Ohjausta Merten Miehelle
 

14.05.2016

Salaisuuksia Merten Miehelle

)))  -Herää Merten Mies! ja kuuntele...

Katsos, jonkunhan on tiedettävä
mikä on kaiken tehtävä
ja minne kauas
on laiva matkalla.

Ei riitä se MertenMiehelle
ett' vain seilataan ja seilataan
ja joskus jonnekin vihdoin saavutaan
monenlaisten satamien
ja ulottumien merien kautta

... täytyy olla tuloksena jotain suurta
jotain todellista tarkoitusta
ja kartta
johon on piirretty matkasuunnitelma.

Se kartta, muistathan
se valmiiksi piirretty on
ja laivan ohjaaminen on mahdoton
- vaik' emme kerrokaan sitä (tuolle Förstille)

ja tuulissa on se kompassi
ne tietävät, miss' on länsi ja itä.

Ja,
tuolla jossain kaukana
kaiken matkan takana
horisonttien ulottumattomissa
siellä,
on se viimeinen satama
joss' on kaikki valmista.

Ja siellä, saa laiva levätä
ja purjeet laskea
matkustajat nousta laivasta
purkaa sinne kaikkensa
ja jatkaa vapaana

sillä, he ovat tehtävänsä tehneet
tietonsa, viisautensa, hankkineet
merien annit nauttineet, omaksuneet
kuin valmistuneet tästä kaikesta
- ja mikä odottaa heitä siellä
               … sitä he eivät vielä tiedä.

Vaan, ajallansa aukeaa
salaisuudet ratkeaa;
se suuri karttapöytä ja taitava piirtäjä
laivojen suunnittelija ja siirtäjä
- kuin kaiken edeltä piirtäjä.

Vaan, miksi herätin sinut, MertenMies
on laivassa oltava myös
ihminen
joka muodostaa kaiken ytimen
ja muut kaikki;
   laivat
   purjeet
   henkiset
   kipparin kuin kaverit
   ja monet viel' salaiset
ovat vain hällä apuna
kohti tulevia.
… ja tää MertenMies itse
on kaikki kaikessa.

Hän
on se ihminen
joka kaiken kaikessa tuntien
ja kaikesta kasvaen
kulkee kohti uutta
sitä viel' outoa tulevaisuutta
joka kaiken tarkoitus on
- ja matka on loppumaton.

Kas, MertenMies
vaik' onkin hän laivan kapteeni
ja monenlaista jo lähteissä ties
ei olla voi hän kuin ulkopuolinen
vain kokonaisuutta kuin valvoen  -   ei

vaan, hän on, niin kuin aina;
kapteeni on laivassaan kaikki kaikessa
ja hän vaik' uppoaa laivansa mukana
- hän kaikesta on vastuussa
ja muu kaikki on hälle vain apuna matkalla.

Siks' kapteenin on tunnettava, tiedettävä kaikki
hänen on kasvettava laivansa, matkansa mukana
ja oltava rohkea

ja poimia matkalta arvokkaita aarteita
josta voi sitten tarjoilla
kun tapaa muita kapteeneita ja satamia
joiss' on odottavia
aarteita kaipaavia, halukkaita.

Heitä varten tää matka on tärkeä
heitä, ja itseä
sillä ilman meitä
jää monia tärkeitä leviämättä
   ilmitulematta
      ravitsematta
         saamatta, tietämättä.
 

Noniin, MertenMies
se kapteenin muistio kaikkineen
viisaus hytteineen, labroineen
tiedon, mystiikan salaisuuksineen
on tärkeä, ja varjele sitä
edessäsi on viel' … vaikka mitä.

-Hö! ja must se ei taaskaa sanonum-mitää
vaik mä ohjaan tätä koko purkkii.

))) -Voi kuule, Försti, älä huoli
sinulla on kapteenin hytissä ihan oma pöytä ja tuoli.
... Niin, ja onhan sinulle tuo ruori!

-No…niinn-no… ja tartteeks mun nyt aina niin esillä ollakkaa…

))) -Ja tunteehan kaikki sinut,
kun sinulla on tuo upea uniformu.

-Niinn-no… niin tunteeki.
Olenham-mä sentää tän laivan Försti - -  vai mitä.

))) -Olet olet, se on tärkeä virka.

-Juh! niin-on. JA SITTE SUORAA! POIS ALTA roskat ja männynkävyt!!

))) (Hiljaisesti huokaisten) -Just niin. On siinä pojalla otetta.

-Ai mitä sanot, mäen kuullu.

))) - Een mitään - ihailin vain.

-Hmmmm… (huokaus). Hei mut… kuka tääl just puhu?
Hei kippari! Kuka tääl just puhu?!

Kippari: -Ai niin…

-Olikse toi Tietäjä, vai joku muu?

Kippari: -Jaa… ei se Tietäjä ollut, se on hytissään.
Se taisi olla ... tuo tuuli vain.

-Höh… tuuli ... ei tuuli mitääp-puhu. Aika houru toi kippari.
Onneks tää ruori on sentääm-mulla.

#

 

 

19.05.2016

Opastusta MertenMiehelle

)))  -Ihminen, valitettavasti
on kuin paholainen
pilaa kaikkea
ja aiheuttaa tuhoa;
   luonnolle
      itselle
         toiselle kanssa kulkevalle.

On hyvääkin tietysti
mutta, monelle tuo pahan teko
aiheuttaa vaivaa hyvälle
apuansa antavalle.

Näin elämä kuitenkin kulkee
   kasvaa
      rakentuu
ihminen palvelee pahalla
toiset hyvällä
… minkäs ihminen sille
rakentuneelle järjestykselle.

Mutta, jos välttää voi vahinkoa
elon raskautta
vaaroja
niin, niin on hyvä tehdä
ja elää terveenä
… tai ainakin terveempänä

sillä, kaikkea ei voi ihminen välttää
ei vanhuuttaan
ei jokaista sairauttaan
onnettomuuttaan

eikä kohtaloaan
joka joskus, tai vaik monesti
kasvattaa kohti tulevia
rakentaa unelmia ja tulevien kuvia
juuri onnettomuuksien
sairauksien
ja vääryyksienkin kautta.

Vaikea on ymmärtää elon tarkoituksia.

Mutta, jos tahallisesti
   ahneudessa
      rikollisesti
         tai valheellisesti
rakennetaan sairautta läheiselle
tai vaik koko maailmalle
- se on pahasta.

Oi, niin monesti on kyse vallasta ja rahasta
vahingollisesta tekniikasta.

Ja voi, miten monesti hyväkin
on ihmiselle pahasta
moni mukava on vaarallista.

Tämä vain pohjustusta hyvälle, ja pahalle
vahingolliselle
ja arvokkaalle avulle.

Vaan, miten puuttua ongelmaan
kun sen takana aina
on myös rakentavaa

ja moni paha ja vahingollinen
on monen elämälle tarpeellinen
eikä työtään tehdessään
voi ees tietää, ett' tekee hän väärää
josta kärsii itsekin
toisten mukana.

Hyvä ei koskaan ole kaukana pahasta
eikä paha kaukana hyvästä.

Täällä merillä voi yrittää
näitä tarkata ja esille tuoda
ettei ihmisten tietämättään
tarvitsisi vahinkoja itselleen juoda.

 

Ja vielä,
miten vois maailmaa parantaa
vaikka kuinka toisi esille ongelmaa;
   vääryyksiä
      rikoksia
         ahneutta ja valtaa
kun nuo monet ovat
ihmisten päivittäistä elon kauraa.

Ja jos onnistuisitkin poistamaan yhden väärän
pahan, vahingon
niin, toisen pahan sylissä jo toinen on.

Sillä, ei paikkaa ole auringon alla
joss' elo täysin puhdasta ja vaaratonta.

Tuo kaikki vain kuin ihmisen osa on.

 

Ja vielä,
jos ihminen
elää elonsa virheitä, vahinkoja etsien
niistä vain varoittaen
ja niitä vastaan taistellen
niin, ... missä on se oma elo
se levollisuus ja rauha
rakkaus ja kasvu.

Kas, pian siinä mustuu mieli
masentuu hän taistelusta
kiertyy luonne kovuudeksi
ankaraksi auttajaksi
joll' ympärillä ain on vaaroja:
-Älä koske! Älä kajoa!

Matka täynnänsä vaaroja.

Millainen on sellainen
kuin pelokas ihminen
toisia kuin väkisin pelastaen
vaaroja osoittaen.

Johan siin' pian huolestuu toinen
tietämätön matkalainen
ja kiivaaksi kiertyy myös luonteensa hänen
sai itselleen pelotuksen tehtävän.
 

Tapa toinen nyt oltava on
tapa kuin huomaamaton
jolla, ei tapellen, taistellen
kuin vihollisia ain osoittaen

vaan, kuin salaisesti auttaen
opastaen, ohjaten
terveyden tielle luovimaan
auttaa toista huomaamaan
   ett' oma teko turha on
   ett' oma teko ei vaaraton
ja oikeasta teosta hyvä olo on
itselle ja muille
elon hymyäville suille.

Kyse on siis asenteesta
elon katseen kulmasta;
   osoittaa, mi hyvä on
   osoittaa, miss' elo huoleton
   miss' terveys taattu
   miss' vaara vaaraton.

Miss' levollinen mieli kulkijan osana on.

Kiivailu kuin tarpeeton
sillä, ei sekään ole vaaraton.

Hyvä mieli on vaaraton.

   #

 

 

24.05.2016
(Merten Miehelle opastusta)

Merten Mies pohtii saamiaan ohjeita:

-Taitoa vaatii tää viimeinen seili,
tuumaa Merten Mies
 
ettei liialla kiivailulla mieltänsä mustenna
sillä, sillä ei välttämättä ees maailmaa paranna;
ett' kaikkea aina vain moittia
ja vääryyksiä osoita.

Ei lopu vääryys maailmasta
ei ahneus ihmisen
ei vallan halu, tavoittelu
... se kaikki kun samalla vie eteenpäin tätä kaikkea

vaan, enemmänkin, kuin merillä konsanaan
tulisi luovia
ja edetä vaik' kohti vastaista
ja nauttia matkasta, ei taistella
vastaan tulevia.

Sillä, kaiken pahankin takana
on aina myös kaunista
eloa arvokasta ja kehittävää
kaikkea eteenpäin vievää
… hyvällä ja pahalla.

Ihmisen on vain osattava varoa.

Joten, silmiä on hyvä avata hyvällä
ei pahaa vastustamalla
sillä se ei lopu maailmasta.

Vaan, ei lopu se hyväkään ja oikea
pitää vain siis osata luovia
ja varoa vaaroja.

Etsiä ja löytää totuuksia ja aarteita
joilla on hyviä vaikutteita elon matkalla.

  #
 

25.05.2016

...  ja jatkaa pohdintaa

-Vaan, miten kulkea, tai nyt siis seilata
kohti oikeata?
tuumii Merten Mies

ellei vääryyksiä, valheita, osoita
ellei esille nosta pahoja
ahneita ja vaarallisia tavoitteita
ja tulevien uhkakuvia

jotka vielä tänään näyttävät niin kauniilta
joihin uskotaan ja luotetaan
joihin turvataan
joista nautitaan

… ja jotka ehkä piankin tulevassa
ovat vahingon avainasemassa
aiheuttaen ongelmia ihmiselle
mielelle, terveydelle
ihmisen tulevalle kehitykselle ja kasvulle

ja kun kuitenkin samaan aikaan
tuo kaikki vahingollinen
kasvattaa tietoa, taitoa
kohdata uusia uhkia

ja rakentaa tulevan ehkä upeitakin ratkaisuja
joilla taas uusia mahdollisuuksia
turvata elon kasvua.

Sillä, voihan käydä niinkin
että pahan vastustus tänään
estääkin ihmistä keksimään
sitä jotain suurta
jolla rakennetaan tulevan juurta
joka taas saakin aikaan jotain kaunista.
 

Tällaisia pohdiskelee nyt Merten Mies
hiljaisesti lipuvassa laivassaan
omassa rauhaisassa hytissään
meren aalloilla keinuessaan
kuin turvassa

… ja niin tyylikäs Försti upeassa uniformussaan
laivan ruorissa.

  #

 

25.05.2016

... ja edelleen viel pohtii hän

-Ja miten seilata tää viimeinen seili, sitä hän miettii nyt, -lipuako täällä vain vastauksia vailla
kuin ilman taisteluita totuuden
jonkun hyvän ja oikean puolesta.

Ollako vain, ja antaa ajan mennä
vaiko vain elää itselle ja nauttia hetkistä
koska, vastustus kaikkineen voimia syö

- se on oikeasti rankka työ;
osoittaa huonoja ja vaarallisia
samoin kuin osoittaa oikeita ja terveellisiä.

Kaikki vaatii paloa ja kiihkoa
... ja pitää olla rohkea
koska kaikelle on aina myös vastustusta
- niin väärällä, kuin myös oikealle.

Kas, ei väärää hevillä uskota
eikä oikeaankaan vähällä suostuta
ja mielipiteitä kaikessa on joka suuntaan
ja auktoriteetteja on aina vastassa
joilla on valtaa ja varustusta.

Ja, onko ihmisellä kuulevalla voimia
luopua ja tarttua
- se kun vaatii aina elon muutosta
ja taas hänen osalleen tulevaa taistelua;
   ensin itseään vastaan
   sitten toista, lähellä kulkevaista.

Ja pitää osata perustella
miksi joku on pahasta
miksi toinen nyt niin hyvästä.
Perustelu ja taistelu niin horjuvaista.

Ja vielä, kun kaikki tässä elossa on niin muuttuvaista;
tämän päivän hyvä on jo huomenna vaarallista
ja tämän päivän vaarallinen ja kartettava
onkin jo huomenna ravitsevaista, vaaratonta.

Siin' saa kuin venettä keikuttaa laidalta laidalle
ja valvoa suuntaansa.
 

Vaan, onneksi…
meill' on tuo Försti
joka pitää ees tään laivan oikeassa kurssissa.

-Nii'i … tollane pähkäily veis kyllä pian vaik karille.
Mutt onneks tää ruorii om-mulla.

  #

 

 

30.05.2016
(Merten Miehelle opastusta)

Suuresta kuvasta

Jäi satamaan mennyt elämä
ystävä
ja tutut tavat
monet muistot ihanat
elon toteutumat ja kasvun matkat
… vaik' ei kasvu vielä päättynyt lie
avautui eteen nyt uusi merien tie.

Tääll' kulkevat kaikki jo toisin;
mitä elämältä unelmoisin
mitä viel tahtoisin
mitä saavuttaisin
ja minne lopulta saapuisin.

Tällä tiellä on kaikki se
mille se maallinen tie oli valmiste
eikä sille enää palata voi
… tämä elon viimeinen pursi
uusille merille toi.

Vaik kaikki se entinen taakse jo jäi
kulkevat ne kuitenkin kuvina mukana
elon osana

ja menneitten unelma
elon pitkä kudelma
joka on Merten Miehen matkassa;   
   jokaisessa solussa
   ja solumuistissa
   muistikuvissa
   teoissa ja käsien kosketuksissa
   ja kuin kehon huokosissa
   itkuissa ja unissa
   toiveissa ja kaipauksissa
   sisäisissä kaukaisissa
universaaleissa ulottumissa
kuin taivaitten pankissa katoamattomissa.

Ja nyt täällä
aavalla merellä
jossa kaikki on kaukana olevasta
joka kaukana viel tulevasta
- siitä lopullisesta unelmasta
joss' siipien lempeä havina

ja laivakoira "Rapina" on seurana
- ja Försti ruorissa.


Ovatko kaikki lie merten henkiä, vaiko todellisia
onko omakaan elämä enää totta, vaiko tarua.

Ja onko totta ees se edessä oleva unelma
vai onko sekin vain kuin unikuva katoava.

Onko todellista tää hetki - tää rauha.
 
 

Tänä aamuna kaikki on niin kaukana
ja kaukana kavala maailma
- ihana … ja kavala
vaarallinen matka
ja katoava

ajasta aikanaan haipuva
unohtuva
kaukaisuuksiin katoava
jonnekin rakentuva kuvien, muotojen sarja
ja kasvun matka.

 

-Olen niin kaukana, tuumaa Merten Mies.

Ja onko tarpeen palata
maailma vähin erin unohtuva
muuttuva
katoava kaikkineen
uusiin matkaavine kuvineen.

Uudet tulevat
vanhat unohtuvat
kasvujen kaaret ja lenkit

tulokset unohtuvat ihmisten myötä
- tehtiin vain kovasti työtä eteen sen
min huomenna menneisiin peittelen
eikä kukaan enää menneitten polkuja muistele
ei kasvujen, kokemusten teitä.

Ahneudet ja saavutukset maahan peitä
… vain kehitys ja sen tulos jää
vaik sekin taas huomenna häviää.

On vain se hetki, miss' ollaan nyt
mennyt on mennyt
ja ketä oikeasti kiinnostaa
kun katselee vain tulevaa

ja menneitten pahat teot ja vääryydet
ovat vain historiaa
… historiaa
jonka kautta rakennetaan tulevaa
… ja huomenna jo
tämäkin hetki on historiaa.
 

Kannattaako kehitystä vastustaa
   vaik olisi se mitä
   vaik näyttäisi se miltä
   vaik ois se vaarallista ja ahneutta kasvattavaa
   vaik ois se virheellistä unelmaa
… vaikka kuin julmaa ja pelottavaa
        vaik surmaa
        ja murhaa.

Tuo kaikki on kuitenkin katoavaa
ja rakentaa tulevaa
jota ei ehkä olisi lain
ilman tuota murhaa.

Kannattiko murhaa vastustaa
jos se rakensi uutta parempaa tulevaa
ja kuka sanoisi
onko se oikeasti turhaa.

Vain lenkkejä
hetkiä
kehityksen tiellä
ellei ois ollut niitä
olisimme vielä jossain kaukana siellä
mist' tarkoitus oli matkata kauas pois
ett' maailma uusi ja parempi ois.

Siis, taisteletko vastaan kehityksen kaarta
taisteletko vastaan tämän päivän saavutusta
… vaik oiskin se vaarallista
taisteletko vastaan ahneutta ja pahaa
jos vaik aiheuttaakin se jollekin rahaa.

Muista,
se kaikki on kuitenkin vain katoavaa.

Mutta, kehityksen ainoa mahdollisuus
on tää maailman vaarallisuus
ja jokainen askel uus
on alku - tulevaisuus.

Ja alku usein vaarallinen ja hintansa kova
mut' kasvunsa luova on tuova uutta
ehkä pahaa, ehkä kaunista
mut' aina uutta
joka joskus, kaukana
on kaunista.

Ja kuka silloin muistaa
sen raskasta alkua
ja sen kustannuksia ja maksua
kun ihaillaan sen tuloksena syntynyttä
                                                   kaunista tulosta.

Sillä, hallitsee joku ain kasvua, kulkua sen
josta tänään elän nauttien
enkä mieti, mitä kaikkea on tullut maksamaan se
   mikä avuksi on ihmiselle, terveydelle
   miten korjata virhe, sattumus
   miten paikata onnettomuus, unohdus
   miten ruokkia nälkäinen suu
   miten maailma rakentuu, uudistuu.

Kuka muistaa hintaa ihmisen
yhden, tai tuhannen
- tai vaik sadan tuhannen
jotka maksoivat tään kehityksen kulun, julmuuden

kun tänään tää uusi
saa nauttia menneitten teitten hedelmästä
monenlaisesta kehityksestä ja menneitten kuvista
- vaik tänään kuin kaukaisista pahoista unista.

Ei ihminen
ole mittari kehityksen
   ei sen alun
      ei sen lopun.

Hän vain oman paikkansa pieni palikka on
- rakennuspalikka
jonka päälle rakentuu uusi
ja vanhat multiin vajoavat
päälleen uudet taas rakentuvat

ja näin jatkuvat
   suvut
   sukupolvet
   kansakunnat
   menneet, tulevat
   unohtuvat kuvat ja unelmat
ihmeelliset kasvun ja kehityksen kudelmat.

Ja joskus… jossain…
on jokin parempi maailma
se jokin tulevan kuva
se suuri unelma
jonka matka ei ois ollut mahdollista
ilman menneen ihmiskunnan uhria.

 

Ja nyt, kuin kysymys suuri:
Vastustatko tulevia
taisteletko vastaan sitä
jost' et kuitenkaan mitään tiedä
joka tuloksena voi tuoda vaikka mitä?

 

Tämä oli siis suuri linja
ja kuin ihmiskunnan osa.

Mutta, huomenna
kuvataan makroa
puolustusta
ja sen kautta kasvua
ettei jäis vallalle ajatusta
ett' kaikki ois luvallista
ja mitä vain sais tapahtua
… sillä, kaikki on osa kasvua.

Mutta, kaikki ei ole niin mustavalkoista.

Nyt lepää hetkinen…

  #

 

 

31.05.2016
(Merten Miehelle opastusta)

Suuren kuvan makroa

Kun matka on pitkä
ja alussa vasta
kasvatetaan tässä kuin pientä lasta
ett' osais' sitten aikuisena
tehdä oikeita tekoja ja olla vapaa
kun suuria asioita edessään tapaa.

Sillä kas,
elämän voi pilata väärillä valinnoilla
ja hankkia itselleen vain turhia vahinkoja

ja siksi on tärkeätä ymmärtää
tätä elämää ja arvoja sen
ja minkä puolesta oikeasti taistelen.

Totuuden puolesta!

Vaan, mikä on totuus
kuin ainaisesti vaihtuva
aikaisempi unohtuva
ja uusi sijaan tuleva.

Totuus muuttuu matkalla aina sen mukaan
kuin muuttuu maailma
siksi on vaikea tietää
minkä puolesta taistella
… sillä taisteluahan tää elo on
vaik kuinka ois se kädessä kohtalon.

Ja ihminen pieni voimassaan kuin onneton.

Mutta,
ei se kuitenkaan ole niin
hän teoillaan yltää vaik taivaisiin
   teoilla hyvillä
   teoilla pahoilla
… tai pahoilta vaikuttavilla

sillä, kuinka monesti se hyvä teko
saa voimansa pahasta
ja sen vastustuksesta

eikä sitä hyvää
ois ollut ilman sitä pahaa
ja molemmat saattavat palvella rahaa
ja ihminen pieni kärsii molemmissa pahaa
vaik molemmat rakentaa uutta maailmaa.
 

Pahasta nousee hyvää
ja hyvästä kiertyy ihmisen käsissä pahaa
kun ajatellaan vain rahaa.

Mutta ilman rahaa kehitys ois mahdoton
- rahaa, tavalla tai toisella
   arvolla tai asemalla
   voimalla ja suuruudella
aina jollain kehityksen voimalla
ja ihmisen pienen unelmalla
   hyvällä
   tai pahalla
… eikä tiedä hän aina itsekään
kumpaa milloinkin palvelemalla.

Mutta, ei pidä vähätellä voimaa pienen ihmisen
ja varsinkin, jos hän on osa kehityksen
saanut kuin luvan
teoille maailmaa muuttavan.
 

Ja näin
vaik oiskin hänen kuin suostuttava
kasvuun vaik kautta muutoksen julmuuden
toteuttaa hän elonsa tarkoituksen
ohjata ja valvoa
kehityksen kulkua
- kuin vastavoimana
ja kuitenkin kasvuna kohti tulevien kuvia
ihmisen kuin unelmien unia

ees tietämättä mitä, ja miksi
miten päätyi hän sankariksi
- sankariksi hyvän
tai sankariksi pahan
vaik vallassa rahan
tai osassa rahattoman
puolesta avuttoman.

Vaikea on selittää
tätä monimutkaista ihmisen elämää
joss' on aina pahaa ja hyvää

ja kuin kilpailevat ne keskenään
kohti näkyvää tulosta ja muutosta
sitä suurta kuvaa ja kuviota
jota ihminen ei voi koskaan edeltä arvata
ett' mihin täss oikein ollaan matkalla
... mut' kukin kohdallaan
toteuttaa jotain elon tarkoitusta

ja ilman yhtä
ei ole toista
ketju kaikkineen on suurenmoista.

Ja päässä ketjun sen
koen yllätyksen
- kasvun kehityksen ja tuloksen
ja kaiken tarkoituksen, viel salaisen
mut' pieniä palasia siitä
Merten Miehenä esille piirtelen.

 

Ja nyt
on piirretty tää taulu ja kuva
viel' heikosti hahmottuva
mutta, siinä on jo ... kuva
vähin erin kirkastuva.

-Sitä maalaile nyt, Merten Mies
esille piirtele
vahvista ja sivele sen värejä
tummia ja vaaleita
räjähtäviä ja haaleita

ja esiin nosta siitä unelmia
ja kuin unien kuvia esille tulla
… siin' on matkasi määrä sulla.


 

Kertoja kuunteli, katseli
kuin yhteenvedon esille piirteli:

-Nyt on piirretty Merten Miehelle kuin oma kartta
miten matkansa on toteutuva

miten, ja mihin tarttua
ja mikä on sen unelma ja tulevansa kuva
matkalla maailmaa muuttava.

Ja vaik onkin hän
vain yks pieni matkalainen merten ja maan
sanat ohjatut on se voima
mikä saa tulevia muuttumaan.
 

-Oi, minulla on unelma! huokaa hän
ja näkee nyt edessään tärkeän tehtävän.

  #

 

 

08.06.2016

Pohjustusta unelle

Monia asioita tutkitaan
monia paljastetaan
moniin uskotaan
ja moniin luotetaan

vaikka maailma kaikkineen niin muuttuvainen on
ja suuresti viel tutkimaton, tuntematon
samoin kuin ihminen kaikkineen
sisäisine tunteineen ja maailmoineen.

Ja ne ohjaavat päivittäisillä teillä, ja elon merillä.

Merten Miehelläkin sisällään
jokin kuin tunnevamma on.
Sekin kuin tutkimaton
vaikka, syynsä aina kaikelle
syvälle kosketukselle, vammalle.

Myös Merten Miehen sisäiselle.

Ja hän yllättäen näki aamuisen unen…

 

02.06.2016

Merten Miehen uni

Minä kohtasin hänet
unessa
yllättäen, kertoo MertenMies

elämäni naisen
jossain tavaratalossa
- uudelleen
vuoskymmenen jälkeen.

Ihailin sinua edelleen
rakastin
sen sisälläni tunsin
vaik toisen perään silloin lähdit.

Minä en sinulle riittänyt
vaikka meillä oli kaikki
... ja kaikki niin hyvin.

Ja minä rakastin
ja minä surin
ja minä itkin, sun lähtösi jälkeen.

Surin ja kaipasin vuosia.
Syövänkin ehkä sun vuoksesi - herkkä mies
ja tuo suru runojen virtaa ties.

Minä jostain, kuin salaisesti tiesin
että sinä teet minusta runoilijan
… sen teitkin
vaan, millä tavalla
… surulla ja kaipauksella
ikuisella ikävällä sylisi lämpöön
kasvojesi hymyyn
ja luonteesi lempeyteen
vaikka kuitenkin jätit minut toisen tähden.

Noo, en minäkään sinulle täysin antautunut
… olin vielä nuori silloin
jotain kuin aina vaan enemmän kaipasin
… vaikka meillä oli kaikki.

Vasta lähtösi jälkeen ymmärsin
sinä, olit minulle se kaikki.
 

Ja nyt, vuoskymmenen jälkeen
tulit uniini arkisesti
jossain tavaratalossa
ja jäit kanssani juttelemaan.

-Oletko onnellinen, minä kyselin
ja samalla sinua muistoissani ihailin 
- tässäkin juuri nyt
kun tätä vihkooni kirjoitan.

-Olen, sinä vastasit.

Minä sitä vähän harmittelin
vaikka sen onnen kyllä sinulle soin.

Jotain vielä juttelimme
minä elämästäni ja tunteistani kohtaasi kerroin.

Joimmeko kahvit siinä samalla, muistelen…

Sitten yllättäen sinä sanoit: -Oikeastaan,
hän juuri on minusta hakemassa eroa.
Papereita täyttämässä.

... Ja minussa heräsi toivo.

Ja minä kerroin viel' lisää tunteistani
ikävästäni ja ikäväni vuosista
jotka kuitenkin olivat täynnä kaikkea elämää
- niistä en tietenkään.

Kyselin
tulisiko hän takaisin
nyt kun on vapaa.

Hän halusi.

Halusimme viiniä, sinä hait sen jostain pöydästä
ja jatkoimme suunnitelmia.

Minulla oli menossa jotain "virityksiä";
tapaamisia ja matkoja jo sovittuja.

Sinä tulit niiden kaikkien päälle
ja peitit ne.

-Miten minä niistä, ajattelin.
… En kertonut tietenkään.
 

Muotosi oli muuttunut
olit pienentynyt
tai … vaikutit pienemmältä
olit vähän lihonutkin.
Ne eivät mieltäni painaneet.

Vain sinä, olit tärkeä.

Aloin heräillä, sen tajusin
kaiken uneksi ymmärsin.

Yritin jatkaa sitä, kuin jonnekin anoin:
-Älä päästä pois, unta, häntä!

Minä heräsin
ja uneni muistin.

Onko tuossa mun tunnelukkoni
sitä herättyä heti ajattelin
… kun minulla sellainenkin on.
On ollut kai siitä asti, kun hänet menetin.

Tällä unellako siitä paranin, paranen
minä nyt ajattelen
… tuon lukon poistumista toivoen.

En tiedä sitä vielä.

Enkä olisi tahtonut tätä untani ees muistiin piirtää
vaan, kuin jokin ois sitä vaatinut.

Jotain muuta olisin mieluummin kirjannut
… vaikka ravinnoista.

Ja tarina jatkuu - ja unikin vielä
kun uudelleen unehen vaivuin tää kirjoittamisen jälkeen.
 

Vaan nyt, kuin ymmärsin
- juuri tällä rivillä -
ett' mielen sisäiset asiat;
surut, ikävät
ilot ja naurut tietenkin myös
ja tunteet monet muut

ne tärkeämpiä ovat kuin monet sanat
ne ihmistä rasittavat
tai kantavat ja varustavat

ja eloonsa kaikkineen vaikuttavat
- siihen ravintoonkin
ja sen imeytymiseen elimistöön
ja kaikkialle ihmiseen ja terveyteen.

Ja niiden vaikutus on suuri.

Ja minä heräsin
- ja tämän kirjoitin aamuisesta ihanasta unestani
ja muistin: sinulla on merkkipäiväkin aivan juuri
… ensi viikolla.
 

Ja minä muistin erään asiakkaan
vanhustyöstä, Paavon
joka viel rollaattoriaikana
kaipasi jotain nuoruutensa rakasta
joka hänet jätti
… siitä jäi elon ikäinen viiltävä jälki.

Sitä silloin ajattelin:
-Mitä nyt yhden naisen tähden
koko elämäänsä pilata …

Vaan, eihän tämä omanikaan ole näköjään
päättynyt vieläkään
… eikä uudetkaan ystävät ole pystyneet
sitä ikävää sisältäni pois pyyhkimään.

-Tunsitko, rakkaani
kun sinut unessani tapasin?

Ja kuinka minä toivonkaan
ett' olis joku jossain
joka pystyis tuon ikävän sisältäni poistamaan.

Vaan, kuitenkin
kun elän eloa runoilijan
joka vaatii tuon vuotavan haavan
- ja viel usean
nekö tässä takaa
tään sanojen virran.

 

Ja minä nukahdin uudelleen…

Olin kanssasi, taas tavaratalossa
sinä jossain kauempana odotit

minä näin nuoren Meg Ryanin
hänen kanssaan jotain iloitsin
... häntä ihailin.

Kun taas tapasimme, menimme ulos.
Olit löytänyt jonkin kauniin puseron, sitä esittelit.

Ja kun siinä kadulla kuljit, minä kysyin:
-Oletko sinä lyhentynyt, kun näytit niin pieneltä,
vähän pullealtakin … ennen niin pitkä ja sporttinen.

-Olen, sinä vastasit
kun kaksi kertaa salsaa… siitä jotain selitit.

Siihen taas heräsin.

- En enää niin ihaillut.

Siinäkö...
tässä unessako...
minä sinusta kuin salaa paranin?

  #

 

 

10.06.2016
(Merten Miehelle opastusta)

Salattu tarkoitus

)))
     -Oliko se tarkoitus, että sitoutua
kun oikeasti piti vapautua.

Ja vapautunut sinä oletkin
monesta
   vaivasta
   kahleesta tai sen tunteesta
   tarpeesta
   - halustakin…

Niin, oliko se nyt tarpeen
kuin taas uudelleen sitoutua
eloa kahlita, vaik hauskansa siinäkin
ja on myös vaivansa.

Ja toisensa ihminen
   hän toivoen
   uskoen, luottaen
   … miettien, peläten.

Niin, oliko se tarkoitus sitoa
   itsen
   toisen
sellaiseen, mi kuitenkin mahdotonta on
vastoin kuin kohtalon.

Siksi on se vaikea
kun ei ole tarkoitusta
on vain halua
vaikka ei juuri nyt niin suurta tarvetta.

Arvostat kuitenkin sitä vapautta ylitse kaiken
ja omaasi kulkua
et yhteistä tarkoitusta
- se mahdotonta.

Oliko se tarkoitus sitoutua
vaiko vapautua
oppia ja olla
nauttia ilman taakkoja raskaita
joista vain tielle jarruja.

Sillä, tarkoitus kaiken on toinen;
ei rakenne yhteinen
vaan, itsenäinen ja vapauden tie
- ja se sinua uusiin ain vie.

Valitse!
   Ota! se tie
      - ja ihmettele.

  #

 

 

09.08.2016

Ohje ja lupaus

)))
      -On päästettävä irti
ett' vois saavuttaa uutta
jotta voi rakentaa sitä tulevaisuutta, jok' on vanhoista pois.
Vain siten se tuleva uutta olla vois.

Vanhoista on osattava irrota pois.

Siin' on sun ongelmasi, MertenMies.
Katselet taakse, vaik pitäis katsella eteen
oikein kurkottaa uuteen, vaik se viel salassa on
kuin uskon askel, mi ei ole mahdoton.

Vain sen päässä
sen uskon askelen oven ja tien
sinne minä sinut merten kulkija vien.

Vaan, mitä on se "astua".
Kulkea kuin uskossa
- se kysyy luottamusta.

Luottamusta mihin? Niin…
suurempiin voimiin ja tuleviin
sillä, ei nämä vielä, mit' kulkenut oot
ole niitä voimia
ei niitä tietoja, taitoja
niitä ratkaisuja, rakkauksia
joiden tähden voi taistella vaik' kuoloon.

Alkuja nämä vast' olleet on
vaik jo suuria ajallisen maan
mut' niillä uusilla, tulevilla kuin toisen maan
voi jo suuria saavuttaa.
 

Oi, jos voisit sä nähdä, MertenMies
ees varjon siitä, mitä se eteesi ties
sinä kiiruusti jättäisit kaiken sen
miss' tänään viel viivyt kiinni riippuen.

Ja kuin juoksujalkaa kiiruhtaen etsisit sitä uutta
sitä karttaan jo piirrettyä tulevaisuutta
ja anoisit voimia tuulen sun purjeisiisi käydä
ne pulleina nähdä ja keulassa seisten
tuleviin, horisontteihin katsoen, ja niitä tarkaten
kuin kärsimättömästi oottaen, ett': -Eikö näy se vielä! Eikö näy ne vielä!
 
… Ne, mist' et tänään vielä mitään tiedä.
 

Mutta, oi kulkija hempeä, sinä nyt MertenMies
tuo nimi jo matkoja ties
eikä mahdollista ole sun jäädä tähän
… vaik viivytteletkin vielä vähän

sillä, kohta käy tuuli
tuuli hurja sun takaasi päin
vieden sua kiivaasti eteenpäin
ett' vois todella alkaa tää seili, mit' vasta kuin valmisteltu on
siin' piirretty on sun kulkusi kohtalon.

Sillä oikeasti, ei tämä olekaan kädest' ihmisen
ei tekoja ihmismielen
ei sen voimissa kuljettavaksi ees mahdollinen.

Kulku ihmisvoimin ja -mielin mahdoton
sillä, suuremmat voimat nyt seilissä, laivassa, matkassa on.

 

Ja kuunteli taas Förstikin tätä puhetta kuin outoa tuulta
- ja tuuleksi sitä voisikin luulla -
ja tummaan horisonttiin katsoen
ruoria tiukasti pikku kätösillään puristaen
hän hiljaksiin huokaillen: - Ohjaanhan minä … tietäs vaamm-minne. Vaan näkyyhän tää menevän vaikken suuntaa tiedäkään. - Höh, kumma paatti.

  #

 

Ja tuuli jo hurjana käy
purjeissa, kannella, ikkunain raoissa.

Onko se jo tämä, vaiko alkua vasta ...

 #

 

 

26.09.2016

Huolta ja viisautta

Kun Kippari oli huolissaan kehonsa voimista
paikallaan olosta ja kuin ajan hukkaan kulusta
tässä vain kelluessa ja aavalle katsellessa.
Meneekö elämä pian hukkaan kuin voimien vain vähetessä.

Ja siihen jo Taikuri nopeasti tarttui
mittasi miehen tilaa ja häntä rauhoitti:

-"Se on eri asia; keho ja energia.
Keho syö voimia.
Energia on!

Vaiva, paikalla olo, odotus
on valmistautumista uuteen, joka vaatii voimaa.
Sitä sinulle tässä annetaan
ja siksi on tämä hetki tärkeä.

Kas, käsi kädessä kulkevat ne
vaan, toisin kuin on ajallinen ajate
jossa voima ja meno ois energiaa
ja paikalla olo, ois voimaton.

Ei näin!

Vaan, meno syö.
Paikalla kasvaa! Valmistaa!"

Ja silloin kuului jo ääni salainen
kuin tuosta Taikurin mittauksesta jatkaen
viisautta hetkeen avaten:
 

)))
   -"Täss' merien äärellä, jos katselet sinä tarkkaan
ollaan kuin uuden maailman rajalla.

Katsos, eivät meret ole meriä, tämän maailman tiloja,
vaan, ulottumia uusia
joiss' on toisia valtoja ja voimia
joihin tulee nyt oppia ja vahvistua.

Eikä paikallaan olosi ole ollut sairautta lain
vaan, valmistumista uuteen vain.

Sillä, paikallaan, vaik' nyt tään selän vaivan kautta
- kuin niin monesti ennenkin
on vain noustu vanhasta vallasta pois
ett' uudessa uutta voimaa enemmän ois.

Siksi on ollut tää vaivasi sun;
   vauhdistasi sivuun nostetun
   ja uuden matkan aloitetun.

Ajatuksesi viel' hetkin kulkevat siellä
vanhoilla teillä
jossa ajat, vaivat, voimat, ovat toisin päin kuin täällä
uudella värähtelyllä
jossa kaikki on toisin
ja paikallaan olo ja valmistaminen
on hetki suurenmoisin.

Voimaa ei puutu, ei värettä, ei hiventä
on vain se tehtävä
joka vaatii oikealla tavalla edetä
… siis, toisin kuin on ajallinen ajatus
toisin kuin ois sen ajan arvaus ja katsomus

vaan, enemmänkin kuin päinvastoin kaikki
- etkö muista;
heikko, on vahva ja voima
voima (fyysinen) on rasitus, taakka
ja pian väärä ajatus.

Heikko on usko ja luottamus
oikea katsomus ja suunta
… siel' on se unelma, kuin unta
kuin toinen valtakunta ja aika

eikä se ole kaukana tästä ajasta
… vain kuin verhon takana
ja kuitenkin niin kaukana
ei ajallisin tavoitettavissa.

Siksi tarvitaan voimia
jotka eivät ole voimia, kuntoja ajallisia
vaan, voimia ajattomia
jotka ovat ajallisen vastaisia
henkisiä ulottumia.

Nyt ovat silmäsi avatut
… avatut taas kerran
ja vaik "kellutkin" tässä kuin ajattoman äärellä
- minkä ymmärrät sinä nyt vasta -
ja jonne viedään taas kuin pientä lasta
on tämä uuden valmistusta

… ja rauhoittuu mielesi vaivasta
joka oikeasti on siis varustusta
josta ei kannata niin kiivaasti etsiä vapautusta.

Ajallaan se tulee, se vapaus kasvusta
ja kuin portin avautumisesta
… ja sitten taas on rauha maass'

sillä, keho ja henki
ne yhtä ovat aina
niin kauan kuin ollaan ajassa.
Ja ajan takana ollaan uudessa ajassa
jossa on toisenlaista varustusta.

Joten, älä niin huolestu ja huolehdi elosi tilasta
hyvin se kaikki on
ja vaivasi kuin sormi kohtalon.

Ja kun sormi on paikasta pois, on valmista
ja miten sitä runoilija taas valmiimpi olla vois.

Joten, katsele viel hetki mertesi ulottumia
ja unohda vanhoja kuvitteluja
sillä, se meri, ne meret, jotka näet sinä nyt
eteesi piirretyt
eivät ole meriä lain
ne ovat kulkuja tulevain
… ja kulkuja unelmain.

Ota se vastaan vaivaisi kautta
sillä, muulla tavoin se ei oisi mahdollista.

Ja, kyllä sinä tämän sisälläsi tiesit
ja muistat kaikki menneesi matkat
joiss' kuljettu on juuri näin
ja kaikki on mennyt aina oikein päin.

Ja niin on menevä taas.

Olkoon rauha sun henkesi maass'."

-

)))
    -Niin, kuinka vaikea on ihmisen oppia
uusia ulottumia
kun aina on rinnalla ajallisia ajatuksia ja toiveita
muistoja menneitten ja malleja sen
miten ennen elelen.

Siel' eletty on ajan ehdoilla ja tavoilla
ajallisten voimilla ja ratkaisuilla

vaan, täällä
uusilla ulottumilla
ne ovat kuin hyödyttömät, koska eivät näe tänne
elon toisille merkityksille.

Ja ne voimat ja avut
jotka siellä, ajassa, ovat tarjolla
ovat täällä tarpeettomia.

Täällä toimitaan toisin
miten sen ajalliselle elolle sanoa voisin.

 

Ja Mystiikan hytissä napsahti samalla hetkellä esille uusi kuva. >>

  #