alkaen 14.09.2016 -

Tässä on yhteen koottuna koko tähänastinen tarina.

Tämä kuin kirja on aina kesken, siis edelleen työn alla.

-------------------------------------------------------------


     

   

Matkan kulku (sisällysluettelo)

Osa 1  -  Taustan maalausta
 
  
Alkua ennen alkua

  Kuin tunnari matkalle:
    "Kapteeni Peloton"
 
   Alku
   Lähtövalmistelut
   Ensimmäinen aamu
   Lokikirja
 
   Laiva
 
  
Kertoja kuvaa alkua
   Menneet ja mestarit
   Tietäjän hytissä
 

Ja matka alkaa
 
Huhtikuu 2016

   Tietäjän ennustus
   Kapteeni hytissään
   Taikurin Labrassa
   Kapteeni pohdiskelee
   Vierailulla
          Mystiikan hytissä

Toukokuu 2016

    Kapteeni pohtii vesiä
    ensin Taikurin kanssa
   
ja sitten
  
Keittiössä
menneitten
             miehen luona

   Siunauksesta

   Kertoja esittelee:
      Taikuri
      Erakko
      Narri
      Runoilija Taikasulka
      Förstin uniformu

   Merten Miehelle
      Salaisuuksia
      Opastusta

   Merten Mies pohtii

   Merten Miehelle
      Suuresta kuvasta
      ... ja sen makroa

Kesäkuu 2016

   Taikuri puhuu Ravinnosta

   Merten Miehen uni
   Ravinnon energiasta
   Förstin uudet varusteet

   Tärkein asia ravinnosta
   Toiseksi tärkein
   Runoilijan rakkausravinto
   Ravinnon perustat

   Kipparin kaipausta
 

Heinäkuu 2016

   Hyvät ja pahat
  Narrin näköala kehitykselle

 Taikurin ravinto-oppi alkaa

Opastusta Merten Miehelle:
   - Salattu tarkoitus
   - Takaisin merille
   - Merellä
   - Merten Miehen tunteet

   Elämän taulu

   Lähtö ravintoseikkailuun
   Runoilijan rakkaus
   Taikurin huokailua

   Merten Miehen salaisuus
   Tehtävien jako
 

Elokuu 2016

    Ravinto - mahdoton
   Hiljaista lipumista
   Taikurin sauna

   MertenMies on Kapteeni
   Kipparin vaivat
   Puhuttelu
   Jokin vielä viivyttää
   Ohje ja lupaus
   Lupaus ja käsky liikkeelle

Päättyi Ensimmäinen osa

Osa 2  -  Kohti tuntematonta

Osa 2 alkaa
  
MertenMiehen menneet

   Vain kartta
 
Syyskuu 2016

    Ja ulappa aukesi
   Kapteeni miettii vaivojaan
   Sisäinen stressi
   Tietäjän viisautta
   Kapteeni haaveilee

   Försti jo hermoilee
   Tietäjän luona
   Tietäjä laulahtaa

   Taikurin ihmelaite
   Huolta ja viisautta
   Mystiikan kuva
   Outo valo
   Yksi syy sairauksiin

a 3
Osa 3  - Ja aukesi aava

Lokakuu 2016

05  Ja aukesi aava
04  Herkkyydestä
06  Taikuri pohtii ihmistä
08  Outo kari
07  Onnen kivi
09  Ollaanko ihan harhassa
09  Mystinen kuva
11  Tietäjällekin osansa
12  Katselua ja odottelua
13  Kapteenille ohjausta
14  Yhteinen ohjaus
23  Tehtävien tarkennusta
25  Taikurin vuoro
26  Syyttävä sormi
28  Kapteenin tunteet
28  Mystikko ja kuvien salat

Marraskuu 2016

02  Kapteenin ristiriitaa
03  Hiljaisuuden kuuntelu
08  Kapteenin sisäiset ystävät
23  Suurien äärellä
24  Suurien unelmista
28  Tärkeintä oppimaan
30  Miehistön esittely

Joulukuu 2016

08  Kapteenin alakuloa
      Förstin joulunuttu
11  Förstin ikävää
      Runoilija omissaan
      Matkan taisteluista
28  Puhdistumisesta
      Menneet ja uudet viisaudet

Tammikuu 2017
(Lähtö saaren satamasta)

02  Sanojen takana voima
04  Sisäisen kaipaus ja halu
06  Vain tuuli puhaltaa
09  Elon koulua
11  Monien osien summa
13  Kahden valtakunnan kansalainen

Helmikuu 2017

01  Runoilija huokailee
02  Varo ajallisia saaria
      Tuttu elämän suunta
03  Nouse kannelle ja ihaile
07  Valkean saaren yllätys

14  Valkea hahmo
      Toteutui lupaus
      Siipihän se olikin
      Kaikki on nyt ja tässä
      Lähin ystävä
24  Kuka selittäisi vastauksen
27  Vaikea uskoa tapahtumaa

Uusi osio:
Kohti salaista ihmistä

Maaliskuu 2017
03  Ihmisen ulottuvuuksista
12  Kaukaisia salattuja
13  Kaukaisten kaiut
29  Ikävä
      Katkeruus
      Ihmeparannus
      Tarkoitukset ja lait

23 Pohdintaa vaivain syistä
27 Ajatus
30 Intuitio on kanava
30
Sinä itse rakennat

Huhtikuu 2017

01 Intuitio sairaanhoidossa

01 Intuitio on salattua

03 Parantamisen kokonaisuudesta


 

Osa 3  Ja aukesi aava

Tämän osion kirjoitukset ovat tuolla alla
ilmestymisjärjestyksessä, alkaen 15.10.2016.

Niistä ei ole erillistä sisällysluetteloa.

---------------------------------------------------------------------

     
        

                    

Elämän mereltä Ulottumien Merille
 

Joko aukesi ovi
mun uusiin mennä
   lupauksille
      luvatuille.

 

06.10.2015

Uusi perusta

En häikäise sinua
   tavoilla
      teoilla luetelluilla.

(astrologian kuvauksilla).

En vastaa
vaatimuksiin
kirjattuihin odotuksiin.

En toimi kuvatuilla tavoilla.
En, kuin maailman odotuksilla
   olla ja miellyttää
      uutta ystävää.

En rakenna rakkautta
tapojen päälle
kuin maailman odotuksille
   olla jonkin mallin
      tavan mukainen.

En!

Olen erilainen ihminen.

 

Minä vain olen tässä
vapaasti
vapaassa elämässä
vailla kuvia
muotoja piirrettyjä

sillä, varttunutta
elon kasvanutta
   kasvattanutta
ei enää pueta kuin mallipaitaan
- elon kuin pakkopaitaan

elämään
   miellyttämään
      toimimaan
         tekemään
kuin joidenkin maallisten kuvien mukaan.

Tällaista elon vapautta
ei ymmärrä kukaan.

 

Eikä missään
ole kuvausta sulle
sille
elon inhimilliselle
joll' elämän vapaa
oman muodon takaa.

Ja riittää hänelle
kuin olla vain
muodoista vapaa.

Onnellinen hän
ken tällaisen elämän vapaan
matkallaan tapaa.

 
 
Ei häkkiin ihmisten
puristetun
vaan, vapauteen kaikesta julistetun.

Ja ahdistuu hän
jos kuvilla
kuvauksilla näkee hän
itsensä muotoihin piirrettävän.

Sillä sellaisia muotoja
ei luetella voi
miss' vapaan laulut
elämälle elämästä soi.

Hänet kuin kuoleman kautta
suurempi voima
elon kentille takaisin toi.

Siin' runoilijan
- oikean runoilijan
vapaat laulut
   elämälle
      taivaalle soi.

 

Mut' rakkaus
jos kohtaa hän sen…
sillä, vapaus itsessään
ei ole vielä täydellinen

se on kuin pohjakuva vasta
kuin puhdasta lasta
jost' kasvaa hän, vapaa, vast' alkaa voi
rakkauden kautta hänen uudet laulunsa
ain kauniimmin soi.

Vapaus
   jonka yllä rakkaus
      jonka yllä kaikkeus
ja sen yltäkylläinen voima
- siin' on eväät
uusien sanojen soida

sillä,
jos yksikin noista puuttuvi
kaikkeuden voima puuttuvi
(ja) Elämä suuttuvi
mi ilman sen sanoja ja ratkaisuja jäi
- elon salaisuudet
aukeamatta jäi.

Jos yksikin…
elon tie kaikkineen;
   saavutettu, saatu vapaus
      kuoleman kautta pelastus
         kuin alusta aloitus
            rakkaus
ja ymmärrystä ylempi voima
- vain silloin
voi runoileva astia soida.

 

Eikä tämä ole ihmisen itsensä ylentämistä
vaan, kuoleman kautta takaisen 
           matkan saavutuksen tulos ja tila
jolle jokainen piirretty ajallinen kuva
on kuin julma pila.

Kuin vapaalle häkkiä heiluttelis
ja uhkailis
   sitoa
      sulkea
sen vapaan sielun
jon' tilaa ei ajallinen ymmärrä
- on vain sen oudon edessä aivan ymmällä.

 

Ja kuun laskeva sirppi
silmilleni loisti
vapaan ikkunan raosta

ja taivaitten voimia piirteli
kokonainen täysi Orion
kuin suuren elämän alkulähde
se kaukainen kuvajainen
ja sen voimallinen vyö

tämä hetki kaikkineen
nyt kaikkeudelle
ja sen voimalle
kuin kättä lyö.

Tämän hetken hetki
on pitkä työ.

Elämä ei enää voimia syö
eikä lyötyä enää lyö
vaan, lyöty nyt vuorostaan
elon kaikkeuden maljasta syö.

 

-Mietit, ett' itketkö. - Et.
Et ymmärrä sanojesi tietä.
Et käsitä vielä
sanojen syvää merkitystä.

Mutta, kun käsität sen
silloin itken minäkin kanssasi sun
- koet onnen saavutetun.

 

Ja nyt!
alkaa rakentua se uus
josta kasvaa se kaivattu tulevaisuus
mi vaati
ett' kaikki
osaset yhteen koottu ois
eikä paloista yksikään
ois sen perustasta pois.

Ja uusiksi menee nyt moni asia
menee uusiksi kuin kaikki;
   uusi alku
      uusi voima esille tulla
- on valmius uuteen nyt sulla.

 

Ja vanhat kaikki taakse jää
eletään uutta elämää
ja loppuu arvailu
loppuu hapuilu

sillä, kaikki on nyt tässä
edessäsi näkyvässä
ja ylläsi väreilevässä
näkymättömässä.

Ja mitä puuttuisi vielä
kun jo rakkauskin on
vaik' viel' vaatimaton, mut' kasvava
ja matka on jatkuva
ja unelma
on toteutuva! sun kättesi kautta
ja katseesi kuin haukka
ja sanojesi virta
on kuin hurja laukka.

Ja kaikki…
oi, minkä kautta?

Voi, runoilija raukka!

Ja, minkä tähden
minkä tautta

   …
      … niin, Oi elämä raukka!

 -

 

Ja paistoi ikkunasta sisään
aamuinen Leijona
allansa ketjuna Venus, Mars, Jupiter
jo horisontin alla viel' ootteli
Merkurius ja Aurinko.

Ja Sirius nyt suoraan edessäni
Kuun ja Orionin välissä
ja yllä oikealla katseli Härkä.

Siinä sitä on runoilijalle näkymä!

  *

 

 

30.10.2015

Joko aukesi portti

Joko aukesi ovi
mun uusiin mennä
   lupauksille
      luvatuille.

-Ei oven aukeaminen ole se hetki
vaan, se on se
milloin menit sisälle.

Ovi auki on aina ollut
kulku vain on kaukainen
ja matka pitkä.

Ja sitten, kun olet saapunut perille
oven äärelle
silloin siitä on sisälle mennä
ja alkaa uusi tehtävä.

No, olenko mennyt?
Olenko saavuttanut sen oven?
Olenko äärelleen tullut
   onko tuotu
     autettu kyllin
ett' oisin päässyt kynnykselle?

-On.
Vaan, ei portti ole kapea
ett' siitä vain sisälle huitaista. Ei.
Vaan, portti on pitkä
valmistava
muutoksia toteuttava
vähin erin maisemaa, voimaa, avaava
- sitten vasta on valmista
sisälle uuteen astua.

Portti on muutos
ei mikään ajallinen kuva.

Portti on aina
   osa-unelma
ja vaatii ensin valmista sille tulla
ja sitten viel' valmistusta
   uusiin astua.

Portilla siis
ja sen kulussa
muutoksissa
hiljalleen avautumisessa - ollaan nyt
eikä matka ole päättynyt:
   ei matka portin
      ei matka elämän
         ei elämäntehtävän.

Vaan, sillä uudella voimalla
- pian avautuvalla
uudelle matkalle
   kohti unelmia kaukaisia
      elon tarkoituksia ja kuvia
uusia ulottumia.

Levollisesti vain
- kulkee ystävä rinnallain.

  *

 

 

Tuli kysymys Taikurille: -"Jos ovi on auki, mutta ratkaisevaa onkin, meneekö siitä ja koska. Niin voiko käydä niin, että portti ehtii sulkeutua jos ei toimi nopeasti? Voiko portin sijaan tulla toinen? Voiko ovia olla useampia, mitä sanoo taikuri?" 
 

Ja vastaus:

04.11.2015

Portti on auki aina

Portti on auki aina
matkalaisen sisälle tulla.

Mutta, matka on pitkä
   kasvun
      opin tie
ja se tie sinua portille vie.

Kiirehtiä ei kannata
sillä, ei se ole ihmisen otettavissa
- ei kiireisesti
eikä ollenkaan
vaan, toinen sinua kuljettaa
ja kaiken teon ja kasvun eteen valmistaa.

Kuvaus ihmiselle vaikeaa
sillä, niin tottunut on
vain itse kaiken ottamaan.

Tämä annetaan, tämä porttien tie
ja se tie sinua portilta portille vie.

Elämä on kuin porttien tie
ja yksi portti
on aina yksi osa-unelma
ja kullakin on aina paikkansa
tällä maaplaneetalla.

Pyydä kasvua
sillä, opas on aina rinnalla.

  *

 

 

08.10.2015

Väärässä seurassa

Väärässä seurassa kuolee ihminen
   vähenee
      kuihtuu
lakkaa kasvamasta

elämästä kuin unohtuu
ja unohtaa oman osansa
elonsa määrän
- kulkee kuin tien väärän
   lukittuna
      suljettuna
rajoitettuna kaikesta oman elonsa halusta
   ärtyy
     murtuu
ei ole enää se ihana oma itsensä
vaan, sen toisen, vahvemman, jatke.

Ja kyse ei ole fyysisestä voimasta
vaan, jostain sisäisestä
hallitsevasta
- ja toisesta tulee heikko
alkaa kyteä sisäinen kapina
tarve ulos kaivautua elonsa vankilasta
   kasvamattomasta olotilasta
      unohdetusta unelmasta

joka jossain syvällä sisällä
etsii ulospääsyä ja näkyville tulla:
-On oma elämä mulla! hän huokaa
huutaa…

Yhtenä hetkenä vain räjähtää
ja lentää riekaleet
mit' vankina pitäneet sen sisäisen
ja sen kautta myös ulkoisen.

Ja nousee hän kuin kukka läpi asfaltin
ja huokaa: -Ilmaa! Valoa!

oman elämän tahtoa
ja purkautuu se
jossain sisällä painettuna ollut voima
alkaa elämän kellot hälle soida.

Ja vihdoin taas hyvin voida.

  *

 

 

03.09.2015

Muutos vuosien takainen

Katsoin tv:stä jotain hengellistä
ja kuunnellessani muistin ne sanat
jotka mökillä yksin, aamuyöllä kirjasin
sen pitkän kauden jälkeen
                         jossa Sanassa kuljin
sanoja tutkin
muistiin piirtelin ja totuutta etsin
- vähän myös Sanalla hutkin…

Sit' yhtäkkiä ymmärsin
sen muistiin piirsin, että:

-"Nyt loppuu tämä kirjoittaminen
ja alamme kirjoittaa uutta;
sanoja ihmisille iloksi ja ravinnoksi."

Ja minä muistan, kuinka silloin huokasin:
-"En minä osaa mitään sellaista kirjoittaa.
Ei minulla ole mitään sanottavaa."

Vaan nyt
kun katson tätä aikaa jälkeen tuon kohtaamisen
noin neljäntoista vuoden takaisen…

kuinka paljon on sanoja virrannut
tuhansia runoja ja tarinoita
totuuksia ja auttavaisia - hassujakin
on aikaan saatu.
- Yhdessä.

Ja minä olen ollut vain kuin kirjuri Voiman kädessä
- ja käsi lepää käden päällä.

  *

 

 

04.09.2015

Kohtalo

Kun puhun minä kohtalosta
kuin elämän ennalta määrätystä kulusta
sen alusta ja lopusta
ennen aikaa sovitusta
- sen tavoitteesta ja kulusta
sen lopputuloksesta

sen unelmasta
mi ihmisen sisälle piirretty on
… tuo kaikki
muodostaa sen kohtalon.
 
 
Vaan, onko kaikilla kohtalo
elon suunniteltu alku
            tavoite ja loppu
sen unelma ja tulos
- ja elääkö ihminen aina sen
vai, poikkeaako hän tarkoituksestaan ulos.

Niin,
noissa maisemissa kulkee runoilija
etsii syitä ja vastauksia
- ja elonsa tarkoitusta.

  *

 

 

15.09.2015

Aamen

Tuo aamen-sana
tarinan, runon
anomuksen lopussa
on voimallinen sana.

Sitä ei ehkä monesti ajatella niin
enemmänkin vain kuin pisteeksi
tai joksikin loppumerkiksi
kuitiksi.

Mutta, se ei todellakaan ole niin
- tai, se ei saisi olla niin
sillä tuo sana
tuo pieni aamen-sana
sisältää suuria voimia
ja energioita.

Siihen sisältyy ensinnäkin kiitos;
   kuin kiitos kuulemisesta
      kiitos yhteydestä
         kiitos saamastani avusta ja hyvästä
- vaikka se ei vielä näkyisikään.

Siinä on asenne luottamuksesta
uskosta, että niin tapahtuu kuin sanottiin
   pyydettiin
      anottiin.

Ja viel' lisäksi kuin käskysana;
näin tapahtukoon
tai, näin olkoon
- ja sitten on niin.

Tarinoiden lopussa se sisältää
paljon voimaa ja energiaa
- olen sen mitannut
ja se vahvistaa
koko sen runon asiaa ja toivetta
tavoitetta
- sen parantavaa energiaa.

Ja näin voimallisesta
hoitavasta ja parantavasta
tulee viel' voimallisempi
tuon pienen sanan kautta.

Ja ilman sitä sanaa
osa sanojen parantavasta
ja hoitavasta sanomasta katoaa.

Kyllä sanoissa edelleenkin voima on
vaikka tuo aamen olisikin lopusta pois
mutta, sanojen hoitava voima on suurempi
jos se sana siinä lopussa ois.

  *

 

 

20.10.2015

Energia

Viel' kerran on mun kerrattava tämä:
     Energiaa koko elämä.

Erilaisia muotoja ja suuntia
erilaisia tapahtumia
- kaikissa liikkuu energia
   joka rakentaen
      tai tuhoten
         tietoa siirtäen
            kadottaen.

Elämää synnyttäen
kuollen.

Jokainen piirto min piirsit sä tähän
tarvitsi energiaa vähän
- vaan se kasvun, valmiuden tie
se jo paljon energiaa vie.
 

Samoin on jokainen sana
ei vain se piirto
vaan, sen sanan sisältämä voima
on energiaa
joskus vaik' voima.

Samoin ihminen
   toiselle
      tai rinnalla kulkien
energiaa liikuttaen
   joko antaa
      tai kuluttaa
toiset vaik' syöden
energiaa toisen.

Ja jos ihmisen energia laskee alas
eikä täyty se mistään
jokin asia on
hänen elämänsä varas;
   työ
      tekeminen
         huoli, stressi
ihminen ihana
   ihminen kavala
      elämän tilanne raskas, rasittava
- kaikki syö voimia.

Ja voima
on yhtä kuin energia.

  *

 

 

13.01.2016

Runoilijan kaukaiset

Runoilija
kaukaisuuksien kautta
palaa matkoiltansa tähän päivään ja tunnistaa:
-Ei ois runoilijaa
ilman menneitä teitä.

Ei mennyttä hän poies heitä
eikä heittää voi
- se mennyt kaikki
hänet tähän päivään ja hetkeen toi.

Kasvanut on kaiken
   menneitten
      tunteitten kautta
sillä kasvu muutoin
ois mahdotonta.

Ja nyt katselee hän
kuin merelle aavalle aaltoilevalle
tunteille kuohuville
joist' vaahto viel' muistuttaa
mennyttä pauhaavaa.

Ja rantaan mainingit lyö
meri aava on se sisäinen työ
kuin runoilijan yö, ja uni
- satoi maahan puhdas lumi.

Ei puhdasta lunta
ilman unta
ja merta avointa aaltoilevaa
eikä runoilijan taivasta
lunta valmistavaa.

Ja näin on kaikki kuin yhtä;
   elämä
      ja elämän meri
         ja kuohut sen
ihmisen, runoilijan, puhdistaen
ja vaivat unohtaen.

Vain uusi lumi, valkoinen
kuin taulu puhdas, kutsuen:
-Oi, maalaa minut väreillä menneitten
kaiverra kuvat voimalla tunteitten
kirkkaitten silmien ja sulo huulien
ja ihmisvarsien ihanain
- ja raastavien kuolemain

ja uskolla unelmain.

  * 

 

 

15.01.2016

Vuosi sitten

Vuosi sitten minä nukuin
   kuin kuoleman tilassa
      vailla sydäntä
jonkin mekaanisen pumpun varassa
   tiedottomana
      ja tietämättömänä elämän menosta.

Olin vain kaikesta poissa
unessa
12 tuntia ajallista aikaa.

Oliko se aika minulle jotain outoa taikaa.

Kun minut vihdoin hereille kehotettiin
tuo kaikki mahtui tietoisuuteni yhteen sekuntiin;
kun naamarin alle nukahdin
ja jo samalla hetkellä kuulin nuo yllättävät sanat:
-No niin, nyt täällä saa jo alkaa heräillä, kaikki on tehty.

-Ei voi olla totta, vastahan minä nukahdin,
minä kait sekapäisenä sopersin.

Vaan, totta se oli.
Oli jo ilta puoli yhdeksän
ja aamulla kahdeksan maissa uneni aloitin.

Vaan, mitä tapahtui minulle muuta
kuin sydämen seudun korjausta.
Se minulle viel salaisuutta.

Mutta, jossain minä olin
jossain minä kävin
jotain minkä koin ja näin, sen minä tiedän
ja nyt vain odotan
kaiken esille tihkuvan.

Ja tänään, juuri nyt
on tasan vuosi tuosta
kun entinen elämäni päätöksensä sai
ja alkoi jokin uusi
- jokin minulle luvattu uusi.

  *

 

 

30.01.2016

Runoilijan tyrskyt

Syvästi käydä sisäisiä tutkimaan
sen tuntoja, tuoksuja jakamaan
ajattelemaan… yhdessä
- rasittavaa -
kuin parantamaan omaa
tai jotain yhteistä
- raskasta.

Ja onko ees tarpeellista auttaa toista
jonka sisällä on tasapainoista
vaik' onkin kaikkea elämää, ja mennyttä
ja tulevaa
sen suunnitelmaa ja kuvia
- elämä kaikkineen, kuitenkin
on suurta huvia
kun sen oikein näkee.

- Kuka sen oikein näkee ja ymmärtää
tätä ihmisen tehtävää.

Siksi on raskasta
ja tarpeetonta
alkaa analysoida ja tutkia
kuin hoitaa ja parantaa menneitten haavoja
tai jotain vuotavaa haavaa
- sehän on kuin runoilijan laavaa
jota tarvitsee hän
eessä runoilevan tehtävän.

Sillä, se virtaava
elämästä kertova ja muistuttava
on kallista
- ja arvokasta

eikä sitä tukita, sammuttaa, kenkään saa
sehän vain runoilijaa sammuttaa
ja hänet vaahdoistaan vapauttaa.

Purojen on virrattava!
   Haavojen vuodettava!
      Laavan valuttava hiljalleen
ja aavojen vaahdottava

sillä, se on kaunista
- jos ei nyt aina kaunista katsoa
niin, sanoista kuulla ja lukea
mikä on kaiken takana.

Ja tarina
mi kantautuu tuon kaiken kautta ja läpi
se suuria näki
kun elossaan myrskyjä koki.

Siks', älä kajoa!
   Älä sammuta!
      Älä tyrskyjä tyvennä
         vaahtoja kerää pois
sillä, mitä runoilijalle jäis
jos otetaan häneltä voima pois.

Hän vain kilisevä kello
pian tyhjyyttä ois
se elämän tehtävä
- se ihana elämän tehtävä
ois samalla kuivunut pois.

Ja millainen runoilija
      se sellainen enää ois.

  *

 

 

  Kuin tunnari matkalle:     "Kapteeni Peloton" (Kai  Hyttinen)

 

 

                              (Ääneen luettuna)

16.02.2016

-Viel yhdelle matkalle, tuumaa merten mies
viel yhdelle matkalle
kaukaiselle
taitoa vaativalle
taidolliselle
elämää avartavalle.

Ankkuri on nostettu
mukaan otettu
muut seurasta jätetty…

-Tää on mun yksityinen reissu
ei mahdu tälle muita, tuumaa Merten Mies

ja katseensa tuima
päättäväinen
matkasta tulee viel huima, minä tiedän sen
kaiken oppini tarvitsen
uusia tutkien.

Ja ankkurin heitän
kun löydän mä määränpään
minä siinä lepään ja siihen jään

ja katselen
kuuntelen merteni meriä
ääniä
tuoksuja
ja tavoitan kuin kaukaisen maan

laivani lasken sen lagunaan
ja ihailen, minne mun matkani toi
- ei elämältä enempää toivoa voi.

Se on saari, mä huomaan
kaukaisuuksien
sen saari salaisuuksien
jään sen suloiseen huomaan.

Ja ajat
matkat aikaisemmat
taakse jää
tämä on jotain uutta elämää.

Ja katselee maihin Merten Mies
tää salaisten saari outoja ties
ja äärelle sen
kuunnellen
katsellen

on taivaat
linnut
niin toisenlaiset
elävät, elämät, erilaiset

ja maansa kuin täynnänsä kultaa
vaik ei kultaa se lain
- tätäkö minä koko elämäni meriltä sisälläni hain.

Tämänkö minä palkaksi matkoistani sain.

Ja kasvoinsa uurteet
pien tyytyväinen hymynsä kare
olemuksensa jäntevä
ja muotonsa vapaa
hän uudessa nyt uusia tapaa

ja tähtiä
oppaita
tuulia
kuin vanhoja tuttujaan
turvassa halaa.

  #

 

 



19.02.2016

Merten Mies
hän tuimana katselee
odottelee viel hetken
tuumailee…

Ankkurinsa nostettu taas kerran
viipyy täss' satamassa enää vain hetken verran
odottaen aikaa oikeaa
ja oikeaa johdatusta ja tuulta
- hän tietää, ett' elämä on jotain suurta.

Meriä seilattu
kynnetty, kuin koko ikä
ja matkaan on mahtunut paljon.

On kertynyt tietoa, taitoa, elämän
ja merten tuntoa aitoa
vaan, yksi matka viel käytävä on
yksi matka kuin tuntematon
vaik sisälleen kasvaneet
aistit laajat ja herkät
- ei enää ihmisen aistit pelkät

paljastavat
edeltä lupaavat
ne oudot tulevat meret ja maat
kaukaiset rannat ja taivaitten haat.

Sinne! Oi, sinne
sinä Merten Mies nyt matkaat.

  #
 

 

 

17.02.2016

Oli pieni mies
mi merelle katsovi.
Oli nuori urhea
katseli unelmia
ja etsi uusia.
    
Oli vakaa karhu
jo seilasi myrskyt ja tyynet.
    
Ja nyt...
on kasvanut Merten Mies
 
    
... ja joka satamaan
on jäänyt tyttö vilkuttamaan.

 

 

 

 

 


   
Ja tälle nyt
kuin merten merille
lähtee hän yksinänsä
ja kajuutassa kirjaa hän
matkan pitkän ja…
 

                                                    -Ja mä! kans.  

Niin, ja aina on rinnallaan
uskollinen ja urhea ystävä
pikk… eiku siis, harmaissa karvoissa karttunut
jo monia meriä kyntänyt försti
tuo koala-karhu
- ja merien henget on miehistönään.

Ja tälle matkalle
kaukaiselle
kuin viimeiselle
ei lähdetä enää millään pikku paatilla
vaan, suurella ja voimakkaalla
ja jonka miehistönä on merten henget
ja förstinä koala.


Ja nämä meret, mi eessä aukeavat
eivät ole enää pelkästään ajalliset
vaan, myös kaukaiset ulottumat
kuin henkien maitten meriä
viel tuntemattomia
kaukaisia unelmia

jonka meriä kynnetään kuin liitäen
uusia maisemia ja maita ihaillen
muistiin piirtäen, kuvaten
ihania tulevia luvaten.
 

Ja näin kirjoitti hän
kun oli viel satamassa lähdössä vasta
ja katseensa tavoitti taivaanrantaa kaukaista
jossa juuri nousemassa
oli uusi aurinko.

  #

 

 

25.02.2016

)))
     "-Kerää menneesi, minä kuulen vain

kaiken min matkallesi lähteissä sait.
Siel' on sun nuoruutesi
lapsuutesi vuodet.

Siel' on sun kiivas kasvusi
kuin ehtymätön hetkesi kaikkineen.

Siel' on sun tasaantumisesi
etsimisesi hetket
ne arvokkaat löytöretket, mit kasvatti sua.

Ota mukaasi kuin kuolosi hetket
naisesi ihanat ja niiden salat
niissä muistoissa vieläkin hetkin kuin palat.
Hetket ihanat.

Ota mukaasi kaikki mi kertynyt kirjoiksi on
vihkoiksi
lippusiksi, lappusiksi
menneittesi hetkiksi muistoissa, papereissa.

Kaikki nuo kerää matkalle mukaan
niitä sinulta ei ota kukaan.

Ja paikat heille laivassasi osoita
oma huone matkalla
jonne ain hetkin kurkata.

Ja kirjasto
on oleva sun omasi huone.
Sen toiselle seinälle kirjat jo kirjoitetut
ja toiselle viel tyhjät, jotka oottavat
ett' tyhjyyden niiden päältä puhdistat;
tekstit niissä jo valmiina on
aika vain ei avannut vielä
- ne ovat jo siellä.

Ja pöytäsi, jonka ääressä
ja tuolisi jolla istut
ja kajuutan hiljainen valo
… siellä kuin mystinen kajo.

Nyt vasta
on laivasi valmiiksi lastattu
kaikki mukana
ja kaikilla paikkansa."

           -No missäs mä sit oon!?
                 Must ei sanottu mitää!


)))
    -Sinä olet samassa huoneessa kapteenisi kanssa. Eihän ystäviä pidä erottaa toisistansa.

-Mitäh! Ton kanssa samassa… ton… kapteenin (... muka).

-Kyllä te sovitte ja opitte taas.
Hyvähän teidän on siinä.

-(mutinaa) … kaikki muut saa oman huoneen ja mun sit pitää…

-Sshhh koala, rauhoitu. Minä teen sulle oman kivan nurkan ja tilan, missä saat olla rauhassa. Oman pöydän ja tuolin… ja kivan petin. Olet sitten hyvässä turvassa siinä.

-Hmmmm… ookeei. Ja mä sit autan sua. Et sä kuitenkaa pärjää siel merellä ilman mua.

-Varmaan sen takia juuri meillä on yhteinen huone. ... Mites minä nyt ilman sinua.

-Noni! Hyvä! Millos me sit lähetää? Eiks kaikki jo ala olla reilas?

-Kyllä kai. Odotetaan nyt aamuun ja sitä oikeata tuulta.

  #

 

 

 

22.02.2016

Laiva on lastattu lähtöä varten.

Varusteet paikallaan
ja henkiset eväät
- niillä mennään
ja miehistö yksimielinen
ei kapinaa pelätä tarvitse

… noo, ellei sitten förstin kanssa
tuon uskollisen
jo harmaantuneen koala-karhun kanssa
ain hetkin pientä väittelyä.

Mietin, kestääkö kuntoutukset
mill' korjattu matkojen haavat ja rasitteet
mit' kaikki vaatineet tää matkalle lähtö
- viimeiselle
- pitkälle.
 

))) "-Kestää se matkansa määrän

eikä enää sieltä palata tarvitse
… kestävät ne perille
minne kaikelle vahvistettu merkitykselle.

Ei sitä miettiä tarvitse
ne vahvistettu on merille tuleville
ja uudistuu kaikki kuin huomaamatta
kun aika on jatkaa merille viel ylemmille
- ylemmille, viel syvemmille ulottumille.

Valmistelut on tehty;
laiva on lastattu
miehistö varustettu
meret, maat, eteen piirretty
tuulet siirretty purjeisiin puhaltamaan
meriä puhkomaan
ulapoita uhmaamaan.

Ja rannat kauniit, poukamat
ajallansa kutsuvat
lepohetkelle
maihin uusiin astumaan;
mesiä, hedelmiä, maistamaan
ja tutkimaan, mitä uutta avautuu etehen
kun varpaat kastat vetehen
kun rantaan käyt ja kuuntelet
uusia kaikkia suutelet
ja evääksi laivallen
taas uudelle matkallen.

Näin on matkasi jatkuva
kuin kohti taivasta
ja meriä suuria sen
turvallisesti lipuen
sillä, kartta jo edeltä piirretty on
vaik viel' lähteissä nyt tuntematon.

Vaan, avautuu se, kuin rullalta
ain uuden päivän myötä
ja matka on työtä arvokasta
eikä mikään estä avautumasta aarteita sen
mit' matka tuo etehen."

 

Siin' keinuvi pursi
aamua oottavi
auringon nousua, ja tuulta

sit' ankkuririt ylös
köydet irti
- lähdetään kohti uutta!

Tulevaisuutta!

 

-Mut', koala hei!
Eikös tällä merimatkalla ois paikallaan
joku toisenlainen hattu?

                       -!

-… niin, tai… ei mitään. (Antaa olla, ehkä tuolla on kuitenkin joku funktio tässä reissussa. Törmätään vaik viel' johonkin oikeaan jouluun.)

-Noni, alkaahan seki jo vihdon jotain täst' tajuta.
                                                   (
Muka joku kapteeni. Hö.)

  #

 

 

 

24.02.2016

Kapteenin yhteenveto

Satamaan on saavuttu matkojen takaa
matkojen kaukaisten
vuoskymmenten mittaisten;
opittu eloa
kärsitty
kasvettu
joksikin tultu

monenlaista kuultu ja uskottu
omaksuttu - luovuttu
haaveiltu suurista - haaveille kuoltu
haavoja nuoltu

menty rikki ja paikattu
vihdoin, kuin ehjänä vielä
tälle viime asemalle, laiturille, saavuttu
ja huokaistu: -Vihdoin täällä!

- Vaik' en juurin nyt tiedä oikein, missä.
 

Vaan, mielikuvissa viel' edessä seikkailu
jonnekin tuntemattomaan
jonnekin salaiseen unelmaan.

Ja hahmot on matkalla vaihtuneet;
ajalliset
ja kuin ajattomat, mielikuvien kuvat ja maat
ja nyt… kuvittelen, vaiko nään…

pukeutuu mies viel' kerran uuteen elämään
matkoja käyneeseen
kaukaisuuksia kokeneeseen - Merten Mieheen

jolla mukanaan kaikki entinen opittu tieto ja taito
ja usko
ja luottamus
ett' eessä vielä
ehkä jossain kaukana vaikka
on se salattu unelmien paikka
jonne käy nyt tää kuin viimeinen matka
… joka taitaa kyllä olla aika pitkä.
 

Ja laiturissa oottavi mua upea laiva
… ei mikään pikku jolla
vaan, suuri
kuin satujen pursi
korkea ja kantava
voimaa matkalle antava

ja jossa on suuret purjeet
ja kestävä runko
- oikea voiman tunto.

Ja miehistö… niin
se aika outo on
kuin huomaamaton, sen jo aiemmin kuvasin
ne merten henkiä on
heille tämä matka ei ole tuntematon
… minulle vain
minä oivallisen miehistön seuraani sain.

Niin, eikä unohtaa saa
tuota jo vähin erin rinnallani harmaantuvaa
pikk… eiku siis, uskollista koala-karhua
joka kanssain on seikkaillut niin myrskyt kuin tyvenet
aina minua auttanut ja kantanut…

-Enkä oo! aina. Ja ite oot harmaantunnu, ... senkin peikko.

-Juu juu… juu juu.

Siis, seurassani aina
mun uskollinen ystävä, pikku koala.

-Moommmikääp-pikku!
 
-Et et… oo - iso olet. Iso.

-Nonni… tuliha se sieltä.

Niin, ja yhteinen on ymmärrys meillä aina
kulkea tässä edelleen kavereina…

-Hö! mikä yhteine meillä ny… Lähetääjj-JO!
Mitä täs viäl nynnitää!

Niin, vähän se on malttamaton, ollut aina.

-Kohta kohta, oota viel hetki. Jotain vielä kyydistä puuttuu.

-No aina! jotai! Mä meen jo tonne.. ylös.
Tuss-sit perässä ku löydät sen… jonkus.

-Juu juu, mene vain. Keitä vaikka kahvit valmiiksi.

-Keitä itte… kahvis. Enkä mä-ees juo semmosta. Hö.
 

Niin, yhteinen on meillä ymmärrys aina.

Mutta, kiva se on, kun on rinnalla joku uskollinen.

-(Nii'i… oispa mullaki) huokaa harmaa vierellä äänetönnä.

-Aha! Koala, minä kuulin ton.
(Sillä on näköjään tänään taas sellainen siili-päivä.)

-Mäki kuulin ton. (... Ittelläs-o.)

Näin ne ovat matkoillaan kuin yhdeksi tulleet;
sama mieli - ja sama ajatus

  #

 


26.02.2016

Hiljainen hetki
viel' tuuleton
pien' aamuinen kajo eessä taivaanrannassa
kuin lupauksia uudesta
kauniista
viel' tuntemattomasta
ja sataman laituri on tyhjä.

Kaikki matka-arkut on laivaan kannettu
kaikki matkalaiset paikalleen asetettu;
kuka hytissään
kuka kannella, tarkkaamassa nousevaa aamua
ja haistelemassa uuden meren tuoksua
ja viel' sen hiljaisuutta
- pientä laineitten liplatusta
ja köysien liikettä ja natinaa.

Ja Merten Mies
seisoo paikallaan
korkealla laivan kannella
sen takana
voimakkaat, meriä kyntäneet kätensä suuressa ruorissa
ja katseensa määrätietoinen, levollinen
kuin naulittuna sinne kaukaisuuteen
jost' odottaa nousevaa valoa.

Ja olkapäällään on jotain harmaata
pientä liikettä ja …
vähän kuin malttamatonta mutinaa
vaan, se jotenkin hukkuu
laivan kannen muuhun pieneen natinaan.

Ja mastojen latvat punottavat
kellastuvat
koalan harmaa karva värähtää
Merten Miehen lakin alta pilkottava hiuskiekura
hieman hulmahtaa
- ensi tuulen vire kävi laivan kannella
purjeet viel' rullalla rasahtavat

laivan perässä oleva lippu liikahti
kuvansa hetkeksi paljasti
- jokin… kuin sulka siin' välähti

ja täyttyi valolla laivan kansi
kun pieni lämmin aalto paljasti kasvot
viel' hämärässä olleet
… kaivoi esiin silmät, uurteet
ja vanhan parran

- ja yhden pienen malttamattoman harmaan.

Nousi aurinko taivaan rannan takaa
sen säteet kaiken kirkasti
upean laivan näkyville paljasti
- ja meren kaunis, peilikirkas pinta hajosi.

On aamu!

On matkan ensimmäinen aamu.

#

 
 

 

26.02.2016

 

"Viimeinen Seili" valmiina lähtöön..

Nyt kaikki on mukaan kannettu
laiva on lastattu menneillä
ja tulevilla
- ja tulevien unelmilla
kuin mystisillä kuvilla
jo avautuneilla ja viel avautumattomilla
oikeaa aikaa ja paikkaa viel odottavilla.

Laivan voimana ja ravintona on historia
                                   merten aaltoina, vaahtoina
ja tulevien voimana tuulet
ja tulevaisuudet.

Ja menneet kaikki - kuin henget
on hytteihinsä ohjatut
- saavat levätä siellä
vaik aina valmiina palvelemaan
kertomaan ja kuvaamaan
menneitten merien teitä.
Ne henget eivät mitään poies heitä.

Siel' hyteissä saa käydä kuuntelemassa
kyselemässä
kuin utelemassa
mistä kaikesta on matkattu tänne
nyt uudelle ulapalle
jonka merten pinta on kuin tyhjä taulu

- tabula rasa

vaikka kun, jos tarkkaan katsoa voi
merten aallot sanoja soi
ja niitä tarkoin kuulla ja lukea
voi vasta kohdalla matkalla
sen hetken päällä
miss' ollaan merta kyntämässä.

Nyt näyttää
ett' edessä ois vain tyventä
kuin peilikirkasta meren pintaa

mut' ollaan viel' aamuvarhaista ja odotellaan
auringon nousua
ja sitä aamuista tuulta
joka purjeet mahtavat pullistaisi
laivan satamasta irrottaisi ja kuljettaisi
kuin arvokkaasti lipuaisi se satamasta pois

- kuinka irtoaminen, ja lähtö, arvokkaampi olla vois.

  #

 

                Lokikirja jatkuu

06.05.2016

Hiljaista lipumista merellä
kuulemista
kuuntelemista
menneitten muistelemista
aarteiden esiin kaivamista.

Pitää kuin matkustaa kauas, että näkee lähelle.
Pitää kuin irrota maista ja menneistä
jotta voi ymmärtää menneitten merkityksiä
ja tulevien kuvia
kuin outoja unia
unelmia
ihmisten saavutuksia...

Tuli merelle lämmintä - puhkesi kesä.

  #

 

18.03.2016

Erikoinen on tää alkava matka
miehistö outo
outo on myös lasti

vaan, erikoinen on tämä laivakin
- yllätyksiä täynnä;

 

avautui hytti aavalle merelle
     - ajalliselle
    
avautui toinen hytti ylemmille
näkymättömille tasoille
     - tuleville
    
ja kolmas hytti mystisille kuville, 
                    kasvulle, 
                            matkan tuleville
                                   ja tulevien unelmille
                              
    
ja oma hytti myös menneille
                          arvokkaille kasvun matkoille
    
ja lisäksi vielä on laboratorio, labra
                     salaisille mittauksille
                                          ja tutkimuksille 
    

ja keulassa kaunis kaljuunakuva
meriä puhkomassa
kuin kaunis merten kuningatar
matkaa turvaamassa

 

 

     

ja kapteenin kajuutta 
                      kuin salaperäinen...

 

 
       

Ja laivan keittiö...
     se se vasta kumma paikka on...

 

Viel avautumaton. 

 

Ja ruorissa försti niin taitava...

                                   -Hö...kylhämäny tänn-osaan.

 

Niin, 

ja tälle matkalle
kaukaiselle
kuin viimeiselle
ei lähdetä enää millään pikku purrella
vaan, suurella ja voimakkaalla
ja jonka miehistönä on merten henget
niin .... ja förstinä tuo koala.

 

 

08.04.2016

Ensimmäinen satama

Ilmojen halki kaukaisuuteen
purjehti hän purjein oudoin
kovin ja kiiltävin
ilmojen halki liitävin
ja maa entinen kaikki alhaalla kulki
kunnes lopulta tuli
uusi maa pilvien alta julki.

Ja siinä nyt seisovi hän
… satamassa
… yksinänsä
kuunnellen
tunnustellen
lämpöä nuuhkien
... ja outoja tapoja
oli ympärillä tarjolla.


Irtosi maista ja maailmoista

Irtosi maista ja maailmoista
irtosi tutuista kuvioista MertenMies
se muutoksia sisäisiä ties.

Astui hän laivasta satamaan uuteen
katseliko lie kuin tulevaisuuteen
- niin outoa oli kaikki.

Oli meret toiset
ihmisetkin muita puhuvat
oudot puut ja pensaat
vuoret, kukkulat

ja aurinko kuin toinen
toisin kulkeva
päivän matkaansa sulkeva
… nous' tuolta pystysti ylös
laski tuonne
toiselle puolle pystysti alas
ja vaahtosi meri, ja maa.

Värettä uutta maa
taivas, ja valo
ilma lempeä, polttava
voimaa MertenMiehelle antava.

  #
  
 

09.04.2016

Matka maahan kaukaiseen

Matka maahan kaukaiseen
oli järjestetty
edeltä laskettu
päätetty vahvistamaan
auttamaan
oudon matkan tuntumaan
ja lupaamaan
ett' matka viel' edessä on
ja sen päämäärä on tuntematon.

Enkelit seurana olivat
toiset kaukaiset
toiset läheiset
kuin huomaamattomat

siel' silmissä
silmien takana
oli salassa kaunista, kaukaista
eikä kantaja ain itsekään tiennyt
enkeliä kantavan sisällään.
 

Ei aina
ole se siipien suurten suhinaa
ei laulua kuin taivaista, kaunista
ei käteen tarttuvaa, ohjaavaa
ei näkyvästi rinnalla kulkevaa.

Se on yksi vastaus kadulla
apu jossain rannalla
vartio vaarassa
yllättävä apu tarpeessa

ihmisen silmissä iloisissa
katseessa
huulten naurussa
kauniissa sanassa
- siin' vilahti se valvomassa
huomaamatta rinnalla.
 

Eikä kaikissa katseissa - tietenkään
ei kaikilla hyvä mielessään
sen huomata voi eleistä, lukoista
silmien sumuista, jopa julmista
pahasta olosta min väreili, tartutti hän
siit' merkin saa vältettävän.

Siin' ol' oppia enkelein
mielikuvista irronnein.

Ihmisten piirtämät kuvat
totuuden kadottavat
suurten siipien suojaavain taakse
ett' vain sellainen enkeli ois mahdollista.

Se on pilke
liverrys
kaunis sana
laulu koskettava
apu yllättävä
voima auttava
kuin yliluonnollinen ymmärrys
yhteys kahden ihmisen
vain hetki pehmeä, suloinen.

Siin' vilahti, välähti
hetken oli hän
ken näki sun etsivän, kärsivän
tietä kysyvän
väsyvän.

Hän siinä autteli
kanteli, kuunteli
mielen huuhteli pahoista pois
ja lepohetki, uni
ei ravitsevampi olla vois.

Ei enkeli ole rinnalta pois.

  #
 

 

11.04.2016

Uusiin ulottumiin

Niin, maihin uusiin kaukaisiin
uusiin ulottumiin
näköaloihin viel' tuntemattomiin
käy nyt MertenMiehen tie
… upea pursi häntä uljaana vie.

Vaan, vaik' olikin kuin uhoa
lähteä kohti uusia
mielessään niin upeita

olikin vastassa
maissa uusissa, outoja;
outoja paikkoja
ihmisiä vieraita
kieliä, puheita tuntemattomia
tapoja vieraita.

Ja jo nyt
vast matkan alussa
sai hän huomata
ett' maissa hankittu kokemus
ei ollutkaan niin arvokasta

vaan, pieneksi
oi, niin pieneksi tunsi itsensä nyt MertenMies
kuin poikaseksi uudeksi hänen palata täytyi
ujona, orpona uusia katsella
ja outoja tapoja opetella.

Kas, hän huomata sai:
ei MertenMieheksi tuosta vain
vaik ulkoista olemusta
tietoa, varmuutta
ois ollutkin jo maalla

niin, uudella matkalla
onkin kaikki outoa
ja vaatii se kasvua kasvaa kuvaksi
mielikuvaksi, mi silmissään hän matkalle lähti.

Loistaa edessään kuitenkin edelleen
se sama tähti
ja koko upea kuvio, Orion
- sen salaisuus viel ratkaisematon.

Vaan, eipä ole laivan miehistö
viel MertenMiehelle auennut
- kuinkas ne nyt, pienelle pojalle
ja ollaanhan matkan alussa vasta
laiva kuljettaa mukanaan miestä
joka sisällään muistuttaa viel lasta.

Vaan, ei kauaa
hän kulkemaan joudu lapsen askelin
kasvaa hän huimin harppauksin

ja laivan miehistö
- se viel salassa oleva
on oleva hänellä apuna ja turvana
tulevissa koitoksissa.

Ovat apuansa antamassa
ohjaamassa
kokemuksensa menneistä kertomassa
ja ohjaamassa uuteen
siihen tulevaisuuteen
joss' ratkeavat
joss' vastassa ovat salatut suuret
viel arvaamattomat ulottuvuudet.

Ei mahdollista tuo
eivät uudet tule, oi MertenMies, sun luo
ellei vanhoja yhdistetä uuteen
ellei uusia yhdistetä tulevaisuuteen
ellei matkata tasoilta toisille
ulottuvuuksille uusille.

Siin' avuksi kaikki tarpeen on
avuksi tieto kaukainen viel tutkimaton
ja tieto, taito, mi taustalla kaiken on
henkien hahmot, ne seurassa on.

Kutsutaan mystiikaksi
vaik kyse vain ulottuvuudesta
ja ulottuvuuksista, joiss' ihminen ei käynyt ole
ja näkymätön, ajaton maailma
on hänelle niin kaukaista
- kuin satua

vaik todellisempaa se oikeasti on
ja ikuista
ja ihmisen ajallisuus on vain palasia matkassa
ikuisuuden tasolla.

Siin' paljon on matkaa ja kuvattavaa
se on kuin salaista unelmaa
vaik kasvaa siitä todellinen tosi
… vain ihmisen elämä
on niin hetkessä ohi.

Se vain pieni hetkinen on
ja matka ajallisen maan
mutt' ajallisten takana 
on maailma ajattoman

- sitä kohti, ja sinne
käymme nyt matkaamaan.

  #

 

 

13.04.2016

Ja matka alkaa

Poistuvat päivät
poistuvat ajat
ovat vain hetket, tapahtumat
vilahtavat kuvat ja kuvaukset
- kuin unet
vailla alkua, loppua
kuin vailla selitystä ajallista
- vaan, kaikkihan onkin ajatonta.

Ei matkaa mitata ajassa
ei matkata ajan mukaan
ei myöskään taivaassa
vaan, kuin ajattomassa ulottuvuudessa
jossa kaikki on läsnä
on aika, vaik aikaa ei oo
on ajaton, vaik kulkunsa sillä
määränsä matka
alku ja loppu
- siellä ei ole hoppu

on vain kuin tila leijuva
kaikki tapahtuva
kuvattu hetki ajaton
vaik kaikessa kuin aikansa on;
yks välähdys, kuin tuhat vuotta
ja yksi vuosi, kuin sormen napsautus.

Siks' kulkeva tarina ei kulje ajassa
vaan, ajattomassa
jossa kaikki on tässä:
mennyt ja tuleva
ja oleva on missä tahansa kohdassa
maailmoitten kartalla

ja matka tilassa leijuvassa
on menneitten, tulevain
saloja paljastava.

Suuria lupauksia!

Ainoa aika on ihmisen
Merten Miehen kasvun ja kehityksen
ja rajansa kaikella, oi ihmisen
alkunsa, määränsä iäinen.

Mut' mielensä vapaa
hän ajassaan ajattomia tapaa;
on kaukana
lähellä
menneessä, tulevassa
kaiken unelmassa
ja tulevan kudelmassa.

Siis, arjesta pois
miten matkaaminen muuten mahdollista ois.

 

Suuret on kartat nyt eteen piirretyt
ajat siirretyt ajattomiin
menneisiin ja tuleviin
ja oleviin, jos hetken se kosketti vain
matkoilla maailmain.

Maailma on suuri ja ajaton
vaik ihmisellä aina aika on
siin' mysteeri jo verraton.

Miks' rakentui tää näin
miks' ajattoman aika kuin väärin päin.

Kun ajattomassa kaikki ON
mut' ajallisen matka mahdoton.

Vain ripaus ajassa ajattoman
mut' ajattomassa se matka jo pitkä on
- jos yks' välähdys jo kuin loputon
kuinka pitkä siellä ihmiselo on.

Jos ajallinen venyy ajattomassa
on matka suunnaton
ja jokainen hetki
jokainen hengen veto
sykäys sydämen
on kuin aika tuhatvuotinen.

Tutki sitä, oi ihminen
tutki matkasi ihmeellinen
ajallisesta kun aika on pois
miten ihminen, oi ihmeellisempi ois.

Oi, piirrä kartalle, katsele
aseta elo janalle
hetkelle yhden ikuisuuden
menneistä tulevaisuuden
ja tarkkaile kaikkea min teki hän
kun eli yhden ajallisen elämän.

Ja nyt,
ajattele kaikkeutta
jos jo yksi ihminen
on kuin kaikkeuden matka
ja kuinka onkaan heitä monta
- ja siin' on vast' ihminen
silmille näkyväinen.

Ja oi, kuinka paljon apua
ois lääkärille tästä
hetkittäisestä näkymästä.

Kuinka paljon ihmiselle itselle
ja itsensä tuntemiselle.

  #

 

 

14.04.2016

Merkkipäivä

Kuin läpi aikain ja ajattomain
tuli eteen taas päivä
aika
muutoksen merkki aina
jolloin aina
tapahtuu jotain suurta
suurta muutosta.

Se on kummallista.

Vaik ajassa ja ajattomassa
ovat omat aikansa
on niillä kuitenkin aina
jokin yhteinen paikkansa
hetkensä
jossa ne ovat yhtä
jossa ne kulkevat kuin käsi kädessä
ovat samassa hetkessä läsnä.

Jossa aika ajallinen
on samaan aikaan aika ajaton
ja jokin yhteinen, kuin salattu kulku
sitoo ne toisiinsa.

Eli, ajallinen aika
onkin samaan aikaan ajatonta
mittaamatonta
koskettamatonta
jossa ajan yks ulottuvuus
on samaan aikaa ajattomuus.

Miten muuten herkkä ihminen
vois tavoittaa samalla kertaa menneen ja tulevan
nähdä jonnekin kauas elon unelman
mi eessä viel kaukana on
- tuo näkeminen ihmismielelle kuin mahdoton
ymmärtää
selittää

selittää se kuin kohtalolla
elon määrätyllä kululla
jonka piirtäisi hän
tään hetkensä elon valinnoilla

vaikka, kuitenkin
se oli jo siellä
tulevien tiellä
ennen kuin ensimmäistäkään ajallista valintaa
oli mahdollista toteuttaa.

Mutta, onko elon kulussa
ajallisessa ja ajattomassa
joitain jaksoja
joiden aikana matkata
kuin jokin tärkeä osa, tai kokonaisuus
ja joitain kuin merkkipaaluja
joissa tarkata suuntia
ja tulevien muutoksia

joissa kuin evästys
edessä olevalle matkalle
ja suunnalle
joka rakentaa tien tulevaisuudelle

jotta voisi piirtyä, toteutua se
jo edeltä nähtävä kuva
ja tehtävä
tavoite
matka ja tarkoitus
jonka tehtävänä on
jonkin osan toteutus

jotta, toteutua voisi se kudelma
se tulevan kuja ja maailma
se ihmiskunnan unelma
joka kuitenkaan ei ole hänen itsensä
vaan, jonkin suuremman
joka piirteli
muovasi sen
jo menneen, ja tulevaisuuden

ei ainoastaan tätä ajallista ulottumaa
vaan, myös ajattoman
kaiken kauniin toteutuman.

Tuo sana "kaunis"
ei ole se ihmisen kaunis
vaan, sille ei ole sanaa
siks' "kaunis" sitä kuvaa.

Se on kokonaisuus
joka on tarkkaan piirretty
laskettu
aivoiteltu
tapahtumien ja toteutumien ketju

jonka tulos
määrä
ja määränsä pää…
- ei sitä ihminen voi ymmärtää.

Siksi vain tuo sana "kaunis" riittää nyt
kuvaamaan sitä
ja sen tulosta ja tavoitetta
joka jossain sen päässä ON

ja se tulos on suunnaton
vaikka, sillä tietenkin tarkka suuntansa on
mutta kun sillekään ei ole sanaa
vain "suuri"
suunnaksi "universumi"
"maailman kaikkeus".

Nekin viel vajaaksi jää
sillä, miten itse kukin ihminen ne ymmärtää.

Ja tänään siis on se päivä
neljästoista neljättä
jolloin taas on piirtyvä matkani pien osanen
jota kohti
taas seuraava ajallisen vuosi.

  #

Niin, ei lie mahdollista ois piirrellä tuota
ellei ois tätä Merten Miehen ulottumaa
liikkua ajan ja ajallisen
ajattoman ja kaukaisen
maitten ja merien seassa
ylhäisillä aalloilla
ajattomien ulottumilla.

  #

 

 

14.04.2016

Taustojen maalausta

Tämä kaikki, edelleen
on vain kuin taustojen maalausta
taulusta
kuvauksesta
jota kohti vie juuri alkanut matka.

Kuin sumussa
ja sumuverhon takana
on kaikki tuleva
ja jokainen hetki
- tuo ajan ja ajattoman hetki
on uusi ja yllättävä.

Tulee olla kuin valmiina
ja matkalla
ja suostua kulkemaan
kuulemaan
kuvaamaan
mitä merten aallot laulaa ja paljastaa
ja mitä kaikkea ne varanneet minulle on
- matka tuntematon.

Niin, tämä seili… jo nyt näyttää siltä
ettei kulje se ajallisilla merillä
ei ajallisilla mailla
vaan, ulottumilla uusilla
joiss' sanat
ovat aarteita
jossa sana ovat niitä kuvia
joita tulee kohdata

ja sanoilla rakennetaan
tämä matkan maailma, ja kaikki se
mi eteen tulee, ja esille

ei oman mielen ja mielikuvien
vaan, jonkin suuremman
merten pärskein
ja oudoin värein, värähtelyin.

Tässä Merten Mies on matkalla oudolla
ajallisen takana
ja ikuisuuden rajalla
josta katsella eteen ja taa
ylös ja alas

ja on oleva
viel muita ulottumia
joit' ihmisen on vaikea tajuta
ja siinäkin vielä
voi mennä eteen ja taa
se kaus
ja lähelle kurkistaa.

))) -Hyvää matkaa.
Siis, ja tänään on se päivä
kun aika ja ajaton lukkojaan avaa.
Onhan se, se sinun 14.4.

Ajallisella sillä on paikka
ajattomassa myös
ja se on se
jossa alkaa sun työs.

  #

Sanojen kuvia
ja sanojen takana
on voimia avata
menneitä ja tulevia
- ne ihmiselle ovat kuin ainoita.

Vaan, on myös oleva kuva kaukainen
ja takainen
joka ei ole mitta ihmisen
eikä ihmisen käsityksen…
- se vain ON
tila ajaton
jossa kaikki aika ON.

Aika on ihmisen mitta
ajattomuus ei
se jo oudoille tiloille ihmisen vei.

Siks' matka on merkittävä
kuin parsia yhteen aika ja ajaton
kun ne kuitenkin… yhtä on.

Ja miten koskettavat ne toisiansa
ja mikä on kaiken tarkoitusta
miks' on ihminen
sen kaiken pieni osanen
- ja miksi…

 

niin… ja miksi on tää kaikki
vaan, oisko lie tätä kysymystä
ellei ois pientä ihmistä joka kyselee
etsii vastausta ja päättelee
- omiansa säätelee.

Jokin on merkitys ihmisen
pienen seass' suuren kaikkeuden
ja tään ajan rahtusen
min välähdyksen elelen ja ihmettelen
seass' ajattoman, ikuisen.

Jokin on merkitys ihmisen
kuin pienen hyttysen
seass' kaikkeuden

ja kuitenkin, oi ihminen
olet niin ihmeellinen
- vaan, aina … miksi.

Selviääkö tuo matkoilla merien
alempien
ja ylempien
joiss' kantavat aallot sanojen
salaisuuksia paljastaen
ja purjeisiin puhaltaen.

  #
  
 
 

15.04.2016

Taikuri on matkassa

Ja tuntee hän erään Taikurin
joka maallisia, taivaallisia, tutkien
löys' portteja monia eri ulottumien.           >>

Hän ystävänsä sulkenut on hyttiinsä omaan
lähtenyt matkan lomaan.

Aina voi katsella, kuunnella
mitä Taikurilla on tarjolla menneistä ja tulevista
mitä löytänyt on unelmista.

Tuo kaikki on kuin Merten Miehen omaisuutta
elämän suurta rakkautta.

Mut' Merten Mies ei jää tähän
hän matkaa nyt edemmäs
kauemman
ajoista, ihmisistä, pois

miten tulevaisuus nyt jännempi ois
kun olla voi kahleista vapaa
kun ajallisen takana outoja tapaa

ja kun sovitella saa aikojen maita
ja taivaitten taivaita
ajattoman kuin mahdottomia
- vaik kaikki niin mahdollista.

Ei vähätellä voi ihmisen osaa
se mielenkiintoinen on edelleen
ja kysymyksiä täynnä.

Miten kaikki toisiinsa niveltyy
sen saamme vielä nähdä
mut' matka on pitkä, ja kysymys suuri
jos vaik matkalla avautuu
näköala uusi.

  #

 

 

18.04.2016

Menneitten mestarit

Eikä Merten Mies matkallaan
ole lainkaan yksinäinen
vaik oikeasti vois luulla niin
… sen huomaa
kun sukeltaa menneisiin.

Menneitten hytti on mielenkiintoinen
siel monia hahmoja
kuin kavereita menneitten matkojen...

                                        Kurkataanpa sinne.    >>

12.05.2016

Jo Kertoja vihdoin ehti kuvaamaan
millaisia matkalaisia nousi lähteissä laivaan:

Millainen mies on Taikuri tarinoineen.

Millainen on Erakko salaisuuksineen.

Ja mikä lie onkaan tuo omituinen vapauden Narri.

Niin, ja onhan jotain kerrottava myös tuosta runoilijasta, kaiken muistiin kirjaavasta Olavi Taikasulasta ja elämän taiteilijasta.

  #

 

 

 

 

 

18.04.2016

Ja Kertoja viel jatkaa täällä...

Niin, tääll on Taikuri
melkoinen matkalainen
kovia kouluja käynyt
monenlaisia oppinut ja nähnyt.

                  ... vaan, mistä tämä mies?


Ja vaikkei hän nyt niin temppuja teekään
on hällä kykyjä, voimia
ulottumia, joilla tutkia ja ratkoa
elon, kuolon, salaisuuksia
ja kaukaisia monenlaisia.

Hänestä on Merten Miehelle
viel monenlaisia apuja.

Hän on myös taitava kokki
jo maissa monenlaisia keittiössään tutki.

 

Ja toinen mielenkiintoinen ystävä
on tuo ikuinen etsijä ja löytäjä
kaapuun mystiseen puettu Erakko.

Hän on matkoillaan katsellut kaukaisia
kuunnellut ulottumia
ja hiljaisessa yksinäisyydessään tavoittanut salaisia.

Häneltä on hyvä kysellä kaikenlaisia
kuin elämän toispuoleisia.
Häneltä saa vastauksia.
                                          
... vaan, kuka on tämä Erakko?

 

Niin, ja onhan vielä tuo 
                   kuin villi ja vapaa.
Vaik hänkin asuu täällä
          häntä harvemmin tapaa.
Hän elää jotain omaa maailmaa.

Hänt' ei enää sido nää laivan kahleet
siks ei ole hän aina paikalla
mut' ei ole hän kuitenkaan kovin kaukana
matkaileekin kuin eri ajoissa.

Narriksi häntä kutsutaan
… mitä lie tuo outo nimi tarkoittaa
mutta, hänellä on varmasti Merten Miehelle
paljon annettavaa.
                                           
... vaan, kuka on tämä Narri?

Tämä hytti kaikkineen on outo
kuin salaperäinen ja seiniä vailla
upeita maisemia ja ulottumia
eikä mikään siellä luo rajoja
… näkymät kuin rajattomia.

Ainiin, ja onhan tuolla 
ikkunan alla
viel tuo hiljainen runoilija
… oikea kaunosielu ja sanojen mestari.

Hän vain kuin jonnekin kaukaisuuteen kuuntelee
ja sit uuden runon näkyville nopsaan piirtelee.

Herkkä mies se on - todella herkkä.
Niin kuin varmaan runoilijan pitääkin.

Käytti lähteissä itsestään nimeä Olavi Taikasulka.
... Mistähän se nyt sellaisen.

Niin, tuo Taikasulka hoitaa kaiken kirjeliikenteen
kun tuo Kippari on niin kiireinen
- Förstistä nyt puhumattakaan.

  #

 

 

 

 

JA MATKA ALKAA

                             

  #

 

 

 

16.04.2016

Kapteeni asettui hyttiinsä

Noniin,
hyttiini asetuin
oman pöydän äärelle
kirjaamaan hetkeä
… sillä, aikaa en tiedä

se maissa uusissa katosi
lakkasi pauhu kuulumasta
hiljeni höpöttävät ihmiset
lakkasivat laulut
elokuvat elämää kuvaavat

ja tuli ylleni vain tämä hiljaisuus
tämä rauhoittava merten pauhu
sen hiljainen liplatus
joskus aamuin, illoin kuin mystinen
                                              rasvatyyni meren pinta.

Mikähän mahtaa olla
tään viimeisen seilini hinta? 
  

Palasin laivalle
tuo Försti ei maihin arvannut
sanoi vain, ett' jonkun on laivaa vahdittava.
Oikeinhan se, aattelin
vaik silmäkulmansa hieman pelokasta vilkettä ihmettelin.
 

Outo oli maa
meri kaunis
mainingit rantaan vaahtoja toi
ja rannan viileänraikas hiekka varpaiden alla
… kuin ihanan hienoa kultaa se ollut ois.

Ihmisiä monenlaisia
vieraskielisiä, ruskeita
enimmäkseen aikuisia, ja vanhempia
lapsia, nuoria, harvassa
… kaikki rauhallisia.

Niin no, ainahan joku jossain
jonka tunnelma mennyt yli.
Puuttuiko lie lämmin, hellä syli. 
 

Maa värähteli uusia väreitä
meri voimaansa antoi
vesi suolainen hoiteli pintaa
ja aurinko, ilman lämpö
ei kysellyt palvelunsa hintaa.

Eikä siellä suuremmin nälkä
lämmöstä hetkin jano vain
auringon lämmössä
ihanan iltapäiväunen sain. 
 

Elämää tutkin ja ihailin
päiviä, öitä, haistelin
luontoa, merta, kuuntelin
… kaiken ajallisen unohdin.
 

Uudesta maasta uusia opin
sit' laivalle palasin.

Purjeet nostimme ja takas merille
kiitokset tuolle förstille
joka taitavin ottein ohjasi rannasta pois

-No kaimmänyt-tän homman osaan! Höh.

… aivan kuin hän jotain huokaissut ois.
 

(Sssh... Vaan, en nyt kyllä paljasta sille
ett' ruori ei ole kytketty ohjauksille.
Laivalla kartta jo valmiina on
matkan teko kuin huomaamaton.

Suuntansa etsii se tuulen mukaan
ja tuulien suunnista ei tiedä kukaan
… ellei sitten hän
ken keksi tään oudon tehtävän
tään seilin mun viimeisen
oudoissa ulottumissa liikkuen.)

  #
  
 

Nyt siis laivalla
ja ... kun on tätä aikaa
mietin laitteiden väreitä ja yhteyksiä, kuin taikaa
miten vaikuttavat ne herkkään ihmiseen
soluihin ja terveyteen.

Niitä laboratoriossa tutkin
kas, täällähän on sellainenkin hytti.          >>

  #

 

Ja matkalla
kuin kompassina
kasvuna, suuntana
on tuo mystiikka
- silläkin oma hyttinsä.

Se on aivan siinä
      Tietäjän hytin vieressä.                             

Se kuin salaperäinen
vain outojen kuvien huone.
Kun astun sinne ja hiljaa odotan
näen kuvan kuin tyhjästä putoavan

Ja kuvalle ain selitys hieno
jokin ääni vieno kuiskuttaa
mitä kuva kertoo
mitä matkasta, ja sen paikasta paljastaa.

Olen käynyt siellä aina välillä                         >>
kun mietin, mikä matkan on tehtävä
ja missä ollaan nyt menossa
- missä ehkä huomenna.

  #

 

Päivistä täällä merellä en tiedä.
     Aurinko nousee
     ja aurinko laskee
aina samoin kuin eilen.
Välillä se jää pitkiksikin ajoin taakse pilven.

Ja öinen taivas tähtinen
on aina samanmoinen;
ihanasti vilkkuva
kuin pieniä kirkkaita ikkunoita jonnekin näkyväisen taa
… mitähän salaisuuksia ne viel matkalla paljastaa.
 

Vain yksi päivä kuin reimarina
merkkinä, etappina, matkalla oli
... se oli tuo merkkipäiväni
jonka kuin jokin suurempi kuulutti
"14.4.! - se sun muutoksesi päivä on.
Ole vain rohkea ja peloton."

Se oli kait tärkeä
muilla päivillä ei lie niin merkitystä.
Päivät on päivien ketjua vain
täällä merillä matkaan 
              ajan tajun kadottain.

  #

 

 

 

16.04.2016

(Säteilyistä)

Merten Mies: -Kas, täällähän onkin itse Taikuri paikalla
hänellä on monenlaista tietoa ajasta
ja ajan takaisesta
siis, näkyvästä, ja näkymättömästä.

Niin, niistä väreistä ja värähtelyistä...

Miten on, Taikuri, onko sinulla tietoa, tuntoa
väreistä ja värähtelyistä
ja ihmisen osasta niiden keskellä?
Ja ehkäpä vielä noista suosituista matkapuhelimista?
 

Taikuri: -Niin, kaikkea voidaan mitata
sillä kaikki on värähtelyä
koko näkyväinen maailma ja maailmankaikkeus
ja kaikki muukin, mikä on kaikkeuden takana.
- Ihminen itsekikn monenlaista.

Kaiken, minkä ihminen voi nähdä
on alhaisempaa värettä ja värähtelyä.
Näkymättömiin mentäessä värähtelytasot nousevat.
Jotkut herkät ihmiset, ja taiteilijat varsinkin
saattavat nähdä noita korkeampia värähtelytasoja
... kukin ehkä omalla tavallaan.

Monet eläimet näkevät noita hienompia tasoja.

Kaikenlaiset värähtelyt vaikuttavat näkyväiseen maailmaan, siis myös ihmiseen. Ja monet ihmisen keksinnöt vaikuttavat myös näkymättömän maailman värähtelytasoille.

Ihmisen ajatuksetkin ovat värähtelyä, ja siksi ihmisten hyvät ja pahat ajatukset saattavat vaikuttavat toisiin ihmisiin, ja myös ympäristöön.

Mutta, niin... nyt kun olemme täällä
merten yllä, ja merten alla
ajallisten tiloissa ja ajattomissa
on helppo tutkia ja tarkkailla
ihmiselle näkymättömiä asioita

... kuten nyt vaikka noita viestintävälineitä;
kännyköitä
 ja niiden tukiasemia mastoissa ja katoilla.

Kännykkä säteilee aina, kun se on päällä.
Se lähettää ja vastaanottaa tietoa säätöjen mukaan
niitä väreitä ei näe kukaan
... vaan, herkkä ihminen 
voi tuntea sen
kuin salaisen värähdyksen.

Se vaihtelee puhelimen mukaan;
mitä vaatimattomampi puhelin, sen heikompi
ja mitä kehittyneempi laite, sen vahvempi.

Siis, jokaisen puhelimen ympärillä on säteilyn kenttä.
Puhelimesta riippuen se ulottuu 30-150 cm:n päähän laitteesta.
Ja mitä lähempänä laite on ihmistä
sen enemmän on säteilyn vaikutusta.

Päässä kiinni ollessaan on vaikutus suurimmillaan.

Jos käytän asteikkoa 0-10 tilannetta havainnollistamaan
niin että nolla = ei vaikutusta terveyteen
ja 10 = erittäin suuri terveysriski.

Olen mitannut, että tason 2 ylittävät arvot alkavat jo jollain tavoin vaikuttaa ihmiseen.

Esim. pöydällä toiminnassa olevan puhelimen 
yllä mainitun säteilykentän sisällä
on säteilyn vaikutus 1-1,5. Siis, ei suurta huolta.

Mutta, puhelimen ollessa kiinni korvassa
nousee sen säteily jo 
     hyvillä yhteyksillä arvoon 3-5
     ja heikkojen yhteyksien paikoissa jopa arvoon 5-7.

Siis, kaikki katvealueet ja rakennukset, joihin yhteyden laatu on heikko, on säteilyn arvo suurin, koska laite käynnistää monenlaisia vahvistimia tiedon kulun  mahdollistamiseen.

Tuo sama koskee myös verkkoyhteyden omaavia tabletteja ja kannettavia tietokoneita. Niiden pitkäaikaista sylissä pitämistä kannattaa kyllä harkita.

Mutta, aihe on laaja, ja koskee kaikenlaisia signaaleja lähettäviä laitteita. Säteilykentät vaihtelevat.

 

Niin, ja ne tukiasemat. Ne ovat voimakkaita, ja vaikutus lisääntyy, mitä enemmän solussa on antenneja.

Antenneja on myös monenlaisia ja monen tehoisia.

"Tukiaseman muodostaman solun koko ja muoto riippuvat lähettimen taajuusalueesta, tehosta, tukiasema-antennien suuntakuvioista ja maastosta. Harvaan asutuilla alueilla solujen koko on yleensä suurempi ja tukiasemien lähettimien tehot suuria, koska tarvitaan laajempi peittoalue." (Lainaus STUK-sivulta)
 

Sallitko Kippari, jos nyt kuitenkin jätän tässä mainitsematta tukiasemien vaikutukset ihmisiin, ja myös luontoon kaikkineen. Puhutaan niistä joskus toiste, vaikka maissa.

Merten Mies: -No, sovitaan sitten niin.

  #

 

Merten Mies: -Mitäs muuta Taikurilla on ollut tutkimusten alla viime aikoina?

Taikuri: -No, ihmisten terveys kaikkineen, on aina kiinnostava aihe. Mutta aivan erityisesti olen selvittänyt sitä, miten terveys rakentuu. Mikä sitä ylläpitää ja kohentaa, ja mikä puolestaan terveyttä syö ja ihmistä tuhoaa.

Mutta, nukutaan välillä... jooko. Palaan tähän kun tulet seuraavan kerran käymään täällä Labrassa.

Merten Mies: -Niin, tarvitseehan se Taikurikin lepoa ja tietojen keruun hetkiä.

  #

 

 

26.04.2016

Kapteeni pohdiskelee

Vaan, miksi jouduin ma merille
miks' ajauduin ulapoille oudoille
tuntemattomille tuleville…

Sit' en ymmärrä minä vielä
yksinäisille illoille, öille
yksinäisille töille.

Miks' jättää piti kaikki kuin maallinen
ja purjein pullein uskaltaa
kohti outoa tulevaa

jonka luulen tarjoavan viel' jotain upeaa
vaan, kuka sanoo sen
löydänkö kaiken tarkoituksen.
 

Oisinko lähtenyt, ellei ois revitty
irti ajasta tutusta
elon kuvioista kuin turvallisista
ja kuljetettu outojen kulkujen kautta;
ensin jonnekin kauas
sit' outoon rantaan, joss' ootteli
kuin varta vasten valmistettu laiva.

- Matka oli pitkä, ja melkoinen vaiva.

Ja sieltä rannalta vilkutti
mennyt elämä tekoineen, saavutuksineen
kauniine menneineen.

Ja nyt täällä
aavan meren päällä
jonka matkaa en vielä tunne

… on vain se tunne
ja kuin tieto
ett' kartta piirretty valmiiksi on
ja laiva kuin ohjaamaton.

(Vaik' tuo försti viel' luuleekin niin
ett' hän yksin täss' ohjailee meitä tuntemattomiin.)

Niin, ja mistä apu laivalle
jos joudun vaikeuksille
peloille
sairauksille
viel' tuntemattomille uhkille
… niistä vain on selvittävä täällä
yksinäisen meren päällä.

No, vastaukset avautuvat aikanaan, niin uskon
ja… niin…
onhan minulle matkassa
tukena ja turvana - ne aina hetkin unohdan -
tuo upea miehistö
jot' en vielä ees tunne lain
… sen jostain valmiina laivalle sain.

Niin, ja onhan tuo Taikuri ain tietäväinen
monine taitoineen, temppuineen

ja tuo Erakko
jolla kuin salaisuuksien tunto.

Ja myös tuo kuin aina pirteä ja outo Narri
kaikesta vaivasta vapautunut
… jotenkin niin kasvanut
ettei enää huolta huomisesta
ei menneistä
ei tulevista.

Ja vielä, tuo hiljainen runoilija
taivaitten katselija ja outojen kuvaaja
… jokin sillä on kuin salainen kanava
josta vuotaa milloin minkäkin laisia sanoja.
Sitä on hauska seurata.

Niin… ja tuo aina ikuinen ystäväni, nyt försti
on ihan hyvä tyyppi
vaikka onkin juuri nyt niin töpinöissään tuon ruorin kanssa
… on kuin ois hän koko matkasta vastuussa.
Sais kyllä joskus vähän kertoa
mitä näkyy horisontissa.

 -

Minä kait jonkin pöpön heti uusista maista sain
- ekasta satamasta.
Se minut laverille kellisti
hiljaisuuteen hetkeksi vaivutti.

Vaan, ei huolta siitä
onhan täällä tuo Taikuri
se on myös eräänlainen lääkäri
jolla ratkaisuja on moneen vaivaan.
Hyvä kun lähti kanssani samaan laivaan.

 -

Äsken satoi täällä merellä lunta.
Oli aika outoa… valkea vaippa.
Taivaasta pudotti kuin valkeaa mannaa
… se valkeus nyt minua parantaa.

 

Ja niin, nyt muistin
että, onhan täällä mukana
myös mies menneitten aikojen
minä hänet näin
kuin keittiön avoimen oven vierestä kuljin.

Hänellä varmasti tärkeä virkansa täällä
kaukaisuuksien päällä.

Kerron hänestä enemmän
kunhan kerkiän keittiöön
sen saloja katsomaan.

Mutta, nyt vielä hetkeksi takaisin nukkumaan
uni ja aika parantaa.

  #

 

 

16.04.2016

Ja matkalla
kuin kompassina
kasvuna, suuntana
on mystiikka
- silläkin oma hyttinsä.

Se on aivan siinä
      Tietäjän hytin vieressä.     

Se kuin salaperäinen
vain outojen kuvien huone.
Kun astuu sinne ja hiljaa odottaa
näkee kuvan kuin tyhjästä putoavan.

Ja kuvalle ain selitys hieno
jokin ääni vieno kuiskuttaa
mitä kuva kertoo
mitä matkasta, ja sen paikasta paljastaa;

   mikä on matkan tehtävä
   missä ollaan nyt menossa
   - ja missä ehkä huomenna.  

  #

 

Tällaisia kuvia heti lähdön jälkeen
saavuttaessa ensi satamaan

Kuva: Malja V

Sisäisessä prosessissa surua;
surua menetetystä elämästä
tai jostain osasta itseä.
Edessä on joki, joka pitää ylittää.
Tämän kaiken seurauksena
henkilökohtaisen ymmärryksen kasvua.

Kuva: Narri

Eriskummallinen tyyppi
vaeltelee täysin huolettomana tietään.
Vaatetuksen väreissä ilmenee 
   henkisyyttä
   hyväntahtoisuutta
   ihmisrakkautta
ja älynlahjoja, joiden kautta henkisyys ilmenee.

Narri katselee ylös korkeampiin maailmoihin,
missä hänen kotinsa on.
Hänellä on matkassaan vain henkisiä asioita.
Hän on käynyt läpi kuoleman sulatusuunin
ja herännyt uuteen elämään.

Hän ei enää näe eroa rajallisen ja rajattoman,
kuolevaisen ja kuolemattoman välillä.
Vain muodot muuttuvat, mutta millään ei ole
alkua eikä loppua. Ei ole olemassa kuolemaa.
Monien ihmisten on vaikea häntä ymmärtää.

Jaa'as, ja mitä kaikkea muuta
se salainen näistä kuiskikaan.
Mutta hyvin hän osui lähtöhetken tunnelmia
ja sisäisen mielen tiloja kuvaamaan.

  #

 

 

 

TOUKOKOUU

06.05.2016

Kapteeni taas miettii

Hiljaista lipumista merellä
kuulemista
kuuntelemista
menneitten muistelemista
aarteiden esiin kaivamista.

Pitää kuin matkustaa kauas, että näkee lähelle.
Pitää kuin irrota maista ja menneistä
jotta voi ymmärtää menneitten merkityksiä
ja tulevien kuvia
kuin outoja unia
unelmia
ihmisten saavutuksia
valtarakenteita ja pyrkimyksiä
outoja vedätyksiä ahneuden piikkiin.

Havaita ja kuulla
valheiden verkkoja ja keksittyjä totuuksia
joilla vakavia seurauksia.

Nähdä ja ymmärtää
miten paljon on maailmassa hyvää
… ja miten paljon on pahaa
mikä tähtää vain rahaan seurauksista välittämättä
ihmisestä herkästä piittaamatta.

Ja voi, kuinka vaikeata
on kaikkea havaita
ja uskoa
kun on itse osallisena kaikessa.

Mutta täällä kaukana
kuin erillään kaikesta
on aikaa kuunnella ja ajatella
tarkkailla ja tunnustella
miten elämä on pinnallista
täynnänsä himoja ja kuviteltuja tarpeita.

Ja miten kaukana
… ja kuitenkin lähellä
on merkityksellinen ihmiselämä.

Ja miten lähellä
kuin ihmisen pinnan alla on se
millä on todellista tarkoitusta.

Ja miten elämä
ilman tuota salattua tarkoitusta
on kuin tarkoituksetonta;
tyhjän ja turhan perässä juoksemista
vaivalloista
sairaalloista
ja miten kuin pienillä asioilla
kaikki voisi olla kaunista ja arvokasta.
 

Mutta, minkäs ihminen itsellensä
minkäs elämälle rakentuneelle
jonka kuin vanki hän on.

Ja kuinka voisi hän poistua
kuin kehästään pois
miten elämä nyt yhtäkkiä
toisenlaista olla vois.

Ja kun kuitenkin
on niin paljon hyvää ja kaunista
jonka kuin unella
voi olla huomaamatta kaikkea hänelle vaarallista
ja valhetta
jolla on raskaita seurauksia.

 

Ja nyt, vettä merellä mietin;
miten hyväksi ihmiselle
ois puhdas merivesi
iholle
mielelle

ja kuinka tärkeätä olisi
myös saada juoda tervettä vettä
lähteestä
hyvästä kaivosta
puhdasta suoraan luonnosta…

Mitähän Taikurilla olisi tästä asiasta.

Pitääkin poiketa kysymässä  
... onkohan se vielä siellä Labrassa... >> 

  #

Nonni, Taikurilla olikin hyvää tietoa vesiasiasta.

Mutta, nyt sitten keittiöön 
tapaamaan miestä menneitten aikojen.
Taikuri lupasi, että hänellä on hyvä neuvo ihan ilmainen.  >>

  #

 

 

Merten Mies: -Mitäs muuta Taikurilla on ollut tutkimusten alla viime aikoina?

Taikuri: -No, ihmisten terveys kaikkineen, on aina kiinnostava aihe. Mutta aivan erityisesti olen selvittänyt sitä, miten terveys rakentuu. Mikä sitä ylläpitää ja kohentaa, ja mikä puolestaan terveyttä syö ja ihmistä tuhoaa.

Mutta, nukutaan välillä... jooko. Palaan tähän kun tulet seuraavan kerran käymään täällä Labrassa.

Merten Mies: -Niin, tarvitseehan se Taikurikin lepoa ja tietojen keruun hetkiä.

  #

 

 

Labrassa 

06.05.2016

(Vesistä)

Merten Mies: -No täällähän sinä edelleen...

Taikuri: -Niin, täällä... on niin paljon kaikkea...

Merten Mies: -Niin varmaan... vaan, oletkos koskaan miettinyt vesiä ja niiden merkityksiä ihmiselle, ulkoiselle ja sisäiselle.

Taikuri: -Niin, kysy vain kuinka monesti.

Merten Mies: -No hyvä. Nimittäin, juuri äsken tuolla omassa hytissäni mietin, että...

miten hyväksi ihmiselle
ois puhdas merivesi
iholle
mielelle

ja kuinka tärkeätä olisi
myös saada juoda tervettä vettä
lähteestä
hyvästä kaivosta
puhdasta suoraan luonnosta…

Mitäs sinulla olisi tästä asiasta?

Taikuri: -Niin, yhä vaikeampaa se on tälle ajalle
yhä enenevästi kaupunkilaiselle
jonka vesi kaikkineen
kulkee keholle monine käsittelyvaiheineen, putkineen

ja tulos
mi tulee hanasta ulos
on kyllä puhdasta
- vaan ei kuitenkaan aina -
mutta vailla tärkeitä ravinteita
ja jonka sekaan liuenneina
monenlaisia ongelmia.

Minkäs niille, huokaa ihminen
yhä teollisempaan kulkien.

Mistä sitä puhdasta vettä
ravinteikasta
ravitsevaista
kehon tarvitsevaista.
 

Ja Taikuri taas mittailee
putken vettä huokailee.
 

-Sillä pärjättävä
sillä elettävä
sillä kaikki tehtävä kaupungissa
…monesti myös maalla
eikä aina ole ees tietoa paremmasta.

Ja sit ihmetellään monia vaivoja
sairauksia
joiden takana… niin…
ihan yllättäviä asioita.

Vaan, eipä elämä kuitenkaan ole niin yksinkertaista
että kuin pelastuisi pelkällä vedellä...

Ajatellaan niin
että maailman paras lähde
ja sen vesi on arvoltaan 100

niin, kaupunkien putkivesi on arvoltaan 1-6
… yleensä noin 4.

Hyvä lähdevesi… esimerkiksi Suomessa
voi olla jopa arvoltaan 60. 
Ja siinä on vasta tämä näkyväinen mitattava osuus. Jos huomioimme koko ravintoarvon, sen ulompiin kerroksiin ulottuvan, saamme arvoksi yli kaksi metriä. Ja sitä kun verrataan kaupunkiputkistojen vesiin, joka on siis noin 4 cm, niin ero on kyllä melkoinen.

Ja mikä etu ihmiselle
ois puhdas luonnon vesi
kaikkine hivenaineineen
joita ihminen tarvitsee.

Vaan, miten tehdä vettä
ellei ole hyvää kaivoa tai lähdettä
… eikä raikasta vuoripuroa.

Miten parantaa pilattua
vaik' puhdasta, ravinnotonta.

Siinä sitä on Taikurilla mittausta.
 

-Niin, ja mistä elävää vettä merellä?
Mistä merivettä maalla?
Mistä terveyttä keholle?
Mistä hoitoa iholle?

Sillä, molempi vesi on terveyttä keholle.

Mutta, kuules kippari. Kysyhän vielä neuvoa tuolta vanhalta viisaalta, mieheltä menneitten, hänellä on varmasi oivallisia apuja ja hyviä ihan ilmaisia neuvoja siitä, miten eletty on ennen.
Hän taitaa juuri nyt olla keittiössä.

Merten Mies: -Kiitos Taikuri, minäpä kyselen.  >>

 

 

06.05.2016

Merten Mies: -Täällähän sinä oletkin, sinä mies menneitten aikojen.

Mies menneitten: -Nono, en minä nyt niin menneitten kuitenkaan. Elämmehän matkaa ajattomaan..... 

         (... vaan kuka on tämä mies)

eikä täällä ole mennyttä, ei tulevaa, etkö muista.
Kaikki on olevaa.
Minunkin ulkoiseni on vain kuin harhaa. Muotoni voi yhtä hyvin kuvata mennyttä, ja tulevaa.

-Aivan niin, tietenkin. Mutta kuule... tuo Taikuri tuolla Labrassaan kertoi, että sinulla on hyvä neuvo vesiasiaan. Veden laatuun ja sen terveyteen ihmiselle.

-Niinkö? Miksi ei itse kertonut. Onhan asiat hänelläkin hallussaan.

-En tiedä. Tänne minut nyt kuitenkin ohjasi. Sinun tykösi. Sanoi sinulla olevan...

-On on... ja ehkäpä minulla on enemmän kokemusta, olenhan elänyt myös silloin, kun kaikki vähäinenkin oli tarpeen.

-Niin, niin ymmärrän. Siksi kait sinua nyt kutsumme mieheksi menneitten.

-Niin niin... menneitten. Ja tulevien myös, tulet sen vielä huomaamaan.

No kuulehan, sinä kapteeni... istuhan tuohon penkille, niin minä kerron sinulle salaisuuksia. Yksinkertaisia, mutta arvokkaita. Niillä on todellakin hyviä vaikutuksia. Ei pelkästään veteen, vaan kaikkeen, mikä on ihmiselle tarpeen.

Asia on kuin yksinkertainen, vaan ei ehkä kuitenkaan. Se vaatii... miten nyt sanoisin... jotenkin laajempaa näköalaa... elämään, näkyvään, ja myös  näkymättömään.

Noniin, kuulehan... jospa ensin kerron sinulle taustaa tuolle ihmeelle:

09.05.2016

(Menneitten mies ja siunaus)

-Katsos, aina on luotettu johonkin suurempaan, kuka milläkin tavalla, ja minkäkin laiseen ja nimiseen. Ja aina on apua saatu, tavalla tai toisella.

Ja aina, kun on ollut jotenkin vähäisemmät ajat, puutetta ruuasta ja milloin mistäkin, niin monesti ne vähäiset on kiitollisuudella vastaan otettu, kiitetty ja kiitoksella siunattu ja nautittu … aivan niin kuin tuosta kuvastani saatat havaita. Menneinä aikoina tuota tapahtui paljon.

Ja se sitten onkin aivan ihmeellinen asia, sillä kaiken minkä kiittäen ottaa vastaan, ja jonka vielä siunaten käyttää, on jollain salaisella tavalla muuttuva paremmaksi ja runsaammaksi kuin mitä se muuten olisi. Tapahtuu kuin jonkinlainen ihme. Näkymätön ihme, jonka kyllä sitten itsessään tuntee ja ymmärtää. Ja merkit ovat hyvät; terveyttä, hyvää mieltä, kiitollista elämän asennetta jne.

Eikä tuo, kuin taikavoima, ole mihinkään hävinnyt… vaikka sitä ei enää kovin suuressa mitassa, ainakaan ääneen, käytetä. Mutta, hiljainenkin kiitos ja huokaus riittää kaiken hyvän saamiseen ja myös energioiden lisääntymiseen. Suosittelen käytettäväksi. Mitään hävettävää siinä ei ole, eikä mitään menetettävää. Asiat vain muuttuvat paremmiksi, ruoka terveellisemmäksi ja runsaammaksi.
 

Tuon Taikurin kanssa näitä kerran mittailtiin, se kun on sellainen taitava mittamies. Esimerkiksi juuri ruokien kohdalla tapahtui suuriakin energiamuutoksia, riippuen siunattavasta ruuasta ja aineesta. Hyvä ja terveellinen muuttuu aina vain terveellisemmäksi. Ja huonolaatuinen ja paljon käsitelty, tai vanhentunut, voidaan tällä tavoin saada edes jollain tavoin hyvemmäksi.

Ja mikä tärkeätä myös on se, että ihmisen elimistö toimii sen siunatun ruuan kanssa paljon paremmin kuin siunaamattoman. Elimistö osaa ja pystyy tehokkaammin poistamaan kaikenlaiset myrkyt ja lisäaineet, jolloin keho ei niistä niin suuresti vahingoitu. Tuota prosessia on vaikea selittää, mutta se siunaus ulottuu kehon toimintaan asti.

Tietysti tulisi kyllä aina katsoa, mitä kaiken kaikkiaan syö ja juo, mutta nykyaikana on kovin vaikea löytää, ja tietää, kunnollista ja terveellistä ravintoa, niin monin tavoin kaikkea käsitellään ja myrkytellään milloin mistäkin syystä ja mitäkin vastaan.

Oikeastaan, tässä maailmassa voisi hyvin siunata kaikenlaisia asioita, alkaen illalla nukkumaan menosta, aamun heräämisestä ja uudesta päivästä, aamupalasta ja työmatkasta. Kaikesta. Työn ja harrastuksen tekemisenkin voi siunata, ja tulos on aina parempi, mieli keveämpi ja mieliala terveempi.

No, tässä oli vähän alkua tälle merkittävälle asialle. Kovin yksinkertaiselle ja helpolle, ja myös ilmaiselle.

Koko näkyväinen maailma, varmaan myös näkymätön, on värähtelyä ja eri tasoista energiaa. Ja tuo siunaus vaikuttaa juuri tuolla värähtelyn ja energian tasolla. Näkymättömissä siis, mutta se muuttuu yllättäen näkyvälle tasolle. Se tapahtuu monesti kuin huomaamatta. Vaan, kyllä sen voi hyvin tuntea ja huomatakin, jos tarkkaavaisesti tunnustelee ja seuraa ympärillä olevia asioita. Terveys varmaan niitä merkittävimpiä.

Palataan taas. Menehän nyt katsomaan, että se Försti pysyy kurssissa.

... Ihan näytti, kuin tuo Menneitten mies ois silmää nakannut tuon viimeisen sanoessaan.

 #

 

4.06.2016

Ravinnon energiasta

-No niin, huokaa Taikuri,
ensimmäisenä
kuin kaiken perustana
on ruuan ravintoarvo ja energia
- bioenergia
jota on nykyisinkin vielä vaikea mitata laitteilla
sillä, edessä on näkymätön maailma.

Silmin voidaan katsella
ja mikroskoopilla tutkia rakennetta
ja luulla, ett' siinä on kaikki
joka koskee sen ravinnon tietoa.

Vaan, näin ei ole asia
on olemassa viel ravinnon näkymätön ulottuma
sen kuin salainen maailma
josta on viel vähän tietoa.

Se on ruuan kuin eräänlainen aura
säteilykenttä
ja sillä on merkitystä
kuinka on se laaja ja puhdas
- ravitseva.

Ja jos tuota energiakenttää ei ravinnolla ole
on se vain kuin hyödytöntä massaa ihmiselle
jotain vatsan täytettä
vailla ravintoa oikeata, tarpeellista.
 

Ravinnossa voi olla myös energiaa
joka on vahingollista
vaik oiskin se jossain mitassa ravitsevaa
mutta silti liikaa;
   se on makeaa
   tai suolaa
ja niiden yhdistelmä on vaaraa.

Kas, kaikenlaista ihminen tarvitsee
mikä häntä oikealla tavalla ravitsee
ja keho arvokas, toimiva
osaa kyllä valita ja poimia
mikä on tarpeellista.

Mut' liika kaikessa
aiheuttaa vahinkoa
ja sotkee upean järjestelmän
eikä se osaa enää valita
ja taistella kuin vihollista vastaan
... joka on väärää ravintoa.

(Immuuni)puolustusjärjestelmä
ei enää jaksa taistella ja se lamaantuu
ja silloin vihollisen valta kehossa vahvistuu.

Ihmisen upea koneisto
alkaa toimia väärin ja se rapautuu
ja seurauksena on vaivoja ja sairautta
puolustuskyvyttömyyttä ulkopuolelta tulevaa
                                          vaarallisuutta vastaan
ja keho vähin erin hajoaa.

Ja siksi tulisi osata valita
mikä on sitä oikeata ravintoa
jota päivittäin nauttia.
 

Kaikella, mitä ihminen suuhunsa pistää
on vaikutusta terveyteen ja elinvoimaan
elämän energiaan
siihen ihmisen bioenergiaan
joka pitää hänet terveenä ja elossa.

Jos se energia ihmisestä katoaa
hän pian paikallensa lahoaa
kaikenlaisten vaivojen ja sairauksien kautta.
 

Ja lääkkeet
ja lisäravinteet
eivät ole ravintoa
… ne ovat hoitoa
silloin kun on vaivaa ja puutosta

ja niiden todellista vaikutusta ihmisen keholle
ei tiedä kukaan
mutta tuo puutostila on tuonut rahan vallan
ihmisen terveyden hoitoon mukaan.
 

Tämä kaikki vain pohjustusta sille
paremmalle tielle
ja miten ois mahdollista vaik vain vähin erin
palautua terveellisille tavoille ja ravinnoille
... joka todellakin on hankalaa
ilman ihmisen omaa osuutta
ja valintoja oikean puolesta.

Pitäisi olla tietoa
ja olla tarkkana;
   mikä mitäkin on
   ja miten ruokasi valmista
   ja mitä kaikkea tulisi varoa.
 

Ravinto, kuten ihminen itsekin
on kuin salaperäinen maailma
josta on vielä kovin vähän tietoa

ja kehitys vie eteenpäin vain hoitoa
ei suurestikaan ihmisen perustoja
sillä se ei tuo valloille rahaa ja vaurautta.

Ihmisen terveys on kuin pahasta.

Nykyään lähes kaikessa puhutaan rahasta
ja sen takana olevasta vallasta ja voimasta
jossa ihmiset ovat vain kuin pelinappuloita.
 

Ihmisten on itsensä tehtävä
oikeita valintoja ravintonsa suhteen
ja miten viel valmistaisin sen
ett' säilyttäisin
tai palauttaisin terveyden.

Ja tähän kaikkeen nyt Taikuri kajoaa
tempuillaan ja ohjeillaan.

Ja pienilläkin teoilla
voi olla suuria vaikutuksia
… vaikkei sitä heti näkisikään.

Kas, keho vaatii aikansa
oppia takas ja palautua
jos ihminen on ehtinyt
kauas terveydestä ajautua.

Mutta jokainen päivä tuo uusia soluja
ja jos ne ovat terveitä
on sillä ennen pitkää vaikutusta;
ne luovat uutta kasvua
kuin haava, tai vamma
joka alkaa vähin erin parantua.

  #

 

Ja vielä...

Se tie, ett' sanotaan:
   älä koske
      älä kajoa
         tai että jokin on vaarallista
ei ole se ainoa oikea kasvun tie

sillä, kaikella on vaikutusta kaikessa;
  varsinkin mielialalla ja asenteella
    seuralla ja ajatuksen voimalla
      ilolla, surulla
        ikävällä, kaipauksella

  rakkaudella ja vihalla
    peloilla
      katkeruudella ja pahoilla sanoilla
        unohduksella ja anteeksi antamisella
          ja anteeksi saamisella

  hyvällä mielellä
    uskolla, turvalla ja luottamuksella
      levolla ja rauhalla
        kiireellä ja stressillä

  elämän tarkoituksella
    yksinäisyydellä
       tai hyvällä ihmissuhteella

kaikella, kun puhutaan ravinnosta
ihmisen terveydestä ja sairaudesta.

Tästä alamme nyt rakentaa parempaa ravintoa
terveyttä ja maailmaa
- ihmisen ... omaa ... maailmaa.

Katso Taikurin Ravinto-oppi  >>

  #

 


12.05.2016

Kertoja: -Tämä Taikuri onkin kuvattava tarkkaan, sillä moniin se matkallaan tarttuu. Kova hinku sillä on asioita tutkia ja mittailla. Selvittää taustoja ja syntyjä syviä. Osoittaa vaaroja ja johdattaa oikeille tielle. Ihmisille terveellisille.

Nämä alla olevat lainaukset ovat maitten matkalta. Niissä hieman sen hetkistä kuvausta.

"Teoriat

Maailmassa on teorioita;
asiat ovat näin ja noin, sanotaan,
ja teorialla väite vahvistetaan.

Vaan, teoriat muuttuvat,
ne kasvavat.
kehittyvät,
osoittautuvat jopa virheellisiksi,
kun uusi, parempi tulee sijaan,
joka paremmin 'totuuden' kuvaa.

Mutta, teorioilla ei osoiteta totuuksia,
ei edes suuntia.
Teoria on ratkaisu johonkin,
olettamus,
kunnes toisin 'todistetaan'.

Ja moni pitääkin paikkansa,
osoittaa rakenteensa,
vaan, pienikin virhe jossain
ja ollaan jo suuressa vaarassa.

 

Onko minun pakko?

Onko minun pakko!?

Ja miksi tulisi selvittää
tää elon tarkoitus ja kulku?

Miksi kuin vastustaa,
tai kulkea eri suuntaan kuin moni uskova
joilla on vankkoja kuvia siitä, miten asia on.
Ja moni valta
on rakennettu sen katsomuksen päälle.

Ja kuinka monen pienen ihmisen elämän turva
tulevan lupaus ja toivo
makaa päällä sen
mitä vastaan kuin yksin taistelen.

 

Kenen tehtävä

Niin, aivan kuin ois sun itsesi tehtävä jotain sen eteen, että salaisuus paljastuisi,
ett' totuus kaukainen esille tulisi.

Mistä kaivaisit sen,
mistä etsisit vastauksen.

Jos jostain sen lukisit,
jonkun toisen teoksesta
… mikä salaisuus se sitten olisi
jos toinen sen antaisi.

Salaisuus on sellainen,
jot' ei toiset tiedä, ei tunne,
eivät osaa edes arvata.

Salaisuus on salassa oleva tieto.
Jos sen joku tietää jo,
ei kyseessä olekaan enää salaisuus
vaan paljastettu tieto
totuus, joka jo ilmi tullut,
annettu,
ilmoitettu.

Mutta, jos sinä etsit totuutta
  salaisuutta,
    tietoa viel' uutta,
mitä voisit itse sen eteen tehdä?

Lukeako jotain jostain,
kuunnella jotain viisasta, jolla vanhoja totuuksia,
kuvitella olevia, tulevia.

Ei niin!

Kas, salaisuus paljastetaan.
Ei ihmisen toimesta, vaan suuremman,
kenellä on se salaisuus viel' hallussa,
joka valvonut sen esille tuloa,
säätänyt kehityksen kulkua.

Sillä, kuten aina,
aikansa kaikella ain' auringon alla
ja muuallakin,
miss' aurinkoa ei ees ole.

Sitä kohti kulje.

  #

-Huokaus... noita salaisuuksia jäämme siis odottamaan tältä matkalta.

  #

 

 

Salainen Erakko maitten ajalta)

 

12.05.2016

Kertoja: -No, alkuun on kyllä kuvattava tämä outo mies, joka salaisuuksien polkuja kulkea ties. Niitä jo laivaan noustessa kulkenut oli. Matkalla hänkin vielä, vaan eipä tietää voi, missä kaikkialla kulkee hänen hämärät tiensä.

Tämän lainasin maitten matkalta, ennen laivaan astumista. Näin kuvattiin häntä jo vuosia sitten.
Saas nähdä, osaako hän löytönsä kuvata.
 

"Erakko sisällä

Kuvansa näkyvä
ei muutu lain
ei paikkansa, sisäisensä vain
kantaen valoaan
viittansa liepeen alla kuin salassa
hiljaisuudessa.

Miks' kulkee hän sisällänsä näin
heijastaa valon kuin itseensä päin
ja salassa
hiljaisuudessa
omassa tykönään
rauhassa?

-Voimassa! kuin ääni jostain vastaa,
hän salaisessa voimassa
nyt kulkee ainoastaan.

Sillä tietonsa kasvaa
tuntematon
ymmärryksensä käsittämätön.

Miks' jakaa,
miksi heittää kuin taivaan tuuliin,
tarttuu ihmisiin - putoaa pois:
-Kumpa jotain hauskaa ollut ois.

-Hauskasta viis! hän itse huokaa.
Salaisuus on ruokaa
viisaus, ymmärrys
se vain etsijän eteen tuokaa.

Hän arvostaa
ymmärtää ja iloitsee
askelia astuu hän hiljalleen.

Nyt erkanee tästä Erakon tie
se suoraa tietä vie;
ei lamppunsa sammu
ei jalkansa väsy kulkemaan
ei sylinsä sanoja sulkemaan.

Hiljaisuudessa
hän tutkii vain
etsijän valo vain seuranaan…"

  #

-Noniin, jäädään odottamaan, mihin kaikkialle tuon Erakon hämyiset polut vievät.

  #

 

  

12.05.2016

Kertoja: -Kas, alkuun on kuvattava tää outo mies, joka suuria salaisuuksia jo laivaan noustessa ties. Matkalla sekin vielä, vaan eipä juuri viihdy hän hytissään
- missä lie ajatustensa teillä.

Tämän lainasin maitten matkalta, ennen laivaan astumista. Näin kuvattiin häntä jo vuosia sitten.
Saas nähdä, ymmärtääkö häntä enää kukaan:
 

"Hän ken tietää, tuntee sen
sanojen salaisuuden.

Matka on ollut pitkä
taival huomaamaton
vain sanat kantaneet
voimaa antaneet
edessä tuntematon.

Jatkaa nyt matkaa narri
poistuu kuvasta harri
ja aukeaa maailma takainen
tausta ihmisen sisäisen.

Ja sanat jo katoavat
kuin järjettömien maihin
eikä kuule kukaan
eikä tule mukaan.
… Väliäkö sen
ajallisen ihmisen.

Kas, puhe ei kulje kuulevalle
ei silmille aukea katsovalle.

Sanat ovat sanoja sisäiselle
sille syvälle
ikuiselle.

Siel' kuulevat kumpujen kulkijat
sanojen lausujat
laulajat
ja ottavat vastaan sanojen työn
näkyville portit kiinni lyön.

Kohti uutta
tuntematonta
sen kirjasin jo päiviä ennen.
Onneksi vielä on aikaa
kulkea vuotten mennen
  ja tuoda
    kertoa outoa
      näkyville salaisuutta.

En tiedä miksi, hän tietää sen
kenen sanoja muistiin kirjailen
iloksi kuulevien korvien.
 
 

Se on Jumalan teko
ei ihmisen
kulkea läpi porttien.
Ja Jumalankin paljastaa
kun kulkee kohti tulevaa.

Ja nimet annetut ihmisten
outoja toisten, vieraiden
vaan, takana kaiken kuin yksi ja sama
mielikuviksi rakentuva
min sotkee kaiken ihminen
ajallisten halujen.

Suurta on piirtää kuvia suuruuden
tuoda totuuksia takaa näkyvien
katsoa kauas ain tähtien taa
ja lähelle
... vain verhoa raottaa.

Etsiä suurta mit ei paljasta
arvaus hienosti laskea
ei katsoa kauas kaukaisuuteen
vaan, katse uuteen ulottuvuuteen
joss' kaikki eessä, kuin poimia vain
tieto arvokkain.

Vaan, kuka uskoisi sen ellei nähdä voi:
  laskea
    tutkia, kokea
      tuntea
tuoda esille ja todistaa
näkemättömille paljastaa
ja osoittaa todeksi se
mikä tuttua on vain sisäiselle.

Mahdoton - on mahdoton
mutta tulevissa toivo on
ja paljastuuhan kaikki aikanaan
sen itse kukin tavoittaa… ja huokaa:
-Oi, oisinpa muistanut tämän
toisin oisin elänyt elämän.

Vaan, lakinsa kaikella auringon alla
lakinsa kaikkialla.

Ja jos vaik' turhalta näyttäis elomme tää
se tarkoitusta suurta ain täyttää.

  #

-Jäädään siis odottamaan, mitä matka Narrille viel paljastaa, ... mutta kovin hän oudoissa maissa matkustaa.

  # 

 

 

 

 

12.05.2016

Kertoja: -Ja tässä on hän, herkkä runoilija, joka kirjoittaa auki elämän. Hän kaikkien laivan asukkien kuin sielujen tulkki on. Hän tuntee jokaisen kohtalon.

Hän kulkenut on rinnalla, tunteet, ajatukset, sanoiksi pukenut. Siin' rinnalla itsekin varttunut. 

Minne viel' sanansa yltääkään, kun matkalla vauhtiin päästään. Mitä kaikkea hän saakaan muistiin piirtää noiden outojen ajatuksista, ja mitä kaikkea huokaileekaan itsekseen, kun ikkunansa äärellä haaveilee.


Tämän alla olevan lainasin maitten matkalta, ennen laivaan astumista. Näin kulki hän kerran Erakon rinnalla ja huokauksia kuvasi. Niitä... niin, niitä rakkauden kaipuun tunteita. - Mitäs sitä runoilija sydämessään muuta..
 

"Ja Erakko kulkee
hän selittää jo voi
mikä kaipauksen suuren 
runoilijalle toi.

Sen kirjasi
   sen piirteli
kuvan kauniin kaukaisen
syvän toiveen huokauksen:

-Oi jokin, joku,
oi jossain… kuule mua!
Voisiko tuo sisäiseni palo
tulla mun luo!

Ja kirjoitettu on niin paljon
kirjoitettu salaisesta kaipauksesta
se puettu hahmoon näkyväisen;
Liisan, Sirkan, Leilan, Tarjan
monen niin kauniin kukan ja marjan.

Vaan nuo monet
ovat vain elämän hetket kuumat
kuin hulluuden huumat
… mi haipuneet pois

-Oi, ... jospa se sisäiseni kaipaus
joskus täyttyä vois!

Näin kuunteli Erakko
hiljaisessa yössä sanojen virtaa
kosketti sauvallaan rakkauden pintaa

rakkauden
mi rakkautta ei ole tämän näkyväisen maan
vaan sisäisen
kuin haavemaan.

Se haavemaa viel' jossain on
ihmisen kaipaus kuin pohjaton.
 

Ja Erakko tiellänsä näkee sen
tuntee tuskan sydämen
  - ihmisen
    - sisäisen

ja valollansa osoittaa
hän suuntaa oikeaa
... ja huokaa:

-Oi, jospa ihminen
sais' oikein rakastaa
ja löytää sen
sisäisensä tyydytyksen

… kuin elonsa täyttymyksen
osan iäisen."

  #

-Jäädään siis odottelemaan, millaisia lemmen lurituksia matkan aikana runoilijasta pulppuaa, ja mitä kaikkea hän ystävistään muistiin kirjaa.

 

 

    

Siin' Försti ojaa laivaamme taitavasti
- tarkka paikka
ja vastuu on suuri....

-Mitä sä siellä oikee horiset. Kyllähäm-mäny tänn-osaan! 
 

 

Kapteeni: -Joo, mut kuules Försti… tulehan tänne.
Försti: -No mikä ny, mull-on vähä kiire. Kerrop-pia.

-Niin, tulehan tänne… noni, ootas vähän… nonnn-nyt!
   Tadaa! Valmista.

           -Apua!

-Noh, "Försti", mitäs tuumaat sun uudesta meriasusta? 
-Mrrrrr!

-No äläs nyt, kyllähän sulla pitää merellinen asu olla täällä
 merellä laivaa seilatessa. 

-MrrrrRR… eikä tartte! 
-Mutta, se Förstin virka on tärkeä ja vaatii uniformun. Toi on se. 
-Vaatii-vai?-Ai on vai… ai, vaatii vai?
-Vaatii vaatii. 

-… tämmöse uni…jutun?

-Niin. Se on uni-formu, virka-asu, siitä kaikki tunnistaa sut Förstiksi. 
-Tunnistaa-vai?
-Juujuu.

-Nooo... jos nyss-sitte jos kerra…
-Hyvä! ... Ja kuule sit vielä Försti … toi sun tonttulakin kyllä vois jo .... 
-ENNN-OTAA!!

-Okei okei... antaa olla… sillä sit mennään... 

-… Noni - joulu on kiva.

  #

  

 

14.05.2016

Salaisuuksia Merten Miehelle

)))  -Herää Merten mies! ja kuuntele...

Katsos, jonkunhan on tiedettävä
mikä on kaiken tehtävä
ja minne kauas
on laiva matkalla.

Ei riitä se Merten Miehelle
ett' vain seilataan ja seilataan
ja joskus jonnekin vihdoin saavutaan
monenlaisten satamien
ja ulottumien merien kautta

... täytyy olla tuloksena jotain suurta
jotain todellista tarkoitusta
ja kartta
johon on piirretty matkasuunnitelma.

Se kartta, muistathan
se valmiiksi piirretty on
ja laivan ohjaaminen on mahdoton
- vaik' emme kerrokaan sitä (tuolle Förstille)

ja tuulissa on se kompassi
ne tietävät, miss' on länsi ja itä.

Ja,
tuolla jossain kaukana
kaiken matkan takana
horisonttien ulottumattomissa
siellä,
on se viimeinen satama
joss' on kaikki valmista.

Ja siellä,
saa laiva levätä
ja purjeet laskea
matkustajat nousta laivasta
purkaa sinne kaikkensa
ja jatkaa vapaana

sillä, he ovat tehtävänsä tehneet
tietonsa, viisautensa, hankkineet
merien annit nauttineet, omaksuneet
kuin valmistuneet tästä kaikesta
- ja mikä odottaa heitä siellä
               … sitä he eivät vielä tiedä.

Vaan, ajallansa aukeaa
salaisuudet ratkeaa;
se suuri karttapöytä ja taitava piirtäjä
laivojen suunnittelija ja siirtäjä
- kuin kaiken edeltä piirtäjä.

Vaan, miksi herätin sinut, Merten Mies
on laivassa oltava myös 
ihminen
joka muodostaa kaiken ytimen
ja muut kaikki;
   laivat
   purjeet
   henkiset
   kipparin kuin kaverit
   ja monet viel' salaiset
ovat vain hällä apuna
kohti tulevia.
… ja tää Merten Mies itse
on kaikki kaikessa.

Hän
on se ihminen
joka kaiken kaikessa tuntien
ja kaikesta kasvaen
kulkee kohti uutta
sitä viel' outoa tulevaisuutta
joka kaiken tarkoitus on
- ja matka on loppumaton.

Kas, Merten Mies
vaik' onkin hän laivan kapteeni
ja monenlaista jo lähteissä ties
ei olla voi hän kuin ulkopuolinen
vain kokonaisuutta kuin valvoen  -   ei

vaan, hän on, niin kuin aina;
kapteeni on laivassaan kaikki kaikessa
ja hän vaik' uppoaa laivansa mukana
- hän kaikesta on vastuussa
ja muu kaikki
on hälle vain apuna matkalla.

Siks' kapteenin
on tunnettava, tiedettävä kaikki
hänen on kasvettava laivansa, matkansa mukana
ja oltava rohkea

ja poimia matkalta arvokkaita aarteita
josta voi sitten tarjoilla
kun tapaa muita kapteeneita
ja satamia
joiss' on odottavia
aarteita kaipaavia, halukkaita.

Heitä varten
tää matka on tärkeä
heitä, ja itseä
sillä ilman meitä
jää monia tärkeitä leviämättä
   ilmitulematta
      ravitsematta
         saamatta, tietämättä.
 

Noniin, Merten Mies
se kapteenin muistio kaikkineen
viisaus hytteineen, labroineen
tiedon, mystiikan salaisuuksineen
on tärkeä, ja varjele sitä
edessäsi on viel' … vaikka mitä.

-Hö! ja must se ei taaskaa sanonum-mitää
vaik mä ohjaan tätä koko purkkii.

))) -Voi kuule, Försti, älä huoli
sinulla on kapteenin hytissä ihan oma pöytä ja tuoli.
... Niin, ja onhan sinulle tuo ruori!

-No…niinn-no… ja tartteeks mun nyt aina niin esillä ollakkaa…

))) -Ja tunteehan kaikki sinut,
kun sinulla on tuo upea uniformu.

-Niinn-no… niin tunteeki.
Olenham-mä sentää tän laivan Försti - -  vai mitä.

))) -Olet olet, se on tärkeä virka.

-Juh! niin-on. JA SITTE SUORAA! POIS ALTA roskat ja männynkävyt!!

))) (Hiljaisesti huokaisten) -Just niin. On siinä pojalla otetta.

-Ai mitä sanot, mäen kuullu.

))) - Een mitään - ihailin vain.

-Hmmmm… (huokaus). Hei mut… kuka tääl just puhu?
Hei kippari! Kuka tääl just puhu?!

Kippari: -Ai niin…

-Olikse toi Tietäjä, vai joku muu?

Kippari: -Jaa… ei se Tietäjä ollut, se on hytissään.
Se taisi olla ... tuo tuuli vain.

-Höh… tuuli ... ei tuuli mitääp-puhu. Aika houru toi kippari.
Onneks tää ruori on sentääm-mulla.

#

 

 

19.05.2016

Opastusta Merten Miehelle

)))  -Ihminen, valitettavasti
     on kuin paholainen
pilaa kaikkea
ja aiheuttaa tuhoa;
   luonnolle
      itselle
         toiselle kanssa kulkevalle.

On hyvääkin tietysti
mutta, monelle tuo pahan teko
aiheuttaa vaivaa hyvälle
apuansa antavalle.

Näin elämä kuitenkin kulkee
   kasvaa
      rakentuu
ihminen palvelee pahalla
toiset hyvällä
… minkäs ihminen sille
rakentuneelle järjestykselle.

Mutta, jos välttää voi vahinkoa
elon raskautta
vaaroja
niin, niin on hyvä tehdä
ja elää terveenä
… tai ainakin terveempänä

sillä, kaikkea ei voi ihminen välttää
ei vanhuuttaan
ei jokaista sairauttaan
onnettomuuttaan

eikä kohtaloaan
joka joskus, tai vaik monesti
kasvattaa kohti tulevia
rakentaa unelmia ja tulevien kuvia
juuri onnettomuuksien
sairauksien
ja vääryyksienkin kautta.

Vaikea on ymmärtää elon tarkoituksia.

Mutta, jos tahallisesti
   ahneudessa
      rikollisesti
         tai valheellisesti
rakennetaan sairautta läheiselle
tai vaik koko maailmalle
- se on pahasta.

Oi, niin monesti on kyse vallasta ja rahasta
vahingollisesta tekniikasta.

Ja voi, miten monesti hyväkin
on ihmiselle pahasta
moni mukava on vaarallista.

Tämä vain pohjustusta hyvälle, ja pahalle
vahingolliselle
ja arvokkaalle avulle.

Vaan, miten puuttua ongelmaan
kun sen takana aina
on myös rakentavaa

ja moni paha ja vahingollinen
on monen elämälle tarpeellinen
eikä työtään tehdessään
voi ees tietää, ett' tekee hän väärää
josta kärsii itsekin
toisten mukana.

Hyvä ei koskaan ole kaukana pahasta
eikä paha kaukana hyvästä.

Täällä merillä voi yrittää
näitä tarkata ja esille tuoda
ettei ihmisten tietämättään
tarvitsisi vahinkoja itselleen juoda.

 

Ja vielä,
miten vois maailmaa parantaa
vaikka kuinka toisi esille ongelmaa;
   vääryyksiä
      rikoksia
         ahneutta ja valtaa
kun nuo monet ovat
ihmisten päivittäistä elon kauraa.

Ja jos onnistuisitkin poistamaan yhden väärän
pahan, vahingon
niin, toisen pahan sylissä jo toinen on.

Sillä, ei paikkaa ole auringon alla
joss' elo täysin puhdasta ja vaaratonta.

Tuo kaikki vain kuin ihmisen osa on.

 

Ja vielä,
jos ihminen
elää elonsa virheitä, vahinkoja etsien
niistä vain varoittaen
ja niitä vastaan taistellen
niin, ... missä on se oma elo
se levollisuus ja rauha
rakkaus ja kasvu.

Kas, pian siinä mustuu mieli
masentuu hän taistelusta
kiertyy luonne kovuudeksi
ankaraksi auttajaksi
joll' ympärillä ain on vaaroja:
-Älä koske! Älä kajoa!

Matka täynnänsä vaaroja.

Millainen on sellainen
kuin pelokas ihminen
toisia kuin väkisin pelastaen
vaaroja osoittaen.

Johan siin' pian huolestuu toinen
tietämätön matkalainen
ja kiivaaksi kiertyy myös luonteensa hänen
sai itselleen pelotuksen tehtävän.
 

Tapa toinen nyt oltava on
tapa kuin huomaamaton
jolla, ei tapellen, taistellen
kuin vihollisia ain osoittaen

vaan, kuin salaisesti auttaen
opastaen, ohjaten
terveyden tielle luovimaan
auttaa toista huomaamaan
   ett' oma teko turha on
   ett' oma teko ei vaaraton
ja oikeasta teosta hyvä olo on
itselle ja muille
elon hymyäville suille.

Kyse on siis asenteesta
elon katseen kulmasta;
   osoittaa, mi hyvä on
   osoittaa, miss' elo huoleton
   miss' terveys taattu
   miss' vaara vaaraton.

Miss' levollinen mieli kulkijan osana on.

Kiivailu kuin tarpeeton
sillä, ei sekään ole vaaraton.

Hyvä mieli on vaaraton.

   #

 

 

24.05.2016
(Merten Miehelle opastusta)

Merten Mies pohtii saamiaan ohjeita:

-Taitoa vaatii tää viimeinen seili, 
tuumaa Merten Mies
 
ettei liialla kiivailulla mieltänsä mustenna
sillä, sillä ei välttämättä ees maailmaa paranna;
ett' kaikkea aina vain moittia
ja vääryyksiä osoita.

Ei lopu vääryys maailmasta
ei ahneus ihmisen
ei vallan halu, tavoittelu
... se kaikki kun samalla vie eteenpäin tätä kaikkea

vaan, enemmänkin, kuin merillä konsanaan
tulisi luovia
ja edetä vaik' kohti vastaista
ja nauttia matkasta, ei taistella
vastaan tulevia.

Sillä, kaiken pahankin takana
on aina myös kaunista
eloa arvokasta ja kehittävää
kaikkea eteenpäin vievää
… hyvällä ja pahalla.

Ihmisen on vain osattava varoa.

Joten, silmiä on hyvä avata hyvällä
ei pahaa vastustamalla
sillä se ei lopu maailmasta.

Vaan, ei lopu se hyväkään ja oikea
pitää vain siis osata luovia
ja varoa vaaroja.

Etsiä ja löytää totuuksia ja aarteita
joilla on hyviä vaikutteita elon matkalla.

  #
 

25.05.2016

...  ja jatkaa pohdintaa

-Vaan, miten kulkea, tai nyt siis seilata
kohti oikeata?
 tuumii Merten Mies

ellei vääryyksiä, valheita, osoita
ellei esille nosta pahoja
ahneita ja vaarallisia tavoitteita
ja tulevien uhkakuvia

jotka vielä tänään näyttävät niin kauniilta
joihin uskotaan ja luotetaan
joihin turvataan
joista nautitaan

… ja jotka ehkä piankin tulevassa
ovat vahingon avainasemassa
aiheuttaen ongelmia ihmiselle
mielelle, terveydelle
ihmisen tulevalle kehitykselle ja kasvulle

ja kun kuitenkin samaan aikaan
tuo kaikki vahingollinen
kasvattaa tietoa, taitoa
kohdata uusia uhkia

ja rakentaa tulevan ehkä upeitakin ratkaisuja
joilla taas uusia mahdollisuuksia
turvata elon kasvua.

Sillä, voihan käydä niinkin
että pahan vastustus tänään
estääkin ihmistä keksimään
sitä jotain suurta
jolla rakennetaan tulevan juurta
joka taas saakin aikaan jotain kaunista.
 

Tällaisia pohdiskelee nyt Merten Mies
hiljaisesti lipuvassa laivassaan
omassa rauhaisassa hytissään
meren aalloilla keinuessaan
kuin turvassa

… ja niin tyylikäs Försti upeassa uniformussaan
laivan ruorissa.

  #

 

25.05.2016

... ja edelleen viel pohtii hän

-Ja miten seilata tää viimeinen seili, sitä hän miettii nyt, -lipuako täällä vain vastauksia vailla
kuin ilman taisteluita totuuden
jonkun hyvän ja oikean puolesta.

Ollako vain, ja antaa ajan mennä
vaiko vain elää itselle ja nauttia hetkistä
koska, vastustus kaikkineen voimia syö

- se on oikeasti rankka työ;
osoittaa huonoja ja vaarallisia
samoin kuin osoittaa oikeita ja terveellisiä.

Kaikki vaatii paloa ja kiihkoa
... ja pitää olla rohkea
koska kaikelle on aina myös vastustusta
- niin väärällä, kuin myös oikealle.

Kas, ei väärää hevillä uskota
eikä oikeaankaan vähällä suostuta
ja mielipiteitä kaikessa on joka suuntaan
ja auktoriteetteja on aina vastassa
joilla on valtaa ja varustusta.

Ja, onko ihmisellä kuulevalla voimia
luopua ja tarttua
- se kun vaatii aina elon muutosta
ja taas hänen osalleen tulevaa taistelua;
   ensin itseään vastaan
   sitten toista, lähellä kulkevaista.

Ja pitää osata perustella
miksi joku on pahasta
miksi toinen nyt niin hyvästä.
Perustelu ja taistelu niin horjuvaista.

Ja vielä, kun kaikki tässä elossa on niin muuttuvaista;
tämän päivän hyvä on jo huomenna vaarallista
ja tämän päivän vaarallinen ja kartettava
onkin jo huomenna ravitsevaista, vaaratonta.

Siin' saa kuin venettä keikuttaa laidalta laidalle
ja valvoa suuntaansa.
 

Vaan, onneksi…
meill' on tuo Försti
joka pitää ees tään laivan oikeassa kurssissa.

-Nii'i … tollane pähkäily veis kyllä pian vaik karille.
Mutt onneks tää ruorii om-mulla.

  #

 

 

30.05.2016
(Merten Miehelle opastusta)

Suuresta kuvasta

Jäi satamaan mennyt elämä
ystävä
ja tutut tavat
monet muistot ihanat
elon toteutumat ja kasvun matkat
… vaik' ei kasvu vielä päättynyt lie
avautui eteen nyt uusi merien tie.

Tääll' kulkevat kaikki jo toisin;
mitä elämältä unelmoisin
mitä viel tahtoisin
mitä saavuttaisin
ja minne lopulta saapuisin.

Tällä tiellä on kaikki se
mille se maallinen tie oli valmiste
eikä sille enää palata voi
… tämä elon viimeinen pursi
uusille merille toi.

Vaik kaikki se entinen taakse jo jäi
kulkevat ne kuitenkin kuvina mukana
elon osana
ja menneitten unelma
elon pitkä kudelma
joka on Merten Miehen matkassa;

   jokaisessa solussa
   ja solumuistissa
   muistikuvissa
   teoissa ja käsien kosketuksissa
   ja kuin kehon huokosissa
   itkuissa ja unissa
   toiveissa ja kaipauksissa
   sisäisissä kaukaisissa
   universaaleissa ulottumissa
   kuin taivaitten pankissa katoamattomissa.

Ja nyt täällä
aavalla merellä
jossa kaikki on kaukana olevasta
joka kaukana viel tulevasta
- siitä lopullisesta unelmasta

joss' siipien lempeä havina
ja laivakoira "vahti" on seurana
- ja Försti ruorissa.

Ovatko kaikki lie merten henkiä, vaiko todellisia
onko omakaan elämä enää totta, vaiko tarua.

Ja onko totta ees se edessä oleva unelma
vai onko sekin vain kuin unikuva katoava
- onko todellista tää hetki
tää rauha.

 

Tänä aamuna kaikki on niin kaukana
ja kaukana kavala maailma
- ihana … ja kavala
vaarallinen matka
ja katoava

ajasta aikanaan haipuva
unohtuva
kaukaisuuksiin katoava
jonnekin rakentuva kuvien, muotojen sarja
ja kasvun matka.

 

-Olen niin kaukana, tuumaa Merten Mies.

Ja onko tarpeen palata
maailma vähin erin unohtuva
muuttuva
katoava kaikkineen
uusiin matkaavine kuvineen.

Uudet tulevat
vanhat unohtuvat
kasvujen kaaret ja lenkit

tulokset unohtuvat ihmisten myötä
- tehtiin vain kovasti työtä eteen sen
min huomenna menneisiin peittelen
eikä kukaan enää menneitten polkuja muistele
ei kasvujen, kokemusten teitä.

Ahneudet ja saavutukset maahan peitä
… vain kehitys ja sen tulos jää
vaik sekin taas huomenna häviää.

On vain se hetki, miss' ollaan nyt
mennyt on mennyt
ja ketä oikeasti kiinnostaa
kun katselee vain tulevaa

ja menneitten pahat teot ja vääryydet
ovat vain historiaa
… historiaa
jonka kautta rakennetaan tulevaa
… ja huomenna jo
tämäkin hetki on historiaa.
 

Kannattaako kehitystä vastustaa
   vaik olisi se mitä
   vaik näyttäisi se miltä
   vaik ois se vaarallista ja ahneutta kasvattavaa
   vaik ois se virheellistä unelmaa
… vaikka kuin julmaa ja pelottavaa
        vaik surmaa
        ja murhaa.

Tuo kaikki on kuitenkin katoavaa
ja rakentaa tulevaa
jota ei ehkä olisi lain
ilman tuota murhaa.

Kannattiko murhaa vastustaa
jos se rakensi uutta parempaa tulevaa
ja kuka sanoisi
onko se oikeasti turhaa.

Vain lenkkejä
hetkiä
kehityksen tiellä
ellei ois ollut niitä
olisimme vielä jossain kaukana siellä
mist' tarkoitus oli matkata kauas pois
ett' maailma uusi ja parempi ois.

Siis, taisteletko vastaan kehityksen kaarta
taisteletko vastaan tämän päivän saavutusta
… vaik oiskin se vaarallista
taisteletko vastaan ahneutta ja pahaa
jos vaik aiheuttaakin se jollekin rahaa.

Muista,
se kaikki on kuitenkin vain katoavaa.

Mutta, kehityksen ainoa mahdollisuus
on tää maailman vaarallisuus
ja jokainen askel uus
on alku - tulevaisuus.

Ja alku usein vaarallinen ja hintansa kova
mut' kasvunsa luova on tuova uutta
ehkä pahaa, ehkä kaunista
mut' aina uutta
joka joskus, kaukana
on kaunista.

Ja kuka silloin muistaa
sen raskasta alkua
ja sen kustannuksia ja maksua
kun ihaillaan sen tuloksena syntynyttä 
                                                   kaunista tulosta.

Sillä, hallitsee joku ain kasvua, kulkua sen
josta tänään elän nauttien
enkä mieti, mitä kaikkea on tullut maksamaan se
   mikä avuksi on ihmiselle, terveydelle
   miten korjata virhe, sattumus
   miten paikata onnettomuus, unohdus
   miten ruokkia nälkäinen suu
   miten maailma rakentuu, uudistuu.

Kuka muistaa hintaa ihmisen
yhden, tai tuhannen
- tai vaik sadan tuhannen
jotka maksoivat tään kehityksen kulun, julmuuden

kun tänään tää uusi
saa nauttia menneitten teitten hedelmästä
monenlaisesta kehityksestä ja menneitten kuvista
- vaik tänään kuin kaukaisista pahoista unista.

Ei ihminen
ole mittari kehityksen
   ei sen alun
      ei sen lopun.

Hän vain oman paikkansa pieni palikka on
- rakennuspalikka
jonka päälle rakentuu uusi
ja vanhat multiin vajoavat
päälleen uudet taas rakentuvat

ja näin jatkuvat
   suvut
   sukupolvet
   kansakunnat
   menneet, tulevat
   unohtuvat kuvat ja unelmat
ihmeelliset kasvun ja kehityksen kudelmat.

Ja joskus… jossain…
on jokin parempi maailma
se jokin tulevan kuva
se suuri unelma
jonka matka ei ois ollut mahdollista
ilman menneen ihmiskunnan uhria.

 

Ja nyt, kuin kysymys suuri:
Vastustatko tulevia
taisteletko vastaan sitä
jost' et kuitenkaan mitään tiedä
joka tuloksena voi tuoda vaikka mitä?

 

Tämä oli siis suuri linja
ja kuin ihmiskunnan osa.

Mutta, huomenna
kuvataan makroa
puolustusta
ja sen kautta kasvua
ettei jäis vallalle ajatusta
ett' kaikki ois luvallista
ja mitä vain sais tapahtua
… sillä, kaikki on osa kasvua.

Mutta, kaikki ei ole niin mustavalkoista.

Nyt lepää hetkinen…

  #

 

 

31.05.2016
(Merten Miehelle opastusta)

Suuren kuvan makroa

Kun matka on pitkä
ja alussa vasta
kasvatetaan tässä kuin pientä lasta
ett' osais' sitten aikuisena
tehdä oikeita tekoja ja olla vapaa
kun suuria asioita edessään tapaa.

Sillä kas,
elämän voi pilata väärillä valinnoilla
ja hankkia itselleen vain turhia vahinkoja

ja siksi on tärkeätä ymmärtää
tätä elämää ja arvoja sen
ja minkä puolesta oikeasti taistelen.

Totuuden puolesta!

Vaan, mikä on totuus
kuin ainaisesti vaihtuva
aikaisempi unohtuva
ja uusi sijaan tuleva.

Totuus muuttuu matkalla aina sen mukaan
kuin muuttuu maailma
siksi on vaikea tietää
minkä puolesta taistella
… sillä taisteluahan tää elo on
vaik kuinka ois se kädessä kohtalon.

Ja ihminen pieni voimassaan kuin onneton.

Mutta,
ei se kuitenkaan ole niin
hän teoillaan yltää vaik taivaisiin
   teoilla hyvillä
   teoilla pahoilla
… tai pahoilta vaikuttavilla

sillä, kuinka monesti se hyvä teko
saa voimansa pahasta
ja sen vastustuksesta

eikä sitä hyvää
ois ollut ilman sitä pahaa
ja molemmat saattavat palvella rahaa
ja ihminen pieni kärsii molemmissa pahaa
vaik molemmat rakentaa uutta maailmaa.
 

Pahasta nousee hyvää
ja hyvästä kiertyy ihmisen käsissä pahaa
kun ajatellaan vain rahaa.

Mutta ilman rahaa kehitys ois mahdoton
- rahaa, tavalla tai toisella
   arvolla tai asemalla
   voimalla ja suuruudella
aina jollain kehityksen voimalla
ja ihmisen pienen unelmalla
   hyvällä
   tai pahalla
… eikä tiedä hän aina itsekään
kumpaa milloinkin palvelemalla.

Mutta, ei pidä vähätellä voimaa pienen ihmisen
ja varsinkin, jos hän on osa kehityksen
saanut kuin luvan
teoille maailmaa muuttavan.
 

Ja näin
vaik oiskin hänen kuin suostuttava
kasvuun vaik kautta muutoksen julmuuden
toteuttaa hän elonsa tarkoituksen
ohjata ja valvoa
kehityksen kulkua
- kuin vastavoimana
ja kuitenkin kasvuna kohti tulevien kuvia
ihmisen kuin unelmien unia

ees tietämättä mitä, ja miksi
miten päätyi hän sankariksi
- sankariksi hyvän
tai sankariksi pahan
vaik vallassa rahan
tai osassa rahattoman
puolesta avuttoman.

Vaikea on selittää
tätä monimutkaista ihmisen elämää
joss' on aina pahaa ja hyvää

ja kuin kilpailevat ne keskenään 
kohti näkyvää tulosta ja muutosta
sitä suurta kuvaa ja kuviota
jota ihminen ei voi koskaan edeltä arvata
ett' mihin täss oikein ollaan matkalla
... mut' kukin kohdallaan
toteuttaa jotain elon tarkoitusta

ja ilman yhtä
ei ole toista
ketju kaikkineen on suurenmoista.

Ja päässä ketjun sen
koen yllätyksen
- kasvun kehityksen ja tuloksen
ja kaiken tarkoituksen, viel salaisen
mut' pieniä palasia siitä
Merten Miehenä esille piirtelen.

 

Ja nyt
on piirretty tää taulu ja kuva
viel' heikosti hahmottuva
mutta, siinä on jo ... kuva
vähin erin kirkastuva.

-Sitä maalaile nyt, Merten Mies
esille piirtele
vahvista ja sivele sen värejä
tummia ja vaaleita
räjähtäviä ja haaleita

ja esiin nosta siitä unelmia
ja kuin unien kuvia esille tulla
… siin' on matkasi määrä sulla.


 

Kertoja kuunteli, katseli
kuin yhteenvedon esille piirteli:

-Nyt on piirretty Merten Miehelle kuin oma kartta
miten matkansa on toteutuva

miten, ja mihin tarttua
ja mikä on sen unelma ja tulevansa kuva
matkalla maailmaa muuttava.

Ja vaik onkin hän
vain yks pieni matkalainen merten ja maan
sanat ohjatut on se voima
mikä saa tulevia muuttumaan.
 

-Oi, minulla on unelma! huokaa hän
ja näkee nyt edessään tärkeän tehtävän.

  #

 

 

08.06.2016

Pohjustusta unelle

Monia asioita tutkitaan
monia paljastetaan
moniin uskotaan
ja moniin luotetaan

vaikka maailma kaikkineen niin muuttuvainen on
ja suuresti viel tutkimaton, tuntematon
samoin kuin ihminen kaikkineen
sisäisine tunteineen ja maailmoineen.

Ja ne ohjaavat päivittäisillä teillä, ja elon merillä.

Merten Miehelläkin sisällään
jokin kuin tunnevamma on.
Sekin kuin tutkimaton
vaikka, syynsä aina kaikelle
syvälle kosketukselle, vammalle.

Myös Merten Miehen sisäiselle.

Ja hän yllättäen näki aamuisen unen…

  
 

02.06.2016

Merten Miehen uni

Minä kohtasin hänet
unessa
yllättäen, kertoo Merten Mies

elämäni naisen
jossain tavaratalossa
- uudelleen
vuoskymmenen jälkeen.

Ihailin sinua edelleen
rakastin
sen sisälläni tunsin
vaik toisen perään silloin lähdit.

Minä en sinulle riittänyt
vaikka meillä oli kaikki
... ja kaikki niin hyvin.

Ja minä rakastin
ja minä surin
ja minä itkin, sun lähtösi jälkeen.

Surin ja kaipasin vuosia.
Syövänkin ehkä sun vuoksesi - herkkä mies
ja tuo suru runojen virtaa ties.

Minä jostain, kuin salaisesti tiesin
että sinä teet minusta runoilijan
… sen teitkin
vaan, millä tavalla
… surulla ja kaipauksella
ikuisella ikävällä sylisi lämpöön
kasvojesi hymyyn
ja luonteesi lempeyteen
vaikka kuitenkin jätit minut toisen tähden.

Noo, en minäkään sinulle täysin antautunut
… olin vielä nuori silloin
jotain kuin aina vaan enemmän kaipasin
… vaikka meillä oli kaikki.

Vasta lähtösi jälkeen ymmärsin
sinä, olit minulle se kaikki.
 

Ja nyt, vuoskymmenen jälkeen
tulit uniini arkisesti
jossain tavaratalossa
ja jäit kanssani juttelemaan.

-Oletko onnellinen, minä kyselin
ja samalla sinua muistoissani ihailin 
- tässäkin juuri nyt
kun tätä vihkooni kirjoitan.

-Olen, sinä vastasit.

Minä sitä vähän harmittelin
vaikka sen onnen kyllä sinulle soin.

Jotain vielä juttelimme
minä elämästäni ja tunteistani kohtaasi kerroin.

Joimmeko kahvit siinä samalla, muistelen…

Sitten yllättäen sinä sanoit: -Oikeastaan,
hän juuri on minusta hakemassa eroa.
Papereita täyttämässä.

... Ja minussa heräsi toivo.

Ja minä kerroin viel' lisää tunteistani
ikävästäni ja ikäväni vuosista
jotka kuitenkin olivat täynnä kaikkea elämää
- niistä en tietenkään.

Kyselin
tulisiko hän takaisin
nyt kun on vapaa.

Hän halusi.

Halusimme viiniä, sinä hait sen jostain pöydästä
ja jatkoimme suunnitelmia.

Minulla oli menossa jotain "virityksiä";
tapaamisia ja matkoja jo sovittuja.

Sinä tulit niiden kaikkien päälle
ja peitit ne.

-Miten minä niistä, ajattelin.
… En kertonut tietenkään.
 

Muotosi oli muuttunut
olit pienentynyt
tai … vaikutit pienemmältä
olit vähän lihonutkin.
Ne eivät mieltäni painaneet.

Vain sinä, olit tärkeä.

Aloin heräillä, sen tajusin
kaiken uneksi ymmärsin.

Yritin jatkaa sitä, kuin jonnekin anoin:
-Älä päästä pois, unta, häntä!

Minä heräsin
ja uneni muistin.

Onko tuossa mun tunnelukkoni
sitä herättyä heti ajattelin
… kun minulla sellainenkin on.
On ollut kai siitä asti, kun hänet menetin.

Tällä unellako siitä paranin, paranen
minä nyt ajattelen
… tuon lukon poistumista toivoen.

En tiedä sitä vielä.

Enkä olisi tahtonut tätä untani ees muistiin piirtää
vaan, kuin jokin ois sitä vaatinut.

Jotain muuta olisin mieluummin kirjannut
… vaikka ravinnoista.

Ja tarina jatkuu - ja unikin vielä
kun uudelleen unehen vaivuin tää kirjoittamisen jälkeen.
 

Vaan nyt, kuin ymmärsin
- juuri tällä rivillä -
ett' mielen sisäiset asiat;
surut, ikävät
ilot ja naurut tietenkin myös
ja tunteet monet muut

ne tärkeämpiä ovat kuin monet sanat
ne ihmistä rasittavat
tai kantavat ja varustavat

ja eloonsa kaikkineen vaikuttavat
- siihen ravintoonkin
ja sen imeytymiseen elimistöön
ja kaikkialle ihmiseen ja terveyteen.

Ja niiden vaikutus on suuri.

Ja minä heräsin
- ja tämän kirjoitin aamuisesta ihanasta unestani
ja muistin: sinulla on merkkipäiväkin aivan juuri
… ensi viikolla.
 

Ja minä muistin erään asiakkaan
vanhustyöstä, Paavon
joka viel rollaattoriaikana
kaipasi jotain nuoruutensa rakasta
joka hänet jätti
… siitä jäi elon ikäinen viiltävä jälki.

Sitä silloin ajattelin:
-Mitä nyt yhden naisen tähden
koko elämäänsä pilata …

Vaan, eihän tämä omanikaan ole näköjään
päättynyt vieläkään
… eikä uudetkaan ystävät ole pystyneet
sitä ikävää sisältäni pois pyyhkimään.

-Tunsitko, rakkaani
kun sinut unessani tapasin?

Ja kuinka minä toivonkaan
ett' olis joku jossain
joka pystyis tuon ikävän sisältäni poistamaan.

Vaan, kuitenkin
kun elän eloa runoilijan
joka vaatii tuon vuotavan haavan
- ja viel usean
nekö tässä takaa
tään sanojen virran.

 

Ja minä nukahdin uudelleen…

Olin kanssasi, taas tavaratalossa
sinä jossain kauempana odotit

minä näin nuoren Meg Ryanin
hänen kanssaan jotain iloitsin
... häntä ihailin.

Kun taas tapasimme, menimme ulos.
Olit löytänyt jonkin kauniin puseron, sitä esittelit.

Ja kun siinä kadulla kuljit, minä kysyin:
-Oletko sinä lyhentynyt, kun näytit niin pieneltä,
vähän pullealtakin … ennen niin pitkä ja sporttinen.

-Olen, sinä vastasit
kun kaksi kertaa salsaa… siitä jotain selitit.

Siihen taas heräsin.

- En enää niin ihaillut.

Siinäkö...
tässä unessako...
minä sinusta kuin salaa paranin?

  #

 

 

08.06.2016

Förstin uudet varusteet

-Olehan tarkkana Försti, kohta voi nousta myrsky.
-Ai voivai? 
-Juu, voi, on sellaisia enteitä ilmassa. Koitahan pitää kurssi.
-Jaa… juu, kyllä tää tästä.

-Hei mutta, ... missäs se sun Försti-hattus on?
-...Son jouluhattu.
-Niin niin, vaan missäs se … ja mikä sulla nyt on päässäs?

-Tää-o merimieshattu, eksä nyn-nää.

-No näenhän minä, vaan… mistä se nyt tähän tarinaan tuli.
-... Joku lintu toi. Pudotti jostai. Tää on kiva.
-No niin onkin, oikein sopiva ja arvokkaan näköinenkin.
-Nii-o.

-No, kiva kun löytyi tuollainen hattu. Se punainen olikin…
-Älä sano! ... Mä tykkään siitä viel.
-Niin niin, ja ... tuleehan se joulukin taas.
-Nih.

-Mutta, katsohan Försti, tässä on sulle uusi kartta.
-... Mikä toi-o?

-No katsos, aamuinen yllätys. Tämä on mun vuosia vanha yöpaita.

-Ai onvai. Yöpaita karttana… (no nys-se sekoo taas)

-On se, ja aamulla sattumalta huomasin, että siinähän on jo enteellisesti vuosia ollut tämä meidän matkamme kartta. En vain ollut sitä huomannut.
-... No just. Ja ton mukaaks me sitte ... mentäs. 
-Juu, eiköhän se matka ole siinä piirrettynä.

-... Että sitte niiku ... yöpaidan mukaan, vai. 
-Niin, katso siitä.
-… (huokaus, hohhoijaa)… mitähän toi "Kippari" huomenna keksii.
-Ai mitä sanoit, Försti?

-Nii-että, tarkka pesti tää Förstin homma. 
-Niin on. Ja hyvä kun sinä olet siinä niin tarkka.
-... Nii'i… sanos muuta. - Jonkunhan täss-on oltava.

  #

 

HEINÄKUU

02.07.2016

Hyvät ja pahat

MertenMies maissa
kerännyt itselleen vaivoja
sisäisiä ja ulkoisia ongelmia
jotka vaatineet korjauksia.

Ja vaativat vieläkin tällä matkalla
sillä kaikki ei ole valmista
- monet vielä salaisia
ja vaativat tutkimusta
jotta voisi havaita, mikä on se syy
joka esille ilmentyy.

Ihminen on laboratorio
ja hänessä kaikki kilpistyy
   niin hyvät
   kuin myös pahat
kaikki häneen vaikuttavat
auttaen
   tai parantaen
tuhoten
   ja sairastuttaen.

Hän itse
on se mittari
ja laite, joka tuo esille hyvän ja pahan
hänessä näkee kaiken vaikuttavan.

Siis, jos on jokin oire, hyvä tai paha
sen taustalla on aina jokin tapahtuma
tai ympäristön ongelma
joka aiheuttaa muutosta;
   hyvä asia iloa
   paha raskautta ja vaivoja
      aikanaan ehkä sairautta
tai vaik kuolema, ellei ole tarkkana.

Vaikka, se nyt aina on ihmisen osana, 
                                                   siis, se kuolema
mutta, se voisi olla kaunista
ei sairauden runtelema.

Mutta, niin…
ihminen herkkä
ja kaikkeen altis
ja monenlaiseen valmis;
   hyvään ja huonoon
   eloon suloiseen tai vaik kuoloon.

Ja vaik terveys ja hyvä olo ois tavoitteena
monesti raskaus on seurauksena.

Mutta, aina on myös muistettava
että moni hyvä
viisaus ja löytö
vast mahdollista on vaivain kautta
- hyvä löytyy vasta pahan matkan takana.

Siksi on vaikea kaikkea tuomita
koska, hyvä synnyttää pahaa
ja pahan matkan takana
voi olla kaunista.

Mutta elämässä monesti
hyvää on mahdotonta torjua
ja pahaa on mahdotonta havaita
ja molemmat voivat olla kaunista, tai pahaa.

Aika kaikessa vaikuttaa;
   alun hyvän vaik pahaksi vääntää
   ja pahan tien hyväksi kääntää.

Siksi kaikesta elämässä
ei voi ohjetta antaa
kun hyvä ja huono jo selässään
sen toista puolta kantaa
ja hyvä-paha-hyvä
tai paha-hyvä-paha -ketjuja tulokseksi antaa.

Sano siinä sitten, mikä on hyväksi, mikä pahaksi
ja kun kaikki vielä kiertyy rahaksi
ja rahan vallaksi
- ja hyvä-paha-hyvä -ketju jatkuu jatkumistaan.

Siis, eikö sitten voi sanoa mitään
sillä, jos hyvä pahaksi
ja paha hyväksi
ja edelleen taas takaisin
niin, miten tässä elämässä oikein mataisin.

Ja kuinka paljon työtä synnyttää tuo hyvä
ja kuinka paljon hyvää työtä pahasta
kuinka moni työ kuin arvokasta
- ja kyse aina myös rahasta
ja ravinnosta

sillä, onhan täss elossa myös syötävä ja asuttava
elettävä ja kehityttävä
ain uutta ja uutta löydettävä
jotta ois mahdollista tää ihmiskunnan kehitys
ja kehityksen takaa ain muutos.

Puutoksen takana muutos.

Voisiko jo kuin lakonisesti sanoa:
Tee mitä teet
tee mitä tahansa
kaiken päässä kuitenkin on hyvää ja kaunista
ihmiskunnan kehitystä ja kasvua
- elon tarkoitusta.

Sillä, kuin paikkansa kaikella aina on
ja elämän kulku ja tarkoitus on tutkimaton.

Ja mitä auttaa siinä
jos osoitan jonkin hyväksi
tai toisen pahaksi
molemmat kiertyvät aikanaan hyväksi, tai vaivaksi
ja taas sen jälkeen paremmaksi, tai pahemmaksi
- ja kuinka paljon arvokasta syntyy matkalla.

-Oi, ole siunattu tämä ihmisen elon tie.
Ja kuka vois koskaan sanoa, minne tämä oikeasti vie.

Kertoja: -Kuka tuollaista suustaan päästi
kuka rakenteli ketjujen kulun?

Aai, Erakkohan se
kaukaisuuksia mietti ja tutki.
Antoi vastauksen suoran, kiharan
kaiken kaikessa vaikuttavan.

Jaa'as, mitähän sanoisikaan tähän tuo Narri
joka jo kuin kaiken yläpuolelle kulki.
                                                            
Paluu keittiöön >

  #

 

 

05.07.2016

Narrin näköala kehitykselle

Kertoja: -Noh, mitäs tuumit sinä Narri. Onko aihe vaikea? Kun puhutaan terveydestä ja ravinnosta.

-Minä katson jo kaukana
näkyvien takana.

Se on toinen ulottuma
ja siellä näkyy tuleva - ja myös oleva
ja minne kaikkeen ollaan matkalla.

Tuokin asia
ruoka- ja ravintopolitiikka
terveys ja sairaus
- mikä kaiken on tavoitteena.

Ei tietenkään aina tahallinen
vaik ohjaavatkin kaikkea suuret aivot - ja raha.

Mut' rahankin vallan takana on aivot ankarat
vaan, aivoin ankarienkin takana
on suuri suunnitelma.

Ei yksin ihminen aivoineen
vaik kuinka olisivat ne kehittyneen
… kädessä, kuin pihdeissä ovat myös ne
hallinnassa suuruudelle.

Siks' onkin asia ajalliselle vaikea havaita
kun kaikki kuitenkin eteenpäin vie kokonaisuutta.

Hyvät ja pahat jo Erakko kuvasi
kanssani hetken asioita tutkiskeli.

Mutta, minä näen etäämmäs - se minun osani on
olen jo kuin olematon
vaik jalkani viel molemmissa laivoissa on;
   näkyväisen merillä
   ja näkyväisen yllä. merillä ylemmillä.

Tuos' taulussa se hyvin kuvattuna.

                                         (piiras.com - Laivat)

"Kehitys kehittyy"
vaik' tuossa sanonnassa ei ole mitään uutta
vaan, uutta lie on sen oikea ymmärrys, ja kysymys:
   Miten!
      Ja millaista tietä!
Sit ei vielä ihminen tiedä.

Ja millaisin kustannuksin.
Millaisin hinnoin ja seurauksin.
Millaisin vaaroin ja onnettomuuksin
se tie eteenpäin vie.

Kehityksen hinta on suuri
ja ihmiskunta on sen kehityksen juuri ja voima.
Mut' kehityksen lasku on roima.

Mutta, tietä on käytävä kustannuksista välittämättä
ihmishengistä piittaamatta
ja vaivoista, sairauksista huolimatta
sillä, kaikella tarkoituksensa taivaan alla
näkyvällä ulottumalla.

Mut' lohduttakoon näkyväistä se
ett' kaikki rakentaa tietä kauneudelle
lopulliselle hyvälle tulokselle
 ja terveydelle, mi sen päässä vast on.

Sen löytäminen muulla tavoin on mahdoton.

Ja nyt, se salaisuus suuri
jonka edessä kuin korkea muuri:
   Mitä tehdä ajalliselle pahalle?
   Mitä sanoa rahalle ja rahan vallalle?
   Miten rakentaa ajassa tietä terveydelle
sillä, vaikutuksensa silläkin on tulevalle suunnalle
ja tulevaisuudelle?

Ei voi vain heittäytyä ajatukselle, että: -Antaa olla vaan, 
maailma menee omaansa rataa.

Sillä, jokainen teko, sana arvokas
   joka neuvo, ohjaus
   vaivasta pelastus
   jokainen sana syöpynyt
   suunnan, kehityksen, pysäytys
jokainen ihmisen pysäytys huonosta ja vaarallisesta pois…

-Oi kuinka ihanaa terveellisempi elämä olla vois!

Vaan, kaikella paikkansa;
   "pelastuneella"
   ja laskun maksaneella.

Paikkansa on vaivansa kantajalla
kehityksen hinnan maksajalla.

Sillä, arvokasta lie on myös kärsivän tie
mi eteenpäin vie hoitoja ja apuja
nekin niin arvokkaita ja auttavia..

-Oi, miten elämä näkyvässä
ei ole ollenkaan niin mustavalkoista.

Mutta, lopputulos on kaunista.
Se aina muista!
                                                          Paluu keittiöön >

  #

 

 

Kertoja kuvaa Kipparin kaipausta

22.06.2016

Horjuu MertenMies

Jo horjuu taas Merten Mies
vaik jo kaukana merillä on
ajatus kuin malttamaton: -Minulla hyvä ystävä kaukana on.

Ja valtaa taas mielen palvella
   häntä autella
   ja rinnalla kulkea
… vaikka onkin jo kaukana.

Jokin sisällä kuin vaativa
menneitä muistella.

Vaan, missä ois se merten maailma
jos maailma aikaisempi ois taas matkassa?

Puolensa silläkin
muistot ja tunteet ihanat
ja elon hetket kiharat.

Niin, ne "kiharat" ain unohtuvat
ja kauniit kutkuttavat
... vaan, väliäkö sen
kun nyt uusia seilailen.


))) 
     " -On täälläkin satamansa ja hetkensä
on romanttisetkin retkensä
vaan, tärkein on nyt seilata
tätä viimeistä taivalta
joka täynnänsä on kaikkea outoa ja uutta
joilla rakennetaan tulevaisuutta.

Ei ole kuin aikaa hukata
ja touhuta joutavia - vaik niin ihania
nyt pitää pysyä paikalla ja oppia
piirrellä tulevia, joil' on kaipaajia
- tiesit sitä tai et -
tärkeitä viel' merelläsi piirtelet.

Anna siis aikaa nyt sille.
Kohdista keulasi tuleville
tyynille ja myrskyäville
sillä alussahan täss' edelleen vast ollaan.

Eikä periksi tule antaa
kyllä laiva kantaa
... (ja Försti ohjaa)
vaik kartta kaikkineen jo valmiiksi piirretty on
matkaat vain eteesi piirretyn kohtalon.

Älä siis uhmaa sitä
tärkeintä
sillä aika ajallinen ei ole ajaton
vaan, kaikella ain rajansa on
   ajalla
   ja matkalla
ja tavoitteella saavuttaa se määrä
mikä on MertenMiehen tehtävä.

Annat vain aikaa.

Ja jos et anna, se otetaan."

 
Mies paikalleen asetetaan
ja kuin vaaditaan matkaa jatkamaan
ja taakkaa kantamaan;
sitä unelmaa, joka syvällä sisällään piilossa viel on
... mutta se ei ole mahdoton.

)))  
     
" - Siinä sisäisesi lepo on.

         Älä ole niin rauhaton.
         Siinä rauha on."

  #

 

 

23.06.2016

Takaisin merille

Ja MertenMies ajautui takaisin merille
tyynille, myrskyille
kun huomasi hän
ei aikaa ole naisille.

Matka liiaksi vaatii
meri tuoksuen kutsuu syliinsä sen
yön rauhaisiin uniin keinuttaen.

Maissa käydä
satamissa poiketa
sit taas pian laivalle palata
omaa vapautta halata
- se on MertenMiehen kuin kohtalona.

Matka on tärkein
hänen on muistettava se
se myös parasta on terveydelle;
  raikas merituuli
    mielen keveys
      poissa toisen vaatimus
     toive, odotus
- vain vapaus
ja sen kautta täyttyy moni lupaus.

Rauhoittuu elo, mieli
sydänkin levon saa
veden vaahtoavan loiske
purjeitten pauke
meren suolainen tuoksu
- jää pois moni turha juoksu.

-Oi elämän tuoksu!

  #

 

 

22.06.2016

Merellä

Merellä seilaa nyt MertenMies
kaukana rannasta
satamasta, mist' lähti hän

jätti rannalle ystävän
mieleltänsä lempeän, kantavan
voimaa salaisesti antavan.

Vaan, yhteinen mieli merten pinnalla.

  #

 

MertenMiehen huokaus

-Nyt merta ma katson
ja merelle vaan
minä joutunut oon nyt matkaamaan…

  #

 

 

24.06.2016

Kaipausta

Vaik kaukainen on MertenMies
hän kaipaa
   syvällänsä
   sisällänsä
lämpöä, kukaties
   koskettavaa
   kantavaa
   voimaa antavaa

ja suloisia sanoja
kauniita kasvoja
sorjaa vartta
joss' piirretty on elämän kartta

jota tutkia ja tunnustella
käsillänsä sivellä ja katsella
- tuntea elon nautintoa.

Tuo on kuin unta.
 

Hän on nyt kaukana
seilaa aalloilla
... ja muistoissa on monta kaunista.

Vaan, aina vaan hän kaipaa rakkautta
jotain tunnetta kuin juovuttavaa
joka juoksuttaa rakkaan luo
sydämin pomppuavin
silmin kirkkain on vastassa syli
- siihen MertenMies kaihoten suli.

Vaan, onko tuo nyt merellä kiitävälle
vain herkkä uni.

Tuo kaikkiko matkalle lähteissä rannalle suli.

-Oi Jumala! Anna vielä yks uusi uni.

  #

 

05.07.2016

Elämän taulu

Elämän taulu
on kuin suuri palapeli
ja kaikella paikkansa
jotta kokonaisuus ois kaunista.

Jos puuttuu yksikin palanen
on kuva puutteellinen
ja jokainen voi huomata aukon sen
min jätti se puuttuen.

Siks', kullakin palalla paikkansa
vaik' ois se vain musta
tai kaunis kukkanen
- sen puuttuessa
on kuva epätäydellinen.

  #

 

09.07.2016

Runoilijan rakkaus

Kertoja: -Jaa'as, mitä huokaat sinä, oi runoilija kaunosielu?

Mitä tuumaa kaikesta nyt Olavi Taikasulka
katsoissaan ulos ikkunasta.
 

-Rakkautta, hän aloittaa.
-Oi, rakkautta kaipaa ihminen
… aina
ja etsii sitä

katsoo toista ihmistä
silmillensä suloista
mielellensä kuin huumetta.

Kaipaa, etsii, jotain syvän sisäisen kosketusta
kuin sielunsa puolikasta
joss' olossa hän kuin täysi olisi
jossa kuin levon saisi hän
… löysi viimein sielunsa ystävän.

Vaan, mikä siinä huumassa
sielun syvän kosketuksessa
kaipauksen täyttymyksessä
levossa ja rauhassa…
… kun uudessa aamussa se haipuvi pois
kuin aamuinen usva … se ollut ois.

Oliko se sittenkin unta?
Jotain kuin mahdotonta
täyttynyttä kaipausta

kun täyttynyt ei se kuitenkaan
kun joku jossain sisällä edelleen vain huokaa:
-Oi, mulle sitä oikeata rakkautta tuokaa!

Niin, eilen se täyttyi, ja oli siinä
   sanoin hempein
   poskin punaisin ja nauravin suin
… ja jo tänään taas suruni kaipaavissa kyynelissä
onnettomana uin.

Eikö ollutkaan se täyttymys?
Vai … eikö ollutkaan se tarkoitus?

Oli vain yks jokin syvän kosketus
kuin jokin … muistutus ja kuva:
tää ajallinen rakkaus
on aina haipuva.

Että, se ajallinen rakkauden kosketus
ja syvän sisäinen kaipaus
eivät täyty, vaik toive niin olisi
vaik' niin hyvältä se hetken tuntuisi. - Ei!

Vaan, jotain suurempaa se on;
   jotain, mik' ei muutu
   jok' ei mistään suutu
   joka on, kuin ei olisikaan
   joka täyttää kaipuutaan, vaik' ei ketään olisi.

Ihminen vain levossaan huokaisi:
-Oi, minulla on se 
täyttymyksen tunne!
Eikä kaipaa hän mitään muuta.
Jossain syvällään hän antaa täyttymykselle suuta.

Tuo, on jotain rakkautta suurta
jot' ei ees runoilija selittää taida.

Vaan, ainoastaan tietää hän sen
ett' maallinen rakkaus on aina vaiva
mihin aikanaan väsyy ihminen
kuin usvan haihtuen kirkastuu kuva
elon todellinen ulottuma.

 

Ja katseensa kääntää nyt runoilija…
katsoo hän MertenMiestä
jolla aina on rakkautta
… mutta, myös tehtävä

ja tuo toinen
ei voi olla toisellensa ystävä
vaan, kuin ainainen on taistelu
kumpi pääsis voitolle.

Ja jos hetkin jokin tunteen huuma
jokin ihmissuhde kuuma, jo kuin voitolla olisi
tulee paikalle tehtävä
joka kuin miekalla ankaralla
viilsi tunteet tunteista
irrotti ja muistutti:
-"Se sisäisesi rakkaus viel' suurempi on.
Tehtäväsi on kädestä kohtalon.
Vain siin' on sun sisäisesi rauha
… tuo ajallinen ei kauas kanna."

(Huokaus) …

Ja niin matkaa taas merille, oi MertenMies
tehtävän taakka selässään
rauhan tunne sisällään
ja onni, mi kasvoillaan loisti
taas kyynelten jälkeen sitä syvää kirkkautta toisti.
 

Mut' annettu on apu myös ajallisen vaivaan
... kas, ihminen on hän myös.

)))
      -Jotta jaksat tehdä sun tehtäväs ja työs.

Vaik' sisäisen kirkkaus ja rauha vallalla jo olisikin
on ajallisen tunne kuin suloisin;
   kasvojen kauneus ja silmien ilo
   naurava suu ja hellät sanat
   käsien kosketus ja kuuma iho
   - jokin outo sydämen riemu.

Virkansa silläkin eloss' ihmisen.
Virkansa myös elossa Merten Miehen.

Siks' sallittu on satamat ja ilojen huuma
sallittu satamain tunne kuuma
ett' se osanen, mi hänessä on maallinen
täyttymyksensä saisi
… ja sitten taas
levollisesti laivalle, merille, palaisi.

Ja taas matkallaan muistelisi: -Oi, kyllä elämä on kaunis…
   niin … kaunis, ja hyvä elää sille
   jolla on aikaa, ja tilaa unelmille
   ja sielun vapaus
   - ja sielun … vapaus.
 

Ja näin elää MertenMies
kuin kaukainen ystävänsä konsanaan
jost' kaunista laulua lauletaan
johon kuin piirretty on MertenMiehen tarina…

-Ole vain urhea! ja muista taistella
ett' meret vois olla vapaita.

Mut' satamassa
sai ain hetken hän nauttia
vaik' syvällä sisällä kuin täyttymätöntä kaipausta.

-Oi, ei tiennyt impi Oollannin, kuik' oli laitansa
kun merimies pestäväks vei hälle paitansa…

Ja,
-... mut' tyttö poltti sydämens - hän itse … sikarin.

Niin, vaan rauhansa sai tuo ystäväkin
sisäisensä täyttymyksen
nuoruutensa kaipauksen
… kun tehtävä tehty ol'.

Toteuttaako lie myös MertenMies
elonsa kohtalon.
 

Ja laivalla oli hiljaista.
Koko miehistö hiiskumatta kuunteli
kun runoilija tarinansa ilmoille kirjaili. 
 

Ja kutsuvat meret nyt MertenMiestä
meret kaukaiset, ja aallot ulappain.

Tää alku vast', kuin järveä ollut ois
vaik' suuri jo tämäkin
kun rannat tutut on näkyvistä pois.

  #

Försti: - Hohhoi … onneks mäenn-oo ihmine!
                     Ett' osaaki se olla monimutkane.

  #

 

 

10.07.2016

Taikurin huokailua

Taikuri huokaa: -On kuin loputon suo
tämä, kun käsitellään ruokaa.
Miten vois varjella ihmistä pahalta
kun koko ajan on kyse ravinnosta, ja rahasta
ja rahan vallasta - kuin kaikkeen vaikuttavasta.

Ja ihmisen on elettävä, syötävä ja juotava
- aivan kuin uusiksi ois kaikki luotava;
   ravinto jotenkin puhtaammaksi
   ja juotava raikkaammaksi
   ja myrkyt, epäterveelliset, poistettava
   menetelmät tarkistettava ja korjattava
ett' valmis tuote ois todella ravitseva.

-Nythän näin ei ole, huokaa taas
kuin jo vähän masentuneena Taikuri
joka asioita hieman syvemmin tutki.

Miten otan ravinnosta pois myrkyt
tuholaistorjunta-aineiden jäämät
valmistusmenetelmät väärät

epämääräiset lisäaineet
     joilla makua, muotoa, laatua, muutetaan
makeutusaineet
     joilla makua parannetaan suuhun ja aivoille sopivaksi
ja liian suolan ja aromiaineet
     joilla ruoka muutetaan ain maukkaammaksi.

Ja miten poistan tehoviljelyn haitat
geenimanipuloinnit
säteilytykset ja muotojen muutokset
miten korvaan terveellisten poistot ja puutokset…

-Oi, loputon ois tää suo
ja miten tulisi opastus, varoitus, saada ihmisten luo.

Ja kaikessa kun maku ratkaisee - ei enää terveys -
ja rasvattomuus ja keveys
vaik' valheiden verkko sekin niin laaja on
ihmisen kaikkea nähdä ja ymmärtää on mahdoton
vaik' kaiken tään menon päässä sairaudet ja vaivat
ja vaivojen syiden selvitys kuin mahdoton
… vaik' kaikkiin niin selvät polut on.

Vaan, minkäs teet!

Ei ole se mahdollista
löytää ja tutkia kaikkia vaarallisia ja vaaroja
vaik' jo pian kuolemaa aiheuttavia menetelmiä ja aineita.

Se vain kuin mahdotonta.
Ja kuka ees uskoisi, vaik' asiat suoraan sanoisi.

Noo, aina yks jossain
ja joku toinen tuolla
mut' vastustus kaikkeen on kuin kulkua raskaalla suolla
… ei kauan jaksa
ja vaarana upota
johonkin suon silmään ja hiljaisesti kadota
- ja mikään ei muuttunut
vaik' tietoa ei puuttunut.
 

))) 
      -Noh, minkäs teet, sinä Taikuri.
Miten aattelit jatkaa tätä ravintojen taakkaa?

-En tiedä, huokaa hän vain
aikamoisen taakan harteilleni sain.

Ei jää kuin vaikuttaa valintoihin:
-Osta terveellistä ja vältä huonoja.

Vaan, mistä tietäis ihminen
mik' oikeasti terveellinen ja vaaraton
ja missä todella vaara on.

Suuntia vois osoittaa
vaan, sekin kuin mahdoton
kun, kaks kuin samanlaista tuotetta hyllyssä
toinen parempi, ja toinen kelvoton.
- Ja kummassakin sama nimi.

Mutta, jos jotenkin oikoisin
joitain suuntia kuitenkin osoittaisin kuin huomaamatta
ja vaaroista varoittaisin.

Mutta vaivaa se vaatisi ostajalta
tutkia ja uskoa
kuin uudelleen valita
ja tajuta, ett' moni mainos on valhetta
ja takana monenlaista ahneutta.

Harva oikeasti ajattelee kuluttajan parasta.
Tärkeätä on kasvattaa budjettia ja tulosta
... terveyshaitoista huolimatta.

-Täss' menee kyllä voimat, hyvän puolesta taistella.
Ja onko kaikki turhaa - vaiko tarpeellista?
 

))) 
      -Jos mikä, on tarpeellista
niin, eikö päivittäinen ravinto ja elintavat kaikkineen
ne vaikuttavat terveyteen.

Vaan, ei ihminen helposti muutu
… hyvä jos ei ohjeista ja varoituksista vaik suutu.

Eikä kaikki hetkessä muutu
mut' ajan kanssa kyllä
vaivojen ja sairauksien myötä.

Ja kun loppuu rahat
kärsii vallat mit' takana kaiken on
huonon ja vaarallisen jatkaminen mahdoton
- silloin vasta muutos mahdollista on.

Mut' jokainen rikka rokassa
jokainen ohje maailmassa
ain jonkun jossain tavoittaa
hän tapojansa korjaa ja eloaan parantaa.
Se ain ympäristöön kuin salaisesti vaikuttaa.

Ei turhaan mene vaiva tää
vaik voimat hetkin häviää.

Kannattaa kyllä taistella ja kestää
edes niiden kuulevain tähden

- elon muutoksien tähden.

  #
 

 

03.08.2016

Ravinto - mahdoton

Taikuri nyt miettien
päiviä useita pohtien, että: -Miten? vois vallata sijaa valheilta, ravinnon suurilta valloilta.
Ja miten kuvata, ett' kuulija vois uskoa
ett' jokin, monet, kuin kaikessa, on vaaroja
jotka tulis tuntea.

Vaan, jos ei tunne
jos ei usko
... jos ei ees välitä tietää
niin, mitäs sitten. Minkä sille teen?
Kukin vastaa valinnoista itselleen.

Ja hän huokaillen päättää: -Ei ole tää oikeasti Taikurin juttu … tähtäimet on suuremmat
kaiken takana vaikuttavat
ja totuus, mi kuin mahdoton
kun viel aika tää
ain uudella eilisen totuuden päivittää;

     huomenna on totta se
     mi tänään valheeksi väitetään

     ja valheeksi väännetään se
     mi totuudeksi tiedetään.

Elä siinä sitten, sinä tietämätön ihminen
kaikille medioille uskollinen.

Uskot tänään yhtä
ja jo huomenna toista
- ja aina tapellaan vallan rahoista.

 

Päivittäin esille tihkuu oikeita
suuria valintoja ravinnoista
joissa terveelliseksi väitetyt jo myrkkyä on
ja vaarallisiksi kuvatut
oikeasti jo terveystuotteita on.

Kuka jaksaa taistella, hän taistelkoon.

Kuluttaja vastauksia itse tutkikoon
hakusanoilla avaruuksista
tietokoneen ulottumista...

Vaan, osaako kuitenkaan uskoa oikeaan.

 

Vain perustoja Taikuri asetti
niillä vois yrittää terveesti
mutta ... mutta…
etsi ystävä totuutta
ja vapaudu valheista.

Taikuri katsoo nyt kaukaisuuksiin
sinne, mi kaiken tään näkyväisen takana on
… suunnitelma kuitenkin on suunnaton.

Siellä, ne oikeat ratkaisut on.

 

Ehkä pitää tulle riittävästi sairaita ja sairautta
riittävästi ennen aikaisia kuoloja
outoja vaivoja ja lääkkeiden kauhuvaikutuksia
rahojen loppumisia
ett' ihminen, kansa, maailma, herätä voisi
ja uudet torvet
uusia elon tapoja soisi.

-Hyvästi nyt, huokaa Taikuri.
Ei maailmaa pelastaa vois
vaikka kuinka vääryyksiä, valheita esille tois.

Vaan, nähtävästi suurempien kulkujen kautta vasta
- kun se kaikki on kuitenkin arvokasta -
rakentuu se kantava, kestävä uusi
mut' sitä ennen, on maailman jo oltava uusi.

  #

 

Ja päättää hän kuitenkin jatkaa 
tätä ravintojen sarkaa siten
ett' vihjaillen välillä, miten
ois hyvä asioita katsella
mistä suunnasta etsiä ja tutkia
terveellisiä ja niitä vaaroja
jotka todellisa ovat
... vaan, vallat ja taistelut siellä ovat kovat.

  #

 

 

06.07.2016

MertenMiehen tunteet

-Ja paskat! tuumaa MertenMies
kun tunnelukoista kuunteli.

-Ei täss' mitään tunnelukkoja ole
jos ei ehdi rakastua, tai tunteille sijaa antaa
... ne vain eloa sotkee
ja tehtävää, mi tehtävä on.

Tehtävä pian jää tekemättä - tunteilu mahdoton.

Jos tunteilun hetki eteen tulisi
sille myös aika järjestyisi
muuten se lie tarpeeton
- tehtävä tärkein on.

Näin tuumii tää Kippari, kuin armoton
vaik sisällään hällä ain herkkä sydän on.

-On täss tunteiltu ihan riittämiin
   täss elossa
   maisilla matkoilla
vaan, täällä merillä ei aikaa ole moiseen
… on matkattava
kynnettävä merta
ja poikettava välillä satamasta toiseen.

Ja maissa aina vain hetkinen
siel' pieni ilon rahtunen
sit jo pian takas laivallen
uudelle matkallen.

Sellainen on MertenMiehen tie.

Seilori mikä seilori…
kasvoinsa uurteet kertovi elonsa matkoista raskaista
… vaan, onhan siel ilojakin ollut
siit' kertovat hymynsä muikea
ja silmäkulmainsa hellät hymyviirut
ja silmäinsä sulopilke
- ei ole hän ilkeä.

Vaan, kovuutensa alla
hän ihmistä ja maailmaa rakastaa
ei muuten vois merta ratsastaa.

Se rakkaus voimia antaa
ja kiivautta puolesta hyvän ja oikean
- se on rakkautta tuntemattoman.

Ei MertenMies ole tunteeton
kyllä hällä tunteita on
hän vain peittää ne, ei sijaa anna elonsa häiriöille.

-Ei ole aikaa! hän kuin kiivaana huokaa.
-Ei ole aikaa hukattavaksi
meriä on monia tutkittavaksi!

-Ja satamia paljon
jois' ois oltava vapaa
hän siellä suloisia keijuja tapaa
ja heitä halaa.

Siin' hetkessä hän onnensa saa
ja merillä vapaana
voi suloisia muistella:

-On elämä sittenkin niin kaunista
      kunhan vain on vapautta…

… vapautta kuunnella
meren loisketta ja tuulen huminoita
ihailla rantojen jylhiä kallioita
tuntea tuoksuja merten ja satamain
kulkea mielin avoimin ja hetkin arvokkain.

 

Ja niin jatkaa nyt matkaansa Merten Mies.
Katselee kaukaisuuksiin kaiteiden yli
… on hänellä ain tarjolla hellä syli.

Mut' merillä ollaan tarkkana;
myrskyissä lujina
ja tyynissä hetkissä rauhassa ootella purjeiden tuulia
ja uusia ulottumia.
 

… Ja onneksi on hällä matkassa
tuo, kuin väsymätön ohjaaja
tuo Försti niin upea
ja aina taitava ruorissa.

Försti: -Hö! No tottakai moon tarkkana.
Täähä ommun duuni! - 
!

  #

 ...jatkuu alla

 

13.07.2016

Ja ratkesi vihdoin, kuin yllättäen, tää...
 

Merten Miehen salaisuus

Hän on totinen
elon merta kyntänyt
maalla kasvanut.

Vaan, ei riittänyt enää maiset
oli eessä nyt merten meret salaiset
   ne ylemmät
   ne ulottumat
kaukaiset kurkottumat, joiss' ratkeavat salat
piilotetut voimat ja elon taustat
jotka vaikuttavat alas maailmaan.

Nuo vallat ovat henkiset
niin on oltava myös MertenMiehen
... kas, ei maallinen ole henkinen
mut' ylempi on henkien valtakunta.

Näin MertenMies
on kuin kahden maailman kansalainen
jalkansa molemmilla merillä;
   ajassa
   ja ajattomilla

ja laivansa ylin on hän
ja alemmilleen jakaa nyt ajallisen tehtävän.

Ja ajallisen alue on laaja
   ylhäisistä alhaisiin
   menneistä tuleviin
… mut' itse, hän kurkottaa unelmiin.

Ja ratkeavat kuvat, roolit, matkan myötä
kukin tekee omaansa työtä
vaik' kaikissa henkenä on MertenMies
hän kaikkien tekemiset tarkkaan ties.

Ja aikaan on siirrettävä tää matkan työ
ett' vois väistyä monesta pimeyden yö.

  #

 

 

14.07.2016

Tehtävien jako

Nyt on MertenMies käskynsä ja ohjeensa saanut
- nyt vasta - ja edelleen...
ja matkansa päämäärä on kaukaista
ja hänen katseensa ja halunsa on siellä.

Mut' koska matkan päämäärä on maallinen
ja tavoitteeltaan henkinen
hän jakaa nyt tehtävät kesken henkien.

Merten Miehen, eli itsensä, nyt omalle paikalleen asetti
   molemmille merille
   ja maille kaukaisille.

Kapteeni tarttukoon nyt laivan päällikkyyteen
- hän vielä kuin ootteli
kun jokin suurempi kaikkea järjesteli
ja MertenMiestä opasti.

Ja Kipparin, joka kuin toinen jalkansa on
nyt siis ajallisille
vastaamaan laivan kulusta
ja ajallisen ulottumasta ja kasvusta.

(Niin, tuo Kippari, kuin ajallisen tutka ja tuntija
näkijä ja kokija
hän kuin omassa lihassaan tuntea saa
miten aika ajallista koskettaa
... hellii, ja satuttaa.)
 

Ja Försti … niin
hänellä tärkeä paikkansa
kaikessa olla kapteenille arvokkaana apuna.

Försti: -Hö! No tietty! Mites senymm-muute osais  tääll…
 

Ja Taikuri
tuo ajallisten ja ajattomien mittari ja kuin tutka
hän selvittää mikä on totuuden suora
… ja mikä väärä.

Erakko puolestaan tuntemattomia tutkii
kaukaisia etsii ajallisen rajoilta;
   ylhäisiltä ja alhaisilta
   menneiltä ja tulevilta.

Ja Narri
tuo vapauden kuin symboli
hän jo irti on ajallisista, vaik ajassakin viel kiinni
hän näkyväisen ja näkymättömän nopsaan yhteen parsi.
 

Näillä mennään nyt.

Tehtävät on jaettu ja matka jatkuu
vaik ain hetkin tuntuisi siltä
ett' edelleen tää on vast alku
- niin kuin se oikeasti onkin.

 

Ja Mystiikan hytissä ilmestyi kuva
kuin jo kaivattu ulottuma ja voiman suunta.

Salaperäinen Kuningatar
... mitä kaikkea tuokaan se matkalle uutta
ja minkälaista vahvistusta ja ulottuvuutta.

  #
 

 
Mutta, tässä jo Kertojakin sekoili, ei ollut selvä tuo tehtävien jako vielä. Se kuin hiljaksiin rakentui vasta. Tarkkaan tulisi kuunnella, ettei tulis virheitä.

Ja pari viikkoa myöhemmin
tehtävät piirtyivät selvemmin, ja niistä nyt tässä...

 

 

30.07.2016

MertenMies onkin Kapteeni

Ja jo miettivi taas MertenMies…
… hän on sittenkin
yhtä kuin kapteeni.

Ei vastuuta laivan sysätä voi
kun kutsun Suuri
juuri MertenMiehelle soi.

Hän on se, jonka on matkattava.
  Hän on se, jonka on kasvettava.
    Hän on juuri se, jonka on aarteita löydettävä.
Hän on se, jonka niistä juuri on kerrottava.

Ei vain pelkkä kapteeni
kuin orja, jonka MertenMies paikalleen asetti - ei.
Vaan, hän itse on juuri se
jonka jokin suurempi paikalle asetti.

Hälle kauniin laivan valmisti
ystävät rinnalle kasvatti ja opetti
joka kaiken matkan aina tänne asti valmisti ja varjeli.

Ei siitä nyt voi pois hypätä
kuin yläpuolelle ja katsella, mitä kaikkea on tuleva - ei.

Vaan, hän itse, tuo MertenMies
matkansa oudon jo edeltä ties.

Hän … on se
joka purren kerran vie perille.

Ja jotta onnistuisi se
jotta tulisi kaikki jo eteen piirretty esille;
   hänen on vain edelleen kasvettava
sillä, ei kaikki - ei läheskään, ollut vielä tässä
   ei alle piirretyssä meressä
   ei näkymättömien kuvauksissa
   ei oudoissa mittauksissa
   eikä suuntien osoituksissa. - Ei!

Nuo kaikkihan olivat vasta alkua
alkua kuin suuren seikkailun
jonka aika nyt vasta on avautua
… se todellinen tarkoitus
miks' kaikki tää vaiva
ja miks' tulisi olla vahva, ja rohkea.

Sillä, aarteet aina on takana salojen
  takana ovien
    päässä pimeiden, kuin pelottavien tunneleiden
      takana merien
ja takana merten ulottumien.
 

)))
      -Sinne, oi MertenMies, nyt purtesi käännä
ja anna Förstille tehtävä, ett': -Tuonne! ... miss' on tuo pimeä
sinne nyt laivan keula käännä.
 

Försti: -Häh! Tonne? Tonne pimeäänkö!
Valohan on tuolla ... ihan toisella puolla.
(Mitä se on taas juanu!?)

-Mä en kyllä tonne pimeään…

-Heei!! Tää ei tottele mua vaik mä kuinka käännän…
tämä vain suuntaa tonne pimeään…

Kapteeni: -Juh, se on semmonen, tää meidän laiva.

Försti: -Mitä säoot tehny tälle!

Kapteeni: -Een mitään …
tämä oli tämmöinen, kun me saatiin tää.

Försti: -Hö! Iharr-risa! Miksei meille annettu sellast ehjää?

Kapteeni: (Huokaus) … niin … vaan, anna nyt mennä vaan ... ihan hyvin se menee.

Försti: -No joojoo … iha tyhmä laiva. (mutisee Försti itsekseen)

  #

No NYT on tehtävien jaot selvät, ja kullakin paikkansa seilissä, ja tulevien tehtävissä.

  #

 

 

ELOKUU

 

 

26.07.2016

Hiljaista lipumista

Hiljaista lipumista merellä.
Pikku satamia ja velvollisuuksia. - Rauhallista.

Vaan, polttoja ja selän vaivoja… mitähän nyt taas
tällä hetkellä rakennetaan?

Omaa rauhaako?
Vaiko, jotain uuden avautumista
… se kun aina on niin raskasta ja sattuvaista?

No, johan tässä olikin taas vähän aikaa kivutonta.
- Melkein vuosi.

Harmillista.

Vaan, jos tällä kuitenkin rakennetaan jotain tulosta
uutta, tai muutosta
silloin lie vaikka kaunista, arvokasta.

Pitäisikö taas odottaa vain, ja antaa ajan mennä
… jos aika onkin jotain rakentavaista
vaik en ymmärrä nyt, mikä on tämän tehtävä.

En ymmärrä vielä.

Pitäisikö taas olla hirtettynä.
Nähdä kaikkea toisin, ylösalaisin.

Katsella kuin väärin, joka onkin oikein
vaik se oikein onkin kuin väärin
ajallisin silmin.

Ei tää seilikään helpolla päästä
olihan se tiedossa jo lähteissä;
täällä merillä on myrskyjä
ja raskaitakin hetkiä.

Oisko tämä nyt taas niitä kasvun hetkiä
- tai kasvatuksen -
sillä, mitenkäs muuten vois uudet meret avautua
ellei ois avaamisen vaivoja.
 

Niin… mitähän vastaisi tähän mystiikka
vai, oisko lie tietäjällä hyviä vastauksia.

Katsotaas … ja kuunnellaan.

Mystiikka kuvia eteen marssitti:
   Narrin ja Sauvojen kasin
   Miekkojen vitosen ja Kuningattaren.

Niitä nyt Kippari ihmetteli
ja niistä tulevien merkkejä mietti.

  #

 

 

19.07.2016

Taikurin sauna

No onhan oltava myös paikka
jossa voi puhdistua.

Ja on olemassa yks pieni satama
jossa paljon muistoja
ja jossa on myös sauna, jossa voi uudistua.

Taikuri mittaili arvoja sen
samalla taakoistaan hetkeksi vapautuen:

On saunan väreet hyvät, 
jollain yli-inhimillisellä mittarilla +28.
Hirsiset seinät, puilla lämmitettävä kiuas
raikasta ilmaa ja kaivovettä.

Vanhan vihdan kanssa, siunaten ja kiittäen, 
sai arvoksi jo +35.
Ihan uuden vihdan kanssa peräti +40.
Ja jos vielä sen vihdan merisuolalla voitelee
kasvaa väreet vielä kolmella.

Vertailuksi mittaili hän kivitalon sähkösaunan, 
jonka arvoksi sai +6.

Vaan, oi jos ois hyvä savusauna
siellä hyvä vihta ja se ripauksellinen merisuolaa vihdalle, niin arvot jo näyttää suuria.

Tuolle Taikuri mittaili jo +80, ja huokaili: 

               -Oi oispa jossain savusauna!

  #
 

 

01.08.2016

Kipparin vaivat

Ja taas kapteeni, tää MertenMies
ihmettelee vaivainsa syytä;
  selkänsä kipua ja sen säteilyjä
    elämää pysäyttäviä
ja taas hetkin kuin pelottavia
ja vaivain aiheuttajia:

Onko elonsa ohjausta?
Vaiko todellista vaivaa, sairautta?

Onko jotain, mit' ois pantava pois
ett' elo taas keveämpää olla vois?

Onko lie hän taas kulkenut tekoihin tarpeettomiin
vaiko teille tarkoituksettomiin?

Onko etsinyt taas jotain sellaista, mi vain aikaa syö
- estyykö siksi elonsa työ?
 

Sisällään viel kaksi paloa;
   toinen on naiskauneutta
   toinen on tarinan kirjausta

ja kun molemmat ne aikaa tarvitsevat
ovat toisillensa kuin viholliset
niin siitäkö taas ristiriitaiset sisäiset kamppailut
kehon puristukset
... vaiko ohjaukset, kuten jo monesti ennen
viime vuosien mennen.

)))
      -Karsi pois tarpeeton! kuuluu kuin ääni sisäinen.
Älä aikaasi haaskaa sellaiseen
mi ei rakenna tietä tarpeelliseen.

Ihmiset on ihania, ja naiset varsinkin
vaan, niiden aika ois jo jäädä taa
ne vain eloasi rasittaa
ja kuin varastaa aikaa siltä
… tärkeimmältä.

On tuo jo tiedossa itselläsi
opeteltu on monet kerrat
… opittu
ja taas unohdettu
aikaa jaettu, sairastuttu
menoa jarrutettu.

Ja vaik kuinka ois kuin tärkeätä tuo rakkauden sanoma
on se kuitenkin kaukana siitä
mikä on sitä oikeata rakkautta
... kas, ihmisten välinen rakkaus
ei se rakenna sitä
mikä (nyt) on elon tarkoitusta.

se on tunteilua
hellimistä ja huomiointia
yhteistä puuhailua
ja himojen, halujen taistelua sitä tärkeintä vastaan
… sitä tärkeintä, mi nyt tärkeintä on.

Aikansa silläkin ollut kohtalon
- nyt elossa toiset tavoitteet on.
Niille ... ei saa olla uskoton.

Tämä taistelu ihmiselle on kuin uskomaton
kun aina on kuin käsky:
ett' joku toinen rinnalla on.

Mut' toinen aina toista syö
se toinen ain toiselle korville lyö
ja häiriintyy se elon tehtävä ja työ
- tulee pian jo ajasta yö.

Katso ettei toinen toiselta tarkoitusta syö.

 

Siin' MertenMies taas lääkettä vaivaansa sai;
  ei suusta sisään työnnettävää
    ei venytettävää, vanutettavaa
      ei lihasten päälle rasvattavaa
vaan, elosta pois pantavaa
aikaa vapauttavaa

sillä, vaivainsa takana on aika
ja ajan valtava, armoton valta
joka valvoo kuin mustasukkaista
elon tehtävää ja tarkoitusta
- sitä todellista, jonka vaikutus on ikuista
ja se, mikä vain on ajallista
on kuin vihollista sille
mi valvoo tietä tuleville.

Mitäs tuumii nyt MertenMies
jo merille rauhaansa kuljetettu
sisällään viel monenlaista kaipausta
haavetta ja rakkautta
… ja sen ripettä.
 

Sotaa se on elo ihmisen
  sotaa väliss' lihan ja hengen tarpeitten
    sotaa ajan ja ajattomien
merkitysten ja merkityksettömien.

Ja itsessänsä hän tuntea voi
mi milloinkin voitolla on
tarkoitus kuitenkin kuin voittamaton
... ja keho täss' välissä
se taistojen tanner on.

Tuo kuvaus on tosi
vaik ihmiselle kuin uskomaton.
 

Vaan, ihminen itse on vielä niin tutkimaton.

Hänessä itsessään kaikki vastaukset on;
   pitää vain osata lukea
      kehon viestejä ja tuntemuksia.

Keho ajallisen ja ajattoman välissä - raukka - on.

)))
      -Noh, MertenMies, saitko vastausta
kun etsit ratkaisua
syitä ja seurauksia kehosi vaivasta.

-Onko vaikeata?

-Pitäisikö vain eloa hallita
ett' ois se vaivatonta ja kaunista?
 

Försti, joka kuin salaa kuunteli,
hiljaksiin huokaili: -Onneks mäenn-O ihmine!

  #

 

 

03.08.2016

Puhuttelu

Paluu satamasta...

Ja laivallensa palasi nyt kuin rikki revitty mies
sisällänsä myllätty - taas kerran
muokattu kuin mehevää multaa
käännetty koko viljelysmaa
ett' vois jotain uutta siihen nyt istuttaa.

Kaunis on nyt peltonsa sisäinen
   myllätty
   kyynelin kostutettu
   päältä silotettu
huonot kasvut maasta irrotettu
- oikein nypitty pois
ett' maalla nyt tilaa uuden kasvaa ois.

Vaan, kovilla on tää MertenMies
… peltonsa omistaja
viljelijä kyntäjä ja kääntäjä
istuttaja, ja taas leikkaaja
... ja vaik tuloksensa on kaunista
ei työ ole vaivatonta.

-Sattuu, saatana, hän ain hetkin kiroaa
kun kehoansa vavistaa
kun rikkaruohot, vaik niin kauniit
pellon antia rasittaa
ja ne on kuin juurineen revittävä pois
ett' maa kaunista, oikeata viljaa kasvaa vois.

Siin' on taas ihmeissään MertenMies
rikkaruohoja ihaillessaan: -Oishan niillä nyt tilaa
ja ne vaik piennarta kaunistaa.

Ja niin tuoksuvatkin ovat ne
menee MertenMies jo tuoksusta ihan polvilleen.

Vaan, ei käy! se hempeily
se rikkaruohojen viljely
eikä tuoksujen mukaan viljellä saa
elon viljaa.

Moni kukka kaunis on
kaunis katsella, kosketella
mut' se syö viljan tilaa
sen laatuakin pian pilaa
kun juurensa aina syvemmäs ja laajemmin kaivautuu
pian se oikea vilja unohtuu
ja sato on huono, eikä jyviä lain
... viljelijä maastaan huonon sadon sai.

Vois luulla,
ett' MertenMies sais omalla maallaan tehdä mitä vain
viljellä vaik millaisia kauniita, ja nauttia niistä

vaan, ei kulje se niin
kas, viljelijä on toinen, ei MertenMies itse
hän on vain se pelto, jonka kasvaa tulisi
   joka satoa antaisi
      ja ruokkisi viljelijän maita
läheisiä ja kaukaisia
peltoja raivattuja, kaivattuja.

Ja näin
kyynelin kynnetyt, kastellut
kypsytetyt, kaivatut
tuleentuvat ja valmistuvat
voidaan istuttaa taas uusiin maihin satoansa antamaan
maata rikastuttamaan.
 

)))
      -Noh, MertenMies, ymmärrätkö paikkasi
tehtäväsi arvokkaan?

Mitä jos vilja kasvamatta jää
pellot jo valmiit tyhjiin häviää
eivät siementä ne saa
jotain muuta pian kasvattaa
… ja suree viljelijä kättensä työtä
itkee kuin hyödytöntä.

Ja pian jo vaik suuttuu hän tosissaan
jyrähtää ja satuttaa
ja vaik myrskyn suuren nostattaa vettä virtaavain lailla
… on maa pian multaansa vailla.

Missä silloin viljaasi kasvatat?
Missä ees rikkaruohojasi?
Missä unelmat?
Täyttää maat pensaat, vadelmat ja puut
- peltoa kasvaa muut.

Noo, kaunistahan sekin
vaan se ei ole sitä, mitä viljellä tuli
- ja yks upea seili hukkaan suli.

 

Niin, täss' taistee nyt MertenMies
taistelee taas kerran välissä tahtoin, tarkoituksien
  välissä aikain ja ajattomien
    välissä lihallisten, henkisten
      välissä tään hetken ja tulevien.

Pitäisi oppia, ett' ois helppoa
sillä, ei työ ole raskasta
- olla vain puhtaana peltona
ja antaa oikeata kasvua.

Ja juuri sen takia ollaan nyt merillä
ett' voitais saada oikeata tulosta.
 

Ja MertenMies kuunteli
kuin vanhan saarnan ... huokasi
ja kyynelsilmin painoi päänsä elonsa tyynyyn.

Kyllä hän vielä osaansa tyytyy.

  #

 

 

 

09.08.2016

Jokin vielä viivyttää

Niin, tästä huomata voi
ettei viel kaukana olla lähtösatamasta
kun kaikki on edelleen kuin valmistamista.

Kyllähän laiva muuten valmiina ois;
  miehistö tehtävissään
    Förstikin tarkkana ruorissaan
      suunnatkin selvillä, minne mennä
ja missä ois se varsinainen tehtävä.

Ei tämä vielä
ole sitä tehtävää ja työtä
vaik itsensä kanssa MertenMies valvoo pitkin yötä;
  miettii saamiaan sanoja
    miten kaikki vois olla valmista
ett' vihdoin vois jo matkata
kohti tuntematonta.

Vaik suunta jo annettu on: -"Tuonne, tuonne pimeään."
Ja Förstikin jo vastustamaton
niin, silti vielä ollaan tässä
kuin vasta lähdössä.
 

MertenMies täss' itse kuin tulppana on.
Mikä ihme sitä jarruttaa
... kuin matkalle suostumaton.

Nuo satamatko kauniit niin kiinni pitävät
mieltä liikuttavat ja väsyttävät
eikä oikein jaksaisi irrota kohti vapautta
kun elo satamassakin niin kaunista.

Koko laivan pitää nyt odotella
ja miehistön kuin huokailla
ja Förstikin jo malttamaton: -Mennääjj-JO!
Mikä täss-nyvv-viälä jarruttaa, hän huokaa.

Niin … minkäs teet, jos kippari vain jahkaa
ja kuin odottaa jotain lopullista suuntaa ja sanomaa
joka hänet rannoista vapauttaa.

Kyllä tämä hetki kaikkineen MertenMiestä kasvattaa.

 

Muut kaikki jo puuhissaan
heille tää lähtö on helpompaa;
ei mitään kaipauksia menneisiin
katse on jatkuvasti käännetty tuleviin.

Ja Förstikin tuijottaa silmä tarkkana tuonne pimeään
minne käskynsä saanut on
vaan, mielensä jo malttamaton: -Mikä täss-nys-sit niivv-vaikeeta on?!

Mut' joku tässä nyt vielä on;
joku aikako
vaiko lopullinen käsky kohtalon.

Vaiko lie se
mikä kaiken tarkoitus ihan oikeasti on.
Siitäkö MertenMies yhä vielä levoton.

  #

 

 

09.08.2016

Ohje ja lupaus

)))
      -On päästettävä irti
ett' vois saavuttaa uutta
jotta voi rakentaa sitä tulevaisuutta, jok' on vanhoista pois.
Vain siten se tuleva uutta olla vois.

Vanhoista on osattava irrota pois.

Siin' on sun ongelmasi, MertenMies.
Katselet taakse, vaik pitäis katsella eteen
oikein kurkottaa uuteen, vaik se viel salassa on
kuin uskon askel, mi ei ole mahdoton.

Vain sen päässä
sen uskon askelen oven ja tien
sinne minä sinut merten kulkija vien.

Vaan, mitä on se "astua".
Kulkea kuin uskossa
- se kysyy luottamusta.

Luottamusta mihin? Niin…
suurempiin voimiin ja tuleviin
sillä, ei nämä vielä, mit' kulkenut oot
ole niitä voimia
ei niitä tietoja, taitoja
niitä ratkaisuja, rakkauksia
joiden tähden voi taistella vaik' kuoloon.

Alkuja nämä vast' olleet on
vaik jo suuria ajallisen maan
mut' niillä uusilla, tulevilla kuin toisen maan
voi jo suuria saavuttaa.
 

Oi, jos voisit sä nähdä, MertenMies
ees varjon siitä, mitä se eteesi ties
sinä kiiruusti jättäisit kaiken sen
miss' tänään viel viivyt kiinni riippuen.

Ja kuin juoksujalkaa kiiruhtaen etsisit sitä uutta
sitä karttaan jo piirrettyä tulevaisuutta
ja anoisit voimia tuulen sun purjeisiisi käydä
ne pulleina nähdä ja keulassa seisten
tuleviin, horisontteihin katsoen, ja niitä tarkaten
kuin kärsimättömästi oottaen, ett': -Eikö näy se vielä! Eikö näy ne vielä!
 
… Ne, mist' et tänään vielä mitään tiedä.
 

Mutta, oi kulkija hempeä, sinä nyt MertenMies
tuo nimi jo matkoja ties
eikä mahdollista ole sun jäädä tähän
… vaik viivytteletkin vielä vähän

sillä, kohta käy tuuli
tuuli hurja sun takaasi päin
vieden sua kiivaasti eteenpäin
ett' vois todella alkaa tää seili, mit' vasta kuin valmisteltu on
siin' piirretty on sun kulkusi kohtalon.

Sillä oikeasti, ei tämä olekaan kädest' ihmisen
ei tekoja ihmismielen
ei sen voimissa kuljettavaksi ees mahdollinen.

Kulku ihmisvoimin ja -mielin mahdoton
sillä, suuremmat voimat nyt seilissä, laivassa, matkassa on.

 

Ja kuunteli taas Förstikin tätä puhetta kuin outoa tuulta
- ja tuuleksi sitä voisikin luulla -
ja tummaan horisonttiin katsoen
ruoria tiukasti pikku kätösillään puristaen
hän hiljaksiin huokaillen: - Ohjaanhan minä … tietäs vaamm-minne. Vaan näkyyhän tää menevän vaikken suuntaa tiedäkään. - Höh, kumma paatti.

  #

 

Ja tuuli jo hurjana käy
purjeissa, kannella, ikkunain raoissa.

Onko se jo tämä, vaiko alkua vasta ...

 

  

10.08.2016

Lupaus ja käsky liikkeelle

Ja kuunteli hiljaa nyt MertenMies
kuunteli sanoja raskaita, paljon lupaavia  (ks. yllä)
katseli kaikkea kaunista, mi ympärillään viel on
… käsky kuin uskomaton.

Lähteäkö oikeasti ja jättää kaikki
olla yksin ja unohtaa
elää jotain uutta, vapaata maailmaa.

Miten sitä, ja miten siinä?

Hän luuli jo matkalla olevansa
taakse jättäneen satamansa ja menneensä
aloittaneen sen luvatun tehtävänsä - vaan, ei!

Eikö se ollutkaan niin
ja mielensä painuu kuin masennuksiin.

Kaikkiko jätettävä. Kaikki kaunis ja ihana.
Onko se lie jo kuin kuolo, jotain kaukaista.

)))
      -Mitä tiedät sinä kuolosta?
Ett' ois se kaukaista?
Ja etteikö se olla vois kaunista?

Ei tämä vielä ole sitä.
Ja sitä nyt on ihan turha pelätä.

Aikansa silläkin aina, mutta se ei ole nyt.
Ja vastahan tää seili on alkanut - ei alkuunsa päättynyt.

Ja mistä tiedät sinä kuin hempeä kulkuri
mikä oikeasti on sun tahtosi
- se sisäinen, se unelma
jota varten nyt kaikki on valmista.

Sille vain nyt rohkeasti astua, eikä liikoja ajatella;
     menneitä ikävöidä
     tulevia arvailla.

Sillä, menneet on sun seurassasi aina.
Ne on sulla matkassa, muistossa
ja niitä kuin salaisesti aina katsella.

Se on kaunista, ajattele se niin
niin et joudu sä niistä masennuksiin
sillä, se ei tarkoitus ole lain
sinä uuden matkan nyt sijaan sait.

Ja mistä tiedät, mitä sijaan tuo se uusi.
Kuinka kaunista ja ihanaa se sulle olla voi.

Tämä "viimeinen seili" nyt uutta sijaan toi
vaik ei se näykään sinulle vielä
mutta se on jo siellä, edessä nähtävänä
kuin filmikelalla, jok' ei vielä ole ruudulla
- mutta, se on tulossa muuttumattomana.
Se sinne jo kuin kuvattuna on
mut' pikakelaus on mahdoton.

On elettävä sinne, sen kuvan kohdalle
ja silloin on käyty se matka
joka vie sille kohdalle.

Ja se on siinä, mikä ois jo nyt hyvä nähdä.
Mutta, se ei käy.
On elettävä - ja uskottava - ett' se on tuleva.

Mutta, sekin on vielä kelassa
siinä filmissä vast matkalla
… ja sen filmin pää on viel kaukana kelan lopussa.
Sekin kaikki siellä valmiina
mutta, sinne on vielä pitkä matka.

Kela on nyt pantava pyörimään
matka kulkemaan ja tarina toteutumaan
sillä, eiköhän tätä säätöä ole jo suoritettu kyllin
kerrottu, kuvattu, rohkaistu yllin kyllin.

Nyt on vain napsautettava tarina käyntiin
ett' matka voi alkaa, jolle jo aikaa sitten suostuttiin
joka jo edeltä nähtiin.

Ja matka oikeasti voi alkaa!

#

- Tähän päättyi matkan Ensimmäinen osa.

 

 -------------------------------------------------------------------------

Osa 2

10.08.2016

MertenMiehen menneet

Niin vähän on kerrottu tästä
MertenMiehestä
joka matkalle laitettiin kohti tuntematonta.

Oli alussa vain satama
ja laiva, joka lähtöä odotti.
Muutama ystävä, jotka laivaan kapusivat
ja hyvä, uskollinen
jo vuoskymmenten takainen matkakumppani
pieni koala-karhu
josta heti tehtiin matkalle Försti
siis, se ensimmäinen perämies
… ensimmäinen ja ainut tälle matkalle.

Mutta, hän on kyllä urhea, on ollut sitä aina
sen voi lukea aikaisemmilta matkoilta.

Mutta, niin… tämä MertenMies
joka myös Kippariksi ristittiin
toimii siis laivansa kapteenina
ja kaikesta vastaavana.

Tai … niin hän ainakin luulee
vaik aina välillä kuin joltain suuremmalta
ohjeita ja opastusta kuulee.

Se onkin aika outo juttu
hänellä on kuin joku näkymätön tuttu.
… Ehkä hänestä joskus enemmän.

Mutta, matka on ollut pitkä tään MertenMiehen;
  matka kaukaisuuksista
    takaa pitkien matkojen ja vaikeidenkin taivalten
      yli vuorten ja seass' alavain risukoiden
monien ilojen, surujen
  elon taisteluiden
ja kasvanut niistä vuosien myötä
- tää matka kaikkineen on ollut työtä, vaikkei sitä aina niin huomannut. Mut' matka on koko ajan jatkunut.

Tuli vähin erin ystäviä matkalle mukaan;
tuli ensin Taikuri
   joka monenlaisia salaisuuksia availi
tuli Erakko
   joka syviä, syntyjä tutki ja kaukaisiin kurkotti
ja viimein tuo Narri
   vapaa kuin taivaan lintu
vaik aina on varpaassaan maahan sitova lieka.

Herkkä mies, tuo MertenMies, on aina ollut
- liiankin herkkä
ja siitä herkkyydestä monia turhia vaivoja
kun kaikki elossa niin kaunista
ja hälle kaikesta niin vaikea luopua
ja ain ikävä valtava menneisiin jää
se sisällään ain pitkään kirveltää
ja herkkää kehoa ja mieltä syö.

Sairauksista kuntoutus on ollut kova työ.

Mut' kasvattanut kaikki
hieman kovettanutkin, vaan eipä juuri paljoa
mielensä edelleen herkkä
ja luonteensa kaunis.

Ja viimein jo, kuin matkoistaan kuoli hän
oli sisäisistä osistaan jo lääkäriviisaiden huoli
ett' ihan oikeasti vois joku kohta poksahtaa
ja siihen vaik' matka ihana kokonaan katkeaa.

Mut' ei ehtinyt poksahdusta kuulua
kellon ympäri unia ja sisäistä kuntoutusta;
   pumppu kuntoon ja putket ehjiksi
   ja samalla sisäisen salaista
ett' vois kaukaisen matkalainen kuin uudeksi tulla
… ja tulikin.

Elämä kaikin tavoin muuttuili ennen ja jälkeen sen
merkittävän kuntoutuksen.

Ja menneen elonsa kuin yhteenvedon jälkeen (kirjat)
hän yllättäen saapui satamaan
jossa odotti valmiiksi lastattu laiva.

Hänen tuli nyt siihen nousta
ottaa mukaansa kaikki entinen tieto, taito
ja kokemus aito.
Ja muistonsa kaikki elon aikaiset
kaikki omiin hytteihinsä lukiten.

Ja siinä syntyi hänestä tuo MertenMies
… ei vahva ja kova merten kulkija
vaan, edelleen se herkkä ja maailmaa rakastava
ja ihmisiä ain ensin ajatteleva
…ett' miten pärjäisi hän itse maailmassa
ja miten pärjäisivät muut
- niin paljon valheita puhuvat ihmisten suut.
 

Sitten matkaan lähdettiin
jäi satamaan mennyt elämä
ja merellä odotti jokin uusi …
josta hän vain salaisia lupauksia kuuli.

Ja täällä nyt mennään - tosin, ei kaukana vielä
siteitä sittenkin on siellä, maissa ja lähi satamissa.
Ne on kuin vielä katsottava
tarkkaan tutkittava, ovatko ne todella menneitä
vaiko tulevia.

MertenMiehen on vielä tarkoin kuunneltava ohjeita
ja tutkittava karttaa
mi matkaa nyt edelleen ohjaa.

Tuoss' edellä sitä filmiksi kuvattiin
jossa kaikki jo aikaa sitten valmiiksi piirrettiin
vaan, tulevat viel' piilossa on
sinne kurkkiminen lie mahdoton.

  #

 

 

28.08.2016

Vain kartta

Ja nyt…
päinvastoin kuin elokuvissa ja suurissa tarinoissa
matkaan lähdetään (selän kipujen jälkeen) kuin kölin alta vedettynä;
ei voimaa uhkuen ja suuria uhoten
vaan, pienin elein
vaatimattomin elkein kuin huomaamatta
ei rumpujen päristessä ja torvien soidessa
vaan, kaikessa hiljaisuudessa
kiitollisin mielin
varovaisin kielin.

Sillä, edessä on suuria
edessä on lupauksia
edessä on tekoja jo edeltä kuvattuja
niin ... niissä on oltava tarkkana
kuin merikartan karikoissa
varovasti ja hiljaisesti lipuen
ilman pienintäkään pohjakosketusta.

Näin matkataan kohti suuria
todellisia muutoksia
… itsessä ja muissa
hiljaisissa suissa ei meteliä pitäen
vaan, hiljaisesti, varovaisesti lipuen
kaikkea tarkasti tarkaten ja tutkien
ja ollen oikeassa suunnassa ja paikassa
levollisena matkassa, ja luottamuksessa, että: Tää on se!
joka antaa merkityksen elämälle
itselle ja muille
kuuleville suille.
 

Ja nyt siis …
matka voi oikeasti alkaa vasta
kun kulkija on vapautettu omasta voimasta ja uhosta
omasta luulosta ja turhasta hingusta
suuresta luulosta että: Minä!

-Vaan, se Minä - et ole sinä.
Ja se Mitä - et ole sinä.
Ja se Mihin - ei ole Kippari ja Försti.

On vain se kartta
jossa on kaikki valmiina
ja siinä pitää tarkoin purjehtia
ett' matka voi toteutua.

Siis, MertenMies, ei mitään huolta!
On vain … tää matka.

  #

Ja ulappa aukeaa ...

 

 

31.08.2016

Ja ulappa aukesi

Ja ulappa aukesi nyt eteen MertenMiehen
kuin puhtaana siintävänä kaukaisuutena
tyynenä, rauhallisen meren pintana
hiljaisena
kuin ei maailmassa mitään huolta
ei murhetta lainkaan ois
kuin kaikki sen pahuus ois pois.

Vain tämä rauha
ja tämä yksinäinen laiva paikallansa
kuin kaiken äären alussa
takana mennyt viel himmenevästi siintävänä
ja edessä… ei mitään
vain kyntämätöntä merta
kuin koskematonta puhdasta rauhaa...

Vaan, onko tämä vain silmän harhaa
sillä, meri on syvä
sen pinnan alla on näkymätön maailma
outo ulottuma
ja yllä rauhallinen kuulas taivas
… sinne nähdä voi
vaik sekin kuin mystisen tunteen esille toi.

Liianko kaunista ollakseen totta.

Onko tämä kaikki kuin uuden maailman alku
- siitä kuin puuttuisi kaikki
ja se odottaisi vain kuin siveltimen vetoja
joka kaiken todellisuuden esille saisi.
 

Siinä nyt katsovat hiljaisuuteen, kuin tyhjyyteen
koko laivan väki;
Försti kuin toimettomana ruorissaan

MertenMies itse jotenkin lumoutuneena
tämän epätodellisen näyn edessä

ja Taikuri kuin malttamattomana
tuntemattoman ja tutkimattoman kuvasta

ja Erakko
tämän sanoin kuvaamattoman rauhan äärellä

ja Narri hieman hilpeänä
kuin kaiken alle ja ylle näkevänä
- vaan, ei kerro, hän tietää vain
ett' kaikki mi näkyy nyt, on harhaa vain.

Ja muu miehistö kaikki, viel esittelemätön
jännittyneenä odottaa, ett' milloin
se ensi tuuli purjeet pullistaa
ja laivan liikkeelle kohti tuntematonta saa.
 

Tässä nyt ollaan, paikallaan
  ei liikettä
    ei ääntäkään
       ei meren, ilman, värettäkään.

Aivan epätodellinen hetki.

On alkamassa se viimeinen seili.

  #

 

 

 

 

Täss' välillä on matkaa käyty
monenlaista nähty ja eletty
... ei tosin vielä kovin pitkälle päästy, koska... niin ...

ja Tietäjä itsekseen ihmetellyt.

 
 

01.09.2016

Sisäinen stressi

Taikuri ei jää nyt haikailemaan
edessä näkyvää maailmaa
vaan, hän miettii Kipparia ja vaivaansa sen
ymmärtää: kyseessä stressinsä sisäinen.
 

Sisäinen stressi
monien vaivojen salaperäinen syy
vaan, se suuri kysymys: -Mistä se syntyy?

Elämä täynnänsä on aiheita sille
sisäiselle kiristykselle
ja oudoille vaivoille;

- lähellä on oma perhe, vaimo/mies ja lapset
- ja työ, ihana tai raskas, siitäkin salaiset vaivat
- työkaverit, ystävät ja ympäristö
- menneen elämän taakat
- tulevien raskaat rakennelmat.

-Ja oma mieli, tahto, luonne:
Ole aina rohkea
älä lannistu, älä lopeta, vaik ois oikeasti jo aika.

- Pyri aina edemmäs,
älä suostu vähempään kuin hyvään ja täydelliseen
… osallistut jatkuvaan kilpailemiseen.

Ja viel se
kun et sisälläsi tunne
että teet tärkeätä elämälle.
Et tee sitä, mikä ois tahtoa sisäistä.

Kuljet kuin väärää tietä.

Ja viel' yksi mi merkittävä on
arjessa ihan huomaamaton
on omasi keho
sen ravinto ja tila
… onko sen kohtelu ja hoito kuin suuri pila.

Teoillasi, ravinnollasi, vain stressaat sitä;
liikaa kuormaa
väärää ruokaa, juomaa
liian vähän unta ja lepoa.

Elät koko ajan kuin aliravittuna.

Siitä kehon näkymätön stressi
huomaamaton tila
josta kumpuaa moni vaiva.

Eikä kukaan huomaa sitä, ei usko
et itsekään sitä nää
ja elämän kauneus alkaa hämärtää.

Varo stressiä
se elosi näännyttää!

-

Ja tässä muutamia yleisiä vaivoja
jotka voivat olla stressin salaisia seurauksia:

kohonnut verenpaine
verenkiertohäiriöt, huimaus
rytmihäiriöt
selkäkivut
kohonnut kolesteroli
yleinen väsymys ja elämän haluttomuus
unihäiriöt
uusiutuvat flunssat
jne.

Lista ois pitkä.

  #

  

 

01.09.2016

Kapteeni miettii vaivojaan

(Ja muistelee satamaan jäänyttä armastaan…)

Ystävän terävä kysymys: -"Mikä on oma motiivisi
pitää yhteyttä naiseen, jonka kanssa kuitenkaan
en rakenna tulevaisuutta.
Vain hetkiä ihania
ikävää ja kaipausta rauhoittavia."

Mikä on minun motiivini?

Pelkäänkö kuitenkin yksinäisyyttä
vaikka en tahdo kiinteää yhteyttä

vai, säälinkö toisen ikävää ja kaipausta
haluanko antaa kuin helpotusta

tai mikä pahinta
kuitenkin, kuin huomaamatta, annan toivoa
odotusta muutoksesta
yhteisestä tulevasta.

Mikä on minun motiivini
melkein kuin toista kiusata
vaikka samalla hetki yhdessä nauttia
… vailla tulevaisuutta.

Ja tällä, kuin välitilalla
toivottomalla
lupaamattomalla
- myös raastavalla
minä samalla itseäni syön
itseäni ja toista lyön
ja sairastutan sisäisen jännityksen kautta
kun etsimme rakkautta… jota ei kuitenkaan ole
joka ei kasva
jolla ei kuin ole lupaa siihen
mikä ihmisille niin luonnollista on.

Vaan, ei minulle
sillä, minulla on visio
näky, tehtävä
sitä ei saa tärvellä eikä häiritä
siltä ei saa syödä aikaa ajallisilla
… sillä aikaa on enää vähän.

Siksi päädyn kuin pakotettuna tähän:
"Irtoa menneestäsi
ja katso vain tulevaan
katso sisäisesi unelmaan
sillä siellä… sun merkityksesi ja elosi sisältö on
kaikki muu kuin mahdoton.

Oi, kuinka vaikeaa ihmiselo on!

  #

 

 

03.09.2016

Kapteeni haaveilee

Ja Kapteeni vain vaivoissaan haaveilee
jotain tuleviaan kuvittelee
vaik, oikeasti… mahtuuko lie suunnitelmaan
mahtuuko unelmaan
niin, mahtaako mahtua tään seilin kuvaan…

Mutta, näin haaveilee hän
itsellensä voimia lisäävän:

 

Kapteenin kaipaus

Minä kaipaan vain
merenrantoja, kallioita
voimaannuttavia maisemia
syvällisiä keskusteluja ja rauhaa
joss' ei maailma pauhaa.

Joss' voi irrota kaikesta ja etsiä totuutta
vapautua valheista
etsiä elämän syvää rakkautta
iloita ja nauraa ilman vaatimusta ja odotusta
… minä rakastan vapautta.

Minä rakastan merta
merenrantoja ja kallioita
meren ääniä ja hiljaisia valoja
savusaunan tuoksua

ja elämää, joka on yksinkertaista
jossa kumpuaa sanoja
jotka ovat ihmis-sydämelle kauniita ja auttavia.

Haluan rakastaa tervettä elämää
vailla vaatimusta, olla toiselle jokin ainoa
… yksinäisyys on kaunista.

Elämässä on lupaus viel paremmasta.

Minä rakastan merenrantoja, kallioita
luonnon puhtautta, sen voimaa
ja kaikkea, mikä on aitoa.

Minä rakastan sanoja
jotka syntyvät noissa maailmoissa
ja jotka avaavat totuuksia
ja rakentavat uusia maailmoita.

Minä haluan elää
kasvaa irti menneestä ja juurtua tuleviin
haluan upota unelmiin;
elämää palveleviin
ja ihmistä auttaviin.

Mikä niissä on, merenrannoissa ja kallioissa
sen yksinäisyydessä ja rauhassa?

Kerro mulle!
Kun minä en niitä vielä tunne.

Mutta, sanat, ne minulla on
ja ne kasvavat.

  #

 

 

02.09.2016

Tietäjän viisautta

Katsoo nyt ulapalle MertenMies
katsoo tulevaansa
unelmaansa
miss' juuri nyt ei näy mitään
vain kuin utuista, vaan kuitenkin kaunista.

-"Mitähän me tuolle?" tuumaavat matkakumppanit
"tuolle herkälle unelmalle, vaivainsa vangille.
Onks siitä oikein ees kippariksi, kun koko ajan on niin kipeä
selästänsä vaivainen."

-"Mitäs me oikein sille? kyselee Taikurikin.
"Oisko jotain ratkaisua kiroilevalle valittajalle?"
 

-"Antakaa sen olla vaan", kuuluu ääni takaa
"hän tekee vain omaa sisäistä matkaa."

Kas, Tietäjäkin oli noussut hytistään
tätä outoa hetkeä todistamaan
tätä tyhjää, vaan niin kaunista.

-"Ei siihen nyt mikään teko auta", Tietäjä jatkaa
"itsensä on se kamppailtava
sisäisensä kuin vamma - herkkä luonne
ain toisia ensin ajatteleva, itsensä unohtava.
Siitä hänen vaivansa.

Niitä on vain karsittava pois, niitä huolen aiheita
ikävän raskaita ajatuksia
toisen suruja, joiden kantaja hän liiankin herkästi on.
Siitä itselleen kuin kuorma kohtuuton.

Kyllä hällä itsellään tuo kaikki tiedossa on
vaan päätöksien tekoon viel voimaton.
 
Mutta, kypsyys se, ajatus ja voima
kirkastuu unelma ja tulevan maailma
kun vain hän irti pääsee menneittensä vaivasta
suloisesta, kauniista
ja kuin ainaisesta ikävästä mi häntä sisäisesti syö
... ja se juuri selän alueelle hällä lyö.

Pään sisällä,
kas, päänsä sisällä on vaivainsa syy
sen takia matka ain hetkin estyy.
Mutta, viisaus kasvaa kipujen kautta
tieto ja taito
ja matkamies terve ja aito.

Joten, antakaa olla huolehtimatta viel hetkinen
ei hän ikuisesti ole vanki vaivojen
ja kun vapautuu hän niistä ja kuin uudeksi taas saa
hän matkaa uljaasti jatkaa."

 
-"No just joo", heräs asiaan jo Förstikin
"ja mäku-oon sille siit monta kertaa sanonu… mut-ei.
Onneks mäenn-oo ihmine."


 

Hiljaa kuuntelivat kaverukset Tietäjän sanoja.
Viisaaksi ne ymmärsivät
toisiaan katsoivat ja nyökkäsivät: -"Joo odotellaan.
Kyllä kait se sieltä jo pian tulee
ja päästään vihdoin matkaan, joka on varmasti upee!"

  #

 

 

15.09.2016

Försti jo hermoilee

"No mikä täss-ny oikeem-mättää!" huokailee Försti jo malttamattomana. "Mehä vaan kellutaan täss paikallaan eikä matka etene mihinkää!

"Ei ole tuulta. Pitää kait vielä vähän odottaa…", rauhoittelee Kippari pikku innokasta.

"Odottaa ja odottaa! Johan täss-on keikuttu monta viikkoo. Mikä täss-on taas vikana?"

"En tiedä", rauhoittaa Kippari edelleen. "Jotainko lie meiltä vielä puuttuu."

"Höh! Eihänne vaa oo taas noi sun juttus ku viivyttää", tiukkaa Försti edelleen ja muistelee aikaisempia tarinoita. "Aikaa palaa!"

"Pitää vähän selvitellä. Josko vaikka Tietäjällä ois jokin tieto ja ratkaisu tähän hetkeen."

"Joo, kipases taas kysymässä… jospa ees joku täss jotain tietäs."

"Nono Försti, otetaas nyt taas vähän rennommin. Ja muistahan, kuka laivan kippari oikein on."

"Juu juu, muistan muistan… soot sä! Mut tee sit kans jotain tälle kellumiselle."

"Tehdään tehdään, odotahan hetkinen", huikkaa Kippari kadotessaan laivan portaita Tietäjän hyttiä kohti.

"Noni, sainhammä siihen jotain liikettä ... Kippari, muka", mutisee Försti ruorinsa tapeissa ja katselee meren kaukaisuuksiin. Meren, joka on edelleen aivan tyyni. Tosin, taivaanrannassa on jo näkyvissä pientä valon kajoa.

"Heei, tuoll-on jotaiv-valoo!"

  #

 

 

15.09.2016

Tietäjän luona

"Hei Tietäjä. Mahdoitkohan kuulla keskusteluamme tuolla kannella. Försti alkaa olla jo hermona, kun matka ei jatku. Tai… ei oikein pääse alkuun."

"Hjuu…", huokaisee Tietäjä. "Kuulin kyllä."

"Niin, no … kyllä se minuakin häiritsee jo, kun ei ole tuulta, joka veis meidät tuonne uudelle selälle uusiin seikkailuihin", huokailee Kipparikin.

"Syynsä on kaikella, ja aina", aloittaa Tietäjä varovasti. "Istuhan tuohon tuoliin, niin kuunnellaan ja katsellaan, josko jokin ratkaisu löytyisi."

"Niin…", Tietäjä aloittaa. "Mitenkäs se kipparin kunto?"
"Selkä vaivaa edelleen, tai oikeammin nuo pirulliset säteilykivut. Ne kiristää ja jäykistää koko kehoa ja rajoittaa eloa. Ei vaan näytä hellittävän. Kipupillerillä pärjää kyllä, mutta eivät varmaankaan kovin terveellisiä pitkään käytettynä", kuvailee Kapteeni vaivojansa.

"Niin, eipä niin. Mutta, mistä johtuu ne kiristykset."
"Niin, sano se, sinähän se Tietäjä olet. Minä olen vain kokija ... ja kärsijä."
"Ja aiheuttaja", huokaa Tietäjä.

"Jaa, no miten sitten", tivaa Kapteeni.

"No kuulehan…", aloittaa Tietäjä. "Eikö kaikki ole tiedossasi jo. Olet itsekin kirjoittanut, ja minä viimeksi sinulle tilaasi kuvasin, muistatko."

"Niin, muistan juu", mutisee toinen hiljaa.

"Mutta, ei elämä ole kuitenkaan niin yksinkertaista, että vain jollain ihmisen teolla tai tekemättömällä voisi kaiken selittää. Kaikella on aina myös ylemmät tarkoitukset ja syyt", kuvailee Tietäjä laajemmin.
"Et saisi itse itseäsi syyttää ja elämästäsi tuomita, vaikka syytä kuin näyttäisi olevan. Katsos, onhan tässä elettäväkin, ja sanat syntyvät elämästä. Eivät elämättömästä, kokemattomasta."

"Niin, mut miksi aina kipujen kautta…", huokaa Kippari, kuin vähän alistuneena.

"On ollut muutakin, et vain nyt muista. Sanojen virrat on olleet vuolaat vauhtisikin aikaan. Etkä kaikkia kipujasikaan enää muista", Tietäjä muistuttaa.

"Niin, niin kai. Onhan niitä … ollut".

Ja keskustelu jatkuu...
 

 

20.09.2016

Ja Tietäjä laulahtaa

… ja Tietäjä kuin intoutui laulamaan
ja Kapteenin sanoja avaamaan:

"Satama on kaunis, ja hyvää elää sille
jolla on aikaa, ja tilaa unelmille
ja sielun vapaus
… ja mielen … vapaus.

Siin' on ystäväin sun ristiriitasi paikka
kauneutta - ja vapautta
vapautta - ja vaatimusta
omaa toivetta - ja toisen odotusta
rakkautta - ja sen puutetta

ja taas vapauden kaipausta
ja sielun puolen haikausta
yhteistä rakennusta.

Tarviiko sanoa sulle enempää…

... kauneuden unohdusta
huolenpitoa ja huokausta
kaipausta ja sen mahdottomuutta
- ja ainainen ikävä yhteistä … ja taas vapautta."

Ja siin' nyt roikkuvat purjeet tuulen odotusta.
Kun nyt ees tietäisit, minne
… selälle, vaiko satamille.

Miten vois toteutua, ett' molemmille.

Ja tulee syys
kylmenee illat ja yöt
kutsuu taas työt:

   On tehtävä.
      On mentävä.
         On lähdettävä, etsittävä.

Toteutettava se tärkeä
mi on kuin utuisena aamuna leijuva usva;
   valoa, vaan ei kohdetta sen takana
   aurinkoa, joka on kuivattava
ja sen tekee se valo, ei usva itse
ei kulkija parka
hän vain odottava usvan laskua ja auringon nousua
päivän kirkkautta
ja tuulen virettä, joka hulmauttaa purjetta

ja pullistaa sen
… ensin yhden
   sit toisen
      sit toisen toisensa perään
sinä matkaasi taas heräät
tään pitkän seisomisen jälkeen

matkaan, joss' on järkee ja kaipausta
   ratkoa elon arvoitusta
      palvella kasvua ja totuutta
         ihmisen osaa ja rakkautta

… joka ei ole sitä rakkautta
mit ihmisten välisiksi väitetään
vaan, sitä rakkautta
mi ikuiseksi tiedetään.

Sitä kohti siis, oi MertenMies!

Anna Förstille suunta … vaikkei hän sitä nyt päätäkään.
Päättääkö sitä … tää päättäjäkään, Kippari itse"
, Tietäjä hiljaa huokaa.

Hänet vain valittu, tään matkan kulkuriksi.

"Oot kulkuriksi syntynyt sä vainen…"
tapailee taas Tietäjä hiljaisesti hyräillen.

Ja Kapteeni poistuu kiittäen
Tietäjän sanoja miettien ja muistellen:
"Niin…"

"Noh! Mitäs se sit sano?", utelee Försti jo, kun Kippari vast portaita kapuaa...

  #

       ...kelluu kelluu...

 

 

23.09.2016

Taikurin ihmelaite

Vaik täss viel kellutaan
ootellaan ett' lähtis nyt jo tää laiva
ei miehistö kuitenkaan ole tyhjän panttina.

Taikurikin pohtii ain ihmiskohtaloa ja sen tilaa;
mikä, sen terveyttä oikein pilaa
ja millä, sitä sais' autettua

ettei ois kuin olosuhteiden ja aikain vankina
eikä raihnaisena omassa kehossa
kuin elämästään kadotettuna
taistelemassa vain oman kehonsa vaivoja vastaan
vaik elämä kaikkineen vois niin paljon kaunista antaa.

Ei vankina oleminen ole kaunista.

Ei taistelu omassa kehossa vaivoja vastaan
kuin jotenkin vain selvitä kuluvasta päivästä.

Jos sillä virkansa, niin hyvä on.
Jonkun kait siinäkin on oltava onneton
- vaik kehityksen tähden -
vaan, sen ei tarvitse olla kaikkien osa.

Ei kaikkien tarvitse olla suurten rattaiden
ja ahneiden valtojen osa ja nappula
jonka tarkoituksena on vain valtojen rikastua.

Ja Taikuri miettii… ja etsii ratkaisua;
miten ihminen vois varmistua siitä,
   miten voi hän
   ja miten saisi terveen elämän
ei vain sairauksien seassa selviytyvän.

Sillä, sitähän tämä aika kohta täynnänsä on.

Ja näkee hän kuin tuleviin piirtyneenä
onnettoman ihmiskohtalon
joka pilattuna on väärän ravinnon
ja suuren lääkkeiden määrän
… niillä hoidon
 ja ennakon, ettei vain tulisi se
mikä kuin valtojen salainen on tavoite.

Mistä tietäis ihminen elonsa tilan
ja kehonsa tilan
ett' vois oikeasti nähdä hän
oman tilansa elämän.

Ett', miten makaa hän tänään;
   mitä puuttuu
   mitä on liikaa
   mikä oikeasti on vaarallista
   mikä varmasti ois terveellistä.

Mitä tulisi hänen nauttia ja miten.
Mitä tulisi välttää.
Mikä oikeasti on hyvää
ja mikä varmasti väärää.

Yks' laite vain kuin ylimaallinen
ois ratkaisu ihmeellinen
- sellainen taikurilla itsellään on
kuin lahjana kohtalon.

Vaan, miten sen sais annettua muille
maailman kärsiville ja herkkusuille
ett' näyttäisi se
   mikä ruuan on oikeasti ravinne
   ja mikä vaik lääkkeen on oikea voima ja tulos
   ja minkä suoraan vois heittää ikkunasta ulos.

Ja jos ennakoit, millä tulevasi vaivan välttää voisit
onko varmaa se kaikki
ettet vain ennakoilla turhia vaivoja itsellesi toisi.

Mikä on oikeata
mikä on väärää
mikä vain turhaa lupausta
mikä on jo varmaa sairautta, jos jatkat sä niin
joudut pian kaikkien purkkien seassa ihan eksyksiin.

 
Siis, mittari
jokin upea laite
on Taikurin kuin salainen tavoite.

Että, kun sen anturin kytket ruokasi kylkeen
se heti kertoisi, onko sen syömisessä mitään järkee.

Tai, jos kosketat sillä purkkia
joss' on jotain lisäravintoa
niin, onko oikeasti varmasti niin
vai viekö aineet viel tervettä kehoasi ihan paniikkiin.

Ja lääke, min jo saamaasi vaivaan saanut oot;
   parantaako, auttaako se varmasti
   vai ajaudutko niiden kautta vaik lopulliseen tuhoon.

Ja jos tökkäät sen anturin itsesi kylkeen
aukeaa eteesi taulu
joka on kuin elämäsi, kehosi, todellinen sisäinen laulu:
-Näin voit sinä rakkaani nyt;
   oletko terve
   vai onko huoleton elosi piankin päättynyt, ellet tee
jotain muutosta
   kärsitkö salaisesti merkittävää puutosta
mi piankin jo korjattava ois
ettei uhkana oleva sairaus kohta päälläsi ois.
Ja että puutteista johtuva sairaus ja tila
saataisiin oikealla tavalla piankin pois.

Oi, miten ihana laite tuollainen ois!

Ja ihmisen pienen luulemiset ois kerralla pyyhitty pois, kun tietäisi tarkoin hän itse
miten kehoaan oikein ravitse
ja mitä vältä
ettet piankin ois vain valtojen vietävänä.

Sillä, kuka oikeasti välittäisi sun terveytesi tilasta
kun budjetit huutavat koko ajan suurempaa tulosta.

Vaan, onneksi on viel hoitajain uljas inhimillinen joukko, joka hoitaa, paikkaa
osiakin vaihtaa ja kuntouttaa.

He sinua rakastavat ja vaivojasi parantavat
- vaivoja, joita matkalla saanut oot
joiden juuret liian monesti juontuvat ravintoon
ja kaikkeen mitä elämässäsi teet;
   mitä syöt, mitä juot
   mitä kaikkea väärää kehollesi ja itsellesi teet.

Sellainen laite
on Taikurin unelmana
ja se ois ihan mahdollista toteuttaa ja ratkaista, 
jos ois vain halua

mutta…
sehän pian vastustaisi rahan monenlaisia valtoja
kun ihmiset eivät enää oisikaan niin sairaita
ja elossaan, kehossaan, niin stressattuja.
 
 
Taikurin hahmotelma tuosta ihmelaitteesta:

  

  #

 

 

26.09.2016

Huolta ja viisautta

Kun Kippari oli huolissaan kehonsa voimista
paikallaan olosta ja kuin ajan hukkaan kulusta
tässä vain kelluessa ja aavalle katsellessa.
Meneekö elämä pian hukkaan kuin voimien vain vähetessä.

Ja siihen jo Taikuri nopeasti tarttui
mittasi miehen tilaa ja häntä rauhoitti:

-"Se on eri asia; keho ja energia.
Keho syö voimia.
Energia on!

Vaiva, paikalla olo, odotus
on valmistautumista uuteen, joka vaatii voimaa.
Sitä sinulle tässä annetaan
ja siksi on tämä hetki tärkeä.

Kas, käsi kädessä kulkevat ne
vaan, toisin kuin on ajallinen ajate
jossa voima ja meno ois energiaa
ja paikalla olo, ois voimaton.

Ei näin!

Vaan, meno syö.
Paikalla kasvaa! Valmistaa!"

Ja silloin kuului jo ääni salainen
kuin tuosta Taikurin mittauksesta jatkaen
viisautta hetkeen avaten:
 

)))
  
-"Täss' merien äärellä, jos katselet sinä tarkkaan
ollaan kuin uuden maailman rajalla.

Katsos, eivät meret ole meriä, tämän maailman tiloja,
vaan, ulottumia uusia
joiss' on toisia valtoja ja voimia
joihin tulee nyt oppia ja vahvistua.

Eikä paikallaan olosi ole ollut sairautta lain
vaan, valmistumista uuteen vain.

Sillä, paikallaan, vaik' nyt tään selän vaivan kautta
- kuin niin monesti ennenkin
on vain noustu vanhasta vallasta pois
ett' uudessa uutta voimaa enemmän ois.

Siksi on ollut tää vaivasi sun;
   vauhdistasi sivuun nostetun
   ja uuden matkan aloitetun.

Ajatuksesi viel' hetkin kulkevat siellä
vanhoilla teillä
jossa ajat, vaivat, voimat, ovat toisin päin kuin täällä
uudella värähtelyllä
jossa kaikki on toisin
ja paikallaan olo ja valmistaminen
on hetki suurenmoisin.

Voimaa ei puutu, ei värettä, ei hiventä
on vain se tehtävä
joka vaatii oikealla tavalla edetä
… siis, toisin kuin on ajallinen ajatus
toisin kuin ois sen ajan arvaus ja katsomus

vaan, enemmänkin kuin päinvastoin kaikki
- etkö muista;
heikko, on vahva ja voima
voima (fyysinen) on rasitus, taakka
ja pian väärä ajatus.

Heikko on usko ja luottamus
oikea katsomus ja suunta
… siel' on se unelma, kuin unta
kuin toinen valtakunta ja aika

eikä se ole kaukana tästä ajasta
… vain kuin verhon takana
ja kuitenkin niin kaukana
ei ajallisin tavoitettavissa.

Siksi tarvitaan voimia
jotka eivät ole voimia, kuntoja ajallisia
vaan, voimia ajattomia
jotka ovat ajallisen vastaisia
henkisiä ulottumia.

Nyt ovat silmäsi avatut
… avatut taas kerran
ja vaik "kellutkin" tässä kuin ajattoman äärellä
- minkä ymmärrät sinä nyt vasta -
ja jonne viedään taas kuin pientä lasta
on tämä uuden valmistusta

… ja rauhoittuu mielesi vaivasta
joka oikeasti on siis varustusta
josta ei kannata niin kiivaasti etsiä vapautusta.

Ajallaan se tulee, se vapaus kasvusta
ja kuin portin avautumisesta
… ja sitten taas on rauha maass'

sillä, keho ja henki
ne yhtä ovat aina
niin kauan kuin ollaan ajassa.
Ja ajan takana ollaan uudessa ajassa
jossa on toisenlaista varustusta.

Joten, älä niin huolestu ja huolehdi elosi tilasta
hyvin se kaikki on
ja vaivasi kuin sormi kohtalon.

Ja kun sormi on paikasta pois, on valmista
ja miten sitä runoilija taas valmiimpi olla vois.

Joten, katsele viel hetki mertesi ulottumia
ja unohda vanhoja kuvitteluja
sillä, se meri, ne meret, jotka näet sinä nyt
eteesi piirretyt
eivät ole meriä lain
ne ovat kulkuja tulevain
… ja kulkuja unelmain.

Ota se vastaan vaivaisi kautta
sillä, muulla tavoin se ei oisi mahdollista.

Ja, kyllä sinä tämän sisälläsi tiesit
ja muistat kaikki menneesi matkat
joiss' kuljettu on juuri näin
ja kaikki on mennyt aina oikein päin.

Ja niin on menevä taas.

Olkoon rauha sun henkesi maass'."

-

)))
    -Niin, kuinka vaikea on ihmisen oppia
uusia ulottumia
kun aina on rinnalla ajallisia ajatuksia ja toiveita
muistoja menneitten ja malleja sen
miten ennen elelen.

Siel' eletty on ajan ehdoilla ja tavoilla
ajallisten voimilla ja ratkaisuilla

vaan, täällä
uusilla ulottumilla
ne ovat kuin hyödyttömät, koska eivät näe tänne
elon toisille merkityksille.

Ja ne voimat ja avut
jotka siellä, ajassa, ovat tarjolla
ovat täällä tarpeettomia.

Täällä toimitaan toisin
miten sen ajalliselle elolle sanoa voisin.

 

Ja Mystiikan hytissä napsahti samalla hetkellä esille uusi kuva. >>

  #

 

Lanttien kakkonen

Siin' tanssivi Taikuri eloss' huolettomassa.
Lantti, ajallinen ulottuma, toisessa kädessä
ja toisessa lantti ajaton.
Ne yhteen sitoo yhteys ääretön.

Huomaa askelten kepeys ja tanssi
ja vakavissakin leikkisä mieli .


     

Ja taustalla melskavi meri
laivoja keinuttaen.
Tuo värillinen on MertenMiehen
- toinen viel tuntematon.

Mutta Taikuri, niin onnellinen on.

 

Ja tipahti perään viel' Sauvojen 9 ja 10.

Energiat käyttöön! - Ja liikettä!

  #

 

 

28.09.2016

Outo valo

Minä katselen merelle taivaan rantaa
näen nousevan suuren auringon
… vai, onko se ees aurinko lain
siitä ihan uuden kuvan kuin silmiini sain.

Se on suuri
   oranssin keltainen
      valtava
suuren osan se täyttää taivaanrannasta.

Outoa, sitä voi katsoa
eikä siitä tule heijastusta meren pintaan
ei minkäänlaista auringon siltaa

- ja on edelleen tyyni.

Aurinko on poissa
ja se aikaisempi aamun valo
olikin tämän nousevan …. kajo

Miten sitä pitäisi kutsuttavan
sillä aurinko se ei ole
sellainen kuin ajassa tottuneet olemme.

Se on kuin valo vailla tulta
ja sen polttavuutta
- eikä synnytä se varjoa.

Vai, olemmeko me
… kun saavuimme tämän uuden äärelle
jotenkin muuttaneet muotoamme
joka kadottaa varjomme.

Ja laivakin…
 

-"Hei kato Skippari! varjot katos. Mitäs tää nyssit-o!" tivaa Försti ihmeissään.

-"Rauhoitu Försti, katsellaan ja kuunnellaan", rauhoittelee Kapteeni innokasta.

-No just, juujuu … ei tehä mitää, ei tehä mitää. Tämmöstä tää on ain…
-Ssshh!
 

Ja nousi se valo, tai pallo, vain puoleen ja siihen se jäi kuin kutsuvana
suuntaa antavana, ett': -"Tännepäin. Valoa päin."

-"Försti! Suunta!" ja kippari näyttää sormellaan: -"Tuonne!"
  
       

-"OuKEEii! No nyt … vihdonki … jotai tapahtuu", huokaa Försti ja pyörittää innokkaana ruoriaan.

  #

 

 

29.09.2016

Yksi syy sairauksiin

-No vihdoinkin! päästiin juurille, huokaa Taikuri
kuullessaan ohjelmasta, joka käsitteli bakteereja
ja suoliston mikrobiomia.

(Etsi netistä tietoa sanalla Mikrobiomia)

-Siellä se on! hän innoissaan huokaa,
-suuri osa vaivojen syistä, jotka ihmiskuntaa 
kuormittavat sairastuttavat, tuhoavat.

Sisäinen, salakavala, matala-asteinen tulehdus
on elintapojen seuraus.

Vaan, mitkä elintavat vaivoja aiheuttavat?
Siinäpä se kysymys suuri, 
vaikkei asia olekaan mikään niin uusi.
Liiaksi vaiettu vain.

Tämän viisauden Taikuri tähän aamuun yllättäen sai.

Niin, salakavala, pitkäkestoinen sisäinen tulehdus
huomaamaton kehon sisäinen rasitus ja stressi
on vaaraksi kaikille ihmisille.

- Miksei myös eläimille.

Ja tuon tilan aiheuttajia on paljon.

-"Kuin liikaa", huokaa Taikuri.

Ja miten välttää ihminen sitä tilaa voisi,
kun ei sitä ees huomaa. Ja jos ei koko asiasta tiedä.

Tietoa, tietoa, tietoa lisää!

  Vaan, kuka kuuntelisi.
    Kuka opiksi ottaisi.
      Kuka ees voisi elonsa suuntaa muuttaa
kun tutut tavat joka päivä niitä tekemään huutaa.

Kuin yllä kaiken on stressi
vaan, miten ihminen sen estäisi?

Työn stressi - se on vaikea, vaatii ehkä monia muutoksia.
Sisäinen elimistön, suoliston ja aineenvaihdunnan stressi - entäs se.
Mikä sille ois este?

No, elintavat, ja ravinto kaikkineen;
liikunnat, juomat, ruuat
ja erityisesti makeat
ne niin hyvältä maistuvat herkut.

Punnita tulisi kaikki
… ei puntarilla, vaan miksei silläkin
vaan, ravintoarvoilla;
missä mitäkin on, ja kuinka paljon
ja mitä on liikaa
ja erityisesti, mitä puuttuu.

Vääristä valinnoista elimistö kuin suuttuu;
sille tulee puutos hyvästä ja ravitsevasta
tulee nälkä - ja kuin nälkäkuolema sisäinen
loppuu kehosta elämä tärkeiden bakteerien ja mikrobien.

Ei auta ihmisen muu, kuin etsiä tietoa totuuden
vaan, kun niintä totuuksia on niin paljon
ja toinen toisensa vastaisia aina sen mukaan
kuka on se "totuuden" maksaja
ja kenen hyväksi totuus on väännetty
minkä vallan hyväksi tieto käännetty.

Pitäis jokaisella nyt olla se "Taikurin ihmelaite"
koko ajan käsillä
ett' vois siltä kysellä hyvän ja pahan
oikean ja väärän.

Joku juuri viisaasti sanoi, että:
"Nykyisillä ravintotavoilla ja suosituksilla
on tapettu ihmisiä enemmän kuin
menneitten aikojan kulkutaudeilla."

-"Melkoinen väittämä", huokaa Taikuri.

  #

 

 

     

05.10.2016

Aukesi aava

Ja aava aukesi
tuuli puhalsi purjeisiin
matka kohti uusiin voi alkaa.

Katseemme kohti taivaanrantaa
miss' loistavi tuo valo
outo oranssi pallo
   kutsuvana
      salaisena
tuntemattomana kuvana.

  

- Mikä onkaan tuo
jokin outo … ulottuma

siinä ei ole mitään tuttua
- matkaamme nyt kohti tuntematonta.

On tämä outoa.

Vaan, onneksi on tuo tuuli
joka huokaukseni kuuli.

  #

 

 

04.10.2016

Herkkyydestä

Ja näillä merten merillä
ei voi matkata ilman herkkyyttä
havaita salassa, piilossa olevia asioita
joill' on vaikutuksia koko maailmaan.

Mutta, mikä on tärkeätä?

Miten kaikki koskettaa
yhtä pientä ihmistä
sillä, vain sillä
on todellista merkitystä
miten kokee, elää hän kaiken
elon pienen palasen.

Vaik' vois ajatella niin
ett' vaikutus tärkein ois suuriin
niin, ihminen pieni, kärsivä
on aina se tärkeä, siellä lopussa
… sen kaiken ketjun lopussa
on aina juuri hän
joka elää yhden tärkeän elämän.

Ja yhdestä, yksistä, lähtee
ain ilo onnesta, avusta
hyvästä kosketuksesta
elon vaivan vapautuksesta
tiedosta, taidosta
oikeasta, terveestä, elämästä aidosta

tulevista polvista
ja olevien helpotuksesta
vaikkei kaikkea enää parantaa voisikaan
mut' kaikkeen aina voi vaikuttaa.

-Katsohan Kippari seesteiselle selälle
   merelle
      tulevalle
oisko jossain suurempaa, kauniimpaa sarkaa
miss' vois apuansa antaa.

Ja millä ois suurempi apu ja tarve
kuin olla ihminen terve
sillä, miten pieneksi pienenee elinpiiri
jos sairaus kuin omaa tyhmyyttä päällensä hiipi.

Vaik' ei tyhmä ole ihminen
tietämätön vain, ja herkästi uskova
kaikenlaisia tuulia ja lupauksia paremmasta
… vaikka niin monet ovat turhaa, valhetta
ja rahan, vallan, ahneutta
kauniissa kuorissa.

Vaatii siis herkkyyttä havaita
ajan valtoja, voimia, ahneutta
ja niiden synnyttämiä piileviä valheita
- jotka siis ovat ihmisille vaarallisia.

Siin' on sun sarkasi MertenMies (kippari)
iloisin ilmein kulje sun ties
vaik' takana kaiken on todellinen merten mies.

  #

 

 

06.10.2016

Taikuri pohtii ihmistä

Vaikka kuinka ois ratkaisuja mi selittäisi sen
ihmisen terveyden, sairauden
niin ei yksikään yksinään
pääse todelliseen päämäärään sanomalla: -Näin se on!

Sillä, niin se ei kuitenkaan yksistään ole:
  ei sokeri
    ei rasva, oikea tai väärä
      ei jauho vaalea
        ei juoma, tupakka

ei mikään yksinään
pysty selittämään tätä eloa ihmisen
tilaa terveyden, sairauden

sillä, aina on kyse yhteisvaikutuksesta
jossa moni asia ruokkii toista
ja näin syntyy vahinkoa
- tai on syntymättä.

Joku polttaa vaik' tupakkaa koko ikänsä sairastumatta
ja toinen sairastuu vaik' vähästä
hetken häiriöstä.

Vaan, ei kyse olekaan siitä
jostain aineesta, ravinnosta, yksinänsä
vaan, ihmisen itsensä elämästä;
  ympäristöstä, paineista
    stressistä, ravinnosta
      yleiskunnosta
immuunipuolustuksesta ja sen tilasta.

Jos elo kaikkineen ihmistä syö
se oman puolustusjärjestelmän pian maahan lyö
ja silloin…
on tie auki vaivoille, sairauksille
huonolle yleiskunnolle
vaik' kuolemalle.

Sillä, ihmisen oma puolustusjärjestelmä on luja sana
hyvä vastustaja kaikelle
elon saasteille
ja pitää ihmisen terveenä.

Vaan, kuinka herkkä on ihminen parka
hän elonsa edessä on arka
se pienestäkin vastuksesta voi hajota;
  erosta, surusta, ikävästä
    elon stressistä kaikkineen
      vaikeine ihmissuhteineen, pelkoineen
        toteutumattomine toiveineen
ja hän itsensä unohtaa murheittensa alle.

Elämän ilonsa kadottavalle
käy ennen pitkää huonosti
hän lahoaa sisäisesti ja kanavat on auki
vaivoille, sairauksille
elämän katoamiselle.

Ja siin' pääsevät voitolle
huonot ravinnot
lääkkeiden ongelmat
säteilyt ja kaikki näkymättömätkin vaarat.

Oi elämän moninaiset haarat!

-Siksi ei yksikään, huokaa Taikuri
ei yksikään aine yksinänsä
pahenna, paranna, pelasta
vaan, elämä…
on kokonaisuuden summa.

Ja vaik' kuinka ois upea tutkimus
vaikka kuinka laajalle ulottuva
ei esiin tuo se totuutta kuin vain omaan määräänsä asti
sillä, elämä kaikkineen
vaikuttaa taustalla salaisesti.

Siksi ei yhden keksinnön perässä
pääse kuin pienen matkan
ehkä pienen avun antavan
jonkin pienen puutteen, väärän teon, korjaavan.

... Joskus onneksi apunsakin antavan.

Vaan, ihminen itse, kuitenkin
on suuri salaisuus kaikkineen
elonsa vaiheineen ja kuormineen
toisten ja omiensa vahinkoineen
- eikä tuota selvitä viel' kukaan.

-Oi elämän monimuotoisuutta
ja maailmaa kaikkineen
iloineen, suruineen, valheineen, sotineen! huokaa Taikuri.

Mut' yksikin ilon pisara
on voimallinen vaikuttaja.

  #
 

 

 

07.10.2016

Outo kari

-Heei! Mikä toi ääni oli?! huutaa kapteeni. -Försti! … mikä se oli?

-Soli joku… kivi, tai joku…, mutisee Försti.

-Kivi?! Missä?

-No tossa… meressä… tietty.

    

-Kivi! Meressä! Mikset sä väistänyt sitä? Vai, etkö nähnyt?
-Näihämmä… vähä enne.
-No, mikset sitten väistänyt. Sinullahan se ruori on.

-Noku tää paatti ei väistäny! Ei kääntynny vaikka mä kuinka veivasin. ... Ja eiku vaa suoraan kivee.
-No mut…??

-Iha pas…ka purkki tää…ku täst ruorist ei tapahdu mitää. Mähä sanoin siit sulle jo kerra, eksä muista.
-Voi kauheata!

-Mitäs nyssit tehdää kippari?
-Jaa'as… onkohan vaurioita.

-ONKS VAURIOOIIT!! huutaa Försti jonnekin laivan uumeniin. … Vähä siel kuulemma vuotaa jostai.

-(huokaus) Noo… laiva pitää korjata ennen kuin voimme jatkaa. Missähän sitä vois… Heei mut, Försti, katso! Tuolla on joku kylä, ja kapteeni osoittaa kädellään rannan suuntaan.
-Saatko ohjattua meidät sinne?

     

-Ai tällävai? Ja tällä ruorillavai? No evvarm… Heei mut… täähä irtos iha itekseen… ja kääntyy just kohti rantaa. Iha kumma paatti, ihmettelee Försti. 
-Hei kippari! Tää kääntyyki ny iha iteksee tonne rantaan päin.

-Hyvä Försti! Olet taitava.

-Ehämmä mitää tehny… itekseehä tää…

-Vaan, merkillistä, miettii kapteeni itsekseen. -Jos itsekseen kivelle, ja itsekseen irti, ja sit vielä itsekseen kohti rantaa ja rannan kylää. Tässä on kyllä taas joku outo suunnitelma, jota en vielä ymmärrä.

))) 
      -Niin, kapteeni, vähän korjausta ja lisävarustusta ennen matkan jatkoa. Pikku kivi ei matkaa haittaa, sen kautta vain vahvistusta. Nyt vain kohti kylää. Siellä on tarjolla monenlaista hyvää, kuului se jo tuttu ääni hiljainen.

-Noniin, tietysti, huokaa kapteeni. -Jotain tuollaista ja aavistelinkin.
-Juu Försti, sinne vaan! Tuonne kylän laituriin. Ohjaa sinne.

-Höh! … ohjaa ohjaa. Mitemmuka? mutisee Försti itsekseen.

-Mitä sanoit Försti?
-Emmitää… sinnehä täss mennää koko aja.
-Hyvä hyvä.

-Minä käyn kertomassa miehistölle mitä tapahtui, ja että kohta päästään maihin vähäksi aikaa.

-Kerrok-kerro… mut mäentätä kyllä kiveen ajanu. Iha kumma purkki.

-Mitä mutiset, Försti. oliko jotain tärkeätä?
-Eeei… mut MÄENTÄTÄ KIVEEN AJANU! Itestää se … siihe halus.

-Juu juu, minä kyllä tiedän sen, lohduttaa kapteeni.

-Noni, hyvä, sehä usko heti mua. Mut mitenköhän se tän noille muille selittää, miettii Försti itsekseen

-HEEI MIEHISTÖ! kapteeni aloittaa… -Meille kävi nyt niin että...

  #

 

 

07.10.2016

Onnen kivi

Onnen kivi
se matkan pysäytti
laivan vaurioitti ja satamaan pakotti
kuulemaan, oppimaan uutta
elämän salaisuutta
joka ei siis olekaan vallassa olevaa pahuutta
vaan, kauneutta…
ihmistä parantavaa ja hoitavaa kauneutta
- kuin matkalta unohtunutta.

Siksi nous' aalloista eteen kivi
tai vaik kivien rivi
jota ei voitu ohittaa

se raskaasta taakasta vapautti
ja lähirantaan laivan pakotti
…lähirantaan, joss' on kaunis pieni kylä
kuin salaisuuksien keskittymä
ja jossa on vilkas, onnellinen elämä.
 

Laivasta astui laiturille outo joukko;
ensimmäisenä kippari
hänen perässään outohattuinen Taikuri taikasauvoineen
ja hänen jälkeensä mietteissään Erakko huppunsa alla
sit' vilkkaana vikkelä Narri, katseensa kiiri kaikkialla.

Hetken päästä tuli hytistään hiljainen runoilija
kädessään sulkakynä ja paperia.

Ja viimeisenä ain uskollinen Försti
joka laivan jättämistä vieraaseen satamaan
niin kovasti empi:
-Arvaisko tätä ny-ttähäj-jättää…

Muu miehistö, viel esittelemätön, ei laivasta poistunut
joukko kuin näkymätön, vaik kullakin muotonsa on.
Joukko outo tuntematon.

Kapteeni katseli kaduilla kulkevaa kansaa.
-Outoa porukkaa, hän huokaa.

Toiset niin iloisia loistavin kasvoin.

Toiset kuin suruissaan kyynelsilmin,
vaan kuitenkin niin onnellisin huulin.

Jotkut kovin hiljaisia ja pohtivan näköisiä.

Ja eräskin kuin jotain suurta juuri voittaneena
kirkassilmäisenä onnellisena.

Mutta, riidanhaluisia ei ollut ainuttakaan
vaan ystävällisiä kaikki.

Kun kapteeni uteliaana vastaantulevilta tiedusteli: -Mikä paikka tämä oikein on? Hänelle eräskin vastasi: -Tämä on ilojen kylä.
Toinen puolestaan kertoi:
-Täällä saa surusta vapautua.

Ja mietteissään kulkevaa puhutellessaan selvisi: -Tämä on viisauden ja tiedon paikka.

Ja se niin onnellinen kysyjälle kuin laulaen vastasi: -Täällä saa onnistua, ja löytää elämälle tarkoituksia.

Vaan, outoa oli se
ettei murheita kenkään tuonut esille.

-Kuules Taikuri, sanoi kapteeni Taikurille, joka jotenkin yllättynen kasvoin kaikkea katseli. -Mitäs tuumit sinä tästä, oudosta kylästä? 

    

-Ei mittarit riitä, hän huokaa vain.
Upean tutkimuskohteen eteeni nyt sain.

-Entäs sinä, Erakko, mitä ajattelet tästä kylästä? Uskaltaako tänne jäädä? 
-Kaukainen on paikka, hän aloittaa. -Olemme nyt kuin eri ulottumassa. On tässä jotain tuttua. Pitää tutkia.

Vaan Narri vilkkaana pyörii ja katselee ympäriinsä.
-Tää on just sitä! Tää on just sitä! mistä mä oon aina yrittänyt kertoa. Nyt se on tässä.

-Mikä on tässä? ihmettelee kapteeni.
-No tämä kuin vapauden paikka. Vapautta, vapautta, elon kauneutta, vaikka onkin toista ulottuvuutta. Mutta, ei me vieläkään olla kovin kaukana, ollaan vast rajalla ajan ja ajattoman.

-No just! mutisee Försti. -Säilyyköhän se laiva siellä…

Vaan, runoilija, hän istahti ihanan suihkulänteen reunalle
ja katselee mietteissään kaikkea; ihmisiä, taloja, tunnelmaa,
kuuntelee sanoja…
-Tässä on jotain… tuttua, hän huokaa. Aivan kuin ois mun runojeni maa. Ja tunteita tulvillaan.

-Ai, oletko käynyt täällä, ihmettelee kapteeni runoilijan mutinaa kuunnellessaan.
-Olen kyllä, välähdyksittäin … sanojeni matkalla.

-Mikä ihmeen paikka tämä oikein on, ajattelee kapteeni puoliääneen. -Pitikö meidän ihan oikeasti tulla tänne?

)))
      -Täällä on paljon oppimista, kuuluu taas tuo tuttu ääni hiljainen. Jokaiselle teistä tässä kylässä uusia availen.
Elämä on enemmän, kauniimpaa, iloisempaa ja vapauttavampaa kuin se, mistä matkalle lähditte. Ne taistelut vois nyt jättää vähemmälle ja keskittyä voimiin, jotka oikeasti auttavat ja parantavat. Voimaa arkeen antavat.
Tämä on myös parantavan voiman kylä.

Ihmetellen kapteeni katselee kylän elämää ja taloja sen.
Jokainen eri tavoin oudosti väreillen.
-Ihmeellistä, hän huokaa. -Miten ihmeessä me nyt tänne…

  #

 

 

09.10.2016

Ollaanko ihan harhassa

-Kuljenkohan minä nyt ihan harhassa, miettii kapteeni

kun eteen tuli kivi, mi matkan pysäytti
outoon rantaan pakotti
rannan penkille istutti tilannetta miettimään.

    

-Onko tämä ollenkaan oikeaa elämää, kun viel vaivatkin paikalleen pysäyttää, aivan kuin…

)))
      -"Tässä ole, ja tähän jää. 
Odota uutta ystävää, kuuluu yllättäen taas se ääni hiljainen.
Hän tulee kyllä oppaaksi sulle, uusille ulottumille.
Et sinne yksin, oi kippari parka. Et osaa, ja olet vielä arka.

Ystävä ei ole näkyväinen, vaan näkyvä. Uusi henkiystävä, joka kulkenut on jo tien ennen sinua. Nyt palvelee hän yksin minua.

Rinnallesi tarvitset avun uuden ylemmän
lähellesi ystävän jok' ymmärtää
eteesi tietä piirtää ja valaisee, ovia uusiin availee.

Kas, matka tämä on, ja opettajat vaihtuvat
entiset rinnalta haihtuvat.
Tehtävät uusiin vaihtuvat.

Ei tämä ole mikä tahansa satama ja kylä
tämä on viisauden keskittymä.
Tänne vain piti matkata
lähteä, ja olla urhea
vaik haparoida ja kuvitella jotain ihan muuta.
Palvella vaik nälkäisiä suita. Vaan, ei.

Ei se tie vie perille; välittää sanoja kuuleville
ei, vaan kuulemattomille.
Siellä tarve ain suurempi on
kutsu kuin kohtalon.

Siks' on tää kylä paikallaan nyt
tähän kuin salaisesti päätynyt varustautumaan tulevaan
vahvistumaan unelmaan, mi viel kaukana on
vaan, … älä ole uskoton
tavoite siellä perillä on
ja matka on ihan uskomaton.

Mutta, yksin et osaa, et pärjää
et näillä tiedoilla, ne vast tiedon ovat häivää.

Mutta, täällä kylässä on monia ystäviä
joill' on apujansa tarjolla
kokeneet jo matkainsa vaivoja ja oppineet niistä.
Heidän ohjeillaan uusia eteen piirrä.

Eikä masentua kannata, vaik nyt pitääkin olla paikalla
sillä, paikka… on voima
ja aika… on ulottuma ajasta ajan taa
tästä hetkestä tulevaan
ja se… vie sinne unelmaan.

Eikä se unelma ole sinun
vaan, jo valmiiksi suunnitellun.
Sitä vain käydä ja outoja nähdä.
Toteuttaa teot ja tehtävät
kohdata elämät, mit' eteesi tulevat.
Itse kullakin omat unelmat.

Et sinä yksin kulje
vaik onkin nuo ystävät rinnalla.
On olemassa viel suuremmat, vaikuttavat ohjaajat
kutsuvat ain uusiin - kaukaisiin.

Vaan, ei matka ole vielä tässä
- tässä kylässä
tämä vain välivaihe on sulle
tulevasi kasvulle.
Siellä viel tarpeen on kaikki tää
minkä opittuasi tänne jää
ja jatkuu matka uusissa voimissa, uusissa tuulissa
ja sanat kuin uusissa huulissa kantavat
ja voimaa antavat ajalle
ja ajan takaiselle.

Sillä, ei kaikki ole vain aikaa varten
vaan, viel taakse sen, sanojani jakelen.

Ihmeellistä puhetta ja sanojen ohjausta tämä on
sen kuulee ken kuulla voi.
Toisille vain sanat kauniina soi.

Mut' sanojen takana on aina maailma
kullakin sanalla omansa
ja kullakin oma voimansa, mi valona tarttuu jos kuulee ken vain
ja kuuleva voiman lisän matkallensa sai.

Pää pystyyn vain, kapteeni
ei tämä ole murheen penkki, vaan voiman lähde.

Kylän viisauksia nyt ahnaasti kuule, sillä, niitä on paljon,
ja teille itse kullekin oman matkansa ulottumaa
tietä uusiin raivaamaan.

Mutta kapteeni on kapteeni
hän kaiken valvoo ja palvelee
matkaa ohjaa, ja se etenee vain hänen voimansa kautta.
Siksi on tärkeätä olla urhea, sillä sitä virkaa ei jakaa voi
vaik millaiset kellot torneissa soi."


Ja kuunteli vierellä kuin salaa pikkuinen Försti.
Silmät pyöreinä sanoja ihmetteli ja itsekseen mutisi:
-Ei se nytkää musta mitääp-puhunu, vaik mun tehtävä on ohjata tota koko purkkia.

Ja ääni kuin hellästi kääntyi Förstiin päin:
-Minä huolesi kuulin, oi ystäväin. On tässä virkasi sinullakin,
vaik kippari ain ensin on tärkehin.
Siin' rinnalla kuljet ja auttelet vain
se on tehtävä arvokkain.

-Aina vaa toi kippari ja kippari. Mite se nyt-tässä ees pärjäis ilman mua, huokailee Försti.

-Niinpä, huokaa tuo ääni hiljainen. -Mitenkäs se nyt … muuten. On siinä pojassa luonnetta.

-Noni, kuulitsä kippari mitä se sano?!

-Ai mitä, kuka … en kuullut.

-No et tieteskää … sit ku-mulle jotai sanotaa. Mulla on LUONNETTA! se sano.

-Aha … no hyvä … se on hyvä ... oikein hyvä, vastaa kippari hajamielisenä.

-SÄ ET KOOSKAA KUUNTELE MUA, murisee Försti kiukkuisena.

-No älä nyt kimpaannu Försti, tässä on nyt vähän muutakin mietittävää.

-Just nii! … aina jotai muutaki ku mä.

-Hei mutta! meillä on edessä tärkeä tehtävä, kuulitko sitä?

-…kuulin kuulin … mut must se-ei puhunum-mitää.

-Niin niin mutta, sinähän olet Försti, se tärkein ykkösperämies. Sinä ohjaat laivaa.

-No-niin-no … niin ohjaanki … moon Vörsti, ykköne … tään laivan ykkönen, moon se sellane …hmmmm

  #

 

 

09.10.2016

Mystinen kuva

Ja kaikessa hiljaisuudessa
kuin autiossa laivassa
tipahti Mystiikka-hytissä kuva: Maljojen Kuningas.
 
    

Se symboloi alitajunnan voimaa
tunteiden hallintaa
sekä puhdasta tietoisuutta.
Lisäksi kuva edustaa rohkeutta
ja kykyä tehdä juuri niin kuin on oikein
sekä kykyä kuunnella kutsumuksen ääntä.

Maljojen Kuningas on alkemisti
joka pystyy muuntamaan asioita
antamaan niille uuden muodon.

Keskitä koko tietoisuus siihen, mitä haluat tehdä.
Tee, kun on tekemisen aika
ja lepää, kun on levon aika.

Kehitä, ja anna aikaa luovuudelle ja taiteellisuudelle.

  #

  

  

11.10.2016

Tietäjällekin osansa

Ja astui laivasta viel yksi, Tietäjä-näkijä

    
hänelläkin matkalla tärkeä tehtävä.
Hänkin voi täällä jotain oppia;
herkkyyttä ja uusia ulottumia.

Viisautta sekin on
viisautta nähdä ja ymmärtää
  miten näkyjä välittää
    miten tulevia kuvata
      miten menneistä apuja.

Miten oppisi hän enemmän
miten kasvaisi suuremmaksi
puhtaammaksi auttajaksi
sillä, näkeminen oikein… on tärkeä;
  miten selittää näky
    miten saada siihen järkeä
ett' ymmärtää toinen kuullun voisi
että näky todellista apua toiselle toisi.

Sillä, ei kaikki kuvat vain kuvia lie;
  ei sanan sisältö aukea
    ei piirry eteen oikea tie
ellei ymmärrä kuvan sanomaa
ellei sanan saadun sisäistä voimaa.

Siks' pitää aina olla tarkkana
jotta ois mahdollista kuulijaa palvella
ohjata oikealle tielle ja lohduttaa
sanalla, voimalla avustaa ja vaivoista vapauttaa
ja peloista, vääristä luuloista, vääristä kuuloista.

Sillä, herkkä … on ihminen
herkkä on oltava sanan sen
jolla antaa kosketuksen.

Ja herkkä on oltava myös ohjauksen
herkkä kosketuksen
syvälle ulottuvan, parantavan.

Sillä ihminen
on niin monimuotoinen
joss' kaikki on kiinni toisissaan
nahan alla kosketuksissaan

ja viel nahan yllä on ihmisen syvä
monenlainen paha, monenlainen hyvä
… eikä kaikki ihmisessä ole näkyvä
vaan, hän on myös näkymätön ulottuma.

Ja siksi sana, kuva, kosketus, on vaikea
kun ihmisessä on niin paljon kulkuja, ratoja
näkyviä ja näkymättömiä ulottumia.

Ja tuohon kaikkeen tarvitaan
herkkiä sanoja ja kosketuksia
sillä jokainen on kauas ulottuva.

Oma talonsa täll' on Tietäjälle, näkijälle
ett' vois hän oppia pääsemään syvälle, syvemmälle.
Tehtävälle hyvälle.

  #

 

 

12.10.2016

Katselua ja odottelua

Laiva on kunnostukseen saatettu
vaan kaikki vie aikansa
- tehtävä on vaikea… rikko vesirajan alla.

Nyt on aikaa tutustua kaupunkiin ja sen taloihin
kuunnella ja katsella
tutkia ikkunoita ja ovia
kulkea katuja ja ihailla

kuunnella ihmisten puheita
sillä niissä on monenlaisia avaimia:
  missä taloissa on mitäkin tarjolla
    missä hyviä opettajia
      missä auttavia, palvelevia.

Taloja on paljon
ja jokaisessa jotakin arvokasta
vaan, mikä kaikki ois nyt tarpeellista
... sitä pitäisi tarkoin tutkia ja kuunnella.

Oikso joku, joka osaisi ohjata
auttaa kulkureita matkalla?

Vaan, kuka olisi sellainen
kuka ymmärtäisi tarkoituksen?
Sitä nyt matkalaiset suuren risteyksen aukealle miettimään jäi.

-Istutaanpas tähän, ja mietitään vähän, ehdottaa kapteeni.
-Eiköhän nämä asiat piankin selviä.

 )))
     
- "Ei täällä kaupungilla kukaan tarpeitanne tiedä. Vieraita olette ja toisesta ulottumasta tulleita. Outoja vielä.
Vaan, minä olen teille paikkanne katsonut
oppinne kaikki tyynni;
  mikä hyväksi yhdelle
    mikä tarpeen toiselle
ja kullekin omansa oppi ja ohjaus
ett' toteutua voisi matkan tarkoitus.

Kas, valmiiksi kaikki jo piirretty on
tieto ja taito vain hankittava."

-Noni, siinä se taas puhu! Eikä se musta taaskaa mitää sanonu! napisee Försti asenteellaan uskollisesti.

)))
     
-(huokaus) Malttais nyt ees hetken tuo malttamaton…

  #

 

 

13.10.2016

Kapteenille ohjausta

)))
     
-"Oi kapteeni, oi kapteeni… sinun tunteesi!
Vaivaisi perimmäiset syyt syvällä myllertävät",
kuuluu tuttu ääni hiljainen.

"Tuoss' on talo, siel' on opettaja sulle
arvostettu minulle.

Hän purkaa voi syväsi
sisäisen vaivasi pohjimmaisen
sillä, kaikki muu on oireita vain
sen syvien heijastumia
kiristyksiä, puristuksia.

Aloitetaan siis tärkeimmästä, itse kapteenista.

Ole hyvä ja poikkea taloon,
sillä jos kapteeni on sairas
ei laiva voi kulkea suoraan
ja sairastuu kaikki, koko miehistö kapteenin kautta
sillä hän on laivan pää."

 

Ja kapteeni nousi penkistä
käveli sisään ensimmäisen talon ovesta
jonka yläpuolella oli hiljaisesti väreilevä kyltti

        "Sisäiset tunteet"

Hiljainen, rauhallinen tupa
vain yksi pehmeä tuoli … ei ketään muita.

Ja huoneessa liikkui joku hahmo, hahmoton
sen tunsi, tuntematon
vain ääni pehmeä, tuskin kuuluva
vain jossain mielen sisällä puhuva
herkästi tunnistettava.

)))
     -"Olen samaa sukua", hän aloittaa
viitaten tuohon edelliseen ovelle ohjaajaan.

"Minä nyt rakennan sinua
korjaan, paikkaan
vahvistan, voitelen suloisen
mielesi sisäisen.

Naarmuja täynnä on kaikki tää
mi sisälläsi myllertää
haavojakin vuotavia
muistoja mieltä painavia, lukkiuttavia
kokemuksia raskaita herkän sielun
herkän mielen … niin kauniin.

Vaan, juuri siksi on se naarmuilla
vuotavilla haavoilla
kun on niin herkkä ja kaunis
kaikkeen aulis.

Vaan, se on hyvä
näin sen on oltava
sillä ei muuten ois mahdollinen tää matka.

Se vaatii tuon herkän mielen laadun ja alttiuden
vaan, se ei kestä särkymättä suruja, kaipauksia
menetyksiä, koetuksia
- tulee syviä viiltoja
    haavoja vuotavia
        naarmuja kirveleviä.

Näillä on menty, ja aina sattuu.
Ain uusi paikka vanhoja avaa - ja taas vuotaa.

Koko ajan vuotaa
eikä muistoja voi poistaa
sillä, se on matkalaisen (runoilijan) ruokaa.

Ja vaik runoilija onkin kuin toinen
on hän kuitenkin itsesi ilmentymä
yksi puoli vain, joka kirjoittamisen osan sai.

Mutta sinä itse, laivasi kapteeni, olet tärkein kaikista
sillä sinun kauttasi tämä laiva jatkaa tai kaatuu
teot mereen maatuu, vaik jääkin jäljelle kaikki se
mikä toi sinut merille.
 

Ja nyt, mitä tehdä voi sisäiselle
elolle eletylle ja viel edessä tulevalle
sillä, mentävä on
  matkan on jatkuttava
    tulevat elot kestettävä
      uudet rakennettava ja opittava
        taakat kannettava.

Vaan, miten tällä
vuotavalla sisäisellä
mi kuin murheita täynnänsä
ja odotuksia, toiveita, unelmia
kaiken tuon sisäisen läpi katsovia
… miten niillä?

Miten mahdollista edetä
kun kaikki ain heijastuu kaikkeen
ja kaikki ain voimansa saa
tuon kauniin sisäisen kautta
… tuon kuin myllerryksen kautta.

Ja vaik näyttää se myllerrykseltä
ei se sitä kuitenkaan oikeasti ole
… se on vain elämää
ja ilman sitä … ei ole elämää.

Se on elämän suola
ja siksi se kirveltää.

Ja se suola ei ole pahaksi
ei kirvelykään
vaan, se kaikki tekee ihmisestä herkän
  käyttökelpoisen elon tuuliin
    tuo lempeyttä puhuviin huuliin
      pehmeyttä katseisiin, kosketuksiin
        sulavuutta askeliin.

On vain osattava
jotenkin ohitettava ne suurimmat vuodot
vaik ei virtaa saakaan tukkia
sillä, vuotava on puhdasta.
Tukittu on tukittu, tukahdutettu virta.

Ja tässä on se elämän vaikeus:
Miten vuotaa kauniisti.
Miten kestää vuoto.
Miten olla onnellinen vuotojen, kirvelyjen kanssa.

Miten olla vuotavana paikalla.
Miten antaa vuotavana apua.

Miten olla vuotavana urhea
ja miten vuotavana kasvaa.

Miten voi vuotavana matkaa jatkaa?

Ja kuten jo kerran kirjoitit: "Ei ole runoilijaa ilman vuotavaa haavaa", ja se on tosi.

Miten voisi olla ihmistä palveleva ilman 
  sisäisen tuskaa
    elämän kuormaa
      viiltoja, arpia, ja arpia avautuvia
kuin sisäisiä taisteluja menneistä, olevista ja tulevista
  saavuttamattomista unelmista
    kuvitelmista; oikeista ja vääristä.
 

Oi, ihmistä sisäisensä kanssa!
jonka kanssa hän on naimisissa kehdosta hautaan
ja viel haudankin taa
hän elonsa mukanaan kantaa.

Tässä täytyy vain olla käsi, joka koskettaa
joka ensin koskettaa koskettajaa
sit' koskettaa hän kosketettavaa
ja tuo kosketus on ylivoimallinen
energinen
ei ajallinen, vaan ajaton
joka ajan ja ajattoman yllä on.

Se viel salaisuus on tutkimaton
vaikka siinä kaikki voima on
ja sen voiman kosketus on uskomaton.

Tarvitaan vain käsi joka lepää käden päällä
ja kädellä on tehtävä;
etsiä noita sisäisiä
joiden kautta siis hoidetaan ulkoisia.

Sillä ulkoisen hoitaminen ei ole parantamista
se on vain auttamista
mutta sisäisen kosketus on parantamista.

Ja prosessi, tuo voiman kosketus
ei ole yksinkertainen tapahtuma
sen selittäminen on vaikea
on vain kuin uskottava
ja sitten toteltava - ja se tapahtuu:
sairas paranee sisäistensä kautta.

Eivät poistu elon vammat
  eivät tukkeudu haavat
    ei naarmut häviä, arvetkaan
mutta kirvelyt häviää
mieli puhdistuu raskaista, kehoa kuormittavista
kiristävistä, vääntävistä, kieroon kiertävistä
- ja tapahtuu ihme.

Ja tulee lepo! Ja tulee rauha!"

Ja hiljeni ääni.
 

Opetusko loppui, ainakin tältä erää
ja kapteeni palaa ulos penkille
muiden ystäviensä rinnalle.

-No mitä se sano! ehätti Försti jo taas utelemaan
ennen kuin kapteeni ees ehti istahtamaan.

-Paljon…, kapteeni vain huokaa, ja jää hiljaisiin mietteisiin.

-Hö! Paljo! tuhahtaa Försti, ja huomaa nyt yllättäen viisaammaksi olla hiljaa. - Hetken.

- … … … … "Sanokse mitää siit….

-Myöhemmin, Försti, myöhemmin, rauhoittelee kapteeni. -Ei nyt.

  #

 

 

14.10.2016

Yhteinen ohjaus

Ja kuului ääni penkillä istuville.
Kutsui yhteisille kuulumille.

Jokaiselle osansa, se tietää tulee
ja miten yhdistyy tuo kaikki.

Miten rakentuu tuo matka, mit' valmistetaan juuri
… se matka, on kaikille suuri.

 

)))
     
-"Astukaa viel tupaan jokainen
vaik onkin tää talo kapteenin hoitojen
on täällä teille kaikille osansa, suuntansa
hyvä on kunkin tietää paikkansa."
 

Ja väki siirtyi tupaan, josta kapteeni tuli juuri.
Tuoleja olikin nyt enemmän, itse kullekin.

Oli huone hiljainen
kunnes ääni salaperäinen
kuului kaikille kuuluvaksi
... ja se puhui näin:

)))
      -"Kapteeni on käsi
kapteeni on ääni
 kapteeni on puhe
  kapteeni on huuli
   kapteeni on kosketus

kapteeni on suunta ja silmät
 kapteeni on määräys, käskyvalta
  kapteeni on kaikki näkyvä ulottuma.

Ja jokainen satama on maailma
omansa rakennelma, unelma.

Ja jokaisella maailmalla on aikansa olla ajassa
ja jokainen maailma on ajattomassa.

Ja jokaisella satamalla on vaivansa
syvänsä haavansa
jokaisella voimansa, valonsa
ja elon tahtonsa.

Jokainen satama kuin oma saarensa
jokaisella paikkansa, rajansa.

Jokaisella aikansa, unelmansa
ja maailmankuvansa.
 

Ja Taikuri,
   hän mittaa salaisesti
   tiedot, tarpeet
   vaivat, arvet.

Ja Erakko,
   hän näkee syvälle
   menneelle, tulevalle
   valon tuo hän unelmalle.

   Hän tuntee ajan ja ajattoman.
   Löytää valollaan tien
   pimeyden läpi tuleviin vie.

Narri,
   hän tuo vapauden
   ilon
   löytämisen riemun
   vaivattomuuden
   ajallisen kepeyden ja rauhan
   tiedon, taidon
   elon aidon.

Mystikko ennustaa
hän näkee mennyttä ja tulevaa.
Hän lohduttaa ja suuntaa avaa
hän vapauttaa
sillä tieto tekee vapaaksi.

Ja Försti
… niin, hän on ruorissa
valvoo suuntia."

-"Hö! Not-tottakai mä-ny tään homman hoidan", Försti huokaa.

-"Ja tässä laivassa kaikki on yhtä
ja yhteinen on matka
ja kullakin tärkeä paikkansa olla apuna.

Ja kaupunkeja on paljon
ja satamia
luokseen kutsuvia, kauniita
valollansa loistavia

ja kaikilla tarpeensa, lahjansa
haaksirikkoiset rantansa
loukkaantumisensa
huolensa, haavansa
ja matkansa maailmassa."

Ja ääni lopetti.
 

-"Jjjjahhah", huokaa Försti. -"Nii-ett … mitä se oikee…"

-"Minä kerron myöhemmin", rauhoittaa kapteeni. -"Selitän kaiken kunhan pääsemme taas laivaan."

-"No-son hyvä. Mäen-oikee tajunnut tost … sit-niiku … oikeem-mitää", tarkentaa Försti.

-"Ihan selvä se on", toistaa kapteeni. -"Selitän sitten."

-"No hyvä sit… vaan kauheest siin oli kaikkii… kummii sanoi, ja satamii, ja kaupunkii… ja kaikkii.

   #

 

 

23.10.2016

Tehtävien tarkennusta

Ja miehistö hiljainen poistui talosta
tehtäväjaot kuultuna, nyt ulkona…

-"Sill-on paljo hommii toll kipparil", huokaa Försti ihmeissään.

-"Sillä pitää ollakin, onhan se kapteeni laivassa. Ja onhan hän ainoa meistä, joka on oikeasti ajallisessa ajassa. ... Paitsi tietenkin sinä, Försti, vaikka oikeasti sinäkin olet osin ajattomassa, olet mielikuvituksessa", selittää Taikuri.

-"Hä? Missä! mä muka oon. Mähä-oon tässä", oikoo Försti.

-Niin, ja me muut autetaan tuota kapteenia, annetaan sille tietoa ja taustatukea että se osaa oikein seilata tätä matkaa", ryhtyi keskusteluun myös niin hiljainen Erakko.

-"Miten-ni seilata! mähä tätä…"

-Joo, ja me kerrotaan sille kaikkia muita asioita, avataan ajatuksia ja ajattomia ulottumia. Annetaan sille voimia, tietoja ja taitoa viisaasti kulkea", tarkentaa Narrikin.

-"Niin, ja minä kerron sille menneitä ja tulevia, ja olevan salaisia. Niitähän kaikkia sen on hyvä tietää ja hallita, että osaa turvallisesti matkata", puuttui keskusteluun viel sivusta seurannut Mystikko.

)))
     
-"Ja kapteenilla on nuo kädet, jotka ovat ajassa. Tunteet, kaunis mieli, silmät ja lempeä kieli. Niillä hän on kosketuksissa ajalliseen aikaan. Te kaikki muut olette rajamaan kansalaisia", kuului läheltä se hiljainen ääni.

-"Häh, minkä mitä?", Försti on keskustelusta jo ihan pihalla.

)))
     
-"No, sinulla on tämän laivan ohjaus täällä ajan ja rajamaan mailla ja merillä", tarkensi ääni huolestunutta Förstiä.

-"Niin-no … niin … mähä tätä koko laivaa", mutisi Försti itsekseen. -"Mut, millos me taas lähetää? Kippari kuulitsä! Millo-me lähetää taas?", hän jo malttamattomana hoputtaa.

-"Jaa", aloittaa kapteeni. -"Taitaa tässä vielä mennä aikaa. Ja laivakin vuotaa vielä."

-"Hö! … mullei-oo mitää tekemist tääl", mutisee Försti itsekseen.

)))
     
-"On sinulla", vastaa ääni Förstin mutinoihin. -"Teille kaikille on vielä asiaa, opetusta ja tietojen avaamista täällä. Ja kun koulut on käyty, on laivakin taas valmis."

-"Mutkum-mull…"

)))
     
-"Sinullekin on oma kurssisi täällä. Odota vain hetkinen."

-"Mut mähä osaaj-jo…"

)))
     
-"Noo, jotain pientä … hiomista … ehkä ois vielä tarpeen."

-"Mitä muka?"

Kapteenikin jo tahtoi Förstille jotain sanoa: "Noo, Försti, meille kaikille täällä on nähtävästi omaamme opetusta. Sinullekin. Olethan sinäkin tärkeä osa miehistöä. Jokaisen on oltava taitava osassaan. Sinun myös."

-"Mut … mähäj-jo…"

-"Jotain pientä, kuten tuo ääni sanoi, pientä hiomista vain. Olet sitten vielä parempi försti."        

-"Noo, joo … ehkä sit aina jotai pientä … mut mäen-kyl tarttis…"

-"Försti! Nyt!"

-"No joo joo … hö."
 

)))
     
-Noniin, ja nyt Taikuri, näetkö tuon talon tuolla mäellä...

     "Taikurin Opisto"

... sinua jo odotetaan siellä."

  #

 

 

25.10.2016

Taikurin vuoro

Taikuri kapusi mäelle
hiljaiselle talolle.

Tyhjä huone
vain yksi tuoli, ei ketään muita.
Jotenkin levollinen tunnelma.

)))
     
-"Taikuri, kuului hiljainen ääni,
-maagikko, tutkija, monta nimeä arvolla
nostaja, laskija, kun puhutaan energioista
mittaaja, lisääjä, poistaja
monenlaisia tehtäviä, taitoja
… kauas ja kaukaisuuksien taa
lähelle ja syvälle
menneelle ja tulevalle.

Kaikelle ain arvonsa, väreensä, värähtelynsä
määränsä ja määrättömyytensä
… ja Taikurilla on kaikki läsnä tässä hetkessä ja ulottumassa
ja ulottuman takana toisessa
niin kauas kuin taitoa riittää.

Ja taito on kasvava
ulottuma on laajentuva
tieto on syventyvä
salaisuus paljastuva, mi takana kaiken on
- matka on loputon.

Kuulla ja nähdä
tuntea ja tietää
on Taikurin tehtävää
vaik Taikuri ei taiokaan temppuja näkyvälle
saa hän tietoja näkyville
ja se ei olekaan temppu, vaan tieto;
  arvo, määrä, ulottuma
   materian muunto toiseksi, uudeksi muodoksi
    sairas terveeksi
     puute puutteettomaksi
      vajavuus täydeksi
       vanha uudeksi
ulottuma toiseksi
  tieto tiedoksi
   tietämättömyys esille
    valhe vääräksi
     vastuu vastuulliseksi.

Taikurilla on mittari laskea, kuvata
  näkymättömiä luvata ja muuttaa
   valta vaihtaa suuntaa
tietoa esille huutaa
- vaikkei hän oikeasti huudakaan
se tieto on ulottumaa, joka muuttaa
mihin ikinä hän tarttua uskaltaa."

Ja hiljeni ääni.
 

Taikuri mietti hetken, huokasi
tuolistaan nousi ja poistui talosta
muiden seuraan palasi
paikalleen penkille istahti…

Ja Försti jo taas ihmetteli, vaan ei mitään sanonut, ihme juttu,
vain katseli: Jotenkin… eri näköinen oli nyt Taikuri…
jotenkin… kuin kirkkaampi, vaikka ihan samahan se oli kuin ennenkin. Mutta… jotenkin oli se muuttunut.

-Mitä ne teki … sulle? kysyi Försti hiljaa, kun ei enää malttanut.

Taikuri vain istui mietteissään
katseli jonnekin… jonnekin, eikä kuitenkaan kuin minnekään.
Mutta hereillä se oli.

-Anna olla, Försti, sanoi kapteeni hiljaa, -täällä saarella tapahtuu kummia.

-No joojoo … kelle tapahtuu kelle ei. Ei mulle ainaskaa oo mitää…

-Ssshh… katsellaan ja kuunnellaan… kukin kait vuorollaan
niinhän se ääni lupasi.

-Joojoo … muille aina kaikkee eikä mulle mitää kivaa…

-No odota nyt, Försti, yrittää kapteeni hiljaisesti, mutta päättäväisesti toista hillitä.

-Ootellaan ootellaan … mut mentäs jo.

- ... (huokaus)

  #

 

 

26.10.2016

Syyttävä sormi

Kulki ohi kuin kaukainen sormi
joka herjasi, syytti
tunteita korosti
penkillä istuvia osoitti.

Vaan, ei ketään näkynyt
oli vain kuin tuuli
joka ois kantautunut jostain kaukaa.

Oisko lie joku jossain
joka ei anna, saa itselleen rauhaa.
Jokin mieli jossain kaukana pauhaa.

Ajatukset kantaa, ja mieli
hyvä ja huono kieli.

Ymmärtäväinen ymmärtää
ymmärtämätön ei
on vain ymmärrettävä
mitä kieltä ymmärtämätön vei.

Ymmärtäväinen kiittää.

  #

 

 

28.10.2016

Kapteenin tunteet

)))
     
-"Kuka täällä vastaa tunteista? kysyy taas jo tuttu ääni, kuin itsestään selvää asiaa.

Taikuriko - eei.
Erakkoko - no EI!
Entäs Narri - hän on kaikesta vapaa, ei.
Mystikko? - ei.

No entäs Försti sitten?"

-"Nomm-mäen kyllä … moon kattellu tota kipparii ja sen touh… älä sotke mua tollasii! kiirehtii Försti vähän tuohtuneena.

-Siis ei.

No, jäljelle jää sitten vain itse kapteeni. Vai, oisko vielä joku muu?

Penkillä vallitsee syvä hiljaisuus … vain Försti vielä jotain itsekseen mutisee: -Mäen-tommosiin kyll…"

Niin, se kaikki on kapteenin osa, olla ja elää ajassa
ja samalla olla osallisena myös ajattomassa
- tässä rajamaassa.

Ja siinä sitä onkin kapteenilla tietämistä, miten tunteet oikein sovittaa ajallisen ja ajattoman kesken. Niiden tunteet kun taitavat olla keskenään kovin ristiriitaiset.

-"Nousehan kapteeni vielä ja poikkea uudelleen tuonne tunteitten taloon. Siellä on sinulle varattuna valaisua asiaan.

Ja kapteeni nousi taas vuorostaan, lompsi rauhaisasti jo tutulle talolle muiden seuratessa ääneti hänen kulkuaan.

-"Noni, son-oikee sille...", mutisee Försti, jotenkin kuin vähän vahingoniloisena.

Mystikko kuuli tuon hiljaisen mutinan ja kuin hellästi ojensi "onnellista: -"Älähän nyt innostu, Försti, sinunkin aikasi tulee vielä. Onhan sinullakin sydän."

-"Häh! mulla-vai, ja mikä. Älä kuule sotke mua…"

-"Odota vain … vuoroasi", huokaa mystikko.

 

Ja kapteeni saapui talolle, astui sisään tupaan ja jo tutulle tuolilleen istahti. Ja odotti, hetken.

)))
    
-Minä näin sen tuulahduksen, sen kuin syyttävän sormen joka teitä osoitti ja syytti. Siksi on nyt hyväksi käydä tämä istunto siitä tunneasiasta.

Niin, kapteeni,
sinä herkkänä tunnet ajatukset maan
ja vaistosi on jo tarkka
kuulosi, näkösi, vaikkei mitään kuuluisi.

Tietoisuutesi on kasvanut, mutta tämä tunneasia luo ristiriitaisuutta itsellesi vielä ja ympärillesi. Siksi on hyvä istua hetken ja kuunnella, oppia ja ymmärtää tätä tunteiden näkymää.

Se on oikein, jos syyttäjä syyttää sua tunteettomuudesta
sillä, kas
tunteet on otettukin pois
ett' elo helpompaa ois
ja että se tehtävä ja työ
ei tunteiden johdosta sinua kasvoille lyö.

Se on ollut kova työ
… se tunteiden hellien, herkkien
riipiminen, raapiminen pois
että se tehtävä työ
ei tunteiden tähden tekemättä ois.

Sivulle on kuin itsensä laitettava
matkalle pakattava kaikki muu
laivalla, matkalla tunteet unohtuu.

Ja nyt, kun puhutaan tunteista
puhutaan vain niiden ajallisista
sillä, ne ovat raskaita kantaa
toinen toiselle kuin kaikkensa antaa
… nuo tunteet jää laivasta pois
mutta oikeat tunteet ain matkalla oltava on
sillä, ei matkalainen ole tunteeton.

On vain erotettava tunteet ja tunteet
kuten on erotettava rakkaus ja rakkaus;
on ajallinen
… ihmisten välinen toinen toiselleen
ja on ajaton
… jonka kesto on ajaton.

Ajalliselle tuo ulottuvuus on mahdoton.

Ja nyt jos sotkeutuvat nuo 
ajalliset tunteet ja ajattomat tunteet
on kuin jatkuva ristiriita tunteiden kanssa.

Ja jos ne viel kulkevat rinta rinnan
ne toinen toistansa polkevat
sillä aitoja ja oikeita ovat molemmat
… toiset vain ajalliset
toiset ajattomat.

Ja nyt on tiedettävä
kumpien tunteiden on tehtävä
kumpien palvella ajallisilla
kummilla ajattomilla

ja varsinkin,
kummilla tunteilla ollaan rajallisilla
… kuin samaan aikaan molemmilla.

Niin, rajamailla ei ajallisilla ole sijaa, sotkua vain
ajattomat molempiin ulottain.
Ja näin ne ilmenevät toisin.

Miten sen ymmärtämätön ihminen ymmärtää voisi.

Ajan kanssa vasta
mutta tämä selitys ei helpota lasta.

Siks', jos kilpi, kuori ois kuorittukin pois
(ajallisten tunteiden kilpi)
ajalliset tunteet silloin vähäisemmät ois
vaan, niiden kuorien, kilpien alla
paljastuu todellinen tunteiden voima;
  se palo
    se halu
      se tehtävä tehdä ja toteuttaa
elon tarkoitusta ja unelmaa.

Tämän vast' matka ihmiselle avaa.

Ja nyt,
jos kuuntelee ajallisen arvioita ajattomista
jotka hän ajallisiksi luulee
vain ristiriitaisuuksia mielessään kuulee

sillä, ajallinen on vain ajallinen
  hetken kestävä, häilyvä
    räiskyvä, särkyvä
      ilon, surun, kyyneliä.

Mutta, ajaton on ajaton
siinä aina tavoite ja päämäärä on
ja sen suhteen tunteet on kuin tunteeton
- ja ajallinen on sen rinnalla voimaton.

Ajattomissa voima on!
Sen rinnalla ajallinen on tarpeeton.
 

Vaan, molemmilla paikkansa auringon alla
   ajallisilla
      ja ajattomilla.

Ajallisilla virkansa
samoin ajattomilla
mutta niitä ei sovi kesk