Parantamisen kirja, Osa 1

      Kohti parantamista

     
        

                    

Elämän mereltä Ulottumien Merille
 

Joko aukesi ovi
mun uusiin mennä
   lupauksille
      luvatuille.

 

06.10.2015

Uusi perusta   *

En häikäise sinua
   tavoilla
      teoilla luetelluilla.

(Astrologian kuvauksilla).

En vastaa
vaatimuksiin
kirjattuihin odotuksiin.

En toimi kuvatuilla tavoilla.
En, kuin maailman odotuksilla
   olla ja miellyttää
      uutta ystävää.

En rakenna rakkautta tapojen päälle
kuin maailman odotuksille
   olla jonkin mallin, tavan mukainen.

En!

Olen erilainen ihminen.
 

Minä vain olen tässä
vapaasti, vapaassa elämässä
vailla kuvia
muotoja piirrettyjä

sillä, varttunutta
elon kasvanutta, kasvattanutta
ei enää pueta kuin mallipaitaan
- elon kuin pakkopaitaan

elämään
   miellyttämään
      toimimaan
         tekemään
kuin joidenkin maallisten kuvien mukaan.

Tällaista elon vapautta ei ymmärrä kukaan.

 
Eikä missään ole kuvausta sulle
sille
elon inhimilliselle
joll' elämän vapaa
oman muodon takaa.

Ja riittää hänelle, kuin olla vain
muodoista vapaa.

Onnellinen hän
ken tällaisen elämän vapaan
matkallaan tapaa.
 
 
Ei häkkiin ihmisten puristetun
vaan, vapauteen kaikesta julistetun.

Ja ahdistuu hän, jos kuvilla
kuvauksilla näkee hän
itsensä muotoihin piirrettävän.

Sillä sellaisia muotoja ei luetella voi
miss' vapaan laulut elämälle elämästä soi.

Hänet kuin kuoleman kautta
suurempi voima elon kentille takaisin toi.

Siin' runoilijan
- oikean runoilijan
vapaat laulut
   elämälle
      taivaalle soi.

 
Mut' rakkaus, jos kohtaa hän sen…
sillä, vapaus itsessään
ei ole vielä täydellinen

se on kuin pohjakuva vasta
kuin puhdasta lasta
jost' kasvaa hän, vapaa, vast' alkaa voi
rakkauden kautta hänen uudet laulunsa
ain kauniimmin soi.

Vapaus
   jonka yllä rakkaus
      jonka yllä kaikkeus
ja sen yltäkylläinen voima
- siin' on eväät
uusien sanojen soida

sillä,
jos yksikin noista puuttuvi
kaikkeuden voima puuttuvi
(ja) Elämä suuttuvi
mi ilman sen sanoja ja ratkaisuja jäi
- elon salaisuudet aukeamatta jäi.

Jos yksikin…
elon tie kaikkineen;
   saavutettu, saatu vapaus
      kuoleman kautta pelastus
         kuin alusta aloitus
            rakkaus
ja ymmärrystä ylempi voima
- vain silloin
voi runoileva astia soida.

 
Eikä tämä ole ihmisen itsensä ylentämistä
vaan, kuoleman kautta takaisen 
           matkan saavutuksen tulos ja tila
jolle jokainen piirretty ajallinen kuva
on kuin julma pila.

Kuin vapaalle häkkiä heiluttelis
ja uhkailis
   sitoa
      sulkea
sen vapaan sielun
jon' tilaa ei ajallinen ymmärrä
- on vain sen oudon edessä aivan ymmällä.

  
Ja Kuun laskeva sirppi
silmilleni loisti
vapaan ikkunan raosta

ja taivaitten voimia piirteli
kokonainen täysi Orion
kuin suuren elämän alkulähde
se kaukainen kuvajainen
ja sen voimallinen vyö

tämä hetki kaikkineen
nyt kaikkeudelle
ja sen voimalle kuin kättä lyö.

Tämän hetken hetki
on pitkä työ.

Elämä ei enää voimia syö
eikä lyötyä enää lyö
vaan, lyöty nyt vuorostaan
elon kaikkeuden maljasta syö.

 
-Mietit, ett' itketkö. - Et.
Et ymmärrä sanojesi tietä.
Et käsitä vielä
sanojen syvää merkitystä.

Mutta, kun käsität sen
silloin itken minäkin kanssasi sun
- koet onnen saavutetun.

 
Ja nyt!
alkaa rakentua se uus
josta kasvaa se kaivattu tulevaisuus
mi vaati
ett' kaikki osaset yhteen koottu ois
eikä paloista yksikään
ois sen perustasta pois.

Ja uusiksi menee nyt moni asia
menee uusiksi kuin kaikki;
   uusi alku
      uusi voima esille tulla
- on valmius uuteen nyt sulla.

 
Ja vanhat kaikki taakse jää
eletään uutta elämää
ja loppuu arvailu
loppuu hapuilu

sillä, kaikki on nyt tässä
edessäsi näkyvässä
ja ylläsi väreilevässä näkymättömässä.

Ja mitä puuttuisi vielä
kun jo rakkauskin on
vaik' viel' vaatimaton, mut' kasvava
ja matka on jatkuva
ja unelma on toteutuva! sun kättesi kautta
ja katseesi kuin haukka
ja sanojesi virta
on kuin hurja laukka.

Ja kaikki…
oi, minkä kautta?

Voi, runoilija raukka!

Ja, minkä tähden
minkä tautta

   …
      … niin, Oi elämä raukka!

  *

 

 

30.10.2015

Joko aukesi portti

Joko aukesi ovi
mun uusiin mennä
   lupauksille
      luvatuille.

-Ei oven aukeaminen ole se hetki
vaan, se on se
milloin menit sisälle.

Ovi auki on aina ollut
kulku vain on kaukainen
ja matka pitkä.

Ja sitten, kun olet saapunut perille
oven äärelle
silloin siitä on sisälle mennä
ja alkaa uusi tehtävä.

No, olenko mennyt?
Olenko saavuttanut sen oven?
Olenko äärelleen tullut
   onko tuotu
     autettu kyllin
ett' oisin päässyt kynnykselle?

-On.
Vaan, ei portti ole kapea
ett' siitä vain sisälle huitaista. Ei.
Vaan, portti on pitkä
valmistava
muutoksia toteuttava
vähin erin maisemaa, voimaa, avaava
- sitten vasta on valmista
sisälle uuteen astua.

Portti on muutos
ei mikään ajallinen kuva.

Portti on aina
   osa-unelma
ja vaatii ensin valmista sille tulla
ja sitten viel' valmistusta
   uusiin astua.

Portilla siis, ja sen kulussa
muutoksissa
hiljalleen avautumisessa - ollaan nyt
eikä matka ole päättynyt:
   ei matka portin
      ei matka elämän
         ei elämäntehtävän.

Vaan, sillä uudella voimalla
- pian avautuvalla
uudelle matkalle
   kohti unelmia kaukaisia
      elon tarkoituksia ja kuvia
uusia ulottumia.

Levollisesti vain
- kulkee ystävä rinnallain.

  * 

 

 

Tuli kysymys Taikurille: -"Jos ovi on auki, mutta ratkaisevaa onkin,
meneekö siitä ja koska. Niin voiko käydä niin, että portti ehtii sulkeutua
jos ei toimi nopeasti? Voiko portin sijaan tulla toinen? Voiko ovia olla
useampia, mitä sanoo Taikuri?"
 
 

Ja vastaus:

04.11.2015

Portti on auki aina

Portti on auki aina
matkalaisen sisälle tulla.

Mutta, matka on pitkä
   kasvun
      opin tie
ja se tie sinua portille vie.

Kiirehtiä ei kannata
sillä, ei se ole ihmisen otettavissa
- ei kiireisesti
eikä ollenkaan
vaan, toinen sinua kuljettaa
ja kaiken teon ja kasvun eteen valmistaa.

Kuvaus ihmiselle vaikeaa
sillä, niin tottunut on
vain itse kaiken ottamaan.

Tämä annetaan, tämä porttien tie
ja se tie sinua portilta portille vie.

Elämä on kuin porttien tie
ja yksi portti
on aina yksi osa-unelma
ja kullakin on aina paikkansa
tällä maaplaneetalla.

Pyydä kasvua
sillä, opas on aina rinnalla.

  *

 

 

08.10.2015

Väärässä seurassa   *

Väärässä seurassa kuolee ihminen
   vähenee
      kuihtuu
lakkaa kasvamasta

elämästä kuin unohtuu
ja unohtaa oman osansa
elonsa määrän
- kulkee kuin tien väärän
   lukittuna
      suljettuna
rajoitettuna kaikesta oman elonsa halusta
   ärtyy
     murtuu
ei ole enää se ihana oma itsensä
vaan, sen toisen, vahvemman, jatke.

Ja kyse ei ole fyysisestä voimasta
vaan, jostain sisäisestä
hallitsevasta
- ja toisesta tulee heikko
alkaa kyteä sisäinen kapina
tarve ulos kaivautua elonsa vankilasta
   kasvamattomasta olotilasta
      unohdetusta unelmasta

joka jossain syvällä sisällä
etsii ulospääsyä ja näkyville tulla:
-On oma elämä mulla! hän huokaa
huutaa…

Yhtenä hetkenä vain räjähtää
ja lentää riekaleet
mit' vankina pitäneet sen sisäisen
ja sen kautta myös ulkoisen.

Ja nousee hän kuin kukka läpi asfaltin
ja huokaa: -Ilmaa! Valoa!

oman elämän tahtoa
ja purkautuu se
jossain sisällä painettuna ollut voima
alkaa elämän kellot hälle soida.

Ja vihdoin taas hyvin voida.

  *

 

 

15.09.2015

Aamen   *

Tuo aamen-sana
tarinan, runon
anomuksen lopussa
on voimallinen sana.

Sitä ei ehkä monesti ajatella niin
enemmänkin vain kuin pisteeksi
tai joksikin loppumerkiksi, kuitiksi.

Mutta, se ei todellakaan ole niin
- tai, se ei saisi olla niin
sillä tuo sana
tuo pieni aamen-sana
sisältää suuria voimia
ja energioita.

Siihen sisältyy ensinnäkin kiitos;
   kuin kiitos kuulemisesta
      kiitos yhteydestä
         kiitos saamastani avusta ja hyvästä
- vaikka se ei vielä näkyisikään.

Siinä on asenne luottamuksesta
uskosta, että niin tapahtuu kuin sanottiin
   pyydettiin
      anottiin.

Ja viel' lisäksi kuin käskysana;
näin tapahtukoon
tai, näin olkoon
- ja sitten on niin.
 

Tarinoiden lopussa se sisältää
paljon voimaa ja energiaa
- olen sen mitannut
ja se vahvistaa koko sen runon asiaa ja toivetta
tavoitetta
- sen parantavaa energiaa.

Ja näin voimallisesta
hoitavasta ja parantavasta
tulee viel' voimallisempi
tuon pienen sanan kautta.

Ja ilman sitä sanaa
osa sanojen parantavasta
ja hoitavasta sanomasta katoaa.
 

Kyllä sanoissa edelleenkin voima on
vaikka tuo aamen olisikin lopusta pois
mutta, sanojen hoitava voima on suurempi
jos se sana siinä lopussa ois.

  *

 

 

20.10.2015

Energia   *

Viel' kerran on mun kerrattava tämä:
     Energiaa koko elämä.

Erilaisia muotoja ja suuntia
erilaisia tapahtumia
- kaikissa liikkuu energia
   joka rakentaen
      tai tuhoten
         tietoa siirtäen
            kadottaen.

Elämää synnyttäen
kuollen.

Jokainen piirto min piirsit sä tähän
tarvitsi energiaa vähän
- vaan se kasvun, valmiuden tie
se jo paljon energiaa vie.
 

Samoin on jokainen sana
ei vain se piirto
vaan, sen sanan sisältämä voima
on energiaa
joskus vaik' voima.

Samoin ihminen
   toiselle
      tai rinnalla kulkien
energiaa liikuttaen
   joko antaa
      tai kuluttaa
toiset vaik' syöden
energiaa toisen.

Ja jos ihmisen energia laskee alas
eikä täyty se mistään
jokin asia on
hänen elämänsä varas;
    työ
      tekeminen
         huoli, stressi
ihminen ihana
   ihminen kavala
      elämän tilanne raskas, rasittava
- kaikki syö voimia.

Ja voima
on yhtä kuin energia.

  *

 

  •  

    12.-15.11.2016

    Suurien äärellä   *

    )))
         
    -Kapteeni ja Taikuri,
    olen varannut teille yhdessä oman talon.

    -"Jat-taas toi! Ja toi Taikuriki uudelleen. Onks noi-nyss-sitte joteski tärkeempiä. Ja kuka tota paattia oikee ohjaa. Eiks toi… toi ääni nys-sitä tiedä", mutisee taas Försti lähes äänettömästi itsekseen.

    -"Olkoon sen nimenä "Ihminen ja terveys".
    Siellä voitte tutustua ihmisen salattuihin asioihin.

    Kapteeni, joka olet lihaa ja verta
    ja kaikkea mitä ihminen kaikkineen on
    ja Taikuri
    sinä tarkka mittari
    olet apuna kaikessa tutkimuksessa
    sillä, kaikki ihmisessä
    on mitattavissa arvoilla, värähtelyillä
    mitoilla, määrillä
    ja kaukaisuuksien sfääreillä.

    Ihminen on kuitenkin vain värähtelyä eriasteista
    ja ongelmat, tapahtumat kaikkineen
    on värähtelyä eri tasoineen.

    -"Mäen-ainaskaa-oo mikää … värähtely! huokaa Försti mielessään.

    -"Nyt siis, menkää yhdessä tuonne osoittamalleni talolle.
    Siellä on teille yhteinen opettaja."

    -"Jaa, tuo pieni ja vanha taloko tuolla?" ihmettelee Kapteeni.

           "Ihminen ja terveys"

    -"Niin, se juuri. Kas täällä maassa
    ja tällä salaisuuksien saarella
    ei tieto, viisaus, asu palatseissa eikä korkeissa rakennuksissa
    vaan, pienissä ja vaatimattomissa.

    Eikä talo, sen seinät ja suuruus
    ole tiedon, viisauden, mitta
    sillä, suuruus asuu sisällä, ei ulkoisessa.

    Sinne nyt vain, ... ja käykää sisään olkaa hyvät."
     

    Niin Kapteeni ja Taikuri lähtivät nyt yhdessä mäellä olevalle talolle. Tulivat avoimelle ovelle, jossa molempien oli kumarruttava, sillä sen verran pitkiä olivat molemmat, ja oviaukko kovin matala. He siirtyivät sisälle, istahtivat tuvan kahdelle tuolille - ja odottivat…

    Ja hetken päästä kuului ääni:
     

    )))
          -Kyse on nyt ihmisestä
    terveydestä, sairaudesta
    oireista ja hoidoista
    vääristä ja oikeista

    sillä paljon on olemassa turhaa vaivaa
    paljon ihminen väärin tietoa kaivaa
    ja kehoaan väärillä vaivaa.

    Kas, niin monesti oire kehon
    on seurausta puolustavan kehon
    sen omaa hoitoa ja parannusta
    … siihen nyt ihminen tarjoaa vastustusta
    vaik hoidoksi luulee hän sen
    - tilannetta vain pahentaen.

    Tämä sarka on laaja
    ja vaikea uskoa, sillä monenlaista on vastustusta
    ja oman voiman epäuskoa.

    Mutta keho on viisas ja terveenä voimakas
    sairaana ja loppuun kulutettuna heikko.
    Mut' silloinkin vielä hän henkisesti voi vahva olla
    taistella, ei suostu olemaan tappiolla

    ja silloin tulisi kehoa vahvistaa, ja mieltä
    etsiä parantavia voimia sieltä, miss' aidot voimat on
    … väärä hoito tuo tappion.

    Ja tässä
    on kuin uusi suunta
    kosketamme parantumisen juurta
    jossa ihminen itse se voimallinen pääjuuri on
    … sen muistaminen kuin mahdoton.

    Ja tähän,
    juuri tähän, ja tässä
    ollaan viisautta etsimässä, ja löytämässä
    sillä, ei viisaus aina ole lääkkeessä
    vaan, lääke voi olla viisautta estämässä.

    Siks' pakko on tarttua ja kertoa
    ihmiskehon hoitoa ja totuutta.

    Eikä keho itsessään ole syyllinen, sairas, itsessään
    vaan, mieli, sisäinen, elo kaikkineen nyt näkymätön
    on aarrearkku määrätön
    miss' ratkaisu arvaamaton.

    Sillä arkussa elämän, kokemusten
    salassa, piilossa olevien
    on ratkaisu monien vaivojen
    myös monien vahinkojen, joit' onnettomuuksiksi luullaan
    vaik takana kaiken on syyllinen muu
    … tämä ihmissilmiltä ja -tiedolta piiloutuu.

    Nyt lähdetään tälle matkalle
    vaikealle, kuin uskomattomalle
    jossa joutuu viel monesti miettimään
    selittämään ja vastaan taistelemaan
    itselle, osalliselle 
    ja muille ympärillä oleville.

    Sillä, moni asia on vaikea
    ja vastoin yleistä käytäntöä ja luuloa
    kun, aina on toimittu niin
    ja uskotaan nykyisiin suuntiin ja suosituksiin.

    Voi, niin paljon on toisin, kuin oikein soisin
    eikä tieto viisainkaan kulje suoraan
    kun niin paljon toisilta opitaan ja väärin uskotaan.

    Siksi niin monesti turhia sairastetaan
    ja vaikeasti vaivoista parannutaan.

    Mutta, jos toisin opitaan ja ymmärretään
    silloin terveemmin eletään, ja onnellisempia ollaan
    kun uusin ajatuksin elämää ja ihmistä kohdellaan.

    Siis, nyt kuunnelkaa: Tulehduksesta.

    Suuren viisauden äärellä
    elimistön terveydellä ja hoidolla
    sillä vaiva, tulehdus
    ei monesti olekaan sairaus, vaan hoito
       elimistön oma parannuskeino
          prosessi vian kuntoutukselle
    - ei merkki sairaudelle
    … vaikka, onhan sekin siellä
    tulehduksen takana aiheuttajana.

    Ja nyt,
    monesti hoidetaan elimistön oma hoito pois, ja kipu
    vaik oikeasti tulisi hoitoa vahvistaa
    ett' keho sais itse vaurioita parantaa.

    Siksi tulehdus on kehon työ
    vaivan ja vian parannus
    kuntoutus vaivasta pois.

    Ei niin, että se tulehdus se sairaus ois.

    Jos nyt otamme lääkkeillä tulehduksen pois
    kehon oma kuntoutus jää kesken
    ja kuin sen omaa parannusta ei ollutkaan ois
    ja vaiva
    se alkuperäinen vika, vamma, jää voimaan
    ja ihminen jää vaivaan, vaik piti päästä vaivasta pois
    ett' ihminen taas terveempi ois.

    Tulehdus on merkki sairaudesta
    jota tulehdus, keho, yrittää hoitaa
    ja silloin, jos jotain yritetään ulkoapäin auttaa
    tulisi
    kehon työtä vahvistaa
    että ihminen vois pikemmin itseään parantaa.

    Kipua voi kyllä hoitaa pois
    ett' keho paremmin
    sais tulehduksella hoitaa itse sairautta pois.

    Hoitaako tulehduskipulääke oiretta oikein
    vai, hoitaako se hoitoa pois
    mutta, kivuton keho helpompi hoitaa ois.

    Mutta, silloin
    kivuton ei saisi urheilla ja rasittaa
    kivun aiheuttajan hoitoa pois.

    Sitä varottava!
    Sillä kivun aiheuttaja on rauhassa parannettava!

    Kuvaus on mutkainen
    ja vaatii ymmärtävän ajatuksen. Sellainen teillä on.
     

    Ja nyt, odottakaa vielä paikallanne
    on toinenkin asia viel syvemmälle ulottuva
    siihen tarvitaan myös Erakkoa kuulemaan
    uutta suuruudesta oppimaan.

      #

     

     

    21.11.2016

    Suurien unelmista   *

    )))
         
    -"Nousehan Erakko paikaltasi
    ja kulje samalle talolle, minne kulkivat ystäväsi juuri
    siellä on myös sinulle viisaus suuri."

    -"NNNnot-toiki! kiukkuilee sisällään Försti.

    Ja Erakko seurasi ystäviään pienelle talolle, minne näki heidän menevän. Ovesta sisälle kumartui hänkin, ja istahti heidän viereensä tuolille, joka kuin tyhjästä ilmaantui paikalle. Ja samalla jo kuului:

    )))
          -Ei kielletty ole suuria ajattelemasta, toivomasta
    pyytämästä, anomasta
    - saavuttamasta
    sillä, miten niitä muuten, ellei ole ees halua, tahtoa
    toivoa paremmasta
    jostain uudesta - vaik suuresta.

    Ja ihmisen kohdalla
    ain arvokkaasta avusta - parantumisesta.

    Ei ulkoiset; rahat ja vallat
    halut ja tavarat
    vaan, kehon sisäiset vammat
    ja niiden seuraukset - säteilevät vaivat

    vain niillä kuitenkin on arvoa ihmiselle
    yhdelle, yksilölle
    pienelle maailman osaselle
    joka kuitenkin aina on osa suurta
    kokonaisuutta.

    Ja kuinka suurta onkaan auttaa
    ihmistä, pientä maailmaa
    joka aina samalla rakentaa suuruutta.

    Ei sitä kannata vähätellä
    sillä kaikki aina vaikuttaa kaikkeen
    ja suuret rakentuvat pienistä
    kuin aina "pienistä puroista" vaik suuriksi meriksi.

    Samoin ihminen
    ja koko maailmankaikkeus ihmeellinen
    pienistä palasista
    sisäisistä atomeista, kvarkeista
    väreistä, värähtelyistä, kvanteista
    … niistä kaikista kasvaa tää kaikki suuri ja näkyvä
    samoin kuin näkymätön ulottuma.

    Siksi, jokainen pienikin ajatus
    toive, tahto, huokaus
    pyyntö, kosketus
    on maailman, elämän, vaikutus.

    Miksi siis ei saisi toivoa, pyytää
    unelmoida suurista
    vaik kaikki alkaisikin pienistä aluista
    sillä, pienissä aluissa on suuren sydän ja juuri
    ja joskus aikanaan, vaik piankin jo
    voi edessä olla vastaus suuri.

    Siis, rohkeasti vain matkaan, matkamiehet - suuria kohti!
    ja siel kaukana, kuten merellä näittekin
    se suuri kirkas valo teille jo hohti.

    Nyt siis väsymättä … sitä kohti!"

    Ja puhe loppui.

    -----

    Oli tuvassa hiljaista. Ei kukaan ees ääneen huokaissut, syviä hiljaisia ajatuksia vain. Melkoisia eväitä matkalaiset sai. Sitten hiljakseen nousivat toinen toisensa jälkeen ja toisilleen mitään sanomatta palasivat torin penkille paikallensa.

    -"Jokohan pian ois lähdön aika?" oli kuin yhteinen ajatus itse kullakin, vaikka kukaan ei mitään sanonut.

    Ainoastaan Försti hieman hermostuneena hiljaisia ystäviään katseli ja sisällään monenlaisia mietti ja kyseli. Kuin malttamattomana odotti: -"Se äänihän lupasi…".

      #

      

     

    28.11.2016

    Tärkeintä oppimaan   ***

    Vaik' kuin käsky jo matkaan kävikin, on koulutus viel kesken
    se kestää viel hetken
    sillä monia taloja, tiloja, ulottumia, on vielä kuulematta
    oppia saamatta täällä
    - ei niitä sit enää merten päällä -

    vast seuraavassa satamassa
    jossain kaukana matkan takana
    kun kaikki taas valmista maihin palata.

    Sillä, maihin mennään vasta
    kun miehistö on valmiina
    - silloin vasta ilmaantuu uusi opettaja. 
    (sulkamies)

    Mutta, nyt täällä
    salaisuuksien kylällä
    opitaan syvän elämän sisintä
    ihmisen tärkeintä - terveyttä

    vaik monesti luullaan, väitetään
    ett' muut asiat ois tärkeitä;
      ystävät, rahat, vallat
        perhe ja lapset, talot, tavarat
    vaan, jos terveys otetaan pois
    on kuin kaikki muukin siin' sivussa mennyt ois.

    Siksi, tärkein ensin - tuo ihminen itse
    se kun tulee lähelle, kun jokin noista pettää;
      ystävä jättää
        lapset lähtee
           rahat, talot, tavarat menee
    kun elämä kuin hylkää
    - vaik oikeasti ei kävisikään niin
    se kutsuu vain uusiin.

    Vaan, kun kaikki nuo vallat on riisuttu pois
    ei ihminen rukka yksinäisempi olla vois
    ja terveys jos lähtee ensimmäisenä
    seuraa jo moni perässä
    … joitain uskollisia viel seurana, aikansa
    sit katoavat - myös lapsensa.

    Siksi, varjele itsesi
      terveytesi, elosi
        laske oikein taakkasi
          varjele mielesi, tapasi
    säilytä rohkeutesi, ilosi
      suojele luontosi, ainoasi
    sillä, sinä itse olet kaikkesi
    - ja uskosi, tulevasi
    on sun turvasi - aikasi.

    Ja nyt, jotta
    tuo kaikki vois olla totta
    tarvitaan oikeata varustusta
      palvella
      ja itse kuntoutua
    ett' laiva, mi satamassa piankin jo valmiina
    vois lähteä matkaan koulutettuna kaikesta;
      arvosta ja avunannosta, mi on tään matkan pää
    se, mikä oikeasti on merkittävää ja tärkeää.

    Pitkä tie, Kapteeni hyvä.

    Mikä oikeasti suurta, mikä pientä
      millä merkitystä
        millä voiman osoitusta
          millä kantavuutta, rakkautta
    - ei sitä ihmisten välistä tunnetta
    vaan, kaukaisempaa ulottuvuutta
    joka on kaunista ja arvokasta
    ain' kaivattua, katoamatonta
    ajatonta ulottuvuutta.

    Siksi nyt ...

    )))
          -"Koulutusta omasta itsestäsi, Kapteeni:

    Kaikella syynsä
      vaivansa, oppinsa
        kokemuksensa, kulkunsa
          kärsimyksen polkunsa
    … eikä mikään syyttä
    vaan, kaikella tarkoituksensa
    vaivoilla viisautensa, oppinsa
    - tuloksensa.

    Sillä, ilman niitä kaikkia ei oltaisi nyt tässä
    salaisuuksien saarella eväitä etsimässä
    ja tulevaan matkaan varustautumassa.

    Sillä, sarkaa on
      työtä on
        avun annon tarvetta on, lähellä ja kaukana
    ajassa ja ajattomassa
    - ei siis yksin tässä, näkyvässä
    vaan viel näkyväisen takana
    tulevassa ja uudessa maailmassa
    - kaukana.

    Tuolla on nyt sinulle kuin sairaala
    … sinulle ja koko laivasi väelle.

    Sinne kerää nyt kaikki
    näkyväiset ja viel näkymättömät
    siellä avautuvat uudet maailmat
    läheiset ja kaukaiset
    ihmisen itsensä sisäiset.

    Sillä, ihminen
    ei ole ainoastaan näkyväinen
    vaan, näkyväisen sisällä on omansa maailma
    ja ulkoinen
       on osa ihmisen
    vaik ei näkyväinen
       silti todellinen.

    Ja tuo kaikki;
      kuin kuori
        ja kaikki alla sen
          ja yllä näkyvien
    on väreet eri ulottumien
    … sellainen … on ihminen.

    Eikä siinäkään vielä ole kaikki
    siin' on vasta ajallinen.

    On olemassa viel ulottuma ikuinen
    jatko näkyväisen ihmisen.

    Ei lopu seili merien."

     

    Ja lähti Kapteeni kuin komennettuna laivallen
    sitä viel näkymätöntä miehistöä kutsuen:

    -"Tulkaahan kaikki nyt kuulemaan
    opetuksen sanomaa tuonne sairaalaan.
    Siel on meille kaikille avattuna
    jotain uutta maailmaa."

    Ja laivasta nous laiturille outoa joukkoa
    - vaikea kuvata
    erikoisia muotoja, hahmoja
    kaikissa kuitenkin jotain tuttua…

    ei kuitenkaan mitään henkiolentoja
    vaan, kuten Kapteeni itsekin, lihaa ja verta
    ... ja energiaa
    outoa ulottumaa.

    Ja kaikilla on mieli
    ja ajatuksen kieli
    ja tärkeä virka
    … sen voi jotenkin aistia.

    Ja outoa…
    heillä on erilaisia vaivoja
    naarmuja, kulumia
    mut' silti … ovat urheita.

    He seuraavat nyt Kapteenia
    vaikka hyvin voikin nähdä
    että ovat omia persoonia.

    Mielenkiintoista joukkoa.

    Kun laivasta kutsuttu salaisten joukko saapui torille,
    jossa muut jo odottivat, kuului ääni, joka osoitti sanansa nyt kaikille:

    )))
         
    -"Menkää talolle … tuonne harmaalle, kaukaiselle
    se on valmistettu teille."
     

    Ja niin lähti tää outo joukko - näkisitpä vain -
    kulkemaan osoitetulle talolla
    viel kaukaiselle.

    Mutta, mitä ihmettä? - Ovihan on ... suljettu.

           ""Sairaala"  

      #

     

     

    28.12.2016

    Ja Kapteenin puhuttelu jatkuu.

    Puhdistumisesta  ***

    )))
          -"Jos ihosi kukkii, oi Kapteeni
    jos aukkoja sisältä ulos
    on se kaikki vain sisäisen puhdistuksen tulos.

    Eikä tässä puhuta vain lihan,
    nahan alla olevan puhdistuksesta
    vaan, sisäisesi sisäisen
    henkisen osuuden ja mielen

    siis, ei enää vain ajallisten aineiden
    sen likojen ja saasteiden puhdistumisesta
    vaan, ajattoman ulottuvuuden
    jonka osallinen myös olet

    ja ajallisten kautta sen voimaa maahan polet
    kun monenlaista uskot ja kuuntelet
    vaik ovatkin ne vain ihmislasten keksintöjä ja luuloja
    kuvitelmia ja harhoja
    mikä minkäkin tavoitteen tähden;
       rahan, vallan, aseman
          aikaisemman arvovallan.

    Kas kun, laulettava on lauluja menneitten
    ett’ ois luvattuja paikkoja tulevien.

    Vaan näin, oikeasti
    ei kuljeta enää suoraan
    vaan horjutaan harhaan ja vaaraan
    sillä menneitten viisaus
    on menneitten, sen hetkisten viisautta.

    Jos vain yksin niillä ratsastaa
    ratsastaa kyllä harhaan
    - vaikka, siis kuitenkin
    johonkin ajalliseen asemaan.

    Samalla siis ihosi ”kukkimisen” kautta
    puhdistuu kokonaisuus monesta turhasta
    ja pitää olla tarkkana
    ettei sisäistä enää uudella saastuta.

    Se on prosessia kaikki
    joka alkoi jo aikaa
    ja jatkuu vielä
    kunnes kello lähtöä uudelle merelle kaikaa.

    Sillä, niillä merillä on puhdasta
    ja vaatii puhtautta puhdasta havaita.

    Sillä, jos katsot sinä puhdasta kaunista
    likaisen ikkunan läpi
    mitä siitä puhtaudesta oikeasti näki
    … lähellä oleva lika sen kuvan vain turmeli
    likaisuus puhdasta muutteli
    ja syntyy mielikuvia, jotka ei kerro totuuksia
    vaan, lian tahraamia turhia unelmia.

    Siksi on tuo tärkeätä
    kuin oppia pois turhista
    vanhoista kuvista ja toisten unelmista, unikuvista
    ja etsiä puhtautta puhtauden kautta
    ja silloin vasta
    se uusi puhdas on puhdasta ja arvokasta
    - ei saastunutta.

    Mutta, tuo ei ole helppoa.
    Jos se sitä olisi
    johan siellä puhtaiden tantereilla
    päitä yhteen kolisi.

    Vaan, näillä merillä
    on rauhallista ja hiljaista
    ei arvoja, asemia
    ei tavoiteltavia ajallisia unelmia
    … siellä rakennetaan vain tulevia
    ja vast tulevien unelmia.

    Tuo vaatii voimia
    suostua olemaan kuin ei olisi mitään
    eikä ajallinen anna ajalliselle mitään lisää.

    Mutta, ajallinen … sillä mahdollisuus on …
    antaa ajattomalle, tulevalle, ja tulevan unelmalle
      kuvia ja suuntia
        uusia tuulia ja pulleita purjeita
    esille tuoda totuuksia
    joita joskus saa ihminen juoda
    ja esille tuoda."

      #

     

     

    28.12.2016

    Menneet ja uudet viisaudet

    -"Mitä tarkoittaa tuo
    ettei ihminen menneistä viisauksista juo?"
    kyselee Kapteeni ihmeissään.

    )))
          -"Se sinun itsesi osa vain on.
    Muilla on omansa kohtalon.

    Mutta sinulle, merille lähtevälle, on osansa oma
    ei sinne mennä vanhoilla tiedoilla
    - ne meret jo kynnetty on aikoinaan.
    Nämä meret ovat uusia
    niitä nyt lähdetään purjehtimaan.

    Joku voi naurahtaa: -Mitä uusia nyt mukamas purjehtimaan!

    Mutta minä sanon:
    -Ei kaikkea ole vielä löydetty, saatu, vain pintoja raapittu
    ja todellisia totuuksia vain kuviteltu
    piirretty pienten suuntien mukaan
    … pian niihin ei usko enää kukaan.

    Sillä, ei maailma, oikeasti, ole ollenkaan sellainen
    kuin silmin, korvin kuullen, kuvitellen
    elää nyt ihminen.

    Toisenlainen se on
    ja kuin aivan uskomaton.
    Eikä sitä ota vastaan viel tää aika
    sillä, mennyt tieto
    on viel monella perustana.

    Mutta, perustat järkkyy
      kuvat muuttuu
        tieto lisääntyy
    ”taivaat” avautuu;
      siis, tasot elämän
        tiedon
          menneen, tulevan
    ja ymmärrys olevan ja maailmankuvan
      oikean ja väärän
    - minä uuden tiedon säädän - ja päätän.

    Tämä matka on pitkä
    ja ollaan alussa vasta
    … vaik ollaankin jo kaukana.

    Mutta, mikä on kaukana
    jos edessä viel tietoa mittaamatonta.

    Tämä kaikki vain tiedoksesi, Kapteeni
    ettei vanhoja kannata katsella
    niillä on ollut jo aikansa
    ja auttavat niitä
    jotka riippuvat niissä.

    Mutta, mitä etua ois purjehtia uusiin
    jos turvaa jo menneisiin tuuliin.

    Mihin ne nyt vois muualle viedä
    kun eivät muista tiedä.

    Uudet tuulet ja uudet purjeet
    niillä on eessä uudet meret ja maat.

    Vain uusilla voi uudet tavoittaa
    ja rakentaa uudet, tulevat
    ihan toisenlaiset unelmat.

    Ja muuttuu kaikki, vaik ”paperilla” vasta
    mutta, se on jo arvokasta.

    Sehän on uuden, tulevan, perusta
    jonka päälle rakenna
    tulevasi unelma."

      #

     

     

    29.12.2016

    Sanojen takana voima

    )))
          -"Kuulostaa vaikealta
    kuin hulluutta kuvitella
    ett’ näin vain sanoilla
    vois availla uusia maailmoita.

    Vaan, mitä uutta tuo ois auringon alla
    mitä uutta kaikkeudella;
       … jollainhan aina
         ja kaikella alkunsa.

    Ja kun sanotaan, ett’ "sanalla"
    tai että ”alussa oli sana”
    ei se tarkoita
    että se sana oli se alku
    vaan, alku oli sen sanan takana oleva voima
    - se on aina oleva
    ja sanalla käynnistyi se
    mikä oli voiman tavoite.

    Sana on se, min ihminen ymmärtää
    vaik’ sekin vain on vertauskuva voimain
      sillä, ajatus jo on voimaksi riittävä
        tai kuva vailla sanoja
          tai lupaus
            jokin sisäinen usko sanaton
    noissa kaikissa käynnistävän voima on.

    Mutta, jokin aina tarvitaan
    ett’ tulevan kuva toteutetaan
    jokin, vaik’ käsittämätön liikkeelle lähettäjä
    vaik’ kaiken takana onkin jo se tehtävä
    valmis suunnitelma ja kuva
    joka on toteutuva.

    Ihminen pukee sanoiksi.
    Voima pukee
      ajatuksiksi
        uniksi
          haavekuviksi
            sanattomiksi suunniksi
              toiveiksi, unelmiksi
    - ihminen ne sanoiksi.

    Siin’ on ihmisen osa.

    Voimakin voi käyttää sanoja
    vaan, ne ovat salaisia voimia
    jotka ihminen kuulee, muuttaa sanoiksi.

    Näin ihminen on kuin muuntaja
    voima muuttuu toiseksi;
      salainen voima sanoiksi
        ja siitä jaettavaksi
    sillä, sitä voimaa sellaisenaan
    ei voi ihmisymmärrys jakaa.
     

    Parantaminen
    on asia toinen.

    Siinä se voima salainen
    muuntuu voimaksi toisen, ajallisen
    ja sanoja ei tarvita
    tarvitaan vain muuntaja;
      ajaton, iankaikkinen muuntuu ajalliseksi voimaksi
        viel’ näkymättömäksi
    ja sitten vasta eri tavoin näkyväksi.

    Mutt’ voima itsessään on näkymätön
    sen vain tuntea voi, jos toinen herkkä on
    vaan, se tunnekin vielä on sanaton.
    Sit’ vasta sanat, kun voima esillä on."
     
     

    Aika muuttuu
    ajanjakso vaihtuu
    - vaihtuu myös ajallinen vuosi.
    Tämä hetki muutoksen voimaa suosi.

    Nämä kaikki edellä
    ovat vain uusien edellä;
      laiva valmistuu
        ihminen puhdistuu
          matka varustuu.

    Moni asia salassa,
    Moni ajallisessa kuvassa.

    Ja avautuu aava, mi on jo luvassa
    ja se kuvattu uusi on tulevassa
    salaisuuksien matkassa.
     

    Tässä on taite;
      vanha taas kerran jää
        matkalaiset uusia tähyää.

    Puhaltaa voima purjeisiin
    uusiin suuntiin.

    Voima vaikuttaa matkustaviin
    saarella kuntoutuviin, vaik’ kaikkea ei kuvattukaan
    - olisiko ollut lie tarpeenkaan
    tapahtuihan ne ajasta erillään kuin ajattomassa
    toisessa tasossa, joss’ on erilaisia arvoja.

    Myöhemmin, matkalla
    voi tapahtuneita vähin erin avata
    ja tapahtuneiden vaikutuksia kuvata.

    Kaiken kertominen ois ollutkin pitkä tarina
    kuka ois jaksanut sitä kaikkea kuunnella
    … ihmisen sisäisiä mutkia
    menneen ulottumia.

    Tärkein on tuo uusi
    joka nyt oranssina värinä taivaanrannalta nousi.

     

    -”Sitä kohti!” komentaa Kapteeni.

    -”Hei miehet! nyt laivaan
    tää saaren vaihe on päättynyt
    laiva on valmistunut
    kuin uudeksi muuttunut.

    -”Ja Försti! ruoriin!”

    -”Mennään mennään … älä nyh-hosu.”

    -”Kamat laiturilta hytteihin omille paikoilleen!”

    -”No on-sillä-nyk-kiire”, mutisee Försti itsekseen.

    -”Miehistö! Valmiina?!”

    -”Tääll ollaan kaikki!" he kuin yhteen ääneen vastaavat.

    -”Noniin! Matka alkakoon! Köydet irti!"

    -”Tuuli puhaltakoon!"
     

    Ja värähti, helähti purje
                              

    nous' lempeä tuuli saaren yli, laivan rannasta irrotti
    ja jotenkin, kuin arvokkaasti, laivan selälle kiidätti.

    Ja taakse jäi tuo kuin taikojen saari salaisuuksineen.
    Sitä miehistö hieman haikein silmin katseli ja muisteli,
    mitä kaikkea se heille näin pienessä ajassa opetti.

    -”Nonni, sinne se sit jäi”, huokasi joku puoliääneen.
    -”Nii’in”, vastasi toinen hiljaisesti.

    -”Katseet uusiin!” komentaa Kapteeni. ”Valoa kohti!”

    -”Ohjataan ohjataan … on-se-ny innokas. Mitä sille oikee tapahtu. Ei se tollane enne-ollu?" mutisee Försti itsekseen. Ei uskalla moisia nyt ääneen. Paitsi että...
     

    -"Hokasit-sä kippari yhtää tätä meidän paattii ... eikstää ny-oo joteski eri näköne ku enne?" aloitti Försti kuin varoen.

    -"Noo ... ihan totta, Försti. On tää kyllä korjattu jotenkin ... toisenlaiseksi. Ihan totta. Tutkitaan paremmin kunhan päästään tuonne selälle ja kunhan päivä kirkastuu", lupaa Kapteeni mietteliäänä.

                       

      #

     

     

    06.01.2017

    Vain tuuli puhaltaa

    Täällä on vain tuuli, joka puhaltaa
       ei suuntaa, mistä tulla
       ei suuntaa, mihin mennä
    … ei suuntia lain
    ei merkkejä taivain.

    On vain matka
    ja tuo outo valo, oranssi
    - tänään oranssi
    ja kaikki vie vain sitä kohti

    ja tuo outo tuuli
    joka kuin tyhjästä tuli
    purjeita pullisti.

    Ja nyt kaikki hohtaa tuota outoa valoa
    valoa, joka ei jätä varjoa
    kaikkialla vain sen valon outoa kajoa.

    -”Hei Taikuri!
    ehtisitkö jossain välissä tutkia tuota valoa”,

    pyytää Kapteeni, tätä kaikkea ihmetellessään.

    Ja niin, todellakin
    nyt kun valo vähin erin kirkastuu, paljastuu
    ei se aamua olekaan
    - eihän täällä ees sellaista, ei iltaakaan
    matka vain valoa kirkastaa.

    Nii’in, kyllä Försti on oikeassa;
    laiva on muuttunut tuolla saaren satamassa.
    -”Mitä ne siellä oikein tälle teki?” tuumii Kapteeni.

    -”No mähä-sanoin sulle siit jo monta kertaa,
    säet-vaa nähny mitää”,
    mutisee Försti oikeassa olevana.

    -”Oikeassa olet, oikeassa”, myöntää Kapteeni
    ja ihailee nyt muuttunutta laivaa
    tässä oudon valon kajossa.
    -"Kaunista."

             

    )))
          
    -”Niin, Kapteeni, tämä matka nyt kultaa kaiken
    menneen, ja tulevan
    ja edessäsi on vain uutta
    - siihen täytyy varustautua
    valmistautua vain kohtaamaan kuin uutta maailmaa.

    Ja sitähän tämä jo onkin
    vaik’ tuo vanha viel’ heijastelee tuolla takana
    kaukana horisontissa
    ja saari, joss’ saitte evästä matkalle
    näkyy vielä tuossa selkeänä.

    Vaan, tulee uusia saaria
    tulee toisia kaupunkeja
    tulee tiloja, oloja, olomuotoja, matkalla vastaan
    ne kaikki ain vuorollaan uusiin varustaa
    ja näin matka jatkuu tulevaan.

    Ja ne ajalliset
    ne jäävät nyt taa
    - ne vain kuin katoaa
    eikä niillä ole sijaa täällä
    ylemmällä väreilyllä.

    Joten, Kapteeni, rauhoitu niistä.
    Niillä on tutkijansa, uskojansa
    selittäjänsä, muuttajansa…

    se kuin loputonta, niin kuin se onkin
    kas, tieto muuttaa lisääntyessään
    eikä mikään sielläkään pysy ennallaan.

    Eikä se ole tarkoituskaan
    vaan, ajallisenkin tarkoitus on kasvaa ja kehittyä kohti sitä
    mikä sille osalle säädetty on
    - kulku kuin kohtalon.

    Kaikella aina tahtonsa ja selityksensä
    ja muutoksen pysäytys mahdoton.
    Kaikella sielläkin ain tavoitteensa on.

    Kosketuspinta ajallisiin sinulla säilyy vielä
    vaan, uni vaihtuu kuin todeksi
    ja tosi vaihtuu kuin uneksi
    - maailmat vaihtavat kuin paikkaansa
    ovat yhtä aikaa läsnä, kuten ennenkin
    vain paikkaansa vaihtaen.

    Ja nyt, Kapteeni, rohkeasti vain
    - valoa kohti!"
     

    -”Mäen kyl ymmärtäny tost mitää, enkä mä ees nää mitää uniakaa. Ei mun kai tarttekkaa”, huokailee Försti itsekseen.

    -”Juu, Försti, ohjaa sinä laivaa. Kaikki tulee kyllä vastaan”, rauhoittelee ääni.

    -”Höh, no niihämäny kokoajan teenki.”

      #

     

     

    09.01.2017

    Elon koulua

    Paikalleen asetti
    kivuilla pysäytti
    keksi jonkun … joku
    mielen rauhoitti.
    Vaik’ uuden suunnan asetti
    - sinne nyt hiljaisesti.

    Joku kuin voimansa näytti
    tehtävänsä täytti;
    ei kuitenkaan suin päin matkaan
    vaan, hiljaisesti lipuen
    uusin tuulin, purjein, sisäisin
    vaik’ ei kuin näyttäisi siltä;
    Kapteeni uuden kivun sai - hammaskivun
    se mieltä lamauttain.
    Se nyt ihan uutta on
    sen edessä ihminen kuin voimaton.

    Vähästä se pysähtyy, ajallinen ihminen
    kuinka pienestä vaivasta, vammasta
    - nyt jomottaa hammasta, ja kaikki seis
    vain unta unen perään
    ja väsyneenä unestani herään.

    Mikä lie tarkoitus tällä
    pysäytyksellä
    vaik’ niin piti juuri
    uusia kohti.

    Tutki nyt sit näitä, ihminen
    hetkiä elon hetkien
    katsos, aika ei pysähdy, ei matkakaan
    vaik’ ihminen hetkeksi seisahtaa

    luulee, ett’ jotain siin’ katoaa, eikä tiedä sitä
    ett’ se juuri häntä vahvistaa
    uusiin varustaa.

    Kuin näytiksi vain
    ett’ suuremman käsissä on matka vaivain.

    Sen mukaan mennään, kuin purjeisiin tuuli käy
    ja jos tuuli on poissa, mitään ei näy.

    Silloin vain levätään ja vahvistutaan
    varustaudutaan uuteen.
    Katsos, matka tulevaisuuteen jatkuu aina
    vaik’ kulkija ois paikallaan.

    Silloin on opetusta. Elon koulua.

      #

     

     

    10.01.2017

    -"Hei kundit, mitä me tehdään tolle Kipparille", huutelee Försti huolestuneena, "seku nukkuu vaa kaike aikaa, ja on iha vetämättömissä ... vaikka piti just nii matkalle lähtee?!"

    -"Älä nyt huolestu, Försti, kyllä tämä vielä tästä. Kunhan toi hammas vain asettuu, niin eiköhän sitä sitten päästä matkaan, niin kuin piti", selittää Kapteeni huolestuneelle Förstille.

     

    Monien osien summa

    )))
          -”Sinä et tiedä, Kapteeni hyvä
    ett’ nukkumisesi
    väsymisesi
    antaa sijaa ylemmälle osalle sinua
    mi ei sinulle itsellesi näy
    levätessä, nukkuessa
    heidän tiensä aivan muualle käy.

    Sillä kas, ihminen
    on enemmän kun vain näkyväinen
    on kuin monta olemuspuolta eri tasoilla
       eri väreilyillä
          eri tehtävillä, eri teillä
    ja kaikki kuitenkin palvelee yhteisellä tiellä

    tukevat toinen toistansa
    ja ovat kuitenkin yhtä
    ja sinä itse, peilistäsi näkyvä
    edustat vain näkyväistä.

    Mutta, näkyväinen
    ei ole kokonainen
    - se vain kokonaisen osanen
    eikä pärjäisi mitenkään ilman noita muita
    ylempiä ulottumia

    sillä, sieltä voima
       viisaus
         tieto, taito
    se todellinen ihminen aito.

    Ja tuo näkyväinen on vain kuin kuori
    siksi älä nyt huolestu
    jos tuo kuori kuin hetkeksi kuoli.

    Katsos, se antaa sijaa nyt muille
    oman itsesi ulottumille
    ja tarvitsevat hekin vahvistusta, varustusta
    - tai oikeammin, he juuri sitä tarvitsevatkin
    sillä, he ovat se ihmisen todellinen juuri
    josta kaikki kasvu ja kukoistus
    josta kaikki todellinen kutsumus.

    Kuori on vain kuori
    väline, jolla tehdä ajallinen tehtävä
    mutta, kuitenkin niin tärkeä
    sillä ilman sitä
    jäis’ tehtävä tekemättä.

    Joten, tärkeä kaikelle on kaikkien osiesi osa
    mut’ näkymätön on se tärkein ulottuma
    jossa on kaiken toteutuma

    ja näkyväinen
    tuo sen ajalle esille
    ajallisen kehitykselle
    - ajattomankin
    sen ihmisen oman ylemmän
    joka kaikesta saa myös osansa
    muodostaen näin kokonaisuutensa
    ja sen kasvun ajallisen
    kuin myös sen ylemmän, iankaikkisen osuuden
    kaiken yhteyden
    ja yhteisen kehityksen.

    Joten, lepää rauhassa
    ja anna levossa tilaa itselle
    sen syville ulottumille
    - sinun kokonaisuudelle.
     

    Försti: -"Ettäm-mmitä! Ymmärsittekste kundit tost jotai?"

    -"Minä ymmärsin", kuuluu ruumasta Tietäjän vastaus, "se on ihan selvä juttu. Odotellaan vielä hetkinen, kohta se nousee ylös ja sitten taas matka jatkuu. Lepo vaan, Försti."

    -"Lepo ja lepo... ja munku pitäs ohjata tätä... matkaa", mutisee Försti kärsimättömänä itsekseen.

      #

     

     

    13.01.2017

    Ja ääni vielä jatkaa samasta asiasta...
     

    Kahden valtakunnan kansalainen

    -”Niin, Kapteeni,
    sinä aina välillä unohdat
    että olet tästä joukosta ainoa
    joka on kuin kahden valtakunnan kansalainen;
       tämän näkyvän
       ja näkymättömän

    ja ne molemmat kuin kilpailevat siitä
    kumman huomio aikaasi saa
    toinen toistaan kuin vastustaa
    ... vaikka molemmilla puolensa
    elon tärkeä osansa.

    Ja jos vaivaa
    tai ajallisen elosi jarruja on
    se on kuin kutsua kohtalon:
    -Anna aikaasi tärkeimmälle
    syvemmälle sisäiselle ja sen tehtävälle.

    Ajallisen osasi olisi kuin suostuttava sille
    tarkoitukselle, tehtävälle.

    Kyllä se on jatkuvaa taistelua, se on ihmisen osa
    ja varsinkin niiden
    joiden elämällä on syvempää tarkoitusta;
       viedä eteenpäin jotain sellaista
       jolla on merkitystä tulevalle
       ihmiskunnan unelmalle.

    Ei se isokaan virka tarvitse olla
    mut’ silloinkin jo on ihmisen osa
    valtakuntien taistelolla.

    Jotta ymmärtäisit tämän - vaikka sen jo tiedätkin
    ja ymmärtäisit itseäsi, ja ympärilläsi olevia
    etkä etsisi kuin syyllisiä
    sillä, ongelmat ovat sinun omia.

    Kun olet totellut sisäisesi kutsua
    saat taas aikaa touhuta ajallisia omia.

    Niissä on vain etsittävä tasapainoa
    muuten on elosi raskasta
    kuin kokoaikaista kutsua.

    Ja tuon kutsun tähden
    on ollut monenlaista kuntoutusta
    että jaksaisit osasi sen
    vaik’ vastassa kuin kaiken aikaa
    on kutsut ajallisen.

    Tasapainon kautta on moni vaiva poissa
    ajallinen mieluusti kuljettaa teoissa joissa
    ei ole syvempää kantavuutta
    on vain ajallista huvitusta
    … vaik’ silläkin osansa ja aikansa
    mutta siis, tärkeintä on etsiä tasapainoa
    - taistella.

    Tämä on kyllä jo sinulle tuttua
    vaan kuitenkin, niin herkästi unohtuva."

    -”Niinhän se on", huokaa Kapteeni.

    -”Aika on kova vastustaja”, jatkaa ääni,
    ”eikä se helposti itsestään osaa anna.

    Siksi se on kuin päivittäistä taistelua
    kumpi saa sen huomiota.

    Tästä syystä myös väsymys ja uni
    ovat kuin taistelutannerta.
    Ne ovat ajattoman puolta ajallista vastaan;
       uni rakentaa sisäistä ainoastaan
       ja lepo ajallista
       yhteistyössä siis ajallista ja ajatonta.

    Ja vain ajallisen levon kautta
    voi päästä unien maihin
    ajattomien kartanoihin.”

      #
     

     

    19.01.2017

    Runoilija huokailee hiljaisuutta

    -”Kauas oon kulkenut tarinoista”, huokaa Runoilija
    eloansa hiljaista
    - sanat kuin kaukaisia.

    Tuon huokailun myös Ääni kuuli...

    )))
          -”Älä huoli, Runoilija, kaikella ain aikansa.
    Nyt tavoitellaan sisäisen kaukaista
    katsos, etsitään uutta
       uutta suuntaa
       uutta ulottuvuutta.

    Eikä määrä kuitenkaan ole mittari mikään, vaan, laatu
      sana kaunis laulettu
        sana viisas vaikeuksissa kaivettu
          salaisuus löydetty, tai näköala uusi
    ymmärrys, jonka Runoilija hiljaisuudestaan ilmoille huusi.

    Ei huolissaan tule olla sanojan määrästä
    tarinan kulusta
    vaan, ulottuvuudesta
    sen salaisuudesta ja matkasta sinne
    tasoille kaukaisille.

    Sinne nyt matkasi käy
    eikä tulevaisuus vielä eteesi näy
    vaan, ei se ole kaukanakaan
    eikä sinne ole matkaakaan
    sillä, matka ei ole mitta
    vaan, väre, ja värähtely
    mi matkaa nyt eteenpäin vie.

    Tulevaisuus on toisenlainen tie
    kuin ylemmäs, vaikkei sinnekään
    kuin alemmas, mutta ei sinnekään
    vaan, tässä, paikalla
    toisessa ulottumassa
    on se matka ja suunta

    niin kuin tänne tullessa ja täältä lähteissä
    ja myös täällä ollessa
    unessa, ja unettomuudessa
    kaikenaikaisessa ulottuvuudessa.

    Sillä, ei ihminen ole vain tässä
    silmin nähden näkyvässä
    vaan, koko ajan myös monessa ylemmässä.

    Ja nyt Runoilija huokaa kuin ajallista sanomaa
    joka ei sellaisenaan ole kuitenkaan kauaskantoista.

    Mutta, jos se voimansa saa ajallisen takaa
    silloin sanoihin sitoutuu voimaa
    joka koskettavuuden takaa
    ... ei koskettavuutta ajalliselle
    vaan, ajallisen takaiselle
    jossa kaikki ajallisen todellinen voima on ja lähde.

    Ja sanallisen voiman lähde
    ei ole ajallisen lähde
    vaan, ajattoman, kaukaisen
    ylemmän ulottuman.

    Ja näin ajattoman lähde
    kohtaa ajattoman lähteen
    ja pulppuaa elämän voima
    … ensin ajattomaan
    sitten ajalliseen
    joka joskus ajallisen kautta kohtaa ajattoman
    - ja kiertokulku jatkuu.

    Älä siis, Runoilija parka, huokaile turhia
    ajallisen vähiä sanoja
    sillä, yksikin pieni hippunen
    joss’ on voima ikuinen
    on suurempiarvoinen, kuin ajallisten valtava määrä
    ilman voiman sisintä.

    Siis, mitä tavoitella, oi Runoilija pieni,
    ajallisten tarinain kulkua ja sanojen suurta määrää
    vaiko, sitä pientä tiedon jyvästä
    joka koskettaa sisintä
    joka rakentaa ihmistä.”
     

    Ja runoilija hiljaa huokasi
    rauhoittui ja silmänsä ummisti
    päänsä painoi tyynyynsä
    peiton veti yllensä ja levollisesti nukahti
    unten ylempiä maita tavoitti
    ja siinä samalla itseänsä syvältä sisältä hoiteli
    ... ja ulkoistansa virkisti
    kun matkaltaan taas palasi.

      #

     

    Ja siin’ nukkuessaan hän oivalsi
    kun omia kiristyksiään ihmetteli;
    ett’ keho
    tuo jonka tulisi olla väline sille tärkeimmälle
    henkiselle sisäiselle kasvulle ja kehitykselle
    onkin ottanut sen tärkeimmän paikan
    ja muuttunut tehtäväksi
    elon tavoitteeksi
    ja se, min piti olla tavoite
    onkin jäänyt toiseksi
    toisarvoiseksi.

    Ja näin, kuin kehon kautta
    etsitään sitä elon tarkoitusta ja sisäistä rauhaa
    vaikka, se sisäinen siel’ tarpeineen
    koko ajan huomiota kaipaa.

    Mutta, se onkin vaikea asia
    kun elossa kaikki näkyvä on jumalana
    ja kaiken huomion kohteena.

    Jotenkin se on luonnollista
    vaikka ihmisen sisäinen, ylempi ulottuvuus
    niin kaipaakin huomiota.

    Vaan, mitä on tuo huomio
    mitä on tuo sisäinen ulottuvuus
    mikä on tuo ylempi mihin pitäisi ihmisen keskittyä enempi
    mikä on se tärkeämpi
    kuin tämä kaiken ajallisen huomio
    - ja tuleeko sen unohtamisesta jokin tuomio.

    Ainoa tuomio on
    ihmisen sisäinen rauhattomuus
    jonkin selittämättömän jatkuva etsintä, joka ei anna rauhaa
    … ympärillä vain kaikenlainen ajallinen pauhaa
    ja vaimentaa sen sisäisen hiljaisen äänen
    joka tahtoisi kuuluville tulla:

    -”On elämän tarkoitus viel’ suurempi sulla.”

    Mutta aikanaan tuo ääni löytää
    vaiko järjestää
    jonkin pienen raon
    ehkä kiitävän hetken
    onnettomuuden, tai onnettoman hetken
    elon raskaan muutoksen
    … ja silloin sinä kuulet sen
    kutsun sisäisen
    jonkin kuin ikuisen…

    ja sinä heräät kaikesta menostasi
    tunnet hetkisen kestävän oudon rauhan
    jonkin syvän onnen, jota kuin kaivannut aina oot
    - jokin, joka liittyy sun kohtaloon
    ja siinä herkästi repeää tuo ajallisen muuri
    - oli se vaik’ kuinka upea ja suuri.

    Tuo jonkin syvän sisäinen tunne on se
    jota sinä olet etsinyt - se elämän juuri.

    Tämä hetki … on sinulle suuri."
     

    Ja Runoilija unestansa heräsi
    kaivoi sulkakynänsä ja paperia
    sanat oudot muistiin kirjoitti.

      #

     

     

    26.01.2017

    Varo ajallisia saaria

    -”Mitäs tuumit täällä yksinäs, sinä Tietäjä
    hiljaisilla merillä?”
    kyselee Kapteeni Tietäjältä
    hiljaisuuteen vetäytyvältä.

    Hän Kapteenille vastaa
    joka kuulemiaan ajallisia sanoja huokaa.

    -”Älä poikkea ajallisille saarille”, hän aloittaa, ja jatkaa,
    ”joiss’ voima annetaan vain ajallisille ajatuksille
      tunteille, tuoksuille
        silmin näkeville
          vanhoille viisaille
    entisille rakenteille
    - pian katoaville.

    Anna tilaa uusille.
    Ei sijaa vanhoille, pian katoaville.

    Kas, aika kehittyy
    elämä
    perustat järkkyy
    ei vanhat kanna
    ei voimaa ihmisille anna.

    Tietysti on sitä vanhaa ja jo kulunutta
    mutta, ihminen tarvitsee uutta
    - rakennetaan tulevaisuutta.

    Aistit ovat totta, ja kullekin omansa
    mutta, ne ovat vain ajalliset, vajavaiset;
      mitä näkee silmä - oikeasti
        mitä kuulee korva - vajavaisesti
          mitä tuntee iho - vain ajallisen kosketuksen
            mitä maistaa suu - makuaisti kuivettuu.

    Aistit katoo, ei jäljelle mitään jää.
    Kun ihminen itse ajasta häviää
    kaiken vie hän kuin mennessään.

    Älä kuuntele ajallisten saaria
    vajavaisia jaarituksia
    ei niillä ole kantavuutta
    - sen hetken vain
    kun sanoilla taidokkain hurmasivat kuulijansa
    unohtaen unelmansa, omansa ja toisten
    - luulivat sanoja suurenmoisten.

    Katoavia ovat kaikki tyynni;
    muuttuvat arvot, asenteet
    viisaudet rapisevat, jos joskus hyviltä näyttivätkin
    - olivatkin
    vaan, aika syö kaiken, sanatkin
    oivalliset ajatuksetkin rapistuvat
    murentuvat
    ja viereen rakennetaan uutta
    - rakennetaan tulevaisuutta.

    Siis, varo ajallisten saaria
    ne ovat vain saaria
    irrallisia ajatuksia, maailmoita.

    Mistä saivat tietonsa, taitonsa
    mistä ajatukset muka aitonsa?

    Toisiltansa
    menneiltänsä
    ajallisilta valloilta, voimilta
    vajavaisilta tutkimuksilta, tulkinnoilta.

    Ei ihminen ole yksinkertainen
    ei ajatuksensa, tahtonsa
    ei elonsa kaikkineen
    ei tulonsa, lähtönsä
    elonsa tarkoitus.

    Tutkia saa
    - kuvitelmaa
    mut’ takana kaiken on toisenlainen maa
    siellä vast’ ratkeaa
    mikä maailmaa rakentaa.

    Ajallinen viisaus on ajallinen viisaus
    ja ajallinen kaikki katoaa
    … ain’ jotain jäljelle jää
    mi hetken kantaa ja suuntaa uuteen antaa
    sit’ katoaa sekin pois.

    - Miten elämä muuten kehittyä vois."

      #

     

     

    02.02.2017

    Tuttu elämän suunta

    Ja Tietäjä, joka on myös aikamoinen filosofi,
    jatkaa edellistä tarinaa…

    -"Kuin julmaa puhetta;
       katoavaa
          katoavaisuutta.

    Vaan, onko siinä jotain uutta
    eikö siinä ole vain tämä elämän suunta.

    Mitä jäljelle jäänyt on menneistä
    elon päivistä, tapahtumista
    ihmisistä ihanista
    pahoista.

    Vain eteenpäin veivät osallansa
    rakensivat kasvullansa
    elivät, kuolivat
    haavojansa nuolivat.

    Ja tulivat uudet ihmiset, tavat
    vanhan päälle rakentavat
    ja vanhat katoavat uusien alta
    kasvaa uusi valta vanhan päälle

    - mitä jää vanhoista jäljelle.

    Vain muistot
      muistiinpanot
        kirjoitukset, kokemukset
    geeneissä ilot, kauhut
      pelotkin salaiset
    niistä monet vaivaiset.

    Mutta, tänään ollaan kuin vuoren päällä
    ylimpänä
    ja jalkaimme alla on kaikki vanha
      maatuneena
      muuttuneena
      kadonneena.

    Ja huominen rakentuu taas harjun päälle
    uudelle kehitykselle
    ja eilinen jää
    - tämäkin päivä taas menneisiin häviää.

    Mitä uutta tuossa
    tutussa kuviossa?

    Näin on edetty ennenkin
    ja näin edetään vasta.

    Tulevaisuus on arvaamatonta
    sitä rakentaa jo hän, ken hoitaa nyt lasta
    tulevan kansalaista."

      #

     

     

    03.02.2017

    Nouse kannelle ja ihaile

    )))
          -”Pienin askelin, Kapteeni hyvä
    kuuntele miehistöä ja ota rennosti
    matka jatkuu
    ei silleen kuin ajassa, keulatyrskein ja peräpyörtein - ei

    täällä mennään rauhallisesti;
       ja kiire on poissa
       tavoitteet on poissa
       täytymiset on poissa.

    - Vaikea oppia.

    Mutta silti, matka käy
    lähtösatamaa ei enää näy
    ei määränpäätäkään
    - vain merien hiljaista elämää.

    - Rauhallista, eikö totta.

    Mutta, ei päivää ilman uutta
    ... onko se pientä, vaiko suurta
    sitä sinä et itse ymmärtää taida, etkä nähdä
    ne voivat olla kaukaisen tulevan säveltä.

    Eikä kaikkea tarvitse nyt edes ymmärtää
    täällä kaukaisella merellä
    joss’ mennyt jo hämärtää
    ja uusi edessä häämöttää, vaik onkin kirkasta
    uudenlaista näkymää.

    Kuule Kapteeni, ei se niin helposti käy
    tuo siirtyminen ajasta aikaan
       vaatii totuttelua
       ja silmien avautumista
       korvienkin uusia kuulla
       sanoja lausutaan nyt uudenlaisella suulla.

    - Täällä on helppo kuulla.

    Joten, nouse kannelle ja katsele
    ihaile, ja taivaita kuuntele
    meriä haistele ja ihmettele:
       mikä onkaan tämä outojen maa
       meret, taivaat kaikkineen
    jotka näet nyt eteesi auenneen.

    - Se on uutta!

    Se on sinulle nyt uutta."

      #

     

     

    07.02.2017

    Valkean saaren yllätys

    Ja Ääni taas yllättäen puhuttelee Kapteenia:

    )))
          -”Vaik annettu on voimaa käsille, Kapteenille
    on eri asia kuitenkin palvelulle
    hoitavalle, parantavalle voimalle.

    Ei riitä yksin se
    mi annettu on keholle
    - vaik’ virkansa, paikkansa silläkin
    mut’ jos tavoitteena on enemmän;
      koskettaa syvemmin
        muutoksia aikaan saada
          kestäviä, pysyviä
    vaatii se jo henkisiä
    näkymättömiä yhteyksiä
    joiss’ todellinen viisaus on
    - ihmisen oma ajatus on kelvoton.

    Ja sille
    on annettava valta
    itsenäisesti toimia ja vaikuttaa
    raihnautta koskettaa, parantaa

    sillä, monien vaivojen takana
    on jokin kaukainen ulottuma
    eikä syy useinkaan ole siinä näkyvässä
    sormin tuntumassa
    silmin katsomassa

    vaan, jossain syvällä sisällä
    kaukana omassa ajassa
    tai viel’ oman ajan takana
    - voi olla jopa elon tarkoituksessa

    jonka ymmärrys ihmiselle on vaikea
    kun hän ei näe kokonaisuutta
    ja kun vielä, kaiken takana aina
    kulkee kuin salainen lanka
    jota ei voi katsoa.

    Siksi, ei käsin pelkin
    vaik’ kuinka hellin
    ei sanoin
    vaik’ kuinka taitavin

    vaan, voimin yliluonnollisin
    siis, ihmisymmärrystä, aisteja ylemmin
    on apu annettu paremmin
    kuin vain voimin ajallisin.

    Tästä syystä, Kapteeni hyvä, katso tuonne…
    näetkö tuon saaren
    mi laivasi sivulla, oikealla, siintelee
    valkeana, kauniina
    ajallisen ajan takana
    mutta kuitenkin tässä
    ajallisen ja ajattoman rajalla
    siellä … on sinulle nyt luvassa apua
    ettet vain omin voiminesi rakenna
    tulevasi kuvia.

    Poikkea sinne, ja poimi kyytiisi hänet
    ken sinua jo laiturilla oottelee.
    Hän siellä kyytiisi kaipailee.”
     

    -”Hei Försti! katso tuonne - oikealle! Näetkö!” huutaa Kapteeni.

    -”Nimm-mitä? Missä?" vastaa Försti kuin kesken herätettynä.

    -”Tuo tuolla, oikealla… tuo saari - näetkö?”
    -”Juh! Mitä siitä? Sinnekö nyt? utelee Försti jo vähän innostuneena.
    -”Sinne! Juuri sinne. Ohjaahan taitavasti laiturille.”

    -”Oukeeei! Vihdonkij-jotaim-muuta ku tätä ainaista merta ja merta”, mutisee Försti ja pyörittää innoissaan ruoria valkean saaren suuntaan.

      #

     

     

    08.02.2017

    Valkea hahmo

    Ja laiturilla odotti hahmo
    puhtaan valkea
    vaatteensa kuin valkeita sulkia
    satoja, vaiko tuhansia
    ... kuka niitä laskea.

    Olemuksensa vanha
    ryhdikäs
    hohtava
    - kasvoja en näe, ainakaan vielä.

    Nyt näen … on hällä parta
    sekin valkea
    ja hän nousi kepeästi laivaan.

    Ja se sulkavaate oli kaunis.

      #

     

     

    08.02.2017

    Ja tuo outo nousi laivaan.
    Kapteeni ihmeissään seurasi, mikä oikein onkaan tää
    joka niin valkeana väräjää.

    Tulija jo kysymättä itseänsä selvittää:
     

    Toteutui lupaus

    -”Minä … olen sinun parantajasi
    astun nyt laivallesi
    ja autan kaikessa mi tarpeen sulle itsellesi on
    ja kauttasi
    ken eteesi, mieleesi, nouseva on
    ja voima on kuin suunnaton
    vaikka, aina sillä suuntansa on.

    Ei omin käsin näitä voimia
    mahdoton toimia
    ilman ylemmän apua

    ja minä … olen nyt se ylempi apu
      se värähtely
        se voima
          se tieto, taito
    se apu aito, jota kaivannut oot;
    - kulkenut pitkän tien
      etsinyt yhtä
        etsinyt toista
          matkallesi lähtenyt
            ”merelle” kulkenut
    minut nyt syliisi sulkenut
    - minä olen sinun
    ja sinä … nyt minun.

    Ja näin on toteutuva se lupaus ”käsi käden päällä”    (>>)
    j
    a se … on tehtävä
    apu parhain
    heräät varhain ja energiat käy
    aivan kuin ei mitään näy
    … ei ajalliselle
    mutta ajattomalle

    täällä on väreille värit
    kauniit, kirkkaat, koskettavat
    ja kohteensa avun saavat.

    Ja sinä itse
      väreittesi keskellä
        ja kanava olet kasvava
    avuksi, voimaksi
      välittäjäksi, siirtäjäksi
        koskettavaksi kulkijalle
          elonsa helpottajaksi.

    Rohkeasti suuntaan nyt vain
    - et ole yksin
    minä … sinut käteeni sain
    ja sinä minut selkäisi taakse
      auttajaksi
        kantajaksi
          voiman antajaksi
    - ja voima … on suuri."

      #

     

     

    11.02.2017

    Uusi ystävä, juuri laivaan noussut "sulkamies", vielä jatkaa esittelyään.
     

    Siipihän se olikin

    -”Niin, sinä et vielä tullessani ymmärtänyt minua
    ihmettelit vain outoa muotoa
    valkoista väriä
    ja suurta sulkien määrää
    kokonaisuutta.

    Joksikin kuin lintumieheksi minua luulit
    sulkamieheksi minua jo kutsuit.

    Et ymmärtänyt vielä silloin.

    Minä heti laivaasi noustessa sinut salaisesti opetin
    se oli yksi siipeni kosketus vain
    sinä auttamisen perusteet hetkessä mieleesi sait.

    Täällä ajattomassa ulottumassa
    ajallisen ja ajattoman rajamaassa
    se kesti vain hetken, mi ajattomaan liittyi.
    Ajallisessa se vei pidemmän
    - ajallista varten sait tärkeimmän
    kehosi liikkeelle lähtemän.

    Mutta tässä me liikumme
    ajallisen ja ajattoman elämässä
    ja suurin voima on ajattoman
    mielikuvien maailman
    ajattoman unelman.

    Näkökykysi muuttui tämän myötä
    ja edelleen on muuttuva sun silmiesi kuva
    ajallisen
    ja varsinkin ajattoman.

    Minut sinä ymmärsit nyt vasta
    aamuvarhaisella
    kun yhdessä etenimme uutta polkua
    - oli voimia uusia
    kuin suunnattomia, sinä sen huomasit
    - sinulle uutta.

    Ja se oli vasta alkua
    mutta jo nyt mahtavia mielikuvia
    ja kaukaa lähetettyjä apuja.

    Minutkin sinä ymmärsit
    kun aikasi uudessa voimassa väreilit
    sulkakättäni avuksi pyytelit
    - ja tajusit;
       siipihän se olikin
       siipi enkelin.

    Hänet, siis minut
    sinä nyt laivaasi sait
    selkäisi taakse kulkemaan
    kaikessa sinua auttamaan
    kosketustasi vahvistamaan
    ja kauas ulottumaan.

    Siipiäni voit ohjata
    ja sulkiani lähettää
    siivilläni peittää ja hoitaa
    käsilläsi koskettaa.

    Et näe kaikkea vielä
    mutta odota hetki.

    Täällä merellä
    on rauhallista oppia ja kuunnella
    ympärilläsi on paljon opettajia ja parantajia
    jo ennen sinua toimivia
    - eikä käsiä tule puuttumaan.

    Ja, olethan sinä laivasi kapteeni
    sekä nyt ajassa
    ja myös ajattomassa
    täällä ajattoman ja ajallisen rajamaassa
    - ihanassa paikassa, jossa kaikki on läsnä;
       ajallisen elämän ihanuus - ja kurjuus
       ja ajattoman voima, ja suloisuus.

    Tämä … on hyvä paikka toimia.
    Ja täällä merellä on vapautta.

    Ajassa sinä olet kapteeni, lihaa ja verta
    mutta palvelussa
    auttamisen paikassa
    olen minä aina selkäsi takana
    - ja kätemme ovat yhtä.

    Ja mielesi yhtyy minun mieleeni
    kuvasi kuviini
    tahtosi tahtooni
    apusi apuuni

    sillä, eihän tässä paranna liha eikä veri
    vaan, henki
    sen valta ja voima
    ylempi ulottuma
    jonka voima, energia
    on myös ajassa totta.

    Kaikki on energiaa
    kaikki on värähtelyä
    ajassa se on vain vähempää
    sillä on määränsä rajat ja laatunsa

    mutta, ajattoman ulottuma
    on toisenlainen voima;
    asteikko on toinen
    alkuvoimainen

    eikä määrällä ole rajoja
    eikä muodollakaan
    tämä voima kaikkeen vaikuttaa.

    Ja sillä voimalla voi ihmistä ja asioita koskettaa.
    Myös muu luomakunta apuansa siitä saa.

    Se parantaa, mutta omalla tavallansa
    ei käskemällä, vaan auttamalla
    kuin valuttamalla sitä
    ja se etsii tiensä ain oikeaan
    vaik salaiseen sopukkaan, joss’ vaivan alku ja juuri on
    - oireen hoito on tarpeeton

    vaikka silläkin elon herkällä tiellä
    ain paikkansa on."

      #

     

     

    13.02.2017

    Kaikki on nyt ja tässä

    Kapteenilla on vielä kysyttävää
    haluaa tarkentaa energian syvyyttä.

    Hän kysyy nyt uudelta ystävältä:

    -”Yksi kysymys, ystävä hyvä:
    Onko hoito riittävä
    kuinka syvä?

    -”Syvyyttä vaikea mitata;
    elon matkaa kaukaista
       tai huomista
    eilistä
       tai edellisestä elämästä
    suvun, vanhempien, teiltä
    tai vaik elon tarkoituksen ihmeistä.

    Ei puhuta syvyydestä, vaan matkasta
      tarkoituksesta, seurauksesta
        ja toivotusta tuloksesta
          saavutuksesta
    kaukaisesta kosketuksesta aikaan, ja ajan taa
    sinne kauas, tai vaik lähelle
    voi energia koskettaa

    sillä, energialla ei ole aikaa
    se vain on
    ja sitä on kaikkialla
    ja se on aina yhteydessä toisiinsa
    - sama energia.

    Energiassa kuljetaan ajassa
    ja ajan takaisessa ulottumassa
    ja aika on sama - ajaton
    ja silloin kaikki samaan aikaan läsnä on.

    Onko se syvyyttä
    vai onko se näkyvyyttä
    kun kaikki on tässä
    samassa hetkessä näkyvässä
    ei ajallisen näkymässä
    vaan, ajattoman ulottumassa.

    Näin nähtynä, Kapteeni hyvä,
      kaikki on näkymässä
        tässä hetkessä
          ajattoman ulottumassa
    nyt ja tässä.

    Ja jos olet energiaa välittämässä
    kaikki tapahtuu juuri siinä hetkessä
      olet vastaanottamassa
      olet lähettämässä
    ja kohteessa ... on kaikki tieto paikalla;
    mennyt, oleva, ja tuleva.

    Energia on kuin unelma
    jolla on valtavia voimia ja ulottumia
    ajassa ja aikain takana
    ongelmiin, kohteisiin, vaikuttamassa.

    Kannattaa vain luottaa ja uskoa
    - nyt puhutaan suuria
    eikä koskaan aiheuteta vahinkoja
    sillä energia on viisas

    jos on viisas myös ihminen
    sen sisäinen, mi on alkuvoimainen
    ja tietää itse, mi apu tarpeen on
    - ajallinen on voimaton
    mutta, sen matkassa on ajaton
    vaan, silläkin rajansa on.

    Ei ihminen ole rajaton
    vaan, niin kauan kuin hänessä henki on
    hänellä myös rajat on.

    Hengetön on taas rajaton.

    Ja rajallisen saama apu on arvaamaton
    sillä, kuka tietää voisi
    missä sen kohde milloinkin on;
      missä ajassa
        missä ulottumassa
          missä ajallisessa
            missä ajallisen osassa
    - vaiko peräti viereisen, tai menneen ulottumassa.

    Energia … on uskomaton.”

      #

     

     

    13.02.2017

    Lähin ystävä

    (Hyvä ystävä kysyi hautauksesta ja poltosta.)

    -"Kerro, sinä viisas Ääni. Kerro tuosta", pyysi Kapteeni tietoa.
     

    )))
          -”Sinä kysyt kuolemasta
      elämän portista
        tulevasta
          lähtevästä
    hengen kulkureitistä.

    Puhutaan syntymästä
    tulosta tänne, ajalliselle
    muodon saamiselle näkyvälle.

    Puhutaan kuolemasta
      lähdöstä täältä
        ajalliselta
          ajallisen jättämisestä
    paluusta takaisin mist’ tultiin kerran
    - elo kesti pitkään
    tai vain hetken verran.

    Kuollessa
    et muotoa mukanasi vie
    samoin kuin et muotoasi tänne tullessa tuo.

    Saat sen täällä vasta
    ja kaikki on muuttuvaista;
    pienestä parkuvasta
    nuoruuden, aikuisuuden kautta
    vähin erin lahoavaista.

    Kaikki vain ajallista.
    Henki ... on ajatonta.

    Ajatellaan,
    onko väliä sen
    millä täällä eloani taistelen.

    On.

    Sillä, kaikki palvelee kaikkea
    muoto, kunto, tarkoitusta.

    Kuin annettu on sulle matkalle se
    ajallinen väline
    toimia ja toteuttaa
    tarkoitusta ja matkaa.

    Ei mikään ole sattumaa;
      ei varvas pieni kippurainen
        ei harva hius hapsuvainen
          ei tieto, taito, taitavainen
    ei ees matka helppo, tai raskaanlainen.

    Olet tarkoituksen matkalainen.

    Ja ilman sitä
    matkasi välinettä
    ei olisi tarkoitusta tehtävänä.

    Ja nyt, vasta
    on se kysymys tärkeä: Mitä teen tälle
    ja mitä teen tällä elämällä

    ja mitä teen sille
    matkani ystävälle
    lähimmälle
    jonka kanssa ja kautta
    toteutui tämä elämän laukka
    ja kaikki taito sen
    jolla tään elon matkailen
    - jokapäiväisen?

    Se oli arvokas, kun sen sain.
    Se on ollut arvokas joka hetki matkallain
    sillä, ilman sitä ei olisi sinua
    ajallista olentoa.

    Se on sinun ajallinen muotosi ja matkasi ehto
    alussa sitä kiikutti kehto
    lopussa odottaa tuonen lehto.

    Ja se väli ...
    on tarkoitus ja matka
    - arvokasta.

    Vaan, ei vieläkään vastausta
    sille, mi on sinulle rakasta ja arvokasta
    jota ilman
    ei puhuttaisi matkasta.

    Ei edes olisi sinua
    ilman tuota ylläsi olevaa ihoa.

    Mitä minä sitten sille
    ajalliselle ystävälle
    kun tarkoitus on täytetty
    matka tehty, toteutettu?

    Saako se vain mennä
    kuin jokin arvoton roska - tuuleen vain
    kuin ei ois ollut se lain
    … osaksi katoavain?

    Ihminen ei näe kaikkea
    ei näe katoavaisuutta
    ei tunne elon, kulun, kokonaisuutta
    sen salaisuutta.

    Silmin hän katsoo vain
    ja niillä ajallisen totuuden itsellensä sai.

    Mutta, puhutaan ajattomuudesta
    ikuisuudesta
    matkasta ennen ja matkasta jälkeen
    ja nuo sitoo yhteen se
    mist’ ei enää jää jälkee.
     

    Mutta, aina jotain jää
    ihminen kaipaa ystävää
    … ja vietetään ystävänpäivää.

    Sinun omaasi päivää
    sisäisesi ja sinun.
    Tämä päivä on meidän - minun.
     

    Malta vielä hetki.

    Mitä teet sinä ystävälle?
    Poltatko poroksi
    muodon katoavaksi
    tuhkaksi tuuleen, mereen, tai minne lie.

    Minne käy sun ystäväsi tie?

    Vai, annatko arvon, arvokkuuden
    säilyttää kokonaisuuden
    sen kaiken, mi käsinäsi, jalkoinasi
    silminäsi, korvinasi
    oli koko elosi matkan.

    Säilytätkö sen kuin arvokkaan.

    Minä puhun nyt sinulle
    - sisäiselle
    jonka vuoro on antaa arvo ulkoiselle
    elosi jokapäiväiselle kumppanille.

    Annatko arvon jokaiselle solulle
    kynnelle, hiukselle
    jokaiselle hetkelle yhteiselle
    eletylle matkalle
    - elämälle
    - menneelle.

    Katso, sinä ulkoinen
      et näe kaikkea
        et ymmärrä kokonaisuutta
          et näe näkymätöntä
            et tunne tuntematonta
              et ymmärrä ees ajallista
    … miten sitten ajatonta.

    Ja kehosi oli side välissä ajattoman … ja ajattoman.
    Ja se on sitä aina
    vaik tehtävä, matka, ois valmiina.

    Se on edelleen, aina, se kohta
    jossa ajaton ajallisen kautta kohtaa ajatonta.

    Se on kuin sinun porttisi, huoneesi
      ovesi tulla
        ja ovesi lähteä.
    Eikä kaikki ole näkyväistä.

    Suurin osa elämää on näkymätöntä
    eikä ihminen ajallinen sitä ymmärrä.

    Jotain oli;
    huoneesi merkki - se on säilyvä
    se on yhdistävä ajattoman ja ajallisen
    tietoisen ja tiedottoman
    katoavaisen ja katoamattoman.

    Sinä … olit täällä."

    Näin vastasi Ääni Kapteenille
    antoi viisauden suurelle kysymykselle:
    Mitä teen minä ystävälle?

      #

     

     

    23.02.2017

    Ääni huomasi, että edellinen kaipasi vielä tarkennusta.

    Kuka selittäisi vastauksen

    )))
          -”Jäikö vastaus kuin vastausta vaille?

    Ei jäänyt. Pitää vain paneutua, sillä katso
    keholla on paikka tärkeä täss’ elon juoksussa
    kokonaisuudessa
    kuin yhteydessä eri vaiheiden ketjussa.

    Kuka selittäisi muodon, mi oli ennen kehoa.
    Kuka selittäisi muodon jälkeen sen.
    Kuka selittäisi sen kokonaisuuden
    millä täällä ajassa nuo kaksi yhdistelen.
    Nehän ovat yhtä ja samaa
    elon ketjua ja rataa.
    Ja tuo välivaihe täällä kantaa merkittävää osaa.

    Vaik tää elo näyttäisi miltä
    on se kuitenkin tärkeä silta - nyt, ja aina
    tällä kokonaisuuden matkalla.

    Eikä se matka ole vain tämä ajallinen
    vaan siis, koko iäinen.

    Eikä tää ajallinen ihminen
    ole mitenkään siitä irrallinen
    vaan, se on aina se lenkki
    silta menneitten ja tulevien.

    Ja eikö se silta ollut sinulle rakas
    jos vaikka elo oisikin ollut raskas.

    Mutta, mitä näkee ihminen menneestänsä
    mitä tulevasta
    mitä oikeasti olevasta
    - vain kuoren, jolla eläen
    johon keskittyen.

    Mutta, kuoren sisällä on tehtävä
    jolla on aina merkitystä
    - ymmärtää sitä sitten ihminen, tai ihminen itse laisinkaan.
    Jollakin se näkyy selvästi
    toisella kuin ei ollenkaan.

    Mutta, ei se poista sitä
    sisäisen merkitystä ja tehtävää
    jota hän kehollaan edistää.
    Joku ei koskaan sitä huomaa
    toinen vast vanhemmiten tajuaa.
    On niitäkin, jotka ymmärtävät sen jo tullessaan.

    Ja huomaa: Se merkitys ja tehtävä
    ei ois mahdollista toteuttaa
    ilman ajallisen näkyvää osaa.

    Sillä toteutettiin jotain tärkeätä ajallisen osuutta
    jonka arvoa ei ihminen itse saata tajuta.
    Ehkä jälkeenpäin vasta
    kun ollaan ajasta vapaana,

    Mutta, on rakkautta, jost’ ei yleensä puhuta;
    itsen rakkautta omaa kehoa kohtaan
    ajallista ”ajoneuvoa”, kotia, asuntoa
    josta kaikki oli mahdollista.

    Ja jonka kautta
    oli monenlaista elon ohjausta;
    kunto, kivut, sairaudet
    kaikki elon kokemukset, jotka kuljettivat kohti sitä
    elon merkitystä.

    Kuinka monesti vast’ elon kovien kautta
    avautuu elon todellista tarkoitusta
    ja löytyy se
    mit’ varten tultiin tälle oudolle matkalle.
    - Tarkalle suunnitelmalle.

    Onko jo riittävästi korotettu kehoa
    ja sen merkitystä ja osuutta
    joka on siis tärkeä osa kokonaisuutta;
       on jotain…
       sitten on välissä ihminen…
       ja taas on jotain.

    Eikä ihminen oikeasti näe
    noiden minkään muotoa ja osuutta
    eikä kehityksen viel’ salaista tarkoitusta.

    Ja taas, kuin vihdoin…
    ollaan tuon kysymyksen äärellä:
    Miten kohdella tuota ajallista kaunista olemusta
    - ei ihmissilmin katsottua, vaan ikuista
    joka elää, vaik’ ois kuollutkin.

    Ja joka viel’ kuoltuaankin
    on se sama asunto
    jossa ”Itse” matkusti
    ja tehtäväänsä toteutti
    - vain muoto muuttui
    kun tehtävä loppui.

    Vaan, ei kadonnut se
    mi nyt liikkumattomana jäi jäljelle
    kun ”Itse” siirtyi asunnostaan pois
    miten hän asunnostaan kiitollisempi olla vois.

    Älä katso, tunne, ihmisen lailla
    vaan, näe tilanne ajattomasta
    ja merkityksen kannalta.

    Sieltä katsottuna kaikki oli kaunista.

    Ja siis, mitä teet tuolle kauniille
    tarkoituksen välikappaleelle
    jota ilman ei olisi ollut sitä toteutunutta.

    Ja vielä,
    mistä tiedät, miten se elää
    vaik’ oisikin liikkumattomana ja pian lahoavana.

    Miten säilyy, miten muuttaa se muotoa
    miten viel’ rakentaa kokonaisuutta
    minkälaista elää se ulottuvuutta
    jota ihminen ei näe eikä ymmärrä.

    Väärä kohtelu voi olla vaik’ minkälaista vääryyttä
    ja elon ketjun vahingollista kohtelua
    - vaikka elon tärkeän linkin, sillan,
    tarkoituksen kadotusta.

    Ja tuhoutuu tuo hyvä mi hyvää teki ja palveli
    tärkeää osaansa toteutti ja kärsi
    jotta ois ollut mahdollista se
    mikä oli tavoite kehitykselle.

    Ja, mikä on se ”tavoite kehitykselle”?

    Jaa’as, astutaan jo suurelle salaisuudelle.

      #

     

     

    27.02.2017

    Etäisistä avuista

    Vaikea uskoa tapahtumaa

    )))
          -"On vaikea uskoa tapahtumaa
    joka on kuin toista ulottumaa;
    ei silmin nähtävää
    vaik kehon tuntemaa, havaittavaa.

    Pitäisi aina olla kuin jokin väline;
      pilleri
        rasva
          käsien kosketus
            kääntö, vääntö
    ett’ ois konkreettinen se hoito
    joka ois helpompi uskoa.

    Ja usko siinä monesti onkin
    juuri se apu ajallinen
    parantuminen, muutos
    helpotus vaivaan
    - ei uskota oman kehon voimaan
    vaik se juuri on se
    joka vei toipumiselle.

    Vaan, nyt
    jos annetaan apu kuin ajaton
      silmille näkymätön
        korville kuulumaton
          suussa, iholla lähes tuntumaton
    on hoito kuin uskomaton
    vaik seuraus, helpotus, edessä tunteena on.

    Tämä on se kynnys
    vaik tahto parantumiseen on
    mut’ jos koskematon, kuin mahdoton
    - energian voima on suunnaton.

    Siitähän tässä kyse on
    - energiasta, joka kehoa hoitaa
    sen omaa järjestelmää vahvistaa
    ja sitä kautta ihminen itse itseänsä parantaa.

    Ja se energia on aina värähtelyä
    sen monenlaista taajuutta, korkeaa tai matalaa
    miten ihminen sen itseensä sovittaa;
      nostaa tai alentaa
        vahvistaa tai vapauttaa.

    Liian korkea värähtely on kuin viulun kieli - kireä.
    Liian matala on löysä, värähtämätön.

    Mut’ basso on jo rentoa
    ja ylemmät on päälle sen
    monenlaisen kauneuden.

    Mutta siis, liian kireä
    ei enää värähdä
    … se sanoo vain: Ping!
    ja väre on poissa
    elimistö kulkee tiloissa joissa värähtely on poissa
    ja solut ei elä… ollaan ylikireä
    keho ei voi toimia.

    Katso värien värähtely, niiden taajuus
    niillä rajat
    ja rajojen takana on toinen ulottuma
    mut’ ajassa ajallinen on terveellinen
    ja värit kertovat sen
    ihmiskehon terveyden.

    Samoin äänellä
    on väreensä rajat:
    matala on pelottava
    korkea on hajottava
    - ajallisella rajansa.

    Näin toimitaan kehossa.

    Mutta, jos toimitaan ulottumassa yllä kehon
    ei väreissä ihmisen näkyvän
    - ei väreissä, eikä väreissä
    silloin ollaan ylemmissä, unissa, unelmissa
    muistoissa
    muissa maissa, ajoissa
    ja kosketus on kaukaista
    silmäin, tuntoin, takaista.
    Ja se on jo ihan toinen maailma.

    Mut’, energia, väre, on kaukaista
    vaik onkin se tässä
    läsnä ihmiselämässä
    sitä vain ei tunne, ei nää
    mutta sekin on osa elämää.

    Silloin ei puhuta kehon parantamisesta
    vaan, kaukaisen kosketuksesta
    kaiken takaisten, menneitten, tulevien
    unelmien, unien.

    Mut’ silti
    ollaan samaa ihmistä
    mutta sen ylempää olemusta;
      ajatusta
        kokemusta
          muistoa
            oman elon takaista, kaukaista.

    Sekin vaatii kosketusta
    kun etsitään parannusta
    sillä, monen vaivan takana
    on juuri tuota kaukaista
    joka vaatii myös kosketusta.

    Ja väre, värähtely, mi on ylintä
    koskettaa ihmisen sisintä
    syvintä salaista
    tuntematonta, unohdusta.

    Ja ylimmän väreet yltävät sinne
    minne näkyväinen ei nää
    - salattua elämää

    ja hoitamalla, koskettamalla sinne
    se ”kaikuu” ajallisille
    vaikuttaa salaisille… ja apu alkaa sieltä
    kuin tuntemattomien tieltä

    ja kaivaa tiensä ajallisille asti
    arkisille tunteille, tavoille
    elämän oudoille vaivoille
    syvien syiden seurauksille, joille ei kuin löydy selitystä
    salaisille vaivoille
    - pillereille.

    Tämä on suuri prosessi, tämä parantaminen
    ellei ole vain loukkaantuminen, jokin vahinko
    - vaik’ monesti niidenkin takana
    on jokin kaukainen
    tarve salainen.

    Tuosta vielä opittava;
    ylemmistä, ylimmistä … "

      #

     

     

    02.03.2017

    Ihmisen ulottuvuuksista

    )))
          -”Kysymyksiä paljon ulottuvuudesta
    ihmisen omasta
    ympärillä olevasta kuin salaisesta
    vaik aina se on ollut siinä
    kulkenut vierellä kauniina
    osana ihmisen kokonaisuutta.

    Kuin siinä ois hän itse vasta
      todellista
      ikuista
    vaik siinäkin osa on ajallista
    ja osa ikuista.

    Ikuisen osa on kaunista
    kuin alkuperäistä
    mut’ ajallinen
    on elon osallinen
    kantaen suuren osan kaikesta
    ihmisen kokonaisuudesta
    ja siihen osaan on tallennettuna matkan tarkoitusta
    jonka tulisi toteutua ajallisella matkalla.

    Ja tämä ajallisen osan näkyvä on se
    jolla se tehtävä tulisi tehdä
    ja saattaa tehdyksi se elon tarkoitus ja osa
    … joka on siis osa kokonaisuutta.

    Ja nyt,
    jos on herkkä vaurioille tää näkyväisen osa
      sairauksille ja vaivoille
        ajallisen monille teoille ja kotkotuksille
    niin yhtä lailla myös tuo näkymätön osa ajallista
      on herkkä vaurioille
        ajallisille ongelmille
          kuin tarkoituksen jarruille
            toteutuksen ongelmille.

    Ja ajallisen osa näkyvä vaatii vahvistusta, hoitoa
    samoin vaatii myös tää ympärillä oleva aura
    jossa suuri osa tietoa on tallennettuna
    ja ihminen näkyvä itse on vain kuin kuori
    jolla kulkea ja toteuttaa elon tarkoitusta.

    Kuori ei ole se tarkoitus, vaan se
    mi kirjattu on ympärille
    joka kulkee aina mukana
    ja joka on sitä todellista.

    Ja näin,
    jos on vammoja ihmisen ulkoisen
    näkyväisen osasen
    on ne myös vammoja kokonaisuuden
    … joskus kokonaisuutta ohjaten
    tarkoitusta auttaen
    ja niillä on tärkeä tehtävä.

    Joskus ne ongelmat ovat vain kuin sattuman satoa
    kuin kompastusta
    vaikka silloinkin, niiden kautta
    kokonaisuus saa huomiota.

    Vaan, kuinka monesti tuo ulkoisen, näkyvän ongelma
    saakin alkunsa tuosta ympärillä olevasta osasta
      ja sen vahingosta
        huonosta kohtelusta
          sen aiheuttamasta jarrusta elon tarkoitukselle.

    Silloin tulisi aina kuunnella kokonaisuutta
    sillä, se hiljainen osa kuin sisäinen
    sen puhetta ja toiveita lausuu ulkoinen
    ja tulisi nähdä ja kuulla
    mikä oikeasti on kaiken takana, jos on sairautta ja vaivoja
    elon ongelmia
    eikä vain kohdistaa hoitoja ”laulajaan”
    joka esiin tuo tarpeitaan.

    Ihminen on monimutkainen
    mutta kuitenkin samalla kuin yksinkertainen.

    Jos tarkoitus, tehtävä, toteutuu ja etenee
    silloin se elämää palvelee.
    Jos se ei etene
    elämä ei rakennu merkitykselle.

    Ja nyt, taas kuin vasta,
    katsotaan mikä oikeasti on sairautta
    mikä ohjausta
    tarkoitusta

    ja mitä oikeasti tulisi parantaa
    ja minkä parantua;
    auttaako se elon tarkoitusta
    vai, viekö se vain kauemmas pois siitä
    mitä oikeasti tehtävä ihmisen ois.

    Tietysti kivuton, terve, ois ihana
    ja monesti onkin
    ja aikansa elo kuin kaunista

    vaan, kauniimpaa aina on se
    kun ihminen toteuttaa tarkoitusta
    jos se vaik vaatisikin ulkoisen osan ohjausta
    vaik vauriota tai taakkaa
    joka helpottaa tarkoituksen toteutuksen taakkaa.

    Mitä siis parantaa, jos kantaa toisen taakkaa;
    parantaako ulkoista
    vai parantaako tarkoitusta, sisäisen olemusta
    joka aina … on se ensin
    sitten vasta keho, tuo ulkoinen
    joka on kuin tuon sisäisen orja, apulainen.

    Jos ulkoinen on toteutuksen jarruna
    on sen parantaminen kaunista.

    Mutta, jos ulkoisen parannus
    on tehtävän yhä kauemmas karkotus
    onko silloin hyväksi se
    jos ihmistä viedään vain ajalliselle
    ja elon merkitys jää
    - elon tulos kuin tyhjää.


    Voiko kaikkea tarkastella näin?

    Oisko rakkautta toimia kuin toisin päin;
    poistaa kipu, sairaus
    ett’ ois ihmiselle helpotus
    sais elää, olla, ja toteuttaa
    vain ajallisen unelmaa.

    Riippuu unelmasta;
    onko se kaukaista
    vaiko vain ajallista, vaik kuinka kaunista.

    Siinä parantamisen vaikeutta
    jos juuri se sairaus, ongelma
    viekin eteenpäin sitä todellista elämän kauneutta
    ja tarkoituksen rakkautta
    mikä itse kullakin elollaan aina on
    … on käskynä, näkynä kohtalon.

    Ja kuka tietää
    mikä elon kokonaisuuden tarkoitus on.

    Vaikeuttaako tämä parannusta
    ihmiselle annettavan helpotusta… kyllä
    sillä, pitäisi aina katsoa tulosta
    onko se oikeasti kaunista
    ja viekö se eteenpäin elon tarkoitusta

    vai, viekö se parantuminen vain kohti sitä
    mist’ juuri tultiin tähän
    miks’ juuri elämästä nautitaan niin vähän.

    Tätä ei parantaja aina voi tietää.
    Siksi on kuitenkin kaunista palvella
    ja toivoa, ett’ apu annettu auttavainen
    ois kohteelle ohjaavainen
    ja veisi häntä kohti sitä
    mitä varten on tultu tänne
    elon tarkoitukselle.

    Ja siksi, ... nyt siis taas vasta,
    parantaminen sisältä on kaunista
    ja sen kautta vasta
    voi odottaa todellista parantumista
    niin näkyvälle, kuin myös näkymättömälle
    ihmisen kokonaisuudelle
    ja sen kautta elon tarkoitukselle
    todelliselle onnelle ja rakkaudelle
    - jota se merkityksen toteutus aina on.

    Ihminen voi olla niin ihana ja aivan uskomaton
    … niin hyvässä, kuin pahassa
    mutta, pahakin voi olla hyvässä
    vaik ei vielä näkyvässä.
    - Tulevassa."

      #
     

     

    08.03.2017

    Kaukaisia salattuja

    (Tv-ohjelma alzheimerin hoidosta.
    Sitä hetken katselin, kuuntelin,
    ihmettelin, kun koko suku samaa sairastaa
    alkaen 400 vuoden takaa.
    Sen hoitoa mietin, mielessäni kyselin
    suunnittelin …)


    )))
          -”Suuria mietit, oi Kapteeni
    vastauksia etsit ja kyselet
    kuuntelet mitä ihmiset keksineet on
    arvailleet, ihmetelleet…
    sitten pistos tai pilleri
    jokin apu toivosta
    elosta paremmasta
    palautuvasta.

    Puhutaan oireista, vaivasta
    vaik kuinka kaukaa kantautuvasta
    sukupolvien takaisesta
    tai itse itselleen aiheutetuista
    … molemmat on mahdollisia
    kuin syitä salatuita.

    Itse aiheutettua voi helpottaa, parantaa
    elinmuutosten kautta aiheuttajaa;
    ehkä vain vähän vaivaa ja tietoa
    lujaa luontoa
    tottumusten muutosta.

    Mut’ menneitten peruina tulevista
    kuin suvuissa kulkevista vaivoista, oireista
    ei enää elontapojen muutoksilla
    ei pistoksilla, pillereillä
    - pientä helpotusta ainoastaan
      kadotusta ajasta, hetkestä
        turruttamista vaivasta ja elon retkestä;
    kivun poistoa
      masennuksen
        mielen vaivan
          elon rangan
    ennenaikaisen kuolon
    kaiken unohduksen.

    Ja etsitään syytä.

    Voi ihmistä niin monimutkaista
    kaiken tutkivaista
    kaiken kerääväistä
    tietoinsa kartuttavaista mielensä uumeniin
    salaisiin ulottumiin.

    Ja kuka ikinä vois tutkia sen
    mitä sinne syviin elänyt piilottaen;
      mitä kokemuksia
        mitä tunteita
          pelkoja, kauhuja
    rakkauksia, menetyksiä
      surmia, murhia
        outoja, loitsuja, taikoja
          menneitten suuria voimia
    antanut, lähettänyt
    saanut itseensä vastaanottaa.

    Mitä tuskia kärsinyt
    mitä kironnut.

    Mitä vaivoja toisille aiheuttanut
    missä auttanut
    missä ollut osallinen.

    Mitä kieltänyt
    mitä kannustanut
    mitä toivonut toiselle, hyvää tai pahaa.

    Miten loukannut
    tullut loukatuksi, petetyksi
    miten satutettu
    itse satuttanut.

    Miten tullut vihan kohteeksi
    miten itse vihannut
    onko antanut anteeksi
    tai jättikö lie anteeksi antamatta.

    Mitä kaikkea unohti
    mitä eli unohtamatta.

    Mitä kantoi taakkaa alleen sortuen
    mitä taakkaa toiselle, vierellä nauraen.

    Mihin turvasi
      mihin uskoi
        mitä rukoili.

    Mitä kaikkea kielsi
    mitä vainosi.

    Mitä kaikkea elossaan keräsi
    muistiinsa tallensi
    mitä unohti
    mitä oli unohtamatta.

    Nuo kaikki … on jossain tallessa
    omat, ja menneitten polvien
    sukujen.

    Ja sinä olet nyt tässä!

    Katso taaksesi, näetkö?

    Et näe, ... toisten elojen ilot ja surut
    avut ja julmuudet
    taakat, pettymykset
    kaikki elon ihmeelliset, mihin vain ihminen pystyy
    hyvää ja pahaan.

    Onneksi et näe.

    Vaan, kuitenkin
    olet tuon kaiken ketjun päässä
    nyt sen viimeisenä kohdallasi
    - ja kaikkea on taustalla
    lähellä, omassa elossasi
    ja kaukana sukupolvien
    ja polvien polvien takana
    kaukana … kaukana.

    Ja synnytkö sinä jotenkin puhtaana
    kuin uutena juuri valmistettuna.
    Osittain kyllä
    vaan sisälläsi kulkee siemenissä, soluissa
    ylemmissä ulottumissa
    kuin maailmankaikkeuden muistissa
    ne merkit, kulut, elot menneitten
    sukujen, polvien
    - etkä itse niille mitään voi.

    Elämän mysteeri tuon kaiken
    matkallesi valmiina toi.

    Ja nyt, siis vasta,
    voimme puhua hoidosta, parantamisesta
    syistä ja seurauksista
    oudoista oireista ja niiden takaisista
    vaivojen todellisista aiheuttajista.

    Ja miten sinne
    syille kaukaisille
    oireiden alkujuurille
    teoille, kokemuksille.
    … syyllisille.
    Ja miten apu nyt ajallisille
    kuin syyttömille.

    Ja miten jälkeemme tuleville
    sillä, olemmehan mekin eloamme eläneet
    monenlaista tehneet ja moneen vaikuttaneet
    eväitä taas tuleville keränneet.

    Oi tutkimatonta elämää!

    Vaan, miten siis apu auttavainen oudoille vaivoille
    ehkä jo kauan sitten aiheutetuille, rakennetuille.
    Jokin piikki vaiko pilleri
    sinne sukupolvien takaisille.
    Jokin terapia tuntemattomille, unohdetuille
    tietämättömille teille.

    Ei jää kuin yksi ainoa vain
    yksi tapa ylitse ajallisten voimain… "

    -

    09.03.2017

    (Kapteenin kajuutan nurkasta kuuluu pientä rapinaa
    kun runoilija kiiruusti muistiin kirjaa
    tätä mertenmatkan tarinaa…)

    )))
         
    -”Niin, Kapteeni hyvä,
    Ääni jatkaa…
    vain yksi tapa
    ja se täällä merillä mahdollista
    täällä aikojen ja tilojen rajalla
    joss’ on yhtä aikaa läsnä monia ulottumia
    … vain täällä voi nähdä menneitä ja tulevia
    koskettaa kaukaisia ja tulevien unelmia.

    Olemme kuin kaukana vaik koko ajan tässä
    tässä hetkessä elämässä
    sen ajallisen ja ajattoman äärellä
    kuin näkymässä eteen ja taa
    ja juuri tää hetki aina
    tuota näkymää rajaa.

    Ja oikeasti, katsohan tuota kuvaa
    ei ole sellaista aikaa
    joka ois vain ”tämä hetki”
    on vain kuin viiva
    jonka vasemmalla puolella on mennyt aika
    ja sen oikealla puolella on tuleva
    viel elon edessä oleva
    ja se viiva
    on koko ajan kulkeva kohti tulevia
    ja vasemmalla kasvaa
    mennyt historia.

       ___mennyt______I______tuleva______
                            tämä hetki

    Miksi tämä on tärkeä kuvata
    jotta ihminen vois havaita
    että ei ole mitään pysyviä aikoja
    paikallaan polkevia
    vaan, koko ajan piirtyy historia;
    jokainen sana
      teko
        ajatuskin
    se saman tien piirtyi sinne
    menneitten kuville

    tallentui kuin filmille
    mihin aina voi palata ja katsoa
    mitä milloinkin oli tapahtuva;
       mitä juuri ennen sitä
       ja mitä jälkeen sen
       jonkin teon, tapahtuman, ajatuksen.

    Näin voimme aina palata
    ajan taakse miss’ on se merkittävä tapahtuma
    jolla on vaikutuksia tulevalle
    ja filmillä kuvatulle
    tai viel sille edessä olevalle
    puhtaalle taululle
    jota piirrämme koko ajan.

    Näin vois’ ajatella
    ett’ astelemme kuin puhtaan valkealla
    … vaan, näin ei kuitenkaan ole
    sillä tulevan puolella, tuolla oikealla
    on jo paljon valmiina menneen heijastumia;
       sen vaikutukset sinne
            joita on kuin mahdoton katkoa
       ja tulevien päätökset, ratkaisut
            jotka ovat menneitten jatkoa.

    Menneillä siis aina vaikutuksia
    joita on vaikea hallita.

    - Elämän kulkua.

    Maalaamme jälleen kuin taulua
    elon koko kuvaa
    jotta, voisimme nähdä
    elon rakentuvaa totuutta
    tätä hetkeä
    sen ohutta viivaa, kuin ”miksi”
    ja siitä edelleen tulevaa, ”siksi”.

    Ja jälleen, siis vasta…
    jos puhutaan parantamisesta
    ihmisen vaivoista, sairauksista
    ja olemme tässä hetken viivalla
    … kaikki mennyt on vasemmalla takana
    ja tuleva oikealla

    ja se vaiva on juuri nyt tässä viivalla
    ja kosketus, apu, vaikutus
    tapahtuu juuri tässä
    kuin tuon ohuen viivan päällä;
       on mennyttä, elettyä
       aiheutettua, kärsittyä
       ja edessä elon jatko
       joka hetki paikkaa vaihtava.

    Ja nyt onkin se kysymys suuri:
       Voiko tällä hetkellä
            olla tuleviin vaikutusta?
       Voimmeko koskettaa ajan kulkua
            sen kuin ennakoitavaa suuntaa
            menneestä kohti tulevaa?

    Ja onko meille siihen valtaa ja voimaa?
    Onko lupaa?

    Vai, oisko ihminen aina menneittensä vanki
    vailla mahdollisuutta muuttaa
    tulevansa suuntaa ja kuvaa.

    Voiko mennyttä parantaa
    sillä, siitähän juuri tässä on kyse
    menneen kulun muuttamisesta tässä ja nyt
    ett’ aikaisempi elon kulku ois kuin taikaiskulla päättynyt
    kulku muuttunut
    maailman kuva ja suunta muuttunut
    yhden ihmisen osalta
    tai vaik tuhansien tulevien.

     

    Entä menneitten?
    on nyt se uusi suuri kysymys.
    Miten niille, menneille
    menneitten elämille
    teoille, vaivoille, tottumuksille

    miten niille ja niiden merkityksille
    nyt viivalla oleville tuhansille
    tai vaik sadoille tuhansille
    yhden menneen hetken tapahtuman kautta
    jolla on vaikutusta aina tälle viivalle saakka
    vaik tuhannen vuoden takaa
    ja taas edelleen tästä
    vaikka, taas tuhannen vuotta.

    Ja kun nyt tässä
    samalla hetken viivalla
    voi olla vaik tuhansia vaivoja
    joilla on heijastumia satojen vuosien takaisista tapahtumista
    tai vaik yhdestä ainoasta
    joka jäänyt kulkemaan sukuhaarassa
    kuin päivien päähän asti.

    Ja kukin yksi kerrallaan
    kärsii vanhaa tapahtumaa
    jotain salaista vaivaa
    jonka alkuperäistä syytä
    on mahdoton enää esille kaivaa.

    Se teko, tapahtuma
    vain edelleen voimallisesti viivalla eläviä vaivaa.

    Voiko tässä viivalla auttaa yhtä
    ja häntä vaivasta vapauttaa
    vai, voisiko vapauttaa, koskettaa kaikkia
    joilla on jossain siellä kaukana
    sama aiheuttaja.”
     

    (Kipparin piti tässä välillä vähän huilata. Runoilijankin.)
     

    -”Niin, tässä viivalla
    kuin aina maailman tärkeällä paikalla, tässä ja nyt
    ja etenkin, kun ollaan täällä merellä
    aikain ja ajattomain merellä
    joss’ maailma on avoinna ain menneitten ja tulevain taakse
    - kas, rajaa ei ole
    jossa on mahdollisuutta availla ovia, ajattomuutta.

    Vaan, voi sitä tiedon ja tapahtumien määrää
      voi ihmisten, sukujen määrää
        voi hyvän ja pahan määrää
          syntyvien, eläneiden, kuolleitten
            kaiken elämän salaisuuksien
    uskojen, oppien
      sotien, palveluiden
        pimeyden voimien
          ja aina myös ilojen, rakkauksien
            surujen, kaipauksien
              menetysten, unohdusten…

    Voi kaiken elon matkan ja kehityksen määrää!
    mi tuonut on meidät tänne
    tälle viivalle miss’ tänään juuri olemme.

    Ja kaikki on auki!

    Mutta siis, se suuri kysymys kuin uudelleen:
    Mitä niille
    menneitten teille ja ihmisille
    vaivoille ja vaivojen synnyttämille syille ja seurauksille
    jotka kantautuvat tänne
    täällä nyt eläville - tuleville?

    Onko niihin valta ja voima
    kajota, koskea
    vielä kuin muuttaa täältä kaukaa
    ja maailmaa parantaa, ja ihmisiä sen
    joita nyt viivalla hoitelen?
     

    Maailma muuttuisi, jos sinne koskisi.
    Jos kajoaisi tapahtuneisiin tekoihin
    kuin kuolleita pelastaisi
    vaivoja poistaisi.
    Kuin uudesta aloittaa elon kulku kaikkineen.
    Kitkisi pois tapahtuneita muutoksineen.

    Se on paljon ajateltu
    ja voi, miten kaunis ajatus se olisikin:
    Muuttaa maailma kerralla paremmaksi.
    Korjata kaikki.

    Vaan, paljon jäisi myös tapahtumatta;
       tunteita, suruja kasvattavaisia
          ihmistä opettavaisia, varustavaisia.

    Moni oppi jäis oppimatta
    moni tieto saavuttamatta
    jos vaikeudet kaikki ois kerralla pyyhitty pois.
    Millainen tää muuttunut maailma tänään sitten ois
    jos mennyt historia hyvineen, pahoineen
    ois pyyhitty pois.

    Onko pian koko elämän koulu
    otettu ihmisiltä pois.

    Sillä, tämä maailma
    on ihmisten ja ihmiskunnan kasvun tarina
    jonka kaiken, niin hyvän kuin pahan tuloksena
    on nyt tällainen ympärillä näkyvä maailma
      oppeineen, kokemuksineen
        tietoineen, taitoineen
          ihmisluonteen kehityksineen.

    Mikä on vain yksi ihminen
    vaik ois kuinka ihana tai kamala.

    Mikä on vain yksi ihminen
    ajan kulun rattaissa.

    Tärkeä toki aina paikallansa
    hetken päästä jo katoavana.

    Pitää katsoa kokonaisuutta
    ja sen tarkoituksen kuvaa:
       Miksi kaikki on olemassa
       ja mitä se vielä lupaa.

    Pitäisi piirtää jo tulevaisen kuvaa
    jotta kaikki saisi merkityksensä
    ja tarkoituksen yhdenkin ihmisen
    ja koko maailman kaikkeuden
    ja tään suuren matkan jostakin ain jonnekin
    alun kaukaisen ja kaukaisten tulevien.

    Mutta, se on jo toinen juttu
    sen taulu ja kuva.

    Mutta, siis nyt … parantumisesta
    nykyisistä vaivoista ja menneitten kaiuista
    joihin osallisuutta ei nykyisellä kantajalla ole laisinkaan
    - ellei sitten katsota kokonaisuutta
    jossa kaikki ovat kaikkeuden osasia
    siihen vaikuttavia ja merkityksen toteuttajia
    palapelin tärkeitä palasia ja osasia
    joita ilman ei synny sitä suurta kuvaa
    jonka tulevaisuus aikanaan meille lupaa.

    Jos muutat palasen, miten käy kuvajaisen
    muuttuuko se, vai valmistuuko lain.
    Minäkin osasen kokonaisuuden
    matkalleni mukaan sain.

    No, johan tää pohdinta jo pian saa aikaan sen
    ettei mitään saisi muuttaa
    ettei kuva kaunis särkyisi
    että toteutuisi se
    mikä piirretty on kaukaisille tuleville.


    Vaan, ei se kuitenkaan ole niin
    ihmiset on muovattu muutoksiin
    eikä huomisen jatkumo ole aina niin kuin luulisi
    jos katsoo kulkua menneisiin.

    Ihmisellä on mahdollisuus muuttaa kulkua
      elon kasvua
        tietä ja suuntaa
          rakentaa tulevaa
            etsiä ain sisäistänsä unelmaa
    joka on osa sitä kokonaisuutta
    ja lopullista tarkoitusta.

    Siksi meillä on valta vaikuttaa
    kehittää, rakentaa
    tätä ympärillämme olevaa näkyvää maailmaa
    ajallista ulottumaa
    … ja ajatontakin tavallaan.

    On se ollut koko ajan niin
    ja on jo matkattukin todella kaukaisiin.
    Vaan voi, lähellä vielä se kaikki kasvu on
    ulottuvuus suuntaansa uskomaton.

    Ihminen rakentaa
    raketteja, sotaa
    talouselämän valtaa ja maailmaa
    hoitaa ja parantaa
    tappaa ja tuhoaa
    - se on kaikki … tätä maailmaa.

    Toiset kaataa toisia
    toiset nostaa ja auttaa
    ihmisillä on valtaa ja osattomuutta
    kaikki kaikessa on ihmiskunnan kokonaisuutta.

    Toisille tapahtuu niin paljon
    toisten elämä kuin tyhjää täynnä.

    Toisilla kaikkea ihan ähkyyn saakka
    kuin loputtomasti elon rikkautta.
    Toisella yks viljan, oljen korsi vain.
    Ihminen niin pienestäkin voi olla onnekkain.
    Ja suurten keskellä elo olla voi eloa onnettomain.

    Ja yks hippunen pieni kaiken keskeen
    on tuo mitä kysyit: Voiko auttaa, parantaa
    vaivainsa kantajaa.
    Auttaa eloa onnelliseen
    vahvistaa tarkoituksensa toteutukseen?

    No, totta kai voi!

    Apu annettu ihmisen
    on hyvä teko kauneuden
    ja sitä tapahtuu paljon koko ajan.

    On monenlaista apua auttavaista
    ja senkin kehitys on suurta kaikkineen
    lääkkeine, ravintoineen
    leikkuuveitsineen, kuntoutuksineen.

    Kaikki on arvokasta mikä on ihmistä auttavaista
    eikä väheksyä tulisi yhdenkään osaa
    sillä kukin paikkaansa kantaa.


    Ja nyt vihdoin
    kun tiesin alkuperäisen kysymyksen tarkoituksen:
    Mikä on osa yliluonnollisen parantamisen
    ei tuon ajallisen rikkauden, jota myöskin on paljon.

    On olemassa voima
    kaikkialla vaikuttava
    se energia
    jota on kaikkialla.

    Ja se on väreilyä, kuten kaikki täällä ajassa ja ajan takana
    on väreilyä eri taajuista.

    Se on se, joka parantaa kaikkialla, jos parantamisesta
    ja parantumisesta puhutaan.
    Ilman värähtelyä ja sen energiaa ei tapahtuisi mitään.

    Mutta siis, voiko koskettaa ihmistä
    ja häntä kosketuksella parantaa?

    Voiko apua ulottaa kauemmas ain aikain taa
    jossa vaivain syy viel vainoaa?

    Kaikkea voi
    ja kaikin tavoin ihmistä auttaa ja parantaa
    hoitaa monin tavoin, tekniikoin
    ja viel tulevin uusin unelmin.
    Kaikkea tulee lisää koko ajan.

    Mutta, yhtä hyvin kuin voi parantaa tekniikalla
    yhtä hyvin voi parantaa energialla ja värähtelyn voimalla
    kauas ulottuvalla.
    Kauemmas viel kuin kehittyneillä unelmilla
    tekniikan menetelmillä.

    Mut’ paikkansa kaikilla
    yhdellä yhtä, toisella toista
    ja kullakin ulottumansa, hoidettavansa.

    Ja hetkessä toisin, toisessa toisin
    sillä, kaikki vaikuttaa auttaen
    ihmistä palvellen
    … ellei sitten … tehdä tahallisesti vääryyttä
    sillä sitäkin aina on.
    Ihminen on niin uskomaton, niin hyvässä kuin pahassa
    myös avunannossa - rahassa.
     

    Äiti puhaltaa lapsen sormeen ja kipu hellittää.
    Toinen koskettaa toista, hänet vaivasta vapahtaa.
    Joku jossain vain ajattelee toista;
    hän hyvällä parantaa
    … pahalla sairastuttaa.

    Joku uskoo suuria, kauas ulottuvia kosketuksia
    etsii syitä ja seurauksia, ja siten palvelee.
    Mikä estäisi sen
    kaukaisen kosketuksen, vaik ei mitään näkyisikään
    tuntee vain avun saamisen.

    Kaikki on mahdollista
    eikä rajoittaa kannata luovaa ajatusta
    sillä luovan ajatuksen takana
       hyvän tahdon takana
         huolen tunteen takan
    on auttamisen halu ja rakkaus
    tahto hyvään ja avun antoon.

    Miksi sitä pitäisi rajoittaa
    eikö ennemmin kaikkeen, vaik uuteen, kannustaa
    sillä voima, joka auttaa ja parantaa ... tulee kauempaa."

      #

     

     

    11.03.2017

    Kaukaisten kaiut

    )))
          -"Kannattaa selvittää kaukaisia, läheisiä
    ihmisen ulottumia ain aikain taa
    ja myös ne, mitkä häntä tänään rasittaa.
    Kaikki kaikessa häneen vaikuttaa.

    Näin voi ikään kuin paremmin
    häneen hoitoa kohdistaa.

    Vaikkei sillä olekaan vaikutusta
    hoidon itsensä kannalta
    on se ajatuksena hoidettavassa
    ett’ juuri tuossa asiassa
    on oikeata kohdetta
    ja näin oma osuus kohdistuu
    vaikutus tehostuu siinä esillä olevassa
    vaik todellinen syy ois kuinka kaukana.

    Siis, pientä puhetta
    kuin oireen esille nostoa
    jonka takana avautuu se todellinen maailma
    jonka tuloksena on nyt sairautta ja vaivaa
    … tämä pieni siemen (se kipu)
    sitä alkusyytä esille kaivaa.

    Tää siemen on kuin käänteinen
    josta kasvaa puu
    (sisäinen)
    ja tuo kokonainen puu
    nyt siemeneen heijastuu.

    Sillä, ei yks vaiva ole se vaiva lain
    vaan, takana sen, mistä nyt kipuilen
    on elon kuvio monimutkainen
    … jonka päässä, siis vasta
    on tää kipu
    joka säteilee tietoa arvokasta.

    Se on kuin portti, ikkuna, josta katsoa
    ovi, josta kulkea
    käydä sisälle ja matkata kohti tavoitetta
    sitä alkujuurta, jost’ liikkeelle lähtenyt on vaiva tää
    joka nyt kipupisteestä pilkistää.

    Se alkusyy on suurempi vaiva
    kuin on nyt tää esille tullut siemen
    joka alkusyytä ilmentää.

    Se on kuin sähköisku
    joka hetkessä ”syyllisen” tavoittaa
    sitä koskettaa
    ja sitä parantaa.

    Ja se puu on vaivoja täynnä
    kuin on lehtiä, haaroja, puun rakenteessa
    … sitä samaa puuta
    sitä samaa juurta
    siitä samasta siemenestä
    joka siis nyt on sen kaiken pää
    joka kehosta esiin pilkistää.

    Puu on kuivattava
    sen alkusyy esiin kaivettava
    juuri katkaistava
    koko sen kasvu tuhottava
    jotta ois mahdollista parantua
    sen esillä olevan siemenen poistua
    ja ihminen vois vaivoistaan vapautua - oikeasti
    eikä vain kivun poistoa hetkellisesti
    josta ei oikeasti ole mitään hyötyä.
    Vain hetken apua.
    (Ja puu jatkaa kasvua)

    Ja näitä kipuja
    esiin pilkottavia siemeniä
    portteja, ikkunoita, ovia
    on ihmisessä useita
    säteileviä puita, pensaita
    joita hoidolla kuivata ja poistaa.

    Se vapautus ihmistä parantaa.

      -

    Siis,
    etsi aura
    siinä on kaikki
    ihminen itse itsensä sisällä
    monessa ulottumassa
    eri väreittensä keskellä.
    Ja siinä on kaikki ajallinen näkyvä.

    Mut’ näkymätön ulottuma
    se on vielä kaukana
    ajattoman takana.

    Mut’ ajallinen osa on ajallisessa maailmassa
    ajaton, ylempi, ajattomassa
    … ja ne kaikki ovat kuitenkin yhtä.

    Toinen on kuin virheetön, se ajaton.
    Toinen ei ole viaton
    matkan vaivat yllänsä on.

    Vaivat; kasvut, teot, kokemukset
    aikaan saannon seuraukset
    elon menneet, tulevaisuudet
    … ne kaikki ylläsi on
    ajallisen kohtalon.

    Ja näissä kaikissa
    ajallisen osissa
    on kaikki muistissa
    lähellä ja kaukaisissa.

    Ja kaikki
    on sun ajallisesi elämä
    elosi kirja, viel päättymätön
    … vaik kerran aina se päätöksensä saa
    kun aika kulkijansa kadottaa.

    Mut’ siihen asti
    kirja on auki
    ja kertyy matka ja vaiva
    - elon oppia esiin kaiva
    sillä, sitähän varten täällä ollaan
    elo tarkoitustaan toteuttaa.

    Mutta, matkalla sattuu ja tapahtuu
    - eihän se muuten ois ihmiseloa lain
    ja kukin tehtävänsä matkallensa sai.

    Mutta, maailma kuluttaa, kasvattaa
    vahingoitta rankaa ja mieltä
    … etsi vaivoja jarruttavia sieltä;
    ne ovat kuin kulumia
    kehoa kuluttavia
    ajatusten loukkauksia
    turhia rakennuksia
    tapoja, tottumuksia
    … toiset hyviä, toiset huonoja
    matkan vaivoja, rasitteita.

    Kaikkea, oi mahtuu ihmiseen
    sen näkyvään ja sisäiseen
    auran kokonaisuuteen.

    Ja nyt, siis taas…
    jos halutaan parantaa
    kehoa korjata ja vaivoja helpottaa
    kulumia ja ajatuksia
    tapoja, tottumuksia
    - antaa helpotuksia elon matkalle

    niin, aloitettava kuin ylhäältä
    vaikka kaikki onkin kuin samaa tasoa
    mutta, hienoimmasta alhaiseen
    värähtelyn tasoineen.

    Ja ylläsi, oi ihminen
      on tietosi, viisautesi
        kokemuksesi, muistosi
          kaipauksesi kaikkineen
    iloineen, suruineen
      toiveineen, tahtoineen
        muistiin kirjattuine tapahtumineen

    ja siellä on paljon
    - siellä on kaikki
    mit’ matkallasi kokenut, kantanut oot
    ne vaikuttavat sun iloosi
    tai elosi ahdinkoon

    ja heijastuvat sieltä sun alemmille osille
    näkyville rakenteille
    kehosi ulkoisille, sisäisille osille
    kiristäen, puristaen
    muistuttaen ain jostain menneistä
    elosi hetkistä.

    Ja nyt, jos sinä parannat
    sinä aloitat kuin kaukaa, hienoimmasta
    ain laskeutuen alemmas
    kehon pinnalle ja sisälle
    kipujen seurauksille
    korjaten, koskettaen, muistojen teitä
    syitä ja seurauksia sieltä
    sit’ kehon osalle, sen kiristyksille
    vaivoille
    sisäisten heijastuksille tai vahingoille
    ja kosketat niitä
    ja siitä … alkaa toipuminen vasta
    palautetaan kuin puhdasta lasta
    … vaik mahdotonta se lie
    mutta, tuo on se toipumisen tie

    sillä, kaikella ain rajansa, lakinsa
      matkansa, tavoitteensa
        lupansa, voimansa
          matkansa tahtonsa
    eikä koskaan ylitse sen
    elon todellisen tarkoituksen
    ja toipumisten lupien.

    Mutta, hyvä on tietää, ett’, minne asti
      mikä on tää elon rasti
        mihin kaikkeen on lupa
          mikä kaikki voi toteutua
    ettei tule luvattua turhia
    antaa turhia toivoja

    sillä eloilla on aina tarkoituksia
    joita kivut, vaivat, palvelee
    pitää tiellä, ohjailee
    elon tarkoitukselle.

    Ei tämä saa olla kuin leikki, ”ett’ katsotaas!”
    vaan, toivotaan
    sit’ luotetaan
    sit’ jatketaan elon tarkoitusta.

    Jos parannutaan, autetaan
    kiitollisuutta siitä
    mutta, ihminen on ihminen
    … eihän sille kuin mikään riitä

    mut’ kasvu kaikkineen
    tuo rajat tarpeilleen
    ja silloin tyytyväisyys vähästäkin
    on elon rikkautta ja tahtoa
    rakentaa kokonaisuutta ain omalla osalla
    ja uskoa: se on kaunista
    mitä teet matkalla.

    Eikä katsoa tule sitä vain ihmissilmin
      vaan ylemmin ulottumin
        suurin suunnitelmin
    ja sen toteutuksin.

    Ois opittava näkemään se
    … se tuo rauhan elolle."
     

    Runoilijan huomio:
    Vaikeita ulottumia ja ulottumien takaisia
    aikoja ja ajattomia.
    Mietittäviä käsitteitä.

      #

     

     

    12.03.2017

    Ikävä

    )))
          -"Ikävä on kalvava
    kaipaus kuluttava
    voimia syövä
    lyövä
    - pian vaik’ syöpä.

    Ikävä!

    Sisäinen tunne polttava
    kyyneliä esiin nostava
    ei helpota
    ei vapauta
    muistoista taakka rasittava
    - verisuonia tukkiva
    sydäntä kuluttava
    monenlaisia vaivoja rakentava.

    Olet niin kaukana!

    Sisäinen palo
    muistojen liekki korventava
    kaiken arjesta kadottava
    kaiken kauniin hetkisen
    - se tuo mieleen vain eilisen
    sen yhteisen ilon, onnen, kaipauksen
    ja tapaamisen riemun

    eron, menetyksen
    kaiken luhistumisen
    yksinäisen sydämen
    - kuin murhan sisäisen
    kaiken voiman katoamisen
    menetetyn onnen.

    Ikävä!

    Elimistöä kuluttava
    tappava
    - menetetty unelma.

    Hän on jossain kaukana!

    Oli niin paljon yhteisiä haaveita
    - nyt kadonneita.

    Kuin kuolema!

    Oi, elämä! Auta. Paranna."

      #

     

     

    13.03.2017

    Katkeruus

    )))
          -"Katkeruus
    on kalvava myrkky
    ei anna rauhaa
    ja puheessakin ain pauhaa
    se syö mieltä
    kuluttaa sieltä miss’ ihmisen sisin on
    vaikutus itseen on uskomaton.

    Katkeruus
    on vihaa
    ja jatkuva stressi
    sielun sisäinen stressi
    jota ei heti huomaa
    mut’ verenpainetta se nostaa
    ja se viha syö
    se sisäistä ihmistä kuin ylen aikaa lyö.

    Ja vaivoja
    on mahdoton paeta
    sillä levoton mieli
    ankara vihainen kieli
    poistaa ihmisestä ilon
    pitää yllä kuin jatkuvan surun

    ja kehon kepeys, levollisuus, on poissa
    kahlaa kuin menneitten syvissä joissa
    joiss’ kivut ja säryt vaanivat
    sairaudet vain odottavat päällensä tarraamista
    elämän ilon kadottamista.

    Ja pian … koko elo on poissa."

      #

     

     

    16.03.2017

    Ihmeparannus

    )))
          -"Ihmeparantaa
    kuin energialla vain koskettaa
    … ja huoli, vaiva, on poissa.

    Tai, jo vakava sairaus
    joka on elämän tapojen, tottumusten, seuraus
    tai, vaikka tarkoitus …
    elon tarkoituksen toteutus
    ett’ ihminen löytäisi tielle
    mille tahto lähteissä oli
    - vaikkei sitä enää tiedäkään
    elämä halun, tarkoituksen, hävittää.

    Ja jos sitten …
    elo kutsuu kulkijaansa
    vaivoin vaimentaa menoansa
    muistuttaa ajasta tavallansa
    kaivaa kuin sisältä tarkoitustansa
    … niin, sitäkö pitäisi parantaa pois
    ett’ edelleen vois kulkea
    kuin ei kutsua, lupausta, lainkaan ois.

    Viedä vain, kuin elon tahto ja tarkoitus pois ihmeparantamisella
    tai parantajan tahdolla
    energian voimalla
    tai, osallisen tahdolla.

    Ei niin, parantaja hyvä,
    on opittava
    ettei ole sellaista tarkoitusta
    ett’ vain kaikkien ois parannuttava
    vaik’ kuinka ois esikuvia Sanojen matkassa.

    Aika silloin oli toinen
    kuin oli tarkoituksenkin;
    todistuksen
    tunnistuksen.

    Vaan, enää ei ole sellaista tarvetta
    se jo todistettu on
    voiman osoitus on tarpeeton
    uskon pönkitys on tarpeeton.

    Usko joko on
    tai sitä ei ole.

    Uskomaton on uskomaton.
     

    Mutta nyt, turhia paineita
    ei kaikkien ole tarkoituskaan parantua
    vain niiden, joille sillä on oikeata tarkoitusta.

    Ei vain kuin huvin vuoksi
    ett’ parannettu taas takaisin turhuuksiin juoksi.

    Mutta silloin
    kun kuntoutus on tarpeen elon tehtävän tähden
    tai muun tärkeän syyn
    silloin kuntoutus antaa toteutuksen.

    Tai, jos tehtävä vaatii syvyyttä
    sisäistä kasvua
    elon polttoa
    oppia
    silloin ei tule ihmeparannusta
    sillä, vaiva on rakennusta tehtävää varten.

    Ja, jos sairaus on seuraus
    elon tai menneitten teoista
    on se vain kannettava ja siitä opittava
    vaik hetken saisikin helpotusta.

    Mutta, tärkeätä on katsoa
    millaista kuin siunausta on vaivasta;
    mitä kulkua
    mitä vahvistusta
    opetusta, oppia
    … silloin ollaan suurien äärellä
    elämän peruskysymyksillä
    sen tarkoituksella ja tahdolla
    elon tavoitteella
    - joka kaiken elon tarkoitus kuitenkin on.

    Vaan, onko kaikilla tahto ja tarkoitus
    onko todellinen päämäärä, lupaus?

    Se onkin jo kysymys suuri.
    Ihminen monesti niin paljon itsestään luuli."

      #

     

     

    17.03.2017

    Tarkoitukset ja lait

    )))
          -"Ei ole sairastaminen / parantaminen
    yksinkertainen asia ollenkaan.
    Se kaikessa ajaa ain tarkoitustaan.

    Ihan aluksi tulisi aina kysyä: Miksi?
       Miksi sairastaa.
       Miksi parantua.
       Miksi piti sairastua.
       Miksi pitäisi parantua.

    Tuosta pääsee jo kaiken juurille, tarkoituksille.

    Ajallisella lakinsa.
    Ajattomalla omansa.

    Onko parantaminen ajallisen
    vaiko, ajattoman tapahtuma
    tarkoitus, tahtonsa.

    Ajallisen tapahtuu ajallisen ehdoilla.
    Ajattoman tapahtuu ajattoman ehdoilla
    ja monesti ajallisen avulla.
    Ajattoman voimat on ajallisen apuna.

    Mutta, ajallisen avulla ei voi vastustaa
    ajattoman tahtoa.

    - Vaikeata. Viisautta.

    Ja kaikella on lakinsa.

    Ajallisen laki on ihminen ajallisineen.
    Ajattoman laki on ylempineen.

    Ajallinen ei yllä ajattomaan.
    Ajaton vaikuttaa ajalliseen.

    Ajattoman tahto on ajalliseen.
    Ajallisen tahto on ajalliseen.

    Siin’ on kaksi maailmaa;
    ajallinen
    ja ajaton.

    Ajattoman alla ajallinen on."

      #

     

     

    23.03.2017

    Pohdintaa vaivain syistä

    Kapteeni kipuili ja tutki
    vaivat aina välillä miestä kuin hutki
    jarrutti
    johdatti ain uusien asioitten äärelle
    - opetti ja avasi
    omalla kehollaan näytti, mist’ kaikesta kyse on
    kun matkan teko hetkin kuin mahdoton;
    ajallisen kehon siis
    vaik’ henkinen jo kulki kaukaisiin.

    Ja löytyihän taas viisautta matkalta
    vapautti vaivoista, kun ensin opetti
    mi aina on kaiken takana:
    onko kyseessä elon tarkoitusta
    vaiko viisauden kasvua.

    Ja keho raukka
    on aina täss’ välissä kovilla
    kun sen kautta kuin pakotettuna
    sai uusia suuria oppia.


     

    )))
          -"Asiat eivät ole suuria
    vaan, vaikea uskoa, jos halutaan parantaa, parantua:
    Onko aina mahdollista?
    Onko tarkoitusta, vai onko seurausta?
    Jarrutusta, opetusta
    oppia kasvatusta?

    Kasvua kohti jotain uutta, vaik suurta
    josta todellista apua ihmisille
    elämälle helpotusta
    että veis’ kohti jotain elon tarkoitusta?

    Ja tulee oppia
    kuulla tarkoitusta, ei vain luulla
    ett’ asiat ois aina näin
    ihminen kun pian kääntää asiat väärinpäin
    … ja sit’ pettyy, horjuu
    syyttää ja tuomitsee
    kun tahto oman, toisen, ei tapahdukaan.

    Ei parantaminen, parantuminen, ole automaatti
    se annetaan
    sallitaan - tai sitten ei.

    Mihin hyvä tulos ihmisen vei:
      Kasvoiko?
      Oppiko?
      Muuttuiko mikään?
      Mihin jatkonsa käytti?
    Miltä elämä kuin ihmeen kautta näytti?

    Ja mitä vei se eteenpäin?
    Mitä opetti, jos tulos petti?

    Minkälaisen jäljen elämälle jätti
    jos voitti, tai hävisi?

    Mut’, suuri kysymys:
      Mikä aiheutti?
      Mitä aiheutti?
      Mitä aikaan sai, ja mitä teki vasta?
      Onko elonsa arvokasta itselle, muille?
      Onko merkitystä nälkäisille suille?
      Tietoa kaivatuille?

    Jos sanoin, asiat helppoja
    yksinkertaisia
    mitä vaivojen takana toteuttajana.

    Vaan, jo monimutkaista on se
    mikä johti tarkoitukselle
    … mikä taas johti vaivan aiheuttajalle, vaivalle.

    Syyt on kaukana
    ihmisen näkyväisen takana
    … se todellinen aiheuttaja.

    Mutta, ketju vihdoin näkyvälle
    kulku ihmisen keholle
    vaivalle, sairaudelle
    on kuin yksinkertainen ratkaisu
    … eikä vaivan takainen ole kaukana.

    Jos katsotaan kuin kuvana:
    alimpana sairaus, vaiva
    sen yllä stressi
    sit’ oire jostakin

    vaan, sitten se oireen syy
    onkin jo monenlainen maailma
    elämä kaikkineen
    kokemuksineen, tunteineen
    ihmisineen, tekemisineen

    elon menneineen
    sukuineen, polvineen
    maailman tapahtumineen, kehityksineen
    ja ylimpänä viel’ suurimpine suunnitelmineen
    elon tarkoituksineen.

    Mutta siis, kaiken alla, alimpana
    on ihminen, kuin raukka
    kehoineen, tunteineen
    toiveineen, haluineen
    elon suunnitelmineen
    iloineen, pettymyksineen.

    Hänessä ilmenee kaikki nyt näkyvässä
    vaan, voi … miten paljon onkaan näkymättömässä."

      #

     

     

    27.03.2017

    Ajatus

    )))
          -"Ajatus
    ihmisen voima suunnaton
    - ajatuksena kuin mahdoton
    vaikka siinä monen perusta on.

    Väärä, vino ajatus
    sanojen voima, ilmaus
    oma kuvaus, uskomus
    lupaus, luovutus
    näky tulevasta
    tahto unelmasta.

    Voimia kaikki, vaikket uskoisi niin
    ne kukin tavallaan rakentaa sua tuleviin;
    huonot kuvat masennuksiin
    yhä vain syvempiin pettymyksiin.

    Mut’ usko, kuva paremmasta
    parantaa sua vammasta, vaivasta
    ovat jo lupauksia tulevasta
    kauniista
    iloisista ajoista.

    Ja ajattele: Kaikki lähtee vain ajatuksesta
    sen synnyttämästä mielikuvasta
    toivosta, unelmasta.

    Ihminen itse voi hallita
    kehoa ja sen rakennetta
    kasvua ja parannusta
    - samoin kuin pahennusta
    voimien kadotusta
    vaik’ jo lopun lupausta.

    Kuuntele omaa ajatusta
    … kehon ajatusta
    onko se negatiivinen
    vaiko positiivinen.

    Kuuntele sanoja
    sen painoja pahasta
    sen unelmia paremmasta
    sen uskoa, toivoa, tulevasta
    sen mielikuvia unelmasta.

    Irrota itsesi ajatustesi virrasta
    sanojesi voimista
    - olivat ne kumpaan suuntaan tahansa
    hyvään tai masentavaan.

    Irrota itsesi
    oma sisimpäsi, kuin se omantuntosi ääni
    ja kuuntele sillä;
    mitä liikkuu ajatuksissasi
    mitä sanoja suustasi
    mitä tekoja kehollasi
    millaista asennetta pidät yllä
    ilmeitä, eleitä.

    Astu kuin olemuksesi sivuun
    ja tarkastele itseäsi;
    kuuntele, katsele
    opettele näkemään
    kokemaan tuo kuin kahden erillisen ero
    sisimpäsi
    ja ulkoisesi."

      #

     

     

    30.03.2017

    Intuitio on kanava

    )))
          -"Intuitio
    on kanava
    jonka kautta kulkee tietoa monitasoista
    läheltä
    ja kaukaista.

    Läheltä
    kuin arkipäiväistä
    sen ymmärrystä kuin salaista
    selittämätöntä
    mutta arjessa auttavaista.

    Kaukaista
    kuin aikain takaista
    vaikka, aika kaukainen on ajattoman salaista
    … tässä ja nyt
    vaik’ ois jo aikaa mennyt
    tai tulevassa vasta
    vaikka kuinka kaukana.

    Mutta intuition kanavassa
    on kaikki valmiina;
    mennyt aika ja tuleva
    ja oleva, unelma

    ja ainoa rajoittava on aika
    milloin esille tuoda
    jotta ihmiskunnalla
    ois kuin kaikki valmiina
    matkalla kohti seuraavaa elon vaihetta.

    Intuition kanava
    on kuin matka kohti tuntematonta
    tieto
    ja tiedostamatonta

    ja kanavassa
    on aina pää tässä, näkyvässä
    kuin putki, josta ulos tulla
    tietoa, taitoa.

    Tulee olla avoinna tiedon kulkea.

    Mitään et voi sinne syöttää
    voit vain kuin kysyä
    tai vain odottaa
    vastausta, apua.

    Mut’, elon tieto, viisaus
    on intuition tulos
    aina jollain tavalla.

    Sillä, kukin ihminen aina
    on siinä jollain tasolla
    vaik kanava ois vielä suljettuna.

    Odottaa vain tarkoitusta avautua
    mutta sisälle voi kuin huomaamattomasti kurkkia
    ja tulevia urkkia.

    Intuitio on tietoa
    elolle tarpeellista
    sen kehitykselle, kasvulle
    tulevaisuudelle."

      #

     

     

    30.03.2017

    Sinä itse rakennat

    )))
          -"Ajatuksin
    mielikuvin
    unelmin
    omin sanoin
    sinä rakennat elosi tietä.

    - Et vielä kaikkea tiedä.

    Mut’ voima kuin suunnaton
    tuon alitajun on
    ja siellä jo valmiina kaikki
    niin hyvä
    kuin myös paha
    rahan himo, valta.

    Noista vain kuin valita
    mitä haluat olla.

    Älä unohda unelmoida
    sieltä kaikki alkaa
    pienistä ja suurista
    elon suunnista
    suunnitelmista.

    Siellä kuin kirjattuna
    valmiina kaikki on.

     
    Niin, vaikka ne siellä ovatkin
    kuin kurkkivat
    ja suuntia ohjaavat
    joskus muistuttavat unelmasta
    elon tahdosta, tuloksesta.

    Mutta, kaikella on aina aikansa
    ja valmistelunsa
    niin ajalla, kuin omalla elolla
    - pitää olla valmiina
    vaik’ ois millainen unelma.

    Pitää ymmärtää
      nähdä
        kasvaa
          huomata
    oikea aika tarttua ja toteuttaa
    sitä sisäistä tahtoa
      kutsua
        suuntaa
    jonka hetki oikea avaa.

    Ei ennen
    ei liian aikaisin
    ei myöhäänkään, unelma katoaa
    aika muuttaa, kadottaa
    ei enää kutsu kulkijaa.

    Mutta, oikea aika
    sisäinen kutsu, palo
    kuin jokin outo elämän valo
    ja kuin hullu varmuus kaikesta
    visio uudesta, tulevasta
    ja se voima
    into
    usko johonkin viel’ suurempaan
    - usko unelmaan

    ee toteuttaa elon outoa kudelmaa
    jolla sinä
    olet osana siinä
    kuin valmistetulla paikalla
    elämäsi tarkoituksella.

    Älä anna sen
      ajan
        kutsun
          näyn
            unelman
    mennä ohi, sillä …
    siinä … on sun elämäsi ovi."

      #

     

     

    01.04.2017

    Intuitio sairaanhoidossa

    )))
          -"Ja nyt, Kapteeni hyvä,
    palataan ihmisen sairaudelle
         parantamiselle
         parantumiselle.

    Siihen liittyvälle intuitiolle.

    On hyvä
    jos siinä aina
    on intuitio matkassa
    silloin siinä on myös tietoa
    lupausta
    riippumatta lopputuloksesta.

    Sillä, ei ole sairautta ilman tarkoitusta.

    - Tuo on suurta salaisuutta.

    Ajassa on myös tarkoituksettomuutta
    on vain ajallista toimivuutta
    yleistä kehitystä, kasvua.

    On silläkin tarkoitusta
    mutta, kuin tikapuina
    monenlaista tarkoituksettomuutta
    … ellei sitten, tuo tarkoituksettomuus
    ole kehityksen tarkoitusta.

    Mutta, emme tässä nyt puhu siitä
    - ei aika sille riitä.

    Puhumme kuin ihmeistä
    vaan, onko lie niitäkään
    jos intuitio kaiken ymmärtää
    ja jo edeltä näkee, tietää sen
    miten hoitaa sairauden
    … paljastaa totuuden takana sen
    ja näyttää jo edeltä tuloksen.

    Onko se silloin ihme
    jos se jo tiedossa oli
    matka vain kulki
    ja tarkoituksensa toteutti;
      jotain hoiti
    j    otain palautti
          jotain paljasti
            rakensi.

    On siis sairautta ja sairautta
    on hoitoa ja hoitoa
    on monenlaista tietoa, tulosta
    monenlaista kasvua, vaikutusta.

    Ei mitään vailla tarkoitusta
    laajassa kuvassa.

    Vaan, jos käsitellään ”käsien kosketusta”
    näkymättömän apua, ohjausta
    se on toisenlaista.

    Vaikka, ihminen itsekin
    koko ajan hoitaa parannusta
    ja kaikki siihen annettu apu
    on suuriarvoista.

    Ja kaikki kaikessa
    on yhteen vaikuttavaista.

    Tämä on kuin yksinkertaista
    - eikä kuitenkaan ole sitä.

    Viisaus elämästä
    on vielä vaikka mitä!"

      #

     

     

    01.04.2017

    Intuitio on salattua

    )))
          -"Intuitio
    on tietoa salattua
    tai itselle tuntematonta
    hetkeen tarpeellista.

    Ihmiskunnalle
    tai vain itselle
      suunnittelun apua
        vaaran varoitusta
          ennenaikaisen tietoa, ennustusta
            menneitten tutkimusta
    ymmärtämättömän ymmärrystä.

    Intuitio tietää
    vaikkei tiennyt tietävänsä.

    Intuitio paljastaa
    johdattaa kohti tuntematonta.

    Toimii oppaana
    opettajana uusissa asioissa.

    Intuitio rakentaa uutta
      ennen tuntematonta
        ratkaisee ongelmia
          luo sattumia
    uusia löytöjä, vaikkei etsittykään.

    Intuitio etsii ystävää
    luo yhteyttä, yhdistää
    kuin toteuttaa elämää ja kasvua sen.

    Intuitio antaa elämälle merkityksen.

    Avaa kuin valmiin kirjoituksen
    ja luo uutta.

    Intuitio rakentaa tulevaisuutta.

    Onko tässä, oikeasti, jotain uutta."

      #

     

     

    03.04.2017

    Parantamisen kokonaisuudesta

    )))
          -"Ei parantaminen
    ole ainoastaan ulkoisen, näkyväisen parantamista
    vaan, myös sisäisen, kaukaisen
    ihmisen näkymättömän osasen
    ja kaiken sen ulottuman
    mikä on takana, yllä ihmisen.

    Kaiken sen menneen elämän;
      muistojen, kokemusten
        surujen, kärsimysten
          ilojenkin ja menetysten
            elon kuormien raskaitten
    ja viel’ kaukaa tulleitten suvun rasitusten
      menneitten elon kuormien
        mukaan annettujen taakkojen.

    Siltä osin, kuin niitä voi ottaa pois
    ett’ elo hieman keveämpää olla vois.

    Vaikka, aina on muistettava
    taakkojen kuin lahja;
      kuinka paljon elon ohjausta, opetusta
        viisautta, kokemusta
    saakaan ihminen kautta niiden
    hetkin kuin pirullisten kärsimysten.

    Kuinka paljon ne opettavat
      pehmittävät, muuttavat
        ihmisen mieltä ja tietä
    kuinka paljon murtavat kuorta
    kun on paljon ajallista huolta.

    Kuinka paljon apua voi antaa toiselle
    rinnalla kulkevalle
      kun on omaa kokemusta
        ja elon todellista koulua
    jotain tietoa, millä oikeasti voi rinnalle asettua
    ja nähdä toisen tilaa ja ymmärtää
    elon merkitystä.

    Aina
    pitää katsoa kokonaisuutta
    ei vain omaa osuutta
    ja sen pientä tai suurempaa kärsimystä

    sillä, miten se ihmistä rakentaa
    miten kasvua palvelee
    miten se kaikki elon tie
    on kuin ystävä kallehin rinnalla kulkien
    näyttänyt, opettanut
    tietä elon ihmeellisen

    antanut viisauden, tiedon ja taidon
    elämän avun aidon
    jolla kantaa ja jakaa
    antaa toiselle turvaa ja uskoa paremmasta
    viisautta ihmisen suuruudesta
    elon tiestä ja tarkoituksesta
    lohduttaen ja opastaen viel kokemattomien teitä.

    Kuinka ihanaa onkaan
    kun joku viisaudella, tiedolla ja taidolla
    palvelee ja auttaa meitä.

    Älä elon kärsimyksiä
    ja sen viisasta koulua
    liian helpolla poies heitä."

      #

     

     

    11.04.2017

    Ihmistä ei voi nähdä

    )))
           -"Katso ihmistä
    mitä näet sinä siinä:
       ulkoista
       ajallista kuorta muuttuvaista
    kuin peili, joka kuvaa sisäistä olemusta
       yksitasoista
       vajavaista.

    Ihmistä ei voi nähdä, pinnan vain
    ellei ole jotain erikoista näkökykyä ja ylempää ymmärrystä
    millä selittää
    outoa näkymää.

    Sillä, ei riitä vain nähdä
    pitää olla myös ymmärrystä
    muutoin tuo nähty on hyödytöntä.

    Ja onko tarpeen selittää jotain niin monimutkaista
    moninaista
    ihmistä monien ulottumien ulottuvaista
    ihmisen ymmärryksen ulkopuolista, kaukaista
    sitä tiedon virtauksen määrää ja salattua muotoa
    hienoja energioita.

    On koitettu kuvata, ja kuvataankin
    herkillä kameroilla, niin vajavaisilla
    vain väreillä vähäisillä
    ihmissilmin nähtävillä.

    Vaan, mikä mittari kaikelle
    on ihmissilmä, aivo, vähäkykyinen
    vaik’ kuitenkin niin hieno, monimutkainen.

    Mutta kohde, ihminen
    on kokonaisuus eri ulottumien
    eikä ihmistä kuvata voi kortein, värein vajavaisin
    ja selittää, kuvata, tiedoin puuttuvaisin.

    Ja kun kuitenkin sellaista kaikkea tehdään
    kuin hippusia kokonaisuudesta nähdään
    ja niistä selitetään, miten ihmisen asema, tila, on
    - ihmisen kuvaaminen on mahdoton.

    Luut, lihat, rakenteet
    ajalliset välineet
    niitä jo osin tunnetaan
    … paljon kuvitellaan
    mut’ joka päivä jotain uutta opitaan.
    Mutta, niin vähän oikeasti havaitaan.

    Ulkoista hoidetaan, parannetaan
    … ja se on hyvä se
    mutta se kaikki, mikä jää näkymättömänä taustalle
    on todella suurta.

    Siinä on kehityksen suunta;
    kohti viel’ tuntematonta.
    Loputonta.

    Mutta, sellainen on ihminen;
       tutkivainen
       selittäväinen
       tahtoo ratkaista ja löytää
    kaiken jotenkin vähäisillä aisteillaan ymmärtää.

    Mutta, näkymättömät ovat vaikeita
    silloin rakentaa hän omia mielikuvia, selityksiä
    luuloja, uskomuksia
    ”totuuksia”, hän sanoo
    ja uusia selityksiä punoo.

    Sellainen on ihminen
    ymmärrykseltään niin vajavainen
    mutta rakenteeltaan, kokonaisuudeltaan
       niin moninainen
       monimutkainen
       moniulotteinen.

    Hän itse, on juuri se suuri salaisuus
    ja elämän arvoitus,

    Eikö ole jotenkin huvittavaa;
    hän tutkii monimutkaista maailmaa
    ja etsii vastauksia kuin loputtomia
    - ja hän itse on juuri se
    jossa on avain kaikelle - kaikkeudelle.

    Oi, pieni ihminen!
    Sinä olet niin suuri, monimutkainen
    ja moniulotteinen.

    Ja intuitio, sana jota käytetään
    … vaik’ kovin vajavainen
    on se kuin pieni reikä, rako, josta tutkia ja nähdä
    elämän suuria näkymättömiä salaisuuksia.

    Oi, miten tätä kuvata
    tätä näkymätöntä suuruutta
    kun jo näkyväinen maailma
    on niin valtava urakka.

    Ja se on vain näkymättömän pieni heijastuma."

       #

     

     

    12.04.2017

    Merillä, sisäisillä

    Niin, tänne kaukaisen merille
    kulkeutui nyt Kapteeni laivallaan miehistöineen.
    Kullakin omat tehtävänsä
    kuin huomaamattomat auttajat
    ja Kapteeni opetusten kohteena valmistaa tulevia
    rakentaa unelmia
    etsii suuntia, joissa toimia
    joissa tarvitaan näkymättömiä voimia.

    Koko ajan matkataan kuin kauas kohti sitä kirkasta
    oranssinkeltaista valoa
    vaik’ oikeasti … ehkä joku jo huomannutkin
    matkataan yhä syvemmälle kohti ihmisen sisintä olemusta
    ja sen kokonaisuutta
    energiakehoja ja ulottumia
    kaukaisia yhteyksiä, miss’ kaikki salaisuudet tarjolla on.

    Matka ihmiseen on uskomaton.

    Elämän merellä
    ulottumien merillä kaukaisilla
    tietojen, viisauksien lähellä
    ja ylempien virtojen äärellä.

    Täällä, siellä, lipuu nyt tää kirkastunut laiva.

    Hiljaista.

    Hiljaista opetusta ja oppia.

    Rauhallista kasvua kohti tulevia.

    Matkataan kohti unelmia.

      #

     

     

    13.04.2017

    Ihmisen kehitystie

    )))
            -"
    Ihminen keksii
    rakentaa malleja, teorioita
    kuvioita, ratkaisuita.

    Selittää kaiken monimutkaisuutta - ja luulee tietävänsä
    tuntevansa suuruutta
    näkymättömän kokonaisuutta

    - näkyvänkin vielä
    vaik’ oikeasti: Ei hän tiedä vielä paljoakaan
    mutta, hän matkaa kohti tulevaa
    ja se matka ain uusia avaa.

    Sitä kutsutaan kehitykseksi, kasvuksi
    ihmisen, ihmiskunnan, elämäksi.

    Ja niillä teorioilla
    kuvilla, kuvauksilla
    monimutkaisilla selityksillä ja kuvilla
    rakennetaan ratkaisuja ihmiselon ongelmiin
    syihin ja seurauksiin
    taustoihin ja tarkoituksiin
    - elon suuriin arvoituksiin.

    Ja niillä mennään
    niillä opetetaan edelleen
    niiden päälle rakennetaan
    niihin uskotaan
    niillä jopa hallitaan, rahastetaan
    … ja huomenna kaikki on jo toisin.

    Miten tuon kauniisti sanoa voisin?

    Elämää, kehitystä
    kasvua, kulkua, kohti totuutta
    joka kuitenkin … on niin kaukana.

    Eikä tarkoitus olekaan kaikkia ratkoa
    mutta, ihminen on ratkaisukeskeinen
      hän rakentaa teorioita
      piirtelee kuvia
      kuvailee luuloja - ja uskoo
    tänään tähän
    huomenna jo toiseen, uuteen.

    Näin matkataan tulevaisuuteen
    ja matkalla muuttuu kaikki.

    Elon kuin leikki.

    Siksi, oi ihminen
    mitä eilen hän tutki ja löysi
    sen huominen jo hylkäsi
    uuden kuvan tieltä.

    Siksi, onko niin viisasta
    kulkea vanhoissa jo kolutuissa
    kun, uuttakin ois tarjolla
    - niille, joilla on usko uuteen
    jotka etsivät avoimin mielin tulevaisuuteen
    eivätkä piehtaroi menneitten teillä.

    Uutta! Uutta! on varattuna meille.

    Niin hyvää, kuin vanhojen tietojen tieto olisikin
    on uuden tiedon arvo ain suurempi
    ja sillä voi rakentaa uutta
    todellista tulevaisuutta.

    Tulee vain olla rohkea ja uskoa
    ett’ on olemassa kuvia
    joita ei ole vielä…

      #

     

     

    19.04.2017

    Näkymätön ihminen

    )))
             -"Ihmisen perusolemus
    se jossa kaikki kuin määräävät langat on
    jossa kaikki ohjaus, tieto, taito, tallessa
    on sähköinen ulottuma;
       värähtelyä kaikki
       hienojakoista silmille
       ihmisten laitteille viel näkymätöntä
    vaikka kuitenkin herkille tunnettua
    yliaistillisten ulottumia.

    Jos tuo kaikki näkymätön osanen ois ihmiseltä pois
    vain kuori toimimaton hän hetkessä ois.

    Ja jos särkyy tuo yhteys
    kehon ja näkymättömän väliltä
    katoaa tieto, taito, näkyvältä
    ja häiriötä monella tapaa
    ”hengetön” ihminen vain rankana makaa.

    Kuin radio ilman antennia
    tai jollain huonolla ajoittaista kosketusta.

    ”Ylhäisen” yhteydestä kaikki alkaa
    - hyvä ja paha
    yhteyden laatu on ratkaiseva
    … jos on ongelmia siellä
    on myös ongelmia ”alhaalla”.

    Ja alhaisen parannusta
    ilman ylhäisen apua
    on mahdotonta antaa.

    Jos yhteys katkeaa
    tunto, taito, katoaa
    tieto, ymmärrys, vain hetkittäinen
    ihminen vajavainen.

    Alhaisen vammat vaatii ylhäisen apua
    energiavirtoja, ohjausta
    alkumuodon avustusta
    ett’ ois ymmärrys keholla, miten vamma korjata
    ja mikä on se muodon määrä
    ettei tule korjaus väärä,

      #

     

     

    20.04.2017

    Valta aineen yli

    )))
              -"On hyvä olla valtaa aineen yli;
                 poistaa pahaa
                 palauttaa hyvää
    … on kuin ihana syli.

    Aineen ja aineettomuuden vapautta
    uutta mahdollisuutta;
      auttaa ja parantaa
        vahingollista poistaa
          puhdasta palauttaa.

    Aineen vapautta!

    -Ja onko sitä minulla, kysyi nyt laivan kapteeni,
    muuntaa ainetta
    - parantamistarkoitusta.

    -Miten sitä muuten?
       ellei jotain ole
       tai on liikaa
       jos puuttuu
       tai vahingoittaa.

    Tällä (vallalla) vapautta vaivasta;
       puuttuneen palautusta
       muuttuneen kadotusta.

    Onko sinulla, sinä kysyt,
    onko valtaa aineen yli;
       auttaa
       vapauttaa.

    Miten muuten voi parantaa
    jos tahtoo parantaa / parantua.

    Kellä, ellei sinulla
      sydämen kaivatulla
        suurella matkalla
    merten, sisäisten merten matkatulla
    matkaajalla kuin iänikuisella.
    Sinulla.”

      #
     

     

    20.04.2017

    Kapteenin selkä

    )))
             -"Vaiva
                ohjaus
                   vaiko opetus
                      kutsumus.

    Oma laboratorio.
    Aina matkassa.

    Eetterikeho siirtynyt;
       ylirasitus
          väärä liike joskus, loukkaus
    - jokin vain, vaiko tarkoitus
    ohjaus äärelle
    oudolle, tuntemattomalle syylle.

    Siirtynyt selästä kehon sisälle.

    Siirto takaisin paikallensa kehon ulkopuolelle:
       Sillä sisäisien vapautusta
       puristuksen poistumista
       asennon korjaantumista.

    Kasvanut vahingollista ainetta;
       selkäydinkanavan ahtautta
       hermoradan puristusta
    - niistä kipuja, vaivoja
    pirullisia säteilyjä.

    Vahingollinen aine pois:
       Tilaa kanavalle
       tervettä ainetta tilalle
       soluja, nestettä.

    Miten sen sanoa?
    Miten toteuttaa outo tapahtuma?

    Pelkoa.

    Pelko pois!
    On rakkautta omaa kehoa kohtaan.
    Toistakin.

    Ei käskeä, komentaa
    vain todeta, tai kuin pyytää:
       -Siirretään, tehdään tilaa
       paha pois, tervettä sijaan
       - ja lopuksi, kiitos.

    Siirretään ainetta.

    - Valtaa aineen yli.

      #

     

     

    22.04.2017

    Parantamisen vaikeutta

    -Millä sanoilla? tiedustelee Kapteeni.

    )))
              -"Sanoilla?

    Ajatuksilla
    sydämen tilalla ja halulla
    on mahdollisuus liikuttaa voimia.

    Eivät sanat pyhitä mitään
    vaikka kuinka oikeita ja harjoiteltuja olisivat
       mutta, mielen tila
       sydämen halu
       ja oikea tahto puolesta hyvän
    saa aikaan toiveen, pyynnön, näkyvän.

    Eikä hokeminen, jankkaaminen
       vaik’ kuinka kova vaatimus
       hyvänkin tarkoitus
       auttamisen aulius
    … ole se voiman lähde

    vaan, tieto, tarkoitus
       kuin tuloksen lupaus
       sisäinen kutsumus
       ja elämän ymmärrys, tila ja tahto

    - intuitio oikeasta
    ei vain omasta tahdosta, tai toisen
    on se
    millä hoidossa etene.

    Ja se tarkoitus;
       miksi ja mitä varten
       onko vaiva, sairaus, kuin kädestä onnetarten
                                      johtamassa jonnekin, tai jotakin kohti
    ja vaivan päässä
    sen ihana tulos vaik’ kirkkaana hohti.

    Mitäs, jos tuon ihanan matkan kesken pois otti.

    Oliko se oikeasti apu
    vaiko kuin rangaistus;
       hyvän matkan keskeytys
       tarkoituksen pysäytys
       hyvän kehityksen, kasvun, sammutus
    - vaik’ elämän tarkoituksen lopetus
    hyvältä tieltä vapautus
    vanhoihin palautus.

    Tietoa, taitoa, Kapteeni hyvä
    malttia ja herkkää tuntoa
    kuuloa, mikä on kaiken tarkoitusta.

    Ei kipu, vaiva
    ole aina sairaus
    vaan, ehkä ohjaus oikealle tielle
    jost’ kohde ei vielä mitään tiedä.

    Ongelma voi olla kutsu
    lupaus paremmasta
       ajallisesta
       ja ajallisen takaisesta
    vastaus lupauksesta
    sovitusta tehtävästä
    tarkoituksesta.

    Parantamisen, paranemisen, vaikeutta!

    Tarkkana siis tulee olla
    ettei, hyväntekijästä tulekin pahantekijä
       elon tien keskeyttäjä
       jarruttaja
       jopa sammuttaja.

    On tunnettava elon tahtoa, tarkoitusta.

    Vaan, hyvä on jakaa tietoa
       totuutta
       elämän katsomusta
       sisäisen syvemmän avausta
       ymmärrystä.

    Se on arvokasta
    kuten myös auttaminen ain ajallansa, ja tavallansa.

    - Auttaminen voi olla kuin jarruttamista
    jos on hyvän lupausta.”

      #

     

     

    23.04.2017

    Hyväksyä

    )))
              -"Hyväksyä
              ett’ aina rinnalla
              on oma laboratoria
              jolla testata, oppia
              uusia asioita.

    Hyväksyä
       ei kiukutella vaivoja
       jotka ovat ovia
       uusia maailmoja
       ajatuksia
       kasvua.

    Hyväksyä
       ett’ matka on hetkin raskasta
       avata uusia salattuja asioita
       viisastua kuin kärsimysten kautta
    jotka eivät ole sairauksia, vaan matkoja
    kohti tuntemattomia.

    Hyväksyä
       rajoituksia
    joita matkan vaiva eteen tuo.

    Ymmärtää
       ett’ se kaikki vie viisauden luo
       elämän syvemmän ymmärryksen
       kokonaisuuden tajuamisen
       ain’ suuremman avun mahdollisuuden.

    Oppia
       asioita
       joita muuten vaikea havaita
       joilla todellista vaikutusta eloon ihmisen
    niin monimuotoisen, -ulotteisen.

    Iloita
       saavutuksista
       matkasta vaik’ hetkin raskaasta
       voimista avautuvista
       avuista, mahdollisuuksista läheistä palvella ja auttaa
    välittää energiaa
    ja voimaa parantaa.

      #

     

     

    23.04.2017

    Kiitollinen mieli

    )))
              -"Kiitollinen mieli
                hyväksyminen
                odottava uutta
                rakentaa tulevaisuutta.

    Ei murhetta!

    Uskoa, luottamusta
      voiman suuruutta, tietoa, taitoa
        ymmärrystä
          elämää aitoa ja avun antoa
    - kaikella tarkoitusta.

    Elämän suuruutta, viel’ tuntematonta
      ihanaa odotusta kaikesta
        edessä tulevasta.

    Sen rakennusta tämä kaikki
      tutkimatonta
        voiman suuruutta ihmisen
          lupaus päivien tulevien.

    Vain luottaen kulje
    kaikki rakkaudella iloiten syliisi sulje
    vaik’ ois millainen tunne.

    Huominen
    on vastaus sulle.

      #

     

     

    24.04.2017

    Vahvistus Kapteenille.

    Tutkia ja etsiä

    )))
              -"Tutkia, tutkia, tutkia
              uskoa, vaikkei nää
              - outoa elämää.

    Mitata arvoja, laskea
    verrata ja valita oikea
    hylätä väärä
    olla kaikessa löytämässään kuin jäärä
    … vaik’ sanois toinen mitä.

    Etsiä, etsiä, etsiä
    tuntemattomia, näkymättömiä
    uusia ulottumia
    - itselle, ei olevaiselle
    sillä, kaikki jo on.

    Ihminen vain viel’ niin tiedoton
    vaik’ tietoa jo on.

    Vaan, vähäinen on ihmisen tieto Tiedon rinnalla.

    Todellista vain hieman raapia
    ja siitä muokata kokonaisuutta
    vaik’ asiat oisivatkin toisin.
    - Miten ihminen muuten edetä voisi.

    Tietää tuo ja nähdä
    miten kaikki tieto on vähäistä
    ja uskoa uusia viel’ tuntemattomia
    kuin uskomattomia, unelmia.

    Ja löytää riemu uudesta
      tiedosta, suunnasta, tulevasta
        olevasta kaikkineen
          viel’ salaisuuksineen.

    Siis, etsiä, etsiä, etsiä
    kuunnelle, kuunnella ja tutkia
    uskoa uusia ulottumia
    tehdä valintoja
    valita oikea ja hylätä väärä
    … siin’ on tehtävä

    vaik’ vähäiseltä näyttävä
    on se silti merkittävä
    kehityksen kannalta.

    Uusien suuntien antaja
    raportoija
    - rohkea, ja uskoa
    omia tutkimuksia, tuloksia
    ja niiden kasvua kohti tulevia
    uusia unelmia.

    Sillä, unelma uudesta
    paremmasta
    on se arvokas matka, joka tulee kulkea.

    Olla hetkin kuin julkea.

      #

     

     

    27.04.2017

    Kohtalonpyörä

    Pitkään on ollut hiljaista
    ennustajan ja maagikon suunnalta.

    On ollut parantamista, parantumista
    vaikeata aihetta
    niin monimutkaista, -ulottuvaista
    eikä lainkaan yksinkertaista.

    Tutkimusta, opetusta
    mitä kaikkea voi olla sairauden takana.

    Ja mitä tarkoittaa parantaa/parantua;
    onko tarkoitusta
    kasvua, parantumista
    onko syytä, seurausta.

    Onko luvallista parantua
    onko hyväksi, vaiko jopa pahaksi
    kuuluuko sairaus, tai parannus, elämän tahdoksi.

    Viekö se meitä jonnekin, se sairaus, vaiva
    vai, viekö parantuminen vaik’ jostakin hyvästä pois.

    Entä, jos kaikella aina jokin sanoma ois
    sairaudella
    parantumisella.

    Tulisiko jotain oppia
    suuntaa muuttaa
    vaiko vanhaan tapaa palata.

    Miten kaikissa tapauksissa
    vois elämää kiitollisena halata.

    Ja nyt yllättäen tämä: Kohtalonpyörä
    tipahti mystiikan hytissä.

        

    Jostakinko merkiksi?
    Jotakinko kohti?

    Edessäkö jotain uutta
    vai, oliko nyt kaikki tässä?

    Loppuuko vaik’ elo nyt
    täss’ laivassa hiljalleen lipuvassa.

    Vaikkakin, jossain sisälläni viel’ tunnen
    että ollaan edelleen vasta alussa.

    Kohtalonpyörä: Jonkin päätös
    vaiko jonkin uuden alku?

    Oi, oispa viisaus, taito
    tuo kuva tulkita;
      laiva merellä
      korkea masto
      ja kuin outoja purjeita
    … vaik’ eivät ne purjeita lain
    ja latvassa kuva kuin tarkkailijan
    elämää seuraavan, ymmärtävän
    elämästä saanut kuin ystävän.

    Olenko saanut lie näköalan ylemmän.

      #

    (Ja juuri nyt
    tätä kirjoittaessani muistin
    ett' huhtikuu
    on aina ollut mun suurten muutoksieni kuu

    ... ja nythän on vielä - huhtikuu.)

      #

    Ja muutos johti johonkin uuteen
    joka kasvaa uudella sivulla:
    Kohti uusia salaisia >>

     

     

    08.05.2017
    (Tuli matkaan reilun viikon katkos)

    Katkos

    Tuli katkos matkalle
    rantautuminen oudolle satamalle, saarelle
    maalliselle menolle
    keholliselle.

    Ei sijaa henkisille ulottumille
    ei tuleville, ei unelmille.

    Ero kaikesta syvällisestä
    ylemmistä
    ajatuksista rakentavista
    ihmistä kasvattavista.

    Vain ajallista!

    Normaalia elämää, sanois joku.

    Vaan, ei merten kulkijalle
    sisäisten syvien uneksijalle.
    Hän joutui kuin kauas kotoa
    vanhoille mantereille, joiss’ hyvänsä ja pahansa
    - kehonsa.

    Siinäkö se katkonsa?
    Kohtalonsa pyörä - loppunsa?

    Vaiko, uuden alkunsa?
    Siitä hän nyt haaveilee
    ja menneitä matkoja muistelee.
     

    -"Onko jotain uutta?" kyselee nyt Kapteeni
    laivansa kannelle palattuaan, vaik’ laiva viel’ laiturissa.
     
    Ja laivassa niin hiljaista.
    Missä lie muu miehistö?
    Maissako lie, vaiko hyteissään
    omissa touhuissaan?

    Ehkä oottavat vain Kapteenin paluuta
    ja matkan jatkoa.

      #

     

     

    08.05.2017

    Kuin jotain puuttuisi

    Mutta, kovin on Kapteeni miettiväinen.
    Aivan kuin viel’ jotain puuttuisi…

    Kun Kapteeni ihmetteli Kohtalonpyörää, tai Elämänpyörää, tilanteen ymmärtämiseksi, tipahti Mystiikan hytissä vielä uusi kuva.
    Ja sitä tukemaan vielä kaksi muuta.
    Onko kuvissa lie tulevien suunta?

    Tärkeimpänä, ensimmäisenä, tipahti Sauvojen kuningatar.
    Sitä lisäksi tarkentamaan tipahti
    Sauvojen ritari ja Taivaan kuningatar.

        

    (Kuka jaksaa niitä tutkia, voi hän ymmärtää tään oudon laivan reittiä.)

     

    Ääni, yllättäen muuttunut, salaisuutta hieman avaa:

    )))
          -”Kuva ilmentää muutosta
    elämän asennetta ja uutta suuntaa.
    Halua auttaa ja koskettaa
    näkyväistä maailmaa ja sen ulottumaa.”

     

    10.05.2017

    Pelkoa hiljaisuudessa

    Kapteeni kuin peloissaan
    hiljaisuudessaan
    miettii tuleviaan.

    Pohtii:
    Miten hän hetkin irtaantuu matkastaan ajallisen armoille
    vaik’ toisin kait pitäisi;
       osata katsoa kaukaisiin
       tuleviin, unelmiin.

    Elämä kuin uhkia täynnä
    ja miten herkkä on ihmisen kokonaisuus
    rakenne, vaikka niin upea
    mutta pienestäkin vaivasta, vammasta
    voi olla toimimattomana.

    Saa kulkea kuin haamuna muissa maailmoissa;
    (esim. Alzheimer)
      menettää yhteytensä menneisiinsä
        tietoihinsa, taitoihinsa
          kaikkeen oppimaansa
    ja unohtaa
    kadottaa
    ja olla kuin poissa
    jossain ymmärtämättömän omissa maailmoissa, joista kukaan ei vielä todella tiedä, mistä kaikessa oikeasti on kysymys.

    Yhteys ylemmän vain katkeaa ja ajallisen aika katoaa.

    Tai sitten kehon raihnaisuus ajallista eloa rajoittaa.

    Ja jos katkeaa yhteys ylempiin
    ihmisen omiin näkymättömiin
    on se jo ajallisen loppu.
     
    Loppuu kaikki elämän hoppu ja hän on vain kuin kuori
    joka elämässä kuoli … vaik’ vielä elossa hän olisikin, mut’ hengen voima on poissa.
    Hän kulkee vain ymmärtämättömien maailmoissa.

    Näin miettii nyt Kapteeni
       elämää
       omaansa
       ja yleensä
    miten on kaikki oikeasti herkkää, haavoittuvaa ja katoavaa
    - ajallinen kuin ajattomuutta rajaa.
     
     
    Hyttinsä hiljaisuudesta hän katselee elämän merille
    nyt niille näkyville, ajallisille, katoaville
    … ja vähän pelkää…

    -Jos kaikki vaik’ nyt olisikin tässä?
    Jos loppuu tää kellunta elämän meressä
    ja ylemmissä, näkymättömissä.

    Jos hän vaik’ omilla tyhmillä teoillaan vaivojansa rakentaa
    yhteyttänsä ylempiin kadottaa
    ja siten vaik’ hiljaisesti kaikesta katoaa?

    Voisiko tämä hiljaisuus olla vaik’ kaiken ajallisen loppu
    - tai portti ... jollekin toiselle tasolle
    jollekin uudelle viel’ tuntemattomalle?

    Kaikkihan voi vaik’ yhdessä hetkessä olla tässä
    ajallisen matkan päättymässä?
     

     
    Jo värähti miehistökin hyteissään
    kun Kapteenin mietteitä ja aatteita kuunteli.

    -"Mikä sillä nyt?" joku jo hiljaisesti huokasi.
    -"Keskenhän tää kaikki vielä on", jatkaa joku toinen, -ois vielä niin paljon ratkottavaa." Tuo kuulosti Taikurilta.

    -"Eihän tämä nyt tuolta näytä", tuumaa Tietäjä, ja katselee juuri tippuneita kuvia. -"Uusiahan tämä lupaili, eikä kaiken loppua
    vaikkakin ehkä … niin … kyllä … jonkin vaiheen loppua ehkä, mutta uuden alkua."

    -"Nyt mä kyllä käännän tään purkin takas merelle", jyrähtää  Försti. -"Mäen kkestä tota ruikutusta. Mikä sille nyt-taas on tullu?"

    Outo hetki koko laivassa.

    Erakkokin seisahtui ja katsoi taakseen, mikä on harvinaista hänelle. Katsoessaan Kapteenia, huokaa: -"Ois vielä paljon matkaa, ja monenlaista uutta. Minä tiedän sen, vaikken sitä juuri nyt näekään. Jokin sisälläni näin ymmärtää."

    Ja Runoilija kiivaasti kirjaa tapahtumaa ja hiljaisesti huokaa: -"No eihän tämä nyt vielä… "

    Ja se Ääni, vain kuunteli hiljaa.

    Ja koko hetki oli hiljaa.

      #
     

     

    10.05.2017

    Kaipausta

    Kapteeni edelleen hytissään...
     
    I
    tkettää.
    Kaipausta … jotakin … jonnekin.

    Jotakin yhteistä Einsteinin nuoruuteen, hänelläkin vaikeutta;
       kaipausta
         yhteistä sydäntä, lempeyttä
            yhteisen ymmärrystä aina vaan
              mielen, tiedon, rakkautta
    yksinäisyyttä, hänellä ... minulla.

    Jotain vaihetta?
     
    Oi, kuinka kaipaankaan!

    Maailmassa on niin paljon kaikkea
    uutta ja tutkimatonta.

    Ei tämä voi olla loppu, eihän?
    Oikeasti, eihän?
     

    )))
          -”Kuultu on huokauksesi ääni, Kapteeni hyvä.
    Ei kyse ole kuolemasta
    ei ajallisen kadotuksesta
    vaan uudesta alusta, joka ilmenee näin.
    - Asiat kuin väärin päin.

    Jos jotain jää taakse, on se aina kuolema
    sen menon, elon, loppu joka siihen asti oli.
    Sitten se loppui, oli poissa, kuoli.
    Vain muisto jäi
    tieto, kokemus, kasvu kaikkineen.

    Siitä tässä hetkessä nyt kyse on.
    Elämäsi yhdestä taitekohdasta uuden viel’ suuremman edessä
    ja ne aikaisemmat jää.
    Ne pohjana vain kantaa uutta elämää
    mutta, ne eivät kanna enempää.

    Siksi tämä tunne
       tämä hetki
          tämä kuolema, muutos
    ja edessä uusi - ei elämä
    vaan, kuin taival edemmäs, enemmäs.

    Siitä tämä haikeus
    ja kuin oudon silmän avaus
    jota ajalliset (silmät) kuin itkevät
    kun tulevat menneitä pois kitkevät
    ... ja kuin narahtaa auki se uusi
    jota sisäisesi sisälläsi kaivaten huusi: -Edemmäs! Edemmäs!

    Ei aikaa ole ikuisesti.
    Kaikkea ajassa ain rajatusti.

    Katso eteesi ja ymmärrä
    mitä olet sisälläsi näkevä
    - sillä se ON!

    Tutkimus on loputon
    mut’ kaikella ain loppunsa ajassa on."

      #
     

     

    11.05.2017

    Kapteeni herkkänä

    Ja Kapteeni viel' jatkaa huokailuaan...

    -”Oi Jumala
    anna anteeksi kaikki pahat tekoni
    tottelemattomuuteni...
    huonot valintani…”

    Försti: -No mikä sillen-ny?! Mitä seon taas syäny. Tai juanu?
     

    )))
          -”Pyydä anteeksi itseltäsi
    sillä itsehän sinä teoistasi kärsit
    kehosi vaivoineen
    mielesi harmeineen.

    Omat tekosi sinne heijastuvat
       aiheuttavat ongelmia
          kiristystä, puristusta
            mielesi tasapainottomuutta
    arjen hankaluutta.

    Omat tekosi, ei muuta
    vaik niiden kautta avautuukin moni uusi suunta.

    Vaan, mahdollista lie
    ois löytää se oikea tie
    ilman vaivan kiristystä, puristusta
    mielen tasapainottomuutta

    ... mutta, minkäs ihminen itsellensä
    ajalliselle olollensa, elollensa
    se vie ja kuljettaa
    näyttää ja opettaa asioita monella tapaa ja kasvattaa
    kohti tulevaa.

    Vaan, vaikeudeksi aina jää
    kuka/mikä kaikki kaikessa vaikuttaa;
       teot kuin tahtomattomat
          toteutumattomat unelmat
       vaivat mi kuljettaa
          tilat mi opettaa
             tavoitteet mitkä toteuttaa tahtosi kautta.

    Elämä on kuin tutkimaton monimutkainen laukka
    johon mahtuu niin paljon;
       kuin tyhjästä kuoresta kasvavaksi
         ain vanhemmaksi, viisaammaksi
            oppivaksi, oppineeksi
               kuin matkansa valmiiksi
    - ja sitten tulee loppu.

    Elämä kaikkineen on kuin kiireinen hoppu
    sillä, oikeasti, aika on lyhyt."

      #
     
     

     

    12.05.2017

    Hiljaisella merellä

    Niin, täällä merellä
       hiljaisella
          tähtitaivaan alla
             oudolla ulottumalla
    jossa tuntematon on avoinna
    tulee vain luottaa ja lipua
       kohti tulevia
          outoja unelmia
    sillä, ne ovat kyllä tosia
    vaik’ eivät näykään vielä.
     
    Kaikki tulevan uudet ovat kyllä siellä
    jossain näkymättömissä näkyväisen takana
    - ei kaukana, mutta toisessa ulottumassa
    ylemmässä väreilyssä, jonne ihminen ei nää
    - ajallinen on niin vähäistä ja häviävää.

    Mutta, ikuinen on ajaton
    ja aine kaikkineen, edelleen, on katoamaton.

    Vaan, mikä kaikki on ainetta, siinä kysymys
    sillä, aineetonta ei ole olemassakaan.

    Kaikella ain arvonsa ja rakenteensa on
    ja suuri osa aineesta viel’ tuntematon.

    Se kaikki on ainetta ihmiselle, min nähdä hän voi
    tai mitata jollain vajavaisella laitteella.

    Vajavaisella?
    Niin, vaik' juuri nyt niin upealla.
    Vaan, katso kuvaa uudelleen, kun ollaan uudella sadalla
    - tai tuhannella.

    Mitä silloin oli ymmärrys tää
    mi tänään ihmistä hämmentää.

    Oi, vähäinen on viisaus Viisauden rinnalla!
    Vähäinen on tieto Tiedon rinnalla!

    Tämä viisaus, kuva
    avautuu vain kasvamalla.

    Ja kysymys siis kuuluukin: Mihin katoaa aine
    jota ei vielä aineeksi ees tunnisteta.

    Ja millaista on aine universaalinen
    -vaik’ "Universaalinen tietopankki", jossa kaikki on;
    mennyt, oleva, tuleva.

    - Tuo, on se unelma.

    (Tästä on kasvamassa "Universaalinen tieopankki-teoria"
    jonka vajavainen kuva on vast’ muodostumassa Kapteenin unelmassa. Mutta, sen aika tulee.)
     

    Ja vaikka sanottaisiin: -”Ei sellaista olekaan,
    kun ei pystytä todistamaan”
    ei se kuitenkaan poista sitä, että se ON.

    Tänään viel’ tutkimaton, todistamaton
    mutta huomenna se jo on.

    Mutta, tuo ”huominen” ei ole huominen
    vaan siellä, ajattomassa, huominen, yksi päivä
    on vaikka kuin tuhannen vuotta, sillä aikaa ei ole.

    Aika on vain meillä
    maan päällä elävillä ja eläneillä.

    Ja kuka oikeasti voisi sanoa
    että maailma on tällainen
    jos näkee siitä vain pienen kynnen alusen.

    Mutta ... sitä kohti, oi ihminen!

    Sitä kohti Kapteeni miehistöineen
    nyt lipuu merellä ihmetellen
    maan, meren, kaikkeuden, suuruutta
    unelmien ulottuvuutta.
     

    )))
          -"Rohkeasti vain, Kapteeni hyvä.
    Apujoukot ovat hyvät
    ja laivasi miehistö, viel’ näkymätön ja esille tulematon,
    on sun tukena.
                   - Hyvää matkaa."

      #

     

     

    14.05.2017

    Ei vanhoilla, vaan uusilla

    )))
          -"Siks’ merellä aavalla, hiljaisella
    ei tiedoilla vanhoilla, vaan uusilla

    sillä, miks’ kulkea vanhoissa jo löydetyissä, jos uuttakin tarjolla
       tuntematonta
          kokematonta
             viisautta ikiaikaista
    joka viel’ laskematta
    kuin alas tulematta avuksi ihmisen
    ajan uuden merkityksen.

    Sillä, vanhat on vain portaita
    joita noustu on tänne
    … ei ylemmä niillä

    mut’ uusilla sanoilla
    voimilla viel’ tuntemattomilla
    voi nousta kohti uutta
    sitä tulevaisuutta, mi edessä on
    - viel’ tutkimaton.

    Ja kuka tutkia vois voimia
    tuntemattomia ulottumia
    kun ne vain ovat

    ja olleet aina
    lähellä, vaikka kuin kaukana
    ajatuksen takana
    jota ihminen ei tunne, ei nää
    - se ei ole ainetta häviävää
    vaan, se ON.

    Se on tila viel’ tuntematon
    jossa on, kaikki.

    Ihminen tietää sen jossain sisällään ja kaipaa sinne
    menneille, tuleville
    ja öisin, unessa, hän käy siellä
    tutuilla kuin tuntemattomilla teillä
    ja hän on osa sitä.

    Mutta, miten sen tunnen, miten selitän, nään
    kun aivo vajavainen
    sen ajallisiin vain vääntää.

    Eikä näillä ihmisen eväillä ole se mahdollista lain
    selittää syvää kaipaustain
    sillä se ei ole lihaa ja verta
    vaan, kuin ”hengen” ulottumaa
    ihmisen näkymättömän osan todellisuutta
    jossa ei päde ajan lait.

    - Sinä mukaasi salaisuuden matkallesi sait.

    Ja siihen rajaan päätyy ihmisen ymmärrys
    ajallisen lait ja aivon ulottuma
    vaik’ ois kuinka osaava ja taitava.

    Vaan, jos ei ole sen ulottuman tuntoa
    on kaikki vain ajallisen pohdintoa
    ja salaisuuden lukko ei aukea.

    - Tämä onkin ihmiselle vaikea.
     

    No, mitä hyötyä on siitä
    ajatusten takaisesta näkymästä, ellei sitä tunne, nää
    miten se helpottaa, rakentaa, elämää? kysyy jo ihminen
    nyt vanki ajallisen.

    Niinpä, kas siinä kysymys
    ja matka kohti tuntematonta.

    Ja mitä vois’ antaa ihmiselle, ettei hän sitä pilaisi
    rahaksi, vallaksi, muuttaisi
    toisia alistaisi
    - vaik’ tappaisi sen voiman, tiedon, tähden.

    Mutta kuitenkin…
    tuolle matkalle nyt lähde, Kapteeni hyvä
    ja ajallaan on tuo
    näkymätön näkymä sulle näkyvä.

    - Siinä, on elämäntehtävä."

      #

     
    Ja Kapteeni katsoo seinällään olevaa kuvaa:
    rannan kahta tyhjää tuolia ja hiekkaista rantaa
    edessä avautuvaa maisemaa
    iltaa taikka aamua


        

    ja siinä … on häivähdys sitä kauneutta
    joka sisäistä salaista koskettaa.

    Siinä … on sitä salaista unelmaa.

      #

     

     

    14.05.2017

    Uusi ain uljaampaa

    )))
           -"Hinkusi on suuri, Kapteeni, menneitten perään
    illalla unille mennessä, ja kun aamulla heräät.

    (Kirjoissa peuhaaminen)

    Vaan, uusi ain uljaampaa ois
    mikä sen upeampaa olla vois
    kuin kulkea uusissa, viel’ tuntemattomissa suurissa
    ja uusilla kulkemattomilla teillä
    siellä on merkit meillä, miten kulkea ja minne
    miten löytää salaisille.

    Poimi ne, Kapteeni hyvä
    poimi ne kuin valmiit marjat
    poimi kuin varten sinua kasvatetut
    uuden sadon unohdetut
    jotka oottavat vain sinua
    - jotka odottavat ... vain sinua."

      #

     

     

    14.05.2017

    Vaikea uskoa

    )))
           -"Vaikea oppia ja uskoa
    ett’ arvokkaampaa ois oppia uusia
    kun vanhoissakin on talletettuna suuria
    syntymähetkensä uusia.

    Mutta, elämällä niissä vanhojen uusissa
    vaik’ olisivatkin kuinka suuria
    ovat ne kuitenkin jo tuttuja asioita
    ja osin vanhentuneita
    jopa yliajettuja uusien uusien tieltä.

    Mut’ siltikään ei kannata
    kaivella vanhoja uusia sieltä.

    Vaan, niin vaikea on oppia ja uskoa
    ett’ aina vain voi löytää, kuulla, uusia
    joita ei vielä ole valmiiksi annettuna.

    Ja se siis on arvokasta
    uusien uusia ratkoa ja uskoa, ett’ se voi olla totta
    vaik’ kukaan muu ei vielä näkisikään
    tään uuden suuruutta.

    Siis, vaikea uskoa
    mutta pitää vain olla rohkea ja katsoa
    ihmeellisiä tulevia."

      #

     

     

    15.05.2017

    Vapaus

    )))
           -"Vapautta ...
    ettei mikään vallitse
      hallitse
        vie ajatuksia, voimia
    saa rauhassa toimia
      kuunnella tuulia
        kulkea tuulen mukana ja oppia
    ilman vastuksia.

    Ei vääntämistä
      kääntämistä
        selittämistä
          perustelemista uskomattomalle
    vaan, vapaasti kuin leijua
    ja ottaa vastaan tietoa, jota annetaan.

    Vapaus valita
      vapaus katsoa
        vapaus kulkea, tuntea
    häpeämättä, selittämättä
    - pelkäämättä.

    Vapaus olla ilmoittamatta
      ilmoittautumatta
        kadota jonnekin
          palata
    ilman huonoa omaatuntoa.

    Vapaus uskoa uskomattomaan
      tuntemattomaan
        tutkimattomaan uuteen.
    Vapaus löytää.

    Vapaus olla
      nukkua
        rauhassa herätä
    ja katsoa uutta aamua.

    Vapaus olla vapaa
    ei pelätä vapautta.

    Vapaus olla sidottuna
    vapaus viipyä yhdessä
    vapaus erota
    vapaus palata
    … tai olla palaamatta
    vapaus uudelleen halata
    ja taas uskoa, toivoa
    - ja taas kadota.

    Vapaus unohtaa.

    Vapaus uskoa ja luottaa, toivoa
    kääntyä jonkin suuremman puoleen.

    Vapaus rauhoittua
      levätä
    uusiin tarttua.

    Vapaus kasvaa ja oppia
    iloita ja surra
    hammasta purra, kun harmittaa.

    Vapaus olla rohkea
    vapaus pelätä, parkua
    vapaus olla arka
    ruma
    kaunis.

    Vapaus olla lihava, laiha.
    Vapaus vaivoihinsa kuolla.

    Vapaus uskoa suuriin unelmiin
      vapaus uskoa uniin
        vapaus kuolla syviin uniin
    ja elää viel’ jälkeen sen
    valmistuneen tekemisen.

    Vapaus olla ajattelematta;
      pidetäänkö minusta
        pidettiinkö
          uskottiinko mun unelmiin, uniin.

    Vapaus … olla ihminen
      erilainen
        läheinen tai kaukainen
          tunnettu tai tuntematon.

    Vapaus olla piilossa
    tulla pois piilosta.

    Vapaus olla suuri
    tai pieni.

    Vapaus rakentaa ympärilleen muuri
    ja elää omaa elämäänsä.

    Vapaus kuulua
    ja olla kuulumatta.

    Vapaus olla itse
      kaikkineen
        sanoineen
          ajatuksineen.

    Vapaus uskoa
    olla uskomatta
    kyseenalaistaa.

    Vapaus laistaa
    tai tarttua.

    Vapaus varttua, oppia uutta.
    Vapaus rakentaa tulevaisuutta.

    Vieläkö jäi vapaudesta jotain puuttumaan…

    Vapaus olla tietämättä
      osaamatta, tuntematta
        vaikuttamatta.

    Vapaus … olla vain.

    Vapaus elää
    … tai olla elämättä.
     

    Sillä, vapaudesta lähtee kaikki
    ja ilman sitä on sidottua
    rajoitettua
    suunnattua muusta kuin vapaudesta.

    Tämä on kuin perusta kaikelle uudelle;
      löytämiselle
        vastaanottamiselle
          avoimelle mielelle
            yhteydelle sinne, miss’ kaikki jo valmiina on
    ei mikään maailmassa ole tuntematon

    ainoastaan esille tulematon, on se ehto
    ett’ jotakin ei vielä ole
    - ja aika
    kaiken elollisen ja elon kuin taika
    jonka kulkua, ratkaisua
    ei oikeasti selvitä kukaan
    - se vain on
    kuin on tää kaikki muukin näkyvä

    ja näkymätön … on se unelma
    vaik’ lähellä, niin kuitenkin kaukana
    ajan ja ajattomuuden takana

    sillä, ei ajattomuuskaan ole ajaton
    aikansa silläkin on
    vaan, ei meille
    näkyville ihmisille
    mut’ näkymättömille se uusi aika viel’ käy
    vaikkei se tänne näy.

    Siksi, on viel’ suurempaa
    kuin ajallinen ja ajaton
    sillä ajallisen ja ajattoman takana on suunnaton suuruus

    ja jos se on suunnaton
    sillä ei ole suuntia
    vaan, se on tässä
    yhdessä hetkessä
    kuin kaiken ytimessä
    josta kaikki ON.

    Tuon kuvaaminen viel’ mahdoton
    vaikka, kuva siitä jo on
      ihmisille kuvaamaton
        kaavaton
          laskematon.

    Miten kuvaat, lasket sen, joka ON.

    Mahdoton kaavoille
      sanoille
        ajallisille kuville.

    Vaan, vapaus siis
    on kaiken tuon perusta
    siitä voi alkaa laskea ja kuvata
    ajan ja ajattomuuden suuruutta
    ja sitä, joka ON."

      #

     

     

    Siin’ Kapteeni istui hytissään
    pienen ikkunansa äärellä
    ja katseli, kuunteli, kaukaisuuteen…

    Ja Runoilija, tuo kaiken kirjuri, nurkassaan rapisi
    kaikkea kiivaasti muistiin kirjasi
    vihkoihinsa kuin loppumattomiin.

      #

     

     

    17.05.2017

    Älä otteestasi hellitä

    )))
        
    -"Älä päästä maailmasta irti
    älä otteestasi hellitä
    sillä, kaikki on mitattavissa
      tutkittavissa
    kaikki on ainetta
      eri värähtelytaajuutta

    ja kaikella on vaikutusta maailmankaikkeuteen
    ja ihmiseen, mi yks osanen sen on
    ja ihminenkin on vielä tutkimaton
    saati sitten maailma ja kaikkeus.

    Vain silmin sitä kaikkea katselet
    ja kuvittelet: ”Tää maailma kaikkineen on tällainen”
    ... etkä ole vielä edes nähnyt sitä
    vain silmä, yks aivo vähäinen

    ja kaava, vaik kuinka mahtava
    on kuvaukseksi kovin kapea
    … vaikka jo niillä
    jaetaan ihmisille palkintoja.

    Ei saisi masentaa
    mut' mahdoton viel’ laskea
    tuntematonta tuntea, kuvata
    viel salaista, näkymätöntä ulottuvuutta
    johon ihminen ei voi katsoa
    saati uskoa
    ees toivoa, että se olisi
    ett’ kaikki ratkeaisi voimin, tiedoin, ihmisen
    niin vähäisen.

    Mut' puuhaa pitää ihmisellä olla;
    kulkea kohti suurempaa, suuruutta
    kaukaista tavoitetta
    vaikkei edes tiedä, mikä se oikein on
    - maailma on tutkimaton.

    Mutta, kaikkea voi mitata
    jos on vain suureita, arvoja
    joilla kuvata, laskea.

    Aina saa suuntia
    muttei totuuksia, mikä ajassa on mahdotonta
    mut' ajan takaisessa mittauksessa
      tilassa
        intuition ”olossa”
    on mahdollista katsella
    suuruuksien suuntia.

    Ongelmana vain, ei kukaan usko sua - vielä
    vaik kaikki vastaukset ovatkin siellä
    viel tuntemattomien tiellä
    ja ratkeavat aikanaan
    mut' ovat vielä kaukana

    vaik' kuitenkin juuri tässä
    kuin samassa tilassa näkymättömissä
    - ja se ON
    eikä poistu se olemasta
    vaik ihminen ois uskomaton.

    Mut' jo ihminen itse
    on aivan uskomaton suuruus.

    Millainen onkaan se
    mi jää taustalle, mistä kaikki kumpuaa
    mikä on sitä suurta unelmaa.

    Eikä tarvitse Taikurin itsensä ymmärtää
    eikä selittää
    se riittää, kun suunnan muistiin piirtää
    ja näyttää, ett’ muutakin on kuin silmän näkö
    aivon ajatus, vaik' kuinka komea
    .... ihminen on niin ylpeä, ja kopea.

    Esimerkiksi, musta aukko
    - turha tutkia
    se on vain aineen toista muotoa
    jonka painoa voi ihminen laskea
    … mutta, ei se tästä näkyväisestä viel poikkea.

    Mutta, astu rajan taa
    miss’ uusi aika avartaa
    tilat, mitat, kuvat
    värit, äänet, toisenlaiset
    ne… ovat vielä ne salaiset, kaukaiset

    - vaik kuitenkin, oi, niin läheiset!"

      #

     

     

    16.05.2017

    (Kapteeni poikkesi satamassa
    vanhoja kavereita tapaamassa
    yhteisessä saunassa muistelemassa
    menneitä yhteisiä hauskoja aikoja
    ... ja lausui heille näin)
     

    Kuusi vuotta

    Kuusi vuotta, ma luulen
    - oisko noin
    kun joku outo, suurempi
    asettui matkalleni kuin poikkiteloin.

    Kipua antoi
    paikkoja särki
    jumpan niin ihanan esti
    … repi kuin irti
    vähin erin kuin maasta kitki
    - Hesastakin pois
    uusi paikka runoilijalle parempi ois
    ja tehtävä suurempi siellä.

    Täällä etelässä kun moni asia
    kasvun, kehityksen, tiellä.

    Ja tuli lähtö;
    ensin jäitte Te
    mun vuosien ihanat menot
    ja kuviot kiharat
    sitten jäi työt, kaupunkikoti

    - tuli sijaan niin ihana
    kaunis, sopiva, uusi koti;
    tilaa ja valoa
    maaseudun rauhaa ja aurinkoa
    - ja vapautta.

    Jäi jäljelle pientä kaipausta
    muutamia siteitä
    kait ikuisesti pysyviä.
     

    … Niin, kipuja
    ja kuntoutusta mun edessäni oli.

    Olin kait joskus anonut:
    -Anna viisautta, anna ymmärrystä.

    Nyt vuosien jälkeen ymmärrän: Minä sain, ja edelleen, vaan, en ilmaiseksi
    vaan, juuri kipujen kautta
    en yhtäkään kait tyhjän tautta
    … ja niistä sanoja, runoja, tarinoita.
     

    Ja kehon kuntoutusta
    elintapa- ja syntymävikojen korjausta;
      ett’ terveemmäksi mies
        ett’ kestäisi taas kipuja kantaa
          ett’ jaksaisi sanojensa taakkaa
    ett’ eläisi pitkään ja löytäisi
    ain uusia maita ja meriä
    ulottumia viel’ tuntemattomia.

    Nyt siellä … omassa rauhassaan
    Toijalan tornissaan
    Taikurin taivaassaan
    jossa on, juuri nytkin kun tätä kirjoitan
    ihana auringon valo melkein joka ikkunasta.

    Kaiken keskellä…
    Oi, elämä on kuitenkin niin kaunista
    vaikka, mitä enemmän on kipuja
    sen enemmän on salaisuuksien sanoja.

    - Pitää vain oppia … olemaan.


    Niin että, lopuksi
    kuin opetukseksi: Kipu kuljettaa.

    Keho puhuu kipujen kautta
    sillä kun ei ole suuta, eikä sanoja
    pitää vain oppia kuulemaan.

    Se haluaa ehkä näyttää
    ohjata johonkin uuteen
    tietä vaik' uuteen tulevaisuuteen.

    Mutta, kivut … ovat kehon sanoja
    niitä kannattaa opetella kuulemaan
    - ja totella.

      #

     

     

    17.05.2017

    Kapteenin ruuvi

    )))
         
    -"Aina kun pitää jatkaa
    (siis, matkaa ja kirjoituksia)
    ja etsiä uusia
    on selässä kuin paikka
    jossa kiristetään ruuvia
    ett’ tihkuis intoa, tietoa
    etsiä uusia totuuksia - suuntia.

    Ja kun levon hetki taas on
    - vapaus kuin kohtalon
    ruuvi aukaistaan
    mies laukaistaan maailmaan huilaamaan
               ja ajallisissa nauttimaan

    ... kunnes taas …
    on aika matkaa jatkaa.

    Niin ... on vain opittava … olemaan.

      #
     

     

    28.05.2017

    (Kapteeni sairaana
    laivansa kannella, auringossa
    hikosi ja kuunteli …)

    Kapteenin sammutus

    Ja tästä
    noista edellisistä sanoista Kapteeni irti repäistiin
    kuin uneen vaivutettiin
    - ajallisella tavalla maailmasta irrotettiin
    (pahalla flunssalla)
    kaikki mennyt, oleva, ympäriltä kadotettiin
    olo tyhjennettiin
    aivot sammutettiin
    ja halut vaimennettiin;

      älä tee
        älä tutki
          älä etsi uusia
            älä usko

    vaikene! keho ajallinen
    vaimene menostasi, tiestäsi
    anna kaiken vain olla
    - mikään ei katoa.
     

    )))
         
    -"Sillä, katsohan Kapteeni
    ei pyrkimällä
    … ei kuitenkaan pyrkimällä
    ei vaatimalla
    ei pyytämällä

    vaan, olemalla, odottamalla
    olla vain valmiina ja kuunnella
    - olla valmiina, kun taas annetaan uutta
    jolla on merkitystä
    jolla rakennetaan tulevaisuutta.

    (Tuota kuin yhtenään hoetaan; tulevaisuutta.)

    Mitä muuta ihmisellä edessään on kuin tulevaisuutta
    oli se sitten eloa, tai sen lopullisuutta
    mut’ ei se estä tulevaisuutta
    sillä, sitä aina on
    muoto kädessä kohtalon.

    Eikä sitä surra tarvitse
    toteuttaa sitä elossa tai jälkeen sen
    saman se tuo tuloksen;
    eteenpäin vie kokonaisuutta
    tarkoitusta ihmisen
    ja kaiken kaikkeuden.

    Jos sanat ei riitä kaikkea kuvaamaan
    ei se kuitenkaan poista sitä
    ett’ ihmistä viel’ suurempaa on unelmaa
    - ei yksin ihmisen
    vaan, suuren kaikkeuden
    ja yks’ pieni osa on ihmisen
    nyt näkyväisen.

    Mut’ suurempi aina on suuruuden
    kuin se pieni kuva ihmisen
    mi totuuksia ratkoen
    omaa aikaansa vain rakentaen
    hetken loistaen, sit sammuen
    ja omassa pienuudessaan luullen
    suuria kuvia rakentaen
    laskien, uskoen

    vaik’ oikeasti …
    voi, pientä on kaikessa ihmisen pyrkimys ja päämäärä
    löydöt, kuvat
    ja kaikkeuden kaavat
    vaik’ oisivat suuria ajassa ihmisen
    ja ajallisen kehityksen.

    Mut’ rinnalla suuren kaikkeuden
    ne toteuttavat vain pienen palasen
    omansa osasen, jonka arvo kyllä on suuri
    mut’ voi!
    rinnalla kaikkeuden siltikin niin vähäisen.

    Vaan, masentua ei kannata ihmisen
    eessä oman osansa pienuuden
    sillä, paikkansa kaikella auringon alla
    jokaisella sanalla, teolla, ajatuksella
    sillä rakentaahan se tavallansa
    yhteistä unelmaansa

    sen suuremman unelman kokonaisuutta
    jossa mikään ei ole turhuutta
    vaan, kaikki on tarpeellista
    - olkoon sitten suurta, tai pientä
    kaikki on merkityksellistä.

    Joten, levollisuutta…
    mikään ei katoa, Kapteeni hyvä
    pienikin teko voi olla suurta
    ja suureltakin näyttävä voi olla pientä.

    Eikä ihminen voi arvostella ihmistä
    ei ole hällä siihen ymmärrystä
    kun ei tunne, näe, kokonaisuutta
    ja tekojen tarkoitusta.

    Eikä hän näe suuruuden suuruutta
    ihmiselle tutkimatonta
    kaikkeuden salaisuutta.”
     

    -Tään takiako minä sairastin
    pari viikkoa makasin ja hikosin
    kaiken hetkiseksi unohdin
    … että, kuin tilaa annoin
    tuon sanoman esille tulla.

    Jo keveni oloni mulla!

    -”Saitko muistiin, Runoilija,
    ehditkö kaiken talteen piirtää?”
    kysyy Kapteeni huolissaan
    ja katseensa kääntää Runoilijan rapisevaan nurkkaan.

    -”Sain sain”, hän reippaasti vastaa vain, -vaik’ kiirettä kyllä piti.
    Tään vihonkin loppuminen on jo ihan liki.”


     
    #

     
     

    29.05.2017

    Avainta hakemassa

    )))
         
    -"Vaik’ näyttäisi tää miltä
    ajallisilta silmiltä
    ei se totta ole, ett’ vaiva ois todellinen
    ainoastaan ajallinen, hetken kestävä
    kuin sisäistä pestävä

    sillä, se on tehtävä täss’ hetkessä
    kun avataan sitä luvattua uutta porttia, ovea
    jost’ on ollut jo puhetta
    … ei vain ole ollut puhetta tavasta
    jolla ovea avata.

    Se on tällaista täällä ajassa
    sen tulee aina kuin tuntua, sattua
    kun avataan ulottumia.

    Ei sinne vain kuin suin päin huitaista
    ja sitten ois kaikki valmista. Ei.

    Vaan, vaivan kautta
    kehon vaivan, ja mielen
    jotta saa ajallinen uuden kielen

    ja synnytys sattuu aina
    kun jotain uutta on tulossa
    ja kun poistuu käytöstä jo kulunutta
    aikansa palvellutta.

    Siis, nyt tässä
    uuden edessä
    portin, oven äärellä
    ja se jo edessäsi avoinna on
    kuin taas kerran, kädestä kohtalon
    siis, ajan oikean, osuvan
    uuteen uutta varustavan

    ja, jos se sattuu
    kehoa muokkaa ja muovaa
    se on keholle nyt oikeata ravintoa, ruokaa
    joka kantaa tulevaan
    taas kohti unelmaan.

    Ei perille tietenkään, vaan sitä kohti
    kuka nyt ajassa mihinkään perille ehti
    mutta, kohti
    suuntaa antaen, näyttäen
    tuleville polvillen
    sillä, miten tulevat vois suuntia tietää
    ellei niitä ensin voi joku eteen piirtää.

    Kuin kartta on oltava tuleville
    uusille unelmille
    ja kukin tavallansa
    jatkaa taivaltansa
    ja löytää matkansa suunnan ja määrän.

    Sillä, jos omin päin…
    hän löytää vain tien väärän.

    Älä siis huolestu vaivan sylissä
    kävit vain kuin kaukaisissa kylissä avainta hakemassa
    nyt ovea avaamassa
    ja saamassa
    luvattua varustusta.

    Ei mikään katoa
    jos vaik’ viikko menis’ vaivassa maatessa.

    Sillä, mikä on viikko maailmassa
    ihmiselossa, taivaassa
    yks hetki vain, mi muuttaa voi kaiken
    ulottuman uuden
    kautta kehon vaivan.

    Sillä, ei tarkoituksetonta vaivaa ole maailmassa
      ei kipua ilman syytä
        ei vaivaa ilman seurausta
          ei sairautta ilman tulosta.

    Nyt … on kaikki taas valmista.

    Parane ja toivu.
    Aloita taas kerran kuin alusta
    ja ole huoletonna, ei maailma katoa
    ... et sinäkään vielä
    vaikkei kukaan tulevia päiviään oikeasti tiedä
    arvailla vain, ja toivoa
    parasta tulosta."

      #

     

     

    29.05.2017

    Ett’ murtuisi muuri

    )))
         
    -"Siis, heikoksi
    ett’ murtuisi muuri ajallisen
    ett’ avautuisi ovi ihmisen
    sisälle tulla tiedon uuden
    voiman, ulottuvuuden

    sillä, miten sinne
    jos portit on kiinni ja muuri vahva
    luulee pian, ett’ minä itse … olin taitava.

    Mutta, näin on kuin salakavala
    tää uuden voiman tartunta
    kun ihminen on ihan rankana
    vailla omia voimia.

    Silloin on mahdollista uusia avata
    ja lahjoja antaa
    kun omin voimin ei jaksa enää mitään kantaa.

    Näin on syy, seuraus
    rakennus
    kaiken kuin salainen tarkoitus
    ihmisen salainen varustus
    joka kuitenkin … on vastaus."

      #

     

     

    30.05.2017
    (tautia jo toista viikkoa)

    Synnytyskipua

    -Onko vielä ”kiusan” kuin viimeiset sanat? Miksi!
    Vaik’ juuri heti muistinkin, että siksi.

    )))
         -”Juuri siksi, etkö muista
    mitä oletkaan anonut;
      suuria
        uusia näköaloja
          tarkoituksia
            jotain kohti kulkuja…

    ja jos ne nyt ovat tässä
    sylissäsi synnytyskipuineen
    niin, onko siinä nyt jotain uutta
    jotain outoa
    jos palvelija saa vastauksia
    ja varustusta tahtonsa mukaan.

    Ei tätä ymmärrä, usko kukaan
    mut’ ei se poista sitä
    ett’ matkallasi on nyt tullut uutta mukaan;
      näköä
        tuntoa
          voimaa
    tietoa, taitoa
    viisautta aitoa.

    Ei usko kukaan
    mut’ sinä itse tiedät sen
    ja näet, tunnet varustuksen.

    ”Heikoissa väkevä” on kaukainen lupaus.
    Etkö nyt ole ollut heikko
    kuin täysin sammutettu, ja kaikesta pois
    ei heikon voima ole keneltäkään pois.

    Ja väkevyys on näkymässä
    ulottumassa uudessa, ei näkyvässä
    vaik’ tihkuaakin se aikaan ajalliseen
    ihmiseen arkiseen.

    Surra ei kannata, huolissaan olla
    kipu on synnytyksen kohdalla. 
    (kurkku)

    Siit’ putkahti, mist’ vaikersi
    - mist’ ennenkin uutta avasi
    ne muista - ja tutki
    mist’ energia, voima, kulkevi
    mist’ uutta miestä rakensi.

    Nyt kurkun aukaisi
    sen voiman vapautti.

    Ja alkaa uusi.

      #

     

     

    01.06.2017

    Salaisuuksien tarina

    Salaisuuksien tarina
    jossa sanat
    ovat salaisuuksien ovia
    ja akkunoita

    joista avautuu
      teitä
        puroja
          polkuja
    uusia ulottumia
    juuria ja tulevia

    ihmisen unelmia
    ja elon tarkoituksia.

      #

     

     

    03.06.2017

    Kipu kiukkuinen

    Kipu kiukkuinen ei hellitä
    öisin kurkku kipeä
    onko lie ajallinen, maallinen vaiva vain
    vaiko jotain enemmän…
    Miks tällaisen vaivan nyt matkaani sain.

    Jotain uutta, sen jo kuvasin
    uskoin tään mulle avaavan
    - nyt horjuen epäilen
    vaik’ jossain syvällä sisälläni silti luottaen.

    Mut’ yötä valvoessa
    helpotuksia etsien
    - vihdoin nukuin, kaikesta vapautuen.

    Ja aamulla oli ikkunalla
    kaks’ avautunutta kukkaa kaunista.

        

    Onko niillä lie jotain kosketusta mun vaivani tilaan
    valkoisten kukkien myötä
    jotain uuttako itselleni avaan.

    Nähtäväksi jää;
    puhuuko luonto mun luontoni kanssa
    ovatko yhteydessä
    ovatko sanoja, lupauksia
    ett’ kukkain kauniitten myötä
    kun minä kivussani valvoen yötä
    tapahtuikin sisälläni jotain arvokasta työtä.

    Avautuiko akkuna
    natisiko auki portti?

    Ja ikkunoista eteeni
    kaunis kesäinen aamu koitti.

    Elämä taas voitti!

      #

     

     

    06.06.2017

    Ei pakottamalla

    Näköjään…

    Ei pakottamalla
    ei käskemällä, komentamalla
    vapauduta vaivasta tarkoittavasta
      tehtävään varustavasta
        rakentavasta

    Ei parannusta ennen aikaa
    sillä, valmistaminen uusiin on kuin taikaa
    … jonka toteutumista ei kukaan nää
    tuskin kukaan ees ymmärtää.

    Mutta, ajan täyttyessä
    tarkoituksen täyttyessä
    voi vaiva poistua
    keho parantua
    mieli irrottautua ikeen alta
    … avautuu taas silmät, korvat
    suljetulta maailmalta
    … ja puhkeaa kesä
    joka jo sumussa puhjeta ehti
    … puhkeaa tulos
    vaivan tarkoitus
    sen piinaavan raskas tulos.

    Sairaus, vaiva, lähti nyt kehosta ulos
    … ei pakottamalla
    ei käskemällä, komentamalla
    vaan, omalla ajallansa vasta
    kun työ oli valmista.

    Sisäisen kasvatusta kohti tulosta
    jolla taas vaikutusta tulevien päiviin ja tehtäviin
    uusiin suuntiin ja niiden unelmiin.

    Nyt lepää viel’ hetki ja vahvistu
    parane ja toivu
    vahvistuu uusi tehtävä ja toivo
    - sen edessä nyt seiso.

      #

     

     

    07.06.2017

    Pitäisi oppia kuulemaan

    Ei kaikkea voi parantaa
    - ei ole tarkoituskaan
    pitäisi oppia kuulemaan
    vaivan sanomaa.

    Keho puhuu
    elämä puhuu kehon kautta
      ohjaa, opettaa
        haluaa varottaa, kasvattaa
    pitää oppia vain kuulemaan
    opastavaa, ohjaavaa sanomaa.

    Ja kaikella aikansa
      vaivalla
      opetuksella
    keskeytyksellä, pysäytyksellä
    rakkaudella sinua kohtaan.

    Pitää vain antaa kehon puhua
    elon kuljettaa
    niiden opettaa kulkijaa
    eikä vain suin päin vaivaa poistaa, parantaa
    - hyvällä teolla tehdä kuin suurta hallaa
    jos toisen vaivasta liian pian vapahtaa.

    On sellainen aika nyt vallalla
    ett’ kaikilla, joilla on vaivansa
    pitäisi heti olla vaivasta vapauttajansa

    ja tausta, syy, jää selvittämättä
    ihminen parantumatta
    vaik’ vapautuikin vaivastansa

    ja ohjaus, varoitus, jää kuulematta
    varjelus varjelematta
    kuin vaivast’ vapauttamalla toinen jatkoi matkojansa
    joist’ tarkoitus oli varjella
    jotain muuta tarjota.

    Ihminen on jumala
    ei tahdo kuunnella kehon, elon tarkoituksia
    kaikelle ain heti parannuksia, hoitoja.

    Siksi pitäisi osata malttaa
    tutkia, kuunnella
    uskoa
    ett’ vaivan ain takana
    on jokin sanoma kasvattava
    - ja sit sitä totella.

    Sillä, suurempi apu on, ei parantaa
    vaan, todellisesta vaivasta vapahtaa
    jonka seurauksena vasta
    on ihmiselle jotain kaunista;
      elon tapojen muutosta
        hyvää, syvää opetusta
          tietoa ja taitoa
            elon aitoa tahtoa ja tarkoitusta
    joka voisi tuoda todellista vapautta
    ja vaivan parannusta;
    enemmän kuin vain vaivasta
    vaan, myös sisäisen syvän kaipauksesta
    ja ajallisen menon rasituksesta.

    Se, on todellista parantamista
      syihin vaikuttamista
        elon tahdon, suunnan paljastusta
          silmäin avaamista
            tapojen korjausta
              tarkoituksen avaamista
    … elo levollista.

      #

     

     

    07.06.2017

    Aivan kuin toisin

    Aivan kuin jo ois toisin;
      ei ihmistä saa parantaa
        ei elon oppia kesken lopettaa
          ei ohjata oikealle tielle, sillä
    väärä ratkaisu vie opetuksille.

    Aivan kuin ei saisi kajota toisen vaellukselle
    jolla salattuja tarkoituksia.

    Ja, jos jollakin vapautus vaivasta sallitaan
    samoin siitä on tutkittava
    mitä sillä halutaan opettaa
    uutta näyttää, kasvattaa.

    Siis, jos tarkoituksetonta
              ei ole sairaus, vaiva
    ei myöskään apu, mi annettu on
    vaik’ kädestä kohtalon
    sisältäen suunnan uuden.

    Kuka tutkia vois elämän tien
      terveyden
        tai vahingon, mi vaivaan vie;
    kumpi opettaa, kasvattaa enemmän
    kuka tuntisi toisen elämän tehtävän.

    Mut’ vaivaan vain ei saisi jäädä;
       mikä ois sen tehtävä
       mikä elon päämäärä.

    Vaiva vain on jonkin keskeytys
    tai jonkin uuden opetus
    tahto, suunnan muutos
    kutsu johonkin toiseen
    rakkautta siihen suureen, min tähden olet täällä
    maan päällä.

    Tuoko juuri vaiva esille sen
    elosi tarkoituksen?

      #

     

     

    08.06.2017

    Ei maailmaa voi pelastaa

    Ei maailmaa voi pelastaa.

    Kullakin virkansa auringon alla
    - hyvänsä ja pahansa.

    Kukin toteuttaa suunnitelmaa
    ja elonsa tahtoa.

      -

    Maailman pelastaminen ei ole mahdollista
    oman itsensäkin lähes mahdotonta
    puhdas ravinto pian toivotonta
    ja terve elämä jo harvinaista.

    Vaarallinen maailma
    kehon vain sopeuduttava
    opittava olemaan ja elämään kaiken keskellä
    vaik uusia vaivoja koko ajan tarjolla
    ja ihmisen taakkana.

    On vain totuttava
    ja opittava varomaan vaaroja
    vaik sekin lähes mahdotonta;
      oppia
      nähdä
      uskoa
    mitä kaikkea täynnä on maailma
    vaarallisia aineita.

    Kuolo ennenaikaista
    ja vaivat matkassa.

    Mut’ aina elossa vaivansa
    kasvunsa kuolonsa
    ei tänne kukaan ylitse aikansa
    suoritettava vaihtonsa.

    Kuin turha on ihmisen taistonsa
    ja kullakin vain matkansa
    sit palattava mist’ tullutkin hän
    eli omansa elämän.

    Kiivailla puolesta elämän
      hyvän, tai pahan
        rahan, tai vallan
          tieteen, taiteen
            tiedon, taidon
    elää oman elämänsä aidon
    ja lähteä jälkiä jättäen
    muuten kadoten
    pian unohtuen.

    Mutta,
    se oli vain tämä näkyväinen osa
    jatkuu viel salainen ulottuma.

      #

     

     

    18.06.2017

    Kapteeni katosi

    Kapteeni katosi pois henkensä maailmasta
    palasi ajallisiin katsomaan, kuulemaan
    huokaamaan henkensä paineista
    kuin vapautumaan tavoitteista
      tahdoista olla jotain
        kasvaa joksikin
          saavuttaa jotakin…

    Ei kestä keho kahta maailmaa, ulottumaa
    kulkea kuin ees taas ulottumien maita
    elää lähellä, ja kaukaisilla.

    Vaatii voimia tutkia suuria
       löytää uusia
       hylätä vanhoja jo kulutettuja
       uskoa, ett’ uudet on totta
       uskoa, ett’ vanhat on vääryyttä, vajautta.

    Tulee vain hetki huokaista
    … ei kadota, vaan vahvistua

    sillä, mikä on yks pieni ihminen
    suuren maailman alla
    vaik’ oiskin hällä voimia kuunnella
    katsella, kosketella
    tuntea energioita, mittoja, määriä.

    Vaik’ eivät olekaan ne vääriä
    ne vaativat voimia esille tulla
    totuudella on ain raivattava vanhoja muureja
    puhkottava ”kuplia”, uskomuksia.

    Uskallettava sanoa, ja uskoa sanottua
    kestettävä katseita, epäileviä ajatuksia
    jotka kaikki ovat energioita vähentäviä;
       totuus syö, vaik’ tuokin uutta
       sanoa, vaatii voimia
       uskoa, joskus raskasta
    ja vastustus, epäusko, epäilevä ajatus
    kuin salainen energian kulutus.

    Siksi on tarpeen voiman palautus
    hetken lepo, vapautus
    kaikesta irti, kuin kadotus
    unohdus … että täytyisi jotain.

    Vaan, ei katoa minnekään mi kuljettu on
    mi kirjattu, jaettu
    hiljaisuudessa kuultu, opittu.

    Kaikki ne ON.

    Ja avautuu taas uusi
    ovi kohtalon.

      #

     

     

    14.07.2017

    Kapteeni maissa

    Kapteeni kiersi maita, maisia maailmoita
    laahusti rantoja, kaupunkien katuja
    kauppoja tutki
    kaiken kuin hetkeksi unohti
    vain ajallisiin putosi
    … kehonsa nautti, vaik sitä rasitti.

    Vieraankin tapasi
    voimansa kadotti
    vaivat hetkeksi palautti energian laskun myötä
    - ystävänkin tapaaminen kuin työtä.

    Nyt katselee hän tuleviin
    uusiin … unelmiin.

      #

     

     

    18.07.2017

    Ylemmäs, onkin lähelle

    Ylemmäs
    irti maasta ja ajallisista
    kaukaisista ulottumista
    takaisin kuin lähelle
    - ihan vierelle

    sillä, kas tässä
    lähellä elämässä
    on voima ja apu auttavainen
    koskettavainen.

    Ei niin että, vain kuin kehoa tutkien
    vaan, ymmärrystä ylempien
    siel’ - on apu kaikkeen
       ajalliseen
       ja ajallisen takaiseen.

    Sillä, mitä se auttaa ihmistä
    jos vain rakentaa hän hetkellistä
    ymmärtämättä ylemmistä voimista
       tulevien suuruuksista
       ja elon tarkoituksista.

    Niissä, on se voima ja apu
    se ilo kestävämpi kuin ajallisten tekojen
    vaik kuinka hienojen rakennelmien.

    Siis, katso nyt lähelle
       vierelle
          syvälle
             kuin ihmeelle …

      #

     

     

    26.07.2017

    Huokailuja

    Ja niin kiertelee, katselee Kapteeni nyt ajallisen kesää
    yksinänsä, mietteissänsä
    ilman laivaansa, Förstiänsä
    runoilijaansa
    ilman koko miehistöänsä
    - vain hetkestä nauttien, ja kesästä
    muista maista, vesistä ... merestäkin
    ja ajallisista töistä - tehtävähän nekin on -
    kuin jossain kaukana omasta satamasta
    laivasta, mi kirkkaana loistavi siellä.

      Ja Försti ruoriinsa nojaten
    odottaen ja huokaillen:
    -”Tulis-JO!
    Mitä se tuol maissa viel kuhnailee… Meri kutsuu! Kuuletsä!”

    Ei kuule Kapteeni Förstinsä huokailuja
    sen verran on kaukana satamasta hän
    - tavoitti hetkeksi ajallisen elämän.

    Tää vaihe on hetkellinen, hän tietää sen
    jotain uutta odottaa takana hiljaisuuden.
    Vaan, mitä, ei ajatustakaan, hän miettii huokaillen.

    Mutta kesä on kaunis vaik vaihteleva;
    viileätä, lämmintä, vettä, kaikkea vuorotellen.

    Levoksi varmaan tarkoitettu, hän arvelee
    ja muistelee, miten voimansa väheni ennen kesää.
    Ehkä tulee jotain uutta mi voimia tarvitsee, hän tuumailee,
    näin on ollut ennenkin. Ei mitään uutta.

    Vaan, kun hetki on yllänsä
    se aina kuin tuntematonta.

    Jokaisella hiljaisuudella on aina suunnitelmansa.
    - Näin on ollut aina…

      #

     

     

    02.08.2017

    Pohdiskelua

    Kapteeni hetkeksi istahti maiselle lepotuolillensa, ja miettii:
    -”Outoa. Ei sanoja, ei suuria ajatuksia
    vain ajallista, kuin kaiken aikaisemman unohdusta.
    Hmmmm … lepoa.

    Tai, jos vaik loppui tää kiivailu, hän aprikoi,
    taistelu, arvostelu
    tutkiminen ja ajallisen huokailu.

    Tai sitten, jos onkin vain latausta uutta varten
    jotain uutta … suuntaa, tai vaik ihan tuntematonta.

    Ei mitään ajatusta, tietoa … vielä ...

      #
     
     

     

    03.09.2017

    Meri kutsuu taas

    )))
           -”Kesä on mennyt, Kapteeni. Eikö taas ois aika palata,
    matkaan tarttua ja jatkaa tätä ajallista unelmaa.

    On ollut hiljaista. Olet saanut nauttia tätä ajallista, joka
    kuitenkin on kaunista, vaik hetkin raskasta.

    Lepo oli tärkeä.”
     

    Äänikin on ollut kuin vaiti, vaik kuitenkin koko ajan ollut seurana
    ja ohjannut omalla hiljaisella tavallaan.
    Ei Kapteenia ja ajallista matkaa saa unohtaa.

    -”Mutta nyt, on aika taas matkalle palata, jatkaa siitä mihin jäimme,
    ennen kuin maihin kävimme.”

    -”Mitä se siel oikee touhuu, tuol satamas”, huokailee Försti
    ja katselee laivansa kannelta, ruorinsa takaa kohti rantaa, missä
    näkee Kapteenin vain istuvan penkillä ja kuin jotain odottavan.


    -Tulejj-JO sieltä!”, hän huutaa, ”meri kutsuu!
    Me, tai siis ainakaam-mä, ei jakseta enää oottaa”,
    ja samalla
    huiskuttaa pienellä kädellään, jotta Kapteeni näkisi ja heräisi
    huomaamaan…
    Ootsä unohtannu meidät iha kokonaa, HA?!”

    Ei Kapteeni kuule, kaukana kun on. Näkee kuitenkin jonkin
    liikkuvan laivansa kannella.
    -Taitaa olla Försti, mikähän sillä? hän
    ihmettelee, ja jatkaa kuuntelua, kun tuo salainen ääni hänelle juttelee.

    -Siellä ne ovat, kaikki laivasi apulaiset. Lepo heillekin hyväksi oli,
    eikä mikään ole kadonnut… ennemminkin päinvastoin,
    vahvistuneet ovat kukin paikallaan. Eivät toimettomina ole olleet,
    Förstisi ainoastaan, tuo aina niin malttamaton matkalainen,
    urhea ja auttavainen.

    Niin, ja vielä, Kapteeni. Ennen kuin laivallesi palajat, sinun on
    huomattava eräs asia. Se
    ääni, joka sinulle on jo tuttu,
    on seurastasi poistunut. Osansa hoitanut ja matkasi valvonut
    tänne satamaan asti. Hän jää nyt tänne, uusille tehtäville.
    Tänne päättyi nyt yhteisenne.
    Uuden ”
    äänen” nyt seuraksesi saat, hänen kanssaan tulevat
    kasvut jaat. Hän tuntee sen tulevan tien, minne minä sinua
    nyt vien.”

    Kapteeni kuuntelee kummissaan, kuka on tuo minä.
    Kuka oli
    se joka seurasta poistui.
    Ja kuka onkaan nyt
    hän, jonka kuuli seuraansa liittyvän.

    )))
        -”Meitä ääniä on paljon, kukin omaa omansa tehtävän.
    Kasvunsa, koulunsa itse kullakin, matkansa maailman merillä.

    Ei yksi kaikkea hallitse, täällä on sellainen rakenne. Onhan
    heitä rinnallasi ollut jo useitakin ain kasvusi mukaan.
    Rakennettu yhdessä tulevaisuutta.

    Nimiä heille on turha antaa. Eivät he ole ihmisiä, vaikka eivät
    olekaan vailla nimeä. Mutta, se ei ole nyt tärkeä, vaan se
    tehtävä, joka heillä aina on rinnalla, valvoa ja ohjata tulevia.

    )))
        -”Ja nyt, Kapteeni”
    , kuuluin se uusi ääni. Oisko lie hieman
    lempeämpi.
    -Nousehan purrellesi, ota laivasi komento
    ja näytä suunta. Matkaatte nyt kohti uutta.”

     

    -”No tulithasä vihdon sielt!, huokaa Försti jo silmin nähden
    kyllästyneenä odottamaan.
    ”Moon ootettu sua koko porukka.
    Lähetääksme ny? Lähetäähä?”

    -”Lähdetään lähdetään”, Kapteeni rauhoittaa malttamatonta.
    Hoidahan Försti tää laiva nyt irti ja käännä keula merille,
    uusille ulottumille.”

    -No jess, jjjJESS!! NARUT IRKI SIELLÄ! Me lähetäänn-ny!
     … Vihdonki.”

    On se niin ihanan innokas, tuo Försti, Kapteeni itsekseen
    ajattelee.
    Mitähän tästä matkasta tulisi, ellei sitä olisi.

    -”Eimm-mitää! mä kuulin ton. Tästä ei tulis yhtääm-mitää
    ilman mua”,
    huokaa Försti topakkana.

    Mitä ihmettä, miten se voi kuulla, ihmettelee Kapteeni.
    Enhän minä ees sanonut mitään. Ehkä sekin on jotain
    oppinut näillä yhteisillä reissuilla.

    -”Niin, oonki. Mä tunnen sut … kippari muka”, Försti
    mutisee  itsekseen.

    Apua, eihän tässä voi enää ees ajatella itsekseen,
    ihmettelee Kapteeni Förstinsä kasvaneita kykyjä.

    -”Juu juu, oossävaa kippari, mutta mä tätä purkkia kuiteski
    ohjaan”,
    toteaa Försti hiljaksiin, ja innoissaan puuhailee
    ruorinsa kanssa.
    "Vihdonkit-taas liikkeelle!"

      #

     

     

    28.09.2017 yöllä
    Erakkokin havahtui hytissään
    pitkän hiljaiselon jälkeen:
    Mihin ihmeeseen ihmistä
    Olenko matkalla juurille
    kysymyksille suurille
    kun mietin,
    mihin ihmeeseen tarvitaan ihmistä
    tämän upean maailmankaikkeuden sisällä
    jossa kaikki valmista
    ja kaikki niin kaunista.
    Mihin ihmeeseen tarvitaan
    tällaista itsekästä raakalaista
    toinen toistansa vihaavaa tappelevaista
    pahaa puhuvaa juonittelevaista
    itseleen kahmivaa tappavaista
    rakastavaista
    vihaavaista
    kaiken näkyväisen vain valtaansa alistavaista
    itsensä ja elintilansa tuhoavaista.
    Niin, mihin ihmeeseen tarvitaan ihmistä
    kun kaikki kuitenkin oli jo valmista
    ja itsessään kaunista.
    Miks' piti luoda kuvakseen
    miks' lihaksi, mieheksi, naiseksi
    pääksi ja alamaiseksi
    hengeksi ja kehoksi
    hyvän ja pahan tiedon puuksi
    tahdoksi ja mieleksi
    mielivallaksi
    karkotetuksi
    tappavaksi ja tapettavaksi
    syntyväksi, kasvavaksi
    vaivaksi, sairastavaksi
    kuolevaksi, katoavaksi
    … kun kaikki jo oli valmiina niin kaunista.
    Kuka tarvitsi tällaista pientä palloa
    avaruuden uumenissa
    näkymättömissä
    löytymättömissä
    ja jota avaruus ei varmaankaan tarvitse mihinkään
    tuskin se ees tietää meistä mitään.
    Ja jos tietääkin;
    yhtä tappamista
    tuhoamista
    sotia ja taisteluita toinen toistansa vastaan.
    Ihminen hetken rakastaa, mihin sitä sitten 
    tunnetta ja kiimaa
    kiintymystä, vihaa
    ajallista valtaa
    rahaa, ja taas sotaa.
    Mihin ihmeesä tätä kaikkea tarvitaan?
    Ja kuka?
      #
     
    Jo Tietäjäkin hytissään
    havahtui Erakon mutinaan:
    -”Jaa'a, ettet sitten yhtään isompaa asiaa keksinyt.”
      #
     
     
    -Mitäs mutinaa tuolla? kuunteli Kapteeni kummissaan 
    Taikuri rinnallaan, heistä kun on tullut, kasvanut hyvät 
    kaverukset matkan aikana. Aivan kuin eivät oikein tulisi 
    toimeen ilman toistansa … vaikka Kapteeni kyllä tietää 
    ja kantaa vastuunsa.
    -Mistä siellä puhellaan, utelee Kapteeni Förstiltä
    joka aina on valveilla ja valppaana laivan ohjauksessa.
    -Entiä, enkä välitä. Mulle riittää tää ohjaus
    … tonne oranssiinko edelleen, vai?
    -Sinne sinne, kuittaa Kapteeni. -Siellä varmaan 
    kaikki ratkeaa aikanaan ja matkallakin jo varmaan.
    Katso jos näkyy saaria, jos tarttis taas välillä vaikka poiketa.
    -Mäen tartte mitää saaria, tokasee Försti kuin itsekseen.
    -Mut mä kerron kyl, jos jotain näkyy.
      #
     
    Taikuri, josta kasvanut Kapteenille kuin oikea käsi tällä matkalla.
    Ja niin onkin. Ja myös vasen, tarvittaessa. Siin nyt istuvat yhdessä
    Kapteenin hytissä kuuntelemassa, mitä uutta tarinaa, tai siis asiaa, 
    tuo uusi ääni nyt ilmoittaa. -Puhelias näyttää olevan, huokaa Taikuri 
    itsekseen, ja sit  heti vaikenee, kun Kapteeni kyynärpäällään vähän 
    tökkäsee.
    Runoiljakin nurkassaan vähän ihmettelee...
     
    )))
        -Noniin, Kapteeni, ja Taikuri myös. Minä nyt avaan teille sen 
    työn, sen näköalan uuden, jolla rakennatte nyt yhdessä kuin 
    tulevaisuuden. Asia on hyvä ja tärkeä. Siinä on kuin elonne tehtävä,
    tutkia näkymättömiä, menneitä ja tulevia. Koskettaa ihmisten unelmia,
    siis heidän elonsa tärkeitä, ja ohjata oikeaan suuntaan muutoksen 
    kautta. Muutoksen menneestä, joka on pitänyt heitä kuin vallassa. 
    Etsitään vapautta taakasta, rasittavasta ja vaivaa aiheuttavasta, elämän 
    valoa sammuttavasta, arjen raskaasta. Se tehtävä on arvokasta. 
    Siis, kuunnelkaa nyt tarkoin, ja sinä Runoilija, kirjaa kaikki tarkasti 
    muistiin, niihin joutuvat viel itsekin palaamaan, ja monet jäljessä 
    tulevat, jotka rakentavat asioista omansa unelmat.
    Noniin, lähdetäänpäs liikkeelle...
    -Niin, ja Runoilija vielä... Ota uusi kirja näille tuleville. Tee näistä 
    ihan oma, ovat siten helpommin ulottuvilla.
    Ja niin Runoilija tekeekin, ottaa uuden kirjan, johon nyt odottaa 
    uutta asiaa.
     
    Ja sitten tästä - uuteen kirjaan "Syvä apu" - Kaukainen kosketus.
     
  •