Mertenmies.fi - Blogi                         Matkalla tuntemattomiin



         

 

Ennustuksia
Ennustuksia ajalta 04 - 12.2019
25.04.2019
(Tässä on voimallisesti avattu tulevien kuvaa
joka on kuin toteutuvaa vuoden 2020 alusta.
Tulevan kulkua ja kuvaa
-Entäs, jos se suuri
sun edessäsi yhtäkkiä on
- se kaiken tarkoitus ja tavoite
se salaisuus, joka kerralla voi muuttaa kaiken
poistaa kaiken muun ajallisen haikailun ja huokailun
joka olisi juuri se "mitä varten" tää kaikki;
   kuljetuskoulu
     kuulon opastus
       usko ja luottamus
voima nähdä ja muuttaa
ajallisen suuntaa ja tilaa
jolla lohduttaa katoavaa
- sillä, kaikki ain aikanaan katoaa
tavalla ja toisella:
   kuka omalla tavallaan
      kuka kaikkea koskettavalla.
Millä vaikuttaa siihen "kaiken osaan"?
- Mahdotonta.
Ihminen osansa syönyt on, vaik tehtäisiin mitä.

Mikään ei enää muuta sitä, mikä kasvanut on suureksi
elämäntavaksi, rakenteeksi
ainaiseksi ahneudeksi, ja toisen sortamiseksi 
ja maan vahingoksi;
otetaan, otetaan, otetaan
mitä takaisin annetaan
maa pilataan
ihana hukataan, tuhotaan.
Nyt pienin teoin taistellaan kuin mahdotonta vastaan
ja siten viel loputkin kadotetaan
siin' taistelussa kuin tutkainta vastaan
minkä itse aiheuttaneet on.
Tehtävä mahdoton.
Vain "iso teko" voimallinen on.
Sen esto on mahdoton.
Ei paluuta enää oo ihmisteoin, voimin
vaik miten kerättäis pennosia pienoisia
ei pelastu tila maallinen
tekoja kuin hukkaan heittäen
ja niistäkin vain oikeasti
hyötyä itselleen etsien, ja asemaa
olla jotain - pelastajaa.
Turhaa!
vaik ihminen miten muka kauniisti nyt touhuaa
siirtelee rahaa vähän sinne, vähän tuonne
yks puu sinne, yks ratkaisu tuonne.
Pieniä tekoja!
kun ne suuret tuhoajat 
eivät suuntaansa enää muuta
kasvattavat vain tulojaan kartuttain.
Ja omaisuudet suuret vain harvoihin kertyvät
eivät tekoihin pelastaviin
vaan, uusiin vain saastuttaviin.
Eikä kukaan luovu omastaan
- kaikkea tulee vain kasvattaa ja kartuttaa.
Se ihmisen sokeuttaa.
Vaan, se "kaiken kohtalo" silmät avaa;
kun kaikki arvonsa menettää, katoaa
ja vain odottaa sitä, kuin julmaa tulevaa.
Maan kulkua kaikkineen on tuo
se uuden tuo maan luo
ja aloittaa kuin alusta rakentaa 
uutta tulevaa.
Ihminen ei ymmärrä maan voimaa
ja kaikkeuden tarkoitusta
eloa kasvattavaa
ja kaukaista tulevaa
ja sen lopullista unelmaa
mitä varten kaikki tää kulku ennalta tehty
ja myös sen sulku
jotta sitten taas
vois olla uusi kehitys ja kasvu
... lie monennenko kerran.
Sillä, ilman sitä ei ole kehitystä
joka oikeasti veisi eteenpäin kaikkeuden arvoitusta
ja sitä suurta salaisuutta
jota ei todellakaan tunneta.
Mutta, jos se lohduttaa...
sitä todellista unelmaa
joka joskus jossain kaikkea kohtaa.
Kaikki ajallisen teko, aina
on ollut oikeaa
ja sille on annettu sitä suuntaa
jotta se aikanaan voisi toteuttaa
sitä oikeaa kaukaista suunnitelmaa.
Ei siis syyttää saa yhtäkään
sillä, kukin vain elää omaansa elämää
ja saavuttaa elonsa tehtävää
... joka vie siis eteenpäin 
kohti sitä suurta päämäärää
joka tarkoitus on tavoittaa aikanaan
ja ilman ihmisen osuutta mahdotonta toteuttaa.
Siis, kuin lopuksi:
Oikein on kaikki kasvatus, valtaus
haaliminen, omistus
saastutus - ja tuho
ja kuin pian alkava pelastuksen uho
- joka siis tarpeeton
sillä, "kaiken toteutuminen" sen määrä on.
Ja sitten ... alkaa uusi!
Vaik ihminen itsessään
kaikesta ihan muuta luuli.
  
 
 
26.04.2019
Mahdoton mikä mahdoton
    - vaiko, ihana suunnitelma
Kovia sanoja tulevasta
ihmiskunnasta ja maan tilasta
johon nyt havahduttu
kuin suurena yhteisenä taisteluna
maan säilyttämisen puolesta.
Se yhdistää - ketä yhdistää
ei kaikkia tietenkään
  toiset voi
    toiset ei voi
      toiset ei tahdo
toiset vain jatkaa kahmimistaan

monet ei ees voi suuntaansa muuttaa
liike-elämä, raha, valta, määrää suuntaa
... ja, siellä juuri
ois se ratkaisun juuri.
Vaan, mahdoton mikä mahdoton
tuloksen teko on armoton
ja elämän taso, leipä, ruoka
saavutettu tila ja etu...
ei niitä voi muuttaa
ruokittavana monta suuta
ja elintapa viel ihana
siit' ei haluta luopua
halutaan kaikesta viel hyvästä kuin juopua
ja, minä minä minä - me me
firma, yritys, maa
emme halua mistään luopua.
Enemmänkin vain uhkailla toinen toistansa
jotta minulla, meillä, maalla
ois enemmän viel asemaa maailmassa.
 
Millä muutat tuon, oi ihminen
millä käynnistyisi vapaaehtoinen luopuminen
millä poistuisi kilpailu
ainainen kasvun ja tuloksen odotus
millä aikaan päättäjille rohkeus
lopettaa ja jakaa
omaansa mahtavaa.
Yks ihminen kerää roskia kaduilta
lajittelee muoviansa
maksaa verojansa
seuraa jotain, muka maailman pelastajaansa
... ja kuitenkin hän kulkee kohti tuhoansa.
Ihminen elää tavallansa kaikesta nauttien
  töitään tehden
    elämäänsä eläen
      hankkien, kuluttaen
        matkustaen, juhlien
arjestansa nauttien
tai kärsien, puutteesta osallinen.
Siis, eläen! ... ain viimeiseen tappiin asti
kunnes "mahdoton" kaikkea koski
- ja alkoi parku.
 
Ja, lohduttaako lie yhtään se
ett' toteutui jokin suuri haave
ett' tullaan hetkeen, mitä rakennettu on
jo sen tuhannen vuotta.
Mitään ei ole tehty suotta
vaan, kehitys hyvä ja otollinen
ihmiselo ihmeellinen
koki suuren kehityksen
ja saavutti määränsä tuloksen
jonka jälkeen vasta 
on mahdollista 
alkaa taas se ihana uusi
jonka mahdollisuus on taas suuri
edistyä edelleen kohti suunnitelman suuruutta
jo kauan sitten kuviteltua.
Sillä, sehän täss' kaiken tarkoitus on
kehitys kuin uskomaton;
  ihmiskunnan polvien
    sukupolvien
      yksittäisten ihmisten 
... kaikkien kautta
kulkea kohti tulevaisuutta
joka siis ei ole vain tämä hetken katoava aika
vaan, se suuruuden tuntematon suunnitelma
jolla todellinen tarkoitus on
- viel kaikille tuntematon -
... mutta, oi suunnitelma niin hyvä on.
  
 
 
28.04.2019
Toisenlaista tulevaa
    - vaiko, jyrää rattaat
-Oletko unohtanut asemasi, kun ajallisia vain huokailet;
kyselet paikkoja, tehtäviä
mietit ihmisiä
läheisiä, ystäviä...
Niissäkö kaikissa sun kiinni pitäisi
heissäkö riippua, yhdessä olla
vaik koko ajan vain erilleen ja omiin
kuin suorilla sanoilla.
Mitä haluaisit kirjoittaa, mitä jakaa
millä kuin viihdyttää lukijaa
mennä kuin ajan henkeen mukaan...
Siihenkö sinua ois valmistettu kaikki nämä vuodet
kasvatuskoulut, opit, lahjat
ett' näkisit tulevat 
ain ihmisten mukaiset unelmat
ruusuiset maailmat.
Siinäkö muka tehtävää
siitäkö jotain merkittävää
ajallista rallattaa, kuten kaikki muutkin
hymyyn kääntyvät suutkin.
Vaan, mitä hyötyä on siitä
  ajalliseen vain tuudittaa
    ikävät unohtaa
      kuin Ruususen uneen vain vaivuttaa
tulevan uhkat unohtaa.
Toisenlaista tulevaa 
on sun osasi julistaa
- siihen sun lahjasi, apusi, annettu on
julistaa kuin kohtalon, vaik' se raskas olisikin
toisenlaisin tulevin
poikkeavin unelmin
ei ajallisin kuvin
vaan, sen takaisin
suurempien tulevien kuvin
ihmiskunnan muutoksin.
Kuka niistä tahtoisi, uskaltaisi
kuin osansa pilaisi
tulonsa vaarantaisi
sillä, kuka niistä ees mitään maksaisi
tulevien raskaista muutoksista.
 
Ei pysy, tää ajallinen maailma
sellaisena ennallaan
ei enää kauaakaan
sillä, niin paljon muuttuu, ja kaunista kadottaa
rakentaa uudenlaista tulevaa
jonka kauneus vast' takana sen
tään ajallisen häviämisen.
Puhua siitä kauneudesta
luvata kehitystä vast jälkeen tään
- se ihmistä hämmentää
sillä, nähdä se hyvä ja otollinen
vast' tulevien aikojen
jälkeen näiden ajallisten päivien
... mieleen vain on harvojen.
Sellainen on ihminen
ei näe, muutu, kuin vasta
myötä suurten muutosten
vaik' arkea se ajassanne monelle on
moni on viel tulevien peloista osaton
kun kaikkea kuin yltäkyllin ympärillä on.
 
Mut' luopumisen tie
raskas lie
vaik' pienin muutoksen elein se kohti käy
mik' ei vielä suuremmin näy
vaik' merkit jo ympärillä nousevat

toiset jo näkevät
tulevan kuviin uskovat
toiset kuvittelevat
ett' tulevia teoillaan karttavat
vaik' mahdoton, mi mahdoton
ihminen on muuttumaton
... vaik tahto toisin oisi
uskovat, ett' teko pienikin
jotain muuttaa voisi.
 
Mut' jyrää rattaat suuren maailman
kehityksen vauhdin, mahdin
vallan, aseman
kuin kovan taistelun osuudesta maailman
- ain enemmän ja enemmän siitä omistan
ja teoillani sen lopulta tuhoan
tään pienen rajallisen pallon niin ihanan.
Mutta, tulee uusi
sillä nyt lohdutan
kuvalla toisenlaisen tulevan
... sen suuremman unelman
mi ihmisellä vain ajassa on.
Kehitys on ajaton
se tään ajan takana
vast luvassa on.
  
 
 
29.04.2019
Raskas kello käy
Hämmästyttää, kummastuttaa, pientä kulkijaa
kun kuvaa hän nyt vain tulevaa
outoja lupaa
ja piirtää eteen aikaa, mit' ei vielä näy
- vaikka, koko ajan raskas kello käy.
Merkit tulevan
jo häiritsee ajallisen unelman
vaik' monikaan ei vielä todella
tilannetta tajua.
Eletään kuin ennenkin ...
ja kaikki on hyvin.
Miten ihminen muutenkaan elää vois
omat teot ei tulevalta
voi mitään ottaa pois.
Kello vain käy
merkit kasvavat
ajat muuttuvat
ihmiset suuttuvat, kun arkeen jo kajotaan
kuin turhia apuja tarjotaan
ja niitä köyhillä maksetaan.
Rikkaita ei mikään kiinnosta lain:
-"Minä elämältä lahjaksi niin paljon sain!
Tämä aika on minun!" hän aattelee vain
varojaan piilottain.
Vaan, piilossa kaikki, täll' samalla pallolla
ei niin kaukana, ettei vois koskea
ja ajallisen jo yksikin nyrjähdys
on hälle merkittävä menetys.
Mutta, teki hän mitä teki, ei vaikutusta sen
maan elon muutoksen.
Ei muutokseen pysty rikas, ei köyhäkään
   ei valtio valtava
      ei valta mahtava
sillä, niin pitkällä jo kehitys on - mahdoton pysäyttää.
Eikä päättäjät ylhäältä alas saakka
voi kehitystä sammuttaa
vaan, koko ajan tulee juoksua kuin parantaa
säilyttääkseen omaansa asemaa
... jota pian jo köyhyys uhkaisi
jos ajatuksiaan, tekojaan, muuttaisi.
Eihän siihen kukaan vapaaehtoisesti ... paitsi ne
joille syttyy jokin ylempi haave.
Heille ei enää merkitse valta
ei asema, ei raha
vaan, tuleva
jonka puolesta tulee taistella.
Sellaisia kyllä nousee ja vaikuttavat vahvana
vaik' oikeasti turha on heidänkin taistonsa
kuin säätöä vastaan
kaikki vain toteutuu ainoastaan.
Ja kuten jo sanottu
  ei rangaistuksena mistään teosta
    ei kehityksen upeasta kulusta
      ei vallan ahneudesta
        ei jatkuvasta kilpailusta
          eikä kilpavarustelusta
ei mistään kuin ihmisen hyvästä tai pahasta teosta
vaan, kyse on ainoastaan suunnitelmasta
jonka tarkoituksena on toteutua
ja jonka tärkeänä osana, kuin pelinappulana
on tää ihmisen osa nyt ajassa
ja sit' ajan takana
kunnes taas uutena jatkaen kasvuansa
uuden suunnitelman mukaan
- siit' ei vielä tiedä kukaan.
Mutta, sellainen on, kuten oli ennenkin
kun viimeksi ajettiin alas tää näkyväinen maailma
- ja tuli uusi, joka on tää nyt.
Senkin kehitys alkaa olla päättynyt.
 
Mahtava oli kulku ja kasvu
kehitys kaikkineen;
  upeat löydöt, ratkaisut
    monenlaiset taistelut, sodat ja rauhat
      teknologia ja avaruuden valtaus
- vaik' kaikki kuitenkin
kuin vain pienten alkujen päivää
tulevien kehitysten pientä häivää.
Eikö tulevan kuva ole suurta
rakentaa mahtavaa tulevaisuutta
vaikkakin, hintansa sillä aina:
- on edellisen päättyvä aika
joka toimii perustana
uuden tulevan pohjana, josta ponnistaa
uutta parempaa suuntaa.
Eikä vanha oikeasti katoa
muuttaa vain muotoa
- olihan se arvokkaana 
kehityksen ketjun osana.
Mitä siitä enemmän voisin kertoa
tulevien kuvia lohduttavia
vaik' osittain kuin kauhua.
Pitää ymmärtää kokonaisuuksia
katsella menneitä ja ymmärtää tulevia.
Menneitä, joiss' ei oikeasti ole mitään uutta
vain ajallisen ihmisen hetkellistä omaisuutta;
  on menneitä polvia
    kaukaisia sukuja
      ja kaukaisien kaukaisia
joiden kaikkien päässä on nyt
tämä nykyinen kansa, viel' elossa oleva
myös tuleva, joka viel' valmistua.
Kaikki tulleet aikanansa
  tehneet tekojansa
    eläneet elojansa
      syntyneet, kasvaneet
        tehneet työtä, rakastaneet
uutta polvea taas kasvattaneet
vanhenneet, kadonneet - unohtuneet
eikä kukaan enää heistä tiedä, ei muista
ei ees ajattele, ett' heitä on siellä
minua edeltä kulkeneita
- ja ilman heitä ei ois minuakaan ...
Näin kukin elää ja kasvaa vuorollaan
matkansa päättää kauniisti kuolollaan
jossa siis ei ole mitään pahaa
vain elon luonnollista rataa
samoin kuin tulo tänne, on lähtö täältä
- puhutaan näkyväisestä.
Synty on kuin aina ihana.
Elo erilainen itse kullakin.
Kuolo samanlainen, vaik' lähdön tapoja monia.
Ajallisen päätös aina sama.
 
Liian paljon on pelkoa kuolemassa
vaik' oikeasti se on kaunista
ajallisesta vapautusta
vaik' ihminen onkin varustettu niin
ett' henkensä edestä taistelee kuin viimeisiin
kunnes yllätyksekseen hän tajuaa
miten kuolema häntä armahtaa
ja hän onnellisna huokaa
kun kaiken elonsa tarkoituksen vihdoin huomaa
- ja pelot, ikävät, kaikkoaa.
(Tuota kaikkea tuo Runoilijan merkki kuvaa)

 

 
03.05.2019
Saattaa olla, ett' sua kuunnellaan
Saattaa olla, ett' sua kuunnellaan
joku vaik' suuntaansa muuttaa.
Joku suutahtaa: -"Tuollaista tulevan kuvaa
ei saa ajassa julistaa!
ja vaik' millä sua jo uhkaa.
Vaan, sanottu mikä sanottu
ei asia ole sun, ei sanatkaan
eikä osasi ole mitään pahentaa, vaan parantaa
ohjata tulevaa
tai lohduttaa, ettei kukaan voi osaansa muuttaa.
Vaan, kuka voi?
 
Yks pieni ihminen
jätteitänsä vaik tarkemmin lajitellen
luopua jostain olemattomasta
mihinkään vaikuttavasta
- vaik' oman omantuntonsa tähden
ja vaik' toisten nähden.
Vaan, ne suuret
kaikkeen vaikuttavat juuret
- ne ovat suuret
joilla merkitystä vasta olla vois
vaan, niin paljon jo niillä päätöksillä
ois tuloista, valtioilta, pois.
Ja seurauksena kuin kaiken katastrofi;
  tulojen loppu
    uudelleen jako, tasajako
ett' kaikkea riittäisi kaikille
niillekin viel' vähäisille.
Ja viel' yhtä aikaa kaikkien on
kuin yhteen rintamaan yhtyen
tehtävä tuo sama:
luovuttaa kuin asema
jonka suurella työllä ja vaivalla saavuttanut on
- on valloitettu vaik' koko maailma
ja sit' antaa se vain pois
kuin ei mitään oikeasti saavutettukaan ois.
-Ei käy! hän tuimana sanoo vain
ja julistajat pannaan pannaan
ei aikaa niin läikyttää voi
sehän jo toisenlaisen tuhon piankin toi.
Niin, mitäs sanot, sinä kuulija tuosta;
   vaikea paikka!
   ei totta!
   ei mahdollista!
   roskaa!
kyllä ihminen osaa ... on osannut ennenkin
jälkeen isojen sotienkin!
Niin, vaan tämähän ei olekaan sota - vielä
mutta, odotahan vain
kun/jos päivä on raskain.
Onnellinen hän
ken ehti pois ennen muita
parkuvia, nälkäisiä, suita.
Mihin ihminen pystyykään hädässään...
rakkausko?
sen se puute vei mennessään.
 
Voi voi sentään...
kannattaisiko jättää sanomatta ...
vaik' johan se sanotuksi tuli
moni sydän, mieli
kiukkuunsa, pelkoonsa suli.
  
 
19.05.2019
Voiko muuttaa tulevaa
-Voiko muuttaa tulevaa, mi sanottu on?
-Voisiko sanoista sanotuista toteutua muutos
kuin vastoin kohtalon.
Mikä tulevaisuus se olisi
jos ei sitä sitten olisikaan
- jos se muuttaisi tuleviaan.
Ei muutos mahdollinen
sillä, muutoinhan se olisi pitänyt sanoa toisin
vaan, miten sitä nyt enää muuttaa voisin.
Joten, tuleva on 
mikä piirretty on yllä jossain
ja alla sanoissa jo lausutuissa
muistiin kirjatuissa
esille laitetuissa.
Kuulee, ken kuulee
uskoo, ken uskoo.
Kuulemattomuus ei mitään siitä poista
ei poista uskomattomuuskaan
- kaikki rakentaa jo muotoaan.
Mutta, paha se ei ole - hyvä ainoastaan
vaik' ihmiskunta sitä huokaa.
Eihän tämä kunta ole se tarkoitus
vaan, se tuleva, ja sen tulevan unelma.
Tämähän on vain välivaihe välttämätön 
tulevia varten.
Ei tätä tule pelastaa, sillä
tämähän rakentaa tulevaa.
Sitä oikeaa unelmaa.
  
 
28.07.2019
Miksi kertoa ihmiskunnan tuleva
Miksi kertoa, kuvata
ihmiskunnan tuleva
olevaisen tilanne - ja unelma
joka on kaiken tään näkyväisen takana.
Miksi kuvata ja kertoa
mitä on edessä oleva
sillä ratkaisua suunnalle
ei ole olemassa.
Ihmiskunta voi yrittää kehitystä hillitä
luopua jostain, vähentää jotain
jotain pieniä ratkaisuja
... ovat vain hiusjuuria suurten virtojen rinnalla
joiden suuntia ei enää voi muutella.
Vaik tuleva jo tiedossa on, muutos mahdoton.

Siitä ei saisi puhua
pelätään vaikutuksia
   rahavirroille
      yrityksille
         omistuksille
kun kaikki muuttuu ja lahoaa
arvot tyhjiin katoaa
rahan valta vajoaa
ja tärkeimmäksi tulee muu
kaikki mullistuu;
   puute kasvaa, kun rahan valta katoaa
      kuka mitäkin omistaa
         mikä oikeasti ahdingosta pelastaa
jos kaikki turvat alta lahoaa.
Tärkeäksi tulee vain elämä itse
   ravinto ja juoma
      turva ja sen puute
         lämpö, hoiva, apu
arjen avuttomuus.
Jotkut ain kammioissaan viel juhlaa pitävät
toiset yrittävät hyötyä toisten tilasta
luulevat vielä, ett' ois kyse kuin jostain pilasta
      omaisuuksien uusjaosta
         osittaisesta, hetkellisestä kadosta
jonka jälkeen viel uusi uljas maailma uusin ehdoin
ja maailma palautuu
entisiin uomiinsa uudella tavalla.
Toiveajattelua!  Raskasta.
Miten pienestä kaikki on kiinni.

Yksi kuin vähäpätöinen tapahtuma, onnettomuus
yks pieni sota - pamaus
ja kaiken muutos.
Vain paperia on moni arvo
digitaalista omaisuutta, bittejä ja oletuksia
tänään näin, huomenna jo ihan toisin.
Miten kaiken arvon laskun ymmärtää voisin.
Kaatuu yks', kaatuu toinen
mistä arvo uus
minne katosi varallisuus.
Mistä raha ruokaan, tarpeisiin
kun kaikki lukittiin.
Kenellä varastoja, kenellä jakaa
miten eletään, kun kaikki vain hitaasti mataa.
Jos loppuu sähkö
  laitteet pysähtyy
    tieto katoaa
      valot sammuu
kaikki seisahtaa
... turha jatkaa ...
Voi maailmaa! joka uutta rakentaa
- ja maa huokaa.
Ja alkaa uusi...
  
 
13.08.2019
Uhkia
On paljon uhkia maailman
on uhkia elämän, elämän tehtävän
on uhkia arjen askareiden, ruuan, terveyden
on uhkia suurten muutosten
kaikkea muuttaen.
Mut' silti on elettävä ihmisen
kunkin omaansa elämää
suoritettava elonsa tehtävää
kannettava vastuuta perheen, lasten
työn ja tulevaisuuden.
On vain toimittava oman itsensä puolesta
elettävä, nautittava, taisteltava
syötävä, juotava, ja tulevaa rakennettava
ja kuin vanhat kaikki vain unohdettava.
Jos jotain on tullakseen, ne tulevat
minkäs sille pieni ihminen
kaiken keskellä kiireinen
keskellä omien huolien, tarpeiden
keskellä omien unelmien - ja ruusuisten unien.
Ihminen rakentaa
ihminen tuhoaa
ihminen käyttää omaksi hyväkseen
ihminen uhoaa.
Välittääkö toisista ... joku voi tehdä niin
			oman etunsa tähden
toinen on vain ahne
joku näkee kokonaisuuksia, huolestuu niistä
joku vain itsensä - tärkeintä on oma toive.
Aika muuttaa ihmistä;
  ikä, ympäristö, pelko
    huoli tulevasta
      katoavasta unelmasta.
  
 
 
15.08.2019   yötäni valvon
Yksi pieni ihminen, mutta...	
... Vaikka toisaalta, onhan se nähty
miten yks' pieni ihminen
saa yllättäen vallan ylitse toisen
elämässä kuin kaikkeen koskettaen
maailman menoon vaikuttaen.
Jostain vain nousi, kuin tyhjästä ylle muiden
sai aikaan iloa, parkua, pienten ihmisten suiden
koko maailman järjestystä muuttaen.
Mistä hänelle se valta ja asema?
Mistä hänelle se viisaus ja voima?
Mistä hänelle se tuhansiin ja tuhansiin nouseva 
				seuraajien armeija?
Mistä hänelle se paikka
olla maapallon suuri vaikuttaja
vaik' viel hetki sitten oli kuin kuka tahansa meistä
syntyen vain pienestä siemenestä.
Joku suurempiko hänet hiljaisuudesta nosti
elon kulkujensa kautta valmisti
paikallensa asetti
   vallitsevia oloja vastustamaan
      uusia tulevia muovaamaan
vaik' koko maailman menoa muuttamaan.
Ihminenkö itse itsensä nosti
... miksei sitten vaik kuka tahansa meistä
vois yhtäkkiä olla merkittävä.
Ei vaan voi!
Joku suurempi valta jossain
sen vaikuttajan valtaan toi.
Ei yks pieni ihminen 
yksin mitään suurta tehdä voi.
Vaan, paikkansa kullakin auringon alla
paikkansa olla elossansa vaikuttaja.
Paikka on pieni, tai paikka on suuri
kunkin kohdalla toteutuu se suunnitelma suuri.
Eikä ihminen itse ymmärtää voi
oman virkansa määrää
eikä sitä, kuka tai mikä
hänet virkaansa toi
... ja itse kunkin kautta 
toteutuu se elon uusi aamun koi
... jolle ihminen, oikeasti, ei mitään voi
oman osansa vain esille toi.
  
 
22.08.2019
Kohti ajallisen katoa
On kuin ois suurta ihmettä
ja jotain uutta ja outoa
ett' matkaamme kohti ajallisen katoa
ihmiskunnalta - nyt ajassa olevalta.
Mitä outoa siinä
näinhän on aika kadonnut kaikilta jo edesmenneiltä;
on ollut erilaisia tapoja
joskus aikanaan myös samanlaisia
- vanhan kadotus - uuden aloitus
kun kehitys saavuttanut määränsä pään
ja tulos on ollut aika jättää - monestakin syystä
ja sit aloittaa kuin uutena
puhtaana kasvuna.
Aika alkaa taas olla valmista
vanha kehitys kadottaa
ja raikas uusi aloittaa.
Vain sillä on enää mahdollista 
kehitystä jatkaa.
Tämä nykyinen ajallinen
alkaa olla jo niin kaiken kehityksen vankina
ja maata tuhoava
ett' on pakko maa rauhoittaa
se kuin vankeudestaan vapahtaa:
     ryöstöstä
       pahoinpitelystä
         saastutuksesta
           hajotuksesta
             ankarasta kohtelusta
johon tämä nykyinen kunta on sen saattanut.
Eikä syy ole nyt elossa olevain
vaan, kaiken myös aiemman kasvun tien...
jonka tarkoituksena siis on kuitenkin ollut
saavuttaa ajallansa tämä tila
ett' uuden korkeamman kehityksen kasvu
ois mahdollista.
Tällä nykyisellä rakenteella, miss' kunta nyt etenee
ei uuden alulle ole sijaa
- sitä ei sallita
   ajallisten valtojen ja voimien
     ihmisten omistusten
        ja ahneuksien toimesta
- kukin haluaa vain säilyttää paikkansa
ja asemansa, arvonsa, rakenteensa.
Joiden kaikkien on siis murennuttava
jotta uusi kauniimpi
ja edelleen kehityksen mahdollisuus
on mahdollista.
Vaan, mitä uutta auringon alla;
aikaisempi kehittäjä on aina 
		saanut väistyä luonnollisen kautta
ja tilalle on tullut uusi
joka vanhan vei edelleen
- ja se vanha kehitys sen uuden alta kuoli.
Tätähän on kehitys
mikä kaiken tään elon tarkoitus
ja se on myös ihmisen ominaisuuden istutus;
   hänellä on sellainen tarve
      ei kuin koskaan tyydy jo olevaan
         vaan, uutta ja uutta hän vain haluaa kasvattaa
... kun aina pian niin tyytymätön on 
jo saavuttamaansa hyvään.
Aivan kuin mikään ei riittäisi
vaik jo niin hyvä ollut ois
uutta ja uutta vain saatava
ja vanha sen alta on kuollut pois.
Ja nyt siis...
on saavutettu se piste ja raja
ett' se todellinen uusi
joka ihmiskunnalle tarpeen ois
... sen kehitysmahdollisuudet on kasvettu pois;
ja vanhan ahneus ja vallanhalu
ja asemien säilytys ja vahvistus
on esteenä sen
uuden kauniin kehityksen
- jost' ihmiset ei mitään tiedä
vaik monilla onkin siitä jo unelmia ja kuvia
mutta, siitä ei saa puhua
sillä aika ei sitä siedä
Joten, normaalia kasvua ja kehitystä tämä kaikki
vaik niin katastrofilta jo piankin näyttää.
Pelastustiehän tämä on 
ihmisen kehityksen tiellä
- vanhan on poistuttava taas uuden tieltä.
Vaikea tietenkin on ajallisen ajatella näin
mut' mitä eroa on heillä
jotka jo kulkeneet menneitten teillä;
lähteneet hekin ovat ajallansa
... tahtoneet sitä tai eivät.
Elon kulkua kaikkineen
eikä sitä muuttuu voi
mut' muutosten kautta uusi 
ain uutta sijaan toi.
Niin on nytkin tapahtuva - ei mitään outoa
vaik' ois kuinka parkua.
Mutta, ei elämä ole tässä
ajallisessa elämässä
- se tulee muistaa, ja oppia.
Tämä!  on ihmiskunnan kasvua.
On ollut valtakuntia ja valtoja
monenlaisia voimia ja rakenteita
- kadonneet ovat aina uuden alta
mahdollistaneet uuden kasvun ja kehityksen.
Ja vanhojen luurankoja ain maasta esille kaiva
- tämäkin aika aikanansa
on arkeologien aarreaitta.
  
 
Vähän pidemmän ajan piirtoja
22.12.2019
Erilaisia kuvia tulevista
QEDA elokuva (tuli juuri telkusta)
elokuva maailman lopusta
ja aikamatkailusta.
Puolikas ihmisestä siirtyy ajassa
puolikas pysyy ajassa.
Puolikkaalla halu ja tarkoitus 
muuttaa menneen ajan tapahtumia
ettei historia voisi toteutua.
-Satua!
Sillä, millä vois muuttaa historioita
miljardeja kulkuja vain parantamalla elinoloja
jotka kuluttivat varoja ennen tuhoa.
Ja toinen puoli odottaa tulevassa
sen menneeseen palanneen puolikkaan tuloksia.
Siis, puolikas siellä menneissä
vuoskymmenten takaisissa
ajassa lähes tuhotussa
ja toinen puolikas tulevassa
ankeassa olossa
jossa väkiluku jo alle puolessa.
Ja sit' yrittää muuttaa mennyttä
ett' ois saman elon tulevaa jo pian sata vuotta
- sinä aikana, lähes kaikki jo katoaa.
Mahdotonta!
 
Sit' putkahti kuin tulevan kuva
Makea vesi nousee arvoonsa
maaseutu palaa voimaansa kun meren rannikot katoaa
kaupungit sieltä vesiin vajoaa.
Maailma muuttaa muotoaan
kuolema ihmistä armahtaa kun vesi, ruoka, katoaa
ja sivilisaatio hajoaa.
Vain jokin tieto jää, vanhan perua
- senkin tieto häviää
sillä, on keksittävä uusi, siis, saatava
jolla uusi aika mahdollistettava
tämän ajan tekniikka on siihen turha
vaik hetken vielä kuin turva. - Turha turva.
 
Ja vähemmälle löytyy se uusi
millä pelastua, vahvistua, rakentua uuteen muotoon
uuteen valtaan ja voimaan
- nykyisin ajateltuna kuin mahdottomaan.
Mutta, mahdoton voi olla totta
sillä, aika on avaava uusia ovia
joka mahdollistaa tulevia
- kuin unia, vaik tosia
tälle ajalle tuntemattomia.
Joten, ei hätää ihmisrodulla
vaik hätää monelle 
kansakunnalle katoavalle.
Ja alkaa rakentua kuin uusi vanhan perustoille
vaik uusi ei perustoja kaipaakaan
sillä ne ... ovat olleet aina - salassa
ja vain odottaneet ajan kulkua
ja kaiken kasvua kohti ajallisen tuhoa.
Kauheata, ja samalla kaunista
sillä, tuo kaikki on yksi unelma unelmien ketjussa
jossa on monia lenkkejä kaukaisuudessa
menneessä, nyt olevassa, ja tulevassa.
Kaunista! 
Kehitys on kaunista
riippuu vain suunnasta, josta sitä katsella.
Ja kaikilla, ja kaikella, on vain aikansa
ja aikain takana on monia muutoksia
ja aikain edessä on uusia tulevia
ja tulevien unelmia
joiden saavutus edellyttää muutoksia.
Joten, kuin elokuvan alussa
totesi luennoiva proffa oppilailleen, että..
-"Nauttikaa nyt, ja eläkää
sillä kymmenen vuoden päästä on kaikki toisin."

Silloin elettiin elokuvassa vuotta 2017.
Vaan, vaikea
eikä ees luvallista
ole luvata vuosia
... synnyttäisi vain ennenaikaisia muutoksia ja kauhua
valtain ja voimain hamstrauksia
... vaikkakin turhanaikaista puuhailua.
Mutta, salaisuus tähän on yksi:
ei aikamatkailu mitään auta
ei ketään pelasta
mutta, toinen aikamatkailu
jo antaa mahdollisuuksia.
Siis, ei ajassa aikaan
vaan, ajassa ajattomaan
siellä on ratkaisut kaikkeen;
menneisiin, nykyisiin, tuleviin
myös ain uusiin unelmiin.
Vaikkei se vielä, 
ihmistä ja tiedettä niin kiinnostaisikaan
vaikka, ilman sitä ulottumaa ei elettäis ees tätä aikaa
joka sen voimalla ain kaukaisuuksista tänne matkaa.
  
 
 
28.12.2019
Selviytyminen tulevista
Viel yksi on pyytämättä, anomatta
ett' keho vois oikein toimia
virheistään, saasteistaan, vapautua
puhdistua ja parantua
uusiutua uusilla soluilla ja voimilla
oman järjestyksensä mukaan
ja saasteiden poistua normaaleja teitä
ettei enää tarvitse valita
mikä ruoka, mikä ravinto, on oikeata
sillä, keho oikein toimiva ja terve
voi kaikesta ravittua.
Ja, että kaikki syötävä ja juotava
on ensin ylempien kautta kulkeva
puhdistua ja ravittua ennen suuhun laittoa
- ja näin on kaikki tervettä
ja elo kaunista
eikä vain kuin väistellä, valita
minkä syöminen, juominen ois luvallista
tällaisena aikana kun kaikessa on saastetta
ja ihmistä, elollista, sairastuttavaa.
Näin on oleva toisenlainen tapa toimia
ett' keho terve osaa ravinnon poimia
ja roskat, saasteet, poistaa
eikä mistään ois keholle vaaraa
sillä, se osaa vaarat ohittaa.
Kyseessä siis kehon ja ylempien voimien yhteistyö
eikä ajallinen ravinto ja saasteet enää ihmistä lyö.
Muuta mahdollisuutta ei ole selvitä ihmisen
sairauksien, saasteiden, merestä yhä pahenevasta
ihmistä masentavasta, kadottavasta
kuin, ylempien voimilla
ja voimilta anoa terveyttä
puhdistumista kehon ja ravinnon
sillä, ympäristö miss' elämme
sen kuntoutus ja putsaus
on jo ihmiselle mahdotonta.
Mutta, muuttaa kaikki alkemistin tavoin
terveeksi ennen sisälle kehoon menoa
ja alkemistin tavoin ne sisällään muuttaa
ja puhdistaa ihmisen käyttöön, ja sit poistaa.
Näin on tervettä ruokaa ja juomaa oleva aina
eikä mitään ole puuttuva
eikä millään lisällä tarvitse ravittua
sillä, alhaalta ylempien kautta alas
on ravinnolle paras putsaus ja kuntoutus
ja ihmisen kuntoutus 
ylempien voimien kautta on mahdollista
että ihminen voi elää ja toimia
kasvaa ja kehittyä kohti suuria tekoja ja unelmia
käyttäen avukseen yliluonnollisia voimia.
Vain näin voi ihminen elää, selvitä
ja pysyä puhtaana, terveenä
ja rakentua kohti sitä, mi tarkoitus kaiken on
... tää hetki ja aika vaikeuksien ja saasteiden
on kädestä kohtalon
sillä, muutoin ei kehittyis tää ihminen
vain omiinsa tyytyen.
Pitää olla vaivaa ja vastusta
ett' osaa etsiä apua ja anoa
oppia uusia tapoja toimia
saada uusia voimia matkalla kohti tulevia.
Tämä kaikki nyt kuvattu
on matkan pieniä unelmia
matkallaan kohti niitä suuria valtoja ja voimia
 - jotka ON!
  *
Ja nyt, käy läpi kehosi puhdistus
kuntoutus, uudistus
ett' osaisi se oikein toimia
ja että kaikki ois sille otollista.
Ja ravinnosta kiitä
se kuljeta ylemmän kautta alas
ja anna sen kiitoksen kanssa ravita
terveesti toimivaa kehoa.
Tämä kaikki on mahdollista sille... joka...
sillä, ihmisellä ei enää, pian
ole muuta mahdollisuutta elää ja selvitä
kuin etsiä uusia tapoja ja toimia
miten ravinnon voi itselleen kaiken seasta poimia.
Ja viel' kuin lopuksi se tärkein: ilma, jota hengitän
sen ennen käyttöä puhdistan
sillä, muulla tavoin se ei enää puhdistu
kuin vain suun, kehon, ihon, edessä
josta sitten nauttia sitä puhdistettuna
ettei enää sen kautta tulis uusia saasteita.
Aamulla kiitä
ano ja kiitä puhtaasta ilmasta, saasteista vapaasta
ja sinä olet saava sen kuin suodatettuna
ylempien salaisten voimien kautta.
Näin... vain näin se on puhdasta
- se on tärkeä osa ravintoa!
ja jonka todellinen sisältö
on ihmiselle viel salattua ainetta
ei siis ainoastaan happea
vaan, siinä on paljon valkeata ainetta
- ihmiselle tuntematonta, jota pimeäksi kutsutaan
kun on viel tiedon hämärässä.
  
 
 
Lopputulema
27.12.2019
Tulevaisuudesta
Runoilija kuunteli aamutuimasessa
presidentti Koiviston kuvausta ja valtakautta.
Taitavaa tekoa molemmat
- ohjelma ja presidentti.
Kiinnostavaa uutta
- ja vanhaa tapahtunutta.
)))
     -Vaan, ei eteenpäin kantavuutta
vaikkakin asianosaisille viisautta.
Vaan, ei kuitenkaan enää tulevaisuutta
sillä, aika on uus
ja edessä ihan toisenlainen tulevaisuus
jota ei rakenneta menneitten päälle ja perään
- kansa pian uuteen herää.
Ja siin' ei kanna, miten on toimittu ennen
vaan, on löydettävä uudet tavat
miten asiat ratkeavat.
Politiikka osaksi, alussa
sitten se ei enää kanna.
Ei vastausta anna, miten oikeasti tulee toimia
kun asiat ovat kiivaasti muuttuvia.
On toteutettava ihmisarvoja
jolla vasta vaikutuksia
miten oikein toimia
muuttuvissa olosuhteissa.
Siinä vain hienovaraista ohjausta
tulevia ratkoa ja valvoa
itse kunkin osuutta.
Tilanne on vaikea.
 
Vaan, mitä tarkoittaa tuo
ett' uudet ajat, ehkä piankin, tulevat luo.
-Kuvaus tarkempi tarpeeton
valmistautuminen mahdoton
siksi ei kannata avata
tulevien salpoja.
Sen näkevät, tuntevat, itse kukin
elävät sen mukaan, mi mahdollista on
muunlainen elo mahdoton.
Varastot loppuu aikanaan
vaik kuinka paljon niitä olisi
omassa, yhteiskunnassa.
Kaikki alkaa olla valmista aikojen muuttua
vaik' aikaa, paikkaa, ei tiedä kukaan
mut' kaikki joutuvat siihen mukaan.
Eikä vapaudesta kärsi kuin hetkin ne
joil' on valta jakaa ihmisille.
Heillä vähän enemmän
sit vähemmän
tuntee osansa elämän.
 
No, miten tämä nyt liittyi Koivistoon
kun hänestä tänä aamuna matkaan lähdettiin.
-Ei mitenkään.
Kunhan vain avasi kanavan, sanojen esille tulla.
Niihin on valta sulla.
Mihin nyt liittyi tuo?
-Tulevat tulevat ihmisten luo
... on tulleet aina
ja maailma on muuttuva
... on ollut sitä aina.
Mutta, jotta ois tulevassa jotain kaunista
  on vanhojen hajota
    tapojen muuttua
      monien suuttua
  omiansa puolustaa
    omastansa jakaa
kansakunta kasvaa, kuin ei ois kasvanut ennen
(siis, viisautta, ymmärrystä ja yhteistä eloa)
vuoskymmenten mennen.
Pakko!
Ihminen toivoo muutosta
eikä kuitenkaan sitä toivo
sillä, muutos voi olla raskas.
Toivoo uutta maata, ulottuvuutta
luullen sen olevan jotain kaunista
mutta, matka kauneuteen
ei tapahdu muutoksitta.
Ei sitä kuin vain tähän päälle
jostain ylhäältä lasketa
- ja se ois sitten siinä. Ei!
Vaan, se on tie, ja kulku
se on matka, kohti sitä uutta;
aikaa ja ulottuvuutta.
Ja sen matkan päässä vasta
voi odottaa sitä kaunista.
Mutta, kuka silloin vielä on matkalla
ja moniko jo nauttii matkasta vapautusta
sit' ei tiedä kukaan, 
eikä sitä sallita ees ennalta arvella.
Tulee vain suostua, ja matkaa matkata.
ja matkan päässä vasta on valmista
ja nauttia uuden kaunista tulevaista
... sen uutta välivaihetta
matkalla kohti suurempaa totuutta
- joka ON.
 -
-Kas, ei mikään tulematta jää
vaik sen sanomatta jättäisi
mut' voimansa sillä on
jos sen edeltä kertoisi.
Joku näkisi
ett' suunnitelma suuri jossain suuressa on
mut' ihmisille tuntematon.
  
 
 
31.12.2019
Mitä olenkaan tehnyt
Runoilija heräsi keskellä yötä
vuoden viimeisenä päivänä kello 02.40
ja mietti kättensä tekoja
saamiaan ja kirjaamiaan sanoja - ja peljästyi
kun sanojen kuville näin hiljaisuudessaan pysähtyi:
-"Mitä olenkaan tehnyt
mitä sanoiksi sanonut
muistiin kirjannut - julkaissut

niillä kuin luvannut, ett' ajat muuttuvat
arvot, tavat, musertuvat
ja ett' alkaisi piankin jo se muutoksen kausi
mit' pitkään jo luvattu on"
ei yksin Runoilija, vaan myös monet muut
merkkien ratkojat ja kiihkeät suut.
-Minä toivoisin
pois ottaisin ... sanani kuin ankarat kirjatut
jos sillä muuttaisin luvattujen kulkuja
edessä olevia muutoksien polkuja, parkuja
kun vielä on...  (ja vihko loppui tähän)
(alkoi uusi vihko)
... niin paljon hyvää ja kaunista.

Jos jarruttaa voisin 
sanoillani sanojen muutosta
- kuin jarruttaa kehityksen kulkua
vaik tiedänkin, miten paljon on pallolla kauhua
murhaa, ahneutta
valtataisteluja, sotia
kun niin paljon on kaikesta tietämättömiä
tuntemattomia
eloistaan unelmoivia
kauniita, nuoria, vanhoja
toinen toisilleen niin rakkaita.
Haluanko nyt sanoillani vastustaa muutosta;
ihmiskunnan kulkua
suurta lupausta siitä kauniista tulevasta
ihmisestä ja ihmiskunnasta uudesta
uudesta tulevaisuudesta.
Sitäkö nyt vastustaa tahtoisin
sitä tulevaa uutta
vaiko vanhan muutosta
- vastustaa kuin kaikkea.
Eikö mitään puolustaa;
hullutusta jatkuvaa?
ihmiskunnan kasvua, tulevaa?
Olenko kuin hulluksi tullut
ett' kuin seisoisin vaa'an kielellä
ja käsissäni pitelisin kuvia, sanoja
vaa'an kulkua muuttavia.
Mitä nyt ois puolustettavia
ihmiskunnan suuntia?
Kuka sanoisi sen
hetken viisauden?
Eihän tämä enää ole vallassa ihmisten
ei ajallisten tekojen
ei inhimillisten ajatusten
- ei ees rukouksien, kehitystä peruvien.
Mutta, kuitenkin: -Ota pois
tämä tuomion hetki, päivä, aika!
Vaan, pyysinkö nyt
vanhan menon jatkoa
kaiken tuhoa
vai, pyysinkö
ihmiskunnan kehityksen loppua
tai hidastusta
ett' vois se jatkaa kaikkea pahuutta, tuhoa.
Oi, mitä minä oikein anoin!
Vaan, mikä on minun anomukseni ääni
tään kaiken edessä ja keskellä.
-Olet ääni!
  
 
02.04.2020
Mitä kaikesta seuraa
Edellinen kirjoitukseni päättyi huokaukseen:
"Hmmm ... mitähän kaikkea tästä vielä seuraa
kun huomaan, että monien muutoksien toteutuminen
vaatii paljon ajallisen voimaa.
No, kait mua joku suurempi tässä hullutuksessani kantaa
ja kaiken tarvittavan antaa. - Pitää vain luottaa."
 -No, kasvuahan siitä seuraa.
Koetus aina kasvattaa
opettaa luottamaan ja vahvistaa uskoa.
Tulevina aikoina tuosta kaikesta on paljon apua.
Tulevista on paljo arvioita, miten muuttuu maailma
ja miten kauan kestää tätä kuin kuritusta. (Koronaa)
Eikä se ees kaikkia kosketa, vielä
mutta, aikanaan ain jollain tapaa
kukin siinä osaansa kantaa.
Mutta, kyllä se maailmaa muuttaa
- mikä sen tarkoituskin on
ja muuttaa se myös ihmiskuntaa;
tavallaan sitä jalostaa ja turhia oksia poistaa.
Uudella tavalla aikanaan uutta rakentaa
ahdistusta nyt kaikki kansat yhdessä kantaa.
Uuttahan tämä on tälle ajalle
vaik ei mitään uutta kaikille
- toisilla jatkuvaa sotaa kuin ollut aina
siihen tämä ei nyt tuo suurtakaan muutosta
yks' lisä piirre vain
puutetta, kurjuutta hieman kasvattain.
Varovaisuus ja varominen
tulevien omatoiminen ennakoiminen
tuo erilaista kuormaa;
toisaalta helpottaa ja antaa kuin turvaa
ja toisaalta lisää prosessin kuormaa.
Mikä hyväksi, mikä pahaksi,
tuleva sen mittaa.
Tulevat tulevat
olevat ovat ja kasvavat
turha kaikkea arvioida ja ennakoida
ihmisiä pelotella.
Pienissä paloissa ja askelissa 
kohti tulevia, ja muutoksia
sillä, sellaisiahan tämä nyt eittämättä tuo tullessaan.
Vaan, onko kaikki pahasta
sillä, ainahan kasvaa myös hyvää taustalla
ja paljon salassa
jot' ei ihminen vielä tunnista.
Senkin kaiken näyttää tuleva
- onhan kuitenkin menossa hyvä suunnitelma
jonka lopullinen tulos on kaunista
kun sitä aikanaan on mahdollista arvioida.
Nyt tulee vain hetki taistella ja puntaroida
sitä luottamusta ja mihin uskoa
mistä huokailla apua ja mihin turvata
sillä, tuota kaikkea tämä Korona
on huomaamatta, kuin salassa kasvattava.
Ja ihminen muuttuu, moni
- ei kuitenkaan kaikki.
Mutta, kuten ja aiemmin sanoin:
"tämä on vain yksi tsunami"
josta palautumisessa
on viel paljon vaikutuksia.
Mutta, onko tää ihana pallo vieläkään turvassa
ihmisten suurilta suunnitelmilta
palloa tuhoavilta.
  
 
03.04.2020
Vain elämän kulkua
 -"On niin paljon pelotusta ajassa
nyt kasvamassa kaikenlaisia teorioita
tulevien kuvia, uhkia
ohjeita mitä tehdä, mitä ei
- ja maailma pysähtyy.
Niin, kuka niistä selvän ottaa, kuka ihminen
ja moni niihin tarttuen, tuleviaan peläten
- ja pelottelijoita riittää.
Vaan, onhan tauteja ollut aina
epidemioita, kansaa tuhoavia ja kiusaavia
ja kuolemia joka päivä
kuka mihinkin vaivaan ja vanhuuteen.
Se on arkea ja elämän oleellista osaa ja tulosta.
Matkan tulee aina loppua tavalla ja toisella
- ja tapoja on monia.
Ei ihmiselo ole ikuista, vaan sillä on aina
vain matkansa määrä.
Kuka sanoo, mikä niistä määristä ois väärä.
Ja onhan kaikella myös aina
kansakuntaa kasvattava tarkoitus
oppi, ja opin tulos.
Ja, onhan aina yhden ihmisen kuolema
jonkinlainen tragedia ja ympäristöä koskettava
kuten myös uuden ihmisen synty
monella tavalla mullistava.
- Elämän kulkua.
Ihminen kuin ei saisi kuolla, se koetaan pahaksi
kuin tappioksi, itselle tai yhteisölle.
Eikä uudenkaan tulokkaan monesti anneta syntyä.
Mitä se sitten on;
kuoli jo ennen kuin ehti 
ees ensimmäistä hengenvetoa.
 
Moni lähtö voi oikeasti olla jo suloinen vapautus
ja nuoremman kuin kesken lähtö
voi olla tarkoitus. Kuka sen osaa sanoa
mikä ois ollut paras, jatko vaiko vapaus.
Kuolema on kuin kauhistus nykyajalle
häviö taistelussa elämän puolesta
vaikka se kuolema on osa elämän kulkua
samoin kuin niin moni muukin asia
syntymästä alkaen.
Aika elää kuin jatkuvaa taistelua kuolemaa vastaan
taistelua, joka pitäisi aina voittaa
ja kohde jostain kauheasta pelastaa
... oli tilanne sitten millainen tahansa.
Vaan, kuka tietää miten armeliasta voi olla
ajallisesta vapautua
sen jatkuvasta taistelusta ja pelosta, milloin mistäkin.
No, onhan ne ilotkin ihania
ne ois ihana ikuisesti säilyttää, mutta ...
kun niilläkin on aina vain aikansa ja hetkensä
sitten niistä seuraa ne raskaansa.
On kuin suuri kysymys
vastattavaksi itse kullekin:
Onko se kuolema todella niin paha asia
ja mitä tietää siitä ihminen
mitä tarjolla sen takana
ilman lihallisen huolia ja taakkoja.
Niin ...
  
 
 
08.04.2020
Koronan seurauksia
Kapteeni istuu etähytissään ikkunan ääressä
ja ihailee nousevaa aurinkoa.
Maan pinta hieman huurussa, yöllä ollut pakkasta.
Ja hän kuuntelee aamuisia ajallisen uutisia
arvailuja ja ajallisten viisauksia, jotka tosin ovat
viisautta vailla.
 -"Arvelevat, miten päättyy tää Korona, mihin johtaa.
Millaisia numeroita, millaisia seurauksia tästä kaikesta, 
suloisesta kasvusta.
Sanon 'suloisesta', sillä ihmiset ajalliset eivät vielä tiedä 
sen todellista tulosta - joka siis, edelleen, on kaunista.
Minä näen, oi Runoilija, sinun huolesi ellei kaikki tämä 
toteudukaan, minkä tässä kirjaat kuin saatuna. 
Pelkäät jotain ajallista mainetta. Se on turhaa, 
sillä ethän vielä näe sinäkään mihin tämä kaikki johtaa.
Olet kuin huolissasi, ellei sanasi kauniit toteudukaan
ja joudut kuin salaisesti toivomaan, että olisivat ne totta.
Joudut toivomaan muuttuvaa, muuttunutta tulevaa.
Onhan tämä kauheaa, jos hetkeä ajallisen suunnasta 
arvioi, miten horjuttaa tää kaikki ajallisen maailmaa.
Vaan, ei hätää, sanon taas kerran, tämä kaikki
ihmiskuntaa kasvattaa 
ja tulevan maailmaa monella tavalla muuttaa.
Pitää vain osata katseen kulmaa vaihtaa.
Oikeastaan, kaikki on vain rahaa.
Elämä on täynnänsä kuolemaa, edes ilman
Koronaa. Sen osuus kaikesta poistumasta on
kuin turhaa. Sitä ei monikaan huomaa.
Ja paljon enemmän syntyy uutta, kuin poistaa
joukoista tämä Korona.
Ei ihmiskunta katoa - ei sellaista sallita.
Onhan vielä niin paljon myös kaunista - jos
on myös turhaa, maata rasittavaa.
Siihen tämä nyt hetkeksi vaikuttaa.
Mutta, jotain tämä nyt tulevaa opettaa,
ihmiskuntaa kasvattaa.
Ei tietenkään, taaskaan, kaikkia, mutta
synnyttää uusia asenteita, jotka uusiin kantaa
ja uusia suuntia antaa.
Noniin, nyt on taas aika toteutumaa vain katsella
ja kuunnella, muuttuvia ajallisen arvioita siitä
mitä eteen tuokaan tuleva.
Vaikea on sitä arvata, sillä kaikella on niin
monenlaisia maininkeja suuntaan ja toiseen,
eteen ja taa - kaikki kaikkeen ain vaikuttaa.
Ja ihminen itse viel monenlaista uutta kasvattaa,
Parantaako vai pahentaako, sen näkee
kun jatkamme nyt matkaa.
Noniin, Kapteeni, nousehan taas laivallesi ja
jatketaan matkaa. 
Maailma siellä alla pysyy kyllä paikallaan, 
me muut täällä laivalla jatkamme kohti tulevaa.
Se on sitä todellista unelmaa täällä ylemmällä
tasolla, nyt tällä ylemmällä merellä.
Hetkin voit laidan yli kurkata, mitä tapahtuu
alhaalla, tuolla alemmalla merellä ja maalla
sen alapuolella, kuin pohjalla.
Sillä, ei tällä matkalla tuon pohjan tähden matkata
vaan, tämän ylemmän ulottuman, ylemmän meren 
ulottuman, joka sinulle ja teille kaikille matkalaisille 
on vielä uutta ... vastahan tänne pujahdettiin 
tuosta "muurin" aukosta.
Oli vain niin paljon saman aikaista tapahtumaa;
eletään salattua aikaa, jota sinä saat 
kuin vertauskuvana toteuttaa;
   ajallisen ihmisen muutosta
     henkistä kohotusta
        maanpäällisen arjen muutosta
ja uusien tulevien avautumista.
Melkoista myllerrystä, jos kaiken vois ihminen
silmillään nähdä - suurta olis se hämmästystä.
Ja sinä, Kapteeni hyvä, saat tuntua ja olla osallisena
tuossa kaikessa monella tavalla ja tasolla;
   keho, sun sydämesi ja sisäisesi myllerrys
      ajallisen elosi muutokset ja paikallensa pysäytys
         maailman tilan korjaus
ja sen synnyttämä suuri pelko.
Ja tuo pelko jo itsessään on ihmistä tappava
kehon voimat kadottava ja lamaava.
Pelon vaikutukset ihmiseloon kannattaisi
ajallisten enemmän tutkia. Siinä on viel monta
salaisuutta tarjolla."
  
 
 
06.05.2020
Viel suurempia kuin tuo Korona
Odotella vain hetki, ne ovat tulossa
ja niistä sitten puhua ja luvata suuria
ja parempia unelmia, kuin nyt nämä ajallisen asiat,
jotka ovat vain kehityksen kulkuja.

Niitä on ollut aina - ja tulee aina myös olemaan
jotka kansakuntaa kasvattaa kohti parempaa tulevaa
- mutta matka on pitkä, eikä tyhjiin katoava.
 
Joten nyt, Kapteeni, ja kaikki sun joukkosi,
koko laivasi arvokas väki, jos näin sitä kuvaamme
vaikka kyse vain yhden sielun matkasta
ajallisen kautta kohti tulevien ajatonta.
Muoto on hyvä ajalliselle, mielenkiintoista
sopivan kuvaavaa ainesta;
erilaisia persoonia ja taitoja
tarkoin harkittuja, ajalliselle hauskoja
mutta, taustoilleen piirrettyjä totuuksia
- siis, totuuden suuntia
ja niistä monella tavalla opettavaisia.
Palataan nyt laivalle, eikä turhia hosuta
vaik paljon ois mahdollista
niin, onko kuitenkaan tarkoituksia.
Parempi on, ettei kuitenkaan sotketa 
ajallisen kasvattavia kulkuja.
Tuo taito ja voima on matkassa
ja sillä tarvittaessa palvella
ilman suurta melua ja raskaita asemia
joista todelliselle tarkoitukselle vain vahinkoa.
Joku toinen voi niistä saada suuntia ja tarkoituksia
- nämä ovat ylemmän ulottuman tehtäväjakoja;
     yksi tuo alas
        toinen vie edelle
ja kunnia kaikesta vaik kolmannelle.
Tärkeintä on kuitenkin aina, että asia tuli esille
- ei ajallisen näkyminen tai asema
joka monesti pysyy piilotettuna.
Joku oli vain "välittäjä"
ylemmän ja alemman välillä.
 
 
06.05.2020
Muutoksista ja jälkeisistä
Nyt on asetettu alallensa
tuo vallalla oleva vaiva (Korona)
sen vaikutus ja hoito
ja tarkoitus viel tuntematon
- vaik mikään ajallinen ei ole tarkoitukseton.
Mutta nyt, edellä kulkijan ei ole syytä jäädä tähän
ajallisen vaikutuksiin vaikuttaa se vähän
... jos pitkällä jaksolla tarkastelemme.

Tulevissa tutkimme, mitä kaikkea saikaan aikaan se
mikä vaivaksi oli sen ajallisille ihmisille.
Mutta, jo samalla tutkivat uudet tutkijat
miten vaikutukset tulevia muuttivat
miten asettuivat eteen tulevien päivät
kun taakse jo jääneet vaivain häivät.
Maailma muuttui, totta kai
uudeksi, uusia suuntia, arvoja
vaikkei viel tämäkään korjaa
niitä vakavia ongelmia, joita koskettaa tulisi;
  valtarakenteita ja rahan ajallisia valtoja
    epätasa-arvoja, ajallisen suuria ongelmia
      kansojen määriä, taustaisten vääriä
ilmaston ongelmaa, ravintojen suurta kuplaa.
Paljon viel jää jäljelle, johon puuttua tulisi
vain suurella kädellä koskettaen ne muuttuisi
mutta, silloin jo niin paljon syytöntäkin se koskisi
tietämättömiä, tuntemattomia katoaisi
- ja kuinka vahvat on valtain juuret
niiden vahvat ajallisen voimat suuret
ett' ennen kuin ulottuisivat toimet uudet
ois kuin tuhottava kaikki
ja aloitettava kuin kaiken alusta
uuden rakennuksesta, mutta...
ihminen on ihminen, nykyihminen
uuden pystyttäisi hän vanhan malliin
omaa suuruuttaan etsien ja rakentaen.
Siks' on muututtava ensin ihmisen
kuin uuden mielen, luonteen rakentuen
ett' yhteinen ois kaikki tää, 
mi viel jäljelle jää.
Silloin eletään jo ihan uutta elämää.
Mut' silloin kuljettu jo kauas Koronasta
sen unohtuneesta vaivasta
kuin kaiken muutoksen lähtölaukauksesta
sillä, jostainhan kaikki aina saa alkunsa
muutoksen alkuvoimansa ja hetkensä
liikkeelle lähtevästä vyöryävästä
uutta lupaavasta tulevasta
ihmiskunnan salaisesta unelmasta.
Silloin ei enää puhuta tästä ihmiskannasta
vaan, siitä uudesta muuttuneesta, paremmasta.
Vaan voi, kuin syyttömiä, joil' ei ole mitään osuutta
mutta, eihän täällä ihmisellä ole mitään ikuista
... ajassa siis
ja kuin hetkessä hän on jo siirtynyt uusiin.
Mutta kuitenkin, totta kai
elon hetki on aina raskain
se miss' juuri tänään hän elostaan taistelee
sinnittelee kuin päivän kerrallaan.
Turha kuvata tarkemmin, sen voi vain tuntea
kun on sen aika. Se ei ole elokuva,
kuin vailla pikaista loppua.
Mutta, se rakensi tulevia
toi eteen uusia unelmia, 
joista uudet osaavat nauttia, sitä arvostaa ja jakaa
- elämä taas uudella tavalla kantaa
uusilla arvoilla ajallistaan rakastaa ja rakentaa
ja uusilla voimilla kaikkea parantaa.
 
  **
 
Tuo on kuin kauheata ja kaunista samalla ajalla
riippuu vain katseen kulmasta ja katsojasta
joka rakastaa oikeudenmukaisuutta
... vaan, senkin mukaisuus
on ihmismielen suuruus tai pienuus.
Mutta, kyse ei ole ihmisen ajatuksesta, toiveesta
suuruuden odotuksesta
tai vaik hengellisestä näystä ... mistä lie viel muusta
vaan, viel suuremmasta - suunnitelmasta
mi vallalla on - on ollut aina.
Koko matka on suunnitelman suuruutta
ja kullakin ollut oma paikkansa
ajallisen suunnitelmassa;
jollain kuin parempi, jollain huonompi
ja kuka oikeasti osaa sanoa
mikä niistä ollut kauniimpi.
Mutta, suunnitelmalla ei ole loppua
on vain ajallisen kulkua ja ajattoman suuruutta.
Eikä ihminen ole jumala
ett' voisi hän kaikkea ohjailla ja valvoa.
Enemmänkin vain kuin pelinappula
suuressa toteutuksessa
jonka lopullinen määrä ... on hyvä!
Ihminen vain niin herkästi omaansa suurentelee
luulee, että juuri hän on jotain suurta
... ehkä joku onkin, vain hetken, sit jälki jää
joka jo pian häviää.
Toteutti vain omaansa osaa ja tehtävää;
hyvässä tai pahassa
tai pahan kautta hyvässä
tai hyvän kautta pahassa
kuitenkin suuressa suunnitelmassa
jost' ei mitään tiennyt hän
sai vain hetkensä näkyvän, sit häviävän
toteutettuaan omansa tehtävän.
Ihmisten kautta monesti, vaan ei aina.
Suurilla ajallisen voimilla myös paikkansa suunnitelmassa;
milloin väräjää, milloin pulppuaa
milloin säät ja ilmat säätää
milloin yhdessä hetkessä jotain häviää
... ja tapoja on monia
vedenpaisumus, tulipalo, vaik Korona tai vastaava.
Kaikella aina paikkansa ja aikansa
tarkassa suunnitelmassa
- joka ei ole vallassa ihmisen
vaan, viisaan ylempien.
Siihen vain luottaen ja uskoen
että, se suuri Rakkaus ... on hyvä.
Mutta, se ei ole sitä ihmisten välistä,
ymmärtämää ja tarkoittamaa rakkautta
vaan, ajattoman suurta Totuuden Rakkautta
- joka on Pyhä.
 
 
0.06.2020
Koronan vaivasta
Kuin valikoitua;
ei kaikki sairastu, kuin joukoista muutamat vain
ei kaikki parane, mut' valtaosa kuitenkin
ei kaikki kuole, vain pieni osa - kuin valitut
ja sairastuvatkin vain kuin valitut.
Jokin meissä valitsee
	kuka sairastuu
	kuka paranee
	kuka elostansa kuolee.
Eikä ihminen tietää voi, minkälaisen osan
kuin kohtalo hälle soi;
	tarttumattomuuden
	sairauden vaivat ja koettelun
	tai kuoleman osan.
Jokin salaisuus tässä...
 
 
07.07.2020
Toinen aalto?
Puhutaan toisesta aallosta...
 -Ensimmäinen aalto viel on matkalla
kasvamassa, kukoistamassa
- eikä lainkaan valmistumassa.
Toista ei osata viel ees kuvitella
- ei se ole samanlainen, kuin mi nyt on olemassa.
Silloin eletään jo uudessa tilassa
johon se toinen on vasta valmistumassa.
Ei tämä suinkaan ollut vielä tässä
- olevassa etenevässä
vaan, kaikki on vielä kasvamassa
ja uusi aika on tulossa.
Ihan toisin kuvattavassa.
 
 
10.07.2020
Prosessista ja rajoituksista
Kaunis kesäaamu.
Viikon ajan ollut vaihtelevaa, viileätä
paljon sadetta, aamuin aurinkoa.
Uimavedet hetkessä kylmeni - reilusti.
Mun prosessi ... valmistumassa, uskoisin.
Olen jo kirjannut lupaavia sanoja .
Sydän rauhoittumassa
vaikkei vieläkään ihan tasainen.
Suomi poistanut monia rajoituksia
mm. matkailua.
Muualla maailmassa jyllää ja kasvaa
mm. USA, Brasilia, Espanja, Kroatia
Huhhuh, mitähän tästä Koronasta vielä!
 
 -Niin, annas kattoo vaan, sanotaan
kun jotain tulevaa uhataan.
Ei enempää ole tarvis avata asiaa
tuleehan kaikki eteenne tavallaan.
 
Etähytissä omaa rauhaa
ja maailma kaukana.
Kaikki uhat kuin unohdetaan
ja arkeen palataan - aikaisempaan,