|
|
Syntyi, ilmestyi, nousi muuntui Taikuri - kasvoi Alkemisti ... jokin kosketti, tarkoitti uutta eteen asetti, voimia kasvatti.
-Sinne vain! sinä ajattoman
alkemisti Vaan, ajattoman salaisuus on matkassa sulla ja vastuu teoista on ajattomilla viel' tuntemattomilla ulottumilla. |
Alkemistin sisältö
10.08.
Taikurista Alkemistiksi
Valkoinen magia
Alkemistin
synty
Salaiseksiko
Raamatun lainauksista
Oikean alkemistin kuvausta
Alkemistin taito
12.08.
Anna anteeksi
Helteistä lipumista
Oma tarina
Onko merkkejä muutoksen
Alkemistin ensi askelia
Alkemistin matka
Edelleen lipumista
Lupauksen odotusta
22.08.
Alkemistin
hetki
Salainen kosketus
Alkemistin apu auttavainen
Muuttumisen tie
Alkemistin opetusta
Alkemistia väsyttää
Rikkaus
vs. terveys
Matkan tasoja - Näkijä
Matkan
tasoja - Erakko
Matkan
tasoja - Narri
Matkan tasoja - Mystikko
Matkan tasoja - Försti
Matkan tarkoituksesta
Elä hetkessä
28.08.
Ajallinen ja
ajaton
31.08.
Elämän monia tasoja
* * * * * *
Taikurista Alkemistiksi
Ja mitä siis tarkoittaa tuo
kasvaa toisesta toisen luo?
Matkaahan se tarkoittaa
matkan vaivaa ja kasvua sillä
uskollisuutta alemmilla ja ylemmillä.
Taikurin kädessä
sauva
muuttuu taikasauvaksi.
Se on Taikurin luova voima, jolla
hän toteuttaa näkyvässä maailmassa korkeamman itsensä tahdon. Sillä hän voi
aikaansaada todellisia ihmeitä,
ja niin hänestä kehittyy vähitellen valkoisen magian harjoittaja.
Malja on ulkoa sininen, eli naispuolis-negatiivinen, vastaanottava, mutta sisältää hengen, miespuolis-positiivisen, tulisen prinsiipin, jota kuvaa maljassa oleva punainen neste.
Maljan
jalka päättyy kuusikulmaiseen
kuvioon. Tämä syntyy kahdesta
sisäkkäisestä kolmiosta, jotka kuvaavat henkistä ja aineellista maailmaa.
Malja viittaa taikurin sielullisiin periaatteisiin; se merkitsee hänen
vastaanottokykyään ja herkkyyttään kaikelle hyvälle, hengen jumalallisille
korkeammille totuuksille.
Miekkakin on tupetta vielä käyttämättömänä pöydällä. Se kuvaa taikurin rohkeutta, jolla hän on valmis taistelemaan alamaailman varjoja vastaan, alitajuntaa vastaan tietoisuuden jumalallisen valon puolesta.
Kultakolikko, jonka ympyrän
muoto kuvaa aina henkeä. Kolikkoon piirretty risti osoittaa, että tässä
tapauksessa se edustaa erityisen mahtavaa ja erikoista henkeä, joka luo
aineen ja materian. Suunnattomalla voiman keskityksellä hallitsee niitä ja
yhdistää siten hengen ja aineen vastakohdat yhdeksi kokonaisuudeksi. Tätä on
kolikko, raha. Sillä rahan käsitteen sisältö on puhtaasti henkinen.
Näin voi lyhyesti kuvata Taikurin ja Alkemistin ominaisuuksia. Kyseessä siis edelleen yksi ja sama persoona, tila, toinen vain kasvaneempi toista.
#
05.08.2018
Valkoinen magia
-Niin, se valkoinen magia huonosti kuvaava ei mustasta kyllin erottuva sillä, musta ... on oman edun tavoittelua valkea ... on totuuden rakkautta.
Mustassa ei ole rakkautta vain omien halujen toivetta, tavoitetta jopa toiselle pahan aikomusta, kohdistusta.
Valkea etsii vain hyvän kautta totuutta vaik' ois vastassa pahuutta toisen aiheuttamaa elon raskautta.
Ajassa musta ois kuin vahvempi aika kun enemmän on mustan vallassa
kun taas valkea ... ei ole ajallista vaan, ajallisen kautta ylemmän totuutta.
Ja lopulta aina ... voittaa valkea ... ja jos ei tapahtuisikaan se jo ajassa niin ajan takana tapahtuu tasausta.
Siksi on viisautta ajassa etsiä vain valkeuden tekoja totuudessa sillä, paha saa kuitenkin ain palkkansa - ellei jo ajassa, niin sitten ajan takana tulevan ulottumassa
Tässä viisaus on ja tämä erottaa myös ajallisen ja ajattoman alkemistin, sen rajattoman.
Sillä ajallinen alkemisti kulkee ajallisten perässä..
Ajaton alkemisti ajattoman ulottuman, katoamattoman siis, ikuisen.
Tuon ymmärrys on vaikea vaan, ymmärtää hän ken ymmärryksen ylemmän saa. Hän jo sisäisessään siellä matkustaa.
#
15.07.2018 Syntyi Alkemisti
Syntyi, ilmestyi, nousi muuntui Taikuri - kasvoi Alkemisti ... jokin kosketti, tarkoitti uutta eteen asetti, voimia kasvatti.
Maailman muutti
elämän, suunnan
ajallisen palvelun, ja voiman sille
mi tuntematonta on ihmisille.
Muuttaa ainetta toiseksi
vettä "viiniksi", elämän eliksiiriksi
sisäiseksi tarpeeksi
lääkkeeksi, voimaksi
salaiseksi ulottumaksi
ymmärtämättömäksi avuksi ymmärtämättömän ihmisen
kuin uuden lupauksen.
-"Ei teoilla, tempuilla ei henkisillä, fyysisillä harjoituksilla ei toiveilla, haluilla olla jotakin.
Vain kuuliaisuudella ja matkalla olla kohti jotain tuntematonta suuruutta.
Se on lahja ei ees palkka uskollisuudesta.
Se on suunnitelma, joka on ... tai sitten sitä ei ole.
Ollaan matkalla kohti tuntematonta
ja matkalla annetaan varustusta
tulevien kohtaamista varten
- viel' tuntematonta.
Se on unelma jokin sisäinen salainen kudelma joka syntyy, kasvaa, vaik' kaava jo valmiina onkin vain langat, kuin liha, kaavan ylle näin syntyy se näkyville.
Ja jos, kun, voima suuri laskettu on kuva eteen piirretty, viel tuntematon - aavistus vain: Minä uuden suunnan nyt Seililleni sain."
Mitä tuo, tuo alkemistin arvo tullessaan vaikkei olekaan se mikään arvo vaan tila, jossa olla ja jossa on sen voima palvella tehdä tekoja kirjata sanoja muuttavia - ei kultaa rakentavia vaan, suurempia unelmia.
Sillä, kulta on katoavaisuutta ikuinen on katoamatonta. Sen ajallinen osa vain on hetken matkalainen.
Vaan, mikä on tää alkemisti joka kuin tyhjästä nousi, vaikkei tyhjästä kuitenkaan liekö kuin tuhkasta tulessa palavain ja syntyi kuin uusi, vaik vanhan sijaan ja sisälle jotta tulis' näkyville ajallisille näkymille.
Sillä, sehän sen tarkoitus viel' kuitenkin on ajallisen matkan kohtalon.
Vaan, mitä tekee alkemisti ajassa?
Kultaako - ei, suurempaa.
Miten nyt kulta ihmistä rakentaa
- vain ajallisen harhaa.
Alkemisti muuttaa voimaa
sen tasoa, suuntaa
luo uutta, parantaa
uutta kuin tyhjästä esiin kaivaa
rakentaa tulevaa
tuo esille unelmaa.
Suuri hetki, oi Alkemisti parka et vielä ymmärrä elon merkitystä et voimien salaista suuruutta mahdollisuutta ajassa esille tulla.
Sellainen voima on nyt sulla ... ja sen esille tulla.
Ei Alkemisti tähtää ajalliseen vaan, ajattomaan ikuiseen ja siin' ei kullalla, mullalla ole suurtakaan osuutta nehän ovat vain katoavaisuutta.
Vaan, oikean alkemistin unelma on rakentaa täysin uutta kuin kaukaisuutta eteenpäin ja taa sillä, kaikki rakentaa tulevaa.
No, mihin sitten Alkemistia ajassa
jos ei kerran arvokkaassa materiassa
ole mitään arvoa
jos yksin vain tulevassa
on suuri arvonsa,
saatat jo kysyä, sinä uusi alkemisti
tiesi alussa.
Niin, ajassa on myös ajattomuutta
se on noiden molempien yhdistettyä osuutta
eikä toista voi olla ilman toista
ne yhdessä muodostavat kokonaista.
Kulkevat kuin käsi kädessä kohti tulevaista ja kumpaisellakin on paikkansa ajallisensa matkalla.
Ja minkä ajassa teet sinä toiselle on se myös kohdistunut toiselle sille kokonaiselle.
Siin' on näköala sulle ja teittesi tuleville sanojesi unelmille.
Avautuvat matkalla. - Siis, nyt matkalle!
Oli Kadonneitten voimien saarella paikkansa myös Taikurilla ja koko laivalle, Kapteenille.
Voisiko olla viel' jotain suurempaa nyt ... vierailu saarella on päättynyt.
-Merille, merille! kuuluu kuin suuri ääni, -tulevien tehtäville!
-Niin... juu... havahtui jo Kapteenikin. -Siis, merille, Försti! Merille! ... Kuulitko!?
-No kuulin kuulin. Eihän tota nyv-voinu olla kuulematta. Narut irki siellä! Me mennään taas! (onneksi) mä jo alonkit-taas pitkästyy täällä.
-Nooh ... vauhtia siellä laiturilla! hoputtaa Försti innoissaan ja puristaa pikku kätösensä ruorin tappeihin. Kääntää katseensa merelle... - Jaa... siisköö... ttonne ... oranssille valolle, vai?
-Sinne sinne, kuittaa Kapteeni ja kohentaa lakkiaan hieman syvemmälle, ettei tuuli vie.
-Niin, Alkemisti, älä usko mitään mitä alkemistista sanotaan ajallisissa kirjoitetaan sillä, harvassa on oikean alkemistin totuutta, kuului vielä Alkemistille ohjausta laivan irrotessa satamasta.
Tuota viisautta siis edelleen jakoi tuo THOT mm. Egyptin viisauden jumalana tunnettu.
Ja näin siis laiva taas lipuu kohti aavaa ulottumaa ja edessä, jossain kaukana hohtaa se jo tutuksi tullut oranssi valo.
#
-Nyt on taas laivalla aikaa kuunnella opetuksia, vaan, kuka opettaa? Eikös se Thot jäänyt tuonne Kadonneitten voimien saarelle..., pohdiskelee Kapteeni
-En jäänyt, hänen äänensä vastaa,
matkaan lähdin teidän kanssanne.
On siellä saarella muitakin opettajia
tulevia uusia opastamaan.
Ja, pääsenhän minä sitten sinne takaisin
kun tämä seili on päätökseensä saatu
mutta, tarvitsette vielä paljon apua ja tietoa.
Sitä olen teille vielä jakamassa.
17.07.2018
Salaiseksiko
Ja johan olikin Kapteenilla, ja Runoilijalla myös, kysyttävää näiden kaikkien outojen opetusten ja sanojen näkyville saattamisesta.
-Pitäisikö laittaa jotenkin salaisiksi, ettei niin ajallisissa luettaviksi kas kun, arvelen, että aika vaikeita on ajallisen ymmärtää mitä sanat sisältää, kysyy Runoilija hieman aristellen.
-Ei salaiseksi, vaan todisteeksi olevasta
todisteeksi suunnasta
kasvusta, matkasta
todisteeksi tilasta, ei arvosta
todisteeksi mahdollisuudesta elää ajassa
ja ajattomassa samassa ajassa.
On riipuksia
tietoa kahdesta puolesta
ei kuitenkaan ymmärrystä sen totuudesta.
Raamatun lainauksista
-No, entä nuo Raamattuun viittaavat lainaukset niiden selitykset, avaukset... miten niiden julkaisun kanssa on?
-Ei loukkaukseksi vain kuin jyviä piilotetuksi suunnaksi, jonka nappaamalla nappaajalle kasvuksi ... jos multava maa, joka tarjoaa kasvualustaa. Muuten vain riitaa, ja se ei tarkoitus ole lain - jyvän kylvin vain.
Oikean alkemistin kuvausta
-Ei tavoitteena, ei tietenkään ole rikkauden valmistus ajallisiin vaik' mahdollista sekin olla vois vaan, silloin ollaan jo todellisen alkemistin poluilta pois.
Sillä, puhutaan henkisistä
puhutaan ihmisistä
muodon muutoksista, ihan oikein
vaan, ei ajallisista
vaan, ajattomista, jonka vaikutuksista
myös ajallinen saa osansa
muodostaen näin uuden kokonaisuutensa.
Siitä on hyötyä ajattomissa ja sen kautta myös ajallisissa mutta, kaiken tähtäin on ajattomissa sen kokonaisuuden ylemmissä ulottumissa.
Ja tällöin vast' alkemisti on oikeassa työssä
irronneena ajallisen harhasta
eli, siitä kuin kaiken ylimmän tavoitteesta
kullasta ... kuin mullasta
kuitenkin katoavasta.
Ja silloin ei puhuta oikeasta alkemiasta eikä ajattoman alkemistista joka kuitenkin elää viel' ajassa omansa puolikkaassa.
Oikea alkemisti on silloin toinen tähtäin on toinen ylempien tuleva suurenmoinen.
Ajallisen alkemisti on katoavainen vaik' temput ois suuret ja tavoiteltavat ... kuitenkin turhat sillä, kun tuuli käy hänen ylitseen ei häntä enää ole.
Katoamattoman alkemisti ei elä ajallisen kunniassa - kuin huomaamaton hän ei tavoiteltava jos ei tarjoa ajallisen aarteita
vaan, hän tarjoaa, kuin huomaamattaan ajallisen apuja, joilla kaukaisia vaikutuksia eikä tuulen humina häntä kadota vaik' ajallisen matka ois yhtäkkiä takana.
Hän vei kultansa mukana ajattoman arvonsa ja upean matkansa ja jolla aina riittää tuleviensa matkoja ja satamia.
Nämä ovat voimia, niitä kadotettuja joita tuolla saarella itse kukin voi esille kaivella.
#
18.07.2018
Alkemistin taito
-Alkemistin taito on laaja ei ainoastaan ajallisen kulta joka kuin ajallisen tavoite - multa joka ois kuin jotain suurta - vain ajallisen huulta.
Ajattoman alkemisti muuttaa ajallista ja ajatonta katoavaista ja katoamatonta ja kaikki siis tähtää kaukaisuuteen ei yksin ajallisuuteen ... ja ajallisenkin kautta siis ajattomuuteen.
Ja se on kultaa, kultaakin kalliimpaa jonka hän itse, se toinenkin (palveltu) vie ajattomuuteen.
Ja ajattoman kunnia ei ajallisille näy vain ajallisen apu viel' ajallisilla käy.
Ja se kosketus, min kosketti hän avaa aina myös ajattoman näkymän kuin koukuksi ylemmän ymmärryksen syvemmän.
Joten, ei pelkkä ajallisen riemu
ja vaivan vapautus
vaan, samalla ... kuin salassa
tapahtuu se ylemmän kosketus
kasvun avaus, kiitollisuus
ja se ... on kaiken tarkoitus.
Ei mennä ajallisten tapojen mukaan josta ajallisten apujen saajat ei oikeasti hyödy kukaan.
Ajattoman alkemistin apu vie autetun mukaan. Sitä ei ymmärrä ymmärtämätön kukaan.
Kuin vain hienoinen ero silmin nähdä ... jos ollenkaan mut' ajattoman apu vie aina tulevaan ja tulevan viel' salattuun unelmaan.
Vaan, ei ajattoman alkemistin tule olla huolissaan kosketuksestaan ajallisen, tai ajattoman min teki hän voimassaan sillä, voimassa itsessään on se tahto, toive ja suunta ei hänen itsensä tarvitse huolehtia muuta kuin ett' olla paikallansa apuansa antamassa.
Sillä, eihän voima itsessänsä ole omansa
hänellä vain välittäjän roolinsa
ja vastuu on poissa
voiman antajissa, joissa
myös viisaus, tieto ja taito
tarkoitus ja kohde
on ylempien maailmoissa.
Täss' lie jo piirretty ero ajallisen ja ajattoman alkemistin, ja alkemistin kuin rajattoman ajallisen katoavan ja ajattoman katoamattoman.
Ja tässä kuvassa uskossa ja luottamuksessa tulee ylemmän alkemistin kulkea olla rohkea, ja vähän julkea vaikkei kuitenkaan tule ketään loukata.
Sillä, kullakin aina paikkansa auringon alla eikä kaikilla aina ole kaikkea kullakin osansa ja tekonsa määrä ja kuka voi koskaan sanoa ett' toisen osa on väärä.
On vain tasoja ja tasoja joilla itse kunkin tulee toimia ja kullakin paikkansa omansa kasvunsa ja suunnitelman mukaan - ja noita suunnitelmia ei ymmärrä viel' kukaan.
Vaan, kukin olkoon ahkera paikallansa tehköön tekoansa antakoon apuansa sen mukaan kuin on tuntoa, ohjausta.
Kullakin siis paikkansa ja toisella jos ylempi toista jos toisella alempi toinen on nuorempi, toinen vanhempi ja vanhempi auttakoon nuorempaansa matkalla tulevaansa.
Siin' on viisautta elää ja olla ilman kilpailua, ja riidatonna. Sopu auttajan ja autetun ois suurenmoista.
Vaik' ihminen, oi ihminen! elo aina kuin sovutonta.
Vaan, vanhempi, viisaampi olkoon hän esikuvaksi muille viel' ajallisen hurmureille joiden askelet ajallisten mukaan eikä heidän askeltensa suuntaa voi muuttaa ajallinen ihminen kukaan.
Sinne vain! sinä ajattoman alkemisti sinne vain nyt mukaan ... vaik' ei sua ymmärtäisi kukaan.
Vaan, ajattoman salaisuus on matkassa sulla ja vastuu teoista on ajattomilla viel' tuntemattomilla ulottumilla.
#
20.07.2018
Anna anteeksi
Anna anteeksi, kun itseäni huumasin ihanalla paukulla ja maukkaalla viinillä.
-Mitä nyt noista eihän se nyt mitään poista ... eikä lisää hetken helpotus ajallisen ahdingoista.
Ei niin ankara tarvitse itselle olla elon tuntoja vain ja hetken huokailuja matkalla - elon pieniä hetkiä.
Ihan turhaa huonoa omaatuntoa kaikki on sallittua hyväksikin osittain - rajoittain.
#
Helteistä lipumista
Helteistä lipumista tällä elämän merellä - alemmalla kuin paikalla oloa. Ei tuulta!
Ylemmilläkin merillä hiljaista aivan kuin olisivat sen asukkaat lomalla ei suuremmin uusia asioita jaettavana.
-Ei aina tarvitse olla uutta aikaisemmissakin riittää viel sulattamista.
Vaan, ei se matkaa hidasta jos vaikka hetken oisikin hiljaista.
Ei maailma katoa, ei meret sen
joilla eteenpäin seilaillen
ajallisia hoidellen
hetken huilaillen
... kuitenkin sisäisiä punoksia rakennellen.
Eikä elämä kuitenkaan paikallansa ei mailla, ei merillä molemmat valmistavat tuleviansa rakentavat unelmiansa.
Sillä, jos vaikka sinä, Kapteeni olisitkin paikallasi maailma kuitenkin elää; maapallo pyörii radallansa kohti tuleviansa.
Ei ajatella kannata niin ett' jos laiva hetkeksi jäänytkin on tyyniin täss' jotenkin nyt pysähdyttiin.
Sillä katsos, meri on laaja
maatkin suuret seassa sen
ilmavirrat kaikkea muuttaen;
jossain myrskyjä myllertäviä
vesisateita, salamoita
tulivuoria purkautuvia
sotia, valtataisteluita
kulkevia ihmismassoja
rauhan neuvotteluja
ajallisen kahmimista
ja elämää niin tavallista
arkea, työtä, perhettä, lapsia
tulevien rakennusta, haaveilua
syntymää ja kuolemaa
rakkautta hulluksi tekevää, ja haavoja nuolevaa.
Ei maailma ole paikallaan jos vaik tää yksi elämän pursi hetkeksi kuin kaikesta katoaa.
Voimia kerää ja tuleviin varustaa sillä, tuleehan sen puuska taas tähänkin purjeet pulleaksi puhaltaen matkaa taas jatkaen.
Riittää siellä miehistöllä puuhaa menneitä järjestellen.
#
Oma tarina
(Sinuhen elämää kurkkasin suosiotaan ihmettelin...)
-Kirjoita omaasi tarinaa se on paljon parempaa ja rakentaa sanoillasi oikeasti tulevaa - suurempaa unelmaa ei vain ajallista kudelmaa jota kaikkea ihan yllin kyllin on ... sen rakennusaine on mahdoton tuleviin kantamaton.
Suosiota ei kannata tavoitella ainoastaan uskollisuutta kohti totuutta siis, 'kohti' sitä sillä, oikeata, lopullista totuutta on ajassa mahdotonta kenenkään saavuttaa sillä, se kuin samalla yhä kauemmas kaikkoaa.
Vaan, 'kohti' jo riittää, ajassa ollen suurta sillä siinä on oikea suunta ja joskus taas päälle sen tulee uusia, matkaa jatkaen.
Ja sekin on vain suunta, ja totuutta kohti ja sekin siis taas on suurta vaikkei koskaan saavutakaan ehdotonta totuutta.
Tämä on hyvä ajallisen pyrkimyksissä aina muistaa eikä luulla suuria omasta luulosta sillä, jo huomenna taas tulee jotain uutta joka taas näyttää, että eilisen 'totuudessa' oli suunta joka jo tämän päivän viisaudessa on jo ihan muuta.
Vaan, näitä totuuksia ja suuntia on maailma pullollansa kuka milläkin alallansa, ratkoen tuleviansa peittäen menneitten luulojansa ... ja taas kuin suureksi tulleensa luuli maailma uutta kuuli ja palkitsi sen pienenkin uuden löydön kuin jonkin ihmeellisen
joka jo taas hetken päästä menneisiin jäi kun matka edelleen käi ja astuttiin askel kohti uudempaa uutta ehkä vanhan pohjalta ponnistettua ... ja jo palkitaan taas, kuin ois löydetty suurikin uusi. Ja tulee taas huominen... kaiken uudeksi muuttaen.
Näin etenee elämä pienin askelin, pienin paloin aina jotakin totuutta kohti vaan, ei koskaan ajassa saavuta sitä joka ois kuin kaiken pää sillä se aina ihmisten käsistä häviää.
Tämä siis kuvastaa vain ajallisen elämää alemman meren..
Ylemmällä merellä jo enemmän ymmärretään.
#
Onko merkkejä muutoksen
-Onko merkkejä muutoksen?
Onko taas lähtölaskentaa kun asumishalu katoaa kuin vähäpätöisestä.
Vaan, onko merkki tulevasta muutoksesta maisemaa vaihtaa, kyselee Kapteeni laivassaan juuri irtauduttuaan Kadonneitten voimien saarelta tuolta salaiselta, kaukaiselta joka kuitenkin ihmiskunnalle tuttua vaan ... niin unohdettua.
Irti ollaan nyt satamasta taas vapaana merillä kulkea odottaen jotain uutta uusilla voimilla varustettuna.
-Vaan, mitä niillä, hän huokaa. Tuleeko jotain uutta paikkaa jossa voimilla palvella?
Onko jotain tarkoitusta ja onko paikalla niin väliä ollaanhan merillä ajallisilla ja ajattomilla?
-Alkaa avautua tuo rajan ulottuma; molemmat saman aikaista.
Ja jos alkemistin opetusta tarkoin kuuntelit
niin, ajallisten teot tulisi olla ajattomia;
siis, ensin ajattomia
ja sit vasta kautta sen
ajallisiin kohdistuen.
Ja myös päinvastoin
ajallisen apu aina myös ajattomiin ulottuen
sillä alkemistin kosketus aina
sillä on on voima ulottua vaik huomaamatta
salaisella tavalla
rajat ylittävällä ulottumalla;
ajallisen palvelulla ajattomia
ja ajattomien kosketuksella ajallisia.
-Mutta se kysymys, ajasta ja paikasta tuleeko uusi paikka, uusi saari uusi rauha, uusi voima...? jatkaa Kapteeni.
-Pitää olla tarkkana ja varjella ajallisen aikoja rajallisia.
Ettei hyvä, kiva, apu, aikaa liiaksi syö sillä tehtävänä on kuitenkin se tärkein, työ.
Ja kuten, Kapteeni, jo nähnyt oot jos työ jää piankin ajallisen varjoon tapahtuu muutos; vapauden kaipuun, ja kasvun ahjoon
joka aina on yksinäisyyttä ja omaa aikaa
sitä ei saa kadottaa
koska vielä pitää monia saavuttaa;
tietoa, taitoa ja voimaa aitoa
ja sitä kaikkea jakaa.
Mieltä ei saa muulla rasittaa vaan, mielen on oltava puhdas, kirkas kuin ajallisista vapaa vast' silloin matkalainen unelmia tapaa.
Joten, valvo tietäsi
valvo aikaasi
valvo tekojesi hedelmä
ja voimasi suuri
... ettei ajallisista kasva
tekojesi eteen muuri.
Sillä silloin ... astuu ohjaimiin tuo Mertenmies joka matkan tavoitteet hyvin ties jo lähteissä matkalle.
Hän ohjaa oikealle suunnalle ja matkan tarkoitukselle ... ja hän on päättäväinen tarkoituksessaan ja tuloksen kaipauksessaan.
Siis, valvo, Kapteeni ja kuuntele, katsele, aikaisi merkit olkoon silmäsi, korvasi, mielesi herkin nähdä, kuulla ja tuntea matkasi suuntia, tuulia.
Jos liiaksi jo pitää suuntaan luovia on muutettava kurssia; suoria linjoja kohti tulevia.
Sillä, luoviminen on hidasta vallalla liikaa sivutuulia matkaa hidastavia.
Tarkkana, Kapteeni, tarkkana ... ja tarkkaile tavoitteita.
#
05.08.2018
Alkemistin ensi askelia
-Nämä ovat vasta alkuevästyksiä tulevan matkan kuin unelman - ei ajallisen, vaan ajattoman vaik' ajallisen kautta vielä niin kauan kuin olet siellä rajan alapuolella, ajallisen tiellä.
-Kuten jo kerroin, matka opettaa ajallisen teot vielä vaikea erottaa - matka puhdistaa ja eloa tulee aina kunnioittaa, oli se millaista tahansa sillä kaikella on tarkoituksensa takana ... tulee vain oppia tarkasti havaita.
Ja oppia näkemään, erottamaan ajallisen teko ja tarve ja ajattomiin kohdistuva.
Ja miten olla kuin vähässä uskollinen jolla ois tulevassa aarre.
Eikä tuleva aina ole se uuden ulottuman unelma vaan, se voi olla jo ajassa esille tuleva.
Mutta, siihen ei tule keskittyä ei ajattoman aarteeseen ei ajallisen enteeseen vaan, teot mi edessä esille tulevat ne kasvattavat ne tulevan kudelmat ja kuin huomaamattomasti kaikki on esille tuleva oli kyseessä kumpi tahansa ulottuma.
Olla vain paikalla, ja rohkea tarttua, ja kuin totella sisäisen kutsua ja kutsumusta ilman palkkion toivetta.
Ei huomiotta jää mikään hyvä teko ei ajallinen ei ajaton kohdistuma sillä, kukin saa ain palkkansa hyvänsä ja pahansa.
Sillä onhan kaikessa aina lakinsa ja oikeudenmukaisuutensa.
Eikä niin tarvitse puntaroida omia tekoja, ei toistenkaan sillä, kyllä kaikki viel' kerran tasataan palkkiot jaetaan matkan teot kuitataan ja sit jatketaan..
Sillä, kuka oisi se viisas ajassa jolla ois aistia arvioida, tutkia toisten tekoja ja taustoja matkan määrää ja tarkoituksia, tuloksia.
Sillä, mistä tiedät, mikä toisen matkan määrä on kuin kirjoitetun kohtalon.
Elo ajallinen näin helpompi on.
Siis, iloinen mieli ja nöyrä asenne siis, totuuden rohkea, ei tuomita sillä, se ei ole ihmisen vallassa, siis lopussa vaik' ajallisissa onkin monenlaisia tuomioita.
Kukin vastaa omansa tekonsa ja matkansa ja saa niistä myös palkkansa - vaik' pahasta hyvän ja hyvältä näyttävästä pahan sillä, miten erotat sinä ajassa totuuden hyvän ja pahan.
Siis, ajattoman alkemistin ensi askelmia - ajallisen ovat niin toisenlaisia vaan, hänhän onkin rajamaiden alkemisti kuin kahden maan kansalainen molempien merien, alempien ja ylempien ymmärryksien syvempien.
Eikä enää niin ajallisten silmien katsella korvin kuulla vaan, ylempien aistien avulla - eikä enää turhia luulla.
#
Alkemistin matka
-Alkemistin matka sillä siitähän nyt kysymys on kasvun kohtalon.
Vaihe tämäkin vain vaiheiden, tilojen joukossa kasvun matkalla.
Ja tulee uusia tiloja ei tämäkään viel pääte ole, ei tietenkään yksi eväs vain, yksi varustus ja tarpeellinen kukin kaikkineen mutta ei päämääräksi kelvollinen ... välivaihe vain, vaik tärkeä perusta - tulevia ennusta.
Yksi lenkki vain sun kasvusi tiellä ja tavoite lopullinen on viel kaukana siellä minne ollaan matkalla ajallisten takana - toinen ulottuma.
Joten, ei liikaa keskittyä vaiheeseen ei jäädä paikalleen vaan, eletään elämää ja jatketaan uuteen maailmaan.
(Ja kun tätä puhtaaksi kirjaan nousee mieleeni sanat, tai ajatus: ett' en itselleni vallan tätä piirräkään vaan, joillekin tuleville teittensä esi kulkeville jotta ois piirretty kuin kartaksi tämä vaiheitten tie joka ajallisen elossa pidemmälle vie.
Ja jotta välttäisi kuopat, karikot itsensä ylennykset ja suuret luulot osaisi kehittää itsellensä kuulot joilla erottaa oikea väärästä väärä luulo oikeasta
ja olla oikealla tavalla esillä, ja rohkea tulevina aikoina, jolloin enemmän on taisteltava hyvän ja oikean puolesta, ja palvella rinnalla kulkevia.
Onko tuo lie totta, vaiko tarua sen joku tulevassa saa havaita.)
Ja opetus jatkuu...
-Kuin salaisuuksia sanoissa paljon mutta avautuvat aikanaan ja moni niistä jo matkalla ajallisen taipaleella.
Mutta, paikalleen ei saa jäädä ei mihinkään, vaik ois kuin tärkeä sillä, silloin hyvästä pian tulevan vihollinen tavoite unohtuen.
Mutta nyt siis, Alkemistin matkaa ja mitä sillä on tarjolla, tietoa, viisautta ja uusia voimia ajallisia ja ajattomia muutella kuin korjata, parantaa paremmaksi ... ruveta auttajaksi.
Sillä, mikä suurempaa olla vois kuin ett' elon esteet ois heikolta pois ja jatkaa vois hän elonsa tietä jonka tulosta, päämäärää, ei kukaan tiedä.
Ja taitoa, viisautta jo on ja voimaa teolle kuin mittaamaton.
Se nyt Alkemistin matkaa on.
#
07.08.2018
Edelleen lipumista
Mutta, elämää kuin livutaan alemmalla merellä vaik hetkin aamulla vihkon äärellä ylempiin kurkataan ja udellaan tulevaa; mihin oikeasti tartutaan miten ajallisissa autetaan - ne kun monesti ovatkin niin yllättäviä ei lainkaan ajallisen ajatuksen mukaisia vaan, etsivät aina vain kuin muotoaan
- jännittävää!
kohti tulevan unelmaa. Vaan, mitä se oikeasti on salaisuus kuin avautumaton, aina vaan.
-Niin, kuten jo kuvasin ei paikalla olo, ole poissa oloa vain, ajallisen eloa.
Siihen kuuluu kaikkea ei ainoastaan rajalla kurkkia ylle ja alle eikä pyrkiä salaisuuksille.
Ei mikään katoa, mi matkalle piirretty on ... kartta kuin kohtalon eikä teot, pyrkimykset vie edelle sen tarkoituksen ajallisen.
Kohta tuuli käy, purjeet taas pullistaa se matkaa jouduttaa uutta eteen asettaa.
Kärsivällisesti vain odottaa kuten se mystiikan kuvakin opastaa (Lanttien 7).
Laivaa tulee myös hoitaa ja kunnostaa - elosi laivaa kaikkineen.
#
Lupauksen odotusta
Kesä kuluu, vailla salaisen lupauksen toteutusta elon muutosta...
-Kärsivällisyyttä.
Jos jotain on oikeasti luvattu
piirretty elosi karttaan, se tulee...
halusit sitä, tai et - niin hyvässä kuin pahassa;
jos kasvun tarkoituksessa
elon muutoksessa, sen suunnassa
tulevan unelmassa
ilossa, surussa.
Odottamisen aika on kasvua. On asioita, joiden pitää valmistua.
Aika on tärkeä ulottuma ajassa.
Ajattomassa kaikki jo on;
nähdä, tuntea, kokea kuin koko matka kohtalon
vaan, ... se on ajaton
mistä niistä tietää
missä ajassa mikäkin on.
Ja vielä, kun hahmokin on ajaton.
Ajassa on aika, alku ja loppu ja siihen väliin piirtyy kaikki, ei auta hoppu.
Tapahtumat johtavat toisiinsa kasvuunsa, kohtaamiseensa ja omansa aika tapahtumineen kaikilla.
Ja jos jokin kohtaaminen on jossain se on usean ajan matkan yhteen liittymä kuin sattuma - vaikkei sattumaa olekaan on vain aikojen kulkuja ... ja sitten osumia.
#
Alkemistin hetki
Lukea vahvistua lukemasta tuntea muutosta tahtoa parannusta, muutosta uskoa ett' se on mahdollista, totta.
Kulkea hetki, jossain kaukana saada kosketusta korkeammalta uneksia uudesta, paremmasta nauttia unesta, syvälle ulottuvasta.
Nauttia sanoista sisäisen kaivatuista sillä, maailma on outo ulottuma jossa kaikki on mahdollista.
Voi tapahtua suuria voi poistua monia elämän muuria ja avautua ... uusia ulottumia.
Siis, katso sinä joka et näe katso sinä joka näet
sillä näkeminen ei ole yksin silmien vaan, näkeminen on sisäisen ihmisen lahja tulevien unien elon toiveiden.
Nämä ovat kuin sanoja vain
- ne lahjaksi sain -
vaan, sanojen takana
on kussakin omansa maailma, jossa voimia
kulkea ihmisen pienen rinnalla
ajallisen matkalla.
Ole rohkea, ja usko suuria.
Eikä se usko ole sinun pääsi uskoa vaan, sen sisäisesi joka sanoja toisin kuunteli kuin syvempiä kaukaisia huuteli:
-Oi, anna! apuasi matkalle tulevan kasvulle, unelmalle joka elämäni sisällä on ... se syvän syke kuin pohjaton.
Minussa elämän voima ON!
En ole turvaton sillä sisäisen syvä turva minulla ain matkassa on.
Elämä on uskomaton ja minulla juuret siinä syvällä on matkan kuin kohtalon.
Minulla nyt hyvä olla on.
Kiitos. Ja amen. Näin olkoon, ja tapahtukoon.
Amen.
#
15.08.2018
Salainen kosketus
"Alkemistin hetken" luettua tapahtuu värähtelyn nousua lukijassa kuulijassa.
Kuinka paljon, sitä ei Alkemisti paljasta - vaan, enempiäkö lie odotti.
Et ymmärrä tasoa ja nousua pitää varoa "humausta" kuin hurman kokemusta sillä, se on ajallisen tavoitetta ... ei kulje totuutta.
Hurma ei kanna ei ole syvä tunne - katoava.
Mut' rauhallinen nosto syvän sisäisen on voimaksi ihmisen ja se kantaa jää matkaan auttamaan rakentaa tulevaan.
Siis, alkemisti muuttaa.
Ei vain hetken hurmaa joka jo ovella on poissa vaan, sanoissa sisälle ulottuvissa hoitavissa, parantavissa - ei katoavissa niissä se voima on ... sisäisissä ulottumissa joist' kasvaa se ulompiin ajallisen tuleviin.
Ja silloin ei kyse ole hurmasta vaan, enemmänkin sen surmasta.
Kyse on sisäisen rakennuksesta mukana kulkevasta, kantavasta voimaa arkeen ja tulevaan antavasta vahvistavasta ulkoisen ihmisen kautta sisäisten ulottumien.
Siinä se salaisuus on. Älä ole uskomaton.
Sanoissa todella voima on sillä sanojen voima on uskomaton ... ja niiden tausta viel' tuntematon.
#
17.08.2018
Alkemistin apu auttavainen
-Alkemistin apu on auttavainen
muuttavainen
hetkessä koskettavainen.
Harvoin tuntuvainen - ei humausta vaan, hiljalleen kasvavainen kohdettaan muuttavainen, korjaavainen uudeksi tekeväinen, kuin solujen myötä ihminen itsessään, ja solunsa, tekevät työtä.
Siitä se muutos kuin luonnollinen elämän seassa kasvavainen vaivat, sairaudet, kukistavainen luonnollista tietä - siit' ei ihminen itse tiedä.
Nopeasti annettu muutos on nopeasti poistuvainen - vaik' ei lakia sillä riippuu tilanteesta.
Vaan, muutos hitaasti kasvavainen
on kokonaisuutta hienostuneesti muuttavainen
sillä, muutos monesti
on koko kehon prosessi
ja muuttuvia osia, kohtia kehon, on monia;
tapoja, tottumuksia
asenteita
asentoja, virheitä, varomisia
elintapoja, liikkeitä
lääkkeitä
annettavia hoitoja, tutkimuksia
ei niihin kerralla tule kajota vaan, hienovaraisesti korjaantuen kuin salaisesti muuttaen - kuin unohtaen ett' alkemistin hoidon kerran saanut on.
Elämällä kuin lakinsa eikä Alkemisti vastoin elämän lakia kehon omia, ajallisia
sillä, hän on Elämän Alkemisti ja se tarkoittaa kokonaisuutta; ajallista ja ajatonta elämän kunnioitusta ja sen lakeja kokonaisvaltaista korjausta, parannusta.
Tämä jo ajassa aivan uutta;
ei vain kipukohdassa
sairauden oiretta
hetken tunnetta
vaan, kaikkinaisuutta
ja se on ihmiselämälle suurta.
Sillä, ihminen
on hitaasti muuttuvainen
hitaasti kasvavainen
hitaasti katoavainen
ja tuohon elämän tahtiin ja vauhtiin astuu myös Elämän Alkemisti suostuen ajallisen elämän lakiin kuin luonnolliseen tahtiin siihen ihmisen rinnalla muuttaviin.
Vaik' kosketuksen hetki on nopea tuskin huomata, tuntea ... ees kuin uskoa ett' jotain ois tapahtuva
niin, prosessi - se Alkemistin muuttava prosessi on siitä hetkestä alkava ja kehossa, koko elossa, vaikuttava ja sitä muuttava kaikella tarvittavalla tavalla ollakseen oikeata ja todellista vailla ajallista hurmiota ja suuria kansanjoukkoja etsimässä kokemusta
... vaikka, niitäkin on ja elämä on uskomaton apujensa antajana kenelle sellainen sallittua.
Tässä oikean alkemistin askeleita; itse uskoa kulkea luvalla, ei luvatta sillä kaikki ei ole sallittua sillä, eihän kaikista aineista voi saada jalometallia.
Pitää tietää, mikä on oikeata ainetta ja mitä voi keskenään sotkea jotta syntyy sitä kaunista joka on kaiken tavoitetta.
Sillä, eihän kaikki ole kaikille "ei helmiä sioille", vaik' kuin rumasti sanottua - väärin ymmärrettyä, käännettyä.
Vaan, kaikki ei ole kaikille, sitä se tarkoittaa;
on elämän teitä ja tarkoituksia
on erilaisia matkoja
syitä ja seurauksia
- ei kaikkiin saa kajota
suunnitelmia sotkea
vaik' näyttäsi se kuinka pahalta.
Alkemistin tulee olla tarkkana ettei sotke elon suuntia, polkuja ja suuria suunnitelmia mit' kädessä korkeimman on. Elämä on tutkimaton.
On tietysti hetkiä, paikkoja joiss' on monia ihmisiä paikalla ja valinta kuin mahdotonta; joukossa monia elon tarkoituksia, polkuja eikä tarve ole kaikkia koskea.
Ei jaotella!
Vaan, apua tarjota salaisesti toisia koskea ... enemmän kuin toisia toisille apua toisille hetken lohtua.
Ei ole se alkemistin vallassa.
Aina on ollut kuulijoita; toiset kuulevia toiset kuuroja toisille muutosta toiset muuttumattomia toiset uskovia toiset uskomattomia, pilkkaavia.
Koska kaikki ei ole kaikille vain kuin kuuleville ... ei kuulemattomille sillä, he eivät ees kuulleet.
Mutta, kuka ihminen voisi sanoa kuka on se kuuleva kuka kuulematon - ei sellaista lahjaa ole tarjolla kuka voisi sen sanoa.
Vaan, Alkemisti voi sen nähdä ja tuntea - jos tarpeellista.
On hetkiä ja on hetkiä toisessa tarkoin kohdistua toisessa kuin viljellä jyviä ja toivoa hyvää satoa.
#
Muuttumisen tie
-Kysyä apua kuunnella toista - ajallisissa tarpeellista.
Vaan, aina asetat sen toisen itsesi ylle ja sinut hänen alle. Ajallisia asioita.
Vaan, ajattomissa tulee olla tarkkana kenen alle asettua kenen voimia, kokemuksia kenen opetuksia kuulla, totella mihin elämässä asettua mitä uskoa.
Onko kasvua, ja mihin suuntaan vai, poljetaanko paikalla ja kenen etua.
Vaikea.
Vaan, jos on kasvua - ei vain oppia opetusta vaan, oikeata sisäisen kasvua tulee eteen ongelmia jos oppilas ei enää usko opettajan oppeja
siinä on mahdollisuuksia; joko luopua opettajasta tai suostua jäämään alle nyt jo kasvamattomalle paikalle ja sopeutua kuin omasta kutsustaan taantua takaisin sinne ... ehkä turvallisille.
Mutta, jos hän uskaltaa luopua kiittää kasvunsa matkasta ja yksin jatkaa tulevansa kasvun matkaa hän todella alkaa kasvaa kun raja-aita katoaa.
Tosin, raja-aitoja on paljon on uusia opettajia ja kullakin omansa toiset lähellä, toiset kaukana ja niiden sisällä voi etsijä kasvaa ain pienen matkansa ... kunnes taas saa huomata tuli eteen raja-aita jota ei saisi kohdata.
Ja taas on valittava jääkö tälle paikalle, opetukselle vai, oisiko jatkettava sitä omaa kasvua.
Vaikeita hetkiä ja paikkoja uskoa, ett' edempänä on vielä jotain uutta tarjolla.
Jos etsijällä on jokin oma matkansa kartta asiaa, päätöstä helpottaa riita opettajansa kanssa. Ja siitä sitten ovesta ulos - joka onkin hyvän kasvun tulos ja taas ainoa mahdollisuus kasvaa, ja matkaa jatkaa.
Täss' matkalla etsijä itsekin kasvaa kuin jollain yliluonnollisella tavalla: tutkii uusia opettajia ymmärtää raja-aitoja ... jotain hieman syvemmin monia jo suoralta kädeltä karttaen.
Hänestä tulee yksinäinen.
Ja jos vaikka tuntuisi se uutuuttaan vaikealta on se kuitenkin etsijälle se paras paikka.
Sillä, ei hän kuitenkaan ole yksin tulee uusia opettajia nyt toisenlaisia auttajia matkallaan opastavia jotka kuin hiljaisilla tavoillaan ohjaavat etsijän kasvua - jolla ei ole loppua ei ajassa ei ajattomassa
sillä, matka on ikuisesti jatkuva tosin, ajallisten oppien ulkopuolella ja se on kuin etsijän palkka ... vaikkei palkka kuitenkaan, vaan tila josta maailmaa toisin katsella ja jatkuvasti uutta oppia elämän suuria saloja ja sen takaisia ulottumia.
Elämä on silloin jatkuvasti muuttuvia vaiheita ja tiloja joissa aina on uutta tarjolla ... ja kasvun tiellä ei ole loppua.
#
18.08.2018
Alkemistin opetusta
-Antaa apua ja uskoa tapahtunutta olla rohkea ja luvata tapahtuman, kosketuksen tulosta.
Sillä, ihmisen sisäinen ottaa vastaan kosketuksen, ja alkaa toimia muuttaa elonsa kulkua ... ajatelkoon ulkoinen mitä tahansa vaik' epäuskoa, humpuukia.
Sisäinen kuuli, se riittää ja muuttaa ulkoisen kulkua ja suuntaa kuin salaisesti vähin erin vaikuttaa eloa helpottaa.
Vaik' piankin jo molemmat voi unohtaa kylvettyä suunnitelmaa: siis, korjata ja parantaa eloa auttaa.
Tärkeämpi on siis koskettaa ja apua antaa kuin muistaa ja odottaa seurata tapahtumaa.
Kyllä joku ain joskus muistuttaa miten tapahtuma nyt arjessa vaikuttaa.
Se alkemistia hetken lohduttaa: apu ei ollut turhaa.
Siis, ei tarkoitus ole pyöriä menneissä tehdyissä teoissa, annetuissa hoidoissa ja jäädä vaik siihen sillä, uutta on tarjolla jonka kanssa on aina vahvistuttava oppia uutta ja uutta joilla enemmän viel syvemmän koskettavuutta.
Ei kaikki viel ollut tässä alkemistin tilassa, nyt näkyvässä.
Se on tulevan evästä kuten aikaisemmatkin; Taikuri, Erakko, Tietäjä, Mystikko ... se vapauden Narrikin. Kulkevat mukana matkassa ollen aina paikalla tarvittaessa.
Siis, tää ajallinen kulkija jolla kuin monia kasvoja, opetuksia ei itse ole yksikään noista matkalla saavutetuista tiloista - ne ovat vain ominaisuuksia sisäisen kasvuja.
Vaan, itse vielä kuin vailla kasvoja vaikkei vailla ajallisia.
Siinä vielä salaisuuksia ajallansa avautuvia.
Mutta, tänään kuljetaan alkemistina jolla muut kaikki apuna aikansa matkalla.
Ja tulee uusia kasvoja, palveluja ajallisen ja ajattoman ulottumia joissa oppia uusia salaisuuksia joita matkalla viel tarjolla.
Ole vain rohkea - nyt alkemistina hetkesi ulottumana.
#
18.08.2018
Alkemistia väsyttää
-Olen ollut niin väsynyt, huokaa alkemisti vielä nuori, matkansa alussa.
-Se on varustusta ja varustuksen pukeminen on raskasta muutosta vaatii voimia vaikkei niin ulkoisia, vaan, sisäisiä se on raskasta kuluttaa energioita.
Ja sanat suolletut vihkoisi sivuilla eivät ole ne ilmaisia vaan, ajallisen kuluttavia koska sisältävät ulottumia niitä värähtelyitä jotka syövät energioita ... jotka ovat värähtelyitä.
Siitä kuin kadonneita voimia ulkoisen kipuja, vaivoja ... vain hetken aikaisia.
Ja avun antoa, jota tarjoat niilläkin aina kustannuksia. Vaik eivät olekaan omia olet kuitenkin kuin kuumana lankana jonka kautta voimia, apuja.
Kannattaa nyt välttää turhia voimia kuluttavia, ja nukkua jotta varustus saadaan kuin asennettua.
Sitten taas on voimia toimia palvella ulottumia ajallisia ja ajattomia - kuluttavia, koska koskettavat aina ulottumia.
Nuo vielä salaisia, pian avattavia.
Nyt lepoa!
#
19.08.2018
Rikkaus vs. terveys
-Ajallinen alkemisti sillä sellaisiakin on, matkallaan kohtalon ja jos onnistuukin hän tehdä suuria muuttaa aineita aikaansaada kultaa, jalometallia ajallisen tavoiteltua mahtia, rikkauksia
niin, hyödyttääkö se ihmistä jos on sairauksia, vaivoja - olla onnellinen kimpaleensa kanssa sairaana, raihnaisena.
Miten nauttia onnesta, jota ei ole kulta ei onneksi tule vaik sillä suuria apuja vaan, jos ei ole taitoa poistaa vaivoja.
-Saat mitä tahansa, hän sanoo.
-Annan sinulle kaiken mitä omistan, jos terveyteni palautat sillä, mitä iloa minulla on rikkauksistani jos elämäni on poissa sairauksien kahleissa, hän toivoo ja kaikkensa lupaa.
Siin' asettuvat vastakkain terveys ja rikkaus ajan ankarat arvot; molempia ihminen tavoittaa molempia toivoo - joskus saavuttaa toisen, toisenkin terve ois onnellisin.
Toisessa on haaveena rikkaus, valta olla elossaan jotain suurta ... elämä ois niin kaunista ei mistään puutetta.
Vaan, jos on vaivoja vakavia sairauksia mitä silloin voi elämältä toivoa - lisää rikkauksia? Ei, vaan vaivojen poistoa sillä, terveyden katoamisen myötä poistuu elämän ilo jokapäiväisestä selviäminen on raskasta työtä.
Toisessa haaveena ikuinen elämä - vähät niistä rikkauksista! jos vain saan elää onnellisena vailla vaivoja ja nauttia elon pienistäkin asioista ja toteuttaa toiveita, tarpeita eloni matkalla.
Siin' ovat nuo elon suuret voimat ja vallat; terveys ja raha kumpi hyvä, kumpi paha ajassa niiden haave on kovin sotkeutuva.
Ja se onnellisuus on myös vaikea asia kun elämä kaikkineen kuin muuttuvaista kasvattavaista.
Kumpi enemmän tuo onnellisuutta; köyhä, joka saa rikkauksia vaiko sairas, joka saa parannusta.
Hetkensä kummallakin olla onnellisin.
Ihminen niin kaikkeen pian tottuvin, turtuvin ja molemmat voi olla hetkessä poissa jos rikkaus, suuri suru jos terveys, kuin elämän menetys
ja, molempien palautus on suuren onnen tuntemus molemmilla elämälle suuri vaikutus - vaan, mikä on milloinkin ihmisen oma arvostus.
Päätä sinä kohdallasi kumpi sinulle arvokkaampi.
-Tietysti molemmat yhdessä, sinä saatat sanoa. No, sekin on elämässä mahdollista ja voi tuoda suurta onnea.
Vaan, jos kuitenkin kysyn: -Kumman otat jos valita saat rikkauden vailla terveyttä vaiko, terveyden vailla rikkautta.
Kummassa on enemmän elon nautintoa, onnea mahdollisuutta elosta haaveilla ja toteuttaa unelmia.
Siin' kuin huomaamatta oli kaksi suurta elon arvoa ja kaksi elon alkemistia; rikkauksia antava ja elämän palatuttava.
Kumman valitset sinä?
#
19.08.2018
Matkan tasoja - Näkijä
-Ja matkalla on niitä vaiheita tiloja, kuin tasoja.
On hyvä katsoa tulevia unelmia ihmisen ihmiskunnan rakennelmien kehityksen suuntien niistä puhuen, julistaen - vaik mikään ei muutukaan.
Ihminen luo suuntiaan vaikkei omasta tahdosta kuitenkaan sillä, onhan kaikki jo nähty edeltä piirretty, hyväksytty pieninä paloina suurina kokonaisuuksina tahtoina toteuttaa se omansa osa olla palanen kokonaisuutta ja tulevan viel salattua kohtaloa.
Nähdä ja tuntea tulevia ymmärtää olevia ja suuntia olla paikalla ja sanoa - vailla vaikutuksia.
Paikka sekin, tila, taso se yksi tuleva joka ihan muuta kuin ennustelua ja ajallisen näkyjä ... joista ihmisiä suuria vailla sen suurempia juuria.
Vaan, paikkansa aina kullakin apunsa tavallansa antavin.
Vaan, tuo Näkijä tulevan kuin ennalta kokija, todistaja on jo kuin ajallisen ja ajattoman haltija maan päällä - tietää, tuntea suuria ymmärtää tulevia kaukaisuuden unelmia, jotka jo kauan olleet on kuin kulkuna kohtalon.
Ja tuo suunnitelma on suunnaton suuruus ihmiskunnalle viel tuntematon. Sen avaus... jo suuri voima on.
Sekin hahmo jo matkassa on, Tietäjä ja hänen kasvunsa - Näkijä aivan kuten Taikurilla jolla nyt suuntana alkemia - elämän alkemia.
Nimet, virat, kuin tuttuja vaikka tällä matkalla todellisia ja voimansa suuria ... kaukaisia juuria.
#
19.08.2018
Matkan tasoja - Erakko
-Entä tuo Erakko, kysyy jo Kapteeni kiinnostuneena laivansa miehistöstä. -Miten on hänen kasvunsa laita. Onko siinäkin suuntia, kasvua.
-Erakko on yksinäisyyden matkaaja viel pimeän tutkija uusien tavoittaja.
Yksinäinen tie, vain lamppunsa kanssa ei kaipaa hän seuralaisia elää vain omia maailmoita ja kuvia ... se hälle on suurta huvia ohjata valokiiloja viel tuntemattomien maissa läheisissä tai kaukaisissa, ei väliä sen ajallisen ja ajattoman sekoittuen.
Kasvunsa hälle on yksinäisyyden lisä ääniensä kuulo tuntemattomien tunto ja kiilansa viel suureneva maailmansa avautuva pimeässä ja ymmärryksensä määrä saamansa kuva kaikkineen ei ole väärä.
Siin' on hällä kasvunsa tie se yhä pidemmälle pimeään vie.
#
19.08.2018
Matkan tasoja - Narri
-No, entä sitten tuo Narri joka jo kaikesta vapauden nautti. Onko vapaudesta viel suurempaa vapautta - jotain tulevaisuutta, Kapteeni viel uskaltaa jatkaa. Tuleehan hänen tuntea miehistönsä tila ... tehdäänhän tässä yhteistä matkaa.
-Niin, tuo Narrin vapaus on vielä tämän ajallisen vapautta sen kahleista. Mutta, kasvunsa vapaus on vapautta myös ajattomista sen rajoista ja suljetuista tiloista.
Se onkin jo todellista suuruutta ja vapauden vapautta mahdollisuutta kulkea unelmien suuruutta ja kokea kaukaisia kokonaisuuksien takana.
Se on siis vapautta ajattomissa ... sen kuvaaminen jo ajallisissa vaikeata kun ei ole olemassa oikeita sanoja jolla tulevia kuvata. Ajallisen sanat niin vajaita.
#
19.08.2018
Matkan tasoja - Mystikko
-No, vielä ois tuo hiljainen Mystikko hytissään kuviensa kanssa. Onko hänelläkin viel kasvunsa, Kapteeni jatkaa.
-Noo, Mystikko syventää mystiikkaansa alkaa nähdä mystisten taakse niiden voimia ja valtoja. Ei enää esille näkyviä pelkkiä kuvia.
Ja ne voimat ovatkin suuria - ja arvaamattomia.
Suuntia on monia, siis ajallisissa mutta ajattomissa ne ovat viel salattuja.
Ei kaikki ajallinen mystiikka ole ajattomista kumpuavaa vaan, ajallisen tarut, teot, temput moninaiset ajallisten käytössä kasvavaiset niin hyvään, kuin myös pahaan. Monet johtavat rahaan ja valtaan. Vaarallisiakin.
Näihin kaikkiin katsoo Ajattoman Mystikko joka paljastaa, mistä mikin kumpuaa. Ehkä niistä varottaa, jos on lupa ... ja jos uskaltaa.
#
19.08.2018
Matkan tasoja - Försti
-Niin... ja, onhan täällä laivalla vielä tuo Försti, Kapteenin ain uskollinen kaveri jo vuoskymmenten takaa. -Mihinkäs sen kasvu vie. Onkos sille, pikku karvaturrille, jokin ihan omansa tie?
-Nnoo, vähän kuin ois sielunsa jo sillekin kasvanut tällä matkalla. Omansa persoona ja matkansa määrä. Tää laiva ei ole hänellekään väärä. Ja...
-Älä-nym-musta kysele! Kyllä mä tän paikkani tierän, se on tässä ruorissa ja suuntaa määräämässä että te muut kaikki pääsette perille... ... missä ikinä se sit onki. Hö! "...miten toi kasvaa..." Hoitas vaa ite oman osasa, mokomaki ...kippari muka.
-No niin ... tuota juuri tarkoitin. Hän tietää kyllä paikkansa ja tehtävänsä. Siihen ei tarvitse puuttua.
-Nii ettei-mun tartte iha suuttua. Kyllä mä tän homman osaan! Hoitakaa te vaan omanne ... tehä ootte vähä-ku mun vastuulla ett-ees joskus päästäs jonnekki perille... - siis tonne oranssaille, eiks-je!
-Juu juu, sinne sinne aina vaan ei kohteen muutosta, kuittaa Kapteeni.
-"...kohteem-muutosta..." Hö! Mikä toiki-ny sit-oli "...kohteem-muutosta..."
#
20.08.2018
Matkan tarkoituksesta
-Tuo tästä ... merten kulkijasta ulottumien unelmasta matkasta kautta outojen maiden merien, satamien, ain uusia oppien matkallaan kasvaen ain jotakin kohti - vaan, mihin kaikki aikanaan johti.
Kait kaikella tarkoituksensa aina suunnitelmansa ennalta kuvattu, luvattu vaan, missä on tään matkan määränpää mitä kaikkea matkalla selviää ja mitä niillä monilla löydöillä ja matkan kasvulla.
Onko kaikella jotain tarkoitusta.
-On, ja on matkan määrä, ja tarkoitus elämän oudon avaus ja ihmisen syvempi tuntemus ylempi ulottuvuus kaiken jatkuvuus.
Tuon kaiken kuvaus on matkan tarkoitus. Ja matkalla mittailla, tutkia elon ulottumia salattuja totuuksia ja parantaa sairaita uudella tavalla ja oppia mahdollisuuksia tutkia kaiken alkulähteitä ja tarkoituksien juuria.
Kysymyksiä suuria, ja ajalle uusia.
Ei kehitykselle saa asettaa muuria ... kaiken tarkoituksena on aikaansaada muureille murtumia.
Vaikkei tietenkään tää matkalainen ole mitenkään ainoa vaan, hälläkin vain omansa paikkansa kartoittaa kaikkeutta ja sen ajallisia mahdollisuuksia.
Rakentaa ajallisen tulevia ja tuoda esille tulevan unelmia ... ja osoittaa niille suuntia.
Tuo kaikki on luvallista ... vaikkei kuitenkaan aina kuin luvallista ajallisen puitteissa sillä, vastassa monia ajallisen kuvitelmia ja valtarakenteita joilla muita tarkoituksia.
Ei saisi kuin ohitse oikaista tuottoisia polkuja sotkea.
Ei aina ole mieleen ongelmia ratkoa ja horjuttaa jo rakennettuja rakennelmia.
Siksi monesti kannattaa vaieta ja antaa ajalle sijaa löytöjä tuleville avata.
#
21.08.2018
Elä hetkessä
-On piirretty nyt matkan tila ja tulevan kuva kasvun suunta.
Ja nyt siis matka itsessään on tärkeä ei nuo kuvat olevan, tulevan vaan itse elämä, siihen keskittyä elää hetkessä osata nauttia ja poimia elon pärskeitä sen myrskyäviltä meriltä.
#
27.08.2018
Ajallinen ja ajaton
-Ajallisia voi lähestyä vain ajallisen ehdoilla.
Ajatonkin on sidottu ajallisen hahmoon ja kuin sen kautta mahdollista auttaa ja palvella ... ajattoman kuulla ajallisen kautta.
Ellei ... jo ajattomat yhdistä toisiansa.
Ajassa ajattoman yhteys käy ajallisen kautta jos tahto, tarkoitus, on palvella ajallisia sillä, apu ajalliseen käy ajattoman kautta.
Vaan, missä kulkee raja. Mistä minne vaikutusta. Mikä kaikki yhteistä vaikutusta. Tarvitseeko toinen ain toista. Voiko toinen toimia ajassa ilman toista.
Mitä jos toinen toimii ilman toista?
Voiko toinen olla kuulematta toista. Toimia kuin omin päin toista huomioimatta. Olla silloin kuin yksinäinen; Aatami ilman Eevaa. Ihminen kuin vailla omaatuntoa, sisäisen hiljaista kuiskausta.
Jääkö yksinäinen kuin oman onnensa nojaan vaille syvän sisäisensä apua.
Voiko se sisäisen syvä kaipaus olla vailla ajallisen ulottumista kulkea kuin orpona, vailla yhteistä kosketusta.
Onko ihminen kuin puolikas, jos toinen on ilman toista; ajallinen vailla ajattoman ulottuvuutta ajaton ilman ajallisen osuutta.
Ja nyt, paluu takas...
Voiko ajatonta koskettaa ilman ajallisen osuutta, jos eletään vielä ajassa, alemman ulottumassa.
Voiko ajallista koskettaa ilman ajattoman kosketusta jos etsitään ajallisen parannusta kuin yliluonnollisella tavalla vailla ajallisen viisautta. Voiko ajallisen sanoilla koskettaa sekä ajallista, että ajatonta.
Voiko ajallisen sanoilla koskettaa tuntematonta joka on sekä ajallisen että ajattoman yllä.
Voiko ajallisen vaatimaton sananen olla portti ihmisen sisäisen.
Voiko ajallisen sananen olla niin suuresti energinen että kulkee se läpi ajallisen ja ajattoman ain ylempiä koskettaen.
Sanoissa on voima, riippuen sanojen lähteistä. Vaik' ois se vain ajallisen arkinen kuitenkin salaisesti sisältäen voiman ylimaallisen.
Sillä, eihän muita sanoja ajassa olekaan kuin ajallisia vaik' ois ne hienoja ja kauniita.
Vaan, nekin vain ajallisen tyhjiä ellei niissä ylemmän lähdettä; voimaa yhdistää alempia ja ylempiä rakentaa ihmisen kokonaisvaltaista terveyttä viedä eteenpäin ajallisen kehitystä; kasvaa, tulla joksikin kulkea, edetä kohti sitä suuren suunnitelman todellista merkitystä.
Tuosta malliksi tuo edellä oleva "Alkemistin hetki".
Onhan sanoilla kosketusta vaan, ei aina tiedä milloin mikäkin sanan tavoitetta - vaik' viljellä unelmia.
Ei tule niin varoa.
Sanoja ei kannata padota vaik' oisivatkin ne vaikeita tajuta sillä, hän kuulee, ken kuulla voi. Jollekin ylempien kellot kutsuen soi.
Et tietää koskaan sinä tuntemattomista voi.
#
31.08.2018
Elämän monia tasoja
-Onko vaikea käsittää tätä Mertenmiehen matkaa kun hän meriä kyntää ja samalla elää tätä ajallista elämää.
Meret ovat meriä, elon ulottumia alempia, ylempiä ja jalkansa kuitenkin maalla ajallisella matkalla.
Elämän monia tasoja ja kullakin vaikutuksia elon matkalla.
Sillä, ei ihminen ole ainoastaan tää näkyväinen kuori ajallisensa ulospäin näkyvä hahmo, muoto vaan, enemmän, suuremmin, on ihmistä sen kuoren sisällä.
Siellä oikeasti on kaikki se kasvu, kehitys tunteet, tuntemukset - se jotakin, olla ihminen vaik ajallisen kuin tärkein kohde on vain tuo ulkoinen.
Ihminen ei oikeasti näe sitä sisäisen ihmisen elämää kun elää vain ulkoiseen keskittyen ja luullen, ett' elämä on siinä silmien edessä vaik oikeasti kaikki tapahtuu sisällä silmiltä salassa. Siellä on se todellisen ihmisen maailma ainaisesti jatkuva ja kehonsa pinnalla tapahtuu vain ajallisensa kasvua joka on vähin erin rapistuva, katoava.
Ajallisen merkitys on vaikea ja kun niin lyhyt on kehonsa matka ajassa.
Mitä ihmeen tarkoitusta sillä ulkoisella muodolla, olemuksella sillä kaikki tieto, kasvu, kehitys on vain sisäisillä.
Nooo ... ei tämä vielä ratkennut kaikkineen jatketaan kohta, keskitytään siihen ulkoiseen sen viisauteen ja syvään merkitykseen.
#