Salaisuuksien runoa 

 
 
  Taivaan Kuningatar
                            

  Narri, jo vapauden mestari
                            

 

 
  Kapteeni,
laivan kippari

                             

    Försti, laivan ruorissa
                     vastaa suunnasta
 
                            (tai niin se ainakin luulee)
    Taikuri, ajassa ja sen salassa

                            
(Taikurin historiaa matkan alussa)
                             (Taikurin terveys- ja ravinto-oppi)
    Erakko, tuntemattomissa
                       
edellä kulkija

                             (Erakon historiaa matkan alussa)

    Tietäjä, olevassa ja tulevassa

                             (Tietäjän historiaa matkan alussa)

 
  Mystikko
, salaisissa ulottumissa

                            
   Runoilija, matkan ahkera kirjuri        


                                           *

12.05.2016
-Ja neljä vuotta kesti
ett' tää seinälläsi oleva kuva
alkoi sinulle puhua
vaikka hahmot jo silloin olivat sinulle tuttuja, aloittaa Taivaan Kuningatar.

    
Nyt tuo tilanne on totta.
Siinä jaamme ulottuvuuksien sanoja ... ja saloja
  #

 

Tässä hieman alustusta tälle dialogin osiolla, jossa
Narri, nyt siis ja Taivaan Kuningatar, yhdessä kuuntelevat
ulottuvien salaisuuksia.

Ovat poimitut tuosta edellisen osion "Tulevan heijastuksia" lopusta.

 

12.01.2018
On voimia, ja voimia
Mystikko omissaan pohdiskelee
voimien suuruuksia ja moninaisuuksia
mitä kaikkea on, ja miten vaikuttaa
ja mitä ajallisissa voi käyttöön ottaa.
  
Ja näin hän tuumailee...
-On voimia
ja on voimia
on ajallisessa vaikuttavia
ja on ajattomassa vaikuttavia
ja on voimia ajallisen takaisessa
ja ajattoman takaisessa
iankaikkisessa ulottumassa
kaikkinaisuudessa vaikuttavia.
Ja yhdellä voimalla voi vaikuttaa yhtäällä
toisella voimalla toisaalla
ylemmällä voimalla ylemmissä
ylemmillä ylimmissä
- ja viel senkin takaisissa.
Ei ole vain yhtä voimaa
jolla vaikuttaa kaikkeudessa
vaan, kaikilla voimilla rajansa
kaikkeuden rakenteessa.
Ja kullakin voimalla voi vaikuttaa
omissa tasoissa.
Vaan, mikä kaikki on ihmiselle tarpeellista
ajallisessa
ja ajallisen ja ajattoman rajalla
- se ei ole kaukana
eikä kaukaisen ulottumassa.
Tasot ovat monenlaiset
tehot ovat monenlaiset
vaikutukset vaihtelevaiset.
Ja minne kauas ois ihmisen osa
minne asti viisaus, ymmärrys
minne asti sanojen vaikutus
minne tahto.
Ja minne tahto oikea
ettei vain ois kokonaisuutta sotkeva
joiss' ois valta vaikuttava.
Ihmisellä on ulottuma ulottuman takana
lähin tässä, nyt näkyvässä
on ulottuma menneessä ja tulevassa
ulottuma unelmassa
mut' nuo kaikki kuin ajallisessa
ja ajallisen ajattomassa
ihmisen ajatusmaailmassa.
Mut' mitä kaikkea onkaan 
ihmisen ajatusmaailman takana
ajatuksen tavoittamattomassa, kuin uskossa
ett' jotain suurempaa viel on olemassa
tään ihmisymmärryksen takana
näkymättömässä 
ylemmässä.
Mutta, ei se estä sitä
ettei se voima ois kuitenkin ihmisen käytettävissä
vaik ei hän ymmärrä sen ylemmyyttä.
Voi rukoilla, anoa
toivoa, uskoa
uskoa uskomattomia
vaik' kaikella valtansa ja paikkansa
ja kaikkea voi anoa, toivoa
uskoa - ja manata.
Pitää aina olla myös tarkkana
ettei ano vahinkoa itselle, toiselle 
ihmiselolle
kaikkeudelle.
Ihminen kun on tässä rajalla
menneen kaukaisen
ja tulevan ulottuman
kuin matkalla jostakin kaukaa jonnekin kauas
siin' kuin hetken välissä vaikuttamassa
osaltansa rakentamassa
kuin siltana menneen ja tulevan
jo toteutuneen, ja unelman.
(...ja Mystikko piirteli karttaa)
Aikamoinen paikka
jos osaa oikein katsoa
- maailmoitten rajalla
alati muuttuvassa.
Ja voimat kulkevat
vaikuttavat yllä ja alla
ja koko ajan elon kohdalla
ja ihminen kaiken keskellä 
on osa kaikkeutta
rajallisena, tai kuin rajattomana
vangittuna kuin kuplassa
menneitten mahtavassa
ja tulevien unelmassa, kuin utopiassa
ja samalla kuin vapaana
lähellä
ja kuin jossain kaukana
yhdessä hetkessä tulossa
ja toisessa jo taas menossa
jostakin, jonnekin;
ajattomin, ajallisin
ja taas ajattomin unelmin.
Ja nyt ...
miksei tälle
ihmeelliselle ihmiselle ois mahdollista
ylettyä myös voimille ylemmille
jonka osanen hän kuitenkin on
ja jonka kuin keskellä
on hällä nyt hetken paikkansa
matkalla jostakin jonnekin
nyt ajallisen vajavaisin ajatuksin
- vaikke se tarkoitakaan sitä
etteikö yhteyksiä ois vaikka minne
kaukaisien ylemmille.
Eikä mitkään voimat ole hänestä kaukana
hänhän on kaiken seassa
keskellä
nyt hetken tässä
hetki sitten jossain menneessä
ja kohta jo tulevassa
osana sen ulottumassa.
Ja nyt, siis vasta ...
on voimia, ja voimia
on ajallisia
ja ajallisen ja ajattoman rajallisia
on ylempiä
ja ylemmän ylempiä
ja ylimpiä
ja viel niidenkin takaisia
ja ihminen voi uskoa, toivoa
pyytää ja anoa
nähdä unia, uneksua
uneksia tulevia
ja pyytää, toivoa, anoa
ajallisen pienen hetkensä apuja
sen kaiken keskellä, miss' hän kuitenkin on
osallinen hetkellisen kohtalon
jonka tarkoitusta hän ei edes ajallisessa ymmärrä
mut' hän on kuitenkin kaiken näkevä
koska hän on iankaikkinen elämä
ja häntä ympäröi aina
iankaikkinen voima, väkevä.
  
-Nii'i, huokaa Kapteeni hytissään
kaulaliina päänsä ympärillä ettei päätä palelis
vaikka kaikki suuruus on kaiken aikaa hällä ympärillä.
-Hetkellinen, tää ajallinen elämä, hän vielä yön 
hiljaisuudessaan toteaa ja toivoo, että sais vielä
ees hetken nukkua.
Ja Kapteeni peittonsa alla viel' huokas:

-Oi, anna mun tuntea, ees hetkisen
niitä kaikkeuden suuria voimia
hoitaa tätä ajallista riutuvaa kehoa
parantaa sen silmiä, sydäntä, ihoa
ja koko ajallista olemusta
ja ymmärtää tätä kaikkinaisuuden kokonaisuutta.
Ees hetkisen... minä anon ja pyydän ... ees hetkisen
vaikka, miksei ... vaikka kokoaikaisen elon hetkisen.
  #
 
 
 
 
13.01.2018
Narrin yllättävä vierailu
Narri yllättäen Kapteenin oveen kolkuttaa
kuunneltuaan hänen ajallista huokailuaan:
  
-Vaikeaa, hän aloittaa
on varjella vapauttaan
eikä sitoa itseään ajallisien taakkaan.
Osansa heillä, joilla niiden vastuunsa
mutta tällä matkalla, laivalla
vapaus on voimanaan
kulkea kuin tuulen mukana
ylemmän ohjauksessa.
Sillä, eivät ne tuuletkaan kutsumatta puhalla
mielivaltaisesti minne vain. Ei.
Tuulet suuntansa sai.
Taakat rajoittaa, Kapteeni, 
voimia syö, ja aikaa
ja ajallisen elon rauhaa
ja huomiota muualle.
Ne laivaa keikuttaa kuin sivutuuli konsanaan
matkaa rasittaa
ylemmän ajatuksia sammuttaa
eloa harmittaa.
Vetää kuin alas, takas
vaik matkan tarkoitus on ylös
ajallisista irti
sulkea niiden ovia kiinni
ett' aueta vois uudet ovet
ne ylemmät näkymättömät
iankaikkiset näkymät ja niiden voimat
mit' takana niiden
ylempien ovien.
Minä olen täällä se vapauden taistelija
ja valvoja, ettei tulis turhia kahleita
häiritsemään ylemmän matkoja.
Tulee vain ristiriitoja
ajallisen vapauden taisteluista
ja mieli painava, vaik sairastua
... ja sairauden kautta estoja
varjelua turhista poluista
joilla ei ole iankaikkisen tarkoituksia
- vain ajallisen
ja arvokkaan ajan syömisen.
Osansa toisilla niitä palvella
mutta, tällä laivalla on muita tavoitteita
ajallisen takana, kaukana
oudossa ulottumassa
ajallisen tuntemattomassa.
Pitää säilyttää paikkansa
vaik niin paljon kaikkea ois tarjolla.
Pysyttävä vain erossa ja varjella vapautta
jota ilman ei ole mahdollista
tätä seiliä matkata.
Tulee vain raskasta
ja laiva voi vaik upota
jos matka liian raskasta.
Pitää olla tarkkana, 
toisti Narri viel lähteissään oven raosta
eikä saa masentua, kuului vielä matkalta,
tulee välttää ristiriitoja.
Ja Narri jatkoi omiansa
vapauden taistojansa matkan puolesta.
Narri oli lujana puolustaessaan laivan vapautta.
Eikä sanansa kuin kiivaat olleet vailla tarkoitusta,
eli, mikä on Kapteenin oikeata palvelua
ja miksi ollaan tällä matkalla.
  #
 
 
 
 
 
 
16.01.2018
Taikurin voimista
Taikuri kuuli keskustelun voimista
monista ja eri tasoisista
ja tahtoi nyt tuoda oman osansa
voimien kokemuksista.
  
-Minä olen hyvä esimerkki noista voimista.
Onhan minulla ulottuvuuksia monista eri tasoista
ja pystyn mittauksillani  saamaan tietoa vaikka kaikista
... tosin, tieto min saan
on vallassa antajan, ja avaajan.
Minun roolini on anojan ja saajan
mut' aina olen saanut kaiken tarvittavan
- niin, tällä matkalla, ja jo ennenkin tätä
ei se edellytä tätä seiliä
mutta, täällä ylemmillä merillä
on erilaisia yhteyksiä.
Ja tiedon lähteet on lähempänä
tieto annetaan selkeämpänä
ja se lisää aina ymmärrystä
- pitää vain osata kysyä ja etsiä
anoa ja etsiä totuuksia
ymmärtää tarpeellisia ja tarpeettomia
luvallisia ja luvattomia
riidattomia ja riidanalaisia.
Ymmärtää, mitä sanoa ja jakaa
ja mitä olla jakamatta
sillä, ei tarpeen ole kaikkea kertoa
osa ajallisia, osa ajattomia
- pitää siis osata myös vaieta.
On niin paljon eri ulottuvuuksien salaisuuksia 
joista on viisautta vaieta.
Mutta, todella...
on voimia, ja on voimia
on ulottuvuuksia, ja ulottuvuuksia
ja ulottuvuuksien takaisia
tuttuja ja viel tuntemattomia
menneitä ja tulevia
ja varsinkin viel' unelmia
tulevien salattuja kuvia
ja minulla Taikurina on monia avoinna
vaan, kaikkea ei kuitenkaan sallita katsella
eikä jaella ajallisilla.
Mutta, kaikki mikä on tarpeellista, se annetaan
jollain tavoin ilmoitetaan
viel esille kuulumattomat suljetaan
ja vast' ajallansa avataan.
Mutta, tässä
ajallisen ja ajattoman rajalla paljon sallitaan
ja ajallisen elon tarpeita varustetaan
- sen salaisuuksia avataan
ja valheita paljastetaan.
Ongelmana on vain, mitä kaikkea niistä 
esille uskalletaan ja sallitaan
- eletäänhän ajassa;
niin monenlaista valtaa ja asemaa
ja niin monenlaista edunsaajaa
ja asemansa valvojaa.
Tietojen esille saattaminen on vaikeaa
ja monesti on kuin mahdotonta
löytää uskojaa
kun on niin monenlaista 
ajatuksen ja uskomuksen suuntaa.
Oikeastaan, 
tiedosta ei ole pulaa, vaan uskomisesta
mielien kääntymisestä
ja silmien avaamisesta ja avautumisesta
ja rohkeudesta totella ja toimia:
  asioita avata
    valheista sanoa
      totuuksien paljastua.
Vaan, kuinka moni jaksaa uskoa
ajan hengen vastustuksia
ja kuin päinvastaisia suuntia, vasten valheita.
Niin, on siis voimia, ja voimia
on tietoja, ja tietoja
on ulottumia, ja niiden takaisia
on totuuksia ja valheita
on viisauksia, 
ja ihmisviisauksia, niin muuttuvia
mutta aina on kyse voimista ja valloista
elon tarkoituksista ja tulevien kuvista;
mistä ollaan matkalla
ja minne ollaan matkalla
suuremmista kuvista
ja tulevien unelmista.
 
Taikurin osa tällä matkalla on tärkeä
sillä hän on niin lähellä
ajallisen eloa ja henkeä
- ajallisen ja ajattoman välissä
ollen kummassakin aina välillä.
Siis, tärkeä tehtävä tällä seilillä
eikä sitä tule väheksyä.
Ja vaik' Taikurilla on monenlaisia voimia ja taitoja
on tiedettävä, mikä oikeasti on ajassa tärkeä
ja millä todellista merkitystä.
  #
 
 
 
 
 
 
18.01.2019
Naiset laivalla
Ainoa nainen laivassa
on kaljuunakuva keulassa
ja Taivaan Kuningatar valkean kotkan hahmossa
viisautta antamassa.
-Mitäs se nyt, näin aamuvarhaisessa, ihmettelee Kapteeni
ja naisiensa muistoja ihailee
esikuvaa kaljuunasta
ja valkeasta kotkasta.
-Mitäs sinä, Valkea Kotka, mitä sinulla... 
näin varhain aamulla?
  
-Tämä on kuin vähän miehistä hommaa, tämä seili,
hän aloittaa, mieshahmoja kaikki Förstiä myöten
vaan, ei pidä unohtaa naisellista osuutta
sillä, ilman naisellista kosketusta
on kaikki vajavaista,
tää kuin miehinen matkakin
miehisten mielikuvien.
Vaan, mitä osuutta kaikessa
on minulla, Taivaan Kuningattarella
korkealla voimalla, kauneudella
naisellisella, uskollisella rakkaudella
... vaikkei rakkaus olekaan yksin naisen ominaisuutta
on se myös osa miehisen kokonaisuutta.
-Mutta, naisen on toisenlaista;
syvempää, hoivallisuutta
sillä, ilman sitä ois tää ajallinen maailma
ihan toisenlaista
eikä yksin miehen tunteilla
tää ois ees mahdollista.
Naisen osuus on tarpeellista
koko kokonaisuuden puolikasta ... ellei jopa enemmän
hän synnyttää elämän
- vertauskuvallisen tehtävän
ja siksi on aina miehellä
salainen halunsa elämän
vaik' ilmenee se miten milloinkin
on taustalla suunnitelma ihmeellisin.
Minä kotkan hahmossa
seison laivan keulassa
siinä sen kaljuunakuvan yllä
ja valvon tulevien meriä ja suuntia sen
salaisesti ohjaillen.
Minulla on omani maailma
ja maailmankuva taitava
sitä pitää valvoa ja esille tuoda
- myös tällä matkalla
ettei vain syntyisi kuvaa
vailla naisellista osuutta.
Vaikka nuo muut hahmot
ovat sisäisesi ominaisuuksia
olen sitä myös minä
ylempien ilmentymä, jota ilman sinä, Kapteeni
ja tää laiva, seili, ois kovin kylmä
vailla naisellisuuden lämpöä.
Se on minun osani, ja siksi olen tässä
vaik' jotenkin salassa
mutta kuitenkin tärkeällä paikalla
edessä, keulassa katsomassa
kuin valvomassa kokonaisuutta.
Vielä tuon Förstinkin edellä
parhaalla näkymällä.
-Hö! mä kyllä tätä... , mutisee Försti hiljaisesti
arvonsa tuntien, ja vähän kuin loukkaantuen.
-Niin, olihan se jo alussa tiedossa
miten laivalla, tällä seilillä, suuntansa
miten karikkonsa, saarensa
miten kaikki satamansa
miten tyynensä, myrskynsä
miten purjeiden pullistumansa.
Tästä naisellisen osuudesta ajassa
kuin miesten maailmassa
on monenlaisia sanontoja.
Monet kuin hauskoja
vaikka niin totuudellisia.
Ja jo pelkkä läsnäolo monesti riittää
ja mies aivan toiseen suuntaan eloa niittää.
Sama näillä, ylemmillä
vaikkei täällä olekaan niin miestä ja naista
mutta, on henkisiä ominaisuuksia.
Eihän täällä enää synnytetä samoin kuin ajassa
joka vaatii omansa valmiuksia ja tapoja.
Maailman vertauskuvia viel' salaisia
vaikka osin kuin tuttuja.
Kuitenkin ajallisille tuntemattomia.
Ja tuosta rakkaudesta, niin...
ei pidä sotkea sitä ajallisen kuviin ja tunteisiin
monesti niin häilyviin, muuttuviin
vaan... (ja Taivaan Kuningatar jäi jotenkin mietteisiin)
Ja vaik' ajallisen tarinoissa
nainen tuo laivalle onnettomuutta
niin, oikeasti ei laivamatka ilman naisellisuutta
ois ees mahdollista.
Siksi kait tuo kaljuunakuva keulassa
ja yleensä naisen nimi laivan kyljessä.
 
Hetkisen hiljaisuuden jälkeen hän taas jatkaa:
-Niin, kun täällä sanotaan, näillä ulottumilla,
niin sana on laki
kerralla toteutuva, ja siihen uskottava
siinä silloin on voimia 'sata'.
Jos pyyntöjä on useampia
tai pyynnöt kuin hokemia
kaikki syö tuon 'sadan' voimia kuin epäuskon tähden
toisen kerran, voimaksi '80'
kolmannen '40'
neljännen '20', se jää
vaik' viel hokisi enempää.
Ja täällä, ylemmillä, pyydetty ja toteutettu
ei tapahdu ajallisten voimien toimesta
eikä tarvitse enää niitä ylempiä ylempiä erikseen anoa
sillä, siunaus
kiitos ja amen
ovat sen ulottuman toimia
ja niissä on kaikki valmista.
Siis, pitää vain pyytää, ja anoa.
Tämä on voimien käytön opetusta
ja SE on sitä ulottumien oikeata rakkautta
mihin voi aina turvata
- eikä siis hokea
ja osoittaa siten kuin epäuskoa kohti voimia.
Ja on viel' yksi sana
jonka takana on rakkauden voimia
se on 'anteeksi' ... anto ja pyyntö
ja tapahtuu se
mikä sen sanan on varuste.
Pitää kuitenkin olla sisäisen syvä tahto
ei vain huulten tai mielen pyyntö.
Se on voimasana
eikä turhien höpinä, vailla voiman merkityksiä.
Ei siis tarvitse enää erikseen pyytää
ylempien universaalista voimien kosketusta
sillä se voima ON noissa sanoissa
- siunaus, kiitos, amen ja anteeksi -
ja sanoissa on laki
ja laissa on voima.
Sanat ovat tuttuja
mutta, ajallisen arjessa niin kuluneita
kuin vailla voimia
... ellei ole sydämen syvää tahtoa ja uskoa
ja sen tietoa, että sanoissa on se voima
ja voiman laki.
Tämä on yksi kulma sitä rakkautta.
Se on tarkoitusta, joka antaa toivoa
ja se on myös sitä 'kaunista'
jolla ajassa ei ole samoja ulottumia.
Näin on kuvattu ulottumien eroja
vaik' kuin samoja sanoja ja tekoja
ovat ne toisessa vain kuin varjostumia
ylempien suurista.
Ja on vielä muitakin sanoja
joilla on suuria voimia
pitää vain ymmärtää ja anoa - sitten sanoa.
Vaatii toivoa ja uskoa sanojen lakia.
Sellaisia ovat:
   avaa, sulje
   päästä, sido
   ja, näin tapahdu, eli olkoon niin
siis, kuten se amen
mutta ihmisymmärryksin.
Ja jokaisen sanan takana
on voiman maailma
joka tulisi vielä avata
että olisi oikeita tapoja
jos on rakkauden tahtoja
ja totuuden toivetta.
Tällaisia puhui Taivaan Kuningatar
vielä valkean kotkan hahmossa
jonka muodossa hän on ollut tällä laivalla.

Naisellinen ulottuma
jolla siis on kaikelle tarkoitusta
ja jonka vallassa on moni unelma
ja rakkauden totuudellinen kudelma.
  
-Sanat ovat suuria!
On nämä kaikki sanat tallessa
Suuressa Kirjassa ajatuksina
kuin sekaan upotettuina
ihmisten toimesta kadotettuina
kun ei ole ymmärretty sanojen voimia
eikä oikeata lakia.
Mutta, ne ovat kuitenkin tallessa
kuin salaisuuksina avautuvia
- kuka jaksaa, ja saa, niitä kuunnella.
Tämä ei ollut hyökkäys, vaan avaus.
Ja vielä, esimerkiksi sinä, Kapteeni,
jos anot: Silmäni avaudu näkemään,
niin eihän sillä suinkaan tarkoiteta
näiden ajallisten silmien avautumista ja näköä
- nehän ovat auki ja näkevät kyllä
vaan, niiden silmien yllä olevat
ylemmän ulottuman silmät
joista nämä ajalliset ovat vain heijastumat.
Ne ajalliset näkevät ajalliset,
ylemmät näkevät ylemmät ulottumat.
  #
 
 
 
  
 
20.01.2018
Etsimisen salaisuutta
Vielä oli Taivaan Kuningattarella yksi asia.
Nimittäin, ajallisen tavoista etsiä ylempien tiloja.
Hän jotenkin nyt muotoansa muuttaneena vielä jatkaa...
  
-Niin, siitä etsinnästä, 
ja ylempien tilojen saavuttamisesta
erilaisilla tempuilla ja harjoituksilla
hurmoksilla
ja lihallisilla toiveilla ja tahdoilla.
Niin, niitä riittää maailmassa;
lauluilla ja soitoilla ... monenlaisilla äänillä
milloin milläkin uudella tai vanhalla konstilla
että ois lihallista tunnetta
jonkin ylemmän saavutuksesta.
Mutta ...
riittääkö tuo kuitenkaan ajallisen ylemmäs
minnekään näkyväisen takaiselle
jonnekin tuntemattomalle kaukaiselle
vai, päästäänkö niillä vain jollekin hetkelliselle välitilalle
jolla ei ole mitään tekemistä sen oikean ylemmän kanssa.
Se on edelleen oloa ajallisella
ja sen jollain ylemmällä tunteella ja kokemuksella,
... kuten vaikka ajallisella orgasmilla
kuin hetkellisellä taivaallisella ololla
vaikka todellisista kaukaisista niin kaukana
vain ajallisen osuudella
jolla silläkin monenlaisia tasoja, ylempiä ja alempia
eikä niitä tule sotkea olemaan ylempien ulottumia.
Toisaalta, voivathan ne olla myös kasvun ensi askelia
joiden kautta aikanaan löytyy askelmille varmuutta.
Ylempiin yltää vain ylempi
sen todellisen ihmisen, ylemmän, ylempi ulottuma
ja sen tila ja tahdo
sen kasvu ja valmius
sen kutsu, valmistus
... vain sillä on mahdollisuus tavoittaa todellisia.
Muu kaikki on ajallista vajavuutta ja valheellisuutta.
Vaikea selittää, vaikea ymmärtää
ja onko ees lupaa avata tätä salaisuutta.
On niin paljon ihmisvoimaista touhua
ja ajallisen tahtoa olla jotakin 
ja tuntea ajallisen osassa sitä suuruutta
joka oikeasti on mahdotonta
jo korkean värähtelyn tähden.
On niin paljon ihmisvoimaista luuloa
ja lihallista himoa olla jotain semmoista
mikä ihmiselle mahdotonta.
Vain tunteiden ja sanojen ajallista kauneutta
joilla ei ole mitään osuutta oikean kauneuden kanssa.
Ajalliset tunteet ovat sen rinnalla vain valhetta.
Vaan, kenellä on tuota mahdollisuus kuulla
ja viel' enemmän, voimaa uskoa.
Mutta, ajassa
tässä vajavaisessa tilassa
on niin paljon henkistä ja hengellistä touhua
joka ei ole totuutta.
Se on siis aivan muualla, ylemmässä ulottumassa
joka on ylemmän osan osuutta
ja ajallinen on vain varjototuutta
vaikka antaakin monien elolle kuin tarkoitusta.
Tunteiden ei tule antaa vallita ja hallita.
Ajalliset tunteet ovat harhoja
ja todellisten varjoja.
Todellisissa ei eletä tunteilla, vaan totuuksilla
ja totuudet eivät ole leluja ja leikkikaluja
vaan, polttavia tulia
todellisesti muuttavia
ja ylempiin kasvattavia, nostavia
ajallisen takaisia ulottumia.
-
Laivassa on aivan hiljaista.
Kuningattaren sanat synnyttävät kuin ylhäistä hartautta.
Vain Försti vähän uskalsi: -Nii... vähä noim-mäki oo...
-Ei nyt, Försti, Kapteeni heti alkuunsa keskeytti Förstinsä mietelmät,
ollaan suurien äärellä.
-... Okei...

-Niin juuri, myötäilee Mystikko, niin juuri.
-Ja tuon takia, Kapteeni, tällä matkalla ja laivalla
on katsottava vain tulevia, eikä tule tutkia vanhoja, jatkoi Taivaan 
Kuningatar vielä hiljaisesti, ennen kuin taas vaikeni.
  #
 
 
 
 
21.01.2018
Tieto
Taivaan Kuningatar kuuli ajallisen puhetta
ajallisten tietojen käytöstä ja sen vaaroista.
Hän tahtoi vielä siitäkin jotain sanoa
ja avata asiasta toisenlaistakin totuutta.
  
-Annatko luvan ajassa itseäsi valvoa
vai, haluatko kulkea salassa
tekemisesi piilossa.
Ennen on ollut niin
vaan, kehitys vienyt on uusiin
salaisiin, ja salaamattomiin.
Ja miten onkaan salassa se
ett' mikään ei olisi enää salattua.
Kaikki elo on avattuna
kenellä vain on valta niitä katsoa 
ja hyväkseen käyttää.
Tiedot sinusta elosi sisältöä näyttää.
Hyväksi ja pahaksi
pelastukseksi, vahingoksi
aina sen mukaan, kellä on valtaa.
Mutta, jos tuo, mikä on esille tuotu,
salattu tietojen keruu ja käyttö,
onkin vain varjokuva suuremmasta
salatusta ulottumasta
niin, kuinka paljon kaikkea onkaan siellä tallessa
menneestä ja tulevasta
ja jokaisen elon hetkestä, koko ihmisen
ja ihmiskunnan historiasta.
Jopa siitäkin osasta
kun ei ollut elosta keruun taitoa.
Siellä on kaikki!

Ja jos laajuus on kaikki, se on sitten kaikki;
jokainen hengen veto, 
sydämen syke ja sen häiriö
suunnitelma ja ajatus, toteutus
jopa jokainen silmän katse.
Hyvä ja paha.
Ja siihen tietoon ei ole ihmisen valta
mutta, lupa siihenkin on, ja viel' itse annettuna
tullessa sovittu tarkoitusta varten
olevien ja tulevien
ja tulevien unelmien.
Tarpeen kaikki kehityksen tähden
ei yksin ihmisen, vaan, kaikkeuden suuruuden.
Ja sitä tietoa ei käytetä väärin
eikä ihmisen omiksi eduiksi
vaik' kuitenkin ihmisten kehitykseksi
ja kaikkeuden suunnitelman etenemiseksi.
'Ei hiuskarvakaan putoa'
'ei lintu oksalta'
ettei universaalissa tietokannassa
ois mainintaa tapahtumasta.
Se ei unohda
eikä ihminen itsekään omiaan kadota
vaan, kaikki on tallessa
niitä myöhemmin katsella ja todeta
elonsa ratkaisuja.
Ja sieltä myös jakaa kokemuksia
tietoja, taitoja, uusien omaksua
ja kehityksen kasvaa kohti uusia.
Paljon on siis samoja kuvia
ja tietojen kulkuja
mutta, toinen vain varjo
toisen suurta totuutta
ja universaalista rakkautta
joka valvoo kehitystä ja kokonaisuutta.
Niin on siis tässäkin;
samoin alhaalla, kuin on ylhäällä
mutta, toinen vain varjoa, toinen suuruutta
salaisuuden ulottuvuutta
ylemmän kaikkeutta ja voimaa
joka ei koskaan ihmistä soimaa.
Se on totuuden rakkauden voimaa.
Esimerkkinä eroavuudesta on:
mi on ihmisen tuleva
ajallisessa se on tietoa ennakoiva
ihmisen suunnasta ja toiveesta, tarpeesta

ylemmässä tieto on oleva
mitä oikeasti on tapahtuva, toteutuva
se on jo siellä tiedossa, sillä se ON
koska siellä tieto on oleva.

On olemassa toisenlainen ulottuma, jossa kaikki on;
tapahtuma, mennyt, oleva ja tuleva - samalla kuvalla.
Herkillä ihmisillä tuo kuva on edessä oleva
koska heillä on katsomisen lupa.
Heille ei ole tarpeen tietää ajallisen historia.
Eikä ajallisen pankki tiedä menneitä teitä
- siis aikaa ennen meitä.
Ajattoman ulottuma kuvaa tarkasti heitä
ja mitä tapahtui ennen meitä.
Ja siis myös kaikki se
mitä tapahtuu tuleville ihmisille
ja myös koko ihmiskunnalle, minne ovat matkalla
kuva koko kehitykselle.
Eroa on siis kuin yöllä ja päivällä;
toinen kulkee pimeässä
toinen näkyvässä.
Tämä tästä, lopettaa Taivaan Kuningatar 
tulevan kuvasta, tietopankista ja unelmasta
joka ajattomassa on jo totta.
Ajallisessa vain ajallisen vajavainen unelma.
Hän kuitenkin jatkoi vielä...
-Ymmärrätkö Kapteeni, miten tärkeä
on saada sanoja, joilla kuvata tulevia
ja vaik' koko maailma
sillä, sanojen takana on salattujen kuvia.
Jos näkynä ois vain tuntematon kuva
sitä ois vaikea ajallisen sanoin kuvata ja jakaa
mutta, ajattoman sanat tiedon jakamisen takaa
sillä, jokaisen sanan takana
on ajattoman voima ja valta
näkevien ja kuulevien silmille salaisuuksia avata.
Sokeille ja kuuroille näissä ei ole mitään tarjolla.
Enkä puhu nyt ajallisten silmistä ja korvista.
Tuon vielä tahtoi Taivaan Kuningatar selventää ja avata
kun huomasi, ja tiesi, Kapteenin toiveesta
nähdä salaisuuksia kuvina.

-Ne olisivat vain kuin ymmärtämättömiä unia
... mahdoton tulkita, ilman ylemmän apuja.
Ja siksi on myös tää sanojen muoto
    - salaisuuksien runoa.
  #
 
 
 
 
24.01.2018
Kasvun kuvausta
Ja Taivaan Kuningatar vielä
jatkaa tuohon etsimisen salaisuuteen (20.1.)
  
-Ja hän ken nousee ajallisen teoista ja tuntemuksista ylemmäs
lakkaa viihtymästä niissä menoissa
sillä hän ei ravitu, eikä tunne enää tuntemuksia
jotka muut seurassa ehkä tuntevat.
Hän kuin luisuu ulos tyytymättömänä
eikä alkuun ees itse ymmärrä
miks' kaikki yhtäkkiä on toisin.
-Kunpa enemmän ymmärtää voisin,
hän sisimmässään huokaa vain,
-oi, miksi ulkopuolelle suljetun osan sain.
Mutta, siitä vasta alkaa se tie, joka todelliseen kasvuun vie
viisauteen ja ymmärrykseen
askel askelelta yhä pidemmälle salaisuuteen
jonka hän eräänä päivänä on vähin erin ymmärtävä;
ulottuma on toinen
ja ulottuma seuraa ulottumaa.
Hän matkallaan monella tavalla kasvaa
eikä enää menneisiin palaa
ja ymmärtämättömät häntä vaikka vihaa
jos hän uusilla sanoilla suutansa avaa.
Tässä on eroa ulottumalla ja ulottumalla
tunteilla ja tunteilla;
toisessa niitä on
ja toisessa matka kuin tunteeton.
Vain lihassa ne tunteet on.
Ja joskus, aikanaan, voi käydä niin
ett' saapuu hän vaik' satamaan
jättää taakseen kuin ajallisen maan 
ja matkaa jonnekin uusiin - tuleviin.
Vaan, tapoja on monta
yhdellä yksi, toisella toinen
jollain vaik' kuin laiva jolla purjehtia
monien merten ulottumia.
  #
 
 
25.01.2018
Ajallisen ja ajattoman eroa
  
-Kaikessa tulee erottaa toisistaan
ajallinen ja ajaton
alempi ja ylempi
näkyväinen ja näkymätön
ihmiselle tunnettu ja tuntematon
tuntemukset ja tunteet, joita ajallisessa on molempia
eikä niissä ole mitään pahaa
ne siihen kuuluvat
- ja niillä tehdään rahaa.
Ajallisella autetaan ajallista
ylemmillä ylempää
mutta, ylemmillä voi auttaa alempia
alemmilla ei ylempiä.
Alemman ja ylemmän avut
voi kohdistua yhteisiin.
Muotoja on paljon
eikä ihminen aina voi erottaa toista toisesta
eikä ees aina huomaa yhteisvaikutusta.
Ajatukset, polut, muuttuvat
tuovat eteen uudet unelmat
ja kasvun oudot kudelmat
kun voimat koskettavat.
Ajalliset pysyvät ajallisina
ylemmät ylempinä.
Ajalliset kulkeutuvat ylempiin
ylemmät ulottuvat alempiin.
Muotoja tapoja monta.
Monta tietä tutkimatonta.
Vaan, kullakin paikkansa auringon alla
kullakin matkansa maailmalla.
Kullakin matkansa pää
ja kukin osallaan kokonaisuutta kehittää.
Ja tuntemattomat ovat ihmisen tiet
- alhaiset ja ylhäiset
eikä niin kannata keskittyä ulkoisiin
ajallisiin katoaviin
vaan, enemmän ylempiin pysyviin
sillä, ajalliset lahoavat, katoavat
ylemmät kasvavat, vahvistuvat
ja voimaa antavat, kun ajalliset katoavat.
Näin Taivaan Kuningatar kuin kaiken perustaksi 
lyhyesti maalasi
ajallisen ja ajattoman maailman rajoja
tuntemuksia ja tapoja.
  #
 
 
27.01.2018
Välitilinpäätös
Ja Taivaan Kuningatar vielä jatkaa
kuin välitilinpäätöstä, Ja näin hän aloittaa...
  
-Niin, Kapteeni, huomaathan
me olemme yksin tällä laivalla
kaukana ulapalla, ilman ketään muita.
Me vain juttelemme toisillemme
ja aivan kuin jakaisimme tätä kaikkea matkan antia
eikä kuitenkaan ketään ole meitä kuulemassa
- ajallisissa
mutta, ajattomissa meillä on paljon apulaisia
matkaamme seuraamassa ja auttamassa
jonnekin perille ajallansa ohjaamassa.
Ja tuo kirjuri, Runoilija, on ainoa
matkan tapahtumien tallettaja
sillä, ilman häntä tää matka 
ois kuin tyhjä laiva tuntemattomalla merellä
- ja tuntemattomaksi se myös jäisi
vaik' Kapteeni joukkoineen perille pääsi.
Siis, tään oman laivan tähden nyt kaikki
ja kuten näet, me olemme täällä merellä 
vain yksi ja ainoa ulottuvuuksien purjehtija
eikä meitä kukaan nää
ajallisissa kaikki vain elää omaansa elämää.
Mutta, Kapteeni hyvä, ei yksin kuitenkaan
seilaammehan me ylempää ulottumaa
joka on silmillesi viel' näkymätöntä maailmaa
- sinä mielikuvissasi vain
matkaaja arvokkain.
Mutta, onhan sinulla satamasi
ajallisiin laskemasi
jossa saatat kertoa ja toteuttaa
laivamme sanomaa ja näitä kuin ylemmän oppeja
joita vain täällä on tarjolla.
Silloin me kaikki muutkin
olemme kanssasi matkalla - ajassa mukana
näkymättömällä tasolla
ja kaiken, minkä olemme oppineet
on mukana matkassa.
Ja sinä siis olet ainoa
joka voi ajallisia koskea
me muut vain olemme sisäisesi voimia;
jaettavaksi sanoina ja kättesi tekoina.
Silmiesi katseina ja tunteina 
olemme auttamassa ajallisia.
Ja sitten taas kipin kapin palataan
laivalle matkaa jatkamaan ja uutta oppimaan
jota taas, kun aika saa
voimme uudessa satamassa uusille jakaa.
Mutta, tämä matka
on kuin tuon Runoilijan historiaa
joka kaikkea muistiin ylen aikaa kirjaa;
ollut tarkkana
ettei sanoista ainuttakaan saisi kadota.
Hänellä siinä kuin omansa unelma
olla sanojen ja tiedon taitaja ajallisella matkalla.
Monia on kerrostumia tällä matkalla
monia hahmoja
ja kullakin omiansa tietoja, taitoja
ja Kapteeni kuin ylimpänä
on tään matkan valvoja.
Vaan oikeasti, on hälläkin 
ylempi voimansa vaikuttavin...
tuo matkalle lähtenyt Mertenmies
joka kuin ylemmältä tasosta
kaikkea valvoen ja ohjaten
matkassa kuin huomaamattomana mukana kulkien
ja tehtäviä jakaen
ett' kaikki kulkee oikein
ja kuin edeltä valmistetun suunnitelman mukaisesti;
kaukaisista, ajallisten kautta, taas takaisin kaukaisiin
tuntemattomiin ulottumiin
jonka tähden siis tää kaikki
ihmisen ajallinen leikki, ja kuin peli
jonka hän hetken ajallisissa eli.
 
-Mitä! tässäkö tämä nyt sitten oli! kiiruhti Kapteeni jo kysymään
kuin lopputilitystä ymmärtämään.
-Ei, Kapteeni hyvä, vastasi Taivaan Kuningatar hänelle,
hieman jo huolestuneelle.
-Eihän tämä sitä viel' tietenkään
pieni ajallisen yhteenveto vain
kun tästä nyt jatkamme kohti uusia kuvia tulevain
joka matkan osa on arvokkain
yhä ylempäin ulottumain.
  #
 
 
 
29.01.2018
Salattu virta
  
-Ainoa tapa viestiä
on ylemmällä tasolla
jos haluaa pysyä salassa
tarkkailulta piilossa.
Sillä, ajallinen kaikki salattu
on kuitenkin salaamatonta
ja min ihminen ihmiseltä piilottaa
on piilottamatonta.
Jos ihminen keksii salauksen
sen jo ihminen avaa
salatun sanoman, kuvan
hän merkki merkiltä tavaa.
Mut' ylemmän tason ajatuksen virran
tunteen kuohun, ikävän läheisen
ystävän ylemmän...
- minä ymmärrän ylemmän teitä
eikä ajallinen meitä kiinni saa
tuo virta
on ylemmän energiaa
se ajallisilta laitteilta karkaa.
Se on ajattoman energian virtaa
sen tietopankkiin ja tietopankista takas
ja yhteyden sinne ylempi voima avas.
Voi tulla viel aika
ett' tää tapa on ainoa
pysyä vaik vainolta salassa
ja jakaa tietoa, varoitusta
elon salaista ohjausta
ajallisilta kadota
ja olla turvassa.
Se on kuin telepatia
sitä ei voi matkalta kaapata
koska sillä on vain lähettäjä ja vastaanottaja
joilla on yhteinen unelma;
olla salassa, piilossa
karussa ajallisilta.
  #
 
 
 
 
01.02.2018
Seilin tarkoitus
  
-Mitä varten kaikki tää matka? avaa nyt Taivaan Kuningatar
matkan tarkoitusta.

-Olisiko aihetta tarkata, ett' ois oikeata tavoitetta
ja syytä, miks' ollaan täällä
kaukana merien päällä
yllä ja alla
ylemmillä ja ajallisilla.
Miks' valvoa ja kirjoittaa
kaikenlaista sanomaa - ajassa
vai, onko kaikella merkitystä ajan takana.
Niin, ilman tuota Kapteenia
olisimme vain ajattomilla
ylemmillä ulottumilla
kehottomilla, vaik' emme ilman muotoa
olotiloilla hienommilla.
Mutta nyt,
kaikki tähtää ajallisiin ulottumiin
ihmisiin ja heidän tuleviin
ajallisen unelmiin
ja sen jälkeisiin viel' salaisiin kuviin.
On tärkeä kuvata ajallisen kulkua
ja sen osuutta kokonaisuudesta
ja tulevasta jälkeen sen
ajallisen koulun, ahdistuksen
sillä, aika ei helpolla päästä
ajassa eläväistä
mut' ajan jälkeen vasta
voi nähdä ja ymmärtää kokonaisuutta
ja kaiken tarkoitusta.
Ajassa tulee kasvaa ja palvella
viedä eteenpäin salattua tarkoitusta
ja ihmiskunnan kehitystä
jonka lopullista tulosta ja tavoitetta
ei tiedä vielä kukaan.
Kullakin vain osansa tarkoitusta
jonka sai hän matkalle mukaan
ja matkalta palatessa
hän tuo kuin kokemusten saalista
jonka tarkoitusta ei vielä ymmärrä kukaan.
Mut' kullakin ain' paikkansa auringon alla
kullakin matkansa, taakkansa
tekonsa, saavutuksensa
tunteensa, ilonsa, surunsa
kehityksensä ja kasvunsa
matkansa pää, kuolonsa
ja tilansa jälkeen sen
ajallisen vaelluksen.
Mut' sanat kaikki, ja matka tää
joka seilaa ajallisen ja ajattoman meriä
tekee kaiken vain ajallisen tähden
sen kehityksen ja kasvun
ja valaisee myös tulevan toivon
... sen suuremman unelman
kuin vain ajallisen rakennelman.
Sillä, eihän kukaan, oikeasti, täällä itsensä tähden ole
vaan, kokonaisuuden, kuin verkon osasena
sen yhtenä lankana, jatkumona
ja jatkajana ain' jollakin tapaa.
Hän aina kokonaisuutta rakentaa
ja matkaansa jatkaa, kun aika on täys.
Eikä tyhjää taivalta käynyt yksikään
hän kaiken vast' jälkeen päin ymmärtää.
Siksi on tää matka;
  tätä kaikkea kuvata
    rakentaa ajallisia ja tulevia
      piirtää kuvia
        nähdä unia
sanoa totuuksia, varoituksia
avata silmiä, korvia, näkemään ja kuulemaan
ajallisen vaaroja.
  #
 
 
 
 
10.02.2018
Kaksi maailmaa, kaksi lakia
Kapteeni on osallinen ajallisen kärsimyksistä.
Jos on osallinen iloistakin
osallinen myös suruista, min ajallinen aiheuttaa.
Ajallisella sääntönsä, lakinsa
voimansa, kulkunsa
kasvunsa, tuhonsa
eikä ajallisen voimia
voi ajattomilla hallita.
Kaksi maailmaa, kaksi lakia
molemmat voivat tutkia toistansa
vaan, ei hallita.
Mutta, ajallisen apua voi saada ajattomilta
helpotusta, korjausta
ajallisen parannusta

vaan ei vastustaa kadotusta
ajasta vapautusta - sen kuitenkin helpotusta
vaik' ihminen ei sitä nää
hän sisällään rakastaa elämää
ja pelkää kuolemaa.
Vaik' monenlaiset vaivat häntä vainoaa
hän elämää rakastaa
eikä tahtoisi luovuttaa
toivoen aina, ett' aika parantaa.
Aika parantaa
ja aika vapahtaa ajasta pois
ettei taakka ajallisen kohtuuton ois.
Hän ajallansa pääsee pois.
  #
 
 
 
 
12.02.2018
Miksi apua, ja miksi ei
Kapteeni kokee voimattomuutta
kohtaa ajallisen sairautta ja tahtoisi auttaa
tai, vaik' jopa parantaa
ja sairastavan oloa helpottaa.
Ja sitä hän tekeekin
vaik' kokee rajallisuutta
auttamisen mahdottomuutta.
Ja vaik' apunaan on Taikuri
ajallisen ja ajattoman etevä mittari
niin, kuitenkin
vain pienin avun tuloksin.
  
-Ei kaikki heti näkyville, helpottaa Kuningatar tilannetta
lohduttaa huolestunutta, molempia,
-ei kaikki tapahdu, näy heti, vaik' apu annetukin
moni apu hitaasti etenevin.
Vaan, aina se ei ole halun käsissä
tahdon auttajan
sillä, vaivoilla, sairauksilla on tarkoituksensa
kulkunsa kohtalon
apunsa ajallisen kulun ja kehityksen
viisauden, taidon lisääntymisen
ja kokonaisuuden kasvun.
Sillä, ei kukaan täällä ajassa yksin
osanen on ketjun, verkon kudelman
rakentamassa kasvun kehityksen.
Ja osansa siinä kullakin on
toisella toinen, ja toisella toinen
ja jos joku kuin kärsii kehityksen tähden
toinen kärsivän kautta saa opetuksen
tiedon, taidon karttumisen.
Siks' ei sairautta, vaivaa, aina voi ottaa pois
miten muuten kehitys mahdollista ois.
Rinnalla kulkea ja voimaa antaa
siten toista ajallisen osan kannossa kantaa.
Mutta, aina on myös niitä, joita voi auttaa
ja uusilla tavoilla koskea ja parantaa.
Siten uusia tapoja ilmi tuoda ja rakentaa.
Sitä me tällä laivan väellä teemme
- se on tulevaa.
Ajassa uutta ja tulevaa
sitä ei pidä unohtaa
sillä, tulevien tapoja parantaa ja auttaa on monia
on ulottumia, joiden kautta koskettaa sairastavia
kaukaisten kokemusten kautta vaivasta vapauttaa
kun nykyinen taakka on kaukaisista vaikuttavaa
omista tai menneistä polvista
vahingoista, tapahtumista
sotien raskauksista
mielen vaivoista, kohtaloista.
Ei kaikki kädessä ajallisen, tähdentää Kuningatar vielä,
jos tulosta ei näy
sitä ei ehkä sallita.
Toinen on kehityksen arvokas osa
ja toisessa on menossa prosessi;
kasvatus, opetus
pelastus, suunnan muutos
ehkä esimerkki monelle
toisen kasvulle, kehitykselle
toisen suunnan muutokselle
jopa elon tarkoitukselle.
Ja jollekin kuin yllättäen apu ajallinen ihana
saada toista koskea ja helpottaa
poistaa ajallisen taakkaa
tai ainakin vähentää sitä
- kuka tietää voi tarkoituksen sisintä.
Ja sitten on niitä
joille kaukaisen kosketus
on vähin erin elon helpotus.
Hän kärsivä on kuin syyttömän osassa
vaik' aina voi olla silläkin tarkoitusta.
Mutta, ajan kuva on vaikea
kun kaikelle ain etsitään parannusta
vaik' ois se aivan mahdotonta
tai, jos sillä olisikin elon kasvattavaa
kuljettavaa tarkoitusta.
Etsitään kuin ajallisen paratiisia
vailla sairautta ja vaivoja
puutteita ja ongelmia.
Vaan, sehän on ajassa mahdotonta

sen osa vast' ajallisen takana
jossain kaukana, monien kasvujen takana
... se on totta ja mahdollista.
Vaan, kuinka paljon suurta ja kaunista
tapahtuukaan ajassa
sen kasvun ja kehityksen takana
monen vaivan kautta pientä onnea ja autuutta
tulevan vajavaista heijastusta.
Ja ihminen nauttii jo siitäkin
vaik' niin monien kärsimysten ja kärsivien kautta.
Tällainen on ihmisen kehityksen laukka.
Siis, ei kannata tavoitella kaikkien parantumista
vaan, ennen kaikkea tietoa ja totuutta
maailmankuvan rakennetta ja kaiken tarkoitusta
siihen keskittyä, 
eikä murehtia sairastavien osuutta
- joiden osa, oikeasti, voikin olla todella arvokasta
ajalliselle kasvulle.
  #
 
 
 
 
12.02.2018
Kaunis pallo, mutta...
Taivaan Kuningatar kuunteli 
Kapteenin murhetta ajan kulusta
ja omasta voimattomuudesta auttaa ja palvella
vaik' rinnallaan Taikuri taitava.
  
-Niin, hän aloittaa,
voi tätä palloa, niin kaunista
kaukaa katsottuna rauhallista
kuin paratiisia pimeän avaruuden seassa.
Vaan, voi ... millaista kaaosta.
Jos on kaunistakin monin paikoin
niin jo vieressä sotaa ja täyttä raakuutta.
Toisaalla yltäkylläisyyttä ja turhuuden turhuutta
ja vieressä suurta puutetta
sairautta ja kuolemaa.
Ei minkäänlaista tasapainoa
vaan, kuin äärilaitoja
oman edun ja onnen tavoittelua
- vaik' toisten kustannuksella.
No, onneksi on monin paikoin myös onnea
ja tavallisen elon tarkoitusta
rauhallista eloa ja kasvua.
Vaan, on tuo pallo melkoinen ahjo
täynnänsä kaikkea kuin laidasta laitaan.
Ja niin pienikin se on vielä
- miten sinne mahtuukin noin paljon erilaista eloa.
- Suorastaan kummallista.
Ja tää pieni laiva purjehtii
alemmilla ja ylemmillä merillä;
alemmilla lähellä ihmistä
ja ylemmillä kaiken ajallisen yllä
ylemmällä näkymällä
ja sieltä katsella tään pallon kauneutta
ja näkymättömien heijastusta.
       

Toisenlaista todellisuutta
... onneksi sellainenkin on
tään kuin kauniin kaaoksen yllä
ylemmällä ulottumalla
jolla on jotain muuta tarjolla
kun ei enää eletä ajallisella ulottumalla.
                  
Vaan ... jos tuo ajallinen
on tulevan vajavaista vertauskuvaa
niin, mitä sitten onkaan tarjolla siellä
nyt näkymättömillä teillä.
Suuri kysymys onkin tuo!
  #
 
 
 
 
14.02.2018
Kapteeni vähän vapaalla
... matkalla satamasta laivalleen
hän itseksensä mietiskelee...
   
-Jos kaikki kerran on väärin päin
niin, miksei muuttaa eloa
mi muuttaa sen toisin päin
ja itseänsä hetkin huumata niin
ett' nousee kuin taivaisiin.
Ihmisen pitäisi olla järkevä
vaan, miksei voisi irrota järkevyydestä
ja olla järkevä uudella tavalla
vapaalla ulottumalla.
Miksei voisi ajatella järkevyyden ulkopuolella
ja antaa mennä kuin toisella ulottumalla
min vapauttaa huumeella
ja katsella kaikkea kuin ulommalla ajatuksella
vapaudella ajan kahleesta ja vaatimuksesta
- olla hetki vapaana
nauttia vapaudesta.


-Tules-ny Kippari sielt satamast keikkumast 
takas tänne purkkiin ja nukkuun omaan petiin,
huikkaa Försti kannelta, kun kuuntelee
Kipparin houruisia vilosovioita.,
-kello oj-jo paljo ... on Kipparin uniaika.
-Juu juu, tullaan tullaan, huokaa Kapteeni
kömpiessään ylös laivasiltaa pitkin.
  #
 
 
 
 
15.02.2018
Narri jatkaa vapaudesta
-Nnnoh, kuulihan tuon Kapteenin satamavierailun sadon
myös Narri. Ja tuo Narrihan on oikea vapauden mestari. 
Jotain sanottavaa hänelläkin ois Kapteenin ajatuksen kulusta 
ja kuin aiheen vähän sekavasta alustuksesta.
  
-Kapteeni on oikeassa, Narri aloittaa... niin...
siitä vapaudesta...
Vapautta...
tehdä tekoja ilman huonoa omaatuntoa
itsensä syytöstä teosta
omasta halusta
toisen tuomion pelosta.
Vapautta...
tehdä tekoja ja nauttia
olla omissaan onnellinen ilman tuomiota
ja itsensä syytöstä.
Vapautta...
nauttia elonsa hetkestä vahingoittamatta toisia
olla onnellinen omissa teoissa, tiloissa
vapaana vaatimuksista
itse itselleen asetetuista.
Vapautta...
elää tätä eloa toisen moittimatta
vaatimatta, päälle katsomatta, motkottamatta
odottamatta, ett' jotain muuta sun oltava ois
- vapaudessa toisen toiveet ja tahdot on pois.
Vapautta toteuttaa oma tahto
halu, himokin
ilman oman, toisen, syytöksin.
Vapautta elää elonsa hetki ihanin 
ilman pahaa mieltä
'rapsuttaa' itseänsä sieltä mist' kutittaa
hetkeä, halua, koskettaa, toteuttaa
ja olla onnellinen teoistansa
tai tekemättä jättämisistä, ilman sisäisensä syytöstä
jonkin opitun omantunnon kolotusta.
Vapaus on...
elon hetkestä nauttia
ja olla omissaan onnellinen.
Ellei ole tuollaista vapautta
elo kuin salaista kuristusta
tai toisen painostusta, vaatimusta
odotusta olla jotain muuta, kuin mihin itsellä on halu
toive, unelma.
Elämä pian täynnänsä outoja vaivoja
joita synnyttää elo vangittuna
vailla tukahdutettua vapautta.
  
-Mitä ihmettä ne nyt tost vapaudest horisee,
tuumaa Försti itsekseen,
eihäm-mullakaa oo mitää tollasii
mähän oon aina ollu ihav-vapaa.
Syvä huokaus kuuluu Kapteenilta... jo peiton alta...
-Niin, Försti, eihän sulla nyt mitään hätää
ethän sinä olekaan ihm...
-Niijjust, taas toi, ett' "mäennoo ihmine..."
-Tai siis, olihan sulla kerran, muistatko,
kauan sitten, siellä maissa, se yksi tyttökoala seee...
mikässs... sen nimi nyt olikaan...
-Älä älä ... sanO! Försti jo silmin nähden hermostuu.
-Laisa! ... juu, se se oli, Laisa, muistatko? Tai Lisa, mut' se
lausuttiin Lai...
-E! äläkä alota tota taas, senki ... kippari, muka.
-No ookeei, ei sitte. ... Mutta silloin oli sinunkin vapautes
vähä kortilla, vai mitä.
-LOPETAAA !!
-Hei Kapteeni, laitetaankos tähän
linkki sinne tuon Förstin juttuun? kuuluu nurkasta vihkojaan rapisuttavan Runoilijan kysymys.
-ET! kuittaa Försti kuin salamana. 

-ET-PA! Ja varokki! ... mukamas... joku runoilija.
  #
 
 
17.02.2018
Kapteenin huokailu
Ja juuri kun Kapteeni ehti jo huokailla
rannan satamassa pehkuissaan,
ett' tässäkö tää matka taas oli,
aivan kuin ois sulkeutunut 
tavoitteen salaperäinen ovi
niin, puheisiin puuttui Tietäjä kuin iänikuinen
ja valaisi Kapteenin kysymyksen
jota hän ei ollut ees kysynyt
vain ihmetellyt Taikurin omituisia mittaustuloksia
joita tässä ei nyt uskalla julkaista
... koskien ajallisen ja ajattoman annettuja apuja.
  
-Piti oikein viisautta anoa, aloittaa Tietäjä.
  #
 
 
18.02.2018
Palvelun motiivi
  
Ja Tietäjä aloittaa ihmisten palvelusta...
-Palvella rahalla
ajattoman lahjoilla
lahjaksi saaduilla
niin...
kaikella on rajansa
  tasonsa, arvonsa
    tietonsa, taitonsa
apunsa määrä
vaikkei apu olisikaan väärä
ja tahtonsa hyvään
ylemmän apu ei kaikkineen siirry näkyvään
vaik' kunniaa tuottaisikin, vaan kenelle
  ajalliselle vaiko ajattomalle
    pienelle vaiko suurelle
oikealle ulottuvuudelle.
Oliko apu ihmisen mukaan, vaiko totuuden
ylemmän tahdon ja ulottuvuuden.
Jos enemmän on tahto, kuin on ajallisen apu
ja viel' toisenlainen
ohjaavainen, auttavainen totuudessa
ei vain ajallisessa hetken helpotuksessa
... joka ei ehkä ole pysyvää
eikä johda mihinkään uuteen, parempaan
...auttaa vain hetken huokaamaan
ei se johda todelliseen sisäisen unelmaan
joka ehkä kaiken avun tarve on
- ehkä tapahtuu tahtoa kohtalon.
Siinä kohdassa oltava tarkkana 
ihmisen himo ja halu kuin pohjaton
ja kaikessa elonsa paineessa niin malttamaton
vaik' hyvä tie juuri edessä on
- joskus toisin kuin ois toive
ja vast' myöhemmin ymmärryksen arvo.
  #
 
 
18.02.2018
Kaikella on lakinsa
  
Ja Tietäjä edelleen jatkaa palvelusta...
-Annettu apu 
hyväksi avuksi aina
ei saa sulkea, vaan palvella.
Mutta, kyse onkin rahasta, maksusta
  rikastua lahjalla
    lahjaksi saadulla.
Kaikella on lakinsa;
avulla, ja palvelulla
ja rajansa tavalla annetulla
ja sisäisellä tunnolla
arvokkuudella, kunnialla
rahastuksella
almulla, lahjalla
auttamisen ajatuksella puolin ja toisin
... eletäänhän sitä ajassa
ja ajan vaatimuksissa.
Mutta siis,
  tavalla on arvonsa
    avulla on palkkansa
      voimalla on rajansa 
riippuen palvelun tavasta ja todellisesta tarpeesta
ei vain ihmisten himoista ja haluista
saada kuin turhaa, vajavaista kosketusta.
Ja miss' tarve oikea on
miss' tarkoitus, apu, muutos
sille apu annetaan auttavainen
  tavalla tai toisella
    maksutta tai maksulla
ajallisella avulla ja tavalla
tai vaik' yliluonnollisella kosketuksella;
  rukouksen voimalla 
    kuin huomaamatta yöllä unessa
      tai avulla kaukaisella.
  #
 
 

19.02.2018

Palvelun vaikeutta

 

Ja Tietäjä vieläkin, palvelun vaikeudesta...

Ei vaaraksi
ei väheksyä niitä
jotka harjoittavat ammattia.

Iloita niistä
jotka eivät tee sitä rahasta
vaikka rahakaan ei ole pahasta
- puhutaan vain palvelun arvosta
ja laadun rajasta.

Sillä, rahalla on arvonsa ajassa
vaikutuksensa palvelussa.

Rahattomalla on arvonsa aina
korkeampi laatunsa.

Vaan, paikkansa ajassa kumpaisellakin
laatunsa ja arvonsa
vaan, kaikessa vaikuttaa aina alkulähteensä
tietonsa, taitonsa määrä;
mitä ylempi se on
sen vähemmän on sanoma, teko väärä.

Sydämen tila
  mielen halu
    rahan, vallan, aseman ahneus
      esillä olon tarpeellisuus
ja hyvä tahto
on kaiken palvelun perusta

se joko kestää tai kaatuu;
  puhdas kasvaa
    oma etu maatuu.

Vaan, kaikkein tärkein on annettu apu
  tieto, taito
    onko viesti, sanoma, teko aito
ja onko oikea tahto tapahtumalle
onko paikka vapautukselle
onko tieto oikea vaativalle.

Vai, oisko syytä vain vaieta
onko oikein koskea, kajota
onko oikein luvata jotain, jolle ei tarkoitusta.

Oisko kuitenkin oikein
  vain etsiä syytä, totuutta
    kaiken tarkoitusta
ja kasvua jonnekin kaiken kautta.

Mitä korkeampi on tieto
sen vähemmän on väärää ohjausta
ja turhaa toivetta, lupausta.

Tulee etsiä ylemmän viisautta ja tahtoa
elon tarkoitusta ja kasvaa siinä
eikä kesken kaiken vapautua
elämän koulusta.

Tulee olla tarkkana
  tahdosta
    palvelusta
      sanoista, lupauksista
ettei herkälle anneta väärää ohjausta.

Vaik' olisi se kuinka kaunista
se ei kasvata eikä rakenna
ei oikeasti paranna
eloon vain turhia mutkia ja vaivoja
kun toteuttaa se määränsä tarkoitusta.

Siis, lopuksi...
ei se maksuttomuuskaan anna takuuta
  laadusta, arvosta
    tiedosta, taidosta

vaan, kasvu kaikkineen;
  sisäisen kehitys
    ja syvän sydämen tila
      ja korkeamman yhteys
elon todellinen tarkoitus ja tahdo
siihen pitää olla oikea, totuudellinen tunto.

Mutta, ajallisella on aina
ajallisensa omatunto.

  #

 

 

20.02.2018

Kokonaisuuden tunto

 

Tietäjän opetus aiheesta onkin pitkä...

-Ihmisellä on aina halu palvella
vaan, millä motiivilla
- se on tärkeä tuntea
  itsen, ja toisen
    auttajan, ja autettavan.

Sillä, väärällä motiivilla
apu voimaton
vain ajallisen tahto tärkein on
auttajan, ja autettavan.

Tulee tietää enemmän
tilasta auttajan
ja autettavan;
  millä voimalla, tahdolla, ollaan liikkeellä
    ja minne ollaan matkalla
      ja mikä on kaiken tarkoitusta
kasvua, vaiko seurausta
 opetusta, vaiko opastusta
  valmistusta johonkin, vaiko pysäytystä jostakin
   suunnan tarkistusta
- sitä suurempaa rakkautta
jota ihminen ei aina tajua.

Pitää olla kokonaisuuden tuntoa
sillä, paha hetki maailman
voi olla suuri juhla taivahan.

Kipu, paha kompurointi, sairaus alhaalla
voikin olla juhlan aihe ylhäällä.

Oltava siis tarkkana
ettei ajallisilla teoilla
häiritä ylempien juhlia
ja kulkijan, kasvajan kauniita tulevia
joist' hän itse ei ees välttämättä vielä tiedä.

Ei tunne oman elämänsä tietä
sillä, se saattaa vast' aueta vaivan, sattumuksen takana
kärsivällisen elonsa aikana.

Siis, hinku suureen auttamiseen
voikin olla vaarana
toisen hyvällä matkalla.

Tulee etsiä oikeata totuutta, tuntoa
vaivatun todellisesta tilasta
eikä vain suinpäin vaatia
ajallisen pikaista helpotusta
... joka siis voikin olla kokonaisuuden rasitusta
ja hyvän matkan vahinkoa.

Tässä on tieto tärkeätä
tieto oikeasta tilasta ja suuremman tahdosta
elon tavoitteesta ja tarkoituksesta.

Sillä, jossain matkan takana
voi odottaa jotain suurta ja kaunista
eikä kaikki aina ole vain ajallisen tarkoitusta
sillä, matka on jatkuva
- tulee aina palvella kokonaisuutta.

Tulee siis tuntea, mikä on ajallista
ja sille annettavaa apua

ja mikä on kaukaista
ajallisen takaista suunnitelmaa, tarkoitusta
ja sille annettavaa oikeata palvelua
joka rakentaa kokonaisuutta

ei ainoastaan ihmisen itsensä
vaan, kaikkinaisen suunnitelman osaista
...ehkä pieneltä näyttävää
mutta suuruuden suunnasta katsottuna tärkeää.

Siis, tieto, tunto, kunniaan
apu oikea paikallaan
tuo kiitosta ja voimaa auttajaan
ja autettavaan.

Amen.

  #

 

 

24.02.2018
Sydämen syvä pyrkimys
Taivaan Kuningatar avaa hieman
monien vaivojen taustoja...
  
-Kuunnella ihmistä
kuunnella ihmisen sisintä
kuunnella kaukaista, ihmisen taustaista
ulottumaa ajallista ja ajotonta, ikuista
ja oppia, ymmärtää juuria, kasvua
matkan tarkoitusta
elonsa lupausta, mitä ja miksi
tultu ihmiseksi.
Mikä on tahtoa ajallisen
mikä tarkoitusta ihmisen
minkä mukaan tulisi ojentautua elämässä edelleen
mitä lahjoja, valmiuksia
saanut matkalleen.
Mikä on se syvin ihanne
ei vain ajallisen, kuin muodin haave olla jotain
ain esillä olla, muuten kuin nolla
- miten elää tuossa
kuin ristiriidatonna.
Halu, ajan muoti
tahto esillä olla
ja se syvä sisäisen harras toive
ja kasvu, kulku toisesta toiseen ois hyvä tuntea
ilman turhia paineita ja masennuksia
elon oikeista tarkoituksista
sillä, niin kauan kun ollaan poissa oikeasta suunnasta
elonsa lupauksesta
ollaan rauhatonna kuin kaikesta
elämän tarkoituksettomuudesta.
Monen vaivan takana
on tarkoituksen puutetta
ja kuin epämääräistä kasvua ja kulkua
vailla syvän sisäisen sydämen ohjausta
ajallisen oikeata suuntaa ja tulosta
toteutumatonta lupausta
joka rauhan vain antaa voi
elämän rauhattomuus monet vaivat 
kulkijan päälle toi.
Elämän syvä sisäinen stressi
on monen oudon vaivan syy 
jos ihmisen kasvu ja kehitys
kohti sydämen syvää pyrkimystä pysähtyy.
  #

 

 

25.02.2018
Päämäärä edessä, kaukana
Taivaan Kuningatar raottaa kuvan arvoitusta...
  

-Katsohan, Narri, vielä tätä kuvaa
  

kuin lupauksen ulottumaa
sen jo aikanaan seinällesi saattelin
laivallesi matkaan asettelin.
Siinä on tulevan heijastuma.
Se oli sitä jo silloin
ja se on sitä nyt
vaik' matka ei olekaan viel' päättynyt.
Mutta, siinä on tilanne, asetelma meistä 
ja meidän välillä yhteys yhteinen
tiedon, taidon, vapaus unelmien.
Vaik' kuin näyttäisi siltä, ettei tapahdu mitään
ei kuva kuvaakaan ajallisen länttä, ei itää
sillä, ylempien tilannehan tämä on
ajallisen kuin koskematon
vaik' ajallinen allamme ylen aikaa on.
Siin' olet sinä, Narri, vapautesi kaavussa
tiedossa, taidossa
ajallisen ja ajattoman ulottumassa
siis, kaukana, kuin toisessa ulottuvuudessa
vaik' koko ajan läsnä myös näkyvässä
- vapaana elämässä
vaan, kovin ymmärtämättömässä tilassa
kuin ajallisen ylemmässä
miss' ylemmän ajaton
ja ajallisen ymmärtämätön jo kättä lyö.
Se on pitkän matkan raskas työ
se ei enää matkalaista kasvoille lyö
vaan, vapaus sallii - elossa vapauden työ.
Ja kuva minusta, Kuningattaresta
on kuva ylemmästä ulottumasta
kasvaneesta kokonaisuudesta
joss' yhtyvät kaikki
ei ainoastaan yksi ainoa ulottuma
vaan, kosketus korkea
totuuden kurkottuma.
Eihän kukaan ajassa
voi kaikkea tietää, halita
mutta, kurkottua voi suuria, korkeita kohti
ja päämäärä jo kaukana edessä hohti.
Se on kuin se oranssi valo
jota kohti laivamme meriä kyntää
ja aikanaan löytää.
Siis, ei puutu mitään
   ei kuvasta
   ei tilasta
ei matkasta kaikkineen
vapauden suuruuksineen.
Sillä, vapaus, on jotain sellaista
jot' ajallinen ei nää
se on ylemmän tason elämää.
Ajallinen on vangittuna oleminen
monien olojen, lakien, kautta
ja poispääsy, kuolema, on ihmiselle valtava laukka 
kohti tuntematonta uutta
ja vapautta ajan kahleista
raskauden ulottumasta
joss' ihminen kuin kaiken aikaa
kaipaa jotain suurempaa
ja ajallisen haluilla sitä sydämen sisäistä paloa
vajavaisesti korvaa.
Vaan, ei onnistu siinä
kun mikään ajallisessa ei hälle riitä
sille sisäiselle
vaik' ajalliselle ois kuin kaikki tarjolla
... sisällä ainaisesti sen suuremman kaipausta.
Se on ihmisen rakennetta
ja ymmärtämätöntä tarkoitusta
joka avautuu vasta
kun uusiin tuodaan ajasta vapautettua lasta.
Mutta, tuo kuva ... on kuva meistä
ajallisen teistä ja matkan tuloksesta
ja tulevan unelmasta
joss' on tieto, taito, vapaus
ja totuudellinen iankaikkinen rakkaus
- joka ei siis ole se ajallinen rakkaus
joka todellisuudessa ei mitään kanna eikä anna.
Totuudellinen rakkaus säilyy aina.

Ajallinen rakkaus on vain se vajavainen heijastuma
kuten niin kaikki muukin tässä ajassa
on vain tulevan varjoa.
 
Ja mystiikan hytissä tipahti kuva
    

- Lanttien kuningas
joka on vapaa nauttimaan elämästä
ja tietää, minne hän on matkalla.
  #
 
 
27.02.2018
Mielen voima
Taivaan Kuningatar avaa tietoisuutta
ihmisen salaisista voimista...
  
-Vähän vielä ihmisestä
ja ihmisen voimista kuin salaperäisistä, jotka ON
mutta, jotka kuin tahdotaan unohtaa
vaikka ei voidakaan ohittaa
monien inhimillisten kokeiden tähden
vertailtavien lääkkeiden nähden.
Niin, miks' ihminen vain vaivoistaan paranee
kun hälle luvataan
tai valehdellaan jotain sellaista
joss' ois takana voimia
tai, jos toisella on vain uskoa toipumiseen lääkkeillä
tai ilman lääkkeitä.
Sama tulos
sama usko.
Sama voima
mut' miten hallita sitä
miten vallita sitä auttamaan
kehonsa kantajaa.
Sillä, kehohan tässä ei ole ratkaisu mikään
vaan ihmisen ylempi, mieli
ja mielen voima on valtava
tosin suuntaan, ja myös toiseen;
joko parantaa
tai kuin luulosta sairastaa.
Vaan, tuon mielen
kehon ylemmän osan valjastus 
avun antoon, parannukseen
kantaa hyvään lopputulokseen.
Toisilla tuo tapahtuu itsestään, huomaamatta
toisilla tuo mahdollisuus on kuin kuollutta
- ei ole uskoa, ei toivoa
ollaan vain kuin ajopuuna matkalla
uskotaan ulkopuolelta tulevia uskoja ja apuja.
Mut' kellä on mielen voimia
uskoa kuin ihmeisiin
joko valheen kautta
tai omassa voimassa
hän saa kokea outoja apuja ja parantumisia.
Vaan, asia ei olekaan helppo
se on monimutkainen prosessi
jossa mieli, sen usko ja voima
on ainoastaan käynnistäjän roolissa.
Se on kuin se kipinä
joka käynnistää moottoria.
Jos ei ole tuota kipinää
ei ole myöskään uskoa.
Tuon kipinän voi sytyttää moni asia:
oikea lupaus, vaik annetaan placeboa
oikea sana paikallansa
kokemus
tai lievä kuin hypnoosi, itsen tai toisen
ja tuo käynnistää kuntouttavan voiman.
Tietysti myös toisinpäin
negatiiviset sanat voi kaiken sammuttaa.
Mut' mikä on tämä outo voima
ihmisen mieli ja kuin sisäinen syvä usko
jossa on toivo
ja kuin tulevan toisenlainen kuva
ett' ihminen, minä, voin toipua.
Mieli on herkkä
vaik' se on niin vahva.
Se voi uskoa yhtä helposti
kuin se voi myös torjua, uskoa epäuskoa
tai uskoa, mitä vain se haluaa uskoa
vaik' aivan uskomatonta suuruutta
tai onnettomuutta.
Miten hallita 
tuota kuin levotonta tuuliviiriä
mieltään muuttavaa
ympäristön niin herkästi itseensä vaikuttavaa
jolla siis kuitenkin on
niin suunnattoman suuri voima
ett' se voi saada aikaan vaik' kuinka suuria
... hyviä, tai pahoja.
Nyt ollaan matkalla kohti todella suuria.
Ensimmäinen suuri kysymys onkin:
missä on mieli
ja mikä se oikein on.
Mikä on tää voiman lähde
jonka voima on kuin suunnaton
siis, suuri
kuin myös suunnaton ja vapaa
mihin tahansa suuntiin se matkaa.
Mieli - mielihalu ?
Mieli on ylempi.
Mielihalu on ajallinen toive, tahto, himokin.
Mieli-sanan käyttö tuossa ajallisen yhteydessä on väärin.
Kyseessä vain ihmisen alemman tason halu
ajallisen ohjaavainen.
Mieli on kuin ihmisen kaikki.
Mieli on kuin ihmisen vapauden kieli.
Mieli on vapaa
mutta, sen voi myös vangita
johdattaa oikeaan ja väärään
sammuttaa, tuhota.
Yllättäen aihe onkin vakava.
Vaan, vastausta vaille jäi vielä, missä on se mieli
-"Tietoisuus on ylin, puuttui nyt Taikurikin ajatuksiin
se on sen ylempää ulottumaa.
Mieli on alemman ulottuman ylin.
Ja mielihalu on alempaa, ajallisen tahtoa, toivoa, himoa.
Ratkeaisiko tuo ihmisen aivoilla
joista arkisessa käytössä on 60 %
yhteyttä ylös tunteisiin, tietoisuuteen, historiaan, hoitaa 10%
lähimuistia 7 %
prosessoritehoa 8%
ja intuitiota 15 %
Noo, tuo on kyllä aika uusi kuvaus aivojen toiminnasta
täytyy myöntää. Mutta, aikanaan kaikki aukeaa."
 
-Vaan se, mikä tässä on suurta, jatkaa Kuningatar
mikä todella on ihmisen rakenteen juurta
on tuo mielen yhteys tietoisuuteen
ylempään ulottuvuuteen
jossa suuri tieto, viisaus, voima, on.
Ihminen on uskomaton.
Siis, kuin selittämätön kokonaisuus
ja ajalle viel' tuntematon, noin yleisesti siis.
vaik' tietoa onkin siitä
ett' ihmisen tuntemuksessa kuin mikään ei riitä.
Ja jo ensinnäkin se
ett' ihminen on kuolematon
näkymätön
ajassa tuntematon
tunnettu vain näkyväisen kehonsa kautta
ja monelle se on se ihminen kaikkineen.
Mut' ylemmäs on ylevän mieli
toisenlainen on ylemmän kieli
ja ajallisen mieli on kuin portti
- auki tai kiinni.
Ajallisen mielen vallassa
voi ihminen jo tehdä suuria
sillä, sillä on voimia
rakentaa eloa, tulevia
toteuttaa ajallisen unelmia.
Siis, jo pelkästään sillä
vaik' portti ylempiin ois kiinni.
Vaan, jos portti on auki
on tieto, viisaus, voima, ylempiin auki
eikä ajallisen rajat
ole tiedon, viisauden, voiman, rajat
vaan, edessä on avoinna ylemmät ulottumat.
Ja siin' on silloin ihmisen elossa ne kaksi maailmaa
ja kaksi ulottumaa, alempi ja ylempi
kuten tämän seilin meret:
  alemmat ja ylemmät
  ulottumat syvät
  ja ylempien ylemmät.
Ja ihminen kuin tässä välissä
alempien ylemmissä
ja ylempien alemmissa
on elossansa paikassa
joss' olla voi näköaloja molemmissa ulottumissa.
Ei kaikilla, vain harvoilla
on mahdollisuus availla verhoja
tutkia näköaloja ylempien ja alempien
- vaatii vain voimia
jotka eivät ole ajallisen ulottumia.
Mut' ihminen itse on ajaton
vaik' ajallisen matkallaan noista kuin osaton
vaikkakin öisin unessa
tiedottomien matkoilla
hän voi kokea, tuntea
ylempien ja alempien kosketuksia
ohjauksia ajallisia varten elonsa matkalla.
Ja vaik' koodi on tuntematonta
hän saa mielensä kautta tietoa, vahvistusta, suuntaa
elonsa tarkoituksesta.
Ja vaik' yleisesti luullaan
ett' kaikki on aivoissa
ja sen ajallisen kapasiteetissa
se ei kuitenkaan pidä paikkaansa

sillä, aivot ovat vain ajalliset
ja ajallisen tekoja varten
kehon toimia ja ohjausta
yhteyden rakennusta
kuin työmuistin ja ajallisen tarpeita

ja kanavia, ovia
joist' aueta ylempien tasoja
- siis, myös alempia, sillä nekin ovat 
ylempiä ihmisen ulottumia.
Sanallinen kuvaus on vaikea...
Mutta tuossa aivojen tuntemisessa
on ajassa vielä paljon aukkoja
ja tuntemattomia ulottumia
mutta, jos nuo portit on auki
voi ajallinen jo ymmärtää jotain ajattomia.
Ei ihmiselle kuitenkaan ole kaikkea tarjolla
ei ajassa, eikä ajattomassa
mutta' hänhän on viel' matkalla
täällä ajattomien alemmissa
jossa ajallinen on kuin alimpana
- vaik' onkin niin paljon jo siinäkin kaunista
jos on vastapainona myös pahuutta.
Elämän kasvatusta.
Mut' ihminen itse
ei olekaan tää näkyvä
vaan, hän on tään näkyvän yllä, 
sisällä, näkymättömässä
jot' näkyväisen silmät ei nää
mut' näkymättömän silmät sen ymmärtää.
Ihminen on matkalla näkymättömään
ja ajallisen kuorensa tänne ajalliseen jää
kun hän ajallisesta vapauduttuaan jatkaa
ajalliselta näkymättömään.
Täss' oli raapaisu ihmisen elämää
mitä se oikeasti todellisuudessa on.
  #
 

 

28.02.2018
Tuntematon ihminen
Jokin tarve Kuningattarella on avata
yhä enemmän ihmisen salaisuutta...
  
-Alemman tilaa voi tutkia ja yrittää ymmärtää
mitä kaikkea se sisältää
vaikka, kuitenkin sen rakennetta kaikkineen
on vaikea käsittää.
Ajallinen yrittää sitä selvittää
mutta kaikkea on vielä vaikea ymmärtää.
-Niin, puuttuu puheeseen jo taas Taikurikin,
se näkyvän ihmisen rakenne on vaikea käsittää
vaikka sitä onkin jo kuvattu niin monella tavalla.
Vaan, kovin on viel' uutta
tuon alan tuntemus.
Niin paljon on salattua
ja ymmärtämätöntä ulottuvuutta.
Ja jos kuvaamme ihmisen kokonaisuutta
vaik' arvolla 100
niin, tällä hetkellä on tuon ihmeen tuntemus vain 6.
Joten, paljon on viel' matkaa
ymmärrykseen tuon tuntemusta.
Paljon on ihmisessä tuntematonta
vaik' jo luullaankin ett' keho on tunnettua.
Pintaa vain tarkkailtu
vaik' sekin kyllä ajassa jo suurta
mut' ihmisen kokonaisuuden ulottuvuutta
ei viel' tunneta lain;
on sisään ja ulos
kaukaisuuksista kaukaisuuksiin

- ulottuvuuksien takaisista tään tietoni sain.
-Niin, jatkaa taas vuorostaan Kuningatar,
arvoja voidaan antaa ajallisen tilasta
kehosta ja sen rakenteesta
vaik' kyse onkin vain pinnasta
kuin silmin näkyvästä.
Mut' paljon on piilossa ihmiseltä ihmiselle
kuin täydellisen tutkimisesta vajavaiselle
tuntemattoman tuntemusta lapselle
tutkimusten aloittaneelle.
Mitenkään väheksymättä sitä
mitä aikaan on saatu pienessä ajassa
mutta, tavoite kaikkineen
on viel' kaukana tulevassa.
... Aivan kuin jossain kaukaisessa unelmassa.
Ja kun vihdoin on selvitetty ajallista
on matkattava kohti ajatonta
sillä, siellä se totuus ihmisestä on
viel' täysin tutkimaton.
Ja nyt, jos määritellään ajallisen ihmisen tilaa
vajavaisuus tulosta pilaa
sillä, jos tietoa, tuntemusta 
ei ole edes ajallisesta todellisesta
miten vois mitata, tuntea ihmisen ajatonta totuutta.
Aivan erilaisin mittarein on mitattava se
ja miten selittää se ajalliselle.
Ja mitä mieltä ois kertoa ajallisille
mitä kuuluu ajattomalle
ikuiselle, kuolemattomalle matkalaiselle
kuin ajallisen tutkimusmatkaajalle.
Ja mitä kertoa voi laiva 
matkustajan todellisesta tilasta
ja matkan tarkoituksesta.
Ei se ratkea laivaa tutkimalla
ja sen rakenteita avaamalla.
  #
 
 
28.02.2018
Veren salaisuutta
Niin, edelleen tuo Kuningatar jatkaa
ihmisen arvoitusta...
  
-Jo veri pelkästään salaisuuksia sisältää
eikä avaudu kaikkineen
mitä varastoitu on matkalleen.
Sillä ravittuu ajallinen ajallisen antimista
syistä ja seurauksista
vaan, mitä kaikkea kuljettaa se salattua kaukaista;
   juurta ja juuristoa matkain takaa
      ja mitä kaikkea tarkoittaa se, jos maahan vuotaa.
Ei pelkkää veriplasmaa ja soluaineita
vaan, myös näkymättömän tuntematonta ulottumaa.
Tuo kaikki kaikessa 
ajallisen eloon kantaa ja vaikuttaa
vaikeuttaen ajallisen viel' vajavaista tutkintaa.
Niin, vaik' tavoittaa nyt ajallinen ihminen
kaukaista planeettaa ja salaisuuksia sen
on hällä edessään ajallinen, viel tuntematon ihminen
salaisuus monien ulottumien.
  #
 
 
01.03.2018
Ajallisensa keho
... ja Kuningatar edelleen jatkaa...
  
-Keho herkkä ajallinen
upea toiminnallinen
itse itseään hoitavainen
mutta kuitenkin... kaikessa ain rajallinen.
Rajallinen elonsa matkassa
rajallinen voimassa, taistelussa
                        ajallisen voimia vastaan
rajallinen tiedossa, taidossa, ominaisuuksissa
rajallinen parantumisissa.
Vaik' niin paljoon se venyy monessa
kaikella kuitenkin ain rajansa.
Ja kaikkeen voi elossa vaikuttaa
sen hyvällä hoidolla ja ylläpidolla;  
  ravinnolla
  liikunnalla
sillä, ilman ravintoa se kuihtuu pois
ja ilman liikettä se kuivuu pois.
- Noin yksinkertaistako ajallisen elo ois.
Vaan, alla kuoren näkyväisen
yllä silmän näkeväisen
tapahtuu se kaikki suuri
jonka tuntemisen edessä viel' suuri muuri.
Ihmisen keho on monimutkainen prosessi
kuin käsittämätön toimiva orgasmi kaikkineen
jo tunnettuine toimineen.
Vaan, tuntemattoman määrä on suuri
ja monen tiedon tiellä on salaisuuksien muuri.
Askel askelelta tutustuvat ihmiset toiset toisiinsa
auttajat autettavaansa
ja autettavat tietoa kartuttavat
auttajat viisastuvat.
Matka on pitkä ja monille raskas
mut' monien raskaiden kautta
on toiselle apu arvokas.
Näin kehittyy, kasvaa kehon tuntemus
vaan, ei matkan tarkoitus
- se aina vain on ajallisen elolle arvoitus.
Miksi minä? Miksi tänne?
Minne? Mitä varten?
Missä kaiken juuri?
Ohjaako kaikkea jokin suuri?
Ajallinen ihminen on kysymyksiä täynnä
ajallisen kulusta
elonsa vastuksista, vaivoista
kaiken tarkoituksista
tulevaisuuden kuvista ja unelmista
kuolosta, ja sen takaisista
ylemmistä, ja alemmista maailmoista
elonsa tehtävästä ja tarkoituksesta.
Ja jo yhden ihmisen ajallisen matkasta
ois mahdoton kirjoittaa täydellistä kuvausta
sillä, niin paljon mahtuu matkalle kaikkea näkyväistä
ja etenkin näkymätöntä.
Ja jo siksi voi huokaista, kuin jo aiemmin:
Ihme suuri on ihminen
ikuinen
ja osallisensa ajallinen vain pien' rahtunen matkansa määrässä
elonsa kokonaisuuden ymmärtämättömässä äärettömyydessä
eikä yksikään ajallinen matka
ole paikassa väärässä.
  #
 
 
01.03.2018
Ihmeellinen keho
Ja kehostakin hällä viel sanottavaa...
  
-Kehoon on rakennettu
kaikkea tarvittavaa matkalle;
aivot kokonaisuuden hallinnalle
  tiedolle, taidolle
    kasvulle, toiminnalle
aistit arvokkaat havainnoille
suojaus myrkyille, vahingoille
ja paranemisen ihmeellinen kokonaisuus
korjaantumiset kuin ihmeen kautta
ja mielen voima.
Ja puheensa taito arvokas
hän kaiken jakamisessa toisilleen niin tarmokas.
Ja jos jollekin jokin puute, vika, sairaus
kuin epämuodostus
siit' jo avautuu viisaus;
  miten oppia, tuntea, auttaa
    miten toista vaivastaan parantaa
kun keho itse kohtaa rajojaan.
  #
 
 
02.03.2018
Tilaa elämälle
  
Anna tilaa elämälle
sillä elämä on arvokas
etkä koskaan tietää voi
mitä seuraava askel, mutka, muassaan toi.
Jos ajattelit jo hellittää
jotenkin irti päästää...
- väsyttää -
se olla voi kuin yksi ormien napsahdus
yks' pieni ohikiitävän hetken tuulahdus
- ja kaikki on toisin

...miten minä tuon sattuman selittää voisin
vaik' olinkin jo ehtinyt
ajatella elämää ihan toisin.
Siis, anna tilaa elämälle
sen kuin sattuman kululle
omalle salaiselle unelmalle
joka vain oottanut on
oikeaa hetkeä, aikaa
ja kun se edessäsi on
elo on kuin outoa taikaa
eikä raskaat ajatukset
enää mieltäsi vaivaa.
- Jokin sinun sisälläsi syvällä huokaa:
-"Niin...
(tuohon voi kuulija itse kirjoittaa sen huokauksen muistiin)
  
-Mitäs se Runoilija täällä itsekseen rapistelee,
kysyy Kapteeni uskolliselta matkan kirjaajalta.
-Niin, no kun oli hetken vähän hiljaisempaa
kirjasin tuossa nuo sanat, jotka mieleeni nousivat.
-Jaa, ihan oikein, ihan oikein, Runoilija
samalla matkallahan tässä
ja itse kullakin meillä on omansa tehtävä.
  #
 
 
03.03.2018
  
-Niin, oli tässä viel' toinenkin juttu
en tiedä, mistä se oikein putkahti
mutta, kuulehan Kapteeni tätä...
-No, annahan kuulua.
Onko elämä julma
Sanonko suoraan
ett' elämä on julmaa
kun ei ees anna muistaa
ihmistä niin muuttunutta
vanhuuteen vaipunutta
vähin erin kuihtunutta, kadonnutta
ettei enää aikaisemmasta
hyvin toimivasta, elävästä
ole mitään jäljellä
- ei ees muistoakaan siitä.
-Eikö elämälle mikään riitä!
 
-Oho! Aika kova, kuittaa Kapteeni,
kenestäköhän tuo...
  #
 
 
03.03.2018
Kehon puolustus
  
-Yksi viel' tärkeä
suuri asia elämälle
ja jokaiselle elolliselle
eläimelle, kasville, luonnolle, aloittaa Kuningatar vielä:

... on omansa puolustusjärjestelmä
se immuuni sellainen, sisäinen
ja ilman sitä ihminen
ois piankin jo tuhon oma.
Siitä tulee huolehtia.
Se on kuin näkymätön hiljainen vartija
kaikessa ain mukana
ja koko ajan valppaana
jos vain vähänkin on jotain, jota tulee torjua
... se on heti paikalla.
Mutta, niin... 
siitä tulee huolehtia monella tavalla
vaikkei se ees pyydä, ei valita
mutta, huonon tilansa, voimansa, voi ihminen tuntea
kehonsa toiminnan kautta.
Outoja tuntoja
kipuja, sairauksia
kehon toimimattomia osia
kuolevia, sairastavia soluja
sisäisiä vaurioita.
Ei ole ollut riittävästi puolustajia
- jos ei vaikka ollenkaan
ihminen elinvoimaansa kadottaa.
Hän pian paikallensa lahoaa.
Puolustusta tulee vahvistaa
sotajoukkoja ruokkia, varustaa
elämän iloa ei saa haavoittaa
... ei itsen, ei toisenkaan

sillä, ihmissuhteet pian kehoa rasittaa
  viha, kiukku, katkeruus
    pahat puheet, pelko
      murehtiminen
        elämän painot, stressi
kuin itsensä unohtaminen
nuo kaikki aineenvaihduntaa lamaa
puolustusta vaurioittaa
ja ihminen piankin on avoin ajallisen hyökkäyksille
  huolille, murheille
    myrkyille
      vaurioille
kaikenlaisille viruksille, bakteereille
outojen sairauksien kautta vaik' vähittäiselle kuololle.
Elämän tervettä asennetta
iloa, taidollisuutta
kepeää mieltä, ystäviä
siin' on eväitä elon matkalle.
Ja elämän tarkoitusta... sitä ei saa unohtaa
sillä tarkoitukseton elämä sammuttaa
se kaikkea syö
menee kuin hukkaan kehon salainen arvokas työ.
Älä, ihminen hyvä,
väärillä valinnoilla itseäsi maahan lyö.
  #
 
 
04.03.2018
Sisäiset tulehdukset
Vielä on Kuningattarella yksi tärkeä
jota tahtoo hän raottaa...
  
-Tämän vielä minä tahdon ihmisestä
elämästä
ajallisen matkasta
ja ihmisen sisäisestä salaisuudesta
ja kehonsa vaivoista
sillä, niin monesti
... varsinkin nykyaikana
ongelmien kuin piilevänä taustalla
on sisäisensä tulehdusta
kehonsa taistelua ajallisen koetuksia vastaan.
On ravinnottomuutta
vaik' kaikkea ruokaa tarjolla kuin yltä kyllin
vaan, se ei enää ravitse ihmistä riittävän hyvin
tai, aivan väärin
lisäten vain kehon taisteluita
kun se tarvitsee niin paljon suojausta
vastaan vääriä aineita.
On ajallisia paineita
jotka aiheuttavat aineenvaihdunnan vaurioita
ja keho lakkaa toimimasta
itseänsä ruokkimasta
ja se vähäkin, min ravinnosta vois noukkia
jää talteen ottamatta
elonsa sisäisessä taistelussa.
Ja mitä suurempi on paine, stressi
sen enemmän on puutosta
ja paineet viel' aiheuttavat
elon epäterveellistä muutosta
pahaa oloa on pakko sammutella
mutta, monesti niin väärillä tavoilla;
   huumeilla
   lääkkeillä
   kehon viel' suuremmilla rasituksilla
joista herkästi rasituksen tulehdusta
ja lihasvaurioita
joita taas kehon pitäisi paikkailla.
Ja vaivat on valmiina esille tulla
ilmenee kummallisilla sairauksilla.
Ja nuo elon paineet työstä
kotoa, harrastuksista
sotkee ihmisen ravintoa
pitää yllä kehon sisäistä taistelua
kun se haluaa koko ajan
ihmistä ja kehon vaurioita parannella
ja pitkään jatkuneena
on seurauksena huomaamatonta hiljaista tulehdusta
joka sitten on monien vaivojen takana
sairauksissa osallisena.
Vaikka, eihän se tulehdus ole se sairauksien syy
vaan, syy on jossain taustalla.
Tulehdus on vain kehon puolustusjärjestelmän puolustusta
ja niin... siitä sitten seuraa
ajalle niin tyypillisiä mittaustuloksia
joista seuraa hoitoja
tai joita sammutetaan erilaisilla lääkkeillä
joilla monenlaisia vaikutuksia herkälle keholle.
Ja puolustajasta tehdään syyllinen
ja puolustaja tahdotaan tuhota
vaik' kaiken aiheuttaja
on ihan muualla.
Aina on tietysti tilanteita
jos oma puolustus ei jaksa toimia
silloin voidaan lääkkeillä antaa sille
kuin lisävoimia.
Tuo ketju on vaikea
ja kullakin ihmisellä omansa
mutta monet vaivat, sairaudet ovat samanlaisia
ja hoidot joko tarpeen
tai jopa vaarallisia, vaik' hetken auttavia.
Mut' suurin lääke ois tajuta
tehdä elintavan muutoksia
ja siten torjua tuo vakava ketju jo heti alkuunsa
... jonka matkalle siis mahtuu
monenlaisia valtoja ja voimia.
Mutta se, mikä kuitenkin on hyvästä
ett' kipu, vaiva, kuljettaa
vaivattua johdattaa tiedon, viisauden matkalle
ehkä elon hyville ratkaisuille
oikeille elämän arvoille ja muutoksille
jonka seurauksena vihdoin
keho arvokas saa alkaa oikein toimia
parantaa häiriintynyttä tilannetta
vähin erin vapauttaa vaivoista
opettaa, ett' elämä oikeasti voi olla kaunista
vailla itse itselleen hankittuja vaivoja ja sairauksia.
Mutta, lopuksi...
ei elämä kuitenkaan aina ole näin yksinkertaista
sillä, on olemassa myös niitä 
salattuja elon tarkoituksia
suuntia, tavoitteita
joiden tähden moni joutuu kokemaan
monenlaisia elon raskauksia.
Ja niiden kautta vasta voi löytyä
syvän sisäisen sydämen ohjausta ja tarkoitusta
elon matkalle.
Ihmistä on mahdoton selittää
sanoin piirtää elämää
eikä koskaan tietää voi
ihmisen elämän tehtävää
joka kuitenkin aina on omansa
arvaamaton ja arvokas
kokonaisuuden osansa.
 
Taikurikin siin' vierellä kuin malttamattomana häärii:
   
-Minulla ois vähän mittaustuloksia aiheesta, 
saanko kertoa.
-No kerro, myöntää Kapteeni luvan, koska tietää
Taikurin niin taitavaksi kaikenlaisten asioiden mittaajaksi.
-No niin, siis..., hän kuin hieman arvokkaasti aloittaa,
ei ajassa ole ihmistä
jonka sisällä ei jatkuvasti ois jotain tulehdusta
... se kuuluu elämään
eikä tulehdukseton elo ois ees mahdollista.
Kaikenlaista taisteltavaa riittää ihmisen kehossa;
mikä siis ravinnosta, mikä ilman saasteista,
elon eri ympäristöistä,
liikunnan vaurioista, lääkkeistä
työstä, elon paineista, murheista...
lähes siis kaikista elon vaiheista.
Ja siksi, jos mitataan että 
aivan tulehdukseton tila ois 10
niin, normaalinen terveen ihmisen 
tilanne ois 8-9, mikä on siis jo hyvä.
Mittasin tuossa juuri, 
että tällä hetkellä ajassa elävällä ihmisellä
paras tulos ois 8,4.
Siis, keho toimii ja taistelee aktiivisesti
kaikkia hyökkäyksiä vastaan.
Tilanne siis hyvä.

Mutta, vain esimerkiksi:
kova stressi voi pudottaa tuon arvon jopa kolmoseen,
eli kehossa käy kova taistelu ja korjaustyö
stressin aiheuttamia ongelmia vastaan.
Ja jos vielä tuohon stressin yhteyteen lisätään
muita raskaita asioita, vaikkapa:
  työpaikan menetys
  kodin riidat ja avioero
  kodin hajoaminen
  raskaat taloudelliset ongelmat
  läheisen menetys
  jokin oma vakava sairaus
niin, tuo luku lähentelee jo nollaa
ja tulehdusarvot ovat korkeat.

Soluja kuolee, uusia ei hevin rakennu
ja keho tarvitsee paljon energiaa
ja mm. kolesterolia uusien solujen tuotantoon
ja kehon vaurioiden korjaamiseen.
Kuka tuota tilannetta osaa enää tulkita,
mikä mihinkin kaikkeen vaikuttaa
ja missä on kaiken todellinen syy.
Tällaista tästä, huokaa Taikuri
ja palaa takaisin hyttiinsä
mielipuuhiinsa.
  #
 
 
05.03.2018
Suuria kysymyksiä
Ja mystiikan hytissä putosi kuva, jossa on suuri kuu
siinä kuin maailma jakautuu
ei vain ajallinen, vaan ajallinen ja ajaton
ja kuun valo ajalliseen heijastuu.
    
 
Kuningatar on kuvannut 
ajallisen elon osuutta ihmisen matkalla
sen salaisuutta
vaikeutta ja ankaruutta
syitä ja seurauksia vain raapaisemalla
palautumisen mahdollisuutta ja kauneutta.
Mutta, sitä suurinta salaisuutta
hän ei ole vielä raottanut;
  ihmiseksi tullutta
    matkan tarkoitusta
      ja paluuta sinne
mist' alun perin rakentui tälle matkalle.
Siis, syntymä
elo, kuolema
kasvu ja kaiken tarkoitus
tehtävä ja tavoite
- ja miksi
miksi tultiin ihmisiksi.
Miettiikö tuota kukaan
mitä saanut on hän matkalleen mukaan.
 
  
-Niin..., Kuningatar rauhallisesti aloittaa,
ei asia ole vaikea
vaik' sisältääkin suurta salaisuutta
ja vaik' ajassa onkin tästä monenlaista raotusta
ei ole pahaksi saada asiaan hieman lisää avausta.
Uskoo ken jaksaa
sehän tähän ymmärrykseen
tuo eniten vastustusta.
Ihminen
se pieni lapsi juuri syntynyt
ei ole alku alkuunkaan
vaan, siinä vaiheessa hän on jo matkallaan
joka alkanut on aikoja sitten
ennen kuin päätyi näkyväksi
ajalliseksi kodiksi
näkyväksi ihmisolennoksi.
Ja minä näin silmissäni vilisevän
miljardien ihmiselämän
kunkin erilaisen
ja oudon elon tehtävän.
Voiko kukaan hallita tätä outoa elämää
joka niin täynnänsä kaikkea
  muotoa, uskoa
    moninaista kasvua
      valtoja, voimia
tulevaisuuden outoja suuntia ja unelmia
- ja mitä kaikkea on viel' tuleva
rauhan rakennusta, sotia
ja kuin utopistisia matkoja
                 maailman ääriin ja avaruuksiin
viel' ymmärtämättömiin tulevaisuuksiin.
Kuka vois ymmärtää, hallita tätä
moninaista näkyväistä.
Miten vois piirtää
miten sanoilla kuvata
tään pienen pallon kokonaisuutta
avaruuden ulottumassa
suuressa tuntemattomassa
sen pikkiriikkisenä, kuin näkymättömänä osana
joka sen ajalliselle on kuitenkin jo koko maailma
ja kaukaisuuksien pikku ikkuna.
Näin on kuvattu vain näkyväisen ulottuma
kuinka suurta, ja kuinka pientä
miten ihmistä voi ees löytää sieltä
suuruuden sisältä.
Mutta silti, jokainen ihminen on kallisarvoinen
ja kuinka valtava on hänen omansa maailma
ja kuinka paljon hänellä on tapahtumia
  tällä pienellä matkalla
    tällä pienellä keholla
      tällä pienellä pallolla
jonkin suunnattoman suuren galaksin laidalla
ja joita galakseja on avaruudessa
ehkä miljoonia miljoonia
... kuka niitä laskea voi
ja kuka tään pienen ihmisen
juuri tälle pienelle pallolle toi.
Ja voi, miten ihana ja kaunis paikka tää onkaan
kun ei vain oisi niin paljon eripuraa.
Jos joku tässä kaikessa 
on päättänyt ihmistä kasvattaa
niin, mihin, ja miksi
miksi oikein tultiin ihmisiksi.
Ja mikä oikein on tää ihminen
avaruuksien kuin näkymätön matkalainen
ja jolla on niin paljon monenlaisia jumalia
koko tuon kaikkeuden hallitsevia
... ja pieniä ihmisiä siinä kaiken sivussa.
Näin, vähän oudosti mietiskeli tuo Kuningatar
ihmisen osaa ja tätä kaikkea kaikkeutta
jonka seassa on monenlaista kasvua.
  #
 
  
07.03.2018
Kapteeni väsyi, ja lähti
Kapteeni vähän väsyi noihin viisauksiin
ja päätti lähteä matkalle
toiselle ajalliselle merelle
herkuttelulle ja tanssille.
Förstin jätti laivaa vahtimaan
ja itse hyppäsi laiturilta junaan.
  
-No mikä tuossa nyt niin kummallista,
huokaa Kuningatar,
onhan ajassa ajalliset sallittua
ja välillä vähän antaa mielenkin irtaantua
omasta laivasta.
Hyväksihän se vain
vähän maailmaa muuallakin katsella.
Ei se sen kummempaa.
Junassa Kapteeni viel' piirteli 
tuota maailman kokonaisuuden kuvaa;
sen suuruutta ja ihmisen osan pienuutta.
Ja , mikä se nyt on, tuossa kaikessa yks' ihminen
tai yks' Kapteeni hetkensä huokauksin.
Ja, onhan näitä näkijöitä muitakin
sen heti laivalla huomasi
eikä kuitenkaan omistansa 
ollut mitenkään vapaalla.
...laiva vain vaihtui hetkeksi suuremmaksi
vain ajallisissa matkaavaksi.
  
-Ja mielikin kyllä kaipaa lepoa
ja muita näköaloja.
Oman laivansa kannella kun aina
niin rauhallista.
Ja hyvähän se on hetkeksi nähdä
vain ajallisen ajallista
vaikka kuitenkin, onhan aina seassa ulompiakin.
Kaikkihan ajassa kulkevat sekaisin
ajallisten kulkijan ja ylempien haikaajat
ja he yhdessä matkaavat
tätä ajallisen taivalta.
Rakentavat ajallisen osuutta ja ulottuvuutta
kohti tulevaisuutta.
 
  
-Nooni!  Sieltä sitä sitten taas tullaan, toteaa Försti topakkana
kun Kapteeni palasi matkaltansa. -Noh, helpottiko?
Eiks jo-ois taas aika lähtee matkalle tällä omalla purrella,
eihä toi oranssi valokaa ole viel yhtää sen lähempänä.
Vaan, on se vaan kumma, miettii Försti itsekseen, tuolla se 
aina vaan on, horisontissa, vaik täss-on matkattu 
jo monta kuukautta.
-Juu juu, mennään mennään, huokaa Kapteeni
vähän kuin kärsivälle Förstille.
-Laitetaas laiva taas matkaan.
-JJjesss!  jo innostui Försti taas.
-Hei siellä, laiturilla! Me lähetään taas, narut irki!
-Vaan jo täss-on aikaki, huokaa kuin itsekseen Försti,
hämähäkitki jo alkaa kutoo verk....
-Mitä sanoit, Försti? kysyy Kapteeni, kun oli jotain kuin kuulevansa.
-Emmä-mitää ... käviv-vaall-läpi näit lähtemisee liittyvii tärkeitä.
-No hyvä. Sit mennään, eiks je.
- ... jee jee ... senkimm-maankiertäjä.
-Mikä kiertää, Försi, en kuullut?
-Eeiku nooi köydet vaa vähä kiertyny, mut kyl ne siit suoristuu
ku ne saa vähär-roikkuu.
-No hyvä. Olet sinä kyllä hyvä Försti.
-No-just ... tietäsit vaa kui-hyvä.
  #
 
 
08.03.2018
Päämääränä matka
Kuningatar tarttui tuohon Förstin huoleen
kun hän valitti päämäärän olevan aina vaan niin kaukana...
  
-Onhan se tunnettua
ettei se päämäärä yksin ole tärkeä, vaan se matka
sillä, mikä ois se elämä
jolla ois vain päämäärä
ilman matkan kasvuja ja kokemuksia
  iloja, suruja
    rakkauksia ja suuria tunteita
      - kuolemia, ja taas uusia alkuja.
Vain kuiva polku vailla elon muistoja
  kaipauksia, odotuksia
    rankkoja menetyksiä ja niistä toipumisia
      uudelleen tapaamisia
- lapsia.
Se matkahan tässä juuri on kasvattava
ihmistä muuttava, rakentava
muokkaava juuri sellaiseksi
ett' se päämäärä ei enää olekaan
                          se kuin matkan tulos
vaan, se matka itsessään 
on jo se päämäärä ja tulos.
Ja kun matkalainen vihdoin on matkansa päässä
ei hän ainoastaan iloitse siitä
vaan, kaikesta siitä elämästä
minkä kertomiseen ei mitkään kirjat riitä.
Ja siksi, oi Försti hyvä, ei se ole pahasta
jos tuo oranssi valo aina vaan pysyy kaukana
vaan, tärkeä on tämä matka sitä kohti
miss' tuo valo kutsuvana hohti.
Siis, sitä kohti
ja se, miten tää laiva sinne kulki
ja mitä kaikkea tää matka toi julki.
Se juuri on se "päämäärä" ja "kohti"
sillä, perillähän kaikki tää matka on ohi.
Joten, Försti ... ja Kapteeni kans
ei "perillä" ... ole se päämäärä, vaan jo matkalla
miten kasvamme kohti tulevia
miten rakennamme, kohtaamme unelmia
ja miten jaamme niitä unelmien kuvia.
  
-Höh! tuhahtaa Försti, no eihäm-me sit ikänä 
olla missää perillä
ja mihim-mua sit täs tarvitaa
jos tarkotus vaa-on ett tääl vaa ... kellutaa.
-Kuule, Försti, se juuri, se "kellunta" on se matka
päämäärä ja tärkeä.
-Niin... juu..., vastaa siihen Kapteenikin
joten, Försti, nyt kohti sitä valoa, ja ... kelluntaa.
-No-just... toikitt-tos viel... niinku ois itekkää sitä tienny.
 
-Pikku tarkennus miehistölle
ei tuo kellunta tällä matkalla tarkoita
ett' oltaisiin mitenkään paikallaan
vaan, matkalla tulee koko ajan vastaan uusia
asioita, tekoja, paikkoja
- ja erityisesti sitä kasvua kohti tulevia.
Ja matkasta pitää osata nauttia
eikä niin vain katsella sitä oranssia palloa.
Se on aina kaukana.
Se on vain se "kohti".
Ja siitä päämäärästä vielä,
jos ihminen matkallansa vois sen jo saavuttaa
niin, mitäs sitten, jos se oli kuin tässä
se elonsa tehtävä
- elonsa pian kuin tyhjä, vailla kannustusta
kuin outoa hapuilua vailla tarkoitusta.
Siksi, lähes aina
loppuu ihmiseltä kuin kesken tää matka
ja jää saavuttamatta se
mitä kohti oltiin matkalla
... ja se on hyvä niin
se tavoite kannusti häntä
kuin hengenvetoihin viimeisiin.
Ja tuleehan aina toinen, ja toisia
joil' on samoja toiveita ja tavoitteita
ja se päämääräkin jo uusiksi muotoutuu
kaukaisemmaksi ... ja taas sitä kohti
ja kukin osansa saavutti
... elämä jokaisen matkan jälkeen hieman parempi.
Vaikkakin, tuo "parempi" vaatiikin kyllä avausta
sillä, ihmissilmän mukaan voi jokin "parempi"
olla kuin huonompi
vaan,  sekin voi kokonaisuuden kannalta olla
juuri se "kohti".
  
-Ja nyt, uusin tuulin ja pullein purjein uusia kohti.
Ja kun nyt on selvitetty, mikä matkassa on tärkeinä;
     oppi, kasvu, kokemus - siis, itse se matka
jatketaan nyt kuin uudella tavalla matkasta nauttien
ei vain päämäärään pyrkien
sillä, päämäärä ei katoa, se on kaukana siellä
jossain tulevien tulevien teillä
...ja vaik' monien yhteisillä teillä
ja niiden takana jossain tulevassa.
Vaan, masentua ei kannata
vaikka päämäärä onkin kuin kaukana
sillä, päämäärähän on oikeasti koko ajan tässä
matkalla, ja sen aikana koko ajan läsnä.
Ajallisen päämäärä on ihmiselämässä.
  
-No joha toi-nyt-tuli selväks... kellutaan kellutaan...
-Noo, Försti ei nyt masennu.
Sinä olet tärkeällä paikalla tään matkan ruorissa.
Se on hyvä paikka, parhaalla näköalalla.
-No niinn-no... kyllä mä tän laivan hoidan...
  #
 
 - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
16.03.2018
Ulottuvuuksien purjehtija
(Tätäkö lie se edellä ollut Mystiikan hytin Kuu-kuva 
enteili ja tarkoitti)
Tässä matka jatkui kuin yllättäen
ylemmälle tasolle 
uudelle ulottumalle
jota jo aiemmin ennakoi tuo Taivaan Kuningatar
- ja tänään se on totta.
Se aikaisempi tälle nyt uudelleen, kuin pohjustusta...
25.01.2018
Ajallisen ja ajattoman eroa
  
-Kaikessa tulee erottaa toisistaan
ajallinen ja ajaton
alempi ja ylempi
näkyväinen ja näkymätön
ihmiselle tunnettu ja tuntematon
tuntemukset ja tunteet, joita ajallisessa on molempia
eikä niissä ole mitään pahaa
ne siihen kuuluvat
- ja niillä tehdään rahaa.
Ajallisella autetaan ajallista
ylemmillä ylempää
mutta, ylemmillä voi auttaa alempia
alemmilla ei ylempiä.
Alemman ja ylemmän avut
voi kohdistua yhteisiin.
Muotoja on paljon
eikä ihminen aina voi erottaa toista toisesta
eikä ees aina huomaa yhteisvaikutusta.
Ajatukset, polut, muuttuvat
tuovat eteen uudet unelmat
ja kasvun oudot kudelmat
kun voimat koskettavat.
Ajalliset pysyvät ajallisina
ylemmät ylempinä.
Ajalliset kulkeutuvat ylempiin
ylemmät ulottuvat alempiin.
Muotoja tapoja monta.
Monta tietä tutkimatonta.
Vaan, kullakin paikkansa auringon alla
kullakin matkansa maailmalla.
Kullakin matkansa pää
ja kukin osallaan kokonaisuutta kehittää.
Ja tuntemattomat ovat ihmisen tiet
- alhaiset ja ylhäiset
eikä niin kannata keskittyä ulkoisiin
ajallisiin katoaviin
vaan, enemmän ylempiin pysyviin
sillä, ajalliset lahoavat, katoavat
ylemmät kasvavat, vahvistuvat
ja voimaa antavat, kun ajalliset katoavat.
Näin Taivaan Kuningatar kuin kaiken perustaksi 
lyhyesti maalasi
ajallisen ja ajattoman maailman rajoja
tuntemuksia ja tapoja.
  #
 
 
27.01.2018
Välitilinpäätös
Ja Taivaan Kuningatar vielä jatkaa
kuin välitilinpäätöstä, Ja näin hän aloittaa...
  
-Niin, Kapteeni, huomaathan
me olemme yksin tällä laivalla
kaukana ulapalla, ilman ketään muita.
Me vain juttelemme toisillemme
ja aivan kuin jakaisimme tätä kaikkea matkan antia
eikä kuitenkaan ketään ole meitä kuulemassa
- ajallisissa
mutta, ajattomissa meillä on paljon apulaisia
matkaamme seuraamassa ja auttamassa
jonnekin perille ajallansa ohjaamassa.
Ja tuo kirjuri, Runoilija, on ainoa
matkan tapahtumien tallettaja
sillä, ilman häntä tää matka 
ois kuin tyhjä laiva tuntemattomalla merellä
- ja tuntemattomaksi se myös jäisi
vaik' Kapteeni joukkoineen perille pääsi.
Siis, tään oman laivan tähden nyt kaikki
ja kuten näet, me olemme täällä merellä 
vain yksi ja ainoa ulottuvuuksien purjehtija
eikä meitä kukaan nää
ajallisissa kaikki vain elää omaansa elämää.
Mutta, Kapteeni hyvä, ei yksin kuitenkaan
seilaammehan me ylempää ulottumaa
joka on silmillesi viel' näkymätöntä maailmaa
- sinä mielikuvissasi vain
matkaaja arvokkain.
Mutta, onhan sinulla satamasi
ajallisiin laskemasi
jossa saatat kertoa ja toteuttaa
laivamme sanomaa ja näitä kuin ylemmän oppeja
joita vain täällä on tarjolla.
Silloin me kaikki muutkin
olemme kanssasi matkalla - ajassa mukana
näkymättömällä tasolla
ja kaiken, minkä olemme oppineet
on mukana matkassa.
Ja sinä siis olet ainoa
joka voi ajallisia koskea
me muut vain olemme sisäisesi voimia;
jaettavaksi sanoina ja kättesi tekoina.
Silmiesi katseina ja tunteina 
olemme auttamassa ajallisia.
Ja sitten taas kipin kapin palataan
laivalle matkaa jatkamaan ja uutta oppimaan
jota taas, kun aika saa
voimme uudessa satamassa uusille jakaa.
Mutta, tämä matka
on kuin tuon Runoilijan historiaa
joka kaikkea muistiin ylen aikaa kirjaa;
ollut tarkkana
ettei sanoista ainuttakaan saisi kadota.
Hänellä siinä kuin omansa unelma
olla sanojen ja tiedon taitaja ajallisella matkalla.
Monia on kerrostumia tällä matkalla
monia hahmoja
ja kullakin omiansa tietoja, taitoja
ja Kapteeni kuin ylimpänä
on tään matkan valvoja.
Vaan oikeasti, on hälläkin 
ylempi voimansa vaikuttavin...
tuo matkalle lähtenyt Mertenmies
joka kuin ylemmältä tasosta
kaikkea valvoen ja ohjaten
matkassa kuin huomaamattomana mukana kulkien
ja tehtäviä jakaen
ett' kaikki kulkee oikein
ja kuin edeltä valmistetun suunnitelman mukaisesti;
kaukaisista, ajallisten kautta, taas takaisin kaukaisiin
tuntemattomiin ulottumiin
jonka tähden siis tää kaikki
ihmisen ajallinen leikki, ja kuin peli
jonka hän hetken ajallisissa eli.
 
-Mitä! tässäkö tämä nyt sitten oli! kiiruhti Kapteeni jo kysymään
kuin lopputilitystä ymmärtämään.
-Ei, Kapteeni hyvä, vastasi Taivaan Kuningatar hänelle,
hieman jo huolestuneelle.
-Eihän tämä sitä viel' tietenkään
pieni ajallisen yhteenveto vain
kun tästä nyt jatkamme kohti uusia kuvia tulevain
joka matkan osa on arvokkain
yhä ylempäin ulottumain.
  #
 
 
12.03.2018
Ulottuvuuksien purjehtija
  
-Tuol' aikaisemmin oli maininta "ulottuvuuksien purjehtija"
ja noita ulottuvuuksia on paljon
... siispä nyt hetkeksi niitä kohti.
On ihminen jo itsekin
monien ulottuvuuksien osallinen;
on ihmisen sisäinen kuin salainen rakenne, tietoa täys
DNA-nauhaakin aina Pluton taakse asti yltävää
mutta, tuokin vain tätä näkyvää ulottumaa
... vaikkei nyt ihan silmin, niin ihmislaittein jo
ja niistä sitten silmin.
Ja kuinka paljon tietoa 
tuo kuin salaperäinen nauha pitää sisällään?
Kuka, ja miten, sen lukea taitaa
ihmisen rakennetta ja historiaa,
Ja kuten jo monesti olen sanonut
tuo näkyväinen on vain näkymättömän vajavaista heijastumaa
eli, mitä onkaan takana tuon sisäisen näkyvän ulottuman.
Eikä kaikkea ole vielä nähty,
vaan, ajallansa aukeaa
ja salaisuuksia ratkeaa.
Ja jos vielä avataan hieman tuon näkyväisen osuutta
siis, jota ihminen silmin katsoen ymmärtää
joko suoraan, tai laitteiden kautta
on se vain pieni osa kokonaisuutta
sillä, millään laitteilla ei vielä näe näkymättömän osallisuutta
jonka osuus ihmisen ajallisen matkassa on noin 80 %.
Näkyväiselle jää vain tuo 20 %
jota siis näemme nyt, vaik' vajavaisesti sitäkin

- ja kuinka paljon tietoa jo onkaan!
Ja jos muistetaan, ett' ihminen on oikeasti pitkällä matkallaan
josta tää ajallisen pieni rahtunen
on vain pieni osanen
niin, en uskalla ees paljastaa
sen osuutta kokonaisuuden kaarestaan.
Mutta, se ajallinen osuus on kuitenkin tärkeä
ja sillä on omansa tehtävä.
Siinä jo monta ulottuvuutta
ja puhutaan vasta ihmisestä
siitä pienestä suunnattoman suuren avaruuden
kuin näkymättömästä matkalaisesta
yhden suuren galaksin laidalla olevalla
näkymättömällä, mutta kauniilla pallolla
jonka olemassaoloa ja tarkoitusta
ei oikeasti viel tiedä ajallisissa kukaan.
Tuonne ulottuvuuksien ulottuvuuksille
tää "ulottuvuuksien purjehtija" nyt lähtee
salaisten tuulten mukaan.
Eikä noita ulottuvuuksia ole ainoastaan yllä
vaan myös jalkain alla
ja viel' monessa tasossa
kaukana ihmisaisteista ja 3D-ulottumasta
aina uusien ja uusien taa.
Siin' aika ja paikka, 
koko olevaisuus kuin katoaa.
-Hei kaikki! huutaa Kapteeni, nyt lähdetään!
Aivan kuin aukeaisi jokin uusi meri.
Sinne nuo uudet tuulet nyt laivaa veti.
  
-Mut' mihis mä-nyt-tätä ruoria pyöritän? ihmettelee Försti.
-Päästä vaik irti hetkeksi, katsotaan mihin tuuli vie.
-Ai-ett niiku tuuliajolle vaa? Hö! pianhamme ollaan taas kivillä
... niiku sillo kerra, muistak-sä Kipparia sen.
-Eei me ny...
-Hei Kapteeni, kuuluu Runoilijan nurkasta, 
tääkin vihko taas loppu.
-No jaa ... ota sieltä sitten taas uusi puhdas vihko,
jatketaan tarinaa siihen.
-Nii'i, niin kuin aina ennenkin, kuittaa Runoilija.
  #
 
 
Kaikessa hiljaisuudessaan ja kuin salassa
putosi Mystiikan hytissä taas kuva

      
     Lanttien yhdeksikkö
Ken osaa hetkeä tulkita, hän tulkitkoon.
  #
 
 
16.03.2018
Avautui uusi ikkuna
Ja avautui eteen uusi ikkuna
     

josta hetken katsella
uutta merta, joka on toinen ulottuma
- vaikea kuvata -
kuin tasoja tasoja tasojen päällä
ja ulottumia ulottuminen yllä ja sisällä
ja outoja hahmoja, joita vaikea tuntea
kirkkaita olentoja, ei kestä silmin katsella.
Jotainko lie lupausta
  matkasta, tulevasta
    tulevan ulottumasta
jotain salaisesta tarkoituksesta, suunnasta
ei saavutuksesta, vaan kaukaisesta kasvusta
ajatuksesta
siitäkö lie unelmasta
vaiko, unelman unelmasta
tuntemattomasta kuvasta
ihmisjärjen ulottumattomasta
... mutta silti, ett' jotakin on
ja että jotakin kohti
tää ulottuvuuksien purjehtija nyt lähti.
-"Vaan, liian kaukaisia ovat nämä katsella, kuvata
eikä niistä voi ees mitään luvata
on vain matkattava ja kasvettava
jotakin kuin käsittämätöntä kohti
- ja tuo oranssi valo tuolla horisontissa
on se "kohti".
Ja sulkeutui ikkuna
ei antanut enempää katsella, kurkkia
urkkia tulevan kuvia
sillä se, mikä on tavoitetta
ei ole siellä, vaan tässä
näkyvässä ulottumassa
ja sen kasvussa ja kuvauksessa
jossa on ajallisen rakennusta.
Pitää siis elää tätä matkaa ja tätä aikaa
sillä, ketä se nyt vahvistaa
katsella jotain käsittämätöntä tulevaa
... alkaa vain pian taas rakentaa
jotain oman pään kuvitelmaa
joka, niin... johtaa vain taas uuteen
ihmismielen luulo-unelmaan.
Ainahan nekin vie jotakin kohti
mutta, ajallisen kasvu on piankin todellisuudesta irti.
Joten, kurkata sai, vaan ei kuvata
riittää, että on kuin jokin
ajallisen unelman takainen unelmien unelma
joka on salattua
sillä, sitä ei voi ihmiselle avata
eikä ees vielä luvata."
Näin puhui jokin ääni ikkunasta
sitten sulkeutui ikkuna.
-Se oli ulottumien kaukainen sfääri
joka halusi vain näyttää
ettei elämä ole pelkästään ajallisen näkyvää silmille
eikä tää ajallinen ole kuitenkaan päättyvää
vaikka aikanaan itse kullekin häipyvää.
Mutta, mitä on sen takana
ja minne jatkuu se matka
sitä on turha ees kuvitella
sillä jokainen kuvitelma on jokaisen ajatelman kuva
harvoin siten toteutuva, vaikka kuinka ois 
uskoa ja toivoa jostain paremmasta - tai pahemmasta
... näistä saa vain kiistellä, taistella ja sotia
sillä, jokaisen omissa ajatuksissa
on tulevasta erilaisia kuvia
... harvoin tosia.
Joten, matkalaiset maan
keskitytään ajallisen unelmaan.
Ja sinä, "Ulottuvuuksien Purjehtija"
kulje tässä apuna
ajallisen tukena ja ylemmän ulottumana
sen voimana ja viisautena
ajallisen matkalla.
Ja ain hetkin poimia
jotain uutta ja kaunista
valmista ajalliselle avata
ei mitään tuomita
vaan, katsella ajallisen moninaisia kuvia
sillä, polkuja on monenlaisia
ja matkoilla ain eri vaiheita
... ja vaihe johtaa toiseen vaiheeseen
joku totuuteen, toinen valheeseen.
Mutta, mikä on ajassa totuutta, mikä valhetta
sitä on vaikea havaita
mutta, kaikessa ollaan matkalla
kohti salattuja tulevia
ja viel suurempia unelmia."
 
Ja näin jäi jäljelle vain tuo ääni
jolla ei vielä ole nimeä, ei kuvaa
oliko lie laivan viel piilossa ollutta henkilökuntaa
vai, ... astuiko kyytiin vasta
kun aloimme puhua ylempien ulottumasta.
-"Niin, puhuit, Kapteeni, matkan alussa
laivasi salaisista matkaajista
joilla kullakin aikansa ja paikkansa esille tulla.
Tämä hetki oli laskettu minulle 
osaani avata ja matkan salaisuuksia kuvata.
Kyseessä kuin uusi ulottuma
ylempi näkymä tällä ulottuvuuksien matkalla
joka kuitenkin koko ajan on kiinni myös ajassa
... ajan merillä ja mailla
sen ylemmillä ja alemmilla
ajallisen salaisilla
sillä, niitäkin riittää, ja hyvä tutkia
sillä, nehän ovat ajallisen vajavaisia
ylemmän kuvia ja heijastumia."
 *
Näin kasvaa laivan miehistö
vaik' matkassa jo olikin
vuoroansa odotteli esille tulla.
Piilossako lie viel monta
ajallansa avuksi matkalla?
 
Ja ääni jatkaa...

-"Kullakin omansa virka
ajallisen osuudessa auttamassa kohti tulevia
ja tulevien kuvia.
Ylemmissä sitten omansa oppaat
- ja rajansa kaikilla
alhaisilla ja ylhäisillä;
paikkansa auringon alla
ja ajallisen yllä ylemmillä.
Ja pitkällä matkalla on kasvettava ja opittava
tietoa, taitoa
eikä ajallisen osuutta saa palvella
liian suurilla voimilla
ajallisille vahingollisilla.
Sillä, ajallisen värähtely 
on niin kaukana ylempien värähtelyistä
- karkea niin kaukana hienosta ja voimakkaasta
että pian jo tulisi vahinkoja ajallisen ulottumalle
karkealle ihmisololle.
Sen takia ajallisen apulaiset
vaik' ovatkin ylhäisten sukua
ovat itsensä asettaneen alhaisiin
ja alhaisen ylhäisiin
rajamaihin, toimien molemmissa
ajallisen ylhäisen näkymättömissä
ettei syntyisi vääriä kuvia
ja uusia uskoja.
Olemme siis matkalla
ajassa kohti tulevia
ja tarkoitus on antaa ajallisen apuja
tulevien voimilla, vaik' rajatuilla
sillä, ajassa ei ole mahdollisuutta tuntea totuuksia
jotka ovat ajallisen takana
vain suuntia ja vajavaisen kuvia
uskoa, tietoa vahvistavia
sillä, liian ois raskasta
tuntea ajattoman totuuksia
ajallisen varustuksella,
jossa kuitenkin on kaikki tarvittava
ajallisen matkalla.
Tässä vain pohjustusta
ajallisen mahdollisuuksista ja rajasta
ulompien avustuksesta, tiedosta, taidosta
ja matkan tarkoituksesta
joka ei mitenkään ole vähäinen
vaik' tila, voima, onkin ajallinen.
Sillä, ajallisen ehdoilla kuitenkin
on tää matka matkattava.
Mutta, ajallinen on ylempi
kuin on ymmärrys alemman
ja ajallisen ylempi taso
on avussa voimallinen

sillä, ajallisen ylempi
ja ylhäisen alempi toistansa koskettaa
ja sen kautta ajalliselle
ylemmän viisautta jakaa.
Näin ajallisen kasvu ylempiä saavuttaa
mutta, se vie aikaa
ja vaatii viel' monta matkaa,
Matkalla viisaus kasvaa
ja osansa ain saavuttaa."
-Oi, anna viisautta ja voimaa, huokaa jo Kapteeni
tarinaa kuullessaan.
-"Onko jotain puuttunut? kysyy ääni.
Katso ympärillesi, vauhti on hurjaa
ja merillä on monta kulkijaa
asiat ja ajallisen viisaus kasvaa."
  #
 
 
18.03.2018
Uusi ääni
Tuo uusi ääni, joka nyt alkoi puhua
kuuluu Ylimmälle Papittarelle
jolla on näkemystä, tietoa, taitoa
ajalliselle ja ajattomalle
ja niiden rajalle, ja salaisuuksille.
 
  
-Taas lisää naisii tälle laivalle, huokaa Försti ruorinsa takaa,
miten tätä matkaa voi kohta enää jatkaa, 
hän huolestuneena itsekseen mutisee.
 

   
-Niin, Försti, uusi ääni ystävällisesti aloittaa,
sinä uljas tämän laivan ohjaaja,
minä tunnen ajatuksesi, ja kuin ajallisen huolesi siitä
ett' laivalla ei saisi olla naisia
... sehän voi tietää vaikka haaksirikkoa.
-Niinn-no ... emmä-ny ihan sitä, mut...
-Niin, katsos Försti, 
yksi salaisuus on meissä "naisissa"
ne ovat vain nimiä, ja kuvastavat ikään kuin 
luonnetta ja asemaa kokonaisuudessa
... eräänlaista tasapainoa.
-... Jaaha...
-Niin, ja katsos, tällä tasolla
missä me nyt oppaina apua annamme
ei täällä enää ole miestä eikä naista
siten kuin on ajassa
siksi me olemme kyllä ihan kelvollisia olemaan
tällä laivalla
-Aai ... siis-ett ... te-ette siis ...
-Niin, tämä on tila, ulottuvuus
toinen taso, jossa ei enää ole tarvetta
olla jompaa kumpaa sukupuolta.
... Noo, kyllä sinä sen vielä ymmärrät
ja ole huoletonna vain
me olemme matkalla turvana
eikä karikoita enää ole näillä main.
 
-Hei Kippari! tiesik-SÄ tota ?

-?
-... nii ettei noi ookkan naisii...
ja ne saaki sit olla täl-laival.
-Jaa ... niin .. totaa ... juu, kyl...
-No ei sekät-tienny sitä, tuhahtaa Försti itsekseen.
-Niin mutta, olen kyllä uumoillut, että jokin juttu
tässä on, koska kuitenkin ovat täällä, Kapteeni yrittää.
-Noni, tietysti!
-No nyt tämä asia on selvänä teille molemmille
laivan ja matkan tärkeille ohjaajille
joten, nyt vain turvallisesti eteenpäin, tulevia kohti.
  #
 
 
20.03.2018
On meriä, ja meriä
Ja Papitar nyt vuorostaan kuvaa 
matkan ulottumaa...
  
-Meriä meriä
viel' kuvaamattomia
tuntemattomia.
Meret ovat meriä
silmin nähtäviä suuria vesiä.
Mutta, meret ovat myös näkymättömiä
erilaisia ulottumia.
Meret ovat viel' myös menneitä aikoja
tulevia, ja tulevien kuvia
kaukaisia ulottumia suuntiinsa
mutta, ne ovat myös ulottumia ja
                  ulottumien takaisia tasoja ja tiloja.
Ja vesiä ovat ainoastaan nuo silmille näkyvät
sormissa tuntuvat
kaikki muut ovat ihmiselle tuntemattomat
mutta, ne ovat yhtä todelliset 
kuin nuo kauniit ja vaahtoavat
laivoja keinuttavat 
ja elämää ylläpitävät järjestelmät.
Mutta, jos ovat ne noin kauniita
ja ajallisen elämää ylläpitävät
ja silti vain vajavaiset kuin varjokuvat 
kaikkinaisen suurista esikuvista laajuuksineen
syvyyksineen ja syvyyksien arvoituksineen
moninaisine elon muotoineen, kasveineen
niin, ... kuinka suurta ja ihmeellistä
onkaan sitten kaikki se
mistä ajallinen meri on vain kalpea heijaste.
Ja samoin kuin voi katselle meriä näin
voi katsella kaikkea muutakin silmin nähtävää
kuin toisin päin - vajavaisena heijastuskuvana
jostain suuresta, tuntemattomasta suuruudesta
joka pienelle ihmiselle
ja hänen vajavaiselle näölleen
on salattua totuutta
totuutta, jonka suuruuden suuruutta
ei kukaan pysty kuvaamaan
... eikä se ole tarpeellistakaan
niiden vajavaisten yritysten tähden
ja kun ihmisellä on viel' tapana
vaik', kuin avaimen reiästä katsella ja sanoa:
"Maailma, ja maailmankaikkeus on tällainen"
vaikka se ei ole ollenkaan sellainen
millaiseksi hän sen 
pienestä totuuden hiusnaarmu-kuvasta kuvittelee
ja kaikenlaista sitten oman päänsä mukaan kuvailee
ja sillä tiedolla itseänsä suurentelee.
Sama koskee myös avaruutta
jota silmin, putkin, satelliitein tutkii hän
uskoen kaiken jo keksivän;
menneen, synnyn, tulevan
luo omansa kuvitelman
ja sitten hän sanoo taas:
"Maailma on tällainen, 
sen synty ja kasvu, kokonaisuus..."
ja hän on nähnyt vain pienten
vajavaisten silmien näkemän kuvan
vaik' kehittynein laitteidensa kautta
vaik' vähän laajennetun spektrinsä kautta
ja näin hän on kuvannut vasta
vain pienen osasen näkyväisen maailmasta
ja sen kaikkeudesta.
Mutta, kun sekin on vain varjokuva
sen synnyttämästä totuudesta
ja kaikkeuden kokonaisuudesta.
Ja mitä näkyy varjossa, vain tummaa 
ja jotain oudosti muovautuvaa reunalinjaa
eikä varjon mukaan kukaan
voi kuvata sen sisäisen kuvaa.
Joten, jos ihmiselle on mahdotonta
ees varjoa kuvata
niin, miten hän vois kuvata sitä
mistä varjoon mahtumaton lähde
on varjona heijastuma.
On suuruutta ja on suuruutta
on ajallista suuruutta ja ajatonta suuruutta
on ajallisen takaista ajallisen suuruutta
ja on ajattoman takaista kaikkeutta.
Miten tuota kaikkea vois sanoin kuvata
ja vaik' näkisi ihminen sen kuvana
hereillä, tai vaik unessa
niin, miten hän sen kuvaisi sanoin, tauluin,
piirroksin, lauluin...
Mahdoton on mahdoton
ja mahdottoman takainen mahdoton
on kuvaukselle mahdoton.
Siin' on ne Mertenmiehen meret
jois' seilaa nyt hän pienellä laivallansa
äärettömyyksien merillä
pienen miehistönsä kanssa
ajallisen ja ajattoman kuin rajamaassa
josta voi siis katsella
           ajallisen ja ajattoman ulottumia
sen verran kuin se on mahdollista ja sallittua
tällä matkalla.
Ja tulee uusia matkoja
ja uusia matkalaisia
uusia meriä ja uusia laivoja
ja oppaita, auttajia eri tasoisia;
ylempiä ja alempia
  kuninkaita ja kuningattaria
    kapteeneita
      tietäjiä, taitajia
tuntemattomien matkaajia
elonsa tehtävän saavuttajia
kaikkeuden kuvaajia joista jokainen
löys' matkallaan pienen palasen
meren aallon harjalla hetken kuin ratsastaen.
Joten, Kapteeni hyvä,
eikö taas jatketa tätä pientä kuin tutkimusmatkaa
eikä kuvitella suuria
mutta nautitaan, kun on niin suotuisia tuulia
ja iloitaan noista, meren pikku roiskeista
sillä, niissä on aina hippunen totuutta.
-... nnn-nih ... juu .. juujuu (pikku kurkun avaus),
aloittaa Kapteeni kuin just unesta herätettynä,
niin, miehistö ... NIIN, MIEHISTÖ! (huokaus)
matka jatkuu ... ja suunta ooon tuoonn...
-Joo joo, mä tiedän kyllä ... toi oranssi pallo tuolla,
täydentää Försti jo vähän kuin kyllästyneenä.
-Oikein, Försti, siis sinne
ja kukin taas palaa omallensa paikalle.
Laivalla on jotenkin hiljaista
kun se nyt rauhaisasti lipuu kohti meren aavaa.
Miehistö kait itseksiin miettii 
                  juuri kuulemaansa sanomaa
ja omaansa paikkaa tällä oudolla matkalla
- tällä oudolla laivalla.
  #
 
 
22.03.2018
Värähtelyn spektrillä
Ja Papitar vielä jatkaa
kuvaamalla ihmisen osaa
kaikkeuden ulottumassa...
  
-Nyt on piirretty ihmisen kuva kaikkeuden seassa
maailmassa ja maailmankaikkeudessa
universumien suuressa joukossa
joss' luulee hän viel' yksin olevan
kun silmän nähden jo korvin kuulevin on niin hiljaista
eikä ymmärrä hän
omansa kehityksen vähäisen määrää
kaikkeuden seassa.
Kaikkeuden, jossa ei ole aikaa
ja joka on ikuisesti ollut
ja jossa yks ajallisen päivä
voi olla vaik miljoona vuotta
ja jossa ajallisen vaik miljoona vuotta
voi olla kuin yksi hetki vain
seassa ajattomain.
Ja kuka viel sanoo
ett' muoto nykyisen ihmisen
ois jotenkin ainutlaatuinen;
ei muunlaista eloa vois ollakaan
etsitään vain samanlaisen kuvaa
maapallon värähtelyn ulottumaa.
Vaan, kuka mittaa värähtelyjen laajuuden
yli tunnetun ajallisen
sen yli ja alle
joudutaan elolle, ololle, tuntemattomalle
ja jonka kuva, maailma, voi avautua vasta
kun saavutetaan niiden rajoja.
Ihmisen näkevän, ymmärtävän värähtelyn taso
on niin pieni pätkä värähtelyjen pitkässä spektrissä:
yks millin mittainen vain 
vaik kilometrin matkassa
- mitä onkaan tuolla ylemmällä
ja alemmalla tasolla.
Siel on kaikkeuden kaikkeutta
maailmoitten maailmoita
elämää ja tilaa
tää yks ihmisen näkemä avaruus kaikkineen
ei anna totuudelle viel suurtakaan sijaa.
Vaan, tämä on ihmisten maailma
sen mennyt, nykyinen, ja näkyvän tuleva

mut' näkymättömän tulevan unelma
on jo vähän silmiä avaava
... ei siis näiden näkevien silmien näkymää
vaan, kuoleman jälkeisen
tai unimaailman hienoimpien silmien
jotka hienommalla tasolla väräjää.
Silloin ihminen 
jo vähän enemmän kaikkeudesta ymmärtää
sen ehkä pienestä kulmasta kurkkien
matkallaan uusien maitten ja merien.
Mutta nyt, ajallinen on tärkeä
tää ajallisen kaunis pallo 
ja kaikkinainen elämä ja kasvu sen
- matkatkaamme nyt aikamme ajallinen
sillä kehittyen.
  #
 
 
22.03.2018
Elämälle vapautta
Papitar puuttui aiheeseen
joka liittyy kuin jokapäiväiseen ajalliseen...
- onko kyseessä kuin elämän pelko.
  
-Ennustukset elämän ohjaajana, hän aloittaa,
Niin, ennustaminen
edeltä katsoa ja sanoa, mitä on tuleva
tai, mikä ois elossa oikea ratkaisu, suunta.
Tehtävä kuin vaikea
vaikka kuitenkin helppo ohjata
edeltä ratkoa
välttää tulevia vahinkoja.
Ennustaen kulkea edellä
valaista toiselle, kysyvälle, tietä
vaan, piankin jo kysyvä ei enää itse mitään tiedä
jos toinen hälle lupaa, näyttää, tulevan tietä.
Kulkea kuin valmiissa askelissa
edeltä piirretyissä, lupauksissa.
Vaan, onko aina luottamista
ett' toinen on oikeassa
sillä, ei elämä aina ole niin yksinkertaista.
Jääkö moni polku kulkematta
jonne todella ollaan matkalla.
Jääkö joku arvokas kokemus kokematta.
Jääkö kuin salainen viisaus avautumatta
                                 kuin väärän polun kautta
joka kuitenkin ois ollut se oikea, ihmistä kasvattava
oikealle tulokselle kuljettava.
Ihminen oppii kokemalla, kulkemalla
etsimällä, koluamalla
rohkeasti kuin uskossa suuntaamalla
vaik' vahingonkin kautta, epäonnistumalla.
Pitikö kaikki olla edeltä tiedossa
jos vaik' matka todellakin oli se päämäärä
eikä suoraan perillä olla.
Ja, onko varmasti se "perillä"
oikeasti se oikea perillä
minkä luuli uskoen olevan totta.
Ei elämä ole suoria viivoja
- tästä suoraan ja tulos oikea.
Missä oli se matka
joka oikeasti oli se kasvattava
jossa piti elossa oppia, viisastua.
Ja kuka ois se viisas
joka kysyjälle vois kertoa ja kuvata
kaikkia elon mutkia
... ei pelkästään lopputuloksia
joita toinen onneton
alkaa itse ohjata kuin lupauksen suuntina.
Ja, edeltä näkeminen on aina vajavaista
eikä niiden näkemiseen ole aina edes lupia
eikä riittäviä taitoja elämää kuvata.
Jokaisen tulisi saada itse elää ja matkansa rakentaa
löytää matkan jälkeen omaansa tulevaa
- mistä kukaan ajallinen voi todella tietää
toisen viel' salaista unelmaa.
On ehkä hetkiä
ett' heikolle voi valaista suuntia
ehkä vahingoista varjella
mutta, sellaisessa ei saa riippua
olla kuin koko ajan toisen sanojen varassa
- eikä se ole ees sallittua.
Voi käydä viel' niin
että saa itselleen aikaan suuriakin vahinkoja
ja niistä sitten vihdoin oppia
jos / kun kuunteli liikaa ohjauksia.
Ja suurin vahinko voi olla viel' se
kun jäi elon tie kokematta
sillä, monesti sen varrella vasta on tarjolla
suuria aarteita.
Joten, elä elämäsi rohkeasti
katso itse tietäsi
luota ja kuule oma sisimpäsi
ja astu omalle elosi polulle - elämäsi tarkoitukselle
ja nauti yllätyksistä, joita elämä voi olla pullollaan
... jos vain uskaltaa.
Elämä ei ole suoraa linjaa
vaik' jonkin tien päässä voikin huomata
ett' tultiin niin ihanasti mutkien kautta suoraan.
Jälkeenpäin vast' kaiken viisauden huomaa.
Siiis, joskus voi olla hyväksi ohjata ja varoittaa
monesti on suurta viisautta ohjauksesta vaieta.
Kunkin tulee tietää tekojensa vastuusta.
  *
Kapteeni tarkoin kuunteli Papittaren sanoja
kääntyi Tietäjän puoleen ja tiedusti ...
  
-Mitäs sanot, sinä Tietäjä, tuosta
Papittarin ohjauksesta
sinulla kun on noita voimia
nähdä ja tuntea tulevia.
Onko oikein niistä puhua.
  
-On oikein, aloittaa Tietäjä,
on oikein puhua, ja on oikein olla puhumatta
oikein voi olla ohjata
oikein voi olla salaisuuksia avaamatta.
Oikein voi olla, antaa toisen polkuansa koluta
eikä kaikesta yrittää varjella
sillä liiaksi varjeltu ... ei ole elämästä opittu.
Mutta, on hetkiä, ja on hetkiä
ei mitään ehdottomuuksia  pidä laatia.
On hetkiä paljastaa totuuksia
on viisautta totuuksista vaieta
sillä, kuinka paljon vahinkoja onkaan aikaan saatu
totuuden julistuksista.
Vaatii tietoa, taitoa, kokemusta elämän
tulee itse kunkin oppia, niin sanojan kuin kuulijan
miss' oikea paikka on vahvistaa
milloin viisautta sanat sammuttaa
niin kysyjän, kuin vastaajan
sillä eihän aina ees sallita kysyjälle vastata
sillä hyväkin vastaus voi aikaan saada vahinkoa.
Ja suuri vaara kaikessa aina
miten vastauksen oikein tulkita
kun kuvaukset kuitenkin epätarkkoja
ja sallittunakin ehkä vain suuntaa antavia.
Ihmisten ohjauksessa tulee aina olla tarkkana
sillä ihminen niin herkästi kuulee
vain haluttuja vastauksia
... kaikesta voi muokata itselleen sopivia
ja siten vaik' vahingollisesti toimia.
Kapteeni hyvä, ei tuntemattomien avaaminen
ole ollenkaan helppoa;
vaikea sanoa, ja vaikea vaieta, vaik' ois tietoa.
Näin viisasteli Tietäjä tärkeästä asiasta
Papittaren sanoille kuin jatkona.
-Niin..., kuunteli nyt puolestaan Papitar
Tietäjän sanoja, Tietäjä on oikeassa, 
ajallisissa tulee olla tarkkana, 
ettei aikaan saada turhia vahinkoja.
  *
  
-Oikeessa ja oikeessa, mutisee Försti
kuunneltuaan noita viisaita,
-Moon ainaski oikeessa kumä pidän täl-laivan suunnassa,
vai mitä Kippari...Kippariii! ... no mihise-ny taas ehti.
Siltei sit ikinä saam-mitää kiitosta .. tai muuta. 
-Olet olet oikeassa, Försti. Oikein hyvin on kaikki siellä!
kuuluu kannen alta Kapteenin ääni.
-No just! Sielt se sit vaa kiljuu. Kylhä mä ny-itekki tiedän ton.
  #
 
 
02.04.2018
Kaikella on rajansa
Mystikko omissaan pohdiskellut
kaikkea kuunnellut viisaitten puheita
tahtoi nyt tuoda omansa tiedon julki
näin lausuen:
  
-Kaikella on rajansa
tiedolla, taidolla
ajallisella ilmoituksella
henkiolennoilla
ylemmällä viisaudella
tulevien kuvilla, unelmilla
... kaikella.
Kaikella rajansa ja tasonsa
eikä aina tule uskoa saatuja sanomia
tutkimustuloksia 
ajallisia, vajavaisia
siinä hetkessä avautuvia.
Sillä, tulee uusia hetkiä, aikoja
uusia sanoja, ilmoituksia
uusia tutkimustuloksia
uusia virtauksia, voimia, valtoja
suuntia osoittavia.
Jos vaik' suunnan osoitus
oli sen hetken tarkoitus
... viedä jostain jonnekin
kehityksen askelin, jonkin tarkoituksen mukaan
jota ei ymmärrä ihminen kukaan.
Ja tutkimustulos, milloin mikäkin
osoitti vain tahdon ajallisen
ja uusi tahto, pyrkimys, rahan valta
jo seuraavassa tutkimuksessa
tuokin esille jo ihan muuta.
Mitä uskoa
jos ei tiedä tarkoitusta, tavoitetta
vaik' harhaanjohtavuutta
tai vain ajallista vajavaisuutta.
Mitä uskoa
jos huomenna jo taas tuodaan esille uutta
eilisestä poikkeavuutta.
Miten elää täss' ihminen
vain ajallisen hetken mukaan uskoen
ett' saatu viisaus ois kuin totta
vaik' huominen jo tois esille
ihan muuta totuutta.
Kuka ois se viisas, jota tulisi uskoa
jos matka, tieto, taito
on koko ajan muuttuva
- kasvava ja kehittyvä
ellei sitten ihminen
raha, politiikka
ajallisen taustaiset voimat ja vallata
tuo esille vaik' ihan muuta
... kun pitää aina kasvattaa
ajallisen omaisuutta.

Vois' jopa vaik' sanoa:
"Älä usko mitään, mitä sanotaan"
ja vielä, kun ajallisen "viisaat" vallat ja voimat
ain' toinen toistaan vastustaa
- jokainen kun oikeassa omalla tavallaan
ja puolustaa omaansa totuuttaan.

Miten tässä sitten elää ihminen
seas' ajallisten tuulien ja tuulenpuuskien
jotka puhaltavat milloin mistäkin
uskomuksia sotkien
uusia esiin tuoden
... ja jo huomenna laantuen.
Eikä myöskään tällä laivalla
voi olla mitään ehdotonta totuutta
sillä, aina on olemassa ylemmän ulottumia
joilla on eri tietoja ja tarkoituksia;
alemmilla vain suuntia
ylemmillä uusia totuuksia
jotka vain johdattavat kohti korkeampia.
Ja, mistä voi tietää kaiken tiedon tarkoituksia
kun kuljetaan vain matkoja
kohti uusiin kasvattavia
etsien ain' uusia totuuksia
- joiden ylle jo huominen tuo taas uusia.
  
-Nonni, jotai tollast mäki-oon täs miettinny ett...
onks-tää kaikki sit kuiteskaa iha viisast, pohdiskeli
Förstikin itsekseen ruoriinsa nojaten.
  #
 
 
05.04.2018
Hiljaista lipumista
Hiljaista, rauhallista
kuin tarkoitusta vailla
voimatonta oloa, suunnatonta.
Ajallisesti talven taitetta
ja kevään ensi vaihetta
- alkaa taas uuden kasvua.
Tyyntä alhaalla ja ylhäällä
sumua, heikkoa näkyvyyttä
tahtoa, tahdottomuutta
- jonkin odotusta - vaan minkä.
Tyyntä elossa ja merellä.
  #
 
 
13.04.2018
Hiukkasen suuruus
Kukahan tässä oikein huokailee...
-Oi, vallat ja voimat
kaikkeuden ulottumat
… on ollut niin hiljaista
rauhallista lipumista merillä
ja merten ylemmillä
tunnetuilla ja tuntemattomilla ulottumilla
pienen ihmisen värähtelyillä
ja värähtelyillä viel' tuntemattomilla
kaikkeuden sisällä ja sylissä
sen pienenä kuin tuntemattomana osasena
kuin hiukkasena
kaiken suuruuden ja tuntemattomuuden seassa.
Ja sitten tää ihminen
tää pieni maailmankaikkeuden hiukkanen
pienellä kuin hiukkaspallolla
määrittelee ja pohdiskelee
miten tää kaikki suuri ja tuntematon ympärillä oleva
onkaan saanut alkunsa
mistä koostuu, ja miten pysyy kasassa
millä vallalla ja voimalla
on yleensä olemassa.
Ja tää pieni ihminen
hetken kaikkeutta tutkien
putkilla, laitteilla tiiraillen
vielä kuin alkeellisilla mittalaitteilla arvioiden
päättää, että tää kaikkeus kaikkineen
miljardeineen miljardeineen osineen
on tällainen ja tällainen
näin kaiken sanoo alkaneen
kaiken, joka on ollut aina
ja on aina oleva.
Ja se pieni ihminen
on vain katoava pikku hiukkanen
sen syvällä jossain seassa
suuren tuntemattomuuden pienenä palana
niin rajallisin aistein varustettuna
että ei voi ees nähdä kuin pienen osasen
kaikkeuden rakennetta
- ei kuule, ei nää
eikä ajatuksensa voi ymmärtää.
Kyllä ihminen tutkia saa
tuo pieni hiukkanen
oman hiukkasensa ympäristöä
niin maata kuin merta, taivastakin
tähtiä, avaruutta
se on osa ihmisen luonnetta ja uteliaisuutta
tarkoitustakin
vaan, ei sen tulisi 
aina tutkimuksissaan päätyä sanomaan:
-"Se on tällainen
     se on syntynyt näin
         nyt me tunnemme sen rakenteen, kaikkeuden"
ja kun hän ei ole vielä oikeastaan nähnyt juuri mitään
ymmärtänytkään vielä muuta
                  kuin hiukkasen omaansa elämää
ja niistä pikku palikoista
                  hän jo suuria päättää, säätää
antaa toinen toisensa ymmärtää
millainen tää kaikki vähäisesti näkyvä
                  ja varsinkin näkymätön
ja tyystin viel' tuntematon kaikkeus on.
Kunhan hän vain ymmärtäisi sen
ett' tuntemattoman suuruus
                 on oikeasti tuntematon
mahdoton matemaattisesti laskea
millään tavoin mitata ja määrittää.
Salaisuus on salaisuuden elämää
eikä ihminen vielä voi ees ymmärtää
mitä sana 'salaisuus' sisältää
ja millaiset ovat ne salaisuuden sanat
joilla vois kaikkeutta kuvata ja piirtää.
  #
 
 
Hiukkasen elämää
Ja kuitenkin
hänellä on kuin käsissään
tämä ihana pieni sininen pallo
täynnä moninaista elämää
jonka tutkimisessa hänellä 
menee viel monta elämää.
Se on salaisuuksia täynnä
   alla ja yllä
      maalla ja merissä 
         ja merien syvällä.
Ja ihminen itsekin viel' salaisuus on
- kuten koko pallokin viel' kuin tuntematon -

kuin on myös ihmisen mieli kaikkineen
rakkauksineen, himoineen, haluineen
sotineen ja tuhoamisvimmoineen
- ja  monine mahdollisuuksineen
niin hyvään ... kuin myös pahaan.
  #
 
 
14.04.2018
Tieto ja tietoisuus
Joku tällaista kysyi; mikä oli ennen, mikä jälkeen;
reaktio, tietoisuus... tieto. 
En oikein kysymystä ymmärtänyt,
mutta vastauksen kuitenkin kirjoitin näin:
Tietoisuuden ratkaisu on
että, Tieto on ennen tietoa
jota vast' seuraa tiedon ymmärrys.
Ja ymmärrys muuttuu teoksi
osaksi suuntaa
koska tieto itsessään
voi olla vain tiedon alun osanen
pala kaikkeuden.
Ja näin Tieto kasvattaa tietoa
ja tieto ymmärrystä
ja ymmärrys vie eteenpäin kehitystä ja kasvua ihmisen
ja ihmismaailman
... ja näin tietoa tulee tiedon päälle
rakentaen tulevaisuutta elämälle.
Mutta, Tieto on aina ennen ihmistietoa
sillä, on tietoa ja tietoa;
on tiedon alkulähde
ja on tietoa annettua.
Näin sana "tieto" on  kuin harhaan johtava
sillä, se Tieto ei ole tietoa lain
minä vain ymmärryksen tiedosta sain.
Vaan, mikä on se tieto
joka on ymmärrystä ylempi.
Mistä sain minä sen, tiedon murusen
jonkin suunnan suuruuden.
Se on kaikkeutta
ja kaikkeuden salattua tietoisuutta
  joka siis on aina ennen ilmoitusta
    josta jotain ymmärrystä
      joka kasvaa ihmistiedoksi
        ajalliseksi iloksi, kasvuksi
          kaikkeuden kehitykseksi ajassa
ja aikanaan ajan takana
- ja ympyrä sulkeutuu
kun kaikki tieto, tietoisuus, yhtyy yhdeksi
  aluksi ja lopuksi
    kokonaisuudeksi, joka ON
      ja on aina ollut
        ja on aina oleva
- ja tuleva.
  
-Nojj-just! Jotai tollast mäkioon aatellu... ett kume-nyt-täällä purj...
-Försti! ... Älä!
-Okeeei okeei ... siis tonne oranssiin, eiks-je.
-Je.
  #
 
 
15.04.2018
On menty kauas
On menty niin kauas
matkattu kuin kaukaisille merille
tuntemattomille ylemmille - ja alemmille

kuvattu, tutustuttu maailmankaikkeuden laajuutta 
piirretty esille pienen ihmisen osuutta kaikkeuden keskellä
piilossa, kuin näkymättömissä
vaan, kuitenkin olemassa
omassa pikku pesässä
  jossa jo mahtuu olemaan niin paljon kaikkea
    josta elää ja nauttia
      jossa kasvaa ja oppia
aina vain uusia asioita.
On monipuolisuutta
toinen toisillensa vierasta;
  tapoja, tottumuksia
    ymmärtämättömiä oppeja, ajatuksia
      tarpeita ja tarpeettomuuksia.
On ystävyyden, rauhan pyrkimyksiä
  on rauhattomuutta
    jatkuvaa käsittämätöntä kahnausta
      sotia ja tuhoja eri puolilla
- vaikka kaiken pitäisi olla niin hyvin.
Vaan, valta ja vallan tavoittelu
  haaliminen ja ahneus
    pelko toisen osasta, teosta
      halusta johtaa varustusta
ja kaikki jo kuin valmiina
ett' sais' kaiken tuhota
kuin ees välittämättä siitä, miten itselle käy
mikä oma osansa ois
jos toinen ois kuin pyyhkäisty pallolta pois.
Tämä on niin pieni pallo
hetkessä kierretty, kuvattu
kaikki kaunis vaik' hetkessä tuhottu
- yks napin painallus vain
ja minä jo itsellenikin tuomion sain.
-"Jos ei minulle, ei toisellekaan",
on kuin ohjaava ajatus
minne kadonnut yhteinen pyrkimys;
  ilo, lepo, rauha
    yhteinen kehitys ja kasvu
      jokin ihmisten välinen tunne
rakkaus ... ei aina viha, hyökkäykseen varustus.
Suurille kysymyksille nyt johtaa tuo;
onko ihminen itsensä oma
onko tahtonsa ain omansa tahto
kun ei onnistu tuo
ett' ystävä vois aina tulla ystävän luo.
Onko kehityksen suunta kuin tarkoitus.
Onko olemassa jokin odotettava tulos.
Ja onko tarkoitus, ett' tää pienen pallon kaikkeus
ois vääjäämättä kulkeva kohti päätepistettä, tuhoa
- kun kaikki eväät ja mahdollisuudet on jo olemassa
monenkin sormen alla.
Pitäisikö kaikki taas kerran aloittaa alusta
jos kehitys jo mahdotonta
jos elämä piankin ihmiselle liian raskasta.
Vai, onko jossain jokin suurempi suunnitelma
  jatkaa uudenlaista kehitystä, kasvua
    jotain ylemmän ulottuvuutta
      kohti seuraavaa suuruutta
jost' ihminen ei vielä mitään ymmärrä
- jos ei se ymmärtänyt silloinkaan
kun tämä nykyinen oli alussaan
joka olikin vain edeltävänsä jatkoa.
Elämä, tai mikä lie sille on oikea sana,
on jatkuvaa kehitystä
ja kun kaikella on aina rajansa, kasvullakin
matkallakin matkansa pää

niin, jotta vois tulla taas uutta
ylemmän ulottuvuutta
pitääkö vanhasta luopua - hävittää
ett' voi syntyä uutta elämää
ja kehitystä ylempää.
Suuria kysymyksiä tääll' merten merillä
alemmilla ja ylemmillä
alemmat on ajallisilla
ylemmät tulevilla, kuin salaisilla unelmilla
joist' ihmiskunta ei mitään ymmärrä;
   ei nykyisen unelman pyrkimyksestä
   eikä tulevan hyvyydestä.
  
-Hei mut Kippari! mites meidän laivalle käy
jos unelmat muuttuu? havahtuu jo Förstikin taas.
-Noo, katsotaan nyt ... onhan tuo oranssi valo vielä tuolla
jatketaan sitä kohti. Eiköhän kaikki tässä matkatessa selviä,
rauhoittelee Kapteeni vähän huolestuneen oloista Förstiä.
-Juu juu, valoa kohti valoa kohti ... siellähä-se vaa aina-o.
Vaa on se kyl pirun kaukana ... ja onkse ees lähestynykkää yhtää,
pohdiskelee Försti itsekseen.
-Jaa, vastaa Kapteeni, kun kuitenkin kuuli Förstinsä tuumailuja,
ehkä se jo ... on ... vähän.
  #
 
 
16.04.2018
Ajat ovat pitkiä
Ajat ovat pitkiä
ajanjaksot
tapahtumien ketjut
- vaik' kuin suunta jo olisikin näkyvissä
ei asiat, toteutuminen, ole lähellä
sillä kaikella on kulkunsa, matkansa
kasvunsa, koulunsa
hyvällä ja pahalla
- ja kaikkea ei saa rahalla, vallalla.
Kaikella matkansa
oppinsa, ahjonsa
ja minkä näkee ihminen
mikä hyvää, mikä pahaa
minkä ymmärtää
mikä tulevaa rakentaa.
Ja kuten muistat aiemmista;
hyvä muuttuu pahaksi
paha hyväksi
ja hyvä-paha-hyvä -ketju on koko ajan vallalla
suuntana, tavoitteena
eikä ihminen aina ymmärrä
ketjun tavoitetta
- ollaan kuin tuuliajolla
vaikka ei olla kuitenkaan
vaan, matkalla tulevaan.
Maailma ei pysy paikallaan
eikä kehityksen kulkua voi sammuttaa
se toteuttaa salaista tarkoitustaan
joka vasta aikanaan matkalaisille avataan.
Mutta, tähän ei tule keskittyä nyt
on suurempaa, parempaa
on vielä matkaa
ja tulevaa rakentaa kuin huomaamatta
vailla sitä suurta tavoitetta
joka vois olla ihmisille masentavaa.
Tulee elää ajassa
ajan ehdoilla ja ylempien ulottumilla;
  valmistaa uutta ja kaunista
    luvata parempaa
      vaaroista varoittaa.
Kuin taas palata takas
täältä ylempien kaukaisilta
tulevien näköaloilta ja maisemilta
kuin ylevien kuvilta
joiden kuvaus ois mahdotonta, loputonta
ajallisille auttamatonta
ymmärrykselle avutonta.
Mutta, aika on lähellä
se on tässä
ja ympärillä
eikä sitä voi paeta
niin kauan kuin ollaan ajassa.
Siksi tulee ajassa kulkea
vaik' onkin ylemmissä julkea
niistä puhua ja avuksi käyttää
näyttää, ett' on muutakin;
  suurta ja voimallista
    tietoa, taitoa, ymmärrystä
      näkökykyä ajallisen voimia vastaan
ja niillä matkalaisia auttaa.
Sillä, on niin paljon ylemmän apuja tarjolla
ihmisen omassa maailmassa
ja ympärillä läsnä olevassa.
Niitä vain kuin kanavoitava ja tarjota
uusia mahdollisuuksia palvella ja auttaa
- ja olla niissä rohkea
eikä kadota kaukaisuuksien taakse
niihin soihin vajota
sillä, niiden salaisuudet ovat mahdottomia ihmisen tajuta.


-Jaha jaha ... siis alemmille merille takas, ... mitä se-ny-sit tarkottaakaa,
ja matka jatkuu ... vai mitä Kippari.
-Juu, siltä se nyt näyttää. Ei näiltä meriltä voi pois lähteä,
vaikka hetkin voimmekin tuonne ylemmille kurkkia.
Heei mutta! katsohan Försti ... tuolla edessä on jokin ... saari.
Poiketaaski sinne!
-No just! Ja just-kumä-sain tän taas hyvil-liikkeelle.
(huokaus) Poiketaan poiketaan ... mitähäs-sielläki on taas tarjolla.
-Nii'i ... katsotaas.
  #