26.02.2016

Hiljainen hetki
viel' tuuleton
pien' aamuinen kajo eessä taivaanrannassa
kuin lupauksia uudesta
kauniista
viel' tuntemattomasta
ja sataman laituri on tyhjä.

Kaikki matka-arkut on laivaan kannettu
kaikki matkalaiset paikalleen asetettu;
kuka hytissään
kuka kannella, tarkkaamassa nousevaa aamua
ja haistelemassa uuden meren tuoksua
ja viel' sen hiljaisuutta
- pientä laineitten liplatusta
ja köysien liikettä ja natinaa.

Ja Merten Mies
seisoo paikallaan
korkealla laivan kannella
sen takana
voimakkaat, meriä kyntäneet kätensä suuressa ruorissa
ja katseensa määrätietoinen, levollinen
kuin naulittuna sinne kaukaisuuteen
jost' odottaa nousevaa valoa.

Ja olkapäällään on jotain harmaata
pientä liikettä ja …
vähän kuin malttamatonta mutinaa
vaan, se jotenkin hukkuu
laivan kannen muuhun pieneen natinaan.

Ja mastojen latvat punottavat
kellastuvat
koalan harmaa karva värähtää
Merten Miehen lakin alta pilkottava hiuskiekura
hieman hulmahtaa
- ensi tuulen vire kävi laivan kannella
purjeet viel' rullalla rasahtavat

laivan perässä oleva lippu liikahti
kuvansa hetkeksi paljasti
- jokin… kuin sulka siin' välähti

ja täyttyi valolla laivan kansi
kun pieni lämmin aalto paljasti kasvot
viel' hämärässä olleet
… kaivoi esiin silmät, uurteet
ja vanhan parran

- ja yhden pienen malttamattoman harmaan.

Nousi aurinko taivaan rannan takaa
sen säteet kaiken kirkasti
upean laivan näkyville paljasti
- ja meren kaunis, peilikirkas pinta hajosi.

On aamu!

On matkan ensimmäinen aamu.

#

 
 

 

26.02.2016

 

"Viimeinen Seili" valmiina lähtöön..

Nyt kaikki on mukaan kannettu
laiva on lastattu menneillä
ja tulevilla
- ja tulevien unelmilla
kuin mystisillä kuvilla
jo avautuneilla ja viel avautumattomilla
oikeaa aikaa ja paikkaa viel odottavilla.

Laivan voimana ja ravintona on historia
                                   merten aaltoina, vaahtoina
ja tulevien voimana tuulet
ja tulevaisuudet.

Ja menneet kaikki - kuin henget
on hytteihinsä ohjatut
- saavat levätä siellä
vaik aina valmiina palvelemaan
kertomaan ja kuvaamaan
menneitten merien teitä.
Ne henget eivät mitään poies heitä.

Siel' hyteissä saa käydä kuuntelemassa
kyselemässä
kuin utelemassa
mistä kaikesta on matkattu tänne
nyt uudelle ulapalle
jonka merten pinta on kuin tyhjä taulu

- tabula rasa

vaikka kun, jos tarkkaan katsoa voi
merten aallot sanoja soi
ja niitä tarkoin kuulla ja lukea
voi vasta kohdalla matkalla
sen hetken päällä
miss' ollaan merta kyntämässä.

Nyt näyttää
ett' edessä ois vain tyventä
kuin peilikirkasta meren pintaa

mut' ollaan viel' aamuvarhaista ja odotellaan
auringon nousua
ja sitä aamuista tuulta
joka purjeet mahtavat pullistaisi
laivan satamasta irrottaisi ja kuljettaisi
kuin arvokkaasti lipuaisi se satamasta pois

- kuinka irtoaminen, ja lähtö, arvokkaampi olla vois.

  #