteiden, olevain, tulevain
voi hyvinkin olla muutos parhain.
Ja ovathan nuo oppaatkin vaihtuneet matkan myötä
miksei vaik' se enkelikin
- sai ehkä jo uutta työtä.
Ja tää pienempi uusin voimin, uusin ajatuksin
ties vaik' uusin ulottumin
nyt Kapteenin rinnalle vaihtui
kun matkan teko muuttui.
Omat tietonsa, taitonsa hällä
tulevissa tärkeitä.
Tällaisia Tietäjä pohdiskeli kuin itsekseen
ja sisäistänsä kuuntelee.
-Niin, kuka selittää vois näkymättömän meren ja maan
joka sisältää outoja vertauksiaan.
  #

 

 

03.11.2017
Sokerivaivasta vielä
Ja Tietäjä jatkaa pohdintojaan...
-Siitä sokerivaivasta vielä...
on ihmisen riesana
vaikkei sitä kuin tiedä, ellei tutki.
Sokerin määrä, ja muunto viel makeammaksi
ja makeaksi vailla sokeria
teollisia tuotteita
keholle vaikeita, tuntemattomia
aiheuttaen ongelmia
salaisia, tuntemattomia
tutkimattomia … vaiettuja
ja niistä outoja vaivoja
joihin etsitään sitten hoitoja
- hoidetaan oireita, vaikka 
pitäisi ratkoa syitä, ei seurauksia.
Ja tää alkaa jo äidinmaidosta
jossa kaikki on kohdallansa
mut' teollinen korvike on pienelle keholle rasite
ja terveen kasvun este, tai rajoite.
Siitä sitten outo oire
jota taas lääkitse - pakkohan se
vaan, mikä onkaan kaiken vaivan alkulähde.
Tietäjä kuuntelee huolissaan
ajallisen ulottuman (tv) ohjelmaa
ja vaik tietääkin, ettei elämä kaikkineen
ole lainkaan yksinkertainen
ja kaikki vaikuttaa kaikkeen
niin syitä ja kulkuja on paljon
mut' stressi kaikkineen kuin ylivoimainen.
Tarkoitan kehon sisäistä elimistön stressiä
jonka ihminen kuin huomaamattomasti saa
   elonsa valinnoilla
     ravinnoilla 
       vaik kaukaa kantautuvilla omilla kokemuksilla
         ja myös toisten, vaik kuinka kaukaisten
ja kantaa mukanaan.
Vähän siin' Tietäjä pyörittelee asiaa kuin filosofisesti
vailla nimiä
vailla sormen osoituksia
kuin vain ajallisia tiloja, suuntia, valintoja
vaikuttavia syitä ja arvoja,
-Niin, täällä ajattomassa
voi asioita vapaasti katsella
ja nähdä salaisuuksia, joita ei paljasta
... kuin turha vaiva.
Kas, maailma kulkee tavallansa
virtain, voimain vallassa.
Mut' ken kuulee, hän tietää sen.
Ken kuulee, hän tutkii, ja tottelee
eloansa muuttelee
sen valintoja ja tapoja
… välttäen monia vaivoja.
  #

 

 

07.11.2017
Ylemmällä ulottumalla
Ja Tietäjä edelleen jatkaa syviä pohdintojaan...
-Tääll' ylemmällä ulottumalla
on kuvansa kaikella energialla
mi ajassa ilmenevä näkyvänä
- täällä ajalliselle näkymättömänä
ihmisen kuvana ja kuin outona ulottumana
vaik' hyvinkin tunnistettavana muotona
ja kullakin osalla on oma muotonsa
ja voimansa, energiansa
kuin peilikuvana, josta katsella ja tutkia
sen ajallista osuutta.
Ihmeellistä!
Täällä nähdä ja tuntea
jokaisen osan kuin luonnetta
elämän tehtävää ja tavoitetta
sairautta, heikkoutta
elämän ajan aiheutta;
onko pidetty huolta
vaiko aiheutettu vahinkoa, sairautta.
Ajassa on mahdollista nähdä
vain se tila, jossa ollaan
vaan, täällä, ylemmällä näkyvällä
voi nähdä enemmän, ja vaik' kuulla
sen energian kuin puhetta
ja elon vaikutusta
mutta, myös nähdä tilansa oloa kuin kuvana;
onko puhtaan kaunista
vaiko vaik' osin mustunutta
ilmentäen puutetta, sairautta.
Tämä kaikki voi myös kertoa
historiaa, tapahtunutta
mistä johtuu nyt kärsittävää sairautta
ja joka vaatisi, jos mahdollista, hoitoa, parannusta.
-No, mistä me nyt tänne
oudoille näkymille ja kuville?
Mihin liittyy tämä, outo näkymä, 
kyselee Kapteeni yllättyneenä.
-Etkö muista, Tietäjä vastaa, ja jatkaa,
laivamme miehistöä, joka on hiljaisesti ollut
koko ajan matkassa.
Nehän esiteltiin jo matkan alussa
ja olivathan ne mukana siellä viisauden saarella
kun jonossa marssittiin kuulemaan opetusta.
-Juu, muistan muistan, kuittaa Kapteeni.
-Niin, heilläkin on osansa tällä matkalla
tärkeä ulottumansa tarinan rakentajana
ja ajallisen ihmisen elon kantajana.
Katsos, täällä me voimme tarkastella
kuunnella ja katsella
millä kaikella on ollut, ja on
vaikutusta heidän oloonsa ajassa
ja miten ilmenee kaikki täällä 
ajattomalla ylemmällä tasolla.
Otetaan malliksi vaik tuo Sydäminen
ihmisen kuin tärkein ajallinen
sillä ilman sitä, ja sen sitkeää tehtävää
lakkaa kaikkien muidenkin ajallinen voima ja virta
ja joutuu ihminen poistumaan sieltä
ajalliselta tehtävältä.
Ja täältä me voimme nähdä
sen voimia ja väsymistä
arvioida ja laskea sen energioita.
Myös avustaa ja auttaa
jos vielä paljon on edessä matkaa.
Taikuri voi antaa voimia
vaik' tarpeellisia korjauksia
jos vaik' on vaarana
ennenaikaisesti ajastaa kadota
ja jotain tärkeätä jäisi vaik' suorittamatta.
Ja näitä matkakumppaneita on täällä paljon
ja kullakin omansa tehtävä
ja kantavat he yhdessä kokonaisuutta
niin … ellei se viel ilmennyt …
tuota Kapteenin ajallista osuutta.
Hän kun on meistä se ainoa
jolla on tätä kahden ulottuman osuutta.
No, on sillä enemmänkin vielä
mutta nämä kaksi
joilla on ajallisen eloon enemmän vaikutusta.
Ja mehän kaikki olemme täällä laivalla
tuon Kapteenin apuna
suorittamassa jotain outoa ajatusta
jolla on myös tulevan kantavuutta.
Tosin aika kaukaista vielä
mutta arvonsa kaikella on vasta siellä.
Tämä kaikki on kuin Tietäjän
ja tuon uuden äänen yhteistä dialogia
jota laivan väki hiljaisesti kuuntelee.

Tuskin nyt kukaan sen suuremmin ihmettelee,
ovathan he kaikki osallisia tälle unelmalle.
-Noh, Sydäminen, mitä sinulla ois kerrottavaa
tästä matkasta
ja sen ajallisesta ulottumasta
josta sinä täällä olet kuin heijastuvana kuvana,
kysyi nyt Taikuri, joka kaikkea tarkoin kuunteli.
Kerro, mitä kaikkea olet tuntenut
kokenut matkalla.
Sydäminen on hetken hiljaa kuin miettien
sitten hieman varoen aloittaen, vähän ujo kun on...
Ensin pieni huokaus... 

-Niin, onhan tässä eletty ja nähty
koettukin kaikenlaista.
Koko elo yhdessä taivallettu...
pian jo sen seitsemänkymmentä vuotta.
Minähän jo eloa lätkytin ennen kuin näkyville
ihmisen sisältä tulimme.

Ihmisen sydämestä puhutaan niin paljon;
miten sen sisään kätkeytyy yhtä ja toista
tunnetta ja muistoa
iloa ja raskautta...
vaan, ei se niin ole
vaik onhan minulla paljon soluja
joissa on solumuistia eri tapahtumista.

Mutta, se kaikki on vain toiminnallisuutta
tehtäväni hoidon varalle tarpeellista tietoa ja kokemusta.
Siis, kasvamista ja valmistusta elon eri tilanteita varten.
Sillä, kaikenlaista ihmiselossa eteen tulee
niihin pitää minunkin osata varautua.
Minä olen siis kasvanut ja kehittynyt
tämän kokonaisuuden kantajaksi
monenlaisten tapahtumain kautta.
Ja, vaikka olenkin ”vain kuin pumppu”
on minussa monenlaista kasvanutta ennakkoasetusta
joilla hoidan voimakkaita tunteita ja koko kehoa.
Olen siis häneen kasvanut ainutlaatuinen osa
joka osaa reagoida moniin tilanteisiin
ja tunteisiin oikein.
Tuossa olikin jo kuin yllättäen vastausta siihen
jos ajassa annetaan toiselle jonkun toisen sydän.
Osaako se oikein kaikkeen reagoida vieraassa yhteydessä.
Siitä ongelmia, ainakin alkuun, 
kunnes taas oppii uuden kantajansa ominaisuuksia.
Jos yleensä oppii.
Tämä oli vasta tällaista yleistä.
 
Ja sitten, tämän Kapteenin eloa.

Niin, pienestä asti pelkoa ja arkuutta
monenlaista ikävää ja huolta.
Noista kaikista ajallista taakkaa
ja sydämen painetta ja väristystä.
Pelko on pahasta
ja aiheuttaa monenlaista vaivaa ja sairautta.
Tosin, myös vähän sydämen vahvistusta
mutta enemmän pinnallista hengitystä ja hapen puutetta
- ja se taas lujempaa pumppausta
jotta muut elimet saisivat riittävästi kaikkea tarvitsemaansa ravintoa
siis erityisesti verta ja happea.
Tuo turvaa terveellistä kehitystä ja kasvua.
Pärjättiin kyllä, vaik lähtökohtaisesti olinkin vajavainen muodoltani. 
Se jo tiedossa onkin, ja jo ajallisesti korjattiinkin.
Kyseessä jokin kaukaisen ulottuman vamma
solujen ja geenien ongelma
sydämen seudun rakenteen vikoja
mutta, hyvin niillä mentiin, kun ongelmat opittiin ja hallittiin.
Mutta, vaivansa ja aikansa kaikilla vioilla, 
kestävät vain aikansa, sit hajoavat herkemmin kuin terveet. 
Mutta, ajallinen aika on kehittynyt 
tuollaiset rakenteelliset viat havaitsemaan ja korjaamaan, 
vaan ei kuitenkaan solujen muistoja paikkaamaan, jos 
osia poistetaan ja uusilla korvataan. 
Sellaista minulle tehtiin ja sain lisäaikaa. Muuten jo 
saattaisin elää vain tätä ylempää, ilman ajallista vaivaa.
Siinä solujen muistoja lähti, niiden opit ja kokemukset, 
ja tilalle istutettiin muistamatonta, osaamatonta ainetta, 
naudasta rakennettua.
No, ihminen viisas, solunsakin, 
ympärillä olevat puutteen jo pian paikkasivat, 
uudet tehtävät omaksuivat ja auttoivat toiminnan paluussa. 
Ihminen korjaa solunsa ja rakenteensa - tiettyyn rajaan asti kuitenkin.
Tässä kävi hyvin ja toimin taas. 
Ihminen viisas, siis suorittaja ja kohde
- yhteistyötä kaikki.
Mutta, tuossa vain osa kokonaisuutta
alkua ja syntymävamman sairautta ja oiretta.
On vielä elon pitkää vaihetta, surua ja rakkautta
sydämen toimeen vaikuttavuutta ja elon stressiä moninaista.
Niistä sydämelle raskautta, ja keho tarvitsee vahvistusta
ja kun hengitys salpaa ja on pinnallista, tai kiihkeätä
niin sydämen tehtävä on hoitaa ravintoa 
ain kaukaisimpia sopukoita  myöten.
Se on raskasta, ja voi tulla vaurioita, vajaatoimivuutta
ja sähköinen herkkä järjestelmä voi vioittua
saaden aikaan rytmin häiriötä.
Ihminen on herkkä kapistus kaikkineen
rasituksineen, iloineen, murheineen.
Sitä pitäisi huomioida ja hyvin kohdella
eikä etsiä sen äärirajoja.
Jos vaik se vahvistuukin kaikesta
on vaarana väsyä ja vaurioitua
ja jollei saa rauhassa toipua
voi tulla monenlaisia ongelmia.
Näin vastasi Sydäminen
kuin osin myös koko kehon puolesta
vaik' kullakin osalla on omansa toimensa ja huolensa.

-Puhukoot kukin itse omasta puolestansa.
-Niin, hyvinhän sinä nyt pärjäät, toteaa Taikuri
kun Sydämisen tilaa taidoillaan mittaili. Ihan kiitettävää luokkaa. Ysi.
Ja tuosta kuin huomaamatta päästiin Taikurin ulottumaan,
mittaukseen kaiken ajallisen ja ajattoman yli.

-Kaikki on mitattavissa, hän sanoo, kuten tuon Sydämisenkin tila.
Ja paljon on myös hoidettavissa, jos jokin ei ole kunnossa.
-Ja Taikuri outo taidollaan
pystyy tarkoin tutkimaan, joskus myös korjaamaan
koskettamaan ajalliseen ulottumaan;
hetkisen vaivaa auttamaan, parantamaan
ja kaukaisen ulottuman vaivaa koskemaan
johonkin vuosien takaiseen
tai vaik sukujen ja sukupolvien takaiseen
jonka näkee hän kulkeutuneen ihmisperimän myötä soluissa, geeneissä
jossain oudoissa sisäisissä, tutkimattomissa
missä vaivan alkujuuret on.
Tunnettava vain, onko vaiva vaik tarpeen, vaiko tarpeeton
kuin turha taakka ihmisen, seurauksena tuntemattoman syyllisen.
-Isoja juttuja, huokaa Taikuri.
Ja jos Tietäjä viel joskus voimillansa kasvaneilla
vois nähdä ja sanoa
mikä oikeasti on kaiken takana.
-Vaan, onko se tarpeellista
kuvata aikoja, tapoja
nykyajalle kuin tuntemattomia syitä ja seurauksia.
Niitä vaikea ihan oikeasti tajuta.
Siis, jos oikeasti vaik puukko niskaan, kirves selkään
nälkä, jatkuva puute, aliravitun elo, pelko
sota, kauhu, vieras valta, jokin outo paha...
ja siinä sitten kaiken keskellä uuden elämän alku.
Oliko siinä silloin terve solu?
Ja siitä sitten soluvaurio, epämuodostuma, puute
joka jatkanut kulkuaan ain näihin päiviin asti
aiheuttaen salaisia ongelmia, joita vaikea hoitaa, tutkia.
Voiko niistä parantua, vaiko vain lääkkeillä oireita.
Aikamoisia tulevan haasteita.
Ja aina siis myös tunnistettava
onko vaivalla kuitenkin tarkoituksia
joiden kautta elämän tärkeitä valintoja
ties minne asti ohjaavia, kantavia
vaik toisia auttavia.
Vaatii siis viisautta ja taitoa
ja ylemmän ylemmän näkökykyä aitoa.
-Vaan, mistäs me tänne taas
kaukaisille ulottumille, tiedustelee Taikuri
)))
      -Minä vähän ohjasin, kuuluu ääni
autoin ajatuksille, ajallisen tärkeille,
vähän oudoille ulottumille
- tulevan kasvun suunnille.
  #

 

 

10.11.2017
Vitamiinimittauksesta
Taikuri tutustui mittaukseen, vaan...
-Mik' on arvot ihmisen
mikä tulos mittauksen.
Kuka määritteli arvot rajoillen
kuka laitteen toimimisen.
Kuka tunsi ihmisen
kunkin erillisen.
Niin, paljon on tuntematonta
niin paljon arvoja;
  mitkä oikeasti oikeita
    mitä yhteisiä vaikutuksia
      mitä syitä, seurauksia.
Ja onko jokin syy
ett' joku hetken toisenlainen.
Keho erilainen, viisas;
  elää, touhuaan omiaan
    pitää huolta, muuntaa, vaimentaa
      nostaa, kasvattaa.
Mitä tuntee, tietää, ihminen ihmisestä
sisäisestä toimesta.
Päättänyt vain: tuo on noin
tuon kuuluisi olla tuollainen
… tieto vajavainen.
Pitäisi tietää, mitä oikeasti mittaa
ja mitä ei viel ees keksitty
niillä kaikilla vaikutusta.
Ei ole vain A, B, C,
vaan harmonia
elimistön orkesteri
jonka kaikkia soittajia
ei vielä ees esille tullut
… ihminen liian paljon viel luullut
eikä jokaista soitinta ees kuullut.
Hämmennystä vain vajavaisista tiedoista jonkun hyväksi.
  Kuka maksaa?
    Kuka hyötyy?
Sillä, kaikkea ohjaa raha
ja kaikella takana valta
jonka ohjausta, tavoitetta, tulee laitteella tukea.
Ei ole puolueetonta
vaan, johdattavuutta;
  suihkeille
    pillereille
      lääkkeille
        hoidoille
… liian monesti turhille.
Piti tuokin nähdä ja kokea
kuin ensin vähän uskoa
sit perään heti jo taas horjua.
Mittaus on ihmisten vajavaisuutta.
Mitä oikeasti tiesi taustalla oleva.
Tekniikka lie oikea
mut' arvot, maailmankatsomus, opetus
tieto, viisaus
vastaan kaikkeus
sen viisaus, totuus.
Valtava ero;
toinen kasvava muuttuvainen
toinen muuttumaton, oleva.
Kumpaa tulee uskoa.
- Oli kädessä vain pieni metallipalikka.
  #

 

 

11.11.2017
Taikurin terveystaikoja
Taikurin taikavettä
-Kuulehan Kippari, huikkaa Taikuri
minua juuri rohkaistiin mittauksiin sinun elosi parhaaksi
… siis sen ajallisen osuuden
ja, miksei myös ylemmän, viel kovin tuntemattoman
... niin, kuulehan tätä:
Kaivovettä oot kaivannut, oikein hyvää sellaista.
Lähteestäkin sitä tänne raahannut, silloin kun se on ollut hyvää.
Viimeksi ei enää, pintavesi ja sateet sen sotkeneet.
Et enää sitä ottanut.
Mutta siis, kuulehan tätä:
Sun ajallisessa kodissasi, josta siis on yhteys tänne
ylemmälle tasolle
laivalle, jossa me kaikki nyt olemme
niin, sinulla on siellä hana
josta tulee vettä, puhdasta
… tai, niin ainakin sanotaan
ja taas klooria lisätään juuri sateiden ja pintavesien tähden.
Sen bioenergiakenttä, siis sen elämän voiman kenttä, on enää kolme senttiä
sisältäen monenlaisia haittoja ihmiselle
eikä lainkaan hivenaineita, vitamiineja
eikä mitään muutakaan sellaista, mikä on tarpeen keholle.
Ja koko elolle.
Niin, kuules, minä löysin nyt tavan
millä saat sitä hyvää lähdevettä joka päivä, ja viel parempaakin
ja suoraan siitä omasta hanasta.
Katsos, tehdään näin...
Tämä siis vaatii vähän salaisia voimia
mutta, minähän olen myös Maagikko, ja Parantaja
ja … ovathan ne tavallaan kuin Taikurin taikoja
vaikkakin ihan todellisia.
Ei mitään silmänkääntötemppuja.
Noniin, 
ensiksi minä poistan siitä hanavedestä kaiken myrkyllisen
ja keholle epäterveellisen. Silleen henkisellä käskyllä, tai pyynnöllä vain.
Silloin vesi on aivan puhdasta, ilman mitään toksiineja. 
Mutta ei siinä silloinkaan vielä mitään värähtelyjä ole
eikä bioenergiaa, sitä elämän voimaa.
Sitten lisään siihen samalla tavalla, salaisella pyynnöllä 
kaikki sinulle tarpeelliset tunnetut hivenaineet ja vitamiinit.

Sitten lisään vielä kaikki sellaiset hivenet ja vitamiinit
joita ihminen ei vielä ees tunne, mutta mitkä ovat elimistölle tarpeelliset.
Ja näin siitä tulikin jo oivallista vettä.
Sitten nostan sen värähtelytason kehollesi sopivaksi, ja avot!
siin' on sulla lähdevettä, tosin vielä parempaa kuin yhdestäkään
luonnon omasta. Vaikka, kyllä jossain maailman kolkassa on vieläkin
parempaa, mm. Brasiliassa eräässä hoitavassa paikassa. Siellä on 
vedessä todella korkeat värähtelyt ja voimat. Ehkä varmaan jossain muuallakin, 
vaan en nyt juuri tiedä niitä paikkoja.
Sitten lopuksi vielä se veden siunaus kehosi parhaaksi, ja kiittäminen siitä.
Näin se vesi on juuri sinulle valmistettu, tarpeelliset ravintoaineet lisätty
ja värähtely nostettu sinulle sopivaksi. Nyt siinä on aivan valtava bioenergiakenttä,
ja se hoitaa sinun kaikkia osiasi, niin näkyviä kuin myös ylempiä.
Jos se hanavesi oli bioenergialtaan kolmosen luokkaa, vailla minkäänlaista värähtelyä, 
niin tämä ihana valmistettu neste on jo yli viisisataa! Jotain tuntematonta yksikköä.
Tähän nyt loppui sinulla se lähdeveden kantaminen.
-Hienoa, Taikuri. Tuo kyllä helpottaa eloa jo hurjasti.
-Ja samalla se puhdistaa ja parantaa kehoa. Antaa elinvoimaa, jatkaa Taikuri.
 
Kehon puhdistus
-Niin, ja tuosta veden puhdistamisesta keksin samalla, että...
samaisella pyynnöllä voin puhdistaa myös kehoasi kaikesta
elon toksiinikuormasta. Siis kertyneistä myrkyistä.
Tuo vesikin tekee osansa, joten odotellaan ja katsellaan sen vaikutuksia.
Aika paljon sitä ajan tuomaa myrkkykuormaa on kehoosi kertynytkin, 
tosin paljon vähemmän kuin keskimäärin ihmisillä.
Elintapasi tuottaa niitä vähemmän.
Mutta, nyt ne lähtee pois vähin erin. Viikossakin jo paljon.
Mitäs sanot, Kippari?
-Hienoa sekin, ja tarpeellista kaikkineen, toteaa Kapteeni kiitollisena.
-Mutta hei, vielä... tuo vesi on hyvää kylmänä
mutta, kun keität sen sähköllä kiehuvaksi
katoaa siitä aika paljon hyviä aineita. Ehkä puolet energiasta
vaikka, hyväähän se on edelleenkin.
Pitää muistaa aina se siunaus.
Ja, pystyyhän sitä energiaa vielä valmiissa ruuassa tai juomassa
taas takaisin lisäämään, mutta ei ihan kaikkea kuitenkaan palauttamaan.
Se sähkö ja kuumennus, nehän siitä aina voimaa vie.
Ja varsinkin mikroaaltouuni, tai se induktioliesi, nehän vievät siitä lähes kaiken.
Onneksi sinulla ei ole sellaisia vehkeitä.
Keitoissa sama juttu. Tähän hyvään veteen tehtynä, 
mutta kasvikset kadottavat voimiansa kuumennuksessa.
Muista taas valmiin ruuan ravinteiden lisäys pyynnöllä, ja siunaus kiitoksen kanssa
palauttaa melkein kaiken alkuperäisen.
 
 
Infrapunasauna, höyrykylpy ja suihku
-Ja niin, poikihan tuo edeltävä tutkimus myös lisätietoa muuhunkin kehon hoitoon
mm. infrapunasaunaan ja höyrysaunaan. Ja suihkuun myös.
Myös infrapunasaunan värähtelyn tason ja höyrysaunan höyryn saa pyynnöllä 
muutettua monin verroin terveellisemmäksi. Samoin suihkun veden laadun, 
kuten tuolla yllä; myrkyt pois ja hivenaineita tilalle.
Nuo kannattaa muistaa.
 
Juomat
Ja kaikki juomatkin kannattaa käsitellä samalla tavalla. 
Muuttuvat nekin paremmiksi ja terveellisemmiksi.
-Oikeinpa olet ahkeroinut, Taikuri. Kiitos vaan.

Kehon huoltoa
-Niin, ja oli tässä vielä muutakin terveydenhuoltoa sinulle.
Hyvänä voiteena iholle, silmillekin ja hampaiden huuhteluun
on tuo merisuolavesi. Kuunteles...
Ota pari desiä sitä hyvää valmistamaasi vettä, kylmänä.
Siihen lisäät teelusikallisen isorakeista merisuolaa
ja noilla samoilla pyynnöillä kaikki hivenet, vitamiinit,
värähtelyt ja bioenergiat kohdilleen, 
niin sillä kyllä hoituu moni vaiva ihosta, silmistä, suusta.

Monet kemialliset tuotteet ovat kyllä aika myrkyllisiä sinulle.
Tällaista tänään Kipparille keksin. On siellä ajallisessa elossa 
aika paljon huomioitavaa tuon ajallisen kehon kanssa.
-Niinpä, on täällä kaikenlaista. Mutta, olet sinä melkoinen
Maagikko-Taikuri noine temppuines.
... Tulikohan minulle vaik elinvuosia lisää.
-Noo, se ei ole näissä käsissä sen valta, mutta 
terveempänä varmaankin viel tää pitkä matka.
  #
 
 
 
 
13.11.2017
Aivot ja muisti
Aivoja tutkitaan
havaitaan, ett' jokin toiminta aktivoi jotain osaa aivoja
niin se tekeekin
vaan, siin' kohdassa ainoastaan
tapahtuu tiedon lähetystä ja vastaanottoa.
Sillä, muisti ei ole aivoissa
vaan, aivojen takana, sen yllä
ylemmällä tasolla
josta tietoa haetaan aivon kapasiteetilla, eli ohjelmalla
ja aivojen ohjelma
jakautuu eri paikkoihin aivoja
… jossa siis tapahtuu eri aiheiden vastaanottoa.
Eli, aivot...
ovat vastaanotin tiedolle tallennetulle
ja ylimaalliselle ulottuvuudelle
eli, niille uusille ideoille, oivalluksille
näyille, unille, unelmille
jotka eivät vielä ole ees omia.
On siis muisteja ja muisteja.
On omat muistot
opit, opitut, saadut
omaksutut kokemusten kautta
ja kuin huomaamatta alitajuisesti
ja sitten on muistoja
jotka ovat kaukaa, toisilta jo edeltä kulkeneilta 
vaik' samalta ajalta, mutta asian löytäneiltä, saaneilta
joita toinen voi näin jatkaa.
Ei kaikkea tarvitse uudelleen ilmoittaa.
Ja sitten on muistot
jotka ovat tulevien muistoissa, muisteissa
valmiina tulossa
joita tarvitaan ajassa
ja oikealla ajalla.
Ei liian aikaisin
hukkaan vain menisi ymmärtämättömänä
… pitää ensin kehittyä
sitten vasta saada
jotta voi kehitykseen vastata ja sitä jatkaa.
Liian varhainen on ymmärtämätön
ja liian myöhäinen on tarpeeton.
Ja sitten on muisti
joka on kuin se 'lihasmuisti'
toiminnan, liikunnan, elimistön toimen kaikkinainen muisti
… se on itsellä aivoissa
ja sillä tapahtuu kaikki arjen askare;
käden, jalan liike
silmän katse, syönti, juonti
ja kehon sisäinen toimi.
Ja sillä on nimi ….. ?
Ja nyt,
jos on ongelmaa muistamisessa
vanhain opittujen, nähtyjen, koettujen, palauttamisessa
kyse ei ole aivoista ja sen tilasta
vaan, yhteydestä muistiin
siihen ylempään osaan, jossa muisti on.
Tuo yhteys on kuin kehon näkymätön osa
… niin kuin se onkin, kehon ylempää ulottuvuutta
näkymätöntä, kuin salattua
mutta automaattista toimivuutta.
Ja tuo yhteys saattaa, ja monesti myös voi, häiriintyä eri tekijöistä;
on stressi, kiire, paine
väsymys, vähä uni
ravinnon laatu, huume
jokin henkinen häiriö
värähtelyjen vaarallisuus, sähkölaitteet
pelko
tai vaik' elon tarkoitus
puolustusmekanismi
tarkoitettu unohdus
tarpeeton asia
ei kaikkea tarvitse muistaa, ei mieleen palauttaa.
Monimutkainen, mutta selkeä rakenne.
Ja jos muistia on tarvis palauttaa
on hyvä yhteyttä kuntouttaa
ja sen värähtelyn tasoa nostaa
… se yhteyden ongelmaa korjaa.
Ja se värähtely on korkeampi
kuin ihmisen itsensä väre
koska se on kuin henkistä ulottumaa
näkymätöntä ihmisen osaa
hienojakoisempaa toimea.
Sen värähtely on korkeampaa
sitä tulee vain kuntouttaa ja nostaa
palauttaa ylemmälle, aiemmalle
tai vaik' ihan uudelle tasolle
riippuen mille muistille halutaan yhteyttä vahvistaa;
omalle
vaiko ylemmälle, universaalille.
Niin, siksi sinun piti tätäkin kokea
kuin muistoja kadottaa
jotta etsisit ja löytäisit tään rakenteen, mikä nyt ilmi tuli.
Ei muistissa vikaa, vaan, tarkoituksen tähden
opin tähden
tiedon tähden
löytämisen, saamisen tähden.
Etkö muista, olet omasi laboratorio
ja siihen sisältyy kaikki mi ihmiseen liittyy
niin näkyväinen ulottuma
kuin myös näkymätön ulottuma kaikkineen
myös ihmistä ylempineen.
Siis, havainnollisuuden tähden vielä...
aivot on kuin muistilevy tietokoneessa
eri paikoissa levyllä on erilaista asiaa, ohjetta
ohjelmaa ja ohjelman pätkää
ja niistä kohdista käynnistyy toiminta.
Ei tieto itsessään ole siinä, vaan siitä 
on ohjaus ja käsky, mistä tieto noudetaan.

Siis, kuin se taulukko joka rakentuu elon aikana.
Ja jos taulukko vioittuu, yhteys tietoon katoaa
vaikka tieto itse ei.
Tuo vaatii korjausta, jos tulee ongelmia
hakutaululukon korjausta
ja siitä sitten sen yhteyden ulottuvuutta
sitä näkymätöntä osuutta
sen värähtelyä.
Nyt sinulle, toiminnan palautus:
Aivojen värähtelyn nosto.
Yhteys omiin muistoihin
… vaan, ei kaikkea tarvitse esille saada.
Yhteys universaaliseen on ollut aina
mutta, sen tiedon määrää kehitys ja aika.
Tapahtui aivoissa kuin version päivitys 9.1 ...2, 3, 4 jne.
Jatkoa aamulla 13.11.
Ja sitten, on olemassa viel' suurempi muisti
universaalisen muistin sisällä.
Se on ajallisen ja ajattoman muisti
jossa on talletettuna kaikki mennyt ja viel' tuleva.
Kuin käsittämätön ulottuma, ajattelee ihminen
joka ymmärtää vain ajallisen
ja sen ajattelutavan; ajan, menneen ja tulevan
ja olevan
mut' kaiken yhtäaikaisen kuvan näkeminen on mahdoton

- ja niin sen tulee ollakin
vaik' aina on olemassa niitä, kuin luonnon oikkuja
joilla on mahdollisuutta katsella menneitä ja tulevia.
Annettuna, ei otettuna.
Luvalla, ei luvatta.
Tarkoituksensa kaikella, ja kuin todistuksena
ett' sellainen muisti on olemassa.
Sitä vain ei niin tajuta
kuvitellaan vain olevan jotain ihmisen energioita
vaikka osansa silläkin
yhteys, kuin avain hän itse itselleen on
menneisiinsä ja tuleviinsa kohtalon.
Mut' yhden ihmisen elo kaikkineen
on kuin vain yks viivan piirto
yks silmän räpäys, siinä suuressa tiedon virrassa
joka jatkuvana kulkee ees ja taa
sitä kasvattaa hän, ja uusia ravittaa.
Mut' muisti tää universaalinen
on kaiken elollisen perusta, 
jonka päälle ain rakennetaan uutta
joka taas on seuraavan uuden perustusta.
Ja sitä tietoa on paljon;
monien sukujen ja ihmispolvien kautta kasvanutta
ja jatkuu matka kuin itseään toistaen
vanhoja kadottaen
ja uusia kasvattaen.
Synty-kasvu-pois -ketju on jo tuttu
mutta tämä suuressa mitassa.
Pienessä mitassa toteutuu sama koko ajan ihmisessä
ihmisen suvussa, ja luonnossa.
Maailmassa ja kaikkialla kaikessa.
Tämä nyt muistista ja suuntaa antavana.
Ja kuinka tuota kaikkea vois ees tarkoin kuvata
… iankaikkista rakennusta, josta löytyy kaikki
ja jossa kaikki on tallessa.
Ja kuin aikamoista sotkua
vaan, ei mikään vailla tarkoitusta.
Kaikki on ihmisen
ihmiskunnan
suuren luomakunnan kasvua ja kehitystä
kohti tulevia, viel' salattuja.
Nyt ollaan jo kaukana, ajallisen ihmisen mitassa
vaan, ajattoman ulottuman matkassa viel' kuin paikalla.
Tuosta voi vain kuvitella kaikkeuden suuruutta.
Tuossa kuin huomaamatta kävi niin
ett' ohjaava ääni Tietäjään sulautettiin.
Ja min puhuu nyt Tietäjä suunsa kautta
on taustallansa ulompi ulottuma
jost' hiljaisesti kuuntelee kuin salattuja sanoja.
Kasvun tie siis hälläkin kohdallansa.
Ja tuo Kippari on kuin herkkä anturi 
ajallisen ja ajattoman maissa.
Jotenkinhan tämä kaikki on koettava inhimillisesti.
Tosin, joskus tää matka on hälle vähän raskasta
mutta, kaikessa ain oma tärkeä paikkansa
kuin kartoittaa kokonaisuutta.
Kapteenin eetterikeho on yllättäen kovasti kasvanut.
-Mikähän siinä, hän ihmettelee.
-Vahvuus on kasvanut ajallista vastaan, ties Tietäjä kuullessaan,
kuin suojamuuri valvomaan matkan rasitusta.
Taikurikin tuon mittasi ja todisti. -Hyvin menee, Kippari. 
Ja matka jatkuu...
     
  #
 
 
 
 
14.11.2017
Tietäjä kuvaa Kapteenia
Jos Tietäjä nyt taidoillaan kuvasi tuota Kapteenin elämää
täss' elämän ja ulottuman rajamaastossa
ihmisten ilmoilla ja ylemmillä ulottumilla
niin, todellakin...
-Onhan se elonsa yhdenlaista laboratoriota
sairautta ja vaivaa
… vaik' elonsa kuin vailla vaivaa;
kaikkea kun on, ja kuin ei kuitenkaan
itseänsä saa taidoillansa koskettaa
apuansa antaa ja parantaa.
... Ja Elämä opettaa.
Ja apunansa hällä
on Taikuri taitavainen
ja minä, Tietäjä tietäväinen
-Ja MÄ KANS … oon! kuuluu kannelta.
Niin, ja tuo aina uskollinen seuralainen
pikk.... tai siis, eiku … tuo upea koala-karhu, Gennart
joka nyt laivalla vastaa perämiehen hommasta.
Förstinä siis.
-Nih!
Ja runoilija, kuin väsymätön, kaiken piirtelee muistiin
ja siirtelee talteen ihmisille nähtäväksi
… ajallansa, ja tavallansa.
Mut' oppia ikä kaikki, ja Kapteeni kasvavainen
kuin monitaitoinen
ja hänen kauttansa kaikki ajallisiin siirtyy
näkyville piirtyy
sillä, ilman häntä ei ois meitä muitakaan
ajassa ja ajattomassa matkaamaan.
Eikä tässä vielä kaikki.
Kasvu kuin alussansa vasta, edelleen, ja aina vaan
jokainen päivä, ja yö, uutta rakentaa.
Kaikki ihmistä auttaa ja johtaa tulevaan
- tavallaan, ja ajallaan.
Tuntonsa kasvu, tietonsa, voimansa
ja hän on meistä ainut, joka toimii ajassa
ja ajallisen ulottumassa.
Hän on se välittäjä kaikelle
tiedolle, taidolle, viisaudelle
käden kosketukselle, toteutukselle
mitä kaikki voi ajassa vaikuttaa
miten voi ihmistä auttaa ja parantaa.
Mikä kaikki voi auttaa matkalla tulevaan
ja mikä on se suuri salaisuus, kun sanomme,
ett' olemme matkalla unelmaan.
Tuo kuin tilannekatsaus kaikesta matkasta
vuoskymmenten taipaleesta
jossa nyt olemme edenneet tänne kaukaisille merille
ajalliselle ja ajattomille näkymille.
Kuin salaisuuksien seilille - sille viimeiselle
mut' kuitenkin kuin ikuisesti jatkuvalle.
  #
 
 
 
 
16.11.2017
Monenlaisia vaivoja
On tilanteita
joiss' vaivan on annettava olla
- koskematta
sillä on muuta tarvetta
elämän arvoa ja ohjausta.
On vaivoja
joista ikäviä vaikutuksia
eloa rasittavia ja jarruttavia
kasvua antavia, opettavia.
On tarpeellisia elolle
kuin kokonaisuudelle
jolla vaikutusta koko ihmiskunnalle
kehitykselle.
Niidenkin on annettava olla.
Sitten on niitä
kuin tahattomia vaivoja
toisen, tai toisten, aiheuttamia
vailla yleistä tarkoitusta ja opetusta
- vain vaivoja
syyttömän kantamia
eloa vaivaavia
kuin turhia
… vaikka kuitenkin kaikella
omansa tarpeensa.
Tällaisen voi ottaa pois
ett' elo kantajallaan helpompi ois.

Pois ottamisella on tapansa.
Toisen voi kuin kuivata
vähin erin vapauttaa vaivasta;
vaatii tottumusta ja kasvua
oppia uusia
elimistön valmistuttava ja rakennuttava uudelle perustalle
vaivasta vapautetulle.
Ja toinen tapa
on ottaa kaikki kerralla pois.
Se ihanin näistä ois
kun vaiva, elon häiriö, taakka
on kerralla poistettu pois.
Siin' ei enää kuivata
vaan tulee vaivaan tarttua
että se sairas kohta saa kokonaan parantua
- se on pois otettava
aukko, kohta, paikattava
ja arpi hoidettava.
Oireet kadottava!
Tunnista kohta kaikissa.
Sitten joko:
a) hoida, helpota
b) kuivata
c) poista kerralla, kokonaan kadota
Ensimmäiset (a ja b) jo tuttuja.
Mutta (c) kokonaan pois, kadota;
tulee tarttua
ottaa pois
hellästi kohdella, palvella
rakkaudella irrota särkevä, säteilevä energia
sillä, se on elämän arvokas aine
ei mikään peto päällekäyvä
vaan, aiheutettu vamma
mielen, kehon, oire
muisto, tapahtuma
herkän mielen jo unohdus
peitottu kokemus
kytevä kosketus
kuin koteloitunut tapaus.
Se esille nosta
kotelo poista
ei tarvitse avata, muistella
- anna olla salassa
älä ala kaivella
siitä pian turhia vaivoja.
Korkeintaan havaita ja todeta
sitten poista
nosta pois, kuljeta
sisältä kuin liu'uta vaivan aiheuttaja
aineenvaihdunnan vamma
tai muu eloa rajoittava;
paha katse, sana, kohtelu
herkän mielen lovi
josta vaivalle koti.
Siitä pois
paikkaus
kuin silitys, kiitos
sit' unohdus
kehon stressin ja vaivan vapautus
- vapaus!
  #
 
 
 
17.11.2017
Kapteenin yöllinen huokaus
-Ei enää lisää vaivoja
joista asioita oppia.
Täytyy olla muitakin tapoja ongelmiin tutustua;
läheltä seurata, kuunnella
kirjoittaa muistiin
oppia, kokeilla
tarjota apua ja katsoa
miten toinen alkaa toipua.
- Sitten uskoa.
Ei enää uusia vaivoja
niistä jo arvokasta tietoa ja tapoja.
Ei uusille vaivoille enää voimia
ois vielä elämän halua.
Saako tuollaista toivoa 
anoa terveyttä ja vanhoista kaikista toipua ja parantua
niistä oppia
ja niiden kautta muille apuja?
Voinko vapautua?
Ei matkasta vielä
vaan oppimisen raskaasta tavasta;
itse kokea
ja sen kautta oppia.
 
)))
     -Pitää vain anoa viisautta ja voimia
ja uusia tapoja, hän kuulee ohjeita
ja itsekseen jatkaa: -Anna vapaus vaivoista
raskaasta oppimistavasta
ja anna, opeta, kuulla viisauden sanoja
kynällä ja paperilla
kuin yliluonnollisilla voimilla ja kyvyillä.
Anna valoa!
  * 
)))
      -Sanasi matkaan lähti
toiveesi, pyyntösi kaikkineen
... ja anovalle avataan
      etsivä löytää
         kolkuttavalle avataan.
Ole vain rohkea
ja, tulee uskoa suuria.
-Kiitos, sanoo Kapteeni hiljaisesti.
Mutta, Kertoja nyt jatkaa...
-Kapteeni tajusi paikkansa
osansa tällä matkalla;
hän on vain virassa tään laivan kapteenina
eikä ole oikein varma siitä
onko hän todella kaikesta vastuussa
vaiko vain "kuin yksi pelinappula"
arvokkaassa kokonaisuudessa.
Voisi sanoa, ett' "Kapteenikin on vain ihminen"
mutta tässä seurassa korjaten: Kapteeni on vain ihminen
muilla on osansa ylempien
- paitsi tietenkin tuo Försti
joka on ihan omansa karvansa.               -Häh! kuului kannelta.
Mut' onhan täss' matkalla tuo Mertenmies mahtava
joka on kuin kaiken valvoja
kuin varustamon johtaja
jolla vastuunsa tästä matkasta.
Kuin ylin valvoja.
  #
 
Oli seurassa seuralaisia viisi
plus se enkeli, uusi
vaihtunut auton myötä, pienempi valkea.

)))
      -Oli aika vaihtua, selventää tilannetta uusi Ääni.
Uusi ulottuma ja matka.
Edellisen aika oli kuolema
... tuos' ois ollut sun matkasi pää.
Tehtävä antoi aikaa lisää.
Edellinen, se oma, suoritti osansa.
Oisit nyt poissa, Kapteeni,
ellei ois suoritettu korjauksia.
Mutta, nyt on saatu jatkoa
  aikoja ja tapoja
    näköaloja ja virkoja
      opetuksia saada ja antaa
kehityksen taakkaa kantaa.
Ja tehtävää on paljon
ja apulaisia, 
ei vain näitä varustuksia
       vaan, ylempiä ulottumia ja niiden voimia
olentoja, auttajia, kantajia
viisauden antajia.
  #
 
 
 
 
23.11.2017
Taikurin uusia ajatuksia
-Outoa, huokaa Kapteeni, outoa elämää ajassa
hetkin kuin vailla tarkoitusta
kuin vain lipua ajan virrassa
nauttia jostain, ja sit' levätä
elon päivistä kuin muistoja kerätä
... ja sitten taas unohtaa ne.
-Jaahas, siihen jo Taikuri toteaa
sitä on taas oltu alemmilla merillä
niillä ajallisilla ulottumilla ja eletty jotain vauhdikasta
kuin vailla tarkoituksia.
Mutta Kapteeni, nousehan taas tälle ylemmälle näkymälle
sille tärkeämmälle tehtävälle
- täällä ei puuhat lopu
eikä tarkoituksetonta hetkeä ole lain
minä jo tässä välillä monta uutta ajatusta ja tietoa sain.
-No millaisia, kerro, innostuu jo Kapteenikin taas uusista.
-No katsohan, puhuvat siellä ajassa pimeästä aineesta
jota näkyväinen maailma on täynnä
... ja varsinkin ajallinen avaruus.
Vaan, miten niin pimeä?
Samanlaista läpinäkyvää se on kuin on ajallisen ilmakin
eihän sitäkään näe. Läpinäkyvää se on, samoin kuin
se niin kutsuttu pimeä aine
ja jos se saa valoa, samoin se on kuin ilmakin
- tosin eri ainetta.
Eihän ilmakaan yöllä, tai pimeällä, muutu pimeäksi aineeksi
valo vain puuttuu, ei muuta.
Mutta, jotainhan se niin kutsuttu pimeäkin aine on
vaik' ihmisille viel' tuntematon.
Se kantaa, kuljettaa, tukee
vaikka onkin paljon hienompaa.
Sitä pitkin kulkee valo, värähtely kaikkineen, äänetkin.
Se pitää satelliitit, kivet, jääpalaset suunnassaan ja matkassaan.
Samoin planeetat, galaksit, koko universumin muodossaan
ja kohdallaan, vaikka kaikki kulkeekin jonnekin 
... jostakin jonnekin.
Ei se ole tyhjää, se avaruus
eikä tyhjiötä oikeasti ole olemassakaan.
Ja kuten näit siinä vesijutussa
ilma, ja näkymätön kaikkeus on täynnänsä kaikkea
vaikkei sitä ihmissilmä näekään
eikä mittarit vielä pysty mittaamaan.
Kun lisäsin siihen hanaveteen kaikki tunnetut hivenaineet tarpeesi mukaan
kasvoi veden energiakenttä monta kymmentä senttiä.
Samoin kävi, kun lisäsin tunnetut vitamiinit tarpeesi mukaan.
Jostain ne tulivat ulommasta ulottumasta
josta siis oikeasti tulee kaikki.
Mutta, kun lisäsin siihen nekin hivenet ja vitamiinit
joita ihmiset ei vielä tunne
kasvoi energiakenttä vielä enemmän, kuin niistä jo tunnetuista.
Joten, paljon on vielä aineita tarjolla ja löydettävissä.
Ja siis ihmisille tarpeellisia, vaikka heissä niitä onkin
tosin ei ihmisten laitteilla mitattavissa.
Niistäkin voi olla ihmisillä puutetta
aiheuttaen outoja vaivoja ja elon ongelmia.
Mutta siis, niitäkin voi näin mitata
ja lisätä aina tarpeen mukaan
vaikkei niistä tietäisi kukaan.
On niillä nimetkin, vaan en ole niitä saanut
ja ovatko lie tarpeenkaan vielä nimetä.
Aikanaan sitten kaikki.
Säteilyn mukaan kaikkea tulee;
auringosta, avaruudesta, maasta.
Ja säteilyjen mukaan kaikkea myös poistuu, kuolee.
Varsinkin ihmisten valmistamien laitteiden toimesta.
On myös epäterveellisiä säteilyjä, joita ihminen ei näe
mm. radon- ja maasäteily, vesisuonetkin.
Niitäkään kaikkia ei vielä tunneta.
Ihmisten rakentamia säteilyjä tunnetaan
vaan ei tunneta niiden todellisia vaikutuksia, vielä.
Tosin, osa tunnetaan, mutta suuri osa kielletään
tai valheeksi väännetään.
Niistä outoja sairauksia.
Vaan, minkäs niille. Vähin erin opitaan
sitten uskotaan ja tapoja muutetaan.
Tämmöisiä nyt alkuun.
-No, onhan sinulla ollut puuhaa, toteaa Kapteeni.
-Niin, ja kuten sanoin, puuhat ei täällä lopu, toistaa Taikuri vielä.
  #
 
 
 
 
25.11.2017
Suuren yön suuria kysymyksiä
Kapteeni miettii hiljaisuudessaan...
-Kuin huomaamatta, täss' ois ollut se aika
kun ois pitänyt elosta poistua.
Ilman leikkaustekniikan
ja lääketieteen kehityksen
ei ois ollut mahdollinen
tää eloni jatko.
Outo sattuma.
Kaikki tää elo ois voinut jo loppua
ilman tään suurempaa tarkoitusta.
Vaan, tarkoitusko lie
ett' viel' jatkuu tää outo elon tie
enkä ees vielä tiedä
minne kauas tää minua vie
kun eteen vielä pedattiin tämä
kuin jatkoajan tie.
Mitähän sillä
ja mihin se minua oikein vielä vie?
Tätä miettimään kuin yllättäen heräsin
kun suuren peilin asennusta pohdiskelin puoli unessa.
Ettei vain seinältä putoa.
Siitä ajauduin ajatuksille
kuin jo unohdetuille muistoille
miten sydämen korjaus kaikkineen
nyt vie minua outoon uuteen.
Ja nyt siis ois ollut se hetki
ett' ois loppunut tää eloni retki
ellei ois tehty niitä outoja korjauksia
jotka nyt mahdollistavat tulevani matkoja.
Outoa. Olisin nyt poissa
toisissa maailmoissa
vailla ajallisen vaivoja ja velvollisuuksia.
Kaikki ois nyt tehty ja valmista.
Hmmm... vapautta ajan taakasta.
Mutta, jotain viel' tulossa.
Ei kait tänne enää, vailla tarkoitusta.
Jotain viel' ois tehtävää
ei kaikki ole valmista.
Vaan, oisko lie ollut se suurtakin helpotusta
jos ois kaikki jo ollut kohdallani valmista.
Jatkoajalla siis, jonkin tärkeän tähdenkö?
Ei kait tänne vain tanssimaan ja laivoilla keikkumaan
ja maailmaan tutustumaan
... joskus kuin aikaa haaskaamaan.
Jospa tässä elossa oisikin vielä jotain suurempaa
kun kerran sydän ja suonet viel' elon voimaa kuljettaa.
Onko lie kuin loppueloni suoran ensimmäinen päivä
tai, ensimmäisiä päiviä.
Oisko edessä vielä vaik' jotain suuria ajatuksia
oivalluksia, opetuksia
vaikka matkoja jonnekin ... outoihin ajallisiin
tai outoihin tuntemattomiin ylempiin.
Onko tämä...
kun tähän näin havahduin keskellä yötä kirjoittamaan
kuin loppuelämäni ensimmäinen päivä
ja sillä lopun elon pätkällä viel' jokin tehtävä
- vaik' tärkeä
  jotain uusia nähdä ja oppia
    ymmärtää olevia ja tulevia
      kirjata unelmia
tulevain elon suuntia.
Ja voi miten toivonkaan, että ilman vaivoja.
Jospa osaisin jo kuunnella tulevain lupauksia.
Jotain outoa on tässä hetkessä
ajassa - ja yössä
... kun oisin voinut jo olla
osallisena jossain tähtien vyössä.
Vaan, vielä paikalla
täällä ajallisessa ajassa
ja etsimässä, kyselemässä
kirjaamassa
jotain outoja elon tarkoituksia.
Jotakin vartenhan tää kaikki
ja kun tää eloni matka
ei vielä mennytkään poikki.
Siis, kuin uusi alku
loppusuora
lisätty jatko
... olisiko jo maali, se aiemmin piirretty
nyt siirretty tuonnemmaksi
joksikin viel' uudeksi unelmaksi jotakin varten.
Kuin suuren yön suuria kysymyksiä
vaik' vain pienen ihmisen
mut' nyt kuin suurempien tarkoituksien.
Onhan tää nyt kuin eloni jatkoaikaa
ja jotakin varten, jotakin kohti?
Tällaisia Kapteeni nyt yön hiljaisuudessa
itselleen kirjasi ja pohti.
Niin, jotakinko uutta
ja viel' jotakinko kohti.
Omituinen hetki.
Ja kun tätä edelsi kuin menneen elon
haipuminen unohduksen maille
jäivät hetkeksi kuin jonnekin kaukaisille
katoaville muistoille
vain kuin ohuina piirtoina ... jotain ... jossakin ... oli.
Vaan, mitäs nyt
kun mennyt on kuin päättynyt
ja avautui täss' kirjaamisen hetkessä eteen kuin uusi.
Se vanhako täss' juuri kuoli
sen tehtävä ja tarkoitus
- niistä kuin unohdus
ja edessä vain kuin puhdas ajatus
vailla taakkoja, menneitten kuvia
... vain uusia ulottumia..
Outo hetki. Mies, joka eilen kuoli
tänään uudelleen uutena nousi
ja nyt! ... jotakin kohti.
Tää hetki nyt outona hohti.
Synnyinkö kuin uudeksi - huomaamatta.
Jäikö taakse menneitten vaivat.
Eteenikö uudet
  tavat
    tehtävät
      sanat
- lupaukset
viel' uudet unelmat ja toteutuvien kuvat.
Sainko uudet luvat!
Näköalat avautuvat.
Kuolinko minä?
Olinko poissa? 
Olisinko poissa?
Tulinko kuin takaisin
uusin unelmin?
Tottako lie - vaiko kuvittelin vain
ett' eloni jatkuu nyt uusin unelmin.
Näin soperteli Kapteeni yksinään yön hiljaisuudessa.
  #
 
 
 
-Hei, mikäs tolle Kipparille? kyselee miehistö ihmeissään.
-Kuulitteko tuon, kyselee joku kummissaan.
Siihen Tietäjä nyt viisaana vastaa...
 
 
 
 
25.11.2017
Tietäjä selittää tilanteen

-Minä voin selittää, rauhoittelee Tietäjä,
minä voin kertoa mitä nyt tapahtuu.
Se vanha Kapteeni kuoli; sen aika, ja paikka.
Tuli kuin uusi aika.
Samalla hälle jatkoaika.
Tuli samalla lähemmäs meitä
etäämmäksi elon tehtäviä
vaik' ajassa viel' kiinni onkin, mut' sitein keveämmin.
Kippari muuttui
vanhat haihtui kuin hetkessä pois
ett' uusi eteensä avautua vois
- ylemmällä tasolla
siis, lähempänä meitä
... henkisiä teitä.
Muutos on suuri, sen tulette huomaamaan
kun päästään taas matkaa jatkamaan.
Avautuu monet näköalat, luvat
tulette huomaamaan, avautuu uudet ulottumat.
Tää hetki, tää päivä, on suuri
kaatui kuin ajallisen ja ajattoman näkymätön muuri.
Nyt alkaa meillä jokin suuri.
Se vanha Kippari kuin jollain tavoin kuoli.
Siitä tuli nyt uusi.
-Höh! tuhahtaa Försti, mikä uus seny-o? Iha saman-näkönenki.
Mut onneks mun ei tartte osallistuu toho, mulle riittää tää laiva.
Ja siis tonne ... oranssille pallolle.
-Ihan oikein Försti, suunta on oikea, lohdutti Tietäjä Kapteenin ain uskollista ystävää.
-Mitä toikit-tos! .. komentelee. Moon Försti, ja otan käskyjä vaan tolt Kapteenilt. Muka 
uudelta. Höh! Iha samaha seon-ku enneski. Anaski mun silmis.
  #
 
 
 
 
29.11.2017
Ihmisen jäljet
Taikuri viel' jatkaa ja omissaan pohdiskelee
ihmisen eloa ja paranemisen vaikeutta:
Kaikesta ain jälki jää;
kehon kokemuksista, muistoista
kosketuksesta
pahasta sanasta, katseesta
pahasta teosta.
Ain merkki ihmiseen elonsa hetkestä
ilosta, surusta
kosketuksesta
kavaluudesta, pahasta
väärinteosta itselle, ja itsen.
Se on muistossa
kuin pesässä 
vaikuttamassa elon hetkissä
-muistit, tiesit siitä, tai et.
Sinä kaikkea säteilet;
menneitten tekoja, kokemuksia
ne sinua ohjaavat
auttavat, rajoittavat
parantavat tai vahingoittavat, riippuen kokemasta
sen ilosta, tai kuormasta.
Jollakin virkansa elon tiellä
vaan, paikkansa kaikella
toisilla voimansa
toisilla raskas taakkansa
sairauttajansa.
Hyvänsä hyväksi
pahansa pahaksi
joskus hyväkin pahaksi
joskus pahakin hyväksi
... ei niin selkeää rajaa
mikä rakentaa elon matkaa.
Eikä siis kaikkea voi ottaa pois
pianhan ei ihminen enää ihminen ois;
mistä tietää, mikä hyödyksi
mikä vaikeudeksi
mikä opetukseksi
mikä vahingoksi.
Mikä elonsa tehtäväksi
itselle, tai muille
mikä tarpeen tuleville ajoille.
Vaik' virkansa, hyvä tai paha
mistä voimansa, rajansa
mistä vauhtinsa, rajoittajansa
kaikella voi olla paikkansa
myös raskaalla on opettajansa, suuntansa
elonsa kasvunsa
viisauden antajansa.
Onko kaikki vain pois otettava?
Onko se tarkoitusta, jos jo tarkoitus on
jos annettu kuin kädestä kohtalon
kuormaksi, opettajaksi
kasvuksi kaikkineen
itselle, ja muille.
Vapautus voi viedä unelmille muille
ja jää tehtävä tekemättä
viisaus, apu, antamatta
elämä kasvattamatta
kehitys toteutumatta
paikka täyttämättä ja apu antamatta.
Suunnitelma ihana toteutumatta
ja sen kasvu kasvamatta.
Asia on vaikea;
mistä tiedät mihin koskea
onko apu oikeasti apua, vaiko vaik' suurta vahinkoa
kehityksen, kasvun, jarrua
vailla tarkoitettua opetusta.
Tulee olla tarkkana mihin elossa saa kajota;
onko tarkoitus parantua
vaiko kantaa taakkansa, jonka arvoa
ei kukaan osaa laskea.
Sillä, ei elossa hyvä ole aina arvokasta
eikä paha arvotonta
vaan, niin monesti juuri se raskas on arvokas
ja se hyvä on kuin turhakas.
Siksi, vaik vallalla on mikä on
mut' kaikella paikkansa
kaikella apunsa, salaisuutensa.
Tulee olla tarkkana.
Mutta, se onkin juuri vaikeata
kun kaiken pitäisi aina parantua
vaik' ois jo aikansa ajasta poistua
tai kantaa arvokas osansa
jonka kautta kasvua.
Miten sitä kasvua
ellei kukaan kanna taakkaansa.
Miten kehittää hoitoa
ellei ole sairautta, vahinkoa
ellei taakkaa raskasta
jolla auttaa kasvua.
Joillakin vain tehtävänä olla suurena apuna
... raskasta, vaan oi, niin arvokasta.
Tuo on ajalle viel' vierasta.
Mutta, miten kehittyä, ellei ole vastusta
eikä ees tarvetta etsiä ratkaisua.
Asia on vaikaea, ja melkein kuin ankara
ellei nähdä kokonaisuutta
ja mihin kaikessa ollaan matkalla.
Ja se, mikä ihmisen silmissä on vahinkoa
onkin oikeasti tarkoitusta, rakennusta
tulevien valmistusta, varustusta.
Rakennetaan kokonaisuutta
ja mikä siin' sitten on yks ihminen
tai vaik' heimo
jos valmistetaan kaikkeutta.
Mutta, yhdenkin ihmisen kautta
voi tapahtua suuria saavutuksia.
Joten, suuri voi olla pientä
ja pieni voi olla suurta.
Hyvä voi olla paha
ja paha voi olla suuri hyvä.
Ei kaikki ole näkyvää
vaan, suuremmat kaikki on ylempää näkymää
joka toteuttaa näkyväisen kautta
suunnitelmaa ylempää.
  #
 
 
 
 
30.11.2017
Kapteeni ihmettelee hiljaisuutta
-"Mitäs nyt sitte?" kyselee Kapteeni hiljaiselonsa keskellä.
"Laiva lipuu, matka jatkuu... mitäs nyt sitte?
Uus elo, vanha kuoli, tai siis loppu
- tai siis, oli sen lopun aika.
Nyt uutta, vaan mitä?" miettii Kapteeni kummissaan.
Miten jatkaa tätä outoa tarinaa?
 
Niin, laivalla kaikki katsovat toisiansa, kuin oottaen
ett' jollain ois tähän jotain viisautta, sanomaa
näköalaa ja suuntaa
... vaik' se onkin kohti tuonne oranssiin.
-"Niim-munpitiki just sanoo ett' onhan meillä suunta",
kuului kannelta hiljaisesti. Försti siellä huokailuja kuunteli,
ja vähän ihmetteli.
-"Niin, se on se suunta", vastaa Kapteeni,
"mutta mitä matkalla, nyt kuin tällä lisäajalla
... jos tämä nyt kerran sitä on."
Väki on hiljaa...
jotenkin kuollut hetki kuin kaikkialla
... paitsi Mystikolla, joka onkin ollut pitkään hiljaa
tai ainakin omissa oloissaan.
-"Tipahti hytissäni kuva, Miekkojen lähetti", 
     

hän esille tultuaan aloittaa, ja outoa hetkeä avaa: 

-"Niin, Kapteeni, uusi alku, sitähän tämä.
Ei enää vanhan jatkoa, vaan kuin uutta nuoruutta
elämän kepeyttä, iloakin.
Ei enää niin vakavaa, sitä lie ollut jo kyllin.
Ja jos kerran nyt on uusi alku, 
uusi nuoruus ja sen into, niin sillä sit vaan eteenpäin;
sillä tarmolla, uusilla ajatuksilla, ja uudella innolla
ja uudella nuoruuden voimallakin.
Sitä tuo kuva sinulle kuvaa ja ennustaa
elämän iloa ja hauskaa
ja tietenkin siinä samalla uutta näköalaa.
Näin se matka kasvaa."
  #
 
 
 
 
02.12.2017
Uuden nuoruuden opastusta
-"No miten tätä uutta nuoruutta eletään", kyselee Kapteeni kummissaan.
"Kehokin eloa jo rajoittaa
ja ikä vähin erin alkaa painaa.
Kuka tähän vois nyt vastata ja minua opastaa 
kahden valtakunnan kansalaista
meistä kaikista ainoata
ja jonka elo raskasta tään ajallisen kehon
ja ajallisen olon tähden.
Ei elämä aina ole helppoa
eikä ikääntyvänä varsinkaan.
Ja nyt siis pitäisi elää kuin uutta nuoruutta.
Kuka vois vastata ja auttaa."
Laivassa on hiljaista.
Ainoastaan Försti kannelta hiljaisesti murahtaa:

-Mikä sillä nyt-taas o, mitä silt nyp- puuttuu".
-"Försti, sinä et ymmärrä tätä", vastaa Kapteeni,
"ethän sinä ole ... ihminen, 
eikä sinulla ole tätä ihmisen eloa.
Minulla on vielä tämäkin puoleni
ajallisen vaellukseni, taakkani, tehtäväni."
-"No oham-mullaki tää laivan ohjaus..."
-"Sinä et nyt ymmärrä..."
-"Ymmärrä ja ymmärrä... no en-si!
Onneks mäenn-oo ihmine", huokaa Försti
ja kääntää hiljaisena katseensa kohti horisonttia
... siis sinne oranssiin. -"Höh!"
-"Asennetta", vastaa Mystikko
joka juuri avasi Kapteenille tulevan eloa ja suuntaa.
"Asenne on tärkeämpi kuin ikä. Jos asennoidut
nuoresti ja uudesti kaikkeen, ei vuosilla ole väliä.
Etkä elä ainoastaan tätä ajallista, elät jo enemmän
näitä ylempiä. Tääll' ei vuodet paina
ei ajallisen taakat ja rajoitteet.
Täällä on vapaus!
Mutta tarinan tähden, sen julkitulon tähden 
on sinulla tuo ajallinenkin osasi vielä.
Sen aikaa joudut viipymään siellä.
Sitten kun kaikki on valmista, siirryt kokonaan tänne
ajattomalle ulottumalle, ja matkasi helpottuu.
Mutta siis, tarinan tähden kaikki vaiva
ja Runoilijan kätesi on se ulottuma
jolla kuvaa rakenna ajallisen ja ajattoman rajalla.
Sitä ajallisiin talleta."
Näin Mystikko yllättäen kuvasi tulevia ja 
rauhoitteli Kapteenia. Ja jatkoi vielä:

-"Sinä olet meistä ainoa, jolle on tuo mahdollista;
nähdä molempia 
ja jakaa näitä maailmoitten rajojen kokemuksia
ja tämän ulomman kuvia 
ja koko ihmiselon tarkoituksia.
Sinä olet meistä ainoa
jolla on siitä tuntoa ja kokemusta.
Ei kannata nyt masentua, sillä eletään viel kerran
sitä uutta kuin alkua
ja jossa voit ajallisesti nauttia.
Ei se niin kurjaa ole kuin nyt yöllä ajattelet.

Turha huokailla, avautuu se kohta, se uusi
joka siis on sitä nuoruutta, vielä kerran. 
Ei mitään vanhuutta, vaan ajallisen elon raikkautta.
Tarinassa tulee nyt vähän erilaista kulkua
ja uutta ulottuvuutta.
Tekemättä viel paljon on
matkasi kuin kädestä kohtalon.
Ja se matka on vasta täällä, mill' suurinta merkitystä.
Ja tätä varten vasta kaikki kulku ja kasvu
tämä matkan ulottuma.
Siksi tarvitaan nyt tätä uutta nuoruutta
jossa tarvitaan voimaa ja rohkeutta
ja sitä nuoruutta, joka on jotain muuta
kuin vain tuon sanan ajallista ulottuvuutta.
Nuoruus ei ole vain nuoruutta
vaan, se on uuden elämän ulottuvuutta
mutta, vanhan hankitun perustalla
tiedolla, taidolla
ymmärryksellä ja kokemuksella.
Ajattele mikä näköala;
elää nuoruutta - ja olla viisas siinä samalla.
Ekö se olisi kuin unelma
jota ihminen monesti voi toivoa;
-Oi, oisinpa uudelleen nuori
mutta tämä elämän kokemus,
moni kuin salaisesti huokaa.
Tulkaas nyt kaverit, Taikuri ja Tietäjä,
Kapteenille lisää viisautta tuokaa.
Sitä vartenhan miehistö on
että se Kapteenia matkalla auttaa."
 
-"Niin ja vielä", hän jatkaa...
-"Se yllättäen puheissa esiin tullut ulottuma
kahden maailman kuvasta
jossa tää ajallinen on vain ylemmän heijastuma
ja se ajallisen Hubble-satelliitti on kuin
tämän näkyväisen ulottuman heijastuma
ylemmän kuvasta.
Siis, kuten Hubble on nostettu näkyvän maan ylle
uudelle näkymälle, josta kaikki jo toisin avautuu
niin, samoin jos/kun ihminen yltää sille
ylemmälle tasolle
on siellä kaikki toisin
eikä siis enää katsota näkevin silmin.
Noustaan siis irti ajallisen rajoista ja vajavaisuuksista
ja avautuu se uusi, toinen, seuraava ulottuma
joka onkin jo ihan toisenlaista.
Mutta, kuten tuossa jo kuin lipsahti
se on siis vasta seuraava ulottuma
ja mitä onkaan taas sen takana;
  uusia aikoja
  uusia tapoja
  uusia kuvia
- uusia maailmoita, viel' salaisia."
-"No jo!" huokaa Kapteeni, "ei täällä todellakaan
puuhat lopu, ei kuvat, ulottumat.
Ja, hei Runoilija!  saitko kaiken kirjattua?
Onko kynissä viel mustetta?"
-"On on, Kapteeni on vain huoleton.
Runoilijan kirjoitushinku kuin pohjaton",
hän vihkojensa ja kirjapinojensa takaa Kapteenille kuittaa.
  #
 
 
 
 
04.12.2017
Viel' tipahti kuin kuitiksi edellisiin
uus kuva Mystiikan hytissä, Maljojen kahdeksikko.
        
... ja seurasi viikon hiljaisuus.
 
11.12.2017
-"Nyt viikko ollut hiljaista
ei mitään sanoja, kirjoitusta
kuin poissaoloa kaikesta
koko tarinasta
- ei onneksi kuitenkaan laivasta."
Siin' Kapteeni nyt huokailee laivansa kannella
katselee jonnekin kaukaisuuteen
tai, ihan oikeasti, hän ei katso mihinkään
kunhan on vain ja ihmettelee tätä hiljaisuutta
tätä mukamas uutta alkua
"nuoruutta", kuten tuolla edellä Mystikko kuvasi.
-"Omiaanko lie höpisi", hän hiljaisesti aattelee
ja hetkeä tuumailee.
  #
 
 
 
12.12.2017
Mystikko selvittää tilannetta
Mystikko kyllä kuuli Kapteenin kuin kiukuttelun
ja huokailun hiljaisuudestaan
ja ajallisesta osuudestaan
jonka kyvyt ja voimat ovat kuitenkin katoavat.
-"Niin", aloittaa Mystikko taas, 
ja selittää ensin tuota viikko sitten pudonnutta kuvaa:
-"Siin' kahdeksan kaunista maljaa
jotka kuvan hahmo jättää selkänsä taa
ja lähtee jotain uutta tavoittamaan.
Niin, ja Kapteeni, todellakin...
matkan tehtävä on tehdä uutta
ei vanhoissa polkea ja niitä tutkia.
Uutta! Uutta!
Olla kuin hullu - ja rohkea.
Siitä on jo ollut puhetta.
Ei vanhojen kanssa rohkeutta tarvita
sen kun vain kulkee totuttuja polkuja
mutta, uuden kanssa on aina taisteltava
kuin raivattava tilaa ja vanhoja vastustettava.
- Vain siten syntyy uutta.
Olla vain kuuliainen ja kuunnella
ja sitten uskaltaa olla sen takana
ja edessä, sen eteenpäin kehityksessä.
Siinä sitä virkaa
ja siitä se kuvakin kertoo;
jättää taakse ne vanhat tutut maljat
ja kulkea uusiin - tulevaisuuksiin.
Sellaisiin, joita viel' ei oo esille tuotu
kohti uusia maljoja, joist' ei ole vielä juotu.
Katsos, maljat ei lopu, niitä riittää kyllä
pitää vain osata päästää irti vanhoista
jo esille tuoduista ja oikeiksi havaituista.
Ne on sanottu, muistiin siirretty
maljat avattu, tehtävä täytetty
nyt taakse jätetty.
Kyllä joku ne  aikanaan löytää
ja niistä kiittää.
Vaan, viel' enemmän on kiitoksen aihetta niistä
mitkä vielä edessä ovat
kuin pulppuavat suuret unelmat
ja voiman näkymät
ja upeat tehtävät
jotka taas aikanaan menestyvät.
Sinun ei tarvitse huolehtia siitä
... sinä olet vain seilori, jolle kuin mikään ei riitä.
 
Ja nyt...
on lepohetkesi taas päättynyt.
Olit jo kuin kyllästynyt
mutta, tänä aikana salaisesti vahvistunut
sillä, voimaa nyt tarvitaan
jatkaa tätä uskomatonta matkaa - ja tarinaa.
Mutta siis, ei enää vanhaa, vaan uutta.
Muista, matka on kohti tulevaisuutta.
Ei mennyt sitä enää kasvata, sillä on ollut aikansa.
Uudellakin on aina omansa.
Kaiken ytimessä aina ihminen
sillä, ei ois mitään, ellei ois ihmistä
tämän ulottuvuuden ihmettä.
Eikä kaikkea ole keksitty viel' alkuunkaan
vain kuin lihan osuutta
ja ajallisen näkyvää ulottuvuutta.
Vaan, viel' suurempi on ihminen
kuin vain silmin nähden
sillä, sen osuus, ihmisen
on vain niin vähäinen
ajallisen toteutuksen
sillä, ilman tätä ajallisen osuutta
ei ois ajallisuutta
mutta, ajallisen yllä eletään ajattomuutta.
Ja ajallinen
olkoot se vaik' kuinka suurta ja upeata tahansa
on vain katoava paikkansa.
Mutta, ajattoman osansa suuruus
rakentaa kokonaisuutta
sitä, minkä tähden kaikki ON.
Muu saa tuhkan, mullan, kohtalon.
Ja kun ihminen viel' luulee
ett' tää ajallinen on se tarkoitus
vaik' ajaton juuri, on se totuus
- ja siinä, on se tiedon avaruus.
Mutta, se ei ole se näkyväisen avaruus
vaan, se on sen vertauskuva vain
ajattoman avaruuden avaimen näin sain.

Eikä maailmankuvaa tule rakentaa näkyväisen mukaan
sen myötä ei kasva kukaan
sillä, maailmankuva oikea, on ajattoman ulottuma
sitä kannattaa nyt kuunnella ja suunnitella.
Se on se suuri tuleva
se salattu, viel' tuntematon unelma.
Kaikki muu on vain 
kuin vertauskuvainnollista vajavuutta.
Joten siis,
mikä on tärkeätä ja hedelmällistä?
Vaivatako tätä näkyväistä
vaiko etsiä näkymätöntä iäistä."
Ja taas putkahti Mystikon hytissä kuvat
kuin edellisen kuitiksi:

Miekkojen kahdeksikko ja Lanttien kolmonen 
      
-"No, mitäs noi nyt sitten?" tiedustelee Kapteeni uteliaana.
-"Eletään murrosta", aloittaa Mystikko, ja jatkaa...
"Tuo ensimmäinen, kuva miekkojen, ennakoi:
Tietoisuuden heräämistä.
Vapautumista omasta rajoittuneisuudesta ja tietämättömyydestä, 
jotka ovat päämäärien esteinä.
Kuva osoittaa, miten mieli voi kahlita
ja estää toimimasta vapaasti ja luovasti.
Tuo kaikki vaatii hiljaisuutta ja yksinäisyyttä.
Edelleen se ennakoi, että tilanne yhtäkkiä muuttuu
eikä enää voi turvautua vanhoihin kaavoihin
ja totuttuihin tapoihin.
Elämänkatsomus laajenee.
Ja tuo toinen, kuva kuin salaisten lanttien, ennakoi:
Ylevyyttä, jaloutta, henkistä kehitystä ja mielen selkeyttä.
Intuition, luovuuden ja mielikuvituksen yhdistymistä
joka tuo täyttymyksen jokapäiväiseen elämään
ja henkinen ulottuvuus lisääntyy.
Kun syvän sisäinen tietoisuus kasvaa, työstä tulee 
kaunis ja juhlallinen asia.
Uusia asioita on hyvä jakaa, 
ja siten löytyy uusia toimintaratkaisuja.
Taitoja ja kykyjä on käytettävä järkevästi
eikä niitä saa haaskata mihinkään 
vähäpätöiseen ja toisarvoiseen."
Onneksi Kapteenilla on apunansa arvokas miehistö
jolla on salaista tietoa, taitoa
ja näköalaa aitoa
kaikkea ain ajallisen ulottuman taakse
ja joiden vaikutusta ajalliselle ulottumalle
ei viel' ymmärrä kukaan
vaan, salaisesti ne kutsuvat kulkijaa mukaan.
-"Ei ajallinen ole se tavoite", Mystikko vielä jatkaa,
synnyn, kasvun, suuri ihme,
vaan se, mitä kaikesta jää jäljelle.
Mistä alkoi, mistä tuli
mitä teki, minne meni
ja ajallinen on kaikelle vain pieni väli
kaiken suuruuden keskellä
tai reunalla, alussa, lopussa, missä vain
matkalla ajattoman unelmain.
Tähtäin on kaukana
ajattomien, rajattomien takana
universaalissa todellisuudessa
jonne ajallisuudella ei ole suurtakaan vaikutusta.
Mutta, vaikutuksensa kaikella ja kaikkialla
osallansa kokonaisuutta
  tulevaisuutta
    ajattomuutta
      olevaisuutta
sillä, tulevaisuutta on vain ajallisella.
Ajattomuudella kaikki ON.
Ja mystinen kysymys nyt onkin:
mikä on ihminen tään kaiken seassa
  suuruuden
    katoamattomuuden
      tuntemattomuuden
        olemattomuuden
kun kaikki kuitenkin on..
Vastaus on kuin pohjaton, loputon
ja kaiken kuvaus kuin mahdoton
ja jokaisen sanan takana
on maailma tuntematon.
On ollut kuvauksia viisaita "maailman sivu" sanotaan
vaan, tuon "maailman"
on vain ihmisen matkan
ja näkemänsä kuvan
ja aikansa ulottuman.
Eikä siis niiden varaan
voi tulevaansa rakentaa
sillä, uusi tieto ain vanhaa nakertaa
ja uutta sijaan avaa.
Ja uutta on oleva paljon
ja loputonta matkaa."
Näin luritteli Mystikko ja kuin säälien Kapteenia katseli
raukkaa, joka viel' rajoillansa
ajallisilla aivoillansa yrittää tajuta
suuruuden kokonaisuuksia.
-"Se on ajallisen kahle
vaan, onhan hällä osansa jo kuin toisella puolella
jossa hällä ulottumansa ja apunsa
laivansa ja auttajansa, 
kuvaa Mystikko Kapteenin tilaa.
Mut' hänellä siis viel' osansa
olla ajallisen vankina
vaik' katseensa ain enenevästi
  tulevassa unelmassa
    kaukaisessa ulottumassa
      todellisessa ihmisessä
siinä suuressa, jonka suuruutta
ei viel' ymmärrä kukaan
kun nähdään, ett' tää näkyväinen
jota ihmiseksi kutsutaan, on vain kuori
                          sen salatun suuruuden yllä
kuten on aina kuoren sisällä siemen, jyvä
jossa on kaikki ymmärrys ylevä.
Kuin sanojen leikkiä", huokaa Mystikko, ja vieläkin jatkaa...
-"Miten vois sanoihin sulattaa, soluttaa
tätä suuruuden ulottumaa
jota ajassa katsellaan vain vertauskuvien läpi
mutta avattu silmä, mieli
niistä jo tulevien suuruuksia näki
... siis, sen tulevan, joka jo on.
Ja tulevaisuus on vain ihmisen kohtalon."
-"No just!" huokaa taas Försti ruorinsa takaa.
"Just ton mä olinki aina halunnu kuulla.
Nii-että ... onkse edelleen toi oranssin pallon suunta?"
-"On se ... pidä vaan kurssi sinne", vahvistaa Kapteeni
ain uskollista ja niin rohkeata Förstiänsä.
-"Kyl mää tän suunnan pidän, pitäkää vain hatuistanne kii",
mutisee Försti kuin itsekseen. Ja jos oikein tarkoin katsoo,
voi huomata kuin pienen rintakehänsä vähän kohoavan.
-"No jo on taas matkan tuntua", huokaa Kapteeni jo 
hieman keventynein mielin. "Matka jatkuu taas!
Saitkos, Runoilija, kirjattua tuon kaiken edellisen?"
-"Sain minä", kuittaa Runoilija paperipinojensa takaa.
  #
 
 
 
 
 
 
13.12.2017
Ihmisen herkkä mieli
Ja Mystikko rohkeudessaan edelleen jatkaa
saamiaan sanoja esille kantaa...
-"Mieli herkkä on ihmisellä
sen vaurio on vaikea poistaa, kokonaan kadota
kuin ikuista vaikutusta vammasta
kerran saadusta
mukana kannetusta.
Ihmisen ongelma: herkkä mieli
paha kieli, teko, kosketus ja syvä pelko
- tunne syö
poistaminen vaikea työ.
Vamma, ehkä fyysinen
hoito mahdollinen
vaan, vamman takainen
on syy syvän ajatuksen
kuin voiman salaisen
piilotetun, syvälle painetun
jo osin unohdetun
mut' ihminen 
monitasoinen 
kaunoinen, mitä ylempien osien
salaisten kerroksien
ja siellä herkkyys mi hienompi
siellä kauneus mi syvempi, ylempi.
Siellä voima, herkkyys on
kauneus kuin koskematon
se on muoto ajaton
ja sen, se suuri voima
ainainen herkkä kauneus on.
Sinne
syvälle
ylemmälle
ajallinen on voimaton
vaik' pelko, kauhu, paha teko, sana
on vakava murtaja
kuin hajottaja.
Kuinka suuri onkaan sen ajallisen voima
  särkeä
    pilata
      tuhota
se syvä kauneus 
herkkä rakennelma.
Kuinka vahva onkaan pahan maailma
ja mitä tarkoitusta kaikella.
Miksei vain olla vois
kuin ikuista kauneutta
vailla pahoja vaurioita
... vain herkkää kaunista totuutta.
Niin, kysymys on suuri.
Vastaus on, tarkoituksen juuri
ja sen salaisuus on suuri.
Vaan, ei vaivaa ihmisen vaivatonta
eikä ihmistä vaivatonta
kaukaisen koskematonta
niin hyvässä kuin pahassa
kauneuden rasituksessa.
Syy on syntiinlankeemuksessa
siinä suuressa salaisuudessa
joka ei viel' ihmiselle avautuneena
- vain sanoina
ja epämääräisinä mielikuvina.
- Kauneutta loukattuna.
Pahan suuruutta
kuin kauneuden avuttomuutta
vaik' se ois kaiken tarkoitusta.
Nyt on kyse herkän kauneuden loukkauksesta.
Sen kauneuden, min tarkoitus
sen vammautta, sairautta
kuin seass' leijuvaa pahuutta
sen kosketusta
ja se aiheuttaa vammautta
mielelle, keholle.
Nyt siis, sen pahan kosketusta:
  pois ottaa kosketusta
    poistaa vaikutusta
      palauttaa kauneutta, puhtautta, sen jäljen sijaan
mikä  nyt eloa pilaa.
Ja minä voin tehdä sen."
  #        (1000)
 
 
 
 
 
 
13.12.2017
Ja Mystikko edelleen jatkaa...
tuo esille noussut syntiinlankeemus, ja sen avaus
suuria eteen avaa:
Suuren viisauden salaisuus
-"Ja koko Raamattu
on vain suuren salaisuuden heijastumia
ja jokaisen sanan takana
on Totuuden maailma.
Mut' sana yksi, vajavainen
ei avaudu kuulijallen
mut' sen sanan takainen voima
ja kauneus
saa kosketuksen ihmisen syvällen
iankaikkisuuden tasollen.
Se on kuin salakieltä
ja portteja
joist' avautuu salattuja ulottumia
joita ihminen lihassaan 
ei tajua.
Mutta, syvällä sisällä
kaukana
ne sanat ovat yhtä
sen ihmisen syvän kauneuden kanssa
joka on sitä alkuperäistä puhtautta.
Tämä siis ei ole ajallisuutta
vaan, sen takaista
suurta salaisuutta.
Ja näin ihmisen teot vain kirjaimen mukaan
on kuin suurta kauhistusta
vaikka sillä etsitäänkin 
ajallista rakkautta.
On se kuitenkin suunnan pyrkimystä
vaikka ei olisikaan oikeata ymmärrystä.
Oikea ymmärrys on sisäistä
sisäisen ihmisen viel' salassa olevaa kauneutta."
  #
 
 
 
 
15.12.2017
Sairauden tarkoituksia
Jokin niin Mystikkoa nyt innostaa:
-"Kaikki on niin väärin, kun sanotaan:
kun ihminen jotain sairastaa
ett' vaivan takana ois elonsa tapa tai tapahtuma
ett' niistä johtuisi kaikki
ja ilman niitä ois elämä kaunis, vaivaton
kuin 'oikein eläen' elonsa sairaudeton.
Mutta, jos viel' kerran 
kääntyisi ylösalaisin myös ajatus tää
ett' ihminen itse tekojensa tähden terveyttään menettää
eikä nähdä sitä, ett' mikä on se sairauden tulos, hedelmä
itsellensä, ihmiselle
tai vaik' yleisimmin, kaikille kanssa kulkeville
tai vaik' kaikkinaiselle kehitykselle;
  oppia ihmisestä
    oppia ymmärtämään enemmän
      mik' on tavoite elämän tehtävän.
Ei sairaus aina ole seuraus
vaik' niinkin olla voi
on myös olemassa tarkoitus
mi ihmisen vaivoihin toi
jonka tehtävä
on elonsa merkittävä pysäytys jostain
  vaik' varjelus
    irti repiminen
      elonsa muutos
        kutsu muualle
	paremmalle
	ihan uudelle
ehkä oikeasti sille todelliselle
elonsa merkitykselle.
Sillä, ilman sitä
menonsa keskeytystä
ei ois ollut mahdollista tuo
mikä kuljettais hyvän ihmisen uuden elonsa luo.
Kuinka monta eloa toisin kulkee
kun sairaus, vaiva, hänet kuin syliinsä sulkee.
Ja kuinka monta syvää, syvälle sukellusta
joka avaa elonsa syvää tarkoitusta
oppia näkemään, ymmärtämään
elämää syvemmin, ja löytämään viel' enemmän
elon, ja elonsa tarkoitusta
vaivansa kautta ja tuloksena.
Ei aina ole vaivalla syytä, joka parantaa tulisi
tai vaik' kokonaan ottaa pois
sehän jo vaik' vahinko suuri olla vois
miss' poistetaan se hyvä kasvun mahdollisuus
joka juuri avautuu
ja jonka tuloksena ja kautta
voi tapahtua vaikka mitä.
 
Jotenkin ihminen on niin kehonsa vanki
ja kaikki, koko elonsa, on siinä kiinni.
Ja jos ei sillä ole kaikki, tai kaikki hyvin
elonsa kuin pilalla
vaikka todellista suuruutta
on vast' tuon näkyväisen takana
näkymättömässä ulottumassa
ihmisen todellisessa kerrostumassa
joka on tään näkyväisen kehonsa yllä ja takana
jolla oikeasti vasta
on sitä elonsa tarkoitusta.
Nyt keho, on kuin se kaiken tarkoitus;
  miltä näytän
    mihin pystyn
      mitä kehollani saavutan
        mitä omistan
          mihin kaikkeen kehollani vaikutan
eikä enää ymmärretä sitä, mikä on ihmisen sisällä
siis, sen kuoren, joka nyt on vallan saanut
ja ihmisen sisäisen tarpeen kadottanut.
Kaikki elämä vain kuoren mukaan
eikä sisäisen asukasta enää ymmärrä kukaan.
Ja jos nyt vaivan, tai vaik' sairauden
tai muun onnettomuuden kautta
kaivetaan esille sitä todellista elon tarkoitusta;
  sisäisen ihmisen kasvua
    ja sitä oikeaa elonsa tulosta
se nähdään kuin pahana, joka heti ois poistettava
ettei vain tapahtuisi sitä oikeata kasvua
jolla on tarkoitusta.
Tämä on suuri asia
eikä lainkaan haluttua kuunnella
koska aika on niin kaukana todellisesta tarkoituksesta
- oikean ihmisen kasvusta -
eikä ainoastaan tuon kehon olosta ja muodosta
sen saavutuksesta.
Kuten on sanottu: "mitä se hyödyttää ihmistä
jos vaikka voittaisi itselleen koko maailman
mutta saisi sielullensa vahingon".
Kuin korulausetta
ja aikain saatossa laimennutta
mutta, siin' ripaus on totuutta jo vaik' silmin nähden
mut' todellinen viisaus ja tarkoitus, tahto
on vast' sanojen takana
se ylempi ulottuma
joka ei hevillä ihmiselle aukea.
Mutta, jos se saa avautua
seuraa siitä kiitosta
eikä vain ajallisen turhaa huokailua
kuin elonsa kadotusta
joka oikeasti on tästä vajavaisesta kehosta todella kaukana
tään ajallisen, ja ajattomienkin takana.
Siellä, on se todellinen ulottuma ja unelma.
Sitä katso, ja itseäsi rakenna
ei ajallisen mukaan, vaan ajattoman.
Vaan, kuinka vaikea 
on ajallisen avata
tulevien portteja ja ovia.
("Helpompi kamelin neulansilmästä" jne)
Mutta, ei se olekaan ihmisen teko
eikä ees omansa mahdollisuus.
Siksi, on vaiva ja sairaus.
  #

 
  
 
16.12.2017 - aamu
Parantamisen tehtävästä ja voimasta
Mystikko avaa Kapteenin ajallista tehtävää:
-"Tehtävä se on tämäkin: Hoito ja auttaminen.
Olet lähempänä elämää 
ja ajallista ulottumaa
... olethan sen kansalainen kuitenkin
ajallinen olento osallasi.
Ja apu auttavainen 
myös sinua itseäsi vahvistaa;
annettuna muille, siin' välissä olit sinä
ja kauttasi sun
välittyi 'voimani mun' ''.
-Mun? havahtui Kapteeni kysymään.
Ja Mystikko jatkaa kuulemaansa:
-Niin, valtani ajan yli.
Tarviiko tietää enempää."
Ja kaukaa annettuna on voimani läsnä
ihminen ei ole tärkeä siinä
hän välittäjä, ilmoittaja, anoja ... tahtoja vain
mut' voima itse on arvokkain.
Ja jos paikalla on 'voimani mun'
on tilanne silloin arvokkain.
Ihmisillä on ihmisen mieli.
Ajatukset sotkevat, voima ei ole vapaa.
Mutta, jos yksin on 'voimani mun'
kosketus on rauhoitetun hetken, oman
ja tunne on vapaa, ja avoin.
Eikä toinen ota kunniaa
... vaikkei sitä tahtoisikaan
mut' ihminen ... on aina ihminen
ja 'voimani mun' on yli ihmisen
ja rauha sielullen
... ei mitään vaatien
vain etäisesti toivoen
informaation, tiedon, lähettäen.
Sillä, ei ihminen sitä voimaa lähetä
vaan, pyynnön ainoastaan
ja energia itse käsittelee vastaustaan
ja hän on yksi
ja yksin ainoastaan.
Vähäinen on ihminen voimassaan
ei tekoja tule tehdä omassaan
siis, tekoja joiden valta on ajallisen yli.

Ihmisellä on syli - se riittää.
  *
 
16.12.2017 - ilta
Ja Mystikon sanat vielä tarkentavat:
-"Siis, kaukaa 
auttaa, parantaa
ei ole kuin lähettää voimaa, vaan, pyytää
lähettää vain tieto, mikä on kuin tahto
ja se tapahtuu, mikä tapahtuva on
kuin kädestä kohtalon
mikä toteuttaa tahtoa sitä
mikä eteenpäin vie suunnitelmaa suurta
sitä totuuden juurta
jonka tahto on toimia
joka vallitsee voimia.
Ja 'voimani mun'
tietää, mikä on tahtosi sun
vaik' toteutuukin aina se
mi on 'tahtoni mun'."
  *
 
 
 
17.12.2017
Ja opetus jatkuu edelleen:
-"Se, mi kaikki kaikessa vaikuttaa
on 'minun voimani'
ja sen 'voimani mun' kosketus
muu on oikeasti voimaton
vaik' ihmisenkin osassa omansa voima on
mut' se voi olla holtiton
sillä, siinä ihmisen mieli on arvaamaton
kuin kontrolloimaton
vaan, 'voimassani mun'
ain kontrolli on.
Ja kaikki mi siinä vaikuttaa on energian voima
ja energia on värettä, olevaisuuden värähtelyä
ja sillä on eloa ylläpitävä ja korjaava voima
ja se on aina sovitettava kohteen ja tilanteen mukaan
eikä sen tarvetta viel' ymmärrä kukaan.
- Se on salattua.
Liian korkea aiheuttaa lamaannusta ja vaik vahinkoa.
Jos ihmisen herkkä järjestelmä saa vauriota
liian korkeasta värähtelystä, jota se ei tajua
tapahtuu hurmiota
ja kontrollin kadotusta
tasapainon menetystä, tiedottomuutta.
Se ei saa olla tavoitetta
sillä, siinä ei ole oikeata tarkoitusta.
Tarkoitus on parantua, vahvistua
elvyttää uudeksi, elonsa vahvistua
saada sen tunnetta, ett' voima läsnä on.
Tiedoton on tunteeton, tajuton
vahinko vaik' korvaamaton, korjaamaton
tai elimistö itse korjaaja on ... ajan kanssa.
Hurmio on pahasta
ja sen voimakas tunne voi olla vauriota.
Pitää olla tarkkana
missä voimassa toimia;
ei omassa, holtittomassa
ei pahassa, vahinkoa aiheuttavassa
vaan, hyvässä tahdossa 
pyynnön kanssa suuremmalta
hältä, joss' kontrolli on
kaikki muu voi olla holtiton.
"Etsikää, kolkuttakaa, anokaa...
ja teille annetaan"
tuo kaiken oikean takaa.
Se on viisautta vanhaa ja kantavaa.
Siis, pyynnön kautta auttaa, on se tärkeä
ett' se ois se muoto
tai vaik' tahto, mutta aina pyyntö.

Se on se anomus
... ei oma käsky omassa voimassa
mut' syvän sisäisen käsky
on aina myös pyyntö.
Siunauskin pitää olla pyyntö:
"pyydän siunausta"
tai vaik' vain "siunaa"
tai "toivon siunausta tälle, sillä, hänelle"
siin' on pyyntö.
Ei se ole sanoissa
vaan, sisäisen tilassa
- siin' on eroa.
Pelkät sanat ilman sisäisen kauniin apua
ei asioita auta, paranna.
Sillä, silloin se on tapahtumaa omassa voimassa.
Mut' sisäisen syvä kauneus
on yhteys ja yhteisymmärrys
tahto, toive, vaik' käskykin 
- kaikki on oikein."
  *
 
 
 
17.12.2017 
-"Aivan kuin ois tärkeää
ett' hän ken täss' opettaa
ei jaa omaansa kunniaa
jos ihminen toista auttaa ja parantaa",
näin Mystikko kuulemaansa huokaa,
... ja vielä jatkaa:
-"Jos ihminen omassa voimassaa auttaa tai parantaa
se on ihmisen teko
- ei tietenkään huono
onhan silläkin tarkoitusta ja paikkansa
olla rinnalla ja autella.
Vaan, jos tehdään tekoja
joiss' toivotaan ylempiä voimia
ajalliselle kuin ihmeitä
ne eivät saa olla omia ihmisen ponnistuksia

- nehän vain vievät auttajan itsensä voimia
saavat aikaan uupumusta ja sairautta
vähin erin vaik' ajasta kadotusta.
Pitää olla tarkkana 
miten ja missä haluaa palvella
ja kenen milloinkin on kunnia.
Onhan ihmiselläkin omansa ja osansa
tulee vain tietää ja tuntea omat rajansa
ettei synny vahinkoa."
  #
 
 
 
 
18.12.2017
Joulun aika
-"On Joulun aika ajallisissa", huikkaa Kapteeni laivansa kannella
ja katselee rantojen kauniita valoja
kuuntelee kauniita lauluja - Joulun satuja.
"Ihana juhla", hän toteaa.
-"Niin, vastaa Mystikko omistaan
ajatuksistaan, maailmastaan.
Kaunis kuorrutus kaikenlaista kaunista
ja ihmisten sepittämää valhetta ja satuja
mutta hetkeksi kyllä taas niin rauhoittavaista;
musiikkia, lahjoja, ja hyvää ruokaa.
Eihän siinä mitään pahaa.
Mut' mikä kaikki on todellista, mikä satua
aikain saatossa ain suuremmaksi kasvanutta.
Ja synnyt syvät on ihan muut juhlat
ja tarinat rajut;
pakoa, kieroilua, tappamista
taistelua jonkin hyvän puolesta
ja ristin kuolema.
Rankka tarina
murhia ja kauheuksia, noin ajallisesti ilmaistuna.
Totuus on taistelua
ja ihminen on vastustaja
hän valvoo omiaan ja valmis vaik' sotaan.
Eikä niitä totisesti ole puuttunut.
Onko maailma muuttunut?
Mutta, kuten sanoin, kuorrutus on kaunis
ja ihminen tarvitsee sen
ajallisen kuin lepohetken ja mielen turrutuksen."
-"Mystikko, sinähän kuin vastustat kaikkea
ajallista touhua", huomauttaa Kapteeni 'alaistaan'.
-"Touhua, todellakin
vaan, en vastusta, totean vain
sen olevan satua vain, vailla totuuden arvoja.
Vaan, sillä kaikella kuitenkin paikkansa ihmiselossa
ja ajallisen ajassa.
Mutta, totuuden pyrkimyksissä sillä ei ole paikkaa lain.
Ja kuten jo sanoin,
ajalliset teot ovat vertauskuvainnollisia vain
ylempien ulottumain.
Mutta sinä, Kapteeni, olet vielä
suurelta osin ajan vallassa
ja sinun on vaikea nähdä kaikkea
vaikka ymmärrys ylempi sinua jo valtaakin.
Sinun on vielä elettävä myös siellä
ja jotta se olisi mahdollista 
ilman elosi suurempia ongelmia
on oltava vielä kuin kahlehdittuna ajan varjoissa.
Mutta, viisautta tarjolla on ajassa
ja sen ulottumassa
mutta se on vielä salattua, vertauskuvien takana
ja vain harvat voivat sen tajuta
eikä heitä ees uskota
siksi on parasta vaieta
ilman suurempaa tuomiota.
Mutta, sen vain voin sanoa,
että hengestä, siis suuresta voimasta
syntyi ihminen, se ajallinen
ja henki on iäinen - myös ihmisen
vaan, riita kuin jatkuva 
on välillä lihan ja henkisen
sitä kuvaa tuo kuva totuuksien
ja myös joulun aikainen
ja mikä siitä käynnistyi
on ketju sovituksien
kahden maailman voimien
ja seurauksena aikanaan
on yhteys ulottuvuuksien
ja paluu juurillen.
Siinä on viisaus, jossa ymmärrys on
mut' ajallisen matka ei ole tarpeeton
sillä aina vaivansa ja merkityksensä on."
-"No just! Totaham-mäkioon aina vähä aatellu,
ett' joteski sillee se-o. Mut' mäenkyl puutu toho.
Mulle riittää tää ohjaus ja suunnan pito.
Vai että niinku siis ... mitä se oikee sano ...
mäenkyl tajunnu siit mitää.
Hei Kippari! tajusitsä siit jotai, mitä se oikee sano?"
-"Hhjaa, juu ... kyllä kyllä ... tottakai ... siiis etttää ..."
-"Joo'o, ei sekää siit mitää tajunnu", huokas Försti
ja jatkoi hissukseen arvokasta tehtäväänsä.
  #
 
 
 
 
21.12.2017
Mieli
Taikuri omissaan pohdiskelee ihmisen rakennetta
erilaisten vaivojen syntyjä ja seurauksia.
Näkyy olevan paljon viel' salaisuuksia.
Tietäjä huomasi Taikurin pohdiskelut ja päätti
osallistua salaisuuksien ratkomiseen.
-Niin, mieli, ihmisen mieli, se ei ole kehossa
eikä luonnekaan
ei luonteen viat, tapahtumat raskaat
ei ilo, ei suru
ei pelko, ei julmuuskaan
ei tavat, tottumukset
ei tieto, taitokaan
... osaaminen kaikkineen
vaan, keho on vain väline, jolla toteuttaa
  tietoa, taitoa
    hyvää ja pahaa
sillä ei tehdä rahaa
eikä se saa aikaan valtaa.
Vaan, mieli
  tahto
    elon tarkoitus
      tai vaik' kohtalo
on se voima
jolla kaikki elon tulos ja tarkoitus toteutuu
ja keho on vain väline, jolla toteutuu se.
Ja nuo kaikki eivät siis ole kehossa
tässä näkyvässä, vaan sen yllä
ympärillä olevassa näkymättömässä
ja kaikki, se oikea ihminen
on siinä ulottumassa.
Näin jokainen ihminen
on kuin kahden maailman kansalainen;
tämän näkyväisen
kuin myös näkymättömän
ja näkyväinen on 
kuin näkyväisen samea peili näkymättömästä."
Näin Tietäjä avasi tätä mielen mysteeriä
joka selittää monia outoja vaivoja,
ja viel' jatkaa koskien niiden hoitoja:
-"Niin, onhan se niin,
ett' nuo vaivat mit' yllä ihmisen, kehon näkyväisen
mut' kuitenkin osassa ihmisen
ovat vaikeat hoidollen
sillä, miten koskettaa sinne
näkymättömille ulottumille
ja kun niiden ongelmat ja oireet 
heijastuvat näkyville.
Ja miten vaikea onkaan päätellä
missä on se todellinen syy, vaivan alkulähde
kun se niin monin tavoin keholle ilmentyy.
Tuolla, jo puhutulla 'kaukaisella kosketuksella'
voi joitain ratkaista, mutta ei kaikkea
           voi noin vain koskea ja kuin ottaa pois
johan siinä ihminen pian kovin yksinkertainen ois.
Mutta, onhan ihmisillä erilaisia terapioita
ja syvien kaivauksia, joilla voi tutkia
elon aikaisia kokemuksia ja niiden ongelmia.
Mutta, ne ovat yleensä ihmisen omia
tiedossa olevia tai tiedostamattomia
unohdettuja tai unohduksiin painettuja
piilotettuja.
Noilla kaikilla on vaikutuksia
kehoomme ja eloomme.
  #
 
 
 
 
22.12.2017
Muiston kosketus
Tuli Kapteenille ajatus:

-"Miten ois
oisko mahdollista
poistaa pahoja muistoja, kokemuksia
tai vaikka iloja, nyt kadotettuja 
edelleen mieltä painavia, raskaita
noin vain koskettamalla mielen, muistin aluetta
jossa muisto on?"
Näin hän itseksensä aatteli
kun Tietäjän juttuja kuunteli.
Mutta, Tietäjällä oli kuin vastaus valmiina:
-"Muisto on muisto
kokemus on kokemus
kaikki kirjautuneina kehon syviin uumeniin
ja musteihin universaalisiin.
Mutta, katkaista voi yhteyden aivoista tapahtuneeseen
samoin kuin käy muistisairaan kanssa;
ei tieto, kokemus katoa
vain yhteyden katkoa
aivon vauriota.
Ja katkoja tapahtuu kaikille, ja unohdusta
tahallista ja tahatonta
kuin sattuman satona vain
joku muisto on pyyhkiytynyt pois
tai nimi, tai vaik' koko ihminen
sanoja ja taitoja.
Ei kaikki pysy tallessa
unohtaminen on helppoa ellei ole paljon toistoja
- ja vaik' silloinkin.
Mutta, tuon saman voi koskettaa
yhteyden kadottaa
vaan, ei tapahtumaa kuitenkaan poistaa.
Kun tulee eteen joku, pitää koettaa
se voi toista suuresti helpottaa.
Mutta, ihmistä ei saa muuttaa
eikä arvokasta kadottaa
mutta, muistosta lohduttaa
ja vaik' sairaudesta vapahtaa.
Tulee vain etsiä se paikka elon ketjussa
ja muistossa
sitä koskettaa 
ja vaikutusta vaimentaa
ei kuitenkaan saa mitään kokonaan kadottaa
sillä, nehän juuri saattavat ihmistä opettaa ja varoittaa
jopa puolustaa."
  #
 
 
 
 
24.12.2017
Ulkoisen osan voima
Ja Tietäjä vielä jatkaa edelliseen...
-"On ajateltava
ett' vaurio, vamma, on siinä kohdassa
jossa ongelma on ulkoisessa ulottumassa
jota ihminen ei näe
siitä näkyvälle säteilyä
joka siis on seurausta ongelmasta
ei se varsinainen syy 
kun se kehossa ilmentyy.
Kyllä keho itse parantaa näkyväisen vaivan
haavan, mustelman
luun murtumankin
mut' jos vaivan syy on näkyväisen takana
se onkin jo ajalliselle ongelma;
miten koskea, parantaa
näkymättömän osan sairautta.
Ei jää tavaksi kuin 'kaukainen kosketus' -malli
jolla syytä kosketti
ja sitä kosketuksella paransi
kivun säteily lakkasi
ja keho itse kehon vaivan paransi
sillä, siihen sillä on rakenne
ihmeellinen puolustusjärjestelmä
joka sen tehtävän osasi.
Mutta, jos sairaus on näkyväisen takana
se on näkyväiselle ongelma
koska se parantava ylemmän voima
on siitä kohdasta poissa
eikä näkyväisen ulottuma ole riittävän vahva
koska yksistään sen voima
on vähin erin katoava
vaikka se tekeekin kaikkensa.
Siksi, moni vaiva on parannettava ensin ulkoa
- ulkopuolelta kehoa
jonka jälkeen vasta
on paraneminen mahdollista.
Eikä siinä lääke auta
ellei se ole myös ulkoiseen ulottuva
vaikka voidaankin jo auttaa tulehdusta
kehon omaa parannusta
ja vahvistaa sitä
ellei kehon oma voima riitä.
Tulehdus
on kehon oma puolustus
ja jos se on vahva
poistuu sillä vaiva, ongelma.
Mutta, ellei se riitä
tarvitaan apuja, vaik' jokin lääke ulkoisen lisänä
ellei se ole terveenä.
Mutta, tärkeintä ois pitää ulkoinen terveenä
ja siihen ensin kohdistaa se hoitotehtävä.
Mutta, jos ulkoisen voima on rapistuva
eikä se saa vahvistusta
on tilanne vakava
näkyväisen kehon sairauden kannalta
sillä, sillä yksin ei aina ole voimia
syntynyttä ongelmaa vastaan taistella
- seurauksena vaik' ajallisen kehon kuolema
ja näkyväisen katoama
... jää jäljelle ihmisen ylempi ulottuma
ja sillä toinen maailma tämän näkyväisen takana
vailla ajallisen vaivoja
vaikka sielläkin ain omansa kasvunsa.
Mutta, tuosta jo uusi ongelma:
miten ulkoista osaa ois vahvistettava
millä ravinnolla
millä sanoilla, teoilla
ja millä voimalla
- salaisilla.
Siin' on paikkansa myös homeopatialla
ja kaikella ylempään ulottumaan ulottuvalla ravinnolla.
Ja taas ollaan siinä tärkeimmässä;
ihmisen ravinnossa
sen terveellisyydessä ja voimassa
- ja kaikessa voimaa kadottavassa tekniikassa
ja ihmisen omassa vahingollisessa jalostuksessa.
Jos ei noista ulkoista vahvistavaa ravintoa
jää jäljelle vain ylemmän ulottuman energia
jolla suuria mahdollisuuksia.
  #
 
 
 
 
25.12.2017
Suurien värähtelyjen yö
Kapteeni yksiksensä valvoo jouluista yötä.
Noo, muutkin kyllä tekevät työtä;
Taikuri tutkimuspuuhissaan
Tietäjä mietteissään
Mystikko, niin ... suurissa mystisissään
ja Erakko ties missä
... niin, ja Försti ruorissa.
Onko lie täss' joulun ajassa jotain outoa värettä
kun Kapteenikaan ei saa unta
... ja nuo muuthan eivät moista tarvitsekaan.
Mutta, näissä väreissä, värähtelyissä, todellakin
voi yltää suuriin kysymyksiin
salattuihin suuruuksiin
menneisiin ja tuleviin.
Ja varsinkin Mystikko, sillä riittää mietteitä
kun yrittää sovitella ajallisen menoa ja totuutta
vertauksien ulottumia ja ihmisen outoja kuvitelmia joulusta
ja sen oikeasta sanomasta
ja miten siitä onkaan aikaansaatu monenlaisia satuja.
-Kannattaako ees puuttua
vai antaisko vain olla, hän itsekseen miettii.
-Ei taida kannattaa, hän huokaa
synnyttäisi vain turhia sotia ja väittelyitä
jokaisen oman totuuden puolesta.
Ajallinen maailmahan oikeasti on vain valheiden aika
ja kukin hamuaa ja puolustaa vain omiaan.
Ja avainsana kaikelle on politiikka, jolla aikaa hallita.
Sitä ei voi millään vallita.
Ja aina tulee uusia haluja.
Miten tuolla ajallisissa vois ees taistella totuuden puolesta, 
koska sitä ei tunneta, hän miettii.
Niin, vain harvassa totuuden sanoja
ja niistä kannattaa kyllä vaieta, jos mielii elää rauhassa.
Ei tuollaista maailmaa mitenkään voi muuttaa,
hän taas huokaa, eikä varmaan ole tarpeenkaan
eikä siis lie mahdollistakaan.
Sen ajan jälkeen vasta on kaikki mahdollista
vaikka, silloinkin vasta kovin kaukana
useamman ulottuman takana.
Salaisuudet ovat suuria, eivätkä hevin aukea
ja kaikella omansa vartija.
Ei turhaan saa viisauksia avata
siitäkin vertauskuvana helmiä ja sikoja.
Ja kuka oikeasti voi ymmärtää totuuksia
valheilla kun on niin kaukaisia ulottumia.
Ja pitää olla todellista tahtoa valheista vapautua.
Eikä sitä ees kaikille sallita.
Näin Mystikko omissaan mietiskelee suuria 
tänä suurien värähteiden yönä.
On hetken kuin taivaita avoinna
ja voi välähdyksinä nähdä suuria alkuja ja totuuksia
ja todellisia lupauksia ja tulevien kuvia, 
kuin suuria unia.
Kapteenikin valvoessaan kuulee Mystikon huokailun:
-Älä masennu, ystäväin, tänä kauniina jouluyönä,
onhan täällä ajassa myös paljon kaunista.
Sinä kuljet niin kovin kaukana, etkö muista,
että suuret kysymykset ovat raskaita
ja kuluttavat paljon voimia.
Ei kannata masentua, kaikella on aikansa.
-Niin, Kapteeni on oikeassa, Mystikko vastaa,
ehkä on hyväksi vähän rauhoittua.
Onhan tässä aikaa niitä ratkoa tään joulun ajan jälkeenkin.
  #
 
 
 
 
28.12.2017
Vaan, aivan kuin vastauksena tuohon Mystikon huokailuun
osui matkan kohdalle jotain outoa...
Salaisuuksien saari
-"Kato, Kippari! Saari! huudahtaa Försti yllättäen.
Mitäs me tolle tehdää?"
-"No niinpäs onkin, vastaa Kapteeni kiireisen kannelle nousun jälkeen.
Aika outo paikka, mikähän se oikein on.
Siinä nyt katsovat saarta kummissaan, Försti ja Kapteeni vierekkäin.
Saari on suuri ja korkea muuri aivan kuin kiertäisi koko saaren,
vaikka siitä ei nyt näykään kuin osa.
Pieni ovi rannan tuntumassa ja laituri sen edessä
johon vois laivansa laskea.
Ja oviaukko on avoinna, jotenkin kutsuvana.

-"Pitäiskö kurkata, kysyy Försti vähän uteliaana.
-Jaa ... en tiedä. Jos sillä vaikka ois jokin tarkoitus
tällä matkalla, kuka sen tietää.
Ohjaahan laituriin, niin katsotaan.
-Jjjepp! Ja Försti, jo hommassaan hyvin oppineena,
ohjaa laivan hiljaisesti laiturin vierelle. 
-Miksei tääll-oo ketääm-muita? hän ihmettelee.
-Niin, sitä minäkin tässä juuri aattelin. Hiljainen paikka.
Eikä näy yhtään Viikkarin eikä Siljan laivoja.
-Hölmö! tuhahtaa Försti. Eihän-niitä oo täällä näillä merillä
enneskää näkyny. Eikä ne tällasee pienee laiturii mitenkää,
hajottaisivat vaa ...
-Se oli vitsi, kuittaa Kapteeni Förstin luennolle.
-No jomä aattelin.
-Pidä laiva tässä, Kapteeni opastaa Förstiä noustessaan laiturille.
Minä käyn kurkkaamassa tuosta aukosta.
-Jjjepp!
-Mihin Kapteeni on menossa, kysyy Mystikko, joka juuri nousi
kannelle ihmettelemään matkan keskeytymistä.
-Tonne se menee kurkkaamaan, valaisee Försti
seuratessaan tarkoin Kapteenia, joka juuri saapui muurin aukolle.
-Varovasti, Kapteeni! huudahtaa Mystikko Kapteenin perään.

-Minä vain kurkkaan, Kapteeni vastaa oviaukon tuntumasta samalla 
kadoten juuri sopivasti ihmisen kokoisesta aukosta sisälle.
-Jaa'as, huokaa Mystikko. Ois nyt tarkkana siellä.
(Hei pojat, nyt valmiina, hän kuiskaa.)
Kapteeni seisoi nyt pysähtyneenä oviaukon sisäpuolella.
Katseli ja kuunteli. Hiljaista ja rauhallista.
Vain joitain "vanhoja partoja", tosin viisaan näköisiä, kuljeskeli siellä
vähän kuivettuneessa puistossa kirjoja ja kirjakääröjä kainaloissaan.
Hieman kauempana oli pieni joukko ryhmänä koolla
ja keskustelivat hiljaksiin, vaikka hetkin hieman kiivaammin.
Sopuisia olivat, vaikka kaikessa ei näyttänytkään olevan yhteisymmärrystä.
Oikealla puolella oli vanha rakennus. Se näytti koululta, tai kirjastolta.
Sinne meni ja sieltä tuli harvakseltaan nuoria kuin oppilaita, joitakin
iäkkäämpiäkin. Jotenkin olivat mietteissään kaikki, mennessään ja tullessaan.
Uteliaana Kapteeni hiljalleen lähestyi etäämpänä olevaa neuvottelevaa
joukkoa, ihan vain kuullakseen, mistä siellä puheltiin. Viisailta asioilta 
ne kuulostivat, vaikka puheissa vilahtaneet vuosiluvut olivatkin aika kaukaisia
jotkut jopa vuosisatojen takaisia.
Hetken siinä kuunneltuaan, nousi joukosta ylös eräs arvokkaan näköinen
vanhempi parrakas mies ja tuli Kapteenin vierelle.
-Miltäs kuulostaa, hän kysyi Kapteenilta.
-Ihan hienoja näkemyksiä, ja jotain tuttuakin, hän vastaa kysyjälle.
-Niin, se on viisaitten keskustelua maailmasta, ihmisestä,
monenlaisista historioista, kaukaisista tapahtumista ja kehityksen
kuluista. Välillä vähän Jumalastakin, mies hieman raottaa aiheita.
-Juu, niin kuulen puhuttavan, ja aika kiinnostavaakin vielä.
-Liity seuraan, mies ehdottaa. On siellä varmasti oppia itse kullekin.
-Jaa, kiitos vaan ... mutta minun on ensin käytävä laivalla,
ilmoittamassa miehistölle, jos aion viipyä pidempään.
-Tässä mukaan yksi lehtinen, katsele sitä käydessäsi. Ja kun
palaat, voimme jatkaa siitä, mies ehdottaa.
-Kiitos, sanoo Kapteeni, ja poistuu alueelta, samasta aukosta
josta sisään astui, ja palasi laivallensa.
Häntä vastassa laivan kannella olivat kaikki läheisimmät miehistön jäsenet,
Erakkokin mukaan lukien. Kaikki katsoivat Kapteenia hieman kummissaan,
kuin odottaen, mitä hänellä ois sanottavaa.
-Nnoh, mitä sinä näit? kysyy Mystikko ensimmäisenä. Miltä siellä näytti?
Jokainen kuin jännityksellä odotti.
-Niin, Kapteeni aloitti, kovin oli siellä vanhaa kaikki, mutta varmasti
monenlaista viisautta ja pohdiskelua. Sen verran ehdin havaita.
Tunsin jonkinlaista hyvää ja syvää harmoniaa, vaikka huomasin 
erimielisyyttäkin.
Ja paljon oli vanhoja partoja koolla, joitakin iäkkäämpiä naisiakin.
Ja oppilaita, sellaisiksi heidät vaistosin, kulkivat ovista sisään ja ulos.
Hieman punaposkisia kaikki.
Ja tämän pienen lehdykäisen sain mukaani. Siitä kuulemma saa
hieman alustavaa lisätietoa siitä, mitä saarella ois tarjolla.
-No hyvä, Kapteeni, Mystikko arvokkaasti aloitti. Emme me sinua
oikeasti sinne ihan yksin päästäneet. Olimme kaikki näkymättömällä 
tasolla siellä sinun kanssasi. Kuuntelimme ja katselimme. 
Hyvä sinun oli tuo saari nähdä ja itsessäsi tuntea.
-Niin ..., Mystikko uudelleen aloitti ja jatkoi...
Hyvä sinun oli se nähdä ja vähän kuunnella ja kokea. Vaikka,
ei siellä meille muille ollut suurestikaan mitään uutta.
Onhan siellä paljon viisautta, mutta kuten itsekin totesit,
paljon oli vanhaa ja jo kauan sitten esiin tullutta.
Kaikella on aikansa, niilläkin siellä esille tulleilla, mutta ...
muistathan, Kapteeni: nyt etsitään uutta. Ei ole tällä matkalla tarvetta
enää vanhoihin takertua. Niillä on ollut paikkansa, ja on edelleenkin, 
vaan ei tällä meidän matkalla.
Ja kuten saamastasi lehtisestä saatat havaita, Kapteeni hyvä,
asiat ovat jo tuttuja, eikä ole nyt tarvetta, eikä varsinkaan ees
oikein, enää vanhoihin palata 
... ja aloittaa matka kuin uudelleen alusta.
Katsos, mekin olemme jo täällä
kaukaisella merellä ja samalla kohdalla
ja hyvää vauhtia etenemässä.
Ja me kohtasimme tämän saaren nyt tässä
... tässä kohden matkaa.
Ja saari on ollut siinä paikallansa
ja pysyykin siinä korkein muurein varjeltuna,
... vaikka ovi onkin halukkaille kuin kutsuvana avoinna.
Mutta, meillä on tämä laiva, jonka tarkoituksena 
on seilata kohti tulevia, ja uusia unelmia.
Ei sitä sovi nyt tähän pikku laituriin parkkeerata
ja matkaa kesken heivata. Ei.
Nostetaan portaat takaisin laivaan ja jatketaan matkaa,
... eikö niin, Kapteeni.
Ja Tietäjäkin vähän huolissaan ihmetteli ja puuttui puheisiin: 
-Näethän, Kapteeni, nuo korkeat muurit. 
Jos oisit, tai siis olisimme kaikki, tuon muurin sisällä
olisimme siellä kuin vankina.
Sieltä ei näe ulos kuin tuosta pienestä oviaukosta.
Ja arvaanpa, tai oikeammin, minä tiedän, 
että hetken päästä tuosta ovesta takaisin ulos tulisit
kun ymmärtäisit tään minkä sanoin.
... Me kaikki kaipaamme vapautta.
Ja ellet itse ymmärtäisi, sinun kyllä piankin 
annettaisiin ymmärtää, ettei siellä saa enempää käsittää
mikä muurin sisällä näytetään.
Siksi minäkin sanon sinulle, Kapteeni, 
lähdetään ja jatketaan matkaa.
Ei minullekaan tässä saaressa ole mitään uutta.
Matka silmiä ain enemmän avaa.
Ja katsohan vielä, Kapteeni, miten Erakkokin tuolla keulassa
pienen lamppunsa kanssa jo katselee kaukaisuuksiin, 
jossa pimeys jo vähin erin väistymässä.
Ja kuulehan vielä, miten Taikurikin taidoillansa
selvitti saaren antia.
Ja Kapteeni kuunteli huolella
ain luotettavan Taikurin mittaustuloksia.
-No, Kapteeni, lähdetäänkö taas, 
Mystikko jo vähän patistaa.
-Juu, lähdetään lähdetään. Försti!
hoidahan laiva irti ja takaisin merille!
komentaa Kapteeni.
-Huh! mä jo pelästyin ett tähäksme nys-sit jäädää.
Onneks on toi Mystikko matkassa. Ja noi muutki.
Jepp jepp! Liikkeelle liikkeelle! hihkuu Försti innokkaana.
Portaat ylös ja narut irki, taas mennää!
Ja tonne oranssiin, eiksni Kippari.
-Sinne sinne, kuittaa Kapteeni,
ja availehan vähän purjeitakin, on mukavan myötäinen tuo tuuli.
-Purjeitaaa! huutaa Försti
ja pitelee pikku hatustaan kiinni.
  #
 
 
 
 
30.12.2017
Försti huolissaan Kapteenista
-Hei Mystikko! sinä kun olet niin viisas, huutaa Försti vähän huolissaan.
Katsohan vähän tota meidän Kipparia. kun se vain keikkuu tossa ihan 
väsyksissä, eikä taida enää ees kunnolla nukkua.
-Niin? kysyy Mystikko kummissaan.
-Niin että, pitäskö sille tehdä jotai. Mä-oon vähä huolissani siitä.
-Niin, ihan totta. Olen minäkin sitä tässä vähän tarkkaillut.
-Noh, mitäs sille pitäs tehdä?
-Jaa ... no, antaa sen olla vaan ihan rauhassaan.
Ottaa se unensa siitä mistä saa.
Se kuuluu vähän niin kuin asiaan.
-Ai ettei nuku vai? Eikse sit muka tarvi enää unta?
-Kyllä se tarvitsee, vaan toisin jo kuin ennen, katsos...
-No mites sitte?
-Niin, katsos ... se kuuluu tähän matkaan
ja sen aikaiseen kasvuun.
-Ai mitenn-ni?
-No, katsos kun se on kasvanut kuin ylemmäs,
ylemmälle tasolle, toiselle ulottumalle,
tänne missä me muutkin ollaan
... tai siis, lähemmäs sitä
niin tuo ajallisen osan ulottuma vähenee,
ja sen tavat ja tarpeet.
Ja näin alkuvaiheessa ne menevät vähän sekaisin
ja sotkevat sitä ajallista osuutta.
Siitä tuo unien kuin sekamelska, eli, unen ajat hajoavat
kun täällä ylemmällä ei ole samoja aikoja, kuin alemmilla.
-Ai siis-ett ...
-Niin juuri, kun se on suuren osan elostaan täällä
kuin ajattomassa ulottumassa,
niin ajat sotkeutuvat, yöt ja päivät.
Ja sen tähden unet tulevat milloin tulevat.
-Noo, onkse ... vaarallista sille ... meille ... laivalle
onha-se sentää tän purkin Kapteeni.
Tietäjäkin innostui keskusteluun, kuultuaan tuon Förstin huolesta.
-No ei hätää siitä, hän aloittaa.
Ja siksihän juuri sinä olet Förstinä ruorissa ja valvot suuntia.
-Noooh ... niinhämmä oon....
-Ja suunta on turvattu
ja kaikki muukin tähän matkaan liittyen.
Ja onhan hänellä hyvä miehistö matkassa.
-Juu, niin ... vaan, onkse sille vaarallista,
tai vaik joteski epäterveellistä ... seku-on tollane, ihmine.
-Hjaa ... onhan siitä tietysti ongelmansa tuon ajallisen kanssa.
Kaikkea ei voi suunnitella, eikä mistään ole aina varmuutta.
Ja ajallinen elimistönsä saattaa saada ongelmia.
-Ai siis niiku ... pahasta?
-Niin no, vähän, vaan onhan meillä matkassa tuo Taikuri
onhan se myös hyvä hoitaja ja parantaja.
Kyllä se tuota Kapteenia valvoo ja huolehtii,
ettei se nyt ihan huonoon kuntoon pääse.
On sillä rohtoja ja ravinteita alhaalta ja ylhäältä.
Niillä kyllä pärjää.
Oikeastaan paremminkin kuin pelkillä ajallisilla.
Ei siltä mitään puutu, Kapteenilta siis.
-No hyvä sitte. Mä-vaan jo vähä aattelin
kun sen keikkumista kattelin.
-Hyvä kun katselit ja otit puheeksi.
Vaan, oikeasti, ei hätää.
Se on vain tään matkan ajallista häirintää.
Mutta, kyllä ylempi sen ajallisen ymmärtää
ja valvoo myös sen tarpeet.
-Okei, hyvä sitte. Ja sittev-vaa tonne or...
ainii ... sinne sinne.
Hetken vielä mietittyään Tietäjä jatkaa...
-Ja katsos Försti vielä, sain juuri ymmärtää, jatkaa Tietäjä,
on olemassa kuin kaksi aikaa;
tuo ajallinen, joka on vain tämän maan aika ja kovin rajallinen
sillä ei ole sijaa missään muualla, vain tällä sinisellä planeetalla.
Se on siis sen oma kello.
Vaan, heti kun poistutaan tuon ajallisen ajan piiristä
ja liikutaan ylemmälle tasolle, 
siellä on ihan omansa, kuin ajaton olonsa
vaikka silläkin aikansa, vaan sen kuvaaminen
onkin ajalliselle vaikea.
Katsos, se on jotain olomuotoa
ilman mitään ajallisen raksutusta.
Siellä kaikki on samaa olomuotoa.
Ei siis ole eilistä, ei huomista,
ei auringon nousuja ja laskuja
ei menneitä eikä tulevia, kuten täällä ajassa.
Siellä ollaan siis ajan takana, tilassa ajattomassa.
Ja kuule...
-Nih!
...nyt kun Kapteeni on tässä rajalla
siis ajallisen ja ajattoman rajalla;
vuoroin kuuntelee kellon naksutusta
vuoroin ajattoman rauhallista
niin, silloin ollessaan täällä ylemmässä
hän on poissa ajasta
ja kuitenkin aika käy koko ajan. Ymmärrätkö.
-Nnnjjj...
-Ja siis kuitenkin, vaikka hän on täällä ajattomassa
siis kuin ajallisen eräässä flow-tilassa, jollaiseksi sitä ajallisen 
termein voisi hieman verrata, vaikkei tietenkään ole sitä,
niin hänen oma sisäinen kellonsa toiselta osaltaan
pysähtyy ja toinen osa, se ajallinen, jatkaa naksutustaan.
Näin hänellä on itsessään kuin kaksi aikaa...

Oletko mukana?
-Tsjjjj...
... joista toinen ei siis kuitenkaan ole aikaa,
vaan ajatonta oloa.
Ja näin, kun hän taas palaa kokonaan ajalliseen
on hänen ajallinen aikansa edennyt jo ties minne,
ihan noin kuin huomaamatta,
eikä enää kehonsa oikein ymmärrä tätä
kuin ristiriitaisuutta.

Siis, toinen osansa kuin unten mailla ajattoman ulottumassa
ja toinen ajassa, kellojen raksutuksessa.
Niin, ja siinä sitten sekoittuvat nuo ajallisen ajan yöt ja päivät.
Ja silloin siis on myös unia, joita kehon osa
kuitenkin tarvitsee, vähän milloin mitenkin,
välillä päivällä, joskus sattuneet yöllekin.
Ja se tietenkin tekee joskus tuon ajallisen elon hankalaksi 
epämääräisen rytmin tähden.
Ei siinä mitään outoa ole, se vain on niiden ihmisten
osa, joilla on useampia ulottumia, siis voimallisemmin.
Kaikillahan sellaista on, vaan yleensä se on huomaamatonta,
eikä niin häiritse ajallista eloa.
Kapteeni on siinä siis vähän kuin oma lukunsa.
On ollut sitä jo kauan, vaan tällä matkalla se on vain korostunut
kunnes...
Niin, ja Försti, onhan tuo Kapteeni saanut viime aikoina uusia
voimia, jotka mahdollistavat ajallisen elonsa vähemmillä unilla.
Oletkos huomannut.
-Jaa, juu ... vaan, kunnes mitä!!
-Ai niin, kunnes hän kokonaan siirtyy tälle ajattomalle ulottumalle.
Sitten taas helpottaa.
-Älä! No millos-se ... sitte ... ja mites sit mulle? Meil...
-Älä huolestu, Försti, on tässä vielä aikaa, ja ajatonta.
Laiva jatkaa matkaansa ja asiat kasvavat.
Ja sinulla on kaikessa oma paikkasi. Ei hätää.
-No, okei ... vaan, kummassa se Kippari ny-o?
-Njaa ... tässä se juuri oli tuon Runoilijan kanssa.
Ja sitä ennen se oli öisillä unilla ... keskellä päivää.
Tai, miten sen nyt sanoisi, kun oli koko yön niin virkeänä.
Vähän se on tainnut tuoss' sekaisena olla.
-Noniin-o, moon vähä kattellu sitä ettei se ny iha 
tolkussaan oo ollu. ... Onneks tää ruori on mulla.
-Juu, onneksi, vastaa Tietäjä.
-Ja onneks mäenn-oo ihmine. Ja hei! eihä... 
eihä mulla on tota aikaa ... tai siis ... sitä toista.
-Njaa ... niin no, eei ... sitä toista, sinulla, ei.
-No-hyvä, tai siis ... mut eihä mulla oo sitä
unentarvettakaa! Ooksmä sit kuiteski ku...
-Försti hei, sinulla on kaikki hyvin, ole huoleti.
Ja pidä sinä vaan se kurssi.
-Joo joo, pidetään pidetään ... mä nyt olivvaa
vähä huolissani... Ja kaikki ne nym-mua komentaa
ton kurssin pitämises. Osaanham-mää nys-sen.
Ja hyttiinsä takaisin mennessään
Tietäjä kuin runolliseksi heittäytyen huokaa:
-Eikä luulla tarvitse
ett' vailla tarkoitusta 
ois kaikki tää hetki ja vaiva
joss' yöt, päivät sekoaa
täss' itsellesi syvempiä tuntoja kaiva
ja herkkyys, se lisääntyä voi
kun itsessäsi et niin paljon
omin voimin esille tuoda voi.
  #
 
 
30.12.2017
Kapteeni itsekin huolissaan
Förstin äsken aikaansaaman keskustelun aikana
Kapteenikin heräsi hytistään...
-Minäkin kuulin tuon lopun, aloitti Kapteeni vähän rähmäisin silmin
juuri herättyään päivällisiltä yöuniltaan. 
-Melkoinen tarina. Vaan, kerrohan Tietäjä vielä,
onkos tässä oikeasti vaaroja
jos tää ajallinen elämä on tälleen kuin repaleinen,
yöt ja päivät kuin seonneet
ja unet milloin missäkin välissä?
-Jaa, huomenta vaan, Kapteeni,
tai, ... mikä lie aika sun kellossasi nyt onkaan.
Näkyy olevan iltapäivä, tai niin ... digikellosta sen näkee
että iltapäivä. Seinäkellossa ei ois ihan varma, kumpi aika,
yö vaiko päivä, ellei ois tuota luonnon valoa.
Niin, se vaarallisuus, aivoilleko tarkoitat,
vaiko koko keholle.
-Molemmille varmaan, ja kehoahan ne aivotkin...
-Kyllä kyllä, mutta aina on ensin muistettava 
se näkymätön ulottuma, joka siis on sitä todellista ihmistä
ja sen vain kalpeana heijastumana on
tuo ajallinen ulottuma, keho,
jota niin ihmiseksi kutsutaan.
Vaan, oikeastihan ihminen on tuon
kehonsa matkalainen, tään ajallisen siis.
Mutta, tuo on jo niin filosofinen kuvaus
että palataan ensin siihen ajalliseen.
On totta, että sille voi tulla vaurioita
ja kaiken aikaakin tulee, ja kaikille ... nukkui sitten tai ei.
Eikä se ole ratkaisevaa, sillä ihmisen keho
on kuitenkin katoavaa ja vähenee vähin erin päivä päivältä.
Joku vaik yhtäkkiä nopsaan, toiset hitaammin.
Mutta, jokainen aina, ennemmin tai myöhemmin.
Oleellista kuitenkin on se,
mikä jo tuolla aikaisemmin oli esillä
on se ihmisen näkymättömän ulottuman voima ja terveys.
Sieltä tulee kaikki.
Jos se osa ihmisessä vähenee, heijastuu se ajalliseen, 
sitä nopeammin rapauttaen.
Vaan, jos se ylempi ulottuma on voimissaan
on myös koko ihminen, siis se ylempi ja alempi, siis keho, 
voimissaan, eikä vahinkoja niin herkästi
... vaikkakin luonnon lait ja ajan kellot
ovat sille kuin arvaamattomat.
Kaikki kuitenkin aivan suunnitellusti ja tarkoituksenmukaisesti.
Kaikelle siis sallittu aina aikansa auringon alla.
Siis, kaikelle, ei ainoastaan ihmisen ololle,
vaan vaik' koko pallolle.
Ja nyt siis sinä kysyt, kärsiikö ajallinen kehosi
sen oudosta rytmistä, joka sinua tällä matkalla vaivaa?

Siis, oikeasti, sehän vaivaa vain tätä ajallista osaa, kehoa
ei sitä ylempää ulottumaa, jonka hyvinvointi ei ole
ajallisen unista riippuvainen.
Sillä on omansa voimansa lähteet irrallaan ajallisen
kahleista ja vajavaisuuksista.
On siinä kehosi yllä  kyllä yksi osanen näkymätön
sekin, jonka tilaa ja kuntoa voi ajallinen häiritä.
Sen ei saa antaa tyhjäksi vähetä,
sillä sen kautta tulee keholle elämä.
Sellainen siis, ihmisen rakenne, ajallisen.
Ylemmän voimat on ylemmät,
eikä siis ihminen elä vain leivästä.
Enemmän siis tulee olla huolissaan siitä ylemmästä.
Mutta siis, kärsiikö keho?
Niin, kyllä ja ei, se riippuu niin monista tekijöistä
ja alemman ja ylemmän ulottumasta.
Jos kaikki on vain alemman tason vallassa
on kaikella siihen vaikutusta.
Ja ihan oikein, unilla varsinkin, ja oikealla 
elon rytmillä, terveellisellä. 
Sitä ei voi kiistää.
Mutta, tällä laivalla, tällä matkalla, on toisenlainen valta.
Valta kuin ajallisen yli.
Eikä siis tämä laiva ole ollenkaan ainoa,
yks laiva vain laivojen joukossa,
ja kullakin omansa tehtävä. Mutta meille, on tämä ainoa.

Tällä laivalla on toisenlaista ravintoa,
vaikka osaltasi elät myös ajallista, nautit ja elät niistä.
Mutta, valvonta, kaiken ylläpitävä valvonta
on kaiken varmistusta.
Ei siis mitään liikaa, eikä mitään saa puuttua
ja kaikella ain aikansa ja paikkansa
ajallisella ja ajattomalla.
Tuolla turvalla on hyvä nyt matkata,
eikä surra ja huolehtia turhia.
Ajalliset voivat olla huolissaan
elleivät ymmärrä myös ajattoman osuutta.
Joten, Kapteeni hyvä, ei hätää sulla.
Jos nyt tänään hetki valvotaan,
niin kyllä jo huomenna taas nukutaan.
Näin ajallinen elosi varmistetaan ja turvataan.
Ja aikansa aina - kaikessa.
-Noni, hyvä niin, Tietäjä, siis jatketaan kuten ennekin.
Ja mitähän lie tuokaan huominen.
-No, sen näet sitten. Vaikka, tässähän se jo, mun edessä.
  #
 
 
31.12.2017
Mystikko paljastaa
-On minun kyllä paljastettava,
kun näkyy olevan niin paljon huolta
tuosta Kipparista ja uniensa vajavuudesta,
aloittaa Mystikko suurena ylempien tietäjänä
kuin joukon viisaimpana
ja avaa salaista arkkuansa.
-Katsokaas, on se niin,
ett' kun ajallinen ihminen nousee ylempiin,
niin hänen värähtelynsä on pakko kasvaa.
Ei tänne riitä se maallinen värähde, ei.
Vaan, jos noustaan ylemmäs,
on se myös värähtelyn kasvu ajallisen väreen ylemmäs
- eihän se muuten ole mahdollista.
Ja se täss' nyt on menossa,
kuin muuttuneessa kehossa,
ja tuo Kapteeni loistaa kuin aurinko
... siis, täältä katsottuna
ajassa siin' ei nähdä sen suurempaa muutosta.
Tai, ... ne tietenkin näkee, jotka näkee.
Mutta, jos väreet ajallisen kasvavat,
ajallista ylempiin nostavat,
ne ajallista eloa kyllä hetken sotkevat,
sillä, silmät ei tahdo kiinni painautua
... voimaa on kuin vaik' mihin,
ja katse kääntyy johonkin uusiin, tuleviin.
Sellainen se nyt on, tään meidän Kapteenin osa.
Sille tapahtui se, mikä olikin odotettua.
Ja pakko!
Ei matka muuten vois jatkua.
Sillä, matka edemmäs ei mahdollista lain
värein ajallisen vaatimattomain.
Mutta, siis nyt
on kuin uusi keho syntynyt, syttynyt,
ja siksi kehonsa kuin kierroksilla käy
ja unten maita ei missään näy.
Vain ajatukset pyörii,
koko olevaisuus pyörii,
ja virkeys on kuin ainainen vieras.
Ja vaik' yrittääkin hän vanhan tavan mukaan nukkua
nyt saa virkeänä öitänsä kukkua
ja keksiä jotain puuhaa
- no, ... tää on monelle ihan huuhaa.
Mutta, totta se on,
elämä on uskomaton seikkailu.
Jos sille vain antaa vallan
ja suostuu etsimään enemmän,
saa siitä vaik' elämän tehtävän.
Siinä se sitten on, tuo meidän Kapteeni,
joskus, kerran, se valitsi, pyysi ja anoi
ja Suurempi sille vastasi, kutsui ja varusti.
Ja, kyllä me nyt sitten ollaan, koko porukka,
samalla laivalla,
tuon ain innokkaan Kapteenin matkassa.
Hyvää se tahtoo, vaik' ei vielä paljon
elämän suurista arvoista ymmärrä.
Vaan, siksihän me juuri matkaamme näitä myrskyjä,
ett' kasvaisi hän, ja suuntaisi tuon elonsa tehtävän,
eli, kasvaisi ymmärrykseen tään ulottuman ylemmän.
Joten, antaa sen nyt olla vaan,
kukkukoon öitä ja kukkukoon päiviä,
pieni hetki elonsa häiviä.
Pian se tasaantuu ja saa palata taas
elämään alhaista arkeaan.
Mutta, uusi se on, ei se vanhana palaa,
eloansa toisin halaa, 
ja voimassa aivan uudenlaisessa
apuansa antavaisessa
niille siis, jotka kestävät sitä kuunnella
- aikaa on vaikea muunnella ja arvoja sen
mut' hän kuitenkin aikoo: -Sen eteen nyt taistelen.
Olkaa vain puuhissanne kaikki ja katsokaa, 
miten ajallista rassataan,
kun sellainen pyrkii tänne ylemmäs auttamaan.
Saahan se voiman, ei siinä ongelmaa
vaan, miten onnistuu hän sitä jakamaan
tuossa ajassa, niin rajoittuneessa
ja vain ihmisviisauteen uskovassa
... kuitenkin ain hyvää tarkoittavassa.
Siis ne, jotka sitä sydämessään kaipaavat
ja siihen uskovat.
Toiset vain rahan vallassa ratsastavat
ja eloansa hukkaavat turhuuksien perässä,
eivätkä huomaa, ett' elävät eloa katoavassa,
vain ajallisessa ulottumassa.
-Oho, olihan saarna, huokaa Kapteeni,
joka sitä sivusta kuunteli
ja osan omalle kohdalleen tajusi.
-Mut, hei! miten nää silmät saa kiinni?
Voiks kukaan auttaa!
Syvä huokaus ... kuuluu kannelta:
-Onneks mäenn-oo ihmine.
  #
 
 

03.01.2018

Kapteeni rauhoittui

Kapteeni rauhoittui
ajallinen kehonsa palasi ajallisille väreille
turvallisille.

-Korkeammat väreet korkeampia varten
ja ajallisille vain hetkin
ajallisen parantumisin, kuntoutuksin.
Sit on palattava takaisin
herkän koneiston tähden
sähköisten linjojen ja sydämen.

Parantaminen ja kuntoutus on hyväksi
mutta rasitus saa kestää vain hetken
keho herkkä, ajallinen.

Näillä, nyt uusilla, uusia kohti.

-Mitähän sitten, Kapteeni pohti.
Suunta on selvä, ei siinä mitään
vaan, mitähän se seuraavaksi tuo eteen.

-Salaisuuksien saari jäi taa
se suorittaa omaansa virkaa
kas, paikkansa kaikella
ja valvoa vanhoja arvokkaita matkoja
tietoja, taitoja
ihmistekoja
ajallisen sitoutumia tapoja ja rituaaleja.

Vaan, onko niissä enää voimia
kun kuljetaan kohti uusia aikoja ja ulottumia.

Ajat muuttuvat
tavat muuttuvat ja tarpeet ihmisen
ja tulevan kehityksen.

Perustana, pohjana, on vanhojen matkoja ja tapoja
niiden päälle uusia rakenna.

Ei vanhojen viisaudet ja matkat ole turhia
ne ovat ihmiskunnan kasvuja
mutta, niillä ei voi enää kohdata tulevia
ne ovat kuin eri voimia
eivät enää kanna, kun matkataan kohti uusia.

Vanhoista vain osattava luopua
ett' kasvu voi jatkua.
Tuo on kuin ainaista lakia
siihen tulee vain suostua
muutoin matka on kuin paikallaan polkua
ja sehän ei ole kasvun tarkoitusta
eikä se sitä mahdollista.

Siksi piti salaisuuden saarelta jatkaa seilausta
kohti tulevia
ja yhä suurempia unelmia.

Näin vastasi Mystikko
kuin huomaamatta Kapteenin ajatuksille
kun hän mietti tulevia ja sen kuvia.

Ja jatkaa...

-Koko ajan kuin laivan yllä liehuu käsky:
Kohti uusia!

-Ja mitä ne uudet ovat, se ei aukea, ratkea
ilman kärsivällisiä matkoja.
Ne ovat kuin eteen raivattava
myrskyjen läpi seilattava
uskallettava avata ja katsoa
mitä tulevassa on tarjolla.

Kaikki ovat valmiina
vaan, ei vielä ajassa
mutta kuitenkin ajan janalla tulevassa
ja lupauksissa.

Kehitys on monimutkaista
paljon arvokasta tutkimusta ja uusia löytöjä.
Se ei ole vain viisaita sanoja
joissa kuitenkin on kaiken lupausta.

  #

 

 

10.01.2018
Kapteeni sai leponsa
Ja Kapteeni sai leponsa
tuon energiamyllytyksen jälkeen.
Oli kuin kovakin hoito, kaste johonkin uuteen
vaikkei sitä nyt huomaa
- kunhan vain pötköttelee rasituksensa jälkeen.
Jo kaipailee taas jotain, eikä ees muista
ett' juuri hetki sitten oli raskasta.
Heti on huolestumassa, jos on pari päivää hiljaista
vaikka oikeasti tarvitsee paljonkin viel lepoa.
Ei suurista muutoksista voi hetkessä palautua
ja ettei nyt vain tuon hiljaisuuden huokailuilla
itseään jo rasittaisi ... kun pitäisi hetkeksi
kuin kaikesta vapautua
että jaksaisi taas jatkaa matkaansa.
  #

 

 

12.01.2018
On voimia, ja voimia
Mystikko omissaan pohdiskelee
voimien suuruuksia ja moninaisuuksia
mitä kaikkea on, ja miten vaikuttaa
ja mitä ajallisissa voi käyttöön ottaa.
Ja näin hän tuumailee...
-On voimia
ja on voimia
on ajallisessa vaikuttavia
ja on ajattomassa vaikuttavia
ja on voimia ajallisen takaisessa
ja ajattoman takaisessa
iankaikkisessa ulottumassa
kaikkinaisuudessa vaikuttavia.
Ja yhdellä voimalla voi vaikuttaa yhtäällä
toisella voimalla toisaalla
ylemmällä voimalla ylemmissä
ylemmillä ylimmissä
- ja viel senkin takaisissa.
Ei ole vain yhtä voimaa
jolla vaikuttaa kaikkeudessa
vaan, kaikilla voimilla rajansa
kaikkeuden rakenteessa.
Ja kullakin voimalla voi vaikuttaa
omissa tasoissa.
Vaan, mikä kaikki on ihmiselle tarpeellista
ajallisessa
ja ajallisen ja ajattoman rajalla
- se ei ole kaukana
eikä kaukaisen ulottumassa.
Tasot ovat monenlaiset
tehot ovat monenlaiset
vaikutukset vaihtelevaiset.
Ja minne kauas ois ihmisen osa
minne asti viisaus, ymmärrys
minne asti sanojen vaikutus
minne tahto.
Ja minne tahto oikea
ettei vain ois kokonaisuutta sotkeva
joiss' ois valta vaikuttava.
Ihmisellä on ulottuma ulottuman takana
lähin tässä, nyt näkyvässä
on ulottuma menneessä ja tulevassa
ulottuma unelmassa
mut' nuo kaikki kuin ajallisessa
ja ajallisen ajattomassa
ihmisen ajatusmaailmassa.
Mut' mitä kaikkea onkaan 
ihmisen ajatusmaailman takana
ajatuksen tavoittamattomassa, kuin uskossa
ett' jotain suurempaa viel on olemassa
tään ihmisymmärryksen takana
näkymättömässä 
ylemmässä.
Mutta, ei se estä sitä
ettei se voima ois kuitenkin ihmisen käytettävissä
vaik ei hän ymmärrä sen ylemmyyttä.
Voi rukoilla, anoa
toivoa, uskoa
uskoa uskomattomia
vaik' kaikella valtansa ja paikkansa
ja kaikkea voi anoa, toivoa
uskoa - ja manata.
Pitää aina olla myös tarkkana
ettei ano vahinkoa itselle, toiselle 
ihmiselolle
kaikkeudelle.
Ihminen kun on tässä rajalla
menneen kaukaisen
ja tulevan ulottuman
kuin matkalla jostakin kaukaa jonnekin kauas
siin' kuin hetken välissä vaikuttamassa
osaltansa rakentamassa
kuin siltana menneen ja tulevan
jo toteutuneen, ja unelman.
(...ja Mystikko piirteli karttaa)
Aikamoinen paikka
jos osaa oikein katsoa
- maailmoitten rajalla
alati muuttuvassa.
Ja voimat kulkevat
vaikuttavat yllä ja alla
ja koko ajan elon kohdalla
ja ihminen kaiken keskellä 
on osa kaikkeutta
rajallisena, tai kuin rajattomana
vangittuna kuin kuplassa
menneitten mahtavassa
ja tulevien unelmassa, kuin utopiassa
ja samalla kuin vapaana
lähellä
ja kuin jossain kaukana
yhdessä hetkessä tulossa
ja toisessa jo taas menossa
jostakin, jonnekin;
ajattomin, ajallisin
ja taas ajattomin unelmin.
Ja nyt ...
miksei tälle
ihmeelliselle ihmiselle ois mahdollista
ylettyä myös voimille ylemmille
jonka osanen hän kuitenkin on
ja jonka kuin keskellä
on hällä nyt hetken paikkansa
matkalla jostakin jonnekin
nyt ajallisen vajavaisin ajatuksin
- vaikke se tarkoitakaan sitä
etteikö yhteyksiä ois vaikka minne
kaukaisien ylemmille.
Eikä mitkään voimat ole hänestä kaukana
hänhän on kaiken seassa
keskellä
nyt hetken tässä
hetki sitten jossain menneessä
ja kohta jo tulevassa
osana sen ulottumassa.
Ja nyt, siis vasta ...
on voimia, ja voimia
on ajallisia
ja ajallisen ja ajattoman rajallisia
on ylempiä
ja ylemmän ylempiä
ja ylimpiä
ja viel niidenkin takaisia
ja ihminen voi uskoa, toivoa
pyytää ja anoa
nähdä unia, uneksua
uneksia tulevia
ja pyytää, toivoa, anoa
ajallisen pienen hetkensä apuja
sen kaiken keskellä, miss' hän kuitenkin on
osallinen hetkellisen kohtalon
jonka tarkoitusta hän ei edes ajallisessa ymmärrä
mut' hän on kuitenkin kaiken näkevä
koska hän on iankaikkinen elämä
ja häntä ympäröi aina
iankaikkinen voima, väkevä.
-Nii'i, huokaa Kapteeni hytissään
kaulaliina päänsä ympärillä ettei päätä palelis
vaikka kaikki suuruus on kaiken aikaa hällä ympärillä.
-Hetkellinen, tää ajallinen elämä,
hän vielä yön hiljaisuudessaan toteaa
ja toivoo, että sais viel ees hetken nukkua.
Ja Kapteeni peittonsa alla viel' huokas:

-Oi, anna mun tuntea, ees hetkisen
niitä kaikkeuden suuria voimia
hoitaa tätä ajallista riutuvaa kehoa
parantaa sen silmiä, sydäntä, ihoa
ja koko ajallista olemusta
ja ymmärtää tätä kaikkinaisuuden kokonaisuutta.
Ees hetkisen... minä anon ja pyydän ... ees hetkisen
vaikka, miksei ... vaikka kokoaikaisen elon hetkisen.
  #

 

 

13.01.2018
Narrin yllättävä vierailu
Narri yllättäen Kapteenin oveen kolkuttaa
kuunneltuaan hänen ajallista huokailuaan:
-Vaikeaa, hän aloittaa
on varjella vapauttaan
eikä sitoa itseään ajallisien taakkaan.
Osansa heillä, joilla niiden vastuunsa
mutta tällä matkalla, laivalla
vapaus on voimanaan
kulkea kuin tuulen mukana
ylemmän ohjauksessa.
Sillä, eivät ne tuuletkaan kutsumatta puhalla
mielivaltaisesti minne vain. Ei.
Tuulet suuntansa sai.
Taakat rajoittaa, Kapteeni, 
voimia syö, ja aikaa
ja ajallisen elon rauhaa
ja huomiota muualle.
Ne laivaa keikuttaa kuin sivutuuli konsanaan
matkaa rasittaa
ylemmän ajatuksia sammuttaa
eloa harmittaa.
Vetää kuin alas, takas
vaik matkan tarkoitus on ylös
ajallisista irti
sulkea niiden ovia kiinni
ett' aueta vois uudet ovet
ne ylemmät näkymättömät
iankaikkiset näkymät ja niiden voimat
mit' takana niiden
ylempien ovien.
Minä olen täällä se vapauden taistelija
ja valvoja, ettei tulis turhia kahleita
häiritsemään ylemmän matkoja.
Tulee vain ristiriitoja
ajallisen vapauden taisteluista
ja mieli painava vaik sairastua
... ja sairauden kautta estoja
varjelua turhista poluista
joilla ei ole iankaikkisen tarkoituksia
- vain ajallisen
ja arvokkaan ajan syömisen.
Osansa toisilla niitä palvella
mutta, tällä laivalla on muita tavoitteita
ajallisen takana, kaukana
oudossa ulottumassa
ajallisen tuntemattomassa.
Pitää säilyttää paikkansa
vaik niin paljon kaikkea ois tarjolla.
Pysyttävä vain erossa ja varjella vapautta
jota ilman ei ole mahdollista
tätä seiliä matkata.
Tulee vain raskasta
ja laiva voi vaik upota
jos matka liian raskasta.
Pitää olla tarkkana, 
toisti Narri viel lähteissään oven raosta
eikä saa masentua, kuului vielä matkalta,
tulee välttää ristiriitoja.
Ja Narri jatkoi omiansa
vapauden taistojansa matkan puolesta.
Narri oli lujana puolustaessaan laivan vapautta.
Eikä sanansa kuin kiivaat olleet vailla tarkoitusta,
eli, mikä on Kapteenin oikeata palvelua
ja miksi ollaan tällä matkalla.
  #
 
 
16.01.2018
Taikurin voimista
Taikuri kuuli keskustelun voimista
monista ja eri tasoisista
ja tahtoi nyt tuoda oman osansa
voimien kokemuksista.
-Minä olen hyvä esimerkki noista voimista.
Onhan minulla ulottuvuuksia monista eri tasoista
ja pystyn mittauksillani  saamaan tietoa vaikka kaikista
... tosin, tieto min saan
on vallassa antajan, ja avaajan.
Minun roolini on anojan ja saajan
mut' aina olen saanut kaiken tarvittavan
- niin, tällä matkalla, ja jo ennenkin tätä
ei se edellytä tätä seiliä
mutta, täällä ylemmillä merillä
on erilaisia yhteyksiä.
Ja tiedon lähteet on lähempänä
tieto annetaan selkeämpänä
ja se lisää aina ymmärrystä
- pitää vain osata kysyä ja etsiä
anoa ja etsiä totuuksia
ymmärtää tarpeellisia ja tarpeettomia
luvallisia ja luvattomia
riidattomia ja riidanalaisia.
Ymmärtää, mitä sanoa ja jakaa
ja mitä olla jakamatta
sillä, ei tarpeen ole kaikkea kertoa
osa ajallisia, osa ajattomia
- pitää siis osata myös vaieta.
On niin paljon eri ulottuvuuksien salaisuuksia 
joista on viisautta vaieta.
Mutta, todella...
on voimia, ja on voimia
on ulottuvuuksia, ja ulottuvuuksia
ja ulottuvuuksien takaisia
tuttuja ja viel tuntemattomia
menneitä ja tulevia
ja varsinkin viel' unelmia
tulevien salattuja kuvia
ja minulla Taikurina on monia avoinna
vaan, kaikkea ei kuitenkaan sallita katsella
eikä jaella ajallisilla.
Mutta, kaikki mikä on tarpeellista, se annetaan
jollain tavoin ilmoitetaan
viel esille kuulumattomat suljetaan
ja vast' ajallansa avataan.
Mutta, tässä
ajallisen ja ajattoman rajalla paljon sallitaan
ja ajallisen elon tarpeita varustetaan
- sen salaisuuksia avataan
ja valheita paljastetaan.
Ongelmana on vain, mitä kaikkea niistä 
esille uskalletaan ja sallitaan
- eletäänhän ajassa;
niin monenlaista valtaa ja asemaa
ja niin monenlaista edunsaajaa
ja asemansa valvojaa.
Tietojen esille saattaminen on vaikeaa
ja monesti on kuin mahdotonta
löytää uskojaa
kun on niin monenlaista 
ajatuksen ja uskomuksen suuntaa.
Oikeastaan, 
tiedosta ei ole pulaa, vaan uskomisesta
mielien kääntymisestä
ja silmien avaamisesta ja avautumisesta
ja rohkeudesta totella ja toimia:
  asioita avata
    valheista sanoa
      totuuksien paljastua.
Vaan, kuinka moni jaksaa uskoa
ajan hengen vastustuksia
ja kuin päinvastaisia suuntia, vasten valheita.
Niin, on siis voimia, ja voimia
on tietoja, ja tietoja
on ulottumia, ja niiden takaisia
on totuuksia ja valheita
on viisauksia, 
ja ihmisviisauksia, niin muuttuvia
mutta aina on kyse voimista ja valloista
elon tarkoituksista ja tulevien kuvista;
mistä ollaan matkalla
ja minne ollaan matkalla
suuremmista kuvista
ja tulevien unelmista.
  
Taikurin osa tällä matkalla on tärkeä
sillä hän on niin lähellä
ajallisen eloa ja henkeä
- ajallisen ja ajattoman välissä
ollen kummassakin aina välillä.
Siis, tärkeä tehtävä tällä seilillä
eikä sitä tule väheksyä.
Ja vaik' Taikurilla on monenlaisia voimia ja taitoja
on tiedettävä, mikä oikeasti on ajassa tärkeä
ja millä todellista merkitystä.
  #
 
 
 
 
18.01.2019
Naiset laivalla
Ainoa nainen laivassa
on kaljuunakuva keulassa
ja Taivaan Kuningatar valkean kotkan hahmossa
viisautta antamassa.
-Mitäs se nyt, näin aamuvarhaisessa, ihmettelee Kapteeni
ja naisiensa muistoja ihailee
esikuvaa kaljuunasta
ja valkeasta kotkasta.
-Mitäs sinä, Valkea Kotka, mitä sinulla... 
näin varhain aamulla?
-Tämä on kuin vähän miehistä hommaa, tämä seili,
hän aloittaa, mieshahmoja kaikki Förstiä myöten
vaan, ei pidä unohtaa naisellista osuutta
sillä, ilman naisellista kosketusta
on kaikki vajavaista,
tää kuin miehinen matkakin
miehisten mielikuvien.
Vaan, mitä osuutta kaikessa
on minulla, Taivaan Kuningattarella
korkealla voimalla, kauneudella
naisellisella, uskollisella rakkaudella
... vaikkei rakkaus olekaan yksin naisen ominaisuutta
on se myös osa miehisen kokonaisuutta.
-Mutta, naisen on toisenlaista;
syvempää, hoivallisuutta
sillä, ilman sitä ois tää ajallinen maailma
ihan toisenlaista
eikä yksin miehen tunteilla
tää ois ees mahdollista.
Naisen osuus on tarpeellista
koko kokonaisuuden puolikasta ... ellei jopa enemmän
hän synnyttää elämän
- vertauskuvallisen tehtävän
ja siksi on aina miehellä
salainen halunsa elämän
vaik' ilmenee se miten milloinkin
on taustalla suunnitelma ihmeellisin.
Minä kotkan hahmossa
seison laivan keulassa
siinä sen kaljuunakuvan yllä
ja valvon tulevien meriä ja suuntia sen
salaisesti ohjaillen.
Minulla on omani maailma
ja maailmankuva taitava
sitä pitää valvoa ja esille tuoda
- myös tällä matkalla
ettei vain syntyisi kuvaa
vailla naisellista osuutta.
Vaikka nuo muut hahmot
ovat sisäisesi ominaisuuksia
olen sitä myös minä
ylempien ilmentymä, jota ilman sinä, Kapteeni
ja tää laiva, seili, ois kovin kylmä
vailla naisellisuuden lämpöä.
Se on minun osani, ja siksi olen tässä
vaik' jotenkin salassa
mutta kuitenkin tärkeällä paikalla
edessä, keulassa katsomassa
kuin valvomassa kokonaisuutta.
Vielä tuon Förstinkin edellä
parhaalla näkymällä.
-Hö! mä kyllä tätä... , mutisee Försti hiljaisesti
arvonsa tuntien, vähän kuin loukkaantuen.
-Niin, olihan se jo alussa tiedossa
miten laivalla, tällä seilillä, suuntansa
miten karikkonsa, saarensa
miten kaikki satamansa
miten tyynensä, myrskynsä
miten purjeiden pullistumansa.
Tästä naisellisen osuudesta ajassa
kuin miesten maailmassa
on monenlaisia sanontoja.
Monet kuin hauskoja
vaikka niin totuudellisia.
Ja jo pelkkä läsnäolo monesti riittää
ja mies aivan toiseen suuntaan eloa niittää.
Sama näillä, ylemmillä
vaikkei täällä olekaan niin miestä ja naista
mutta, on henkisiä ominaisuuksia.
Eihän täällä enää synnytetä samoin kuin ajassa
joka vaatii omansa valmiuksia ja tapoja.
Maailman vertauskuvia viel' salaisia
vaikka osin kuin tuttuja.
Kuitenkin ajallisille tuntemattomia.
Ja tuosta rakkaudesta, niin...
ei pidä sotkea sitä ajallisen kuviin ja tunteisiin
monesti niin häilyviin, muuttuviin
vaan... (ja Taivaan Kuningatar jäi jotenkin mietteisiin)
Ja vaik' ajallisen tarinoissa
nainen tuo laivalle onnettomuutta
niin, oikeasti ei laivamatka ilman naisellisuutta
ois ees mahdollista.
Siksi kait tuo kaljuunakuva keulassa
ja yleensä naisen nimi laivan kyljessä.
 
Hetkisen hiljaisuuden jälkeen hän taas jatkaa:
-Niin, kun täällä sanotaan, näillä ulottumilla,
niin sana on laki
kerralla toteutuva, ja siihen uskottava
siinä silloin on voimia 'sata'.
Jos pyyntöjä on useampia
tai pyynnöt kuin hokemia
kaikki syö tuon 'sadan' voimia kuin epäuskon tähden
toisen kerran, voimaksi '80'
kolmannen '40'
neljännen '20', se jää
vaik' viel hokisi enempää.
Ja täällä, ylemmillä, pyydetty ja toteutettu
ei tapahdu ajallisten voimien toimesta
eikä tarvitse enää niitä ylempiä ylempiä erikseen anoa
sillä, siunaus
kiitos ja amen
ovat sen ulottuman toimia
ja niissä on kaikki valmista.
Siis, pitää vain pyytää, ja anoa.
Tämä on voimien käytön opetusta
ja SE on sitä ulottumien oikeata rakkautta
mihin voi aina turvata
- eikä siis hokea
ja osoittaa siten kuin epäuskoa kohti voimia.
Ja on viel' yksi sana
jonka takana on rakkauden voimia
se on 'anteeksi' ... anto ja pyyntö
ja tapahtuu se
mikä sen sanan on varuste.
Pitää kuitenkin olla sisäisen syvä tahto
ei vain huulten tai mielen pyyntö.
Se on voimasana
eikä turhien höpinä, vailla voiman merkityksiä.
Ei siis tarvitse enää erikseen pyytää
ylempien universaalista voimien kosketusta
sillä se voima ON noissa sanoissa
- siunaus, kiitos, amen ja anteeksi -
ja sanoissa on laki
ja laissa on voima.
Sanat ovat tuttuja
mutta, ajallisen arjessa niin kuluneita
kuin vailla voimia
... ellei ole sydämen syvää tahtoa ja uskoa
ja sen tietoa, että sanoissa on se voima
ja voiman laki.
Tämä on yksi kulma sitä rakkautta.
Se on tarkoitusta, joka antaa toivoa
ja se on myös sitä 'kaunista'
jolla ajassa ei ole samoja ulottumia.
Näin on kuvattu ulottumien eroja
vaik' kuin samoja sanoja ja tekoja
ovat ne toisessa vain kuin varjostumia
ylempien suurista.
Ja on vielä muitakin sanoja
joilla on suuria voimia
pitää vain ymmärtää ja anoa - sitten sanoa.
Vaatii toivoa ja uskoa sanojen lakia.
Sellaisia ovat:
   avaa, sulje
   päästä, sido
   ja, näin tapahdu, eli olkoon niin
siis, kuten se amen
mutta ihmisymmärryksin.
Ja jokaisen sanan takana
on voiman maailma
joka tulisi vielä avata
että olisi oikeita tapoja
jos on rakkauden tahtoja
ja totuuden toivetta.
Tällaisia puhui Taivaan Kuningatar
valkean kotkan hahmossa
jonka muodossa hän on tällä laivalla.

Naisellinen ulottuma
jolla siis on kaikelle tarkoitusta
ja jonka vallassa on moni unelma
ja rakkauden totuudellinen kudelma.
-Sanat ovat suuria!
On nämä kaikki sanat tallessa
Suuressa Kirjassa ajatuksina
kuin sekaan upotettuina
ihmisten toimesta kadotettuina
kun ei ole ymmärretty sanojen voimia
eikä oikeata lakia.
Mutta, ne ovat kuitenkin tallessa
kuin salaisuuksina avautuvia
- kuka jaksaa, ja saa, niitä kuunnella.
Tämä ei ollut hyökkäys, vaan avaus.
Ja vielä, esimerkiksi sinä, Kapteeni,
jos anot: Silmäni avaudu näkemään,
niin eihän sillä suinkaan tarkoiteta
näiden ajallisten silmien avautumista ja näköä
- nehän ovat auki ja näkevät kyllä
vaan, niiden silmien yllä olevat
ylemmän ulottuman silmät
joista nämä ajalliset ovat vain heijastumat.
Ne ajalliset näkevät ajalliset,
ylemmät näkevät ylemmät ulottumat.
  #
 
 
19.01.2018
Kapteenin hoitoa
Taikuri olikin jo tarkkana
kuunneltuaan tuon Taivaan Kuningattaren puhetta
ja opetusta ylemmistä voimista
ja niiden voimasanoista.
Ja katsoessaan nyt Kapteenia
joka myös oli siinä kuulolla
ja muisteli kaikkia Kapteenin ajallisia vaivoja ja ongelmia
päättikin heti kokeilla sanojen valtoja ja voimia.
Onhan tuo Kapteeni hänelle kuin oma laboratooria.
-Silmän vaivat olkoot sidotut, hän aloittaa,
ja tulkoot terveeksi. Kiitos. Amen.
Selkä kaikkineen, 
sen vaivat ja sairaudet olkoot sidotut
ja tulkoot terveeksi. Kiitos ja amen.
Kehonsa hiljaiset tulehdukset olkoon sidottu
ja terveys tulkoon koko keholle. Kiitos, amen.
Ja tuo sormi, min illalla saksilla leikkasi
olkoon haava sidottu ja tulkoon sekin terveeksi. Kiitos ja amen.
Ja vielä vatsa ja suoliston ongelmat
olkoot sidotut ja tulkoot terveeksi. Kiitos, amen.
Hei Kapteeni! olikos sulla vielä jotain muuta?
-No mistä sinä noita kaikkia... nojaa, miksei,
jos vielä nuo verisuonet puhdistuisi
kun tuo ajalle niin yleinen hiljainen tulehdus nyt lähti
josta niitä mukamas kolesterolin aiheuttamia ongelmia.
Niin että, jos jouduttaisit sitä toipumista ja 
suonien puhdistumista. Eihän tässä pitäisi enää
mitään suurempia stressejäkään olla, 
joista juuri niitä vaivoja aikoinaan tuli.
-Noniin, juu ...
verisuoniston ongelmat olkoon sidottu
ja tulkoot terveeksi. Kiitos ja amen!
-Olikos ... vielä jotain? tenttaa Taikuri.
-No jooo ... mutta mennään nyt näillä.
Otetaan ne loput joskus itseksemme
ilman tuota kirjuria.
-Okei, Kapteeni. 
Näin tapahtukoon tuo kaikki edellä!
Menikös oikein, Taivaan Kuningatar?
tiedustelee Taikuri nyt viisaammalta, opettajalta.
Taivaan Kuningatar hiljaisesti huokaa
ja hymyilee poikain intoa ja touhua:
-Sanojen mahtia ja sydämen oikeata halua
toivetta ja uskoa
ja suuremman kunnioitusta.
Sitä kaikkea siinä.
Ehkä ... vielä vähän hiomista, hän huokaa,
mutta suunta on hyvä ja oikea.
Nyt vain lisää kokemusta ja kasvua.
Ja Valkea Kotka lensi paikallensa keulapuomille
ja mietteissään katseli oranssista kohdetta. Tulevia.
-No, miltäs nyt tuntuu, Kapteeni?
Taikuri jo innoissaan tiedusteli.
-Hmmm, ei ainakaan mikään pahentunut.
Katsotaan aamulla. Kiitos teille, molemmille.
-On tuo aikamoinen parivaljakko, 
huokaa Taivaan Kuningatar hiljakseen hymyillen.
-Noniin-O! kuittaa Försti, kun tuota kaikkea kuin salaa kuunteli.
-Ehkä ne joskus ehtii vaikka aikuisiksi, Taivaan Kuningatar miettii,
vaikkakin, ei tämän nyt tarvitsekaan olla niin haudanvakavaa.
-Eine-muutu, tokasee Försti. Mä tunnenn-ne.
Samallaisia neon aina ollu, ainaski sen parikytä vuotta
minkä mäoon tota Kipparia tuntennu.
-Mikä sinulla on siellä, Försti? kyselee Kapteeni,
kun kuuli Förstin puhetta kannelta.
-Onko jokin hätä?
-Eeei täss mitää, vähä vaa jutskattii ton Kotkan kaa.
  #
 
 
20.01.2018
Etsimisen salaisuutta
Vielä oli Taivaan Kuningattarella yksi asia.
Nimittäin, ajallisen tavoista etsiä ylempien tiloja.
-Niin, hän vielä aloittaa, 
siitä etsinnästä, ja ylempien tilojen saavuttamisesta
erilaisilla tempuilla ja harjoituksilla
hurmoksilla
ja lihallisilla toiveilla ja tahdoilla.
Niin, niitä riittää maailmassa;
lauluilla ja soitoilla ... monenlaisilla äänillä
milloin milläkin uudella tai vanhalla konstilla
että ois lihallista tunnetta
jonkin ylemmän saavutuksesta.
Mutta ...
riittääkö tuo kuitenkaan ajallisen ylemmäs
minnekään näkyväisen takaiselle
jonnekin tuntemattomalle kaukaiselle
vai, päästäänkö niillä vain jollekin hetkelliselle välitilalle
jolla ei ole mitään tekemistä sen oikean ylemmän kanssa.
Se on edelleen oloa ajallisella
ja sen jollain ylemmällä tunteella ja kokemuksella,
... kuten vaikka ajallisella orgasmilla
kuin hetkellisellä taivaallisella ololla
vaikka todellisista kaukaisista niin kaukana
vain ajallisen osuudella
jolla silläkin monenlaisia tasoja, ylempiä ja alempia
eikä niitä tule sotkea olemaan ylempien ulottumia.
Toisaalta, voivathan ne olla myös kasvun ensi askelia
joiden kautta aikanaan löytyy askelmille varmuutta.
Ylempiin yltää vain ylempi
sen todellisen ihmisen, ylemmän, ylempi ulottuma
ja sen tila ja tahdo
sen kasvu ja valmius
sen kutsu, valmistus
... vain sillä on mahdollisuus tavoittaa todellisia.
Muu kaikki on ajallista vajavuutta ja valheellisuutta.
Vaikea selittää, vaikea ymmärtää
ja onko ees lupaa avata tätä salaisuutta.
On niin paljon ihmisvoimaista touhua
ja ajallisen tahtoa olla jotakin 
ja tuntea ajallisen osassa sitä suuruutta
joka oikeasti on mahdotonta
jo korkean värähtelyn tähden.
On niin paljon ihmisvoimaista luuloa
ja lihallista himoa olla jotain semmoista
mikä ihmiselle mahdotonta.
Vain tunteiden ja sanojen ajallista kauneutta
joilla ei ole mitään osuutta oikean kauneuden kanssa.
Ajalliset tunteet ovat sen rinnalla vain valhetta.
Vaan, kenellä on tuota mahdollisuus kuulla
ja viel' enemmän, voimaa uskoa.
Mutta, ajassa
tässä vajavaisessa tilassa
on niin paljon henkistä ja hengellistä touhua
joka ei ole totuutta.
Se on siis aivan muualla, ylemmässä ulottumassa
joka on ylemmän osan osuutta
ja ajallinen on vain varjototuutta
vaikka antaakin monien elolle kuin tarkoitusta.
Tunteiden ei tule antaa vallita ja hallita.
Ajalliset tunteet ovat harhoja
ja todellisten varjoja.
Todellisissa ei eletä tunteilla, vaan totuuksilla
ja totuudet eivät ole leluja ja leikkikaluja
vaan, polttavia tulia
todellisesti muuttavia
ja ylempiin kasvattavia, nostavia
ajallisen takaisia ulottumia.
-
Laivassa on aivan hiljaista.
Kuningattaren sanat synnyttävät kuin ylhäistä hartautta.
Vain Försti vähän uskalsi: -Nii... vähä noim-mäki oo...
-Ei nyt, Försti, Kapteeni heti alkuunsa keskeytti Förstinsä mietelmät,
ollaan suurien äärellä.
-... Okei...
-Niin juuri, myötäilee Mystikko, niin juuri.
-Ja tuon takia, Kapteeni, tällä matkalla ja laivalla
on katsottava vain tulevia, eikä tule tutkia vanhoja, 
jatkoi Taivaan Kuningatar vielä hiljaisesti, 
ennen kuin taas vaikeni.
  #
 
 
21.01.2018
Tieto
Taivaan Kuningatar kuuli ajallisen puhetta
ajallisten tietojen käytöstä ja sen vaaroista.
Hän tahtoi vielä siitäkin jotain sanoa
ja avata asiasta toisenlaistakin totuutta.
-Annatko luvan ajassa itseäsi valvoa
vai, haluatko kulkea salassa
tekemisesi piilossa.
Ennen on ollut niin
vaan, kehitys vienyt on uusiin
salaisiin, ja salaamattomiin.
Ja miten onkaan salassa se
ett' mikään ei olisi enää salattua.
Kaikki elo on avattuna
kenellä vain on valta niitä katsoa 
ja hyväkseen käyttää.
Tiedot sinusta elosi sisältöä näyttää.
Hyväksi ja pahaksi
pelastukseksi, vahingoksi
aina sen mukaan, kellä on valtaa.
Mutta, jos tuo, mikä on esille tuotu,
salattu tietojen keruu ja käyttö,
onkin vain varjokuva suuremmasta
salatusta ulottumasta
niin, kuinka paljon kaikkea onkaan siellä tallessa
menneestä ja tulevasta
ja jokaisen elon hetkestä, koko ihmisen
ja ihmiskunnan historiasta.
Jopa siitäkin osasta
kun ei ollut elosta keruun taitoa.
Siellä on kaikki!

Ja jos laajuus on kaikki, se on sitten kaikki;
jokainen hengen veto, 
sydämen syke ja sen häiriö
suunnitelma ja ajatus, toteutus
jopa jokainen silmän katse.
Hyvä ja paha.
Ja siihen tietoon ei ole ihmisen valta
mutta, lupa siihenkin on, ja viel' itse annettuna
tullessa sovittu tarkoitusta varten
olevien ja tulevien
ja tulevien unelmien.
Tarpeen kaikki kehityksen tähden
ei yksin ihmisen, vaan, kaikkeuden suuruuden.
Ja sitä tietoa ei käytetä väärin
eikä ihmisen omiksi eduiksi
vaik' kuitenkin ihmisten kehitykseksi
ja kaikkeuden suunnitelman etenemiseksi.
'Ei hiuskarvakaan putoa'
'ei lintu oksalta'
ettei universaalissa tietokannassa
ois mainintaa tapahtumasta.
Se ei unohda
eikä ihminen itsekään omiaan kadota
vaan, kaikki on tallessa
niitä myöhemmin katsella ja todeta
elonsa ratkaisuja.
Ja sieltä myös jakaa kokemuksia
tietoja, taitoja, uusien omaksua
ja kehityksen kasvaa kohti uusia.
Paljon on siis samoja kuvia
ja tietojen kulkuja
mutta, toinen vain varjo
toisen suurta totuutta
ja universaalista rakkautta
joka valvoo kehitystä ja kokonaisuutta.
Niin on siis tässäkin;
samoin alhaalla, kuin on ylhäällä
mutta, toinen vain varjoa, toinen suuruutta
salaisuuden ulottuvuutta
ylemmän kaikkeutta ja voimaa
joka ei koskaan ihmistä soimaa.
Se on totuuden rakkauden voimaa.
Esimerkkinä eroavuudesta on:
mi on ihmisen tuleva
ajallisessa se on tietoa ennakoiva
ihmisen suunnasta ja toiveesta, tarpeesta

ylemmässä tieto on oleva
mitä oikeasti on tapahtuva, toteutuva
se on jo siellä tiedossa, sillä se ON
koska siellä tieto on oleva.

On olemassa toisenlainen ulottuma, jossa kaikki on;
tapahtuma, mennyt, oleva ja tuleva - samalla kuvalla.
Herkillä ihmisillä tuo kuva on edessä oleva
koska heillä on katsomisen lupa.
Heille ei ole tarpeen tietää ajallisen historia.
Eikä ajallisen pankki tiedä menneitä teitä
- siis aikaa ennen meitä.
Ajattoman ulottuma kuvaa tarkasti heitä
ja mitä tapahtui ennen meitä.
Ja siis myös kaikki se
mitä tapahtuu tuleville ihmisille
ja myös koko ihmiskunnalle, minne ovat matkalla
kuva koko kehitykselle.
Eroa on siis kuin yöllä ja päivällä;
toinen kulkee pimeässä
toinen näkyvässä.
Tämä tästä, lopettaa Taivaan Kuningatar 
tulevan kuvasta, tietopankista ja unelmasta
joka ajattomassa on jo totta.
Ajallisessa vain ajallisen vajavainen unelma.
Hän kuitenkin jatkoi vielä...
-Ymmärrätkö, Kapteeni, miten tärkeä
on saada sanoja, joilla kuvata tulevia
ja vaik' koko maailma
sillä, sanojen takana on salattujen kuvia.
Jos näkynä ois vain tuntematon kuva
sitä ois vaikea ajallisen sanoin kuvata ja jakaa
mutta, ajattoman sanat tiedon jakamisen takaa
sillä, jokaisen sanan takana
on ajattoman voima ja valta
näkevien ja kuulevien silmille salaisuuksia avata.
Sokeille ja kuuroille näissä ei ole mitään tarjolla.
En puhu nyt ajallisten silmistä ja korvista.
Tuon vielä tahtoi Taivaan Kuningatar selventää ja avata
kun huomasi, ja tiesi, Kapteenin toiveesta
nähdä salaisuuksia kuvina.
Ne olisivat vain kuin ymmärtämättömiä unia
- mahdoton tulkita, ilman ylemmän apuja.
Ja siksi on myös tää sanojen muoto
   - salaisuuksien runoa.
  #
Matka jatkuu tästä osiossa "Salaisuuksien runoa"  >>