Syntyi, ilmestyi, nousi
muuntui Taikuri - kasvoi Alkemisti
... jokin kosketti, tarkoitti
uutta eteen asetti, voimia kasvatti.

-Sinne vain! sinä ajattoman alkemisti
sinne vain nyt (maailmaan) mukaan
... vaik' ei sua ymmärtäisi kukaan.

Vaan, ajattoman salaisuus on matkassa sulla
ja vastuu teoista on ajattomilla
viel' tuntemattomilla ulottumilla.

Ja näin laiva taas lipuu kohti aavaa ulottumaa
ja edessä, jossain kaukana hohtaa se jo tutuksi tullut ... oranssi valo.

 

Vaan, mistä taas tultiinkaan tänne Ajattoman Alkemistin matkalle,
tai oikeammin sanottuna, seikkailulle, sillä sellainen tästäkin varmaan
on tulossa. Nyt ollaan siis vasta, sen alussa.

Juuri lähdettiin Kadonneitten voimien saarelta kuin käskettynä
ja seuraavilla opastavilla sanoilla matkaan lähetettynä:

 

15.07.2018
Alkemistin synty
 
Tapahtui jotain outoa
kaikessa hiljaisuudessa
täällä Kadonneitten voimien saarella.
Yhtäkkiä vain voimat lisääntyivät - henkiset siis
Taikuri kasvoi kuin mittoihin uusiin.
Ja putkahti esiin Mystiikan hytissä kaksi kuvaa:
Aurinko

Tämä kuvaa ihmisen muutosprosessia ja alkemistin syntymää.

 

Kuu

Tämä kuvaa sitä, mistä on
juuri tultu ja mikä vaihe on päättymässä.

Tapahtuu kynnyksen ylitys ja siirrytään Auringon tilaan.

        (Tutkii, ken jaksaa ymmärtää)

Ja vielä noiden perään ohjaukseksi
putkahti jostain tämä kolmas.

Lantit 7

Tuo kuvaa kärsivällistä odottamista ja luottamista siihen, että asiat kehittyvät kuin itsestään.

Tarkkaa harkintaa, milloin aika on kypsä korjata sato.


Syntyi Alkemisti
Syntyi, ilmestyi
nousi, muuntui Taikuri - kasvoi Alkemisti
... jokin kosketti, tarkoitti
uutta eteen asetti, voimia kasvatti.
Maailman muutti
  elämän, suunnan
    ajallisen palvelun, ja voiman sille
mi tuntematonta on ihmisille.
Muuttaa ainetta toiseksi
vettä "viiniksi", elämän eliksiiriksi
  sisäiseksi tarpeeksi
    lääkkeeksi, voimaksi
      salaiseksi ulottumaksi
ymmärtämättömäksi avuksi ymmärtämättömän ihmisen
kuin uuden lupauksen.
 
    
-"Ei teoilla, tempuilla
ei henkisillä, fyysisillä harjoituksilla
ei toiveilla, haluilla olla jotakin.
Vain kuuliaisuudella ja matkalla
olla kohti jotain tuntematonta suuruutta.
Se on lahja
ei ees palkka uskollisuudesta.
Se on suunnitelma, joka on
... tai sitten sitä ei ole.
Ollaan matkalla kohti tuntematonta
ja matkalla annetaan varustusta
           tulevien kohtaamista varten
- viel' tuntematonta.
Se on unelma
jokin sisäinen salainen kudelma
joka syntyy, kasvaa, vaik' kaava jo valmiina onkin
vain langat, kuin liha, kaavan ylle
näin syntyy se näkyville.
Ja jos, kun, voima suuri laskettu on
kuva eteen piirretty, viel tuntematon
- aavistus vain: Minä uuden suunnan 
nyt Seililleni sain."
Mitä tuo, tuo alkemistin arvo tullessaan
vaikkei olekaan se mikään arvo
vaan tila, jossa olla
ja jossa on sen voima palvella
tehdä tekoja
kirjata sanoja muuttavia
- ei kultaa rakentavia
vaan, suurempia unelmia.
Sillä, kulta on katoavaisuutta
ikuinen on katoamatonta.
Sen ajallinen osa vain
on hetken matkalainen.
Vaan, mikä on tää alkemisti
joka kuin tyhjästä nousi, vaikkei tyhjästä kuitenkaan
liekö kuin tuhkasta tulessa palavain
ja syntyi kuin uusi, vaik vanhan sijaan ja sisälle
jotta tulis' näkyville
ajallisille näkymille.
Sillä, sehän sen tarkoitus viel' kuitenkin on
ajallisen matkan kohtalon.
Vaan, mitä tekee alkemisti ajassa?
Kultaako - ei, suurempaa.
Miten nyt kulta ihmistä rakentaa
                 - vain ajallisen harhaa.
Alkemisti muuttaa voimaa
 sen tasoa, suuntaa
  luo uutta, parantaa
   uutta kuin tyhjästä esiin kaivaa
    rakentaa tulevaa
tuo esille unelmaa.
Suuri hetki, oi Alkemisti parka
et vielä ymmärrä elon merkitystä
et voimien salaista suuruutta
mahdollisuutta ajassa esille tulla.
Sellainen voima on nyt sulla
... ja sen esille tulla.
Ei Alkemisti tähtää ajalliseen
vaan, ajattomaan ikuiseen
ja siin' ei kullalla, mullalla
ole suurtakaan osuutta
nehän ovat vain katoavaisuutta.
Vaan, oikean alkemistin unelma
on rakentaa täysin uutta
kuin kaukaisuutta eteenpäin ja taa
sillä, kaikki rakentaa tulevaa.
No, mihin sitten Alkemistia ajassa
jos ei kerran arvokkaassa materiassa
                                 ole mitään arvoa
jos yksin vain tulevassa
                                on suuri arvonsa,
saatat jo kysyä, sinä uusi alkemisti
tiesi alussa.
Niin, ajassa on myös ajattomuutta
se on noiden molempien yhdistettyä osuutta

     

eikä toista voi olla ilman toista
ne yhdessä muodostavat kokonaista.
Kulkevat kuin käsi kädessä kohti tulevaista
ja kumpaisellakin on paikkansa
ajallisensa matkalla.
Ja minkä ajassa teet sinä toiselle
on se myös kohdistunut toiselle
sille kokonaiselle.
Siin' on näköala sulle
ja teittesi tuleville
sanojesi unelmille.
Avautuvat matkalla. - Siis, nyt matkalle!
  
Oli Kadonneitten voimien saarella 
paikkansa myös Taikurilla
ja koko laivalle, Kapteenille.
Voisiko olla viel' jotain suurempaa nyt
... vierailu saarella on päättynyt.
-Merille, merille! kuuluu kuin suuri ääni,
-tulevien tehtäville!
   
-Niin... juu... havahtui jo Kapteenikin.
-Siis, merille, Försti! Merille! ... Kuulitko!?
    
-No kuulin kuulin. Eihän tota nyv-voinu olla kuulematta.
Narut irki siellä! Me mennään taas! (onneksi)
mä jo alonkit-taas pitkästyy täällä.
-Nooh ... vauhtia siellä laiturilla! hoputtaa Försti innoissaan
ja puristaa pikku kätösensä ruorin tappeihin.
Kääntää katseensa merelle...

- Jaa... siisköö... ttonne ... oranssille valolle, vai?
-Sinne sinne, kuittaa Kapteeni
ja kohentaa lakkiaan hieman syvemmälle, ettei tuuli vie.
   

-Niin, Alkemisti, älä usko mitään
mitä alkemistista sanotaan
ajallisissa kirjoitetaan
sillä, harvassa on oikean alkemistin totuutta,
kuului vielä Alkemistille ohjausta
laivan irrotessa satamasta.
Tuota viisautta siis edelleen jakoi tuo THOT
mm. Egyptin viisauden jumalana tunnettu.
 
Ja näin siis laiva taas lipuu kohti aavaa ulottumaa
ja edessä, jossain kaukana hohtaa 
se jo tutuksi tullut oranssi valo.
  #

 

       
-Nyt on taas laivalla aikaa kuunnella opetuksia,
vaan, kuka opettaa? Eikös se Thot jäänyt tuonne
Kadonneitten voimien saarelle..., pohdiskelee Kapteeni
    
-En jäänyt, hänen äänensä vastaa,
matkaan lähdin teidän kanssanne.
On siellä saarella muitakin opettajia
tulevia uusia opastamaan.

Ja, pääsenhän minä sitten sinne takaisin
kun tämä seili on päätökseensä saatu
mutta, tarvitsette vielä paljon apua ja tietoa.
Sitä olen teille vielä jakamassa.
 
17.07.2018
Salaiseksiko
Ja johan olikin Kapteenilla, ja Runoilijalla myös,
kysyttävää näiden kaikkien
outojen opetusten ja sanojen näkyville saattamisesta.
-Pitäisikö laittaa jotenkin salaisiksi,
ettei niin ajallisissa luettaviksi
kas kun, arvelen, että aika vaikeita on ajallisen ymmärtää
mitä sanat sisältää, kysyy Runoilija hieman aristellen.
    
-Ei salaiseksi, vaan todisteeksi olevasta
todisteeksi suunnasta
               kasvusta, matkasta
todisteeksi tilasta, ei arvosta
todisteeksi mahdollisuudesta elää ajassa
ja ajattomassa samassa ajassa.
On riipuksia
tietoa kahdesta puolesta
ei kuitenkaan ymmärrystä sen totuudesta.
 
Raamatun lainauksista
-No, entä nuo Raamattuun viittaavat lainaukset
niiden selitykset, avaukset...
miten niiden julkaisun kanssa on?
-Ei loukkaukseksi
vain kuin jyviä piilotetuksi
suunnaksi, jonka nappaamalla nappaajalle kasvuksi 
... jos multava maa, joka tarjoaa kasvualustaa.
Muuten vain riitaa, ja se ei tarkoitus ole lain
- jyvän kylvin vain.

Vaan, kuuntelehan nyt...
Oikean alkemistin kuvausta
-Ei tavoitteena, ei tietenkään
ole rikkauden valmistus ajallisiin
vaik' mahdollista sekin olla vois
vaan, silloin ollaan jo
todellisen alkemistin poluilta pois.
Sillä, puhutaan henkisistä 
  puhutaan ihmisistä
    muodon muutoksista, ihan oikein
vaan, ei ajallisista
vaan, ajattomista, jonka vaikutuksista
                   myös ajallinen saa osansa
muodostaen näin uuden kokonaisuutensa.
Siitä on hyötyä ajattomissa
ja sen kautta myös ajallisissa
mutta, kaiken tähtäin on ajattomissa
sen kokonaisuuden ylemmissä ulottumissa.
Ja tällöin vast' alkemisti on oikeassa työssä
irronneena ajallisen harhasta
eli, siitä kuin kaiken ylimmän tavoitteesta
                            kullasta ... kuin mullasta
kuitenkin katoavasta.
Ja silloin ei puhuta oikeasta alkemiasta
eikä ajattoman alkemistista
joka kuitenkin elää viel' ajassa
omansa puolikkaassa.
Oikea alkemisti on silloin toinen
tähtäin on toinen
ylempien tuleva suurenmoinen.
Ajallisen alkemisti on katoavainen
vaik' temput ois suuret ja tavoiteltavat
... kuitenkin turhat
sillä, kun tuuli käy hänen ylitseen
ei häntä enää ole.
Katoamattoman alkemisti
ei elä ajallisen kunniassa - kuin huomaamaton hän
ei tavoiteltava
jos ei tarjoa ajallisen aarteita
vaan, hän tarjoaa, kuin huomaamattaan
ajallisen apuja, joilla kaukaisia vaikutuksia
eikä tuulen humina häntä kadota
vaik' ajallisen matka
ois yhtäkkiä takana.
Hän vei kultansa mukana
ajattoman arvonsa ja upean matkansa
ja jolla aina riittää
tuleviensa matkoja ja satamia.
Nämä ovat voimia, niitä kadotettuja
joita tuolla saarella
itse kukin voi esille kaivella.
  #
 
 
18.07.2018
Alkemistin taito
    
-Alkemistin taito on laaja
ei ainoastaan ajallisen kulta
joka kuin ajallisen tavoite - multa
joka ois kuin jotain suurta
- vain ajallisen huulta.
Ajattoman alkemisti
muuttaa ajallista ja ajatonta
katoavaista ja katoamatonta
ja kaikki siis tähtää kaukaisuuteen
ei yksin ajallisuuteen
... ja ajallisenkin kautta siis ajattomuuteen.
Ja se on kultaa, kultaakin kalliimpaa
jonka hän itse, se toinenkin (palveltu)
vie ajattomuuteen.
Ja ajattoman kunnia ei ajallisille näy
vain ajallisen apu
viel' ajallisilla käy.
Ja se kosketus, min kosketti hän
avaa aina myös ajattoman näkymän
kuin koukuksi ylemmän
ymmärryksen syvemmän.
Joten, ei pelkkä ajallisen riemu
                          ja vaivan vapautus
vaan, samalla ... kuin salassa
tapahtuu se ylemmän kosketus
kasvun avaus, kiitollisuus
ja se ... on kaiken tarkoitus.
Ei mennä ajallisten tapojen mukaan
josta ajallisten apujen saajat
ei oikeasti hyödy kukaan.
Ajattoman alkemistin apu
vie autetun mukaan.
Sitä ei ymmärrä ymmärtämätön kukaan.
Kuin vain hienoinen ero silmin nähdä
... jos ollenkaan
mut' ajattoman apu vie aina tulevaan
ja tulevan viel' salattuun unelmaan.
Vaan, ei ajattoman alkemistin 
tule olla huolissaan kosketuksestaan
ajallisen, tai ajattoman min teki hän voimassaan
sillä, voimassa itsessään 
on se tahto, toive ja suunta
ei hänen itsensä tarvitse huolehtia muuta
kuin ett' olla paikallansa
apuansa antamassa.
Sillä, eihän voima itsessänsä ole omansa
hänellä vain välittäjän roolinsa
                                 ja vastuu on poissa
voiman antajissa, joissa
myös viisaus, tieto ja taito
tarkoitus ja kohde
                  on ylempien maailmoissa.
Täss' lie jo piirretty ero ajallisen ja ajattoman
alkemistin, ja alkemistin kuin rajattoman
ajallisen katoavan
ja ajattoman katoamattoman.
Ja tässä kuvassa
uskossa ja luottamuksessa
tulee ylemmän alkemistin kulkea
olla rohkea, ja vähän julkea
vaikkei kuitenkaan tule ketään loukata.
Sillä, kullakin aina paikkansa auringon alla
eikä kaikilla aina ole kaikkea
kullakin osansa ja tekonsa määrä
ja kuka voi koskaan sanoa
ett' toisen osa on väärä.
On vain tasoja ja tasoja
joilla itse kunkin tulee toimia
ja kullakin paikkansa
omansa kasvunsa ja suunnitelman mukaan
- ja noita suunnitelmia ei ymmärrä viel' kukaan.
Vaan, kukin olkoon ahkera paikallansa
tehköön tekoansa
antakoon apuansa
sen mukaan kuin on tuntoa, ohjausta.
 
Kullakin siis paikkansa
ja toisella jos ylempi toista
jos toisella alempi
toinen on nuorempi, toinen vanhempi
ja vanhempi auttakoon nuorempaansa
matkalla tulevaansa.
Siin' on viisautta elää ja olla
ilman kilpailua, ja riidatonna.
Sopu auttajan ja autetun ois suurenmoista.
Vaik' ihminen, oi ihminen!
elo aina kuin sovutonta.
Vaan, vanhempi, viisaampi
olkoon hän esikuvaksi muille
viel' ajallisen hurmureille
joiden askelet ajallisten mukaan
eikä heidän askeltensa suuntaa
voi muuttaa ajallinen ihminen kukaan.
 
Sinne vain! sinä ajattoman alkemisti
sinne vain nyt mukaan
... vaik' ei sua ymmärtäisi kukaan.
Vaan, ajattoman salaisuus on matkassa sulla
ja vastuu teoista on ajattomilla
viel' tuntemattomilla ulottumilla.
  #
 
 
20.07.2018
Anna anteeksi
Anna anteeksi, kun itseäni huumasin
ihanalla paukulla ja maukkaalla viinillä.
    
-Mitä nyt noista
eihän se nyt mitään poista
... eikä lisää
hetken helpotus ajallisen ahdingoista.
Ei niin ankara tarvitse itselle olla
elon tuntoja vain
ja hetken huokailuja matkalla
- elon pieniä hetkiä.
Ihan turhaa
huonoa omaatuntoa
kaikki on sallittua
hyväksikin osittain - rajoittain.
  #
 
 
30.07.2018
Helteistä lipumista
Helteistä lipumista
tällä elämän merellä - alemmalla
kuin paikalla oloa. Ei tuulta!
Ylemmilläkin merillä hiljaista
aivan kuin olisivat sen asukkaat lomalla
ei suuremmin uusia asioita jaettavana.
    
-Ei aina tarvitse olla uutta
aikaisemmissakin riittää viel sulattamista.
Vaan, ei se matkaa hidasta
jos vaikka hetken oisikin hiljaista.
Ei maailma katoa, ei meret sen
joilla eteenpäin seilaillen
  ajallisia hoidellen
    hetken huilaillen
... kuitenkin sisäisiä punoksia rakennellen.
Eikä elämä kuitenkaan paikallansa
ei mailla, ei merillä
molemmat valmistavat tuleviansa
rakentavat unelmiansa.
Sillä, jos vaikka sinä, Kapteeni
olisitkin paikallasi
maailma kuitenkin elää;
   maapallo pyörii radallansa
   kohti tuleviansa.
Ei ajatella kannata niin
ett' jos laiva hetkeksi jäänytkin on tyyniin
täss' jotenkin nyt pysähdyttiin.
Sillä katsos, meri on laaja
maatkin suuret seassa sen
ilmavirrat kaikkea muuttaen;
  jossain myrskyjä myllertäviä
    vesisateita, salamoita
      tulivuoria purkautuvia
        sotia, valtataisteluita
          kulkevia ihmismassoja
            rauhan neuvotteluja
              ajallisen kahmimista
ja elämää niin tavallista
  arkea, työtä, perhettä, lapsia
    tulevien rakennusta, haaveilua
      syntymää ja kuolemaa
rakkautta hulluksi tekevää, ja haavoja nuolevaa.
Ei maailma ole paikallaan
jos vaik tää yksi elämän pursi
hetkeksi kuin kaikesta katoaa.
Voimia kerää ja tuleviin varustaa
sillä, tuleehan sen puuska taas tähänkin
purjeet pulleaksi puhaltaen
matkaa taas jatkaen.
Riittää siellä miehistöllä puuhaa
menneitä järjestellen.
  #
 
 
30.07.2018
Oma tarina
(Sinuhen elämää kurkkasin
suosiotaan ihmettelin...)
    
-Kirjoita omaasi tarinaa
se on paljon parempaa
ja rakentaa sanoillasi oikeasti tulevaa
- suurempaa unelmaa
ei vain ajallista kudelmaa
jota kaikkea ihan yllin kyllin on
... sen rakennusaine on mahdoton
tuleviin kantamaton.
Suosiota ei kannata tavoitella
ainoastaan uskollisuutta kohti totuutta
siis, 'kohti' sitä
sillä, oikeata, lopullista totuutta
on ajassa mahdotonta kenenkään saavuttaa
sillä, se kuin samalla yhä kauemmas kaikkoaa.
Vaan, 'kohti' jo riittää, ajassa ollen suurta
sillä siinä on oikea suunta
ja joskus taas päälle sen
tulee uusia, matkaa jatkaen.
Ja sekin on vain suunta, ja totuutta kohti
ja sekin siis taas on suurta
vaikkei koskaan saavutakaan ehdotonta totuutta.
Tämä on hyvä ajallisen pyrkimyksissä aina muistaa
eikä luulla suuria omasta luulosta
sillä, jo huomenna taas tulee jotain uutta
joka taas näyttää, että eilisen 'totuudessa' oli suunta
joka jo tämän päivän viisaudessa
on jo ihan muuta.
Vaan, näitä totuuksia ja suuntia on maailma pullollansa
kuka milläkin alallansa, ratkoen tuleviansa
peittäen menneitten luulojansa
... ja taas kuin suureksi tulleensa luuli
maailma uutta kuuli
ja palkitsi sen pienenkin uuden löydön
kuin jonkin ihmeellisen
joka jo taas hetken päästä menneisiin jäi
kun matka edelleen käi
ja astuttiin askel kohti uudempaa uutta
ehkä vanhan pohjalta ponnistettua
... ja jo palkitaan  taas, kuin ois löydetty suurikin uusi.

Ja tulee taas huominen... kaiken uudeksi muuttaen.
Näin etenee elämä
pienin askelin, pienin paloin
aina jotakin totuutta kohti
vaan, ei koskaan ajassa saavuta sitä
joka ois kuin kaiken pää
sillä se aina ihmisten käsistä häviää.
Tämä siis kuvastaa vain ajallisen elämää
alemman meren..
Ylemmällä merellä jo enemmän ymmärretään.
  #
 
 
03.08.2018
Onko merkkejä muutoksen
-Onko merkkejä muutoksen?
Onko taas lähtölaskentaa
kun asumishalu katoaa kuin vähäpätöisestä.
Vaan, onko merkki tulevasta muutoksesta
maisemaa vaihtaa, kyselee Kapteeni laivassaan
juuri irtauduttuaan Kadonneitten voimien saarelta
tuolta salaiselta, kaukaiselta
joka kuitenkin ihmiskunnalle tuttua
vaan ... niin unohdettua.
Irti ollaan nyt satamasta
taas vapaana merillä kulkea
odottaen jotain uutta
uusilla voimilla varustettuna.
-Vaan, mitä niillä, hän huokaa.
Tuleeko jotain uutta paikkaa
jossa voimilla palvella?
Onko jotain tarkoitusta
ja onko paikalla niin väliä
ollaanhan merillä ajallisilla
ja ajattomilla?
    
-Alkaa avautua tuo rajan ulottuma;
molemmat saman aikaista.
Ja jos alkemistin opetusta tarkoin kuuntelit
niin, ajallisten teot tulisi olla ajattomia;
   siis, ensin ajattomia
      ja sit vasta kautta sen
      ajallisiin kohdistuen.
Ja myös päinvastoin
   ajallisen apu aina myös ajattomiin ulottuen
sillä alkemistin kosketus aina
sillä on on voima ulottua vaik huomaamatta
salaisella tavalla
rajat ylittävällä ulottumalla;
   ajallisen palvelulla ajattomia
      ja ajattomien kosketuksella ajallisia.
-Mutta se kysymys, ajasta ja paikasta
tuleeko uusi paikka, uusi saari
uusi rauha, uusi voima...? jatkaa Kapteeni.
    
-Pitää olla tarkkana ja varjella
ajallisen aikoja rajallisia.
Ettei hyvä, kiva, apu, aikaa liiaksi syö
sillä tehtävänä on kuitenkin se tärkein, työ.
Ja kuten, Kapteeni, jo nähnyt oot
jos työ jää piankin ajallisen varjoon
tapahtuu muutos;
vapauden kaipuun, ja kasvun ahjoon
joka aina on yksinäisyyttä ja omaa aikaa
sitä ei saa kadottaa
koska vielä pitää monia saavuttaa;
   tietoa, taitoa ja voimaa aitoa
      ja sitä kaikkea jakaa.
Mieltä ei saa muulla rasittaa
vaan, mielen on oltava puhdas, kirkas
kuin ajallisista vapaa
vast' silloin matkalainen unelmia tapaa.
Joten, valvo tietäsi
   valvo aikaasi
      valvo tekojesi hedelmä
         ja voimasi suuri
... ettei ajallisista kasva
tekojesi eteen muuri.
Sillä silloin ...
astuu ohjaimiin tuo Mertenmies
joka matkan tavoitteet hyvin ties
jo lähteissä matkalle.
Hän ohjaa oikealle suunnalle
ja matkan tarkoitukselle
... ja hän on päättäväinen tarkoituksessaan
ja tuloksen kaipauksessaan.
Siis, valvo, Kapteeni
ja kuuntele, katsele, aikaisi merkit
olkoon silmäsi, korvasi, mielesi herkin
nähdä, kuulla ja tuntea
matkasi suuntia, tuulia.
Jos liiaksi jo pitää suuntaan luovia
on muutettava kurssia;
   suoria linjoja
   kohti tulevia.
Sillä, luoviminen on hidasta
vallalla liikaa sivutuulia
matkaa hidastavia.
Tarkkana, Kapteeni, tarkkana
... ja tarkkaile tavoitteita.
  #
 
 
 
05.08.2018
Alkemistin ensi askelia
    
-Nämä ovat vasta alkuevästyksiä tulevan
matkan kuin unelman
- ei ajallisen, vaan ajattoman
vaik' ajallisen kautta vielä
niin kauan kuin olet siellä
rajan alapuolella, ajallisen tiellä.
-Kuten jo kerroin, matka opettaa 
ajallisen teot vielä vaikea erottaa
- matka puhdistaa
ja eloa tulee aina kunnioittaa, oli se millaista tahansa
sillä kaikella on tarkoituksensa takana
... tulee vain oppia
tarkasti havaita.
Ja oppia näkemään, erottamaan
ajallisen teko ja tarve
ja ajattomiin kohdistuva.
Ja miten olla kuin vähässä uskollinen
jolla ois tulevassa aarre.
Eikä tuleva aina ole
se uuden ulottuman unelma
vaan, se voi olla jo ajassa esille tuleva.
Mutta, siihen ei tule keskittyä
ei ajattoman aarteeseen
ei ajallisen enteeseen
vaan, teot mi edessä esille tulevat
ne kasvattavat ne tulevan kudelmat
ja kuin huomaamattomasti 
kaikki on esille tuleva
oli kyseessä kumpi tahansa ulottuma.
Olla vain paikalla, ja rohkea
tarttua, ja kuin totella
sisäisen kutsua ja kutsumusta
ilman palkkion toivetta.
Ei huomiotta jää mikään hyvä teko
ei ajallinen
ei ajaton kohdistuma
sillä, kukin saa ain palkkansa
hyvänsä ja pahansa.
Sillä onhan kaikessa aina lakinsa
ja oikeudenmukaisuutensa.
Eikä niin tarvitse puntaroida
omia tekoja, ei toistenkaan
sillä, kyllä kaikki viel' kerran tasataan
palkkiot jaetaan
matkan teot kuitataan
ja sit jatketaan..
Sillä, kuka oisi se viisas ajassa
jolla ois aistia arvioida, tutkia
toisten tekoja ja taustoja
matkan määrää ja tarkoituksia, tuloksia.
Sillä, mistä tiedät, mikä toisen matkan määrä on
kuin kirjoitetun kohtalon.
Elo ajallinen näin helpompi on.
Siis, iloinen mieli ja nöyrä asenne
siis, totuuden rohkea, ei tuomita
sillä, se ei ole ihmisen vallassa, siis lopussa
vaik' ajallisissa onkin monenlaisia tuomioita.
Kukin vastaa omansa tekonsa ja matkansa
ja saa niistä myös palkkansa
- vaik' pahasta hyvän
ja hyvältä näyttävästä pahan
sillä, miten erotat sinä ajassa
totuuden hyvän ja pahan.
Siis, ajattoman alkemistin ensi askelmia
- ajallisen ovat niin toisenlaisia
vaan, hänhän onkin rajamaiden alkemisti
kuin kahden maan kansalainen
molempien merien, alempien ja ylempien
ymmärryksien syvempien.
Eikä enää niin ajallisten silmien katsella
korvin kuulla
vaan, ylempien aistien avulla
- eikä enää turhia luulla.
  #
 
 
05.08.2018
Alkemistin matka
    
-Alkemistin matka
sillä siitähän nyt kysymys on
kasvun kohtalon.
Vaihe tämäkin vain vaiheiden, tilojen joukossa
kasvun matkalla.
Ja tulee uusia tiloja
ei tämäkään viel pääte ole, ei tietenkään
yksi eväs vain, yksi varustus
ja tarpeellinen kukin kaikkineen
mutta ei päämääräksi kelvollinen
... välivaihe vain, vaik tärkeä perusta
- tulevia ennusta.
Yksi lenkki vain sun kasvusi tiellä
ja tavoite lopullinen on viel kaukana siellä
minne ollaan matkalla
ajallisten takana - toinen ulottuma.
Joten, ei liikaa keskittyä vaiheeseen
ei jäädä paikalleen
vaan, eletään elämää ja jatketaan
uuteen maailmaan.
(Ja kun tätä puhtaaksi kirjaan
nousee mieleeni sanat, tai ajatus:
ett' en itselleni vallan tätä piirräkään
vaan, joillekin tuleville
teittensä esi kulkeville
jotta ois piirretty kuin kartaksi tämä vaiheitten tie
joka ajallisen elossa pidemmälle vie.
Ja jotta välttäisi kuopat, karikot
itsensä ylennykset ja suuret luulot
osaisi kehittää itsellensä kuulot
joilla erottaa oikea väärästä
väärä luulo oikeasta
ja olla oikealla tavalla esillä, ja rohkea
tulevina aikoina, jolloin enemmän on taisteltava
hyvän ja oikean puolesta, ja palvella
rinnalla kulkevia.
Onko tuo lie totta, vaiko tarua
sen joku tulevassa saa havaita.)
 
Ja opetus jatkuu...
-Kuin salaisuuksia sanoissa paljon
mutta avautuvat aikanaan
ja moni niistä jo matkalla
ajallisen taipaleella.
Mutta, paikalleen ei saa jäädä
ei mihinkään, vaik ois kuin tärkeä
sillä, silloin hyvästä pian tulevan vihollinen
tavoite unohtuen.
Mutta nyt siis, Alkemistin matkaa
ja mitä sillä on tarjolla, tietoa, viisautta
ja uusia voimia
ajallisia ja ajattomia muutella
kuin korjata, parantaa paremmaksi
... ruveta auttajaksi.
Sillä, mikä suurempaa olla vois
kuin ett' elon esteet ois heikolta pois
ja jatkaa vois hän elonsa tietä
jonka tulosta, päämäärää, ei kukaan tiedä.
Ja taitoa, viisautta jo on
ja voimaa teolle kuin mittaamaton.
Se nyt Alkemistin matkaa on.
  #
 
 
07.08.2018
Edelleen lipumista
Mutta, elämää kuin livutaan alemmalla merellä
vaik hetkin aamulla
vihkon äärellä 
ylempiin kurkataan ja udellaan tulevaa;
mihin oikeasti tartutaan
miten ajallisissa autetaan
- ne kun monesti ovatkin niin yllättäviä
ei lainkaan ajallisen ajatuksen mukaisia
vaan, etsivät aina vain kuin muotoaan
                  - jännittävää!
kohti tulevan unelmaa.
Vaan, mitä se oikeasti on
salaisuus kuin avautumaton, aina vaan.
    
-Niin, kuten jo kuvasin
ei paikalla olo, ole poissa oloa
vain, ajallisen eloa.
Siihen kuuluu kaikkea
ei ainoastaan rajalla kurkkia ylle ja alle
eikä pyrkiä salaisuuksille.
Ei mikään katoa, mi matkalle piirretty on
... kartta kuin kohtalon
eikä teot, pyrkimykset vie edelle sen
tarkoituksen ajallisen.
 
Kohta tuuli käy, purjeet taas pullistaa
se matkaa jouduttaa
uutta eteen asettaa.
Kärsivällisesti vain odottaa
kuten se mystiikan kuvakin opastaa (Lanttien 7).
Laivaa tulee myös hoitaa ja kunnostaa
- elosi laivaa kaikkineen.
  #
 
 
10.08.2018
Lupauksen odotusta
Kesä kuluu,
vailla salaisen lupauksen toteutusta
elon muutosta...
    
-Kärsivällisyyttä.
Jos jotain on oikeasti luvattu
piirretty elosi karttaan, se tulee...
halusit sitä, tai et - niin hyvässä kuin pahassa;
  jos kasvun tarkoituksessa
    elon muutoksessa, sen suunnassa
      tulevan unelmassa
        ilossa, surussa.
Odottamisen aika on kasvua.
On asioita, joiden pitää valmistua.
Aika on tärkeä ulottuma ajassa.
Ajattomassa kaikki jo on;
nähdä, tuntea, kokea kuin koko matka kohtalon
vaan, ... se on ajaton
   mistä niistä tietää
      missä ajassa mikäkin on.
Ja vielä, kun hahmokin on ajaton.
 
Ajassa on aika, alku ja loppu
ja siihen väliin piirtyy kaikki, ei auta hoppu.
Tapahtumat johtavat toisiinsa
kasvuunsa, kohtaamiseensa
ja omansa aika tapahtumineen kaikilla.
Ja jos jokin kohtaaminen on jossain
se on usean ajan matkan yhteen liittymä
kuin sattuma - vaikkei sattumaa olekaan
on vain aikojen kulkuja
... ja sitten osumia.
  #
 
 
14.08.2018
Alkemistin hetki
    
Lukea
	vahvistua lukemasta
tuntea
	muutosta
tahtoa
	parannusta, muutosta
uskoa
	ett' se on mahdollista, totta.
Kulkea
	hetki, jossain kaukana
saada 
	kosketusta korkeammalta
uneksia
	uudesta, paremmasta
nauttia
	unesta, syvälle ulottuvasta.
Nauttia sanoista
	sisäisen kaivatuista
sillä, maailma
	on  outo ulottuma
jossa kaikki on mahdollista.
Voi tapahtua suuria
voi poistua monia elämän muuria
ja avautua ... uusia ulottumia.
Siis, katso sinä
	joka et näe
katso sinä
	joka näet
sillä näkeminen ei ole yksin silmien
vaan, näkeminen
	on sisäisen ihmisen
	lahja tulevien unien
	elon toiveiden.
Nämä ovat kuin sanoja vain
       - ne lahjaksi sain -

vaan, sanojen takana
on kussakin omansa maailma, jossa voimia
kulkea ihmisen pienen rinnalla
ajallisen matkalla.
Ole rohkea, ja usko suuria.
Eikä se usko
ole sinun pääsi uskoa
vaan, sen sisäisesi
joka sanoja toisin kuunteli
kuin syvempiä kaukaisia huuteli:
-Oi, anna! apuasi matkalle
tulevan kasvulle, unelmalle
joka elämäni sisällä on
... se syvän syke kuin pohjaton.
Minussa elämän voima ON!
En ole turvaton
sillä sisäisen syvä turva
minulla ain matkassa on.
Elämä
	on uskomaton
ja minulla juuret 
	siinä syvällä on
matkan kuin kohtalon.
Minulla nyt hyvä olla on.
Kiitos. Ja amen.

Näin olkoon, ja tapahtukoon.
Amen.
  #
 
 
 
 
15.08.2018
Salainen kosketus
"Alkemistin hetken" luettua
tapahtuu värähtelyn nousua
	lukijassa
	kuulijassa.
Kuinka paljon, sitä ei Alkemisti paljasta
- vaan, enempiäkö lie odotti.
    
-Mitä odotit? sinä nuori alkemisti.
Et ymmärrä tasoa ja nousua
pitää varoa "humausta"
kuin hurman kokemusta
sillä, se on ajallisen tavoitetta
... ei kulje totuutta.
Hurma ei kanna
ei ole syvä tunne - katoava.
Mut' rauhallinen nosto syvän sisäisen
on voimaksi ihmisen
ja se kantaa
jää matkaan auttamaan
rakentaa tulevaan.
Siis, alkemisti muuttaa.
Ei vain hetken hurmaa
joka jo ovella on poissa
vaan, sanoissa sisälle ulottuvissa
hoitavissa, parantavissa
- ei katoavissa
niissä se voima on
... sisäisissä ulottumissa
joist' kasvaa se ulompiin
ajallisen tuleviin.
Ja silloin ei kyse ole hurmasta
vaan, enemmänkin sen surmasta.
Kyse on sisäisen rakennuksesta
mukana kulkevasta, kantavasta
voimaa arkeen ja tulevaan antavasta
vahvistavasta ulkoisen ihmisen
kautta sisäisten ulottumien.
Siinä se salaisuus on.
Älä ole uskomaton.
Sanoissa todella voima on
sillä sanojen voima on uskomaton
... ja niiden tausta viel' tuntematon.
  #
 
 
17.08.2018
Alkemistin apu auttavainen
    
-Alkemistin apu on auttavainen
   muuttavainen
      hetkessä koskettavainen.
Harvoin tuntuvainen
 - ei humausta
vaan, hiljalleen kasvavainen
kohdettaan muuttavainen, korjaavainen
uudeksi tekeväinen, kuin solujen myötä
ihminen itsessään, ja solunsa, tekevät työtä.
Siitä se muutos kuin luonnollinen
elämän seassa kasvavainen
vaivat, sairaudet, kukistavainen luonnollista tietä
- siit' ei ihminen itse tiedä.
 
Nopeasti annettu muutos
on nopeasti poistuvainen
- vaik' ei lakia sillä
riippuu tilanteesta.
 
Vaan, muutos hitaasti kasvavainen
on kokonaisuutta hienostuneesti muuttavainen
sillä, muutos monesti
on koko kehon prosessi
ja muuttuvia osia, kohtia kehon, on monia;
  tapoja, tottumuksia
    asenteita
      asentoja, virheitä, varomisia
        elintapoja, liikkeitä
          lääkkeitä
            annettavia hoitoja, tutkimuksia
ei niihin kerralla tule kajota
vaan, hienovaraisesti korjaantuen
kuin salaisesti muuttaen
- kuin unohtaen
ett' alkemistin hoidon kerran saanut on.
 
Elämällä kuin lakinsa
eikä Alkemisti vastoin elämän lakia 
kehon omia, ajallisia
sillä, hän on Elämän Alkemisti
ja se tarkoittaa kokonaisuutta;
ajallista ja ajatonta
elämän kunnioitusta ja sen lakeja
kokonaisvaltaista korjausta, parannusta.
 
Tämä jo ajassa aivan uutta;
  ei vain kipukohdassa
    sairauden oiretta
      hetken tunnetta
vaan, kaikkinaisuutta
ja se on ihmiselämälle suurta.
Sillä, ihminen
on hitaasti muuttuvainen
  hitaasti kasvavainen
    hitaasti katoavainen
ja tuohon elämän tahtiin ja vauhtiin
astuu myös Elämän Alkemisti
suostuen ajallisen elämän lakiin
kuin luonnolliseen tahtiin
siihen ihmisen rinnalla muuttaviin.
Vaik' kosketuksen hetki on nopea
tuskin huomata, tuntea
... ees kuin uskoa
ett' jotain ois tapahtuva
niin, prosessi
- se Alkemistin muuttava prosessi
on siitä hetkestä alkava
ja kehossa, koko elossa, vaikuttava
ja sitä muuttava
kaikella tarvittavalla tavalla
ollakseen oikeata ja todellista
vailla ajallista hurmiota
ja suuria kansanjoukkoja
etsimässä kokemusta
... vaikka, niitäkin on
ja elämä on uskomaton apujensa antajana
kenelle sellainen sallittua.
 
Tässä oikean alkemistin askeleita;
itse uskoa
kulkea luvalla, ei luvatta
sillä kaikki ei ole sallittua
sillä, eihän kaikista aineista
voi saada jalometallia.
Pitää tietää, mikä on oikeata ainetta
ja mitä voi keskenään sotkea
jotta syntyy sitä kaunista
joka on kaiken tavoitetta.
Sillä, eihän kaikki ole kaikille
"ei helmiä sioille", vaik' kuin rumasti sanottua
- väärin ymmärrettyä, käännettyä.
Vaan, kaikki ei ole kaikille, sitä se tarkoittaa;
  on elämän teitä ja tarkoituksia
    on erilaisia matkoja
      syitä ja seurauksia
- ei kaikkiin saa kajota
suunnitelmia sotkea
vaik' näyttäsi se kuinka pahalta.
 
Alkemistin tulee olla tarkkana
ettei sotke elon suuntia, polkuja
ja suuria suunnitelmia
mit' kädessä korkeimman on.

Elämä on tutkimaton.
On tietysti hetkiä, paikkoja
joiss' on monia ihmisiä paikalla
ja valinta kuin mahdotonta;
joukossa monia elon tarkoituksia, polkuja
eikä tarve ole kaikkia koskea.
Ei jaotella!
Vaan, apua tarjota
salaisesti toisia koskea
... enemmän kuin toisia
toisille apua
toisille hetken lohtua.
Ei ole se alkemistin vallassa.
 
Aina on ollut kuulijoita;
toiset kuulevia
toiset kuuroja
toisille muutosta
toiset muuttumattomia
toiset uskovia
toiset uskomattomia, pilkkaavia.
Koska kaikki ei ole kaikille
vain kuin kuuleville
... ei kuulemattomille
sillä, he eivät ees kuulleet.
Mutta, kuka ihminen voisi sanoa
kuka on se kuuleva
kuka kuulematon
- ei sellaista lahjaa ole tarjolla
kuka voisi sen sanoa.
Vaan, Alkemisti voi sen nähdä ja tuntea
- jos tarpeellista.
On hetkiä ja on hetkiä
toisessa tarkoin kohdistua
toisessa kuin viljellä jyviä
ja toivoa hyvää satoa.
  #
 
 
18.08.2018
Muuttumisen tie
    
-Kysyä apua
kuunnella toista
- ajallisissa tarpeellista.
Vaan, aina asetat sen toisen itsesi ylle
ja sinut hänen alle.
Ajallisia asioita.
Vaan, ajattomissa
tulee olla tarkkana
kenen alle asettua
kenen voimia, kokemuksia
kenen opetuksia kuulla, totella
mihin elämässä asettua
mitä uskoa.
Onko kasvua, ja mihin suuntaan
vai, poljetaanko paikalla
ja kenen etua.
Vaikea.
Vaan, jos on kasvua
- ei vain oppia opetusta
vaan, oikeata sisäisen kasvua
tulee eteen ongelmia
jos oppilas ei enää usko opettajan oppeja
siinä on mahdollisuuksia;
joko luopua opettajasta
tai suostua jäämään alle
nyt jo kasvamattomalle paikalle
ja sopeutua
kuin omasta kutsustaan taantua takaisin sinne
... ehkä turvallisille.
Mutta, jos hän uskaltaa luopua
kiittää kasvunsa matkasta ja yksin jatkaa
tulevansa kasvun matkaa
hän todella alkaa kasvaa
kun raja-aita katoaa.
Tosin, raja-aitoja on paljon
on uusia opettajia
ja kullakin omansa
toiset lähellä, toiset kaukana
ja niiden sisällä
voi etsijä kasvaa ain pienen matkansa
... kunnes taas saa huomata
tuli eteen raja-aita
jota ei saisi kohdata.
Ja taas on valittava
jääkö tälle paikalle, opetukselle
vai, oisiko jatkettava
sitä omaa kasvua.
Vaikeita hetkiä ja paikkoja
uskoa, ett' edempänä
on vielä jotain uutta tarjolla.
Jos etsijällä on jokin oma matkansa kartta
asiaa, päätöstä helpottaa
riita opettajansa kanssa.
Ja siitä sitten ovesta ulos
- joka onkin hyvän kasvun tulos
ja taas ainoa mahdollisuus
kasvaa, ja matkaa jatkaa.
Täss' matkalla etsijä itsekin kasvaa
kuin jollain yliluonnollisella tavalla:
tutkii uusia opettajia
ymmärtää raja-aitoja
... jotain hieman syvemmin
monia jo suoralta kädeltä karttaen.
Hänestä tulee yksinäinen.
Ja jos vaikka tuntuisi se uutuuttaan vaikealta
on se kuitenkin etsijälle se paras paikka.
Sillä, ei hän kuitenkaan ole yksin
tulee uusia opettajia
nyt toisenlaisia auttajia
matkallaan opastavia
jotka kuin hiljaisilla tavoillaan
ohjaavat etsijän kasvua
- jolla ei ole loppua
ei ajassa
ei ajattomassa
sillä, matka on ikuisesti jatkuva
tosin, ajallisten oppien ulkopuolella
ja se on kuin etsijän palkka
... vaikkei palkka kuitenkaan, vaan tila
josta maailmaa toisin katsella
ja jatkuvasti uutta oppia
elämän suuria saloja
ja sen takaisia ulottumia.
Elämä on silloin 
jatkuvasti muuttuvia vaiheita ja tiloja
joissa aina on uutta tarjolla
... ja kasvun tiellä ei ole loppua.
  #
 
 
18.08.2018
Alkemistin opetusta
    
-Antaa apua
ja uskoa tapahtunutta
olla rohkea ja luvata
tapahtuman, kosketuksen tulosta.
Sillä, ihmisen sisäinen
ottaa vastaan kosketuksen, ja alkaa toimia
muuttaa elonsa kulkua
... ajatelkoon ulkoinen mitä tahansa
vaik' epäuskoa, humpuukia.
Sisäinen kuuli, se riittää
ja muuttaa ulkoisen kulkua ja suuntaa
kuin salaisesti vähin erin vaikuttaa
eloa helpottaa.
Vaik' piankin jo molemmat voi unohtaa
kylvettyä suunnitelmaa:
siis, korjata ja parantaa
eloa auttaa.
Tärkeämpi on siis koskettaa ja apua antaa
kuin muistaa ja odottaa
seurata tapahtumaa.
Kyllä joku ain joskus muistuttaa
miten tapahtuma nyt arjessa vaikuttaa.
Se alkemistia hetken lohduttaa:
apu ei ollut turhaa.
Siis, ei tarkoitus ole pyöriä menneissä
tehdyissä teoissa, annetuissa hoidoissa
ja jäädä vaik siihen
sillä, uutta on tarjolla
jonka kanssa on aina vahvistuttava
oppia uutta ja uutta
joilla enemmän viel syvemmän koskettavuutta.
Ei kaikki viel ollut tässä
alkemistin tilassa, nyt näkyvässä.
Se on tulevan evästä kuten aikaisemmatkin;
Taikuri, Erakko, Tietäjä, Mystikko
... se vapauden Narrikin.
Kulkevat mukana matkassa
ollen aina paikalla tarvittaessa.
Siis, tää ajallinen kulkija
jolla kuin monia kasvoja, opetuksia
ei itse ole yksikään noista
matkalla saavutetuista tiloista
- ne ovat vain ominaisuuksia
sisäisen kasvuja.
Vaan, itse vielä kuin vailla kasvoja
vaikkei vailla ajallisia.
Siinä vielä salaisuuksia
ajallansa avautuvia.
Mutta, tänään kuljetaan alkemistina
jolla muut kaikki apuna aikansa matkalla.
Ja tulee uusia kasvoja, palveluja
ajallisen ja ajattoman ulottumia
joissa oppia uusia salaisuuksia
joita matkalla viel tarjolla.
Ole vain rohkea - nyt alkemistina
hetkesi ulottumana.
  #
 
 
18.08.2018
Alkemistia väsyttää
-Olen ollut niin väsynyt, huokaa alkemisti
vielä nuori, matkansa alussa.
    
-Se on varustusta
ja varustuksen pukeminen on raskasta muutosta
vaatii voimia
vaikkei niin ulkoisia, vaan, sisäisiä
se on raskasta
kuluttaa energioita.
Ja sanat suolletut vihkoisi sivuilla
eivät ole ne ilmaisia
vaan, ajallisen kuluttavia
koska sisältävät ulottumia
niitä värähtelyitä
jotka syövät energioita
... jotka ovat värähtelyitä.
Siitä kuin kadonneita voimia
ulkoisen kipuja, vaivoja
... vain hetken aikaisia.
Ja avun antoa, jota tarjoat
niilläkin aina kustannuksia.
Vaik eivät olekaan omia
olet kuitenkin kuin kuumana lankana
jonka kautta voimia, apuja.
Kannattaa nyt välttää turhia 
voimia kuluttavia, ja nukkua
jotta varustus saadaan kuin asennettua.
Sitten taas on voimia toimia
palvella ulottumia
ajallisia ja ajattomia
- kuluttavia, koska koskettavat aina ulottumia.
Nuo vielä salaisia, pian avattavia.
Nyt lepoa!
  #
 
 
19.08.2018
Rikkaus vs. terveys
   
-Ajallinen alkemisti
sillä sellaisiakin on, matkallaan kohtalon
ja jos onnistuukin hän tehdä suuria
muuttaa aineita
aikaansaada kultaa, jalometallia
ajallisen tavoiteltua mahtia, rikkauksia
niin, hyödyttääkö se ihmistä
jos on sairauksia, vaivoja
- olla onnellinen kimpaleensa kanssa
sairaana, raihnaisena.
Miten nauttia onnesta, jota ei ole
kulta ei onneksi tule
vaik sillä suuria apuja
vaan, jos ei ole taitoa poistaa vaivoja.
-Saat mitä tahansa, hän sanoo.
-Annan sinulle kaiken mitä omistan,
jos terveyteni palautat
sillä, mitä iloa minulla on rikkauksistani
jos elämäni on poissa
sairauksien kahleissa, hän toivoo
ja kaikkensa lupaa.
Siin' asettuvat vastakkain terveys ja rikkaus
ajan ankarat arvot;
molempia ihminen tavoittaa
molempia toivoo - joskus saavuttaa
toisen, toisenkin
terve ois onnellisin.
Toisessa on haaveena rikkaus, valta
olla elossaan jotain suurta
... elämä ois niin kaunista
ei mistään puutetta.
Vaan, jos on vaivoja
vakavia sairauksia
mitä silloin voi elämältä toivoa
- lisää rikkauksia?
Ei, vaan vaivojen poistoa
sillä, terveyden katoamisen myötä
poistuu elämän ilo
jokapäiväisestä selviäminen
on raskasta työtä.
Toisessa haaveena ikuinen elämä
- vähät niistä rikkauksista!
jos vain saan elää onnellisena
vailla vaivoja ja nauttia 
elon pienistäkin asioista
ja toteuttaa toiveita, tarpeita
eloni matkalla.
Siin' ovat nuo elon suuret voimat ja vallat;
terveys ja raha
kumpi hyvä, kumpi paha
ajassa niiden haave on kovin sotkeutuva.
Ja se onnellisuus 
on myös vaikea asia
kun elämä kaikkineen kuin muuttuvaista
kasvattavaista.
Kumpi enemmän tuo onnellisuutta;
köyhä, joka saa rikkauksia
vaiko sairas, joka saa parannusta.
Hetkensä kummallakin olla onnellisin.
Ihminen niin kaikkeen pian tottuvin, turtuvin
ja molemmat voi olla hetkessä poissa
jos rikkaus, suuri suru
jos terveys, kuin elämän menetys
ja, molempien palautus
on suuren onnen tuntemus
molemmilla elämälle suuri vaikutus
- vaan, mikä on milloinkin
ihmisen oma arvostus.
Päätä sinä kohdallasi
kumpi sinulle arvokkaampi.
-Tietysti molemmat yhdessä,
sinä saatat sanoa.
No, sekin on elämässä mahdollista
ja voi tuoda suurta onnea.
Vaan, jos kuitenkin kysyn: -Kumman otat
jos valita saat
rikkauden vailla terveyttä
vaiko, terveyden vailla rikkautta.
Kummassa on enemmän elon nautintoa, onnea
mahdollisuutta elosta haaveilla
ja toteuttaa unelmia.
Siin' kuin huomaamatta
oli kaksi suurta elon arvoa
ja kaksi elon alkemistia;
rikkauksia antava
ja elämän palatuttava.
Kumman valitset sinä?
  #
 
 
19.08.2018
Matkan tasoja - Näkijä
    
-Ja matkalla on niitä vaiheita
tiloja, kuin tasoja.
On hyvä katsoa tulevia
unelmia ihmisen
ihmiskunnan rakennelmien
kehityksen suuntien
niistä puhuen, julistaen
- vaik mikään ei muutukaan.
Ihminen luo suuntiaan
vaikkei omasta tahdosta kuitenkaan
sillä, onhan kaikki jo nähty
edeltä piirretty, hyväksytty
pieninä paloina
suurina kokonaisuuksina
tahtoina toteuttaa se omansa osa
olla palanen kokonaisuutta
ja tulevan viel salattua kohtaloa.
Nähdä ja tuntea tulevia
ymmärtää olevia ja suuntia
olla paikalla ja sanoa
- vailla vaikutuksia.
Paikka sekin, tila, taso
se yksi tuleva
joka ihan muuta kuin ennustelua
ja ajallisen näkyjä
... joista ihmisiä suuria
vailla sen suurempia juuria.
Vaan, paikkansa aina kullakin
apunsa tavallansa antavin.
Vaan, tuo Näkijä
tulevan kuin ennalta kokija, todistaja
on jo kuin ajallisen ja ajattoman haltija maan päällä
- tietää, tuntea suuria
ymmärtää tulevia
kaukaisuuden unelmia, jotka jo kauan olleet on
kuin kulkuna kohtalon.
Ja tuo suunnitelma on suunnaton
suuruus ihmiskunnalle viel tuntematon.
Sen avaus... jo suuri voima on.
Sekin hahmo jo matkassa on, Tietäjä
ja hänen kasvunsa - Näkijä
aivan kuten Taikurilla
jolla nyt suuntana alkemia - elämän alkemia.
Nimet, virat, kuin tuttuja
vaikka tällä matkalla todellisia
ja voimansa suuria
... kaukaisia juuria.
  #
 
 
19.08.2018
Matkan tasoja - Erakko
-Entä tuo Erakko, kysyy jo Kapteeni 
kiinnostuneena laivansa miehistöstä.
-Miten on hänen kasvunsa laita.
Onko siinäkin suuntia, kasvua.
    
-Erakko on yksinäisyyden matkaaja
viel pimeän tutkija
uusien tavoittaja.
Yksinäinen tie, vain lamppunsa kanssa
ei kaipaa hän seuralaisia
elää vain omia maailmoita ja kuvia
... se hälle on suurta huvia
ohjata valokiiloja viel tuntemattomien maissa
läheisissä tai kaukaisissa, ei väliä sen
ajallisen ja ajattoman sekoittuen.
Kasvunsa hälle on yksinäisyyden lisä
ääniensä kuulo
tuntemattomien tunto
ja kiilansa viel suureneva
maailmansa avautuva pimeässä
ja ymmärryksensä määrä
saamansa kuva kaikkineen ei ole väärä.
Siin' on hällä kasvunsa tie
se yhä pidemmälle pimeään vie.
  #
 
 
19.08.2018
Matkan tasoja - Narri
-No, entä sitten tuo Narri
joka jo kaikesta vapauden nautti.
Onko vapaudesta viel suurempaa vapautta
- jotain tulevaisuutta, Kapteeni viel uskaltaa jatkaa.
Tuleehan hänen tuntea miehistönsä tila
... tehdäänhän tässä yhteistä matkaa.
    
-Niin, tuo Narrin vapaus
on vielä tämän ajallisen vapautta sen kahleista.
Mutta, kasvunsa vapaus
on vapautta myös ajattomista
sen rajoista ja suljetuista tiloista.
Se onkin jo todellista suuruutta
ja vapauden vapautta
mahdollisuutta kulkea unelmien suuruutta
ja kokea kaukaisia kokonaisuuksien takana.
Se on siis vapautta ajattomissa
... sen kuvaaminen jo ajallisissa vaikeata
kun ei ole olemassa oikeita sanoja
jolla tulevia kuvata.
Ajallisen sanat niin vajaita.
  #
 
 
19.08.2018
Matkan tasoja - Mystikko
-No, vielä ois tuo hiljainen Mystikko
hytissään kuviensa kanssa.
Onko hänelläkin viel kasvunsa, Kapteeni jatkaa.
    
-Noo, Mystikko syventää mystiikkaansa
alkaa nähdä mystisten taakse
niiden voimia ja valtoja.
Ei enää esille näkyviä pelkkiä kuvia.
Ja ne voimat ovatkin suuria - ja arvaamattomia.
Suuntia on monia, siis ajallisissa
mutta ajattomissa ne ovat viel salattuja.
Ei kaikki ajallinen mystiikka
ole ajattomista kumpuavaa
vaan, ajallisen tarut, teot, temput moninaiset
ajallisten käytössä kasvavaiset
niin hyvään, kuin myös pahaan.

Monet johtavat rahaan ja valtaan.
Vaarallisiakin.
Näihin kaikkiin katsoo Ajattoman Mystikko
joka paljastaa, mistä mikin kumpuaa.
Ehkä niistä varottaa, jos on lupa
... ja jos uskaltaa.
  #
 
 
19.08.2018
Matkan tasoja - Försti
-Niin... ja, onhan täällä laivalla vielä tuo Försti,
Kapteenin ain uskollinen kaveri jo vuoskymmenten takaa.
-Mihinkäs sen kasvu vie.
Onkos sille, pikku karvaturrille,
jokin ihan omansa tie?
    
-Nnoo, vähän kuin ois 
sielunsa jo sillekin kasvanut tällä matkalla.
Omansa persoona ja matkansa määrä.
Tää laiva ei ole hänellekään väärä. Ja...
-Älä-nym-musta kysele!
Kyllä mä tän paikkani tierän, se on tässä
ruorissa ja suuntaa määräämässä
että te muut kaikki pääsette perille...
... missä ikinä se sit onki. Hö!
"...miten toi kasvaa..."
Hoitas vaa ite oman osasa, mokomaki
...kippari muka.
-No niin ... tuota juuri tarkoitin.
Hän tietää kyllä paikkansa ja tehtävänsä.
Siihen ei tarvitse puuttua.
-Nii ettei-mun tartte iha suuttua.
Kyllä mä tän homman osaan!
Hoitakaa te vaan omanne
... tehä ootte vähä-ku mun vastuulla
ett-ees joskus päästäs jonnekki perille...
- siis tonne oranssaille, eiks-je!
-Juu juu, sinne sinne aina vaan
ei kohteen muutosta, kuittaa Kapteeni.
-"...kohteem-muutosta..." Hö!
Mikä toiki-ny sit-oli "...kohteem-muutosta..."
  #
 
 
20.08.2018
Matkan tarkoituksesta
-Tuo tästä ... merten kulkijasta
ulottumien unelmasta
matkasta kautta outojen maiden
merien, satamien, ain uusia oppien
matkallaan kasvaen ain jotakin kohti
- vaan, mihin kaikki aikanaan johti.
Kait kaikella tarkoituksensa aina
suunnitelmansa ennalta kuvattu, luvattu
vaan, missä on tään matkan määränpää
mitä kaikkea matkalla selviää
ja mitä niillä monilla löydöillä ja matkan kasvulla.
Onko kaikella jotain tarkoitusta.
    
-On, ja on
matkan määrä, ja tarkoitus
elämän oudon avaus
ja ihmisen syvempi tuntemus
ylempi ulottuvuus
kaiken jatkuvuus.
Tuon kaiken kuvaus on matkan tarkoitus.

Ja matkalla mittailla, tutkia elon ulottumia
salattuja totuuksia
ja parantaa sairaita uudella tavalla
ja oppia mahdollisuuksia
tutkia kaiken alkulähteitä
ja tarkoituksien juuria.
Kysymyksiä suuria, ja ajalle uusia.
Ei kehitykselle saa asettaa muuria
... kaiken tarkoituksena on aikaansaada
muureille murtumia.
Vaikkei tietenkään tää matkalainen ole mitenkään ainoa
vaan, hälläkin vain omansa paikkansa
kartoittaa kaikkeutta
ja sen ajallisia mahdollisuuksia.
Rakentaa ajallisen tulevia
ja tuoda esille tulevan unelmia
... ja osoittaa niille suuntia.
Tuo kaikki on luvallista
... vaikkei kuitenkaan aina kuin luvallista
ajallisen puitteissa
sillä, vastassa monia ajallisen kuvitelmia
ja valtarakenteita
joilla muita tarkoituksia.
Ei saisi kuin ohitse oikaista
tuottoisia polkuja sotkea.
Ei aina ole mieleen ongelmia ratkoa
ja horjuttaa jo rakennettuja rakennelmia.
Siksi monesti kannattaa vaieta ja antaa ajalle sijaa 
löytöjä tuleville avata.
  #
 
 
21.08.2018
Elä hetkessä
    
-On piirretty nyt matkan tila
ja tulevan kuva
kasvun suunta.
Ja nyt siis matka itsessään on tärkeä
ei nuo kuvat olevan, tulevan
vaan itse elämä, siihen keskittyä
elää hetkessä
osata nauttia ja poimia elon pärskeitä
sen myrskyäviltä meriltä.
  #
 
 
27.08.2018
Ajallinen ja ajaton

    
-Ajallisia voi lähestyä vain ajallisen ehdoilla.
Ajatonkin on sidottu ajallisen hahmoon 
ja kuin sen kautta mahdollista auttaa ja palvella
... ajattoman kuulla ajallisen kautta.
Ellei ... jo ajattomat yhdistä toisiansa.
Ajassa ajattoman yhteys käy ajallisen kautta
jos tahto, tarkoitus, on palvella ajallisia
sillä, apu ajalliseen käy ajattoman kautta.
   Vaan, missä kulkee raja.
   Mistä minne vaikutusta.
   Mikä kaikki yhteistä vaikutusta.
   Tarvitseeko toinen ain toista.
   Voiko toinen toimia ajassa ilman toista.
Mitä jos toinen toimii ilman toista?
Voiko toinen olla kuulematta toista. 
Toimia kuin omin päin toista huomioimatta.
Olla silloin kuin yksinäinen; Aatami ilman Eevaa.
Ihminen kuin vailla omaatuntoa, sisäisen hiljaista kuiskausta.
Jääkö yksinäinen kuin oman onnensa nojaan
vaille syvän sisäisensä apua.
Voiko se sisäisen syvä kaipaus olla vailla ajallisen ulottumista
kulkea kuin orpona, vailla yhteistä kosketusta.
Onko ihminen kuin puolikas, jos toinen on ilman toista;
ajallinen vailla ajattoman ulottuvuutta
ajaton ilman ajallisen osuutta.
 
Ja nyt, paluu takas...
Voiko ajatonta koskettaa ilman ajallisen osuutta, 
jos eletään vielä ajassa, alemman ulottumassa.
Voiko ajallista koskettaa ilman ajattoman kosketusta
jos etsitään ajallisen parannusta kuin yliluonnollisella tavalla
vailla ajallisen viisautta.
Voiko ajallisen sanoilla koskettaa sekä ajallista, että ajatonta.
Voiko ajallisen sanoilla koskettaa tuntematonta
joka on sekä ajallisen että ajattoman yllä.
Voiko ajallisen vaatimaton sananen olla portti ihmisen sisäisen.
Voiko ajallisen sananen olla niin suuresti energinen
että kulkee se läpi ajallisen ja ajattoman
ain ylempiä koskettaen.
Sanoissa on voima, riippuen sanojen lähteistä.
Vaik' ois se vain ajallisen arkinen
kuitenkin salaisesti sisältäen voiman ylimaallisen.
Sillä, eihän muita sanoja ajassa olekaan kuin ajallisia
vaik' ois ne hienoja ja kauniita.
Vaan, nekin vain ajallisen tyhjiä
ellei niissä ylemmän lähdettä;
voimaa yhdistää alempia ja ylempiä
rakentaa ihmisen kokonaisvaltaista terveyttä
viedä eteenpäin ajallisen kehitystä; 
kasvaa, tulla joksikin
kulkea, edetä kohti sitä
suuren suunnitelman todellista merkitystä.
 
Tuosta malliksi tuo edellä oleva "Alkemistin hetki".
Onhan sanoilla kosketusta
vaan, ei aina tiedä
milloin mikäkin sanan tavoitetta
- vaik' viljellä unelmia.
Ei tule niin varoa.
Sanoja ei kannata padota
vaik' oisivatkin ne vaikeita tajuta
sillä, hän kuulee, ken kuulla voi.
Jollekin ylempien kellot kutsuen soi.
Et tietää koskaan sinä tuntemattomista voi.
  #
 
 
31.08.2018
Elämän monia tasoja
    
-Onko vaikea käsittää
tätä Mertenmiehen matkaa
kun hän meriä kyntää
ja samalla elää tätä ajallista elämää.
Meret ovat meriä, elon ulottumia
alempia, ylempiä
ja jalkansa kuitenkin maalla
ajallisella matkalla.
Elämän monia tasoja
ja kullakin vaikutuksia elon matkalla.
Sillä, ei ihminen ole ainoastaan tää näkyväinen kuori
ajallisensa ulospäin näkyvä hahmo, muoto
vaan, enemmän, suuremmin, on ihmistä
sen kuoren sisällä.
Siellä oikeasti on kaikki se kasvu, kehitys
tunteet, tuntemukset
- se jokin, olla ihminen
vaik ajallisen kuin tärkein kohde
on vain tuo ulkoinen.
Ihminen ei oikeasti näe 
sitä sisäisen ihmisen elämää
kun elää vain ulkoiseen keskittyen
ja luullen, ett' elämä on siinä
silmien edessä
vaik oikeasti kaikki tapahtuu sisällä
silmiltä salassa.

Siellä on se todellisen ihmisen maailma
ainaisesti jatkuva
ja kehonsa pinnalla tapahtuu vain ajallisensa kasvua
joka on vähin erin rapistuva, katoava.
Ajallisen merkitys on vaikea
ja kun niin lyhyt on kehonsa matka ajassa.
Mitä ihmeen tarkoitusta sillä
ulkoisella muodolla, olemuksella
sillä kaikki tieto, kasvu, kehitys
on vain sisäisillä.
Nooo ... ei tämä vielä ratkennut kaikkineen
jatketaan kohta, keskitytään siihen ulkoiseen
sen viisauteen ja syvään merkitykseen.
  #
 
 
02.09.2018
(tämä siis sitä jatkoa tuohon edelliseen)
Mertenmiehen salaisuus
    
-Onko kuin vihdoin paljastettava
tää Mertenmiehen tarina.
Kuka oikein on, tää tarinan matkaaja
jolla on niin monenlaisia puolia, ominaisuuksia
erilaisia hahmoja omalla laivalla
tällä elonsa matkalla
kuin kaukaisella ulapalla
kohti jotain suurempaa totuutta ja rakennetta
... joka oikeasti on tää ajallisensa maailma.
Matka on ikuisesti jatkuva
ja vain osa siitä tapahtuu ajassa ja ajallisen kasvussa
alhaisessa ulottumassa
jolla on tärkeä paikkansa kaikkensa kasvussa
eikä sen ajallisen osuutta
tule lainkaan aliarvioida
sillä, onhan se kaikkineen
vain tulevansa vertauskuvana
kuin varjona suuremman valosta
ja sen tarkoituksesta.
Kuin aurinko, joka heijastaa kuun kautta 
valoa ja varjoa, takaisensa voimasta
ollen vain sen suurensa heijastuma ajassa
paljastaen taustansa.
Ja, miten voisi se tausta ajassa esille tulla
ellei ois tuota heijastusta ja varjoa
joka on paljastava, ett' jotakin suurta
on kaiken takana.
Tässä on osa vastausta ajallisen tarpeellisuudesta
- olla heijastuma ihmisen suuruudesta
ja sen taustasta ja taustavoimasta.
Ja tuo heijastuma on kuka tahansa ajassa oleva
ja sen vaihetta matkaava
käydä sen ajallisensa kasvatuskoulua
jolla aina on tehtävänsä ja tarkoituksensa
kokonaisuutensa matkalla.
Ihmisen osuutta ei arvosteta
kun ei oikeasti tajuta
tätä kaikkinaisuuden kasvua
joka jokaisessa on tapahtuva
tavalla tai toisella
... salassa
ja vast' matkansa takana 
on hälle itselleen avautuva se kuin oma tahtonsa
kasvaa omalla ajallisella matkalla
kohti jotain suuruutta
- joka siis kaikkineen on hyvin arvokasta.
Vaikea kuvata, kun ei ole oikeita sanoja
vain vajavaisia ajatuksen haituvia
joilla kasvua ja tarkoitusta
on lähes mahdoton kuvata.
Ja, onko se lie ees tarpeellista
yrittää vajavaisella kuvata tarkoitusta
jonka osana on ihminen ajassa
- raamatullista -
olla suuruuden kuvana ajassa
ja omalla osallaan rakentaa kaikkeutta
kuin suurta verkkoa, jossa paljon lankoja
ja niitä solmukohtia, kudoksia
sillä, ilman niitä kudelmia
ei muodostu sitä arvokasta verkkoa;
sen alkua ja loppua
rakennelman kokonaisuutta.
Vaikea tajuta ... ajallisen mielikuvia
ajattoman kokonaisuuksia.
Vaan, vieläkin on vastaamatta
tää ajallisen matkan tarpeellisuutta
- vaikea kuvata ja vaikea uskoa
ja kun on niin monia ajallisen rakennelmia.
Vain turhia riitoja
omansa puolusteluja
ja taisteluja sen puolesta
joka kullekin kuin ainoata oikeata.
Ei kannata.
Ja kullakin ain matkansa ja tarkoituksensa
kaukaisensa kasvussa
ja kussakin osansa kokonaisuutta
ja sen totuutta.
Turha taistella
sillä kullakin ain paikkansa auringon alla
... eikä nyt tarkoiteta tätä ajallisen valoa
vaan, kaikkeutta.
 
Ja nyt on siis palannut Mertenmies laivallensa
- vaikkei oikeasti ole ollutkaan siltä poissa
onhan vain tehtäväjakoja matkansa ajalla
joka oikeasti on vain ulottumia, tasoja
matkata tätä ajallisen tarkoitusta
ajallisena, ja ajattomana.
Tämä kaikki on ymmärtämättömälle kuin yhtä sotkua
vaan, ymmärtävälle kaikki on kaunista
ja palvelee salatusti kokonaisuutta.
  #
 
 
04.09.2018
Suurien äärille
    
-Ajaudutaan kuin tahtomatta suurien äärillä
oikeille, vai väärille
kaikille ihmisille
ja kunkin elolle, tarkoituksille
kun on niin paljon kaikkea elon rakennetta
jota ei ihmisajatuksella voi ratkoa eikä ymmärtää
itse kunkin tehtävää.
Kuka on hyvä, kuka on paha
voiko paha ollakin hyvä, ja hyvä paha
voiko vähäinen olla tärkeä
voiko tärkeä olla vähäinen, kuin tarpeeton
ja joku aivan huomaamaton
paikan suuren omaaja on.
Ei silmin
ei ihmisarvoin, -arvostuksin
vaan, sisäisin ymmärryksin kuin sisäisiä arvioiden
eikä siellä mitaleja, arvoja jaeta
... asteikot on aivan toisia
ihmissilmille, -arvoille tuntemattomia
- paljon salaisuuksia.
Ja hyvä niin
ihminen ei yllä salaisiin
eikä kaappaa valtoja, asemia sen
ei niissä toinen toisiansa palkiten.
Ajallisen palkinnot vain varjoa ovat tulevain
vaan, miten elon vähäisten
raihnaisten, sairaiden osa
salaisten sisäisten, ajallisten tehtävien
miten sotien, tappamisten
miten kaikkien vääryyksien.
Mikä osa, tarkoitus niiden
miten kasvu sisäisten
matka tulevien?
Kysymyksiä paljon, vastauksiakin
oikeita, vääriäkin
ihmismielen mukaan väännellen
ain ajallisten etujen mukaan
ja niiden vaihteluita ei ymmärrä kukaan.
Aika syville - vaan ei enää syvemmäs
ei ylemmäs, riidaksi vain 
ihmisvoimiksi, valloiksi, taas pian rakentain
ymmärtämättömät ymmärtämättömiä harhauttain.
 
Vaihe tämä on ...
kuin taas yhteenveto menneen matkasta
- ain kaukaisemmasta
vaikka, kuin ajassa ei tapahtuisi mitään
uutta tietoa annetaan koko ajan sisään.
Eikä kyse ole pyrkimyksestä, 
yrittämisestä, vaatimisesta
ei suunnitelmasta jotain tavoitetta kohti
ja sitä ponnistella - ei
vaan, kyse on matkasta
antautumisesta sille, ja uskoa
ett' tää kaikki kuin ihmeellinen, on totta.
Eikä voimia, valtoja, voi oikeasti harjoitella
jotta yhä suurempia vois sen kautta tavoitella
sillä, ei tää matka oikeasti ole ihmistekoja
ja sen kautta jotain saavutuksia ja tunteita ajallisia
... ne ovat jotain muuta
varjojen varjokuvia
vaik ois ajassa kuinka suuria, suosittuja.
Ei tätä tietä, matkaa, ja kasvua sen
ansaitse itselleen ihminen
ei teoillaan, ponnistuksillaan, suureksi tule
- vain ajallisen lume
ja siksi tuleekin olla tarkkana
kenen valtoja, voimia
on kulloinkin tarjolla.
Sillä, ihmisen kasvu ei ole ihmisen
vaan, suuruuden
ja suuruus on tulosta suunnitelmien
tahtojen, totuuksien
... vaik ajassa kaikki viel vajavaista
mut' kasvu on suuntien
ei ajallisten humujen.
Varovasti vain näillä sanoilla
alla paljon herkkiä varpaita
joita ei ole hyvä ajassa polkea.
Olkoon kullakin matkansa ajassa;
toisten tehdä ja touhuta
toisten palvella
ja kullakin matkansa, arvonsa, paikkansa
ja kuka voisi koskaan sanoa
mikä ei tavalla tai toisella ois arvokasta.
- Kullakin osansa kuuliaisuutta.
Eikä tarpeen ole aina ees mitään sanoa
sillä ei matka ole ihmisen omassa vallassa.
Kullakin paikkansa ja matkansa määrä
kuka koskaan voisi ajassa sanoa
mikä on oikea, mikä väärä.
Sillä "oikeat" tappavat oikeita
väärät tappavat vääriä
oikeat vääriä
ja väärät oikeita.
Ja kuka heistä koskaan tiesi
kuka oikeasti oli oikea, kuka väärä.
Kullakin omansa määrä.
Miten selität, ymmärrät sinä tätä, oi ihminen
ajatuksesi, tietosi, vajavainen.
Eikä kukaan voi ajassa tietää totuutta.
Harva ees aikansa takana, vain suuntia
kohti totuuksia ja tulevia.
Vaan, ne suunnat ovat suuria
totuuden unelmia kohti tulevia
jotka ajallansa vasta
ovat toteutuneita unelmia.
Mutta, jos jollain on suunta ajassa, se on suurta
ja sen suuren takana, on kasvavaa suuruutta.
    
-"Totaa ... hei Kippari ...
onkstoi ... oranssi vielä se ... meidän suunta",
kysyy Försti hieman arkaillen
hetken kuunneltuaan tuota outoa puhetta
(pikku koalakarhun ajatuksille kuin mahdotonta)
    
-"Niin ... juuhh ... kröhm", ryhdistyy Kapteeni 
nyt hieman mietteliäänä, -"... niin ... kylllä see..."
  )))
-"On se, se suunta edelleen", kuuluu opastava ääni
-"Sinne vain edelleen, se on se "suunta", jota kohti tulee kulkea. 
Ja vaik se onkin vain kuin suunta, se on kuitenkin juuri sitä suurta.
Sillä, se suunta on juuri sitä totuuden juurta."
-"Niin, juu ... sitähän minä juuri olen sanomassa",
tarkentaa nyt Kapteeni. -"... että sinne vaan, kuten ennenkin.
Ei muutosta kurssiin."
-"Nooni, tuliha se sieltä ... vaikkei toi näköjää itekkää
siitä mitää ymmärrä ... mutta uskotaan uskotaan
ku kerran toi ääniki nii sano. Kukaha se oikee oli?"
pohdiskeli Försti kaikkea itsekseen ja tarkoin tarkkasi
matkansa kohdetta - sitä oranssia valoa.
  #
 
 
09.09.2018
Maailman vähäisyys
   Astui vierelle nyt Tietäjä, Näkijäksi kasvanut
... ulottumia avautunut.
Hän nyt Alkemistin rinnalla tulevia arvioi...
    
-Niin vähäistä
niin alkeellista
on tää ihmistietouden määrä ja ymmärrys
... vaik kuinka se näyttäisi suurelta ja taitavalta
on se kuitenkin niin vajavaista.
Ja vaik kehitys on ollutkin kuin hurjaa
sen viimeisen sata vuotta
on se kuitenkin ... 
vain sata vuotta maailman kaikkeutta, ikuista
- yks neulan piston määrä se vain kaikesta on
ja tieto, viisaus, ymmärrys on loppumaton.
Ihminen kehittää, kehittää... suurella nopeudella ja 
rahan vallalla ja ahneudella ain uutta ja uutta
vaan, mikä oikeasti ois todellista tarvetta, suuruutta
jolla ois oikean kehityksen tarvetta
... vaikka kyllä kaikki omalla tavallansa
                                      rakentaa tulevaisuutta
nyt vain suuresti kuin viihteen keinoin
ja ajan kuluttamisen ja rahan, vallan, saamisen.
Kaikessa taustalla kyllä
salassa, piilossa, toisten valloilta 
etsitään yhä parempia tapoja tietoja salata
ja aseita toinen toistansa tuhota
... vaik kerralla koko näkyväinen maailma
mutta, niin alkeellista tavoitetta on kaikki tuo
eikä vie ihmistä oikean, todellisen viisauden luo.
Pelko tuos' ohjaajana
ja kuin ahneus yhä enemmän ajallista saavuttaa
vaan, ajallinen kaikki, oi raukka, on katoavaa
... vaik vähin erin jotain suurempaakin saavuttaa
vaan, ylittääkö se ajallisen rajaa.
Ja vaik mennään kuin alaspäin
yhä pienempään ja pienempään
tai vaik kuinka suureen kaukaiseen
- hiukkaseen ja avaruuteen -
on se kaikki kuitenkin vain tämän ajallisen ulottumaa
silmillä nähdä, vaik laitteiden voimallisten kautta.
Tutkitaan kuitenkin vain ajallisen ulottuman rakennetta.
Katso eteesi, vaik kohti taivasta
... näet kuin tyhjää
vain pilviä, taivasta, tähtiä, auringon valoa
... kaikki niin tuttua ja turvallista
vaik ois myrskyä ja sadetta.
Ja vaikka näet vain tyhjää ilmaa
jonka takana jokin ajallisen kohde
on se tyhjyys siin' välissä täynnä elämää
tietoa, tasoja, maailmoita, ulottumia
eikä niiltä ole salassa
mikään ajallinen maailma
sillä, kaikki on niille ulottumille avoinna
vaikka ois millaista salausta 
ajallisen tiedolle tarjolla.
Ja jo yhden ihmisen ympärillä
on avoinna kuin koko maailma
ja kaukainen ulottuma, jos osaa vain katsoa
ja kaukaisuuden ulottuma, niin eteen kuin taa
se kaiken näkevälle paljastaa.
Ja vaikka ois millaista salausta
tiedon lukitusta ajallisen ulottumassa
kaikki on luettavissa ihmisen ulottumassa
eikä salattukaan tieto pysy salassa
jos on ylemmän tason taitavuutta
sen tietoa, taitoa, avautumista
ja näkökykyä aitoa.
 
Tekniikka on nyt se ajallisen kaiken ratkova jumala
sillä on ajallinen valta-asema
- paljon iloa ja helpotusta ajan arjessa.
Vaan, tulevassa sillä ei ole suurtakaan arvoa
sillä, sehän on vain ajallisen rakennetta
... vanhenevaa, lahoavaa, katoavaa.
Tulisi etsiä sitä ulottumaa, joka ei ole katoavaa
ja jonka kaikki tieto ja viisaus on vain kasvavaa
eikä siellä mikään katoa, lahoa, ei ees vanhene
sillä, se on kaiken aikaa oleva
eikä siellä ole kehityksen tasoja.
Siellä on vain avautuvia ulottumia
ja tiedon, ymmärryksen kasvavia 
                           kaikkeutta avaavia tulevia
tulevaisuuden unelmia
... vaikka siellä ei enää voikaan puhua tulevista
sillä, kaikki on olevia
vähin erin yhä enemmän avautuvia.
 
Siis, ihminen ei ole koskaan salassa
niin kauan kun hän on ajassa
sillä ajallisen takana on kaikki ajallinen avoinna
ja salaisuudet avoinna.
Ajallisen takana on ajattomat avoinna
matkata tasoja, ulottumia
tavoittaa unelmia
joista ajassa ei ole edes kuvitelmia.
  #
 
 
09.09.2018
Katse kaukaisissa
   
- Ja avaruus
sen tutkiminen
ja maanpuolustus kaikkineen
ajallisine kustannuksineen;
miten rakentuu tää ajallinen maailma
mistä tullut, minne menossa
miten oikein olemme elossa .. ja miksi
avaruusko vastauksen antaa, että siksi.
Tietoa löytyy paljon ajallisen rakenteen
huomenna jo huomaan monen taas muuttuneen
vaan, onko vastaus siellä
kaukaisten avaruuksien teillä.
Sielläkö synnyt syvät
ihmisen synnyn jyvät.
Katse on käännetty menneeseen
tuhansien, miljoonien vuosien takaiseen
- mitä silloin ollut on
monet muutokset kuin käskystä kohtalon
ja tänään ollaan tässä
niin monenlaisessa elämässä
jossa toisilla kaikkea kuin yltä kyllin
ja toisilla ei yhtään mitään.
Soditaan siellä
ja soditaan tuolla
juhlitaan ja nautitaan...
toisten tehtävänä on nälkäänsä kuolla.
Rahat ammutaan taivaalle
- mitä onkaan tähtien takana tuolla.
Mutta, voi ihmistä, kuin paholaista
miten kohtelee on itseään
miten kohtelee hän toista.
Vastaus kaikkeen on löytyvillä energioista
siitä tyhjästä välistä, mist' ihminen ei välitä
kun sitä ei voi itsellensä vallata
ei sillä valtaa rakennella - vielä
vai, voisiko vaikka...
oisiko se ilmaista
vaiko, hyvinkin maksullista.
Oisko kuitenkin vallan rakentamista, omistamista
vaiko vain jakamista;
kaikki kaikille saman arvoista.
Ja lähellä vielä, täss' tyhjässä välissä
jossa kaikki on kuin valmiina tarjolla;
   tieto, viisaus, ravinto
      vaik yhdellä sanalla hallittavissa.
Kuin vain sanoa sana
ja sana todeksi tuli.
Jos ongelmat kaikki maailmasta
yhdessä hetkessä yhdellä sanalla poies suli.
Jos kaikki tässä näkymättömässä välissä
näkyväksi tuli
kaikki paha maailmasta
kuin yhdellä käskyllä suli.
Vaan, mitä sanoo siihen ihminen, nykyinen
yksi sanoo yhtä, toinen toista:
-"En tahdo moista, minulla on valtaa."
-"Minusta ois niin suurenmoista,
minulla ei ole rahaa."
Toiselle sopisi muutos maailman
toiselle ei laisinkaan
... pitäisi niin luopua omistaan.
Vaan, maailma ihmistä valmistaa
muokkaa jo tulevaa
rakentaa sitä yhteistä unelmaa
... joka jo toiselle unelma ois
toinen toivoo, ett' mikään ei näkyväisesti menisi pois.
 
Näkijä näkee, mikä on pakko
mikä ois hyvästä, mikä on pahasta
miten kuin pakko on luopua rahasta
etsiä vain yhteistä parasta
kun puhutaan koko ajan samasta pallosta
                                      ja sen rajallisuudesta.
- Elämästä ja kuolemasta.
Ja ulottuman ulottumasta
josta pitäisi etsiä ratkaisua
- ei avaruudesta, eikä sen takaisesta
vaan, sen takaisen takaisesta
  #
 
 
10.09.2018
Energian muunnosta
   
-On suuressa kirjassa kuvia
energian muutosta ... se mahdollista;
muuttaa muotoa  (vaik vesi viiniksi)
kuin tyhjästä kasvattaa  (leivät ja kalat)
ravintoa suurelle joukolle
eikä ravinnosta loppua
vaik yhä enemmän ja enemmän ruokkia.
Ja mikä oikeasti on ravintoa
sekö vain, mi suusta sisään
- ja onko se ees aina ravintoa
eikö muulla tavoin voi saada elon voimia
... kaikki on vain energioita.
Lasketaan kaloreita
vitamiinien määriä, hivenaineita
elämän kuin perusteita
vaikka ympärillä , tuos' näkymättömässä
on energioita, jossa on niitä kaikkia
sillä, mistä ne niihin ruokiin, ellei juuri siitä.
Hengitä - energiaa.
Juo vettä - energiaa.
Syö ruokaa - energiaa.

Mistä ruoka;
sitä tyhjää, vettä, valoa
ja tuo kaikki on sitä samaa - energiaa
ja sen alkumuotoa, josta kaikki.
Ja alun perin jo kuin yhdessä sanasta
jossa oli kaikki tarvittava.
Vaan, tuo sana, se salaisuus on...
sana on omansa maailma, ja sen voima.
Kyseessä kuin yksi suuri alkemia;
  energian muunto energiaksi
    kuin tyhjästä näkyväksi
      voima toiseksi voimaksi
        ajaton ajalliseksi
... ajallinen ajattomaksi.
Ajaton ihmiseksi
ihminen takaisin ajattomaksi 
- ja kaikki muukin, mi kuin tyhjästä luotu on.
Voima suunnaton, tutkimaton.
 
Jos ees ripauksen tuosta 
           vois ihminen itselleen valjastaa
ongelmat ajallisen piankin katoaa
... kuin paratiisia rakentaa
ja se kaikki  on tarjolla tuos' tyhjässä välissä 
... sinun ja minun.
Miksei tutkita sitä
jossa todellinen voima ja elämän lähde on.
 
Miks' etsiä kauempaa
vaik kaikki onkin samaa, näkyvää maailmaa
jonka takana, lähellä tai kaukana
on kaikki sama tarjolla.
Vastaus on: se toinen ulottuma
jossa ei ole mitään puutosta
- vain pelkän hyvän muutosta.
Niin, niin lähellä, ja kuitenkin niin kaukana
ja luullaan, että jossain tuolla kaukana kaukana
ois jotain ratkaisua tarjolla
vaikka se on juuri tässä, ihan lähellä
sun omassa sylissä.
Kuvailee tässä Elämän Alkemisti elämän lähdettä
näkymätöntä, joka on juuri tässä
silmien edessä, jonka läpi katselee ihminen
vain näkyväistä.
  #
 
 
10.09.2018
Alkemistin pohdiskelua
   
-On kuin ois vain kekseliäisyys rajana
mitä kaikkea voi aineita aineiksi muutella
- jos kerran voima on
mikään pyyntö ei ole voimaton.
Jos kerran jo veden lääkkeeksi 
ruuan lääkkeeksi, siunatuksi ravinnoksi
jos lääke mikä tahansa lääkkeeksi, oikeaksi tarpeeksi 
ja turhat kaikki pois vedestä, ravinnosta, lääkkeistä
niin, miten aineet enää puhtaampaa olla vois.
Jos kipeän kohdan terveeksi
sairaan kudoksen solut uusiksi 
                           ajallisen lakinsa mukaisesti
aineen muuttamista uudeksi;
  sairas terveeksi
    kuollut eläväksi, uudeksi
      virheellinen muoto oikeaksi
        palautus kuin alkuperäiseksi
niin, mitä muuta enää ...
- ihminen terveeksi ihmiseksi.
Jos lupa sellaisen on
mikään ei ole mahdoton.
Mutta, mitä vielä muutella?
On lupa Elämän Alkemistilla;
  matkustaa kaukaisilla
   ihmisen omilla lapsuusvuosilla
    aikaisemmilla sukupolvien takaisilla kokemuksilla
     ja vaurioilla suvussa matkaavilla
ain uusille polville, kuin syyttömien vaurioille.
Kulkea kaukaisille, menneille ulottumille
koskea vaivan kuin alkulähdettä
- ylettyä sinne jonnekin, se on suurta
ja palvella, ottaa ongelman alkulähde pois
ett' nykyisen elävän elo kauniimpaa olla vois
... ellei sitten tarkoitus vaivan lie
ett' kantajan elossa ois jotenkin toisenlainen
                                                 kasvattava tie.
Pitää tietää, minne ihmisen elon tie vie
eikä ongelmaa saa ottaa pois
... silloinhan pian elon tarkoituksesta 
lähtee samalla kuin pohja pois.
Mitä viel' suurempaa vois Elämän Alkemisti muuttaa...
niin ... onhan noita kohteita
jostain pienistä ain suuriin ulottuviin
vaik mikrobeista suuruuksiin.
Kuin hulluutta, jo joku ajatella saattaa
eikä uskoa saata moista taakkaa
vaan, ei kyse lie uskosta olekaan
vaan, luottamuksesta, toivosta
jostain ajallisen suuremmasta
jolle ei ole sanoja
vain jotain sisäisen kuin lupausta
avausta jostain ylemmän ulottumasta
jolle myöskään ei ole sanoja.
Ja nyt vain ajassa
hiljaisesti kuunnella niitä suuntia
jois' on oikein, ja mahdollista, auttaa ja palvella
kosketella ajallisia ja kaukaisia
tuoda outoja apuja ja tapoja
ihmisten tulevassa oppia ja toivoa
tulevan paremmasta.
Piirtää kuin huomaamatta kuvia unelmasta
ja sen asteittaisesta suunnasta
kohti sitä oikeata tarkoitusta
joka kaikki kaikessa, ja kaiken takana
itse kullakin on.
Ei ajatus ole mahdoton
sillä aika on ajaton.
Vain ajassa aika on.
Ja ajan takana ajassa
on voima suunnaton
- se ajan yllä ja sisällä on.
  #