-Katsohan, tuolla on joku saari ...
ja laiturikin valmiina oottamassa,
toteaa matkan Kapteeni.

-Mitähän siellä ois tarjolla?

                            


-Niin, mistä tänne tultiinkaan, aloittaa tarinan kertoja, ... salaisuuksien runoista ja sanoista. Ja sen matkanosan lopussa oli taas edessä uusi saari, sen Kapteeni huomasi
(tuossa alla oleva "Ajat ovat pitkiä")

... ja Förstikin siitä heti innostui ...    -No enkä kyllä..., kuuluu jostain taustalta.

Siis, näistä alla olevista sanoista
tänne
Kadonneitten voimien saarelle ajauduttiin 16.4.2018.

 

16.04.2018
Ajat ovat pitkiä
Ajat ovat pitkiä
ajanjaksot
tapahtumien ketjut
- vaik' kuin suunta jo olisikin näkyvissä
ei asiat, toteutuminen, ole lähellä
sillä kaikella on kulkunsa, matkansa
kasvunsa, koulunsa
hyvällä ja pahalla
- ja kaikkea ei saa rahalla, vallalla.
Kaikella matkansa
oppinsa, ahjonsa
ja minkä näkee ihminen
mikä hyvää, mikä pahaa
minkä ymmärtää
mikä tulevaa rakentaa.
Ja kuten muistat aiemmista;
hyvä muuttuu pahaksi
paha hyväksi
ja hyvä-paha-hyvä -ketju on koko ajan vallalla
suuntana, tavoitteena
eikä ihminen aina ymmärrä
ketjun tavoitetta
- ollaan kuin tuuliajolla
vaikka ei olla kuitenkaan
vaan, matkalla tulevaan.
Maailma ei pysy paikallaan
eikä kehityksen kulkua voi sammuttaa
se toteuttaa salaista tarkoitustaan
joka vasta aikanaan matkalaisille avataan.
Mutta, tähän ei tule keskittyä nyt
          (siis ylempien salaisiin)
on suurempaa, parempaa
on vielä matkaa
ja tulevaa rakentaa kuin huomaamatta
vailla sitä suurta tavoitetta
joka vois olla ihmisille masentavaa.
Tulee elää ajassa
ajan ehdoilla ja ylempien ulottumilla;
  valmistaa uutta ja kaunista
    luvata parempaa
      vaaroista varoittaa.
Kuin taas palata takas
täältä ylempien kaukaisilta
tulevien näköaloilta ja maisemilta
kuin ylevien kuvilta
joiden kuvaus ois mahdotonta, loputonta
  ajallisille auttamatonta
    ymmärrykselle avutonta.
Mutta, aika on lähellä
se on tässä
ja ympärillä
eikä sitä voi paeta
niin kauan kuin ollaan ajassa.
Siksi tulee ajassa kulkea
vaik' onkin ylemmissä julkea
niistä puhua ja avuksi käyttää
näyttää, ett' on muutakin;
  suurta ja voimallista
    tietoa, taitoa, ymmärrystä
      näkökykyä ajallisen voimia vastaan
ja niillä matkalaisia auttaa.
Sillä, on niin paljon ylemmän apuja tarjolla
ihmisen omassa maailmassa
ja ympärillä läsnä olevassa.
Niitä vain kuin kanavoitava ja tarjota
uusia mahdollisuuksia palvella ja auttaa
- ja olla niissä rohkea
eikä kadota kaukaisuuksien taakse
niihin soihin vajota
sillä, niiden salaisuudet ovat mahdottomia ihmisen tajuta.

  
-Jaha jaha ... siis alemmille merille takas, ... mitä se-nys-sit tarkottaakaa,
ja matka jatkuu ... vai mitä Kippari.
-Juu, siltä se nyt näyttää. Ei näiltä meriltä voi pois lähteä,
vaikka hetkin voimmekin tuonne ylemmille kurkkia.
Heei mutta! katsohan Försti ... tuolla edessä on jokin ... saari.
Poiketaaski sinne!
-No just! Ja just-kumä-sain tän purkin taas hyvil-liikkeelle.
   (huokaus) Poiketaan poiketaan ... mitähäs-sielläki taas-o.
-Nii'i ... katsotaas.
  #
 
  
-Ja niin saavuttiin saaren pikku laituriin... vähän outoihin tunnelmiin.
    
  
-Ja laivasta saarelle siirtyvää retkikuntaa vastassa, kuin jo odottamassa, 
olikin yllättäin vanha tuttu jostain vuosien takaa. 
Hän oli silloin auttamassa edellistä matkaa.
Saarelle siirtyvään retkikuntaan kuuluivat nyt tietysti Kapteeni itse sekä laivan 
ohjauksesta vastaava taitava Försti. Mukaan lähtivät myös Taikurinarri ja Mystikko.
Niin, ja tietenkin myös Runoilija, tuo tarkka kaiken muistiin kirjaaja. Muut jäivät 
laivalle, koska heillä on omansa tapa ja mahdollisuus kuunnella ja seurata, 
mitä kaikkea saarella puhutaan ja tapahtuu.
 
22.04.2018
Saarelle oppimaan
Siin' on kuvattuna saarelle poistujat
oppia saavat matkaajat
- muut jäivät laivalle.
Eikä niin pientä mielikuvitustuotetta
ettei aina myös osa totuutta.
Kas, amfi-teatteri opetuspaikkana.
Täällä käynyt on monia
aikain saatossa oppia saamassa  
joiden pohjalle oli rakentuva tuleva.
Mutta ihminen ja aika
vallanhimo ja raha
ovat muovanneet
kehittäneet, kadottaneet
sitä alkuperäistä juurta
joka oli suurta.
  #
 
 
Ja vieraita vastaanottaja THOT nyt tuttavallisesti aloittaa:

  
-
Tervetuloa saarelle matkalaiset, hän aloittaa, kadonneitten voimien saarelle,
sillä nimellä tätä kutsumme. Olette tulleet pitkän matkan, kasvamista ja vaivaa,
vaan nyt on tullut aika tietoja laajentaa.

-On olemassa paljon voimia, hän jatkaa,
jotka ajassa helposti unohtaa
koska aika tarjoaa kuin pikaisia apujaan
- puhumme nyt ensisijaisesti ihmisistä
ja ihmiselämästä
sen kehittymisestä, kasvusta ja muutoksesta
voimattomampaan suuntaan.
Tästä aiheesta on hyvä aloittaa,
joten seuratkaa perässäni tuonne opintopaikalle
siellä voimme aiheesta jatkaa."
-Ja näin seurue jatkaa matkaa sisämaahan
pienen matkan päähän
jossa eteen avautuu pienimuotoinen amfi-teatteri.
  
-Kas tässä, ystäväin, täällä aloitamme kuin jatko-opinnot
erilaisista voimista, joita on hyvä tuntea
ja aivan erityisesti niistä
jotka ovat ajassa piankin jo unohdettuja
... vaikka ovatkin kuin automaattisesti toimivia.
 
Vaan, Kertoja astuukin väliin...

   

-Niin, tai oikeastaan, oisko kuitenkin ensin paikallaan
hieman esitellä tuota opettajaa
jonka nimi saattaa joillekin jo olla tuttu
vaan, mitä kaikkea osaa ja ymmärtää hän
... se onkin jo suurempi juttu.
Joten, näin kuvaa häntä ihmiset 
omien kuvaustensa ja kaukaisten muistojen kautta.
Kovin on salaperäinen tuo alkunsa paikka.
Kaukaisiin kaukaisiin ajallisiin kuljettaa vanhimmat
muistiin piirrot. Kuka niitä silloin muistiin ymmärsi, ja miten.
Ja miten hän itse esille halusi ja mitä kaikkea oikeasti teki.
Ja miten muistiin piirretyt sanat matkalla muuttui ja eli.
Kuka mitäkin ja mitenkin salaisia ymmärsi.
Laitetaan tähän ensin lyhyesti se, mitä ihmiset nyt
ajallisessa hänestä tietävät. Sen jälkeen hän kertokoon itse
omansa tehtävänsä ja matkansa ain aikain takaa, ja aikoihin 
uusiin ja tulevaisuuksiin.
Thot – Wikipedia (myös Thoth-nimeä käytetään)

"Usein Thot kuvattiin kirjoittamassa papyrukselle. 
Thot oli tärkeä jumala koko Egyptissä. Hän vastasi tiedosta, 
kirjoitustaidosta, laskutaidosta, ajan laskemisesta ja osittain 
myös kuolleista. 

Thot oli myös kirjureiden, pappien ja lääkärien suojelija. 
Thot toimi erinäisissä rituaaleissa jumalten kirjurina 
kirjaten ylös tapahtumat.

Thot-jumalan ansioksi luettiin myös taikuuden tai salaisten 
keinojen keksiminen.

Thot on viisauden Jumala, kirjoituksen keksijä ja 
kirjailijoiden suojelija. Hänet esitetään usein miehenä jolla on 
Ibiksen pää ja pitää kirjoitusvälineitä käsissään. 

Thot on myös kuun Jumala, ja jumalten lähettiläs. 

Thot oli ystävällinen ja kiva tyyppi."
 
-Tämä riittänee noista ajallisista kuvauksista, vaikkakaan 
eivät mitkään inhimilliset kuvaukset riitä tätä todellista hahmon 
suuruutta kuvaamaan.
Vaan, miten kuvaa nyt opettaja itse itseään oppipenkeille 
istahtaneille kuulijoilleen. Kuunnellaanpa nyt sitä.
    
-Olette tulleet jo kauas.
Matkanneet yhtä ihmiseloa monet kymmenet vuodet
osittain kuin salaisesti kasvaneet
ymmärtämättä ylempien yhteyttä.
Ja oppaita matkallanne on ollut monia, 
ajallisia ja ajattomia.
Minun osani on nyt jatkaa tästä
ylempien näkymästä
joka nyt vasta, tämän merten matkan ansiosta
on mahdollista.
Oikeasti minua ei kukaan tunne
siis kukaan ajallinen, ajallisissa kulkeva
ylemmissä ulottumissa olen kyllä tuttu
ja minulla on siellä oma paikkani.
Vaikuttanut olen ihmiskunnan kehityksessä
eri ajoin, ja eri tavoin
ja muistiinkin minusta on piirretty aina sen mukaan
kuin on ymmärretty.
Enkä tietenkään ole kaikkea voinut näyttää
enkä ihmiskunnan hyväksi käyttää
sillä kaikella on aikansa ja kasvunsa
kehityksensä määrätty kulku.

Monille asioille on ollut sulku.
Mutta, olen auttanut ajallani
opettanut ja ohjannut tavallani
ja monissa näkyy kuin kätteni jälki yhä edelleen
vaikkakin, ihmiskäsissä 
asiat saattavat kiertyä väärälleen.
Aina välillä niitä oiotaan ja tarkasti valvotaan.
Oma kuvaamiseni teille on lähes mahdotonta
kaiken laajuuden tähden.
Mutta, tuo jo yllä mainittu 
kuin tietojen ja taitojen luettelo on suuntaa antava.
Sen mukaan on hyvä nyt kulkea ja matkaa jatkaa.
Joten, aloittakaamme nyt kuin perusasioista 
ja hieman kuin vanhojen kertauksista.
Sitten etenemme yhä kauemmas vähemmän tunnettuihin
ja sen jälkeen kuin tuntemattomiin ulottumiin.
Kuulijoita teillä on paljon...
tällä matkallakin koko laivanne väki
vaikka eivät nyt olekaan tässä
he ovat kuitenkin kuulon yhteydessä.
Te olette tässä kuin inhimillisenä ulottumana
ja runoilijanne, tuon tarkan kirjurinne tehtävänä
on asioita muistiin piirrellä.
     

Tehtävä on laaja ja lähes mahdoton
eikä kaikkea voi muistiin siirtää ja esille piirtää
mutta, välitetään suuntaa
- ja jo se on suurta.
Perässä sitten aikanaan tulee taas uusia laivoja
on uusia sanoja ja opetuksia
joilla tietoutta ja taitoja laajentaa.
Kukin toteuttaa vain omaansa matkaa.
Teillä on nyt matka tässä
matkaatte kaukaisissa omassanne elämässä.
Ja kaikki on kuin sidottu tuohon Kapteeniin
ja hänen kauttaan ajallisiin
ja matkaansa ajallisissa kohti tuleviin.
Kun päättyy hänen osansa ajallisissa
päättyy myös tämä purjehdus ajallisissa ja ajattomissa
sen kuin välimaisemissa
... joista siis katsella niin alas kuin ylös.
Vaan, ei katoa laiva, ei katoa matka
se muuttaa vain muotoaan
ja ulottuman tasoaan.
Siellä sitten tehtävät toiset
ja näköalat uudenlaiset.
Vaan, ei siitä sen enempää...
nyt tulee asiat keskittää ajallisiin
ja ylempien ulottumien mahdollisuuksiin
ajallisten avuksi, kehitykseksi ja kasvuksi.
Ja tässä olen minä nyt opettajanne ja oppaanne
tämän saarella vierailunne ajan.
Tiedoille ja taidoille olen asettanut jo ennalta rajan
jonka jälkeen matkanne jatkuu
muuttunein ja uusin tiedoin ja taidoin
... ja sanoisinko, aidoin.
 
Pohjustukseksi vielä tuo ihmiskuntaa kalvava ajatus:
Ovatko he ainoita avaruuden ulottumassa.
Siihen vastaan lyhyesti näin:
 
 
23.04.2018
Maailmankaikkeuden ainoat
     
Ihminen kyselee, kuvittelee
olemmeko ainoita
tääll' avaruuden seassa.
-Niin, vaan jos astumme 
askelman ylemmälle ulottumalle
huomaamme, 
ett' emme olekaan yksin, ainoita
avaruuden olentoja.
Vaan, mikä on avaruus?
Vain näkyväisen ajallisen ulottuma
mutt' avaruuden takana
sen yllä ja alla
on avaruus, joll' ei oo ees nimeä.
Emmekä voi koskaan sanoa
ett' asiat ovat näin, koska olemme matkalla
kohti tulevia ja tulevien unelmia.
  #
 
 
Ja nyt siis...

tärkein on ihminen, ja elonsa sen
ihmiskunnan kehityksen.
Kaukaisten avaruuksien aivoitukset
kannattaa nyt jättää pois
sehän vain katoava kuva kuitenkin ois.
Mutta, miten elää ihminen
miten matkaa ajallisen osansa
elonsa seikkailun ihmeellisen
... edes tietämättään, että se sellainen on
elollansa tarkoitus kuin kohtalon.
Toiset sitä toteuttaa
toiset vain kuin ihmiskunnan riistaa.
Toiset kehittävät
toiset tavallaan kehitystä edistävät
omalla salaisella tavallaan
eläen, kulkien, kärsien ja oppien
ja omien outojen teittensä kautta
toisia opettaen.
Tuo viittaa hieman huomaamatta
raskaaseen kehitykseen 
sairaitten hoidon ja lääketieteen alalla.
Siellä kun tarvitaan monenlaisia potilaita.
Nekin ovat tärkeitä paikkoja
          vaikkakin, monesti kovin raskaita.
Ajallansa helpotuksen ja palkkansa
          vaivastansa saavat.
- Se on oikeudenmukaista.
Aihe on laaja - ihminen, ja ihmiselämä
ihmiskunnan kehitys ja kasvu
koko kuin tämä inhimillinen sininen pallo.
Jostain vain on aloitettava,
joten aloitetaan ajankohtaisista
ihmisen läheisistä kysymyksistä
           ja arkisista avuista.
Niistä on aina tarvetta.
Mutta aluksi, kuin edelleen pohjustukseksi kaikelle
kaksi aiemmin kuiskittua
... silloin ei oltu vielä merille lähdetty
vasta maissa, sen ajallisissa eletty
vaikka silloinkin jo yhteys ylempiin ymmärretty.
Silloin näin muistiin piirretty:
 
 
24.08.2015
Homeopatiasta
Kun nyt vihdoin on alettu ymmärtää
ihmisen sisäistä elämää
vaik' sen kuin näkyväistä osaa vasta
on sekin jo arvokasta.
Vaik' tärkein sen näkyväisen
onkin viel' sisällä
silmiltä piilossa
- ihmisen oma puolustusjärjestelmä
joka kaikessa toipumisessa ... ja elossa kaikkineen
on kaikkein tärkeintä.
Se on se
jolla paranee ihminen
vaik' kuinka ajattelis, ett' lääke oli se
joka palautti sairastavan terveydelle.
Se lääke kun vain auttoi
antoi voimaa sille omalle puolustusjärjestelmälle
mutta, sille pitäisi aina 
antaa se arvo, mikä sille kuuluu
että se ... saisi olla se
joka kunnon palautti ihmiselle.
Ja siksi se tärkeätä on;
ett' miten...
ettei ennen aikojaan
ettei liikaa
ettei vaik' ihan väärää
   tai suorastaan tarpeetonta
jolla oikeasti aiheutetaankin vain vahinkoa.
Sillä, jokainen ihminen 
kun vielä on omansalainen
ei yhtäläinen oo yksikään
toisen vierellä kulkevan kanssa.
Miten tuon voisi huomioida
ettei ois mitään kuin yleistä käytäntöä.
Ja vielä
jotta ei aiheutettaisi lääkkeillä
- monesti niin arvokkailla
mitään turhaa vahinkoa
tulisi tietää oikea määrä ja rakenne
ettei väärä mitta, aine, ois vain pahenne.
Siis, annettais tilaa ja aikaa
ihmisen omalle voimalle - viel' kuin salaiselle
että se sais palvella ja kuntouttaa sen
jota varten toimii palvellen.
Ja, mikä pahinta, on se
ett' keksitään turhia hoitoja
joilla aiheutetaan vain vahinkoja
                    kun valta ja raha
keksivät ja kehittävät olemattomia
                    oman ahneutensa tähden
ja ihmisen on niin vaikea sanoa:
-Minä tästä hoitoputkesta nyt lähden.
Mistä viisaus ja voima siihen
oman itsensä puolustukselle
                     auktoriteetteja vastaan.
Minä otan vain kaiken mitä sanotaan
niin kiltisti vastaan.
Mutta se
mi antaisi tilaa ihmiselle
sen omalle voimalle ja elon tarkoitukselle
ois lääke, aine, mi herättäisi vain
sen vastuksen sitä vastaan
josta ongelman sain.
Kas, salainen on salainen
ja aineet, viestit myös
jolla innostetaan: -Tee nyt sinun oikea työs!
Ja ne määrät, ei ole kuin määriä lain
mittaamalla kummia tuloksia sain.
Ei riitä kuin määrät ihmisen
millit ja mikrot
sillä, viel' pienempiä ovat ne
mitkä johtavat terveydelle.
Sillä, ei se lääke aina ole se
mi parannuksen tuo
vaan, se oma järjestelmä
mi parantaa sut alkuperäisen luo.
-Näin sinä Kapteeni runoilijasi seurassa
kerran junamatkalla aiheesta muistiin piirsit
sen nyt vasta tässä esille siirsit.
  #
 
06.02.2016
Vaihtoehtohoitoa vai valetta?
Kohtasi kaksi maailmaa;
toinen silmän ja ihmisymmärryksen
toinen ylemmän, näkymättömän voiman
eikä toinen
   voi nähdä toista
mutta, toinen
   voi ymmärtää toista
ja nähdä sen hyvyyden
- pahuuden.
Kuinka ymmärrys yltää vois
jos silmien eestä ei otettu 
ole suomuja pois.
Vaan, paikkansa kaikella taivaan alla
paikkansa näkyvällä
paikkansa näkymättömällä
vaan, näkyväisen
ei soimata tulisi näkymättömien maita
heille viel’ tuntemattomia
eikä näkymättömiä ymmärtävän
tulisi hyljätä heitä
jotka päivissämme niin monesti auttavat meitä.
Tosin, vaaransa kaikella
ja mikä milloinkin on se oikea
sitä vaikea havaita
sillä, kuin käsi kädessä kulkevat ne
molemmista hyötyä ihmiselle
joka kuitenkin tässä kaikessa
on avainasemassa.
Sillä, ellei ihminen itse parantumista avusta
turha on hoitajan vaivansa
sillä, ihmisessä itsessään se voima on
- jos on -
ja se voima on kuin suunnaton
ja tieto, taito, kehon salaisen
on avain toipumisen.
Niin, eikä kaikille ole suotu parantumista
ei paluuta takaisin elämän tielle
kuolevat, lähtevät ajasta pois
kuin elämän virka jo tehty ois.
Mut’ ihminen
on monimuotoinen
ja tehtävänsä täällä - maan päällä
arvaamaton;
kellä tehtävänä auttaa, palvella
kellä tehtävänä uusia oppia
kellä tehtävänä katsella ajallisiin
kenellä ajattomiin.
Ja, kuinka voisivat he enemmän oppia
ellei ois välinettä, millä kokeilla
ja uusia tunnistella.
Siin' ihminen paikallaan on molemmin puolin;
hän, ken auttaa
ja hän, ken autettava
…virkansa sekin
olla kuin koekaniini, johon hoitoja sovitetaan
- siitä toivutaan
tai kelloja soitetaan.
Mut’ viel näkymättömiin paljon jää
ihmisillä suuresti tehtävää
mut’ kasvaa hän
ja kehittyy näkyvässä
yhä enemmän oppii näkymättömässä.
Mut’ hieno tavoite oisi se
ett’ oltais käsi kädessä
sillä, molemmilla paikkansa auringon alla
molemmilla arvonsa rakkaudella.
Ja toinen toisessa viisaampi toista
eikä toisen tulisi soimata toista
sillä kehitys kaikkineen on suurenmoista.
  *
     
-Opetuksessa on siis kyse ihmisestä
sen ajallisesta elämästä ja matkasta 
- elonsa todellisesta tarkoituksesta.
-Näin lähestymme kadotettuja voimia
ja sitä, miten ihminen vois elossaan oikein toimia
jotta matkata saisi ja tehtäväänsä tehdä
- terveenä ois helpompi toimia.
Ajallisessa on ajallisen voimia;
   on ihmisen omia
     on lääkkeitä, monesti niin toimivia
       on homeopaattisia aineita, monille kuin turhuuksia
on auttavia, ihmeitä aikaan saavia rukouksia
ja monenlaisia hoitoja
joista toiset kuin salaperäisiä humpuukeja.
Vaan, kaikista apuja - miten kellekin
ja kuka oikeasti sanoa voisi
mikä sairastavan paransi.
 
Ja tästä alkaa tämä matka, kuin jälleen kerran
vaan, etenemme nyt edemmäs
ain pienen hetken verran.
Sillä, aihe on laaja ja salaisuudet suuria
edessä on ajallisessa monenlaisia muureja
vaan täällä, jo kaukaisella merellä
sen hieman ylemmällä, kaukaisella ulottumalla
on mahdollista nähdä ja kokea suuria
ajassa viel' tuntemattomia.
Joten, olkaapa nyt tarkkoina.
 
Ja Thot aloittaa...
 
 
01.05.2018
Lääkehoidoista
     
-Monilla lääkkeillä, hoidoilla
tilanne ensin pahenee
sitten vasta apua.
Elimistö myrkkyjä
huonoja hoitoja, vastustaa.
Homeopatiassa
energiahoidossa, rukouksissa
ei ole vastustusta
vaan, hoito alkaa heti.
  #
 
 
01.05.2018
Ajallisen ja ajattoman avut
            -Kuuntele hitaasti 
-Niin, Taikuri, ei asiat ole suuria,
ne vain ON.
Me kun nyt katsomme niitä
täältä ylemmältä.
Vaan, ajalliselta tasolta kuin mahdottomia,
eivät kuin totta ollenkaan.
- Liian yksinkertaista.
Vaan, ne tarvitsevatkin voimia
jotka eivät ole ajallisia.
Joten, ajallisten on suostuttava ajallisiin
tapoihin, tekoihin, tottumuksiin
vaan, ylemmän jos kosketus ajallisiin
- kosketus kuin katoaviin
jotka siis vaikuttavat vain ajallisiin.
Vaan, ylemmän kosketus vaikuttaa ajattomiin
ihmisen ylempiin
ja sen kautta ajallisiin.
Vaikutuksen ero siis: ylemmistä alempiin.
Ei kuten ajallisissa;
alemmista alempiin
vaikutukset ei yllä ylempiin
enemmänkin vain niitä tuhoaviin.
Ajallisilla parannetaan ajallisia
eivät yllä ne ylemmälle.
Vaan, jos parannamme ylemmillä
vaikutus on ensin siellä
ja sen kautta vasta ajallisille
apua sille antaville.
Alemmat on yleensä oireille
ajallisen seurauksille.
Vaan, ylempien kautta yletymme syille
lähtökohdille
ja poistamalla niitä
poistuu seuraukset ajallisilta ulottumilta.
Tämä siis ajallisille, joiden syyt 
on ylemmillä ulottumilla
näkymättömillä tasoilla
menneillä elon hetkillä, vaik' historioilla.
Ajallisen teot ajallisille
hoituvat ajallisilla
vaik' niihinkin on annettavissa
ajattomien apua ja vahvistusta.
Vaik' ongelma onkin ajallisissa hankittua
voi ylempien kautta antaa
parantumiseen vahvistusta.
Vaikea vetää rajoja,
mikä ajallisen ja ajattoman vaivoja
mutta, molemmille siis vaikutuksia
eikä hyljätä tule kumpaistakaan
vaik' mekanismi toisin toisiin vaikuttaa.
  #
 
  
02.05.2018
Lääkkeiden ottamisesta
     
-Vaikutuksiin voi itse vaikuttaa
haittavaikutuksia helpottaa, poistaa
sillä, lääkkeet ovat yleensä laimennettuja myrkkyjä;
laimeana lääke
vahvana vaik' tappava.
Moni lääke lähtökohtaisesti keholle negatiivinen
ja keho taistelee sen myrkkyjä vastaan
aiheuttaen suuriakin sivuvaikutuksia.
Vaan, Taikurinarrin ohjeilla ja mittauksilla
kannattaa toimia näin:
1. siunaa lääke kehosi terveydeksi
2. kiitä siitä, lääkkeestä ja sen antamasta avusta
3. amen - eli, näin tapahtukoon
Tässä tapahtuu seuraavaa.
Siunaus, kiitos ja amen saavat aikaan:
     vähentää/poistaa lääkkeen myrkyllisyyttä
     vähentää/poistaa sivuvaikutuksia
     vahvistaa auttavan/parantavan aineen tehoa
     keho valmistautuu vastaanottamaan
                ja käyttämään hyvät aineet hyväkseen
     avustaa kehoa poistamaan haitallisia aineita
Näin keho pääsee vähemmällä taistelulla myrkkyjä vastaan
ja sen stressi vähenee - samalla vähentäen sitä vaarallista
hiljaista tulehdusta, joka on monien sairauksien taustalla
mm. korkea verenpaine, sydänvaivat, kohonnut kolesteroli, 
diabetes ja sen monet seurannaiset.
Taikurin mittauksilla miinus kolmen negatiivinen lääke
voi parhaimmillaan muuttua jopa plus 7-9 tehoiseksi avuksi.
Jokainen noista yllä mainituista kohdista 1,2,3 kasvattavat
lääkkeen tehoa ja auttavaa vaikutusta. 
Samalla ne poistavat haittavaikutuksia.
Tuo tulos on mahdollista kaikille ihmisille. 
Ja se on yleensä riittävä.
Taikurinarrin tempuilla vaikutukset voidaan nostaa
vielä huomattavasti korkeammiksi.
Taikurinarrin mittauksissa tehokkain pyyntö on seuraava:
"Pyydän siunausta tälle lääkkeelle kehoni terveydeksi.
  Kiitos. Amen."
Tuo "resepti" antaa apua terveydelle, toipumiselle, paremmalle ololle.
Näin ihminen itse itseään hoitaa ja kehoaan vahvistaa
toivoen kaikkeen kuin ripauksen yliluonnollisuutta
ja sen voimaa.
Ja muista, sanoissa on voima!
Sanoissa joita sanot, puhut, ajattelet - ja joihin viel' uskot.
Mutta muista, tehoa on sekä hyvään, että pahaan.
Joten, tarkkaile sanojasi, asenteitasi ja ajatuksiasi.
Tuon ohjeen voit ottaa, tai suorastaan kannattaa ottaa
jokapäiväiseen elämään seuraavasti:
"Pyydän siunausta (tälle aineelle) kehoni terveydeksi ja lääkkeeksi.
Noita aineita ovat mm. 
	"tälle vedelle"
	"tälle ruualle"
	"tälle juomalle"
	"tälle liikunnalle"
	"tälle automatkalle/lomamatkalle jne"
Ihan mille vain haluat kuin lisäturvaa ja varjelusta.
  #
 
 
18.04.2018
Sivuvaikutukset
     
-Sivuvaikutukset eli haittavaikutukset
ovat sen vähemmät
kuin on lääkkeessä myrkkyä
jota elimistö yrittää torjua ja parantaa
kehoa ennalleen asettaa.
Pitäisi antaa keholle tilaisuutta
itse itseään parantaa
sillä, jos kenellä on voimaa terveyttä parantaa
niin, ihminen itse
voi itseään parantaa.
Mutta, jos keholta syödään voimia pois
ei anneta sille tilaisuutta
ei ruokita sen tahtoa olla itsensä parantaja
se voima vaimenee
alue kavenee
ja pian ei ees haavakaan parane
ei poistu ees pikku nuha
ilman jonkun purkin apua.
Vaan, pitkä tie on takaisin oppia
etsiä sitä alkuperäistä tarkoitusta, toivoa
olla itse itsensä auttaja
- vaatii uskoa ja luottamusta
sairauden koetuksissa.
 
Tämä on kuin vaarallista puhetta
sillä, ellei voimatonta auteta
voi edessä olla vakaviakin oireita
johtuen siitä
kun elimistössä ei enää ole omia voimia
vaivoja torjua.
Kuin ristiriitaisuutta.
Sillä, lääkkeet ja erilaiset lisäaineet
on annettu ihmisille, luonnolle
elolliselle lisävoimaksi silloin
kun oma voima ei enää riitä
kun ollaan kulkeuduttu kauas siitä
mi alkuperäinen tarkoitus oli
ett' elollisella itsellään
ois myrkkyjä, vaivoja, vastustava immunologia
vastustuskyky vastuksia torjua
eikä ihmisistä tehtäisi kuin lisäaineiden orjia
vailla kunnollisia omia voimia.
Mutta, jokaisella elollisella
on kuitenkin voimansa muistossa
kaukaisessa historiassa
kun oltiin täydellisissä varustuksissa
ulkopuolisten voimista vapaana
ja elollinen itse
sai vastuksensa torjua.
Aika on kuluttava voimia, ravintoja
ihmisellä, elollisella ei ole enää mahdollista 
itseään tankata
ja näin hän/se kulkee kuin aliravittuna
yhä enemmän vain suojaa vailla
ja tästä syytä tarvitaan yhä enemmän
ulkopuolista apua.
 
Ihminen, luonto, elollinen
on vähin erin katoava oman voimansa tähden
josta ei saa enää vastusta
ajan raskauksille.
Ne lisätkin menevät jo liiaksi
vahvaksi, myrkyksi
ja ihminen, luonto, elollinen
alkaa itsessään vastustaa niitä vieraina aineina
ei enää turvallisina
 
- kaikesta syntyy vastavaikutusta
sivuoireita ja sairauksia
kun lisävoimat ovat sopimattomia
terveydelle kuulumattomia
elimistöä tuhoavia
samalla kun ne yrittävät torjua ongelmia.
Ja kuolee elolliselta vähin erin se vähäinenkin
minkä vielä on onnistunut itsellensä säästämään
tuo kaikki elollista vääristää
ja epäterve, vajavaisuus, saa yhä enemmän sijaa
- tuo kaikki ihanaa elollista pilaa.
  #
 
 
25.04.2018
Luonnon voimat
     
-Ja luonnon voimia ei tule unohtaa
miten ne ihmistä auttaa ja kantaa kuin huomaamatta;
  puut ja pensaat
    kukat, viljat, marjat
      sienet, siemenet
kaikki luonnon kasvit ja yrtit
eläimet
- vesikin
ja maa itsessään kantaa ihmistä
  aurinko, kuu ja tähdet
    tuuli

kivet ja kalliot
  kummut, korkeat vuoret
kaikki ovat voimia, säteilyitä, energioita
- väreitä ihmisen ympärillä.
Ne voimaannuttavat, hoitavat
  virkistävät ja iloa antavat
    ravintoa syödä ja juoda
      ja ilmaa hengittää

vaik' vain puihin, kiviin, nojata
  tulee vain pyytää, anoa
    hoitaa, ei turmella
yhteiselo siunata ja kiittää
- tuo jo luonnolle riittää.
Ja noilla kaikilla
  on oma kehänsä, auransa
    näkymätön voimansa
ja kaiken voi herkkä ihminen nähdä tai mitata
- yhteiseloa, se sinua kiittää.
 
Vaan, jos tarve sun on luontoa tuhota
niittää, kitkeä, puita kaataa, pensaita
se on luonnolle raakaa
vaan, jos pyydät anteeksi
ja luvan tehdä omasi
se suostuu pyyntöösi ja anteeksi antaa
ja omilla voimillaan myös tekojasi kantaa.
 
Luonto on kuin unohdettua, näkymätöntä voimaa
kun huomioit sen, luonto on sun ystäväsi
ei tekojasi soimaa.
Ja ihmiselle on toinen ihminen energiaa;
  voimaa antaen
  - tai voimaa vieden, varastaen.
Suuri tuokin kuin huomaamaton
  ihmistä kantaen 
  - tai painaen.
  #
 
 
03.05.2018
Menneitten vaivat
     
-Tulee harjoitella pienillä - omilla
ja oppia vaivan kulun rakennetta
näkymätöntä ulottuvuutta
joka on ihmisen osuutta.
Siellä takana, yllä, alla, sivulla
on vaivan aiheuttaja
vaik' ei se se syyllinen olekaan
vaan, seuraus jostain
tutkimattomasta, tai tunnetusta
elon ajan kokemuksesta.
Ja se poika, jolle miljoonan lääke
veltto, jotain puuttuu, ei kehity
... tuntematon vaiva.
Eli, jotain jossain, 
joka sotkee elimistön toimintaa.
Vaan, mikä, ja missä.
Ajallinen lääke hidastaa kehitystä
jopa pysäyttää, vaan ei paranna.
Ajallisen apua.
Vaikeita sairauksia
ihmisille tuntemattomia
kaukaisia johdannaisia
vaikea hoitaa, parantaa
koska kaukaisuuden säteily
yhä vaan vaikuttaa.
Mitäs näille ihminen
ajallisille ilmenemille
vuosikausien, aikojen, satojen
takaisille, kyteville
yllättäen esiin tuleville
... vaikka kantajia on paljon.
Vaan, jokin vain vaivan esille nostaa;
huonona onnenako
sattumanako
vaiko kuin opin ahjona
ett' oppis ihminen ymmärtämään
elämää
ja sen kokonaisuutta kulkuineen, kehityksineen
vanhoine tekoineen, vaivoineen
kokemuksineen joskus ennen
tai vaik' kauan sitten
vaik' vuosin satoin takaisin.
Elämä jatkuu aina.
Elämää jatketaan aina
ja tapahtumat kaikki
kehitykset
sodat, rauhat, pelot
jälkiänsä jättävät
ihmisen moninaisiin muisteihin
ajallisiin ja ylempiin
näkymättömiin.
Sillä, ei ihminen vain lihaa siirrä tuleviin
vaan, myös niitä
mitkä tallentuneina on näkymättömiin
ihmisen viel' tuntemattomiin ulottumiin.
Ja siellä... kulkee kaikki mukana
mennyt elämä soluissa ja solumuisteissa
näkymättömissä osissa ja sen ulottumissa
eikä vapaa ole niistä yksikään ihminen
ihmiskuntansa on osanen
ketjunsa kaukainen
kuin aikain alusta ain tänne asti
ja jatkuen tuleviin, kaukaisiin
oman osansa lisäten;
- omansa kuin hyvän
omansa kuin pahan
omansa vaivan kulkemaan
tulevien kudelmaan.
Ja nyt kysytään
mistä tullut tämmöinen vaiva
viel' tuntematon
hoitamaton, parantumaton.
Joillekin apua, ajallisesta omastaan aikaan saatu.
Joskus kaukaisillekin hoito ja apu.
Ja joskus aivan tuntematon, auttamaton.
Vaan, opiksi kaikki ihmisen
elonsa ketju
menneittensä vaivat, kokemukset
elonsa taistelot, pelot
sodat ja tapot
toipumisetkin, joist' jälkiä herkälle
pintaan, tai pinnan alle
näkyviin
myös näkymättömiin.
Vaan, mistä hoito ajallisiin?
Mistä se "kaukainen kosketus"
jolla koskettaa voisi
sairauden alkujuurta.
Vaan, se mahdollista on.
Uskoa kuin ketjun olemassaolon.
Ja ett' kaikki on tallessa
kuin filminauhassa
ken katsoa menneitä taitaa
- tällainen ajatus kuin taikaa.
Vaik' totta on jokainen sana
jokainen elo ja kohtalo
jokainen elonsa kokemus
ihastus, rakkaus
riitä, sota, kuolo
mielen vaiva, vaurio
jonka jatko on siemeniin, soluihin
näkymättömiin muistiin piirretty
siten edelleen siirretty tuleville polville
kasvuksi, kehitykseksi, vaivaksi
vakavaksi sairaudeksi.
Hyviä ei kuin huomata lain
jostain vain kuin tällaisen upean lahjan sain.
Mut' sairaus, mikä milloinkin
helppo, tai raskas
niistä jo opetusta, kasvua, kehitystä.
Ja ehkäpä juuri 
sen kaukaisen hyvän saanut
saakin olla kasvamassa, auttamassa
kohtalonsa toveria;
hyvän saanut rinnalla kärsivän
molemmat eloa ihmiselämän.
  #
 
 
04.05.2018
Vaivojen kaukaiset kulut
     
-Onhan se tunnettua, Suuresta kirjasta
ett' isäin pahat teot kantautuvat
ain' kolmanteen ja neljänteen polveen
- eli, niin pitkälle
kuin pahan tekijä itse on elossa
... hän voi ne todeta.
Vaan, ei tuo vapauta 
pahan teon seurauksista äitiä, naista
samoin ne kantautuvat suvun ketjussa.
Vaan, onhan vaikutus laimeneva
mitä kauemmas kuljetaan pahan tapahtumasta
ellei sitä pahan seurausta jatketa
uudessa polvessa
jolloin tuo voikin olla
kuin ikuisesti kulkeva
... kuin sukukirouksena.
Joskus tuo paha piirtyy ulkoisessa
ja on siten silmin havaittavissa
mutta, kulkee se mukana 
myös näkymättömän ulottumassa
kuin muistona
tai eräänlaisena koodina
miten ihminen jatkaa sukua
vaik' luonteessa
piilevänä tapana
jonka alkujuuresta ei välttämättä
ole enää tietoa.
Sama voi koskea myös hyviä saavutuksia.
Näin voi selittää ihmiskunnan kehitystä ja kasvua.
Näin voi selittää monia tuntemattomia sairauksia, vaivoja
- kaukaa kantautuvia
joilla aina alkulähteensä on
joka nykyhetken valinnoilla
tai noilla kaukaa kantautuvilla
ihmisen koodissa kulkeutuvissa
kuin suvun tunnuksena
... hyvänä, tai kirouksena.
Ja jossainhan tuo on tallessa
soluissa ja niiden muistoissa
tai merkkinä ympärillä olevassa 
näkymättömässä alitajunnassa
joka on osa sitä kaukaisen kehitystä.
Ja siinä
ihmisen ympärillä
on olemassa, nähtävänä 
kuin elonsa kartta;
omansa aika
ja kaikki menneensä
sukunsa matka
- myös tulevansa.
Ja näistä tiedoista joku herkkä
voi toisesta kaiken lukea.
Ja tästä vihdoin pääsemme parantamiselle
menneitten vaik' tuntemattomasta vaivasta
joka on havaittavissa ihmisen kartassa
aurassa
ja viel' auran takaisessa ajassa.
Siis, ihmisen ympärillä olevassa 
ja aina mukana kulkevassa.
Tämä voi laajentaa ajatusta
ja selittää syitä ja seurauksia
ja tekojen vastuuta niin hyvään kuin pahaan.
Ja nyt...
jollei tuolla kaukaisella kaiulla
ole elon kululle suunniteltua tarkoitusta
voi sitä myös koskea
ja pyytää vapautusta
menneistä kantautuvasta vaivasta
tai jostain omasta
jolla siis voi myös olla juuria
kaukaisuuden takaisissa.
Karttaa voi siis katsella ja tutkia
etsiä syitä ja kaukaisia tapahtumia
löytää alkulähteitä ja juuria
joka aiheuttaa ajalliselle vaivoja, sairauksia.
Ja jos on lupa siihen koskea
vaimentaa, parantaa, poistaa
sen kaukaisen säteilyn aiheuttajaa
niin se on mahdollista
jolloin sen kaukaa kantautuvan vaiva ja seuraus
on vähin erin katoava
myös ajallisen ulottumasta
tästä ajasta.
Ja katkeaa 
tuo kaukaisen heijastuma tulevien polvista
hoidon jälkeen alkavista uusista ketjuista.
Vaan, tuo kaukaisen heijastuma
voi rasittaa koko sukua
eri tavoin haarautunutta
ja sinne voi mahtua
monenlaista kaukaa kantautunutta
ja joidenkin vaik' yhteisvaikutuksesta
voi aiheutua ongelmia
joita toisen taustassa
ei olekaan matkassa.
Kuin kaukaisuuksien sattuman satoa
miten rakentuu elonsa.
Vaan, aina on myös muistettava
se suuri suunnitelma
joka on ihmiskunnalle tarjolla
ja kaikella myös salaiset tarkoituksensa
vastaamassa sen kehityksestä ja kasvusta.
Yksinkertainen ei siis olekaan niin yksinkertaista
vaikkei mitään tapahdukaan vailla tarkoitusta.
Tämä voi siis selittää outoja
tuntemattomia vaivoja ja sairauksia
vaan, ei kuitenkaan poista vanhuutta
ja sen mukanaan tuomaa mahdollista haurautta.
  #
 
 
06.05.2018
Miksi
     
-Miksi, kyselee ihminen
kun miettii hän syytä kaiken tarkoituksen.
-Miksi? kuitenkaan ees ymmärtämättä
kysymyksensä laajuutta
puhumattakaan sen vastauksesta
joka ei kulje ihmisen tajunnan tasolla.
Kysyykö muurahainen, miks' on hän siinä
elonsa touhussa
ja mitä ymmärtäisi hän
saamastaan vastauksesta.
Kaukana on vastaus
kaukana menneessä, kaukana tulevassa
kaukana kaukaisuudessa
tulevien takaisissa rakenteissa
ylempien ulottumissa.
Ja onko jossain joku
joka kaikkea hallitsee, vallitsee
rakentaa ja johdattaa
ihmiskuntaa, kaikkeutta.
Mitä sanoa tuohon ... ON.
Taustalla on joku, jolla on tarkoitus, tuleva.
  #
 
 
10.05.2018
Menneitten viisauksista tuleviin
     
-Kantautui tänne sanoja, opettajia
menneitä puheita, oppeja
viisaita matkoja, elämän tarinoita
suuria viisauksia menneitä ajoilta
kaukaisilta
ja viel' kaukaisten takaisilta.
     (mm. teosofiasta)
Niitä on ollut aina, ja on aina oleva.
Ja tulee uusia
sillä, vanhat on vanhoja
vaik' ovatkin ne viisaita.
Ovat aikansa oppeja
eloa, kokemuksia
vaan, onko niissä ikuisia tarkoituksia
sillä, maailma, elo kaikkineen, on muuttuvaista
aikaisemmat edustavat aikoja 
toisenlaisia matkan vaiheita.
Sillä, elo kaikkineen on matka
jostakin kaukaa, jonnekin kauas
ja matkalla on monia vaiheita
kasvun hetkiä, opettajia
asioita, joilla kannettiin ajallisia ja tulevia.
Mutta, ne ovat aina matkan vaiheita
eikä tarkoitus ole pysyä paikalla
ja polkea vain menneitten polkuja
sillä, ei maailma kaikkineen
alempine, ylempine
ole vielä ilmoitettuna valmiina
vaan, kehitys on jatkuva.
Siksi ei tule itseään menneisiin lukita
vaik' oisivat ne kuinka viisaita.
Eikä se niiden viisautta sammuta
- ne ovat vain jo olemassa.
Tuntemattomat viel' tulemassa
joissa tarjolla uutta ja tulevalle kallisarvoista.
Siksi tulee olla tarkkana
jäädäkö kiertämään aikaisempia polkuja
- silloin viisaita, ja edelleenkin
mutta ne ovat menneitten matkoja
sen ajan kuin lapsia
ja sen ajan lupauksia.
Uutta on tullut aina
nekin silloin vanhojen päälle ja jälkeen
... tuleehan aina uutta edellisten jälkeen.
Joten, käännä katseesi tuleviin
ja niihin lupauksiin
äläkä keskity menneisiin
jo esille tuotuihin menneen aikaisiin.
Sillä, tuleva on aina uusi aika
ja sillä on uusia sanoja
ja nekin siis aina aikaisempien päälle ja jälkeen
kasvun uusina kerroksina
kasvattaen kaikkea ylemmäs
kerros kerrokselta ylemmäs
korkeammalle, kohti suurempaa kirkkautta
viisautta, totuutta
... joka siis on matkalla muuttuvaista
kohti sitä absoluuttista - mutta se on kaukana
joten, tulee vain suostua, että aina tulee uutta
ja menneisiin jäävillä on oma tärkeä paikkansa
uusien perustana.
Eikä väheksyä tule ainuttakaan ajan lahjaa
mutta, vain uudet edelleen kantaa
kohti sitä suurta tulevaa
sitä tuntematonta unelmaa, joka ON.
 -
Joten, seuraamalla menneitten oppeja, ajatuksia
eletään menneissä ajoissa, asenteissa
tarpeissa viedä eteenpäin jotain sellaista
joka oli tarpeen siinä ajassa.
Se on viisautta, vaan ei ajankohtaista
vaikka monin osin oikeata.
Sinne vain ei tule jäädä
vaan, tulee etsiä uutta
tälle ajalle ulottuvuutta.
Sillä, jos jokin vie eteenpäin tulevaisuutta
on etsittävä uutta
aikaisemmille viel' tuntematonta suuruutta
jolla silläkin, saman kaavan mukaan
on omansa aika
jonka jälkeen taas tulee uusi laiva
jolla on omansa matka
ja aika viedä eteenpäin kehitystä
kohti totuutta.
 
Koko ajan ... on kyseessä matka!
- tämä aina muista
ja matkalla on aina suunta
- jos taakse päin, se on menneisiin
jos eteenpäin, se on tuleviin - unelmiin.
Menneet eivät kanna unelmiin
vaikka kuvaavatkin menneitten hetkien 
matkaa unelmiin.
Siis, päämäärä on sama
mutta, matkan aika on menneistä kaukana
jos ollaan kaukana takana
... tieto jo vanhentunutta
oman aikansa tuotosta.
Jos ollaan tässä ajassa
eletään ja edetään tulevassa
jos vaikka ollaankin samassa unelmassa
- joka aina on kaukana.
Uuden matkan 
on tuotava esille uutta kasvun kehitystä 
ja uuden avausta.
  #
 
 
13.05.2018
Runoilijan rukous
   
-Kosk' ajallises kuljen viel' tovin monen
kuin rukoilen
ett' saisin sanoin kaunein lauluja luritella
kirjoitella, laulella
sanoin kosketella syvien sisäistä
lohduttaen ihmistä.
Rukoilee täss' Runoilija itsekseen
kuunnellessaan sanoittajamestarin muisteloita.
(Juha Vainiosta)
-Ois mulla mahdollisuutta tään matkan ohessa
laulujakin esille nostella.
  #
 
 
22.05.2018
Kehon ravinto
     
-Niin, se ravinto...
aikanne vaikea
ajassa, näkyvässä ulottumassa
jossa kaikkea tulee tutkia ja sisältöjä tarkata;
  terveellisyyttä
    vahingollisuutta
      kaloreita ja kalorittomuutta
        sokereita, vitamiineja, vitamiinittomuutta
          hiilihydraattien osuutta, proteiineja
kaiken terveysvaikutusta, sairastavuutta
- näkyväisen ulottuvuutta.
Monenlaista viisautta ja vaikutusta suuntaan ja toiseen
- ja huomenna viisaus jo suuntaakin toiseen;
eilisen terveellinen
     onkin jo tämän päivän ongelma
ja eilisen vaarallisuus
     onkin huomisen rakentaja.
Kaikki aina sen mukaan
kuin on taustalla valtoja, voimia
rahan tahtoja
uusia viisaita.
Eikä kuitenkaan ymmärretä ravinnon totuuksia
ihmisen rakennetta ja kokonaisuutta
kaiken ympärillä olevan vaikuttavuutta
mielen osuutta ja ylemmän ulottuvuutta.
Ravinnon ulottuvuutta
ja henkisen vaikuttavuutta
hetkeä, miss' ollaan ja eletään
mielialan, seuran, merkittävyyttä.
Surussa, murheessa
kiireessä, stressissä
ilossa, rauhassa
vihassa
kiitollisuudessa, rukouksessa
- ja ravinto on keholle jo ihan muuta.
Ja kuin huokauksena: Hyvässä seurassa
kaikki on kaunista.
Siis, ravintoarvo ei ole vain 
se lautasella oleva ruoka
ja sen sisältämä ajallisen mittaustulos
sillä, mittaamatta viel' paljon jää;
   näkymätöntä elämää
      värähtelyjä yllä sen
         ja ihmismielen sisäisen.
Ilo ja kiitollisuus tekee huonostakin hyvää
ja väärämielisyys tekee hyvästäkin huonoa
sillä, ympärillä olevan värähtely ja tunnelma
hävittää tai kasvattaa ravinnon voimia.
      Todisteena Pihlajasaaren mutakakku. "Kettujen iltahetki"  >
  #
 
 
27.05.2018
Mielen voima
     
-Mielen voimasta ois aiheellista puhua
sillä, sen suuruutta ei oikeasti tunneta.
Koko ihmiselämä on mielen liikkeitä
sen tunteita ilon ja surun
pelon, kauhun
vihan, katkeruuden
ja rakkauden, ihastuksen.
Ja kullakin mielen liikkeellä
on omansa voima
ja värähtelyn suunta.
Toiset tunteet ja mielen liikkeet vievät värähtelyä alas
toiset nostavat sitä ylös.
Alas painuessaan 
     ne ihmistä rasittavat, vahingoittavat
ja ylös noustessaan
     ne parantavat ja voimaa antavat.
Niin suuri vaikutus on mielen tilalla
tunteilla, ajatuksilla
ja ne vaikuttavat kaikkeen ympärillä olevaan;
   omaan terveyteen ja hyvinvointiin
      ravintoon ja sen ravitsevuuteen
         ystäviin ja työhön
            ja nukkumiseen, yöhön.
Asenne, on mielen tila
se voi olla iloinen, luottavainen, auttavainen
se voi olla tyytymätön, vihainen, vaik' pelokas.
Iloinen iloa antaa
ja elo kantaa.
Tyytymätön toisiltakin voimia syö
terveyden säilytys on raskas työ
itsellä, ja lähellä
- sairaudet vaanii ympärillä.
Auttajan on aina oltava tarkkana
onko hän (energian) antajan, vaiko varastaja.
Antaja parantaa.
Varastaja vahingoittaa.
Oletko enkeli joka lämmittää
vai välitätkö vain kylmää.
Ja jos puhutaan parantamisesta,
lämmin antaa ja energia parantaa
- kylmä vain pahentaa.
Näin kaikessa elämässä;
millä mielentilalla, voimalla
ollaan missäkin mukana.
Ja mielentiloja ja voimia on paljon
- vaikea havaita
milloin on kyse mielestä rakentavasta
milloin hajottavasta, voimia nakertavasta.
Milloin on kyse todellisesta rakkauden energiasta
ja milloin energiasta alemmasta.
  #
 
 
13.06.2018
Himo
-Ja, mikä viel ois suurempi kuin mielen voima? kyselee Kapteeni.
     
- Ja jos joku viel' ohjaa ihmisen eloa
mielensä liikkeitä
... on se himo
  tehdä, suorittaa
    aikaan saada
      eloa rakentaa.
Mut' moni himo
ihmisen terveyttä nakertaa.
Moni himo tekemisen riemuun
  liialliseen hinkuun
    vaarallisuuteen
      haluun itsensä ylittämiseen
        voimansa näyttöön, tulokseen
- moni vie sairauteen.
Vaan, ravinnon puolella on mahdollisuus suuri
itseänsä pilata, ja elonsa kuin juuri
koska kehossa kuitenkin toteutuu kaikki.
Liika on liikaa
väärä on väärää
ja moneen syntyy herkästi himo;
  syödä kuin lisää ja lisää
    juoda ain enemmän ja enemmän
      itseään huumata monin eri tavoin
- ja vaikea hillitä, hallita, kokonaisuutta.
Näillä kaikilla monia terveysvaikutuksia
- yleensä huonoon.
Mutta, himoa on vaikea hallita
sillä se ohjaa mieltä
ja mielen voima on suuri
vaikea huomata salakavalia vaikutuksia
ehkä hiljakseen kasvavia.
Vaan, millä ohjata mieltä
millä hillitä himoa
voimakasta tahtoa
... hyvälläkin rajansa
huonolla vaaransa, vahinkonsa
- elonsa pian raskasta, sairautta.
 
Sairaus on kehon ilmoitus vaarasta
huonosta suunnasta, kohtelusta
- pitäisi vain huomata, tajuta
mikä on kaiken takana
eikä vain lääkkeillä etsiä
huonolle suunnalle helpotusta
jotta sitä voisi vain edelleen jatkaa
itsetuhoista matkaa.
Ja toiset vain herkästi auttaa
ett' sairastava vois hinkuaan 
ees jotenkin jatkaa.
 
Kuka oisi se, joka sanoisi suoraan
ja kuka uskoisi suoria sanoja
elon tapansa varoittavia.
Himon, halun
mielen voiman
voi voittaa vain - ihmisen oma tahto!
Jolla torjua kuin "pakko".
  #
 
 
31.05.2018
Maailmankuvien kohtaaminen
      
-Kerro jossain satamassa
siitä matkasta ja maailmankuvasta
elämän asenteesta ja tulevasta
elämän unelmasta.
Kaikki riippuu kuulijasta
elonsa asenteesta
... osaako arvostaa lain
vai, hymähtääkö vain, jos viisas on hän omissaan
ajallisensa kuvissaan
... arvot riippuu munissaan
haarojen huvissaan.
Kaksi maailmaa
kaksi kaukaista kuvaa;
toinen ymmärtää tulevaa
toinen elää vain hetken unelmaa.
Unelmansa kullakin, täss' ajallisen ajassa;
toisella kuin virkana etsiä, tutkia
     maailman merten kuvia
toinen elää vain hetkellistä huvia.
Toinen voi ymmärtää toista
toinen ei lainkaan käsitä toista.

Toinen on joskus myös elänyt toista
toinen ei ymmärrä näkymättömien maailmoista.
Vain toinen voi loukkaantua toisen sanoista
ymmärtämättömistä loukkauksista.

Toinen vain sääliä toista
kuin lapsellisista ajatuksista.
Ja molemmat niin viisaina omissaan
elämän meren vastakkaisilla rannoillaan.
Toinen kyllä ymmärtää toista
toinen ei toista ymmärrä lain
samanlaisen elon matkan kumpikin sai
... osansa toisenlainen vain.
  #
 
 
31.05.2018
Kapteenin salainen kaipaus
-Kapteenin kaipaus
   sisäinen
      salainen
jonka peittää hän 
vain salassa kuvaansa kaivaten.
Kuvaansa naisesta
sisäisensä ulottumasta
jonne piirtyneenä on omansa puolikas
kaipauksensa ikuinen kohde.
Ja ajassa
hän nähdä voi vain paloja sisäisensä kuvasta
ei kertaakaan sitä kokonaista
sillä, hän ei ole ihminen
- sillä, ihminen on muuttuvainen
kuvansa katoavainen
... vaan, se ylemmän tason kuva
on muuttumaton unelma.
Siksi on hällä, kuin raukalla,
aina se sama kaipaus matkassa
elonsa vuosien saatossa

eikä koskaan ajassa
hän voi häntä kohdata
muuten kuin unten tasolla
näkymättömän ylemmän ulottumalla.

   
Kuinka vuodattaa hän hetkin ikävänsä kyyneleitä
kuin mahdottoman kaipauksen äärellä
hetkin vain ihastuen ajallisen kuvaan
joka ees jotenkin sisäisessä kohtaa.
 
Voi kaipausta ihmisen
syvänsä sisäisen
minkä saanut on hän matkallen
ajallisissa ohjaten.
Se kuva ei muutu
vain sen ajallisen osa
ihastuksensa vaatimaton kohde
...  ja tunne katoaa

mut' syntyi tottumus, tapa
jolla toteuttaa ajallisensa matka
vaik' ilman sitä tunnetta
joka oli kohdatessa.
Mut' Kapteenilla säilyy aina
se kaipauksensa ihana kuva
vaik' elossa jo vuosia
jotka muuttaa ihmisen kuosia.
Mut' sisäisensä oma;
kuvansa kuin ainaisesti on nuori

    
ja jos sattuisi hän kohtaamaan
sen toisen sisäisen nuoren
jolla ois sama sydämen halu ja kaipaus
ja kuvana se Kapteeni nuorukainen
ja kohtaisivat he ajassa
... vaik' nuo nuorukaiset elävätkin ajattomassa
 
niin, mikä onni suuri 
siitä sisäisen sydämen kohtaamisesta
parinsa tapaamisesta
oli ajallinen kuori jo vaik' kuinka kaukainen
niin, kohtaus sisäinen
tuo suuren onnen.
  #
 
 
  *
Siivetön enkeli
    
Kohtasin enkelin
- olin ollut ma tunteita vailla
askelen niin keveän
ei ollut hän näillä mailla.
Vaan, siipiänsä nähnyt en
en tuntenut, vaik' hapuillen
selän linjoja salaa tutkien
- lämmön sisälläni tuntien.
Mut' lähtöhetken halauksen
tunsin voiman siipien
joil' minut kietoi syliinsä
... minut luki ystäviinsä ...
-Oi, pyysin, älä irti päästä.
Yllä yks' elämän ihana hetki.
Muistellen
-Kapteeni tanssivainen
  #
 
 
04.06.2018
Olla täynnä itseänsä
Kuin moittien sanot: -Olet täynnä itseäsi.
Vaan, mitä minun tulisi olla täynnä;
  jotain toista ihmistäkö
    perhettä
      lapsia, lasten harrastuksia
  koiria
    työtä, jotain omaa harrastusta
      ehkä omia sairauksia
      ... vihaa, katkeruutta?
Voi olla myös täynnä toivoa, iloa
luottamusta tulevaan.
Täynnä onnea.
Täynnä itseä on turvallinen olotila
... ja se on terveellistäkin.
Vaan, jos olet täynnä 
jotain noista muista
olet niistä riippuvainen.
Entäs, jos ne jonain päivänä otetaankin pois
mitä jää jäljelle...
  tyhjä kuori
    ehkä tyhjä katkeruuden, vihan, täyttämä kuori
joka on herkkä sairauksille
ja monille vaivoille.
Moni asia on hyvä
moni paha
jolla ihminen itsensä täyttää
elämä näyttää
onko se kestävää, kantavaa.
Vaan, jos ihmiseltä otetaan 
se oman itsensä osuus pois
se on jo suorastaan romahduttavaa.
  #
 
 
05.06.2018
Auttamisen vaikeutta
Miten toivoa toipumista toiselle
jonka toipumista ei toivo
.. jostain syystä vain toinen on ongelma
tai tuottaa vain vaivoja.
Aivan kuin parempi ois
ett' toinen on kokonaan ympäriltä pois.
Vaikea paikka
osoittaa auttavan rakkautta
jos jokin osa auttajassa
ei oikeasti toivokaan parasta.
      
-Mutta, entäs jos auttaminen onkin kokonaisvaltaista
jollain tavoin salaista
ett' toinen toipuessaan
paraneekin useammasta vaivasta
myös siitä, joka aiheuttaa välille karvasta.
Entä jos toipuminen vaivasta onkin prosessi
joka koskettaa myös taustaista
sen ongelman kohdetta
joka kuin estää auttamista.
Jospa toisen sairaus onkin laajempi kokonaisuus
jolla on monia syitä ja tarkoituksia;
mitkä kaikki asiat sairastuttivat
mitkä kaikki parantuvat
kun vaivat toipuvat.
 
Ihmisen sairaudessa on aina paljon salaista
ei ainoastaan se ensin näkyvä
vaan, jossain syvällä sisällä
tai elonsa piilossa on muita vaivoja
jotka vaativat muutosta
elon korjausta
ja saman aikaisesti
monista asioista parantumista.
Noista ei toinen ihminen ole tietoinen
ei aina ees sairastava itse
ellei sitten sairaus kuin salaisesti
tuo sitä esille.
Siksi, jos palvelet auttajana
tulee olla tarkkana
sillä näkyväisessä ei ole tiedossa
sairastavan kaikkia vaivoja
ja elonsa painavia saloja
... jotka sairauden kautta
etsivät apua ja parantumista.
Auttamisessa siis aina rakkautta
sillä, auttaja ei voi tietää
sairastavan salaisuuksia
syitä ja seurauksia
joille hänen kehonsa
etsii sairauden kautta vapautuksia.
 
Siis, vain luottamusta siihen
ett' auttamisen prosessi on viisas
ja että sairastavan keho on viisas
ja molemmat etsivät samaa
... molemmat sairautta parantaa.
Ja tulee aina muistaa
ett' sairastava kantaa mukanaan
salaisuuksien taakkaa.
  #
 
 
12.06.2018
Parantamisen unelmasta
Kuinka ajatuksena suurena, kuin pelokkaana
kyselee Taikuri osaansa ajallisessa
Kapteenin hahmossa
täällä kadonneitten voimien saarella: -"Miten on...
... sen parantamisen unelman kanssa
josta monesti on ollut puhetta ja lupausta.
Oisko aiheellista auttaa ja palvella todellista
ei ainoastaan kertoa ja kuvata
miten kaikki ois mahdollista;
läheistä ja kaukaista
ajallista ja ajatonta ulottuvuutta.
Koskettaa oudotta tavalla ja palvella
ajan vaikeita ja raihnaita
olla todellisena apuna
- ei vain sanoina ja lupauksina
vaan, ajallisena tukena elonsa matkalla?"
      
-Jo kysymys pitkä Taikurin, vastaa Thot
tuo viisas viisaasti. 
Jo kysymys kuin vastauksen sisälleen sulki
ajatus jo tekoihin todellisiin kulki
tarkoituksiin kadonneitten voimien esille tulla
jotta totta ois kaikki
mikä on tallessa piirrettynä sulla.
Eikä se palvelu sanoja poista
vaan, enemmänkin uusia
- uusilla sanoilla ajassa loista.
Se on ovi, voima todellinen
ja sanojen voima, min kirjannut jo oot
ne näin tulevat ajallisen valoon.
Miksi kierrellä avun antoa
eivät kaikki lue sanoja
mutta, näkevät ja kuulevat tekoja
joista jo ennalta kirjoitettuja sanoja
... ja jotka ovat tosia.
Kuin niitiksi niille; näin totta ne ovat
ja ohjeeksi tuleville sanoina
ja todellisina tekoina 
- todisteina! sanojen voimasta
ja niiden tarkoista ohjeista
jotka tekojen kautta viel' vahvistuvat ja kasvavat 
uusiin ulottumiin karttuvat
- tulevat tosiksi ja tarpeiksi
todisteiksi salaisesta voimasta
... kuin salaisesta voimasta
joka laajasti on jo unohdettuna
mutta edelleen totta.
Pitää vain olla rohkea, ja uskoa
sanojen tulevia ... jotka siis ON!
  #
 
 
14.06.2018
Ohje parantajan tielle
       
-Ja ohje viel' kerran
vaikka kaikki tarpeellinen onkin jo kuvattu
... useampaankin kertaan.
   (Katso matkan sisältö, ja erityisesti Kirja 6 Parantamisesta.)
Käsillä, ajatuksella
  kaukaa, vierellä
    kaikilla tavoilla, kun kerran voimaa on 
ja hyvää tahtoa ja taitoa
ja halua olla apuna paikalla
ja koska tarvetta on kuin kaikkialla
ja tuloksia on luvattuna
niin lähellä kuin kaukana
molemmilla tavoilla;
  ajassa ja ajattomassa
    ajan takana menneessä
      ja tulevassa, edeltä kulkevassa.
On kerrottu aika, 
     kuinka kauan kutakin kohdetta
ei turhaa hehkutusta
     vain ajallista apua.
Ei etsitä tuntoa, kokemusta
sillä, apu annettu vaik' ei tuntoa lain
-minä voiman auttamiseen sain
ja ohjeen jostain kuin kaukaa hain.
Ja mittaus on hyvä;
  auttaako apu lain
    ja millaisen tuloksen avusta sain
0-10 asteikolla
  se on tarkka kuva ja sanoa
    paljonko apua tarjolla.
Ja aika;
ei kaikki voi tapahtua tässä ja nyt
sillä, moni "koulutus" ei ole vielä päättynyt
eikä tarkoitus saanut määränsä päätä;
  syytä ja seurausta
    elämän muutosta, joka on tarpeellista
jotta apua
jotta vapautua
     vaivan aiheuttajasta
     ja kehon taakasta
joka sille on itse annettuna.
Kiitosta ja kunniaa
lahjaa jakaa, ei rahastaa
mut' vastaanottaa jos tarjotaan
  kiitollisin mielin
    puolin ja toisin.
Sillä, arvonsa aina kaikella
  ja hyvällä avulla
    ja kuin uudella alulla

- mikä ois sen suurempaa
kuin tarjota uutta mahdollisuutta elon matkalla
  siitä nauttia
    ja siinä rakentua ja oppia
      uusia arvoja ja elon tahtoja.
Eikä kaikesta tarvitse niin tehdä numeroa
sillä, numero kyllä kantaa ja voimaa antaa
- ja tarvitsevia on paljon
vaatii vain uskoa molemmilla;
uskoa mahdollisuuteen parantua
tai saada ees apua elonsa matkalla.
 
Aina, on avulla paikkansa
vaan, tuloksella on arvonsa ja aikansa;
joku vaik' heti tässä ja nyt
toinen vast' kaukana tulevassa
  kuntoutuksessa
    prosessissa.
Eikä ole paikkaa
jolla ei apua vois antaa
  aina aivoista
    kaukaisuuksista
  hetken tapaturmasta
    kauan vaivanneesta
ajallisesta, ajattomasta
näkyväisestä, näkymättömästä
pikku jutusta tai suuresta ongelmasta...
vain rohkeutta tarttua 
ja olla rinnalla apua antamassa
ja itselle saamassa siinä samalla omissa vaivoissa
- ne kannustimena avun antamisessa.
 
Näillä ohjeilla, Taikuri hyvä,
ajallisen ulottuma ja ajaton, on sun vallassa
- ja olla tarkkana
omassa asenteessa;
  vakava, mut' hauska
    kepeä, mut' tarkka
      nauttia, ja vaatia muutosta
        ja vahtia toteutusta ja tulosta

- kehottaa muutosta vaik' uudelleen
ettei väärää todistusta hyvästä avusta
  pahan maineesta, valheesta
    jos ei tapahdu omasta aiheesta
      pinttyneestä tavasta
josta aina seurausta ja vahinkoa
elon matkalla.
Tässä ohjetta
ja loput kasvaa matkalla, kokemuksella
vaik' tietoa ja taitoa jo riittävästi onkin
ja voimaa joka kasvaa, kun apua antaa
- ja samalla siin' itseänsä parantaa
kun kanava puhdistaa
- antajaa, ja saajaa.
-
-Pitää tahtoa
olla valmiina
uskoa tulevia
lupauksia...
Ja Taikuri vastaa: -"Minä tahdon
minä olen valmis
minä uskon tuleviin
ja lupauksiin."
-Niin, sitä vaille vain enää
oli tuo matkallesi lähtö
- ei kuin lähtökäsky
vaan, lähtölupaus uskoa, uskaltaa
  ja tarttua tulevaan
    joka muuttaa sun unelmaa
      ja ajallista matkaa.
Mutta, ei ole aihetta valittaa
vaan, iloita taakasta
jonka tulos on arvokasta ja tarpeellista
ja monelle niin kallisarvoista
vaik' eivät sitä ymmärtäisikään
monelle apu on kuin itsestään selvää
- ei osaa arvostaa
vaik' elonsa kuin pelastaa.
Sellainen on ihminen;
vain haluaa, haluaa
eikä huomaa, huomioi ollenkaan, kun saa
vaik' kaikki on suurta lahjaa.
Ain' jollekin kiitollisuus kasvaa
vaan, sitä ei aina kannata odottaa.
Ja ihminen pian unohtaa
kun eloaan ajassa jatkaa
kuin ei ois vaivaa ollutkaan
eikä saanut apuaan.
  #
 
 
16.06.2018
Taikurin nainen - puuttuva pala
      
-Yks' vielä on, oi Taikuri malttamaton
ja vaik' onkin se vain kuin ykkönen
on se kaiken täydellinen
... muodostaa täydeksi sun naisesi kuvan
tuo sen tärkeän puuttuvan
muut (yhdeksän) jo sieluusi piirretty on
- eletty, rakennettu
vaan, tärkein pala on viimeinen
ja palapeli kaunis on katsella
valmiina ihailla.
Nuo numerot ovat vain osia
paloja, joita täytetty kuvassa
- ei arvoja, paremmuuksia
vaan, ihmisen kuvan ulottuvuuksia
tärkeän kuvan palasia.
Kukin piirteensä esille tuonut
kuvaa rakentanut
joku useampaa osaa koskettanut
alla, tai yllä.
Ja mistä tiedät palan suuruutta
ovatko kaikki saman kokoisia
vai voiko yksi suuri pala
olla vaik' suurempi kuin moni muu
mut' viimeisestä palasta
se kuva täydeksi muotoutuu
ja palaset unhoittuu
kun, kuva täydeksi sisälläsi rakentuu.
  #
 
 
16.06.2018
Jos tieto tulevasta
         
-Jos vaik' ois ihmisellä tieto tulevasta
vaik' kuvausta tulevan unelmasta
ei luopua saa elämästä
... ei elämää elämästä.
Eikä vain kuin jäädä odottamaan
sitä onnen täyttymystä
jost' lupauksen sana, kuva, ois ilmoille päässyt
tiedoksi tullut jotakin kautta;
  vaik' unena
    näkynä
      tietona ylempänä, salattuna
        lohdutuksena.
Niin, ei siltikään
saa jäädä siihen kuvaan
ja sitä etsimään
sillä, mistä tiedät, oi ihminen
elosi kulkuja, suuntia
aikoja
elon mahdollisuuksia
iloja, taakkoja
joita ain matkalla on tarjolla.
Jos onkin se kuva jossain
vaik' lähellä tai kaukana
ole elossa!
- olet matkalla!
Ja matkalla on tapahtumia
muitakin, kuin se tuleva
vaik' kuinka ois se unelma.
Ja mistä tiedät unelmasta
onko se oikeasti oikea
vaiko vain omasi mielikuva
joka on rakentuva lupauksen sanoista.
Ja, voitko sitä edes tuntea
kun se vihdoin on edessäsi, toteutuma.
Voihan se olla vasta matka
kohti sitä oikeata
sydämen kaipausta.
 
Siis, eloa eloa elon päälle!
päiviä, tekoja
ilman suuren odotusta - ees ajatusta
sillä, elossa tulee eteen se
                         mi elossa tuleva on
sen itse rakennus on mahdoton
... jos siis puhutaan ihmisistä
ihmissuhteista
sydämen asioista.
Työt on työtä, ja teot tekoja
niillä voi rakentaa ja rakentua
niiden osa tulevia.
Joillekin nuokin ovat unelmia
mut' niitäkin suurempia
on elonsa kudelmia.
  #
 
 
17.06.2018
Taikurin taulu - elämän laulu
       
-Kuva suuresta matkasta
alussa tuntemattomasta
kuin puhtaasta taulusta
jonka palaset kaikki
on palapelissä valmiina
nurin päin vain käännettynä
elämä viel' elämättä.
    
Vaan, elon matkalla
kääntyy taulun paloja
muodostaen kuin kuvaa salattua
vaik' kaikki onkin jo siinä, tallella
osa käännetty elon tiellä
osa viel' kääntämättä
elon kuva piirtämättä.
Taulu on laaja
paljon paloja
ja jokainen elämän asia
on palasen takana piilossa
kääntyen vasta, kuin ajallansa
aivan kuin kokonaisuudella
ois matkansa kartta
ja palat kukin vuorollansa
muodostaa kaunista kuvaansa.
 
Paljon on paloja kuvassa
jotka kuin vain taustoja;
taivasta, pilviä ... metsänpuita
ihmisiä ohi kulkevia
kullakin paikkansa kokonaisuudessa.
Ja sitten on kuvat rakkaista
   läheisistä
   aikuisista, lapsista
kääntyvät ajallansa kääntyvistä palasista
elämän kuin salaisesta kuvasta
ja muodostavat valmista.
Mut' kuvan keskellä
elonsa tärkeänä
on omansa kuva ja kasvunsa suunta
- miten jokaisen palasen takana
on elonsa kehitystä, kasvua
mikä hänestä itsestänsä on tuleva
mihin ajallaan on hän valmistuva.
 
Kuin pieniä paloja
sisältäen kukin matkansa hetkiä, vuosia
ja kääntyvät vasta
kun osansa valmista.
Mutta, siinä kuvansa vierellä
   on piilossa
kuin kaukainen kaipauksensa
   jonka osuutta
eivät mitkään muut matkan kuvat
   voi korvata.
Siin' seisoo se toinen
mi piirretty on tauluun mukaan
sitä kuvaa ei tunne kukaan
vaan, se kuva rakentuu
ja avautuu vast' matkansa aikana
pieninä palasina
ja jokaisessa palassa
on omaansa ominaisuutta
ja ajallisen kasvua, kokemusta.
Ja osa kuvista muodostaa sitä ydintä
joka koskettaa Taikurin sisintä
ja pala palalta valmistuu se
mi piirretty Taikurin rinnalle
- siihen keskelle.
Kaikilla paikkansa naisensa kuvassa
vaan, kymmenen palaa on tärkeintä
ollen kuin elämän lähteitä
ohjaten, kuljettaen
kasvattaen Taikurin sisintä
tehden hänestä sitä ihmistä
mikä taulun tarkoitus on.
Kuva kuin kohtalon.
Ja nyt, tänään
ollaan matkassa jo kaukana
vuoskymmenten takana puhtaasta taulusta
ja sitä on piirretty elämällä
palasia kääntämällä
ja joitakin palasia viel' kääntämättä on;
elonsa tehtävä
ja kasvoinsa kuva
josta muodostuu se salattu naisensa ulottuma.
Ja siinä kuvassa
poistuu kuin kaikki se ikuinen ikävä ja kaipaus
syntyy elonsa yhteys siihen rinnalla kulkevaan
ainaiseen unelmaan.
Ja kun kääntyvät viel' nämä,
    tehtävä ja vierelle täydentyvä
on elämä kuin täydellistä
    

toteutetaan tarkoitusta
vapaana kaikista sisäisen kaipauksista
ja lähestytään sitä, miss' kaikki on valmista
kullakin palalla käännetty kuvansa.
Ja on vain yksi kuva
elämän kokonaisuuden kuva ja tarkoitus
joka oli aikanaan toteutuva.
Se, oli se elonsa unelma
joka joskus, kauan sitten
on ollut sovittuna.
-
Ei kaikilla kuvilla syvää tarkoitusta
   ei taustoilla
   ei naisilla
mutta kaikilla vaikutusta matkansa määrään
- yksikään kuva ei ole väärä.
Opetuksensa on kullakin;
  kasvatuksensa, kokemuksensa
    kaipauksensa kohde
      elonsa lähde
ajallansa, ja tavallansa
elonsa matkalla
... eikä pyyhkiä pois voi yhtäkään
palasta pienintäkään.
 
Ja kuvat kulkevat kuin kirjana
kuin filminä seurata ja katsella
kullakin kuvalla paikkansa
elonsa matkalla.
Ja se filmi - on se taulu
toisella tavalla kuvattuna
kronologisesti kasvettuna
elon matkana.
Mutta, niistä filmin kuvista
muodostuu se taulu
kun puhutaan kuvasta
jossa on kaikki tallella.
Ja on olemassa vain yksi kuva
joka on se matkansa toteutuma.
Puhutaan nyt siis Taikurin kuvasta
ja hänen unelmasta.
 
Ja jokaisella omansa
elonsa, kasvunsa matka
josta kuva on muodostuva.
Toisilla kuva on laaja
valtavasti pieniä paloja
jollakin vain kuin lapsen peli
hän ehkä vain pienen elämän eli.
Vaan, tarkoituksensa kaikella
maailmankuvalla, maailmalla
ja elonsa matkalla.
 
Ja kuka sanoa voisi sen
selittää toisen elon salaisen
sillä, piilossa palaset toisilta on
matkansa määrä arvaamaton.
Ja kuva, min piirsi hän matkastaan
on kuin arkistossa tallella
myöhemmin katsella
ja oppia 
  teoistansa
    iloistansa, suruistansa
      elostansa, min eli hän
kuin tietämättä, miksi
syntyi hän aikaan ihmiseksi.
Aikanaan avautuu tuo kaikki
ja vastauksen saa tuo kysymys suuri:

- Miksi?
  #
 
 
21.06.2018
Tekojen väheksymisestä
       
-Eikä ajatella kannata väheksyviä ajatuksia
sairaiden ja sairauksien parantamisesta
sillä, mikä suurempi on, kuin yksi onneton
joka saikin yllättäen avun kuin odottamattoman
ja uuden elonsa matkan.
Ja kuin esikuvana näet yhdenkin teon kantavan
ain maailman tuuliin ja huuliin
Jeesuksen tekojen myötä
... hän teki kuin sanojen todistajan työtä
ja yksi kerrallaan näytti ja kosketti
ihmisen ahdingosta pelasti
sanansa, tekonsa, asetti
niillä maailmaa mullisti.
Siis, mikä kuin suurempi teko olla vois
kun yhden ihmisen kipu ja sairaus
on pyyhitty pois.
Ja teot jatkuvat tekijöiden myötä
yksi kerrallaan tekevät arvokasta työtä.
Ja aina on teko ensimmäinen
kuin vaatimaton alku suuruuden
huomaamatta leviten 
kuin tekojen ketjuksi.
Vaan, ilman sitä ensimmäistä
ei oisi sitä ihanaa matkaa ja viimeistä
joka juuri eilen sai esille tulla
ja jo huomenna on vuoro uuden teon
esillä olla.
Ei vähätellä tule suurien alkujen päivää
ei luotilankaa, joka osoittaa
ett' tässä on tulevan perustan kulma
joka on tulevien tekojen kantaja.
Joten, pois epäilevät ajatukset!

Vaikka niitä aina on
ei ne kuitenkaan tekoja poista
kehitystä kuin kohtalon.
Teot suurempia ovat kuin epäilevien sanat
teot tekoja koskettavat
ja apuansa antavat, vaik' sanois epäilevä mitä
sillä, hän ei tietä sitä
ett' tahto suurempi hyvään
tuo teot näkyvään, vaik' yksi...
vain yksi kerrallansa
voi synnyttää kuin kulovalkean.
  #
 
 
 
  
 
26.06.2018
Haaksirikkoisten siipirikkojen ranta
    
Haaksirikkoisten siipirikkojen ranta
kuin yksinäisten, onnettomien kaunis laguuni

      

jossa kaikesta vain rauhoittua
katsella, muistella
särkyneitä unelmia
ja ympärillä kelluvia rantaan ajautuneita
haaksirikon muistoja
elon rakennusaineita ja tavaroita.
Ja rannan vesi
suolaisempaa on kuin meri
jost' rantaan ajauduttiin
... rantaa kyynelillä suolattiin.
Kaikilla rannan hiljaisilla
on katse viel' kaukaisilla muistoilla
tuonne merelle
sinne menneitten merelle
eikä vielä nähdä, ett' se sama meri
on juuri se elämän meri
jossa kaikki elon salaisuudet
on aina tarjolla.
Nyt katse vain siinä rantaviivassa
rantaan ajautuneiden rojujen seassa.
-On noustava! oi sinä haaksirikkoinen siipirikko
on noustava tuonne takana olevalle harjulle
ja sieltä katsella kaukaisemmalle merelle
  vapauden ulottumille
    aavalle, joss' ei enää rojuja näy
ihana kuin puhtaan meren tuuli kasvoille käy.
Istu siinä
harjun pienellä kivellä
ja anna katseen, ajatusten,
hiljalleen hiipivän mielenrauhan 
levätä meren äänillä ja aalloilla
ja vapaiden lintuin lauluilla.
Siellä ... se elämä on
vaik' haaksirikkoisen siipirikon hetki
on kuin tahtona kohtalon.
Vaan, tätä eivät siipirikkoiset tiedä
ett' tää kuin onnettomien ihana ranta
on osa sitä 'kadonneitten voimien saarta'
ei vielä sitä mannerta
jonne itse kunkin on joskus palattava
kun matkansa on valmista.
Tämä saari on matkalla
kuin hetkellisenä lepopaikkana
jossa menneistä puhdistua ja vapautua
jotta elämän meri voi taas raikkaana eteen avautua.
Ja tällä saarella, nimensä mukaisesti
Kadonneitten voimien saarella
on myös voimia tarjolla
niitä kadonneita
joil' aikoinaan tehtiin matkoja
- kauan ennen tätä haaksirikkoa.
Ne voimat edelleen on sisällä ihmisen
painuneet vain matkallansa
jonnekin syvällen sisäisensä suohon.
Vaan, tällä saarella suo kuivataan
kadonneet voimat esille kaivetaan
puhdistetaan
ja niihin puhalletaan kuin uusi henki.
Ja aikanaan haaksirikko unohtuu
sen muistot takaisin merelle hautautuu
laskuvetten mukana.
Siipirikon siivet suortuvat ja kaunistuvat
sulat puhdistuvat auringossa ja tuulessa.
Kadonneet voimat vapautuvat
avautuneissa tunteissa
ja elämän uusissa tuoksuissa.

Ja jos sieltä
vapauden harjulta huomaa katsoa
vähän sivummalle, vasemmalle
voi siellä kaukana nähdä 
jonkin oudon laivan satamaan laskeneena.
Poikennut vain tänne matkallansa
kartuttamaan omia kadonneita voimiansa
ja rakentumaan uusissa ulottumissa.
Mutta siis, tällä samalla saarella (vähän outoa)
sen vain toisella rannalla
... ja ties vaikka saarella
vois matkalaiset toisiansa kohdata.
  #
 
 
28.06.2018
Rannan salaisuus
Kapteeni katselee kaukaista rantaa
... oikealla puolella olevaa laguunia
ja siellä liikkuvia hiljaisia hahmoja
toiset jotenkin surullisia
joitakin harjulla istuvia
katsellen kaukaisuuksia
aavan meren vapauksia.
-Vähän outoa joukkoa, hän hiljaisesti 
itsekseen aattelee
ja miettii, kuinka ovat he täällä
kaukaisten matkojen päässä.
Opettaja Thot huomaa Kapteenin aattehet:
    
-Niin, Kapteeni, 
vaik' saari tää on sinulle jo kaukaisen matkan pää
voi tämä jollekin toiselle olla osansa elämää
ja hetkensä matkaa sen
joka kaipaa kuin lääkityksen.
Se ranta siellä 
on haaksirikkoisten siipirikkojen ranta
jossa hoidetaan tunteita
osin kuolleita
toiset kiivaita ja väriseviä
jotkut vihaisia
mut' kaikki jollain tavoin haaksirikkoisia
kuin hetkiseksi elämästä kadonneita siipirikkoisia.
He täällä hoituvat ja parantuvat
vanhat muistot vaimentuvat
paikkautuu rikkimenneet kudelmat
kasvaa uudet toivot
syntyy uudet unelmat.
Se on hetkellinen kuin turvasatama
jossa ihminen on uudeksi rakentuva.
Ja kun aikansa on valmiina
voi taas jatkaa matkaansa.
Tässä puhutaan tunteista
jotka myös ovat kadonneita voimia
elon tiellä sammuneita
tai vinoon kasvaneita.
Tällä saarella niitä hoidetaan
eloon taas uusitaan
haavoja paikataan ja voidellaan
siipiä suoritaan taas uudestaan ilmoille nousta
... uuteen eloon kuin terveenä juosta.
Tunteet ovat suuria voimia
ja niillä voi moneen suuntaan toimia.
Täällä opetamme, ett' osaisivat oikein
auttaa
rakentaa
tulevassa taas rakastaa
uskoa ja toivoa, ett' elo kantaa.
Tuo kaikki uutta voimaa antaa.
Toiset nousevat täältä nopeastikin
vaan, vihan ja katkeruuden kanssa
on monenlaista taistelua
päästää irti ja huomata
ett' elo edelleen voi olla kaunista
... sitten on taas heilläkin valmista.
  #
 
 
28.06.2018
Elämän satuja
    
-Elämä synnyttää hetkiä
ihania satuja, seikkailuja
joskus kauheuksia ja vaarallisia tilanteita.
Monesti kuitenkin vain sitä tavallista arkea
joka elämästä puuduttaa
ehkä jopa tunteista kadottaa.
Vaan, ihminen aina toivoo...
toivoo jotain ... ehkä romantiikkaa
tunteiden leiskua, hellyyttä
koskettavia käsiä, kauniita sanoja - satuja
jotain seikkailua, jopa vaaroja
... elämän kuin hereillä olevia unia.
Siksi katsomme elokuvia
luemme kirjoja
tapaamme uusia ihmisiä siinä toivossa
ett' syntyisi niitä sisäisen kaipaamia satuja
seikkailuja, tai vaikka vain unelmia
jois' hetkin matkata.
Elokuvissa ja kirjoissa
asetumme ain jonkun asemaan romantiikassa
samoin kauhuissa, sodassa
elämän vaaroissa.

- Samaistumme saduissa.
Haluamme elää hetken niissä 
kuin paeta todellisuutta ja siinä nauttia
... ukin eri tavoin, ja eri rintamilla.
Vaan, onko aina taustalla
sitä oman toiveen satua
jotain elon hetkeä
joko ihanaa muistoa
tai malttamatonta uuden odotusta.
Ihminen on kyllä melkoinen uneksija.
Hän elää toivossa, haaveissa
hetkin ehkä enemmän kuin todellisuudessa
- ja se on hyvä niin.
On terveellistä ponkaista hetkin kuin pilviin
ja katsella kaikkea kaiken yltä
ja huomata: -Olen ihanan elämän kanssa yhtä!
  #
 
 
03.07.2018
Runoilijan hetki
-"Mitäs sinä Runoilija täällä nurkassa yksistäsi rapiset?"
kysyy Kapteeni hiljaiselta
niin sanoihinsa vaipuneelta.
-"Oli niin hiljainen hetki, opetukset kuin tauolla
ja ajattelin jotain kaunista
kuin palan painiketta noille suurille sanoille
opettajan jakamille", vastaa Runoilija hiljaisesti.
-Niin, ja ajattelit vähän lirutella rakkaudesta
sen tunteista ja merkityksestä. Kenelle? ... Minulleko?
toteaa Kapteeni vähän uteliaana.
-Eei, vaan noin yleisesti, itsellemme iloksi.
Miksei muillekin, jos joku joskus sattuisi näkemään
tätä matkamme kuin yksinäistä elämää.
-Jaa, no ... näytähän...
 
23.06.2018
Sydämen kaipaus ohjaa
  
Sydämen kaipaus ohjaa ihmistä
kuljettaa, kasvattaa, elonsa tiellä
vaikkei olekaan kuin mitään kuvaa siellä
minne, ja ketä kohti
... se kaipaus jo vie eteenpäin
kuin jotain, joka jossain edessä kutsuvana hohti.
Pelkkä kaipaus on jo suuri voima
näkymätön elon kuljettaja
silmien hakija, etsijä
kuin luottaen, ett' jossain vielä on hän
ken kohtaa mun tuntemattoman ikävän.
 
Sisäisen kaipaus toista ihmistä kohti
jotain tuntematonta
ennen vaik' kohtaamatonta
... niin, sisällänsä ihminen
kuin etsii ja etsii sitä oikeata
syvän sisäisensä kohdetta ja täyttymystä.
Ja se salainen kaipaus antaa voimia
ja ain uutta uskoa, toivoa
ett' viel' on olemassa jossain, vaik' lähellä
tai vaikka kuinka kaukana
juuri minulle valmistettu hän
ken täyttää mun ihmeellisen ikävän.
 
Tuo salainen kaipaus
jotakin kuin tuntematonta kohti
saattaa ohjata ihmistä
vaik' koko elonsa matkan.
Ja jos löytää hän ystävän
jossa luulee hän etsintänsä täyttyvän
hän siihen kiinni jää
   elää elämää
      ja elonsa tehtävää.
Oliko se hän
... se sisäisensä salainen kaipaus.
Oliko se hän, se oikea
saiko toisessa ymmärtäjän.
Sen näyttää hälle elonsa matka.
Vai, kasvoiko toisesta jokin outo taakka.
Ja taas alkaa sisällänsä nousta se
kuin salainen kuva, se kaipaus
se kuin oikean odotus
vaik' jo niin oikealta ois tuntunut hän
kenen nyt näkee himmenevän.
Outo elämä
  outo kuljetus
    kummallinen kaipaus
... ei rauhaa anna se
aina vain kuin sen, oikean puute.
 
Täss' kuin huomaamatta kulkee elämä
ja ellei se, kuin ikuinen oikea, saavu kohdalle
silmät kuin tottelemattoman ain 
etsii vain sitä toista
jotain outoa tuntematonta
omansa kuin puolikasta
joka tuoda vois, vihdoin, hälle rauhan siitä
mihin tää kuin ainainen etsintä vie
... eikä mikään riitä.
Onko jossain
vai, oliko se kenties jo
se mun eloni kohtalo
johon jo matkalla niin rakastuin
ja silloin levon kaikesta elostani sain.
Vaan, miksi ... oi, miksi aina vaan
mun sisälläin joku pakottaa!
Mitä ovat olleet ne menneet
ne elon vaik' niin ihanat hetket.
Ja miksi silti aina vaan
mun sisälläni jokin, kuin tuntematon
edelleen vain kaipaa.
Onko sitä ollenkaan, olemassakaan
sitä, sitä, häntä
sieluni täyttymystä.
Onko häntä - onko?
 
... Ja näen edessäni seisovan
uuden sydämeni ystävän...
- Apua! Voisko se vihdoin vaik' olla hän
näenkö edessäni mun sisäiseni ymmärtäjän?
Sillä, siitähän täss' elossa kuin vain kyse on
löytää ne silmät, kädet - ja suu
joka kaipaavan sisäisen ympärille kietoutuu
... ja rakentuu kuin se kokonainen ihminen
joka kaksin on se täydellinen.
Löysinkö kuin salaiseni tarkoituksen - vihdoin
kaikkien näiden matkojeni jälkeen.
Yhtyikö kuin henki henkeen.
-Oi, sano!
Tunnetko sinä sen
poltteen täyttymyksen.
-Oi, sano!
Sammuiko vihdoin jo se
se kuin kaukaisen haave.
 
   
- - "Voi lapset, elämällä se selviää.
Elämää tulee elää."
Ja kellot taas jossain korkeuksissa helää.
  #
 
 
 
 
29.06.2018
Kaksi etiäistä
    
Kuin kaksi etiäistä toisillensa
  koskettelivat sisintänsä
    herättelivät henkiänsä
      lämmittivät sydäntänsä
valmistivat elämäänsä oikealle
  sisälle tulla puhtaalle
    astua unelmalle
kuvalle viel' tuntemattomalle.
Osoittivat toisillensa:
lämmin on hän elollensa
  sanoillensa
    tunteillensa
      tahdollensa jotain uutta kohti
- etiäinen sen ilmoitti
    sisällä jokin kuin lupaavana hohti.
Ei pitänyt toisen
... ei toisenkaan
varovasti koskettivat toisiaan
hehkui hetken etiäinen
jonkin tulevan salainen.
Mut' jos jo lämmitti, sytytti tää
... tulevan kuin varjo
onko jossain jo nousemassa
tulevansa kajo.
Ja millainen onkaan se auringon nousu
uuden aamuisen kirkas hohde
nouseeko sieltä se oikea, uusi kohde.
Niin, etiäiset toistansa sivuavat
koskettavat, hetken lämmittävät
sit' häviävät muistoinsa teille.
Olkoon elo suotuisa molemmille. Meille.
Vaan, lämpö jäi
sen usko, toivo
rakkauden pien' salainen kipinä.
En unohda Sinua, etiäiseni,
                en unohda Sinua, ikinä.
-

Ja kun juuri, pari viikkoa sitten,
kaipasin rakkauden sanoja
tulivat ne vastaan
synnyttivät jo niiden kajoa.
En kuollut ollut, en ollenkaan
ryhtynyt vain tunteita patoamaan
vaan, padot paksutkin hetkessä murtua voi

... etiäinenkö lie, muuriin jo särön toi.
  #
 
 
25.06.2018
Heräämisen pala
    
Minä herätin sinut
kuin synnytin eloon
eloon uudelleen
... tunteiden eloon.
Ja se synnytys on suuri asia;
   kuin oven avaus valoon, elämään
      kuin kynnyksen yli astuminen
ja vanhan huoneen jättö taa
- se askel vapauttaa.
Minä tiedän paikkani elosi kartassa
siinä palapelissä, jossa kääntyi nyt yksi pala
... jo valmiina ollut pala
se kääntyi nyt näkyväksi
ja sen palan ympärillä 
on monia viel kääntämättömiä.
Mutta, ne kääntyvät, ystäväin
toinen toisensa perään ja viereen
ja rakentaa elosi kuvaa
jossa herätetyt tunteet sinua muovaa.
Minun palani on siellä, nyt käännettynä
ja sen äärelle voit aina palata
ajatuksin, muistoin
ja tulevin hetkin, jos olka tarpeen on
tai kantava sananen.
Kartoissamme on yks hetki yhteinen
eikä sitä voi kumpikaan pyyhkiä pois
muutenhan palapelistä ois
yksi pala kokonaan pois.
Joten, ystäväin
jokin meitä yhdistää aina;
   tunne, muisto
      yksi ihana hetki, ja siitä kertova palasen kuva
- se ei ole unhoittuva.
Vaan, tärkeällä paikalla
kuin uuden oven aukolla sinulle
ja myös minulle, kauniina valona
tulevani matkoilla.
Ja elämä jatkuu ... molemmilla.
  #
 
 
02.07.2018
Täyttynyt toive
    
Ei lie kuukauttakaan siitä
kun yksin saunassa istuessa
toivoin, anoin: -Oi, anna
viel' yksi pitkäjalka
joka ois kanssani täällä saunassa
ja josta voisin silmilläni nauttia.
Ja taas, kuin vanha viisaus: -"Anokaa,
niin teille annetaan."
Ja nyt sinä seisot siinä
mun edessä
nuorena ja kauniina,
ujona, ja saan sinua kuin salaa ihailla
hipaista, hieman koskea
kanssasi puhella
jostain kauniista viel' uneksua.
Kuin uudeksi taas syntyä, toivoa: -"Oi, elämä
pidä huolta, ja anna viel elosta nauttia.
Anna tuntea kasvavaa rakkautta
joka kasvattaa sanoja
kauniita, koskettavia
... ehkä joitain toisia auttavia
suruissaan, haavoissaan, kulkevia.
Jotta sanoissa ois 
sitä salaista rakkauden tunnetta, ravintoa
jotta joku lukija, kuulija jossain
vois vaivoistaan lohduttautua."
Ja taas, niin kuin on ollut aina
ett' oma elämä kaikkinensa
vois' toisia, vaik jotenkin salaisesti, palvella
... ja itsekin siin' samalla
saan elostani nauttia.

Ja hänkin, ken siin' rinnalla
voi tuntea oman elonsa onnea.
Elämä synnyttää muistoja
ja jokin, vain pienikin rakkauden tunne
antaa sanoille voimaa ja kosketusta.
Siis, sanojenko tähden minä aina vaan
tätä eloani matkaan
ja sanojani kylvän maailmaan
ihmiseloa palvelemaan.
Sillä, sanat ...
  ei synny sattumalta
    ei kasva eloa kokematta
      ei tunteita liikuttamatta
iloja, suruja, tuntematta
ei ihmiseloon tutustumatta
... ihmistä rakastamatta
jossain syvällä sisällä
  kaikesta kuin huolta tuntematta
    oikeudenmukaisuutta kaipaamatta.
Elämää tuntematta.
  #
 
 
02.07.2018
Runoilijan ristiriitaa
    
-"Oi, mitä teen minä teidän kanssanne, tyttöset ihanat
kun olen niin naimisissa
                 tään oman elämäni kanssa.
Ehdinkö teistä huolehtia, hyvänä pitää
kun sisälläni, mielessäni
                 vain uudet sanat itää.
Vaan, toisaalta ... niin monesti juuri sinä
pikkuinen ja ihana
olet se sanojeni siemen, josta sitten vasta
ne sanat sanottavat itää.
Kuin ristiriitaista.

Kuin ilmaa olette minulle
               ... ilmaa jota hengitän
ja ilman ilmaa pian tukehdun
ja ulos hengittäessä jo sanoihini hukun.
Vaan oi, ihanat tyttöset
mitä minä kanssanne teen
kun yhteen ei ole aikaa
eikä ilmankaan kuin olla vois
... ilman naista on runoilijan elämästä
                   kuin jokin suuri pala pois.
Vaan, tään kaiken kuin hullutuksen seassa
  - miten elämä nyt kuitenkaan ... kauniimpaa olla vois.
  #
 
 
28.07.2018
Rakkauden sanoista
-Eihän se tietenkään ollut niin, 
huokaa Runoilija keskellä yötä
jolle sanat ovat kuin työtä
-ett' hän itse ois oikeasti rakkautta vailla
ja että kirjoitettavat sanat tarvitsisivat ihmisrakkautta
ollakseen kauniita ja koskettavia.
-Höpö höpö! hän mielessään nyt huokaa,
totuuden rakkaus on sanojen ruokaa
ja ellei sanoissa, teoissa, ole sitä rakkautta
niin ne ovat kuin kiliseviä kulkusia
palvelun voimaa vailla.
Kuin suurikin löytö on tuo
ei oikeasti tarvitsekaan odottaa
ett' rakkaus tulisi ihmishahmossa luo
vaan, se rakkaushan on ollut aina matkassa
vilpittömissä, annetuissa sanoissa
joissa se rakkauden kosketus jo ON
kuin lahjaksi annetun kohtalon.
Tämäkö nyt ymmärryksestä puuttui
ja kaikki kuin kerralla muuttui.
Eli, ettei sanojen kauneus ja voima 
ole ajallisesta rakkaudesta kiinni
vaan, oikeat rakkauden sanat
ovat ylemmässä rakkaudessa kiinni.
Eikä ajallinen rakkaus niihin mitään lisää
ennemminkin päin vastoin
se piankin niitä jo vesittää ajallisten tunteiden mukaan
eikä niistä enää oikeasti ravitu kukaan
... vain ajallisen hetkellistä hehkua
joka jo piankin on sammuva.
Mutta, ajattoman rakkauden hehku, palo
on sanoissa kuin ikuinen valo
ja ohjaa kohti sitä
syvän sisäistä kaipausta.
 
    
-Niin, eikös tuokin ollut sitä kadonnutta voimaa
tosin, ajallinen jo piankin sanoja soimaa
kun ajallisen sanoistaan puutuu sitä todellista
elämässä kantavaa voimaa.
  #
 
 
15.07.2018
Alkemistin synty
 
Tapahtui jotain outoa
kaikessa hiljaisuudessa
täällä Kadonneitten voimien saarella.
Yhtäkkiä vain voimat lisääntyivät
- henkiset siis
Taikuri kasvoi kuin mittoihin uusiin.
Ja putkahti esiin Mystiikan hytissä kaksi kuvaa:
Aurinko

Tämä kuvaa ihmisen muutosprosessia ja alkemistin syntymää.

 

Kuu

Tämä kuvaa sitä, mistä on
juuri tultu ja mikä vaihe on päättymässä.

Tapahtuu kynnyksen ylitys ja siirrytään Auringon tilaan.

        (Tutkii, ken jaksaa ymmärtää)

Ja vielä noiden perään ohjaukseksi
putkahti jostain tämä kolmas.

Lantit 7

Tuo kuvaa kärsivällistä odottamista ja luottamista siihen, että asiat kehittyvät kuin itsestään.

Tarkkaa harkintaa, milloin aika on kypsä korjata sato.


Syntyi Alkemisti
Syntyi, ilmestyi, nousi
muuntui Taikuri
kasvoi Alkemisti
... jokin kosketti, tarkoitti
uutta eteen asetti, voimia kasvatti.
Maailman muutti
elämän, suunnan
ajallisen palvelun, ja voiman sille
mi tuntematonta on ihmisille.
Muuttaa ainetta toiseksi
vettä "viiniksi", elämän eliksiiriksi
  sisäiseksi tarpeeksi
    lääkkeeksi, voimaksi
      salaiseksi ulottumaksi
ymmärtämättömäksi avuksi ymmärtämättömän ihmisen
kuin uuden lupauksen.
 
    
-"Ei teoilla, tempuilla
ei henkisillä, fyysisillä harjoituksilla
ei toiveilla, haluilla olla jotain.
Vain kuuliaisuudella ja matkalla
olla kohti jotain tuntematonta suuruutta.
Se on lahja
ei ees palkka uskollisuudesta.
Se on suunnitelma, joka on
... tai sitten sitä ei ole.
Ollaan matkalla kohti tuntematonta
ja matkalla annetaan varustusta
tulevien kohtaamista varten
- viel' tuntematonta.
Se on unelma
jokin sisäinen salainen kudelma
joka syntyy, kasvaa, vaik' kaava jo valmiina onkin
vain langat, kuin liha, kaavan ylle
näin syntyy se näkyville.
Ja jos, kun, voima suuri laskettu on
kuva eteen piirretty, viel tuntematon
- aavistus vain: Minä uuden suunnan 
nyt Seililleni sain."
Mitä tuo, tuo alkemistin arvo tullessaan
vaikkei olekaan se mikään arvo
vaan tila, jossa olla
ja jossa on sen voima palvella
tehdä tekoja
kirjata sanoja muuttavia
- ei kultaa rakentavia
vaan, suurempia unelmia.
Sillä, kulta on katoavaisuutta
ikuinen on katoamatonta.
Sen ajallinen osa vain
on hetken matkalainen.
Vaan, mikä on tää alkemisti
joka kuin tyhjästä nousi, vaikkei tyhjästä kuitenkaan
liekö kuin tuhkasta tulessa palavain
ja syntyi kuin uusi, vaik vanhan sijaan ja sisälle
jotta tulis' näkyville
ajallisille näkymille.
Sillä, sehän sen tarkoitus viel' kuitenkin on
ajallisen matkan kohtalon.
Vaan, mitä tekee alkemisti ajassa?
Kultaako - ei, suurempaa.
Miten nyt kulta ihmistä rakentaa
- vain ajallisen harhaa.
Alkemisti muuttaa voimaa
 sen tasoa, suuntaa
  luo uutta, parantaa
   uutta kuin tyhjästä esiin kaivaa
    rakentaa tulevaa
tuo esille unelmaa.
Suuri hetki, oi Alkemisti parka
et vielä ymmärrä elon merkitystä
et voimien salaista suuruutta
mahdollisuutta ajassa esille tulla.
Sellainen voima on nyt sulla
... ja sen esille tulla.
Ei Alkemisti tähtää ajalliseen
vaan, ajattomaan ikuiseen
ja siin' ei kullalla, mullalla
ole suurtakaan osuutta
nehän ovat vain katoavaisuutta.
Vaan, oikean alkemistin unelma
on rakentaa täysin uutta
kuin kaukaisuutta eteenpäin ja taa
sillä, kaikki rakentaa tulevaa.
No, mihin sitten Alkemistia ajassa
jos ei kerran arvokkaassa materiassa
                      ole mitään arvoa
jos yksin vain tulevassa
                     on suuri arvonsa,
saatat jo kysyä, sinä uusi Alkemisti
tiesi alussa.
Niin, ajassa on myös ajattomuutta
se on noiden molempien yhdistettyä osuutta

     

eikä toista voi olla ilman toista
ne yhdessä muodostavat kokonaista.
Kulkevat kuin käsi kädessä kohti tulevaista
ja kumpaisellakin on paikkansa
ajallisensa matkalla.
Ja minkä ajassa teet sinä toiselle
on se myös kohdistunut toiselle
sille kokonaiselle.
Siin' on näköala sulle
ja teittesi tuleville
sanojesi unelmille.
Avautuvat matkalla. - Siis, nyt matkalle!
  
Oli Kadonneitten voimien saarella 
paikkansa myös Taikurilla
ja koko laivalle, Kapteenille.
Voisiko olla viel' jotain suurempaa nyt
... vierailu saarella on päättynyt.
-Merille, merille! kuuluu kuin suuri ääni,
-tulevien tehtäville!
-Niin... juu... havahtui jo Kapteenikin.
-Siis, merille, Försti! Merille! Kuulitko!?
-No kuulin kuulin. Eihän tota nyv-voinu olla kuulematta.
Narut irki siellä! Me mennään taas! (onneksi)
mä jo alonkit-taas pitkästyy täällä.
-Nooh ... vauhtia siellä laiturilla! hoputtaa Försti innoissaan
ja puristaa pikku kätösensä ruorin tappeihin.
Kääntää katseensa merelle...

Siisköö... ttonne ... oranssille valolle, vai?
-Sinne sinne, kuittaa Kapteeni
ja kohentaa lakkiaan hieman syvemmälle, ettei tuuli vie.
-Niin, Alkemisti, älä usko mitään
mitä alkemistista sanotaan
ajallisissa kirjoitetaan
sillä, harvassa on oikean alkemistin totuutta,
kuului vielä Alkemistille ohjausta
laivan irrotessa satamasta.
Tuota viisautta siis edelleen jakoi tuo Thot
Egyptin viisauden jumalana tunnettu.
Ja näin laiva taas lipuu kohti aavaa ulottumaa
ja edessä, jossain kaukana hohtaa 
se jo tutuksi tullut oranssi valo.
  #