-Katsohan, tuolla on joku saari ...
ja laiturikin valmiina oottamassa,
toteaa matkan Kapteeni.

-Mitähän siellä ois tarjolla?

                            


-Niin, mistä tänne tultiinkaan, aloittaa tarinan kertoja, ... salaisuuksien runoista ja sanoista. Ja sen matkanosan lopussa oli taas edessä uusi saari, sen Kapteeni huomasi
(tuossa alla oleva "Ajat ovat pitkiä")

... ja Förstikin siitä heti innostui ...    -No enkä kyllä..., kuuluu jostain taustalta.

Siis, näistä alla olevista sanoista
tänne
Kadonneitten voimien saarelle ajauduttiin 16.4.2018.

 

16.04.2018
Ajat ovat pitkiä
Ajat ovat pitkiä
ajanjaksot
tapahtumien ketjut
- vaik' kuin suunta jo olisikin näkyvissä
ei asiat, toteutuminen, ole lähellä
sillä kaikella on kulkunsa, matkansa
kasvunsa, koulunsa
hyvällä ja pahalla
- ja kaikkea ei saa rahalla, vallalla.
Kaikella matkansa
oppinsa, ahjonsa
ja minkä näkee ihminen
mikä hyvää, mikä pahaa
minkä ymmärtää
mikä tulevaa rakentaa.
Ja kuten muistat aiemmista;
hyvä muuttuu pahaksi
paha hyväksi
ja hyvä-paha-hyvä -ketju on koko ajan vallalla
suuntana, tavoitteena
eikä ihminen aina ymmärrä
ketjun tavoitetta
- ollaan kuin tuuliajolla
vaikka ei olla kuitenkaan
vaan, matkalla tulevaan.
Maailma ei pysy paikallaan
eikä kehityksen kulkua voi sammuttaa
se toteuttaa salaista tarkoitustaan
joka vasta aikanaan matkalaisille avataan.
Mutta, tähän ei tule keskittyä nyt
          (siis ylempien salaisiin)
on suurempaa, parempaa
on vielä matkaa
ja tulevaa rakentaa kuin huomaamatta
vailla sitä suurta tavoitetta
joka vois olla ihmisille masentavaa.
Tulee elää ajassa
ajan ehdoilla ja ylempien ulottumilla;
  valmistaa uutta ja kaunista
    luvata parempaa
      vaaroista varoittaa.
Kuin taas palata takas
täältä ylempien kaukaisilta
tulevien näköaloilta ja maisemilta
kuin ylevien kuvilta
joiden kuvaus ois mahdotonta, loputonta
  ajallisille auttamatonta
    ymmärrykselle avutonta.
Mutta, aika on lähellä
se on tässä
ja ympärillä
eikä sitä voi paeta
niin kauan kuin ollaan ajassa.
Siksi tulee ajassa kulkea
vaik' onkin ylemmissä julkea
niistä puhua ja avuksi käyttää
näyttää, ett' on muutakin;
  suurta ja voimallista
    tietoa, taitoa, ymmärrystä
      näkökykyä ajallisen voimia vastaan
ja niillä matkalaisia auttaa.
Sillä, on niin paljon ylemmän apuja tarjolla
ihmisen omassa maailmassa
ja ympärillä läsnä olevassa.
Niitä vain kuin kanavoitava ja tarjota
uusia mahdollisuuksia palvella ja auttaa
- ja olla niissä rohkea
eikä kadota kaukaisuuksien taakse
niihin soihin vajota
sillä, niiden salaisuudet ovat mahdottomia ihmisen tajuta.

  
-Jaha jaha ... siis alemmille merille takas, ... mitä se-nys-sit tarkottaakaa,
ja matka jatkuu ... vai mitä Kippari.
-Juu, siltä se nyt näyttää. Ei näiltä meriltä voi pois lähteä,
vaikka hetkin voimmekin tuonne ylemmille kurkkia.
Heei mutta! katsohan Försti ... tuolla edessä on jokin ... saari.
Poiketaaski sinne!
-No just! Ja just-kumä-sain tän purkin taas hyvil-liikkeelle.
   (huokaus) Poiketaan poiketaan ... mitähäs-sielläki taas-o.
-Nii'i ... katsotaas.
  #
 
  
-Ja niin saavuttiin saaren pikku laituriin... vähän outoihin tunnelmiin.
    
  
-Ja laivasta saarelle siirtyvää retkikuntaa vastassa, kuin jo odottamassa, 
olikin yllättäin vanha tuttu jostain vuosien takaa. 
Hän oli silloin auttamassa edellistä matkaa.
Saarelle siirtyvään retkikuntaan kuuluivat nyt tietysti Kapteeni itse sekä laivan 
ohjauksesta vastaava taitava Försti. Mukaan lähtivät myös Taikurinarri ja Mystikko.
Niin, ja tietenkin myös Runoilija, tuo tarkka kaiken muistiin kirjaaja. Muut jäivät 
laivalle, koska heillä on omansa tapa ja mahdollisuus kuunnella ja seurata, 
mitä kaikkea saarella puhutaan ja tapahtuu.
 
22.04.2018
Saarelle oppimaan
Siin' on kuvattuna saarelle poistujat
oppia saavat matkaajat
- muut jäivät laivalle.
Eikä niin pientä mielikuvitustuotetta
ettei aina myös osa totuutta.
Kas, amfi-teatteri opetuspaikkana.
Täällä käynyt on monia
aikain saatossa oppia saamassa  
joiden pohjalle oli rakentuva tuleva.
Mutta ihminen ja aika
vallanhimo ja raha
ovat muovanneet
kehittäneet, kadottaneet
sitä alkuperäistä juurta
joka oli suurta.
  #
 
 
Ja vieraita vastaanottaja THOT nyt tuttavallisesti aloittaa:

  
-
Tervetuloa saarelle matkalaiset, hän aloittaa, kadonneitten voimien saarelle,
sillä nimellä tätä kutsumme. Olette tulleet pitkän matkan, kasvamista ja vaivaa,
vaan nyt on tullut aika tietoja laajentaa.

-On olemassa paljon voimia, hän jatkaa,
jotka ajassa helposti unohtaa
koska aika tarjoaa kuin pikaisia apujaan
- puhumme nyt ensisijaisesti ihmisistä
ja ihmiselämästä
sen kehittymisestä, kasvusta ja muutoksesta
voimattomampaan suuntaan.
Tästä aiheesta on hyvä aloittaa,
joten seuratkaa perässäni tuonne opintopaikalle
siellä voimme aiheesta jatkaa."
-Ja näin seurue jatkaa matkaa sisämaahan
pienen matkan päähän
jossa eteen avautuu pienimuotoinen amfi-teatteri.
  
-Kas tässä, ystäväin, täällä aloitamme kuin jatko-opinnot
erilaisista voimista, joita on hyvä tuntea
ja aivan erityisesti niistä
jotka ovat ajassa piankin jo unohdettuja
... vaikka ovatkin kuin automaattisesti toimivia.
 
Vaan, Kertoja astuukin väliin...

   

-Niin, tai oikeastaan, oisko kuitenkin ensin paikallaan
hieman esitellä tuota opettajaa
jonka nimi saattaa joillekin jo olla tuttu
vaan, mitä kaikkea osaa ja ymmärtää hän
... se onkin jo suurempi juttu.
Joten, näin kuvaa häntä ihmiset 
omien kuvaustensa ja kaukaisten muistojen kautta.
Kovin on salaperäinen tuo alkunsa paikka.
Kaukaisiin kaukaisiin ajallisiin kuljettaa vanhimmat
muistiin piirrot. Kuka niitä silloin muistiin ymmärsi, ja miten.
Ja miten hän itse esille halusi ja mitä kaikkea oikeasti teki.
Ja miten muistiin piirretyt sanat matkalla muuttui ja eli.
Kuka mitäkin ja mitenkin salaisia ymmärsi.
Laitetaan tähän ensin lyhyesti se, mitä ihmiset nyt
ajallisessa hänestä tietävät. Sen jälkeen hän kertokoon itse
omansa tehtävänsä ja matkansa ain aikain takaa, ja aikoihin 
uusiin ja tulevaisuuksiin.
Thot – Wikipedia (myös Thoth-nimeä käytetään)

"Usein Thot kuvattiin kirjoittamassa papyrukselle. 
Thot oli tärkeä jumala koko Egyptissä. Hän vastasi tiedosta, 
kirjoitustaidosta, laskutaidosta, ajan laskemisesta ja osittain 
myös kuolleista. 

Thot oli myös kirjureiden, pappien ja lääkärien suojelija. 
Thot toimi erinäisissä rituaaleissa jumalten kirjurina 
kirjaten ylös tapahtumat.

Thot-jumalan ansioksi luettiin myös taikuuden tai salaisten 
keinojen keksiminen.

Thot on viisauden Jumala, kirjoituksen keksijä ja 
kirjailijoiden suojelija. Hänet esitetään usein miehenä jolla on 
Ibiksen pää ja pitää kirjoitusvälineitä käsissään. 

Thot on myös kuun Jumala, ja jumalten lähettiläs. 

Thot oli ystävällinen ja kiva tyyppi."
 
-Tämä riittänee noista ajallisista kuvauksista, vaikkakaan 
eivät mitkään inhimilliset kuvaukset riitä tätä todellista hahmon 
suuruutta kuvaamaan.
Vaan, miten kuvaa nyt opettaja itse itseään oppipenkeille 
istahtaneille kuulijoilleen. Kuunnellaanpa nyt sitä.
    
-Olette tulleet jo kauas.
Matkanneet yhtä ihmiseloa monet kymmenet vuodet
osittain kuin salaisesti kasvaneet
ymmärtämättä ylempien yhteyttä.
Ja oppaita matkallanne on ollut monia, 
ajallisia ja ajattomia.
Minun osani on nyt jatkaa tästä
ylempien näkymästä
joka nyt vasta, tämän merten matkan ansiosta
on mahdollista.
Oikeasti minua ei kukaan tunne
siis kukaan ajallinen, ajallisissa kulkeva
ylemmissä ulottumissa olen kyllä tuttu
ja minulla on siellä oma paikkani.
Vaikuttanut olen ihmiskunnan kehityksessä
eri ajoin, ja eri tavoin
ja muistiinkin minusta on piirretty aina sen mukaan
kuin on ymmärretty.
Enkä tietenkään ole kaikkea voinut näyttää
enkä ihmiskunnan hyväksi käyttää
sillä kaikella on aikansa ja kasvunsa
kehityksensä määrätty kulku.

Monille asioille on ollut sulku.
Mutta, olen auttanut ajallani
opettanut ja ohjannut tavallani
ja monissa näkyy kuin kätteni jälki yhä edelleen
vaikkakin, ihmiskäsissä 
asiat saattavat kiertyä väärälleen.
Aina välillä niitä oiotaan ja tarkasti valvotaan.
Oma kuvaamiseni teille on lähes mahdotonta
kaiken laajuuden tähden.
Mutta, tuo jo yllä mainittu 
kuin tietojen ja taitojen luettelo on suuntaa antava.
Sen mukaan on hyvä nyt kulkea ja matkaa jatkaa.
Joten, aloittakaamme nyt kuin perusasioista 
ja hieman kuin vanhojen kertauksista.
Sitten etenemme yhä kauemmas vähemmän tunnettuihin
ja sen jälkeen kuin tuntemattomiin ulottumiin.
Kuulijoita teillä on paljon...
tällä matkallakin koko laivanne väki
vaikka eivät nyt olekaan tässä
he ovat kuitenkin kuulon yhteydessä.
Te olette tässä kuin inhimillisenä ulottumana
ja runoilijanne, tuon tarkan kirjurinne tehtävänä
on asioita muistiin piirrellä.
     

Tehtävä on laaja ja lähes mahdoton
eikä kaikkea voi muistiin siirtää ja esille piirtää
mutta, välitetään suuntaa
- ja jo se on suurta.
Perässä sitten aikanaan tulee taas uusia laivoja
on uusia sanoja ja opetuksia
joilla tietoutta ja taitoja laajentaa.
Kukin toteuttaa vain omaansa matkaa.
Teillä on nyt matka tässä
matkaatte kaukaisissa omassanne elämässä.
Ja kaikki on kuin sidottu tuohon Kapteeniin
ja hänen kauttaan ajallisiin
ja matkaansa ajallisissa kohti tuleviin.
Kun päättyy hänen osansa ajallisissa
päättyy myös tämä purjehdus ajallisissa ja ajattomissa
sen kuin välimaisemissa
... joista siis katsella niin alas kuin ylös.
Vaan, ei katoa laiva, ei katoa matka
se muuttaa vain muotoaan
ja ulottuman tasoaan.
Siellä sitten tehtävät toiset
ja näköalat uudenlaiset.
Vaan, ei siitä sen enempää...
nyt tulee asiat keskittää ajallisiin
ja ylempien ulottumien mahdollisuuksiin
ajallisten avuksi, kehitykseksi ja kasvuksi.
Ja tässä olen minä nyt opettajanne ja oppaanne
tämän saarella vierailunne ajan.
Tiedoille ja taidoille olen asettanut jo ennalta rajan
jonka jälkeen matkanne jatkuu
muuttunein ja uusin tiedoin ja taidoin
... ja sanoisinko, aidoin.
 
Pohjustukseksi vielä tuo ihmiskuntaa kalvava ajatus:
Ovatko he ainoita avaruuden ulottumassa.
Siihen vastaan lyhyesti näin:
 
 
23.04.2018
Maailmankaikkeuden ainoat
     
Ihminen kyselee, kuvittelee
olemmeko ainoita
tääll' avaruuden seassa.
-Niin, vaan jos astumme 
askelman ylemmälle ulottumalle
huomaamme, 
ett' emme olekaan yksin, ainoita
avaruuden olentoja.
Vaan, mikä on avaruus?
Vain näkyväisen ajallisen ulottuma
mutt' avaruuden takana
sen yllä ja alla
on avaruus, joll' ei oo ees nimeä.
Emmekä voi koskaan sanoa
ett' asiat ovat näin, koska olemme matkalla
kohti tulevia ja tulevien unelmia.
  #
 
 
Ja nyt siis...

tärkein on ihminen, ja elonsa sen
ihmiskunnan kehityksen.
Kaukaisten avaruuksien aivoitukset
kannattaa nyt jättää pois
sehän vain katoava kuva kuitenkin ois.
Mutta, miten elää ihminen
miten matkaa ajallisen osansa
elonsa seikkailun ihmeellisen
... edes tietämättään, että se sellainen on
elollansa tarkoitus kuin kohtalon.
Toiset sitä toteuttaa
toiset vain kuin ihmiskunnan riistaa.
Toiset kehittävät
toiset tavallaan kehitystä edistävät
omalla salaisella tavallaan
eläen, kulkien, kärsien ja oppien
ja omien outojen teittensä kautta
toisia opettaen.
Tuo viittaa hieman huomaamatta
raskaaseen kehitykseen 
sairaitten hoidon ja lääketieteen alalla.
Siellä kun tarvitaan monenlaisia potilaita.
Nekin ovat tärkeitä paikkoja
          vaikkakin, monesti kovin raskaita.
Ajallansa helpotuksen ja palkkansa
          vaivastansa saavat.
- Se on oikeudenmukaista.
Aihe on laaja - ihminen, ja ihmiselämä
ihmiskunnan kehitys ja kasvu
koko kuin tämä inhimillinen sininen pallo.
Jostain vain on aloitettava,
joten aloitetaan ajankohtaisista
ihmisen läheisistä kysymyksistä
           ja arkisista avuista.
Niistä on aina tarvetta.
Mutta aluksi, kuin edelleen pohjustukseksi kaikelle
kaksi aiemmin kuiskittua
... silloin ei oltu vielä merille lähdetty
vasta maissa, sen ajallisissa eletty
vaikka silloinkin jo yhteys ylempiin ymmärretty.
Silloin näin muistiin piirretty:
 
 
24.08.2015
Homeopatiasta
Kun nyt vihdoin on alettu ymmärtää
ihmisen sisäistä elämää
vaik' sen kuin näkyväistä osaa vasta
on sekin jo arvokasta.
Vaik' tärkein sen näkyväisen
onkin viel' sisällä
silmiltä piilossa
- ihmisen oma puolustusjärjestelmä
joka kaikessa toipumisessa ... ja elossa kaikkineen
on kaikkein tärkeintä.
Se on se
jolla paranee ihminen
vaik' kuinka ajattelis, ett' lääke oli se
joka palautti sairastavan terveydelle.
Se lääke kun vain auttoi
antoi voimaa sille omalle puolustusjärjestelmälle
mutta, sille pitäisi aina 
antaa se arvo, mikä sille kuuluu
että se ... saisi olla se
joka kunnon palautti ihmiselle.
Ja siksi se tärkeätä on;
ett' miten...
ettei ennen aikojaan
ettei liikaa
ettei vaik' ihan väärää
   tai suorastaan tarpeetonta
jolla oikeasti aiheutetaankin vain vahinkoa.
Sillä, jokainen ihminen 
kun vielä on omansalainen
ei yhtäläinen oo yksikään
toisen vierellä kulkevan kanssa.
Miten tuon voisi huomioida
ettei ois mitään kuin yleistä käytäntöä.
Ja vielä
jotta ei aiheutettaisi lääkkeillä
- monesti niin arvokkailla
mitään turhaa vahinkoa
tulisi tietää oikea määrä ja rakenne
ettei väärä mitta, aine, ois vain pahenne.
Siis, annettais tilaa ja aikaa
ihmisen omalle voimalle - viel' kuin salaiselle
että se sais palvella ja kuntouttaa sen
jota varten toimii palvellen.
Ja, mikä pahinta, on se
ett' keksitään turhia hoitoja
joilla aiheutetaan vain vahinkoja
                    kun valta ja raha
keksivät ja kehittävät olemattomia
                    oman ahneutensa tähden
ja ihmisen on niin vaikea sanoa:
-Minä tästä hoitoputkesta nyt lähden.
Mistä viisaus ja voima siihen
oman itsensä puolustukselle
                     auktoriteetteja vastaan.
Minä otan vain kaiken mitä sanotaan
niin kiltisti vastaan.
Mutta se
mi antaisi tilaa ihmiselle
sen omalle voimalle ja elon tarkoitukselle
ois lääke, aine, mi herättäisi vain
sen vastuksen sitä vastaan
josta ongelman sain.
Kas, salainen on salainen
ja aineet, viestit myös
jolla innostetaan: -Tee nyt sinun oikea työs!
Ja ne määrät, ei ole kuin määriä lain
mittaamalla kummia tuloksia sain.
Ei riitä kuin määrät ihmisen
millit ja mikrot
sillä, viel' pienempiä ovat ne
mitkä johtavat terveydelle.
Sillä, ei se lääke aina ole se
mi parannuksen tuo
vaan, se oma järjestelmä
mi parantaa sut alkuperäisen luo.
-Näin sinä Kapteeni runoilijasi seurassa
kerran junamatkalla aiheesta muistiin piirsit
sen nyt vasta tässä esille siirsit.
  #
 
06.02.2016
Vaihtoehtohoitoa vai valetta?
Kohtasi kaksi maailmaa;
toinen silmän ja ihmisymmärryksen
toinen ylemmän, näkymättömän voiman
eikä toinen
   voi nähdä toista
mutta, toinen
   voi ymmärtää toista
ja nähdä sen hyvyyden
- pahuuden.
Kuinka ymmärrys yltää vois
jos silmien eestä ei otettu 
ole suomuja pois.
Vaan, paikkansa kaikella taivaan alla
paikkansa näkyvällä
paikkansa näkymättömällä
vaan, näkyväisen
ei soimata tulisi näkymättömien maita
heille viel’ tuntemattomia
eikä näkymättömiä ymmärtävän
tulisi hyljätä heitä
jotka päivissämme niin monesti auttavat meitä.
Tosin, vaaransa kaikella
ja mikä milloinkin on se oikea
sitä vaikea havaita
sillä, kuin käsi kädessä kulkevat ne
molemmista hyötyä ihmiselle
joka kuitenkin tässä kaikessa
on avainasemassa.
Sillä, ellei ihminen itse parantumista avusta
turha on hoitajan vaivansa
sillä, ihmisessä itsessään se voima on
- jos on -
ja se voima on kuin suunnaton
ja tieto, taito, kehon salaisen
on avain toipumisen.
Niin, eikä kaikille ole suotu parantumista
ei paluuta takaisin elämän tielle
kuolevat, lähtevät ajasta pois
kuin elämän virka jo tehty ois.
Mut’ ihminen
on monimuotoinen
ja tehtävänsä täällä - maan päällä
arvaamaton;
kellä tehtävänä auttaa, palvella
kellä tehtävänä uusia oppia
kellä tehtävänä katsella ajallisiin
kenellä ajattomiin.
Ja, kuinka voisivat he enemmän oppia
ellei ois välinettä, millä kokeilla
ja uusia tunnistella.
Siin' ihminen paikallaan on molemmin puolin;
hän, ken auttaa
ja hän, ken autettava
…virkansa sekin
olla kuin koekaniini, johon hoitoja sovitetaan
- siitä toivutaan
tai kelloja soitetaan.
Mut’ viel näkymättömiin paljon jää
ihmisillä suuresti tehtävää
mut’ kasvaa hän
ja kehittyy näkyvässä
yhä enemmän oppii näkymättömässä.
Mut’ hieno tavoite oisi se
ett’ oltais käsi kädessä
sillä, molemmilla paikkansa auringon alla
molemmilla arvonsa rakkaudella.
Ja toinen toisessa viisaampi toista
eikä toisen tulisi soimata toista
sillä kehitys kaikkineen on suurenmoista.
  *
     
-Opetuksessa on siis kyse ihmisestä
sen ajallisesta elämästä ja matkasta 
- elonsa todellisesta tarkoituksesta.
-Näin lähestymme kadotettuja voimia
ja sitä, miten ihminen vois elossaan oikein toimia
jotta matkata saisi ja tehtäväänsä tehdä
- terveenä ois helpompi toimia.
Ajallisessa on ajallisen voimia;
   on ihmisen omia
     on lääkkeitä, monesti niin toimivia
       on homeopaattisia aineita, monille kuin turhuuksia
on auttavia, ihmeitä aikaan saavia rukouksia
ja monenlaisia hoitoja
joista toiset kuin salaperäisiä humpuukeja.
Vaan, kaikista apuja - miten kellekin
ja kuka oikeasti sanoa voisi
mikä sairastavan paransi.
 
Ja tästä alkaa tämä matka, kuin jälleen kerran
vaan, etenemme nyt edemmäs
ain pienen hetken verran.
Sillä, aihe on laaja ja salaisuudet suuria
edessä on ajallisessa monenlaisia muureja
vaan täällä, jo kaukaisella merellä
sen hieman ylemmällä, kaukaisella ulottumalla
on mahdollista nähdä ja kokea suuria
ajassa viel' tuntemattomia.
Joten, olkaapa nyt tarkkoina.
 
Ja Thot aloittaa...
 
 
01.05.2018
Lääkehoidoista
     
-Monilla lääkkeillä, hoidoilla
tilanne ensin pahenee
sitten vasta apua.
Elimistö myrkkyjä
huonoja hoitoja, vastustaa.
Homeopatiassa
energiahoidossa, rukouksissa
ei ole vastustusta
vaan, hoito alkaa heti.
  #
 
 
01.05.2018
Ajallisen ja ajattoman avut
            -Kuuntele hitaasti 
-Niin, Taikuri, ei asiat ole suuria,
ne vain ON.
Me kun nyt katsomme niitä
täältä ylemmältä.
Vaan, ajalliselta tasolta kuin mahdottomia,
eivät kuin totta ollenkaan.
- Liian yksinkertaista.
Vaan, ne tarvitsevatkin voimia
jotka eivät ole ajallisia.
Joten, ajallisten on suostuttava ajallisiin
tapoihin, tekoihin, tottumuksiin
vaan, ylemmän jos kosketus ajallisiin
- kosketus kuin katoaviin
jotka siis vaikuttavat vain ajallisiin.
Vaan, ylemmän kosketus vaikuttaa ajattomiin
ihmisen ylempiin
ja sen kautta ajallisiin.
Vaikutuksen ero siis: ylemmistä alempiin.
Ei kuten ajallisissa;
alemmista alempiin
vaikutukset ei yllä ylempiin
enemmänkin vain niitä tuhoaviin.
Ajallisilla parannetaan ajallisia
eivät yllä ne ylemmälle.
Vaan, jos parannamme ylemmillä
vaikutus on ensin siellä
ja sen kautta vasta ajallisille
apua sille antaville.
Alemmat on yleensä oireille
ajallisen seurauksille.
Vaan, ylempien kautta yletymme syille
lähtökohdille
ja poistamalla niitä
poistuu seuraukset ajallisilta ulottumilta.
Tämä siis ajallisille, joiden syyt 
on ylemmillä ulottumilla
näkymättömillä tasoilla
menneillä elon hetkillä, vaik' historioilla.
Ajallisen teot ajallisille
hoituvat ajallisilla
vaik' niihinkin on annettavissa
ajattomien apua ja vahvistusta.
Vaik' ongelma onkin ajallisissa hankittua
voi ylempien kautta antaa
parantumiseen vahvistusta.
Vaikea vetää rajoja,
mikä ajallisen ja ajattoman vaivoja
mutta, molemmille siis vaikutuksia
eikä hyljätä tule kumpaistakaan
vaik' mekanismi toisin toisiin vaikuttaa.
  #
 
  
02.05.2018
Lääkkeiden ottamisesta
     
-Vaikutuksiin voi itse vaikuttaa
haittavaikutuksia helpottaa, poistaa
sillä, lääkkeet ovat yleensä laimennettuja myrkkyjä;
laimeana lääke
vahvana vaik' tappava.
Moni lääke lähtökohtaisesti keholle negatiivinen
ja keho taistelee sen myrkkyjä vastaan
aiheuttaen suuriakin sivuvaikutuksia.
Vaan, Taikurinarrin ohjeilla ja mittauksilla
kannattaa toimia näin:
1. siunaa lääke kehosi terveydeksi
2. kiitä siitä, lääkkeestä ja sen antamasta avusta
3. amen - eli, näin tapahtukoon
Tässä tapahtuu seuraavaa.
Siunaus, kiitos ja amen saavat aikaan:
     vähentää/poistaa lääkkeen myrkyllisyyttä
     vähentää/poistaa sivuvaikutuksia
     vahvistaa auttavan/parantavan aineen tehoa
     keho valmistautuu vastaanottamaan
                ja käyttämään hyvät aineet hyväkseen
     avustaa kehoa poistamaan haitallisia aineita
Näin keho pääsee vähemmällä taistelulla myrkkyjä vastaan
ja sen stressi vähenee - samalla vähentäen sitä vaarallista
hiljaista tulehdusta, joka on monien sairauksien taustalla
mm. korkea verenpaine, sydänvaivat, kohonnut kolesteroli, 
diabetes ja sen monet seurannaiset.
Taikurin mittauksilla miinus kolmen negatiivinen lääke
voi parhaimmillaan muuttua jopa plus 7-9 tehoiseksi avuksi.
Jokainen noista yllä mainituista kohdista 1,2,3 kasvattavat
lääkkeen tehoa ja auttavaa vaikutusta. 
Samalla ne poistavat haittavaikutuksia.
Tuo tulos on mahdollista kaikille ihmisille. 
Ja se on yleensä riittävä.
Taikurinarrin tempuilla vaikutukset voidaan nostaa
vielä huomattavasti korkeammiksi.
Taikurinarrin mittauksissa tehokkain pyyntö on seuraava:
"Pyydän siunausta tälle lääkkeelle kehoni terveydeksi.
  Kiitos. Amen."
Tuo "resepti" antaa apua terveydelle, toipumiselle, paremmalle ololle.
Näin ihminen itse itseään hoitaa ja kehoaan vahvistaa
toivoen kaikkeen kuin ripauksen yliluonnollisuutta
ja sen voimaa.
Ja muista, sanoissa on voima!
Sanoissa joita sanot, puhut, ajattelet - ja joihin viel' uskot.
Mutta muista, tehoa on sekä hyvään, että pahaan.
Joten, tarkkaile sanojasi, asenteitasi ja ajatuksiasi.
Tuon ohjeen voit ottaa, tai suorastaan kannattaa ottaa
jokapäiväiseen elämään seuraavasti:
"Pyydän siunausta (tälle aineelle) kehoni terveydeksi ja lääkkeeksi.
Noita aineita ovat mm. 
	"tälle vedelle"
	"tälle ruualle"
	"tälle juomalle"
	"tälle liikunnalle"
	"tälle automatkalle/lomamatkalle jne"
Ihan mille vain haluat kuin lisäturvaa ja varjelusta.
  #
 
 
18.04.2018
Sivuvaikutukset
     
-Sivuvaikutukset eli haittavaikutukset
ovat sen vähemmät
kuin on lääkkeessä myrkkyä
jota elimistö yrittää torjua ja parantaa
kehoa ennalleen asettaa.
Pitäisi antaa keholle tilaisuutta
itse itseään parantaa
sillä, jos kenellä on voimaa terveyttä parantaa
niin, ihminen itse
voi itseään parantaa.
Mutta, jos keholta syödään voimia pois
ei anneta sille tilaisuutta
ei ruokita sen tahtoa olla itsensä parantaja
se voima vaimenee
alue kavenee
ja pian ei ees haavakaan parane
ei poistu ees pikku nuha
ilman jonkun purkin apua.
Vaan, pitkä tie on takaisin oppia
etsiä sitä alkuperäistä tarkoitusta, toivoa
olla itse itsensä auttaja
- vaatii uskoa ja luottamusta
sairauden koetuksissa.
 
Tämä on kuin vaarallista puhetta
sillä, ellei voimatonta auteta
voi edessä olla vakaviakin oireita
johtuen siitä
kun elimistössä ei enää ole omia voimia
vaivoja torjua.
Kuin ristiriitaisuutta.
Sillä, lääkkeet ja erilaiset lisäaineet
on annettu ihmisille, luonnolle
elolliselle lisävoimaksi silloin
kun oma voima ei enää riitä
kun ollaan kulkeuduttu kauas siitä
mi alkuperäinen tarkoitus oli
ett' elollisella itsellään
ois myrkkyjä, vaivoja, vastustava immunologia
vastustuskyky vastuksia torjua
eikä ihmisistä tehtäisi kuin lisäaineiden orjia
vailla kunnollisia omia voimia.
Mutta, jokaisella elollisella
on kuitenkin voimansa muistossa
kaukaisessa historiassa
kun oltiin täydellisissä varustuksissa
ulkopuolisten voimista vapaana
ja elollinen itse
sai vastuksensa torjua.
Aika on kuluttava voimia, ravintoja
ihmisellä, elollisella ei ole enää mahdollista 
itseään tankata
ja näin hän/se kulkee kuin aliravittuna
yhä enemmän vain suojaa vailla
ja tästä syytä tarvitaan yhä enemmän
ulkopuolista apua.
 
Ihminen, luonto, elollinen
on vähin erin katoava oman voimansa tähden
josta ei saa enää vastusta
ajan raskauksille.
Ne lisätkin menevät jo liiaksi
vahvaksi, myrkyksi
ja ihminen, luonto, elollinen
alkaa itsessään vastustaa niitä vieraina aineina
ei enää turvallisina
 
- kaikesta syntyy vastavaikutusta
sivuoireita ja sairauksia
kun lisävoimat ovat sopimattomia
terveydelle kuulumattomia
elimistöä tuhoavia
samalla kun ne yrittävät torjua ongelmia.
Ja kuolee elolliselta vähin erin se vähäinenkin
minkä vielä on onnistunut itsellensä säästämään
tuo kaikki elollista vääristää
ja epäterve, vajavaisuus, saa yhä enemmän sijaa
- tuo kaikki ihanaa elollista pilaa.
  #
 
 
25.04.2018
Luonnon voimat
     
-Ja luonnon voimia ei tule unohtaa
miten ne ihmistä auttaa ja kantaa kuin huomaamatta;
  puut ja pensaat
    kukat, viljat, marjat
      sienet, siemenet
kaikki luonnon kasvit ja yrtit
eläimet
- vesikin
ja maa itsessään kantaa ihmistä
  aurinko, kuu ja tähdet
    tuuli

kivet ja kalliot
  kummut, korkeat vuoret
kaikki ovat voimia, säteilyitä, energioita
- väreitä ihmisen ympärillä.
Ne voimaannuttavat, hoitavat
  virkistävät ja iloa antavat
    ravintoa syödä ja juoda
      ja ilmaa hengittää

vaik' vain puihin, kiviin, nojata
  tulee vain pyytää, anoa
    hoitaa, ei turmella
yhteiselo siunata ja kiittää
- tuo jo luonnolle riittää.
Ja noilla kaikilla
  on oma kehänsä, auransa
    näkymätön voimansa
ja kaiken voi herkkä ihminen nähdä tai mitata
- yhteiseloa, se sinua kiittää.
 
Vaan, jos tarve sun on luontoa tuhota
niittää, kitkeä, puita kaataa, pensaita
se on luonnolle raakaa
vaan, jos pyydät anteeksi
ja luvan tehdä omasi
se suostuu pyyntöösi ja anteeksi antaa
ja omilla voimillaan myös tekojasi kantaa.
 
Luonto on kuin unohdettua, näkymätöntä voimaa
kun huomioit sen, luonto on sun ystäväsi
ei tekojasi soimaa.
Ja ihmiselle on toinen ihminen energiaa;
  voimaa antaen
  - tai voimaa vieden, varastaen.
Suuri tuokin kuin huomaamaton
  ihmistä kantaen 
  - tai painaen.
  #
 
 
03.05.2018
Menneitten vaivat
     
-Tulee harjoitella pienillä - omilla
ja oppia vaivan kulun rakennetta
näkymätöntä ulottuvuutta
joka on ihmisen osuutta.
Siellä takana, yllä, alla, sivulla
on vaivan aiheuttaja
vaik' ei se se syyllinen olekaan
vaan, seuraus jostain
tutkimattomasta, tai tunnetusta
elon ajan kokemuksesta.
Ja se poika, jolle miljoonan lääke
veltto, jotain puuttuu, ei kehity
... tuntematon vaiva.
Eli, jotain jossain, 
joka sotkee elimistön toimintaa.
Vaan, mikä, ja missä.
Ajallinen lääke hidastaa kehitystä
jopa pysäyttää, vaan ei paranna.
Ajallisen apua.
Vaikeita sairauksia
ihmisille tuntemattomia
kaukaisia johdannaisia
vaikea hoitaa, parantaa
koska kaukaisuuden säteily
yhä vaan vaikuttaa.
Mitäs näille ihminen
ajallisille ilmenemille
vuosikausien, aikojen, satojen
takaisille, kyteville
yllättäen esiin tuleville
... vaikka kantajia on paljon.
Vaan, jokin vain vaivan esille nostaa;
huonona onnenako
sattumanako
vaiko kuin opin ahjona
ett' oppis ihminen ymmärtämään
elämää
ja sen kokonaisuutta kulkuineen, kehityksineen
vanhoine tekoineen, vaivoineen
kokemuksineen joskus ennen
tai vaik' kauan sitten
vaik' vuosin satoin takaisin.
Elämä jatkuu aina.
Elämää jatketaan aina
ja tapahtumat kaikki
kehitykset
sodat, rauhat, pelot
jälkiänsä jättävät
ihmisen moninaisiin muisteihin
ajallisiin ja ylempiin
näkymättömiin.
Sillä, ei ihminen vain lihaa siirrä tuleviin
vaan, myös niitä
mitkä tallentuneina on näkymättömiin
ihmisen viel' tuntemattomiin ulottumiin.
Ja siellä... kulkee kaikki mukana
mennyt elämä soluissa ja solumuisteissa
näkymättömissä osissa ja sen ulottumissa
eikä vapaa ole niistä yksikään ihminen
ihmiskuntansa on osanen
ketjunsa kaukainen
kuin aikain alusta ain tänne asti
ja jatkuen tuleviin, kaukaisiin
oman osansa lisäten;
- omansa kuin hyvän
omansa kuin pahan
omansa vaivan kulkemaan
tulevien kudelmaan.
Ja nyt kysytään
mistä tullut tämmöinen vaiva
viel' tuntematon
hoitamaton, parantumaton.
Joillekin apua, ajallisesta omastaan aikaan saatu.
Joskus kaukaisillekin hoito ja apu.
Ja joskus aivan tuntematon, auttamaton.
Vaan, opiksi kaikki ihmisen
elonsa ketju
menneittensä vaivat, kokemukset
elonsa taistelot, pelot
sodat ja tapot
toipumisetkin, joist' jälkiä herkälle
pintaan, tai pinnan alle
näkyviin
myös näkymättömiin.
Vaan, mistä hoito ajallisiin?
Mistä se "kaukainen kosketus"
jolla koskettaa voisi
sairauden alkujuurta.
Vaan, se mahdollista on.
Uskoa kuin ketjun olemassaolon.
Ja ett' kaikki on tallessa
kuin filminauhassa
ken katsoa menneitä taitaa
- tällainen ajatus kuin taikaa.
Vaik' totta on jokainen sana
jokainen elo ja kohtalo
jokainen elonsa kokemus
ihastus, rakkaus
riitä, sota, kuolo
mielen vaiva, vaurio
jonka jatko on siemeniin, soluihin
näkymättömiin muistiin piirretty
siten edelleen siirretty tuleville polville
kasvuksi, kehitykseksi, vaivaksi
vakavaksi sairaudeksi.
Hyviä ei kuin huomata lain
jostain vain kuin tällaisen upean lahjan sain.
Mut' sairaus, mikä milloinkin
helppo, tai raskas
niistä jo opetusta, kasvua, kehitystä.
Ja ehkäpä juuri 
sen kaukaisen hyvän saanut
saakin olla kasvamassa, auttamassa
kohtalonsa toveria;
hyvän saanut rinnalla kärsivän
molemmat eloa ihmiselämän.
  #
 
 
04.05.2018
Vaivojen kaukaiset kulut
     
-Onhan se tunnettua, Suuresta kirjasta
ett' isäin pahat teot kantautuvat
ain' kolmanteen ja neljänteen polveen
- eli, niin pitkälle
kuin pahan tekijä itse on elossa
... hän voi ne todeta.
Vaan, ei tuo vapauta 
pahan teon seurauksista äitiä, naista
samoin ne kantautuvat suvun ketjussa.
Vaan, onhan vaikutus laimeneva
mitä kauemmas kuljetaan pahan tapahtumasta
ellei sitä pahan seurausta jatketa
uudessa polvessa
jolloin tuo voikin olla
kuin ikuisesti kulkeva
... kuin sukukirouksena.
Joskus tuo paha piirtyy ulkoisessa
ja on siten silmin havaittavissa
mutta, kulkee se mukana 
myös näkymättömän ulottumassa
kuin muistona
tai eräänlaisena koodina
miten ihminen jatkaa sukua
vaik' luonteessa
piilevänä tapana
jonka alkujuuresta ei välttämättä
ole enää tietoa.
Sama voi koskea myös hyviä saavutuksia.
Näin voi selittää ihmiskunnan kehitystä ja kasvua.
Näin voi selittää monia tuntemattomia sairauksia, vaivoja
- kaukaa kantautuvia
joilla aina alkulähteensä on
joka nykyhetken valinnoilla
tai noilla kaukaa kantautuvilla
ihmisen koodissa kulkeutuvissa
kuin suvun tunnuksena
... hyvänä, tai kirouksena.
Ja jossainhan tuo on tallessa
soluissa ja niiden muistoissa
tai merkkinä ympärillä olevassa 
näkymättömässä alitajunnassa
joka on osa sitä kaukaisen kehitystä.
Ja siinä
ihmisen ympärillä
on olemassa, nähtävänä 
kuin elonsa kartta;
omansa aika
ja kaikki menneensä
sukunsa matka
- myös tulevansa.
Ja näistä tiedoista joku herkkä
voi toisesta kaiken lukea.
Ja tästä vihdoin pääsemme parantamiselle
menneitten vaik' tuntemattomasta vaivasta
joka on havaittavissa ihmisen kartassa
aurassa
ja viel' auran takaisessa ajassa.
Siis, ihmisen ympärillä olevassa 
ja aina mukana kulkevassa.
Tämä voi laajentaa ajatusta
ja selittää syitä ja seurauksia
ja tekojen vastuuta niin hyvään kuin pahaan.
Ja nyt...
jollei tuolla kaukaisella kaiulla
ole elon kululle suunniteltua tarkoitusta
voi sitä myös koskea
ja pyytää vapautusta
menneistä kantautuvasta vaivasta
tai jostain omasta
jolla siis voi myös olla juuria
kaukaisuuden takaisissa.
Karttaa voi siis katsella ja tutkia
etsiä syitä ja kaukaisia tapahtumia
löytää alkulähteitä ja juuria
joka aiheuttaa ajalliselle vaivoja, sairauksia.
Ja jos on lupa siihen koskea
vaimentaa, parantaa, poistaa
sen kaukaisen säteilyn aiheuttajaa
niin se on mahdollista
jolloin sen kaukaa kantautuvan vaiva ja seuraus
on vähin erin katoava
myös ajallisen ulottumasta
tästä ajasta.
Ja katkeaa 
tuo kaukaisen heijastuma tulevien polvista
hoidon jälkeen alkavista uusista ketjuista.
Vaan, tuo kaukaisen heijastuma
voi rasittaa koko sukua
eri tavoin haarautunutta
ja sinne voi mahtua
monenlaista kaukaa kantautunutta
ja joidenkin vaik' yhteisvaikutuksesta
voi aiheutua ongelmia
joita toisen taustassa
ei olekaan matkassa.
Kuin kaukaisuuksien sattuman satoa
miten rakentuu elonsa.
Vaan, aina on myös muistettava
se suuri suunnitelma
joka on ihmiskunnalle tarjolla
ja kaikella myös salaiset tarkoituksensa
vastaamassa sen kehityksestä ja kasvusta.
Yksinkertainen ei siis olekaan niin yksinkertaista
vaikkei mitään tapahdukaan vailla tarkoitusta.
Tämä voi siis selittää outoja
tuntemattomia vaivoja ja sairauksia
vaan, ei kuitenkaan poista vanhuutta
ja sen mukanaan tuomaa mahdollista haurautta.
  #
 
 
06.05.2018
Miksi
     
-Miksi, kyselee ihminen
kun miettii hän syytä kaiken tarkoituksen.
-Miksi? kuitenkaan ees ymmärtämättä
kysymyksensä laajuutta
puhumattakaan sen vastauksesta
joka ei kulje ihmisen tajunnan tasolla.
Kysyykö muurahainen, miks' on hän siinä
elonsa touhussa
ja mitä ymmärtäisi hän
saamastaan vastauksesta.
Kaukana on vastaus
kaukana menneessä, kaukana tulevassa
kaukana kaukaisuudessa
tulevien takaisissa rakenteissa
ylempien ulottumissa.
Ja onko jossain joku
joka kaikkea hallitsee, vallitsee
rakentaa ja johdattaa
ihmiskuntaa, kaikkeutta.
Mitä sanoa tuohon ... ON.
Taustalla on joku, jolla on tarkoitus, tuleva.
  #
 
 
10.05.2018
Menneitten viisauksista tuleviin
     
-Kantautui tänne sanoja, opettajia
menneitä puheita, oppeja
viisaita matkoja, elämän tarinoita
suuria viisauksia menneitä ajoilta
kaukaisilta
ja viel' kaukaisten takaisilta.
     (mm. teosofiasta)
Niitä on ollut aina, ja on aina oleva.
Ja tulee uusia
sillä, vanhat on vanhoja
vaik' ovatkin ne viisaita.
Ovat aikansa oppeja
eloa, kokemuksia
vaan, onko niissä ikuisia tarkoituksia
sillä, maailma, elo kaikkineen, on muuttuvaista
aikaisemmat edustavat aikoja 
toisenlaisia matkan vaiheita.
Sillä, elo kaikkineen on matka
jostakin kaukaa, jonnekin kauas
ja matkalla on monia vaiheita
kasvun hetkiä, opettajia
asioita, joilla kannettiin ajallisia ja tulevia.
Mutta, ne ovat aina matkan vaiheita
eikä tarkoitus ole pysyä paikalla
ja polkea vain menneitten polkuja
sillä, ei maailma kaikkineen
alempine, ylempine
ole vielä ilmoitettuna valmiina
vaan, kehitys on jatkuva.
Siksi ei tule itseään menneisiin lukita
vaik' oisivat ne kuinka viisaita.
Eikä se niiden viisautta sammuta
- ne ovat vain jo olemassa.
Tuntemattomat viel' tulemassa
joissa tarjolla uutta ja tulevalle kallisarvoista.
Siksi tulee olla tarkkana
jäädäkö kiertämään aikaisempia polkuja
- silloin viisaita, ja edelleenkin
mutta ne ovat menneitten matkoja
sen ajan kuin lapsia
ja sen ajan lupauksia.
Uutta on tullut aina
nekin silloin vanhojen päälle ja jälkeen
... tuleehan aina uutta edellisten jälkeen.
Joten, käännä katseesi tuleviin
ja niihin lupauksiin
äläkä keskity menneisiin
jo esille tuotuihin menneen aikaisiin.
Sillä, tuleva on aina uusi aika
ja sillä on uusia sanoja
ja nekin siis aina aikaisempien päälle ja jälkeen
kasvun uusina kerroksina
kasvattaen kaikkea ylemmäs
kerros kerrokselta ylemmäs
korkeammalle, kohti suurempaa kirkkautta
viisautta, totuutta
... joka siis on matkalla muuttuvaista
kohti sitä absoluuttista - mutta se on kaukana
joten, tulee vain suostua, että aina tulee uutta
ja menneisiin jäävillä on oma tärkeä paikkansa
uusien perustana.
Eikä väheksyä tule ainuttakaan ajan lahjaa
mutta, vain uudet edelleen kantaa
kohti sitä suurta tulevaa
sitä tuntematonta unelmaa, joka ON.
 -
Joten, seuraamalla menneitten oppeja, ajatuksia
eletään menneissä ajoissa, asenteissa
tarpeissa viedä eteenpäin jotain sellaista
joka oli tarpeen siinä ajassa.
Se on viisautta, vaan ei ajankohtaista
vaikka monin osin oikeata.
Sinne vain ei tule jäädä
vaan, tulee etsiä uutta
tälle ajalle ulottuvuutta.
Sillä, jos jokin vie eteenpäin tulevaisuutta
on etsittävä uutta
aikaisemmille viel' tuntematonta suuruutta
jolla silläkin, saman kaavan mukaan
on omansa aika
jonka jälkeen taas tulee uusi laiva
jolla on omansa matka
ja aika viedä eteenpäin kehitystä
kohti totuutta.
 
Koko ajan ... on kyseessä matka!
- tämä aina muista
ja matkalla on aina suunta
- jos taakse päin, se on menneisiin
jos eteenpäin, se on tuleviin - unelmiin.
Menneet eivät kanna unelmiin
vaikka kuvaavatkin menneitten hetkien 
matkaa unelmiin.
Siis, päämäärä on sama
mutta, matkan aika on menneistä kaukana
jos ollaan kaukana takana
... tieto jo vanhentunutta
oman aikansa tuotosta.
Jos ollaan tässä ajassa
eletään ja edetään tulevassa
jos vaikka ollaankin samassa unelmassa
- joka aina on kaukana.
Uuden matkan 
on tuotava esille uutta kasvun kehitystä 
ja uuden avausta.
  #
 
 
13.05.2018
Runoilijan rukous
   
-Kosk' ajallises kuljen viel' tovin monen
kuin rukoilen
ett' saisin sanoin kaunein lauluja luritella
kirjoitella, laulella
sanoin kosketella syvien sisäistä
lohduttaen ihmistä.
Rukoilee täss' Runoilija itsekseen
kuunnellessaan sanoittajamestarin muisteloita.
(Juha Vainiosta)
-Ois mulla mahdollisuutta tään matkan ohessa
laulujakin esille nostella.
  #