(Ääneen luettuna)

16.02.2016

-Viel yhdelle matkalle, tuumaa merten mies
viel yhdelle matkalle
kaukaiselle
taitoa vaativalle
taidolliselle
elämää avartavalle.

Ankkuri on nostettu
mukaan otettu
muut seurasta jätetty…

-
Tää on mun yksityinen reissu
ei mahdu tälle muita,
tuumaa Merten Mies

ja katseensa tuima
päättäväinen
matkasta tulee viel huima, minä tiedän sen
kaiken oppini tarvitsen
uusia tutkien.

Ja ankkurin heitän
kun löydän mä määränpään
minä siinä lepään ja siihen jään

ja katselen
kuuntelen merteni meriä
ääniä
tuoksuja
ja tavoitan kuin kaukaisen maan

laivani lasken sen lagunaan
ja ihailen, minne mun matkani toi
- ei elämältä enempää toivoa voi.

Se on saari, mä huomaan
kaukaisuuksien
sen saari salaisuuksien
jään sen suloiseen huomaan.

Ja ajat
matkat aikaisemmat
taakse jää
tämä on jotain uutta elämää.

Ja katselee maihin Merten Mies
tää salaisten saari outoja ties
ja äärelle sen
kuunnellen
katsellen

on taivaat
linnut
niin toisenlaiset
elävät, elämät, erilaiset

ja maansa kuin täynnänsä kultaa
vaik ei kultaa se lain
- tätäkö minä koko elämäni meriltä sisälläni hain.

Tämänkö minä palkaksi matkoistani sain.

Ja kasvoinsa uurteet
pien tyytyväinen hymynsä kare
olemuksensa jäntevä
ja muotonsa vapaa
hän uudessa nyt uusia tapaa

ja tähtiä
oppaita
tuulia
kuin vanhoja tuttujaan
turvassa halaa.

  #