19.02.2016

Merten Mies
hän tuimana katselee
odottelee viel hetken
tuumailee…

Ankkurinsa nostettu taas kerran
viipyy täss' satamassa enää vain hetken verran
odottaen aikaa oikeaa
ja oikeaa johdatusta ja tuulta
- hän tietää, ett' elämä on jotain suurta.

Meriä seilattu
kynnetty, kuin koko ikä
ja matkaan on mahtunut paljon.

On kertynyt tietoa, taitoa, elämän
ja merten tuntoa aitoa
vaan, yksi matka viel käytävä on
yksi matka kuin tuntematon
vaik sisälleen kasvaneet
aistit laajat ja herkät
- ei enää ihmisen aistit pelkät

paljastavat
edeltä lupaavat
ne oudot tulevat meret ja maat
kaukaiset rannat ja taivaitten haat.

Sinne! Oi, sinne
sinä Merten Mies nyt matkaat.

  #
 

 

 

 

 

 

 

 

 

17.02.2016

Oli pieni mies
mi merelle katsovi.
Oli nuori urhea
katseli unelmia
ja etsi uusia.
    
Oli vakaa karhu
jo seilasi myrskyt ja tyynet.
    
Ja nyt...
on kasvanut Merten Mies
 
    
... ja joka satamaan
on jäänyt tyttö vilkuttamaan.

 

 

 

 

 


   
Ja tälle nyt
kuin merten merille
lähtee hän yksinänsä
ja kajuutassa kirjaa hän
matkan pitkän ja…
 

                                                    -Ja mä! kans.  

Niin, ja aina on rinnallaan
uskollinen ja urhea ystävä
pikk… eiku siis, harmaissa karvoissa karttunut
jo monia meriä kyntänyt försti
tuo koala-karhu
- ja merien henget on miehistönään.

Ja tälle matkalle
kaukaiselle
kuin viimeiselle
ei lähdetä enää millään pikku paatilla
vaan, suurella ja voimakkaalla
ja jonka miehistönä on merten henget
ja förstinä koala.


Ja nämä meret, mi eessä aukeavat
eivät ole enää pelkästään ajalliset
vaan, myös kaukaiset ulottumat
kuin henkien maitten meriä
viel tuntemattomia
kaukaisia unelmia

jonka meriä kynnetään kuin liitäen
uusia maisemia ja maita ihaillen
muistiin piirtäen, kuvaten
ihania tulevia luvaten.
 

Ja näin kirjoitti hän
kun oli viel satamassa lähdössä vasta
ja katseensa tavoitti taivaanrantaa kaukaista
jossa juuri nousemassa
oli uusi aurinko.

  #

 

 

25.02.2016

)))
     "
-Kerää menneesi, minä kuulen vain

kaiken min matkallesi lähteissä sait.
Siel' on sun nuoruutesi
lapsuutesi vuodet.

Siel' on sun kiivas kasvusi
kuin ehtymätön hetkesi kaikkineen.

Siel' on sun tasaantumisesi
etsimisesi hetket
ne arvokkaat löytöretket, mit kasvatti sua.

Ota mukaasi kuin kuolosi hetket
naisesi ihanat ja niiden salat
niissä muistoissa vieläkin hetkin kuin palat.
Hetket ihanat.

Ota mukaasi kaikki mi kertynyt kirjoiksi on
vihkoiksi
lippusiksi, lappusiksi
menneittesi hetkiksi muistoissa, papereissa.

Kaikki nuo kerää matkalle mukaan
niitä sinulta ei ota kukaan.

Ja paikat heille laivassasi osoita
oma huone matkalla
jonne ain hetkin kurkata.

Ja kirjasto
on oleva sun omasi huone.
Sen toiselle seinälle kirjat jo kirjoitetut
ja toiselle viel tyhjät, jotka oottavat
ett' tyhjyyden niiden päältä puhdistat;
tekstit niissä jo valmiina on
aika vain ei avannut vielä
- ne ovat jo siellä.

Ja pöytäsi, jonka ääressä
ja tuolisi jolla istut
ja kajuutan hiljainen valo
… siellä kuin mystinen kajo.

Nyt vasta
on laivasi valmiiksi lastattu
kaikki mukana
ja kaikilla paikkansa."

           -No missäs mä sit oon!?
                 Must ei sanottu mitää!


)))
    -Sinä olet samassa huoneessa kapteenisi kanssa. Eihän ystäviä pidä erottaa toisistansa.

-Mitäh! Ton kanssa samassa… ton… kapteenin (... muka).

-Kyllä te sovitte ja opitte taas.
Hyvähän teidän on siinä.

-(mutinaa) … kaikki muut saa oman huoneen ja mun sit pitää…

-Sshhh koala, rauhoitu. Minä teen sulle oman kivan nurkan ja tilan, missä saat olla rauhassa. Oman pöydän ja tuolin… ja kivan petin. Olet sitten hyvässä turvassa siinä.

-Hmmmm… ookeei. Ja mä sit autan sua. Et sä kuitenkaa pärjää siel merellä ilman mua.

-Varmaan sen takia juuri meillä on yhteinen huone. ... Mites minä nyt ilman sinua.

-Noni! Hyvä! Millos me sit lähetää? Eiks kaikki jo ala olla reilas?

-Kyllä kai. Odotetaan nyt aamuun ja sitä oikeata tuulta.

  #

 

 

 

22.02.2016

Laiva on lastattu lähtöä varten.

Varusteet paikallaan
ja henkiset eväät
- niillä mennään
ja miehistö yksimielinen
ei kapinaa pelätä tarvitse

… noo, ellei sitten förstin kanssa
tuon uskollisen
jo harmaantuneen koala-karhun kanssa
ain hetkin pientä väittelyä.

Mietin, kestääkö kuntoutukset
mill' korjattu matkojen haavat ja rasitteet
mit' kaikki vaatineet tää matkalle lähtö
- viimeiselle
- pitkälle.
 

))) "-Kestää se matkansa määrän

eikä enää sieltä palata tarvitse
… kestävät ne perille
minne kaikelle vahvistettu merkitykselle.

Ei sitä miettiä tarvitse
ne vahvistettu on merille tuleville
ja uudistuu kaikki kuin huomaamatta
kun aika on jatkaa merille viel ylemmille
- ylemmille, viel syvemmille ulottumille.

Valmistelut on tehty;
laiva on lastattu
miehistö varustettu
meret, maat, eteen piirretty
tuulet siirretty purjeisiin puhaltamaan
meriä puhkomaan
ulapoita uhmaamaan.

Ja rannat kauniit, poukamat
ajallansa kutsuvat
lepohetkelle
maihin uusiin astumaan;
mesiä, hedelmiä, maistamaan
ja tutkimaan, mitä uutta avautuu etehen
kun varpaat kastat vetehen
kun rantaan käyt ja kuuntelet
uusia kaikkia suutelet
ja evääksi laivallen
taas uudelle matkallen.

Näin on matkasi jatkuva
kuin kohti taivasta
ja meriä suuria sen
turvallisesti lipuen
sillä, kartta jo edeltä piirretty on
vaik viel' lähteissä nyt tuntematon.

Vaan, avautuu se, kuin rullalta
ain uuden päivän myötä
ja matka on työtä arvokasta
eikä mikään estä avautumasta aarteita sen
mit' matka tuo etehen."

 

Siin' keinuvi pursi
aamua oottavi
auringon nousua, ja tuulta

sit' ankkuririt ylös
köydet irti
- lähdetään kohti uutta!

Tulevaisuutta!

 

-Mut', koala hei!
Eikös tällä merimatkalla ois paikallaan
joku toisenlainen hattu?

                       -!

-… niin, tai… ei mitään. (Antaa olla, ehkä tuolla on kuitenkin joku funktio tässä reissussa. Törmätään vaik viel' johonkin oikeaan jouluun.)

-Noni, alkaahan seki jo vihdon jotain täst' tajuta.
                                                   (
Muka joku kapteeni. Hö.)

  #

 

 

 

24.02.2016

Kapteenin yhteenveto

Satamaan on saavuttu matkojen takaa
matkojen kaukaisten
vuoskymmenten mittaisten;
opittu eloa
kärsitty
kasvettu
joksikin tultu

monenlaista kuultu ja uskottu
omaksuttu - luovuttu
haaveiltu suurista - haaveille kuoltu
haavoja nuoltu

menty rikki ja paikattu
vihdoin, kuin ehjänä vielä
tälle viime asemalle, laiturille, saavuttu
ja huokaistu: -Vihdoin täällä!

- Vaik' en juurin nyt tiedä oikein, missä.
 

Vaan, mielikuvissa viel' edessä seikkailu
jonnekin tuntemattomaan
jonnekin salaiseen unelmaan.

Ja hahmot on matkalla vaihtuneet;
ajalliset
ja kuin ajattomat, mielikuvien kuvat ja maat
ja nyt… kuvittelen, vaiko nään…

pukeutuu mies viel' kerran uuteen elämään
matkoja käyneeseen
kaukaisuuksia kokeneeseen - Merten Mieheen

jolla mukanaan kaikki entinen opittu tieto ja taito
ja usko
ja luottamus
ett' eessä vielä
ehkä jossain kaukana vaikka
on se salattu unelmien paikka
jonne käy nyt tää kuin viimeinen matka
… joka taitaa kyllä olla aika pitkä.
 

Ja laiturissa oottavi mua upea laiva
… ei mikään pikku jolla
vaan, suuri
kuin satujen pursi
korkea ja kantava
voimaa matkalle antava

ja jossa on suuret purjeet
ja kestävä runko
- oikea voiman tunto.

Ja miehistö… niin
se aika outo on
kuin huomaamaton, sen jo aiemmin kuvasin
ne merten henkiä on
heille tämä matka ei ole tuntematon
… minulle vain
minä oivallisen miehistön seuraani sain.

Niin, eikä unohtaa saa
tuota jo vähin erin rinnallani harmaantuvaa
pikk… eiku siis, uskollista koala-karhua
joka kanssain on seikkaillut niin myrskyt kuin tyvenet
aina minua auttanut ja kantanut…

-Enkä oo! aina. Ja ite oot harmaantunnu, ... senkin peikko.

-Juu juu… juu juu.

Siis, seurassani aina
mun uskollinen ystävä, pikku koala.

-Moommmikääp-pikku!
 
-Et et… oo - iso olet. Iso.

-Nonni… tuliha se sieltä.

Niin, ja yhteinen on ymmärrys meillä aina
kulkea tässä edelleen kavereina…

-Hö! mikä yhteine meillä ny… Lähetääjj-JO!
Mitä täs viäl nynnitää!

Niin, vähän se on malttamaton, ollut aina.

-Kohta kohta, oota viel hetki. Jotain vielä kyydistä puuttuu.

-No aina! jotai! Mä meen jo tonne.. ylös.
Tuss-sit perässä ku löydät sen… jonkus.

-Juu juu, mene vain. Keitä vaikka kahvit valmiiksi.

-Keitä itte… kahvis. Enkä mä-ees juo semmosta. Hö.
 

Niin, yhteinen on meillä ymmärrys aina.

Mutta, kiva se on, kun on rinnalla joku uskollinen.

-(Nii'i… oispa mullaki) huokaa harmaa vierellä äänetönnä.

-Aha! Koala, minä kuulin ton.
(Sillä on näköjään tänään taas sellainen siili-päivä.)

-Mäki kuulin ton. (... Ittelläs-o.)

Näin ne ovat matkoillaan kuin yhdeksi tulleet;
sama mieli - ja sama ajatus

  #