Parantamisen kirja, Osa 3  

Syvä apu - Kaukainen kosketus      W

 

03.09.2017

Meri kutsuu taas

)))
       -”Kesä on mennyt, Kapteeni. Eikö taas ois aika palata,
matkaan tarttua ja jatkaa tätä ajallista unelmaa.

On ollut hiljaista. Olet saanut nauttia tätä ajallista, joka
kuitenkin on kaunista, vaik hetkin raskasta.

Lepo oli tärkeä.”
 

Äänikin on ollut kuin vaiti, vaik kuitenkin koko ajan ollut seurana
ja ohjannut omalla hiljaisella tavallaan.
Ei Kapteenia ja ajallista matkaa saa unohtaa.

-”Mutta nyt, on aika taas matkalle palata, jatkaa siitä mihin jäimme,
ennen kuin maihin kävimme.”

Niin, ja vielä, Kapteeni. Ennen kuin laivallesi palajat, sinun on
huomattava eräs asia. Se
ääni, joka sinulle on jo tuttu,
on seurastasi poistunut. Osansa hoitanut ja matkasi valvonut
tänne satamaan asti. Hän jää nyt tänne, uusille tehtäville.
Tänne päättyi nyt yhteisenne.
Uuden ”
äänen” nyt seuraksesi saat, hänen kanssaan tulevat
kasvut jaat. Hän tuntee sen tulevan tien, minne minä sinua
nyt vien.”

Kapteeni kuuntelee kummissaan, kuka on tuo minä.
Kuka oli
se joka seurasta poistui.
Ja kuka onkaan nyt
hän, jonka kuuli seuraansa liittyvän.

)))
    -”Meitä ääniä on paljon, kukin omaa omansa tehtävän.
Kasvunsa, koulunsa itse kullakin, matkansa maailman merillä.

Ei yksi kaikkea hallitse, täällä on sellainen rakenne. Onhan
heitä rinnallasi ollut jo useitakin ain kasvusi mukaan.
Rakennettu yhdessä tulevaisuutta.

Nimiä heille on turha antaa. Eivät he ole ihmisiä, vaikka eivät
olekaan vailla nimeä. Mutta, se ei ole nyt tärkeä, vaan se
tehtävä, joka heillä aina on rinnalla, valvoa ja ohjata tulevia.

)))
    -”Ja nyt, Kapteeni”
, kuuluin se uusi ääni. Oisko lie hieman
lempeämpi.
-Nousehan purrellesi, ota laivasi komento
ja näytä suunta. Matkaatte nyt kohti uutta.”
 

Ja matka jatkuu...

Taikuri, josta on kasvanut Kapteenille kuin oikea käsi tällä matkalla.
Ja niin onkin. Ja myös vasen, tarvittaessa. Siin' nyt istuvat yhdessä 
Kapteenin hytissä kuuntelemassa, mitä uutta tarinaa, tai siis asiaa, 
tuo uusi ääni nyt ilmoittaa. 

-Puhelias näyttää olevan, huokaa Taikuri itsekseen, ja sit  heti 
vaikenee, kun Kapteeni kyynärpäällään vähän tökkäsee.
Runoilijakin nurkassaan vähän ihmettelee...
 
)))
    -"Noniin, Kapteeni, ja Taikuri myös. Minä nyt avaan teille sen työn, 
sen näköalan uuden, jolla rakennatte yhdessä kuin tulevaisuuden. 
Asia on hyvä ja tärkeä. Siinä on kuin elonne tehtävä, tutkia 
näkymättömiä, menneitä ja tulevia. Koskettaa ihmisten unelmia, siis 
heidän elonsa tärkeitä, ja ohjata oikeaan suuntaan muutoksen kautta:

   Muutoksen menneestä, joka on pitänyt heitä kuin vallassa. 
   Etsitään vapautta taakasta, rasittavasta ja vaivaa aiheuttavasta, 
        elämän valoa sammuttavasta, arjen raskaasta. 

Se tehtävä on arvokasta. 
Siis, kuunnelkaa nyt tarkoin, ja sinä Runoilija, kirjaa kaikki tarkasti 
muistiin, niihin joutuvat viel itsekin palaamaan, ja monet jäljessä 
tulevat, jotka rakentavat asioista omansa unelmat.
Noniin, lähdetäänpäs liikkeelle...
Niin, ja Runoilija vielä... Ota uusi kirja näille tuleville. Tee näistä 
ihan oma, ovat siten helpommin ulottuvilla."
Ja niin Runoilija tekeekin, ottaa uuden kirjan, johon nyt odottaa 
sitä luvattua uutta.
Ja opetus alkaa...
Opetus siis tarkoitettu Kapteenille ja Taikurille.
 
14.09.2017
Puhutaan nyt ihmisistä
)))
    -”Puhutaan nyt ihmisistä
ympärillä, elämässä, olevista tärkeistä
sillä ilman niitä, heitä
ei ois elämää jota miettiä
eikä ois ketään, joka ois miettimässä
muistiin kirjaamassa
kasvamassa, kehittymässä
kokemuksia jakamassa, 
oppimassa tätä elämän suuruutta
ihmettä niin arkipäiväistä
... mutta, suurinta suuruutta mitä maa päällään näkyvässä kantaa
mikä kaikelle ihmiselolle tarkoituksen antaa.
On toki muitakin tarkoituksia
mutta ne eivät ole näkyväisen ulottuman, vaan näkymättömän
- niistä emme puhu nyt.
Joten, puhumme ihmisistä
ihmeestä, jot' ihminen itse ei nää, ei ihmeeksi tunnista
maanpäällisestä suuruudesta
jota ilman ei ois mitään kirjattavaa
kun ei ois ees kirjaajaa
kasvajaa, oppijaa
kokijaa.
Aihe on laaja;
miten on saanut alkunsa
miten kasvanut, edennyt
miten säilynyt
onko matkalla muuttunut
onko kenties loppunut
ja alkanut kuin uudelleen.
Miten kaikki kasvanut, miten kehittynyt
mistä kaikki kehitys
mistä ideat uudet, tiedot, taidot.
Mistä hyvät, mistä pahat
mistä rahat, vallat, eri arvoiset asemat
mistä erot, rikkaat, köyhät
miksi sodat, rauhat
sairaudet kamalat
ja kehitykset lisätä, vähentää
torjua ja parantaa.
Mitä, ja miksi, ihminen kaikkea vain yhä edemmäs rakentaa
minne matkalla hän
mitä kaikella oikein tavoittaa.
Miksi rakentaa, hajottaa.
Rakentaa hän kuitenkin jotain
kuin suurempaa unelmaa kaiken kautta.
Tavoittaako joskus jotain suurempaa
viel salaisuuden tulevaa.
Kukin ihminen kantaa sisällään pientä maailmaa
salaisuuksien alkua ja juurta
myös omaansa tulevaisuutta.
Ja jokaisen ihmisen sisällä
on piirrettynä elonsa tehtävä
joka on kuin unelma
jota kohti kulkea.
Eikä kukaan taida todella
toisen osuutta tulkita
sillä jokaisella on kuin salaisuuden paikkansa
suuren palapelin palansa
jolla rakentaa osansa
suuressa kokonaisuudessa.
Ja jos yksi pala ois poissa
mitä kaikkea ois ”pelistä” poissa;
tyhjä aukko ammottava
sen heti huomata elämä vois
kuinka paljon ois yhden palan puuttumisesta
elämästä todella pois.
Kuin yksi suku, sukupuu
joka tuhannen vuoden ajalta jo suureksi puutteeksi muodostuu.
Tyhjä linja;
ei ole tuota palaa
kun ei ollut tuotakaan, edellistä sukua kasvattavaa
palapelistä paljon katoaa
jo yhden puuttuvan palan kautta.
Voiko puutetta mitenkään paikata
puuttuvan, tyhjän uraa korjata
täydentää, täyttää kuin uusilla suvuilla
ja sukulinjoilla.
Se ei olisi enää se sama kuva
jonka piti kuin alun perin toteutua.
Ja särkyy se unelma
joka oli kuin jo valmiina
suunnitelman kuvana.
Tätä kuin mahdoton ihmisen tajuta
ett' kokonaiskuva on rakentuva
pala palasta palan päälle kuin puu
joka uusia lehtiä, oksia
jotka yhä ylemmäs ulottuu
ja josta jotain ain uupuu, kuivuu pois
jokin kohta vioittuu.
Mut' puu jatkaa kasvuaan
korvaa uutta puutteen sijaan
mutta ne, jotka ovat viel rungossa kiinni
heillä on historiansa, kasvunsa
mist' tulleet latvukseen
elon uuden vaiheeseen.
Mut' kaikella on yhteytensä
kaikella on runkonsa, juurensa
jonka kautta kaikki on yhtä ja samaa
ajallisen ulottumaa.
Ja vieressä kasvaa toinen puu
se samoin muodostuu.
Ja kasvaa puista uusia puita...
ja lahoaa, katoaa, se suureksi kasvanut
vanhaksi tullut
matkansa päähän saanut
ja elämä jatkuu – uusissa puissa.
Näin on ollut aina. Kuin aina
Ja näin on oleva aina. Kuin aina.
  #
 
 
21.09.2017
Ajallisen takaiset   *
(Puhutaan nyt vaivoista, joiden syyt ovat ajallisen takaisissa.)
-Voi, on niin paljon kaikkea (mm. Perttu Häkkisen hyvä ohjelma)
mutta mikä ois tärkeätä
mihin tulis' keskittyä.
Missä on mun paikka?
En millään ehdi, pysty, kaikkea omaksua, huokaa Kapteeni.
 
)))
    -”Eikä ole tarpeenkaan vanhoja oppia, vastaa opettava ääni.
Ne ovat siellä, menneitten tiellä
ja historia kertoo, mistä on tultu tänne.
Mutta se ei enää kanna edemmälle.
Ei viisautta ole se, siis sitä viisautta
joll' on kantavuutta.
Se on tietoa menneitten teistä
opituista, kuulluista, koetuista
jo eletyistä elämistä
tänään auttamattomista
kantamattomista.
Mutta, jos apua ajalle
nykyiselle, kuluvalle
ihmiselle uudelle, nyt olevalle...
ei vanhalla tiedolla apua antavalla
vaan, uudella ulottumalla
kehittyvällä, kasvavalla
eteenpäin menevällä
sisälle päin pyrkivällä totuuden juurille
- ihmisen totuuden juurille
miss' hänen osansa, kasvunsa, on.
Siit' on apu uskomaton
Ja tieto, taito, jo annettu on.
Ja voima, mi aivan uskomaton 
… siis ajassa, ei ajattomassa
mutta kaikki se totuus, ja ne juuret
ovat nyt ajattomassa
menneessä olevassa
mut' oireet, vaivat, on ajallisessa
historia ajattomassa.
Ne ovat siellä, menneitten tiellä
ja ovat tallentuneina ajallisen taa
ajattomaan olevaan
sinne, ja sieltä vaikuttamaan ain ajalliseen saakka
ja tulevaan kasvattamaan, rakentumaan
ja vaivaamaan olevan ja tulevan unelmaan.
Ja nyt... 
pääsemme juurille
ytimille, ihmisille
sisäisille, menneille
avuille ajallisille vaikuttaville
ulottuville ulottumille
läheisille, kaukaisille
jolla todellista vaikutusta ihmisille;
syille, seurauksille
juurille kaukaisille, kuin kadotetuille
vaikka kuitenkin, kaikki on siellä
alkujuurille jo unohdetuille
osin unohdukseen piilotetuille
raskaille kokemuksille, peloille
suvussa kulkeville soluille ja solumuistille
energioitten alkulähteille, josta kaikki liikkeelle lähti
ja loistaa sieltä kuin kirkas tähti
… kuka sen vain nähdä voi
mikä ihmisen tänne asti toi.
Mut' elämän piirteet, langat, lonkerot
kaiut kaukaiset
muistot ja muistoin takaiset
sukuiset, sukupolvien
ihmistä ain ohjaten
arkeensa vaikuttaen niin hyvässä kuin pahassa
rahassa, vallassa
monessa salaisuudessa
… kaikessa kauheudessa
rakkaudessa
vaik' tapossa, pahassa teossa
vääryyden vallassa
ihmisen teossa, läheisessä
tai vaik' kuinka kaukaisessa
tänne asti vaikuttavassa
monien polvien ja sukujen taa
tämän hetken ihminen sitä kuormaa salaisesti kantaa
- ja kaikki vaikuttaa tähän hetkeen ja tulevaan
kunkin ihmisen eloon ja unelmaan.
Ja nyt...
siis, sinne
kaukaisille
on käsi koskettava ja voima ulottuva
auttava, parantava
vapauttava menneen kahleesta, kuormasta
parantava syystä
… ei ainoastaan seurauksesta
jonka tuloksesta ei ole mitään takeita
koska silloin ei kosketeta 
vaivan alkujuuria.
Kosketa syytä
ota säteilyn lähde pois
katkaise vaikutuksen virta syyttömän syyksi
tietämättömän taakaksi
kaukaisen vahingoksi.
Ja apu on oleva ihmeellinen, auttavainen
vaikkei juuria, lonkeroita, vaivain virtoja, tietäisi kukaan
vapauden kuorman saa hän mukaan
- ja tätä, ei ymmärrä kukaan
koska tätä on vaikea selittää
mikä ihmistä menneisiin yhdistää;
omaansa ja toisten
menneitten sukujen ja sukupolvien
elojen jo unohdettujen.
Hyväksi tulevien, ja olevien!
  #
 
 
22.9.2017
Ei tarkoitus ole kaikkia parantaa   *
Ei tarkoitus ole kaikkia parantaa.
Joidenkin tilaa helpottaa
syvältä sisältä, kaukaa, koskettaa
sieltä auttaa.
Parantamisella, paranemisella, aina tarkoitus
- kuten sairaudellakin, syynsä, seurauksensa
apunsa ajallisen
voiman, opetuksen
eikä kaikkea sellaista tule koskea
kuin voimansa alkua
elonsa tarkoitusta
opetusta, oppia
sillä, ei sairaus aina ole sairaus
vaan, elonsa tarkoitus
viisaus
ymmärrys ihmisen kasvun ja kehityksen.
Mutta, malliksi se myös olla voi
miten apu kaukainen avun tuoda voi
ja avuksi, opiksi, toisillen
kokemuksen, elon, kaukaisen
ett' tällaista tapahtua voi
kosketus kaukainen avun vaivalle toi.
Mutta, ei ole näyttöä, ellei ole vaivaa
mitä syvähoidon tavalla esiin kaivaa
ja koskettaa apua antaen
miten vaivaisen eloon kantaen
opettaen, ett' elo kaukainen
on monen vaivan taustainen
eikä sinne lääke yllä
ei kosketus käden hierovan
ei ees voima rukoilevan
jos halutaan kosketuksen tapahtuvan
kokevan, tuntevan
avun oikean antavan
kohdallensa kurkottavan
todistavan asian
jost' kaiken alku on kaukaisen elon.
Laajennukseksi kaikki
tiedolle, taidolle
viisauden kasvulle
uudelle ajatukselle nähdä ja oppia
tuntea elon, voiman, suuruutta
ja monipuolisuutta.
Lahja tämäkin
merkittävä, auttava, opettava
uskoa kasvattava
sillä, kaikelle on kasvunsa kaukainen
kehittyvä jostain, alkunsa
jost' muotonsa tänne, nyt näkyvälle
kuin kehitysteorialle, evoluutiolle
ja siitähän paljolti kysymys lie
elämän kasvun tie yksilölle, yhteisölle
vaik' suvulle, kansalle
juurelle yhteiselle.
Mut' jos kosketat sinä yhtä
vaik' samaa juurta
- ja apu on suurta
mut' apu auttavainen vain kohdallansa
kantautuen, kantavan, tulevansa
… ei menneensä
rinnalla elävänsä
vain yhden ainoan ajallisen
ja siit' eteenpäin tulevia auttaen
- ei ympärillä elävien
sillä, ne geenit jo on
mut' suvun korjaus ei ole mahdoton
sillä, siitä alkaa uusi tulevaisuus
ja katkottu on vanha vaiva
suvus' kulkeva, rasittava.
Mut' rinnalla oleva
eri eloa kulkeva, vaik' samaa juurta
hän elää jo eloa muuta.
Mut' jos sattuis sama ongelma
vaiva suvus' kulkeva
on hänet kohdattava 
omalla tavallaan autettava
sillä, ihminen on eri, ja oire myös
kullakin elolla omansa työns.
Eikä kaikkia oteta pois
jos vaikka, piirteensä elon tehtävä ois.
Tarkkaan on katsottava
ettei turhia toiveita
sillä, ellei tiedä elon tarkoitusta
ei kannata koskea, kajota
sillä, kaiken ei ole tarkoitus parantua
kuten ei elämässä kaikkineen
muinekaan hoitoineen, lääkkeineen.
Ei sellaista olekaan
ett' kaikki kaikesta vapahtaa
sillä, elämä kuljettaa rataansa
opettaa, kasvattaa
kuolettaa, kadottaa
ja kaikella tarkoituksensa aina..
Ja minne asti kantaa ihmisen valta
- ei hän ole jumala
ei tunne tarkoitusta.
Ei saa liikoja luulla
mutta, tutkien apua anna
ja kun sillä on paikka, silloin kosketa.
Muu kaikki on turha.
Tämä pitää vain uskoa
eikä liikoja luvata.
Mut' silloin kun on paikka, silloin auta.
Ja apu on oleva ihmeellinen
suuruutta kunnioittaen
ja elämän voimaa.
Silloin ei kukaan soimaa.
  #
 
 
22.09.2017
Vaivan säteet   *
Vaivalla on säteitä
monin tavoin vaikuttavia.
Apu annettu on auttava
ei kuitenkaan aina parantava
mutta, helpottava
osin koskettava
- ei kaikkea pois ottava
sillä, monia on syntynyt vahinkoja
siksi syväavusta apuja kuin sallitun mukaan

nollasta kymppiin;
nolla – ei vaikutusta, vaivalla on tarkoitusta
1-9 – osittaista auttavaista, helpottavaista
10 – kokonaan pois ajallansa, tavallansa, kasvullansa.
Kannattaa sanoa, ettei vääriä toiveita, uskoja.
Elolla aina tarkoituksia, sitä korostettava
eikä suin päin kohellettava
ihmeitä tehden, luvaten
vaan, harkiten, tutkien
auttaen, koskettaen.
Näin!
  #
 
 
22.09.2017
Vaivan vaikutus   *
Vaiva on osa ihmisen identiteettiä
elämän tapaa, laatua
elämän tehtävää.
Jos vaiva kerralla pois
ihmisen minuus pian pois
ja liian suuri muutos.
Siksi, alkulähde pois
säteily katki, josta vaivat syntyneet
elämän muokanneet
mutta, vähin erin kuivuva vaikutus
elon muutos
parantuminen.
Uusi elo
uudet tavat
muut hoidot + kuntoutus
lääkitys vähenee pikku hiljaa
lihakset paranee
paino laskee, tai nousee
vointi muuttuu
uusi elon tehtävä
vanha kuivuu pois vähin erin.
  #
 
  
24.09.2017
Ei aina lupaa
Ei aina ole lupaa tietää toisesta
tilasta, kohtalosta
tulevista, toisen unelmista
- elämän salaisuutta
kuin yksityistä omaisuutta.
Mutta silloin, kun tieto annetaan
kun kysyjälle vastataan
kun tila paljastetaan
on sillä myös tarkoitus
avunanto, parannus.
Ei vain kuin huvikseen tutkia
toisen salaisuuksia
paitsi, jos toinen itse kysyy
tahtoo tietää tilaansa, tulevaansa
silloin vastataan suuntia
tulevien kuvia
joskus tarkkoja, joskus ylimalkaisia
aina sen mukaan, kuin toinen jaksaa kantaa
mikä tieto toiselle voimaa, viisautta, antaa.
Mutta, tieto annetaan ain avun antoon
toisen kantoon, rohkaisuksi
toivoksi, uskoksi tulevaan
avuksi unelmaan
siis, siihen elon tehtävään
jota on tultu tekemään.
Nolla ja ykkönen;
  tulos vähäinen
  tieto salainen
  päivät tulevien.
Tehtävä kaikella tilalla, korjauksella
tai vaik' pitkällä taistelulla
opetuksella, kasvatuksella
suunnan muutoksella
kutsulla johonkin toiseen, mi prosessin päässä vast' on
matka kohtalon
ja tulos viel' tuntematon.
Tieto joskus hyväksi
joskus pahaksi, vaik' vahingoksi
suunnan antajaksi toiselle
uskoksi, vaaraksi, varoitukseksi
vahvistukseksi, varjeluksi.
Toinen uskoo
luottaa
katsoo tiensä suuntaa
… poikkeaa pois, tai on poikkeamatta
jatkaa samaa rataa
tai itsensä tulevasta vapahtaa
oman uskonsa, voimansa mukaan.
Mitä toinen päättää... sit ei tiedä kukaan.
Tieto on kallisarvoista
varovaista
ain ohjaavaista, auttavaista
parantavaista jo sellaisenaan uskonsa kautta
eikä tarvitse mitään muuta apua.
Mut' apu annettu sanojen myötä
se on hyvää työtä.
Siin' usko oma jo suuntaa antaa
apu annettu viel' uuteen kantaa
ja tulos on hyvä tahdon suuremman mukaan.
- Ymmärtääkö, uskooko tätä kukaan.
Jo sanassa on voima;
suunnan sanomisessa
uskon valamisessa
ilossa, toivossa, synnytetyssä
ne kuin portteja avaisivat
vastuksia poistaisivat
tasoittaisivat tietä avun tulla
… siin' on suunta muutoksella.
Ja sitten, apu
kosketus kaukainen tai läheinen
vaik' ihan käden alainen
on kuin valmistettu toimimaan
avun, parannuksen, antamaan
ja kaikki on valmista parantumaan.
Mutta, parantumisella on tapoja:
  on nopeita
  on prosesseja
  matkoja, kaukaisia kasvuja
  kehon korjauksia vast' aikain myötä
- keho tekee työtä.
Ja elo muuttuu parannuksen myötä:
  korjaantuu menneet tiet, tavat
  palautuvat unelmat
  uudet suunnat kasvun myötä
- kokonaisvaltaista elon työtä.
Ei hetkessä silloin voi
kun elämä uutta eteen toi.
On kasvettava, opittava uutta
korjauduttava, vahvistuttava
- vähin erin muuttuu ihmisen elin.
Ja on kuin ei huomaisikaan
ett' häntä parannetaan
niin huomaamatonta työ olla voi
aika terveyden, voiman, takaisin toi.
Muistaako ees enää
mikä avun, muutoksen, hälle kerran toi
kun ihminen taas hyvin voi.
  #
 
 
25.09.2017
Ainutkertainen apulainen
Miten kulkee sairaus, kipu, ihmiselle
ja miksi
sitä kutsua voi jo salaisuudeksi.
Osan hankkii itse
itse itsellensä omilla tavoillansa, tekemisillänsä
itseänsä liikaa rasittamalla, vaik' niin hyväksi monesti on
mut' ihminen itsellensä monesti niin armoton.
Kehon kuin kaikkeen taipua täytyisi
kaikkeen pystyisi min mieli keksii
eikä muista, ett' rajansa aina kaikella
voimalla, rasituksella
halujen hullutuksella
peilikuvalla, unelmalla.
Ainutkertainen apulainen
ihme ja ihmeellinen kaikkineen
suuriarvoinen matkalainen
elosi kumppani läheisinon hän
kenen kanssa toteutat elosi tehtävän.
Kohtele sitä hyvin ja nauti hänen seurastansa
huomioi tarpeitansa
hoida ja hoivaa vaivojansa
sillä, sinä et ole kehosi
vaan kehosi matkalainen
kehossasi kulkevainen
ja hänen avullaan tarkoituksesi toteuttavainen.
Ilman kehoa
et voi toteuttaa eloa
eikä sinua ole ajassa ilman kehoa
olet vain toinen ulottuma
ilman ajallisen unelmia.
Ajassa kun mennään niin kehon ehdoilla
sen tarpeilla, muodoilla
keskittäen kaiken vain keholle
mutta, sehän on vain ulkoinen ilmentymä sinulle
- sinun ”autosi”, ”koneesi”, jolla elää ja tehdä
toteuttaa elämä
ja elämän tehtävä.
Ja se, hän, joka kaiken tekee ja tahtoo, olet sinä
kehosi sisällä
ja mieli siin' välissä
eloa hämmentämässä 
hyvään, tai pahaan
oikeaan, tai tarpeettomaan.
Melkoinen kolmiyhteys;
isä, poika ja henki-mieli
jossa isä on ajaton, lähettäjä
poika on ajallinen, tekijä
henki-mieli, siinä välissä apulainen.
Salaisuuden yhtälö.
Lähettäjä lähettää pojan ja apulaisen maailmaan
tahtoansa toteuttamaan
ja poika on se väline
ja henki-mieli on se, joka ohjaa teolle.
Ja nyt, vasta...
pääsemme tarkoitukselle
sillä, ilman tarkoitusta ei ole mitään
siis, jotain tarkoitusta varten kaikki.
Tai sitten tarkoituksetonta
turhaa hapuilua, ajan haaskausta
sillä, sitäkin ihmiselo on.
Mut' kaikella paikkansa on.
Mutta, kel' tehtävä, suurempi tehtävä toista
hän tarvitsee varustusta
tietoa, taitoa, taakkaa
taidollista, rankkaa
ett' vois hän toteuttaa elonsa tehtävää.
Ja tämä kirjo on laaja
kun tehtävä monen on salaista;
  toinen ratkoo, toinen kantaa
    toinen sairastaa, toinen parantaa
      toinen saavuttaa jotain
        toinen siin' auttaa.
Ja monesti auttaja on suurempi kuin saavuttaja
sillä, ei ois saavutusta, tulosta
ellei olis avustusta.
Vertaa, sairastaja – parantaja
ellei ois toista, ei ois tarvetta toisellekaan.
Ja tässä siis tarvitaan
sairautta ja parantajaa.
 
On siis itse hankittuja sairauksia
ja sitten annettuja matkaa varten
elon tarkoituksen toteutusta varten.
Ja jos parantuminen vie eteenpäin tarkoitusta - se hyvä.
Jos sairaus vie eteenpäin tarkoitusta - se hyvä.
Spitaalinen joka parani oli hyvä
ja molemmat tarvittiin, jotta tarkoitus tuli julki
eli Isän tahto, lähettäjän tahto ja tarkoitus.
 
Ja nyt... siis mistä?
Mistä lie - yhtäkkiä vain jotakin varten.
Annettu eri teitä;
  omassa elossa
    suvussa, tai suvun takana
      pahoista teoista kantautuvissa, vaikuttavissa
        viruksissa kuin sattuman satona
ihmisen pahoissa teoissa
sodissa, bakteereissa.
Ja parantajaa tarvitaan
ett' vois tarkoitusta toteuttaa
ja viedä eteenpäin, saavuttaa
ja tarvitaan auttajaa, sairastajaa
jotta vois todistaa
lähettäjän kunniaa.
 
Ja kuka sitten paranee?
Auttaja palvelee
parantaja kokeilee
  toivoo, uskoo, ellei tiedä
    oppii, saavuttaa
oikeasti parantaa.
Ja molemmat teki hyvän työn
auttaja, siis sairas
parantaja, saavuttaja
eikä siis toista ilman toista.
Vaan, mitä kunniaa, ellei vois saavuttaa?
Kuin hukkaan ois mennyt molempain osa
ei kehitystä, kasvua ihmisen
viisauden kehityksen.
Siks' on parannuttava myös
 - toteutti suurempi työns.
 
Mut', kenelle siis sallitaan
yhteinen tulos saavuttaa?
Niin, mikä tuo kunniaa
mikä kasvattaa, muuttaa tulevaa
vie eteenpäin unelmaa?
Kuka sen sanoo.
Kuka tietää vois toisen unelmasta.
Kuka tietää voi toisen tehtävästä
elonsa tarkoituksesta.
Kuin salaisuutta kaikki.
Joskus tarpeellista, joskus tarpeetonta
mutta vain ajallisen arvailua
sillä, kaikella ain vaikutusta myös ajan taa.
Kaikki kaikessa kaikkeen vaikuttaa.
Joskus voi tietää, että saavuttaa
joskus saavuttaa tietämättään.
Joskus ei saavuta, vaik' kuinka halusi
jotain muuta toteutti, toivoi, kokeili.
Ja mistä aina tietää vois
minkä saavutuksen oikeasti esille toi
näkyväisessä
näkymättömissä;
vaik' vain lohdun sanan
  toivon 
    pitkän tien alun
      uskon avautuvan
        ajallansa parantuvan
ajattoman unelman
ajan takaisen kudelman
sillä, kaikki rakentaa kaikkea
  kutoo ajattomuutta
    ikuisuutta
      ajan takaista kaukaista tulevaisuutta
jotain uutta.
  #
 
 
04.10.2017
Koko elämä kulkee mukana   *
-Siin' ympärillä kulkee elämä
oleva, ja tuleva
ja kaikki mi on mennyttä
kulkee siinä vierellä
siitä sen voi nähdä ja kosketella
lukea kuin hetki hetkeltä.
-Mentaalinen elämä.
Kuin kartta ois piirretty siihen
vaik' onkin se syvempi ulottuma
jos osaa vain lukea.
Monilla on sellaisia taitoja
karttaa nähdä ja tulkita
mut' harva voi uskoa
ett' niihin voi koskea ja kajota

ja, onko lupaa...
pitää olla tarkkana
sillä siinä kulkee mukana
koko elon suunnitelma.
Pitää ymmärtää myös elon tarkoitusta.
-Kuinka onkaan se laaja ulottuma;
paljon tietoa, taitoa
arjen vaikutusta
ja koko ajan karttuva elon historia.
Ja se maailma
on osa kaikkeutta
siin' on koko ihmiskunnan historia talletettuna
- ihmeellinen historia ja ulottuma
ja siellä on kaikki tallessa.
Jos osaa vain lukea ja tulkita
on kaikki elämä siin' edessä oleva.
Siksi on kaikki koko ajan matkassa
ja siitä voi lukea ja laskea 
mennyttä ja tuleva.
Ja nyt … onko vaikeata
jos on luvallista
kaikkeen elämään kajota ja sitä tutkia
ja siihen koskea, jos on tarvetta
… ei mennyttä muuttaa
mutta sen vaikutusta
ei mitään ottaa pois – sehän jo vääryyttä ois
mutta, vaikutuksen … niin …
nyt onkin se vaikea...
saako sen ottaa pois
sillä, tulevan kartta piankin jo toisenlainen ois.
Onko valtaa ihmisen
tulevia muuttaen
elon suuntaan kajoten
apuansa antaen?
Onko valtaa?
Onko lupaa?
Samalla jo voisi kysyä, onko oikeutta parantaa
syytä ja seurausta?
Saako mieltä koskea
muistoon kajota ja muokata
saako vaimentaa vaikutusta
saako auttaa unohdusta
lievittää, tai jopa poistaa kokemusta, tunnetta
vaik' itse tekoa ei voi koskea
- sehän on osa historia
toisten ihmisten elämä
ja sieltä säteilevä ties minne
kenelle kaikille.
Mutta, yksityiselle ihmiselle
kuin ulkopuoliselle, osattomalle
vaik' ois osallinen
vaik' ois kohde
sen kokemusta
tunnetta, vaikutusta
sen aiheuttamaa sairautta
saa, ja voi koskea, jos on lupa
... ettei ole tarkoitusta
ja osa eloa.
Pitää olla tarkkana
ettei muuta toisen eloa 
ja elonsa kohtaloa
suunnittelua

sillä, ellei sitä tiedä, voi tehdä vahinkoa
ja aiheuttaa jotakin sellaista pois
jonka oltava elossa ois
… pianhan voi olla 
koko ihmisen elon paikka elosta pois.
Ois koko elämä ja elämän tehtävä pois
kun elon teon voima ois pyyhitty pois.
Ei ole yksinkertainen tää;
katsotaan ihmiselämää
ja sen elon tehtävää
ja voimaa, varustusta
kokemusta mi johtanut teolle
elon omalle matkalle
mielen muutokselle
halulle
tahdolle tehdä jotain ongelmalle
sairaudelle
elon suurelle vaikutukselle
… vaik' sodan ajan kauhulle
ja elo tähtää avulle
auttamiselle suuressa mitassa 
mielen vauriolle.
Siis, oltava tarkkana;
onko lupaa kajota, koskea
vaikuttaa tehtäviä, suuntia
elon tarkoituksia
jos, kokemuksilla, teoilla
on suuntaan antavia voimia
ett' jaksaa teossa auttaa ja toimia.
Täss' kosketellaan suuria voimia.
Mut' vaikutuksia elon herkän
ihmisen mielen vaurion
kehon toimen virheen
… niitä auttaa, vaimentaa
voi ottaa pois, parantaa
ett' ihmisen elo terveempi ois

- mut' elon tehtävää
ei siinä samassa saa ottaa pois
… ellei jo ole toista, uutta tehtävää
ja tuon jo tehdyn voikin ottaa pois
Mistä tunnet, tiedät, tuon kaiken?
Mistä tiedät, että uskallat?
Miten teollasi vaikutat ihmiselämään
ihmisten teon vaikutuksien, vaik' hyvän ottaen pois
- meneekö pian hyvä apu pois.
Anoa tulee viisautta
taitoa
näkökykyä aitoa
ja herkkää tuntoa;
onko lupaa koskea, kajota
muuttaa maailman ja elämän arvoja
elon suuntia ja tarkoituksia.
Suuri asia!
Ei saa vain suin päin toimia!
  #
 
 
07.10.2017
Ei aina parantamista   *
Sairautta ei aina saa ottaa pois
vaik' se mahdollistakin ois
sillä, 
  sillä voi olla tehtävä
    kasvattava, jarruttava
      opettava
        suuntaava
rauhoittava levotonta mieltä
  tai opettava muita
    tietoa antava
      kokemusta, taitoa.
Ei pidä olla liikaa hinkua koskea
jos ei tiedä kokonaisuutta
elon tarkoitusta
(vaik' lääkärille)
avun, sairauden merkitystä
opetusta elon teosta
ja sen vaikutuksesta
tai kyse halusta parantua
luopua aiheuttajasta
huonosta tavasta
vaivaa aiheuttavasta.
Kun puhutaan ihmisestä
… ei ainoastaan sairaudesta
on hoidettava, huomioitava, ihminen
ei ainoastaan sairaus
joka voi olla elon tapojen seuraus
ja näin parannus
voi olla pahennus
ellei ensin, samalla
tapojen parannus, korjaus, muutos
sillä, mitä hyötyä, kunniaa
on sairasta parantaa
ellei osaa itse arvostaa omaa kunniaa
ja itseänsä auttaa ja vapahtaa vaivasta
joka sairautta aiheuttaa.
Vertaa vaikka, ota pilleri tai piikki
ja saat tehdä mitä tahansa
eli, elää kuten ennekin
sairautta ruokkien.
Tai sitten, itse itseänsä hoitaa, kuntouttaa
vaivan aiheuttajasta vapahtaa
ettei vain kuin itsestään, vaivaa näkemättä
tilannetta tuntematta
aiheuttajaa myöntämättä, poistamatta
elon tapoja muuttamatta
luulis' kaiken olevan taas valmista
ja aikaisempaan palata
sitä kaikkea halata
ja pian taas uudelleen palata
jost' juuri saanut vapautta.
Parantamisen monimuotoisuutta;
ei ainoastaan, ett' otanpa tuon pois
ett' toinen paremmin vois
jos vaivan takana
on oma itseaiheuttaja
eikä sitä tajua
tai muutosta teoistaan halua.
Vaiva voi siis olla oivallista jarrua
viel' pahemmasta vahingosta.
Vaikeata, eikö totta
hoidetaan ihmistä jolla
kaikenlaisia uskoja ja tapoja
vahvoja haluja kaikkea elossaan kokea
tai palvoa vaik' omia peilikuvia
aseman tai rahan ahneutta
olla jotain hinnalla millä hyvänsä.
Parantaminen ei ole leikkiä
vapauttaa ihmistä tekemään, elämään
                                elämän vääriä tekoja
turhamaisuuden unelmia.
Parantaminen on vakava asia
ja suuri kunnia saada se kokea.
Se tulee aina tajuta ja kiittää
antaa kunnia
sillä siinä käytetään suuria voimia
joilla on tarkoituksia
ja jotka eivät ole vain leikkikaluja
             ihmisen himoissa ja haluissa
             kaikenlaisissa muotivirtauksissa ja hullutuksissa
joilla ei ole mitään arvoa
eikä hoidon, parantumisen, parantajan
            parantavan voiman arvonantoa.
Pitää olla tarkkana
missä parantaja on mukana;
  onko kunnioitusta
    arvonantoa
      kiitosta
ja elämän lahjan kunnioitusta.
Parantaminen, parantuminen
ei saa olla pahoihin, huonoihin
turhamaisuuksiin, vääryyksiin, palauttamista
vaan, kaikesta vapauttamista
jotta elämän kunnioitus palautuisi, löytyisi.
 
Sellaiset saavat hankkia apunsa muualta
jois' on muunlaista kunnioitusta ja kunniaa
ajallisen tavan ja voiman arvoa
ja tarkoitusta, rahastusta
ja vain ajallista arvostusta
ja silloin ei ole väliä sen
miten tääll' elossa eloani elelen.
Avut haetaan sieltä
mist' on hankittu vaivatkin
ellei suurempi tarkoitus
elon parannus ja uusi suunta
jossa ymmärrystä, ett' elo on suurta.
Ja sitten on vahinkoja
   sattumia
      onnettomuuksia
joiden takana ei ole omia tarkoituksia
- niihin voi tarjota apuja
ja toivoa syvempiä vaikutuksia
vaik' elon tarkoituksia.
  #
 
Ajatelma:
Jos vaatii monta hoitoa
ei silloin ole valmiutta huonoista luopua
ei syvää halua parantua
ja eloa palvoa.
  #
 
 
07.10.2017
Mittausta
Nolla ja ykkönen:
	avun antaja on ajallinen.
Muissa arvoissa:
	helpotusta
	sisäisen kosketuksen toivoa.
Mitä ylempi arvo, sen parempi vaste.
Kymppi on lupa
	Suuren kosketuksen
	arvostus sisäisen hyvän ymmärryksen ja sen kasvu
	apu auttavainen ja kunnia, kiitos.
  #
 
 
08.10.2017
Ei markkinointia   *
Ei saa pyrkiä parantamaan
kuin tarjota umpimähkään vain kaikille halukkaille
sillä, niitä kyllä riittää, ja tarpeita paljon – kuin loputtomasti.
Se on jo kuin lupaus, jos palvelua tarjotaan
kun ei ole edes tiedossa, josko ees sallitaan
tai onko oikeasti hyväksi
poistaa vaiva, joka vaik' rakennukseksi
   ohjaukseksi, opastukseksi
   puhutteluksi, kuin palkaksi omista teoista
vaikka kuinka huonoista tai pahoista
vääristä tottumuksista, ravinnoista
raaka-aineista, valmistustavoista.
Voiko niistä syntyneitä vaurioita noin vain ottaa pois
jos aiheuttaja koko ajan seurassa ois.
 
Siis, ei vain markkinoida kuin umpimähkään
vaan, anna autettavan eteesi tulla
   lähetettynä, ohjattuna
   kuin sattuman satona
silloin, kun tulos, tarve, on tiedossa
ja harras toive ja halu parantua
ja tahto korjata elon suuntia.
Tämä EI OLE vain markkinahommia
joss' kaikki vaivat itse hankitut vain otetaan pois
ett' elo vahingollinen vain jatkua vois.
 
Jos joku elossa aiheuttaa vaivoja
on turha tarttua
koska oikeasti ei voi parantua
jos vaivan aiheuttaja
on koko ajan matkassa.
Turhaa tekoa ja pahaa puhetta
huonoa mainetta, vaik' syyllinen on itse
- älä toista väärin tuomitse.
Hyvän teon paha palkka
jos ei saanutkaan pahoistansa vapautta.
 
Mut' kaukainen kosketus on toinen asia
vaan, mikä kaikki on sen seuraus?

Seuraako vapaus taakasta
vai, jatkaako vauriota ja sen hoitoa
opituilla konsteilla tai ajallisilla tavoilla
joilla hoidettu oireita
ja omilla mielikuvilla jatkaa sairautta.
Vaikeata, eikö totta.
  #
 
 
10.10.2017
Vaivan syyn ja energian kohtelu
(Kun vaivan alkujuuri on poistettu)
Pitää tuntea kuin rakkautta
poistettua energiaa kohtaan
hiottava, hierottava
kauniisti kohdeltava
sillä se on osa kaikkeutta
ja suorittaa lakinsa mukaista osuutta.
Se ei ole vihollista
ei rumaa, halveksittua
vaan, sitä samaa universaaliutta
jota kaikki muukin ympärillämme on.
”Hänellä” vain kuin osansa kohtalon.
Päästä vapaaksi.
Kiitä osastansa, jolla voi olla
ja aina myös on, osansa kokonaisuutta.
Ei itse siihen halunnut
vaan, ohjattuna hoiti elon osuutta
säteilyn vaikutusta
… ei siis omasta tahdosta
vaan lain mukaan, jota tapahtui.
- Ymmärtääkö lie kukaan.
 
Ei sotilaan vika ole käskyä totella
  vaan lähettäjän
    tehtävän tekijän
      alulle asettajan
        vaikuttajan
jonka seurauksena vaiva
- jonka energian nyt sai poistaa
ja vaivan energian vapauttaa
omasta pahasta taakastaan
ihmistä vahingoittavasta.
Kunnioitusta! luonnon lakia kohtaan
ja energiaa
joka kaikessa on samaa, kaunista
joka vain joutui muuttamaan tehtävää
vaik' oikeasti on rakkautta.
- Vaikeata?
Universaalista rakennusainetta.
Kunnioitusta!
 
Ja paikka, mist' poistui
ihmisen jätti
jäljen kuin ikuisen vaivan, kauaskantoisen
jost' kulki se voima
aiheuttaen ongelmia.
Se jälki on korjattava, paikattava
siististi hoidettava, parannettava
ettei jää aukkoa, eikä raskasta muistoa
- vaan, elon parantuneen kauneutta.
Ja näin on työ valmis;
ongelma pois
seuraus pois
ja anteeksianto sille
kaukaisille vaikutuksille
mist' kaukaa tuli vaiva ajallisille.
Anteeksi vanhoille teoille
nyt / enää tekemättömille;
- eletty mikä eletty
tehty mikä tehty
aiheutettu mikä aiheutettu
- eletty, nyt anteeksiannettu.
Ja energia teki tehtävänsä
nyt vapautettu elämäänsä
rakkauden tekoihinsa kiitoksen ja kunnioituksen kautta
- toteutti vain lähettäjänsä tahtoa.
Ja anteeksianto
vapauttaa kaikki kahleistansa
menneitten tekojen taakoista
elämään energian elämäänsä
jonka tahto on hyvä.
Ei lähetetty väre ole syyllinen
vaan, lähettäjä
mut' kaukainen teko, tehtävä
anteeksiannolla pois pestävä
energiat vapautettava hyvään työhön
palauttaa valoon
… olivat sidotut kuin ikuiseen yöhön.
 
Siis, 
energioitten vapautus
rakkauden tilan palautus
kiitos ja kunnia energialle
joka toteutti vain osaansa – raskasta
koska sen varaus oikeasti on rakkautta
  oikeudenmukaisuutta
    totuutta
      kauneutta
- kaiken alkuvoimaa.
  #
 
 
17.10.2017
(Kun edellä puhuttiin rakkaudesta, niin...) 

Omituinen rakkaus

Sana “rakkaus”
on aina vaikea käsittää
sillä se tuo vääriä mielikuvia.

Ja varsinkin
jos puhutaan jostain ylimaallisesta rakkaudesta.
Mitä ihmettä se on.

Mitä ihmettä on ihmisen yläpuolella oleva rakkaus.

Kaikkinainen, ikuinen rakkaus?
Jokin olotila?
Energian, värähtelyn tila?
Kaiken olevaisen olo, joka kaiken aikaa kaikkialla on?

Ja jos vielä katsomme ihmistä
ja maailmaa, elämää täällä maan päällä
ja jos kaikki kaikessa vaikuttaa rakkaus
niin todella … mitä se on;

pelkkää pahantekoa, ahneutta
sotaa, tappelua, julmuutta
vallan tavoittelua hinnalla millä hyvänsä.

Mitä on se rakkauden energia
maailmaa ylläpitävä ja eteenpäin vievä rakkaus
kun tulos … on tämän näköistä.
 

Ihmisten välistä kiintymystä, himoa ja halua
kutsutaan rakkaudeksi
- ei lie siihenkään oikeata sanaa

ja varsinkin, kun se jo seuraavassa hetkessä
voi olla täyttä vihaa, tappelua, sotaa
katkeruutta ja pahuutta.

Se rakkaus saa aikaan julmuutta
oman edun tavoittelua
toivetta ja vaatimusta
toisen alistusta ja omaa tahtoa.

Siis, mitä on se rakkaus?

Mikä on tuo sana, jolla ei voi mitään kuvata?

Ja millä sanalla kuvata
tätä maailman kaikkeutta ylläpitävää voimaa?

Millä vaik' Jumalan rakkautta?
Ja, mitä ihmettä se oikeasti on;
  jotain suunnitelman toteuttamista
    ihmisen ymmärtämätöntä tavoitetta
      jotain oikeudenmukaisuutta
        jotain suuremman tarkoitusta
jotain, joka tänään saattaa pitää hyvänä
ja huomenna jo sairaudella, kauheudella lyö?

Tapahtuuko aina, ja jatkuvasti
jokin suuruuden hyvä työ?

Rakkaus, onko se jokin kehityksen kuin arvaamaton työ?

Onko se, se hetkellinen ihana tunne
kun mikään ei minua juuri tällä hetkellä lyö.

Onko Joulu … rakkauden työ
vaiko vain ihmisten sisällään rakentama tunne
jona hetkenä hän ei toistansa lyö
… ellei hän sitäkin sitten jollain tavalla pilaa
ja jo taas toistansa silläkin lyö.

Niin, ...  ja syvä huokaus...

-Oi tuo käsittämätön sana, rakkaus.

  #

 

 

08.10.2017

Mikä pilaa ihmisen
Jos mikä, pilaa ihmisen
ulkoisen ja sisäisen
on viha ja katkeruus
sisäinen ristiriitaisuus
joka näkyy ulkoiseen muotoon ja sairauteen
ja elon kokonaisuuteen
… aivan huomaamatta 
itse tajuamatta
ett' elämä on kuluttavaa ja raskasta
mieli alhaista
elo vajavaista, ilotonta
jatkuvaa sisäisen kalvamista.
Varo!

Elämä pian vajavaista
vähin erin kuolevaista
pinnalta katoavaista
ja ulkoisen muutosta, hajoavaista.
Kauneus on katoavaista.

Elo raskasta.
  #
 
 
22.09.2017
Tupakka
Tupakalla piilotetaan
jotain elämän epävarmuutta.
Aluksi vaimennetaan.
Sit' ei päästetä sitä pintaan ketjupoltolla.
Huumataan sisin pois.
  #
 
 
29.11.2017
Ihmisen jäljet
Taikuri viel' jatkaa ja omissaan pohdiskelee
ihmisen eloa ja paranemisen vaikeutta:
Kaikesta ain jälki jää;
kehon kokemuksista, muistoista
kosketuksesta
pahasta sanasta, katseesta
pahasta teosta.
Ain merkki ihmiseen elonsa hetkestä
ilosta, surusta
kosketuksesta
kavaluudesta, pahasta
väärinteosta itselle, ja itsen.
Se on muistossa
kuin pesässä 
vaikuttamassa elon hetkissä
-muistit, tiesit siitä, tai et.
Sinä kaikkea säteilet;
menneitten tekoja, kokemuksia
ne sinua ohjaavat
auttavat, rajoittavat
parantavat tai vahingoittavat, riippuen kokemasta
sen ilosta, tai kuormasta.
Jollakin virkansa elon tiellä
vaan, paikkansa kaikella
toisilla voimansa
toisilla raskas taakkansa
sairauttajansa.
Hyvänsä hyväksi
pahansa pahaksi
joskus hyväkin pahaksi
joskus pahakin hyväksi
... ei niin selkeää rajaa
mikä rakentaa elon matkaa.
Eikä siis kaikkea voi ottaa pois
pianhan ei ihminen enää ihminen ois;
mistä tietää, mikä hyödyksi
mikä vaikeudeksi
mikä opetukseksi
mikä vahingoksi.
Mikä elonsa tehtäväksi
itselle, tai muille
mikä tarpeen tuleville ajoille.
Vaik' virkansa, hyvä tai paha
mistä voimansa, rajansa
mistä vauhtinsa, rajoittajansa
kaikella voi olla paikkansa
myös raskaalla on opettajansa, suuntansa
elonsa kasvunsa
viisauden antajansa.
Onko kaikki vain pois otettava?
Onko se tarkoitusta, jos jo tarkoitus on
jos annettu kuin kädestä kohtalon
kuormaksi, opettajaksi
kasvuksi kaikkineen
itselle, ja muille.
Vapautus voi viedä unelmille muille
ja jää tehtävä tekemättä
viisaus, apu, antamatta
elämä kasvattamatta
kehitys toteutumatta
paikka täyttämättä ja apu antamatta.
Suunnitelma ihana toteutumatta
ja sen kasvu kasvamatta.
Asia on vaikea;
mistä tiedät mihin koskea
onko apu oikeasti apua, vaiko vaik' suurta vahinkoa
kehityksen, kasvun, jarrua
vailla tarkoitettua opetusta.
Tulee olla tarkkana mihin elossa saa kajota;
onko tarkoitus parantua
vaiko kantaa taakkansa, jonka arvoa
ei kukaan osaa laskea.
Sillä, ei elossa hyvä ole aina arvokasta
eikä paha arvotonta
vaan, niin monesti juuri se raskas on arvokas
ja se hyvä on kuin turhakas.
Siksi, vaik vallalla on mikä on
mut' kaikella paikkansa
kaikella apunsa, salaisuutensa.
Tulee olla tarkkana.
Mutta, se onkin juuri vaikeata
kun kaiken pitäisi aina parantua
vaik' ois jo aikansa ajasta poistua
tai kantaa arvokas osansa
jonka kautta kasvua.
Miten sitä kasvua
ellei kukaan kanna taakkaansa.
Miten kehittää hoitoa
ellei ole sairautta, vahinkoa
ellei taakkaa raskasta
jolla auttaa kasvua.
Joillakin vain tehtävänä olla suurena apuna
... raskasta, vaan oi, niin arvokasta.
Tuo on ajalle viel' vierasta.
Mutta, miten kehittyä, ellei ole vastusta
eikä ees tarvetta etsiä ratkaisua.
Asia on vaikaea, ja melkein kuin ankara
ellei nähdä kokonaisuutta
ja mihin kaikessa ollaan matkalla.
Ja se, mikä ihmisen silmissä on vahinkoa
onkin oikeasti tarkoitusta, rakennusta
tulevien valmistusta, varustusta.
Rakennetaan kokonaisuutta
ja mikä siin' sitten on yks ihminen
tai vaik' heimo
jos valmistetaan kaikkeutta.
Mutta, yhdenkin ihmisen kautta
voi tapahtua suuria saavutuksia.
Joten, suuri voi olla pientä
ja pieni voi olla suurta.
Hyvä voi olla paha
ja paha voi olla suuri hyvä.
Ei kaikki ole näkyvää
vaan, suuremmat kaikki on ylempää näkymää
joka toteuttaa näkyväisen kautta
suunnitelmaa ylempää.
  #
 
 
15.12.2017
Sairauden tarkoituksia
Jokin niin Mystikkoa nyt innostaa:
-"Kaikki on niin väärin, kun sanotaan:
kun ihminen jotain sairastaa
ett' vaivan takana ois elonsa tapa tai tapahtuma
ett' niistä johtuisi kaikki
ja ilman niitä ois elämä kaunis, vaivaton
kuin 'oikein eläen' elonsa sairaudeton.
Mutta, jos viel' kerran 
kääntyisi ylösalaisin myös ajatus tää
ett' ihminen itse tekojensa tähden terveyttään menettää
eikä nähdä sitä, ett' mikä on se sairauden tulos, hedelmä
itsellensä, ihmiselle
tai vaik' yleisimmin, kaikille kanssa kulkeville
tai vaik' kaikkinaiselle kehitykselle;
  oppia ihmisestä
    oppia ymmärtämään enemmän
      mik' on tavoite elämän tehtävän.
Ei sairaus aina ole seuraus
vaik' niinkin olla voi
on myös olemassa tarkoitus
mi ihmisen vaivoihin toi
jonka tehtävä
on elonsa merkittävä pysäytys jostain
  vaik' varjelus
    irti repiminen
      elonsa muutos
        kutsu muualle
	paremmalle
	ihan uudelle
ehkä oikeasti sille todelliselle
elonsa merkitykselle.
Sillä, ilman sitä
menonsa keskeytystä
ei ois ollut mahdollista tuo
mikä kuljettais hyvän ihmisen uuden elonsa luo.
Kuinka monta eloa toisin kulkee
kun sairaus, vaiva, hänet kuin syliinsä sulkee.
Ja kuinka monta syvää, syvälle sukellusta
joka avaa elonsa syvää tarkoitusta
oppia näkemään, ymmärtämään
elämää syvemmin, ja löytämään viel' enemmän
elon, ja elonsa tarkoitusta
vaivansa kautta ja tuloksena.
Ei aina ole vaivalla syytä, joka parantaa tulisi
tai vaik' kokonaan ottaa pois
sehän jo vaik' vahinko suuri olla vois
miss' poistetaan se hyvä kasvun mahdollisuus
joka juuri avautuu
ja jonka tuloksena ja kautta
voi tapahtua vaikka mitä.
 
Jotenkin ihminen on niin kehonsa vanki
ja kaikki, koko elonsa, on siinä kiinni.
Ja jos ei sillä ole kaikki, tai kaikki hyvin
elonsa kuin pilalla
vaikka todellista suuruutta
on vast' tuon näkyväisen takana
näkymättömässä ulottumassa
ihmisen todellisessa kerrostumassa
joka on tään näkyväisen kehonsa yllä ja takana
jolla oikeasti vasta
on sitä elonsa tarkoitusta.
Nyt keho, on kuin se kaiken tarkoitus;
  miltä näytän
    mihin pystyn
      mitä kehollani saavutan
        mitä omistan
          mihin kaikkeen kehollani vaikutan
eikä enää ymmärretä sitä, mikä on ihmisen sisällä
siis, sen kuoren, joka nyt on vallan saanut
ja ihmisen sisäisen tarpeen kadottanut.
Kaikki elämä vain kuoren mukaan
eikä sisäisen asukasta enää ymmärrä kukaan.
Ja jos nyt vaivan, tai vaik' sairauden
tai muun onnettomuuden kautta
kaivetaan esille sitä todellista elon tarkoitusta;
  sisäisen ihmisen kasvua
    ja sitä oikeaa elonsa tulosta
se nähdään kuin pahana, joka heti ois poistettava
ettei vain tapahtuisi sitä oikeata kasvua
jolla on tarkoitusta.
Tämä on suuri asia
eikä lainkaan haluttua kuunnella
koska aika on niin kaukana todellisesta tarkoituksesta
- oikean ihmisen kasvusta -
eikä ainoastaan tuon kehon olosta ja muodosta
sen saavutuksesta.
Kuten on sanottu: "mitä se hyödyttää ihmistä
jos vaikka voittaisi itselleen koko maailman
mutta saisi sielullensa vahingon".
Kuin korulausetta
ja aikain saatossa laimennutta
mutta, siin' ripaus on totuutta jo vaik' silmin nähden
mut' todellinen viisaus ja tarkoitus, tahto
on vast' sanojen takana
se ylempi ulottuma
joka ei hevillä ihmiselle aukea.
Mutta, jos se saa avautua
seuraa siitä kiitosta
eikä vain ajallisen turhaa huokailua
kuin elonsa kadotusta
joka oikeasti on tästä vajavaisesta kehosta todella kaukana
tään ajallisen, ja ajattomienkin takana.
Siellä, on se todellinen ulottuma ja unelma.
Sitä katso, ja itseäsi rakenna
ei ajallisen mukaan, vaan ajattoman.
Vaan, kuinka vaikea 
on ajallisen avata
tulevien portteja ja ovia.
("Helpompi kamelin neulansilmästä" jne)
Mutta, ei se olekaan ihmisen teko
eikä ees omansa mahdollisuus.
Siksi, on vaiva ja sairaus.
  #
 
 
16.12.2017 - aamu
Parantamisen tehtävästä ja voimasta
Mystikko avaa Kapteenin ajallista tehtävää:
-"Tehtävä se on tämäkin: Hoito ja auttaminen.
Olet lähempänä elämää 
ja ajallista ulottumaa
... olethan sen kansalainen kuitenkin
ajallinen olento osallasi.
Ja apu auttavainen 
myös sinua itseäsi vahvistaa;
annettuna muille, siin' välissä olit sinä
ja kauttasi sun
välittyi 'voimani mun' ''.
-Mun? havahtui Kapteeni kysymään.
Ja Mystikko jatkaa kuulemaansa:
-Niin, valtani ajan yli.
Tarviiko tietää enempää."
Ja kaukaa annettuna on voimani läsnä
ihminen ei ole tärkeä siinä
hän välittäjä, ilmoittaja, anoja ... tahtoja vain
mut' voima itse on arvokkain.
Ja jos paikalla on 'voimani mun'
on tilanne silloin arvokkain.
Ihmisillä on ihmisen mieli.
Ajatukset sotkevat, voima ei ole vapaa.
Mutta, jos yksin on 'voimani mun'
kosketus on rauhoitetun hetken, oman
ja tunne on vapaa, ja avoin.
Eikä toinen ota kunniaa
... vaikkei sitä tahtoisikaan
mut' ihminen ... on aina ihminen
ja 'voimani mun' on yli ihmisen
ja rauha sielullen
... ei mitään vaatien
vain etäisesti toivoen
informaation, tiedon, lähettäen.
Sillä, ei ihminen sitä voimaa lähetä
vaan, pyynnön ainoastaan
ja energia itse käsittelee vastaustaan
ja hän on yksi
ja yksin ainoastaan.
Vähäinen on ihminen voimassaan
ei tekoja tule tehdä omassaan
siis, tekoja joiden valta on ajallisen yli.

Ihmisellä on syli - se riittää.
  *
 
16.12.2017 - ilta
Ja Mystikon sanat vielä tarkentavat:
-"Siis, kaukaa 
auttaa, parantaa
ei ole kuin lähettää voimaa, vaan, pyytää
lähettää vain tieto, mikä on kuin tahto
ja se tapahtuu, mikä tapahtuva on
kuin kädestä kohtalon
mikä toteuttaa tahtoa sitä
mikä eteenpäin vie suunnitelmaa suurta
sitä totuuden juurta
jonka tahto on toimia
joka vallitsee voimia.
Ja 'voimani mun'
tietää, mikä on tahtosi sun
vaik' toteutuukin aina se
mi on 'tahtoni mun'."
  *
 
17.12.2017
Ja opetus jatkuu edelleen:
-"Se, mi kaikki kaikessa vaikuttaa
on 'minun voimani'
ja sen 'voimani mun' kosketus
muu on oikeasti voimaton
vaik' ihmisenkin osassa omansa voima on
mut' se voi olla holtiton
sillä, siinä ihmisen mieli on arvaamaton
kuin kontrolloimaton
vaan, 'voimassani mun'
ain kontrolli on.
Ja kaikki mi siinä vaikuttaa on energian voima
ja energia on värettä, olevaisuuden värähtelyä
ja sillä on eloa ylläpitävä ja korjaava voima
ja se on aina sovitettava kohteen ja tilanteen mukaan
eikä sen tarvetta viel' ymmärrä kukaan.
- Se on salattua.
Liian korkea aiheuttaa lamaannusta ja vaik vahinkoa.
Jos ihmisen herkkä järjestelmä saa vauriota
liian korkeasta värähtelystä, jota se ei tajua
tapahtuu hurmiota
ja kontrollin kadotusta
tasapainon menetystä, tiedottomuutta.
Se ei saa olla tavoitetta
sillä, siinä ei ole oikeata tarkoitusta.
Tarkoitus on parantua, vahvistua
elvyttää uudeksi, elonsa vahvistua
saada sen tunnetta, ett' voima läsnä on.
Tiedoton on tunteeton, tajuton
vahinko vaik' korvaamaton, korjaamaton
tai elimistö itse korjaaja on ... ajan kanssa.
Hurmio on pahasta
ja sen voimakas tunne voi olla vauriota.
Pitää olla tarkkana
missä voimassa toimia;
ei omassa, holtittomassa
ei pahassa, vahinkoa aiheuttavassa
vaan, hyvässä tahdossa 
pyynnön kanssa suuremmalta
hältä, joss' kontrolli on
kaikki muu voi olla holtiton.
"Etsikää, kolkuttakaa, anokaa...
ja teille annetaan"
tuo kaiken oikean takaa.
Se on viisautta vanhaa ja kantavaa.
Siis, pyynnön kautta auttaa, on se tärkeä
ett' se ois se muoto
tai vaik' tahto, mutta aina pyyntö.

Se on se anomus
... ei oma käsky omassa voimassa
mut' syvän sisäisen käsky
on aina myös pyyntö.
Siunauskin pitää olla pyyntö:
"pyydän siunausta"
tai vaik' vain "siunaa"
tai "toivon siunausta tälle, sillä, hänelle"
siin' on pyyntö.
Ei se ole sanoissa
vaan, sisäisen tilassa
- siin' on eroa.
Pelkät sanat ilman sisäisen kauniin apua
ei asioita auta, paranna.
Sillä, silloin se on tapahtumaa omassa voimassa.
Mut' sisäisen syvä kauneus
on yhteys ja yhteisymmärrys
tahto, toive, vaik' käskykin 
- kaikki on oikein."
  *
 
17.12.2017 
-"Aivan kuin ois tärkeää
ett' hän ken täss' opettaa
ei jaa omaansa kunniaa
jos ihminen toista auttaa ja parantaa",
näin Mystikko kuulemaansa huokaa,
... ja vielä jatkaa:
-"Jos ihminen omassa voimassaa auttaa tai parantaa
se on ihmisen teko
- ei tietenkään huono
onhan silläkin tarkoitusta ja paikkansa
olla rinnalla ja autella.
Vaan, jos tehdään tekoja
joiss' toivotaan ylempiä voimia
ajalliselle kuin ihmeitä
ne eivät saa olla omia ihmisen ponnistuksia

- nehän vain vievät auttajan itsensä voimia
saavat aikaan uupumusta ja sairautta
vähin erin vaik' ajasta kadotusta.
Pitää olla tarkkana 
miten ja missä haluaa palvella
ja kenen milloinkin on kunnia.
Onhan ihmiselläkin omansa ja osansa
tulee vain tietää ja tuntea omat rajansa
ettei synny vahinkoa."
  #
 
Tälle kaikelle on hyvää jatkoa osiossa "Tulevan heijastumia"