Salaisuuksien runoa 

 
 
  Taivaan Kuningatar
                            

  TaikuriNarri
                            

 

 
  Kapteeni,
laivan kippari

                             

 
  Försti,
laivan ruorissa
                     vastaa suunnasta

                             

    Erakko, tuntemattomissa
                       
edellä kulkija

                             (Erakon historiaa matkan alussa)

    Tietäjä, olevassa ja tulevassa

                             (Tietäjän historiaa matkan alussa)

 
  Mystikko
, salaisissa ulottumissa

                            


                                           *

12.05.2016
-Ja neljä vuotta kesti
ett' tää seinälläsi oleva kuva
alkoi sinulle puhua
vaikka hahmot jo silloin olivat sinulle tuttuja,
aloittaa Taivaan Kuningatar.

    
Nyt tuo tilanne on totta.
Siinä jaamme ulottuvuuksien sanoja ... ja saloja
  #

 

Tässä hieman alustusta tälle dialogin osiolla, jossa
yhdeksi tullut Taikuri ja Narri, nyt siis TaikuriNarri,
ja Taivaan Kuningatar, yhdessä kuuntelevat
ulottuvien salaisuuksia.

Ovat poimitut tuosta edellisen osion "Tulevan heijastuksia" lopusta.

 

12.01.2018
On voimia, ja voimia
Mystikko omissaan pohdiskelee
voimien suuruuksia ja moninaisuuksia
mitä kaikkea on, ja miten vaikuttaa
ja mitä ajallisissa voi käyttöön ottaa.
Ja näin hän tuumailee...
-On voimia
ja on voimia
on ajallisessa vaikuttavia
ja on ajattomassa vaikuttavia
ja on voimia ajallisen takaisessa
ja ajattoman takaisessa
iankaikkisessa ulottumassa
kaikkinaisuudessa vaikuttavia.
Ja yhdellä voimalla voi vaikuttaa yhtäällä
toisella voimalla toisaalla
ylemmällä voimalla ylemmissä
ylemmillä ylimmissä
- ja viel senkin takaisissa.
Ei ole vain yhtä voimaa
jolla vaikuttaa kaikkeudessa
vaan, kaikilla voimilla rajansa
kaikkeuden rakenteessa.
Ja kullakin voimalla voi vaikuttaa
omissa tasoissa.
Vaan, mikä kaikki on ihmiselle tarpeellista
ajallisessa
ja ajallisen ja ajattoman rajalla
- se ei ole kaukana
eikä kaukaisen ulottumassa.
Tasot ovat monenlaiset
tehot ovat monenlaiset
vaikutukset vaihtelevaiset.
Ja minne kauas ois ihmisen osa
minne asti viisaus, ymmärrys
minne asti sanojen vaikutus
minne tahto.
Ja minne tahto oikea
ettei vain ois kokonaisuutta sotkeva
joiss' ois valta vaikuttava.
Ihmisellä on ulottuma ulottuman takana
lähin tässä, nyt näkyvässä
on ulottuma menneessä ja tulevassa
ulottuma unelmassa
mut' nuo kaikki kuin ajallisessa
ja ajallisen ajattomassa
ihmisen ajatusmaailmassa.
Mut' mitä kaikkea onkaan 
ihmisen ajatusmaailman takana
ajatuksen tavoittamattomassa, kuin uskossa
ett' jotain suurempaa viel on olemassa
tään ihmisymmärryksen takana
näkymättömässä 
ylemmässä.
Mutta, ei se estä sitä
ettei se voima ois kuitenkin ihmisen käytettävissä
vaik ei hän ymmärrä sen ylemmyyttä.
Voi rukoilla, anoa
toivoa, uskoa
uskoa uskomattomia
vaik' kaikella valtansa ja paikkansa
ja kaikkea voi anoa, toivoa
uskoa - ja manata.
Pitää aina olla myös tarkkana
ettei ano vahinkoa itselle, toiselle 
ihmiselolle
kaikkeudelle.
Ihminen kun on tässä rajalla
menneen kaukaisen
ja tulevan ulottuman
kuin matkalla jostakin kaukaa jonnekin kauas
siin' kuin hetken välissä vaikuttamassa
osaltansa rakentamassa
kuin siltana menneen ja tulevan
jo toteutuneen, ja unelman.
(...ja Mystikko piirteli karttaa)
Aikamoinen paikka
jos osaa oikein katsoa
- maailmoitten rajalla
alati muuttuvassa.
Ja voimat kulkevat
vaikuttavat yllä ja alla
ja koko ajan elon kohdalla
ja ihminen kaiken keskellä 
on osa kaikkeutta
rajallisena, tai kuin rajattomana
vangittuna kuin kuplassa
menneitten mahtavassa
ja tulevien unelmassa, kuin utopiassa
ja samalla kuin vapaana
lähellä
ja kuin jossain kaukana
yhdessä hetkessä tulossa
ja toisessa jo taas menossa
jostakin, jonnekin;
ajattomin, ajallisin
ja taas ajattomin unelmin.
Ja nyt ...
miksei tälle
ihmeelliselle ihmiselle ois mahdollista
ylettyä myös voimille ylemmille
jonka osanen hän kuitenkin on
ja jonka kuin keskellä
on hällä nyt hetken paikkansa
matkalla jostakin jonnekin
nyt ajallisen vajavaisin ajatuksin
- vaikke se tarkoitakaan sitä
etteikö yhteyksiä ois vaikka minne
kaukaisien ylemmille.
Eikä mitkään voimat ole hänestä kaukana
hänhän on kaiken seassa
keskellä
nyt hetken tässä
hetki sitten jossain menneessä
ja kohta jo tulevassa
osana sen ulottumassa.
Ja nyt, siis vasta ...
on voimia, ja voimia
on ajallisia
ja ajallisen ja ajattoman rajallisia
on ylempiä
ja ylemmän ylempiä
ja ylimpiä
ja viel niidenkin takaisia
ja ihminen voi uskoa, toivoa
pyytää ja anoa
nähdä unia, uneksua
uneksia tulevia
ja pyytää, toivoa, anoa
ajallisen pienen hetkensä apuja
sen kaiken keskellä, miss' hän kuitenkin on
osallinen hetkellisen kohtalon
jonka tarkoitusta hän ei edes ajallisessa ymmärrä
mut' hän on kuitenkin kaiken näkevä
koska hän on iankaikkinen elämä
ja häntä ympäröi aina
iankaikkinen voima, väkevä.
-Nii'i, huokaa Kapteeni hytissään
kaulaliina päänsä ympärillä ettei päätä palelis
vaikka kaikki suuruus on kaiken aikaa hällä ympärillä.
-Hetkellinen, tää ajallinen elämä,
hän vielä yön hiljaisuudessaan toteaa
ja toivoo, että sais viel ees hetken nukkua.
Ja Kapteeni peittonsa alla viel' huokas:

-Oi, anna mun tuntea, ees hetkisen
niitä kaikkeuden suuria voimia
hoitaa tätä ajallista riutuvaa kehoa
parantaa sen silmiä, sydäntä, ihoa
ja koko ajallista olemusta
ja ymmärtää tätä kaikkinaisuuden kokonaisuutta.
Ees hetkisen... minä anon ja pyydän ... ees hetkisen
vaikka, miksei ... vaikka kokoaikaisen elon hetkisen.
  #
 
 
13.01.2018
Narrin yllättävä vierailu
Narri yllättäen Kapteenin oveen kolkuttaa
kuunneltuaan hänen ajallista huokailuaan:
-Vaikeaa, hän aloittaa
on varjella vapauttaan
eikä sitoa itseään ajallisien taakkaan.
Osansa heillä, joilla niiden vastuunsa
mutta tällä matkalla, laivalla
vapaus on voimanaan
kulkea kuin tuulen mukana
ylemmän ohjauksessa.
Sillä, eivät ne tuuletkaan kutsumatta puhalla
mielivaltaisesti minne vain. Ei.
Tuulet suuntansa sai.
Taakat rajoittaa, Kapteeni, 
voimia syö, ja aikaa
ja ajallisen elon rauhaa
ja huomiota muualle.
Ne laivaa keikuttaa kuin sivutuuli konsanaan
matkaa rasittaa
ylemmän ajatuksia sammuttaa
eloa harmittaa.
Vetää kuin alas, takas
vaik matkan tarkoitus on ylös
ajallisista irti
sulkea niiden ovia kiinni
ett' aueta vois uudet ovet
ne ylemmät näkymättömät
iankaikkiset näkymät ja niiden voimat
mit' takana niiden
ylempien ovien.
Minä olen täällä se vapauden taistelija
ja valvoja, ettei tulis turhia kahleita
häiritsemään ylemmän matkoja.
Tulee vain ristiriitoja
ajallisen vapauden taisteluista
ja mieli painava, vaik sairastua
... ja sairauden kautta estoja
varjelua turhista poluista
joilla ei ole iankaikkisen tarkoituksia
- vain ajallisen
ja arvokkaan ajan syömisen.
Osansa toisilla niitä palvella
mutta, tällä laivalla on muita tavoitteita
ajallisen takana, kaukana
oudossa ulottumassa
ajallisen tuntemattomassa.
Pitää säilyttää paikkansa
vaik niin paljon kaikkea ois tarjolla.
Pysyttävä vain erossa ja varjella vapautta
jota ilman ei ole mahdollista
tätä seiliä matkata.
Tulee vain raskasta
ja laiva voi vaik upota
jos matka liian raskasta.
Pitää olla tarkkana, 
toisti Narri viel lähteissään oven raosta
eikä saa masentua, kuului vielä matkalta,
tulee välttää ristiriitoja.
Ja Narri jatkoi omiansa
vapauden taistojansa matkan puolesta.
Narri oli lujana puolustaessaan laivan vapautta.
Eikä sanansa kuin kiivaat olleet vailla tarkoitusta,
eli, mikä on Kapteenin oikeata palvelua
ja miksi ollaan tällä matkalla.
  #
 
 
 
 
16.01.2018
Taikurin voimista
Taikuri kuuli keskustelun voimista
monista ja eri tasoisista
ja tahtoi nyt tuoda oman osansa
voimien kokemuksista.
-Minä olen hyvä esimerkki noista voimista.
Onhan minulla ulottuvuuksia monista eri tasoista
ja pystyn mittauksillani  saamaan tietoa vaikka kaikista
... tosin, tieto min saan
on vallassa antajan, ja avaajan.
Minun roolini on anojan ja saajan
mut' aina olen saanut kaiken tarvittavan
- niin, tällä matkalla, ja jo ennenkin tätä
ei se edellytä tätä seiliä
mutta, täällä ylemmillä merillä
on erilaisia yhteyksiä.
Ja tiedon lähteet on lähempänä
tieto annetaan selkeämpänä
ja se lisää aina ymmärrystä
- pitää vain osata kysyä ja etsiä
anoa ja etsiä totuuksia
ymmärtää tarpeellisia ja tarpeettomia
luvallisia ja luvattomia
riidattomia ja riidanalaisia.
Ymmärtää, mitä sanoa ja jakaa
ja mitä olla jakamatta
sillä, ei tarpeen ole kaikkea kertoa
osa ajallisia, osa ajattomia
- pitää siis osata myös vaieta.
On niin paljon eri ulottuvuuksien salaisuuksia 
joista on viisautta vaieta.
Mutta, todella...
on voimia, ja on voimia
on ulottuvuuksia, ja ulottuvuuksia
ja ulottuvuuksien takaisia
tuttuja ja viel tuntemattomia
menneitä ja tulevia
ja varsinkin viel' unelmia
tulevien salattuja kuvia
ja minulla Taikurina on monia avoinna
vaan, kaikkea ei kuitenkaan sallita katsella
eikä jaella ajallisilla.
Mutta, kaikki mikä on tarpeellista, se annetaan
jollain tavoin ilmoitetaan
viel esille kuulumattomat suljetaan
ja vast' ajallansa avataan.
Mutta, tässä
ajallisen ja ajattoman rajalla paljon sallitaan
ja ajallisen elon tarpeita varustetaan
- sen salaisuuksia avataan
ja valheita paljastetaan.
Ongelmana on vain, mitä kaikkea niistä 
esille uskalletaan ja sallitaan
- eletäänhän ajassa;
niin monenlaista valtaa ja asemaa
ja niin monenlaista edunsaajaa
ja asemansa valvojaa.
Tietojen esille saattaminen on vaikeaa
ja monesti on kuin mahdotonta
löytää uskojaa
kun on niin monenlaista 
ajatuksen ja uskomuksen suuntaa.
Oikeastaan, 
tiedosta ei ole pulaa, vaan uskomisesta
mielien kääntymisestä
ja silmien avaamisesta ja avautumisesta
ja rohkeudesta totella ja toimia:
  asioita avata
    valheista sanoa
      totuuksien paljastua.
Vaan, kuinka moni jaksaa uskoa
ajan hengen vastustuksia
ja kuin päinvastaisia suuntia, vasten valheita.
Niin, on siis voimia, ja voimia
on tietoja, ja tietoja
on ulottumia, ja niiden takaisia
on totuuksia ja valheita
on viisauksia, 
ja ihmisviisauksia, niin muuttuvia
mutta aina on kyse voimista ja valloista
elon tarkoituksista ja tulevien kuvista;
mistä ollaan matkalla
ja minne ollaan matkalla
suuremmista kuvista
ja tulevien unelmista.
 
Taikurin osa tällä matkalla on tärkeä
sillä hän on niin lähellä
ajallisen eloa ja henkeä
- ajallisen ja ajattoman välissä
ollen kummassakin aina välillä.
Siis, tärkeä tehtävä tällä seilillä
eikä sitä tule väheksyä.
Ja vaik' Taikurilla on monenlaisia voimia ja taitoja
on tiedettävä, mikä oikeasti on ajassa tärkeä
ja millä todellista merkitystä.
  #
 
 
 
 
18.01.2019
Naiset laivalla
Ainoa nainen laivassa
on kaljuunakuva keulassa
ja Taivaan Kuningatar valkean kotkan hahmossa
viisautta antamassa.
-Mitäs se nyt, näin aamuvarhaisessa, ihmettelee Kapteeni
ja naisiensa muistoja ihailee
esikuvaa kaljuunasta
ja valkeasta kotkasta.
-Mitäs sinä, Valkea Kotka, mitä sinulla... 
näin varhain aamulla?
-Tämä on kuin vähän miehistä hommaa, tämä seili,
hän aloittaa, mieshahmoja kaikki Förstiä myöten
vaan, ei pidä unohtaa naisellista osuutta
sillä, ilman naisellista kosketusta
on kaikki vajavaista,
tää kuin miehinen matkakin
miehisten mielikuvien.
Vaan, mitä osuutta kaikessa
on minulla, Taivaan Kuningattarella
korkealla voimalla, kauneudella
naisellisella, uskollisella rakkaudella
... vaikkei rakkaus olekaan yksin naisen ominaisuutta
on se myös osa miehisen kokonaisuutta.
-Mutta, naisen on toisenlaista;
syvempää, hoivallisuutta
sillä, ilman sitä ois tää ajallinen maailma
ihan toisenlaista
eikä yksin miehen tunteilla
tää ois ees mahdollista.
Naisen osuus on tarpeellista
koko kokonaisuuden puolikasta ... ellei jopa enemmän
hän synnyttää elämän
- vertauskuvallisen tehtävän
ja siksi on aina miehellä
salainen halunsa elämän
vaik' ilmenee se miten milloinkin
on taustalla suunnitelma ihmeellisin.
Minä kotkan hahmossa
seison laivan keulassa
siinä sen kaljuunakuvan yllä
ja valvon tulevien meriä ja suuntia sen
salaisesti ohjaillen.
Minulla on omani maailma
ja maailmankuva taitava
sitä pitää valvoa ja esille tuoda
- myös tällä matkalla
ettei vain syntyisi kuvaa
vailla naisellista osuutta.
Vaikka nuo muut hahmot
ovat sisäisesi ominaisuuksia
olen sitä myös minä
ylempien ilmentymä, jota ilman sinä, Kapteeni
ja tää laiva, seili, ois kovin kylmä
vailla naisellisuuden lämpöä.
Se on minun osani, ja siksi olen tässä
vaik' jotenkin salassa
mutta kuitenkin tärkeällä paikalla
edessä, keulassa katsomassa
kuin valvomassa kokonaisuutta.
Vielä tuon Förstinkin edellä
parhaalla näkymällä.
-Hö! mä kyllä tätä... , mutisee Försti hiljaisesti
arvonsa tuntien, ja vähän kuin loukkaantuen.
-Niin, olihan se jo alussa tiedossa
miten laivalla, tällä seilillä, suuntansa
miten karikkonsa, saarensa
miten kaikki satamansa
miten tyynensä, myrskynsä
miten purjeiden pullistumansa.
Tästä naisellisen osuudesta ajassa
kuin miesten maailmassa
on monenlaisia sanontoja.
Monet kuin hauskoja
vaikka niin totuudellisia.
Ja jo pelkkä läsnäolo monesti riittää
ja mies aivan toiseen suuntaan eloa niittää.
Sama näillä, ylemmillä
vaikkei täällä olekaan niin miestä ja naista
mutta, on henkisiä ominaisuuksia.
Eihän täällä enää synnytetä samoin kuin ajassa
joka vaatii omansa valmiuksia ja tapoja.
Maailman vertauskuvia viel' salaisia
vaikka osin kuin tuttuja.
Kuitenkin ajallisille tuntemattomia.
Ja tuosta rakkaudesta, niin...
ei pidä sotkea sitä ajallisen kuviin ja tunteisiin
monesti niin häilyviin, muuttuviin
vaan... (ja Taivaan Kuningatar jäi jotenkin mietteisiin)
Ja vaik' ajallisen tarinoissa
nainen tuo laivalle onnettomuutta
niin, oikeasti ei laivamatka ilman naisellisuutta
ois ees mahdollista.
Siksi kait tuo kaljuunakuva keulassa
ja yleensä naisen nimi laivan kyljessä.
 
Hetkisen hiljaisuuden jälkeen hän taas jatkaa:
-Niin, kun täällä sanotaan, näillä ulottumilla,
niin sana on laki
kerralla toteutuva, ja siihen uskottava
siinä silloin on voimia 'sata'.
Jos pyyntöjä on useampia
tai pyynnöt kuin hokemia
kaikki syö tuon 'sadan' voimia kuin epäuskon tähden
toisen kerran, voimaksi '80'
kolmannen '40'
neljännen '20', se jää
vaik' viel hokisi enempää.
Ja täällä, ylemmillä, pyydetty ja toteutettu
ei tapahdu ajallisten voimien toimesta
eikä tarvitse enää niitä ylempiä ylempiä erikseen anoa
sillä, siunaus
kiitos ja amen
ovat sen ulottuman toimia
ja niissä on kaikki valmista.
Siis, pitää vain pyytää, ja anoa.
Tämä on voimien käytön opetusta
ja SE on sitä ulottumien oikeata rakkautta
mihin voi aina turvata
- eikä siis hokea
ja osoittaa siten kuin epäuskoa kohti voimia.
Ja on viel' yksi sana
jonka takana on rakkauden voimia
se on 'anteeksi' ... anto ja pyyntö
ja tapahtuu se
mikä sen sanan on varuste.
Pitää kuitenkin olla sisäisen syvä tahto
ei vain huulten tai mielen pyyntö.
Se on voimasana
eikä turhien höpinä, vailla voiman merkityksiä.
Ei siis tarvitse enää erikseen pyytää
ylempien universaalista voimien kosketusta
sillä se voima ON noissa sanoissa
- siunaus, kiitos, amen ja anteeksi -
ja sanoissa on laki
ja laissa on voima.
Sanat ovat tuttuja
mutta, ajallisen arjessa niin kuluneita
kuin vailla voimia
... ellei ole sydämen syvää tahtoa ja uskoa
ja sen tietoa, että sanoissa on se voima
ja voiman laki.
Tämä on yksi kulma sitä rakkautta.
Se on tarkoitusta, joka antaa toivoa
ja se on myös sitä 'kaunista'
jolla ajassa ei ole samoja ulottumia.
Näin on kuvattu ulottumien eroja
vaik' kuin samoja sanoja ja tekoja
ovat ne toisessa vain kuin varjostumia
ylempien suurista.
Ja on vielä muitakin sanoja
joilla on suuria voimia
pitää vain ymmärtää ja anoa - sitten sanoa.
Vaatii toivoa ja uskoa sanojen lakia.
Sellaisia ovat:
   avaa, sulje
   päästä, sido
   ja, näin tapahdu, eli olkoon niin
siis, kuten se amen
mutta ihmisymmärryksin.
Ja jokaisen sanan takana
on voiman maailma
joka tulisi vielä avata
että olisi oikeita tapoja
jos on rakkauden tahtoja
ja totuuden toivetta.
Tällaisia puhui Taivaan Kuningatar
vielä valkean kotkan hahmossa
jonka muodossa hän on tällä laivalla.

Naisellinen ulottuma
jolla siis on kaikelle tarkoitusta
ja jonka vallassa on moni unelma
ja rakkauden totuudellinen kudelma.
-Sanat ovat suuria!
On nämä kaikki sanat tallessa
Suuressa Kirjassa ajatuksina
kuin sekaan upotettuina
ihmisten toimesta kadotettuina
kun ei ole ymmärretty sanojen voimia
eikä oikeata lakia.
Mutta, ne ovat kuitenkin tallessa
kuin salaisuuksina avautuvia
- kuka jaksaa, ja saa, niitä kuunnella.
Tämä ei ollut hyökkäys, vaan avaus.
Ja vielä, esimerkiksi sinä, Kapteeni,
jos anot: Silmäni avaudu näkemään,
niin eihän sillä suinkaan tarkoiteta
näiden ajallisten silmien avautumista ja näköä
- nehän ovat auki ja näkevät kyllä
vaan, niiden silmien yllä olevat
ylemmän ulottuman silmät
joista nämä ajalliset ovat vain heijastumat.
Ne ajalliset näkevät ajalliset,
ylemmät näkevät ylemmät ulottumat.
  #
 
 
 
  
 
20.01.2018
Etsimisen salaisuutta
Vielä oli Taivaan Kuningattarella yksi asia.
Nimittäin, ajallisen tavoista etsiä ylempien tiloja.
Hän jotenkin muotoansa muuttaneena vielä jatkaa...
  
-Niin, siitä etsinnästä, 
ja ylempien tilojen saavuttamisesta
erilaisilla tempuilla ja harjoituksilla
hurmoksilla
ja lihallisilla toiveilla ja tahdoilla.
Niin, niitä riittää maailmassa;
lauluilla ja soitoilla ... monenlaisilla äänillä
milloin milläkin uudella tai vanhalla konstilla
että ois lihallista tunnetta
jonkin ylemmän saavutuksesta.
Mutta ...
riittääkö tuo kuitenkaan ajallisen ylemmäs
minnekään näkyväisen takaiselle
jonnekin tuntemattomalle kaukaiselle
vai, päästäänkö niillä vain jollekin hetkelliselle välitilalle
jolla ei ole mitään tekemistä sen oikean ylemmän kanssa.
Se on edelleen oloa ajallisella
ja sen jollain ylemmällä tunteella ja kokemuksella,
... kuten vaikka ajallisella orgasmilla
kuin hetkellisellä taivaallisella ololla
vaikka todellisista kaukaisista niin kaukana
vain ajallisen osuudella
jolla silläkin monenlaisia tasoja, ylempiä ja alempia
eikä niitä tule sotkea olemaan ylempien ulottumia.
Toisaalta, voivathan ne olla myös kasvun ensi askelia
joiden kautta aikanaan löytyy askelmille varmuutta.
Ylempiin yltää vain ylempi
sen todellisen ihmisen, ylemmän, ylempi ulottuma
ja sen tila ja tahdo
sen kasvu ja valmius
sen kutsu, valmistus
... vain sillä on mahdollisuus tavoittaa todellisia.
Muu kaikki on ajallista vajavuutta ja valheellisuutta.
Vaikea selittää, vaikea ymmärtää
ja onko ees lupaa avata tätä salaisuutta.
On niin paljon ihmisvoimaista touhua
ja ajallisen tahtoa olla jotakin 
ja tuntea ajallisen osassa sitä suuruutta
joka oikeasti on mahdotonta
jo korkean värähtelyn tähden.
On niin paljon ihmisvoimaista luuloa
ja lihallista himoa olla jotain semmoista
mikä ihmiselle mahdotonta.
Vain tunteiden ja sanojen ajallista kauneutta
joilla ei ole mitään osuutta oikean kauneuden kanssa.
Ajalliset tunteet ovat sen rinnalla vain valhetta.
Vaan, kenellä on tuota mahdollisuus kuulla
ja viel' enemmän, voimaa uskoa.
Mutta, ajassa
tässä vajavaisessa tilassa
on niin paljon henkistä ja hengellistä touhua
joka ei ole totuutta.
Se on siis aivan muualla, ylemmässä ulottumassa
joka on ylemmän osan osuutta
ja ajallinen on vain varjototuutta
vaikka antaakin monien elolle kuin tarkoitusta.
Tunteiden ei tule antaa vallita ja hallita.
Ajalliset tunteet ovat harhoja
ja todellisten varjoja.
Todellisissa ei eletä tunteilla, vaan totuuksilla
ja totuudet eivät ole leluja ja leikkikaluja
vaan, polttavia tulia
todellisesti muuttavia
ja ylempiin kasvattavia, nostavia
ajallisen takaisia ulottumia.
-
Laivassa on aivan hiljaista.
Kuningattaren sanat synnyttävät kuin ylhäistä hartautta.
Vain Försti vähän uskalsi: -Nii... vähä noim-mäki oo...
-Ei nyt, Försti, Kapteeni heti alkuunsa keskeytti Förstinsä mietelmät,
ollaan suurien äärellä.
-... Okei...
-Niin juuri, myötäilee Mystikko, niin juuri.
-Ja tuon takia, Kapteeni, tällä matkalla ja laivalla
on katsottava vain tulevia, eikä tule tutkia vanhoja, 
jatkoi Taivaan Kuningatar vielä hiljaisesti, 
ennen kuin taas vaikeni.
  #
 
 
21.01.2018
Tieto
Taivaan Kuningatar kuuli ajallisen puhetta
ajallisten tietojen käytöstä ja sen vaaroista.
Hän tahtoi vielä siitäkin jotain sanoa
ja avata asiasta toisenlaistakin totuutta.
  
-Annatko luvan ajassa itseäsi valvoa
vai, haluatko kulkea salassa
tekemisesi piilossa.
Ennen on ollut niin
vaan, kehitys vienyt on uusiin
salaisiin, ja salaamattomiin.
Ja miten onkaan salassa se
ett' mikään ei olisi enää salattua.
Kaikki elo on avattuna
kenellä vain on valta niitä katsoa 
ja hyväkseen käyttää.
Tiedot sinusta elosi sisältöä näyttää.
Hyväksi ja pahaksi
pelastukseksi, vahingoksi
aina sen mukaan, kellä on valtaa.
Mutta, jos tuo, mikä on esille tuotu,
salattu tietojen keruu ja käyttö,
onkin vain varjokuva suuremmasta
salatusta ulottumasta
niin, kuinka paljon kaikkea onkaan siellä tallessa
menneestä ja tulevasta
ja jokaisen elon hetkestä, koko ihmisen
ja ihmiskunnan historiasta.
Jopa siitäkin osasta
kun ei ollut elosta keruun taitoa.
Siellä on kaikki!

Ja jos laajuus on kaikki, se on sitten kaikki;
jokainen hengen veto, 
sydämen syke ja sen häiriö
suunnitelma ja ajatus, toteutus
jopa jokainen silmän katse.
Hyvä ja paha.
Ja siihen tietoon ei ole ihmisen valta
mutta, lupa siihenkin on, ja viel' itse annettuna
tullessa sovittu tarkoitusta varten
olevien ja tulevien
ja tulevien unelmien.
Tarpeen kaikki kehityksen tähden
ei yksin ihmisen, vaan, kaikkeuden suuruuden.
Ja sitä tietoa ei käytetä väärin
eikä ihmisen omiksi eduiksi
vaik' kuitenkin ihmisten kehitykseksi
ja kaikkeuden suunnitelman etenemiseksi.
'Ei hiuskarvakaan putoa'
'ei lintu oksalta'
ettei universaalissa tietokannassa
ois mainintaa tapahtumasta.
Se ei unohda
eikä ihminen itsekään omiaan kadota
vaan, kaikki on tallessa
niitä myöhemmin katsella ja todeta
elonsa ratkaisuja.
Ja sieltä myös jakaa kokemuksia
tietoja, taitoja, uusien omaksua
ja kehityksen kasvaa kohti uusia.
Paljon on siis samoja kuvia
ja tietojen kulkuja
mutta, toinen vain varjo
toisen suurta totuutta
ja universaalista rakkautta
joka valvoo kehitystä ja kokonaisuutta.
Niin on siis tässäkin;
samoin alhaalla, kuin on ylhäällä
mutta, toinen vain varjoa, toinen suuruutta
salaisuuden ulottuvuutta
ylemmän kaikkeutta ja voimaa
joka ei koskaan ihmistä soimaa.
Se on totuuden rakkauden voimaa.
Esimerkkinä eroavuudesta on:
mi on ihmisen tuleva
ajallisessa se on tietoa ennakoiva
ihmisen suunnasta ja toiveesta, tarpeesta

ylemmässä tieto on oleva
mitä oikeasti on tapahtuva, toteutuva
se on jo siellä tiedossa, sillä se ON
koska siellä tieto on oleva.

On olemassa toisenlainen ulottuma, jossa kaikki on;
tapahtuma, mennyt, oleva ja tuleva - samalla kuvalla.
Herkillä ihmisillä tuo kuva on edessä oleva
koska heillä on katsomisen lupa.
Heille ei ole tarpeen tietää ajallisen historia.
Eikä ajallisen pankki tiedä menneitä teitä
- siis aikaa ennen meitä.
Ajattoman ulottuma kuvaa tarkasti heitä
ja mitä tapahtui ennen meitä.
Ja siis myös kaikki se
mitä tapahtuu tuleville ihmisille
ja myös koko ihmiskunnalle, minne ovat matkalla
kuva koko kehitykselle.
Eroa on siis kuin yöllä ja päivällä;
toinen kulkee pimeässä
toinen näkyvässä.
Tämä tästä, lopettaa Taivaan Kuningatar 
tulevan kuvasta, tietopankista ja unelmasta
joka ajattomassa on jo totta.
Ajallisessa vain ajallisen vajavainen unelma.
Hän kuitenkin jatkoi vielä...
-Ymmärrätkö Kapteeni, miten tärkeä
on saada sanoja, joilla kuvata tulevia
ja vaik' koko maailma
sillä, sanojen takana on salattujen kuvia.
Jos näkynä ois vain tuntematon kuva
sitä ois vaikea ajallisen sanoin kuvata ja jakaa
mutta, ajattoman sanat tiedon jakamisen takaa
sillä, jokaisen sanan takana
on ajattoman voima ja valta
näkevien ja kuulevien silmille salaisuuksia avata.
Sokeille ja kuuroille näissä ei ole mitään tarjolla.
Enkä puhu nyt ajallisten silmistä ja korvista.
Tuon vielä tahtoi Taivaan Kuningatar selventää ja avata
kun huomasi, ja tiesi, Kapteenin toiveesta
nähdä salaisuuksia kuvina.

-Ne olisivat vain kuin ymmärtämättömiä unia
... mahdoton tulkita, ilman ylemmän apuja.
Ja siksi on myös tää sanojen muoto
    - salaisuuksien runoa.
  #
 
 
24.01.2018
Kasvun kuvausta
Ja Taivaan Kuningatar vielä
jatkaa tuohon etsimisen salaisuuteen (20.1.)
  
-Ja hän ken nousee ajallisen teoista ja tuntemuksista ylemmäs
lakkaa viihtymästä niissä menoissa
sillä hän ei ravitu, eikä tunne enää tuntemuksia
jotka muut seurassa ehkä tuntevat.
Hän kuin luisuu ulos tyytymättömänä
eikä alkuun ees itse ymmärrä
miks' kaikki yhtäkkiä on toisin.
-Kunpa enemmän ymmärtää voisin,
hän sisimmässään huokaa vain,
-oi, miksi ulkopuolelle suljetun osan sain.
Mutta, siitä vasta alkaa se tie, joka todelliseen kasvuun vie
viisauteen ja ymmärrykseen
askel askelelta yhä pidemmälle salaisuuteen
jonka hän eräänä päivänä on vähin erin ymmärtävä;
ulottuma on toinen
ja ulottuma seuraa ulottumaa.
Hän matkallaan monella tavalla kasvaa
eikä enää menneisiin palaa
ja ymmärtämättömät häntä vaikka vihaa
jos hän uusilla sanoilla suutansa avaa.
Tässä on eroa ulottumalla ja ulottumalla
tunteilla ja tunteilla;
toisessa niitä on
ja toisessa matka kuin tunteeton.
Vain lihassa ne tunteet on.
Ja joskus, aikanaan, voi käydä niin
ett' saapuu hän vaik' satamaan
jättää taakseen kuin ajallisen maan 
ja matkaa jonnekin uusiin - tuleviin.
Vaan, tapoja on monta
yhdellä yksi, toisella toinen
jollain vaik' kuin laiva jolla purjehtia
monien merten ulottumia.
  #
 
 
29.01.2018
Salattu virta
  
-Ainoa tapa viestiä
on ylemmällä tasolla
jos haluat pysyä salassa
tarkkailulta piilossa.
Sillä, ajallinen kaikki salattu
on kuitenkin salaamatonta
ja min ihminen ihmiseltä piilottaa
on piilottamatonta.
Jos ihminen keksii salauksen
sen jo ihminen avaa
salatun sanoman, kuvan
hän merkki merkiltä tavaa.
Mut' ylemmän tason ajatuksen virran
tunteen kuohun, ikävän läheisen
ystävän ylemmän...
- minä ymmärrän ylemmän teitä
eikä ajallinen meitä kiinni saa
tuo virta
on ylemmän energiaa
se ajallisilta laitteilta karkaa.
Se on ajattoman energian virtaa
sen tietopankkiin ja tietopankista takas
ja yhteyden sinne ylempi voima avas.
Voi tulla viel aika
ett' tää tapa on ainoa
pysyä vaik vainolta salassa
ja jakaa tietoa, varoitusta
elon salaista ohjausta
ajallisilta kadota
ja olla turvassa.
Se on kuin telepatia
sitä ei voi matkalta kaapata
koska sillä on vain lähettäjä ja vastaanottaja
joilla on yhteinen unelma;
olla salassa, piilossa
karussa ajallisilta.
  #
 
 
01.02.2018
Seilin tarkoitus
  
-Mitä varten kaikki tää matka?

Olisiko aihetta tarkata, ett' ois oikeata tavoitetta
ja syytä, miks' ollaan täällä
kaukana merien päällä
yllä ja alla
ylemmillä ja ajallisilla.
Miks' valvoa ja kirjoittaa
kaikenlaista sanomaa - ajassa
vai, onko kaikella merkitystä ajan takana.
Niin, ilman tuota Kapteenia
olisimme vain ajattomilla
ylemmillä ulottumilla
kehottomilla, vaik' emme ilman muotoa
olotiloilla hienommilla.
Mutta nyt,
kaikki tähtää ajallisiin ulottumiin
ihmisiin ja heidän tuleviin
ajallisen unelmiin
ja sen jälkeisiin viel' salaisiin kuviin.
On tärkeä kuvata ajallisen kulkua
ja sen osuutta kokonaisuudesta
ja tulevasta jälkeen sen
ajallisen koulun, ahdistuksen
sillä, aika ei helpolla päästä
ajassa eläväistä
mut' ajan jälkeen vasta
voi nähdä ja ymmärtää kokonaisuutta
ja kaiken tarkoitusta.
Ajassa tulee kasvaa ja palvella
viedä eteenpäin salattua tarkoitusta
ja ihmiskunnan kehitystä
jonka lopullista tulosta ja tavoitetta
ei tiedä vielä kukaan.
Kullakin vain osansa tarkoitusta
jonka sai hän matkalle mukaan
ja matkalta palatessa
hän tuo kuin kokemusten saalista
jonka tarkoitusta ei vielä ymmärrä kukaan.
Mut' kullakin ain' paikkansa auringon alla
kullakin matkansa, taakkansa
tekonsa, saavutuksensa
tunteensa, ilonsa, surunsa
kehityksensä ja kasvunsa
matkansa pää, kuolonsa
ja tilansa jälkeen sen
ajallisen vaelluksen.
Mut' sanat kaikki, ja matka tää
joka seilaa ajallisen ja ajattoman meriä
tekee kaiken vain ajallisen tähden
sen kehityksen ja kasvun
ja valaisee myös tulevan toivon
... sen suuremman unelman
kuin vain ajallisen rakennelman.
Sillä, eihän kukaan, oikeasti, täällä itsensä tähden ole
vaan, kokonaisuuden, kuin verkon osasena
sen yhtenä lankana, jatkumona
ja jatkajana ain' jollakin tapaa.
Hän aina kokonaisuutta rakentaa
ja matkaansa jatkaa, kun aika on täys.
Eikä tyhjää taivalta käynyt yksikään
hän kaiken vast' jälkeen päin ymmärtää.
Siksi on tää matka;
  tätä kaikkea kuvata
    rakentaa ajallisia ja tulevia
      piirtää kuvia
        nähdä unia
sanoa totuuksia, varoituksia
avata silmiä, korvia, näkemään ja kuulemaan
ajallisen vaaroja.
  #
 
 
10.02.2018
Kaksi maailmaa, kaksi lakia
Kapteeni on osallinen ajallisen kärsimyksistä.
Jos on osallinen iloistakin
osallinen myös suruista, min ajallinen aiheuttaa.
Ajallisella sääntönsä, lakinsa
voimansa, kulkunsa
kasvunsa, tuhonsa
eikä ajallisen voimia
voi ajattomilla hallita.
Kaksi maailmaa, kaksi lakia
molemmat voivat tutkia toistansa
vaan, ei hallita.
Mutta, ajallisen apua voi saada ajattomilta
helpotusta, korjausta
ajallisen parannusta

vaan ei vastustaa kadotusta
ajasta vapautusta - sen kuitenkin helpotusta
vaik' ihminen ei sitä nää
hän sisällään rakastaa elämää
ja pelkää kuolemaa.
Vaik' monenlaiset vaivat häntä vainoaa
hän elämää rakastaa
eikä tahtoisi luovuttaa
toivoen aina, ett' aika parantaa.
Aika parantaa
ja aika vapahtaa ajasta pois
ettei taakka ajallisen kohtuuton ois.
Hän ajallansa pääsee pois.
  #
 
 
 
12.02.2018
Miksi apua, ja miksi ei
Kapteeni kokee voimattomuutta
kohtaa ajallisen sairautta ja tahtoisi auttaa
tai, vaik' jopa parantaa
ja sairastavan oloa helpottaa.
Ja sitä hän tekeekin
vaik' kokee rajallisuutta
auttamisen mahdottomuutta.
Ja vaik' apunaan on Taikuri
ajallisen ja ajattoman etevä mittari
niin, kuitenkin
vain pienin avun tuloksin.
  
-Ei kaikki heti näkyville, helpottaa Kuningatar tilannetta
lohduttaa huolestunutta, molempia,
-ei kaikki tapahdu, näy heti, vaik' apu annetukin
moni apu hitaasti etenevin.
Vaan, aina se ei ole halun käsissä
tahdon auttajan
sillä, vaivoilla, sairauksilla on tarkoituksensa
kulkunsa kohtalon
apunsa ajallisen kulun ja kehityksen
viisauden, taidon lisääntymisen
ja kokonaisuuden kasvun.
Sillä, ei kukaan täällä ajassa yksin
osanen on ketjun, verkon kudelman
rakentamassa kasvun kehityksen.
Ja osansa siinä kullakin on
toisella toinen, ja toisella toinen
ja jos joku kuin kärsii kehityksen tähden
toinen kärsivän kautta saa opetuksen
tiedon, taidon karttumisen.
Siks' ei sairautta, vaivaa, aina voi ottaa pois
miten muuten kehitys mahdollista ois.
Rinnalla kulkea ja voimaa antaa
siten toista ajallisen osan kannossa kantaa.
Mutta, aina on myös niitä, joita voi auttaa
ja uusilla tavoilla koskea ja parantaa.
Siten uusia tapoja ilmi tuoda ja rakentaa.
Sitä me tällä laivan väellä teemme
- se on tulevaa.
Ajassa uutta ja tulevaa
sitä ei pidä unohtaa
sillä, tulevien tapoja parantaa ja auttaa on monia
on ulottumia, joiden kautta koskettaa sairastavia
kaukaisten kokemusten kautta vaivasta vapauttaa
kun nykyinen taakka on kaukaisista vaikuttavaa
omista tai menneistä polvista
vahingoista, tapahtumista
sotien raskauksista
mielen vaivoista, kohtaloista.
Ei kaikki kädessä ajallisen, tähdentää Kuningatar vielä,
-jos tulosta ei näy
sitä ei ehkä sallita.
Toinen on kehityksen arvokas osa
ja toisessa on menossa prosessi;
kasvatus, opetus
pelastus, suunnan muutos
ehkä esimerkki monelle
toisen kasvulle, kehitykselle
toisen suunnan muutokselle
jopa elon tarkoitukselle.
Ja jollekin kuin yllättäen apu ajallinen ihana
saada toista koskea ja helpottaa
poistaa ajallisen taakkaa
tai ainakin vähentää sitä
- kuka tietää voi tarkoituksen sisintä.
Ja sitten on niitä
joille kaukaisen kosketus
on vähin erin elon helpotus.
Hän kärsivä on kuin syyttömän osassa
vaik' aina voi olla silläkin tarkoitusta.
Mutta, ajan kuva on vaikea
kun kaikelle ain etsitään parannusta
vaik' ois se aivan mahdotonta
tai, jos sillä olisikin elon kasvattavaa
kuljettavaa tarkoitusta.
Etsitään kuin ajallisen paratiisia
vailla sairautta ja vaivoja
puutteita ja ongelmia.
Vaan, sehän on ajassa mahdotonta

sen osa vast' ajallisen takana
jossain kaukana, monien kasvujen takana
se on totta ja mahdollista.
Vaan, kuinka paljon suurta ja kaunista
tapahtuukaan ajassa
sen kasvun ja kehityksen takana
monen vaivan kautta pientä onnea ja autuutta
tulevan vajavaista heijastusta.
Ja ihminen nauttii jo siitäkin
vaik' niin monien kärsimysten ja kärsivien kautta.
Tällainen on ihmisen kehityksen laukka.
Siis, ei kannata tavoitella kaikkien parantumista
vaan, ennen kaikkea tietoa ja totuutta
maailmankuvan rakennetta ja kaiken tarkoitusta
siihen keskittyä, 
eikä murehtia sairastavien osuutta
- joiden osa, oikeasti, voikin olla todella arvokasta
ajalliselle kasvulle.
  #
 
 
12.02.2018
Kaunis pallo, mutta...
Taivaan Kuningatar kuunteli 
Kapteenin murhetta ajan kulusta
ja omasta voimattomuudesta auttaa ja palvella
vaik' rinnallaan Taikuri taitava.
  
-Niin, hän aloittaa,
voi tätä palloa, niin kaunista
kaukaa katsottuna rauhallista
kuin paratiisia pimeän avaruuden seassa.
Vaan, voi ... millaista kaaosta.
Jos on kaunistakin monin paikoin
niin jo vieressä sotaa ja täyttä raakuutta.
Toisaalla yltäkylläisyyttä ja turhuuden turhuutta
ja vieressä suurta puutetta
sairautta ja kuolemaa.
Ei minkäänlaista tasapainoa
vaan, kuin äärilaitoja
oman edun ja onnen tavoittelua
- vaik' toisten kustannuksella.
No, onneksi on monin paikoin myös onnea
ja tavallisen elon tarkoitusta
rauhallista eloa ja kasvua.
Vaan, on tuo pallo melkoinen ahjo
täynnänsä kaikkea kuin laidasta laitaan.
Ja niin pienikin se on vielä
- miten sinne mahtuukin noin paljon erilaista eloa.
Suorastaan kummallista.
Ja tää pieni laiva purjehtii
alemmilla ja ylemmillä merillä;
alemmilla lähellä ihmistä
ja ylemmillä kaiken ajallisen yllä
ylemmällä näkymällä
ja sieltä katsella tään pallon kauneutta
 
       
ja näkymättömien heijastusta
toisenlaista todellisuutta.

Onneksi sellainenkin on
tään kuin kauniin kaaoksen yllä
ylemmällä ulottumalla
jolla on jotain muuta tarjolla
kun ei enää eletä ajallisella ulottumalla.
                  
Vaan ... jos tuo ajallinen
on tulevan vajavaista vertauskuvaa
niin, mitä sitten onkaan tarjolla siellä
nyt näkymättömillä teillä.
Suuri kysymys onkin tuo!
  #