Mertenmies.fi - Blogi                        Matkalla tuntemattomiin



        

 

Matkalaiset
On virkansa kullakin matkalaisella;

Taikuri, joka aikanaan maissa matkalle lähti, 
sit merille kasvamaan
auttamaan Kapteenia, laivasta vastaavaa.

Sittemmin Taikuri on kasvanut Elämän Alkemistiksi.
On Tietäjä, joka tulevia ymmärtää
on Mystikko, joka syviä tuntemattomia selittää
ja Erakko, edellä kulkien ja uusia etsien.
Eikä unohtaa sovi Narriakaan
joka viisaana elää jo omaa vapauttaan.
 -Ja MÄ ! ...
Niin ... ja myös tuo mä, laivan Försti, joka laivan ruorissa 
vastaa suunnasta taitavilla pikku kätösillään.
-Höh! ... "pikku kätösillään" ... muka.
Matkaan liittyy myös Mertenmies, 
joka salaisuutta kantaa mukanaan.
        #
 
 
Kapteeni   
04.05.2020
Kapteenin osa
Kapteeni vastaa laivansa kulusta
ja kaikesta laivansa tapahtumista, mutta...

Kapteeni on joukossa ainoa
jolla on ajallisen kosketusta
sen kehoa ja osallisuutta
ja mahdollisuutta tietoa, viisautta ja kokemusta jakaa.
Jos häneltä matka katkeaa ... tai sanotaan nyt "kun"...
niin silloin katkeaa samalla tuo yhteys ajalliseen.
Ja laiva siis jatkaa omaa matkaansa ajattomien merillä
josta ei ajallisilla ole enää mitään tietoa.
 
-Mihis mä sit kuulun!? kuuluu huolestuneen Förstin ääni.
-Noo, sinä tietenkin jatkat laivan ohjaimissa,
eihän tää laiva minnekään katoa jos Kapteeni muuttuu,
ajallisen osallisuus ainoastaan puuttuu, rauhoittaa Kapteeni.
-....hjaa... (huokaus) no hyvä sitte ... mä-vaa-aattelin
ku-mull-on nää... karvatki.
-Noo, kyllä nekin sinne mahtuu.
- ... Hä ?
  #
 
 
Försti  
19.08.2018
Matkaaja - Försti
-Niin... ja, onhan täällä laivalla vielä tuo Försti,
Kapteenin ain uskollinen kaveri jo vuoskymmenten takaa.

-Mihinkäs sen kasvu vie. Onkos sille, pikku karvaturrille,
jokin ihan omansa tie? tiedustelee Kapteeni.
     -kuvailee:
-Nnoo, vähän kuin ois 
sielunsa jo sillekin kasvanut tällä matkalla.
Omansa persoona ja matkansa määrä.
Tää laiva ei ole hänellekään väärä. Ja...
-Älä-nym-musta kysele!
Kyllä mä tän paikkani tierän, se on tässä ruorissa 
ja suuntaa määräämässä, että te muut kaikki pääsette perille...
... missä ikinä se sit onki. 
Hö! "...miten toi kasvaa..." Hoitas vaa ite oman osasa, 
				mokomaki ...kippari muka.
-No niin ... tuota juuri tarkoitin.
Hän tietää kyllä paikkansa ja tehtävänsä.
Siihen ei tarvitse puuttua.
-Nii ettei-mun tartte iha suuttua.
Kyllä mä tän homman osaan! Hoitakaa te vaan omanne
... tehä ootte vähä-niiku mun vastuulla
ett-ees joskus päästäs jonnekki perille...
- siis tonne oranssille, eiks-je!
-Juu juu, sinne sinne aina vaan, ei kohteen muutosta, 
kuittaa Kapteeni.
-"...kohteem-muutosta..." Hö!
Mikä toiki-ny sit-oli "...kohteem-muutosta..."
  #
 
Elämän Alkemisti
Oikean alkemistin kuvausta
   -opastaa:
-Ei tavoitteena, ei tietenkään
ole rikkauden valmistus ajallisiin
vaik' mahdollista sekin olla vois
vaan, silloin ollaan jo
todellisen alkemistin poluilta pois.
Sillä, puhutaan henkisistä 
  puhutaan ihmisistä
    muodon muutoksista, ihan oikein
vaan, ei ajallisista
vaan, ajattomista, jonka vaikutuksista
                   myös ajallinen saa osansa
muodostaen näin uuden kokonaisuutensa.
Siitä on hyötyä ajattomissa
ja sen kautta myös ajallisissa
mutta, kaiken tähtäin on ajattomissa
sen kokonaisuuden ylemmissä ulottumissa.
Ja tällöin vast' alkemisti on oikeassa työssä
irronneena ajallisen harhasta
eli, siitä kuin kaiken ylimmän tavoitteesta
                            kullasta ... kuin mullasta
kuitenkin katoavasta.
Ja silloin ei puhuta oikeasta alkemiasta
eikä ajattoman alkemistista
joka kuitenkin elää viel' ajassa
omansa puolikkaassa.
Oikea alkemisti on silloin toinen
tähtäin on toinen
ylempien tuleva suurenmoinen.
Ajallisen alkemisti on katoavainen
vaik' temput ois suuret ja tavoiteltavat
... kuitenkin turhat
sillä, kun tuuli käy hänen ylitseen
ei häntä enää ole.
Katoamattoman alkemisti
ei elä ajallisen kunniassa 
- kuin huomaamaton hän, ei tavoiteltava
jos ei tarjoa ajallisen aarteita
vaan, hän tarjoaa, kuin huomaamattaan
ajallisen apuja, joilla kaukaisia vaikutuksia
eikä tuulen humina häntä kadota
vaik' ajallisen matka
ois yhtäkkiä takana.
Hän vei kultansa mukana
ajattoman arvonsa ja upean matkansa
ja jolla aina riittää
tuleviensa matkoja ja satamia.
Nämä ovat voimia, niitä kadotettuja
joita tuolla saarella
itse kukin voi esille kaivella.
  #
 
8.07.2018
Alkemistin taito
    -opastaa:
-Alkemistin taito on laaja
ei ainoastaan ajallisen kulta
joka kuin ajallisen tavoite - multa
joka ois kuin jotain suurta
- vain ajallisen huulta.
Ajattoman alkemisti
muuttaa ajallista ja ajatonta
katoavaista ja katoamatonta
ja kaikki siis tähtää kaukaisuuteen
ei yksin ajallisuuteen
... ja ajallisenkin kautta siis ajattomuuteen.
Ja se on kultaa, kultaakin kalliimpaa
jonka hän itse, se toinenkin (palveltu)
vie ajattomuuteen.
Ja ajattoman kunnia ei ajallisille näy
vain ajallisen apu
viel' ajallisilla käy.
Ja se kosketus, min kosketti hän
avaa aina myös ajattoman näkymän
kuin koukuksi ylemmän
ymmärryksen syvemmän.
Joten, ei pelkkä ajallisen riemu
                          ja vaivan vapautus
vaan, samalla ... kuin salassa
tapahtuu se ylemmän kosketus
kasvun avaus, kiitollisuus
ja se ... on kaiken tarkoitus.
Ei mennä ajallisten tapojen mukaan
josta ajallisten apujen saajat
ei oikeasti hyödy kukaan.
Ajattoman alkemistin apu
vie autetun mukaan.
Sitä ei ymmärrä ymmärtämätön kukaan.
Kuin vain hienoinen ero silmin nähdä
... jos ollenkaan
mut' ajattoman apu vie aina tulevaan
ja tulevan viel' salattuun unelmaan.
Vaan, ei ajattoman alkemistin 
tule olla huolissaan kosketuksestaan
ajallisen, tai ajattoman min teki hän voimassaan
sillä, voimassa itsessään 
on se tahto, toive ja suunta
ei hänen itsensä tarvitse huolehtia muuta
kuin ett' olla paikallansa
apuansa antamassa.
Sillä, eihän voima itsessänsä ole omansa
hänellä vain välittäjän roolinsa
                                 ja vastuu on poissa
voiman antajissa, joissa
myös viisaus, tieto ja taito
tarkoitus ja kohde
                  on ylempien maailmoissa.
Täss' lie jo piirretty ero ajallisen ja ajattoman
alkemistin, ja alkemistin kuin rajattoman
ajallisen katoavan
ja ajattoman katoamattoman.
Ja tässä kuvassa
uskossa ja luottamuksessa
tulee ylemmän alkemistin kulkea
olla rohkea, ja vähän julkea
vaikkei kuitenkaan tule ketään loukata.
Sillä, kullakin aina paikkansa auringon alla
eikä kaikilla aina ole kaikkea
kullakin osansa ja tekonsa määrä
ja kuka voi koskaan sanoa
ett' toisen osa on väärä.
On vain tasoja ja tasoja
joilla itse kunkin tulee toimia
ja kullakin paikkansa
omansa kasvunsa ja suunnitelman mukaan
- ja noita suunnitelmia ei ymmärrä viel' kukaan.
Vaan, kukin olkoon ahkera paikallansa
tehköön tekoansa
antakoon apuansa
sen mukaan kuin on tuntoa, ohjausta.
 
Kullakin siis paikkansa
ja toisella jos ylempi toista
jos toisella alempi
toinen on nuorempi, toinen vanhempi
ja vanhempi auttakoon nuorempaansa
matkalla tulevaansa.
Siin' on viisautta elää ja olla
ilman kilpailua, ja riidatonna.
Sopu auttajan ja autetun ois suurenmoista.
Vaik' ihminen, oi ihminen!
elo aina kuin sovutonta.
Vaan, vanhempi, viisaampi
olkoon hän esikuvaksi muille
viel' ajallisen hurmureille
joiden askelet ajallisten mukaan
eikä heidän askeltensa suuntaa
voi muuttaa ajallinen ihminen kukaan.
 
Sinne vain! sinä ajattoman alkemisti
sinne vain nyt mukaan
... vaik' ei sua ymmärtäisi kukaan.
Vaan, ajattoman salaisuus on matkassa sulla
ja vastuu teoista on ajattomilla
viel' tuntemattomilla ulottumilla.
  #
 
17.08.2018
Alkemistin apu auttavainen
    
-Alkemistin apu on auttavainen
   muuttavainen
      hetkessä koskettavainen.
Harvoin tuntuvainen
 - ei humausta
vaan, hiljalleen kasvavainen
kohdettaan muuttavainen, korjaavainen
uudeksi tekeväinen, kuin solujen myötä
ihminen itsessään, ja solunsa, tekevät työtä.
Siitä se muutos kuin luonnollinen
elämän seassa kasvavainen
vaivat, sairaudet, kukistavainen luonnollista tietä
- siit' ei ihminen itse tiedä.
 
Nopeasti annettu muutos
on nopeasti poistuvainen
- vaik' ei lakia sillä
riippuu tilanteesta.
 
Vaan, muutos hitaasti kasvavainen
on kokonaisuutta hienostuneesti muuttavainen
sillä, muutos monesti
on koko kehon prosessi
ja muuttuvia osia, kohtia kehon, on monia;
  tapoja, tottumuksia
    asenteita
      asentoja, virheitä, varomisia
        elintapoja, liikkeitä
          lääkkeitä
            annettavia hoitoja, tutkimuksia
ei niihin kerralla tule kajota
vaan, hienovaraisesti korjaantuen
kuin salaisesti muuttaen
- kuin unohtaen
ett' alkemistin hoidon kerran saanut on.
 
Elämällä kuin lakinsa
eikä Alkemisti vastoin elämän lakia 
kehon omia, ajallisia
sillä, hän on Elämän Alkemisti
ja se tarkoittaa kokonaisuutta;
ajallista ja ajatonta
elämän kunnioitusta ja sen lakeja
kokonaisvaltaista korjausta, parannusta.
 
Tämä jo ajassa aivan uutta;
  ei vain kipukohdassa
    sairauden oiretta
      hetken tunnetta
vaan, kaikkinaisuutta
ja se on ihmiselämälle suurta.
Sillä, ihminen
on hitaasti muuttuvainen
  hitaasti kasvavainen
    hitaasti katoavainen
ja tuohon elämän tahtiin ja vauhtiin
astuu myös Elämän Alkemisti
suostuen ajallisen elämän lakiin
kuin luonnolliseen tahtiin
siihen ihmisen rinnalla muuttaviin.
Vaik' kosketuksen hetki on nopea
tuskin huomata, tuntea
... ees kuin uskoa
ett' jotain ois tapahtuva
niin, prosessi
- se Alkemistin muuttava prosessi
on siitä hetkestä alkava
ja kehossa, koko elossa, vaikuttava
ja sitä muuttava
kaikella tarvittavalla tavalla
ollakseen oikeata ja todellista
vailla ajallista hurmiota
ja suuria kansanjoukkoja
etsimässä kokemusta
... vaikka, niitäkin on
ja elämä on uskomaton apujensa antajana
kenelle sellainen sallittua.
 
Tässä oikean alkemistin askeleita;
itse uskoa
kulkea luvalla, ei luvatta
sillä kaikki ei ole sallittua
sillä, eihän kaikista aineista
voi saada jalometallia.
Pitää tietää, mikä on oikeata ainetta
ja mitä voi keskenään sotkea
jotta syntyy sitä kaunista
joka on kaiken tavoitetta.
Sillä, eihän kaikki ole kaikille
"ei helmiä sioille", vaik' kuin rumasti sanottua
- väärin ymmärrettyä, käännettyä.
Vaan, kaikki ei ole kaikille, sitä se tarkoittaa;
  on elämän teitä ja tarkoituksia
    on erilaisia matkoja
      syitä ja seurauksia
- ei kaikkiin saa kajota
suunnitelmia sotkea
vaik' näyttäsi se kuinka pahalta.
 
Alkemistin tulee olla tarkkana
ettei sotke elon suuntia, polkuja
ja suuria suunnitelmia
mit' kädessä korkeimman on.

Elämä on tutkimaton.
On tietysti hetkiä, paikkoja
joiss' on monia ihmisiä paikalla
ja valinta kuin mahdotonta;
joukossa monia elon tarkoituksia, polkuja
eikä tarve ole kaikkia koskea.
Ei jaotella!
Vaan, apua tarjota
salaisesti toisia koskea
... enemmän kuin toisia
toisille apua
toisille hetken lohtua.
Ei ole se alkemistin vallassa.
 
Aina on ollut kuulijoita;
toiset kuulevia
toiset kuuroja
toisille muutosta
toiset muuttumattomia
toiset uskovia
toiset uskomattomia, pilkkaavia.
Koska kaikki ei ole kaikille
vain kuin kuuleville
... ei kuulemattomille
sillä, he eivät ees kuulleet.
Mutta, kuka ihminen voisi sanoa
kuka on se kuuleva
kuka kuulematon
- ei sellaista lahjaa ole tarjolla
kuka voisi sen sanoa.
Vaan, Alkemisti voi sen nähdä ja tuntea
- jos tarpeellista.
On hetkiä ja on hetkiä
toisessa tarkoin kohdistua
toisessa kuin viljellä jyviä
ja toivoa hyvää satoa.
  #
 
18.08.2018
Alkemistin opetusta
    
-Antaa apua
ja uskoa tapahtunutta
olla rohkea ja luvata
tapahtuman, kosketuksen tulosta.
Sillä, ihmisen sisäinen
ottaa vastaan kosketuksen, ja alkaa toimia
muuttaa elonsa kulkua
... ajatelkoon ulkoinen mitä tahansa
vaik' epäuskoa, humpuukia.
Sisäinen kuuli, se riittää
ja muuttaa ulkoisen kulkua ja suuntaa
kuin salaisesti vähin erin vaikuttaa
eloa helpottaa.
Vaik' piankin jo molemmat voi unohtaa
kylvettyä suunnitelmaa:
siis, korjata ja parantaa
eloa auttaa.
Tärkeämpi on siis koskettaa ja apua antaa
kuin muistaa ja odottaa
seurata tapahtumaa.
Kyllä joku ain joskus muistuttaa
miten tapahtuma nyt arjessa vaikuttaa.
Se alkemistia hetken lohduttaa:
apu ei ollut turhaa.
Siis, ei tarkoitus ole pyöriä menneissä
tehdyissä teoissa, annetuissa hoidoissa
ja jäädä vaik siihen
sillä, uutta on tarjolla
jonka kanssa on aina vahvistuttava
oppia uutta ja uutta
joilla enemmän viel syvemmän koskettavuutta.
Ei kaikki viel ollut tässä
alkemistin tilassa, nyt näkyvässä.
Se on tulevan evästä kuten aikaisemmatkin;
Taikuri, Erakko, Tietäjä, Mystikko
... se vapauden Narrikin.
Kulkevat mukana matkassa
ollen aina paikalla tarvittaessa.
Siis, tää ajallinen kulkija
jolla kuin monia kasvoja, opetuksia
ei itse ole yksikään noista
matkalla saavutetuista tiloista
- ne ovat vain ominaisuuksia
sisäisen kasvuja.
Vaan, itse vielä kuin vailla kasvoja
vaikkei vailla ajallisia.
Siinä vielä salaisuuksia
ajallansa avautuvia.
Mutta, tänään kuljetaan alkemistina
jolla muut kaikki apuna aikansa matkalla.
Ja tulee uusia kasvoja, palveluja
ajallisen ja ajattoman ulottumia
joissa oppia uusia salaisuuksia
joita matkalla viel tarjolla.
Ole vain rohkea - nyt Alkemistina
hetkesi ulottumana.
  #
 
Tietäjä
19.08.2018
Matkaaja - Tietäjä
     -kuvailee:
-Ja matkalla on niitä vaiheita
tiloja, kuin tasoja.
On hyvä katsoa tulevia, unelmia ihmisen
ihmiskunnan rakennelmien, kehityksen suuntien
niistä puhuen, julistaen - vaik mikään ei muutukaan.
Ihminen luo suuntiaan
vaikkei omasta tahdosta kuitenkaan
sillä, onhan kaikki jo nähty
edeltä piirretty, hyväksytty pieninä paloina
suurina kokonaisuuksina
tahtona toteuttaa se omansa osa
olla palanen kokonaisuutta
ja tulevan viel salattua kohtaloa.
Nähdä ja tuntea tulevia
ymmärtää olevia ja suuntia
olla paikalla ja sanoa
- vaik vailla vaikutuksia.
Paikka sekin, tila, taso
se yksi tuleva
joka on ihan muuta kuin ennustelua ja ajallisen näkyjä
... joista ihmisiä suuria, vailla sen suurempia juuria.
Vaan, paikkansa aina kullakin
apunsa tavallansa antavin.
 
Vaan, tuo Tietäjä
tulevan ennalta kokija, todistaja
on jo kuin ajallisen ja ajattoman haltija maan päällä
- tietää, tuntea suuria, ymmärtää tulevia
kaukaisuuden unelmia, jotka jo kauan olleet on
kuin kulkuna kohtalon.
Ja tuo suunnitelma on suunnaton
suuruus ihmiskunnalle viel tuntematon.
Sen avaus... jo suuri voima on.
Sekin hahmo jo matkassa on, Tietäjä
ja hänen kasvunsa - Näkijästä
aivan kuten Taikurilla
jolla nyt suuntana alkemia - elämän alkemia.
Nimet, virat, kuin tuttuja
vaikka tällä matkalla todellisia
ja voimansa suuria ... kaukaisia juuria.
  #
 
Erakko
19.08.2018
Matkaaja - Erakko
-Entä tuo Erakko, kysyy jo Kapteeni kiinnostuneena laivansa 
miehistöstä. -Miten on hänen kasvunsa laita? 
                                          Onko siinäkin suuntia, kasvua?
     - kuvailee Erakkoa:
-Erakko on yksinäisyyden matkaaja
viel pimeän tutkija, uusien tavoittaja.
Yksinäinen tie, vain lamppunsa kanssa
ei kaipaa hän seuralaisia
elää vain omia maailmoita ja kuvia
... se hälle on suurta huvia
ohjata valokiiloja viel tuntemattomien maissa
läheisissä tai kaukaisissa, ei väliä sen
ajallisen ja ajattoman sekoittuen.
Kasvunsa hälle on yksinäisyyden lisä
ääniensä kuulo
tuntemattomien tunto
ja kiilansa viel suureneva
maailmansa avautuva pimeässä
ja ymmärryksensä määrä
saamansa kuva kaikkineen ei ole väärä.
Siin' on hällä kasvunsa tie
se yhä pidemmälle pimeään vie.
  #
 
Mystikko
19.08.2018
Matkaaja - Mystikko
-No, vielä ois tuo hiljainen Mystikko
hytissään kuviensa kanssa.
Onko hänelläkin viel kasvunsa? tiedustaa Kapteeni..
    - vastaa:
-Noo, Mystikko syventää mystiikkaansa
alkaa nähdä mystisten taakse
niiden voimia ja valtoja.
Ei enää esille näkyviä pelkkiä kuvia.
Ja ne voimat ovatkin suuria - ja arvaamattomia.
Suuntia on monia, siis ajallisissa
mutta ajattomissa ne ovat viel salattuja.
Ei kaikki ajallinen mystiikka
ole ajattomista kumpuavaa
vaan, ajallisen tarut, teot, temput moninaiset
ajallisten käytössä kasvavaiset
niin hyvään, kuin myös pahaan.

Monet johtavat rahaan ja valtaan.
Vaarallisiakin.
Näihin kaikkiin katsoo Ajattoman Mystikko
joka paljastaa, mistä mikin kumpuaa.

Ehkä niistä varottaa, jos on lupa
... ja jos uskaltaa.
  #
 
Narri
19.08.2018
Matkaaja - Narri
-No, entä sitten tuo Narri
joka jo kaikesta vapauden nauttii.
Onko vapaudesta viel suurempaa vapautta
- jotain tulevaisuutta? Kapteeni tiedustelee.

Tuleehan Kapteenin tuntea miehistönsä tila
... tehdäänhän tässä yhteistä matkaa.
     - vastaa:
-Niin, tuo Narrin vapaus
on vielä tämän ajallisen vapautta sen kahleista.
Mutta, kasvunsa vapaus on vapautta myös ajattomista
sen rajoista ja suljetuista tiloista.
Se onkin jo todellista suuruutta ja vapauden vapautta
mahdollisuutta kulkea unelmien suuruutta
ja kokea kaukaisia kokonaisuuksien takana.
Se on siis vapautta ajattomissa
... sen kuvaaminen jo ajallisissa vaikeata
kun ei ole olemassa oikeita sanoja, jolla tulevia kuvata.
Ajallisen sanat ovat niin vajaita.
  #